Psykoterapian perussääntö?
Anne Vikkula
>
>Mielipiteet riippuvat terapeutin edustamasta koulukunnasta.
>Psykoanalyyttisessa terapiassa oletetaan, että transferenssi
>(tunteensiirto) syntyy juuri siksi että potilas ei tiedä
>analyytikosta paljonkaan.
Mikään koulukunta tuskin voi kuvitella, että kaikki potilaat
ovat samanlaisia. Vai lähteekö psykologia siitä, että kun
perustarpeet ovat samat (epäilemättä), niin kaikkia voi
käsitellä samoilla perussäännöillä.
En oikeastaan ajatellutkaan, että potilan pitäisi tietää
terapeutista tai analyytikosta henkilökohtaisesti mitään.
Sen sijaan potilaan kannalta saattaa olla hyvinkin positii-
vista, jos hän voi nähdä terapeutin aidot reaktiot, tulkita
niitä ja siten niiden avulla selvittää omaa tilannettaan.
Myönnän, ettei tämä ehkä sovi ollenkaan kaikille potilaille.
Edellytyksenä on molemminpuolinen luottamus, mutta luot-
tamuksen syntyminen potilaan puolella (ainakin tarpeeksi
epäluuloisten potilaiden suhteen) edellyttää sen kokemista,
että terapeutti on reaktioissaan aito. Vasta sen jälkeen
voi potilas olla itsekin aito ja terapeutin näkökulmasta
luotettava.
Kotikutoista psykologian teoriaa, heh!
>
>Suomessa asiaa on lähemmin käsitellyt Veikko Tähkä
>("Psykoterapian perusteet", "The Mind and its Treatment").
Tunnustan lukeneeni Tähkän kirjan, mutta lienen kiinnittänyt
huomiota muihin seikkoihin. Se on aika raskas kirja luetta-
vaksi sellaiselle, jonka perustiedot ovat olemattomat.
>-elokuvaa. Geren esittämä psykoterapeutti ei todellakaan
>ollut uskottava. Häneltä puuttui terapeuttinen herkkyys
>käyttäytymisen vivahteita kohtaan, hän ei kyennyt hallitsemaan
Kuulostaa ihan uskottavalta :-)
--
Anne Vikkula -------------gone with the wind--------------tel +358-0-19123577
Dept. of Archaeology, P.O.Box 13 (Meritullinkatu 1 A 4) fax +358-0-19123520
00014 UNIVERSITY OF HELSINKI, Finland Anne.V...@helsinki.fi
---------------------<http://www.helsinki.fi/~vikkula/>----------------------
Markus Lang
» Katselinpa eilen Kauniita ja Rohkeita (hyi olkoon). Psykiatri Taylor
» sanoi rikkoneensa yhtä psykoterapian perussääntöä vastaan: terapeutti
» ei saa paljastaa mitään itsestään potilaalleen (tai suunnilleen noin -
» laho vanha pää ei muista eksaktisti).
» Vailla minkäänlaista asiantuntemusta mutta jonkinlaisella kokemuksella
» jäin ihmettelemään tuota lausetta. Jos terapeutti ei paljasta mitään
» itsestään, niin voiko syntyä transferenssisuhdetta?
Mielipiteet riippuvat terapeutin edustamasta koulukunnasta.
Psykoanalyyttisessa terapiassa oletetaan, että transferenssi
(tunteensiirto) syntyy juuri siksi että potilas ei tiedä
analyytikosta paljonkaan.
Suomessa asiaa on lähemmin käsitellyt Veikko Tähkä
("Psykoterapian perusteet", "The Mind and its Treatment").
(Samalla voisi arvostella maanantaista "Viimeinen analyysi"
-elokuvaa. Geren esittämä psykoterapeutti ei todellakaan
ollut uskottava. Häneltä puuttui terapeuttinen herkkyys
käyttäytymisen vivahteita kohtaan, hän ei kyennyt hallitsemaan
vastatransferenssiaan, eikä hän tunnistanut pikkusiskon
unta, joka oli lainattu papa Freudin kirjasta. Lisäksi
hän pukeutui koko ajan Armanin pukuihin: eivät psykoterapeutit
sentään noin hyvin tienaa.. no ehkä Amerikassa..
Toisaalta elokuvan hitchcockilaiset sävytykset olivat varsin
makoisia.)
------------------------------
ml...@katk.helsinki.fi
http://www.helsinki.fi/~mlang/
Olavi Noronen
>. Psykiatri Taylor
>sanoi rikkoneensa yhtä psykoterapian perussääntöä vastaan: terapeutti
>ei saa paljastaa mitään itsestään potilaalleen
Käytännössä psykoterapian koulukuntia on melko monia. Joissakin niistä
on olemassa tuo sääntö tai ainakin se käytäntö. Näihin "sääntöihin"
saattaa kuulua sekin, että terapeutti ei tervehdi
potilastaan/asiakastaan terapian ulkopuolella. Myös sinuttelu saattaa
olla kielletty.
>Vailla minkäänlaista asiantuntemusta mutta jonkinlaisella kokemuksella
>jäin ihmettelemään tuota lausetta. Jos terapeutti ei paljasta mitään
>itsestään, niin voiko syntyä transferenssisuhdetta? Voiko potilas
>tuntea puhuvansa ihmisen vaan ei robotin kanssa? Vai onko tuo sääntö
>käsikirjoittajan keksimä?
Olen itse nähnyt mielekkääksi riisua mahdollisimman monta rooliasua
työssäni. Siinä todella syntyy transferensseja.
Tarkoituksena ei myöskään saa olla se, että terapeutti tuo
yksityiselämänsä terapiakäsittelyyn.
Kun terapeutti ei kerro mitään itsestään, siinä tulee esille yksi
vakavampia puutteita, mitä tässä auttamismenetelmässä voi olla - minun
mielestäni. Asiakkaalla ei ole mitään tietoa siitä, jakaako terapeutti
asiakkaalleen teoreettista roolileikin sääntöä vai omaa kokemustaan
selvitä vaikeuksista. Asiakkaalla ei ole mitään tietoa, onko
terapeutti itse selviytynyt omista vaikeuksistaan.
Lähes kaikessa muussa opetuksessa ja auttamisessa lähdetään siitä,
että ohjaajan omien vaikeuksien, yrittämisten ja onnistumisten
kokemukset on jaettavissa niille, jotka astelevat polkua muutaman
askeleen jäljessä. Miten minä voin sisäisesti luottaa
uimavalmentajaan, josta en tiedä onko hän koskaan käynyt edes vettä
lähelläkään, saatika miten hän on toiminut saadessaan
uimaharjoittelussaan krampin jalkaansa.
Siksipä kerron, että olen juuri lähdössä viemään poikiani kouluun ja
menen samalla uimaan. Mukavaa päivää.
Olli
Olavi Noronen Internet: Scor...@pp.kolumbus.fi
Phone: int+ 358 21 2539650
Mail: P.O.Box 536, SF-20101 Turku, Finland
http://www.ttl.fi/scorpitos
***SCORPITOS - From The Deepest Cave To The Open Sky***
Kari Kärkkäinen
wrote:
>In article <4d0ksu$2...@oravannahka.Helsinki.FI>, ml...@cc.Helsinki.FI says...
>>
>>Mielipiteet riippuvat terapeutin edustamasta koulukunnasta.
>>Psykoanalyyttisessa terapiassa oletetaan, että transferenssi
>>(tunteensiirto) syntyy juuri siksi että potilas ei tiedä
>>analyytikosta paljonkaan.
>
>Mikään koulukunta tuskin voi kuvitella, että kaikki potilaat
>ovat samanlaisia. Vai lähteekö psykologia siitä, että kun
>perustarpeet ovat samat (epäilemättä), niin kaikkia voi
>käsitellä samoilla perussäännöillä.
Hmm.. psykoterapian perustana oleva metapsykologia
ei välttämättä perustu kokeelliseen psykologiaan. Tästähän
on karmivia esimerkkejä tälläkin alueella. Jopa psykoana-
lyyttisen ajattelun suhde psykologiaan on hieman hatara.
Psykologia tulee tietenkin huokeasti toimeen ilman
syvyyspsykologiaa ja toisaalta harva syvyyspsykologinen
tutkimus perustuu kokeelliseen psykologiaan. Poikkeuksena
esim. Stern, joka onkin sitten psykoanalyyttisen ajattelun
huomattava uudistaja. Kuvaavaa lienee, että vieläkin on
olemassa psykologeja, joiden mielestä tiedostamaton on
hieman epätieteellinen käsite. Tiedostamattoman
systeemiominaisuuksista voi tietenkin satuilla vaikka
mitä. Esimerkiksi, että se sisältää muuttumattomina
kaikki ihmisen elämänkokemukset. Terapiaa tehdään
tältäkin pohjalta; tuloksena potilaan tuottaman
materiaalin mielivaltaisia tulkintoja.
Kärkkäinen.
www.utu.fi/~karikar
ntoi...@tnclus.tele.nokia.fi
----
> Jos terapeutti ei paljasta mitään
> itsestään, niin voiko syntyä transferenssisuhdetta?
tunnepatoutumat heti kun niiden k{sittely on mahdolista.
> Voiko potilas
> tuntea puhuvansa ihmisen vaan ei robotin kanssa?
Jos terapeutti puhuu omista traumostaan, h{n ei en{{ ole
hyv{ peili, h{n on pikemmin telkkari tai patsas. Potilas ei voi
en{{ peilata omia tunteitaan (ja patoutuneiden tunteiden
*l|yt{minen* ja niiden hyv{ksyminen on se mit{ potilas
tarvitsee).
1. 'Pahimmat tunnepatoutumat' ei tuossa tarkoita kohtalokkaimpia
itselt{ salattuja tunteita vaan l{hinn{ tietoisuuden pintaa
olevia itselt{ salattuja tunteita.
t. Niilo
Markus Lang
» Entäpä, jos potilas ei voi käsitellä mahdollisia tunnepatoutumiaan
» kokematta, että terapeutti välittää hänen ongelmistaan? Ja jos
» potilas ei ole kykenevä kokemaan tuota välittämistä muulla tavoin
» kuin siten, että terapeutti osoittaa olevansa myöskin ihminen.
Silloin olisi siirryttävä analyyttisesta terapiasta
supportiiviseen terapiaan.
» Jostain syystä omakohtaiset kokemukseni puhuvat sitä vastaan.
» Terapeutti muuttuu telkkarista peiliksi vasta siten, että
» hän antaa potilaalle mahdollisuuden omien tunteittensa ja
» reaktioidensa havainnointiin.
Mars Ollin vastaanotolle siitä :-)
» Kun ei olisi näin kiire...tätä asiaa tekisi mieli pohtia
» syvemmällekin.
Niinpä.
Anne Vikkula
>> Jos terapeutti ei paljasta mitään
>> itsestään, niin voiko syntyä transferenssisuhdetta?
>Syntyy. Syntyy siksi ett{ ihmisen mieli hakee esille pahimmat (1)
>tunnepatoutumat heti kun niiden k{sittely on mahdolista.
Entäpä, jos potilas ei voi käsitellä mahdollisia tunnepatoutumiaan
kokematta, että terapeutti välittää hänen ongelmistaan? Ja jos
potilas ei ole kykenevä kokemaan tuota välittämistä muulla tavoin
kuin siten, että terapeutti osoittaa olevansa myöskin ihminen.
>Jos terapeutti puhuu omista traumostaan, h{n ei en{{ ole
>hyv{ peili, h{n on pikemmin telkkari tai patsas. Potilas ei voi
>en{{ peilata omia tunteitaan (ja patoutuneiden tunteiden
>*l|yt{minen* ja niiden hyv{ksyminen on se mit{ potilas
>tarvitsee).
Tuo lienee jotain yleisesti hyväksyttyä psykologian teoriaa?
Jostain syystä omakohtaiset kokemukseni puhuvat sitä vastaan.
Terapeutti muuttuu telkkarista peiliksi vasta siten, että
hän antaa potilaalle mahdollisuuden omien tunteittensa ja
reaktioidensa havainnointiin.
Tietenkään en tarkoita, että terapeutti kuluttaisi koko
(yhteiskunnnan maksaman) ajan itsestään tai omista kokemuk-
sistaan puhumiseen.
Kun ei olisi näin kiire...tätä asiaa tekisi mieli pohtia
syvemmällekin.
--
Anne Vikkula
>jatkaisi vain törmäilyään huvipuiston peilisalissa. Siksi on
>ideaalista, että on monenlaisia terapeutteja.
Ideaalista varmaan olisi, että terapeutti pystyisi vaihtamaan
menetelmiään potilaan ja/tai hänen tilansa mukaan.
Ehkä myös idealistista.
Anne Vikkula
>Silloin olisi siirryttävä analyyttisesta terapiasta
>supportiiviseen terapiaan.
Analyyttinen ja supportiivinen terapia on erotettu toisistaan
kovin rajusti (grrr...onko minun tässä kiireessä vielä lähdettävä
hakemaan Tähkän kirja kirjastosta...). En oikein voi käsittää,
miksei terapia voi olla yhtaikaa analyyttistä ja supportiivista.
Vai onko se terapeutille liian vaikea tehtävä? Joku linja sitä
olla pitää?
Huomautus: minä vaan ihmettelen tätä uutta näkökulmaa, jonka
olen joutunut maailmaan ottamaan. Väittämäni voi kaikki ottaa
lähinnä kysymyksinä.
>Mars Ollin vastaanotolle siitä :-)
Minäpä aion kouluttaa oman terapeuttini toimimaan niin kuin
minä haluan (ja joidenkin mielestä minulla ei ole riittävästi
itseluottamusta - hah!).
Samoin, :-)
ntoi...@tnclus.tele.nokia.fi
> siitäkin huolimatta, että minulla on tunne ettei se kiinnosta terapeut-
XXXXXXXXXXXXXXXX
> tianio pätkääkään, saan vähitellen hänet reagoimaan siten, että tunnen
> saavani palautetta.
Kerropa tuo tunne my|s terapeutillesi.
> Siihen siis ajattelin häntä käyttää - väärinkö?
V{{rin, jos et ilmaissut h{nelle suunnitelmaasi!, muuten
oikein.
> Myönnän, että viime kun viime kerralla menin sinne tämä ajatus mielessäni,
> jouduin lähtemään pois pettyneenä ja koko suunnitelmasta luopuneena.
Jaah, uskalla vaan olla rehellinen siell{ sun t{{ll{,
ehk{ jotkut suunnitelmat joskus toteutuvatkin....
t. Niilo
typer{{
tilan
t{ytett{
(mietin postari laskee rivej{, uutta teksti{
pit{{ olla enempi kuin lainausta...)
typer{{
tilan
t{ytett{
Anne Vikkula
>> Tarkoitin ainoastaan sitä, että yrittämällä puhua enemmän ja vapaammin
>> siitäkin huolimatta, että minulla on tunne ettei se kiinnosta terapeut-
> XXXXXXXXXXXXXXXX
>> tianio pätkääkään, saan vähitellen hänet reagoimaan siten, että tunnen
>> saavani palautetta.
>Kerropa tuo tunne my|s terapeutillesi.
Tarkoitus oli kertoakin, sekä tuosta tunteesta että suunnitelmastani),
mutta vasta sitten, kun saan jonkin käsityksen kyvyistäni toteuttaa
suunnitelmani ja sen onnistumismahdollisuuksista.
Tietysti hyvä tapa aloittaa toteutus olisi voinut olla juuri tuon
kertominen.
Nyt alan olla lopullisen kyllästynyt ja tympääntynyt koko terapiaan.
>Jaah, uskalla vaan olla rehellinen siell{ sun t{{ll{,
>
Rehellisyydestä ei yleensä ole kuin harmia. ;-)
ntoi...@tnclus.tele.nokia.fi
> In article <1996Jan31.142640.1@tnclus>, ntoi...@tnclus.tele.nokia.fi says...
>
>>> Tarkoitin ainoastaan sitä, että yrittämällä puhua enemmän ja vapaammin
>>> siitäkin huolimatta, että minulla on tunne ettei se kiinnosta terapeut-
>> XXXXXXXXXXXXXXXX
>>> tianio pätkääkään, saan vähitellen hänet reagoimaan siten, että tunnen
>>> saavani palautetta.
>>Kerropa tuo tunne my|s terapeutillesi.
>
> Tarkoitus oli kertoakin, sekä tuosta tunteesta että suunnitelmastani),
> mutta vasta sitten, kun saan jonkin käsityksen kyvyistäni toteuttaa
> suunnitelmani ja sen onnistumismahdollisuuksista.
> Tietysti hyvä tapa aloittaa toteutus olisi voinut olla juuri tuon
> kertominen.
ajatuksissaan ep{ily{: "T{m{ ei kiinnosta...", on ERI ANNE
kuin sellainen jolla em. ep{ily{ ei olisi, ainakaan salattuna."
> Nyt alan olla lopullisen kyllästynyt ja tympääntynyt koko terapiaan.
olekaan hyv{ ratkaisu narsistiselle ihmiselle, esim. minulle.
Asia ei etene koska "Narsisti el{{ vain toisten
ihmisten silmiss{ (eli narsisti k{ytt{{ toisten ihmisten
silmi{ sin{ l{hteen{, josta yritt{{ kuvaansa ihailla)".
Siihen, kenelle yksil|terapia soveltuu ja kenelle ei, en
ota kantaa, totean vaan ett{ narsisteille kuten minulle
se ei sovellu. Minulle ja muille narsisteille soveltuu
sitten ryhm{terapia.
>
>>Jaah, uskalla vaan olla rehellinen siell{ sun t{{ll{,
>>
> Rehellisyydestä ei yleensä ole kuin harmia. ;-)
yleens{ teloitetaan (tunnetuin esimerkki on
n. 2000 vuoden takaa).
t. Niilo
Anne Vikkula
>Se mit{ min{ tarkoitin/yritin sanoa on: "Anne joka kantaa
>ajatuksissaan ep{ily{: "T{m{ ei kiinnosta...", on ERI ANNE
>kuin sellainen jolla em. ep{ily{ ei olisi, ainakaan salattuna."
Epäily kaikissa muodoissaan kuuluu minuun kuin nenä päähän.
En osaa kuvitella muuttuvani enkä haluakaan, koska pelkään
yritysten muuttaa huonoja puoliani vaikuttavan myös hyviin
puoliini. Mieluummin haluan uskoa, että kelpaan tällaisenakin.
Siksi en ymmärrä, miksi minun pitää juosta terapeutin luona,
kun ei se edes tee oloani paremmaksi.
>se ei sovellu. Minulle ja muille narsisteille soveltuu
>sitten ryhm{terapia.
Minulle taas ryhmäterapia ei missään tapauksessa sovi. Tiedän
kokeilemattakin, että istuisin hiljaa ja ajattelisin omiani.
Voiko tästä vetää sen johtopäätöksen, etten ole narsisti?
ntoi...@tnclus.tele.nokia.fi
> yritysten muuttaa huonoja puoliani vaikuttavan myös hyviin
> puoliini.
jos taas koet sen muutoksien tekij{n olevan sin{ itse omalla
luvallasi, niin kaikki on hyvin.
> Mieluummin haluan uskoa, että kelpaan tällaisenakin.
Minun puolestani, toki, mutta silti tulee mieleeni
er{s realiteetti, KAIKKI el{v{t ihmiset ovat koko
el{m{ns{ ajan alituisen muutosprosessin alla.
> Siksi en ymmärrä, miksi minun pitää juosta terapeutin luona,
> kun ei se edes tee oloani paremmaksi.
Terapian tarkoitus olisi kai saada olo paremmaksi, lyhyell{
tai ainakin pedemm{ll{ j{nteell{, jos terapia ei toimi siten,
niin en min{k{{n ymm{rr{ mit{ hy|ty{ siit{ sitten muka on...
> Minulle taas ryhmäterapia ei missään tapauksessa sovi. Tiedän
> kokeilemattakin, että istuisin hiljaa ja ajattelisin omiani.
> Voiko tästä vetää sen johtopäätöksen, etten ole narsisti?
Ei, siell{ lausuntosi keskell{ on tuo "taikasana"
*kokeilemattakin*.
Tutkimus, oletko narsisti tai ep{narsisti olisi sitten taas
ty|l{{mpi, toki mahdollinen, mutta ty|l{{mpi.
Koskahan saisin sinut ymm{rt{m{{n, ettei narsismi ole
edes sellainen peikko josta tarvitsee pyristell{ irti,
no ehk{ my|hemmin....
t. Niilo
Anne Vikkula
>Pelko on aiheellinen jos se sinun muuttaja on joku ulkopuolinen,
>jos taas koet sen muutoksien tekij{n olevan sin{ itse omalla
..
>er{s realiteetti, KAIKKI el{v{t ihmiset ovat koko
>el{m{ns{ ajan alituisen muutosprosessin alla.
Tietty jokainen muuttuu koko ajan. Kyse olikin nyt siitä, että
tietoisesti ja tarkoituksellisesti yrittää muuttaa jotain osaa
itsessään (ei siis vain käyttäytymisessään). Minä ainakin koen
negatiivisten ja positiivisten piirteiden olevan niin kiertyneinä
toisiinsa, etten taitaisi kyetä erottamaan sieltä sitä muutetta-
vaa.
>Ei, siell{ lausuntosi keskell{ on tuo "taikasana"
>*kokeilemattakin*.
*Kokeilemattakin* tarkoittaa sitä, että olen jo riittävän
monta kertaa iskenyt päätäni siihen seinään.