Antti
t:Mikko
Mitenkäs sitten jos niitä alkaa myrkyttämään ja ne mätänee sinne jonnekkin
niin eihän siellä pysty asumaan hajulta?
"Mikko Rasi" <m...@roskis.com> kirjoitti
viestissä:3C2AE805...@roskis.com...
Mutsille on kaksi kertaa käynyt siten, että hiiri/rotta on kuollut seinän
sisään ja eipä siinä muu ole auttanut kuin seinään reikä (jonnekin sopivaan
kohtaan, kuten esim. kaapin sokkeliin) ja elikko sitä kautta ulos.
- Pete
Pihis wrote:
tere,
meillä on rivitalossa vähän samanlainen ongelma. naapurin kissa meinaa seota,
kun niiden makuuhuoneen katossa on nyt pariviikkoa rapissut ilmeisesti hiiri.
jos se päättää ruveta puremaan sähköjohtoja, nin sitä voi tulla ongelmia.
liekö suoranaista tulipalon vaaraa, mutta ei se ihan vaaratontakaan ole.
meillä kun ei ole tehty rakennusvaiheessa luukkuja vintille pääsyä varten,
niin ongelmaksi muodostuu, että miten sinne laitetaan loukut. pitänee irrottaa
muutama ulkovuorilauta ja pistää johonkin listaan kiinnitettynä loukku sinne
vintille. sitten ensi kesänä pitää tehdä nuo luukut.
loukkua ajateltiin käyttää siksi, ettei myrkyt jää pikkulintujen syötäviksi ja
kun siihen loukkuun laittaa narun tai sen kiinnittää listaan, niin silloin
raadotkin saa sieltä pois.
t: teemu
"pohjoisessa pakkasherra polun pohjat kovettaa
jänkä kantaa kevyesti kumiterin kulkevaa"
P.Hanhiniemi
-Reijo-
"OlVi" <j...@jippii.fi> kirjoitti viestissä news:a0epcq$kgv$1...@tron.sci.fi...
t:Mikko
Mikko Rasi wrote:
> Jokainen saa harrastaa jos tahtoo. Meillä ei ole myrkyn käytöstä minkäänlaisia
> hajuhaittoja tullut. Ei kylläkään ole onttoja väliseiniä mihinkä voisi hiiret
> putoilla. Eräs tuttava väitti juuri, että myrkkyyn kuollut hiiri ei haise. Liekö
> jotain "parfyymiä" lisätty:-)
No näin on minullekin kerrottu yleensäkin hiiren raadoista, ettei ne haise vaan
kuivuvat vain. Pitänee paikkansa viileissä tiloissa, mutta kyllä ne huoneenlämmössä
ainakin haisee. Kokemusta on viime vuodelta, kun kaivoin 2 kpl kuolleita hiiriä
väliseinän sisästä viikon välein. Ensimmäinen rupesi haisemaan n. 3-4 vrk
kuolemasta, ja haju oli niin rankka että oli pakko ruveta aukomaan seinää. :-)
Ja kuolinajan tiedän siitä, että kuulin hiiren olevan seinän sisässä, kun se vielä
eli ja yritti epätoivoisesti ravata seinää ylös. Ajattelin että sinnehän kuolee, kun
kaikki sanoi että ei ne ala haisemaan...kunnes toisin todistettiin :-) Toinen
veijari tippui saman seinän väliin viikon päästä, ja sen tajusin sitten jo poistaa
piakkoin kuoleman jälkeen, ennen suurempia hajuhaittoja.
Ja vakaana lastulevymiehenä on pakko todeta, että em. asiassa oli kyllä helpotus
että seinäpinta on lastulevyä, jonka sai nätisti raotettua ja naulattua uudestaan
kiinni. :-)
JukkaK
Hiiret ovat ongelma kevyt rakenteisissa "levytaloissa".
Hiirenloukkuja kannattaa virittää muuallekin kuin talon vintille. Itse olen
laittanut pihapiirissä olevaan liiteriin kolme pyydystä ja pitänyt huolen,
siitä, että ne ovat aina vireessä. Valtaosa hiiristä oppi menemään liiteriin
eikä talon vintiin, jossa sielläkin oli yksi pyydys varmuuden vuoksi.
Talon iällä ja rakenteella ei ole merkitystä. Hiiri kiipeää kaikkea muuta
paitsi lasia ja sileää metallipintaa myöten ja tekee tarvittaessa reiän
itselleen. Jos se aistii syksyllä lämpöä ja/tai ruokaa se suunnistaa sitä
kohden. Paras keino estää hiiriä tulemasta talon asukeiksi, on houkutella ne
toisaalle.
Ratakkia esim. metrin salaojaputkeen (runsaasti) ja tämäkin aivan sokkelin
viereen. Putken päitä voi hiukan tukkia pienemmiksi
Kyllä ne sieltä joskus alas tulevat kun nälkä tulee. Ja silloin olisi hyvä
olla "sopivaa" purtavaa. Tämä paketti kannattaa virittää jo lokakuussa joka
vuonna, jolloin lienee todennäköisempää etteivät ne aivan villeinä pääse
rehottamaan. Julmaa mutta totta.
Juha
Oli niitä taas tänä syksynäkin vaan "joulurauha" tuli hyvissä ajoin.
Tuostapa tuli mieleen että kymmenisen vuotta takaperin vaimollani oli
oikein fiini tyttötuttava, jolla oli oikein fiinit vanhemmat. Oikein
stereotyyppisen fiini kokonaisuus. Kävi kuitenkin niin että kerran
fiini tytär järjesti fiinit kotibileet, minua ei kutsuttu, olenhan
lähtöisin työläisperheestä. ;) Siinä ulkosalla sitten odotellessa,
pakkasta oli kolmattakymmentä astetta ja lunta oli satanut melkoisesti,
huomasi hiiren joka vipelsi auton ajouraa myöten. Konstikos se nyt
olis siitä rukkasella napata kouraan ja työnsin sen takin taskuun.
Menin siinä sitten sisälle kun kekkerit olivat loppumassa ja eteisessä
oli melkoinen häslinki. Hiiri pois taskusta, ja sisälle.
Seuraavana päivän kekkereiden jälkipuinnissa oli tullut ilmi että
vanhempien tullessa kotiin oli talosta löytynyt hiiren jätöksiä ja
vähän muutakin mitä noilla pikku talttahampailla on tarkoitus tehdä.
Talossa oli käynnistynyt armoton hiirijahti, kuvitelkaa nyt mitä
vahinkoa yksi hiiri voi saada aikaiseksi steriilissä ja fiinissä
taloudessa. Isäntäväki oli lopettanut aamunsarastaessa hiirijahdin
ja soittanut ulkopuolista apua tunkeilijan häätämiseksi. Kauheaa.
Vieläkin naurattaa kymmenen vuoden jälkeen. Heheheh. Kuulemma
vaimon entisiä tuttaviakin naurattaa jo vähäisen... :))
-Rami-
Eikös vielä kaupoissa myydä hiirenloukkoja eli -nakkeja? Sellaisia kun
ujuttelee potentiaalisiin paikkoihin, niin saa poistettua päiviltä
kaikki
jyrsijät varsin eläinystävällisellä tavalla.
--
Tero Piirainen
Ja onpa eräälle läheiselleni käynyt niinkin että kun pihapiirin hiiriä
alettiin myrkyttämään, niin talon kissa sitten pyydysti yhden hiiren
joka oli ehtinyt syödä myrkkyä (muttei vielä kuolla siihen). Kissalle
kävi huonosti.
-
M
1. Loukku. Kannattaa laittaa narulla kiinni jonnekin, ettei hiiri katoa
loukun kanssa jonnekin.
2. Vesipalju. Ämpäri tai muu vastaava missä pohjalla 10-15 cm vettä ja
siihen kellumaan jokin nyvä herkku. Ahneena eläimenä hiiri menee sisään
muttei pääse pois. (Mummoni käytti omana versionaan isoa lasipurkkia missä
siirappia pohjalla sama 10 - 15 cm. Sinne meni hiiret ja rotat
tyystin...tosin aika siivoton juttu kerätä raatoja.) Joskus toimii pelkkä
vesiämpärikin. Syksyllä saimme lähes 10 hiirtä ihan vaan vajaasta
vesiämpäristä ulkovarastossamme, olivat aina yön aikana sinne menneet.
3. Sterilisaatio. Naapurimme mainitsi käyttävänsä jollain hedelmättömyyttä
aiheuttavalla aineella käsiteltyjä jyviä hiirten eliminoimiseksi. Eli kun ei
tule pikkuhiiriä, kanta katoaa itsekseen.
4. Kissa. Varma ja vakaa konsti. Oma alle vuoden ikäinen kissamme on
riippuvainen hiiristä! Syksyllä hiiriä oli keittiön kaappien sokkelitilassa
ja viritimme sinne loukun. Kun kissa kuuli loukun laukeavan, se syöksyi
vahtimaan että varmasti saa paistin lämpimänä itselleen. Ja piti raivoisasti
kiinni helposta saaliistaan.
Viimeiset hiirihavaintomme ovat syyskuun lopulta eli aika hyvin nämä konstit
ovat toimineet. Myrkkyä en itse viitsi käyttää kun on muita elikoita kotona
ja pihapiirissä, samoin lapsia. Ja kun niistä myrkkyä saaneista hiiristä ja
rotista ei tiedä minne menevät kuolemaan.
"Pihis" <j...@jippii.fi> kirjoitti viestissä news:a0en1c$iii$1...@tron.sci.fi...
> 2. Vesipalju. Ämpäri tai muu vastaava missä pohjalla 10-15 cm vettä ja
> siihen kellumaan jokin nyvä herkku. Ahneena eläimenä hiiri menee sisään
> muttei pääse pois. (Mummoni käytti omana versionaan isoa lasipurkkia missä
> siirappia pohjalla sama 10 - 15 cm. Sinne meni hiiret ja rotat
> tyystin...tosin aika siivoton juttu kerätä raatoja.) Joskus toimii pelkkä
> vesiämpärikin. Syksyllä saimme lähes 10 hiirtä ihan vaan vajaasta
> vesiämpäristä ulkovarastossamme, olivat aina yön aikana sinne menneet.
Tämä toimii ainakin. Juuustopala veden seassa ja puolen tunnin saldo
neljä hiirtä. Hiiribaari tekee hiiret janoisiksi joten vesiämpäri tehoaa
tällöin ilmani syöttiä.
--
----
Lasse Härkönen
lasse.h...@sci.fi
Tauolla tehoa työpäivään!
http://www.javapelit.com/
> meillä on rivitalossa vähän samanlainen ongelma. naapurin kissa meinaa seota,
> kun niiden makuuhuoneen katossa on nyt pariviikkoa rapissut ilmeisesti hiiri.
> jos se päättää ruveta puremaan sähköjohtoja, nin sitä voi tulla ongelmia.
> liekö suoranaista tulipalon vaaraa, mutta ei se ihan vaaratontakaan ole.
>
> meillä kun ei ole tehty rakennusvaiheessa luukkuja vintille pääsyä varten,
> niin ongelmaksi muodostuu, että miten sinne laitetaan loukut. pitänee irrottaa
> muutama ulkovuorilauta ja pistää johonkin listaan kiinnitettynä loukku sinne
> vintille. sitten ensi kesänä pitää tehdä nuo luukut.
>
> loukkua ajateltiin käyttää siksi, ettei myrkyt jää pikkulintujen syötäviksi ja
> kun siihen loukkuun laittaa narun tai sen kiinnittää listaan, niin silloin
> raadotkin saa sieltä pois.
tere taas,
taisi naapurinpuolelta loppua ruoka, kun muutti nuo rontit meidän puolelle.
viikonloppuun asti kuvittelin niitä harmittomiksi rapistelijoiksi, kunnes
tarkistin pesuhuoneen katossa olevien upotettujen spottilamppujen(12V)
johdotukset. kaikkiin kolmeen lamppuun tulee musta parikaapeli ja n. 3cm ennen
liitintä näkyvissä on sitten sininen ja ruskea. kaikkien kolmen lampun liittimien
ympäriltä oli nuo ruskeat ja siniset syöty niin, että kupari näkyi... tässä
vaiheessa rupesi hermostuttamaan, että mitähän ne ovat syöneet siellä makuuhuoneen
katossa, jossa jännitteet on 220V.
no hain lauantaina lähikaupasta hiirenloukkuja ja ujutin spottivalon reiästä
pesuhuoneen katon väliin herkkupalalla varustettuna. kahtena yönä on sitten loukku
louskahtanut ja ihan varmuutta ei ole viimeyöltä, että loppuiko rapina tuohon
loukun laukeamiseen. pitää ainakin pari yötä vielä pitää loukkua varmuuden vuoksi.
nyt pitäisi keksiä, että miten nuo vauriot tutkitaan tuolla rakenteissa. ainakin
sähkömies tai joku pitää kutsua tutkimaan nuo johdotukset ja mahdollisesti tehdä
ne luukut, että pääsisi katsomaan tuhojen laajuutta. ilmeinen tulipalon vaaran
lienee syntynyt, jos ne on päässyt sähköjohtoihin hampaillaan.
> meillä kun ei ole tehty rakennusvaiheessa luukkuja vintille pääsyä varten,
> niin ongelmaksi muodostuu, että miten sinne laitetaan loukut. pitänee irrottaa
Miten ihmeessä tällaiset talot saadaan läpi rakennusvalvonnan
katselmuksista? Talon yläkolmioon pitää olla paloluukku, jotta tulipalon
sattuessa päästään sammuttamaan. Rivitalon yhteydessä palotarkastaja
saattaa haluta luukun, jotta pääsee näkemään, onko ylätila osastoitu
asuntojen välillä. Asukastakin näiden seikkojen pitäisi kyllä kiinnostaa.
Minä itse taas haluan päästä yläkolmioon silloin tällöin katsomaan, onko
siellä vettä tai hiiriä. Loukkujen jättäminen tässä yhteydessä on helppoa.
Pete
--
Dr. Petri Kärhä, Research Scientist | Tel: +358-9-451 2289
Helsinki University of Technology | Fax: +358-9-451 2222
Metrology Research Institute | Hand: +358-50-511 0307
http://www.hut.fi/~petek/ | Home: +358-9-855 8246
> > meillä kun ei ole tehty rakennusvaiheessa luukkuja vintille pääsyä varten,
> > niin ongelmaksi muodostuu, että miten sinne laitetaan loukut. pitänee irrottaa
>
> Miten ihmeessä tällaiset talot saadaan läpi rakennusvalvonnan
> katselmuksista? Talon yläkolmioon pitää olla paloluukku, jotta tulipalon
> sattuessa päästään sammuttamaan. Rivitalon yhteydessä palotarkastaja
> saattaa haluta luukun, jotta pääsee näkemään, onko ylätila osastoitu
> asuntojen välillä. Asukastakin näiden seikkojen pitäisi kyllä kiinnostaa.
>
> Minä itse taas haluan päästä yläkolmioon silloin tällöin katsomaan, onko
> siellä vettä tai hiiriä. Loukkujen jättäminen tässä yhteydessä on helppoa.
tere,
en ole alusta asti taloyhtiössä asunut, mutta kahdeksankymmentäluvun loppupuolella
ei vissiin noita tarkastuksia ole tehty ihan kaikkien ohjeiden ja sääntöjen mukaan.
tästä hiiri asiasta ja edellisestä remontista viisastuneena taitaa ensi kesän
talkoohommiin kuulua noiden luukkujen tekeminen(ehkä jo aiemmin, kunhan hireten
aiheuttamat tuhot paljastuu). tosin eipä sinne oltu tehty noita asuntojen välisiä
osastointejakaan rakennusvaiheessa. nyt on sekin tilanne korjattu edellisen remontin
yhteydessä.
kyllä nämä asiat alkaa vähitellen kiinnostamaan ja onneksi taloyhtiössä asuu muutama
muukin kiinostunut asukas, jotta eiköhän me talkoilla saada huonosti
viimmeistellystä rivitalosta vielä ihan hyvä. :)
> nyt pitäisi keksiä, että miten nuo vauriot tutkitaan tuolla rakenteissa.
ainakin
> sähkömies tai joku pitää kutsua tutkimaan nuo johdotukset ja mahdollisesti
tehdä
> ne luukut, että pääsisi katsomaan tuhojen laajuutta. ilmeinen tulipalon
vaaran
> lienee syntynyt, jos ne on päässyt sähköjohtoihin hampaillaan.
>
Muista sitten, että 12V järjestelmässä tulipalonvaara ei ole ainakaan
pienempi kuin 230 V järjestelmässä. Molempiin kannattaa katsoa sopivan
kokoiset sulakkeet ensi hätään. Siis mahdollisimman pienet. Toki paljas 230
V on näpeille vaarallisempi, mutta 12V systeemi puskee ainakin samat virrat
polttamatta sulaketta. Pieni jännite kun tarkoittaa suurta virtaa ja isompia
johtohäviöitä ilman vikojakin.
Jouni Saari wrote:
> Muista sitten, että 12V järjestelmässä tulipalonvaara ei ole ainakaan
> pienempi kuin 230 V järjestelmässä. Molempiin kannattaa katsoa sopivan
> kokoiset sulakkeet ensi hätään. Siis mahdollisimman pienet. Toki paljas 230
> V on näpeille vaarallisempi, mutta 12V systeemi puskee ainakin samat virrat
> polttamatta sulaketta. Pieni jännite kun tarkoittaa suurta virtaa ja isompia
> johtohäviöitä ilman vikojakin.
tere,
tarkoitinkin aiemmin, että se tulipalovaara aiheutuu siitä, että noita 230V
johtoja ei pääse tarkistamaan, mutta nuo 12V on tavallaan esillä ja ne olen jo
teipannut kuntoon. en löytänyt tuo lamppusarjan manuaalia, mutta en usko, että
sitä 12v muuntajaa olis tarkoitettu kovin isolle virralle. siinä on kolme
olikohan ne nyt n. 10W lamppua ja jännitettä 12v -> ~2.5A eli olisiko tuota
luokkaa sulakekkin tuossa laitteessa. tuossa 230V valaistussysteemissä lienee
ainakin 10A sulake. hankalapa sitä on pienemmäksi vaihtaa, kun niissä on
muitakin lamppuja kiinni. ja toisaalta se palovaarahan syntyy
oikosulkutilanteessa, johtojen kipinöidessä.
toiseksi nyt alkaa jo rauhoittua tuo aiheuttaja tilanne. maanantaina kokonais
saldo oli jo kolme hiirtä. viimeyönä ei enää herätty rapinaan ja loukkukaan ei
lauennut. joko ne loppui tai sitten ne pakkasi reppunsa ja totesi, että ei hyvä
paikka asua. :)
Ovat muuten uskomattomia nuo jyrsijät tekemään "sähköhommia". Meillä oli
aikoinaan kani, joka järsi useampaan kertaan sähköroikkia poikki. Enkka oli
parikymmentä sentti ensin toisesta, sitten toisesta piuhasta kuorittua
johtoa, jonkun matkan päästä sitten koko piuha poikki, taaskin ensin toinen
piuha, sitten viiden sentin päästä kokonaan poikki.. Kun aloin ihmetellä
sammuneita lamppuja, niin sulakkeet paloi, kun johdot koski toisiinsa.
Kani kuoli vanhuuteen, ei sähköihin.
Jouni
Kani kuuluu kuitenkin tarkalleen ottaen jäniseläimiin, ei jyrsijöihin ;)
Mutta ilmeisesti tosiaan hampaat eivät johda sähköä kovinkaan hyvin.
Meillä vanhuuteen sittemmin kuollut kääpiökani lopetti johtojen syömisen
kun kerran sai aikaan oikein kunnon pamahduksen oikosulusta, vapisi
ainakin vartin sen jälkeen.
Joka tapauksessa ei kannata ainakaan luottaa siihen että hiiret kuolevat
sähköön...
-- pekka sallinen @ iki fi