Defenssit 29: Projektiivinen identifikaatio
Pertti Luukkonen
keiniläinen termi, joka vähitellen on tullut yleiseen psykoanalyyttiseen
ja -dynaamiseen käytäntöön. Termistä on tullut monimerkityksinen ja osin
kiistanalainen. Esim. Tähkä pitää sitä tarpeettomana ja katsoo että se
voidaan aivan hyvin korvata muilla defensseillä.
Seuraavassa tuon esiin kaksi merkitystä.
1) Melanie Klein (1882 - 1960) introdusoi asian 1932 mutta nimesi sen vasta
1952 projektiiviseksi identifikaatioksi. Tämän mukaan kyseessä on fantasia,
jossa yksilö tunkee itsensä tai osan itseään toiseen (objektiin)
tarkoituksenaan omistaa, kontrolloida tai vahingoittaa häntä sadistisesti.
Se luo yksilölle illuusion toisen hallinnasta ja mahdollistaa oman
voimattomuuden kieltämisen sekä tarjoaa mahdollisuuden tyydytykseen objektin
kautta. - Tässä käsityksessä projektiivinen identifikaatio on enemmän kuin
vain projektion ja identifikaation summa.
Jerome Blackmanin esimerkki sopinee tähän: Ms. UU, 23, oli kokenut isänsä
epäadekvaatisti hyökkäävänä. Kerran tri Blackman oli minuutin myöhässä,
mistä UU raivostui, pyysi anteeksipyyntöä ja syytti tohtoria, ettei hän
kestä odotusta isänsä käytöksen vuoksi. J.B. ensin harmistui mutta sitten
tarkasteltuaan tunteitaan tajusi että potilas oli käyttänyt projektiivista
identifikaatiota. Hän virkkoi: "Tuntuu kuin olisin tavannut isänne!" -
Tässä esimerkissä ilmenee myös se mitä pidän virheellisenä tässä
käytännössä: Implikoidaan että projektiivisen identifikaation käyttäjä saa
toisen tuntemaan ja ajattelemaan 'haluamallaan' tavalla, ikään kuin toinen
vaikuttuisi fysikaalisen kaltaisen kausaliteetin lailla. Tällöin
vastaanottaja ei olisikaan itsenäinen individi, joka ajattelee omien
lähtökohtiensa mukaisesti. Tietysti tämänkaltaista tiedostamatonta
'yhteispeliä' tapahtuu esim. psykoterapiassa (esim. potilas 'vaivuttaa'
terapeutin uneen), mutta sitä ei mielestäni saisi selittää
'(fysikaalis-)kausaalisesti'.
2) Yksinkertainen käytäntö (ilman lisämerkityksiä): Raittiina pysynyt
AA-lainen tyrkyttää kutsuilla muille viinaa: Hän projisioi oman
ryyppäämisensä muihin ja samastuu kännisten toilailuihin pysyen itse
raittiina.
Pertti Luukkonen
Jenny
> 1952 projektiiviseksi identifikaatioksi. Tämän mukaan kyseessä on fantasia,
> jossa yksilö tunkee itsensä tai osan itseään toiseen (objektiin)
> tarkoituksenaan omistaa, kontrolloida tai vahingoittaa häntä sadistisesti.
> Se luo yksilölle illuusion toisen hallinnasta ja mahdollistaa oman
> voimattomuuden kieltämisen sekä tarjoaa mahdollisuuden tyydytykseen objektin
> kautta. - Tässä käsityksessä projektiivinen identifikaatio on enemmän kuin
> vain projektion ja identifikaation summa.
>
Mistä erottaa defensiivisen projektiivisen identifikaation silkasta
arkipäiväisestä oman edun tavoittelusta? Mielestäni ei-defensiivistä
oman edun tavoittelua (eikä defensiivistä projektiivista
identifikaatiota) on esimerkiksi seuraava tilanne: henkilö haluaa
seuraa festareille, koska ei ole kiva mennä sinne yksin, minkä takia
hän taivuttelee toisen ihmisen pitämään rokista. Hän siis ikään kuin
tekee toisesta omannäköisensä esim. muistuttamalla, kuinka toisella
olisi jo kaapissaankin tilaisuuteen sopivia kuteita ja autokin vapaana
viikonlopuksi ja maalailee visioita siitä, kuinka kivoja fastarit ovat
ja kuinka sinne tulee ulkamaalaisia esiintyjiäkin... henkilö
kuvittelee (tai ainakin haluaa kuvitella) toisen pitävän rokista yhtä
paljon kuin hän itsekin, vaikka toinen ei sitä "myöntäisikään".
Festareiden jälkeen henkilöllä ei kuitenkaan ole enää mitään
intohimoja taivutella toista ihmistä yhtään mihinkään, koska hänellä
on jo muuta seuraa.
Pertti Luukkonen
> > 1) Melanie Klein (1882 - 1960) introdusoi asian 1932 mutta nimesi sen
vasta
> Mistä erottaa defensiivisen projektiivisen identifikaation silkasta
> arkipäiväisestä oman edun tavoittelusta? Mielestäni ei-defensiivistä
> oman edun tavoittelua (eikä defensiivistä projektiivista
> identifikaatiota) on esimerkiksi seuraava tilanne: henkilö haluaa
> seuraa festareille, koska ei ole kiva mennä sinne yksin, minkä takia
> hän taivuttelee toisen ihmisen pitämään rokista. Hän siis ikään kuin
> tekee toisesta omannäköisensä esim. muistuttamalla, kuinka toisella
> olisi jo kaapissaankin tilaisuuteen sopivia kuteita ja autokin vapaana
> viikonlopuksi ja maalailee visioita siitä, kuinka kivoja fastarit ovat
> ja kuinka sinne tulee ulkamaalaisia esiintyjiäkin... henkilö
> kuvittelee (tai ainakin haluaa kuvitella) toisen pitävän rokista yhtä
> paljon kuin hän itsekin, vaikka toinen ei sitä "myöntäisikään".
> Festareiden jälkeen henkilöllä ei kuitenkaan ole enää mitään
> intohimoja taivutella toista ihmistä yhtään mihinkään, koska hänellä
> on jo muuta seuraa.
Hyvä kysymys. - Useat defensseihin liittyvät määritykset ovat monissa
tapauksissa epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Joku voisi aivan hyvin nimetä
tapauksesi projektiivisen identifikaation käytöksi. Vastaavasti jos lähtee
tapauksia analysoimaan tarkasti, voi ehkä huomata virheellisyyksiä
terminologian käytössä. Tavallisesti defenssien käytössä edellytettän
piilotajuisuutta. Tuokin tapauksesi voi siis olla tietoista manipulaatiota.
Pertti Luukkonen
Mikko Moilanen
> P r o j e k t i i v i n e n i d e n t i f i k a a t i o on alun perin
> keiniläinen termi, joka vähitellen on tullut yleiseen psykoanalyyttiseen
> ja -dynaamiseen käytäntöön. Termistä on tullut monimerkityksinen ja osin
> kiistanalainen. Esim. Tähkä pitää sitä tarpeettomana ja katsoo että se
> voidaan aivan hyvin korvata muilla defensseillä.
> Seuraavassa tuon esiin kaksi merkitystä.
>
> 1) Melanie Klein (1882 - 1960) introdusoi asian 1932 mutta nimesi sen vasta
> 1952 projektiiviseksi identifikaatioksi. Tämän mukaan kyseessä on fantasia,
> jossa yksilö tunkee itsensä tai osan itseään toiseen (objektiin)
> tarkoituksenaan omistaa, kontrolloida tai vahingoittaa häntä sadistisesti.
> Se luo yksilölle illuusion toisen hallinnasta ja mahdollistaa oman
> voimattomuuden kieltämisen sekä tarjoaa mahdollisuuden tyydytykseen objektin
> kautta. - Tässä käsityksessä projektiivinen identifikaatio on enemmän kuin
> vain projektion ja identifikaation summa.
Vaikuttaisi ihan todelta. Esim. opiskelijayhdistysympyröissä aktiiveja
on "psyykattu" kyseistä keinoa käyttäen siten, että on nostatettu
inhoa ns. "vapaamatkustajia" kohtaan, jolloin on saatu aktiivit
paremmin pakkojäsenyyden "lumoihin". Toinen käytetty keino on ollut
uskotella objektille tyyliin "katso ympärillesi, keitä luulet näistä
edustavasi?", jolloin on suuruudenhulluutta ja vallanhimoa projisoitu
objektin tiedostamatta.
Vaikuttaisi kyseessä olevan varsin yleinen menetelmä piireissä, joissa
on päätösvaltaa toisiin ihmisiin.
> Jerome Blackmanin esimerkki sopinee tähän: Ms. UU, 23, oli kokenut isänsä
> epäadekvaatisti hyökkäävänä. Kerran tri Blackman oli minuutin myöhässä,
> mistä UU raivostui, pyysi anteeksipyyntöä ja syytti tohtoria, ettei hän
> kestä odotusta isänsä käytöksen vuoksi. J.B. ensin harmistui mutta sitten
> tarkasteltuaan tunteitaan tajusi että potilas oli käyttänyt projektiivista
> identifikaatiota. Hän virkkoi: "Tuntuu kuin olisin tavannut isänne!" -
> Tässä esimerkissä ilmenee myös se mitä pidän virheellisenä tässä
> käytännössä: Implikoidaan että projektiivisen identifikaation käyttäjä saa
> toisen tuntemaan ja ajattelemaan 'haluamallaan' tavalla, ikään kuin toinen
> vaikuttuisi fysikaalisen kaltaisen kausaliteetin lailla. Tällöin
> vastaanottaja ei olisikaan itsenäinen individi, joka ajattelee omien
> lähtökohtiensa mukaisesti. Tietysti tämänkaltaista tiedostamatonta
> 'yhteispeliä' tapahtuu esim. psykoterapiassa (esim. potilas 'vaivuttaa'
> terapeutin uneen), mutta sitä ei mielestäni saisi selittää
> '(fysikaalis-)kausaalisesti'.
>
> 2) Yksinkertainen käytäntö (ilman lisämerkityksiä): Raittiina pysynyt
> AA-lainen tyrkyttää kutsuilla muille viinaa: Hän projisioi oman
> ryyppäämisensä muihin ja samastuu kännisten toilailuihin pysyen itse
> raittiina.
Mainitsemasi esimerkit viittaavat enemmän ei-kontrollihakuiseen
samaistumiseen kuin varsinainen defenssin kuvaus alussa.
--
Internationale persona non grata http://kotisivu.dnainternet.net/moilami1
Mikko Moilanen
> Mainitsemasi esimerkit viittaavat enemmän ei-kontrollihakuiseen
> samaistumiseen kuin varsinainen defenssin kuvaus alussa.
Lukuunottamatta potilaan pyrkimystä raivokohtauksellaan kontrolloida
lääkärin aikataulujen noudattamista hänen kohdallaan.