Hirsitalo: ulkovuoraus kiinni runkoon?
Jani Lahti
lyöty suoraan hirteen kiinni. Kun remontin yhteydessä suuri osa
vuorilaudoista joudutaan joka tapauksessa repimään irti, tuli mieleen
josko uusien lautojen alle puhaltaisi erittäin ohuen kerroksen
selluvillaa ja päälle löisi tuulensuojalevyn. Uusi ulkoverhous sitten
kiinni tähän levyyn ilman ilmarakoa.
Kaikkien ryhmää lukevien ei tarvitse vastata automaattisesti "ei se noin
mene" -- tiedän kyllä tuuletuksen merkityksen. Pointti onkin se, että
rakennus on kestänyt hyvin ilman ulkolaudoituksen ilmarakoa alla jo
yhden ihmisiän. Selluvilla ja huokoinen levy tuskin muuttavat rakenteen
toimivuutta kovin paljon huonompaan suuntaan, jos se on kuitenkin
aikanaan todistettavasti toiminut. Kosteuskuormitus sisätiloissa on toki
viimeisten vuosikymmenten aikana noussut alkuaikoihin nähden, mutta
tämähän on ratkaistavissa varsin helposti. Ilmastonmuutos vaikuttaa
säähän, ja sadetta voi tulla enemmän kuin aikaisemmin, mutta ei kaikkea
sentään kaadeta suoraan seinäpinnoille.
Tarkoituksena olisi saada pidettyä mahdollisten uusien kerrosten
kokonaisvahvuus mahdollisimman pienenä. Jos se ei kaikesta huolimatta
onnistu, vaihtoehtona on jättää kaikki lisäeristäminen tekemättä. Siksi
selluvillakerroskin on tulossa todella ohueksi, lähinnä hirsiseinän
pinnan oikaisuun käytettävien rimojen vahvuuden verran. Rakennuksen
ulkonäköön vaikuttavat vahvasti tietyt asiat (ikkunoiden uppoamisesta ei
ole tulossa ongelmaa), että emme halua lähteä muuttamaan yksityiskohtia.
No nyt. Mielipiteitä? Olemmeko suunnittelemassa automaattista homeloukkua?
Timo
"Jani Lahti" <jani.pis...@iki.piste.fi-invalid> wrote in message
news:e0upgd$bal$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
> Pointti onkin se, että rakennus on kestänyt hyvin ilman ulkolaudoituksen
> ilmarakoa alla jo yhden ihmisiän. Selluvilla ja huokoinen levy tuskin
> muuttavat rakenteen toimivuutta kovin paljon huonompaan suuntaan, jos se
> on kuitenkin aikanaan todistettavasti toiminut.
Se on varmaan maalattu punamullalla? Joten uuteen laudoitukseen myös
perinteinen maali pintaan.
Antti Häikiö
> Asumme noin 80-vuotiasta hirsitaloa, jossa vanhastaan on ulkovuorilaudat
> lyöty suoraan hirteen kiinni. Kun remontin yhteydessä suuri osa
> vuorilaudoista joudutaan joka tapauksessa repimään irti, tuli mieleen
> josko uusien lautojen alle puhaltaisi erittäin ohuen kerroksen
> selluvillaa ja päälle löisi tuulensuojalevyn. Uusi ulkoverhous sitten
> kiinni tähän levyyn ilman ilmarakoa.
Se riippuu niin kovasti kaikista valinnoista. Mitä on sisäseinissä, mikä
on sisä lämpötila jne. Tuo ilmarako tuli itse asiassa suositukseksi jo
ennen nykyisiä latekseja, joten kyllä se sinne kannattaa pistää, vaikka
pienenäkin. Miksi muuten laittaa mitään selluvillaa? Runkoleijona
suoraan hirteen kiinni siihen perään rimotus ja laudoitus. Perinteisellä
laudat harvaan ja rima väliin tyylillä riittää ihan vaakarimoitus alle,
sillä ilma pääsee kiertämään riittävästi päällirimojen takaa. Tällä
rakenteella uloseinän paksuus muuttuu runkoleijonan (25mm) ja rimotuksen
(25mm) verran. Runkoleijonan voi vaihtaa myös tuulileijonaan, joka
kelpaa ihan hyvin sekin. Pistä selluvillat sinne missä niistä on eniten
hyötyä, eli yläpohjaan.
> Kaikkien ryhmää lukevien ei tarvitse vastata automaattisesti "ei se noin
> mene" -- tiedän kyllä tuuletuksen merkityksen. Pointti onkin se, että
> rakennus on kestänyt hyvin ilman ulkolaudoituksen ilmarakoa alla jo
> yhden ihmisiän. Selluvilla ja huokoinen levy tuskin muuttavat rakenteen
> toimivuutta kovin paljon huonompaan suuntaan, jos se on kuitenkin
> aikanaan todistettavasti toiminut. Kosteuskuormitus sisätiloissa on toki
> viimeisten vuosikymmenten aikana noussut alkuaikoihin nähden, mutta
> tämähän on ratkaistavissa varsin helposti. Ilmastonmuutos vaikuttaa
> säähän, ja sadetta voi tulla enemmän kuin aikaisemmin, mutta ei kaikkea
> sentään kaadeta suoraan seinäpinnoille.
Minä en ottaisi riskiä jo pelkästään sen takia, että kuitenkin sisälle
on tullut pesutilat ja on lämpimämpää, puuta ei polteta niin paljon ja
usein ja joku joskus tulevaisuudessa pistää kuitenkin lateksin pintaan jne.
>
> Tarkoituksena olisi saada pidettyä mahdollisten uusien kerrosten
> kokonaisvahvuus mahdollisimman pienenä. Jos se ei kaikesta huolimatta
> onnistu, vaihtoehtona on jättää kaikki lisäeristäminen tekemättä. Siksi
> selluvillakerroskin on tulossa todella ohueksi, lähinnä hirsiseinän
> pinnan oikaisuun käytettävien rimojen vahvuuden verran. Rakennuksen
> ulkonäköön vaikuttavat vahvasti tietyt asiat (ikkunoiden uppoamisesta ei
> ole tulossa ongelmaa), että emme halua lähteä muuttamaan yksityiskohtia.
>
> No nyt. Mielipiteitä? Olemmeko suunnittelemassa automaattista homeloukkua?
Mahdollista, mutta tuskin automaattia. Lisäkerros eristettä vaikuttaa
kuitenkin kastepisteeseen jne. asioihin, jotka varmaan tiedätkin.
Suosittelen muuttamaan tuon järjestyksen niin, että ensin tuulensuojaley
ja sitten rima; näin teidän seinän lisäpaksuus pysyy samana, mutta
rakenne on olennaisesti parempi.
--
AH
Pekka Huhta
>Asumme noin 80-vuotiasta hirsitaloa, jossa vanhastaan on ulkovuorilaudat
>lyöty suoraan hirteen kiinni. Kun remontin yhteydessä suuri osa
>vuorilaudoista joudutaan joka tapauksessa repimään irti, tuli mieleen
>josko uusien lautojen alle puhaltaisi erittäin ohuen kerroksen
>selluvillaa ja päälle löisi tuulensuojalevyn. Uusi ulkoverhous sitten
>kiinni tähän levyyn ilman ilmarakoa.
Jos se on suuri osa eikä SUURIN osa niin ehkä sen vuorauksen voisi
kuitenkin ajatella säästävänsä ja paikkaavansa sitten. Mun laudoitus oli
ennen maalaamista aika pahan näköinen, mutta kun skrabasi loput vähät
maalit pois ja hioi pinnan niin laudoitus on ihan käypä vieläkin.
Tuo olisi aika ideaalirakenne eristeiden suhteen, selluvilla täyttää raot
ja tuulensulku antaa ilmatiiviyttä. Sikäli hyvä, mutta ilmarakoahan ne
sinne varmaan sulle suosittaa. Toisaalta jos jätät selluvillan pois saat
säästettyä vähän paksuutta jonka voi sitten laittaa tuuletusrakoon.
Pystyrimalaudoitus tuulettuu itsestäänkin hyvin, panelointi vähän
huonommin, jos vaan pintamaali on jotain pellavaöljymaalia tai siitä
hatarampaa ainetta. Lateksilla siitä tulee varma pommi.
Voisi ajatella että "sitä vartenhan talon huoltokirja tehdään että
seuraavat osaa sitä oikein käyttää".
Jos joudut halkemaan rakennus- tai toimenpidelupaa jota joku kaupungin
herra tulee katsomaan niin voi olla että ilmaraottomuus hyytyy sitten
siihen. Ammattibyrokraatille on vaikea selittää tällaisia asioita.
Eli ei mullakaan ole vastausta, lähinnä vähän pureskeltavaa.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Uljas Vauhti
> Jani Lahti wrote:
>> Asumme noin 80-vuotiasta hirsitaloa, jossa vanhastaan on
>> ulkovuorilaudat lyöty suoraan hirteen kiinni. Kun remontin yhteydessä
>> suuri osa vuorilaudoista joudutaan joka tapauksessa repimään irti,
>> tuli mieleen josko uusien lautojen alle puhaltaisi erittäin ohuen
>> kerroksen selluvillaa ja päälle löisi tuulensuojalevyn. Uusi
>> ulkoverhous sitten kiinni tähän levyyn ilman ilmarakoa.
>
> Se riippuu niin kovasti kaikista valinnoista. Mitä on sisäseinissä, mikä
> on sisä lämpötila jne. Tuo ilmarako tuli itse asiassa suositukseksi jo
> ennen nykyisiä latekseja, joten kyllä se sinne kannattaa pistää, vaikka
> pienenäkin. Miksi muuten laittaa mitään selluvillaa?
kulkevan. Selluvilla painuu hirren väleihin.
--
Uljas
Antti Häikiö
> Hirsien raot taitaa jäädä auki levyn alla. Siinä välissä ei soisi tuulen
> kulkevan. Selluvilla painuu hirren väleihin.
Sillä nyt ei taida olla kokonaistaloudellisesti kovinkaan suurta väliä.
Pistää sitten raot täyteen vaikkapa pellavalla, jos moista pelkää. Sen
takia siihen laitetaan se tuulensuojalevy, että siellä ei tuuli kulkisi.
Toki se siellä oleva ilma voi lämmönvaihteuiden vuoksi hieman vaellella,
mutta eipä tuo taida kuitenkaan ongelmaksi asti olla. Tärkeintä on
kuitenkin saada vedontunne pois sisätiloista ja tämä onnistuu myös ilman
tuota hirren rakojen tukkimista.
--
AH
Pekka Huhta
>Uljas Vauhti wrote:
>> Hirsien raot taitaa jäädä auki levyn alla. Siinä välissä ei soisi tuulen
>> kulkevan. Selluvilla painuu hirren väleihin.
>Sillä nyt ei taida olla kokonaistaloudellisesti kovinkaan suurta väliä.
>Pistää sitten raot täyteen vaikkapa pellavalla, jos moista pelkää. Sen
>takia siihen laitetaan se tuulensuojalevy, että siellä ei tuuli kulkisi.
Tuli tuosta pellavasta mieleen että jos seinän ottaa hirrelle niin se
kannattaa samalla vauhdilla rivetä sitten samalla (taitaa 'laivapojan'
murre kuulua läpi tossa riveämisessä, tilkinnän nyt ymmärtää muutkin :)
Sen sijaan niitä hirrenvälejä on tosi vaikea päntätä riveellä täyteen niin
että levy tulisi tiiviisti päälle. Eihän se pellava, hamppu tai sammal
suorassa seinässä, kahden pyöreen hirrennurkan kainalossa ittekseen pysy.
Yksi näkemäni jippo oli tehdä löyhiä sanomalehtirullia ja kopsia niitä
isoimpiin paikkaan ilmankiertoa hillittemään. En tiedä onko enempi tekijän
rauhottamiseksi, mutta tukkiintuuhan ne niinkin.
>Toki se siellä oleva ilma voi lämmönvaihteuiden vuoksi hieman vaellella,
>mutta eipä tuo taida kuitenkaan ongelmaksi asti olla. Tärkeintä on
>kuitenkin saada vedontunne pois sisätiloista ja tämä onnistuu myös ilman
>tuota hirren rakojen tukkimista.
Vaakasuuntaiset raot ei niin haittaa, mutta pystysuuntaiset on myrkkyä.
Sen takia levy pitää joko naulata piukasti hirteen kiinni tai sitten
laittaa jotain ilmankierron estävää pehmikettä alle.
Museoviraston lisäeristysohjeet olet varmaan jo lukenut
http://www.nba.fi/fi/korjauskortit
Myös ihan upouuteen Rakennusperintö-sivustoon kannattaa tutustua.
http://www.rakennusperinto.fi/fi_FI/
Ehkei sieltä nyt justiinsa löydy suoraa vastausta tähän, mutta paljon
muuta hyvää asiaa kyllä.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
JussiP
hirsi(150mm)-runkoleijona(25mm)-ulkovuoraus(30mm), sain
asiantuntijoilta vastauksia puolesta ja vastaan.
Kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä, ettei hirsi+ulkovuoraus vaadi
ilmarakoa, mutta tuota runkoleijonaa pidettiin riskitekijänä. Nyt
olisi itselläni tuo ulkovuoraus edessä, ja aikomukseni on tehdä ns.
käytännönkompromissi, eli oikaista vähän seiniä listoilla, ja
laudoittaa niiden päälle, jolloinka muodostuu luultavasti 0-15mm
tuuletusrako, riippuen seinän kohdasta.
Sinänsä tuo kolmen sentin ulkovuori olisi ollut jo jonkinmoinen
lisäeriste, mikäli se olisi lyöty ilman tuuletusrakoa.
Pekka Huhta
>Kyselless=E4ni itse tuota ilmaraon tarpeellisuutta rakenteeseen:
>hirsi(150mm)-runkoleijona(25mm)-ulkovuoraus(30mm), sain
>asiantuntijoilta vastauksia puolesta ja vastaan.
>Kaikki tuntuivat olevan sit=E4 mielt=E4, ettei hirsi+ulkovuoraus vaadi
>ilmarakoa, mutta tuota runkoleijonaa pidettiin riskitekij=E4n=E4.
Miten muka se runkoleijona olisi riskitekijä? Sen kyllä ymmärrän, että jos
hirsitaloa lisäeristää liikaa niin kastepiste saattaa lipsahtaa seiän
sisään, mutta ei se nyt vielä yhdellä runkoleijonalla tule, lähimainkaan.
Se oikaisu ennen laudoitusta on melko turhaa hommaa. Mulla on pisin seinä
pahimmasta paikkaa viitisen senttiä pullollaan ja sitä ei ulkopuolella nää
kun mittalaudan kanssa. Hirsiseinä on aina vähän longollaan johonkin
suuntaan. Se on ominaisuus, ei vika.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Antti Häikiö
> "JussiP" <jl7...@yahoo.com> writes:
>
>
>>Kyselless=E4ni itse tuota ilmaraon tarpeellisuutta rakenteeseen:
>>hirsi(150mm)-runkoleijona(25mm)-ulkovuoraus(30mm), sain
>>asiantuntijoilta vastauksia puolesta ja vastaan.
>>Kaikki tuntuivat olevan sit=E4 mielt=E4, ettei hirsi+ulkovuoraus vaadi
>>ilmarakoa, mutta tuota runkoleijonaa pidettiin riskitekij=E4n=E4.
>
>
> Miten muka se runkoleijona olisi riskitekijä? Sen kyllä ymmärrän, että jos
> hirsitaloa lisäeristää liikaa niin kastepiste saattaa lipsahtaa seiän
> sisään, mutta ei se nyt vielä yhdellä runkoleijonalla tule, lähimainkaan.
Ei tule ei, tuota voi verrata esimerkiksi sisäseinän haltex-levyyn,
joita on käytetty jo aika pitkään. Suurin ongelma tulee, kun ulkoseinään
laitetaan lateksia ja sisäseinään muovitapettia.
Sitten kun otetaan vielä huomioon runkoleijonan ja ilmansulkupaperin
höyrynvastus, jotka ovat samaa kokoluokkaa, alkaa asia olla pahvi. Kuka
sitä nyt ainakaan ilmansulkupaperin sieltä ulkoseinästä jättäisi poies.
--
AH
Antti Häikiö
Ja kyllä se tuuletusrako sinne vuorilaudan alle kannattaa jättää ihan
kunnollisena. Näin seinä kuivaa myös sateisina kesinä, kun sade ei pääse
kastelemaan varsinaisen seinän ulointa kerrosta vaan sen suojaavan
vuorilaudoituksen siitä päältä.
--
AH
Esko K
ja päälle peiterima vuoraus. Jonkin verran oikaisimme pahimpia mutkia.
Suunnittelimme kyllä selluvillan puhallusta rakoihin, mutta luovuimme siitä.
http://www.kupsala.net/eskojamaija/rakennusprojekti/index.php
Esko
"Jani Lahti" <jani.pis...@iki.piste.fi-invalid> kirjoitti viestissä
news:e0upgd$bal$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
Jani Lahti
> Meillä laitettiin 2x 12 mm tuulensuoja hirren päälle, tuuletusrako 22-70 mm
> ja päälle peiterima vuoraus. Jonkin verran oikaisimme pahimpia mutkia.
> Suunnittelimme kyllä selluvillan puhallusta rakoihin, mutta luovuimme siitä.
>
> http://www.kupsala.net/eskojamaija/rakennusprojekti/index.php
No on siinä teillä kanssa ollut projektia.
Kiitoksia kaikista kommenteista tähän mennessä. Pahoittelen tässä
yhteisesti, kun en päässyt aikaisemmin tänne kommentoimaan vastauksia,
mutta koitan tässä kerätä kaikki olennaisen samaan nippuun. Luin kaikki
vastaukset ajatuksella läpi, mutta en tässä kerää lainauksiin
materiaalia vain muutamasta.
Pekka Huhta:
> >Kun remontin yhteydessä suuri osa vuorilaudoista joudutaan joka
> >tapauksessa repimään irti
>
>Jos se on suuri osa eikä SUURIN osa niin ehkä sen vuorauksen voisi
>kuitenkin ajatella säästävänsä ja paikkaavansa sitten.
Syy vuorilautojen purkamiselle on se, että vaihdamme ikkunatyyppiä, ja
toimenpide vaikuttaa noin puoleen laudoituksesta. Teknisesti kolmella
seinällä olisi vielä hyväntuntuinen vuoraus, mutta eteläseinä on
viimeisten vuosien olemattoman ylläpidon vuoksi päässyt jo melko
haperoon kuntoon.
Talossa on alkujaan ollut kapeat ja korkeat ikkunat, jotka 60-luvun
alussa on vaihdettu mataliksi laakaikkunoiksi. Hirsirungossa on nyt
ikkunoiden kohdalla siis mielenkiintoinen aukotus. Nyt tällä kertaa
koitamme rakentaa aukkojen levitykse umpeen ja laittaa perinteisen
malliset ikkunat.
Idea loppujenkin lautojen repimisestä tuli siitä, että haluaisin
varmistaa "tasalaatuisen" pinnan ympäri talon niin, ettei eri ikäinen
laudoitus erottuisi leveinä seepraraitoina uudesta talonlaajuisesta
maalipinnasta huolimatta.
Vedontunnetta tai muuta ikävää ei ole pahemmin havaittu -- rouva on vain
tyytyväinen, kun talossa on niin raikas ilma --, mutta jos talon riisuu
paljaaksi, niin kyllä siinä sitten samalla jotain pitää tehdä. Seuraava
näin hyvä tilaisuus on kuitenkin niin kaukana, ettei sitä kannata odottaa.
Antti Häikiö:
>Miksi muuten laittaa mitään selluvillaa? Runkoleijona suoraan hirteen
>kiinni siihen perään rimotus ja laudoitus.
Pekka Huhta:
> Tuo olisi aika ideaalirakenne eristeiden suhteen, selluvilla täyttää
> raot ja tuulensulku antaa ilmatiiviyttä.
Tuo pointti minulla oli juuri mielessä. Levyjä kun ei kuitenkaan saa
eläneeseen runkoon niin hirveän tasaisesti kiinni.
Antti Häikiö:
> Suosittelen muuttamaan tuon järjestyksen niin, että ensin
> tuulensuojaley ja sitten rima; näin teidän seinän lisäpaksuus pysyy
> samana, mutta rakenne on olennaisesti parempi.
Pekka Huhta:
> Sikäli hyvä, mutta ilmarakoahan ne sinne varmaan sulle suosittaa.
> Toisaalta jos jätät selluvillan pois saat säästettyä vähän paksuutta
> jonka voi sitten laittaa tuuletusrakoon.
No näinkin lyhyellä perustelukieputuksella alan kääntyä sille kannalle,
että sellupuhallus on nyt herkässä vaihtua pois ja korvautua sillä
ilmaraolla.
Antti Häikiö:
>Ja kyllä se tuuletusrako sinne vuorilaudan alle kannattaa jättää ihan
>kunnollisena. Näin seinä kuivaa myös sateisina kesinä, kun sade ei
>pääse kastelemaan varsinaisen seinän ulointa kerrosta vaan sen
>suojaavan vuorilaudoituksen siitä päältä.
Mutta kunnon pystysuuntaisen ilmaraon jättäminen pystylaudoituksen alle
pitäen raon syvyys järkevissä mitoissa taitaa olla taas aika haastavaa.
Suoraan levyyn kiinni laudat lyömällä ei olisi ollut ongelmaa, mutta
ilmaraon kanssa tuo taitaa vaatia sitten jo syvyyttä haukkaavat
ristikkäiskoolaukset, jos homman haluaa tehdä tehokkaasti.
//jani
Jouni
et kai ole jättämässä vetorakoa hirren ja lisäeristeen väliin ? minun
kuvitelmani mukaan siitä pelkästään vetää, eli silloin lisäeriste on
ihan turha. Toivottavasti sain väärän käsityksen.
Rako taas pintalaudoituksen ja eristeen (tuulensuojalevy) välissä on
tarpeen. Millainen se pintalaudoitusrakenne olisikaan, jos 4" ja 5"
vuorotellen niin silloinhan vaakakoolauksen ja pintalaudan väleihin jää
hyvä kuivattamisrako. Jos 4" tai 5" pohjalla ja vain 1" rimat pinnassa
niin en tiedä, tuleeko tarpeeksi tuulettuva rakenne. Tietävämmät
kommentoinevat.
Antti Häikiö
Kyllä se rako riittää, kun laittaa 4" laudan ja siihen rakojen päälle
riman. Ei sen tuuletusraon kovin suuri tarvitse olla, jotta ilma pääsee
vaihtumaan ja kosteus haihtumaan.
Eli rakenteeksi riittää ihan hyvin tuulensuojalevy, vaakarima ja perään
laudoitus. Jos pelkää tuon olevan huono, voi rakenteen tehdä vielä niin,
että laittaa vaakakoolaukset 45 asteen kulmassa nouseviksi, joten ilma
pääsee nousemaan myös siinä välissä. Tämä operaatio on toki hätävarjelun
liiottelua.
--
AH
Esko K
ladottuna. Peiterimana on 60 mm rima, joten vuorilautojen väliin jää noin 25
mm väli, josta ilma pääsee kiertämään. Ilma pääsee tietysti kiertämään
niistä raoista, jossa vaakakoolaukset on jouduttu koolaamaan irti
tuulensuoja levytyksestä seinä oikaisemiseksi.
t. Esko
"Jouni" <jo...@nospam.com.invalid> kirjoitti viestissä
news:4436c3c8$0$10678$9b53...@news.fv.fi...
Pekka Huhta
> >Jos se on suuri osa eikä SUURIN osa niin ehkä sen vuorauksen voisi
> >kuitenkin ajatella säästävänsä ja paikkaavansa sitten.
>Syy vuorilautojen purkamiselle on se, että vaihdamme ikkunatyyppiä, ja
>toimenpide vaikuttaa noin puoleen laudoituksesta. Teknisesti kolmella
>seinällä olisi vielä hyväntuntuinen vuoraus, mutta eteläseinä on
>viimeisten vuosien olemattoman ylläpidon vuoksi päässyt jo melko
>haperoon kuntoon.
Jaa-a. Vaan miksipä vaihtaa ne kolme muuta :)
Meillä eteläseinä oli aika julman näköinen ja pari alinta lautaa pitää
varmaan joskus vaihtaa. Mutta hiomalla ja maalaamalla ne on porskuttaneet
jo kolmatta vuotta. Et varmaan saa parempaa lautaa kun se joka talossa on
jo, ja jos olet just ruvennut asumaan vanhaa taloa niin noiden maalaus -
vaikka ne olis huonokuntoisempiakin - on aika pieni juttu kaiken
ulkovuorauksen vaihtoon nähden.
Paa paukut sinne missä niistä on hyötyä, kolme seinää kestää vielä monta
kymmentä vuotta, vaikka nyt se pahin pitäiskin vaihtaa. Kaiken repiminen
siksi että siellä on neliö pari vähän elänyttä on ihan turhaa rahan
haaskuuta. vaikka niin houkuttais tehdä fiiniä ja uutta.
Jos nyt ihan justiinsa haluat sen yhden seinän tehdä niin tee. Ja kun oot
katsonut miten huonosti nykylauta kestää aikaa niin luultavasti teetät
viidentoista vuoden päästä sen samanlaiseen kun alkuperäiset panelit :)
Vähän raju kommentti, mutta en tiedä että onko sulla pystylomalaudoitus
vai paneeli. Nykytikkulauta paskottuu rivoksi pystylaudassa viidessä
vuodessa ja paneeli on roskaa parissakymmenessä. Vähän maalista riippuen,
mutta ei siinä hirviän aurinkoisia oo näkösällä.
>Talossa on alkujaan ollut kapeat ja korkeat ikkunat, jotka 60-luvun
>alussa on vaihdettu mataliksi laakaikkunoiksi. Hirsirungossa on nyt
>ikkunoiden kohdalla siis mielenkiintoinen aukotus. Nyt tällä kertaa
>koitamme rakentaa aukkojen levitykse umpeen ja laittaa perinteisen
>malliset ikkunat.
Tästä kirjottelin joskus juttua, raakasti editoituna:
--
Ikkunanreikiä on paikkailtu hirren sijaan ihan yleisesti
"purulaatikoilla". Hirsipaikkuun ongelma ikkunan vierissä on se, että
pätkät eivät tahdo pysyä paikallaan vain päällekkäin ladottuna ja
saumojakin tulee niin paljon että rakenteesta on vaikea saada tiivistä.
Vanhan purulaatikon idea oli, että tehdään kehikko joka pedataan hirttä
vasten kuten ikkunankarmikin. Pystyföljari, sopivat laskuvarat ympäriinsä
ja välissä rivettä tiivisteeksi. Laudoitetaan umpeen ja mätetään ylimmän
laudan raosta purua täyteen. Teet vain laatikon samalla idealla ja
parkkeeraat uuden ikkunankarmin sopivaan paikkaan sitä laatikkoa.
Eristeenä purun sijaan voi tietty käyttää pellava- tai selluvillaa, noin
pienessä seinänpätkässä paketti pellavavillaa tuntuis aika houkuttelevalta
eristevaihtoehdolta.
----
>Idea loppujenkin lautojen repimisestä tuli siitä, että haluaisin
>varmistaa "tasalaatuisen" pinnan ympäri talon niin, ettei eri ikäinen
>laudoitus erottuisi leveinä seepraraitoina uudesta talonlaajuisesta
>maalipinnasta huolimatta.
Jos nyt kauniisti sanon niin pilaa vaan yksi seinä äläkä kaikkia. Jos et
tilaa erikseen omaan profiiliin höylättyjä paneeleja erikoispuutavarasta
niin sun on ihan turha kuvitella saavasi muuta kuin pskaa.
Mulla ei ole nyt saatavilla kuvia meidän eteläseinän laudoituksesta, mutta
ne oli semmosessa kunnossa että rukkaskädellä sai pyyhityä melkein kaikki
pellavamaalin jämät harmaan laudan päältä pois isoilta alueilta. Hiomalla
siellä oli ihan punainen puu alla ja jos nyt se ottaa ja porsii viiden
vuoden sisään niin mä olen ehtinyt tehdä keittiön ja kylppärin sitä ennen
ja rupean sitten vaihtamaan lautaa.
Ja kun oon puuveneiden kanssa pelannut aika hyvän aikaa niin mulla nyt
joku tuntuma on puuhun. Mä olen kerran pari nähnyt saman laadun puuta
kaupassa kun mun seinässä oli, ja se on aika hyvärahasta hommaa ruveta
etsimään samanlaista puuta ja höyläyttämään lautoja siitä. Ei se tekemätön
paikka ole, mutta kallis kyllä.
>Pekka Huhta:
> > Tuo olisi aika ideaalirakenne eristeiden suhteen, selluvilla täyttää
> raot ja tuulensulku antaa ilmatiiviyttä.
>Tuo pointti minulla oli juuri mielessä. Levyjä kun ei kuitenkaan saa
>eläneeseen runkoon niin hirveän tasaisesti kiinni.
Ei se ole elänyt, se on hirrestä tehty. Ei sitä ole viivasuoraksi
rakennettukaan.
Meillä on eristetty sitä mukaa kun on korjattu. Viimeksi justiinsa tehtiin
keittiö ja pantiin Haltexit sisäseiniin. Joskus tässä vielä rakennan
kylppärinkin taloon kun kuulemma muillakin on semmosia. Sittenpä tulee
siihenkin nurkkaan pantua vähän fylliä.
Pekka
Pekka Huhta
>Jani Lahti <jani.pis...@iki.piste.fi-invalid> writes:
>
>> >Jos se on suuri osa eikä SUURIN osa niin ehkä sen vuorauksen voisi
>> >kuitenkin ajatella säästävänsä ja paikkaavansa sitten.
>
>>Syy vuorilautojen purkamiselle on se, että vaihdamme ikkunatyyppiä, ja
>>toimenpide vaikuttaa noin puoleen laudoituksesta. Teknisesti kolmella
>>seinällä olisi vielä hyväntuntuinen vuoraus, mutta eteläseinä on
>>viimeisten vuosien olemattoman ylläpidon vuoksi päässyt jo melko
>>haperoon kuntoon.
>Jaa-a. Vaan miksipä vaihtaa ne kolme muuta :)
Tuli vielä mieleeni, että jos joudut ikkunan kapenemisen takia paikkaamaan
paneleita niin voisit harkita samaa korjausta jota on harrastettu ikiajat:
jos nyt purat sieltä eteläseinältä panelointia isommin, niin paikkaa
ikkunanvieret siitä paneelista katkotuilla pätkillä. Niitä näkee aina
siellä täällä vanhoissa taloissa, harvoin on ollut varaa vaihtaa koko
panelointia yhden ikkunan siirtämisen takia. Eikä se nyt niin ole ollut
rahastakaan kiinni, ei vain ole haluttu tuhlata turhaan hyvää puuta
repimällä koko seinää jos paikkaamalla pärjää.
Se on vähän tätä nykyihmisen erilaista ajatusmaailmaa että kaiken pitää
olla uuden tai ainakin virheettömän näköistä ja paikkaaminen koetaan
köyhäilyksi. Harvapa meistä enää sukkiaankaan parsii :)
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
JukkaK
"Pekka Huhta" <pekka...@puuvene.net> kirjoitti
viestissä:phuhta.1...@kosh.hut.fi...
>
> Se on vähän tätä nykyihmisen erilaista ajatusmaailmaa että kaiken pitää
> olla uuden tai ainakin virheettömän näköistä ja paikkaaminen koetaan
> köyhäilyksi. Harvapa meistä enää sukkiaankaan parsii :)
>
Niinpä! Itse tuli pähkäiltyä vähän samansuuntaisia tuon
rintamamiestalorempan ja laajennuksen kanssa. Aitoja vanhoja taloja
katsellessa avautui vanhan rakentamisen "filosofia" joka oli automaattisesti
vanhaa kunnioittava, kuten nykyään puhutaan. Kaikki käytettiin uudestaan ja
mitään ei turhaan vaihdettu. Köyhäilyä tai ei, mutta säästöä joka
tapauksessa.
Niinpä minäkin sitten just aloitin paikkaamaan parin neliön aluetta yhden
huoneen lattialaudoituksesta vaikka nykytrendin mukaan olis pitänyt kaikki
vaihtaa tai vetää päälle joku uusi pinta ;-) Paikan kyllä huomaa vanhan ja
uuden laudoituksen liitoskohdassa, mutta minusta se vähän niinkuin kuuluu
asiaan vanhassa talossa.
JukkaK
JussiP
Voiko ehkä johtua siitä, että runkoleijonalla olisi jotenkin
"umpipuuta" parempi imukyky, eli kun ulkolaudoituksen alle pääsee
joskus myrskyllä valumaan vettä, se valuisi umpipuuta pitkin pois,
mutta huokoinen levy imisi sen itseensä.
Yksi ärsyttävän pieni asia, joka monasti unohtuu kun lisäeristää
(tai muuten lihottaa taloa) on se, että yhtäkkiä eivät vanhat
vaakatasossa olevat koristelistat riitäkään, kun talo on leventynyt
parilla tuumalla.
Antti Häikiö
>>Miten muka se runkoleijona olisi riskitekijä? <
>
> En ihan varmasti tiedä, miksi runkoleijonaa pidettiin riskinä.
> Voiko ehkä johtua siitä, että runkoleijonalla olisi jotenkin
> "umpipuuta" parempi imukyky, eli kun ulkolaudoituksen alle pääsee
> joskus myrskyllä valumaan vettä, se valuisi umpipuuta pitkin pois,
> mutta huokoinen levy imisi sen itseensä.
Ei voi johtua siitä, tuommoisia myrskyjä on hyvä jos yks kesässä, että
vesi voisi edes teoriassa päästä suurissa määrin oikein tehdyn
vuorilaudoituksen taakse. Ja tämänkin voisi kuvitella olevan suurempi
ongelma uusissa taloissa, joissa villat pääsisivät kastumaan, jos noin
pääsisi käymään.
Minä sanoisin tuon asian vaan olevan näitä mututuntumia, joissa kellään
vastaansanojalla ei ole oikeasti mitään tietoa. Ei toki minullakaan ole
ulkovuoreen laitetusta kuitulevystä. Mutta vastaavia korjauksia on tehty
kyllä jo aika pitkän aikaa ja en ole kyllä koskaan kuullut kuitulevyn
aiheuttavan yksinään ongelmia. Suurin osa ongelmista kuitenkin johtuu
huonosta muusta rakenteesta, laitetaan vuorilauta suoraan kiinni runkoon
(oli välissä tuulensuoja tai ei) ja päälle lateksi tai muu asiaan
kuulumaton maali. Tämä rakenne lahottaa melkovarmasti minkä tahansa
seinän, mutta ennen kaikkea jos tuosta tuulensuojalevystä johtuen
kastepiste pätkähtääkin seinän sisäpuolelle.
Tuuletusraon kanssa voi laittaa talon seinään minkä maalin haluaa,
vuorilaudat ja runko kuivaa riittävästi tuuletusraon kautta ja suurta
ongelmaa ei ole odotettavissa. Muita rakenteellisia ongelmia voi toki
tulla, vettä pääsee jostain reiästä seinän sisään tms.
>
> Yksi ärsyttävän pieni asia, joka monasti unohtuu kun lisäeristää
> (tai muuten lihottaa taloa) on se, että yhtäkkiä eivät vanhat
> vaakatasossa olevat koristelistat riitäkään, kun talo on leventynyt
> parilla tuumalla.
Missä kohtaa tämmöisiä listoja on? Ikkunoiden kohdallako? Minä en heti
keksi, että olisiko meidän talossa joku ongelman aiheuttaja.
--
AH
Meidän raksaprojekti: http://www.viipotin.net/aih
Marko
kesänä Kälviältä Saarenmaalle siirretyn kehikon kanssa. Nyt kysyisinkin,
että miksi nykyisin kaikki käyttävät pystylaudoitusta, sillä ajattelin
itse kyllä laittaa alkuperäisen kaltaisen vaakalaudoituksen, jolloin
myös koolaus on pystyssä tuulensuojalevyn päällä ja ilma kiertää
kivasti. Lisäksi alkuperäinen 1800-luvun ulkonäkö säilyy paremmin.
T: Marko
JussiP
heti
keksi, että olisiko meidän talossa joku ongelman aiheuttaja.>
Teillä ei näyttäisi olevan tällaisia vaakatasoisia koristelistoja,
mutta monissa vanhoissa taloissa on laudoituksen alapäässä vesilista
ja räystään alla profiloitu koristelista, lisäksi 1800-luvun lopun
nikkaritaloissa voi olla muitakin vaakalistoja jakamassa laudoitusta.
Meillä on esim. tuo räystään alapuolinen kulmalista n. 35cm korkea
ja monimutkaiseen profiiliin höylätty. Sen alapuolella on vielä 30
cm korkea kuviosahattu koristelista. Vaakalaudoitetuissa taloissa
ongelma on tietysti vielä suurempi, kun jokainen lauta jää vähän
lyhyeksi.
Antti Häikiö
> Olen seurannut tätä keskustelun, kun itsellä on sama homma edessä viime
> kesänä Kälviältä Saarenmaalle siirretyn kehikon kanssa. Nyt kysyisinkin,
> että miksi nykyisin kaikki käyttävät pystylaudoitusta, sillä ajattelin
> itse kyllä laittaa alkuperäisen kaltaisen vaakalaudoituksen, jolloin
> myös koolaus on pystyssä tuulensuojalevyn päällä ja ilma kiertää
> kivasti. Lisäksi alkuperäinen 1800-luvun ulkonäkö säilyy paremmin.
Näinpä, kyllä minäkin laittaisin moisen seinään, jos tässä semmoinen jo
olisi. Leveät vuoripaneelit on komeita. Tässä on tällä hetkellä
tuommoinen pystyvuorilauta ja sen uusiminen kannattaa mielestäni tehdä
samantyyppisenä kuin se jo on. Rakenteena tuo pystykoolaus ja vaakalauta
on hyvä. Mutta nykyiset ohuet ja kapeat paneelit ei mieltä ylennä ja
paremmat kamat maksaakin sitten maltaita.
Jyrki
tarkoituksena tehdä siitä ympärivuotiseen käyttöön sopiva mökki.
Ulkopintaan koolasin liukuraudoilla kakkoskakkoset, joiden väliin
puhallettiin 50 mm selluvillaa. Koolauksen päälle laitoin 12mm
tuulensuojan. Sen päälle 22mm laudasta tuuletusrimotus ja sen päälle
ulkovuoraukseksi 22x145 vaakalaudotus. Olisin laittanut paksumpaakin,
mutta en sitä siihen hätään mistään kätevästi saanut. Toisaalta tuo
ulkovuoraus on sahattu tosi hitaasti kasvaneesta puusta eikä mistään 2
sentin vuosikasvun omaavasta styroxpuusta. Omasta mielestä tuli nätti ja
leveä vaakavuoraus sopii vanhanmalliseen mökkiin hyvin kun se on tehty
tasakertaan asti. Yläkerran päätykolmiot on pystylaudoitettu 22*95:lla.
J