"...Vanhempia ei saa syyllistää mutta vauvoja saa! Nykymenon moderni
julkkisäiti kertoo ja kirjoittaa , kuinka tekisi mieli tappaa vastasyntynyt.
Naistenlehdet julistavat kilpaa , kuinka on hienoa kun joku uskaltaa olla
laukoa julki niin monen kärsivän äidin tunnot. Vauva- syyllistäjä marisee
että elämä meni pilalle kun vauva syntyi. Hän valittaa jopa siitä, ettei
vauvan takia pääse enää lenkille tai elokuviin silloin kun huvittaisi. Koska
vanhempia ei saa syyllistää, kukaan ei kysy mitä äiti oikein kuvitteli kun
hankki vauvan?
Vauvasyyllistäjä valittaa väsymystä ja sitä että on törkeää kun kätilö
kehoittaa häntä siirtymään synnytyslaitokselta kotiin ja alkaa itse opetella
vauvan hoitoa. Vauvasyyllistäjä antaa haastatteluja joissa hän korostaa
ettei minkään tarvitse muuttua vauvan takia. Hän todistaa ettei vauva ole
hänen elämänsä tärkein asia ja keksipiste. Hän ei sopeudu vauvaan, vauva saa
kuulemma sopeutua häneen. Hän ei halua olla äiti, hän haluaa itse olla
vauva..."
Tämä on täyttä asiaa. Raskauden jälkeinen depressiokin on joko yleistynyt
tai siitä on alettu yhä enemmän puhua julkisuudessa. Ehkä ko. depressio
syntyy kun nainen huomaa sen erityishuomion jota hän on raskauden aikana
saanut katoavan ja että vastasyntynyt ei olekaan uusi kiva kaveri vaan
avuton rääpäle joka vaatii suurimman osan siitä ajasta ja huomiosta mikä
ennen oli työtä/harrastuksia ja itseä varten. Jos ennestään on ollut
vaikeuksia jaksamisen kanssa, ei lapsi sitä ratkaise- siis että tehdään
lapsi, voin jäädä töistä kotiin jne.- vaan siitä tulee yksi taakka lisää
ennestään vaikeaan tilanteeseen.
Edelleen minua ihmetytti se nainen joka juuri eilen kertoi telkassa
synnytyksen jälkeisestä masennuksestaan, joka toistui kummankin lapsen
kohdalla. Mikäli jo edellisellä kerralla oli
vaikeaa, oliko aivan pakko mennä tekemään vielä toinenkin lapsi, ja sama
tragedia toistuu, eli äiti ei jaksa hoitaa vauvaa silloin kun se olisi
kaikkein tärkeintä ja välttämättömintä lapsen kehityksen kannalta.
Tämän hetkisen tutkimustiedon mukaan monet vaikeista mielenterveyden
häiriöistä (syvät depressiot,
jakomielitauti, sosiopatia ja muut persoonallisuushäiriöt) ovat
palautettavissa hyvin varhaiseen kehitysvaiheeseen missä lapsen hoivassa on
esiintynyt vakavia puutteellisuuksia. En väitä että juuri tämän naisen
lapsista tulisi myöhemmin ongelmaisia ihmisiä, mutta jos tietää omat
ongelmansa, ja
tiedetään että niillä voi olla vakavaa vaikutusta lapsen psyykkiseen
kehitykseen, osoittaa minusta melkoista itsekkyyttä tuottaa lapsia
"liukuhihnalta" ja siis jättää nämä kerta toisen jälkeen ilman asianmukaista
hoivaa koska itsellä on ongelmia, jotka vaatisivat pitkällistä työstämistä.
On ihmisiä jotka antavat steriloida itsensä koska olettavat ettei heistä
tulisi hyviä vanhempia ja he eivät halua lapsia koska eivät halua tuottaa
näille kohtuutonta kärsimystä oman keskeneräisyytensä takia.
On kummaa että jotkut ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella ja syyllistää
näitä lapsettomia pareja esim. itsekkyydellä, vaikka tuollainen valinta
osoittaa ainakin minusta pikemminkin kypsyyttä ja hyvää realiteetin tajua.
Sitten ovat nämä jotka haluavat lapsia jotta saavat huomiota ja hoivaa
näiltä eikä toisinpäin miten asian pitäisi olla. Juuri tähän luultavasti
palautuu se, että avuton vastasyntynyt synnyttää masennusta koska se ei
olekaan heti "valmis käytettäväksi" vaan äidin täytyy odottaa monta vuotta
ennenkuin
lapsi puhuu ja toimii sen verran itsenäisesti että antamisesta ja saamisesta
tulee molemminpuolista- tai kuten ikävä kyllä joskus tapahtuu lasta aletaan
käyttää seuraneitinä, omien huolten kuuntelijana, omien unelmien
toteuttajana eikä tämän anneta itsenäistyä normaalisti. En tiedä onko
tutkittu synnytyksen jäkeisen masennuksen yleisyyttä esim. somalinaisten
keskuudessa mutta vaikuttaa siltä että he ovat enimmäkseen hyvin onnellisia
lapsistaan eikä heillä ole tämäntyyppisiä ongelmia. Ehkä se johtuu siitä
että niissä kulttuureissa joissa tyttö kasvatetaan lähinnä äidiksi ja
vaimoksi, ei synny samanlaista identiteettiongelmaa, kuin meillä missä taas
ihmisen ammatillista menestymistä pidetään jossain määrin sosiaalisen
onnistumisen merkkinä.
Asia erikseen ovat nämä kansanedustuslaitosta kansoittavat niashenkilöt
joiden yksi mieliteema näkyy olevan vinkua siten miten naisten
äitiyspäivärahoja pitää nostaa, miten äideillä on oikeus hoitaa itse
lapsensa olla kotona ja kaikkea pitää yhteiskunnan taholta tukea. Nämä samat
naiset raahasivat imeiväisikäiset lapsensa eduskuntaan(!) koska olivat niin
jumalattoman ahneita etteivät voineet olla niitä paria kolmea ensimmäistä
vuotta kun lapsi on tärkeimmässä kehitysvaiheessaan tämän kanssa
kotona ja alkaa uran luomisen sitten vähän myöhemmin. Heidän käsityksensä
naisen ja miehen välisestä tasa-arvosta on kaikki- mulle- nyt- heti-
samalla- kertaa-koska- olen - moderni-itseäniarvostava NAINEN. Muutaman
kuukauden ikäisen vauvan raahaaminen työpaikalle on typerää erityisesti
siksi että vaikka lapsi saisikin tarpeellisen määrän huolenpitoa ja
läheisyyttä päivän mittaan, se tarvitsee myös rauhaa mitä jatkuva paikasta
toiseen raahaaminen, meteli ja vieraiden ihmisten pällistely ei todellakaan
ole.
Osa tämän päivän nuorista äideistä on äärimmäisen itsekästä porukkaa; he
haluavat olla yhtä aikaa
äitejä, uranaisia, aktiiviharrastajia, ja ilmeisesti kaikkein eniten itse
huomionkipeitä vauvoja joilla tulee olla useita aktiviteetteja
viihdyttämässä_itseä_ yhtä aikaa, ettei äitylille vaan tule aika pitkäksi.
Susse
Omaksi yllätyksekseni olen Susse sun kanssasi kerrankin täysin samaa mieltä.
"Tapio Manninen" <tapio.m...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
news:9nivbj$b1p$1...@news.kolumbus.fi...
Muistit kai valittaa kovaan ääneen naisten vastuuttomuutta? O:-)
"Tapio Manninen" <tapio.m...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
news:9nkpug$lj2$1...@news.kolumbus.fi...