Insesti / seksuaalinen hyväksikäyttö, 4. osa/ traumaattisten kokemusten unohtaminen/palauttaminen
Olavi Noronen
väitteeseen, jonka mukaan terapiassa esille tulleet, aiemmin
muistamattomat insesti- ja seksuaalisen hyväksikäytön kokemukset
olisivat valemuistoja sen perusteella, että "traumaattisia kokemuksia
ei unohdeta". Tämä väite traumaattisten kokemusten unohtamattomuudesta
perustunee taas siihen, että:
a) "ei ole olemassa näyttöä unohdettujen traumaattisten kokemusten
olemassaolosta."
b) "on osoitettu, että traumaattisia kokemuksia ei unohdeta."
Tämän kirjoitussarjan edellisessä osassa lainasin tekstiä, jossa oli
viitattu Linda Williams'in tutkimukseen: "She studied women who as
children had been evaluated in a hospital emergency room after being
sexually abused. Williams found that even for documented incidents of
sexual abuse, one in three women could not remember childhood
incidents of sexual abuse that had occurred 17 years earlier. Williams
also found that the more severe the abuse, and the closer the
relationship to the perpetrator, the greater the likelihood an
incident was not remembered."
Halusin toistaa tämän jo kerran esittämäni painottakseni sitä, että
käsitykseni mukaan on olemassa selvää näyttöä traumaattisten
kokemusten unohtamisesta.
Jos Williamsin tutkimustulosten lainaus on luotettava, se merkitsee
sitä, että on olemassa näyttöä siitä, että traumaattiset kokemukset
voidaan unohtaa melko usein: "joka kolmas".
Tämän lisäksi haluan käsitellä Bessel A. van der Kolk'in ja Rita
Fisler'in julkaisua: Dissociation and the Fragmentary Nature of
Traumatic Memories; Overview and Exploratory Study (HRI Trauma
Center, 227 Babcock Streeet, Brookline, MA 02146 and Harvard Medical
School, Department of Psychiatry), joka löytyy osoitteesta:
http://gladstone.uoregon.edu/%7Edvb/vanderk2.htm
Koska kyseessä on englanninkielinen tieteellinen julkaisu ja koska
hiljattain tulkitsin hieman väärin mm. Antonio Damasio'n tekstiä,
kävin julkaisun kanssa tapaamassa henkilöä, jolle tieteellinen
englanti on hieman tutumpaa ja joka juuri oli palannut Suomeen Harvard
Medical School'ista. Otan kuitenkin itse vastuun mahdollisista
virheellisistä tulkinnoista. (Kun usein puhutaan suutarin lasten
kenkien kunnosta mainitsen pienen yksityiskohdan, jonka kuulin edellä
mainitsemani tapaamisen yhteydessä. Laajan lääketieteellisen
tiedekunnan alueella oli yksi ainoa ruokala: McDonalds'in
hampurilaisravintola.)
Käsittelen Kolk'in ja Fisler'in julkaisua useista kohdin, sillä ne
tukevat selvästi omia havaintojani työssäni - niitä, joista olen
kirjoittanut mm. tälle psyk.alueelle ja joita on muutamien muiden
kirjoittajien taholta kritisoitu ja kiistetty eri tavoin. Toisaalta
huomioin myös sitä, että joillakin tätä aluetta seuraavilla ei ole
mahdollisuutta päästä www-sivuiile ja siten lukea koko julkaisua.
Laitan nämä julkaisua käsittelevät kirjoitukset myös
skeptismi-alueelle, sillä paljolti juuri skeptikoiden taholta on
haluttu kiistää traumaattisten kokemusten unohtaminen ja/tai
mahdollisuus muistaa/kokea uudelleen nuo torjutut kokemukset.
Julkaisunsa alussa kirjoittajat käsittelevät muista lähteistä
löytämäänsä, aiheeseen liittyneitä tutkimuksia:
"Since trauma is an inescapably stressful event that overwhelms
people's coping mechanisms it is uncertain to what degree the results
of laboratory studies of ordinary events have relevance to the
understanding of traumatic memories. This paper first reviews the
literature on the differences between recollections of stressful and
of traumatic events. It then reviews the evidence implicating
dissociative processes as the central pathogenic mechanisms that give
rise to PTSD."
Sen jälkeen he käsittelevät tutkimuksensa tuloksia ja päätelmiä:
"We present the results of a systematic exploratory study of 46
subjects with PTSD which indicates that traumatic memories are
retrieved, at least initially, in the form of dissociated mental
imprints of sensory and affective elements of the traumatic
experience: as visual, olfactory, affective, auditory and kinesthetic
experiences.
Tutkijat kiinnittävät huomiota traumaattisten muistojen tutkimisen
vaikeuteen:
"The nature and reliability of traumatic memories has been a
controversial issue in psychiatry for over a century. Traumatic
memories are difficult to study, since the profoundly upsetting
emotional experiences that give rise to PTSD cannot be approximated in
a laboratory setting: even viewing a movie depicting actual executions
fails to precipitate post-traumatic symptoms in normal college
students (Pitman, personal communication,1994).
[...]
Clearly, there is little similarity between viewing a simulated car
accident on a TV screen, and being the responsible driver in a car
crash in which one's own children are killed.
[...]
Provocation studies of traumatic memories have been done in
psychophyisology laboratories (e.g. Pitman, Orr, Forgue, de Jong, &
Claiborn, 1987; Rauch et al., 1995), and in tests where patients with
PTSD are given drugs that alter neurotransmitter function that seem to
promote access to trauma-related memories (Rainey et al., 1987;
Southwick, et al., 1993)."
Jos siis neurotransmittereihin vaikuttavilla aineilla on saatu
aikaan "sisäänpääsy traumaan liittyviin muistoihin", niin miksi sitä
ei voisi tapahtua terapiaprosessin kuluessa, siinä käytettyjen monien,
psyykeen vaikuttavien keinojen avulla?
Kyseessä on siis tieteellinen julkaisu, jossa on tutkimisen lisäksi
laajasti viitattu muihin tutkimuksiin. Tämän jälkeen lienee niin, että
tieteellisyyteen vetoavien on jollakin tavoin kumottava tässä
tutkimuksessa esiin tuodut seikat ennenkuin he voivat jatkaa
väietttään, ettei traumaattisten kokemusten unohtamisesta tai
unohdettujen kokemusten palauttamisesta ole näyttöä.
"We will then review the evidence implicating dissociation as the
central pathogenic mechanism that gives rise to PTSD and present
evidence that traumatic memories are retrieved, at least initially, in
the form of dissociated mental imprints of sensory and affective
elements of the traumatic experience by presenting the results of a
systematic exploratory study of 46 subjects who reported on their
memories of childhood or adult trauma."
Julkaisun mukaan on mahdollista, että traumaattinen kokemus voidaan
muistaa tarkasti, unohtaa kokonaan tai jotakin niiden väliltä:
"The DSM definition of PTSD recognizes that trauma can lead to
extremes of retention and forgetting: terrifying experiences may be
remembered with extreme vividness, or totally resist integration. In
many instances, traumatized individuals report a combination of both."
Omassa työssäni olen havainnut traumaattisiin kokemuksiin liittyvien
oireiden tai painajaisunien voivan säilyä toistuvana vuosikymmeniäkin.
Monilla henkilöillä on ollut sellainen käsitys tai he ovat saaneet
jostakin (mm. psykologeilta ja psykiatreilta) sellaisen väitteen, että
traumaattisten kokemusten vaikutus häipyy iän myötä - eikä niin
olekaan tapahtunut. Julkaisu tukee havaintoani:
"While people seem to easily assimilate familiar and expectable
experiences and while memories of ordinary events disintegrate in
clarity over time, some aspects of traumatic events appear to get
fixed in the mind, unaltered by the passage of time or by the
intervention of subsequent experience. For example, in our own studies
on post traumatic nightmares, subjects claimed that they saw the same
traumatic scenes over and over again without modification over a
fifteen year period (van der Kolk, Blitz, Burr & Hartmann, 1984)."
Näyttää ilmeiseltä, että jotkut traumaattisten kokemusten muistamista
pohtineet eivät ole osanneet ajatella, että niiden kohdalla muistiin
tallentaminen ja palauttaminen ei toimi samalla tavalla kuin
arkipäiväisten, ei-traumaattisten muistojen kyseessä ollen:
"For the past century, many students of trauma have noted that the
imprints of traumatic experiences seem to be qualitatively different
from memories of ordinary events."
Julkaisun mukaan tutkimuksissa on päädytty siihen päätelmään, että
traumaattiset kokemukset tallentuvat aivoihin eri tavoin ja eri
paikkoihin kuin tavalliset muistot:
"Starting with Janet, accounts of the memories of traumatized patients
consistently mention that emotional and perceptual elements tend to be
more prominent than declarative components (e.g. Grinker & Spiegel,
1946; Kardiner, 1941; Terr, 1993). These recurrent observations about
the nature of traumatic memories have given rise to the notion that
traumatic memories may be encoded differently than memories for
ordinary events, perhaps via alterations in attentional focusing,
perhaps because of extreme emotional arousal interferes with
hippocampal memory functions (Christianson, 1992; Heuer & Rausberg,
1992; Janet, 1889; LeDoux, 1992; McGaugh, 1992; Nillson & Archer,
1992; Pitman, Orr, & Shalev, 1993; van der Kolk, 1994)."
Seuraavan perusteella näyttää siltä, että ne, jotka ovat väittäneet,
ettei ole tutkimuksia, joissa olisi havaittu traumaattisten muistojen
unohtaminen (tukahduttaminen, häivyttäminen, pirstouttaminen tms.),
eivät ilmeisesti ole olleet selvillä alueen tutkimuksista:
"While the vivid intrusions of traumatic images and sensations are the
most dramatic expressions of PTSD, the loss of recollections for
traumatic experiences, followed be subsequent retrieval is well
documented in the literature. Amnesias for some, or all, aspects of
the trauma have consistently been noted in a wide variety of
traumatized patients, starting with Pierre Janet (1889)."
Myös tarumaattisiin kokemuksiin liittyvän unohdetun aineksen
palautumisesta tuntuu olevan näyttöä:
"Amnesia for the traumatic experience, with later return of memories
for all, or parts of the trauma, has been noted following natural
disasters and accidents (Janet, 1889; Madakasira & O'Brian, 1987; van
der Kolk & Kadish, 1987; Wilkinson, 1983). Sargeant and Slater (1941)
observed the presence of significant amnesia in 144 out of 1000
consecutively admitted combat soldiers to the Sutton Emergency
Hospital during the second World War.Similar findings have been
reported in other studies of combat soldiers (Archibald & Tuddenham,
1956; Grinker & Spiegel, 1945; Hendin, Haas, & Singer, 1984; Kardiner,
1941;Kubie, 1943; Myers, 1915; Sonnenberg, Blank, & Talbott, 1985;
Southard, 1919; Thom & Fenton, 1920), in victims of kidnapping,
torture and concentration camp experiences (Goldfield, Mollica,
Pesavento, & Faraone, 1988; Kinzie, 1993; Niederland, 1968), in
victims of physical and sexual abuse (Briere & Conte, 1993; Janet,
1893; Loftus, Polensky, & Fullilove, 1994; Williams, 1992), and in
people who have committed murder (Schacter, 1986)."
Seuraavan mukaan on olemassa näyttöä siitä, että lapsuudessa
tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö ja kotona tapahtunut väkivalta
voidaan unohtaa:
"A recent general population study of 485 subjects by Elliot and
Briere (unpublished) reported significant degrees of traumatic amnesia
after virtually every form traumatic experience, with childhood sexual
abuse, witnessing domestic violence as a child, and combat exposure
yielding the highest rates. Traumatic amnesias are age- and
dose-related: the younger the age at the time of the trauma, and the
more prolonged the traumatic event, the greater the likelihood of
significant amnesia (Briere & Conte, 1993; Herman & Shatzow, 1987; van
der Kolk, Roth, Pelcovitz & Mandel, 1993)."
Olen monissa tapauksissa kuullut asiakkaaltani, miten psyykkisten
ongelmien esille tuloa on edeltänyt sellaisia aisti- tai tunnepitoisia
kokemuksia tai ärsykkeitä, jotka sitten myöhemmin, terapian aikana,
ovat osoittautuneet olleen samankaltaisia lapsuudessa tapahtuneiden
traumaattisten kokemusten kanssa. Esimerkiksi jollekin naiselle hieman
alkoholipitoisten juhlien yhteydessä tapahtunut seksuaalinen lähentely
tai painostus ovat olleet se laukaiseva tekijä, joka on johdattanut
psyykkisiin ongelmiin ja myöhemmin terapiassa tiedostamaan lapsuudessa
tapahtuneen humaltuneen miehen (isän tai muun) seksuaalisen lähentelyn
tai hyväksikäytön. Tutkimus tukee tätäkin seikkaa:
"Amnesia for these traumatic events may last for hours, weeks, or
years. Generally, recall is triggered by exposure to sensory or
affective stimuli that match sensory or affective elements associated
with the trauma."
Monien ihmisten elämä on ollut heidän kertomansa mukaan tyydyttävää,
normaalia ja psyykkisistä ongelmista tai oireista vapaata johonkin
ikäkauteen saakka. Terapiaprosesseja ja terapeuttien mielipiteitä
kritisoivat ovat silloin tällöin kiinnittäneet tähän ilmiöön huomiota
ja esittäneet väitteen, etteivät traumaattiset kokemukset voi tulla
esiin noin vain, kun ihmisellä ei arkielämässään ole mitään paineita
tai rasitteita. Kuitenkin ihmisen kuulema, lukema, näkemä tai jokin
muu seikka saattaa sattua kipeään kohtaan, jolloin lapsuuden trauma
lähtee hitaasti tai äkkiä esille.
"...it is relevant that many people with trauma histories, such as
rape, spouse battering and child abuse, seem to function quite well,
as long as feelings related to traumatic memories are not stirred up."
Kun terapeutit ovat raportoineet asiakkaittensa kokevan traumaattisen
tapahtuman "uudelleen", lähes samalla intensiteetillä kuin se on
aikanaan tapahtunut, on tapahtumaa leimattu milloin hysteerikseksi
reaktioksi, milloin terapeutin miellyttämiseksi tehdyksi näytelmäksi,
milloin terapeutin provosoimaksi asiaksi. Olen itse havainnut sadoissa
tapauksissa, kuinka henkilö kokee aivan samanlaisia aistikokemuksia ja
tuntemuksia kuin vuosikymmeniä sitten tapahtuneessa tilanteessa.
"However, under particular conditions, they may feel, or act as if
they were traumatized all over again. Fear is not the only trigger for
such recall: any affect related to a particular traumatic experience
may serve as a cue for the retrieval of trauma-related sensations,
including longing, intimacy and sexual arousal."
On melko tyypillistä, että lapsuuden traumaattisten tapahtumien
ollessa pinnalla, henkilön kyky käsitellä ja jäsentää lapsuuden ja
nykyisyyden todellisuutta heikentyy selvästi. Samankaltaisesta
kirjoittavat tutkijat julkaisussaan:
"It is likely that the combination of autobiographical memory gaps and
continued reliance on dissociation makes it very hard for these
patients to reconstruct a precise account of both their past and
current reality (Cole & Putnam, 1992).
Useissa sellaisissa tilanteissa, joissa asiakkaani on ajautunut
kokemaan uudelleen lapsuutensa vaikeaa kokemusta, hän on kertonut
havainneensa eräänlaisen irroittautumisen itse kokemuksesta silloin,
kun se tapahtui. Hän kertoo josssakin tuskan vaiheessa "ajautuneensa
itsensä ulkopuolelle", eräänlaiseksi tarkkailijaksi, joka ei tunne.
Jotkut ovat kertoneet katselevansa vierestä "itseään", joka oli siinä
kärsimyksessä tai heidän huomionsa oli kiinnittynyt johonkin muuhun
yksityiskohtaan.
"Christianson (1982) has described how, when people feel threatened,
they experience a significant narrowing of consciousness, and remain
merely focussed on the central perceptual details. As people are being
traumatized, this narrowing of consciousness sometimes evolves into
amnesia for parts of the event, or for the entire experience."
On jossakin määrin tyypillistä, että traumaattista kokemusta uudelleen
elävä ei kykene jälkeenpäin pukemaan kokemustaan sanoiksi. Hän saattaa
vasta viikkojen tai kuukausienkin päästä kyetä selittämään
kokemuksensa vaikka kokemuksen ja selostuksen välillä ei kokemuksesta
ttai sen siällöstä ole tullut esille muuta.
"Students of traumatized individuals have repeatedly noted that during
conditions of high arousal 'explicit memory' may fail. The individual
is left in a state of "speechless terror" in which the person lacks
words to describe what has happened (van der Kolk, 1987). However,
while traumatized individuals may be unable to givea coherent
narrative of the incident, there may be no interference with implicit
memory: they may "know" the emotional valence of a stimulus and be
aware of associated perceptions, without being able to articulate the
reasons for feeling or behaving in a particular way. More than eighty
years ago, Janet observed: "Forgetting the event which precipitated
the emotion ... has frequently been found to accompany intense
emotional experiences in the form of continuous and retrograde
amnesia" (Janet, 1909b, p. 1607). He claimed that when people
experience intense emotions, memories cannot be transformed into a
neutral narrative: a person is "unable to make the recital which we
call narrative memory, and yet he remains confronted by (the)
difficult situation".
Olen kokemuksieni vuoksi asettanut jo pitkään kyseenalaiseksi monien
ongelmien nimittämisen sairauksiksi. Olen havainnut mm. bulimian,
anorexia nervosan, syvän ahdistuksen tai masennuksen, psykoottisten
oireiden, persoonallisuuden jakautumisen yms. taustalla olevan
traumaattisia kokemuksia. Tutkimus tukee tältäkin osin työssäni esille
tulleita asioita:
"People who have learned to cope with trauma by dissociating are
vulnerable to continue to do so in response to minor stresses. The
continued use of dissociation as a way of coping with stress
interferes with the capacity to fully attend to life's ongoing
challenges. The severity of ongoing dissociative processes (often
measured with the Dissociative Experiences Scale (DES)- Bernstein &
Putnam, 1986) has been correlated with a large variety of
psychopathological conditions that are thought to be associated with
histories of trauma and neglect: severity of sexual abuse in
adolescents (Sanders & Giolas, 1991), somatization (Saxe et al.,1994),
bulimia (Demitrack et al, 1990), self-mutilation (van der Kolk, Perry,
& Herman, 1991) and borderline personality disorder (Herman, Perry, &
van der Kolk, 1989). The most extreme example of this ongoing
dissociation occurs in people who suffer from dissociative identity
disorder (multiple personality disorder), who have the highest DES
scores of all populations studied and in whom separate identities seem
to contain the memories related to different traumatic incidents
(Putnam, 1989)."
Terapian aikana esille tulevissa taantumissa vaikeisiin, pelottaviin
ja tuskallisiin tilanteisiin ovat haju-, näkö-, kuulo-, maku- ja
tuntokokemukset yleisiä. On myös yleistä, että kokemusta läpi käyvä
henkilö toistaa myös liikkeitä ja/tai ääniä, jotka kuuluivat
traumaattiseen tilanteeseen. Olen jonkin verran äänitänyt ja videoinut
niitä. Tutkimuksen mukaan arkisiin muistoihin ei normaalisti liity
tällaisia elementtejä:
"Non-traumatic Memory Subjects considered most questions related
to the non-traumatic memory non-sensical: none had olfactory,
visual, auditory, kinesthetic re-living experiences related to
such events as high school graduations, birthdays, weddings, or
births of their children. They denied having vivid dreams or
flashbacks about these events. The subjects claimed not to have
periods in their lives when they had amnesias for any of these
events; none claimed to have photographic recollections of any of
these events. Environmental triggers did not suddenly bring back
vivid and detailed memories of these events, and none of the
subjects felt a need to make special efforts to suppress memories
of these events"
Terapian aikana tulee selvästi ilmi, että kokemukset tulevat esille
pirstoutuneina paloina, joilla ei alussa eikä usein pitkään aikaan ole
selvää liitännäisyyttä toisiinsa. Olen joutunut usein selittämään
asiakkaalleni, että muillekin tapahtuu niin, että he käyvät läpi
jotakin kokemusta, jolle ei tunnu olevan mitään ajallista tai
paikallista selitystä ja joka ei tunnu liittyvän mihinkään muuhun
koettuun tai muistettuun. Näin ollen erillisille aistikokemuksille ja
tunnepitoisille kokemuksille ei pitkään aikaan löydy yhtenäistä
merkityssisältöä synnyttävää komponenttia. Vuonna 1987 julkaistussa
kirjassani (Hiljaisuuden kirja, s. 92) kirjoitin kokemuksiini
perustuen mm.: "Alitajunnassa olevat kipeät asiat eivät tule
kokonaisuutena kerralla tietoisuuteen..." Tutkimus tukee tätäkin
asiaa:
"The study supports the idea that it is in the very nature of
traumatic memory to be dissociated, and to be initially stored as
sensory fragments without a coherent semantic component."
Usein herätetään epäilyä siitä, että terapeutit ovat oman
toimeentulonsa turvaamiseksi kehittäneet vuosia kestävät
terapiaprosessit. Kun jo muistiin tallentuminen tapahtuu tutkimusten
mukaan hajautuen ja pirstoutuen, ja sama tapahtuu palautumisessa, ja
sen lisäksi on vaikeuksia kokemusten yhdistämisessä ja jäsentämisessä,
ei liene ihme, että palapelin kokoaminen ei tapahdu 15 minuutissa,
kuten väitetään mm. NLP:n yhteydessä voivan tapahtua.
"All of the subjects in our study claimed that they only came to
develop a narrative of their trauma over time. Five of the subjects
who claimed to have been abused as children were even as adults unable
to tell a complete narrative of what had happened to them. They merely
had fragmentary memories that supported other people's stories, and
their own intuitive feelings, that they had been abused."
Kun viime vuosina eri terapioita käyttävät ovat alkaneet puhua
"kehomuistista" ja siitä, miten monien traumaattisten kokemusten
yhteydessä tapahtumat tulevat ensin esille kehossa tapahtuvina
tuntemuksina tai kehon osien tai jäsenten liikkeinä, ollaan tätä
vastaan kritisoitu melko voimakkaasti. Tutkimuksen havainnot tukevat
tällaista kokemista:
"All these subjects, regardless of the age at which the trauma
occurred, claimed that they initially 'remembered' the trauma in the
form of somatosensory flashback experiences."
Seuraavakin tutkimuksen havainto tukee kohtaamis- ja
tiedostamisterapiassa esille tulleita kokemuksia:
"As the trauma came into consciousness with greater intensity, more
sensory modalities came into awareness: initially the traumatic
experiences were not condensed into a narrative. It appears that, as
people become aware of more and more elements of the traumatic
experience, they construct a narrative that "explains" what happened
to them."
Jo aiemmin toin esiin kantani, jonka mukaan se, että jos joku insestin
tai seksuaalisen hyväksikäytön kokenut muistaa jonkun tapahtumaan
liittyvän seikan "väärin", se ei suinkaan automaattisesti tarkoita,
että koettu olisi kokonaisuudessaan valemuisto.
"This transcription of the intrusive sensory elements of the trauma
into a personal narrative does not necesarily have a one-to-one
correspondence with what actually happened."
Olen monissa yhteyksissä kritisoinut keskusteluterapioita ja
analyysejä, jotka kiinnittävät huomion vain ajatteluun, jätten
tunnekokemukset kokonaan tai lähes kokonaan käsittelemättä.
"This study supports Piaget's notion that when memories cannot be
integrated on a semantic/linguistic level, they tend to be organized
more primitively: as visual images or somatic sensations. Even after
considerable periods of time, and even after acquiring a personal
narrative for the traumartic experience, most subjects reported that
these experiences continued to be come back as sensory perceptions and
as affective states."
Olen myös tällä keskustelualueella kirjoittanut käsitykseni, jonka
mukaan traumaattisen kokemuksen aiheuttaman ongelman syyn älyllinen
tiedostaminen ei vapauta kärsimyksestä, sillä taantumissa on kyse
tunneperäisestä kokemusmateriaalista, joka täytyy tiedostaa ja kohdata
tunnetasolla.
"The persistence of intrusive sensations related to the trauma after
the construction of a narrative contradicts the notion that learning
to put the traumatic experience into words will reliably help abolish
the occurrence of flashbacks.
[...]
These findings are in line with the results of this study: that
traumatic "memories" consist of emotional and sensory states, with
little verbal representation. In other work we have hypothesized
that, under conditions of extreme stress, the hippocampally based
memory categorization system fails, leaving memories to be stored as
affective and perceptual states (van der Kolk, 1994). This hypothesis
proposes that excessive arousal at the moment of the trauma interferes
with the effective memory processing of the experience."
Edellä mainitussa kirjassani kirjoitin (s. 129): "Hulluudessa,
neuroottisuudessa, ahdistuneisuudessa tms. on kysymys
tiedostamattomista tunnetapahtumista ja tiedostamattomista
torjuntareaktioista. Hulluus on samaa kuin oikeasta aivolohkosta
purkautuvien tiedostamattomien keskeneräisyyksien sekamelska." Olen
myös monissa yhteyksissä tuonut esiin käsitykseni, jonka mukaan
ihminen voi "paeta" alitajunnassa olevia tuskallisia asioita
suuntaamalla mielensä ja toimintansa vasemman aivolohkon toimintojen
suuntaan; älyllinen toiminta, ajattelu, puhuminen, analyysi,
lukeminen, katselu, järkeily jne. van der Kolk ja Fisher kirjoittavat:
"When these subjects had their flashbacks in the laboratory, there was
a significantly increased activity in the areas in the right
hemisphere that are associated with the processing of emotional
experiences, as well as in the right visual association cortex. At the
same time, there was significantly decreased activity in Broca's area,
in the left hemisphere (Rauch et al. 1995). "
[...]
"However, in the process of trying to gain a deeper understanding of
traumatic memories, great caution should be excercised against making
careless generalizations that infer how traumatic memories are stored
and retrieved from laboratory experiments that do not overwhelm
people's coping mechanisms."
Kun nyt jonkin ajan kuluttua jatkan kirjoittamistani insestin ja
seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttaman trauman kohtaamisesta ja siihen
liittyvien kokemusten uudelleen elämisestä, lähden siitä, että on
olemassa näyttöä traumaattisten kokemusten unohtamisesta sekä
tukahdutettujen kokemusten tietoisuuteen palaamisesta.
Olli
Olavi Noronen Internet: Scor...@pp.kolumbus.fi
Phone: int+ 358 21 2539650
Mail: P.O.Box 536, SF-20101 Turku, Finland
http://www.ttl.fi/scorpitos (Only in Finnish)
***SCORPITOS - From The Deepest Cave To The Open Sky***
Lauri Gr|hn
>väitteeseen, jonka mukaan terapiassa esille tulleet, aiemmin
>muistamattomat insesti- ja seksuaalisen hyväksikäytön kokemukset
>olisivat valemuistoja sen perusteella, että "traumaattisia kokemuksia
>ei unohdeta".
NOronEN taistelee itse luomiaan tuulimyllyj{ vastaan ja sotkee
asiayhteydet. Valemuistot ovat valemuistoja ihan riippumatta siit{
unohtetaanko traumaattiset kokemukset vai ei. Valemuistojen
taustalle EI ole asiaan liittyvi{ traumaattisia kokemuksia eik{
siis unohdettavaa. Fantasia on fantasia ja niit{ monet "terapeutit"
indusoivat, kuka mitenkin. Riitt{{ jo, ett{ asiakas tiet{{
muistoja "l|ytyv{n" ilman ett{ terapeutti tekee mit{{n "asian hyv{ksi".
Kari Kärkkäinen
Noronen) wrote:
>Tämän lisäksi haluan käsitellä Bessel A. van der Kolk'in ja Rita
>Fisler'in julkaisua: Dissociation and the Fragmentary Nature of
>Traumatic Memories; Overview and Exploratory Study (HRI Trauma
>Center, 227 Babcock Streeet, Brookline, MA 02146 and Harvard Medical
>School, Department of Psychiatry), joka löytyy osoitteesta:
>"We present the results of a systematic exploratory study of 46
>subjects with PTSD which indicates that traumatic memories are
>retrieved, at least initially, in the form of dissociated mental
>imprints of sensory and affective elements of the traumatic
>experience: as visual, olfactory, affective, auditory and kinesthetic
>experiences.
PTSD = post traumatic stress disorder. Paljotko olet hoitanut näitä?
Kyseessä taitaa olla aika ns. akuutti tila, jota koskevia havaintoja
ei voi yleistää psykososiaalisesti toimintakykyisiin ihmisiin.
Kyllähän ihminen voi tiukan paikan tullen unohtaa vaikka ketä on.
>Myös tarumaattisiin kokemuksiin liittyvän unohdetun aineksen
>palautumisesta tuntuu olevan näyttöä:
Tarumaattinen? Tämä taitaa olla sellainen freudilainen lapsus.
K. Kärkkäinen.
Marcus E Engdahl
>PTSD = post traumatic stress disorder. Paljotko olet hoitanut näitä?
>Kyseessä taitaa olla aika ns. akuutti tila, jota koskevia havaintoja
>ei voi yleistää psykososiaalisesti toimintakykyisiin ihmisiin.
>Kyllähän ihminen voi tiukan paikan tullen unohtaa vaikka ketä on.
Akuuttiko, oletko varma? Esimerkiksi Vietnamin sodassa hankittu PTSD on
tuskin kovin akuutti mikäli sitä hoidetaan vuosia...
Marcus
---
Marcus E Engdahl meng...@beta.hut.fi
http://www.hut.fi/~mengdahl/index.html
Olavi Noronen
>PTSD = post traumatic stress disorder. Paljotko olet hoitanut näitä?
>Kyseessä taitaa olla aika ns. akuutti tila, jota koskevia havaintoja
>ei voi yleistää psykososiaalisesti toimintakykyisiin ihmisiin.
>Kyllähän ihminen voi tiukan paikan tullen unohtaa vaikka ketä on.
Jotkut eivät pidä sitä akuuttina tilana, sillä sitä esiintyy myös
Vietnamin veteraaneilla.
"Examples include some physically or sexually abused children as well
as Vietnam veterans. Experience of betrayal trauma may provoke
psychogenic amnesia to maintain attachment, improving chances for
survival; if so, this has far-reaching theoretical implications for
psychological research."
[...]
"There is also evidence that early traumatic experiences (during
childhood), especially if these are prolonged or repeated, may
increase the risk of developing PTSD after traumatic exposure as an
adult."
David V. Baldwin, PhD
http://gladstone.uoregon.edu/~dvb/trauma.htm
---------------------
Sami Anttila
>
>Akuuttiko, oletko varma? Esimerkiksi Vietnamin sodassa hankittu PTSD on
>tuskin kovin akuutti mikäli sitä hoidetaan vuosia...
Vietnamin sodassa hankittu akuutti sydäninfarkti on akuutti vaikka
sitä hoidettaisiin 50 vuotta. Lääketieteelliset diagnoosit ovat
tällaisia jo määritelmän kautta, usko vaan.
Olisi varmaan kiva olla kaikkien alojen erikoisasiantuntija, mutta
useimmat meistä tunnustavat rajallisuutensa ja yrittävät vain elää sen
kanssa.Tällaine asenne voi johtaa masentuneisuuteen jossain vaiheessa.
S Anttila taas :-)
Pekka Koski
Pisin reply vuosiin. Joko tarkoitus on tunkea jauhoja suuhun
arvostelijoille tai tehd{ perinteinen "tarpeeksi juttua kelle vaan
ettei varsinainen asia miss{{n nimess{ k{visi selv{ksi".
.........................................................................
Pekka Koski = ko...@rieska.oulu.fi - CRIS #2351 ThreadNeck -=FAF=-
home+358-81-347892 data/fax+358-81-5542604 cellular+358-400-586946
(finger for PGP public key or email me with Subject: send PGP)
ICBM address 65.02N 25.27E
.........................................................................
Speed kills. Use Windows.
Matti Jokinen
>>PTSD = post traumatic stress disorder. Paljotko olet hoitanut näitä?
>>Kyseessä taitaa olla aika ns. akuutti tila, jota koskevia havaintoja
>>ei voi yleistää psykososiaalisesti toimintakykyisiin ihmisiin.
>>Kyllähän ihminen voi tiukan paikan tullen unohtaa vaikka ketä on.
Olavi Noronen <scor...@pp.kolumbus.fi>:
>Jotkut eivät pidä sitä akuuttina tilana, sillä sitä esiintyy myös
>Vietnamin veteraaneilla.
Seuraavassa PTSD:n diagnostinen määritelmä. Teksti löytyy Internet Men-
tal Health -palvelimesta (http://www.mentalhealth.com/). Osoite sisäl-
tyi luetteloon, jonka viime vuonna kokosin Norosen pyynnöstä. Seuraava
kohta vastaa aika tyhjentävästi kysymykseen PTSD:n akuuttisuudesta/kroo-
nisuudesta:
The onset follows the trauma with a latency period which may range
from a few weeks to months (but rarely exceeds 6 months). The course
is fluctuating but recovery can be expected in the majority of cases.
In a small proportion of patients the condition may show a chronic
course over many years and a transition to an enduring personality
change.
Luettuasi alla olevan tekstin voinet vastata Kari Kärkkäisen kysymykseen:
paljonko olet hoitanut näitä?
------------------------------------------------------------------------
POST-TRAUMATIC STRESS DISORDER
Diagnostic Criteria
* Persistently reexperienced a horrifying event
* This horrifying event would have been markedly distressing to
almost anyone
* Reaction to this horrifying event persisted for at least one month
* At least 1 of:
+ Recurrent and intrusive distressing recollections of this
horrifying event
+ Recurrent distressing dreams of this horrifying event
+ Sudden feeling as if this horrifying event were recurring
+ Intense psychological distress at exposure to reminders of
this horrifying event
* At least 3 of:
+ Efforts to avoid thoughts or feelings associated with this
horrifying event
+ Efforts to avoid activities or situations that arouse
recollections of this horrifying event
+ Psychogenic amnesia for this horrifying event
+ Markedly diminished interest in significant activities after
this horrifying event
+ Feeling of detachment or estrangement from others after this
horrifying event
+ Restricted range of affect after this horrifying event
+ Sense of a foreshortened future after this horrifying event
* At least 2 of:
+ Difficulty falling or staying asleep after this horrifying
event
+ Irritability or outbursts of anger after this horrifying
event
+ Difficulty concentrating after this horrifying event
+ Hypervigilance after this horrifying event
+ Exaggerated startle response after the horrifying event
+ Physiological distress at exposure to reminders of this
horrifying event
Associated Features
* Dysphoric Mood
* Somatic/Sexual Dysfunction
* Guilt/Obsession
* Addiction
Differential Diagnosis
Generalized Anxiety Disorder; Major Depression; Organic Mental
Disorder; Adjustment Disorder.
------------------------------------------------------------------------
ICD-10 DESCRIPTION
The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders
World Health Organization, Geneva, 1992
F43.1 Post-Traumatic Stress Disorder
This arises as a delayed and/or protracted response to a stressful
event or situation (either short- or long-lasting) of an exceptionally
threatening or catastrophic nature, which is likely to cause pervasive
distress in almost anyone (e.g. natural or man-made disaster, combat,
serious accident, witnessing the violent death of others, or being the
victim of torture, terrorism, rape, or other crime).
Predisposing factors such as personality traits (e.g. compulsive,
asthenic) or previous history of neurotic illness may lower the
threshold for the development of the syndrome or aggravate its course,
but they are neither necessary nor sufficient to explain its
occurrence.
Typical symptoms include episodes of repeated reliving of the trauma
in intrusive memories ("flashbacks") or dreams, occurring against the
persisting background of a sense of "numbness" and emotional blunting,
detachment from other people, unresponsiveness to surroundings,
anhedonia, and avoidance of activities and situations reminiscent of
the trauma. Commonly there is fear and avoidance of cues that remind
the sufferer of the original trauma. Rarely, there may be dramatic,
acute bursts of fear, panic or aggression, triggered by stimuli
arousing a sudden recollection and/or re-enactment of the trauma or of
the original reaction to it.
There is usually a state of autonomic hyperarousal with
hypervigilance, an enhanced startle reaction, and insomnia. Anxiety
and depression are commonly associated with the above symptoms and
signs, and suicidal ideation is not infrequent. Excessive use of
alcohol or drugs may be a complicating factor.
The onset follows the trauma with a latency period which may range
from a few weeks to months (but rarely exceeds 6 months). The course
is fluctuating but recovery can be expected in the majority of cases.
In a small proportion of patients the condition may show a chronic
course over many years and a transition to an enduring personality
change.
DIAGNOSTIC GUIDELINES
This disorder should not generally be diagnosed unless there is
evidence that it arose within 6 months of a traumatic event of
exceptional severity. A "probable" diagnosis might still be possible
if the delay between the event and the onset was longer than 6 months,
provided that the clinical manifestations are typical and no
alternative identification of the disorder (e.g. as an anxiety or
obsessive-compulsive disorder or depressive episode) is plausible. In
addition to evidence of trauma, there must be a repetitive, intrusive
recollection or re-enactment of the event in memories, daytime
imagery, or dreams. Conspicuous emotional detachment, numbing of
feeling, and avoidance of stimuli that might arouse recollection of
the trauma are often present but are not essential for the diagnosis.
The autonomic disturbances, mood disorder, and behavioural
abnormalities all contribute to the diagnosis but are not of prime
importance.
The late chronic sequelae of devastating stress, i.e. those manifest
decades after the stressful experience, should be classified under
F62.0.
Includes:
* traumatic neurosis
Olavi Noronen
> Seuraava
>kohta vastaa aika tyhjentävästi kysymykseen PTSD:n akuuttisuudesta/kroo-
>nisuudesta:
> The onset follows the trauma with a latency period which may range
> from a few weeks to months (but rarely exceeds 6 months).
Palaan vielä ennen lähtöäni lyhyesti yllä olevaan asiaan, josta jo
postitin. Mapitin nimittäin pinon artikkeleita odottamaan lukemista ja
samalla tulin vilkaisseeksi mm. tätä:
http://www.dartmouth.edu/dms/ptsd/Overview.html
Post-Traumatic Stress Disorder: An Overview
by Matthew J. Friedman, M.D., Ph.D.,
Executive Director, National Center for PTSD
Professor of Psychiatry and Pharmacology, Dartmouth Medical
School
[...]
" For individuals with PTSD, the traumatic event remains, sometimes
for decades or a lifetime, a dominating psychological experience that
retains its power to evoke panic, terror, dread, grief, or despair as
manifested in daytime fantasies, traumatic nightmares, and psychotic
reenactments known as PTSD flashbacks. Furthermore, traumamimetic
stimuli that trigger recollections of the original event have the
power to evoke mental images, emotional responses, and psychological
reactions associated with the trauma.
Researchers, taking advantage of this phenomenon, can reproduce PTSD
symptoms in the laboratory by exposing affected individuals to
auditory or visual traumamimetic stimuli (Keane, et. al., 1987)."
Tästäkin näkyy, että PTSD:stä on erilaisia mielipiteitä kuin tuo "but
rarely exceeds 6 months".
Olavi Noronen
>kar...@utu.fi (Kari Kärkkäinen):
>>>PTSD = post traumatic stress disorder. Paljotko olet hoitanut näitä?
>>>Kyseessä taitaa olla aika ns. akuutti tila, jota koskevia havaintoja
>>>ei voi yleistää psykososiaalisesti toimintakykyisiin ihmisiin.
>>>Kyllähän ihminen voi tiukan paikan tullen unohtaa vaikka ketä on.
>Olavi Noronen <scor...@pp.kolumbus.fi>:
>>Jotkut eivät pidä sitä akuuttina tilana, sillä sitä esiintyy myös
>>Vietnamin veteraaneilla.
>Seuraavassa PTSD:n diagnostinen määritelmä. Teksti löytyy Internet Men-
>tal Health -palvelimesta (http://www.mentalhealth.com/). Osoite sisäl-
>tyi luetteloon, jonka viime vuonna kokosin Norosen pyynnöstä.
Matti hyvä.
Kirjoitit viime kesänä tälle alueelle:
"KAIKKI MITÄ KOET, AJATTELET TAI TEET, MUUTTAA JOLLAIN TAVOIN
VÄLITÄJÄAINEIDEN ERITYSTÄ HERMOSTOSSASI." (Korostus tämän
kirjoittajan).
Samassa yhteydessä ilmoitin lähettäneesi tilillesi 370 mk. Kirjoitin
myös: "En maksanut summaa siksi, että ajattelisin sinulla olevan
'itsenäisen ajatus- tai tunnemaailman', vaan tuon yllä olevan lauseesi
vuoksi.
[...]
Pyydän sinulta Matti aivan vilpittömästi mahdollisia lähdetietoja."
En tiedä, mihin pyrit sillä, että toistuvasti otat esille johonkin
www-sivuun viitatessasi, että "Osoite sisältyi luetteloon, jonka
viime vuonna kokosin Norosen pyynnöstä."
Pitäisikö minun toistuvasti muistuttaa siitä, että sait tilillesi 370
mk, joka kattanee sen verkon käyttökulun, kun ilmeisesti jollakin
search-toiminteella sait seuraavan psyk-alueelle postittamasi listan:
<HTML>
<title>Mood Disorder References</title>
<BODY>
<li><a href="http://avocado.pc.helsinki.fi/~janne/mood/mood.html">Mood
Disorders</a>
<li><a href="http://www.pharminfo.com">Pharmaceutical Information
Network Home Page</a> (linkit osittain virheellisiä, käytä seuraavia)
<li><a href="http://www.pharminfo.com/drugfaq">Pharmaceutical
Information Network Drug FAQ</a>
<li><a href="http://www.pharminfo.com/drugdb">Pharmaceutical
Information Network Drug Database</a>
<li><a href="http://receptor.mgh.harvard.edu/">Pharmacology and
Receptor Info</a>
<li><a href="http://aloha.net/~jms/">Jane's Brain Page</a>
<li><a
href="http://neuro.biologie.uni-freiburg.de/Skriptum/covertext.htm">Neurogenetik-Skriptum
Inhaltsverzeichnis </a>
<li><a href="http://www.med.nyu.edu/Psych/itp.moodQ.html">ITP Mood
Disorders</a>
<li><a href="http://www.cais.com/vikings/nami/index.html">National
Alliance for the Mentally Ill (NAMI) Home Page</a>
<li><a href="http://www.mentalhealth.com/">Internet Mental Health</a>
<li><a href="http://www.coil.com/~grohol/">Dr. GROHOL's Mental Health
Page - Main Menu</a>
<li><a href="http://www.hslib.washington.edu/">University of
Washington Health Sciences Center</a>
<li><a href="http://www.sover.net/~schwcof/links.html">Mental Health
Pages and Pointers</a>
<li><a
href="http://www.physiol.arizona.edu/CELL/Instruct/418PhysiolEng.html">PSIO
418 Physiology for Engineers</a>
<li><a href="http://www.duke.edu/~ntd/DEPR/contents.html">Depression
Primer</a>
<li><a href="http://www.fairlite.com/ocd/ocdtext.shtml">OCD -
Obsessive-Compulsive Disorder</a>
<li><a
href="gopher://gopher.nimh.nih.gov/00/documents/nimh/other/OCD">Obsessive-Compulsive
Disorder</a>
<li><a
href="gopher://gopher.nimh.nih.gov/00/documents/nimh/other/Schiz">Schizophrenia:
Questions and Answers</a>
<li><a href="http://www.damicon.fi/sd/melatonin.html">Melatonin</a>
<li><a href="http://ils.unc.edu/dopamine/dopahome.html">Team Dopamine
Home Page</a>
</BODY>
</HTML>
Kuten aiemmin olen ilmoittanut, olen imuroinut näiltä sivuilta aika
paljon tekstiä, samoin muilta sivuilta; satoja sivuja, joita en
läheskään kaikkia ole vielä lukenut. Nyt tätä kirjoitusta tehdessäni
kävin pikaisesti lävitse noin 150 sivua.
> Seuraava
>kohta vastaa aika tyhjentävästi kysymykseen PTSD:n akuuttisuudesta/kroo-
>nisuudesta:
En vielä lukenut mainitsemaasi kohtaa. Otan kirjoituksesi mukaan, kun
lähden muutaman päivän työmatkalle. (Yritän muistaa etsiä sinne mukaan
jonkun äskettäisen kirjoituksesi, johon muistini mukaan en ole
vastannut.)
Kuitenkin haluan tässä vaiheessa kiinnittää huomiota siihen, että
käsittääkseni mikään kohta näillä www-sivuilla ei vastaa tyhjentävästi
PTSD:n akuuttisuuteen. Jotkut käsittävät akuuttisuudella oireiden
akuuttisuuden ja toiset taas yhdistävät oireet selvemmin lähiaikoina
tapahtuneeseen traumaan, jolloin oireet ovat selvemmin ja laajemmin
esillä.
> The onset follows the trauma with a latency period which may range
> from a few weeks to months (but rarely exceeds 6 months). The course
Monilla PTSD:hen ja traumaan viittaavillla sivuilla ja artikkeleissa
käsitellään mm. Vietnam-veteraanien PTSD:tä. Vietnamin sodasta on
kulunut aikaa enemmän kuin "6 months".
http://www.dtic.dla.mil/gulflink/varpt/findings.html kertoo
Persianlahden sodan jälkeisistä löydöksistä, ja sodasta on kulunut yli
kuusi kuukautta.
Täälläkin käsitellään vanhempia kuin kuuden kuukauden takaisia
PTS-häiriöitä: A. National Center for PTSD, Department of Veteran
Affairs, White River Junction, Vermont.
Groholin http://www.coil.com/~grohol/web.htm -sivu johdattaa linkkiin:
"PTSD/combat veterans research ", josta löytyy mm. seuraava teksti:
"Because of the nature of the questions, it is possible that veterans
may experience some degree of distress when answering.
If you think this might be a problem for you please think carefully
before proceeding. If you are currently suffering from Post
Traumatic Stress Disorder or other trauma-related problem, then you
should consider discussing the questionnaire with your
therapist before proceeding." (http://141.163.90.14/intro.htm)
Jotkut yhdistävät PTSD-oireet lapsuuden abuse-kokemuksiin.
Näin ollen en ainakaan tässä vaiheessa voi katsoa yhden sivun antavan
"aika tyhjentävää" selitystä, kuten väität.
>Luettuasi alla olevan tekstin voinet vastata Kari Kärkkäisen kysymykseen:
>paljonko olet hoitanut näitä?
Jos oikein muistan olen ainoa tällä alueella, jonka huomiota kiinnität
toisten kirjoittajien kysymyksiin vastaamiseen. Haluatko kertoa syyn
siihen?
Olli
palailen alueelle noin viikon päästä
Matti Jokinen
>Seuraavan perusteella näyttää siltä, että ne, jotka ovat väittäneet,
>ettei ole tutkimuksia, joissa olisi havaittu traumaattisten muistojen
>unohtaminen (tukahduttaminen, häivyttäminen, pirstouttaminen tms.),
>eivät ilmeisesti ole olleet selvillä alueen tutkimuksista:
>"While the vivid intrusions of traumatic images and sensations are the
>most dramatic expressions of PTSD, the loss of recollections for
>traumatic experiences, followed be subsequent retrieval is well
>documented in the literature. Amnesias for some, or all, aspects of
>the trauma have consistently been noted in a wide variety of
>traumatized patients, starting with Pierre Janet (1889)."
Tämä kysymyshän nousi esiin Medline-tietokannasta tehdyn kirjallisuus-
haun perusteella. Hakusanan 'repressed memor*' perusteella löytyi var-
sin niukasti aiheesta tehtyjä tutkimuksia, mikä jo sinänsä viittaa sii-
hen, ettei asiaa ole paljoa tutkittu, koska Medline on aika kattava
tietokanta. Löytyneiden julkaisujen joukossa olivat Elisabeth Loftusin
sekä Harrison Popen ja James Hudsonin artikkelit [1,2], joissa myös
todettiin sama asia: tukahdutettujen muistojen olemassaoloa ei ole pal-
joakaan tutkittu tieteellisesti. Lisäksi edellä mainitut tutkijat to-
teavat, että esitetty näyttö on liian heikkolaatuista, jotta sen perus-
teella voisi tehdä asiasta selviä johtopäätöksiä. Olet siis sitä mieltä,
että Loftus, Pope ja Hudson eivät ole selvillä alueen tutkimuksista? Ja
sinäkö olet?
>Tämän kirjoitussarjan edellisessä osassa lainasin tekstiä, jossa oli
>viitattu Linda Williams'in tutkimukseen: "She studied women who as
>children had been evaluated in a hospital emergency room after being
>sexually abused. Williams found that even for documented incidents of
>sexual abuse, one in three women could not remember childhood
>incidents of sexual abuse that had occurred 17 years earlier.
>...
> Jos Williamsin tutkimustulosten lainaus on luotettava, se merkitsee
>sitä, että on olemassa näyttöä siitä, että traumaattiset kokemukset
>voidaan unohtaa melko usein: "joka kolmas".
Popen ja Hudsonin artikkelissa [1] on käsitelty mm. Williamsin tutkimus-
ta. Tutkimuksen lähtökohta on sikäli epätavallisen selkeä, että väärin-
käyttö oli dokumentoitu. Pope ja Hudson kuitenkin havaitsivat tutkimuk-
sen muissa vaiheissa vakavia metodisia puutteita:
"The interviewers asked detailed questions about each women's history
of sexual abuse, including questions about events that the patient her-
self perhaps did not define as abuse, but which others had. The women
were also asked if anuone in their families `ever got in trouble for
his/her sexual activities'. However, it appears that if the subjects
still failed to report the known episode of abuse after these questions,
they were *not* askee directly about their documented visit to the hos-
pital to see whether they then aknowledged remembering it."
...
"it is hazardous to conclude that Williams' 49 `non-reporters' actually
had amnesia, In considering this question, it is instructive to examine
a similarly designed study by Femina and collagues (1990). These
investigators interviewed 60 young adults (mean age 24 years) whose
histories of abuse (primarily physical abuse) had been extensively
documented years earlier during adolescence. On interview, 26 of the
69 subjects (also a proportion of 38%) gave responses discrepant with
their previously documented histories. In particular, 18 of these 26
were known to have been severely abused on childhood, yet they denied
or minimized any experiences of abuse on interview as young adults."
"Femina and collagues then performed aa second interview (which they
called a `clarification interview') with eight of these `denizers'.
When asked directly about their known abuse histories, it appears that
all eight individuals admitted that they actually remembered, but had
withheld the information during their first interview."
...
"On the basis of these clarification interviews, Femina and collagues
list reasons for non-reporting of abuse as `embarrassment, a wish to
protect parents, a sense of having desreved the abuse, a conscious wish
to forget the past, and a lack of rapport with the interviewer'. How-
ever, no case of non-reporting was ascribed to amnesia. Given this
observation, it would be unwarranted to conclude that the 49 non-
reporting subjects in Williams' study actually had amnesia, since no
clarification interviews were performed."
...
"Williams' results may also reflect normal childhood amnesia: 25 (51%)
of her 49 non-reporting subjects had experienced their index episode of
abuse at age six or earlier [toisessa kohdassa mainitaan, että nuorimman
ikä oli 10 kuukautta] ... And even among individuals who were older at
the time of abuse, one must allow for ordinary forgetfulness for events
not perceived as strikingly memorable, especially among the one-third of
subjects who experienced only touching and fondling."
Tällaisiin virhelähteisiin joudutaan kiinnittämään huomiota, kun etsi-
tään totuutta. On paljon helpompaa, jos tavoitteena onkin vain omien
ennakkoluulojen pönkittäminen. Silloin riittää, että verkosta löytyy
jokin tiedosto, josta voi poimia tekstinpätkiä, jotka näyttävät sopivan
hakijan tarpeisiin. Jos ne nyt käsittelevätkin vähän eri asiaa ja jos
jokin viitattu artikkeli itse asiassa sisältääkin päinvastaisia johto-
päätöksiä kuin kirjoittaja väittää, niin eipä se haittaa. Ja jos ei
verkon kirjavasta tarjonnastakaan löydy sopivaa tekstiä, niin muukin
perustelu kelpaa, kuten se, että asiassa on "toden tuntu".
Pope ja Hudson käsittelevät myös kolmea muuta tutkimusta, joihin viita-
taan sitaateissasi: Briere & Conte 1993, Loftus, Polensky, & Fullilove
1994 sekä Herman & Shatzow 1987. Myös Loftus [2] on analysoinut kaikkia
näitä tutkimuksia ja on johtopäätöksissään hyvin kriittinen, mistä jo eh-
ditkin mollata häntä.
Mutta vaikka olettaisimme Williamsin päättelemät luvut oikeiksi, se ei
muuta sitä johtopäätöstä, että suurin osa sinun terapiasi tuottamista
insestimuistoista todennäköisesti on valemuistoja. Olet kirjoittanut:
>Minun työssäni esille tulleet insesti- tai hyväksikäyttötapaukset ovat
>lähes poikkeuksetta sellaisia, että ne ovat terapian aikana aktivoituneet.
>Kokemukset eivät ole olleet henkilöiden aktiivisessa muistissa heidän
>aloittaessaan ahdistustensa tai vaikeuksiensa kanssa työskentelyä.
Williamsin lukujen mukaan kymmentä insestin muistavaa kohti on viisi
sellaista, jotka ovat unohtaneet sen. Jos "lähes poikkeuksetta" tar-
koittaisi esim. 95-prosenttisesti, niin Williamsin lukujen mukaan ar-
vioiden 92.5 prosenttia asiakkaillasi tavatuista insestimuistoista on
terapian tuottamia valemuistoja.
>Kun nyt jonkin ajan kuluttua jatkan kirjoittamistani insestin ja
>seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttaman trauman kohtaamisesta ja siihen
>liittyvien kokemusten uudelleen elämisestä, lähden siitä, että on
>olemassa näyttöä traumaattisten kokemusten unohtamisesta sekä
>tukahdutettujen kokemusten tietoisuuteen palaamisesta.
Siitähän sinä olet koko ajan lähtenyt.
- Matti Jokinen
Viitteet:
[1] Harrison G. Pope Jr & James I. Hudson: Can memories of childhood
sexual abuse be repressed?, Psychological Medicine 1996; 25: 121-126
[2] Elizabeth F. Loftus: The reality of repressed memories, American
Psychologist 1993 May; 48(5): 518-537
Matti Jokinen
>" For individuals with PTSD, the traumatic event remains, sometimes
>for decades or a lifetime, a dominating psychological experience that
>retains its power to evoke panic, terror, dread, grief, or despair as
>manifested in daytime fantasies, traumatic nightmares, and psychotic
>reenactments known as PTSD flashbacks. Furthermore, traumamimetic
>stimuli that trigger recollections of the original event have the
>power to evoke mental images, emotional responses, and psychological
>reactions associated with the trauma.
>Researchers, taking advantage of this phenomenon, can reproduce PTSD
>symptoms in the laboratory by exposing affected individuals to
>auditory or visual traumamimetic stimuli (Keane, et. al., 1987)."
>
>Tästäkin näkyy, että PTSD:stä on erilaisia mielipiteitä kuin tuo "but
>rarely exceeds 6 months".
Olli hyvä.
Onko sinulla joskus todettu lukihäiriö, vai johtuvatko nämä toistuvat
luetun väärinymmärtämiset vain siitä, että *haluat* ymmärtää tekstin
ennakko-odotustesi mukaisella tavalla?
Oli kuinka päin tahansa, sinun kannattaisi ehkä omaksua jokin systemaat-
tinen tarkistusmenettely, esim. että käyt aina tekstin avainkohdat uu-
delleen läpi sana sanalta. Ainakin ennen kuin lähetät itsevarmoja vas-
tauksia verkkoon.
- Matti Jokinen
Olavi Noronen
>Olavi Noronen <scor...@pp.kolumbus.fi>:
>>En tiedä, mihin pyrit sillä, että toistuvasti otat esille johonkin
>>www-sivuun viitatessasi, että "Osoite sisältyi luetteloon, jonka
>>viime vuonna kokosin Norosen pyynnöstä."
>Pyrin muistuttamaan sinua siitä, että tietoa olisi saatavissa, jos sitä
>haluttaisiin hankkia, ja sinulle on kerrottu, mistä sitä saa. Sinun kan-
>nattaisi lukea ainakin perusasiat, ennen kuin jatkat esitelmiäsi psyyk-
>kisten häiriöiden systä ja niiden hoidosta.
Koen tämän melko omituisena vastauksena kysymykseeni. Näinkö sinulle
on yliopistossa opetettu tekemään, kun vastataan toisen ihmettelyyn?
Et kerro, mitä perusasioita tarkoitat, mihin viittaat - sillä
viittaamillasi sivuilla on monenlaisia asioita; terapiasta melko
vähän. Toisaalta siellä näkyy olevan monia asioita, joihin en voi
yhtyä vaikka lukisin niitä kuinka perusteellisesti.
>>Pitäisikö minun toistuvasti muistuttaa siitä, että sait tilillesi 370
>>mk, joka kattanee sen verkon käyttökulun, kun ilmeisesti jollakin
>>search-toiminteella sait seuraavan psyk-alueelle postittamasi listan:
>Jos löydät jostain hakukoneen, joka antaa saman listan pelkällä search-
>toiminteella, niin kerro minullekin. Minulla olisi sellaiselle ihmeelle
>käyttöä.
No. Ilmaisin asian hieman typistetysti. Omankin kokemukseni mukaan
tällaista listaa ei saa pelkällä haulla, vaan tarvitsee löytää sopivia
sivuja ja katsoa niiden linkkejä. Kuitenkin oletan 370 mk:n riittäneen
pieneen selailuun.
>>> The onset follows the trauma with a latency period which may range
>>> from a few weeks to months (but rarely exceeds 6 months).
>>
>>Monilla PTSD:hen ja traumaan viittaavillla sivuilla ja artikkeleissa
>>käsitellään mm. Vietnam-veteraanien PTSD:tä. Vietnamin sodasta on
>>kulunut aikaa enemmän kuin "6 months".
>>
>>http://www.dtic.dla.mil/gulflink/varpt/findings.html kertoo
>>Persianlahden sodan jälkeisistä löydöksistä, ja sodasta on kulunut yli
>>kuusi kuukautta.
>Tekeydytkö tyhmemmäksi kuin olet?
Voitko mainita kuka luennoitsija tai mikä opintosuunta opetti tällä
tavoin lähestymään tai puuttumaan havaittuun virheeseen?
>>>Luettuasi alla olevan tekstin voinet vastata Kari Kärkkäisen kysymykseen:
>>>paljonko olet hoitanut näitä?
>>Jos oikein muistan olen ainoa tällä alueella, jonka huomiota kiinnität
>>toisten kirjoittajien kysymyksiin vastaamiseen. Haluatko kertoa syyn
>>siihen?
>Jos oikein muistan, olet ainoa tällä alueella, joka kirjoittelee laajas-
>ti elinkeinoonsa liittyvistä asioista mutta välttelee usein vastaamista
>omaa ammattiaan koskeviin suoriin kysymyksiin. Haluatko kertoa syyn sii-
>hen?
Olet varmaan huomannut, että olen muutamien henkilöiden kohdalla
ilmoittanut, etten käy heidän kanssaan keskustelua. Heidän kohdallaan
luulen, että epäasiallisuus ja ivallisuus hallitsevat heitä eikä niin,
että he hallitsisivat ko. ominaisuuksia. En vastaa sellaisten
henkilöiden asiallisiinkaan kysymyksiin. Odotan heiltä sen verran
pitkää "raittiutta", että näen heidän pystyvän ja haluavan asiallista
keskustelua. Sen jälkeen voin vastata.
Joittenkin asiallisesti kirjoittavien kysymyksiin olen saattanut
unohtaa vastata.
Olli
Olavi Noronen
>>[...]
>>Researchers, taking advantage of this phenomenon, can reproduce PTSD
>>symptoms in the laboratory by exposing affected individuals to
>>auditory or visual traumamimetic stimuli (Keane, et. al., 1987)."
>>
>>Tästäkin näkyy, että PTSD:stä on erilaisia mielipiteitä kuin tuo "but
>>rarely exceeds 6 months".
>Olli hyvä.
>Onko sinulla joskus todettu lukihäiriö,
Matti hyvä.
Varmaankin tiedät, ettei englanninkielen tai tieteellisen tekstin
puutteellista ymmärtämiskykyä katsota lukihäiriön oireeksi. Siksi
oletankin sinun jälleen nähneen mielekkääksi turvautua epäasialliseen
tapaan kiinnittää huomiota johonkin seikkaan.
Kerroit jossakin postituksessa opettaneesi ohjelmointia. Jos
ohjelmointia opiskeleva tai sitä opettavakin tekee toistuvasti jonkun
virheen, opetettiinko sinua epäilemään hänellä olevan "lukihäiriö"?
Epäilitkö sinä luokan edessä tällaisella oppilaalla olevan sellaisen
psyykkisen, somaattisen tai toiminnallisen häiriötilan, johon hänen
virheensä ei mitenkään viitannut?
> vai johtuvatko nämä toistuvat
>luetun väärinymmärtämiset vain siitä, että *haluat* ymmärtää tekstin
>ennakko-odotustesi mukaisella tavalla?
>Oli kuinka päin tahansa, sinun kannattaisi ehkä omaksua jokin systemaat-
>tinen tarkistusmenettely, esim. että käyt aina tekstin avainkohdat uu-
>delleen läpi sana sanalta. Ainakin ennen kuin lähetät itsevarmoja vas-
>tauksia verkkoon.
Katsoin itse nuo kohdat sana sanalta. En ymmärtänyt, mitä tarkoitat.
Lähetin ne e-mailina yliopiston palveluksessa olevalle, tiedettä
tekevälle henkilölle. Hän kysyi minulta, mikä on se väitetty
ristiriita, virhe tms., joka on "The onset..." -lauseen ja esittämieni
lainausten välillä.
Esitin saman asian korkeakoulututkinnon suorittaneelle, englantia
kotonaan puhuvalle henkilölle, jolla on käytännöllistä ja teoreettista
tietoa terapioista. Hänkään ei osannut auttaa minua huomaamaan
esittämääsi "tyhmyyttä". Voisitko sinä asiallisesti kertoa, mikä nyt
on ymmärretty väärin?
Markus Lang
» luulen, että epäasiallisuus ja ivallisuus hallitsevat heitä eikä niin,
» että he hallitsisivat ko. ominaisuuksia. En vastaa sellaisten
» henkilöiden asiallisiinkaan kysymyksiin. Odotan heiltä sen verran
» pitkää "raittiutta", että näen heidän pystyvän ja haluavan asiallista
» keskustelua.
Tieteelliseen keskusteluun kuitenkin kuuluu se,
että huomio kiinnitetään väitteiden sisältöön
eikä pintatasoon (toivon, että et ole pinnallinen
ihminen). Väitteiden esittäjän persoonaa tai
väitteiden esitystapaa ei saa pitää väitteiden
pätevyyden kriteerinä.
Sinun kannaltasi on tietenkin käytännöllistä, että
kiivaimmat arvostelijasi suhtautuvat Sinuun kovin
ivallisesti; kun rupeaa opettamaan vähintäänkin
tasoisiaan ihmisiä ja asettuu heidän yläpuolelleen,
siihen voidaan reagoida sillä tavoin kuin Sinun
kohdallasi on käynyt. Kysymys on näet sosiaalisesta
vallankäyttöyrityksestä (statuksen osoittamisesta).
On vahinko, että kognitiiviset rahkeesi eivät ole
riittävät.
Minä hallitsen kyllä ivallisuuteni. Jos muuta väität,
pidän sitä kirjallisten kykyjeni mustamaalaamisena
ja jätän Poliisille tutkintapyynnön.
Olavi Noronen
>Olavi Noronen <scor...@pp.kolumbus.fi>:
>>Voitko mainita kuka luennoitsija tai mikä opintosuunta opetti tällä
>>tavoin lähestymään tai puuttumaan havaittuun virheeseen?
>Valitettavasti matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa ei opete-
>ta, miten pitäisi vastata, kun jotain väitettä perustellaan aineistolla,
>joka ei mitenkään liity väitteeseen.
Eikö siis niinkään, että voi huomauttaa, että " tässä kohdin väitettä
perustellaan aineistolla, joka ei mitenkään liity väitteeseen" ja sen
jälkeen lyhyesti perustella, kuten nyt olet artikkelisi lopussa
tehnyt.
> Mutta tosiasioiden vääristelyyn ja
>lähteiden harhaanjohtavaan käyttöön suhtauduttiin erittäin kielteisesti,
>silloinkin, kun se johtuu enemmän huolimattomuudesta kuin tahallisuudesta.
Se on hyvä, että huolimattomuudesta, tottumattomuudesta tai
osaamattomuudesta johtuviin lähteiden vääriin käyttöihin suhtaudutaan
kielteisesti. Kuitenkin se on mahdollista tehdä asiallisesti.
>>>Onko sinulla joskus todettu lukihäiriö,
>>Varmaankin tiedät, ettei englanninkielen tai tieteellisen tekstin
>>puutteellista ymmärtämiskykyä katsota lukihäiriön oireeksi.
>Tiedän, mutta kyllä lukihäiriö haittaa myös vieraskielisen tekstin ymmär-
>tämistä.
Varmaankin haittaa, mutta kirjoitin nimenomaa englanninkielen ja
tieteellisen tekstin kyseessä ollen.
>>Siksi oletankin sinun jälleen nähneen mielekkääksi turvautua epäasial-
>>liseen tapaan kiinnittää huomiota johonkin seikkaan.
>Niin, sinulla on taipumusta luokitella opponenttiesi kommentit epäasial-
>lisiksi, vihamielisiksi ja puolueellisiksi.
Sinä kirjoitit postituksesi lopussa: "PTSD:n puhkeamisen väliseen
viipeeseen". Sen viimeiseen sanaan oli tullut kirjoitusvirhe. Minä en
missään nimessä näe siinä mitään erikoista, sillä olen usein tällä
alueella kirjoittanut virheitä. Kuitenkin muutamat kirjoittajat
näkevät tarpeelliseksi postittaa alueelle erilaisia huomautuksia
näistä virheistäni. Jos sinä näet sellaisen asialliseksi, meidän
asiallisuuskäsitteemme ovat erilaisia.
Lauri Gröhn kirjoitti hieman aikaa sitten että minun www-sivuni
oleminen TTL:n professionals-sivulla on irvokasta. Kun samalla sivulla
on mm. Ravintola Foijan, Kuva-Pulssin, Lihastautiliiton, ravintola
Pinellan, Pub Keltainen Kiinteistön, Puolalanmäen koulun ja Turun
Office Systems'in www-sivut, ei hänen kirjoituksensa näytä minusta
millään muodoin asialliselta. Jos se sinusta on sitä, olemme
asiallisuudesta todella eri mieltä.
> Esitin kyllä kysymykseni
>ihan vakavissani.
No. Olet ensimmäinen, joka niin tekee.
Kun huomioin "vakavissasi esittämäsi" kysymyksen, huomioin lukihäiriön
sisältävän myös selvästi alentuneen kyvyn kirjoittamisen suhteen. Olen
kahdesta aiemmasta kirjastani saanut julkisten tiedotusvälineitten
antamissa arvosteluissa postiivista palautetta mm. niiden selkeästä ja
ymmärrettävästä kirjoittamisesta. Nyt juuri minulla on edessäni erään
terveydenhuoltoneuvoksen kirjallinen lausunto laajasta
kirjoitelmastani, ja siinä lukee mm.: "Olavi Noronen kirjoittaa
sujuvasti, mukaansatempaavasti ja elävästi."
Jos sinulla on siis vakavaa syytä epäillä minun kärsineen joskus
lukihäiriöstä, voitko ystävällisesti tuoda esiin, miten muuten se on
tällä alueella ilmennyt?
> Lukihäiriössä ei ole mitään hävettävää, vaihtoehtoi-
>siin selityksiin liittyy enemmän kielteisiä aspekteja.
Aspekteja-sanalle kai löytyy lyhyesti ja helposti kirjoitettavia
suomenkielisiä muotoja. Tarkoitatko sillä esim. "näkökohtia"?
>> Kerroit jossakin postituksessa opettaneesi ohjelmointia. Jos
>>ohjelmointia opiskeleva tai sitä opettavakin tekee toistuvasti jonkun
>>virheen, opetettiinko sinua epäilemään hänellä olevan "lukihäiriö"?
>Ei opetettu, mutta tämä näkökohta tosiaan pitäisi ottaa huomioon.
Jos näin ajattelet, tuntuu suhtautumisesi minusta vieraalta ja
oudolta.
>>Katsoin itse nuo kohdat sana sanalta. En ymmärtänyt, mitä tarkoitat.
>>...
>>Voisitko sinä asiallisesti kertoa, mikä nyt on ymmärretty väärin?
>Internet Mental Healthin palvelimesta poimitussa tekstissä sanottiin,
>että PTSD puhkeaa yleensä puolen vuoden kuluessa siitä kauhistuttavasta
>kokemuksesta, joka katsotaan häiriön aiheuttajaksi, harvoin myöhemmin.
>Väitit vastaan sillä perusteella, että verkosta löytyy aineistoa Viet-
>namin ja Persianlahden laukaisemasta PTSD:stä ja näistä sodista on kulu-
>nut enemmän kuin 6 kuukautta.
>Perustelullasi ei yksinkertaisesti ole mitään loogista yhteyttä järkyt-
>tävän tapahtuman ja PTSD:n puhkeamisen väliseen viipeeseen.
Tämä yllä oleva on asiallista verrattuna edellisiin kommentteihisi,
joissa ainoastaan kiinnitit huomiota mahdolliseen tekeytymiseeni
"tyhmemmäksi kuin mitä olen" tai "joskus mahdollisesti todettuun
lukihäiriöön".
Kun luin lainaamani lauseen, ymmärsin että PTSD-oireita ei puhkea tai
niitä ei ole enää kuuden kuukauden jälkeen. Kuitenkin olen ymmärtänyt
joistakin aikakauslehdistä lukemistani artikkeleista, että niitä on
ollut monilla vuosia ja että niitä puhkeää vieläkin Vietnamin ja
Persianlahden sotaan osallistuneilla. Näin olin lukevinani yhdestä tai
kahdesta www-siluilla olleesta artikkelista. Istuin tänä aamuna 1½
tuntia www-sivuja selaten löytääkseni ne kohdat: ei löytynyt - enkö
vain löytänyt, vai olinko nopealla lukemisellani lukenut/ymmärtänyt
väärin. Aion joka tapauksessa selvittää asiaa vielä.
Toisaalta olen käsittänyt, että muihin traumaattisiin kokemuksiin
liittyvät oireet, jotka sisältyvät PTSD-luokitukseen, voivat ilmetä
kymmenienkin vuosien kuluessa traumasta ja säilyä vaikka loppuiän.
Kun luet lähiaikoina postitukseen tulevan seuraavan osan
insesti/hyväksikäyttöjutustani, huomaat minun kirjoittavan, että
monella asiakkaallani ovat nuo oireet tulleet pintaan huomattavasti
myöhemmin kuin 6 kuukauden kuluessa trauman kokemisesta.
Jos henkilöllä puhkeaa esille PTSD-oireet esille huomattavasti
myöhemmin kuin diagnostisointi-määrittely edellyttää, miksi
oireyhtymää silloin nimitetään?
Olavi Noronen
>scor...@pp.kolumbus.fi (Olavi Noronen) wrote:
>>Sinä kirjoitit postituksesi lopussa: "PTSD:n puhkeamisen väliseen
>>viipeeseen". Sen viimeiseen sanaan oli tullut kirjoitusvirhe. Minä en
> Ihan vain ehkä asiattomana huomautuksena: Viive-sana taipuu
> juuri tuolla tavalla: viive-viipeen-viipeeseen jne. Voit tarkistaa
> asian suomen oikeinkirjoitusoppaista. (Aivan kuten taive-taipeen).
Huomautus on kyllä asiallinen, jos se noin taipuu. Kyllä minun pääni
luki sen ilmeisenä virheenä. Veikkaisinpa lukeneeni sen sellaisessa
muodossa monia monia monia kertoja erilaisissa julkaisuissa tai
artikkeleissa. Lähinnä elektroniikkaan liittyvissä... (koska olen
niitä aikoinaan melkoisesti lukenut).
viiveen aiheuttama...
viipeen aiheuttama...
Kyllä tuo viipeen tuntuu vieraalta.
Katsotaanpa...
Hakuni löysi seuraavat:
Windows\system\cpwin386.cpl:
"Epäkelpo viiveen arvo"
Windows\system\main.cpl:
"Kuvakkeiden välin tulee olla %d - %d. Tuntematon
taustakuvio+Näytönsäästäjän viiveen tulee olla %d - %d."
Eräs Nokialla työskentelevä henkilö on lähettänyt minulle sähköpostin,
jossa seuraava lause: " koska MS-Mail-postituspalvelija toimii parin
tunnin viiveell{"
Organization: Tampere University of Technology:sta eräs henkilö
kirjoitti taannoin psyk-alueelle:
Tunteet kyll{ voi
huomata pienell{ viiveell{, mutta se vaatii "harjoitusta".
Kyllä minun täytyy sanoa, että korvien välinen kompuutteri vaatii
aikamoisen uusohjelmoinnin, jos se suostuu pienellä viipeellä
hyväksymään tuon...
**********************
Oli se nyt vipellystä tai vivellystä, niin tarkoittamani asia ei liene
miksikään muuttunut.
markku niskanen
>Sinä kirjoitit postituksesi lopussa: "PTSD:n puhkeamisen väliseen
>viipeeseen". Sen viimeiseen sanaan oli tullut kirjoitusvirhe. Minä en
Ihan vain ehkä asiattomana huomautuksena: Viive-sana taipuu
Kimmo Asser Isokoski
: Kimmo Asser Isokoski (kia...@kanto.cc.jyu.fi) wrote:
: : Markus Lang (ml...@cc.Helsinki.FI) wrote:
: : :
: : : Tieteelliseen keskusteluun kuitenkin kuuluu se,
: : sfnet.keskustelu -ryhmissä ei käydä tieteellistä keskustelua.
: : Tyylilajit vaikuttavat keskustelun sisältöön melkein samalla
: : tavoin kuin missä tahansa kaljapöytäkeskustelussa.
:
: Saakos tänne kuljettaa tieteellisiä argumentteja vai pitääkö
: ne peräti salakuljettaa? Mutua ja mielipiteitä kun saa lukea
: kyllästymiseen asti, kunnon perusteluja perin harvoin.
Lähdeviitteiden käyttö on suotavaa, mutta sehän ei tee keskustelusta
tieteellistä sen enempää kuin auktoriteetteihin ja tutkimustuloksiin
viittaaminen kaljakuppilakeskusteluissa.
: : : Sinun kannaltasi on tietenkin käytännöllistä, että
: : : kiivaimmat arvostelijasi suhtautuvat Sinuun kovin
: : : ivallisesti; kun rupeaa opettamaan vähintäänkin
: : : tasoisiaan ihmisiä ja asettuu heidän yläpuolelleen,
:
: : Pata kattilaa jne. Ivallisuus on yksi tapa koettaa asettaa
: : itsensä keskustelukumppaninsa yläpuolelle ja varmaankin yksi
: : niistä lapsellisimmista tavoista.
:
: Voltaire naiivi?
Onko satiiri sama asia kuin ivallinen asenne? Ei minusta.
Mutta oli miten oli, sfnet.keskusteluryhmien tekstit eivät
ole kaunokirjallisuutta joten Voltaire ei liity asiaan mitenkään.
-ki-
Risto Widenius
> Skorppikotka kirjutas:
> > Ihan maalliselta tietokannalta kuulin tänään, että kun lääkärikunta
> > aikoinaan ajoi ruumis-sanan tilalle keho-sanaa, jotta erotettaisiin
> > elävä keho kuolleesta ruumiista, kielitoimisto kehotti kehon
> > käyttämiseen.
>
> Mistä tuon voisi tarkistaa? Epäilen että kielitoimistoa
> koskeva väitteesi ei pidä paikkaansa.
Aiheesta on pitempäänkin Kielikellossa 2/95 otsikolla "Kansa kielen
asialla", en jaksa tähän referoida, mutta pääkohdiltaan Ollin sanaleikki
perustuu disinformaatioon.
> Miksi nyyssit ovat viikon jäljessä? :(
Toisinaan vuosikymmeniä.
--
"Det är på tiden att byta hö i skorna." -- rw
Markus Lang
>hyvin voinut olla väärää tai puutteellista tietoa.
Et kuitenkaan valehdellut? :-)