Kari
Noista pellavaöljyä, ruokaöljy härskiintyy ja alkaa haista pahalta. Jos
meet kauppaan, niin lisävaihtoehtoina löytyy parafiini- tai unikkoöljy.
Pekka
>>Toimituksena tuli pyökkinen(?) umpipuinen lauta, joka ilmeisesti ei ole
>>mitenkään käsitelty. Kannattaako se käsitellä esim. öljyllä? Mitä öljyä
>>laittaisin? Taloudesta löytyy heti ruokaöljyä, pellavaöljyä sekä
>>pellavavahaa.
> Jos meet kauppaan, niin lisävaihtoehtoina löytyy parafiini- tai
> unikkoöljy.
Tai älä laita siihen mitään.
T
Tai osta vaikkapa Etolasta sopivan kokoinen, muovinen leikkuulauta
siihen päälle. Se puinen valitettavasti menee ajan saatossaa kamalan
surkeaksi.
--
Hantte
So many fantastic colours, I feel in a wonderland
Many fantastic colours, makes me feel so good
Minä laittaisin mehiläisvahaa.
Se pellavavahakin voisi kelvata. Olettaen, että se on elintarvikekelpoista?
> Tilasin keittiöfirmalta leikkuulaudan ja aion uhrata yhden laatikoista
> laudalle.
> Toimituksena tuli pyökkinen(?) umpipuinen lauta, joka ilmeisesti ei ole
> mitenkään käsitelty. Kannattaako se käsitellä esim. öljyllä? Mitä öljyä
> laittaisin? Taloudesta löytyy heti ruokaöljyä, pellavaöljyä sekä
> pellavavahaa.
Olen käsitellyt pari vuoden välein höylällä. Vielä on paksuutta jäljellä
noin 40 mm. Mäntypuinen leikkuulauta.
-VJ-
> Tapio Viljava wrote:
>
>> "Pekka Huhta" <pekka...@puuvene.net> wrote in message
>> news:phuhta.1...@kosh.hut.fi...
>>
>>
>>
>>>> Toimituksena tuli pyökkinen(?) umpipuinen lauta, joka ilmeisesti ei
>>>> ole
>>>> mitenkään käsitelty. Kannattaako se käsitellä esim. öljyllä? Mitä
>>>> öljyä
>>>> laittaisin? Taloudesta löytyy heti ruokaöljyä, pellavaöljyä sekä
>>>> pellavavahaa.
>>>
>>
>>
>>> Jos meet kauppaan, niin lisävaihtoehtoina löytyy parafiini- tai
>>> unikkoöljy.
>>
>>
>>
>> Tai älä laita siihen mitään.
>
>
> Tai osta vaikkapa Etolasta sopivan kokoinen, muovinen leikkuulauta
> siihen päälle. Se puinen valitettavasti menee ajan saatossaa kamalan
> surkeaksi.
>
Hei !
Suosittelen molempia edellisten neuvoja.
Terv, Risto
Eli öljy pintaan paperilla tai kankaanlla levittäen, hetken odotus
(15-30min)
ja sitten ylimääräinen pois. Viikon päästä uusi käsittely.
Tarkoituksena alussa
on saada lautaan niin paljon öljyä kun imee. Tämän jälkeen öljyä
aina tarvittaessa
eli kun lauta on kuivan näköinen. Liikaa ei voi öljytä.
JR
Kyseistä projektia ajattelin kehitellä eteenpäin. Siinä laudan yläpuolella
on viitisen
senttiä tyhjää tilaa. Edellisessä asunnossa oli siihen yläpuolelle laitettu
rullat ja
kai jotkut ohjurit. En ikinä tullut kurkkineeksi. Rullien päällä oli
muovinen leikkuulauta,
jonka voi tarvittaessa vetää kokonaan ulos. Hyvä säilytyspaikka isolle
levylle.
Nyt ajattelin viritellä jotain samanlaista eli hankkia rullat, jotkut
ohjurit vaikkapa
puulistasta ja Etolasta mittoihin sahatun muovilevyn.
Mistä niitä pieniä, valkoisia nylon(?)-rullia saisi? Rauta- ja
sisustuskaupoista en
ole löytänyt. Mitä muovia leikkuulaudan pitäisi olla?
Kari
"Risto Tiilikainen" <risto.NON....@luukku.comMUNIST.invalid> wrote
in message news:43e3f3d2$0$7486$f8ea...@news.gohome.fi...
Polyeteeniä, lyhennys PE.
Olen kuullut sellaisesta tutkimuksesta jossa oli mittailtu bakteerien
määräää puiselta ja muoviselta laudalta ja yllättäen muovisesta löytyi
niitä paljon enemmän. Tutkimuksen todenperäisyydestä en kyllä mitään
varmaa tiedä mutta tämän saman olen kyllä kuullut useammaltakin eri
ihmiseltä.
Mä asuin aikoinaan kämpässä, jossa oli puinen leikkuulauta maustettuna
kaikella mahdollisella, mitä leikatessa roiskuu, Yritin saada sitä
puhtaaksi kaikella tiskaamiseen tarkoitetulla aineella, mutta ällöttävä
smäidä oli imeytynyt niin syvälle, että laitoimme koko laudan
absoluuttiseen käyttökieltoon.
Muovista lautaa ei voi syväkyllästää yhtä tehokkaasti kaikella töhnällä.
ainakin yksi tutkimus muovi vs. puu -hygieniasta totesi etta muoviseen
leikkuulautaan saa veitsella sellaisia pienia viiltojalkia joita on
vaikeaa puhdistaa, ja joihin bakteerit jaavat pesimaan. kyseessa siis
lienee semmoiset viistot, syvat viillot joita puiseen lautaan ei saa
tehtya.
mikali on kyse normaalista keittiohygieniasta eika jostain hoassin
yhteiskeittiosta niin noilla bakteerikertymilla ei ole tavallisille
ihmisille kertakaikkiaan mitaan merkitysta.
Tai jos jotain on niin hyötyä, ei sitten ole mahan omat mikrobit
ihan niin huuli pyöreänä niin pitkään kun vaikka etelän matkalla
mahaan eksoottisia paikallisia riehumaan...
Ja ennen kuin joku alkaa kirkumaan botulismia, voi miettiä montako
ruokamyrkytystapausta Suomessa oikeasti tulee pestyistä välineistä
kotikeittiössä.
Lienee vähän väärä ryhmä taas, olisikohan tämä terveys- vai ruoka-
asia, jos joku haluaa jatkaa aiheesta...
--
"Ja pilkut huusivat tuskissaan: 'Lisää vaseliinia, lisää vaseliinia!'"
> Tai osta vaikkapa Etolasta sopivan kokoinen, muovinen leikkuulauta
> siihen päälle. Se puinen valitettavasti menee ajan saatossaa kamalan
> surkeaksi.
Kuinkahan kauan siihen menee? Meidän päivittäin käytössä oleva lauta on yli
10 vuotias. Pieniä viiltoja on näkyvissä mutta kamalan surkeaksi sitä ei
voi vielä sanoa. Ennen kuin se alkaa näyttää kamalan surkealta voin höylätä
siitä pari milliä pois ja se on taas uutta vastaava.
Tuo jos joku riippuu käyttäjästä. Jos lautaa hoitaa hyvin ja putsaa sen
vain veitsellä raapimalla niin se kestää iät ajat ja pinnan
viiltojäljetkin pysyy pieninä. Jos sen sijaan makuuttaa lautaa
tiskialtaassa märkänä niin hyväkään lauta ei pitkään kestä ja pinta
tikkuuntuu törkeän näköiseksi.
Pari niksiä laudan kestoikää ajatellen:
- Jos aiot käsitellä jotain sottaista (lihaa, kalaa, muuta rasvaista)
laudalla, käytä sitä vesihanan alla ennen käyttöä. Rasvainen lika ei tartu
märkään leikkuulautaan.
- Leikkuulaudan oikea peruspuhdistus tapahtuu veitsellä (tai siklillä)
kaapimalla. Pesu ja jynssäys vain ajavat likaa syvemmälle ja liika
kasteleminen käyristää laudan. Laudan pinta "vuollaan" ensin veitsellä
siten että veitsi on kohtisuoraan lautaa vasten. Sen jälkeen voi
huuhtaista ja pyyhkiä pinnan jos siellä nyt jotain vielä on.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Meillä rehut ja lihat leikataan muovilaudalla, muut puisella. Ei ole
tullut mieleenkään, että sille puiselle pitäisi tehdä jotain muuta
kuin pyyhkästä pölyt pois:-)..
> Eli öljy pintaan paperilla tai kankaanlla levittäen, hetken odotus
> (15-30min)
> ja sitten ylimääräinen pois. Viikon päästä uusi käsittely.
> Tarkoituksena alussa
> on saada lautaan niin paljon öljyä kun imee. Tämän jälkeen öljyä
> aina tarvittaessa
> eli kun lauta on kuivan näköinen. Liikaa ei voi öljytä.
Öljyn imeytymistä voi auttaa lämmöllä.
50 asteista uunia voi käyttää leikkuulaudoille ja kauhoille.
Isommille esineille on sauna oivallinen lämmityspaikka.
++MStr
Meillä on tuollainen. Käsittelin sen muutaman kerran pellavaöljyllä tai
oikeastaan käsittelin pöydänkannen ja siitä sitten jäi pala leikkuulaudaksi.
Leikkuulauta on ollut käytössä yli vuoden, eikä se ole mennyt miksikään.
Pyökki on niin kovaa ja tiivistä puuta, ettei siihen jää oikein mitään
jälkiä puukosta eikä lika tartu. Huuhtelen sen tarpeen tullen kylmällä
vedellä käytön jälkeen ja kuivaan pyyhkimällä.
Ulla
Saunakäsittely voi tuottaa muutoksia puuesineisiin. Itse mehiläisvahasin
sauvoista liimatun pöytätason saunassa. Taso vaati perusteellisen
uudelleenhionnan saunassa käynnin jälkeen, joten taisi mennä hukkaan koko
vahaus.
Sinänsä sileään puupintaan saa upean matan kiillon mehiläisvahalla kun sitä
ensin kunnolla imeyttää puuhun ja lopuksi kiillottaa villakankaalla. Kiiltoa
saa vielä lisää, mikäli mehiläisvahaan lisää hieman carnauba-vahaa. Molemmat
vahat ovat luonnonvahoja ja suhteellisen myrkyttömiä.
Kaupallisissa resepteissä on mukana tärpättiä liuottimena, mutta sen jälkeen
tuote ei olekaan enää elintarvikekelpoinen. Liottimella vaha saadan
helppotyösteisemmäksi ja ajettua syvemmälle puun syihin. Aivan saman asian
ajaa työkappaleen ja vahan lämmittäminen 50-60 asteiseksi.
Meillä ainakin muoviset leikkuulaudat kiertää säännöllisesti tiskikoneen
kautta. Mikä ihmiselle haitallinen bakteeri selviää hengissä kymmeniä
minuutteja kestävästä pesemisestä 70 asteisessa vedessä, joka on lisäksi
murhaavan alkaalista (ph 13-14)?
Meillä on käytetty ruokapöytään ensin pöydän mukana tullutta
parafiiniöljyä, joka imeytyy hyvin, eikä kovetu. Kun se ei ollut
muksukestävää, eli ei estänyt tahriutumista, laitettiin vielä
Ikean mehiläisvahapohjaista vahaa. Siinä taitaa olla liuottimena
lähinnä vettä. Tekee aika siistin pinnan ehkä 3-4 käsittelyn
jälkeen, ensin päivä väliä, sitten viikko, kuukausi, ja
ruokapäytään riittää sen jälkeen parin vuoden välein käsittely.
(Leikkuulauta taitaa olla kevyemmässä käytössä useimmilla, ja
lautaa on helpompi kyllästää vaikka yön yli, loraus vahaa, ja
tuorekelmu päälle, ettei vahan pinta kovetu nopeasti..)
Elintarvikekelpoinen liotin vahalle olisi etanoli, mutta Suomessa
on työlästä hommata elintarvikekelpoista väkiviinaa.. Sinolissa
on ikävä makuaine mukana, joten sitä ei voi käyttää.
Isopropanoli olisi suhteellisen myrkytön, esim apteekista
ostettuna ehkä voi olla varma, ettei mukana ole
mitään ikävää lisäainetta.. Isopropanoli haihtuu riittävän
hyvin
parissa päivässä, eikä ole kovin myrkyllistä pienissä määrin.
(viina on sitten tulenarkaa.. ei uunituksia tai saunoja..)