Miten luoda varallisuutta tyhjästä ja kääntää se sitten rahaksi?
Irmeli Grunau
Sen varallisuuden voi sitten kääntää rahaksi, jos ei suoraan tule rahana
myynnissä vaan tehtyinä tuotteina.. Kun sitten on sitä rahaa, niin sen
voin sitten laittaa poikimaan eli voin esimerkiksi lainata muille, joilla
on myös joku hyvä ja jo todistettavasti tuottava idea. Voin tietysti
spekuloida muulla tavalla, esimerkiksi ostamalla taloja tai muuta, joiden
arvon oletetaan nousevan eli myydessä saisi ostamastaan enemmän kuin
ostaessa. Kaikessa sellaisessa on kuitenkin riski eli voin myös menettää
jotain tai ehkä jopa kaiken.
__________
Kertomus: Suomityttö loi varallisuutta tyhjästä ja käänsi sen rahaksi
kunnes eräänä päivänä globalisaatio...
Suomityttö kertoo:
En ihan tyhjästä nyhjäissyt, vaan minulla oli jotain pikkurahaa, jonka
olin saanut vanhemmiltani. Olin jäänyt orvoksi. Ostin saamallani
pikkurahalla lankakaupasta hyvät langat ja kudoin niistä arvokkaan
villapaidan, tumput, sukat, pipon ja kaulaliinan.
Vähän koulutusta ja taitoa minulla oli jo, koska olin saanut ne perintönä
kodistani. Isoäitikin oli opettanut. Tuntui minulla olevan jotain taitoa
ihan itsellänikin, mutta en tiedä mistä se oli tullut.
Sitten menin torille myymään nämä luomani vaatteet. Mitään torikojua
minulla ei ollut, vaan bongailin vain ohikulkevia ihmisiä, joille nämä
näyttivät sopivan tai joilla ajattelin olevan perheenjäseniä, joille
luomukseni sopisivat.
Sitten sain yhden asiakkaan, joka osti minulta päivän kutomiset. Muita
kustannuksia minulla ei ollut ollut kuin lanka. Ihan kotona tein tämän
homman, vaikka minulla oli vain pieni, yhden huoneen asunto. Seuraavalla
kerralla kun menin torille sainkin kuulla, että torilla myymisestä
pitääkin maksaa pieni maksu. Sen sain kuitenkin maksettua rahalla, jonka
olin saanut myymästäni tavarasta.
Olin onnellinen nuori yrittäjätyttö kun sain ainakin yhden päivän palkan
kerrallaan myymällä tekemäni tavaran. Vähän rahaa jäi aina yli ja panin ne
säästöön patjaani. Oli minulla ihan toteutettavissa olevia unelmiakin:
ajattelin näes laajentaa toimintaani suureksi kutomoksi.
Mutta eräänä päivänä tämä ei enää toiminutkaan, koska omalle torille ei
enää kannattanutkaan noin vain mennä myymään, kun kaikki markkinat
olivatkin siirtyneet jonnekin tosi kauas. Ja ne markkinat olivat koko
maailman laajuiset, ne olivat globaalit.
Siellä jossain, jossain kaukaisessa maassa joku teki näes ihan saman kuin
minä suomityttö täällä, mutta hän osti langat halvemmalla ja saattoi myös
myydä työnsä halvemmalla. Ja asiakkaat ostivatkin tarvitsemansa vaatteet
häneltä. Ja halpaa oli, vaikka tuo muukalainen käytti jotain välittäjää ja
kuljetti tavaransa tänne saakka tuolta jostain kaukaisilta mailta.
Ja näin minä nuori suomityttö istuin toimettomana jossakin nurkassa, koska
minun ei kannattanut kutoa enempää. Eikä minulla ollut rahaa ostaa
lapselleni edes ruokaa. Ja silloin ajattelin, että olisipa joku mummo ja
vaari jossain, joilla olisi maatila, josta saisi perunoita, maitoa ja
leipää ja missä voisi auttaa työnteossa ja missä voisi jopa asua. Vaatteet
lapselleni osaisi itsekin vielä tehdä - vai osaisinkos enää?
Ja sitten minä epätoivoinen, vielä nuori nykysuomityttö keksin, että jes,
minäpäs alankin myymään tätä ihan ihteäni. Ja kohdallani se taisikin
onnistua, mutta ei kaikkien kohdalla. Ja jes... järjestin huoraamisesta
saaduilla rahoillani itselleni korkeakoulututkinnon, mutta huomasinkin
sitten, että silläkään ei tee mitään, se näes kun ei ollut kuitenkaan
mikään kunnon ammatti. Mutta koulutettuna suomityttönä aloin saada vähän
ehkä rahakkaampia asiakkaita kunnes huomasinkin, että nyt olen jo vanha ja
lihonut rumaksi ja kukaan ei minua enää halua edes minkäänlaiseen
pikapanoon.
Mitäs sitten teinkään? Laitoin lehteen ilmoituksen ja pääsin maalle
maatilalle hoitamaan vanhaa mummoa ja vaaria. Eräänä päivänä viikatemies
oli heidät vienyt ja jäinkin onnellisena siihen paikkaan hoitamaan tilaa.
Ja tajusin, että tämä tilanhoito oli parasta mitä maailmassa saattoi olla.
Ja kauniilla ilmalla vaeltelin tilan ihanissa metsissä kuunnellen
linnunlaulua ja katsellen ihania kasveja.
Kunnes eräänä päivänä ovelle ilmestyi tiukkapipoinen valtion ja
globalisaation virkamies ja sanoi, että pellot on nyt heti laitettava
pakettiin ja eläimet vietävä teurastamoon. Eikä, sanoin minä, suomityttö!
Ja minähän lähden sotaan teitä vastaan! Ja niin syttyi kamala sota ja sitä
kesti kauan.
Mutta siltä sotamatkalta suomityttö ei sitten koskaan palannut, sillä hän
kuoli sinne sotaan tuntemattomana sotilaana.
Ja eräänä päivänä suomitytön tilalle ilmestyi muukalaisia kaukaisista
maista. He olivat rikkaita ja heillä oli paljon omia vehkeitä mukanaan. Ja
he jäivät asumaan suomitytön taloon. Ja he samosivat suomitytön metsissä ja
elivät hänen tilallaan onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Ja näin kävi yhä useammalle suomitytölle ja -pojalle. Ja sitten eräänä
päivänä koko Suomea ei enää ollut! Ja se oli se globalisaatio, mikä vei
kaiken!
Sen pituinen se!
P.S. Kannattaako ryhtyä yrittäjäksi jos ei osaa nyhjästä tyhjästä? Miten
paljon joku spekulantti lainaisi minulle rahaa kun kuulee hyvästä
liikeideastani? (Voi, että aina tuo pankkiirikin on niskan päällä tuon
rahoittajan lisäksi odottamassa tulosta! Niiden orjahan minä olenkin enkä
mikään vapaa yrittäjä.)
Sellainenkin ongelma on nykyaikana, että jos sinulla on joku hyvä
liikeidea niin millä saat sen pyörimään ja tuottamaan jotakin juuri
itsellesi, kun kaikenlaiset mahtavat ja jo busineksiä pyörittävät ovat
heti paikalla omimassa ja siis varastamassa ideaasi? Ja patentin
hankkiminenkin on niin sairaan hankalaa. Kaikki on kyllä tehty, jotta
yrittäjänä oleminen olisi mahdollisimman hankalaa ja epäonnistuisi!
Myydään me vaan koko Suomen kansa sitä ihteämme - ei meillä ole enää kohta
muuta myytävää. Ja jo on Nokiakin mokannut itsensä maailmalla
globalisaation keskellä. Ei se Nokiakaan mikään miellyttävä työnantaja
taida kuulopuheiden perusteella olla. Tulijoita sinne on ja niin ei sen
tarvitse kohdella työntekijöitä yhtään halvempia orjia paremmin. Mutta
onhan niitäkin ollut, jotka ovat kohdelleet työtätekeviä orjiaan oikein
hyvin ja se on kyllä sivistyksen merkki.
--
Aborttibloggari