100 euron perusmallilla, kuten vaikkapa Garmin eTrex tai Geko 101,
löytää kyllä etukäteen laitteeseen tallennettuun paikkaan. Esimerkiksi
jos marjametsään autolta lähtiessä tallentaa autonsa paikan
GPS-vastaanottimeen, niin autolle löytää kyllä takaisin. Tämä tietysti
olettaen että osaa laitetta käyttää ja paristot riittävät. Tai jos on
vaikka kotona kartalta katsonut suosikkimarjapaikkansa koordinaatit ja
syöttänyt ne (oikein!) laitteeseen, niin metsässä löytää ko. paikkaan.
Yleensä halvimmissakin laitteissa on mahdollista tehdä myös useista
pisteistä koostuvia reittejä etukäteen valmiiksi, jos jaksaa.
Kartattoman laitteen miinuspuolena on tietenkin se karttojen puute,
ruudulta ei voi tarkistaa että kulkeeko esimerkiksi 100 metrin päässä
sivussa tie, jota olisi helpompi edetä. Seuraavaan (reitti)pisteeseen
ohjaaminen on käytännössä kaikkien näytöllisten GPS-vastaanottimien
perusominaisuus ja se toimii suurinpiirtein samoin, maksoi laite sitten
100 tai 1000 euroa.
Huomaa, että kaikki ylläoleva käsittelee ns. perinteisiä
GPS-vastaanottimia, ei autonavigaattoreita. Autonavigaattorit ovat
pääsääntöisesti huonoja metsässä, mm. lyhytkestoisen akun, hankalan
muodon ja heikon vedenkestävyyden takia. Jotkut autonavigaattorit eivät
edes osaa ohjata linnuntietä tallennettuun pisteeseen, jos lähtöpaikalla
ei ole teitä mitä seurata. "Siirry lähemmäksi kartalla näkyvää tietä"
saattaa olla ainoa ohje jonka metsässä sellaisesta saa.
> 100 euron perusmallilla, kuten vaikkapa Garmin eTrex tai Geko 101,
> löytää kyllä etukäteen laitteeseen tallennettuun paikkaan. Esimerkiksi
Samoin myös erillisellä bluetooth gps:llä ja kännykällä, jossa on, tai
johon pystyy asentamaan esim. Nokia Sports:n. Lisäksi Series 60
kännyköissä tulee nykyään mukana "Paikannus", "Suunnistin" ja
"Maamerkit" -sovellukset, joiden avulla voinee tallettaa maastopisteitä
ja suunnistaa niihin.
En itse ole käyttänyt mainittuja ohjelmia marja- tai muilla retkillä,
mutta bluetooth-gps:aa olen käyttänyt varsin paljon ja halusin tuoda
tämänkin vaihtoehdon esille.
Noissa Bluetooth-gepseissä on nykyään jo varsin hyvä toiminta-aika,
niitä voi ladata autossa/veneessä ja lisäksi joihinkin niistä saa
Nokia-yhteensopivia akkuja, joten vara-akkujen hankkiminen ja
käyttäminen ei välttämättä tule kovin kalliiksi.
Bluetooth-GPS:t maksavat noin 50EUR.
Petteri
> Samoin myös erillisellä bluetooth gps:llä ja kännykällä, jossa on, tai
> johon pystyy asentamaan esim. Nokia Sports:n.
Mikä on Nokia Sports? Sports Tracker kenties?
--
Jonkunhan ne huonotkin kuvat täytyy ottaa:
http://www.petrilopia.net/
> Mikä on Nokia Sports? Sports Tracker kenties?
Tuota varmaankin tarkoitin.
Petteri
> Huomaa, että kaikki ylläoleva käsittelee ns. perinteisiä
> GPS-vastaanottimia, ei autonavigaattoreita. Autonavigaattorit ovat
> pääsääntöisesti huonoja metsässä, mm. lyhytkestoisen akun, hankalan
> muodon ja heikon vedenkestävyyden takia. Jotkut autonavigaattorit eivät
> edes osaa ohjata linnuntietä tallennettuun pisteeseen, jos lähtöpaikalla
> ei ole teitä mitä seurata. "Siirry lähemmäksi kartalla näkyvää tietä"
> saattaa olla ainoa ohje jonka metsässä sellaisesta saa.
Minulla on Garmin Nüvi300 ja siihen on ladattu maastokartta lähinnä
geokätkentää varten. Ei mikään ideaali tuota hommaa varten, mutta siinä
on Pois tieltä-mode eli silloin kapine näyttää suoran reitin linnuntietä
pyydettyyn pisteeseen. Olen värkännyt kaulanauhallisen muovipussin niin
kestää vettä paremmin kuin minä. Akunkesto on vain muutama tunti, mutta
eihän tuota tarvis koko ajan pitää päällä marjoja poimiessa. Joku
kuljettua reittiä piirtävä vekotin olisi parempi, mutta aika usein käy
niinkin, ettei halua palata samaa reittiä takaisin. Se ei ole
välttämättä se lyhyin, etenkään marjareissulla.
Itselläni on Garminin ihan keltainen perusmalli tuosta eTrexistä ja se on
kyllä todella kätevä, vaikkei siinä karttapohjaa olekaan. Aiemmin
tallennettuihin pisteisiin löytää helposti suuntanuolen tai "karttanäytön"
kuljettujen reittien perusteella. Takaisin on myös helppo tulla
automaattisesti tallentunutta reittiä pitkin.
Voin kyllä ainakin itse kovasti suositella tuota eTrexiä, vaikkei siihen
sitä pohjakarttaa saakaan. Minulle se on riittänyt kyllä tuohon käyttöön
todella hyvin.
-Teemu
> Itsell�ni on Garminin ihan keltainen perusmalli tuosta eTrexist� ja se
> on kyll� todella k�tev�, vaikkei siin� karttapohjaa olekaan. Aiemmin
> tallennettuihin pisteisiin l�yt�� helposti suuntanuolen tai
> "karttan�yt�n" kuljettujen reittien perusteella. Takaisin on my�s
> helppo tulla automaattisesti tallentunutta reitti� pitkin.
Toivottavasti noihin halvimpiin malleihinkin on p�ivitetty herkemm�t
vastaanottimet. Nimitt�in mun 5-vuotias etrex Legend kadottaa kaikki
satelliitit n�k�piirist��n jos v�h�nk��n on puita tiheemm�ss�. Oudossa
mets�ss� alkaa helposti kulkea v��r��n suuntaan jos on huono suuntavaisto
(niinkuin mulla). Joten tuon oman Garminin kanssa ei ainakaan pysty kulkemaan
suorinta tiet� vaan matkasta tulee siksakkia. Siin� olen samaa mielt�,
ett� ilman karttapohjaakin tulee toimeen. Legend piirt�� karttaa (ladattua)
niin sikahitaasti, ett� harvoin sit� tulee k�ytetty�.
- Pauli
Minulla on välistä ollut mettässä mukana pomminkestävä Garmin-12
vuodelta 1996 ja vaikka onkin jo monikanavainen laite, niin sen
vastaanotin on varsin epäherkkä peitteisessä maastossa.
Olenkin usein toiminut niin, että olen vain GPS:llä jollakin
avonaisella paikalla ottanut kohteeseen suuntiman ja sitten jatkanut
matkaa ihan marssikompassilla ja aina välistä avonaisella paikalla
tarkistanut suunnan GPS:stä. Näin säästyy noita pattereitakin.
Ensikertalaisen hyvä sit muistaa, että perusgepsi ottaa ilmansuunnan
liikkeestä, eikä sisällä magneettista kompassia. Suuntimaa ottaessa pitää
muistaa siis liikuskella sillä aukiolla, ellei sit tarkista ilmansuuntaa
oikeesta kompassista.
--
mukavan tiukkaa
Jos olet tallentanut autosi koordinaatit metsään lähtiessä, niin ei
suuntiman ottamiseksi liikkeessä tarvitse olla. Riittää, että katsot
navigaattorista nykypaikastasi suunnan siihen tallennettuun
pisteeseen. Tällaiseen hommaanhan ei kompassia tarvita laisinkaan.
Sitten voi vaikkapa tavallista magneettikompassia käyttäen kävellä
autoa kohti.
Mutta siihenkin tarvitaan liikettä. Joko itselläsi on riittävän
vapiseva käsi tai et ole GPS:ää käyttänyt. GPS ei tiedä mihin
suuntaan nokkasi osoittaa, se tietää vain missä nokkasi osoittaa.
> Sitten voi vaikkapa tavallista magneettikompassia käyttäen kävellä
> autoa kohti.
Miksi, kun GPS:n avulla tiedät koko ajan paljonko olet mennyt
harhaan väistellessäsi maastoesteitä?
-Pasi
--
"Come what may, Delenn, I will not leave you while I am still alive."
-- Lennier to Delenn in Babylon 5:"All Alone in the Night"
Ei se gepsi tietenkään tiedä mihin suuntaan nokkani osoittaa mutta se
osaa antaa ilmansuunnan numeerisena vaikkapa autolleni ja
magneettikompassilla voi sitten hoitaa suunnistuksen. Jotta tämä
onnistuisi ei todellakaan tarvitse olla liikkeessä eikä käden edes
täristä! Toki tällaisilla lyhyillä marjareissuilla koko homman voi
hoitaa GPS:llä mutta esim. pitemmillä vaelluksilla patterit/akut
tuppaavat loppumaan. Itse käytän pitemmillä reissuilla gepsiä
oikeistaan vain suuntiman ottoon esim. ennalta tallennettuun
autiotupaan tai sitten itseni sijoittamiseksi paperikartalle.
ps. GPS:iä ja lähinnä Garminin käsikapuloita olen käyttänyt
aktiivisesti alkean 1996, eli siitä saakka kun niitä alkoi ilmestymään
siviilikäyttöön.