vanha lautalattia
Kalle Leppänen
Meillä on OK-talossamme peruskorjauksen yhteydessä laitettu
lautalattian(mänty) päälle muovimatto. (älä kysy miksi). Minkähänlainen
operaatio maton poisto ja lattian hionta + lakkaus olisi? Kannattaako
yrittää tehdä itse vai antaa suosiolla ammattilaiselle. Jotain hyviä
vinkkejä aiheeseen?
Kalle
Timo Hyvonen
2. Jos lautalattian päällä ei ole tasoitetta, hae hiomakone ja
reunahiomakone viikonlopuksi vuokraamosta. Muista ottaa tarpeeksi
hiomapapereita (ne veloitetaan käytön mukaan, näistä tulee suurin
kustannus).
3. Hio lattiaa ristisuuntaisesti kunnes se on tasainen, sitten vielä
viimeistely lautojen suuntaan. Älä anna hiomakoneen syödä lattiaan isoja
koloja aloittaessasi hiontavetoa. Hiomakone vetää itse itseään hyvin
eteenpäin, ei ole raskasta.
4. Hio reunat muun lattian tasalle reunahiomakoneella
5. Imuroi pölyt pois kun lattia on hiottu
6. Petsaa jos jaksat ja/tai haluat tai jotain
7. Hae mohairkangasta ja tee vanerista lasta.
8. Hae LeTonkionisia Erikoishöyläyksestä
9. Kaada läjä lattialle, levitä lastalla
10. toista kuivumisen jälkeen
11. toista kuivumisen jälkeen
12. toista niin monta kertaa kuin jaksat
13. Kävele lakatulla lautalattialla kun se on kuivunut
Olkaa hyvä, 42e, kiitos.
t. Timo
Kalle Leppänen
Näillä uskallan tehdä homman itse, eikä hintakaan huimaa.
Aiheuttaa iloa huomata, että nyysseistä on sittenkin hyötyä. :)
Kalle
Major
Yleensä latti on laitettu piiloon jostain järkevästä syystä,
useimmiten sen takia että lautojen raot ovat pehmenneet.
Jos näin on käynyt, tee hionta kuten toisessa replyssä todettiin,
ja ennen lakkausta/petsausta hio lautojen välit ponttiin saakka esim.
Dremelillä
tms. työkalulla (käsisirkkeli jos tarkka käsi), ja laita saumaan jotain
massaa
(joustavaa, esim. silikonia tms.). Tällöin lattiasta tulee myös
tyylikkäämpi,
pomo oli tehnyt laivaansa vanhan lattian tuolla tavoin (punertava petsaus,
ja välit olivat mustalla sikaflexillä täytetty).
Pekka Taipale
> Yleensä latti on laitettu piiloon jostain järkevästä syystä,
> useimmiten sen takia että lautojen raot ovat pehmenneet.
Eri mieltä. Useimmiten (lauta)lattia on laitettu piiloon vähemmän
järkevästä syystä, esimerkiksi hetkellisen muodin takia. Päällä
saattaa olla muovimattoa, laminaattia jne.
Repimällä matto pois, hiomalla ja lakkaamalla/maalaamalla/öljyämällä
voi saada tosi hienon lattian.
--
Pekka Taipale -- pjt at iki.fi -- http://www.iki.fi/pjt/
Ilkka Haapavirta
> Meillä on OK-talossamme peruskorjauksen yhteydessä laitettu
> lautalattian(mänty) päälle muovimatto. (älä kysy miksi).
Sinullahan on hyvä tilanne, jos muovimatto on suoraan lautalattian päällä.
Meillä oli laitettu väliin lastulevy tiheästi lautalattiaan naulaten. Oli
siis pilattu koko lautalattia.
Ilkkaq
Timo Hyvonen
jos lautojen raot ovat isot, kannattaa siitä hiomapölystä ja lakasta
sekoittaa kittiä jolla täyttää nuo kolot. Tämä kitti tosin irtoilee
sitten kun laudat kuivuvat/kostuvat/jäähtyvät/lämpenevät. Saattaa se
pysyäkin.
Venetyylistä saumamassaa en lähtisi lattiaan laittamaan, eivät ne raot
siinä niin haittaa - it's not a bug, it's a feature!
Varteenotettavia muita pintakäsittelytapoja ovat tosiaan öljyäminen ja
ihan vaikka vaan maalaaminen. Naapurin vaaleanharmaa lattia on ihan
hieno. Meillä on lakattu.
t. Timo
Kare Pietilä
> Eri mieltä. Useimmiten (lauta)lattia on laitettu piiloon vähemmän
> järkevästä syystä, esimerkiksi hetkellisen muodin takia. Päällä
> saattaa olla muovimattoa, laminaattia jne.
Hetkellisen muodin takia? Lakattu lautalattia tuli muotiin vasta
ratkiriemukkaalla 70-luvulla. Sitä edeltävän noin sadan vuoden
jakson ajan laudat pääsääntöisesti piilotetiiin linoleumin tai muovin
alle mm. vedon tunteen poistamiseksi.
--
Oynu oynu oynu...
Pekka Taipale
> Hetkellisen muodin takia? Lakattu lautalattia tuli muotiin vasta
> ratkiriemukkaalla 70-luvulla.
Mutta maalattuja lautalattioita oli kyllä käytössä runsaasti sitä
ennenkin, esim. oman perheeni taloissa vuosina 1924 ja 1965
rakennetuissa.
Pekka Huhta
Kokemuksia oman lattian uusimisesta: alla oli n. 50x150-milliset pontatut
lattialankut, päällä pehmeä öljymaali, sen päällä betonitasoite ja
päällimmäisenä kipsityyppinen, ilmeisesti "itsetasoittuva", pinnalle
valettu kerros. Betonia ja kipsiä oli yhteensä noin millistä pahimmillaan
neljään milliin. Pinnalla linoleum-matto, joka lähti rullaamalla pois.
Tasoitteen poisto on aika lailla työlästä. Hain konevuokraamosta
lattianhoitokoneen ja paksun pinon 16 numeron hiekkapaperikiekkoja.
Betonitasoitteen saaminen irti pelkästään huomalla oli täysin toivotonta,
päädyimme rouhimaan ensin koneella ja sen jälkeen skrabaamaan
kovametalliteräisellä skraballa lopun betonin pois.
Myös pehmeä öljymaali aiheutti yllätyksen, koska se pehmisi ja suli
paperiin kiinni paksuksi kakuksi. Sitä sai olla koko ajan rassaamassa
pois.
En halunnut pilata omaa lattiaani hiomalla sen tasaiseksi urheiluhallin
lattiaksi. Koska iso osa tasoitteesta poistettiin skrabaamalla, eri
paksuiset ja vuosien saatossa vähän kuprulle eläneet laudat jäivät
näkyviin. Isot kolhut kitattiin, mutta fiinistelyyn ei ruvettu. Päälle
vedettiin vain harmaa maali.
Sen virheen tein, että käytin lattian maalaamiseen Betoluxia, kun Permoa
olisi pitänyt odottaa ja muuttokin painoi päälle. Betolux on vähän liian
kovaa, se ei tahdo pysyä vanhan pehmeän pellavaöljypohjaisen maalin
päällä. Kolhuissa tahtoo vanha maali paistaa alta ikävästi.
Pekka
Kare Pietilä
> Mutta maalattuja lautalattioita oli kyllä käytössä runsaasti sitä
> ennenkin, esim. oman perheeni taloissa vuosina 1924 ja 1965
> rakennetuissa.
Toki. Maalattialla asuminen kun ei näillä leveysasteilla oikein
onnistu kuin kesäaikaan. Maalattuja lautalattioita on rakennettu
täällä varmaan 1700-luvulta alkaen, heti maalien yleistyttyä.
Yleinen väärinkäsitys tuntuu olevan se, että vanhoissa rakennuksissa
linoleumin alta löytyvä maalattu lauta olisi aina se aito alkuperäinen
rakenne ja että linoleum (jota usein väärin luullaan muovimatoksi)
olisi sitten lisätty "joskus 60-luvulla". Tosiasiassa matot asennet-
tiin yleensä noin vuoden asumisen jälkeen kuluttua kun rakennusaikai-
sen kosteuden ajateltiin poistuneen.
Itse rakensin juuri vanhaan huoneistoon aidon kalanruotoparketin.
Keittiöön ja palvelijanhuoneeseen tehtiin lautalattia, jonka päälle
vedettiin linoleum. Lienee sanomattakin selvää, että osa lähipiiristä
piti vähintäänkin hulluna kun mahtava lautalattia peitettiin "muovi-
matolla" :o)
--
Oynu oynu oynu...
Pekka Huhta
>Yleensä latti on laitettu piiloon jostain järkevästä syystä,
>useimmiten sen takia että lautojen raot ovat pehmenneet.
>Jos näin on käynyt, tee hionta kuten toisessa replyssä todettiin,
>ja ennen lakkausta/petsausta hio lautojen välit ponttiin saakka esim.
>Dremelillä
>tms. työkalulla (käsisirkkeli jos tarkka käsi), ja laita saumaan jotain
>massaa
>(joustavaa, esim. silikonia tms.). Tällöin lattiasta tulee myös
>tyylikkäämpi,
>pomo oli tehnyt laivaansa vanhan lattian tuolla tavoin (punertava petsaus,
>ja välit olivat mustalla sikaflexillä täytetty).
No ei AINAKAAN näin.
1) Saumojen avaaminen on aika turhaa hommaa, koska lattia elää joka
tapauksessa. Turha leventää rakoja asiasta tehden.
2) Saumojen avaaminen on viheliäistä hommaa. Neliöllä on kymmenen metriä
saumaa. Jokaista metriä jynssää vikkelästikin tehden minuutin. 30 neliön
lattiaa jynssäisi vaatimattomat 50 tuntia ja vielä ihan turhaan.
3)Lattian hiominen, maalaaminen, lakkaaminen tai öljyäminen ei "pilaa"
sitä lopullisesti, vaikka vanha patina ajettaisiinkin pois. Sen sijaan
urien ajaminen saumoihin on sitte se lopullinen ratkaisu, jonka jälkeen
lattialle ei voi tehdä yhtään mitään muuta.
4) Jos nyt välttämättä haluaa laittaa laivankansilattian, niin SILIKONIA
sinne nyt ei laiteta ainakaan, herrajjee. Polyuretaania kehiin, jos haluaa
pilata lattiansa. Jotta saumasta tulee edes jonkun näköinen
"laivankansijäljitelmä", niin sen leveys saa olla n. 8-12% laudan
leveydestä. Tarkoittaa kustannuksena noin paria kolmeakymmentä euroa per
neliö pelkkiin saumamassoihin.
Tykkään itse laivankansilattioista -aika ymmärrettävistä syistä- mutta
joku tolkku siinäkin on oltava. Laivankanteen se sopii, olen nähnyt monta
hyvää "uustuotantolattiaa" tuolla tyylillä toteutettuna ja ajattelin vetää
itse saunan pukuhuoneeseen laivalattian yhtä lailla, mutta ei helvetti
vanhan lattian tärveleminen....
Pekka, muutamaakin kantta saumanneena.
--
http://www.puuvene.net/
Pekka Huhta
>Yleinen väärinkäsitys tuntuu olevan se, että vanhoissa rakennuksissa
>linoleumin alta löytyvä maalattu lauta olisi aina se aito alkuperäinen
>rakenne ja että linoleum (jota usein väärin luullaan muovimatoksi)
>olisi sitten lisätty "joskus 60-luvulla". Tosiasiassa matot asennet-
>tiin yleensä noin vuoden asumisen jälkeen kuluttua kun rakennusaikai-
>sen kosteuden ajateltiin poistuneen.
Toki linoleumeja on laitettu varsinkin kaupunkien kerrostaloihin jo hyvän
matkaa toistasataa vuotta, mutta ei se nyt noin yleistä ole ollut kuin
mitä annat ymmärtää, etenkään omakotitaloissa. Jos linoleumin alta
löytyneessä laudassa on kerros tai pari maalia ja matto päällä, matto voi
hyvinkin olla alkuperäinen. Useimmissa lattioissa vaan on kymmeniä
kerroksia eri aikakausien erivärisiä maaleja sen merkkinä että kyllä
siellä lauta on päällimmäisenä ollut vuosikaudet ennen 60-luvun vimmaa
tasaisista pinnoista.
60-luku toi mukanaan myös ikävät lastulevykorjauset lattialla, tihuvaan
naulattua levyä on masentava repiä lankkulattiasta irti. Sellaista
lattiaa ei voi enää kuin maalata. Ei sillä, en oikein tahdo ymmärtää
ihmisten vimmaa tehdä vanhasta lattiasta väkisin lakattu. Maalattu on ihan
nätti sekin.
Meidän talossa ollut remontti oli helppo ajoittaa joulukuulle 1962.
Silloin oli seiniin laitettu Haltexit, kattoon haltex-panelointi ja
lattiaan matot. Ajoitus oli helppo tarkastaa alle jätettyjen Hesareiden
päiväyksistä :)
>Itse rakensin juuri vanhaan huoneistoon aidon kalanruotoparketin.
>Keittiöön ja palvelijanhuoneeseen tehtiin lautalattia, jonka päälle
>vedettiin linoleum. Lienee sanomattakin selvää, että osa lähipiiristä
>piti vähintäänkin hulluna kun mahtava lautalattia peitettiin "muovi-
>matolla" :o)
Mistäs muuten löysit kalanruotoparketin palikat? Oli mielessä tehdä meidän
eteiseen samansorttinen parketti. Ja verstaalle sitten tyylin vuoksi vanha
konepajanlattia...
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
jake
> Meillä oli laitettu väliin lastulevy tiheästi lautalattiaan naulaten. Oli
> siis pilattu koko lautalattia.
>
> Ilkkaq
Sama juttu täälläkin tuon lastulevyn kanssa. Itse kuitenkin kittasin
naulanreiät umpeen ja lopputuloksesta tuli hyvä. Vanhoja naulanreikiä
tuskin huomaa.
KWr
> 8. Hae LeTonkionisia Erikoishöyläyksestä
Vernissan kanssa touhutessahan nyrkkisääntö on _ohuet
kerrokset_. Itse en uskaltanut lastan kanssa tehdä tuota
hommaa, vaan suoritin homman neljään-viiteen kertaan ihan
pensselityönä. Pari välihiontaa 200:lla.
Seuraava lattia tulee olemaan pellavaöljymaalilla käsitelty ja
väri valkoinen, täytyy vaan varautua reiluun kuivumisaikaan,
kohde onneksi yläkerrassa...
Karri
Ilkka Haapavirta
> > Sinullahan on hyvä tilanne, jos muovimatto on suoraan lautalattian
päällä.
> > Meillä oli laitettu väliin lastulevy tiheästi lautalattiaan naulaten.
Oli
> > siis pilattu koko lautalattia.
> >
> naulanreiät umpeen ja lopputuloksesta tuli hyvä. Vanhoja naulanreikiä
> tuskin huomaa.
Mitä teit sen jälkeen?
Eli hioitko, lakkasitko vai maalasitko?
Ilkka
Matti K.
joo, kuulostaa helpolta. Joiltakin on jäänyt homma kuitenkin tekemättä
vaikka on koneet vuokrattu. Vanhan maalatun lautalattian hionta voi
ensikertalaiselle olla varsin työläs ja vaikea tehtävä. Pyörivällä
laikalla varustetulla hiomakoneella on myös helppo rikkoa seiniä /
ruumiinjäseniä jos ei ole tekniikka hallussa.
Timo Hyvonen
Hmm...minä käytin ainakin ihan normaalia parkettihiontakonetta,
sellaista nauhamallista (nauha pyörii vaaka-akselien ympäri ja vetää
samalla laitetta eteenpäin). Reunahiomakone toki on normaali suurehko
epäkeskohiomakone.
Ensikertalainen minäkin olin, hyvä tuli. Lattiamme kyllä oli puhdas
maaleista yms, vanha linoleumi oli pienillä nauloilla saumoista kiinni.
Naulat muuten kannattaa riipiä pois tarkkaan, ne rikkovat helposti
sen paperin.
Jos mahdollista, kannattaa käydä katsomassa jossain kun ammattilainen
hioo. Idean kyllä sisäistää normaalilla järjellä nopeasti. Toki
tällainen omatoimisuus vaatii riskinottokykyä ja tee-itse-henkeä,
ongelmia ja mahdollisia epäonnistumisia voi varmasti listata 42
sivua.
t. Timo
Timo Romppanen
Meillä on vastaavantyylinen tapaus keittiössä. Lautalattian päälle oli
naulattu lattiakovalevy reunoistaan aika tiheästi. Päällä oli
muovimatto. Revimme muovimaton, kovalevyt ja naulat pois. Lisäksi
jouduin repimään joitakin lautoja irti seinän vierestä jotta pääsin
vetämään viemärin ja vesijohdot uuteen paikaan vasojen alla.
Luonnollisesti vanhat laudat menivät irrotettaessa siihen kuosiin, että
ne jouduttiin korvaamaan uusilla. Nyt on siis tilanne, että reunassa
kulkee kaistale uutta lattiaa ja loppu on vanhaa joka on naulanreikiä
täynnä. Tavoitteena olisi maalata koko lattia Permolla. Olen tässä
pähkäillyt samaa kuin muutkin tässä ketjussa eli hioisiko itse.
Ensimmäisenä ongelmana on se, että lattia on lakattu sillä perinteisellä
vernissalla joka ei kovetu koskaan. Kokemuksesta tiedän, että sen
hiominen on yhtä tuskaa koska paperi tukkeutuu tuosta mönjästä alta
aikayksikön. Yksi ajatus oli poistaa vernissa kaapimalla käyttäen
esimerkiksi Speed Heateria. Kokeilimme sitä yhteen kynnykseen josta
saatiinkin suurin osa vernissasta irti. Mikä on muuten sellaine kitti
jolla nuo naulanreiät on paras paikata?
--Timo
Pekka Huhta
>Ensimmäisenä ongelmana on se, että lattia on lakattu sillä perinteisellä
>vernissalla joka ei kovetu koskaan. Kokemuksesta tiedän, että sen
>hiominen on yhtä tuskaa koska paperi tukkeutuu tuosta mönjästä alta
>aikayksikön. Yksi ajatus oli poistaa vernissa kaapimalla käyttäen
>esimerkiksi Speed Heateria. Kokeilimme sitä yhteen kynnykseen josta
>saatiinkin suurin osa vernissasta irti. Mikä on muuten sellaine kitti
>jolla nuo naulanreiät on paras paikata?
Hiomalla se ei lähde, lattioiden lisäksi on tullut tukittua hiekkapaperia
aika monen veneen kyljellä :)
Speedheater on hyvä kone, sillä menee ehkä vartti per neliö jos vaan
käsivarret kestää. Ei haittaa vaikka vähän tavaraa jäisikin, koska
kuumetessaan maali tai lakka muuttuu sen verran ettei se tartu paperiin
enää ihan yhtä hanakasti.
Olen muuten huomannut, että maalia lämmittäessä irtopalaskrabat eivät
toimi lainkaan niin hyvin kuin perinteinen kolmiokaavin tai raapparauta.
Irtoterissä - olivat ne kovametallia tai viilattavia - on aina
kiinnitysruuveja ja muita mutkia, joita vasten irtoava maali pakkautuu.
Kun väliin ei mahdu enempää maalintöhkää, niin terä nousee "maaliliirtoon"
ja terä ei kaavi. Jos yrität poistaa maalia kuiviltaan niin Sandvikin
kovametalliterä on pop.
Kittinä naulanreikiin joku kaupan spakkeli. Pellavaöljykitti kuivuu niin
kauan että se pettää maalin alta kun päällä kävellään.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Kare Pietilä
> Ensimmäisenä ongelmana on se, että lattia on lakattu sillä perinteisellä
> vernissalla joka ei kovetu koskaan. Kokemuksesta tiedän, että sen
> hiominen on yhtä tuskaa koska paperi tukkeutuu tuosta mönjästä alta
> aikayksikön.
Tepsiikös naftalla kastelu tuohon? Omakotitalossa tuota voi käyttää, mutta
kerrostalossa menee naapurisopu kyllä todella nopeasti niin huonoon kuntoon,
että paperin tukkeutumisesta on loppujen lopuksi vähemmän harmia...
(nimim. kerran "saavana" osapuolena kun idiootti naapuri hioi lattioitaan)
--
Oynu oynu oynu...
Kivimies
"Hyviä" neuvoja satelee...
Kaikki perustuvat vain tähän julmettuun äheltämiseen, purkamiseen,
nyppimiseen, pöllyttämiseen, harjaamiseen, paikaamiseen, kittaamiseen,
hiomiseen, ja toistuviin pintakäsittelyihin ... (myrkyllisiin?)...
lisäksi hiomakoneen kanssa palaa hihnoja , proppuja ja pahimmillaan
moottori.
Lopputulos = hetken kestävä sekunda ... mäntylautalattia ja
maalattuna!
Minulla on eri ajattelutapa. (vaikka se poikkeaakin ns. talotohtorin
opeista)
Aluksi kysymys: Jos ennen ei paremmasta tiedetty, ja muita
materiaaleja ei lattiaan ollut kuin kotimaista pehmeää puuta, niin
tarvitaanko nykyaikana toistaa isoisien "virhe"? Vastaus on: "Ei!"
Edellä kuvatulla ähellyksen vaivalla saa varmasti aikaan
perusteellisesti korjatun rakenteen tähän malliin...
Poistetaan koko lautalattia, saman tien korjataan ja jopa parannetaan
alapohjan lämmöneristys, tehdään lattiarunko puukipsilevystä
(Sasmox)ja pintarakenteeksi asennetaan laminaattiparketti.
Laminaattiparketti kestää ja niitä on saatavana vaikka mihin
tyylisuuntaan ja makuun soveltuvina, ja imitointi on täydellinen.
Rakennekorkeus vastaa vanhaa lattialaudan paksuutta = 33-35 mm.
Seuraava asukas saa vaihdettua mieleisensä lattian, lähes yhtä
helposti kun tapetitkin.
Timo Hyvonen
> Kaikki perustuvat vain tähän julmettuun äheltämiseen, purkamiseen,
> nyppimiseen, pöllyttämiseen, harjaamiseen, paikaamiseen, kittaamiseen,
> hiomiseen, ja toistuviin pintakäsittelyihin ... (myrkyllisiin?)...
> lisäksi hiomakoneen kanssa palaa hihnoja , proppuja ja pahimmillaan
> moottori.
> Lopputulos = hetken kestävä sekunda ... mäntylautalattia ja
> maalattuna!
Hei se remppaaminen on hauskaa! 4-v poikani on jo päättänyt: "minutta
tulee lemppamiet".
> (Sasmox)ja pintarakenteeksi asennetaan laminaattiparketti.
Laminaatti on pirun kylmä jalalle, testasin kellarissa. Lautalattian
alle ei tarvitse lattialämmitystä ja silti se tuntuu lämpimältä jalkaan.
Lisäksi, mainitsemallasi keinolla poistuisi narina käytännössä täysin
eikä talo enää tuntuisi miltään ;)
> Laminaattiparketti kestää ja niitä on saatavana vaikka mihin
> tyylisuuntaan ja makuun soveltuvina, ja imitointi on täydellinen.
Jep, aikalailla samannäköisiähän ne ovat.
> Rakennekorkeus vastaa vanhaa lattialaudan paksuutta = 33-35 mm.
> Seuraava asukas saa vaihdettua mieleisensä lattian, lähes yhtä
> helposti kun tapetitkin.
Niin - joku huhusi, että Saksassa ottavat lattian mukaan muuttaessaan.
Näinhän se onnistuisikin!
t. TImo
Ilkka Haapavirta
> Minulla on eri ajattelutapa. (vaikka se poikkeaakin ns. talotohtorin
> opeista)
> Aluksi kysymys: Jos ennen ei paremmasta tiedetty, ja muita
> materiaaleja ei lattiaan ollut kuin kotimaista pehmeää puuta, niin
> tarvitaanko nykyaikana toistaa isoisien "virhe"? Vastaus on: "Ei!"
> Edellä kuvatulla ähellyksen vaivalla saa varmasti aikaan
> perusteellisesti korjatun rakenteen tähän malliin...
> Poistetaan koko lautalattia, saman tien korjataan ja jopa parannetaan
> alapohjan lämmöneristys, tehdään lattiarunko puukipsilevystä
> (Sasmox)ja pintarakenteeksi asennetaan laminaattiparketti.
Laminaattia en aio makuuhuoneen lattiaan laittaa, ennemmin vaikka
lautaparketti.
Itse ehdin jo eilen innostua "jaken" vastauksesta, että myös pilalle
naulatun lautalattian voisi kunnostaa. Näistä lukuisista työohjeista on
kyllä into laantunut siten, että vanhat laudat taitavat päätyä saunan
pesään.
Palaan luultavasti vanhaan suunnitelmaan, eli uusi, helposti hyvännäköiseksi
asennettava lautalattia. Mutta vanhat kokemukset lankkulattian laitosta
eivät tue tuota tavoitetta.
Entäpä se ympäripontattu monikerroksinen laminoitu "lankku"? Valmistajaa en
tähän hätään muista, eikä se muutenkaan kuulu rautakauppojen
"sisäänheitto" -tuotteisiin.
Pitäisi syntyä helposti valmista lattiaa, joka ei elä myöhemminkään.
Joko siitä on kenelläkään kokemuksia?
Ilkka
Ilkka Haapavirta
> Entäpä se ympäripontattu monikerroksinen laminoitu "lankku"? Valmistajaa
en
> tähän hätään muista, eikä se muutenkaan kuulu rautakauppojen
> "sisäänheitto" -tuotteisiin.
> Pitäisi syntyä helposti valmista lattiaa, joka ei elä myöhemminkään.
> Joko siitä on kenelläkään kokemuksia?
Allaolevassa linkissä on esitelty tuota lankkua, jonka valmistaja näyttää
olevan North3 - TEC.
http://tinyurl.com/u1ua
Ilkka
Lukija
"Kivimies" <esap...@mail.com> wrote in message
news:318079d1.03110...@posting.google.com...
Muuten hyvä, mutta laminaatti on ällöttävän synteettisen tuntuinen. Muovisen
kopiseva. Ja kylmä jalalle, ilman lattialämmitystä.
Muovi sopii hyvin kasseihin, ei lattiaan.
Vai nielinkö trollin koukkuinen ?
Kare Pietilä
> Muovi sopii hyvin kasseihin, ei lattiaan.
> Vai nielinkö trollin koukkuinen ?
Minusta muovi sopii lattiaan oikeinkin hyvin. Aitoja muovimattoja saa
lukuisissa kuvioissa ja väreissä, se on helppo pitää puhtaana ja kestää
vähäisellä hoidolla vuosikymmeniä.
Laminaattia sen sijaan en ymmärrä ollenkaan. Olisin kuvitellut, että
tuollainen tuote naurettaisiin ulos markkinoilta alle vuodessa, mutta
kai se sitten sopii suomalaiseen rakennuskulttuuriin.
--
Oynu oynu oynu...
Lukija
"Kare Pietilä" <kpie...@cc.hut.fi> wrote in message
news:3FAB7C6D...@cc.hut.fi...
Totta kyllä; muovimatto sinänsä sopii esim. varaston lattiaan hyvin.
Ehkä laminaattikin johonkin "kuppaiseen" kerrostalo/lastulevy-palatsiin
sopisi, mutta että valkoisen miehen asuttavaksi tarkoitettuun omakotitaloon
!
Pekka Huhta
>Laminaattia en aio makuuhuoneen lattiaan laittaa, ennemmin vaikka
>lautaparketti.
>Itse ehdin jo eilen innostua "jaken" vastauksesta, että myös pilalle
>naulatun lautalattian voisi kunnostaa. Näistä lukuisista työohjeista on
>kyllä into laantunut siten, että vanhat laudat taitavat päätyä saunan
>pesään.
Tottahan sen voi kunnostaa, mutta maalatusta lattiasta on aina vaikea
saada lakattua. Mutta onko sen pakko olla lakattu? Miksi? Puu on ihan yhtä
lämmin ja pinta yhtä elävä maalattunakin.
>Entäpä se ympäripontattu monikerroksinen laminoitu "lankku"? Valmistajaa en
>tähän hätään muista, eikä se muutenkaan kuulu rautakauppojen
>"sisäänheitto" -tuotteisiin.
>Pitäisi syntyä helposti valmista lattiaa, joka ei elä myöhemminkään.
>Joko siitä on kenelläkään kokemuksia?
Työohjeesta kannattaa kopioida ruuvaaminen vaikka tekisi millä laudalla.
Pitääpähän kunnolla. Toinen narinaa aiheuttava asia on liian ohuet
laudat: eihän näillä 28-millisillä ole toivoakaan vanhanaikaisilla
pitkillä koolausväleillä. nykyaikaisella ohuella ponttilaudallakin saa
ihan hyvää lattiaa, kunhan koolingin väliä ei venytetä turhaan. Eli jos
haet kunnon lattiaa niin maksa vähän enemmän paksummasta laudasta.
Meidän 85-vuotias olohuoneen lattia ei narise mistään. Se vaan on sitten
50 mm ponttilaudasta tehty.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Mika Thynell
>
> Laminaattia sen sijaan en ymmärrä ollenkaan. Olisin kuvitellut, että
> tuollainen tuote naurettaisiin ulos markkinoilta alle vuodessa, mutta
> kai se sitten sopii suomalaiseen rakennuskulttuuriin.
Itse päädyin laminaattiin siitä yksinkertaisesta syystä, että kyllästyin
naarmuiseen parkettiin. Uusi parketti olisi ollut naarmuilla alle puolessa
vuodessa kiitos koirien kynsien.
Myöskään jälkin kasvun tekemät innokkaat lattiamateriaaliin kohdistuneet
nikkarointiyritykset eivät ole laminaatissa näkyneet.
Se pitää kyllä paikkansa, että puulattia on aina puulattia.
--
mt
Pekka Huhta
No tartunpa trolliin perjantain kunniaksi, vaikka tiedänkin sen turhaksi.
Minusta on aika surullista, että maailmassa alkaa olla yhä enemmän näitä
"muovilusikka suussa syntyneitä" korvikeihmisiä, joille kelpaa mikä vaan
jäljitelmä, kunhan se on uutta.
>"Hyviä" neuvoja satelee...
>Kaikki perustuvat vain tähän julmettuun äheltämiseen, purkamiseen,
>nyppimiseen, pöllyttämiseen, harjaamiseen, paikaamiseen, kittaamiseen,
>hiomiseen, ja toistuviin pintakäsittelyihin ... (myrkyllisiin?)...
>lisäksi hiomakoneen kanssa palaa hihnoja , proppuja ja pahimmillaan
>moottori.
>Lopputulos = hetken kestävä sekunda ... mäntylautalattia ja
>maalattuna!
Kivimieheltä aika hämmentävä väite, jos vielä tarjoaa laminaattia tilalle.
Vanhaa lattiaa ruvetaan kunnostamaan, kun se on 30, 50 tai 80 vuotta
vanha, riippuu lattiasta. Ja tästä maailmasta ei löydy laminaattia joka
kestäisi kunnialla edes sitä 30 vuotta. Lautalattian voi hioa kymmenkunta
kertaa ja jokaisella saa taas muutaman kymmenen vuotta lisää käyttöikää.
Kun laminaatti kuluu puhki, niin sille ei voi tehdä mitään.
>Minulla on eri ajattelutapa. (vaikka se poikkeaakin ns. talotohtorin
>opeista)
>Aluksi kysymys: Jos ennen ei paremmasta tiedetty, ja muita
>materiaaleja ei lattiaan ollut kuin kotimaista pehmeää puuta, niin
>tarvitaanko nykyaikana toistaa isoisien "virhe"? Vastaus on: "Ei!"
Se, että on olemassa uusia alempien tuotantokustannusten vuoksi
kehitettyjä jäljitelmämateriaaleja ei tarkoita että alkuperäinen olisi
jollakin tapaa huono. Massiivipuulattia on aina pitkäikäisempi kuin
jäljitelmä ja sitä on mahdollista huoltaa ja uusia vuosien saatossa.
>Edellä kuvatulla ähellyksen vaivalla saa varmasti aikaan
>perusteellisesti korjatun rakenteen tähän malliin...
>Poistetaan koko lautalattia, saman tien korjataan ja jopa parannetaan
>alapohjan lämmöneristys, tehdään lattiarunko puukipsilevystä
>(Sasmox)ja pintarakenteeksi asennetaan laminaattiparketti.
Ihan hyvä korjaus, teknisesti. Pätevä ja pitävä, ja toimii varmasti
uudessa talossa ihan hyvin. Uudisrakennuksessa.
>Laminaattiparketti kestää ja niitä on saatavana vaikka mihin
>tyylisuuntaan ja makuun soveltuvina, ja imitointi on täydellinen.
>Rakennekorkeus vastaa vanhaa lattialaudan paksuutta = 33-35 mm.
>Seuraava asukas saa vaihdettua mieleisensä lattian, lähes yhtä
>helposti kun tapetitkin.
Minusta kertakäyttökulttuuri on vastenmielistä. Se, että joku on
mahdollista ei tarkoita, että sitä olisi välttämättä tarvis tehdä. Jo
ensimmäisen ulos heitetyn uudelleen rakennetun lattian kohdalla päästään
siihen että alkuperäisen kunnostuksella sekä kustannukset että
ympäristövaikutukset olisivat vähäisemmät. Kun ulos on kannettu pari
muotilattiaa, niin sillä hinnalla olisi jo rakentanut alun perin niin
jumalattoman upean lattian ettei kukaan haluaisi luopua siitä,
kertakäyttöihminen tai ei.
Ihmisillä on muitakin tarpeita kuin vain jonkun esineen funktio.
Miksi juoda vuosikertaviini jalkalasista, kun se menee kurkkuun
muovimukistakin? Miksi ostaa divarista nahkakantinen alkuperäispainos
kirjasta, kun sen saa kioskilta pokkarinakin? Miksi ostaa yhdet hyvät ja
kestävät nahkakengät kun kertakäyttöisiä tekonahkaisia saa monta paria?
Miksi puunata ja puleerata vanhaa mahonkista puuvenettä kun kaupasta saa
uusia muovisia? Miksi tehdä kestävää ja aitoa lattiaa, kun lattialle voi
levittää valokuvajäljennöksen puulattiasta ja sanoa itselleen että se on
sama asia?
Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että sen esineen teknisen toiminnon
lisäksi on paljon muitakin asioita? Estetiikka, mieltymykset, joskus
nostalgiakin, historian vaalimisen halu, museaaliset arvot, se että
mummolassakin oli lautalattia. Aitojen asioiden hakeminen, ympäristöä
kunnioittavien työmenetelmien ja materiaalien hakeminen, ilo omasta
työstä.
Samaa kysymyssarjaa voi ihan hyvin jatkaa toisin päin; miksi juoda
kallista vuosikertaviiniä ylipäänsä, jos ei halua samalla nauttia siitä?
Tottakai on ihan OK jos haluaa lukea kirjan vain kerran, mutta maailmassa
on todella ihmisiä, joille on tärkeää omistaa vanha kirja. Joku voi
tosiaan haluta kolmetkymmenet erilaiset kengät välittämättä siitä että
niistä jää korko ensimmäiseen rotvalliin. Puuveneen ihmeellisyyttä
ihmettelen välillä itsekin, mutta jotakin niissä kai täytyy olla että
kymmenettuhannet ihmiset jaksavat lakata, kiillottaa ja puunata omiaan
työn määrästä välittämättä. Ja vaikka et itse erottaisikaan
laminaattilattian muovisen elotonta pintaa aidon puun hohteesta niin usko
silti, että maailmassa on ihmisiä jotka todella näkevät ja tuntevat eron.
Trolliin vastaaminen on aina typerää, mutta jos nyt silti yrittäisin olla
rakentava tähän loppuun. Ymmärrän ehkä ettet tarkoittanut trollata
kommentillasi. Minusta esittämäsi ratkaisu on teknisesti ihan kestävä.
Ei laminaattilattioissakaan mitään vikaa ole, jos suostuu tyytymään
jäljitelmään eikä halua aitoa.
Koeta sinä puolestasi ymmärtää se, että maailmassa tosiaankin on ihmisiä,
jotka voivat jostakin syystä haluta mielestäsi vanhanaikaisia,
epäkurantteja tai muuten ei-niin-uusimman-rakennusmuodin-mukaisia
ratkaisuja. Ja anna vähän tilaa meillekin.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Ilkka Haapavirta
> >Entäpä se ympäripontattu monikerroksinen laminoitu "lankku"? Valmistajaa
en
> >tähän hätään muista, eikä se muutenkaan kuulu rautakauppojen
> >"sisäänheitto" -tuotteisiin.
> >Pitäisi syntyä helposti valmista lattiaa, joka ei elä myöhemminkään.
> >Joko siitä on kenelläkään kokemuksia?
>
> Työohjeesta kannattaa kopioida ruuvaaminen vaikka tekisi millä laudalla.
> Pitääpähän kunnolla. Toinen narinaa aiheuttava asia on liian ohuet
> laudat: eihän näillä 28-millisillä ole toivoakaan vanhanaikaisilla
> pitkillä koolausväleillä. nykyaikaisella ohuella ponttilaudallakin saa
> ihan hyvää lattiaa, kunhan koolingin väliä ei venytetä turhaan. Eli jos
> haet kunnon lattiaa niin maksa vähän enemmän paksummasta laudasta.
Tuossa lankussa hain lähinnä sitä monikerroksisuutta ja sen mahdollisesti
tuomaa elämättömyyttä(?). Edellisessä talossakaan ei 28-milliset kyllä
narisseet.
Vanhan talon yläkertaa rempatessa ei viitsisi koolausväliä kaventaa.
Myös kokonaispaksuus on aika kriittinen, varsinkin niissä vinokattoisissa
osissa.
Ilkka
Ville Voipio
> ympäristövaikutukset olisivat vähäisemmät. Kun ulos on kannettu pari
> muotilattiaa, niin sillä hinnalla olisi jo rakentanut alun perin niin
> jumalattoman upean lattian ettei kukaan haluaisi luopua siitä,
> kertakäyttöihminen tai ei.
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että massiivipuulattia on
arvokas ja hieno. Eikä kulu puhki ihan heti.
Sen sijaan kysyn, mikä olisi tuo parin muotilattian hinnalla
rakennettu upea lattia? Käsittääkseni noita laminaatteja myydään
reilusti alta kympin neliö. En kyllä väitäkään tietäväni massiivi-
puulattian hintaa oikeasti, mutta jotenkin parikymppiä neliö
tuntuisi kovin halvalta. Ja jos vielä pitää tehdä se jumalattoman
hieno...
Mitä ja minkähintaista siis ajattelit tuossa kommentissasi?
- Ville
--
Ville Voipio, Dr.Tech., M.Sc. (EE)
Pekka Taipale
> Sen sijaan kysyn, mikä olisi tuo parin muotilattian hinnalla
> rakennettu upea lattia? Käsittääkseni noita laminaatteja myydään
> reilusti alta kympin neliö. En kyllä väitäkään tietäväni massiivi-
> puulattian hintaa oikeasti, mutta jotenkin parikymppiä neliö
> tuntuisi kovin halvalta.
Toisaalta pelkästä laminaatista ei synny lattiaa, se tarvitsee alleen
ainakin tukevan levyn, mahdollisesti jotain muutakin.
Voi silti olla, että halpoja laminaattilattioita saa yhden
lautalattian hinnalla enemmänkin kuin pari kolme asennuskertaa. Jos
nimittäin ei laske asennustyölle, jätteen käsittelylle ja pois
kuljettamiselle jne. mitään hintaa.
Alfred Poet
>
> Entäpä se ympäripontattu monikerroksinen laminoitu "lankku"? Valmistajaa en
> tähän hätään muista, eikä se muutenkaan kuulu rautakauppojen
> "sisäänheitto" -tuotteisiin.
> Pitäisi syntyä helposti valmista lattiaa, joka ei elä myöhemminkään.
> Joko siitä on kenelläkään kokemuksia?
Laitoin kokeeksi juuri pienen hukkatilan (n.7 neliötä) Timberwisen lakattua
mäntylattiaa, minusta siitä tuli hieno. Eikä se ponttien liimailukaan ollut
yhtään niin kamalaa kuin kaikki aina väittävät, siinä syntyi iltapuhteina.
Kunhan vielä käytöstä kertyy vähän kokemusta, niin sitten osaa sanoa enemmän,
mutta ainakin tällä hetkellä pidän siitä niin, että samantapaista tulen hyvin
luultavasti laittamaan seuraavaankin remontoitavaan lattiaan, olohuoneeseen,
jossa nyt on likaisenvaalea muovimatto. Nyt onkin suurin osa lattioista mäntyä
muodossa tai toisessa, ja miellyttäähän se niin silmiä kuin jalkojakin. Eikä
varmasti tule laminaattisontaa minun talooni, vaikka Kivimies kehuisi maasta
taivaisiin (eikä se sellainen muuten kyllä näytä tippaakaan puulta jos on
lähistöllä oikeaa puuta mihin verrata). Mutta minun taloni onkin lähes
satavuotias... harmi vain että 70-luvulla joku lastulevy-muovimattoaddikti on
päässyt sitä tumpuloimaan.
Niin tuo Timberwise on sitten enemmän sisustustuote kuin rakennekamaa, eli sen
alle pitää kyllä saada valmiiksi tukeva ja tasainen lattiapinta, oli se sitten
mitä materiaalia hyvänsä.
--
-Alfred-
http://koti.mbnet.fi/alfland
KWr
> Kaikki perustuvat vain tähän julmettuun äheltämiseen,
purkamiseen,
> nyppimiseen, pöllyttämiseen, harjaamiseen, paikaamiseen,
kittaamiseen,
> hiomiseen, ja toistuviin pintakäsittelyihin ... (myrkyllisiin
Niinpä. Vernissahan on myrkyistä pahin ja meidän Wanhan Rauman
kertakäyttökultturihössöttäjiltä saaästyneet
mäntylautalattiathan eivät ole kestäneet vielä edes neljää
sataa vuotta.
Karri
Ville Voipio
> Toisaalta pelkästä laminaatista ei synny lattiaa, se tarvitsee alleen
> ainakin tukevan levyn, mahdollisesti jotain muutakin.
Ihan totta. Myönnän hiukan kärjistäneeni tuossa aiemmin. Yritin
vain arsyttää täältä ihan todellisia hintatietoja esiin :)
Aika monella tilanne on se, että siinä lattialla on jo jotain,
ns. parketti (läpikuultavanpaksuinen puuviilu), muovimatto tai
laminaatti. Näiden tilalle olisi niin kovin kiva saada se
kunnollinen umpipuulattia, mutta taitaa hinta olla aika kova.
Eli mitä maksaa _asennettuna_ (niin työn osuus tulee oikein)
a) lakattu lautalattia (tai öljytty, tai vahattu, tai ...)
b) moderni parketti
c) laminaatti
Hinta on tietysti eri riippuen siitä, tehdäänkö hommaa ihan
nollasta vai onko lattia jo olemassa.
Ihan oikeasti en tiedä noita todellisia kustannuksia, mutta
tuo kerroin kaksi tuntuu aika pieneltä.
Vesa
> pekka...@puuvene.net (Pekka Huhta) writes:
>
> Sen sijaan kysyn, mikä olisi tuo parin muotilattian hinnalla
> rakennettu upea lattia? Käsittääkseni noita laminaatteja myydään
> reilusti alta kympin neliö. En kyllä väitäkään tietäväni massiivi-
Laminaatti + levytys rankojen päälle tai sitten lattialankut rankojen
päälle. Maksaa se levykin. Ja kympin laminaatti taitaa kestää riittävästi
lähinnä vaatehuoneessa ja makuuhuoneen sängyn alla. Oikeasti käyttöä kestävä
laminaatti maksaakin sitten reilusti enemmän.
-VJ-
Pekka Huhta
>Pekka Taipale <p...@iki.fi> writes:
>> Toisaalta pelkästä laminaatista ei synny lattiaa, se tarvitsee alleen
>> ainakin tukevan levyn, mahdollisesti jotain muutakin.
>Ihan totta. Myönnän hiukan kärjistäneeni tuossa aiemmin. Yritin
>vain arsyttää täältä ihan todellisia hintatietoja esiin :)
...Ja minä myönnän kärjistäneeni sen laminaattilattian kanssa ihan yhtä
lailla. Se epäilemäsi "kerroin kaksi" oli ihan suoraan hihasta ravistettu
luku. Toisaalta useiden peräkkäisten laminaattilattioiden tekemiessä on
aina purkamisen, siivoamisen, jätemaksujen, kuljetusten ja kaikkien muiden
sählinkien tekemät lisäkustannukset. Plus tietysti toisille melko
merkityksetön mutta itselleni tärkeä (ja "kalliiksi" hinnoiteltu) suru
ihan turhasta haaskaamisesta.
>Aika monella tilanne on se, että siinä lattialla on jo jotain,
>ns. parketti (läpikuultavanpaksuinen puuviilu), muovimatto tai
>laminaatti. Näiden tilalle olisi niin kovin kiva saada se
>kunnollinen umpipuulattia, mutta taitaa hinta olla aika kova.
>Eli mitä maksaa _asennettuna_ (niin työn osuus tulee oikein)
>a) lakattu lautalattia (tai öljytty, tai vahattu, tai ...)
>b) moderni parketti
>c) laminaatti
Kyllä sun täytyy itse käydä kyselemässä tarjoukset, tuskin täältä niin
reippaita ihmisiä löytyy että jaksaa laskea kaikkea valmiiksi :)
Vaihtoehdot eivät ole ollenkaan tasa-arvoisia keskenään. Parketti ja
laminaatti tarvitsevat aina aluslattian, lauta ei. Toisaalta
lautalattiankin voi tehdä aluslattian päälle ja käyttää ohuempaa,
parkettimaiseksi tarkoitettua kulissilautaa.
>Hinta on tietysti eri riippuen siitä, tehdäänkö hommaa ihan
>nollasta vai onko lattia jo olemassa.
No miten päin se sulla nyt on? Onko siellä alla betoni vai lauta vai levy
vai mikä? Alla olevan pohjan rakenne vaikuttaa aika lailla siihen, mitä
päälle kannattaa tehdä. Onhan se toisaalta haaskausta sekin ruveta
latomaan paksua puista lankkulattiaa betonilaatan päälle.
Alla oleva nykyinen lattia, sen mahdollinen purkaminen tai käyttö
aluslattiana vaikuttaa niihin neliöhintoihin ja kustannuksiin kaikkein
eniten.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Kivimies
> esap...@mail.com (Kivimies) writes:
>
> No tartunpa trolliin perjantain kunniaksi, vaikka tiedänkin sen turhaksi.
> Minusta on aika surullista, että maailmassa alkaa olla yhä enemmän näitä
> "muovilusikka suussa syntyneitä" korvikeihmisiä, joille kelpaa mikä vaan
> jäljitelmä, kunhan se on uutta.
Isäpäivän illan kunniaksi vastaus , mutta mikä on turhaa?
Vanhaan malliin herrat nauttivat herkuista, kun palvelijoita sai
ruokapalkalla!
Aseenteesi on aika vanhakantainen, tai peräti pula-aikainen. "Korvike"
on usein "alkuperäistä parempi, ja antaa mahdollisuudet valmistaa
hyödykkeen kaikkien käyttöön kohtuullisin kustannuksin.
> Se, että on olemassa uusia alempien tuotantokustannusten vuoksi
> kehitettyjä jäljitelmämateriaaleja ei tarkoita että alkuperäinen olisi
> jollakin tapaa huono. Massiivipuulattia on aina pitkäikäisempi kuin
> jäljitelmä ja sitä on mahdollista huoltaa ja uusia vuosien saatossa.
Moitin puulaadun valintaa ja huoltomenetelmää sekä kemiaa.
Suunnittelijanana katsoin velvollisuudekseni tutkia asioita myös ihan
itse. Omassa rakentamisessa kokeilin kumpaakin markkinoilla olevaa
"pikaparkettityyppiä", enkä vielä kuuden vuoden jälkeen tiedä kumpi on
parempi. Laminaattiparketin heikkoutena ei suinkaan ole puukuvioinnin
epäaitous, vaan liika "jämptiys"! "Aito" parketti on pyökkisenäkin
pehmeää, ja ikäänkuin valokuva = puukuvio on kuusikerroksisen
muovipinnan alla; eli lakattu!
Niinkuin veneesikin, jos systeeemin kestävyys on lakkapinnan varassa,
varmaan runkomateriaalina puu on virheellinen.
>
> Ihmisillä on muitakin tarpeita kuin vain jonkun esineen funktio.
> Miksi juoda vuosikertaviini jalkalasista, kun se menee kurkkuun
> muovimukistakin? Miksi ostaa divarista nahkakantinen alkuperäispainos
> kirjasta, kun sen saa kioskilta pokkarinakin? Miksi ostaa yhdet hyvät ja
> kestävät nahkakengät kun kertakäyttöisiä tekonahkaisia saa monta paria?
> Miksi puunata ja puleerata vanhaa mahonkista puuvenettä kun kaupasta saa
> uusia muovisia? Miksi tehdä kestävää ja aitoa lattiaa, kun lattialle voi
> levittää valokuvajäljennöksen puulattiasta ja sanoa itselleen että se on
> sama asia?
Jos pysytään tässä lattiaasiassa, niin miksi ei voisi kehitys joskus
kehittyä?
Lentoasemalla on erinomaisen kestävä ja hyvä muovipuulattia ollut jo
30 vuotta (Fiskars)
>
> Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että sen esineen teknisen toiminnon
> lisäksi on paljon muitakin asioita? Estetiikka, mieltymykset, joskus
> nostalgiakin, historian vaalimisen halu, museaaliset arvot, se että
> mummolassakin oli lautalattia. Aitojen asioiden hakeminen, ympäristöä
> kunnioittavien työmenetelmien ja materiaalien hakeminen, ilo omasta
> työstä.
> ...ja vaikka et itse erottaisikaan
> laminaattilattian muovisen elotonta pintaa aidon puun hohteesta niin usko
> silti, että maailmassa on ihmisiä jotka todella näkevät ja tuntevat eron.
onhan niitä ihmisiä, jotka ovat allergisia sähköllekin, samanlaisia
kuvittelioita kaikki tyyni, ei tieteellistä näyttöä!
> Trolliin vastaaminen on aina typerää, mutta jos nyt silti yrittäisin olla
> rakentava tähän loppuun. Ymmärrän ehkä ettet tarkoittanut trollata
> kommentillasi. Minusta esittämäsi ratkaisu on teknisesti ihan kestävä.
> Ei laminaattilattioissakaan mitään vikaa ole, jos suostuu tyytymään
> jäljitelmään eikä halua aitoa.
Suuri osa muovimatoista kotitalouksiin myydään puukuvioisina.
Laminaattilattian saa aidolla puuviilulla, (lakattuna): onhan näitä
kullekin kuvionsa mukaan. Mikäs se olikaan aito?
>
> Koeta sinä puolestasi ymmärtää se, että maailmassa tosiaankin on ihmisiä,
> jotka voivat jostakin syystä haluta mielestäsi vanhanaikaisia,
> epäkurantteja tai muuten ei-niin-uusimman-rakennusmuodin-mukaisia
> ratkaisuja. Ja anna vähän tilaa meillekin.
Joo, tilaa löytyköön näprääjillekin. Mutta kirjoitukseni perusteena
olikin ajattelu, että kun remonttiin ryhdytään niin korjattakoon
tehdyt virheratkaisut ja valittakoon kohteeseen ominaisuuksiltaan
paras materiaali. Kaikkea ei tarvitse entistää ja museoida!
Lautalattia toimi vain mummolassa.
>
Esa Pekka
Ville Voipio
> No miten päin se sulla nyt on? Onko siellä alla betoni vai lauta vai levy
> vai mikä? Alla olevan pohjan rakenne vaikuttaa aika lailla siihen, mitä
> päälle kannattaa tehdä. Onhan se toisaalta haaskausta sekin ruveta
> latomaan paksua puista lankkulattiaa betonilaatan päälle.
Oikeastaan kaksikin tilannetta. Toisaalta betonilattiainen kerrostalo-
asunto, toisaalta jos lähtisi nollasta tekemään omaan taloon. Voisin
veikata, että jälkimmäisessä tapauksessa lautalattia olisi paljon
kilpailukykyisempi. Ensimmäinen tapaus vain sattuu olemaan kovin
yleinen.
> Alla oleva nykyinen lattia, sen mahdollinen purkaminen tai käyttö
> aluslattiana vaikuttaa niihin neliöhintoihin ja kustannuksiin kaikkein
> eniten.
Näin varmasti. Yritän vain tuoda sitä esiin, että on tilanteita, joissa
lautalattia häviää hintansa puolesta niin selkeästi, ettei se kannata.
Vaikka onkin kiistämättä paljon hienompi kuin ei-umpipuiset vaihtoehdot.
Siitäkin olen ehdottomasti samaa mieltä, että jos alla on
lautalattia, siihen on turha mitään muovia päälle laittaa.
Pekka Huhta
>pekka...@puuvene.net (Pekka Huhta) writes:
>> No miten päin se sulla nyt on? Onko siellä alla betoni vai lauta vai levy
>> vai mikä? Alla olevan pohjan rakenne vaikuttaa aika lailla siihen, mitä
>> päälle kannattaa tehdä. Onhan se toisaalta haaskausta sekin ruveta
>> latomaan paksua puista lankkulattiaa betonilaatan päälle.
>Oikeastaan kaksikin tilannetta. Toisaalta betonilattiainen kerrostalo-
>asunto, toisaalta jos lähtisi nollasta tekemään omaan taloon. Voisin
>veikata, että jälkimmäisessä tapauksessa lautalattia olisi paljon
>kilpailukykyisempi. Ensimmäinen tapaus vain sattuu olemaan kovin
>yleinen.
Takuulla juu. Ja noihin yllä mainittuihin ei kannata edes ajatella
samanlaisia ratkaisuja.
>Näin varmasti. Yritän vain tuoda sitä esiin, että on tilanteita, joissa
>lautalattia häviää hintansa puolesta niin selkeästi, ettei se kannata.
>Vaikka onkin kiistämättä paljon hienompi kuin ei-umpipuiset vaihtoehdot.
Ei minusta lautalattia ole mikään ainoa autuaaksitekevä vaihtoehto. Se on
hyvä ja rakenteellisesti järkevä ratkaisu rossipohjaisessa omakotitalossa
mutta eihän sellaisessa ole mitään järkeä betonilaatan päälle ladottuna.
Sitäpaitsi betonilaatalle saa sillekin _vielä_ hienompia puulattioita,
mosaiikkiparkettia ja jos jonkunnäköisiä käsityön ihmeitä :)
Eikä joku hyvä linoleum- tai korkkimatto ole lainkaan pöllömpi vaihtoehto
sekään. Meillä oli edellisessä kämpässä todella kiva korkkilattia
keittiössä ja tykkäsin siitä melkein enemmän kuin raskaan näköisestä
tammiparketista olkkarissa. Tai ehkä eniten tykkäsin siitä kontrastista
keittiön ovella, värit ja tuntu pelasi mukavasti yhteen.
Jokaisella ihmisellä ei ole tarvis olla umpitammesta käsityönä ladottuja
mosaiikkiparkettilattioita, mutta kyllähän sellainen on jumalaisen hieno,
kun sellaisen jossain näkee. Siksihän näitä vaihtoehtoja on niin paljon
että jokaiselle löytyy mieleinen.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Pekka Huhta
>> No tartunpa trolliin perjantain kunniaksi, vaikka tiedänkin sen turhaksi.
>> Minusta on aika surullista, että maailmassa alkaa olla yhä enemmän näitä
>> "muovilusikka suussa syntyneitä" korvikeihmisiä, joille kelpaa mikä vaan
>> jäljitelmä, kunhan se on uutta.
>Isäpäivän illan kunniaksi vastaus , mutta mikä on turhaa?
>Vanhaan malliin herrat nauttivat herkuista, kun palvelijoita sai
>ruokapalkalla!
>Aseenteesi on aika vanhakantainen, tai peräti pula-aikainen. "Korvike"
>on usein "alkuperäistä parempi, ja antaa mahdollisuudet valmistaa
>hyödykkeen kaikkien käyttöön kohtuullisin kustannuksin.
Hyvä että tuli puheeksi, ehkä tämä keskustelu ei olekaan turha.
Asenteeni on varmasti vanhakantainen, vaikka epäilen että pula-aikana
kukaan ei olisi kehdannut väittää että korvike olisi parempaa kuin
alkuperäinen - paitsi siinä suhteessa että korviketta sentään saa, kun
taas alkuperäistä ei saa mustasta pörssistäkään :)
On tietysti hyvä ja kiva että erilaisia materiaaleja, edelleen kehiteltyjä
parannuksia ja erilaisia jäljitelmiä on olemassa. Monet niistä ovat
todellisia parannuksia, mutta minusta halpa hinta ja helppo saatavus
kaikille kuluttajaryhmille eivät ole ainoita tuotteen hyvyyden mittareita.
Otetaan sitten historiallisia vertauksia. Kun herroilla oli hienot
hopea-astiat, niin rahvaalle piti saada ja. Tinastahan saa nätisti
hopeanharmahtavaa hienoa pintaa, köyhänmiehenhopeaa, ja nykypäivänä samoja
tuotteita voidaan tehdä prässäämällä rosteripellistä. Olisiko nyt syytä
hävittää vanhat perintöhopeat ja ostaa Tiimarista yhtä kiiltävät
rosteriset massatuotteet tilalle?
Toinen versio samasta aiheesta: Laminaattiparketteja myydään osapuilleen
kaikilla mahdollisilla kuvioilla. Jos maalimasta hävitettäisiin kaikki
muut lattiat, niin sittenpä olisi joka sorkalla hieno laminaatti, ja
jokainen voisi sitten ilmaista omaa persoonaansa ja mieltymyksiään
valitsemalla laminaattiin sopivan kuosin. Näinkö? Eiköpä voitaisi hävittää
vaikka samalla kaikki maailman soittimet ja jättää vain nokkahuilut
jäljelle. Kyllähän sitä nokkahuilullakin soittaa kaikki melodiat läpi,
miksikä sitä turhaan niitä kaikkia muita säästämään...
Minusta monimuotoisuus ja erilaiset ajalliset, kulttuurilliset ja
sosiaaliset kerrostumat ovat suurinta rikkautta rakennuksissa. Ja
palatakseni siihen alkuperäiseen vertaukseesi herroista ja palvelusväestä,
ei minusta myöskään ole mitään väärää siinä että erilaiset taloudelliset
mahdollisuudet ja varallisuus heijastuu rakentamiseen.
Minulla ei ole mahdollisuuksia laittaa holtittomasti rahaa asumiseen ja
rakentamiseen. Silti käsityö ja taidolla rakentaminen on niitä nykyajan
ylellisyyksiä joihin harvalla on varaa. Olisin takuulla saanut helpommalla
ja halvemmalla anonyymit alumiinipokaiset lämpölasi-ikkunat taloon sen
sijaan että kunnostan ja kunnostutan nykyiset, sata vuotta vanhat
puhallettua lasia olevat. Lämpötalous on takuulla huonompi, mutta minulla
on jotakin, mitä muilla ei ole. Se on ylellisyyttä, minulle.
>> Se, että on olemassa uusia alempien tuotantokustannusten vuoksi
>> kehitettyjä jäljitelmämateriaaleja ei tarkoita että alkuperäinen olisi
>> jollakin tapaa huono. Massiivipuulattia on aina pitkäikäisempi kuin
>> jäljitelmä ja sitä on mahdollista huoltaa ja uusia vuosien saatossa.
>Moitin puulaadun valintaa ja huoltomenetelmää sekä kemiaa.
No, jos vertaa kaikkia kemikaaleja, liimoja ja muoveja joita
laminaattilattian tekemiseen vaaditaan, niin kyllähän pellavaöljypohjainen
vernissa tai perusalkydimaali ovat aika haitattomia tuotteita. Mitä
aineita sinulla mahtoi olla mielessä?
Ja vielä: Miten laminaattilattiaa huolletaan? Paitsi tietysti kantamalla
se pihalle ja tekemällä uusi. Samassa ajassa lautalattia tarvitsee
kerroksen pari lakkaa tai maalia, ei välttämättä edes hiontaa. Hiomaan
joutuu vasta jos laiminlyö muun huollon liian pitkään.
Vai kohdistuuko kritiikkisi siihen, että materiaalia ylipäänsä pitää
huoltaa?
>Jos pysytään tässä lattiaasiassa, niin miksi ei voisi kehitys joskus
>kehittyä?
>Lentoasemalla on erinomaisen kestävä ja hyvä muovipuulattia ollut jo
>30 vuotta (Fiskars)
Totta kai kehityksen kuuluu kulkea eteenpäin. Jos muistelen oikein, niin
sen lentoaseman muovipuulattian kanssa oli lähes ylipääsemättömiä
vaikeuksia ja se saatiin toimimaan vasta pitkän turaamisen jälkeen. Joku
muistavampi voisi tarkentaa. Mutta joo, sehän on hieno tällä hetkellä.
Tarkennetaanpa hiukan. Minusta kehitys saa kehittyä. Se ei kuitenkaan
tarkoita sitä että vanhat menetelmät muuttuisivat huonoiksi,
ala-arvoisiksi ja vain pitkälle kehitelty jaloste on ainoa vaihtoehto.
Minusta on tärkeää että myös niitä vanhoja rakenneratkaisuja voidaan
käyttää ja käytetään. Laminaatti on hyvä tuote joihinkin paikkoihin. Se on
halpa, sillä saa tasaista siistiä lattiaa nopeasti, mutta se on silti
huoltokelvoton ja lyhytikäinen. Lyhytikäinen = < 70 vuotta
Puhuin muovilusikka suussa syntyneistä korvikeihmisistä. Oikeammin olisi
pitänyt puhua kertakäyttöihmisistä. Ihmisen suhde ympärillä olevaan aikaan
on niin pahasti hämärtynyt, että kolmenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden
elinajanodote talolle tuntuu riittävältä. Minusta se on väärin.
>> ...ja vaikka et itse erottaisikaan
>> laminaattilattian muovisen elotonta pintaa aidon puun hohteesta niin usko
>> silti, että maailmassa on ihmisiä jotka todella näkevät ja tuntevat eron.
>onhan niitä ihmisiä, jotka ovat allergisia sähköllekin, samanlaisia
>kuvittelioita kaikki tyyni, ei tieteellistä näyttöä!
Jaa, minkähänlaista tieteellistä näyttöä tarvitsisit sille että monien
ihmisten mielestä laminaatti on eri näköinen kuin aito puu. Sanoithan
itsekin erottavasi laittamasi kaksi halpisparkettia toisistaan.
>Suuri osa muovimatoista kotitalouksiin myydään puukuvioisina.
>Laminaattilattian saa aidolla puuviilulla, (lakattuna): onhan näitä
>kullekin kuvionsa mukaan. Mikäs se olikaan aito?
Niinpä niin. Mikä on aito, puu vai puujäljitelmäkuvio. Minulle se ei ole
epäselvää, mitenkä mahtaa sinulle?
>Joo, tilaa löytyköön näprääjillekin. Mutta kirjoitukseni perusteena
>olikin ajattelu, että kun remonttiin ryhdytään niin korjattakoon
>tehdyt virheratkaisut ja valittakoon kohteeseen ominaisuuksiltaan
>paras materiaali. Kaikkea ei tarvitse entistää ja museoida!
>Lautalattia toimi vain mummolassa.
No tätähän minä yritin sanoa. Anna tilaa. KAIKKEA ei tarvitse entistää ja
museoida, mutta jos ihminen on jo päättänyt niin tehdä, niin miksi sinun
pitää nostaa aina asiasta niin hirveä meteli? "Entisöijien" joukossa on
varmasti paljon muodin mukana kulkevia hörhöjä ja nostalgian sokaisemia
vedätettäviä. En pidä sitä silti yhtä vaarallisena kuin purkuvimmaisia
uusimman keksinnön perässä juoksijoita. Kun jotain on purettu ja
hävitetty, se ei tule enää takaisin.
Keskeinen kysymys on sen rakentamisen monimuotoisuuden säilyminen. Kaikki
eivät halua laminaattilattiaa, kaikki eivät halua pekkää
nokkapillimusiikkia.
Pekka
Kare Pietilä
> Puhuin muovilusikka suussa syntyneistä korvikeihmisistä. Oikeammin olisi
> pitänyt puhua kertakäyttöihmisistä. Ihmisen suhde ympärillä olevaan aikaan
> on niin pahasti hämärtynyt, että kolmenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden
> elinajanodote talolle tuntuu riittävältä. Minusta se on väärin.
Tässä kohdassa rohkenen olla eri mieltä. Yhteiskunta tuntuu muuttuvan niin
nopeasti, että suuren kansanosan mieltymyksiin ei voida mitenkään vastata
esim. yli 50 vuotta vanhan rakennuskannan turvin. En myöskään usko, että se
1997 rakennettu omakoti-/rivitaloasunto kelpaa juuri kenellekään noin 50
vuoden kuluttua. Tässä suhteessa olen taipuvainen ajattelemaan niin, että
olisi ehkä syytä rakentaa taajaanasutuille alueille kevytrakenteisia, hyvin
kierrätettäviä pientaloja, joiden mitoituskestoikä olisi sitten jotain 50
vuoden luokkaa.
Tämä ei tietenkään ole missään ristiriidassa sen kanssa, toiste haluavat
asua vanhoissa taloissa. Kartanoita, kansakouluja, huviloita, pirttejä,
rintamamiestaloja ja vanhoja kerrostaloja kun kyllä riittää tässä maassa
niille, jotka sellaisissa haluavat asua.
--
Oynu oynu oynu...
Kare Pietilä
> Puhuin muovilusikka suussa syntyneistä korvikeihmisistä. Oikeammin olisi
> pitänyt puhua kertakäyttöihmisistä. Ihmisen suhde ympärillä olevaan aikaan
> on niin pahasti hämärtynyt, että kolmenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden
> elinajanodote talolle tuntuu riittävältä. Minusta se on väärin.
Tässä kohdassa rohkenen olla eri mieltä. Yhteiskunta tuntuu muuttuvan niin
nopeasti, että suuren kansanosan mieltymyksiin ei voida mitenkään vastata
esim. yli 50 vuotta vanhan rakennuskannan turvin. En myöskään usko, että se
1997 rakennettu omakoti-/rivitaloasunto kelpaa juuri kenellekään noin 50
vuoden kuluttua. Tässä suhteessa olen taipuvainen ajattelemaan niin, että
olisi ehkä syytä rakentaa taajaanasutuille alueille kevytrakenteisia, hyvin
kierrätettäviä pientaloja, joiden mitoituskestoikä olisi sitten jotain 50
vuoden luokkaa.
Tämä ei tietenkään ole missään ristiriidassa sen kanssa, että toiset haluavat
asua vanhoissa taloissa. Kartanoita, kansakouluja, huviloita, pirttejä, rinta-
mamiestaloja ja vanhoja kerrostaloja kun kyllä riittää.
--
Oynu oynu oynu...
Jouni Laukkanen
>
> "Ilkka Haapavirta" <ilkka.ha...@nokia.com> writes:
>
> >Laminaattia en aio makuuhuoneen lattiaan laittaa, ennemmin vaikka
> >lautaparketti.
> >Itse ehdin jo eilen innostua "jaken" vastauksesta, että myös pilalle
> >naulatun lautalattian voisi kunnostaa. Näistä lukuisista työohjeista on
> >kyllä into laantunut siten, että vanhat laudat taitavat päätyä saunan
> >pesään.
>
> Tottahan sen voi kunnostaa, mutta maalatusta lattiasta on aina vaikea
> saada lakattua. Mutta onko sen pakko olla lakattu? Miksi? Puu on ihan yhtä
> lämmin ja pinta yhtä elävä maalattunakin.
No niin on! Meillä revittiin keittiön vesivahingon
seurauksena muovimatto pois, sitten kovalevy ja
ziljoonittain nauloja. Ostettiin pakkelia ja
kohtuullinen tasohiomakone (Festo) jonka pölyt
imettiin samantien imuriin. Sitten Uulatuotteen
pellavaöljypohjaista lakkamaalia, joka sävytettiin
pellavaöljymaalilla. Ohuen maalikerroksen
kuivumisen jälkeen hionta (toistettiin viidesti).
Lankut ovat kuperia ja väleissä raot, mutta lattia
tuntu paljaalle jalalle lämpimältä kylminä
päivinäkin ja tuntuu todella mukavalle. Mänty on
todella altis kolhuille, joten kalusteisiin piti
laittaa huopatassut. Silti elämisen jälkiä ei voi
välttää.
Maksoi noin 2500 mummonmarkkaa, josta hiomakone
imaisi suurimman osan (2000). Sitä ostosta en ole
katunut päivääkään, sillä seuraava lattia odottaa
vuoroaan.
J.
Jouni Laukkanen
> Lautalattia toimi vain mummolassa.
Bullshit.
Jussi Paljakka
> kehittyä?
> Lentoasemalla on erinomaisen kestävä ja hyvä muovipuulattia ollut jo
> 30 vuotta (Fiskars)
tapaturmista niin monia korvauksia, että olisi halunnut vaihtaa
lattiamateriaalia. Tämä ei kuitenkaan sopinut arkkitehtitoimistolle,
joten kompromissina lattiaan jouduttiin jyrsimään uria, parketin
sauvojen väliin.
Sen koommin, Ilmailulaitos ei ole samaan miinaan ajanut, eli kotimaan
terminaalissa ja uudessa ulkomaanterminaalissa on lattiat tehty
ei-niin-kokeellisista materiaaleista.
> Joo, tilaa löytyköön näprääjillekin. Mutta kirjoitukseni perusteena
> olikin ajattelu, että kun remonttiin ryhdytään niin korjattakoon
> tehdyt virheratkaisut ja valittakoon kohteeseen ominaisuuksiltaan
> paras materiaali. Kaikkea ei tarvitse entistää ja museoida!
> Lautalattia toimi vain mummolassa.
Kun laminaatin osaa asentaa (mainoksien mukaan) jokainen
tee-se-itse-mies, niin jopa täällä itseääni "rakentamisen
ammattilaisiksi" tituleeraavat, voivat siihen kyetä.
Kunnollisen lankkulattian laitto vaatiikin jo enemmän osaamista.
Mitä tulee vanhojen talojen haluttavuuteen, niin juuri lehdessä luki,
miten ns. rintamamiestalojen kysyntä on paljon suurempaa kuin
tarjonta. Mitähän tämäkin kertoo luottamuksesta nykyisiin
ratkaisuihin.
Ville Voipio
> Mitä tulee vanhojen talojen haluttavuuteen, niin juuri lehdessä luki,
> miten ns. rintamamiestalojen kysyntä on paljon suurempaa kuin
> tarjonta. Mitähän tämäkin kertoo luottamuksesta nykyisiin
> ratkaisuihin.
Mitähän tuokin sitten tarkoittaa? Kysyntä ja tarjonta riippuvat
kumpikin hinnasta. Jollain hinnalla nämä ovat sitten saman-
suuruisia, ja siitä sitten määräytyy hintataso.
Tarkoittaako tuo lehdessä lukenut juttu sitä, että ihmiset
kokevat rintamamiestalojen hintatason liian korkeaksi? Ts. ei
ole tarjolla tarpeeksi kohtuuhintaisia taloja.
Jotenkin mielessäni kajastaa ajatus siitä, että oman talon
haluaisi moni sellainen, jolla ei oikein ole varaa. Silloin
rintamamiestalo voi alueesta riippuen olla se halvin vaihtoehto
saada oma talo. Niinpä niitä halutaan paljon, koska ne ovat
ainoa realistinen vaihtoehto. Se taas nostaa hintaa niin
paljon, että sekin vaihtoehto jää monelta toteutumatta.
Vanhojen talojen haluttavuutta voitaisiin ehkä mitata sillä,
että nyt rakennettaisiin uusia taloja vanhoilla piirustuksilla
ja verrattaisiin niistä saatavaa katetta uusiin konstruktioihin.
Jos näistä saataisiin parempi kate, voitaisiin todeta, että
ihmiset arvostavat vanhaa tyyliä ja tekniikkaa enemmän.
Ilkka Haapavirta
> > Mitä tulee vanhojen talojen haluttavuuteen, niin juuri lehdessä luki,
> > miten ns. rintamamiestalojen kysyntä on paljon suurempaa kuin
> > tarjonta. Mitähän tämäkin kertoo luottamuksesta nykyisiin
> > ratkaisuihin.
>
> Mitähän tuokin sitten tarkoittaa? Kysyntä ja tarjonta riippuvat
> kumpikin hinnasta. Jollain hinnalla nämä ovat sitten saman-
> suuruisia, ja siitä sitten määräytyy hintataso.
>
> Tarkoittaako tuo lehdessä lukenut juttu sitä, että ihmiset
> kokevat rintamamiestalojen hintatason liian korkeaksi? Ts. ei
> ole tarjolla tarpeeksi kohtuuhintaisia taloja.
Tuota lehtijuttua en ole lukenut, mutta omien kokemusteni mukaan ns.
rintamamiestaloja ei ole tarjolla läheskään niin paljoa kuin niitä
haluttaisiin ostaa.
Niitähän on vain tietyissä lähiöissä eikä niiden määrä enää lisäänny. Niiden
tarjolle tulo riippuu kai eniten väestörakenteesta, eli silloin tarjolla,
kun alkuperäiset asukkaat eivät enää jaksa asua omakotitalossa.
Hyvät ja järkevänhintaiset rintamamiestalot menevät kaupaksi jo ennen
sunnuntain lehden ilmestymistä. useita viikkoja myynnissä olevat ovat
yleensä kuntoonsa nähden kohtuuttoman kalliita, eli niihin on sovellettu ns.
ns. Halutun Alueen -hintaa.
Ilkka
Kare Pietilä
> Mitähän tuokin sitten tarkoittaa? Kysyntä ja tarjonta riippuvat
> kumpikin hinnasta. Jollain hinnalla nämä ovat sitten saman-
> suuruisia, ja siitä sitten määräytyy hintataso.
Ajatuksesi siitä, että hinta johdattelee kysyntää ja tarjontaa, jotka
sitten edelleen määräävät hintatason sen on jokseenkin sekava.
> Tarkoittaako tuo lehdessä lukenut juttu sitä, että ihmiset
> kokevat rintamamiestalojen hintatason liian korkeaksi? Ts. ei
> ole tarjolla tarpeeksi kohtuuhintaisia taloja.
Yleensä asuntomarkkinoiden volyymi ei kokeile kepillä jäätä vaan asunto
myydään markkinahintaan kun sellainen tarve ilmenee. Kuvittelisin tämän
johtuvan siitä, että aika harvalla on mahdollisuus omistaa taloja pelkästä
omistamisen ilosta. Näissä olosuhteissa tarjonnan puute tarkoittaakin sitä,
että myytävää ei ole. Ehkä tämä johtuu siitä, ettei pakkotilanteessa myyviä
näinä aikoina juuri tunnu olevan ja voidaankin puhua melko vapaasta hinnan-
muodostuksesta. Ehkäpä rintamamiestalossa asuu onnellinen perhe?
> Jotenkin mielessäni kajastaa ajatus siitä, että oman talon
> haluaisi moni sellainen, jolla ei oikein ole varaa.
Nyt lähestytään lillukan ydintä; asumiskustannukset ajautuvat vapaas-
sa yhteiskunnassa aina kipurajalle. Ihmiset asuvat juuri niin hyvin
kuin mihin heillä on varaa. Niinpä minimitontille rakennetun omakoti-
talon hinta tangeeraa kaikkina aikoina rivikansalaisen maksukykyä.
> Silloin
> rintamamiestalo voi alueesta riippuen olla se halvin vaihtoehto
> saada oma talo. Niinpä niitä halutaan paljon, koska ne ovat
> ainoa realistinen vaihtoehto. Se taas nostaa hintaa niin
> paljon, että sekin vaihtoehto jää monelta toteutumatta.
Sanoisin, että realististen vaihtoehtojen joukkoon kuuluu epäilemättä
myös vanha omakoti- tai rivitalo-osake. Miksi kysyntä ei sitten koh-
distu painotetusti niihin? Itse uskon, että vanhan rakentamisen ja
nostalgian arvostus on ankarassa nousussa ja asunnonostajien nuoren-
tuessa mm. rintamamiestalot tulevat olemaan entistäkin halutumpia.
Muoviin käärittyjen potentiaalisten homepesien haluttavuus taas voi
laskea merkittävästikin kun rakennuskannnan ikä kasvaa.
> Vanhojen talojen haluttavuutta voitaisiin ehkä mitata sillä,
> että nyt rakennettaisiin uusia taloja vanhoilla piirustuksilla
> ja verrattaisiin niistä saatavaa katetta uusiin konstruktioihin.
> Jos näistä saataisiin parempi kate, voitaisiin todeta, että
> ihmiset arvostavat vanhaa tyyliä ja tekniikkaa enemmän.
Kuka haluaa uuden talon vanhoilla piirustuksilla? Useissa tapauksissa
tuossa luovuttaisiin KAIKESTA hyvästä saamatta oikeastaan mitään tilalle!!!
Vanhojen talojen ja asuntojen suurin haaste on sovittaa toiminnot nyky-
ajan tarpeisiin. Väärän aikakauden tarpeisiin piirrettyjen ratkaisujen
tyuottaminen uudisrakennuksina kuulostaa näin aivan järjettömältä, mitä
se epäilemättä onkin.
--
Oynu oynu oynu...
Ville Voipio
> Ajatuksesi siitä, että hinta johdattelee kysyntää ja tarjontaa, jotka
> sitten edelleen määräävät hintatason sen on jokseenkin sekava.
En suinkaan väitä noin. Väitän vain, että sekä kysyntä että tarjonta
ovat hinnan funktioita. Ja se sopiva hinta määräytyy sitten kysynnästä
ja tarjonnasta, siis se piste, jossa sekä myyjä että ostaja ovat
samaa mieltä. (Yritän vain välttää vierassanoja, jolloin sana "funktio"
kääntyy riippuvuudeksi.)
> Yleensä asuntomarkkinoiden volyymi ei kokeile kepillä jäätä vaan asunto
> myydään markkinahintaan kun sellainen tarve ilmenee. Kuvittelisin tämän
> johtuvan siitä, että aika harvalla on mahdollisuus omistaa taloja pelkästä
> omistamisen ilosta. Näissä olosuhteissa tarjonnan puute tarkoittaakin sitä,
> että myytävää ei ole.
No jaa. Onhan noita myytävänä, johonkin hintaan. Hinta voi olla
monelle liian korkea, mutta ikävä kyllä oikea hinta määräytyy
markkinoilla, ei valitusoikeutta.
> Nyt lähestytään lillukan ydintä; asumiskustannukset ajautuvat vapaas-
> sa yhteiskunnassa aina kipurajalle. Ihmiset asuvat juuri niin hyvin
> kuin mihin heillä on varaa. Niinpä minimitontille rakennetun omakoti-
> talon hinta tangeeraa kaikkina aikoina rivikansalaisen maksukykyä.
Paitsi että tämä riippuu alueesta ja alueen asuntokannasta.
Hyvätuloinenkaan yksittäinen kansalainen ei osta hyväkuntoista
helsinkiläistä omakotitaloa ihan helposti, vaikka muutaman
sadan kilometrin päässä homma onnistuukin suhteellisen sukkelasti.
Markkina on sikäli rajoitettu, että tonttien määrä tietyllä alueella on
rajallinen.
---
> Sanoisin, että realististen vaihtoehtojen joukkoon kuuluu epäilemättä
> myös vanha omakoti- tai rivitalo-osake. Miksi kysyntä ei sitten koh-
> distu painotetusti niihin?
Ei noitakaan halvalla myydä, vaan sopivalla hinnalla. Eivätkä
kai noidenkaan kuntoon ja sijaintiin suhteutut hinnat niin kovin
alhaisia ole ainakaan täälläpäin. Kysyntää riittää.
Ovatko sitten muut vanhat omakotitalot neliöhinnoiltaan kovasti
matalampia, jos otetaan kunto ja sijainti huomioon? Vertailua voi
tietysti olla kovin vaikea tehdä.
> Muoviin käärittyjen potentiaalisten homepesien haluttavuus taas voi
> laskea merkittävästikin kun rakennuskannnan ikä kasvaa.
Jos noissa tulee ongelmia, niin hinnat laskevat. Merkittävästikin.
Sijainti, kunto, käytännöllisyys. Siitä se hinta kai tulee.
---
> Kuka haluaa uuden talon vanhoilla piirustuksilla? Useissa tapauksissa
> tuossa luovuttaisiin KAIKESTA hyvästä saamatta oikeastaan mitään tilalle!!!
Niinpä. Eli mitä hyvää noissa vanhoissa sitten on, mikä nostaa
ne uusien ohi? Materiaalit voivat olla hyviä, samoin rakenne-
ratkaisut. Mikä sitten estää tekemästä samalla tavalla nykyään?
Raha lienee suurin este, määräykset paljon pienempi.
Ainakin omassa tuttavapiirissäni tuntuu ykköshaave olevan oma
uusi omakotitalo sopivasta paikasta omiin tarpeisiin sovellettuna.
Sen jälkeen iskee todellisuus päälle: saatavilla oleva aika ja
raha jäävät vajaiksi tarvittavista, eikä "sopivassa paikassa"
välttämättä ole tonttejakaan saatavilla.
Sen jälkeen todetaankin, että ostetaan vanha talo ja mahdollisesti
korjataan sitä itse. Aikaa menee edelleen paljon, mutta talossa
voi asua samalla, eikä pankista tarvitse hakea niin isoa kotti-
kärryllistä euroja.
Sitten, kun päästään tuohon vaiheeseen, rintamamiestalo voi
osoittautua hyväksi vaihtoehdoksi. Niitä löytyy usein sopivilta
paikoilta, ja sopivan kokoinen ei-laho talokin saattaa löytyä.
Ikävä kyllä aika moni käy tuon ajatusketjun läpi, jolloin
kysyntä kasvaa. Tämä taas vähentää "kohtuuhintaisten" talojen
saatavuutta. Niinkuin täällä jo todettiin, kohtuuhintaiset
ovat huonossa kunnossa ja hyväkuntoiset kohtuuttoman hintaisia.
Eli lopulta kuitenkin kyse on hinnasta.
---
En halua sanoa, etteikö nostalgiallakin olisi pieni vaikutus.
Kuitenkin väittäisin paljon suuremmaksi tekijäksi sitä, että
ihmiset haluavat oman talon sopivasta paikasta.
Ville Voipio
> Hyvät ja järkevänhintaiset rintamamiestalot menevät kaupaksi jo ennen
> sunnuntain lehden ilmestymistä. useita viikkoja myynnissä olevat ovat
> yleensä kuntoonsa nähden kohtuuttoman kalliita, eli niihin on sovellettu ns.
> ns. Halutun Alueen -hintaa.
Niin, siis kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa kovin laajalla rintamalla.
Oikea markkinahinta on edelleen olemassa, mutta monelle myyjälle se
on liian pieni ja ostajalle liian suuri.
Onko tuo sitten myyjän vai ostajan vika? Kun ei ole olemassa sellaista
kiinteää käsitettä kuin "tarjonta". Tarjolla olevien talojen määrä
riippuu tarjotusta hinnasta.
Toki ihmiset yleensä myyvät asuntonsa jostain syystä. Mutta jos
kämpästä saa hyvän hinnan, se syy on helpompi löytää. Jos kämpästä
saa sellaisen hinnan, että siitä muuttaa näppärästi kalliiseen
yksityiseen palvelutaloon viettämään loppuelämää, vanha pari myy
sen todennäköisemmin kuin jos sieltä pitää lähteä kunnalliskotiin.
Tai jos lapsiperhe saa vastaavasta paikasta samalla hinnalla yhden
huoneen lisää, muutto tuntuu paljon houkuttelevammalta vaihto-
ehdolta.
Eli edelleen näen, että ongelmana on mukavalla paikalla olevien
kivojen omakotitalojen yleinen pula kaupunkialueella. Ei se, että
juuri nimenomaan rintamamiestaloja haluttaisiin. Niiden vain koetaan
tarjoavan kohtuuhintaisen tavan täyttää nuo kriteerit.
Kare Pietilä
> En suinkaan väitä noin. Väitän vain, että sekä kysyntä että tarjonta
> ovat hinnan funktioita. Ja se sopiva hinta määräytyy sitten kysynnästä
> ja tarjonnasta, siis se piste, jossa sekä myyjä että ostaja ovat
> samaa mieltä. (Yritän vain välttää vierassanoja, jolloin sana "funktio"
> kääntyy riippuvuudeksi.)
Tietysti kalikan kolahtamisen voi kääntää koiran älähtämisen funktioksi,
mutta esitystapa on vähän mutkikas.
> Paitsi että tämä riippuu alueesta ja alueen asuntokannasta.
Asunnon sijainti voidaan sisällyttää asumisen laadun yhdeksi tekijäksi.
> Ei noitakaan halvalla myydä, vaan sopivalla hinnalla. Eivätkä
> kai noidenkaan kuntoon ja sijaintiin suhteutut hinnat niin kovin
> alhaisia ole ainakaan täälläpäin. Kysyntää riittää.
Ajattelinkin lähinnä kysynnässä tapahtunutta muutosta. Tuoreehkon
omakotitalon arvoennuste voi olla aika tyly mikäli rakentamisessa
tehdyt ratkaisut osoittautuvat vaikeiksi ylläpitää. Samalla vanhan
rakentamisen arvostus on selvässä nousujohteessa.
> Niinpä. Eli mitä hyvää noissa vanhoissa sitten on, mikä nostaa
> ne uusien ohi? Materiaalit voivat olla hyviä, samoin rakenne-
> ratkaisut. Mikä sitten estää tekemästä samalla tavalla nykyään?
> Raha lienee suurin este, määräykset paljon pienempi.
Rintamamiestoalojen osalta en osaa tuohon tyhjentävästi vastata. Itse
asun vanhassa siksi, että vastaavan tason ostaminen uudisrakennuksesta
tai sellaisen rakentaminen maksaisi kertaluokkaa enemmän kuin mitä olen
maksanut nykyisesti asunnostani (se ei ts. olisi mahdollista, koska
minä niin monen muun tavoin asun kipurajalla).
Lisäarvo, joka koskee niitä rintamamiestalojakin on mm. helposti korjat-
tavat rakenteet ja historian tuoma ylimääräinen mielihyvä. Ihmiset hakevat
nostalgiaa ja kestäväksi havaittuja ratkaisuja. Minä saan suurta mielihyvää
siitä, että asun talossa, joka oletusarvoisesti tulee seisomaan samalla
tontilla vielä ainakin 500 vuotta sen jälkeen kun omat luuni ovat valjenneet.
Vanhan uudisrakentamisen estää se, että vanhan ajan elävä rakennuskulttuuri
on kadonnut Ämmässuon maakerroksiin - näinhän käy vääjäämättä, kukaan ei ole
valmis maksamaan vanhojen materiaalien käyttökustannuksia uudisrakentamisessa
kun esim. epäkäytännöllisen raudan voi pitkälti korvata muovilla.
> Ainakin omassa tuttavapiirissäni tuntuu ykköshaave olevan oma
> uusi omakotitalo sopivasta paikasta omiin tarpeisiin sovellettuna.
Tämä on tätä lokeroitumista. Mu lähipiirissä ykköshaave on suuri vanha asunto
Helsingin ydinkeskustasta :o)
> Sen jälkeen iskee todellisuus päälle: saatavilla oleva aika ja
> raha jäävät vajaiksi tarvittavista, eikä "sopivassa paikassa"
> välttämättä ole tonttejakaan saatavilla.
>
> Sen jälkeen todetaankin, että ostetaan vanha talo ja mahdollisesti
> korjataan sitä itse. Aikaa menee edelleen paljon, mutta talossa
> voi asua samalla, eikä pankista tarvitse hakea niin isoa kotti-
> kärryllistä euroja.
Vanhan korjaamisen suuri etu on juuri siinä, että rakentamisaikataulu on
vapaaammin säädeltävissä kuin uudisrakennusta kyhätessä.
> En halua sanoa, etteikö nostalgiallakin olisi pieni vaikutus.
> Kuitenkin väittäisin paljon suuremmaksi tekijäksi sitä, että
> ihmiset haluavat oman talon sopivasta paikasta.
Miksei voi valita molempia? Kysymys ei ole kuitenkaan kakun syömisestä ja
sen säästämisestä!
--
Oynu oynu oynu...
Ville Voipio
> > En halua sanoa, etteikö nostalgiallakin olisi pieni vaikutus.
> > Kuitenkin väittäisin paljon suuremmaksi tekijäksi sitä, että
> > ihmiset haluavat oman talon sopivasta paikasta.
>
> Miksei voi valita molempia? Kysymys ei ole kuitenkaan kakun syömisestä ja
> sen säästämisestä!
Voi ilman muuta! Pointtini oli kuitenkin se, ettei rintamamiestalojen
"tarjonta ole heikkoa" (ts. kallis hinta) nostalgian vuoksi
(siis "on pakko saada rintamamiestalo"). Syyt ovat kuitenkin
pääosin ihan yksinkertaisesti taloudellisia. Nostalgia tulee
sitten kivana bonuksena kaupan päälle.
Ylipäätään tämä on osa sitä, että ihmiset haluavat unelma-asunnon
halvalla. Ja kun isolla osalla on samoja unelmia, niin sitten käy
kuin autokaupassa. "Herra haluaa hyvän ja halvan auton. Kumpaa
katsotaan ensin?"
Sitä en kiistä, etteivätkö vanhan ajan korjattavissa olevat
rakenteet olisi hyviä. Enkä väitä, että muovi olisi mikään
ihanteellinen materiaali. (On toki olemassa hyviä ja kestäviä
rakennemuoveja, mutta niitä ei kyllä sitten enää edullisuus
vaivaa.)
Ihmettelen vain sitä, mitä tarkoittaa uutinen siitä, että
tarjontaa on kysyntää vähemmän... Kyllä niitä ostajia ja
myyjiä on sitten lopulta yhtä paljon.
Kare Pietilä
> Ihmettelen vain sitä, mitä tarkoittaa uutinen siitä, että
> tarjontaa on kysyntää vähemmän... Kyllä niitä ostajia ja
> myyjiä on sitten lopulta yhtä paljon.
Ei kysynnän voi ajatella realisoituvan kysynnäksi vasta kun tavara
löytyy markkinoilta sopivaan hintaan. Kysynnän ylittäessä tarjonnan
kaikille halukkaille ei riitä kohteita ja voidaan ikäänkuin ajatella,
että ostajien jono vetää hitaammin kuin myyjien jono. Tämä puolestaan
johtaa siihen, että osa ostajista päätyy johonkin muuhun vaihtoehtoon
vain siksi, että tarjonnan volyymi on niin alhaalla, ettei sopivaa
kohdetta löydy kohtuuajassa.
--
Oynu oynu oynu...
Jussi Paljakka
jos niitä ei ole päästetty ränsistymään.
Halpoja ovat sen sijaan 60-70 luvuilla rakennetut yksikerroksiset
talot.
Usein niitä myydäänkin pelkkänä tonttina+purkurakennuksena, kun
myyjällä on vastuu homeesta jms.
Ainakin asuntomessujen yleisöäänestyksen perusteella, ihmiset
nimenomaisesti haluavat ainakin vanhan näköisen talon.
Vahinko vain, että nämä kartanomaiset tai mummonmökkimäiset
talopaketit muistuttavat esikuviaan vain ulkonäöltä.
Tuusulan asuntomessujen modernista Villa 2000:sta, päästiin eroon
vasta sitten, kun hinta alennettiin murto-osaksi
tuotantokustannuksista.
Ville Voipio
> Ei kysynnän voi ajatella realisoituvan kysynnäksi vasta kun tavara
> löytyy markkinoilta sopivaan hintaan. Kysynnän ylittäessä tarjonnan
> kaikille halukkaille ei riitä kohteita ja voidaan ikäänkuin ajatella,
> että ostajien jono vetää hitaammin kuin myyjien jono.
Meillä taitaa olla ajattelutapaero. Minusta ei ole olemassa
sellaista yksittäistä suuretta kuin "kysyntä", joka voitaisiin
esimerkiksi sanoa, että omakotitalojen kysyntä on 7234 taloa
vuodessa. Tai sellaista suuretta kuin "tarjonta", joka olisi
sitten kiinteä luku. Kumpikin riippuu vallitsevasta hintatasosta,
ja vallitseva hintataso asettuu siten, että ostajia ja myyjiä
on yhtä paljon.
Jos hintaa ei tarvitse ajatella, kysyntää on varmasti hyvin
paljon. Moni toivoo, unelmoi tai haluaa. Eivät nämä silti ole
todellista kysyntää.
> Tämä puolestaan
> johtaa siihen, että osa ostajista päätyy johonkin muuhun vaihtoehtoon
> vain siksi, että tarjonnan volyymi on niin alhaalla, ettei sopivaa
> kohdetta löydy kohtuuajassa.
Jos tämä pitää paikkansa ilman hintarajoituksia, niin sitten
voi todella kysyntä olla tarjontaa korkeampi. Jos taas tuo
"sopiva" narahtaa hintaan, niin silloin ei. Jos kohteita on
olemassa, niille lähes aina löytyy hinta, jolla omistaja siitä
luopuu. Se hinta voi valitettavasti olla ihan eri luokkaa kuin
ostajan maksuhalukkuus tai -mahdollisuus.
Ja jos taas kohteita ei absoluuttisesti ole (omakotitalo
järven rannalla Helsingin keskustassa), niin silloin on ehkä
hiukan hassua uutisoida tarjonnan vähäisyydestä.
No, ehkäpä tästä keskustelusta on jo lähtenyt kaikki yleinen
kiinnostavuus pois :)