Keijo Haapanen
Itselläni on systeemissä Promix, antureina vakiot menovesi ja
ulkolämpötila ja lisäksi sisälämpötila. Meillä oli vähän liikaa
heiluntaa sisälämpötilassa ilman tätä sisäanturia. Lattialämmityksen
piireissä ei ole termostaatteja.
--
Toni
Talossani on vesikiertolämmitteinen patteriverkosto ja siihen on liitetty
OUMAN-säädin ulkolämpötila-anturilla. Nyt rakennan yhden huonen (n.16 m2) ja
n.20 m2 kodinhoitohuone/eteisen talon kylkeen lisää. Ajattelin asentaa
huoneeseen ja kodinhoitohuone/eteiseen vesikiertoisen lattialämmityksen.
Huoneen lattiapintamateriaali olisi laminaatti ja kodinhoito/eteinen olisi
klinkkeriä.
Oma ajatukseni oli seuraavanlainen: Pannuhuoneeseen jakotukki ja
eteinen/kodinhoitohuone (klinkkerilattia) eri piiriin kuin huone
(laminaatilattia) !!??
-kommentteja-
Klinkkeri alkaa tuntua mukavalta kun veden lämpötila on noin 30 astetta
tai yli (ulkona on nyt -17, kiertovesi +31.5 ja khh klinneri tuntuu
lämpimältä jalan pohjaan). Meillä on kaikki piirit saman shuntin takana
ja khh/pesuhuoneen lattiat ovat vähän turhan viileitä muuten kuin
reippaalla pakkasella.
Eli jos minulta kysyt, laittaisin erillisen piirin jonka lämpöä voisi
säätää erikseen vaikka sitten käsisäädöllä. Meilläkin tämän voisi
toteuttaa helposti, vaatisi vain putkitöitä ja ilmeisesti toisen pumpun
pannuhuoneeseen. khh/ph linja lähtee eri jakotukista kuin muut, joten
kun vain laittaisi kaksi shunttia ja niiden vaatimat hilut paikalleen...
Ei olisi pitänyt uskoa sitä LVI-suunnittelijaa joka vakuutti että
yhdellä shuntilla pärjää. Vaikka kyllä sillä pärjääkin, mutta mukavuuden
kannalta kaksi olisi paikallaan.
--
Toni
Tätä ei alunperin kysytty, mutta voiko tukissa olevilla suluilla vaikuttaa
piirien lämpötilaan?
Meillä on sekä pesu- että oleskelutilojen piirit saman shuntin perässä
samassa tukissa.
Kesällä oleskelutilojen piirit voi varmaan vääntää kokonaan kiinni, mutta
onko välikaudelle mitään väliasentoa?
Ilkka
Kaipa sen voisi noinkin tehdä, eli laittaisi vaan enemmän lämpöä ja
vähemmän virtaamaan huoneille. Siitä en sitten tiedä miten hyvin se
toimisi ilman piirikohtaisia termostaatteja, koska tällöin myös piirien
itsesäätyvyys pienenee (siirtyvä tehohan on sitä pienempi mitä pienempi
on kiertoveden ja huonetilan lämpötilaero).
--
Toni
Voi olla, että tuossa on ajateltu sitä, että "mitä enemmän liikkuvia osia,
sitä epävarmempi järjestelmä".
Omasta mielstäni lattialämmityspiireissä pärjää yhdellä suntilla -
lämpötilaerot ovat niin pieniä. Säätämällä piirien vesivirtaa voidaan päästä
parempaan lopputulokseen, eli sinne klinkkerilattialle hieman enemmän
virtausta, jolloin vesi ei ehdi jäähtyä niin paljoa. Kaikki riippuu
tietenkin kaikesta, elipitäisi tietä kokonaisuus, ennenkun alkaa antaa ym.
ohjeita...
Täysin eria asia on talot, joissa on sekä patteripiiri että
lattialämmityspiiri. Silloin tarvitaan kuvailemasi kahden pumpun / suntin
systeemi.
Mielestäni LVI.suunnittelijan pitäisikin pitää jalat maassa, kun kuuntelee
myyjien puheita erilaisista sähköisistä härveleistä. Tosiasia on, että jos
LVI-tekniikkaa ei huolleta ammattitaitoisesti jatkuvasti, niin eihän ne
vehkeet toimi muutaman vuoden päästä. Mitä yksinkertaisempaa, niin sitä
parempaa.
En siis tarkoita tällä kommenteilla ollenkaan sinua - hoidat hommasi
varmasti ihan hyvin. Osui tuo juttu vain niin sydämeen...
teroj
PI- säätöhän itsessään kuuluu kaikkien säätimien perusjuttuihin, eli
ajatusmalli on siinä ,että säätimessä on asteikko ulkolämpötila/ kierrossa
olevan veden lämpö. Se, mitä säädin sitten säätää on asteikolla määritellyn
ja kierrossa olevan veden lämpö. Säätimen itsensä parametrit (P- ja I-
termi) ovat kai suurimmassa osassa säätäjiä käyttäjän ulottumattomissa,
mutta ovat varmasti tähän yhteyteen sopivissa yleisarvoissaan. Koska on kyse
lattialämmityksestä, jolla on erittäin suuri säädön aikavakio = reagoi
säätöön erittäin hitaasti, ja toisaalta toiminnassa olevan säädön säätöalue
on erittäin pieni, kuten myös meno ja paluupuolen lämpötilaero, on homma
helppo nakki säätäjälle kuin säätäjälle. Se, mihin kannattaa huomio
kiinnittää shuntin valinnassa on ehkä enemmänkin toimivuus. Sillä tarkoitan
tässä yhteydessä ehkä enemmänkin mekaanista kestävyyttä. Tästähän taas ei
saa tietoa juuri muuten kuin käyttäjiltä.
Itse varustaisin jokaisen huoneen, tai ainakin samassa yhteydessä olevat ja
varsinkin samaa pintamateriaalia olevat omilla kiertopiireillään. Yksi
shuntti riittää varmasti koko taloon olettaen että perussuunnittelu on
kunnossa. Virtaussäätimillä pitää pystyä hienosäätämään huoneen lämpötilaa,
kysehän on kuitenkin lopulta lämmön siirtymisestä vedestä betoniin. Lopulta
on kuitenkin helpompi vaihtaa veden ohjausjärjestelmää kuin jälkikäteen
piikata mitään auki...
t.Jarmo
Asensin talooni Ouman EH-203 säätäjän kaksi vuotta sitten. Olen asunut
talossani nyt 4 vuotta.
Taloni on 170m^2 vuosimallia 1972 ja käytössä on öljylämmitys (ja
normaali patterit)
Olen aika tarkkaan seurannut öljyn veden ja sähkön kulutusta.
Ennen OUMAN säätäjän asennusta, lämmitystarevelukujen ja vedenkulutuksen
huomioivalla laskennalla vuosikulutus oli noin 3500 l/vuosi
Nyt OUMANin asennuksen jälkeen vuosikulutus on laskenut 500 LITRAA/vuosi.
Janne G
Siis tässä tapauksessa systeemissä on yksi shuntti jonka takana ovat
sekä ylä- että alakerran jakotukit piireineen. Jakotukeissa on osa
piireistä huonekohtaisten termoistaattien/toimilaitteiden
säädettävissä, loput käsin aseteltavissa (S, KH, KHH).
Mm. Oumannin kotisivuilla mainostetaan ko. shunttisäätimen säästävän
selevää rahhaa. Miten lienee?
Ja esim. edellä mainittu Oumannin säädin maksaa rahaa, ajattelin kysyä
mielipuolia ko. automaattisen shunttisäädön tarpeellisuudesta.
Mikä muuten on "oikea" lämpötila lattialämmityksen vesikierron
lähtöön?
Keijo Haapanen
Minun on vaikea kuvitella että vesikiertoinen lattialämmitys edes
toimisi ilman säätöautomatiikkaa. Kuinka usein käyt säätämässä shunttia
itse / miten hyvin termostaatittomien huoneiden lämpötila pysyy vakiona
? Vaikka tiedän kyllä yhden joka säätää kaiken itse. Siis lattialämmitys
ilman huonetermostaatteja ja öljylämmitys ilman säätöautomatiikkaa.
Toimii se näinkin mutta vaatii aktiivista säätämistä, varsinkin shuntti
on aika herkkä.
"oikea lämpötila" riippuu mm. lattiapinnoitteesta, eli lähinnä sen
lämmönjohtavuudesta. Laattalattia pitää huoneen oikean lämpöisenä
viileämmällä kiertovedellä kuin parketti/laminaatti ym.
Meillä kesälämpö (riittää noin +5 ulkolämpötilaan asti) on noin 25.5
astetta, nyt kun oli pitempään 15-20 asteen pakkasta, niin lämpö oli
noin 30-32 astetta. Lattiana lähinnä laminaattia. Ja tähän vaikuttaa
vielä takka, eli takan lämmittäminen vähentää hiukan lämpöä
lattialämmityksestä (sisäanturin perusteella pudottaa vähän kiertoveden
lämpöä jos huonelämpö on yli tavoitteen).
Minulla on vain säätöautomatiikka, ei termostaatteja
lattialämmityksessä.
--
Toni
PID-säädin (jollainen on siis esim. Ouman) on siis sellainen yleistermi
säätotekniikassa. Tarkoittaa säädintä, jossa on normaalinen P-säädön
(kiinteä kertoimen) lisäksi kaksi aikavakiota I ja D. I tarkoittaa
integrointiaikaa ja D derivointiaikaa. Näin ollen I-säätö laskee säädön
anturin (esim. ulkolämpötila) antaman arvon perusteella ottaen huomioon
'historian' eli aikaisemmat anturin antamat arvot (vrt ajallisesti
painotetun keskiarvo). D-säätö taas huomioi 'tulevaa' eli anturin antaman
arvon muutosnopeuden ja yrittää lisätä oman komponenttinsa lopulliseen
summaan (eli säätimen asentoon), joka siis muodostuu em. 3 arvon
yhteisvaikutuksesta.
Säätimen aikavakioiden asetus onkin sitten todella vaikeaa, kun kyse on
pitkistä aikavakioista kuten talon lämpötila ulkolämpötilan funktiona.
Väärät aikavakiot (erityisesti D-säädössä) aiheuttavat säätöön jatkuvaa
muutosta eli säädin yrittää kokoajan korjata säätöä. Liian suuri I-aikavakio
aiheuttaa taas talon lämpötilan pidempiaikaista poikkeamaa eli säätö pyrkii
liian suureksi tai pieneksi riippuen edellisten päivien keskimääräisestä
lämpötilan kehityksestä (laskeva tai nouseva kehitys). Ouman säätimessä
näkyy ainakin minulla olevan tehdasasetuksena D-aikavakio 0 eli ei ole
päällä lainkaan! Ymmärrän tämän hyvin, koska D-aikavakion saaminen
paikalleen on varmuudella talokohtainen juttu ja vaatii talon
lämpötilansäädössä tosi pitkäjänteistä seurantaa.
Koska olen antanut itseni näin ymmärtää, niin:
D-säätöhän pitäisi tarkoittaa sitä, että jos ulkolämpötila muuttuu yhden
asteen/tunti, kuinka paljon menoveden lämpöä pitäisi lisätä, että
huoneenlämpö tunnin päästä olisi kohdallaan?!? Myös I-aikavakio on
talokohtainen arvo, koska talohan toimii valtavana lämmönsäädön integroija,
jonka aikavakio luulisi olevan sitä suurempi mitä suurempi varaava massa
talossa on.
Tuolla periaatteella PID-säätimen olen ainakin joskus saanut säädettyä,
mutta siinä kyllä oli huomattavasti pienemmät massat kysymyksessä kuin talon
tapauksessa ja lisäksi apuna oli piirturi, josta sai poikkeat kyllä selvillä
suhteellisen nopeasti.
Korjatkaan toki, jos olen hakoteillä. Olen aikeissa tutustua tuohon
problematiikkaan, kunhan talon muut kiireet hellittävät, mutta vaikealta tuo
näyttää.
Harri Toivonen
Kiitos, Harri, hyvästä selostuksesta eri säädintyypeistä! Onpa nuo omat
säsyn luennot jo unohtuneet 20 vuodessa. :o(
Olen ollut huomaavinani, että ulkoanturia käyttävä säädin on luonnostaan
"derivoiva". Eli kun ulkoilma muuttuu, kiertoveden lämpötilaa muutetaan,
vaikkei huoneiden sisälämpötila ole vielä ehtinyt muuttua.
Onko tuo ns. luonnollinen asia, vai voisiko sitä yrittää korjata esim. I:tä
kasvattamalla?
Täytyy kyllä varmaan olettaa, että näitä 30º/vrk muutoksia ei esiinny joka
viikko. :)
Ilkka
PID tarkoittaa säädintyyppiä, jossa säätö perustuu säätöarvon
erotukseen, derivaattaan ja integraaliin.
Yksinkertaistettuna:
P-säädin säätää esimerkiksi kiertoveden lämpöä perustuen
ulkolämpötilaan. Eli menoveden lämpötila riippuu suoraan
ulkolämpötilasta (jos ulkolämpötila on ainoa säätösuure).
Matemaattisesti tämä voisi olla vaikka ensimmäisen asteen yhtälö:
y=ax+b tai: menovesi = a * ulkolämpötila + b
Pelkän P-säädön ongelma on siinä, että liian nopeana se "ampuu yli", ja
myös säädin värähtelee, eli lämpötila ei ole täysin vakaa.
I-säätö tämän lisäksi korjaa virhettä. Pelkällä P-säätimellä ei päästä
täsmälleen haluttuun lopputulokseen, koska lopulta P-säädön virhe jää
hyvin pieneksi. I tarkoittaa sitä että virhettä integroidaan
(esimerkiksi kiertoveden todellinen lämpö vs. haluttu lämpö tietyn ajan
yli). Tällä päästään siihen että virhe ajan mittaan korjaantuu, eli
säädin tavallaan "jaksaa" säätään sen viimeisenkin pikku heiton pois.
Matemaattisesti tämä on integraali tavoitearvon ja todellisen arvon
erotukselle.
D-säätö lisää säädön nopeutta. Eli jos vaikka ulkolämpötila laskee
nopeasti, D-säätö nostaa kiertoveden lämpöä enemmän kuin pelkkä P-säätö
tekisi. Eli tarkoitus on ennustaa tulevaisuutta: jos ulkolämpötila
laskee nyt nopeasti, lisätään lämpöä reilusti jo etukäteen.
Matemaattisesti tämä on derivaatta. D-säätö on aika ongelmallinen, koska
liian suurena se aiheuttaa pahan yliampumisen ja säätöarvon
värähtelemistä. Eli menovesisäätönä veden lämmön liian suurta vaihtelua.
Täältä löytyy erinomainen kuvaus eri säädintyypeistä:
http://newton.ex.ac.uk/teaching/CDHW/Feedback/ControlTypes.html#FbkTypes
Hyvä! Niinhän se tietysti olikin!
Tämähän selittää jo kohtuullisen hyvin sen miksi Oumanissa D-aikavakio on 0
(eli pois päältä). Eli koska kyseessä onkin erotus I-aikavakiolla säädetään
vain sitä kuinka nopeasti säädin yrittää korjata säädettyä virhettää -
eikö?!? Mutta tämähän ei olekaan mahdollista ilman tietoa siitä mikä säädön
tulos on eli takaisinkytkentä eli huonelämpötila. Minulla ei ainakaan
lattialämmitykseen kuulu yhtään huonelämpötila-anturia sen sijaan minulla
kyllä kuuluu suntin jälkeinen ns menovedenlämpötila, joten kysymys
kuuluukin, että tämä PID-säädin, joka onkin PI-säädin säätää vain menoveden
lämpötilaa mahdollisimman vakaasti eikä oikeastaan huoneenlämpötilaa
ollenkaan (tapauksessa Ouman lattialämmityksessä)?!?
Säästyyhän tuossa ainakin yksi/kaksi sunttimoottoria vuosien mittaan, mutta
eihän tällä tavalla vielä voida edes/ainakaan teoriassa ajatella säädettävän
keskimääräistä talon lämpötilaa vakaasti/taloudellisesti?!?
Harri
> eikö?!? Mutta tämähän ei olekaan mahdollista ilman tietoa siitä mikä säädön
> tulos on eli takaisinkytkentä eli huonelämpötila. Minulla ei ainakaan
> lattialämmitykseen kuulu yhtään huonelämpötila-anturia sen sijaan minulla
> kyllä kuuluu suntin jälkeinen ns menovedenlämpötila, joten kysymys
> kuuluukin, että tämä PID-säädin, joka onkin PI-säädin säätää vain menoveden
> lämpötilaa mahdollisimman vakaasti eikä oikeastaan huoneenlämpötilaa
> ollenkaan (tapauksessa Ouman lattialämmityksessä)?!?
>
> Säästyyhän tuossa ainakin yksi/kaksi sunttimoottoria vuosien mittaan, mutta
> eihän tällä tavalla vielä voida edes/ainakaan teoriassa ajatella säädettävän
> keskimääräistä talon lämpötilaa vakaasti/taloudellisesti?!?
Menoveden lämpötilaa säätämällä säädetään sisälämpötilaa, eikös vaan ?
Ideanahan tässä on se, että kun tiedetään ulkolämpötila, niin tiedetään
lämpötehon tarve ja sitä kautta sopiva menoveden lämpötila.
Lattialämmityksen menoveden lämpötilan ja sisäilman lämpötilaero on niin
pieni, että sillä saadaan jo melkoinen itsesäätyvyys. Eli sisäinen
lämmönlähde lämmittää taloa -> sisäilma lämpenee -> lattiasta siirtyy
pienempi lämpöteho.
Meillä kyllä lämpötila heilui sen verran että ostin säätöautomatiikkaan
sisäanturin, eli menovettä säädetään nyt ensisijaisesti ulkolämpötilan
perusteella ja sisäanturin perusteella sitten korjataan vähän jos on
tarpeen.
--
Toni
Kyllä varmasti ja tiedänhän minäkin, että noin tuossa käy, mutta siitä
kuinka tasaisesti lämpötila pysyy ja onko se oikea eri ulkolämpötiloilla
onkin jo toinen juttu. PI-säädinsän sinänsä olisi juuri ideaali tuohon
tarkoitukseen, jos se saisi myös sisäilman lämpötilan takaisinkytkentänä.
Silloin se pystyisi oikeilla aikavakioilla todellakin pitämään kyseisen
lämpötilan vakiona, koska se (eli I-komponenttti) korjaa syntynyttä
virhettä.
> Ideanahan tässä on se, että kun tiedetään ulkolämpötila, niin tiedetään
> lämpötehon tarve ja sitä kautta sopiva menoveden lämpötila.
Ei lämpötehon tarvetta tiedetä ilman todella monia antureita mukaanlukien
kosteusanturit ulkona ja sisällä, tuuliantureita, aurinkoantureita jne.
Esimerkiksi nämä kaikki voivat esiintyä helposti jopa samaan aikaan
kumuloiden toisiaan.
> Lattialämmityksen menoveden lämpötilan ja sisäilman lämpötilaero on niin
> pieni, että sillä saadaan jo melkoinen itsesäätyvyys. Eli sisäinen
> lämmönlähde lämmittää taloa -> sisäilma lämpenee -> lattiasta siirtyy
> pienempi lämpöteho.
Juu tuo on ihan OK ja vaikuttaa varmasti stabiloivasti.
> Meillä kyllä lämpötila heilui sen verran että ostin säätöautomatiikkaan
> sisäanturin, eli menovettä säädetään nyt ensisijaisesti ulkolämpötilan
> perusteella ja sisäanturin perusteella sitten korjataan vähän jos on
> tarpeen.
Näin juuri! Itse olen ajatellut, että miksi Oumania ei laitettaisi säätämään
esimerkiksi talon keskimääräistä lämpötilaa ylhäällä ja alhaalla erikseen
(meillä on kaksi erillistä piiriä). Tämähän olisi mahdollista toteuttaa
suhteellisen yksinkertaisesti laittamalla poistoilma putkeen (ylä- ja
alakertaan) lämpötilaanturit. Meillä ainakin poistoilmaputki kulkee
yläpohjaeristeessä yläkerrassa, joten tämä olisi käsittääkseni mahdollista.
(Tietysti ennen lämmön talteenottoa.) Poistoilmaputken lämpötila olisi
varmasti kohtuullisen hyvä keskiarvolämpötila eri huoneista, mutta
ihmetyttää miksi näin ei ole jo tehty, kun tämä ei ole teknisesti ottaen
yhtään monimutkaisempaa?!? Tietysti aikavakiot ovat silloin aivan eri
luokkaa ja talokohtaisia, mutta ei kai tuo olisi mikään todellinen ongelma
kuitenkaan.
Harri Toivonen