TV:ssä näytettiin joku aika sitten miten suomalaisella liuskekivi-
louhimolla viipaloidaan noin 5 m x 2 m x 10 m kivilohkareesta
suunnileen 20 sentiä vahvoja siistejä siivuja.
Ukoilla oli käytössään aivan tavallinen käsipora, ja sillä painet-
tiin 10 millin poralla noin 10 kappaletta, ehkä 10 cm syvyisiä reikiä
riviin, siihen kohtaan mistä haluttiin siivu lohkaista. Reikiin lyötiin
teräskiilat, ja ne nakuteltiin tiukkaan pajavasaralla.
Kiilojen annettiin jäädä paikoilleen vajaaksi tunniksi, jonka jäl-
keen käytiin uudelleen naputtelemassa kiiloja vielä kerran. Tällöin kivi
lohkesi helposti, muutaman tonnin painoinen siisti lohkokivisiivu.
No niin, siis tuon alustuksen jälkeen itse kysymys. Onko kellään
kokemusta tai tietoa, pystyykö edellä mainitun graniittisen kiven
paloittelemaan tuolla tavalla? Vai toimiiko menetelämä vain lohko-
kivillä, jossa kivi lohkeaa kerrostumiaan pitkin helpommin.
Paloiteltu graniitti saisi tietenkin lohketa hienoiksi paloiksi,
mutta se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Kunhan saisi ne miesvoimin
liikuteltavaan kokoluokkaan.
Etanadynamiitti -tyyppinen ratkaisu ei kiinnostaisi tässä tapaukses-
sa, jos kivet saa paloiksi muullakin, helpommalla keinoin.
MNe
Sainkin jo e-mailitse vinkin kalujen tekemiseen. Pitää vain poi-
keta joku päivä romiksella, annettu tarvikelista mukana, ja ko-
keilla alkaako graniitit totella.
MNe
Markku Nevalainen <m...@iki.fi> kirjoitti viestissä:391DE2...@iki.fi...
No joo, kiilojen materiaaliksi suositellaan vaikkapa kuorma-auton
lehtijousesta leikattua palaa, joka on sopivan sitkeää ja kovaa.
Katotaan nyt jos saisin postista vielä jonkinlaisen schema-kuvan
kiiloista ja vastakappaleista, ja koetan palailla asiaan.
MNe
Sama kansanperinne kertoo, että kesällä reikiin laitettiin
kuivia pajutappeja ja vettä perään. Paju kuulemma tur-
posi niin paljon, että taas halkesi...
Muistan pikkupoikana nähneeni metsässä kallioita joista
oli kiviä lohkottu, mutta silloinen menetelmä ei enää
ole mielessä.
jouko