Pöydän viilutus
Petri Sihvo
Löytyisikö vinkkejä viilutuksen perusasioista tai mahdollisesti
nettisivua missä asiaa käsiteltäisiin?
Pitäisi viiluttaa vanhahko pöytä, jonka viilujen reunat ovat kuin
hiirten nakertamia.
Voipi olla, että olen väärässä foorumissa, mutta opastakaa edes
oikeaan!?!
Kiitokset jo etukäteen!
t. P. Sihvo
Kauko Huotari
Petri Sihvo <petri...@tt.tampere.fi> kirjoitti
viestissä:3A126D1F...@tt.tampere.fi...
Jossakin voi olla nettisivu asiasta, mutta en minäkään ole etsinyt vaikka
viilutushommaa olen harrastanut. Pieneksi ohjeeksi sanon, että vanha viilu
kannattaa ottaa mahdollisimman hyvin pois jos vaan lähtee. Silloin nuo
hiiren nakertamatkin vähenevät. Syvemmät kolot on sitten täytettävä
mieluummin viilun tai ko. puun värillä ja vasta sen jälkeen uusi viilu
päälle. Reunakohdat kannatta käsitellä ensin liimalla; näin vältytään uuden
viilun reunojen rispaantuminen..
Täällä voi olla joskus hyviäkin vinkkejä: sfnet.harrastus.askartelu
Sami Vastela
saada kauttaaltaan puristukseen melko pitkäksi aikaa, joka saattaa
kotinikkarille olla hankala järjestää. Toinen käyttökelpoinen vaihtoehto
on kontakti liima, tämän hankaluutena on että viilua ei asentamisen
jälkeen paljoa liikutella. Joku paikallinen puuseppä varmaankin jakelee
vinkkejä.
Sami
Merja Sippola
Eräs tuttava kävi entisöintikurssin ja siinä oli tuon tapaisia asioita.
Kysypä työväenopistosta/kansalaisopistosta.
Merja
Martti Paalanen
<petri...@tt.tampere.fi> wrote:
>Moro!
>
>Löytyisikö vinkkejä viilutuksen perusasioista tai mahdollisesti
>nettisivua missä asiaa käsiteltäisiin?
>
>Pitäisi viiluttaa vanhahko pöytä, jonka viilujen reunat ovat kuin
>hiirten nakertamia.
>
>Voipi olla, että olen väärässä foorumissa, mutta opastakaa edes
>oikeaan!?!
Terve,
Minä harrastan senverran puutöitä, että tulee aina joskus
viiluteltuakin. Lähiaikoina menee mm. keittiön kaapistot viilutukseen
kun haluan tammipintaa mutten raski tehdä umpitammesta :)
Ensimmäinen neuvo: jollet koskaan ole viiluttanut mitään, unohda koko
homma. Kokonaisen pöydän viiluttaminen ekana harjoitustyönä ei voi
päättyä hyvin.
Jos kuitenkin päätät lähteä hommaan niin:
-katsele jo valmiiksi uusi pöytä jonka käyt sitten ostamassa
sudeistetun tilalle :)
-osta jokin hyvä aihetta käsittelevä kirja, lue se kunnolla ja tee
niinkuin siinä sanotaan. Jos puutöissä käytetty englanninkieli on
hanskassa, niin toimiva kirja on esimerkiksi Ian Hosker; Veneering: A
Complete Course; ISBN 1861080468
-hanki asianmukaiset työkalut. Tarvitset ainakin seuraavat (älä
yritäkään ilman)
-- kunnollinen työpöytä jonka päällä voit työstää viilukaistoja
-- *todella* terävä viiluveitsi. Mm yllämainitussa kirjassa on
kerrottu millainen, ja miten sen terä teroitetaan oikeaan profiiliin.
-- viilusaha. Jälleen kirjassa on kerrottu, mikä se on ja millainen
on hyvä. Tavallisella sahalla ei ole tämän kanssa mitään tekoa.
-- kunnollinen pitkä teräsviivain tms linjari viilun reunojen
tasaukseen.
-- Kasa neuloja viilukaistojen tilapäiskiinnittelyyn
-- Jos käytät prässäystekniikkaa, tarvitset n kpl vinkoja. Minkä
tahansa määrän hankit, se osoittautuu olevan pienempi kuin n :)
-- hammashöylä liimauspohjan karhentamiseen
-- viiluvasara ja/tai viiluprässi. Lue taas kirjasta mitä nämä ovat
ja miten niitä käytetään, sekä mitä pitää niiden oikuista tietää.
Tarve riippuu valitusta liimaustekniikasta, jotkin liimat vaativat
prässäystä, jotkin menevät vasaralla. Koko pöydän viiluttaminen
prässättävällä liimalla kuullostaa kyllä vakuumiprässihommilta, joten
pöydän hinta menisi jo siinä. Homma voi kannattaa rahallisesti, jos
kyseessä on arvohuonekalu, mutta silloin ja sitä suuremmalla syyllä
jättäisin homman ammattilaiselle.
Joudut opettelemaan liimaustekniikkaa - älä luulekaan että ensimmäinen
liimaamasi viilu kelpaa mihinkään. On surullista jos olet läiskäissyt
sen keskelle parasta arvokaluasi. Harjoittele siis sitä. Kokeile
useita eri liimatyyppejä jotta tiedät millä itse saat parhaan
tuloksen. Vaihtoehdot ovat lähinnä kontaktiliima, PVA:t
(Eri-Keeper-tyyppiset) tai vanhanajan keittoliima (luuliima).
Viimemainitulla on kontaktiliimojen tapainen ominaisuus tarttua
alustaan ilma prässäystä, mistä syystä sitä yleisesti käytetään.
Tällöin pitää hallita vasaratekniikka niin, ettei revi viilua tai
venytä sitä pois kuosista. Kontaktiliimoilla on aivan oma
viilukaistojen asettelutekniikkansa johtuen siitä, että kerran
napattuaan ne eivät enää suosiolla irtoa. Kohdistamiseen on tästä
syystä käytettävä erityistä vahapaperimenetelmää - lue kirjasta.
Joudut opettelemaan viilusauman teon keskelle paraatipintaa, et näet
löydä niin leveää viilua että se peittäisi juuri minkäänkokoista
pöytää yhtenä palana. Joka tapauksessa kun olet trimmannut läskit pois
viilun sivuilta, kaistat kapenevat sen verran, että saumoja tulee pari
kolme ainakin. Tässä tarvitset työkaluina veitsiä, sahoja, linjareita
ja neuloja ja v a k a a t a kättä sekä aikaa. Joudut tekemään viiluun
suoran puskusauman ja vielä säilyttämään sen suorana liimauksen
aikana. Ei ole triviaalia, joten harjoittele.
Joudut opettelemaan viilureunan päättämisen (rispaamisen
välttämiseksi). Tässäkin on tietenkin useita eri tapoja ja
tekniikoita, joista sinun täytyy pystyä tekemään perusteltu valinta
voidaksesi välttää saman vahingon kuin pöydässä nyt on. Valitusta
tavasta ja pöydän rakenteesta riippuen pöytää joutuu purkamaan enemmän
tai vähemmän, tai joutuu työstämään ja uudelleenrakentamaan pöydän
reunaa.
Riippuen valitsemastasi puulajista, saatat vielä päästä herkuttelemaan
sellaisilla askareilla kuin kiharaisen viilun oikaisu höyryttämällä ja
prässäämällä, sekä oksanreikien ja muiden repeämien paikkaus. Nämä
eivät ole alkeiskurssin ohjelmassa, joten valitse nyt ainakin
sellainen puulaji joka tuottaa suoria tasomaisia viiluja ilman
pintavirheitä. Muuten voit samantien polttaa pöytäsi takassa ja
säästää rahaa, aikaa ja vaivaa.
Olihan tarpeeksi pelottelua? Kuitenkin, ellet hallitse kaikkea tuota
ainakin jollain lailla, pöydästäsi tulee susi.
-Martti
P.S. Ai niin, parempi ng on rec.woodworking, josta saat varmasti lisää
vinkkejä jos vielä tuntuu jatkamisen arvoiselta.
Harri Murtomäki
> Moro!
>
> Löytyisikö vinkkejä viilutuksen perusasioista tai mahdollisesti
> nettisivua missä asiaa käsiteltäisiin?
>
> Pitäisi viiluttaa vanhahko pöytä, jonka viilujen reunat ovat kuin
> hiirten nakertamia.
>
> Voipi olla, että olen väärässä foorumissa, mutta opastakaa edes
> oikeaan!?!
>
>
> t. P. Sihvo
Suosittelen Jane Fredlundin kirjoittamaa kirjaa "Kunnosta itse huonekalusi".
Ostin opuksen Rakennustiedon myymälästä Helsingissä, maksoi muistaakseni
viime kesänä huikeat 70,-
Kirjasta löytyy kaikenlaista juttua viilutuksesta, puleerauksista,
maalauksista, maalien ja lakkojen valmistuksesta, kaikenlaista huonekaluihin
liittyvää entisöintijuttua.
Joidenkin mielestä kirja saattaa olla suppea, itselleni se on ainakin
antanut eväät huonekalujen kunnostukseen.
- harri murtomäki / ham...@kolumbus.fi
mikko...@gmail.com
nospa...@supertel.fi
PVA-liima toimii kuivuttuaan kuumaliimana, eli sen voi sulattaa silitysraudalla viilun läpi. Silloin viilutettava pinta ja/tai viilu sivellään liimalla, jonka annetaan kuivua, ja viilu kiinnitetään silittämällä. Etuna on, ettei viilu muuta mittaansa enää kuivuttuaan kovin paljoa. Kuumaliima pursuaa sitten viilun reunan alta ja kovettuu heti tai palaa kiinni silitysrautaan ja viilun yläpintaan..
Mulla ei ole sitten mitään käytännön kokemusta, testasin tosin joskus, että kartongin tai paperin sai liimattua kuumentamalla. Sauma todennäköisesti on vaikea, ainakin jos on useampi sauma.
Pieniä kaiuttimia on ainakin viilutettu silittämällä.
Jouko Holopainen
> Pieniä kaiuttimia on ainakin viilutettu silittämällä.
Olihan se homma johon ei haluaisi enää toiste ryhtyä, vaikka lopputulos
oli hyvä. Vaikea saada tarttumaan koko alueeltaan.
--
@jhol
www.iki.fi/jhol