En AuKista tiedä, mutta ainakin RUKissa jälkirukkiin tulevat kersantit
"alennetaan" upseerioppilaaksi, joten miksi ei myös AuKissa vastaavanlainen
menettely olisi käytössä.
--
Jari Juka
www.aanet.tk
> Arvohierarkiassa korpraali on ylempiarvoinen
>> aliupseerioppilaaseen nähden, eikä olisi kovin tarkoituksenmukaista
>alentaa
>> varusmies auk:n ajaksi.
>
>En AuKista tiedä, mutta ainakin RUKissa jälkirukkiin tulevat kersantit
>"alennetaan" upseerioppilaaksi, joten miksi ei myös AuKissa vastaavanlainen
>menettely olisi käytössä.
Palvelusarvo ja sotilasarvo ovat kaksi eri asiaa. Ketään ei siis
alenneta.
Olihan ennen vanhaan juuri Päällystöopistosta valmistuneita
ylikersantteja, joiden sotilasarvo oli vänrikki; olivat näet käyneet
aikanaan RUK:n.
--
Paranoideillakin voi olla vihollisia.
juha.
Meillä ainakin oli AuKissa yksi jälkiAuKiin tullut korpraali, joka oli
arvoltaan "oppilaskorpraali" (vai mikä se arvo nyt onkaan joksi kaikki
oppilaat jossain vaiheessa ylennetään). Eli aamuviiva + korpin kulmaraudat.
RUKissa kaikki sitten tosiaan olivat upseerioppilaita edellisesta arvosta
riippumatta.
t. Tuomo N
> Meillä ainakin oli AuKissa yksi jälkiAuKiin tullut korpraali, joka oli
> arvoltaan "oppilaskorpraali" (vai mikä se arvo nyt onkaan joksi kaikki
> oppilaat jossain vaiheessa ylennetään). Eli aamuviiva + korpin
> kulmaraudat. RUKissa kaikki sitten tosiaan olivat upseerioppilaita
> edellisesta arvosta riippumatta.
Oman saapumiseränsä AuK:ssa palvelevat ovat oppilaita loppuun asti, vaikka
saavatkin korpin jämät jossain vaiheessa. Eli "ylennys" ei nosta
palvelusarvoa korpraaliksi, vaan oppilaat ovat paperilla oppilaita vaikka
olisikin jo nakkiaura kaulan molemmin puolin. Jo ennen AuK:ta korpin jämät
saaneiden kohtalo siis mietityttääkin, että olisivatko he sitten
mainitsemiasi "oppilaskorpraaleita".
juha.
Sama käytäntö oli vuosi sitten Upinniemessä. Oikein pitivät puhuttelun
aiheesta
"Te ette ole korpraaleja ettekä oppilaskorpraaleja vaan oppilaita".
MeriTJ-AU Ylikotila
> Niin ne meilläkin olivat oppilaita vaikka heillä oli korpin arvo jo
> tullessaan aukkiin. Tosin kullä käyttivät kopin natsoja alutapitäen
oppilaan
> olkapoleteissa. Näin toimittiin Jääkäriprikaatissa saapumiserän I/01
> kohdalla.
> - res. TJ ja Viesti Au Lämsä MM
> ps. Seuraavasta saapumis erästä kirjuri otti ittelleen 182 vuorokautta
> lisäpalvelusta. Yleni enen meijjä kotiutumista korpiksi ja jäi jälki
> aukkiin. Alokkaat oli kuulemma koulutettu ko komppanjassa puhuttelemaa ko
> kirjuria rva korpraaliksi. : ))
Mitäs outoa siinä on, kyllähän korpraaleja pitää puhutella ja tervehtiä
protokollan mukaisesti jos on itse alokas/stm/tkm/tms.
- J
> Mitäs outoa siinä on, kyllähän korpraaleja pitää puhutella ja
> tervehtiä protokollan mukaisesti jos on itse alokas/stm/tkm/tms.
No ei tod. Puhuttelu alkaa alikersantista ja tervehtiminen kersantista (pl.
oman perusyksikön ryhmänjohtajat, joita tervehditään jo alikersantista
lähtien).
juha.
Käytännössä nykyään tervehditään alikista lähtien vaikka olisi eri
komppaniasta. Tapana monessa varuskunnassa, ihan asiallista mielestäni.
Eikä tervehditä. Ainenkaan yhdessäkään varuskunnassa, jossa vierailin
palveluksen aikana ja sen jälkeen (2002). Aika turhaa toimintaa. Ei voi
montaa metriä kassulla kävellä ettei tarvitsisi jollekin huitoa. Ei
tervehtimisessä
muuten mitään vikaa, mutta joku tolkku siinäkin sentäs... melkein 1/3
porukasta
kun kuitenkin on niitä johtajia, joka on aika paljon verrattuna muiden
maiden
armeijoihin.
Äh, kyseessä oli sarkasmi (unohdin hymiön). Itseasiassa meillä kyllä oli
linnakkeen vääpelinä eräs yliluutnantti joka kummasteli miksei erästä
korpraalia tervehditty ja puhuteltu -- kuulema näin oli ainakin ennenmuinoin
tehty. Meillä piti myös muiden yksiköiden alikersantteja tervehtiä.
- J
Upinniemessä oppilaat pokkuroi kyllä joka alikessulle ja muille
vm-johtajille
joita vastaan tuli, vielä ainakin vuosi sitten!
>YlpalO määrittelee tervehtimisestä on se että kaikkia kersantia ja vanhempia
>sotilashenkilöitä on tervehdittävä ja oman komppanjan alikersantteja.
>Tällähän periaatteella korppia ei tervehdittäisi.
>En muita kuinka puhuttelu meni YlpalO:n mukaan.
>Aukin II/01 santsari fron Pyssykylä
>
>
Sotilas- ja virkapukuinen henkilö tervehtii kasarmi- ja
majoitusalueilla kaikkia häntä vanhempia sotilashenkilöitä kersantista
(vast.) alkaen sekä oman perusyksikkönsä ryhmän johtajia.
Tipä tuossa mainita sitä onko tämä rj alikki vai korppi, joka voi
tietyissä tilanteissa on rj. Toisaalta eipä tuossa mainitaa sitäkään
pitääkö kapteeninkin tervehtiä "oman perusyksikkönsä ryhmän johtajia",
onhan kapteenikin sotilas- tai virkapukuinen henkilö.
Tuukka
Kyllä se siinä sanotaan. rj ei mitenkään voi olla virka-iältään nuorempi
kuin "oman yksikkönsä rj:t". Eli siis rj:n tehtävä on tervehtiä kapteenia,
joka sitten vastaa (tai on vastaamatta) pokkurointiin.
Se mihin tuo YlPalvO:n kohta ei ota kantaa, on se, että tarviiko kesävänskän
ja/tai komennuksella olevan kadetin tervehtiä jotain polkupyöräkorjaamolle
unohdettua talvisodan nähnyttä vääpeliä :)
>Se mihin tuo YlPalvO:n kohta ei ota kantaa, on se, että tarviiko kesävänskän
>ja/tai komennuksella olevan kadetin tervehtiä jotain polkupyöräkorjaamolle
>unohdettua talvisodan nähnyttä vääpeliä :)
Kesävänskiä ei enää ole, mutta kadetilla ei ole mitään syytä tervehtiä
itseään nuorempaa sotilashenkilöä, vaikka nuorempi olisi iältään
Suomen sodan nähnyt.
Miten olisi kunnioitus? Itse olen vastaavia tapauksia todistanut. Tosin
mitään kirjallista syytä ei tosiaan ole.
- J
>Tätä
>kesävänskistä luopumista muistaakseni perusteltiin mm. sillä, että nämä
>pp-korjaamolle ja varusvarastolle unohdetut vääpelit ja yliväbät kokivat
>niin kovin ahdistavana sen, että joutuivat pokkuroimaan jollekin
>kesävänskäksi tulleelle nulikalle vaikka kokemusta ja virkavuosia oli
>enemmänkuin triplasti näihin vänrikki Nappuloihin nähden.
Olen antanut kertoa itselleni, että palkattu henkilökunta (tunnettiin
ennen nimellä kantahenkilökunta) ei juuri keskenään pokkuroi ja
herroittele.
Muutama vuosi tuli oltua tuon firman palkkalistoilla aikoinaan, ja
ainakin niissä varuskunnissa, joissa olin (IlmavTK ja SlMePA) oli
käytäntö seuraavanlainen: uuden sotilashenkilön tullessa töihin
varuskuntaan hän esittäytyy kerran jokaiselle varuskunnassa jo töissä
olevalle, ja sen jälkeen ollaan sitten työkavereita. Tyyliin "Herra
luutnantti, saanko esittäytyä? Olen opistoupseerioppilas Vallittu". Ja
seuraavana aamuna muodollisuus kuului "huomenta Rami".
Käytäntö saattaa vaihdella paljonkin varuskunnittain, ja olin
huomaavinani, että mitä suurempi varuskunta, sitä muodollisempi
käyttäytyminen. Mikä on toisaalta helposti ymmärrettävissä, pienessä
varuskunnassa kantahenkilökuntaan kuuluvat tuntevat kaikki toisensa, kun
taas suurissa varuskunnissa kaikkiin ei vain ehdi tutustua.
Varusmiesten läsnäollessa sitten pätivät taas muodolliset
käytäytymissäännöt. Tai olisi pitänyt, mutta etenkin maastoharjoitusten
aikana tahtoivat muodollisuudet unohtua.
--
Karo Vallittu <Karo.V...@helsinki.fi>
Kyllä meillä Mäkiluodossa tuo herroittelu skappareitten kesken oli aika
harvinaista. Ei edes ylikessut sitä käsittääkseni harrastaneet. Linnakkeella
tosin on aina aika tiivis yhteisö...