Hirsipinnan puhdistaminen
Jani Laitinen
Asiasta tietävät olkaa ystävällisiä ja kertokaa minulle vaihtoehdoista
hirsipinnan puhdistamiseen. Toiveena oli jättää vanhasta kehikosta
mahdollisimman paljon puupinnalle. Valitettavasti ainakin osan pirtin
seinästä levytän, koska hirsistä oli menneinä aikoina veistetty 3-4 cm
pois karkeasti kirveellä pahvin asennuksen edellä.
Kurkihirret on lienee käsitelty kalkkimaalilla ja ne jätän varmaan
puupinnalle eli ne olisi joko puhdistettava tai sitten kuorittava ja
piiluttava. Silloin tietysti ajan patina on mennyttä.
Höyrypesu, lipeäpesu, kova harjaus, painepesu, monenlaista olen
kuullut.. mikä lienee suositeltavin...
Katso: http://www.saunalahti.fi/~jlaitin1/hirsi/
Terv. Jani
ja kiitos!
jp
news:2903372b.03100...@posting.google.com:
> puupinnalle eli ne olisi joko puhdistettava tai sitten kuorittava ja
> piiluttava. Silloin tietysti ajan patina on mennyttä.
Tuoreen puupinnan saa nopeutetusti patinoitumaan käsittelemällä
rautavihtiriilillä eli rautasulfaatilla.
Pekka Huhta
>ja...@kalamanne.com (Jani Laitinen) wrote in
>news:2903372b.03100...@posting.google.com:
>> puupinnalle eli ne olisi joko puhdistettava tai sitten kuorittava ja
>> piiluttava. Silloin tietysti ajan patina on mennyttä.
>Tuoreen puupinnan saa nopeutetusti patinoitumaan käsittelemällä
>rautavihtiriilillä eli rautasulfaatilla.
Eips. Sulfaatti toimii kyllä ulkona että hirsipinnan saa harmaaksi
sopimaan vanhaan säänpieksämään seinään, mutta eihän hirsi sisällä
harmaannu vaan tummuu savun ja valon vaikutuksesta. Ihan eri juttu.
Minusta ne kalkkimaalilla maalatut kattoparrut olivat ihan jumalaisen
hienon näköiset, miksikäs niitä pitäisi puupinnalle vetää? Uutta kalkkia
tai himmeä liimamaalipinta päälle, niin ne on juuri niin hienot kuin vain
vanhaan -tai uusvanhaan- taloon kuvitella saattaa.
Olen poistanut erinäisen neliön maalia veneiden kyljistä ja vaikka
venelauta on yleensä hyvälaatuista ja halkeilematonta, niin ei maalatusta
veneestä ikinä kannata yrittää maalattua. Pienissäkin laudan halkeamissa
ja saumoissa on vähän juuttaasti maalia vielä hyvänkin putsauksen jälkeen.
Sinulla ongelmana on vielä raaka hirsipinta, ei sieltä halkeamista ja
koloista saa millään maalia pois ja piiluamallakin ytimeen asti ulottuvat
halkeamat jäävät paistamaan valkoisina. Siistiä siitä ei tahdo saada
vaikka piiluaisi hirret tikuiksi.
Kyl se vaan niin hyvän näköinen katto oli, että uusisin vain pinnan. Pesu
ja uudelleen kalkitseminen pystytyksen jälkeen niin se on puolen läänin
komein katto.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Pekka Huhta
>Olen poistanut erinäisen neliön maalia veneiden kyljistä ja vaikka
>venelauta on yleensä hyvälaatuista ja halkeilematonta, niin ei maalatusta
>veneestä ikinä kannata yrittää maalattua.
Niin siis maalatusta ei saa lakattua...
"Lapsus suomen ällös..."
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Esko K
http://koti.mbnet.fi/~eku71/rakennusprojekti/index.html --> purkukuvat
Lueskele myös projektipäiväkirjaamme kesäkuun loppu - heinäkuu 2002
Meidän tapauksessa paras keino oli seinien kastelu ja sitten kova harjaus.
Seinät olivat monen tapettikerroksen peitossa. Ne poistettiin ensin. Sitten
otettiin kaikki naulta ja nupinaulat pois. Hirsissä oli sitten ohut
savirappaus,jonka alla jonkinlainen kalkkimaali. Savi liukeni aika hyvin
veteen ja lähti kovalla harjaamisella pois. Yritimme myös käyttää pesuria,
mutta pinta tuli hieman tikkuiseksi, joten luovuimme siitä vaihtoehdosta.
Harjauksen jälkeen seinä on mukavan sileä.
Esko K
"Jani Laitinen" <ja...@kalamanne.com> kirjoitti
viestissä:2903372b.03100...@posting.google.com...
markus_
pintahan oli "köyhän" merkki.
Seiniä kannattaa ehkä putsata mutta lattiaan ja kattoon vanha
perinnemaali niin hyvä tulee. Sitä ennen tosin taitaa olla muutama
vaihe edessä... kertoo vanhan hirsitalon jo siirtänyt ;=))
Pekka Lämsä
Oikein komea rakennus. Varsinkin ikkunat ovat erittäin tyylikkäät, ainakin
mallin säilyttäisin. Hirsille näyttäisin painepesuria ja hioisin kevyesti
santapaperilla. Kuistin mallin myös säilyttäisin. Uunin malli on myös hieno
ja säilyttämisen arvoinen.
Terveisin Pekka L
Jani Laitinen
Mitähän maalia lienevät aikoinaan noissa lattioissa käyttäneet,
vaikuttaa aika "jämäkälle" tavaralle? Mitkä lienevät nykyajan
vaihtoehdot..
Jani Laitinen
Esko Kupsala, Pekka Huhta, Pekka Lämsä!
Markuksella on todella hieno tupa ja mielenkiinnolla odotan miten
Eskon projekti edistyy. Loistavat projektisivut netissä!
Lämsän Pekalle: olet oikeassa uunin suhteen, itsekin siihen ihastuin
ja erityisesti niihin pikku rappusiin sinne uunin pankolle. Rappuset
vien mukanani ja saavat entisen paikkansa. Myös ikkunat tekisi mieli
käyttää uudelleen kunnostettuina, en ole vielä kysellyt miten se
onnistuisi uusien eristysvaatimusten aikana.
Nyt täytyy rauhassa miettiä jälleen asioita, pääkoppa on tällä
hetkellä yhtä myllerrystä...
Palaillaan! T - Jani.
Jorma Heimonen
Yksi perinteinen lattiamaali oli Tikkurilan Permo.
Uusi hyvä vaihtoehto on edelleen Tikkurilan Permo,
tosin sitä ei taida saada juuri muualta kuin
Rakennusapteekista. Uulatuotteeltakin on
tullut markkinoille Uula lattiamaali joka
lienee hyvin lähellä Permoa. Uulaa on hieman helpompi
saada (esim. Vantaan Bauhaus) kuin Tikkurilan perinnemaaleja.
Tietysti maalikaupasta kuin maalikaupasta saa Betoluxia ja
vastaavia, mutta kuka nyt haluaisi sellaisilla muovitökösteillä
pilata vanjaa taloa...
Jorma
Tapio Viljava
"Jorma Heimonen" <jhei...@cc.nospam.hut.nospam.fi> wrote in message
news:Yqcgb.192$573...@read3.inet.fi...
> Yksi perinteinen lattiamaali oli Tikkurilan Permo.
> Uusi hyvä vaihtoehto on edelleen Tikkurilan Permo,
> tosin sitä ei taida saada juuri muualta kuin
> Rakennusapteekista. Uulatuotteeltakin on
> tullut markkinoille Uula lattiamaali joka
> lienee hyvin lähellä Permoa.
> Tietysti maalikaupasta kuin maalikaupasta saa Betoluxia ja
> vastaavia, mutta kuka nyt haluaisi sellaisilla muovitökösteillä
> pilata vanjaa taloa...
Tota noin, mistäs tiedät että Permolla ja Betoluxilla on muuta olennaista
eroa kuin värikartta? Eikös nuo ole alkydimaaleja molemmat?
Tapsa
Janne Aula
Tällaiseen käsitykseen meilläkin jäätiin kun Permoa aikaisemmin
senkaltaisella maalilla maalattuun lattiaan kyseltiin. Betolux on
myyjän mukaan samaa tavaraa.
Betoluxilla/Permolla on se huono puoli että se lohkeaa herkästi. Kovin
isoa ja raskasta ei tarvitse noilla maalatuille mäntylattiolle
pudottaa kun jo pala maalia irtoaa. Kokemuksen mukaan
pellavaöljylakkamaali pysyy tuollaisessa tilanteessa lattiassa
paremmin. Jos hidas kuivuminen tai aikaisempi maalikerros ei aseta
rajoitteita niin laittaisin pellavaöljylakkamaalia.
--janne
Pekka Huhta
>> Tietysti maalikaupasta kuin maalikaupasta saa Betoluxia ja
>> vastaavia, mutta kuka nyt haluaisi sellaisilla muovitökösteillä
>> pilata vanjaa taloa...
>Tota noin, mistäs tiedät että Permolla ja Betoluxilla on muuta olennaista
>eroa kuin värikartta? Eikös nuo ole alkydimaaleja molemmat?
Permo on alkydimaali, Betolux kovempi uretaani-alkydimaali. Vaikka
alkydinä minullekin yritettiin Betoluxia myydä.
Permoa sai aiemmin sävytettävänä, mutta ilmeisesti (ymmärtääkseni)
tavalliset väripastat eivät täysin siihen passanneet yhteen ja sen takia
nykyään Permoa saa vain tehdassekoitteisena valmiissa sävyissä eli
suomeksi maali menee aina tilaustavaraksi maalikaupasta.
Se taas on kukkua että sitä saisi vain Rakennusapteekista. Kyllä mikä
hyvänsä vakavasti otettava maalikauppa sitä tilaa pyydettäessä, siinä vain
menee muutama päivä. K-rautoja ja muita rautakauppiaita ei useinkaan voi
laskea vakavasti otettaviksi maalikaupoiksi.
Uulan lattiamaali on pellavaöljyalkydimaali tropattuna
"luonnonhartseilla", mitä sitten tällä kertaa lienevätkään. Kuivuu vielä
pikkuisen pidempään kuin Permo, eli mattoja ei sopisi laittaa lattialle
ennen kuin kolmen-neljän viikon päästä.
Pekka
tommil...@hotmail.com
> käyttää uudelleen kunnostettuina, en ole vielä kysellyt miten se
> onnistuisi uusien eristysvaatimusten aikana.
Sellaisia ratkaisuja olen nähnyt, joissa uloin lasi on alkuperäinen,
mutta sisemmäksi lasiksi on vaihdettu moderni versio. Muun muassa
eräässä 1800-luvun koulussa moinen ratkaisu oli toteutettu harvinaisen
tyylikkäästi.
Itsellä ei onneksi ole tuollaisia ongelmia. Talo kun on vuodelta 1901
ja täysin alkuperäinen... Eipä ole kukaan koskaan kysellyt mitään.
Pekka Huhta
>Betoluxilla/Permolla on se huono puoli että se lohkeaa herkästi. Kovin
>isoa ja raskasta ei tarvitse noilla maalatuille mäntylattiolle
>pudottaa kun jo pala maalia irtoaa. Kokemuksen mukaan
>pellavaöljylakkamaali pysyy tuollaisessa tilanteessa lattiassa
>paremmin. Jos hidas kuivuminen tai aikaisempi maalikerros ei aseta
>rajoitteita niin laittaisin pellavaöljylakkamaalia.
Permo pysyy vanhan pehmeän öljymaalin päällä pikkuisen paremmin kuin
Betolux. Kovan maalin päälle voi aina laittaa pehmeän, mutta pehmeän
päälle ei kovaa. Jos siis ei ole mitään hajua aiemmasta maalista, niin
pehmeä öljy(lakka)maali on aina turvallisin vaihtoehto. Oikein vanhan ja
pehmeän öljymaalin päältä kova Betolux jo kuoriutuu pois.
Kantapään kautta....
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Pekka Huhta
>> Myös ikkunat tekisi mieli
>> käyttää uudelleen kunnostettuina, en ole vielä kysellyt miten se
>> onnistuisi uusien eristysvaatimusten aikana.
>Sellaisia ratkaisuja olen nähnyt, joissa uloin lasi on alkuperäinen,
>mutta sisemmäksi lasiksi on vaihdettu moderni versio. Muun muassa
>eräässä 1800-luvun koulussa moinen ratkaisu oli toteutettu harvinaisen
>tyylikkäästi.
Olen mielessäni pyöritellyt vaihtoehtoa jossa heti sisälasin takana
lämpölasin paksuuden verran sisälasin kyntteestä olisi vain karmilautoihin
naulattu rimakehys. Tätä kehystä vasten kehyksen ja sisäkarmin väliin
puristettaisiin tiivisteillä koko valoaukon kokoinen lämpölasi.
Ylimääräinen lasi ja sen kehykset tuskin edes näkyisivät sisään.
xxxxx II _
xxxxx II| |
xxxxx __| |_____
xxxxx|
-----
Eli äksien kohdalla olisi ihan oikea sisäikkuna pikkuruutuineen ja sen
sisäpuolella rimakehystä vasten II:llä merkattu lämpölasi.
Ainoana mieleen tulevana ongelmana epäilen että tuo välilasi saattaisi
huurtua, jos ja kun se on tiiviimpi kuin sisälasi. Etuna taas vanhojen
lasien säilyminen, karmien hyvin vähäinen muutostarve ja mahdollisuus
ottaa nuo kolmannet talvilasit pois.
Pitäisi varmaan kysyä joltain viisaammalta että huolisiko kunnan virkamies
tuollaiset lisälasit taloon.
>Itsellä ei onneksi ole tuollaisia ongelmia. Talo kun on vuodelta 1901
>ja täysin alkuperäinen... Eipä ole kukaan koskaan kysellyt mitään.
Meillä talo on vuodelta 1918 ja olen tässä näpräillyt muun ohessa
ikkunoita kuntoon. Vanhoista on pitänyt vaihtaa jonkun verran puita ja
muutaman pokan joutuu rakentamaan ihan alusta uusiksi, mutta muuten homma
on aika näteissä kantimissa. Yhteensä talossa on 226 lasiruutua, niin että
voi siinä tovi mennä kun kaikki ne putsaa, kittaa ja maalaa uudestaan :)
Katselin muuten että Rakennusapteekissa uustuotantona tehty puhallettu
lasi maksoi aika hurjat 320 e/neliö. Kyllä mä niitä meidän laseja
arvokkaina pidin, mutta en arvannu että niitä olis yli
viidellätoistatuhannella eurolla :)
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Jorma Heimonen
> Se taas on kukkua että sitä saisi vain Rakennusapteekista. Kyllä mikä
> hyvänsä vakavasti otettava maalikauppa sitä tilaa pyydettäessä, siinä vain
> menee muutama päivä. K-rautoja ja muita rautakauppiaita ei useinkaan voi
> laskea vakavasti otettaviksi maalikaupoiksi.
Totta kai mitä tahansa Tikkurilan maalia (mukaanlukien Permo ja Lin ja
muut Tikkurilan _aktiivisesti piilottamat_ perinnemaalit) saa
maalikaupasta tilaamalla muutaman päivän toimitusajalla ja kovilla
rahtikuluilla. Rakennusapteekki on ainoa näkemäni paikka,
jossa niitä on hyllyssä.
Minulla ei ainakaan remonttia tehdessä ja pieniä määriä
ostaessa ole aikaa ja varaa tilailla maaleja tai ajella
Karjaalle, purkit on saatava hyllystä tai hommat seisovat.
Onneksi Bauhausissa on hyllyssä lähes kaikki Uulan
maalit, jopa eri purkkikoot ja värisävyt.
Jorma
Pekka Huhta
>Totta kai mitä tahansa Tikkurilan maalia (mukaanlukien Permo ja Lin ja
>muut Tikkurilan _aktiivisesti piilottamat_ perinnemaalit) saa
>maalikaupasta tilaamalla muutaman päivän toimitusajalla ja kovilla
>rahtikuluilla. Rakennusapteekki on ainoa näkemäni paikka,
>jossa niitä on hyllyssä.
Mikähän siinä muuten on, että noita ei markkinoida tuon enempää. Hinnoissa
ollaan neljänneksen kalliimpia kuin muut valmistajat, maaleja ei saa
mistään, sävyttäminen on tehty hankalaksi... Luulis tänä päivänä noiden
tuotteiden kelpaavan ihan hyvin.
>Minulla ei ainakaan remonttia tehdessä ja pieniä määriä
>ostaessa ole aikaa ja varaa tilailla maaleja tai ajella
>Karjaalle, purkit on saatava hyllystä tai hommat seisovat.
>Onneksi Bauhausissa on hyllyssä lähes kaikki Uulan
>maalit, jopa eri purkkikoot ja värisävyt.
Totta tuokin. Siivoilin juuri maalikaapin ja löysin kolmisenkymmentä yli
kolmen litran purkkia, vaikka iso osa oli kyllä vanhaa venemaalivarastoa.
Pienepiä ei ole ihan mahdottomasti tullut ostettuakaan. Ajatuksena on
ollut että pääasialliset maalit löytyy kaapista ja niistä sitten
sotkemalla saa muut tarpeelliset.
Vaikkapa nyt esimerkkinä, että viimeksi kun tarvitsin lämpöpattereihin
maalia, niin sen sai ihan hyvin pellavaöljyulkomaalista kun lisäsi
pikkuisen keltamultaa sävyksi ja tärpättiä himmentämään maalin kiiltoa. Ja
tuli niin nätti jotta. Sai ihan omasta päästä sävyttää tapetin sävyyn,
lisäillä pigmenttiä ja vetää aina raitaa patterinkylkeen malliksi.
Jos olisin hakenut litran purkin valmiiksi sävytettyä niin siitä olisi
jäänyt kolme neljännestä haaskuun ja kuivumaan kaappiin, nyt ei tarvinnut
törsätä kuin kaksi kahvikupillista siitä isosta astiasta. Sävykään ei
sitten lopulta ollut se mitä alkuun olin ajatellut, sitäkin sai
hantteerata siinä mieleisekseen. Eipähän tarvinnut ajella maalikauppaan
ollenkaan ja sitäpaitsi oli koko rahalla kivaa tehdä itte.
Niin paljon ei ole harrastuneisuus riittänyt että viitsisi öljystä ja
pigmenteistä sekoittaa maalin, kokeiluja nyt lukuunottamatta. Kyllä tässä
maailmassa jotain valmistakin saa olla :)
Pekka
Tapio Viljava
"Pekka Huhta" <pekka...@puuvene.net> wrote in message
news:phuhta.1...@kosh.hut.fi...
> Siivoilin juuri maalikaapin ja löysin kolmisenkymmentä yli
> kolmen litran purkkia, vaikka iso osa oli kyllä vanhaa venemaalivarastoa.
> Pienepiä ei ole ihan mahdottomasti tullut ostettuakaan. Ajatuksena on
> ollut että pääasialliset maalit löytyy kaapista ja niistä sitten
> sotkemalla saa muut tarpeelliset.
> Jos olisin hakenut litran purkin valmiiksi sävytettyä niin siitä olisi
> jäänyt kolme neljännestä haaskuun ja kuivumaan kaappiin
Vanhat alkydi- ja öljymaalit säilyvät tosiaan vuosia täysin
käyttökelpoisina. Nahka voi tulla päälle, mutta sen kun ottaa pois ja
sekoittaa mahdollisen sakan ylös niin hyvä tulee. Joissakin sävyissä saattaa
kuivumisnopeus kärsiä pitkässä varastoinnissa, etenkin sellaisissa missä on
käytetty nokea mustana pigmenttinä. Se toimii aktiivihiilen tavoin ja sitoo
kuivikkeita itseensä.
> Niin paljon ei ole harrastuneisuus riittänyt että viitsisi öljystä ja
> pigmenteistä sekoittaa maalin, kokeiluja nyt lukuunottamatta. Kyllä tässä
> maailmassa jotain valmistakin saa olla :)
Itse sekoitettaessa laatu tuppaa myös jäämään huonommaksi. Pitäisi olla
kunnon pikasekoitin, että saa pigmentit kunnolla jauhetuksi ja kostutetuksi.
Litran parin eriiin voisi ehkä käyttää Bamix-tyyppisiä keittiösekoittimia,
en ole kokeillut.
Tapsa
Jukka
seuraavaa:
> Niin paljon ei ole harrastuneisuus riittänyt että viitsisi öljystä ja
> pigmenteistä sekoittaa maalin, kokeiluja nyt lukuunottamatta. Kyllä tässä
> maailmassa jotain valmistakin saa olla :)
Toki toki, mutta harrastusmielessä näkee vaivaakin maalin
eteen ja jos on valmis sävykaava tiedossa, niin eihän se
ole edes vaivalloista. Hankalinta taitaa olla sopivien
pigmenttien saaminen pienemmissä erissä kohtuuhintaan.
Kertokaapa sekoittajat neuvojanne seuraavaan:
Pitäisi ensi keväänä maalata (itse tehdyllä) öljymaalilla
yksi kuisti, johon pitäisi saada sävyksi jokin valoa
saaneen havulaudan väri, siis ei "sinistäjän harmaa", vaan
sellainen auringon kellastama tai lakatun värinen. Mistä
pigmenteistä kannattaa lähteä liikkeelle ja minkälaisilla
suhteilla, että sattuisi sävy edes sinnepäin? Olisi siitä
sitten vähän helpompi alkaa hienosäätämään.
Olisiko näistä sävytysjutuista jotakin luettavaa jossakin?
--
Jukka
Pekka Huhta
>> Niin paljon ei ole harrastuneisuus riittänyt että viitsisi öljystä ja
>> pigmenteistä sekoittaa maalin, kokeiluja nyt lukuunottamatta. Kyllä tässä
>> maailmassa jotain valmistakin saa olla :)
>Toki toki, mutta harrastusmielessä näkee vaivaakin maalin
>eteen ja jos on valmis sävykaava tiedossa, niin eihän se
>ole edes vaivalloista. Hankalinta taitaa olla sopivien
>pigmenttien saaminen pienemmissä erissä kohtuuhintaan.
Tottakai ja kaikkea on kokeitava, mutta esim. omassa esimerkissäni tarve
oli ennemminkin saada helpolla ja "omista aineista" sotkettua kelvollinen
maali tiettyyn tarkoitukseen. Jos olkkariremontti on kesken niin harvoin
tekee mieli alkaa klottaamaan parin maalidesin takia eikähän niin pintä
määrää oikein pysty tekemäänkään. Sen sijaan vaikka koko ulkomaalisatsin
hämmentäminen kokoon on osa omaa prosessiaan ja sikäli ihan perusteltua.
Katselin muuten pigmenttien ja vernissan hintaa ja hämmästyin kuinka vähän
n. 50 litran ulkomaalisatsin teossa jää työpalkkaa. Uula alkaa kuulostaa
aina vaan paremmalta vaihtoehdolta.
>Olisiko näistä sävytysjutuista jotakin luettavaa jossakin?
Loistosivut maapigmenteistä löytyvät osoitteesta http://www.coloria.net .
Kertoo mm., että "egyptinruskea - muumiojauhe - oli yksi suosituimpia
ruskeita väriaineita 1800-luvulla ja yleinen pigmentti taiteilijaväreissä
vuoteen 1925." Ja että "pigmentinvalmistukseen sopivimpina muumionkohtina
pidetään 'jalan lihaisia osia'." Eiköhän sieltä löydy yksi
sävytysreseptikin, jos noin pitkälle pigmentinvalmistukseen mennään :)
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Tapio Viljava
"Jukka" <hukka...@yahoo.com> wrote in message
news:3f83e85a....@news.inet.fi...
> Pitäisi ensi keväänä maalata (itse tehdyllä) öljymaalilla
> yksi kuisti, johon pitäisi saada sävyksi jokin valoa
> saaneen havulaudan väri, siis ei "sinistäjän harmaa", vaan
> sellainen auringon kellastama tai lakatun värinen. Mistä
> pigmenteistä kannattaa lähteä liikkeelle ja minkälaisilla
> suhteilla, että sattuisi sävy edes sinnepäin?
Tuohan on ruskehtavan keltainen tai kellanruskea riippuen siitä, kuinka
paahtunut lauta on kyseessä. Joka tapauksessa keltamullasta kai voi lähteä
liikkeelle. Valkoista sekaan jos tarvitaan vaaleampaa, punamultaa
sekoittamalla saa ruskeampaa. Jos joutuu paljon laittamaan valkoista,
menetetään helposti haluttu vaikutelma ja saadaan joku pastellisävy. On
kyllä muutenkin vähän hankala juttu tehdä peittomaali joka jäljittelee tuota
sävyä, paahtuneen puun vaikutelma nimittäin syntyy suurelta osin siitä että
puu näkyy. Vähän sama kuin yritäisit tehdä sitä kesääntyneen harmaata
mustasta ja valkoisesta, se ei näytä samalta vaikka mittarilla mitaten sävy
olisi sama.
Tapsa
Jukka
<tapio.viljava@danisco*poista*.com> kirjoitti seuraavaa:
> Tuohan on ruskehtavan keltainen tai kellanruskea riippuen siitä, kuinka
> paahtunut lauta on kyseessä. Joka tapauksessa keltamullasta kai voi lähteä
> liikkeelle. Valkoista sekaan jos tarvitaan vaaleampaa, punamultaa
> sekoittamalla saa ruskeampaa. Jos joutuu paljon laittamaan valkoista,
> menetetään helposti haluttu vaikutelma ja saadaan joku pastellisävy.
Hmmm... ...näitä pitää hommata ja tehdä talven aikana
koesävytyksiä. Onneksi on hyvät tilat kokeiluihin.
> kyllä muutenkin vähän hankala juttu tehdä peittomaali joka jäljittelee tuota
> sävyä, paahtuneen puun vaikutelma nimittäin syntyy suurelta osin siitä että
> puu näkyy. Vähän sama kuin yritäisit tehdä sitä kesääntyneen harmaata
> mustasta ja valkoisesta, se ei näytä samalta vaikka mittarilla mitaten sävy
> olisi sama.
Juu, niin se on, alkuperäisen tarkka jäljitteleminen on
maalin kanssa kyllä usein pahuksen vaikeaa. Tässä
tapauksessa tarkka vastaavuus ei ole ollenkaan tärkeää,
riittää että on edes vähän sinnepäin. Ei siis keltainen,
punainen eikä ruskea, vaan jotakin sekoitusta niistä.
Pitää sekoitella alkuun sitä keltamultaa ja punamultaa
ja katsoa, miten se tarvitsee vaalennusta.
Aihetta sivuava kysymys vielä: yksi panelointi on saanut
aikojen kuluessa pintaansa jostakin systä Pinotex Extraa,
eli jonkinlaisen kalvontapaisen muodostavaa "puunsuojaa",
jotakin alkydijuttua lienee. Olisiko tällaiselle, nyt
halkeilleelle ja osin hilseilleelle alustalle parasta
tehdä petrooliöljymaali, vai tarttuuko tavallinen ver-
nissamaali tuollaiseen pintaan kiinni? Vai joku ihan
muu? Näitä luulisi olevan maailmalla vaikka kuinka,
kun maalitehdas mainosti "Pinotexia pintaan" ja moni
hirsimökki näyttää pinnan perusteella Pinotex Extraaa
päälleen saaneen.
Kiitos vinkeistä, yritän laittaa vaikkapa kuvan joskus
tiedostoihin kun on saatu sekoitus seinälle asti.
> Tapsa
--
Jukka