Katoamattomuudesta, a.i
Ainut Vain
> Niin. Voimme toki käyttää tähän rehellisesti
> mitä tahansa aitoa logiikkaa ja päästä myös
> sillä tavoin varmuuteen tästä:
>
> Otetaan yksi ajallinen ajatus, joka ei varmasti
> voi olla milloinkaan ajallisuudessa ajatus
> ikuisuudesta. Jotta ajallinen ajatus voisi
> saada (hämärän) käsityksen ikuisuudesta, niin
> meidän tulee nyt lisätä ajallisia ajatuksia
> ikuisesti ääretön määrä peräkkäin, jotta
> voisimme todella sanoa, että nyt meillä on
> tässä yksi ajatus, joka käsittää ikuisuuden,
Ihmisellä, olennolla on ainoastaan hypoteettinen
mahdollisuus reaalisuudessa kieltää Jumala; pi-
tämällä mielessään ainoastaan yksi ja ainoa
ajatus: 'Jumalaa ei ole','Jumalaa ei ole',
'Jumalaa ei ole','Jumalaa ei ole'... -- ikuisesti !
Mutta sekin on mahdotonta, ainoastaan hypoteesi.
Sillä miten kummaan kukaan ei milloinkaan kysyisi
edes, että kuka kumman Jumala tässä nyt pitäis
ikuisesti kieltää jne.
Sillä aina ja kaikkialla ajatukset johdattavat
lopulta kenen tahansa ajatelijan lopulliseen
yhteyteen kaikkeuden Ikuisen Jumalan kanssa;
ykseyteen, missä ajattelija itse ei enää pysty
ajattelemaan epäharmonisia -- ajallisia -- aja-
tuksia ikuisuudesta kaikesta, mitä _on_ !
Näin siis huomataan, että kaikki ne ajatukset,
jotka eivät ole ajatuksia Jumalasta, eivät
yksinkertaisesti ole reaalisia; niitä ei ole
olemassakaan.
Joka on siis vain yksi tapa sanoa, ettei Jumalaa
eikä Hänen mitään ominaisuuksia voida todellisuu-
dessa kieltää:
Joka haluaa kieltää Jumalan, hänen olisi ensin
osoitettava, ettei ikuisuutta ole olemassa. Mutta
sen hän voisi osoittaa vain ikuisuudella pitämällä
Jumalan kieltoi ikuisesti voimassa. Mutta yllä se
jo osoitettiin pelkäksi hypoteesiksi, mistä kenenkään
reaalisen olennomn ei tarvitse välittää sen huitsia.
***
> KOSKA se ajatus on täysin liittyneenä äärettö-
> mään määrään muita ajatuksia, ikuisesti.
Ja ajatukset voi olla liittyneenä toisiinsa vain
silloin, kun ne eivät ole ristiriitaisia. Tämäkin on
vain yksi tapa osoittaa, ettei todellisuudessa ole
ristiriitaa, joka on Jumalan kieltämistä illuusiossa.
Ainut Vain
> Näin siis huomataan, että kaikki ne ajatukset,
> jotka eivät ole ajatuksia Jumalasta, eivät
> yksinkertaisesti ole reaalisia; niitä ei ole
> olemassakaan.
2:23 Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen
ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.
Viisauden Kirja
Ainut Vain
> On olemassa infiniittinen ajatus ja infiniittinen määrä
> ajatuksia; koska on olemassa Infiniittinen, joka
> ajattelee !
>
> Infiniittisyys, rajattomuus ja kaikki, mitä _on_, tulee
> itse Infiniittiseltä, koskapa vain Hän ylittää itsessään
> kaikki rajat; Hän on aktuaalisesti infiniittinen.
Koska siis voimme itsestämme osoittaa, että on olemassa
infiniittinen määrä ajatuksia, niin silloin on osoitettu myös,
että on olemassa ikuisuus -- ja on osoitettu, että se ikuisuus
on meissä, koska Infiniittinen ajattelee meissä; kaikki meidän
ajatukset todellisuudesta, Jumalasta, kaikesta, mitä on, on
meissä, koska Infiniittinen niin ajattelee.
Jokainen ajatus, joka ei tunnusta ikuisuutta, on kuoleman
ajatus. Ja jokainen, joka ajattelee ajallisia ajatuksia, palvoo
kuolemaa ja tekee kuoleman tekoja.
Edellinen on toisin sanottuna: On olemassa ääretön määrä
hyviä ajatuksia, synkronisia ajatuksia, jotka liittyvät täysin
ristiriidattomasti yhteen -- Ajatukseen.
Joka ajattelee, ettei ole olemassa ääretöntä hyvien ja
puhtaiden ajatuksien joukkoa, sanoo vain totuuden
siitä, ettei hän itse ole mukana siinä joukossa;
Vain ikuisuusolento voi tunnustaa totuuden.
Totuus on Jumalan perhepotretti, missä kaikki, mitä
on, on kuvattuna yhteen ainoan kuvaan, joka on.
Siellä olet Sinäkin, mutta käsität tämän vain ja
ainoastaan katsomalla itseäsi siitä, eli totuudesta.
Joka ei totuudesta ole, ei voi myöskään tunnustaa tätä.
Ainut Vain
> Mutta nyt huomaat, että jos tai kun elämä ja kuolema
> olisivat kumpikin tasavertaisesti saatavilla vain uskon-
> tunnustuksellasi, niin miten mieletöntä on ensinkään
> uskoa pahaan ! Koska paha katoaa automaattisesti,
> kun siihen ei enää uskottaisi.
Näin siis huomataan, etteivät edes Jumalan kieltäjät
pysty tästä lähtien vastustamaan ikuista totuutta, joka
näin lujasti on perustettu.
Sillä eivätkö yhtä lailla ateistit ja muutkin
usko pahan olemassaoloon -- faktana. Mutta nyt
on osoitettu, ettei sellaista faktaa ole olemisessa
mukana: Olemisessa, joka on ikuista, on mukana
ainoastaan se, mikä on hyvää ja puhdasta; mitä ei
edes voida liata, koska sinne, missä hyvä on,
ei mikään ajallinen ja likainen voi milloinkaan
tunkeutua.
Matematiikalla: positiivisten lukujen joukosta
ei milloinkaan voida löytää negatiivista lukua.
Positiivisten, eli hyvien ajatuksien joukosta
ei milloinkaan ole löydetty yhden yhtäkään ne-
gatiivista ajatusta.
Jokainen, joka ajattelee negatiivisia, ei ole
Jumalasta; ei ole todellinen, eikä hänen kuvit-
telemansa oleminen ole todellisena olemista.
Sillä ikuisessa joukossa ei ole mukana mitään ajallista !
Eikä mikään ajallinen voi olla ikuista !
Mikään ajallinen ei voi ajatella ikuisuutta.
Mikään epätäydellinen ei voi ajatella täydellistä.
...
Jumalaton ei voi ajatella Jumalaa, joka on totuus.
Ajallisella, epätäydellisellä, kuolevaisella,
jumalattomalla ei voi olla mitään totuutta,
joka on ikuista; kuuluu ainoastaan hyvien
joukkoon, eli Jumalan perheelle.
Ainut Vain
> Mikään likainen ja ajallinen ajatus ei pysty
> ymmärtämään puhtaita ja ikuisia ajatuksia.
> Ja ollaksesi ikuisesti Jumalassa et milloinkaan
> tarvitse siihen pienintäkään uhria; vain totuus
> riittää.
>
> Ollaksesi ikuisesti kadotettu, siihenkin tarvitset
> faktan, että kuolema on.
Jumalalla ei ole kaatopaikkaa ! Eikä roskakoria.
Jos siis joku pitää kuolema faktana, hän ei voi
samaan aikaan uskoa Elävien Jumalaan, joka on.
Teologiseen Kadotukseen uskovat joutuvat pitämään
kuolema faktana. Mutta jos he silloin siten pitävät
kuolema faktana, niin kuinka on mahdolllista, etteivät
he samointen voisi pitää Elämää, Jumalaa faktana ?
Huomataan siis helposti, että kaikki tuo teologia on
mieletöntä oppia Jumalasta. Sillä jos se teologia opettaa,
että kuolema on fakta, mutta opettaa, että elämään
pitää uskoa, niin silloin se on esittänyt järjettömyyden;
että Jumala ei ole niin todellinen kuin kuolema.
Ja sitä se kehtaa opettaa ihmisille. Huomataan siis
helposti, että se teologia opettaa valheoppiaan, joka
ei ole Jumalasta.
Sillä jos se oppi olisi Jumalasta, niin sitä se voisi
olla vain ja ainoastaan, jos sen teologian oppineille
Jumala olisi fakta !
Mutta nyt sille on opinkappaleenaan, että kuolema
on fakta ?
Kellle kuolema on fakta, sille ei elämä paista.
Ainut Vain
> Sillä jos se oppi olisi Jumalasta, niin sitä se voisi
> olla vain ja ainoastaan, jos sen teologian oppineille
> Jumala olisi fakta !
>
> Mutta nyt sille on opinkappaleenaan, että kuolema
> on fakta ?
Uskontunnustukset eivät voi olla Jumalasta.
Sillä jos (mikä tahansa) uskontunnustus olisi Jumalasta,
niin siinä olisi Jumala kovin järjetön; vaatisi tunnustamaaan
uskolla faktan, joka on Hän itse. Onhan täysin ristriitaista
opettaa, että usko (Jumalan olemassaolooon), Kirjoitukset
ja muut olisivat Jumalasta, joka ei ole fakta, mutta taasen
päinvastainen olisi fakta !
Mistäs siis uskontunnustukset ovat ?
Perkeleestä ja Saatanasta ne ovat.
Sillä eiväthän he, jotka tunnustavat uskonsa uskon-
tunnustuksella, tee samoin kuolemalle, kadotukselle
ja Paholaiselle !
Jos uskontunnustuksesi on Jumalasta, niin silloin
lausuhe saman tapainen tunnustus myös kuolemalle !
Mutta nyt huomaat, että jos tai kun elämä ja kuolema
olisivat kumpikin tasavertaisesti saatavilla vain uskon-
tunnustuksellasi, niin miten mietöntä on ensinkään
uskoa pahaan ! Koska paha katoaa automaattisesti,
kun siihen ei enää uskottaisi.
Jolloin jäljellä olisi ainoastaan hyvä.
Ja koska siis siinäKIN Hyvä olisi Yksi(n), niin
siitäKIN seuraa, että Hyvä on fakta !
Ainut Vain
a v e
> Jumalaton ei voi ajatella Jumalaa, joka on totuus.
>
> Ajallisella, epätäydellisellä, kuolevaisella,
> jumalattomalla ei voi olla mitään totuutta,
> joka on ikuista; kuuluu ainoastaan hyvien
> joukkoon, eli Jumalan perheelle.
Luotu ei voi olla todellisempi Luojaansa.
Täydellinen ei nouse epätäydellisestä.
Tarvitaan ikuisuus, jotta ajallisuus voisi olla.
Ihminen ei ole todellisempi kuin Jumala.
Tarvitaan ensin valo, jotta joku voisi nähdä pimeyden.
Elämässä ei ole kuolemaa, eikä kuolema
voi olla elämää todellisempi.
Rajallinen on olemassa ainoastaan äärettömässä.
Maa ei ole reaalisempi Taivasta tai Nirvanaa.
Joka päin vastoin uskoo, niin hän ei todellakaan
usko todellisuuteen, vaan hänelle hänen
illuusionsa on todellisuus, joka täytyy vain
myöntää, mutta kieltää sen olevan illuusio --.
Sellaisille ihminen on Jumalaa primaarisempi;
Luotu on heille todellisempi kuin Luoja-Jumaluus.
Ja sellaiseen mielettömyyteen todellakin tarvitaan
uskontunnustus..., Jumalan kieltäminen jms.
AV
> 2:23 Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen
> ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.
> Viisauden Kirja
Ihmiset palvovat kuolemaa elämän sijasta.
Elämän he ovat sulkeneet laatikkoon ja
monet ovat jopa ristiinnaulinneet hänet.
Nyt ihmisille kuolema on fakta. Miettikääpä sitä !
Aivan yhtä hyvin ihmisille elämä, ikuinen elämä
voi olla fakta. Ja silloin, kun se olisi fakta, niin
ihmiset tekisivät elämän tekoja, kun he nyt
pitäessään kuolemaa faktana tekevät kuoleman
tekoja.
On olemassa ääretön määrä pelkästään hyviä ajatuksia.
On mahdollista siinä ajatusjoukkoudessa saada mikä
tahansa ajatus siitä, joka ymmärretään; koska se kuuluu
siihen joukkoon, joka on.
Koska siis ihmiset eivät pidä ikuisuutta faktana, niin
silloin ja siinä he väittävät, ettei heillä ole edes peri-
aatteessa rajatonta ajatusjoukkoa itsessään, eivätkä
he edes periaatteessa pystyisi ymmärtämään edes
omiakaan ajatuksia, paitsi suunnattoman kapea-alaisina.
Eli: Kun kuolemaa pidetään faktana, niin siitä itsestään
seuraa, että dogmaattisuus on myös fakta; että ihminen
pystyy ymmärtämään vain ja ainoastaan ajatuksia, joilla
on absoluuttinen rajapyykki, minkä yli ei ole edes peri-
aatteessa mahdollista käydä.
Mieti, mitä tapahtuisi Sinulle, jos tunnustat, että Sinulla
ei voi olla mahdllisuutta ajatella mitä tahansa ?
On täysin ilmeistä, ettet silloin voisi edes periaatteessa
ajatella ikuisuutta, infiniittisyyttä, täydellisyyttä, absoluutti-
suutta, .. ? Hei hetkinen !
Jos siis Sinun ajatuksillasi on absoluuttinen raja; rajallisuus
absoluuttina, niin miten pystyisit sen sanomaan ?
Ainut Vain
> Edellinen on toisin sanottuna: On olemassa ääretön määrä
> hyviä ajatuksia, synkronisia ajatuksia, jotka liittyvät täysin
> ristiriidattomasti yhteen -- Ajatukseen.
>
> Joka ajattelee, ettei ole olemassa ääretöntä hyvien ja
> puhtaiden ajatuksien joukkoa, sanoo vain totuuden
Näin siis on osoitettu ennännen+1 kerran, että
Jumala Fakta on olemassa, mutta vain heille ja ai-
noastaan heille, jotka ovat siinä Faktassa totuutena
mukana: Joka ei tunnusta Jumalaa faktana, hänellä
ei voi olla totuuttakaan.
Jos Sinä et tunnusta, että on olemassa ääretön
hyvien ja täysin puhtaiden ajatuksien joukko, olet
tehnyt tyhjäksi kaiken, mitä Sinä olet, Sinulla on,
tahi tulisi joskus olemaan. Olet siinä tehnyt tyhjäksi
niin tieteen kuin uskonnonkin, niin matematiikan
kuin uskosikin; matematiikkaan jne.
Mikään likainen ja ajallinen ajatus ei pysty
ymmärtämään puhtaita ja ikuisia ajatuksia.
Sillä puhtaita ajatuksia pystyy ymmärtämään vain
puhdas ajatus; on pakosta oltava siinä joukossa,
mitä haluaa ymmärtää; on pakosta oltava Jumalassa,
jos haluaa ymmärtää Jumalaa !
On pakosta ajateltava olevansa ikuinen, jos
mielii ymmärtää ikuisuutta. Ja koska siis _on
olemassa_ ikuinen ja infiniittinen ajatuksien
puhdas joukko, niin siitäkin seuraa, että
ihmisen on mahdollista ymmärtää ikuisuus
vain kun hän jo on itse ikuinen olento.
Ainut Vain
> Luotu ei voi olla todellisempi Luojaansa.
> Täydellinen ei nouse epätäydellisestä.
> Tarvitaan ikuisuus, jotta ajallisuus voisi olla.
> Ihminen ei ole todellisempi kuin Jumala.
> Tarvitaan ensin valo, jotta joku voisi nähdä pimeyden.
> Elämässä ei ole kuolemaa, eikä kuolema
> voi olla elämää todellisempi.
> Rajallinen on olemassa ainoastaan äärettömässä.
> Maa ei ole reaalisempi Taivasta tai Nirvanaa.
Kumpi onkaan suurempi harha: Maallinen, sattuman-
varainen nimi vai Hengellinen, harkittu nimi.
Theodorus Lucidrous Sanctius.
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Koska siis voimme itsestämme osoittaa, että on olemassa
: infiniittinen määrä ajatuksia, niin silloin on osoitettu myös,
: että on olemassa ikuisuus -- ja on osoitettu, että se ikuisuus
: on meissä, koska Infiniittinen ajattelee meissä; kaikki meidän
: ajatukset todellisuudesta, Jumalasta, kaikesta, mitä on, on
: meissä, koska Infiniittinen niin ajattelee.
Onko ajatuksia numeroituvasti infiniittinen vai ylinumeroituva määrä?
Onko ikuisuus sellainen, että sen voi jakaa kahteen osaan, siis jos
ikuisuudesta erottaa yhden hetken, niin jääkö siitä kaksi ikuisuutta,
ennen ja jälkeen, ja jos ei jää, niin onko sitä yhtä hetkeä lainkaan, ja
jos jää, niin eikö meillä kaikilla ole eri osajoukko siitä ikuisuudesta?
Jos infiniittinen ajattelee meissä, ja midän ajatuksemme ovat siis jumalan
ajatuksia, niin mitä ovat ne ajatukset, jotka ajatellaan, että
infiniittisyys on pelkkää potaskaa, ovatko nekin infiniittisestä, vai
jostain muusta.
: Jokainen ajatus, joka ei tunnusta ikuisuutta, on kuoleman
: ajatus. Ja jokainen, joka ajattelee ajallisia ajatuksia, palvoo
: kuolemaa ja tekee kuoleman tekoja.
Eli jokainen kuoleman ajatus on ajallinen, ja jokainen ajallinen ajatus
kuoleman ajatus? Niinkö? Siis Onko kuolema lähtöisin infiniittisestä?
Eikö infiniittinen kuitenkin ole (vähintään) osiensa summa? Jos kuolema ei
ole infiniittisen osa, niin minkä osa se on? Jos infiniittinen on ikuinen,
onko ikuisuuden osajoukot, ajalliset myös ikuisia, vai kuoleman ajatuksia?
Infiniittinen on siis vähintään useiden pienien kuolemien summa!?!
: Edellinen on toisin sanottuna: On olemassa ääretön määrä
: hyviä ajatuksia, synkronisia ajatuksia, jotka liittyvät täysin
: ristiriidattomasti yhteen -- Ajatukseen.
Ovatko näiden ajatuksien yhteenlaskettu summa, niiden yhdiste koko
Ajatus? Onko Ajatuksessa muuta kuin nämä hyvät ajatukset?
: Joka ajattelee, ettei ole olemassa ääretöntä hyvien ja
: puhtaiden ajatuksien joukkoa, sanoo vain totuuden
: siitä, ettei hän itse ole mukana siinä joukossa;
Siis jotain kuitenkin jää puhtaiden ajatusten ulkopuolelle, eli ne eivät
ole ainoat ajatukset. Mitä onkaan kaikkien epä-puhtaiden ja ei-hyvien
ajatusten yhdiste!!?!
: Vain ikuisuusolento voi tunnustaa totuuden.
Tunnustaako hän silloin koko totuuden, vai vain osatotuuden? Voiko koko
totuuden jakaa pienempiin totuuksiin laisinkaan?
: Totuus on Jumalan perhepotretti, missä kaikki, mitä
: on, on kuvattuna yhteen ainoan kuvaan, joka on.
: Siellä olet Sinäkin, mutta käsität tämän vain ja
: ainoastaan katsomalla itseäsi siitä, eli totuudesta.
Kuinka löydän itseni siitä kuvasta? Mistä tunnistan itseni? Mistä tiedän,
että juuri se kuva on oikea, eikä negatiivi?
: Joka ei totuudesta ole, ei voi myöskään tunnustaa tätä.
Mitä todistaa sellainen, joka ei ole totuudesta? Vai todistaako tämä
mitään, vaiko kuolemaa?
--
.:[ Henri Hansen : han...@cc.tut.fi : www.students.tut.fi/~hansen ]:.
"I have from an early age abjured the use of meat, and the time will come
when men such as I will look upon the murder of animals as they now look
upon the murder of men." -- Leonardo Da Vinci
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti
> : Koska siis voimme itsestämme osoittaa, että on olemassa
> : infiniittinen määrä ajatuksia, niin silloin on osoitettu myös,
> : että on olemassa ikuisuus -- ja on osoitettu, että se ikuisuus
> : on meissä, koska Infiniittinen ajattelee meissä; kaikki meidän
> : ajatukset todellisuudesta, Jumalasta, kaikesta, mitä on, on
> : meissä, koska Infiniittinen niin ajattelee.
>
> Onko ajatuksia numeroituvasti infiniittinen vai ylinumeroituva määrä?
On. Sekä että, että sekä enemmän. Universaalinen Isä
on aktuaalisesti infiniittinen. Ja Hän ei voisi olla sitä,
jos ei olisi olemassa aktuaalisesti infiniittinen ajatusjoukko.
Mutta tätä ei voi käsittää, jos ei käsitä ikuisuutta.
Ikuisuus ei ole ääretön määrä peräkkäishetkiä,
vaan se on iäti jatkuva nykyhetki; ikuisuus on
aina uusi; se ei ole milloinkaan vanha, sillä
ikuisuus ei ole peräkkäisyyttä, vaan paralleeli.
Sinä olet nyt olemassa, mutta et siinä, missä
sinä nyt ajattelet (niitänäitä) olevasi. Jos liität
itsesi kehollisuuteesi, et ole, mutta kun liität
itsesi ajattomaan ajatukseen, olet.
Samoin siis myös ajatukset eivät ole lineaarisesti
viivalla, sillä sehän merkitsisi aikaa, vaan aina
uusi ajatus korvaa vanhan; Jumala on elävä
elävien Jumala, koska mikään elävä ei varaa
tiedostusprosessia vanhoilla ajatuksilla;
aivot eivät ole spoileri; ajatuksien varaaja,
vaan ne ovat luomisgeneraattorin kuvajainen;
jokainen hetki luodaan jatkuvasti uudestaan,
koska Isäinfiniittinen ajattelee...
Kaikki virtaa.
Ja te tulette sen veden lähteeksi, joka virtaa...
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti;
> Onko ikuisuus sellainen, että sen voi jakaa kahteen osaan, siis jos
> ikuisuudesta erottaa yhden hetken, niin jääkö siitä kaksi ikuisuutta,
> ennen ja jälkeen, ja jos ei jää, niin onko sitä yhtä hetkeä lainkaan, ja
> jos jää, niin eikö meillä kaikilla ole eri osajoukko siitä ikuisuudesta?
Ei, koska ikuisuus on. _On_ on jakamaton. Ikuisuudessa ei
ole olemassa menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan kaikki
ns ajanhetket ovat siinä määrin kuin niissä käsitetään
ikuista todellisuutta. Ikuisuudessa on sellaisia alueita,
missä voi katsella tulevaisuutta. Niitä nimitetään siellä
ns profetaallisiksi alueiksi. Tosin Paratiisin kolme ikuista
Jumalaa näkevät kaiken ja tietävät kaiken ilman niitäkin.
> Jos infiniittinen ajattelee meissä, ja meidän ajatuksemme ovat siis
> jumalan ajatuksia, niin mitä ovat ne ajatukset, jotka ajatellaan, että
> infiniittisyys on pelkkää potaskaa, ovatko nekin infiniittisestä, vai
> jostain muusta.
Meidän ajatuksemme ovat Jumalan ajatuksia vain ja ainoastaan
silloin, kun ajatuksemme ovat ajatuksia Jumalasta, ikuisuudesta.
Muutoin on sanottava, ettei Jumala näe meidän ajallisia
ajatuksia, sillä jos Jumala näkisi, niin Hänen näkemyksensä
tekisivät ne ikuisiksi. Mutta nyt Jumala ei näe, vaan se
on Isän säätämä, että kaikkien luotujen syntyperäisten
ajattelevien olentojen on ajateltava yksin Hänessä.
Ja tästä siis näemme, ettei Jumala näe syntiä(mme)
jonka Viisaus näin virkki:
11:23 Mutta sinä olet armollinen kaikille, koska sinä
voit kaiken; ja sinä katsot ihmisten syntien ohitse,
että he tekisivät parannuksen.
Huomataan tuosta, että siinä on Isä itse ajatellut
sitä, millainen Hän on. Ja se tulee luonnostaan
ilmoitukseksi Jumalasta; näin ymmärretään,
miten profeetat ovat voineet puhua Jumalan suulla jne.
Paratiisin Ikuiset Jumalat eivät voi itse puhua sieltä,
missä he ovat. Mutta He puhuvat kukin kaikkien
luotujen ja syntyperäisten suulla.
Ja tämän Isä minussa varemmin jo ilmoitti, kun kerroin,
miten absoluuttinen Viisaus ei voi muuta kuin vaieta.
Juuri luotujensa kautta totuus Jumaluudesta kasvaa.
Eikä se kasvu pääty milloinkaan.
Voidaan tosin esittää filosofisesti hypoteeseja, että
ikuisuuden kuluttua luodut ovat kasvaneet niin paljon,
ja toisiinsa monin kolmiuksin ja kolminaisuuksin
yhdistyneinä, jotta Isä-Minä Olen -Olevainen pystyy
itse keskustelemaan luodun kanssa, joka on kokenut
kaiken.
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti;
> : Jokainen ajatus, joka ei tunnusta ikuisuutta, on kuoleman
> : ajatus. Ja jokainen, joka ajattelee ajallisia ajatuksia, palvoo
> : kuolemaa ja tekee kuoleman tekoja.
>
> Eli jokainen kuoleman ajatus on ajallinen, ja jokainen ajallinen ajatus
> kuoleman ajatus? Niinkö? Siis Onko kuolema lähtöisin infiniittisestä?
Ei toki kuolema ole mistään lähtöisin; sitä ei
missään ole eikä ole ollut eikä tule olemaan.
Kuolema on sitä, että pidetään illuusiota totena.
Kuolema on esim sitä, että pidetään omaa egoa
jotenkin reaalisena, joka kokee jotakin. Ei se koe
yhtään mitään, vaan ihmisillä on illuusio siitä,
että _minä_ kokee. Ihmis-minä ei koe yhtään mitään,
sillä sitä ei ole olemassakan; on vain illuusio minästä.
Ainoa, joka kokee, on sinun -- meidän -- sisäinen
ihmisemme, jolle on vain annettuna kyky ajatella
mitä ikinä se vain tahtoo, koska se kyky on tullut
Infiniittiseltä.
Mutta kaikki sen sisäisen ihmisen ajatukset, jotka eivät
ole ajatuksia Jumalasta, ykseydestä, ovat sen sisäisen
ihmisen illuusiota, jota sen on -- tietty -- lupa pitää
todellisuutenaan. Mutta pelastus on juuri siinäkin,
että Vapahtaja tulee mailmaan ja kertoo näille
ihmisille, että te petätte itseänne.
Ei Jumala menetä mitään, kun ihminen tajuaa tämän;
kun ihminen herää unestaan; kun ihminen kuolettaa
minänsä huomaamalla sen olevan vain illuusio.
Kun ego kuolee, niin sitä ei kukaan huomaa, sillä
illuusion kuolemakaan ei voi olla todellinen.
Olen hyvin perillä siitä, ettei kenenkään ego halua
kuolla; että ihmisen on hyvin vaikea luopua minä-
kuvitelmistaan. Mutta sen sanon yhä uudestaan,
ettei mikään kuole, kun ihminen syntyy uudestaan
ylhäältä. Egoa ei ole olemassa missään, jotta se
voisi mitenkään kokea kuoleman.
Todellisuudessa ei ole kuolemaa. Ihminen vain
on siirtänyt ulkoiset havaintonsa omaan sisäisyy-
teensä ja tehnyt niistä itselleen faktan.
Mutta jos tai kun henki tarkastelee henkivien
olentojen elämää, niin huomataan, miten esim
kissaus säilyy, koiraus ei kuole; eläinten per-
soonallisuus ja sitä myötä identiteetti on
niiden siemenessä, joka säilyy sukupolvissa.
Kun taasen ihmisten identiteetti on tajunnassa...,
missä kasvaa kuolematon siemen ikuisuutta varten.
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti
> Eikö infiniittinen kuitenkin ole (vähintään) osiensa summa? Jos kuolema
ei
> ole infiniittisen osa, niin minkä osa se on? Jos infiniittinen on
ikuinen,
> onko ikuisuuden osajoukot, ajalliset myös ikuisia, vai kuoleman
ajatuksia?
Kuolema ei ole minkään osa, koska sillä ei ole olemista.
Ja kaikki, mikä on ajallista, on kuolemaa. Eli ajallinen on
sitä, millä ei ole olemista sinänsä. Mutta kun näin ajatellaan,
ei tule sekottaa sitä ainesosiin, joiden hitusissa ikuisuus
asuu ja sen myötä niillä on oleminen; ajallista on ihmisen
käsitys ja sen myötä ihmisen ulkoinen maailma.
> Infiniittinen on siis vähintään useiden pienien kuolemien summa!?!
Niin ? ;-)
> : Edellinen on toisin sanottuna: On olemassa ääretön määrä
> : hyviä ajatuksia, synkronisia ajatuksia, jotka liittyvät täysin
> : ristiriidattomasti yhteen -- Ajatukseen.
> Ovatko näiden ajatuksien yhteenlaskettu summa, niiden yhdiste koko
> Ajatus? Onko Ajatuksessa muuta kuin nämä hyvät ajatukset?
Ajatus; Isäajatus, jonka reaalisuus ylittää kaiken, minkä
kukaan voi edes kuvitella. Hänessä ovat kaikki ajatukset
ikuisesti läsnä. Mutta Isä ei ole ajatuksien varaaja, termos-
pullo, vaan jokainen ajatus on iäti uusi ja tuore; koska Isä
on myös infiniittinen pituus, joka on olemassa vain suhteessa
Poikaan, joka on vastaavansuuresti syvä.
> : Joka ajattelee, ettei ole olemassa ääretöntä hyvien ja
> : puhtaiden ajatuksien joukkoa, sanoo vain totuuden
> : siitä, ettei hän itse ole mukana siinä joukossa;
>
> Siis jotain kuitenkin jää puhtaiden ajatusten ulkopuolelle, eli ne eivät
> ole ainoat ajatukset. Mitä onkaan kaikkien epä-puhtaiden ja ei-hyvien
> ajatusten yhdiste!!?!
Ja se totuus on tekevä sanojansa vapaaksi, kun sanoja
on sanansa itse itsessään ymmärtänyt. Eli siinä on
sellaisen sanojan illuusio kuollut ja uusi on sijaan tullut.
Siis nyt nähdään, että se totuus onkin tullut Vapahtajana,
joka yhtyy siihen, kuka vapautettiin ajattelemaan puhtaita
ajatuksia, positiivisia ajatuksia...
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti;
> : Vain ikuisuusolento voi tunnustaa totuuden.
>
> Tunnustaako hän silloin koko totuuden, vai vain osatotuuden? Voiko koko
> totuuden jakaa pienempiin totuuksiin laisinkaan?
Koko totuuden, eikä mitään muuta kuin totuuden.
Sillä ikuisuusolento on ikuisuusolento, koska hän
ei valheesta mitään tiedä. Totuus on totuus vain
kokonaisena.
> : Totuus on Jumalan perhepotretti, missä kaikki, mitä
> : on, on kuvattuna yhteen ainoan kuvaan, joka on.
>
> : Siellä olet Sinäkin, mutta käsität tämän vain ja
> : ainoastaan katsomalla itseäsi siitä, eli totuudesta.
>
> Kuinka löydän itseni siitä kuvasta? Mistä tunnistan itseni?
> Mistä tiedän, että juuri se kuva on oikea, eikä negatiivi?
Olet löytänyt itsesi (totuudesta), kun tunnustat olevasi
Jumalasta ja eläväsi Jumalassa. Ja siitä tiedät, että
olet tehnyt oikein ja tunnustanut, kun et enää omista
halua tuomita ketään. Kun et tuomitse ketään ihmistä
heidän oppinsa perusteella, vaan näet jokaisen olevan
itsesti kaltainen ikuisuusolento, joilla kaikilla on
yksi ja samma Isä. Eli, kun itsesti lisäksi näet
kaikki olennot ikuisuusolentoina, joka on siis samaa
kuin sen 'perhepotretin' katselua; kun sinun egosi on
kuollut; eli Sinun kasvusi on sama kuin Jumalan
kasvu; kun Sinä kasvat, siinä kasvaa Jumala Korkein,
joka on tämä universumi ja paljon enemmän.
> : Joka ei totuudesta ole, ei voi myöskään tunnustaa tätä.
>
> Mitä todistaa sellainen, joka ei ole totuudesta? Vai
> todistaako tämä mitään, vaiko kuolemaa?
Sellainen on itse tehnyt itsensä sokeaksi ja kuuroksi
kaikelle, joka voisi herättää hänet -- vahingoittaa hänen
egoaan.
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Ei, koska ikuisuus on. _On_ on jakamaton. Ikuisuudessa ei
: ole olemassa menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan kaikki
: ns ajanhetket ovat siinä määrin kuin niissä käsitetään
: ikuista todellisuutta. Ikuisuudessa on sellaisia alueita,
: missä voi katsella tulevaisuutta. Niitä nimitetään siellä
: ns profetaallisiksi alueiksi. Tosin Paratiisin kolme ikuista
: Jumalaa näkevät kaiken ja tietävät kaiken ilman niitäkin.
Onkos siis niin, että ajallisuuden harha on juuri se pienien aikavälien
irrottaminen ikuisuudesta, josta niitä kuitenkaan oikeasti ei voi
irrottaa? Osatotuuksien, jotka siis eivät ole totuutta laisinkaan?
: Meidän ajatuksemme ovat Jumalan ajatuksia vain ja ainoastaan
: silloin, kun ajatuksemme ovat ajatuksia Jumalasta, ikuisuudesta.
Eikö meidän ajatuksemme silloin ole samoja, kaikilla, eläimillä myös,
ajatukset jumalasta. Koska eläin kyllä ajattelee, se vain ei nimeä; Eikö
eläin silloin ole totuudessa?
: Ja tästä siis näemme, ettei Jumala näe syntiä(mme)
: jonka Viisaus näin virkki:
Syntiä siis ei ole! Koska jos se olisi todellinen, niin Jumala näkisi sen;
Koska Jumala ei sitä näe, sen täytyy olla vain tyhjää; Harhaa.
: Huomataan tuosta, että siinä on Isä itse ajatellut
: sitä, millainen Hän on. Ja se tulee luonnostaan
: ilmoitukseksi Jumalasta; näin ymmärretään,
: miten profeetat ovat voineet puhua Jumalan suulla jne.
En oikein vielä ole ymmärtänyt, Miten todellisen profeetan tuntee? Sillä
eikö profeettaa pidäkin koetella, tutkia hänen totuuttaan? Väärä profeetta
voi olla viekas!! Toki väärä profeetta sanoo puhuvansa jumalan suulla,
mutta minkä jumalan??!?
: Paratiisin Ikuiset Jumalat eivät voi itse puhua sieltä,
: missä he ovat. Mutta He puhuvat kukin kaikkien
: luotujen ja syntyperäisten suulla.
Onko niin, että Ikuiset Jumalat ovat kaikki samaa? Vai onko Ikuisia
Jumalia Äärettömästi, Erilaisia, Kuten luotuja? Sillä eivätkö luodut ole
juuri erilaisuudessaan samaa?!?
: Juuri luotujensa kautta totuus Jumaluudesta kasvaa.
: Eikä se kasvu pääty milloinkaan.
Onko se koskaan alkanutkaan!?! Miten se voi alkaa, jos ei se lopu, eikö
alku ja loppu ole ikuisuudessa samoja; Toista ei voi olla ilman toista??
Vai onko Kasvu _nyt_ aina?
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Ei toki kuolema ole mistään lähtöisin; sitä ei
: missään ole eikä ole ollut eikä tule olemaan.
: Kuolema on sitä, että pidetään illuusiota totena.
Eikö illuusio kuitenkin lakkaa olemasta; Kuole, ennen pitkää?
: Ainoa, joka kokee, on sinun -- meidän -- sisäinen
: ihmisemme, jolle on vain annettuna kyky ajatella
: mitä ikinä se vain tahtoo, koska se kyky on tullut
: Infiniittiseltä.
Eli onko se osa Infiniittistä, vai irrallinen? Jos se on osa, niin voiko
sen irrottaa? Jos sitä ei voi irrottaa, niin silloinhan se on itse
Infiniittinen!?
: Mutta kaikki sen sisäisen ihmisen ajatukset, jotka eivät
: ole ajatuksia Jumalasta, ykseydestä, ovat sen sisäisen
: ihmisen illuusiota, jota sen on -- tietty -- lupa pitää
: todellisuutenaan. Mutta pelastus on juuri siinäkin,
: että Vapahtaja tulee mailmaan ja kertoo näille
: ihmisille, että te petätte itseänne.
Mutta!! Eikös petoksen uhrit ole taipuvaisia epäluottamukseen!?! Jos nyt
Vapahtaja tulee, mistä tietävät ihmiset, petetyt, että vapahtaja on
Vapahtaja, eikä väärä profeetta!?!
: Olen hyvin perillä siitä, ettei kenenkään ego halua
: kuolla; että ihmisen on hyvin vaikea luopua minä-
: kuvitelmistaan. Mutta sen sanon yhä uudestaan,
: ettei mikään kuole, kun ihminen syntyy uudestaan
: ylhäältä. Egoa ei ole olemassa missään, jotta se
: voisi mitenkään kokea kuoleman.
Kuinka harha voi peittää totuuden alleen, kuinka näin on päässyt käymään??
Mikä on synnyttänyt illuusion, mistä se on? Miksi se on?
: Mutta jos tai kun henki tarkastelee henkivien
: olentojen elämää, niin huomataan, miten esim
: kissaus säilyy, koiraus ei kuole; eläinten per-
: soonallisuus ja sitä myötä identiteetti on
: niiden siemenessä, joka säilyy sukupolvissa.
: Kun taasen ihmisten identiteetti on tajunnassa...,
: missä kasvaa kuolematon siemen ikuisuutta varten.
Onko eläimen identiteetti vähemmän arvokas kuin ihmisen; Ei kai? Ja miksi
tajunta on jokin todellinen, eikö tajunta juuri ole illuusio??!? Ihmisen
illuusiota, ja eläimilläkin on illuusioita, eikö muka?!? Miksi oppiikaan
koira tai kissa, kun sille opettaa? Eikö ihminen siirrä silloin omia
illuusioitaan eläimelle, ja turmele eläimen, tee sille egon?
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Olet löytänyt itsesi (totuudesta), kun tunnustat olevasi
: Jumalasta ja eläväsi Jumalassa. Ja siitä tiedät, että
: olet tehnyt oikein ja tunnustanut, kun et enää omista
: halua tuomita ketään. Kun et tuomitse ketään ihmistä
: heidän oppinsa perusteella, vaan näet jokaisen olevan
: itsesti kaltainen ikuisuusolento, joilla kaikilla on
: yksi ja samma Isä. Eli, kun itsesti lisäksi näet
: kaikki olennot ikuisuusolentoina, joka on siis samaa
: kuin sen 'perhepotretin' katselua; kun sinun egosi on
: kuollut; eli Sinun kasvusi on sama kuin Jumalan
: kasvu; kun Sinä kasvat, siinä kasvaa Jumala Korkein,
: joka on tämä universumi ja paljon enemmän.
Onko siis kaikki ikuisuusolento(j)a, mikä elää? Minä näen kaikki, kasvit,
sienet, sammalet, jäkälät, hyönteiset, kaikki eläimet, ihmiset,
samanarvoisina; Onko tämä sitä, että kaikki on yhtä suurta ikuisuutta, vai
onko tämä harhaa??
Ainut Vain
Hansen Henri wrote:
> : Ei toki kuolema ole mistään lähtöisin; sitä ei
> : missään ole eikä ole ollut eikä tule olemaan.
> : Kuolema on sitä, että pidetään illuusiota totena.
>
> Eikö illuusio kuitenkin lakkaa olemasta; Kuole, ennen pitkää?
Ei toki, koska se ei l a k k a a _olemasta_;
koska se ei ole koskaan, eikä missään, ollutkaan.
Juuri se on illuusion 'ominaisuus', että kuvi-
tellaan jonkin olevan _olemassa_, reaaliseksi.
Mutta heti, kun hyväksytään ajatus, ettei
mikään illuusio voi omata mitään olemista,
niin kyllä tämä täysin ymmärretään. Mutta
nyt on tietyllä tavalla ymmärrettävää, että
kuvitellaan kuvittelu todelliseksi, kun
on nuo tamagotchit ja lumetodellisuudet
ja muut, joiden _sisään_ ihminen kuvittelee
jonkin _olevaisen_, eli olennon, jolla olisi
oleminen itsessään.
Mutta eihän edes ihmisellä ole olemista
itsessään, vaan Jumalassa. Ihminen saa
ymmärryksen olemisesta vasta silloin, kun
hän hyväksyy tämän itsestään selvyyden, ettei
hänellä ole olemista minään erillisenä olentona;
että sisäisen ihmisen oleminen on Jumalasta ja
Jumalassa.
Mutta niin kauan, kun ihminen ei hyväksy
omaa olemistaan Olevaisen sisällä, hän
elää illuusiossa, joka on sen kuvittelua,
että omistetaan OMA minä, eli ego, joka
olisi erillään mistä tahansa ja erityisesti
Jumalasta.
Jos siis joku ei hyväksy olemistaan Jumalassa,
hän elää illuusiossa. Tämä on muuten itsestään-
selvyys, jonka kuitenkin illuusiossa elävät
kieltävät, koska he nimenomaan kuvittelevat,
että illuusiota ei ole, vaan se, mitä he
pitävät faktana, eli ego, on todellinen;
että heidän minänsä on saanut olemisensa
tyhjästä; ettei mitään Jumalaa, joka
'olisi' kaiken olemisen yksi ja ainoa
Lähde ja Keskus tarvita selittämään
heidän minätunnettaan.
Ego on siis kuvittelua, että egon
tunne olemisesta on riippumaton kaikesta
muusta olemisesta.
Mutta kyseessä on ilmiselvä absurdius, sillä
jos egon oleminen olisi todellista, niin se
oleminenhan olisi pakosta oltava samaa olemista
kaikissa egoissa. Sillä jos _oleminen_ ei
olisi _olemista_ kaikissa muissa tai joissakin,
niin ei olisi mitään järkeä puhua _olemisesta_ !
Sillon pitäisi jokaisen olemiselle olla eri
idea ja käsite ja symboli; silloin olisi vain
yksi ainoa olento, jolla _oleminen_ olisi,
kun taasen esim jollakin egon 'oleminen' olisi
melemistä, jollakin taasen egon 'oleminen' olisi
ählämöintiä jne
äärettömästi.
Ainut Vain
Hansen Henri wrote:
> : Olet löytänyt itsesi (totuudesta), kun tunnustat olevasi
> : Jumalasta ja eläväsi Jumalassa. Ja siitä tiedät, että
> : olet tehnyt oikein ja tunnustanut, kun et enää omista
> : halua tuomita ketään. Kun et tuomitse ketään ihmistä
> : heidän oppinsa perusteella, vaan näet jokaisen olevan
> : itsesti kaltainen ikuisuusolento, joilla kaikilla on
> : yksi ja samma Isä. Eli, kun itsesti lisäksi näet
> : kaikki olennot ikuisuusolentoina, joka on siis samaa
> : kuin sen 'perhepotretin' katselua; kun sinun egosi on
> : kuollut; eli Sinun kasvusi on sama kuin Jumalan
> : kasvu; kun Sinä kasvat, siinä kasvaa Jumala Korkein,
> : joka on tämä universumi ja paljon enemmän.
>
> Onko siis kaikki ikuisuusolento(j)a, mikä elää?
> Minä näen kaikki, kasvit, sienet, sammalet, jäkälät,
> hyönteiset, kaikki eläimet, ihmiset, samanarvoisina;
> Onko tämä sitä, että kaikki on yhtä suurta ikuisuutta,
> vai onko tämä harhaa??
Riippuu siitä, missä määrin ymmärrät ikuisuutta.
Ja ikuisuutta ei saata ymmärtää ilman Jumalaa,
eikä Hänen ikuisia kvaliteettejaan. On äärimmäisen
vaikeata selvittää kellekään todellisuutta, jos
ei ole vastaanotin viritettynä lähettäjän
aaltopituudelle ja kuunneltu pohtien sen
sanomaa jo hyvä tovi.
Kasvit, eläimet, hyönteiset jne elävät Jumalassa;
niillä on olemassaolo äärettömän Hengen Universumin-
Tyttären mielivirtapiireissä, joiden toimenpiteiden
johdosta sen, minkä ihminen näkee elävänä, nähdään
kasveissa kantavan elämää ja eläinkunnassa sen
nähdään oppivaisella tavalla liikkuvan ikään kuin
itsestään.
Olen tietoinen, että monet keksisivät tähän
ongelmia, joista heidän mielestään vähäisin
ei olisi esim sukupuutot: Mutta kuka teistä
voisi tieteellisellä varmuudellaan julistaa,
että mitään sukupuuttoa on koskaan tapahtunut !
Sillä eivätkö genomit ole ilmiselvästi ''nykyisin
valtavan paljon 'monimutkaisempia' kuin 'alussa''' !
Siis mistä ihminen nyt voisi esittää tietonaan, että
esim ne liskot ovat kuolleet sukupuuttoon, kun jo
monet ovat esittäneet perusteltuja käsityksiä,
että esim mammutti olisi mahdollista palauttaa
'elämään' jalostamalla elefanttia.
Siis kuka voisi todella luotettavasti väittää,
että jotkin hyvät geenit olisivat kadonneet
tämän maailman elollisuuden piiristä ?
Puhumattakaan elollisten tajunnasta, josta
Pyhä Henki on jatkuvasti tietoinen virta-
piiriensä tähden.
Jos tai kun olisi mahdollista nykyisestä
elollismateriasta palauttaa elonpiiriin
se alkusolu, jonka ihminen on kuvitellut,
niin silloin pitää olla selvää, että
kaikki todellinen on tallessa !
Mutta silloin kyse on siitä, onko (mikä) muoto
(tahansa) todellinen.
Ainut Vain
Hansen Henri wrote:
> : Ei, koska ikuisuus on. _On_ on jakamaton. Ikuisuudessa ei
> : ole olemassa menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan kaikki
> : ns ajanhetket ovat siinä määrin kuin niissä käsitetään
> : ikuista todellisuutta. Ikuisuudessa on sellaisia alueita,
> : missä voi katsella tulevaisuutta. Niitä nimitetään siellä
> : ns profetaallisiksi alueiksi. Tosin Paratiisin kolme ikuista
> : Jumalaa näkevät kaiken ja tietävät kaiken ilman niitäkin.
>
> Onkos siis niin, että ajallisuuden harha on juuri se
> pienien aikavälien irrottaminen ikuisuudesta, josta
> niitä kuitenkaan oikeasti ei voi irrottaa? Osatotuuk-
> sien, jotka siis eivät ole totuutta laisinkaan?
Mitä enemmän kyselet, sitä enemmän Sinun tulee
vaatia itseltäsi ymmärrystä. Mutta ymmärrystä
ja viisautta Sinun tulee vaatia yksin Jumalalta.
***
Ajattomasta, eli ikuisuudesta Yhden ja ainoan
Ikuisen Ajatuksen näkökulmasta
Ihminen käsittää ajan, koska hän kuvittelee
eron kahden ajatuksensa välille; hän kuvittelee
omistavansa enemmän kuin yhden ajatuksen.
Mutta nyt ilmoitan, ettei kellään olennolla ole
enempää kuin yksi ajatus. Joka muuta kuvittelee,
niin hän joutuu olemaan aikakierteessä, kunnes
oivaltaa itsestään tämän syvän totuuden.
Ajatus laajenee itsestään. Jokainen maailmaan
tuleva olento saa yhden ajatuksen. Ja sen avulla
jokainen olento alkaa tutkia maailmaansa.
Ajatus laajentaa maailmaansa, mutta aina
ajattelussa -- dynaamisessa tai staattisessa
-- ajattelussa on vain yksi ainoa ajatus.
Staattisessa ajattelussa on kyse dogmaattisuudesta;
ajatus ei virtaa, eikä siis minuuden laajentumista-
kaan voi tapahtua; minuuden, joka on kaikkeuden minuus.
Dynaamisessa ajattelussa ajatus liitetään jatkuvasti
uusiin suhteisiin. Dynaaminen ajattelija on etsijä,
tutkija, löytöretkeilijä jne. Sellaisen olennon
maailma kasvaa, koska hänen kuvansa todellisuudesta
kasvaa; hän tulee yhäti todellisemmaksi, ja hänen
todellisuutensa on aina yhtä todellisuuden kanssa,
vaikkakaan ei infiniittisesti.
Jos luodulle olisi mahdollista tutkia Isän koko
infiniittisyys, hänen ajatuksensa käsittäisi
silloin koko todellisuuden. Mutta nyt kukaan
luotu ei käsitä Isää sillä tavalla, mutta
jokainen luotu omaa loppumattoman halun
käsittää koko todellisuus tekemällä iäti
löytöretkiä Universaalisen Isän käsittä-
mättömän suureen minuuteen.
Jos siis joku luotu ajattelee juuri nyt
jonkun ajatuksen ja sitten ajattelee a-
jattelevansa saman ajatuksen tulevaisuudessa,
niin tosiasiassa hänen se ajatuksensa ei
ole sama, vaan se on liittynyt uusiin
suhteisiin; on täysin mahdotonta, että
kukaan voisi ajatella kahdestikaan samaa
ajatusta -- mistä muusta esim ajattelija saisi
ymmärryksen _samasta_ 'ajatuksesta', jollei
suhteesta.
Mutta ihmiset eksyttävät itseään juuri sillä,
että he kuvittelevat... Eihän siinä (yllä)
ajatus voisi olla enää sama, jos tai kun siihen
on liittynyt ajatus _samuudesta_ 'edellisen'
ajatuksen kanssa; se on ihmisen aikatietoisuus !
Mitään edellistä ei ole, eikä tulevaa myöskään.
On vain loputon laajentuminen...
Kaikki virtaa
Herakleitos
Jussi
"Ainut Vain" <ke...@lib.hel.fi> wrote:
>Koska siis voimme itsestämme osoittaa, että on olemassa
>infiniittinen määrä ajatuksia, niin silloin on osoitettu myös,
>että on olemassa ikuisuus -- ja on osoitettu, että se ikuisuus
>on meissä, koska Infiniittinen ajattelee meissä; kaikki meidän
>ajatukset todellisuudesta, Jumalasta, kaikesta, mitä on, on
>meissä, koska Infiniittinen niin ajattelee.
Tuo on sinällään totta, mutta kompastut jälleen kerran siihen
yksinkertaiseen tosiasiaan, ettei Ykseyden perimmäinen viisaus ole sen
monipuolisuudessa, vaan kuvannollisessa arvattavuudessa!
Toistetaan nyt vielä kerran jos ei ensimmäisellä kerralla jostain
syystä selvinnyt. Olemme varmaankin samaa mieltä siitä, että
Täydellisen Minän oletettu kohtaamattomuus johtaa eksplisiittisesti
Ylipuolisen Ajatuksen kiinnekohtaan, eikö? No tämähän pakostakin
kulminoituu lopulta Kaikkeuden rentaaliseen avautuvuuteen, sillä
avaruusajassa säkenöivien Kaikkeuden Isä-Pohdintojen alkulähde on AINA
ja todellakin AINA Ihmispedon ulottuvaisuus! En ymmärrä mikä tässä voi
olla niin vaikeaa käsittää, en ole aikaisemmin nähnyt kenenkään edes
yrittäneen kiistää tätä!
>Jokainen ajatus, joka ei tunnusta ikuisuutta, on kuoleman
>ajatus. Ja jokainen, joka ajattelee ajallisia ajatuksia, palvoo
>kuolemaa ja tekee kuoleman tekoja.
Tuo pätee ainoastaan siinä tapauksessa, jos Toden ja Todentunnun
välisessä törmäyskohdassa Ihmisen realiteetti sekoittuu kosmisen
Jatkuvuuden äärimmäiseen rajapintaan. Ilman sitä ei ole Ihmistekoa,
mitä ilman ei myöskään voi olla Minä-Jatkuvuuden alueellista
kantavuutta. Mutta kuten jokainen itse varmasti näkee jokapäiväisessä
elämässään, näin ei yksinkertaisesti ole.
>Edellinen on toisin sanottuna: On olemassa ääretön määrä
>hyviä ajatuksia, synkronisia ajatuksia, jotka liittyvät täysin
>ristiriidattomasti yhteen -- Ajatukseen.
Ei tuo kyllä ole aivan sama asia kuin mitä edellä sanoit. Tässä taasen
oletat, että Suuren Ajatuksen virheettömyys tekee sen täysin
haavoittumattomaksi, ja täten Ihmisen Ajatus ei voi saavuttaa
Minä-Keskeisyyden avautuvuutta. Lienee turha sanoa etten ole samaa
mieltä.
>Joka ajattelee, ettei ole olemassa ääretöntä hyvien ja
>puhtaiden ajatuksien joukkoa, sanoo vain totuuden
>siitä, ettei hän itse ole mukana siinä joukossa;
Naulankantaan! Tuosta olen täysin samaa mieltä, joten siitä sen
enempää.
>Vain ikuisuusolento voi tunnustaa totuuden.
Mutta vain Ihmispojan profiloitumisen kannattavuus voi luoda
Täydellisen Jatkuvuuden, mikä on ainoa asia mikä voi pitää Totuuden
hengissä. Ikuisuusolento on subjekti, ei objekti, siksi sen
Jatkuvuuteen ei voi Minä-Ajatuksella vaikuttaa.
>Totuus on Jumalan perhepotretti, missä kaikki, mitä
>on, on kuvattuna yhteen ainoan kuvaan, joka on.
No nyt meni kyllä vähän yli, voisitko selittää uudestaan?
>Siellä olet Sinäkin, mutta käsität tämän vain ja
>ainoastaan katsomalla itseäsi siitä, eli totuudesta.
Ahaa! Anteeksi tuo äskeinen, nyt vasta tajusin sinun puhuvan
Ikuisuuden ehdottomuudesta. Jostain syystä sekoitin tämän mielessäni
preventiaalisen Minäkuvan suhteettomuuteen, mutta sehän onkin ihan
toinen juttu.
>Joka ei totuudesta ole, ei voi myöskään tunnustaa tätä.
Tosi on. Ainoa Totuus voi elää vain Itsellisen Ajatuksen kautta, mitä
tertiäärinen Toisinto ei aina pysty kuvaamaan tarpeeksi tarkasti. Olen
huomannut tämän itsekin.
Ainut Vain
Hansen Henri wrote:
> : Meidän ajatuksemme ovat Jumalan ajatuksia vain ja ainoastaan
> : silloin, kun ajatuksemme ovat ajatuksia Jumalasta, ikuisuudesta.
>
> Eikö meidän ajatuksemme silloin ole samoja, kaikilla, eläimillä myös,
> ajatukset jumalasta. Koska eläin kyllä ajattelee, se vain ei nimeä;
> Eikö eläin silloin ole totuudessa?
Eläimet kyllä ajattelevat, mutta eivät ns
dynaamisesta; niiden todellisuus ei laajene.
Jos eläimet pohtisivat ajatuksiaan, niin
ne olisivat ottaneet yhteyttä meihin...
ajattelullaan; rakentanneet meille ihmis-
koloja, kuten me rakennamme linnunpönttöjä jne.
Jumala on suuri, koska Hänessä on ääretön määrä
mahdollisuuksia ja suhteita: Meistä jokainen
on suhteessa toisiinsa, ja sitten myös itseensä.
> : Ja tästä siis näemme, ettei Jumala näe syntiä(mme)
> : jonka Viisaus näin virkki:
>
> Syntiä siis ei ole! Koska jos se olisi todellinen,
> niin Jumala näkisi sen; Koska Jumala ei sitä näe,
> sen täytyy olla vain tyhjää; Harhaa.
Kyllä, juuri niin sen on oltava. Jumala, joka
on 'äärettömän', käsittämättömän reaalinen, ei
voi nähdä sellaista, mitä ei ole. Ja koska
Jumala on ikuinen, hän ei voi nähdä ajallista;
hän ei näe mitään rappeutumista jms. Hän ei
näe edes murhia, koska mikään eikä kukaan ei
voi kuolla Hänelle. Hän ei näe aikaa...
> : Huomataan tuosta, että siinä on Isä itse ajatellut
> : sitä, millainen Hän on. Ja se tulee luonnostaan
> : ilmoitukseksi Jumalasta; näin ymmärretään,
> : miten profeetat ovat voineet puhua Jumalan suulla jne.
>
> En oikein vielä ole ymmärtänyt, Miten todellisen profeetan
> tuntee? Sillä eikö profeettaa pidäkin koetella, tutkia hänen
totuuttaan? Väärä profeetta voi olla viekas!! Toki väärä pro-
> feetta sanoo puhuvansa jumalan suulla, mutta minkä jumalan??!?
Kukaan ei voi väärentää totuutta ! Profeetan tuntee
totuudesta. Ja totuuden tuntee siitä, että se olento
itse tuntee totuuden.
Jokaisen, joka haluaa tuntea Profeetan, on
itse oltava totuus. Sillä vain silloin Profeetan
julistus aukeaa, koska sen on pakosta oltava
julistus todellisuudesta. Ja todellisuutta ei
todellisuudessa voi vääristää, vaan jokainen,
joka julistaa todellisuutta, tunnetaan totuudeksi
hänen Sanastaan, joka on suunnattoman loogista
ja täysin yhteensopivaa mistä aiheesta hän
sitten puhuukin.
Ja juuri sille minäkin olen perustukseni laskenut,
että nämä minun puhumani Sanat puhuvat kyllä puoles-
taan --, koska ne ovat täysin johdomukainen esitys
kaikesta, eli todellisuudesta, joka on sopusoinnussa
itsensä kanssa; todellisuudessa ei ole ristiriitaa.
Ainut Vain
Hansen Henri wrote:
> : Paratiisin Ikuiset Jumalat eivät voi itse puhua sieltä,
> : missä he ovat. Mutta He puhuvat kukin kaikkien
> : luotujen ja syntyperäisten suulla.
>
> Onko niin, että Ikuiset Jumalat ovat kaikki samaa?
> Vai onko Ikuisia Jumalia Äärettömästi, Erilaisia,
> Kuten luotuja? Sillä eivätkö luodut ole juuri eri-
> laisuudessaan samaa?!?
On olemassa yksi ainoa, jakamaton Jumaluus.
Mutta siihen sisältyy kolme infiniittistä ja
yhtä ikuista persoonaa: Jumala Isä, Jumala
Poika ja Jumala Henki.
Mutta jos lähdemme 'tutkimaan' totaalista
todellisuutta, meidän on ideoitava siihen
yksi ainoa, eksistentiaalinen Olento, joka
tahdollaan on jakanut itsensä Seitsemäksi
Infiniittisyyden Absoluutiksi.
Jumaluuden laajentuminen saa aikaan siihen
sisältyvien äärettömyyden potentiaalien aktuaa-
listumista. Ja se tuo esille Jumalia, joilla
on tietty alku (mutta ei loppua) erotteena
Paratiisin kolmelle Ikuiselle Jumalalle,
joilla ei mitään alkua ole.
Yhteen Jumaluuteen kuuluu siis kolme ikuista Para-
tiisin infiniittistä ja absoluuttista Jumalaa,
sekä Kokemuksen Jumala ja Olevaistumisen Jumala,
mutta myös loputon määrä Jumaluutta luoduissa,
syntyneissä ja heidän kaikkien erilaisissa
yhtymissä, kuten Kolminaisuutena.
Ainut Vain
Hansen Henri wrote:
> : Juuri luotujensa kautta totuus Jumaluudesta kasvaa.
> : Eikä se kasvu pääty milloinkaan.
>
> Onko se koskaan alkanutkaan!?! Miten se voi alkaa,
> jos ei se lopu, eikö alku ja loppu ole ikuisuudessa
> samoja; Toista ei voi olla ilman toista??
Ikuisuudesta saakka kasvu on ollut ja tulee aina
olemaan. Sille ei ole olemassa mitään päätettä,
mutta vain Universaalinen Isä yksin MINÄ OLEN
-Olevaisena voi tuntea sellaisen 'lopun', missä
Hän on kasvokkain kokemuksellisuudesta nousseen
yhtä mahtavan MINÄ OLEN -Olevaisen kanssa. Ja
Universaaliselle Isälle tämä on jo nyt totta,
mutta meidän muiden tulee 'odottaa'. Siellä
esikokemuksellinen MINÄ OLEN keskustelee tasa-
vertaisensa kaiken kokemuksen jälkeisen MINÄ
OLEN -Olevaisen kanssa. Sitä, mistä He keskus-
televat, meidän on syytä ottaa selvää kukin itse...
Se ottaa kuitenkin ikuisuuden...
> Vai onko Kasvu _nyt_ aina?
Kyllä.
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Eläimet kyllä ajattelevat, mutta eivät ns
: dynaamisesta; niiden todellisuus ei laajene.
: Jos eläimet pohtisivat ajatuksiaan, niin
: ne olisivat ottaneet yhteyttä meihin...
: ajattelullaan; rakentanneet meille ihmis-
: koloja, kuten me rakennamme linnunpönttöjä jne.
Eikö ihminen joka rakentaa pöntön tai ihminen joka ei-rakenna-pönttöä ole
eri ihmisiä; Jos lintu ei-rakenna pönttöä, koska se on vain sellainen
lintu, joka ei rakenna pönttöä; Rakentava lintu siis rakentaisi
ihmis-pöntön!! Minä en ole rakentanut pönttöjä- olen siis sama kuin tuo
ei-rakentava lintu tässä suhteessa!
Sanot, että eläimissä ei ole mitään dynamiikkaa, mitä jos niiden
dynamiikka onkin vain sellaista, jota et ymmärrä!? Ja miksi sanot, että
ihmisen todellisuus laajenee; Sehän pienenee!! Sillä jos se laajenisi,
olisi uusi todellisuus aina entistä suurempi, eikö tämä ihmisen uusi
todellisuus vaadi järjestystä, vertauskohdan?!? Mikä on vertauskohta, jos
ei ajallinen, rajoitettu?!?
Sillä eihän toki ajattomaan, infiniittiseen mitään voi verrata; Suuruus ja
pienuus ovat rajattomassa aina saman kokoisia, sillä jos ne eivät olisi,
täytyisi olla jokin mitta ja järjestys, jolla sanottaisiin:"tällä on
suuruus, tällä pienuus, ja tämä on näiden välissä." Välissä oleva on siis
Suurelle pieni ja pienelle Suuri!! Näin siis on jokin raja, jonka toisella
puolella on pientä, toisella suurta. Nyt jos otamme niiden välistä uuden
rajan, siinä on väli. AJALLINEN VÄLI. Koska sanoa, että on kasvanut, on
sanoa, että on tullut suuremmaksi; Joten välissä on kaksi vähemmän suurta,
niiden välissä kaksi, jne. Joten siis aina voimme pilkkoa suuruuden ja
pienuuden pienempiin ajallisiin palikoihin.
: Ja juuri sille minäkin olen perustukseni laskenut,
: että nämä minun puhumani Sanat puhuvat kyllä puoles-
: taan --, koska ne ovat täysin johdomukainen esitys
: kaikesta, eli todellisuudesta, joka on sopusoinnussa
: itsensä kanssa; todellisuudessa ei ole ristiriitaa.
Kerro, miksi näen niissä ristiriitaa; Missä olen tehnyt virheen.?
Sillä virheenhän minä olen thnyt, kun olen nähnyt ristiriitoja siellä,
missä niitä ei pidä oleman!
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti
> Sanot, että eläimissä ei ole mitään dynamiikkaa, mitä jos niiden
> dynamiikka onkin vain sellaista, jota et ymmärrä!? Ja miksi sanot, että
> ihmisen todellisuus laajenee; Sehän pienenee!! Sillä jos se laajenisi,
> olisi uusi todellisuus aina entistä suurempi, eikö tämä ihmisen uusi
> todellisuus vaadi järjestystä, vertauskohdan?!? Mikä on vertauskohta, jos
> ei ajallinen, rajoitettu?!?
Infiniittinen 'vertaa' meissä sen, sillä Sanojeni mukaanhan
Hän meissä myös ajattelee. Ja on sanottu, että Infiniittinen
on itsessään järjestynyt energia vailla alkua ja loppua.
Olet oikeassa, ettei luotu siihen pystyisikään, mutta sellainen
ei ole mikään ongelma Isälle.
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti
> todellisuus vaadi järjestystä, vertauskohdan?!? Mikä on vertauskohta, jos
> ei ajallinen, rajoitettu?!?
>
> Sillä eihän toki ajattomaan, infiniittiseen mitään voi verrata; Suuruus
ja
> pienuus ovat rajattomassa aina saman kokoisia, sillä jos ne eivät olisi,
> täytyisi olla jokin mitta ja järjestys, jolla sanottaisiin:"tällä on
> suuruus, tällä pienuus, ja tämä on näiden välissä." Välissä oleva on siis
> Suurelle pieni ja pienelle Suuri!! Näin siis on jokin raja, jonka
toisella
> puolella on pientä, toisella suurta. Nyt jos otamme niiden välistä uuden
> rajan, siinä on väli. AJALLINEN VÄLI. Koska sanoa, että on kasvanut, on
> sanoa, että on tullut suuremmaksi; Joten välissä on kaksi vähemmän
suurta,
> niiden välissä kaksi, jne. Joten siis aina voimme pilkkoa suuruuden ja
> pienuuden pienempiin ajallisiin palikoihin.
Anna Isän ajatella puolestasi. Tai anna ainakin Hänen
johdattaa Sinua -- myös ajattelussa. Se on Isän tahto
ja rakkaus, joka ohjaa kaikkea ja ylläpitää kaikkeutta.
Ajatellaanpa vielä minuuden kasvua Jumalassa silloin,
kun joku meistä on ensin ajatellut A ja sitten B, joka
voitaisiin ihmisten mielestä käsittää A. Niin, lyhemmin
sanottuna kyseessä on kuin olisi puhaltanut ilmaa
palloon. Mitään rajaa siitä ei löydetä, mutta kuvaannol-
lisesti katsoen voitaisiin nähdä siinä jokin diskreetti
tapahtuma; että minuus kasvaisi lisäämällä yksittäisiä
ajatuksia vanhoihin ajatuksiin.
Mutta jälleen pitää huomauttaa, ettei ajatuksella ole
tilaulottuvuutta; ääretön määrä ajatuksia sopii vallan
mainiosti neulan kärkeen ja tilaa jää vielä äärettömästi
jokaisen ajatuksen väliinkin. Toisin sanoen: Paratiiisi
ei ole avaruudessa eikä se ole ajallinen.
Ja edelleen: Koska siis todellisuus on sellainen kuin se
on tässä kuvattuna, ja suunnattoman paljon sinne suuntaan,
niin pohdistasi näistä asioista pitäisi lähteä sen todellisuuden
perustalta, eikä inhimillisen ajattelun pohjalta.
Sehän on ajatus/energia itse, joka tarkastelee itseään,
ja siten kaikki, jotka yrittävät nähdä siitä minä-rajapintaa,
on jo tuomittu epäonnistumaan siksikin, koska se ei
ole ajattelua todellisuudesta.
Kun tutkijat katselevat kvanttikokeita, niin siinä energia
katselee energiaa; energia tulkitsee itseään. Ja juuri
tästä johtuu, että 'tietoisuus täytyy huomioida tulkinnassa'...
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti;
> : Huomataan tuosta, että siinä on Isä itse ajatellut
> : sitä, millainen Hän on. Ja se tulee luonnostaan
> : ilmoitukseksi Jumalasta; näin ymmärretään,
> : miten profeetat ovat voineet puhua Jumalan suulla jne.
>
> En oikein vielä ole ymmärtänyt, Miten todellisen profeetan tuntee? Sillä
> eikö profeettaa pidäkin koetella, tutkia hänen totuuttaan? Väärä
profeetta
> voi olla viekas!! Toki väärä profeetta sanoo puhuvansa jumalan suulla,
> mutta minkä jumalan??!?
Profeetan tuntee virtauksesta; sen voimasta.
Profeetan Sanat virtaavat, kun taasen muiden sanat
ovat akanvirta muinaisten profeettojen virrasta.
Jumala kuin Jumala. Kuten ihmisen on mahdotonta
erottaa egon olemista egon olemisesta, niin myös
Jumala on aina Jumala.
Ei edes se auta ihmistä erottamaan olemista
olemisesta, vaikka hän antaisi nimen ja numeron
ja tatuoinnin sekä näppylät erilaiset kaikki kaikille.
Jos jokaisen ihmisen ego olisi olemiseltaan erilaista
kuin muiden egojen oleminen, niin se pitäisi tulla
ilmi kielestä; eli jokaisella egolla olisi oltava
egon olemiselle täysin muista egoista poikkeava
termi ja symboli ja käsite ja idea.
Mikä oleminen egolle, se myös sen nimelle.
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Ja edelleen: Koska siis todellisuus on sellainen kuin se
: on tässä kuvattuna, ja suunnattoman paljon sinne suuntaan,
: niin pohdistasi näistä asioista pitäisi lähteä sen todellisuuden
: perustalta, eikä inhimillisen ajattelun pohjalta.
Kuinka voi profeetta kuvata kielellä totuuden? Minäpä kerron:
Epätäydellisesti. Ja mitä onkaan sanottu epätäydellisestä totuudesta?!?
Valetta, roskaa!! Kielellä kuvaaminen on ihmisen nimillä, kuoleman,
tyhjyyden nimillä puhumista. Todellisuus on nimi; vaikka tosi todellisuus
on Totta, niin nimeämällä sen teemme siitä inhimillistä ajattelua. Sillä
kun ihminen näkee jotain uutta, hän antaa sille nimen, kuin lapselle. Ja
kuten sanoit lapsien nimistä, ne ovat kuoleman nimiä. Nimeämällä asian
teemme siitä illuusion; Siksi Jumalalla ei voi olla nimeä, jos Jumala ei
ole illuusio!!.
: Sehän on ajatus/energia itse, joka tarkastelee itseään,
: ja siten kaikki, jotka yrittävät nähdä siitä minä-rajapintaa,
: on jo tuomittu epäonnistumaan siksikin, koska se ei
: ole ajattelua todellisuudesta.
Todellisuus on siis avoin, eikö niin; Jokainen todellisuuden
osatodellisuus sisältää äärettömän määrän totuutta, eikä mitään sen
ulkopuolelta, todellisuudella ei ole pintaa, joukkoa, jonka ympäriltä
löytyisi epä-totta??
Sillä eikös raja-pinta ole sellainen pinta, jonka ympäriltä löytyy aina
jotain itse joukosta ja jotain sen ulkopuolelta!?! Minä ei siis voi nähdä
mitään itsensä ulkopuolelta, joten sen täytyy olla avoin; Ilman rajaa;
RAJATON!?!
: Kun tutkijat katselevat kvanttikokeita, niin siinä energia
: katselee energiaa; energia tulkitsee itseään. Ja juuri
: tästä johtuu, että 'tietoisuus täytyy huomioida tulkinnassa'...
Eikö tietoisuus tarvitsekin huomioida juuri tämän vuoksi; Se on juuri se
mitä se itse mittaa?? Tulkintaa ei voi olla, vai voiko? Eihän tulkinta ole
muuta kuin asian itsensä unohtamista, illuusion liittämistä; Siis
tulkitseminen on myös harhaa, eikö niin?
Koska tulkintahan aina vaatii asioiden nimeämistä, ihminen nimeää ihmisen
nimillä, vai kuinka?
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti;
> : Mutta kaikki sen sisäisen ihmisen ajatukset, jotka eivät
> : ole ajatuksia Jumalasta, ykseydestä, ovat sen sisäisen
> : ihmisen illuusiota, jota sen on -- tietty -- lupa pitää
> : todellisuutenaan. Mutta pelastus on juuri siinäkin,
> : että Vapahtaja tulee mailmaan ja kertoo näille
> : ihmisille, että te petätte itseänne.
>
> Mutta!! Eikös petoksen uhrit ole taipuvaisia epäluottamukseen!?! Jos nyt
> Vapahtaja tulee, mistä tietävät ihmiset, petetyt, että vapahtaja on
> Vapahtaja, eikä väärä profeetta!?!
He, jotka eivät anna pettää itseään, tuntevat kyllä Vapahtajan.
Vapautetut eivät enää ole taipuvaisia epäluottamukseen,
sillä he ovat vapaita. Vain epäuskovat ovat sellaisessa
illuusiossa, missä heitä kohtaa epäusko ja -luottamus.
> : Olen hyvin perillä siitä, ettei kenenkään ego halua
> : kuolla; että ihmisen on hyvin vaikea luopua minä-
> : kuvitelmistaan. Mutta sen sanon yhä uudestaan,
> : ettei mikään kuole, kun ihminen syntyy uudestaan
> : ylhäältä. Egoa ei ole olemassa missään, jotta se
> : voisi mitenkään kokea kuoleman.
>
> Kuinka harha voi peittää totuuden alleen, kuinka näin on päässyt
> käymään?? Mikä on synnyttänyt illuusion, mistä se on? Miksi se on?
Hetimmiten ihmisen alusta saakka ihminen on saanut
hengellistä opetusta. Ja aina on ollut ihmisiä, jotka
ovat myös sen ottaneet vastaan; eli aina on ollut
ihmisiä; Profeettoja, Opettajia, Valaistuneita, jotka
eivät ole antaneet maailman pettää itseään, vaan ovat
nähneet minän harhana ja siitä ovat tehneet itse eron
sekä yrittäneet siten vapauttaa myös aikalaisiaan.
Mutta tähän saakka enemmistö on aina sulkenut
korvansa totuudelta, eivätkä ole kuunnelleet sitä.
Ja juuri tuo pettureiden sukupolvet ylittävä kulkue on
yhä uudestaan ja uudestaan johdattanut lapset siihen
samaan pimeyteeen, missä he itse ovat, jota he valona
pitävät ja totuutenaan myöskin sekä todellisuutenaan.
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Ei edes se auta ihmistä erottamaan olemista
: olemisesta, vaikka hän antaisi nimen ja numeron
: ja tatuoinnin sekä näppylät erilaiset kaikki kaikille.
Mutta eikös ihminen juurikin näin tee; Nimeää sanoin. Sanat ovat nimiä
ajatuksille ja esineille, eikö niin?
: Jos jokaisen ihmisen ego olisi olemiseltaan erilaista
: kuin muiden egojen oleminen, niin se pitäisi tulla
: ilmi kielestä; eli jokaisella egolla olisi oltava
: egon olemiselle täysin muista egoista poikkeava
: termi ja symboli ja käsite ja idea.
Mutta niinhän se on!! Minä sanon, tuossapa on kaunis nainen! Mutta tulee
toinen ja sanoo, ei se ole mikään kaunis; Kaunis on eri asian nimi!! Näin
on kaikessa ihmisen kielessä, Mikä yhdelle on yksi, on toiselle eri. Kun
ne nyt kuulostavat samoilta, ja jopa näyttävät samoilta, niin niitä
luullaan samoiksi, Mutta Kaunis on eri kaunis eri egoille; Vasta kun ego
lakkaa olemasta, tulee todellinen kauneus selväksi, ymmärsinkö oikein?!?
: Mikä oleminen egolle, se myös sen nimelle.
Niin juuri.
--
.:[ Henri Hansen : han...@cc.tut.fi : www.students.tut.fi/~hansen ]:.
Täytyy sanoa, että näitten juttujen avauduttua ne on jotkut ihan hyviäkin.
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti;
> : Mutta jos tai kun henki tarkastelee henkivien
> : olentojen elämää, niin huomataan, miten esim
> : kissaus säilyy, koiraus ei kuole; eläinten per-
> : soonallisuus ja sitä myötä identiteetti on
> : niiden siemenessä, joka säilyy sukupolvissa.
>
> : Kun taasen ihmisten identiteetti on tajunnassa...,
> : missä kasvaa kuolematon siemen ikuisuutta varten.
>
> Onko eläimen identiteetti vähemmän arvokas kuin ihmisen; Ei kai?
Ei eläimillä ole identiteettiä ja ihminen on taipuvainen
pitämään ajallista egonsa identiteettiaan arvoltaan
ikuisena, vaikka ei myöntäisikään ihmissielunkuole-
mattomuutta.
Tai: eläinten identiteetti on Pyhän Hengen virtapiireissä,
kun taasen eläimestä nousseen ihmisen virtapiireistä
yksilöllistyy jokin sellainen absoluuttinen realiteettipiste,
jonka Universaalinen Isä näkee henkifragmenttinsa kannalta
oivallisena kiinnepisteenä; Hänellä on siinä kiintopiste, johon
lähettää absoluuttinen henkensä, joka johdattaa ihmissielun
takaisin Isän luokse. Bumerangi-ilmiötä siis.
> Ja miksi
> tajunta on jokin todellinen, eikö tajunta juuri ole illuusio??!? Ihmisen
> illuusiota, ja eläimilläkin on illuusioita, eikö muka?!? Miksi oppiikaan
> koira tai kissa, kun sille opettaa? Eikö ihminen siirrä silloin omia
> illuusioitaan eläimelle, ja turmele eläimen, tee sille egon?
Tajunta kuuluu aineellisuuteen. Se on yhtä todellinen
kuin ainekin. Tajunta kuitenkin saa mielellisyyden, kun
se järjestyy, eli tajunnan järjestyminen saa aikaan
mielen ilmaantumisen. Ja mieli taasen käsittää
kosmisia suhteita; mieli ylittää avaruutta ja pyrkii
aineen herruuteen.
Eläimet oppivat, koska Hengen yksilöllisteyt virta-
piirit opettavat niitä. Näin on myös ihmisen hermoston
laita; intuitio tulee Pyhältä Hengeltä, niin myös rohkeus,
ymmärrys, tieto, neuvo, palvonta sekä viisaus. Mutta
eläinten hermostoon ei Palvonnanhenki eikä Viisauden-
henki saa otetta.
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti;
> : Ei edes se auta ihmistä erottamaan olemista
> : olemisesta, vaikka hän antaisi nimen ja numeron
> : ja tatuoinnin sekä näppylät erilaiset kaikki kaikille.
>
> Mutta eikös ihminen juurikin näin tee; Nimeää sanoin.
> Sanat ovat nimiä ajatuksille ja esineille, eikö niin?
Niin. Mutta ennen sitä on oltava jotakin yhteistä -- kuten
oleminen, avaruus, ihminen, ikuisuus, absoluutti jne. Niin
kuin todellisuus perustuu tietyille absoluuteille, niin myös
illuusiotodellisuus joutuu siinä saman lain alle; että
mitä tahansa ajatellaankin olevaksi, niin siinä on
jokin perusta itsessään ajateltuna, ajattelematta sitä.
Niin siis maailman ajattelussa yleensä se tai mikä
tahansa perusta pidetään täysin niin itsestään-
selvänä, ettei sitä _tarvitse_ ajatella. Ja jos joku
sitä ajattelee, niin maailman ajattelu kyllä sen
välittömimmin tuomitsee 'huuhaana', turhana
hömpötyksenä ja sillai...
Maailmanajattelussa absoluuttina on ego !
Joka sanoo, ettei egoa ole olemassa, sen maailma
välittömästi tuomitsee huuhaan puhujana. Mutta
maailma ei tällöin pysty näkemään, että silloin ja
siinä se itse pitää egoa absoluuttisena. Ja se, mikä
niin on korotettuna, on oltava myöskin muuttumatonta.
Ja mikä niin on muuttumattomaksi nähtynä,
on oltava myöskin ikuinen. Näin siis voidaan
nähdä, että maailman ajattelu perustuu Jumalan
kvaliteeteille; Jumalan, jonka maailma kieltää.
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti
> : Jos jokaisen ihmisen ego olisi olemiseltaan erilaista
> : kuin muiden egojen oleminen, niin se pitäisi tulla
> : ilmi kielestä; eli jokaisella egolla olisi oltava
> : egon olemiselle täysin muista egoista poikkeava
> : termi ja symboli ja käsite ja idea.
>
> Mutta niinhän se on!! Minä sanon, tuossapa on kaunis nainen! Mutta tulee
> toinen ja sanoo, ei se ole mikään kaunis; Kaunis on eri asian nimi!! Näin
> on kaikessa ihmisen kielessä, Mikä yhdelle on yksi, on toiselle eri. Kun
> ne nyt kuulostavat samoilta, ja jopa näyttävät samoilta, niin niitä
> luullaan samoiksi, Mutta Kaunis on eri kaunis eri egoille; Vasta kun ego
> lakkaa olemasta, tulee todellinen kauneus selväksi, ymmärsinkö oikein?!?
Tämäpä oli se, jota odotinkin ;-) Meillä siis on kuitenkin yhteiset
kielelliset symbolit, kuten kauneus kauneudelle, oleminen
olemiselle, minä minälle jne. Emme pääse eroon yhteisyydestä,
josta olisi päästävä eroon, jos _minä_ olisi todellinen.
Ja minä olisi todellinen vain silloin ja siinä, jos jokaisen minä olisi
itsestään olemisen piirissä omana olevaisenaan.
Mutta heti huomataan, että silloinkin meillä olisi
yksi absoluuttinen referenssi; olemisen piiri; ympäristö
(ja muuten siiitäkin nähdään, että on olemassa egon
olemisesta riippumaton oleminen).
Ja kielen alkuset nousevat olemisesta; sen perimmäisyydestä.
Olemisen perimmäisistä realiteeteista siis kielen yhteisyys
nousee. Eikä meidän siis hyödytä kieltää sitä; me olemme
kaikki aseteut tähän maailman, jonka maasta ja vedestä
kehomme on rakennettu, ja jota yllä pitää yksi yhteinen
aurinko ja vesivaramme sekä ilmakehämme, joka on yksi.
Olkoonkin, etttä meillä itsekullakin on omat vivahteemme,
millä noita alkujamme kuvaamme, niin niiden itsensä
oleminen on meille yhteistä; emme voi kieltää niitä,
vaikka käsittäisimmekin auringon, maan, minän jne
toisistamme poikkeavasti.
Siksipä Sinä oikein sanoit (minulle), että vasta kun
ego lakkaa kuvittelemasta perimmäisyydelleen eroa
muista, niin se käsittää kauneuden kauneutena
kauneudessa, joka on tämä maailma ja sen kaikkeus.
Ainut Vain
Hansen Henri <han...@cc.tut.fi> kirjoitti;
> : Ja edelleen: Koska siis todellisuus on sellainen kuin se
> : on tässä kuvattuna, ja suunnattoman paljon sinne suuntaan,
> : niin pohdistasi näistä asioista pitäisi lähteä sen todellisuuden
> : perustalta, eikä inhimillisen ajattelun pohjalta.
>
> Kuinka voi profeetta kuvata kielellä totuuden? Minäpä kerron:
> Epätäydellisesti. Ja mitä onkaan sanottu epätäydellisestä totuudesta?!?
Tästäpä jo aiemmin profetoinkin varemmin Sanoilla, että
jopa Jumalan Pojan puhumat Sanat ovat kertaalleen
käännettty irti todellisuudesta. Ja siten jokainen, joka
puhuu todellisuudesta egonsa piiristä käsin, vääntää
väkisin siihen yhden käännön lisää. Eli egoiset sanat
ovat kahdesti väännetty irti todellisuudesta.
Jumalan Poika Jumalan Sanana on totuus todellisuuden,
mutta ihmisen sanoille ja hänen kielelleen ei edes Jumalan
Poika Sanana käänny mitenkään. Sellaista tulkkia ei
olekaan, joka kääntää elämän staattisiksi sanoiksi.
Mutta toisin päin: Jokainen elämään päässyt kääntää
kyllä minkä tahansa kuolleen kirjaimen itselleen totuudeksi.
Mutta siinäkään ei voida käyttää tulkkia...
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Niin. Mutta ennen sitä on oltava jotakin yhteistä -- kuten
: oleminen, avaruus, ihminen, ikuisuus, absoluutti jne. Niin
: kuin todellisuus perustuu tietyille absoluuteille, niin myös
: illuusiotodellisuus joutuu siinä saman lain alle; että
: mitä tahansa ajatellaankin olevaksi, niin siinä on
: jokin perusta itsessään ajateltuna, ajattelematta sitä.
Onko niin, että ihmiselle, joka ajattelee egonsa ajattelevan, avaruus,
ihminen, etc. ovat vääriä? Onko se mitä joku sanoo ihmiseksi, jotain muuta
kuin ihminen, paitsi jos se sattumalta osuu oikeaan? Ikäänkuin joku
sanoisi jokaista patsasta ja jokaista nukkea ja sellaista ihmiseksi, joku
voisi sanoa avaruudeksi jotain, mikä ei sitä ole, ikuiseksi jotakin
ajallista, absoluuttiseksi jotakin vajaata, tai jopa illuusioksi jotakin
todellista?!?! Eikö näin juuri käy ihmisille??
--
.:[ Henri Hansen : han...@cc.tut.fi : www.students.tut.fi/~hansen ]:.
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Tämäpä oli se, jota odotinkin ;-) Meillä siis on kuitenkin yhteiset
: kielelliset symbolit, kuten kauneus kauneudelle, oleminen
: olemiselle, minä minälle jne. Emme pääse eroon yhteisyydestä,
: josta olisi päästävä eroon, jos _minä_ olisi todellinen.
Ahaa! Siis sanojen moniselitteisyys johtuu vain siitä, että ihmiset eivät
tunne totuutta; Totuudessa olevat ihmiset siis ymmärtävät kielen
yksikäsitteisenä??
: Siksipä Sinä oikein sanoit (minulle), että vasta kun
: ego lakkaa kuvittelemasta perimmäisyydelleen eroa
: muista, niin se käsittää kauneuden kauneutena
: kauneudessa, joka on tämä maailma ja sen kaikkeus.
Eli juuri niin!!
Hansen Henri
Ainut Vain (ke...@lib.hel.fi) wrote:
: Tästäpä jo aiemmin profetoinkin varemmin Sanoilla, että
: jopa Jumalan Pojan puhumat Sanat ovat kertaalleen
: käännettty irti todellisuudesta. Ja siten jokainen, joka
: puhuu todellisuudesta egonsa piiristä käsin, vääntää
: väkisin siihen yhden käännön lisää. Eli egoiset sanat
: ovat kahdesti väännetty irti todellisuudesta.
Kun pappi nousee saarnastuoliin puhumaan "jumalasta" hän puhuukin vain
egostaan?!?
: Mutta toisin päin: Jokainen elämään päässyt kääntää
: kyllä minkä tahansa kuolleen kirjaimen itselleen totuudeksi.
: Mutta siinäkään ei voida käyttää tulkkia...
Siis vasta kun pääsee elämään, voi ymmärtää?!? Kuinka voi sellainen
ymmärtää, joka ei elämässä ole? Voiko ymmärryksen löytää itse, vai
täytyykö se saada?!? Sillä eiväthän ne, jotka eivät ole elämässä ymmärrä
kuollutta kirjainta lainkaan kuolleeksi, vaan pitävät sitä elävänä?!?
Miten voi siitä harhasta vapautua!?!
Ainut Vain
Hansen Henri wrote:
> : Tästäpä jo aiemmin profetoinkin varemmin Sanoilla, että
> : jopa Jumalan Pojan puhumat Sanat ovat kertaalleen
> : käännetty irti todellisuudesta. Ja siten jokainen, joka
> : puhuu todellisuudesta egonsa piiristä käsin, vääntää
> : väkisin siihen yhden käännön lisää. Eli egoiset sanat
> : ovat kahdesti väännetty irti todellisuudesta.
>
> Kun pappi nousee saarnastuoliin puhumaan "jumalasta"
> hän puhuukin vain egostaan?!?
Egon Jumala on ego . Sillä on kyllä todellisuuden
Jumalalta lainattuja ominaisuuksia, mutta kuulija-
kunnan on kuitenkin 'oivallettava', että tässä nyt
puhutaan Jumalasta, kun itse asiassa puhutaan minästä,
joka on muillekin egoille 'tv:stä tuttu'; eli sel-
lainen egon puhe miellyttää egoja, kun taasen oikean
profeetan puhe saa heiltä aina tuomion... -- koska
profeetan on mahdotonta olla oikea profeetta, jos
hän puheellaan yrittäisi silitellä egoja...
> : Mutta toisin päin: Jokainen elämään päässyt kääntää
> : kyllä minkä tahansa kuolleen kirjaimen itselleen totuudeksi.
> : Mutta siinäkään ei voida käyttää tulkkia...
>
> Siis vasta kun pääsee elämään, voi ymmärtää?!? Kuinka voi sellainen
> ymmärtää, joka ei elämässä ole? Voiko ymmärryksen löytää itse, vai
> täytyykö se saada?!? Sillä eiväthän ne, jotka eivät ole elämässä ymmärrä
> kuollutta kirjainta lainkaan kuolleeksi, vaan pitävät sitä elävänä?!?
> Miten voi siitä harhasta vapautua!?!
Olemalla rehellinen, tutkimalla rohkeasti luontoa,
antamalla muille rauhansa, ja olematta syyttämättä
itseään sekä jokaista muutakin.
Jumala ei ole salannut itseään. Luonnosta Jumala
voidaan löytää vain rehellisyydessä Hänen tekojaan
tarkkaamalla; Jumala on salassa vilpillisiltä,
panettelijoilta, vihaajilta jms.
Rehellisyys, rohkeus, rauhallisuus ja rakkaus
kuuluvat yleishyveisiin, joiden noudattajan
ei heti tarvitse huutaa kadulla Jumalaa, mutta
joiden noudattajan on mahdotonta olla löytämättä
Jumalaa.
Ovathan maailman ihmiset, kaiken maailman
jumalattomatkin kautta aikain sanoneet, ettei
Jumalaan tarvitse sinänsä uskoa ollakseen hyveel-
linen; rehellinen, rohkea, rauhaa rakastava jne.
Mutta kun he eivät ole osanneet olla. Mutta aina,
kun joku on osannut olla sitä, hän on löytänyt
Jumalan.
Ainut Vain
Hansen Henri wrote:
> : Niin. Mutta ennen sitä on oltava jotakin yhteistä -- kuten
> : oleminen, avaruus, ihminen, ikuisuus, absoluutti jne. Niin
> : kuin todellisuus perustuu tietyille absoluuteille, niin myös
> : illuusiotodellisuus joutuu siinä saman lain alle; että
> : mitä tahansa ajatellaankin olevaksi, niin siinä on
> : jokin perusta itsessään ajateltuna, ajattelematta sitä.
>
> Onko niin, että ihmiselle, joka ajattelee egonsa
> ajattelevan, avaruus, ihminen, etc. ovat vääriä?
Ne ovat sinänsä vääriä -- koska egoistinen ei voi
myöntää todellisuudelle mitään absoluuttista,
ikuista, infiniittistä, täydellistä perustaa.
Ja koska ego ei sitä voi myöntää - itse katoamatta --,
niin se kieltäytyy siten ajattelemasta syntyjä syviä.
Siis ego ei voi kadottaa itseään. Se sama ominaisuus
on myös kaikella jumalallisella; Jumalan on täysin
mahdotonta kadottaa itseään.
Mutta kumpi on silloin todellinen. Molemmat
eivät voi olla oikeassa, eivätkä molemmat voi
rauteta tyhjyyteen. Ja toinen niistä vää-
jäämättä tuhoisi itsensä välittömästi, jos
tunnustaisi rehellisesti toisen olemassaolon.
Mutta kummankaan on täysin mahdotonta tunnustaa
toistaan: Jumalan on mahdotota tunnustaa ihmis-
egoa. Ja Ihmisen egon täysin mahdotonta tunnustaa
Jumala. Mikä nyt neuvoksi tähän kaameaan patti-
tilanteeseen ?
Tie on tämä: Jumala voi ajatella miten tahansa
itseään -- kaikessa. Mutta ego käyttää Jumalan
ajattelua rajallisena pitääkseen itsensä olemisen
piirissä. Ja siihen ajatteluun kuuluu egosta
huolimatta hyveet, kuten rehellisyys jne.
Siis nyt ihmisen vain pitäisi tunnustaa
hyveet itselleen ja myös toimia hyveellisenä.
Egoa siis suostutellaan ja johdatellaan sillä,
millä se itseäänkin johdattaa; eli tavoilla,
seremonioilla, toistoilla, juhlallisuudella jne.
Kun ego vain saadaan suostumaan ottamaan
jokin hyve tavakseen (kuten se on omaksunut
vanhempiensa tavan katsoa maailman pintaa),
niin se sen jälkeen pystyy ottamaan tavak-
seen muitakin hyveitä. Ja niin ego hiljal-
leen lipuu horisontin taa...
Helppoa, sano ;-)
Ainut Vain
Hansen Henri wrote:
> : Tämäpä oli se, jota odotinkin ;-) Meillä siis on kuitenkin yhteiset
> : kielelliset symbolit, kuten kauneus kauneudelle, oleminen
> : olemiselle, minä minälle jne. Emme pääse eroon yhteisyydestä,
> : josta olisi päästävä eroon, jos _minä_ olisi todellinen.
>
> Ahaa! Siis sanojen moniselitteisyys johtuu vain siitä,
> että ihmiset eivät tunne totuutta; Totuudessa olevat
> ihmiset siis ymmärtävät kielen yksikäsitteisenä??
Kyllä, melko tarkkaan niin; he ymmärtävät toisiaan
jo puolesta sanasta. Tämän näin aivan äskettäin
omin silmin, kun sain hämmästellä, kuinka tarkkaan
Sanctius henkevyydessään näki kirjoitelmistani
sitä totuutta, mitä muut eivät -- ainakaan kertoneet.
Olethan kaiketi huomannut, miten hyvin synkkaavat
kaverit, parit, veljekset jne, ymmärtävät toisiaan
usein jo ilman sanojakin; he näyttävät ikään kuin
tuntevan toistensa ajatuksetkin. Ja kuinka usein
he jatkavat luontevasti toisen ajatuksen, lauseen...
Se sellainen ei olisi mahdollista, jos kielen
perusta ei olisi perimmäisyydessään sama kaikille.
Mutta milloin tällä maailmalla on synkannut...
Ainut Vain
Jari Kontio wrote:
> > > Mutta eikös ihminen juurikin näin tee; Nimeää sanoin.
> > > Sanat ovat nimiä ajatuksille ja esineille, eikö niin?
> >
> > Niin. Mutta ennen sitä on oltava jotakin yhteistä -- kuten
> > oleminen, avaruus, ihminen, ikuisuus, absoluutti jne.
>
> Jälleen kerran pelkkää sanoilla leikkimistä, runoutta.
> Kaikki uskikset on pelkkiä runoilijoita.
Hesari tänään kulttuureissaan: "Näyttääkin
siltä, että jako fyysikoihin ja lyyrikoihin
on käynyt epäolennaiseksi -- ."
Kun oli puhetta Hannu Karttusen palkintokirjasta... ;-)
Jari Kontio
> >
> > Mutta eikös ihminen juurikin näin tee; Nimeää sanoin.
> > Sanat ovat nimiä ajatuksille ja esineille, eikö niin?
>
> Niin. Mutta ennen sitä on oltava jotakin yhteistä -- kuten
> oleminen, avaruus, ihminen, ikuisuus, absoluutti jne.
Jälleen kerran pelkkää sanoilla leikkimistä, runoutta. Kaikki uskikset
on pelkkiä runoilijoita.
> Ja jos joku
> sitä ajattelee, niin maailman ajattelu kyllä sen
> välittömimmin tuomitsee 'huuhaana', turhana
> hömpötyksenä ja sillai...
Miten voi olla varma siitä, ettei se ole pelkkää huuhaata ja turhaa
hömpötystä? Itse olet jäävi kommentoimaan omien ajatustesi
huuhaa-astetta.
> Maailmanajattelussa absoluuttina on ego !
Ai kun kiva. Raas sitä runonlausuntaa.
> Joka sanoo, ettei egoa ole olemassa, sen maailma
> välittömästi tuomitsee huuhaan puhujana.
Miten niin? Kuka on väittänyt että egoa ei ole olemassa? (paitsi, jos
väität, että ego on joku henki, joka kuoleman jälkeen leijuu taivaaseen,
silloin täytyy sanoa, että huuhaan puhujahan se sinäkin olet)
> Ja mikä niin on muuttumattomaksi nähtynä,
> on oltava myöskin ikuinen. Näin siis voidaan
> nähdä, että maailman ajattelu perustuu Jumalan
> kvaliteeteille; Jumalan, jonka maailma kieltää.
Kylläpä käytät taas hienoja sanoja... kvaliteetti... Eiköhän asia ole
kuitenkin niin, että maailman ajattelu ei perustu jumalan
"kvaliteeteille", vaan jumalan "kvaliteetit" perustuvat maailman
ajattelulle???
Ainut Vain
Sanctius wrote:
> Hansen Henri kysyi:
> >Miten voi siitä harhasta vapautua!?!
>
Miks, miks'en minä hoksannut tuota
yksinkertaista viisautta ;-)
Mutta miten harhassa olija pystyy
_ymmärtämään_ elävänsä harhassa ?
Onko harhassa elävillä, jotka eivät tunnusta
elävänsä harhassa, absoluuttinen totuus ja e-
rehtymätön tieto ?
Sanctius
Ainut Vain totesi:
>Ei toki kuolema ole mistään lähtöisin; sitä ei
>missään ole eikä ole ollut eikä tule olemaan.
>Kuolema on sitä, että pidetään illuusiota totena.
Maan päällä on nähtävissä Materian voitto ja Hengen kuolema. Minä
annan raivoisan päämäärätietoisesti tekohengitystä kuolevalle
kansalle. Valo pitäköön Voiman ja Viisauden keskittyneenä tähän
Tehtävään.
- Sanctius, Lucid Warrior.
Sanctius
Hansen Henri kysyi:
>Mutta!! Eikös petoksen uhrit ole taipuvaisia epäluottamukseen!?! Jos nyt
>Vapahtaja tulee, mistä tietävät ihmiset, petetyt, että vapahtaja on
>Vapahtaja, eikä väärä profeetta!?!
He ovat rakastuneet itse muodostamaansa harhakuvaan Profeetasta. Moni
pettyisi, jos Minä sanoisin olevani tämä Vapahtaja. Eihän minulla ole
edes kunnon partaa saatika huisin pitkiä hiuksia. Mutta katseeseeni on
syttynyt sama Syvä Ymmärrys ja Rakkaus, mistä Profeetat tunnetaan.
Jokainen tunnistaa *Itse* oman profeettansa. Siihen ei ulkopuolisilla
ole sananvaltaa...
- Magus Sanctius,
En silti halua levittää hämmennystä,
enkä vääriä kuvitelmia,
enkä omaa harhaani.
Sanctius
Ainut Vain kirjoitteli:
>Mitä enemmän kyselet, sitä enemmän Sinun tulee
>vaatia itseltäsi ymmärrystä. Mutta ymmärrystä
>ja viisautta Sinun tulee vaatia yksin Jumalalta.
Eli:
Viisaus ja Ymmärrys
tahi Ajatus ja Tunne
tahi Mentaali ja Emotionaali
...
On Itse/Valo/Rakkaus/Jumala.
- Magus Sanctius, Mentaali Rulee =)
tuo...@stektnospam.oulu.fi
AV <ke...@lib.hel.fi> wrote:
> On olemassa ääretön määrä pelkästään hyviä ajatuksia.
Nuo sinun jatkuvat tunnuksienvaihdoksesi eivät todellakaan
kuulu niihin, saati tuon runomuotoisen paskasi suoltaminen
mahdollisimman laajalla kaistalla.
Hakeudu nyt hyvän sään aikana hoitoon kun vamma on vielä
henkisellä tasolla.
-Tuoppi-
--
The fact that windows is one of the most popular ways to operate a computer
means that evolution has made a general fuckup and our race is doomed.
** All spam recycled to /dev/null by procmail **
Sanctius
Jari Kontio kirjoitteli:
>Jälleen kerran pelkkää sanoilla leikkimistä, runoutta. Kaikki uskikset
>on pelkkiä runoilijoita.
Oliko tuossa sinun viestissä jotain muuta asiasisältöä, kuin
pelkästään sanoilla leikkimistä ja toisen viestin halveksuntaa ?
Uskonto se on vastaanväittäminenkin. Negaation Globaali Kirkko.
>Miten voi olla varma siitä, ettei se ole pelkkää huuhaata ja turhaa
>hömpötystä? Itse olet jäävi kommentoimaan omien ajatustesi
>huuhaa-astetta.
Sinähän sen Itse tiedät, onko se huuhaata tahi hömpötystä. Älä kysy
muilta neuvoa. Eivät muuta voi Sinua auttaa.
>> Maailmanajattelussa absoluuttina on ego !
>Ai kun kiva. Raas sitä runonlausuntaa.
Runous on hengen kauneutta.
>silloin täytyy sanoa, että huuhaan puhujahan se sinäkin olet
Mistä Sinä tiedät onko joku huuhaata ?
Entäpä mistäpä Sinä tiedät sen, ettei joku olekkaan huuhaata ?
>Kylläpä käytät taas hienoja sanoja... kvaliteetti... Eiköhän asia ole
>kuitenkin niin, että maailman ajattelu ei perustu jumalan
>"kvaliteeteille", vaan jumalan "kvaliteetit" perustuvat maailman
>ajattelulle???
Minkälaisia sanoja Sinä tahtoisit muiden käyttävän ?
- Magus Sanctius.
Sanctius
Hansen Henri kysyi:
>Miten voi siitä harhasta vapautua!?!
Harhasta voi vapautua haluamalla vapautusta harhasta.
- Magus Sanctius.
Sanctius
Ainut Vain kaunisteli Totuutta;)
>Kyllä, melko tarkkaan niin; he ymmärtävät toisiaan
>jo puolesta sanasta. Tämän näin aivan äskettäin
>omin silmin, kun sain hämmästellä, kuinka tarkkaan
>Sanctius henkevyydessään näki kirjoitelmistani
>sitä totuutta, mitä muut eivät -- ainakaan kertoneet.
*punastus* Uh oh... *hihitys* nooooh...
Valitettavasti en ehdi enää käymään tekstiesi pohjalta sitä
yksityiskohtiin porautuvaa "Wanhaa Viisasta" -keskustelua. Näyttää
näes siltä, että Ihmiset ovat heränneet keskustelemaan kanssasi aivan
uudella tavalla ja voin Itse alkaa kiusaamaan porukkaa aivan
"katutasosta" (pesäpallomaila kädessä tietty;)
Tämä "Herääminen" on saanut lukuisat uudet kirjoittelijat mukaan
newssien ihmeelliseen maailmaan ja vanhat kirjoittamaan entistä
enemmän. Mikä tietysti lisää keskustelun määrää huimasti. Lääh. Mutta
mielenkiintoista, joka tapauksessa.
>Mutta milloin tällä maailmalla on synkannut...
Aina joskus, hienoja hetkiä, ne harvat.
- Magus Sanctius.
Sanctius
Ainut Vain totesi:
>Joka sanoo, ettei egoa ole olemassa, sen maailma
>välittömästi tuomitsee huuhaan puhujana.
Ja lähes miten järkeä tahansa newsseissä puhuukin, tuomitaan se
huuhaana tahi oman edun tavoitteluna. Lapset taitavat pitää siitä,
että saavat sanoa aikuisille: "Höpöhöpö, ei tuommoisia olekkaan!
Keksit kaikki omasta päästäsi!" Ja tähän ei aikuisten auta muuta kuiin
vastata: "Odotahan kun kasvat aikuiseksi, niin sitten näet!"
- Magus Sanctius, Lapsi kulkee läpi pimeän maan.
Ainut Vain
Jari Kontio kirjoitti;
> > Joka sanoo, ettei egoa ole olemassa, sen maailma
> > välittömästi tuomitsee huuhaan puhujana.
>
> Miten niin? Kuka on väittänyt että egoa ei ole olemassa? (paitsi, jos
> väität, että ego on joku henki, joka kuoleman jälkeen leijuu taivaaseen,
> silloin täytyy sanoa, että huuhaan puhujahan se sinäkin olet)
Niin juuri. Koska siis tämä maailma ei usko egon jatkuvan
-- vaikka monissa muissa kohdissa se uskoo --, niin siitäkin
sen omista sanoista seuraa, että ego on illuusio. Koska
siis ego ei ole henki maailmalle, niin mitä se on, olisi ?
Koska ego ei ole henkeä maailmalle, niin jäljellä on kovin
vähän valittavaa; se on materiaa/energiaa. Ja koska siis
maailmalle ego ei ole henkeä, vaanpa se energiaa onpi,
ja koska toisaalla maailmalla on luja luottamus energian
häviämättömyyteen, josta on rustattu jopa oma lakikin,
niin siitä seuraa, että maailman väitteet ovat ristiriitaisia
väitteitä !
Maailman pitäisi ehdoitta pitää egoa katoamattomana
silloin ja siinä, kun se väittää, ettei ego ole henkeä !
Mutta hengelle on myös katoamattomuus ja lakikin...
Sanctius
Tuoppi jyrisi:
>Nuo sinun jatkuvat tunnuksienvaihdoksesi eivät todellakaan
>kuulu niihin, saati tuon runomuotoisen paskasi suoltaminen
>mahdollisimman laajalla kaistalla.
Mieluummin positiivista runomuotoista paskaa,
kuin puhdasta negatiivista paskaa.
- Magus Sanctius, Immuuni kaamosmasennukselle.
Ainut Vain
> - Magus Sanctius, Immuuni kaamosmasennukselle.
Näinhän se on nähtynä. Mitäs kaamosmasennukseen
muutoin kuuluu, kun sitä voi hoidattaa nyt jopa
antamalla 'valoa' polvillekin ;-)
Eikös nyt jo viimein pitäisi tehdä täydellinen
kaksoissokkotutkimus, eli täydellinen kaksois-
pimeystutkimus siitä, olisiko kaamosmasennukseen
syynä henkilöiden asennepsyyke; eli voidaanko kaamos-
masennus poistaa/lieventää yhtä hyvin pimeällä
'valolla', jos vain henkilö kuvittelisi saavansa
_valoa_ : polviinsa, kasvoilleen, ihan mihin vain ?
Sanctius
Ainut Vain kirjoitteli:
>> Harhasta voi vapautua haluamalla vapautusta harhasta.
>yksinkertaista viisautta ;-)
Usein Totuus on paljon lähempänä mitä silmä havaitsee. Ei siis
tarvitse kurkoitella ja tuijotella horisonttiin. Riittää että katsoo
itseään peilistä.
>Mutta miten harhassa olija pystyy
>_ymmärtämään_ elävänsä harhassa ?
Vaikkapa lukemalla artikkeleitani ja *aavistamalla* että Sanoissani on
*jotain* ajatuksia herättävää. Loppu onkin helppoa: Hän kokeilee tuota
yksinkertaista vapautuspyyntöä silkasta uteliaisuudestaan, ja niin
"herätystehtäväni" on ohi Hänen kohdaltaan.
Tai sitten se on vasta alkamassa...
>Onko harhassa elävillä, jotka eivät tunnusta
>elävänsä harhassa, absoluuttinen totuus ja e-
>rehtymätön tieto ?
Heillä on harhainen totuus ja harhainen tieto. Pimeässä luolassa
asuvilla ei ole paljoa valoa käytettävissään ja heidän pitää
tunnustella tiensä läpi elämän, ehkäpä koskaan näkemättä Valoa.
Mutta koskapa tilanne on tiedossa luolan ulkopuolella, laskeutuu sinne
aina joku, joka tuo valon tullessaan pimeyden matkamiehille. Hän
opettaa heitä *itse* tekemään valonsa/tulensa. Tämän jälkeen hän
siirtyy seuraavaan luolaan: Tehtävä on täytetty eikä luola olekkaan
enää pimeä ...
- Magus Theodorus Lucidrous [1] Sanctius.
______________________________________________________________
[1] Lucidrous:
Lucid:
Kirkas, Loistava, Selkeä, Valo, Voima, Päämäärä, Kaikkeus.
Rous(e):
Herättää, Nostattaa, Saada hereille ja liikkeelle, Kiihoittaa,
Kannustaa, Innostaa, Sytyttää, Liikuttaa, Piristää,
Hämmentää, Sekoittaa, Ärsyttää, Olla vihainen,
Herättää jonkun viha, Ajaa esiin, Ryhdistää...
Hmm, kuullostaako tutulta ?-)
Sanctius
Ainut Vain valaisi yön pimeyttä:
>>- Magus Sanctius, Immuuni kaamosmasennukselle.
>Näinhän se on nähtynä. Mitäs kaamosmasennukseen
>muutoin kuuluu, kun sitä voi hoidattaa nyt jopa
>antamalla 'valoa' polvillekin ;-)
Minun masennukseni on aina Henkistä laatua. Mutta koskapa voin
nostattaa Henkisen Valon elämääni, ei minulta tule koskaan valohoitoa
puuttuman. Ja tätä samaa Valohoitoa minä annan Heille, jotka sitä
Haluavat. Sekä tietysti Mundane Healingia, mikäli energiaa tarvitaan.
- Magus Sanctius, Lucid Healer.
[+sfnet.keskustelu.uskonto
Koskapa uskovaiset tarvitsevat myöskin hoitoa, heh]
susa
Jari Kontio <"<rexx1"@hhtmaal.ccc> wrote:
>> >
>> > Mutta eikös ihminen juurikin näin tee; Nimeää sanoin.
>> > Sanat ovat nimiä ajatuksille ja esineille, eikö niin?
>>
>> Niin. Mutta ennen sitä on oltava jotakin yhteistä -- kuten
>> oleminen, avaruus, ihminen, ikuisuus, absoluutti jne.
>Jälleen kerran pelkkää sanoilla leikkimistä, runoutta. Kaikki uskikset
>on pelkkiä runoilijoita.
Ja jari tuntee _kaikki_ miljoonat "uskikset"
ja heidän usein paljonkin toisistaan poikkeavat ajatuksensa,
niinhän?On siinä Jarilla ollut selvänottamista(...vai liekö perehtynyt
aiheeseen ollenkaan...):)
Ja mitäpä siitä, jos kirjoittaa viisaan ja kauniin runon, sitä on ilo
lukea ja kuunnella....
>> Ja jos joku
>> sitä ajattelee, niin maailman ajattelu kyllä sen
>> välittömimmin tuomitsee 'huuhaana', turhana
>> hömpötyksenä ja sillai...
>Miten voi olla varma siitä, ettei se ole pelkkää huuhaata ja turhaa
>hömpötystä? Itse olet jäävi kommentoimaan omien ajatustesi
>huuhaa-astetta.
>
Sen tietää sisimmässään mikä on totta ja mikä ei.Sen vain kokee näin
tämä asia on.Se tuottaa mielihyvää, iloa, rauhaa ja turvallisuuden
tunnetta.
Se avaa suurempaan yhteyteen luomakunnan kanssa ja saa aikaan
hurmion.Olipa se huijausta tai ei- ja sitä se ei voi olla, kun sydän
tietää parhaiten mikä on hyväksi ja totta- se tekee hyvää.
Nyrkkisääntö: kun joku asia tai ajatus saa aikaan kaikkea hyvää
henkistä ja fyysistä kaikille, se on totta, koska maailmankaikkeuden
luonne ja rakenne on sellainen; kun se saa aikaan mielipahaa ja
fyysistä pahaa itselle ja muille se ei ole totta.Se on vääristymä, ja
se tulee oikaista.
>> Maailmanajattelussa absoluuttina on ego !
>Ai kun kiva. Raas sitä runonlausuntaa.
>
>> Joka sanoo, ettei egoa ole olemassa, sen maailma
>> välittömästi tuomitsee huuhaan puhujana.
>Miten niin? Kuka on väittänyt että egoa ei ole olemassa? (paitsi, jos
>väität, että ego on joku henki, joka kuoleman jälkeen leijuu taivaaseen,
>silloin täytyy sanoa, että huuhaan puhujahan se sinäkin olet)
Ainut ilmeisesti yrittää sanoa kaiken vääristyneen olevan
pohjimmiltaan harha, joka on olemassa vain koska uskomme siihen.
Se on kompastuskivemme ja opinkappaleemme ja kun olemme kokeneet omat
vääristymämme, olemme kypsempiä kokemuksissa ja viisaudessa ja
askeleen lähempänä valoa.
>> Ja mikä niin on muuttumattomaksi nähtynä,
>> on oltava myöskin ikuinen. Näin siis voidaan
>> nähdä, että maailman ajattelu perustuu Jumalan
>> kvaliteeteille; Jumalan, jonka maailma kieltää.
>Kylläpä käytät taas hienoja sanoja... kvaliteetti... Eiköhän asia ole
>kuitenkin niin, että maailman ajattelu ei perustu jumalan
>"kvaliteeteille", vaan jumalan "kvaliteetit" perustuvat maailman
>ajattelulle???
Kaikki lähtee ylhäältä alaspäin .Ei kivi voi neuvoa kukkaa, puu kettua
ja kettu ihmistä...Ihmistä ohjaa korkeampi voima, jumalallinen
viisaus.Ihminen puolestaan voi vaikuttaa kettuun ja puu kukkaan
jne.Maailma ei päätä Jumalaisen viisauden
olemassaolosta/olemattomuudesta, vaan Jumala maailman.Se joka on
"ylempänä" on antaja ja se joka on "alempana" on vastaanottaja.
Jari Kontio
On Sat, 24 Jan 1998 14:04:17, mi...@dlc.fi (susa) wrote:
> Ja jari tuntee _kaikki_ miljoonat "uskikset"
> ja heidän usein paljonkin toisistaan poikkeavat ajatuksensa,
> niinhän?
Ei, en tunne kaikkia. Aika monta kuitenkin.
Yleens„ vaadin katsos keskusteluihin jotakin konkreettista, enk„ vain
kielikuvia, jotka eiv„t tarkoita mit„„n ilman tietty„ maailmankuvaa.
Tuollainen runoilu kun on pelkk„„ sanoilla leikittely„. Tietenkin voit
j„tt„„ tuollaiset kommentit huomiotta ja keskitty„ "olennaiseen", eli
niihin jumalallisiin totuuksiin ja muihin henkimaailman juttuihin.
> Ja mitäpä siitä, jos kirjoittaa viisaan ja kauniin runon, sitä on ilo
> lukea ja kuunnella....
Onhan se n„in, juu.
> >> Ja jos joku
> >> sitä ajattelee, niin maailman ajattelu kyllä sen
> >> välittömimmin tuomitsee 'huuhaana', turhana
> >> hömpötyksenä ja sillai...
>
> >Miten voi olla varma siitä, ettei se ole pelkkää huuhaata ja turhaa
> >hömpötystä? Itse olet jäävi kommentoimaan omien ajatustesi
> >huuhaa-astetta.
> >
> Sen tietää sisimmässään mikä on totta ja mikä ei.
Kuka sen m„„rittelee, mik„ on totta ja mik„ ei, kun niin moni tiet„„
syd„mess„„n oman mielipiteens„ olevan totta?
>Sen vain kokee näin
> tämä asia on.Se tuottaa mielihyvää, iloa, rauhaa ja turvallisuuden
> tunnetta.
Varmaan heroinisti tuntee ihan samoja tunteita, mutta v„it„tk” h„nen
tiet„v„n totuuden?
> >> Joka sanoo, ettei egoa ole olemassa, sen maailma
> >> välittömästi tuomitsee huuhaan puhujana.
>
> >Miten niin? Kuka on väittänyt että egoa ei ole olemassa? (paitsi, jos
> >väität, että ego on joku henki, joka kuoleman jälkeen leijuu taivaaseen,
> >silloin täytyy sanoa, että huuhaan puhujahan se sinäkin olet)
>
> Ainut ilmeisesti yrittää sanoa kaiken vääristyneen olevan
> pohjimmiltaan harha, joka on olemassa vain koska uskomme siihen.
Ja Jumala kuuluu juuri n„ihin v„„ristyneisiin harhoihin, jotka ovat
olemassa vain, koska uskomme niihin?
> Se on kompastuskivemme ja opinkappaleemme ja kun olemme kokeneet omat
> vääristymämme, olemme kypsempiä kokemuksissa ja viisaudessa ja
> askeleen lähempänä valoa.
Ei nyt v„ltt„m„tt„. Osa ihmisist„ kun ei milloinkaan opi, eik„ t„ten
my”sk„„n kypsy.
> Kaikki lähtee ylhäältä alaspäin .Ei kivi voi neuvoa kukkaa, puu kettua
> ja kettu ihmistä...
Onko joku v„itt„nyt, ett„ n„in olisi? Eik” olisi hieman outoa odottaa
kiven neuvovan kukkaa tai puun kettua?
>Ihmistä ohjaa korkeampi voima, jumalallinen
> viisaus.Ihminen puolestaan voi vaikuttaa kettuun ja puu kukkaan
> jne.
Oletkos t„st„ nyt aivan varma? Jos kettu puraisee sinua nilkkaan, se
luultavasti vaikuttaa sinuun jotenkin. Jumala puolestaan ei ole tehnyt
mit„„n joka olisi vaikuttanut minuun... ainakaan niiin ett„ olisin
huomannut.
>Maailma ei päätä Jumalaisen viisauden
> olemassaolosta/olemattomuudesta, vaan Jumala maailman.
Itse p„„tit uskoa Jumalaan... ja pit„„ h„nt„ viisaana. Min„ en. Eik”
t„m„ tarkoita, ett„ juuri maailma p„„tt„„ jumalan viisauden
olemassaolosta/olemattomuudesta?
Jari <dre...@hotmail.com>