Tattarisuon ruumiinsilpunta, Pekka Ervast ja vapaamuurarit

[morganmo...@gmail.com]

Seuraava aihe saattaa kiinostaa monia sala- ja rajatieteitä tutkivaa. Aiheesta, eli Tattarisuon ruumiden silpunnasta on tehty kaksi gradua ja netistä löyty paljon muutakin aineistoa aiheesta. On jopa tunnustetu kuka oikeasti oli Tattarisuon mysteerion takana ja se selviää allaolevista linkeistä. Tutkinta-aineisto on valtavan laaja ja linkeissä on lainauksissa poimittu vain muutamia otteita, joten lukekaa linkit kokonaan läpi.

Murha info comissa on asiasta kyslety ja sieltä löytyy myös vanhoja lehtileikkeitä.

murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=11&t=6126&hilit=tattarisuo

Artikkelissa sanotaan mm, että 30-luvulla löydettiin Malmin hautausmaalta 30 silvottua ruumista, muun ohessa kolme päätöntä vainajaa. Tattarisuon arvoitusta tutkimassa olleiden poliisien johdossa olivat alunperin komisariot A. Lindström ja Frostell, mutta Uudenmaan läänin maaherra Bruno Jalanderin nimenomaisesta käskystä heidät siirrettiin syrjään ja tutkimusten johtoon määrättiin etsiva Hyvärinen. Varsinaisista tutkimuksista sivussa, mutta silti tiiviisti asioista perillä olevina seurasivat juttua sisäministeri Ernst von Bron sekä esittelijäneuvos Heilimö. Tämän jälkeen neljä ihmistä saivat vankilatuomion (joka ei varmasti pidä paikkaansa). Tästä oli toista mieltä myös Uudenmaan suojeluskuntapiirin päällikkö, everstiluutnantti Paavo Susitaival. Hän jätti oikeuskanslerille kirjelmän jossa sanottiin mm. Koska tietooni on tullut salaperäisiä menoja harjoittavan vapaamuurarijärjestön saaneen huoimattavaa jalansijaa yhteiskunnassa ja koska mm. Uudenmaanläänin maaherra Jalander ja nykyinen sisäministeri Bron siihen kuuluvat katson velvollisuudekseni huomauttaa heidän olevan täysin jäävit puolueettoman tutkimuksen toimittamiseksi asiassa. Tämän ilmoituksen katson välttämättömäksi tehdä senkin vuoksi, että tietooni on tullut seikkoja jotka viittaavat ko. mysteerion jälkien johtavan ko. salaseuraan ja eräät seikat tukevat otaksumaa, että maaherra ja sisäministeri ovat koettaneet johtaa tutkimuksia harhaan ja että varsinaiset tutkimuksen suorittajat ollen heidän käskynalaisiaan empivät seurata tavattuja jälkiä päähän saakka. Susitaival sai neljän kuukauden vamnkeustuomion kunnianloukkauksesta vaikka oikeuteen toimitettiin lista vapaamuurareista joiden joukosta löytyi Jalander ja Bron. Muutama vuosi sitten johan af Grann teki ohjelman Tattarisuon tapauksista mutta ohjelman näyttäminen kiellettiin. Ehkä jollakin on valtaa vieläkin päättää, kun puhutaan Tattarisuon mysteeriosta, sanoo Grann.



Tässä sitten artikkeli niistä jotka ottivat linnaa mahdollisesti maksusta tai sitten propagandaa käytettiin jo silloin ja asia kerrottiin näin lehdissä, mutta eri asia taas on istuiko kukaan vankilassa oikeasti vai ei. Tiedän, että vapaamuurarit toimivat näin tänäkin päivänä.

blog.kansanperinne.net/2010/11/tattarisuon-ruumiit-musta-raamattu.html

Tattarisuon ruumislöydöt ja 30-luvun mustaa magiaa

Marraskuun Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli perusteellisin lukemani juttu Tattarisuon tapauksesta, josta seuraavassa muutama lainaus:

Toisesta löytyy paperipussiin suljettu avainnippu, tukko naisen hiuksia ja Musta Raamattu, joka Tattarisuon jutussa muodostui tärkeäksi todisteeksi. Yhdelle kellastuneelle paperiarkille on joku piirtänyt irti leikatun käden, kirveen, saappaan ja hiilihangon. Piirroksen alle on kirjoitettu horjuvin kirjaimin Kuolleet puhuvat! Kalmisto!!! Kuolon uni Tattrisuossa (sic), kalpa!

Viimeinen mappi aukeaa paljastaen nipun mustavalko valokuvia silvotuista kalmoista. Yhdeltä on viilletty pää irti, toiselta puuttuu jalka, kolmannen vatsa on leikattu auki ja silmäluomet puuttuvat.
Sitten on poliisin kuvia epäillyistä: työläisnaisia arkoine ja kysyvine katseineen, nuori mies, jonka silmät näyttävät puhjenneen ekstaattiseen loisteeseen.

Jo marraskuussa 1931 poliisi oli pidättänyt kalliolaisen sekatyömiehen, jonka nimi oli Vilho Kallio. Kallio oli jo kuusikymppinen ja elättänyt itsensä räätälinä, kivi-työmiehenä ja ajurina. Hän oli omalaatuinen mies, joka tunnettiin nimellä Noita-Kallio. Hänen hallustaan oli tavattu ihmisluita jo vuonna 1911.

Huhti-toukokuussa 1931 seinässä oli alkanut näkyä katkenneita käsiä ja jalkoja sekä erinäisiä Mustan Raamatun jumalia.
Widen kehotti Kalliota palaamaan Malmin linjahaudoille ja hankkimaan lisää ruumiinkappaleita. Sitten olisi suoritettava rituaali. Irrotetut ruumiinosat eli "sinetit" olisi asetettava haudan pohjalle, ja niitä ylös nostettaessa oli rukoiltava Isä meidän ja Herran siunaus sekä nostosanat Oikeutta ja totuutta etsin kaikille sorretuille ja vääryyttä kärsiville ylitse maailman, kaikille kansoille ja kielille ylitsepääsemättömällä voimalla. Kun lähteeseen asetetut jäsenet lopulta nousisivat pintaan, ne aiheuttaisivat vapaamuurarien ja teosofien tekojen paljastumisen.
Hämäräksi jää, mitä se tarkoitti, mutta noitapiiri koki vapaamuurarit jotenkin vihollisikseen.



Kansainvälinen versio, miten asiaa on selitetty maailmalle ettei Suomen maine menisi.
suite.io/elaine-findlay/5hvh2k6

The 1931 Black Magic Body Snatching Incident in Finland

Theft of body parts from cadavers in Finland in 1931 damaged the integrity of Finnish Freemasons until Baltic Island immigrants were caught red-handed

Missään tutkimuksissa ja Suomen uutisissa ei sanallakaan mainita että tekijöinä olisivat olleetkin Baltit.


Pyry Waltari on tehnyt Pro gradu tutkielman aiheesta

helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26612/Gradu%20lopullinen%20versio.pdf?sequence=2

KUN KANSA ITSE RATKAISEE ARVOITUKSEN

Minkälaisen henkilön teko tässä lähinnä saattaa olla kysymyksessä, on vaikea mennä arvioimaan, mutta lähinnä tuntuu siltä, että kysymyksessä ei olisi niin suuri rikos kuin mihin tehdyt löydöt saattaisivat viitata, vaan pikemminkin mielenvikaisen henkilön tai vaikeasti psykopaatin työ. Kysymyksessä saattaisi olla mielisairaan tai psykopaatin, henkilön, jonka tunne-elämä ja varsinkin sen eetillinen puoli on täysin tylsistynyt, impulsiivinen päähänpisto. Jos taas teolla on syvempi psykologinen pohja, seksuaalinen, tulee lähinnä mieleen himomurhaaja, vaikkapa teko olisikin kohdistunut kuolleeseen ruumiiseen.

Poliisi toi siis julki pitävänsä epätodennäköisenä, että kyse olisi ollut harkitusta murhasta. Syyllisen profiilia luonnosteltaessa epäilyt kohdistuivat ennen kaikkea psykopaattiseen tai seksuaalisesti häiriintyneeseen persoonallisuuteen. Tattarisuon juttu pysyi pääuutisena useamman päivän. Rikoksen laajuus yllätti kaikki arkkuja avattaessa, sillä ainakin neljäkymmentä ruumista oli todettu silvotuksi. Yksikään lehti ei malttanut jättää mainitsematta, että erään nuoren naisen ruumiilta oli riisuttu hautausvaatteet:

Todettiin nimittäin m.m., että eräältäkin elok. 16. p:nä haudatulta noin 26-vuotiaalta naishenkilöltä oli revitty kaikki hautausvaatteet pois päältä, niin että hän makasi arkussa aivan alastomana. Poliisilla on syytä epäillä, että ruumista olisi häväisty hyvin törkeällä tavalla. Kysymyksessä lienee jonkinlainen seksualipatologinen ilmiö.

Myös tästä löydöstä lehdet kirjoittivat samanlaisin sanankääntein. Vaatteet oli revitty tai ryöstetty, ruumis todennäköisesti törkeästi häväisty ja tekijä seksuaalisesti häiriintynyt. Nähtävästi taustalla oli poliisin lausunto, johon lehdet lisäsivät voimakkaan latauksen. Häväistyskohu yltyi, kun julkisuuteen pääsi tieto siitä, että edellisenä syksynä Viipurissa ryöstömurhan uhriksi joutuneen ja sittemmin Malmille haudatun Anna Bohmin ruumis oli mahdollisesti myös häväisty ja silvottu.

Kansainvälisiä yhteyksiä kohtaan tunnettu epäluuloisuus saattoi etenkin suomenkielisen lehdistön osalta liittyä myös erääseen sotien välisen ajan suurista poliittisista kysymyksistä, ruotsinkielisten ja aitosuomalaisten väliseen kieliriitaan. Enimmäkseen oikeistolaiset aitosuomalaiset karsastivat ruotsin kieltä ja pyrkivät kaventamaan ruotsinkielisten oikeuksia Suomessa. Kieliriita saavutti huippunsa juuri vuosina 1931–1932, kun eduskunnassa käsiteltiin maalaisliiton vaatimuksia Helsingin yliopiston täydellisestä suomalaistamisesta ja suomen kielen määräämisestä Suomen ainoaksi viralliseksi kieleksi.153
Maalaisliitossa ja kokoomuksessa aitosuomalaisuudella oli huomattavasti kannattajia, joita tukivat Akateemisen Karjala-Seuran ylioppilaat ja muut kansallismieliset oikeistopiirit. Liikkeessä kietoutuivat toisiinsa fennomania, herraviha ja muukalaiskammo.154 Epäilemättä aitosuomalaiset olisivat suhtautuneet erittäin epäluuloisesti myös K. CC. Klubin kaltaiseen kansainväliseen salaseuraan, ja everstiluutnantti Susitaipaleen helmikuussa 1932 tekemä vapaamuurareita koskeva ilmianto nousi pitkälti samasta maaperästä.

Huhu vapaamuurarien osallisuudesta Tattarisuon löytöön kiersi jo syksyllä 1931, mutta käyttämässäni lehtiaineistossa se nousee esille eksplisiittisesti vain kerran.155 Näyttää siltä, että vapaamuurareita alettiin epäillä yleisemmin vasta Susitaipaleen ilmiannon jälkeen. Muutenkin erilaisia uskonnollisia yhdistyksiä esiintyi varsin vähän epäilyjen yhteydessä: esimerkiksi Ruusu-Ristiä ja Pekka Ervastia kohtaan ei sanomalehdissä esitetty syytöksiä, vaikka siihen olisi ollut otollinen tilaisuus Panacea-yhteyden tultua ilmi. Poliisin saamissa kirjeissä Ervast tosin mainittiin useampaan otteeseen henkilönä, jonka toiminta kannattaisi tutkia huolellisesti.

Kolmatta teemaa on sivuttu jo salaseurateorian yhteydessä: monien lehtikirjoittajien oli selvästi vaikea käsittää Tattarisuon tapauksen kaltaisen rikollisuuden esiintymistä Helsingin seudulla. Ylipäänsä pääkaupungin välitön läheisyys koettiin tapauksen yhteydessä jotenkin kiusalliseksi. Helsingin Sanomien Pirstaleita-palstalla edellä mainitut kolme teemaa punottiin yhteen:

Ei näy riittävän maamme arvoa muun maailman silmissä halventamaan edes kaikki se inhottavuus, jota Tattarinsuon löydön paljastuminen monenlaisine sivuilmiöineen on viime aikoina täällä levittänyt. Sekin on tosin jo yksin hankkinut meille yhtä suuren kuin epäilyttävän huomion muissa maissa, joiden sanomalehdet nyt suurin otsikoin ja ihmettelevin kysymyksin kertovat sitä, mitä Helsingistä, Suomen pääkaupungista, kuuluu ja mille ei, törkeydessä ja raakuudessa, sanota helposti vertoja löydettävän. Ruumiiden häpäiseminen, vainajain maallisten jäännösten silpominen ja sirotteleminen soihin y.m., sehän on jo sellaista inhottavuutta, jota ei voida terveissä yhteiskunnissa käsittää.

Tässä kuvauksessa rikosta ei kytketä taikauskoisiin tarkoitusperiin, vaan jo pelkkien tekojen tulkitaan kertovan epäterveestä yhteiskunnasta. Raakalaismainen rikos on vertaansa vailla, ja koska pääkaupunki näyttäytyy pienoiskuvana koko maasta, on koko Suomi kokenut muun maailman silmissä arvonalennuksen kohun johdosta. On mahdotonta arvioida, millainen kohusta olisi kehittynyt, jos jäsenlöytö olisi tehty jossakin muualla Suomessa.


Tässä asia nyt kuitenkin myönnetään, että Tattarisuon häiriintynyt ruumiinsilpoja ja häpäisijä on ihan itse Pekka Ervast. Ei pääse yli eikä ympäri, vapaamuurarit ja Ervast tekivät tuon jutun.

fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Ervast

Ervast sai kokea vehkeilyä ja syytöksiä. Äärioikeisto mustamaalasi Ervastia lehdistössä leimaamalla hänet homoseksuaaliksi, joka oli tuohon aikaan rikos. Ervast pidätettiin asian tiimoilta, mutta vapautettiin tutkimusten osoitettua toista. Kohutuimpia vastoinkäymisiä lienee nk. Tattarisuon tapaus 1931, jolloin ruusuristiläisiä ja vapaamuurareita syytettiin Tattarisuon lähteestä löytyneiden ihmisten ruumiiden silpomisesta. Tämän seurauksena viranomaiset pidättivät Ervastin ja pahoinpitelivät häntä kuulusteluissa. Perimätieto kertoo, että Ervast olisi pidätyksestä huolimatta käynyt esitelmöimässä, joiden aikana Uuno Pore olisi istunut sijaisena sellissä.[9] Tapaus ratkesi loppukesästä 1932, johon mennessä oli tullut ilmi, ettei vapaamuurareilla ollut tekemistä rikoksen kanssa. Syytösten takana oli ollut äärioikeistolainen suojeluskuntalainen Paavo Susitaival.

Perimätieto kertoo, että Ervast olisi pidätyksestä huolimatta käynyt esitelmöimässä, joiden aikana Uuno Pore olisi istunut sijaisena sellissä. Eli ”sijainen” tai syytön selliin mieluummin kuin vapaamuurari itse. Samoin se, että poliisit vaihdettiin vapaamuurareihin on aivan selvä, että Pekka Ervast oli asialla.

Pekka Ervastin toiminta ja uskonto perustuu hyvin pitkälle kalevalaan. Tässä hän myöntää, että Kalevalan ovat oikeastaan tuoneet Suomeen germaaniset saksan natsit.

www.teosofia.net/muut/kalevala/kalevalan_avain.htm

Onpa äskettäin lausuttu semmoinenkin väite, ettei Kalevalan sisällys oikeastaan ole Suomen kansan hengen tuotetta, vaan germaanilaista lahjatavaraa. Lännestä päin tuli tänne kuninkaita ja sankareita. He toivat mukanaan runoja ja lauluja muinaisista tietäjistä, ja heistä itsestään sepitettiin runoelmia. Kalevalan sankarit täten eivät ole olleet suomalaisia, vaan vieraita viikinkejä, kansan tietäjähaaveet ovat muualta kotoisin, ei kansamme sydämestä.

Tattarisuon ruumiin silpunnassa varmaankin samanlainen taka-ajatus mitä natsit harrastivat. Nimittäin juutalaiset eivät olleet heidän ainoita uhrejaan, vaan esim. Tiibetin buddhalaisten munkkien ja meditoijien ruumiita löytyi läjäpäin joille oli mm. porattu reikiä kalloon ja muihin ruumiinosiin ja natsit olivat ruiskuttaneet/injektoineet itseensä buddhalaisten ruumiin nesteitä ilmeisesti tavoitellaakseen ja saavuttaakseen saman tietoisuuden (ja DNA:n) kuin heillä. Ymmärrettävästi en viitsi linkittää tästä aihesta enempää täällä natsi- Suomessa. Hitlerin harrastuksiin kuului myös maagisten ja pyhien tavaroiden keräily, että saavuttaisi itselleen voimia ja valtaa niistä ja niiden avulla. Aiheesta on tehty myös tutkielmia miten tietoisuus säilyy eri ruumiinosissa ja sitä kutsutaan solumuistiksi.

Graduja tehdään lisää aiheesta ja tässä taas yksi

tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/84916/gradu06981.pdf?sequence=1

RUUMIINSILPOMISTA, VAPAAMUURAREITA JA POLITIIKKAA

Tattarisuon juttuun liitetyt yhteiskunnalliset merkitykset kolmessa helsinkiläisessä sanomalehdessä

Tutkielmaan valikoituneet teemat ovat myös varsinaisen tutkimuskysymyksen alakysymyksiä, joiden avulla on pyritty luomaan kuvaa jutulle tutkimusaineistossa annetuista yhteiskunnallisista merkityksistä. Tällaisiksi teemoiksi muodostuivat lääketieteen opiskelijoiden materiaalipula, mustalaisten osuus rikokseen, väite ihmisen lihasta syltyn raaka-aineena, lehdistön vastuu ylilyönteihin johtaneesta uutisoinnista, politiikan kytkeytyminen tapaukseen, vapaamuurarit, tapauksen yhteydet ulkomaille, tuomitut ja heidän yhteiskunnallinen asemansa, poliisin ja oikeuslaitoksen toiminta sekä seurakuntien vastuu tapahtuneesta.

Vilho Kallio ja kumppanit olivat tällöin jo tunnustaneet syyllisyytensä Tattarisuon rikokseen, mutta Ajan Sana uskoi Helsingissä leviävää huhua, jonka mukaan he olivat vain maksettuja syntipukkeja tapaukselle

Tässä luvussa tarkastellaan jutun kytköksiä, sekä todellisia, että kuviteltuja, maamme rajojen ulkopuolelle tai ulkomaalaisiin. Tattarisuon rikos oli niin epätavallinen, että sen oletettiin alusta asti ulottuvan myös maamme rajojen ulkopuolelle. Tästä poikkeuksellisesta rikoksesta tietysti uutisoitiin myös ulkomaalaisissa lehdissä. Koska niiden julkaisemat kuvaukset tapauksesta olivat usein erikoisia, osin jopa puhtaasti mielikuvituksen tuotteita, olivat sanomalehdet huolissaan Suomen maineesta.

Suomi oli ollut itsenäinen vasta vajaat neljätoista vuotta syksyllä 1931 ja Tattarisuon kaltaiset selittämättömät hirmutyöt eivät antaneet maasta ja sen kansasta sellaista kuvaa ulospäin kuin toivottiin. Suomen maine kansainvälisillä areenoilla tuskin oli toivotun kaltainen ennen Tattarisuon

juttuakaan. Tästä esimerkkinä presidentti K.J. Ståhlbergin kyydityksen yhteydessä loppuvuodesta 1930 ruotsalaisen Dagens Nyheterin aiheuttama pienimuotoinen ulkopoliittinen kohu. Lehti tuomitsi Suomessa harjoitetun ”meksikolaisuuden”, jolla se tarkoitti anarkiaa tai tilaa jossa oikeusvaltion periaatteita ei enää noudatettu. Meksikon Tukholman lähettiläs protestoi kiivaasti tällaista vertausta vastaan, muistuttaen Meksikon olevan ulttuurivaltion, eikä sitä pitäisi rinnastaa sellaiseen valtioon kuin Suomi. Äärioikeiston jyrkkä kanta kielikiistassa oli muutoinkin omiaan ärsyttämään ruotsalaisia.

Suomen Sosialidemokraatin mukaan Suomen maine sivistyskansana kärsi

laittomuuksista, millä olisi puolestaan ikäviä vaikutuksia ulkomaankauppaan ja sitä kautta koko talouselämään. Tästä todisteena sillä oli tapana julkaista koosteita ulkomaisten lehtien Suomea koskevista kirjoituksista.

”vainajan ruumiin häpäiseminen tahi väkivallanteko sitä vastaan on kaikkina aikoina paljon alemmillakin sivistysasteilla, kuin mistä nykyaikana kerskaillaan, katsottu niin törkeäksi rikokseksi, että mitään sellaista ei ole tahdottu edellyttääkään. Mutta meidän täytyy vielä tällainenkin häpeä kestää sekä omissa silmissämme että ulkomaiden edessä.

Pakinoitsijatkin yhdistivät tapauksen ulkomaihin lähes heti syksyn 1931 löydöistä alkaen. Pirstaleita-palstallaan nimimerkki Tiera kertoi tapauksen herättäneen suurta huomiota ulkomailla. Hänen mukaansa sinne olisi saatava tieto, ettei kyseessä ole ”himomurhaaja”, vaan ruumiinosat on sentään irrotettu jo valmiiksi kuolleilta. Muutoin ulkomaalaiset saattaisivat tehdä tapauksesta suomalaisten kannalta epäsuotuisia johtopäätöksiä. Suomalaisen yhteiskunnan maineen vuoksi tapaus olisi selvitettävä pikimmiten.

Tiera palasi aiheeseen 11.10.1931 kauhistellessaan ulkomaalaisten lehtien suurin otsikoin ihmettelevän mitä Suomessa, vieläpä sen pääkaupungissa oikein tapahtuu. Terveessä yhteiskunnassa ei hänen mukaansa voi Tattarisuon tapauksen kaltaisia hirmutekoja tapahtua. Tällaiset tapaukset leimaavat Tieran mukaan sekä kansan että koko maan,

Helsingin Sanomien jutussa oli mukana kuva osasta englantilaislehden etusivua, jossa ollut peräti neljän palstan levyinen pääotsikko ei ikävä kyllä näy kuvassa kokonaan. Alaotsikoissaan se julisti ”Finland`s `black mass` horror. Most fantastic evil of modern times. The veil of secrecy pierced.” Kirjeenvaihtajan mukaan tämä koko Eurooppaa järkyttänyt tapaus oli uinuvan pakanuuden syytä ja jatkoi, ”[Suomen] kansan on vallannut melkein hysteerinen yliluonnollisten voimien pelko. Ihmiset luulevat, että henget ja metsänpeikot kantavat veroaan hautausmaalta”.

Harjun ruumishuoneessa oli Videnin mukaan ollut ruumiita silpomassa niin suuria herroja, että häntä oikein hirvitti heitä paljastaa. Mukana oli ollut jopa entinen Suomen tasavallan presidentti.Viden oli ollut Susitaipaleen ilmiannon valaehtoinen todistaja, mikä elittänee ainakin osittain sen, ettei Susitaival halunnut kertoa ilmiantonsa todisteita ennen kuin mahdollisessa oikeudenkäynnissä.

Motiivia on kerrottu mm. tässä
ojs.abo.fi/index.php/scripta/article/download/388/1171

Freemasonry and Its Social Position in Finland

Sociologists and psychologists have sought explanations for the defamation and persecution of minorities. Many theories have been put forward. Among the most important is perhaps the scapegoat reaction, the projection of aggressions and envy. When groups in a community experience threats and stress, they naturally seek an outlet for their aggressions by projecting them onto groups with a lower status. If, moreover,the minorities are successful culturally or economically, envy may be seen as the underlying cause of this. This can lead to direct persecution. If the group that is the focus of suspicion also has characteristics that the community links with secretiveness, then the suspicions and rumours are even more easily sustained

Kirjassa Muinaisen maailman suuret salaisuudet toimittanut Brian M. Fagan (englanninkielinen alkuteos The seventy great mysteries of the Ancient World – Unlocking the secrets of past civilizations) kerrotaan suorumiista ja soista löydetyistä ruumiista. Siinä kerotaan mm. siitä, että kyseessä on häpäisy ja sanotaan että Pohjois-Euroopan hämmästyttävän hyvin säilyneet suoruumiit ovat pitkään kiihottanet sekä suuren yleisön mielikuvitusta että tieteellistä spekulointia. Miksi heidän ruuminsa ovat säilyneet niin ällistyttävän hyvin ja miten ja miksi he kohtasivat kuolemnansa siellä? Viimeiselle kysymykselle antavat lisämerkitystä useista ruumiista löytyneet väkivallanmerkit. Uhrattinko heidät näiden suomaiden jumalille tai hengille? Varhaisimmat säilyneet kertomukset ovat peräisin 1600-luvulta, ja 1700 ja 1800 lukujenedetessä ne lisääntyivät. Asiallinen tieteellinen tutkimus tehtiin vasta 1870-luvulla, mutta kuuluisimmat löydöt tehtiin 1900 luvulla.Samaan aikaan teknologinen kehitys mahdollisti perusteellisen oikeusläätieteellisen analyysiin suoruumiista jotka löydettiin Tanskan Tollundista (1950) ja Lindow’n suolta Britanniasta (1984).

On selvää, että löydetyt suoruumiit kohtasivat ennenaikaisen ja väkivaltaisen kuoleman.Lindow’n mies oli isketty tajutomaksi ja tapettu leikkaamalla kurkku auki ja katkaisemalla niska kaularaudalla. Tollundin mies oli saanut surmansa hirttämällä. Borremosen naiselta on saatettu nylkeä päänahka. Yhden tyttöä oli puukotettu ja kuristettu. on myös muita omituisuuksia jotka viittaavat siihen, että ruumiit eivät ole satunnaisen murhan uhreja vaan tulosta huolellisesti sunnitellusta teloituksista tai ihmisuhreista.

Arkeologit ovat etsineet selitystä näille ruumiille Tacitukselta, 100 luvun alussa jKr eläneeltä roomalaiselta historoitsijalta. Germaanien elämää käsittelevässä Germania-teoksessaan hän kuvaa rangaistusta joka pohjoiseurooppalaisissa yhteisöissä oli säädetty tietyistä rikkomuksista. Petturit ja karkurit hirtetään puihin, pelkurit, pinnarit ja ne jotka syyllistyvät luonnottomiin paheisiin, painetan pajuesteen avulls suohon. Mainuttu luonnoton pahe saattaa sisältää sekä homoseksuaalisuuden että vapaat sukupuolisuhteet. Aviorikoksen tehneiden vaimojen rangaistusta kuvataan erikseen. Burgundilainen laki keskisajan alusta lähtien määrää suokuoleman naiselle, joka torjuu aviomiehensä. Epäbvarmaksi jää yhä olivatko suoruumiit rikollisia vai ihmisuhreja. Pohjois Europpassa on piktä perinne rituaaliuhrien kätkemisestä järviin ja turvesoihin, niistä on löydetty mm. Trundholmin aurinkovaunujen kaltaisia suurenmoisia metalliesineitä. Suoruumiit – kallisarvooisinta uhrilahja edustavat ihmishenget joka voidaan nähdä osana tätä perinnettä. Loppujen lopuksi saatta lla niin, etei Pohjois Euroopassa suoruumille ole olemassa yhtä kaikenkattavaa selitystä.

Kirjan alussa sanotaan, että ihmiskunnan historia ratkaisemattomine arvoituksineen ympäröi meitä jokapuolella. Arkeologit ovta ottaneet tehtäväkseen selvittää ihiskunnan tarinan moninaisuudessaan. Monet muinaiset arvoitukset herättävät niin kiihkeitä intohimoja, että maallikot ja tedemiehet ottavat kantaa uskonnollisten fanaatikkojen innolla. Näistä asioista on siis vooitava puhua avoimesti kuten Tattarisuon tapauksesta sillä arkeologiseen kirjankin on päässyt artikkeli ja kuvia suoruumiista.

Mikäli joku tietää tai muistaa enemmän aiheesta niin kertokaa toki. Asia kiinnostaa minua myös siksi koska henkilö joka ruuminpalasia on löytänyt suosta ja niistä poliisille kertonut on sukulaiseni.