B-miehenä huonon näön takia?
Jari Vauhkonen
Täällä pidetyssä alkulääkärintarkastuksessa varuskunnan lääkäri totesi,
että näköni on luultavasti palveluskelpoisuusluokkien A & B rajamailla,
ja hän käski miettimään pärjäänkö A-miehenä, suositushan on, että jos
lasit menevät rikki esim. leirillä, niin sieltä pitäisi siitä huolimatta
päästä pois. Palvelen tiedustelukomppaniassa, eli melko erähenkistä
tulee palvelus luultavasti olemaan (=paljon leirejä), enkä ole lainkaan
varma selviäisinkö maastosta kaikissa olosuhteissa pois jos lasit
rikkoutuisivat.
Kyselen siis teiltä, onko joku ollut armeijassa B-miehenä nimenomaan
näön takia, ja jos on, niin millaiset voimakkuudet laseissa on?
Itselläni voimakkuudet ovat oikeassa silmässä 3,25 ja vasemmassa 6,25.
Päivänvalossa pärjään periaatteessa ilman laseja jotenkin, mutta
tarkasti en näe missään tapauksessa, ja hämärässä vielä heikommin.
--
Posted via http://www.mphelsinki.net
jaska
koko ajan tartti... ei siinä oikein mitään tee ilman niitä... mutta
toisaalta ei ne rikki mene, kunhan pitää vain järjenmukana. Myös kannattaa
harkita niiden kaleimpien uusien kevyiden lasien vaihtamista niihin
vanhempiin (itelläni ei ole näkö vaihtunut 3-lasien aikana, joten vanhimmat
leireillä, keskimmäiset muuten intissä, tuoreimmat lomilla :D)
"Jari Vauhkonen" <jari_va...@hotmail.com> wrote in message
news:ydq1a.97$N2...@read3.inet.fi...
Petri
Suosittelisin että pyrit vaihtamaan koulutushaaraa, muuten ei tuo näkö
paljoa haittaa.
Tämä siksi että Tiedustelussa palloillaan paljon ilman tukea ym. joten
lasiesi rikkoutuminen/hukkuminen aiheuttaa ongelmia harjoituksen
jatkamiselle, vaikka saahan siitä aina evakuoimisharjoituksen väsättyä :)
Lisäksi tiedusteluammuntojen luonne on sellainen että välttämättä
sadekelillä et pysty edes ampumaan.
Tiedustelijan yksi tärkeä ominaisuus kun on näkökyky joten...
En kuitenkaan usko että missään muussa aselajissa asialla olisi merkitystä,
jossain tykistössä tai viestissä pystyt takuulla palvelemaan täysin
normaalisti. Jos olet johtajakoulutukseen hakeutumassa niin Auk:n vaihto ei
ole mikään ongelma.
Itselläni oli lasit mutta näkö ilman laseja on 0.6 joten käytin niitä
lähinnä vain luennoilla ja rata-ammunnoissa, muissa tilanteissa lasit saivat
mennä koska en niitä varsinaisesti tarvinnut ja useinmiten haittasivat
toimintaa.
Mutta kyllä eräskin kokelastoverini käytti laseja jatkuvasti ja tuntui
selviävän mutta toisaalta hän pystyi toimimaan myös ilman laseja.
Eli B-mieheksi on turha mennä mutta aselajin vaihtoa kannattaa harkita,
vaikka havu saattaisikin houkuttaa
Kalle Kivimaa
> Kyselen siis teiltä, onko joku ollut armeijassa B-miehenä nimenomaan
> näön takia, ja jos on, niin millaiset voimakkuudet laseissa on?
> Itselläni voimakkuudet ovat oikeassa silmässä 3,25 ja vasemmassa 6,25.
> Päivänvalossa pärjään periaatteessa ilman laseja jotenkin, mutta
> tarkasti en näe missään tapauksessa, ja hämärässä vielä heikommin.
Itse olin aikanaan (89-90) armeijassa vahvuuksilla -7,75 ja -9,25.
Kutsunnoissa luokaksi määriteltiin A2 ja tämä säilyi myös
tulotarkastuksessa. Kun puolivälissä AuK:ia päätin, että en halua
RUK:iin, kävin vaihdattamassa luokaksi B2. Mitään ongelmia ei ollut,
toisaalta olinkin tykistön tulenjohdossa enkä tiedustelussa.
--
* Sufficiently advanced magic is indistinguishable from technology (T.P) *
* PGP public key available @ http://www.iki.fi/killer *
Jerk
> En kuitenkaan usko että missään muussa aselajissa asialla olisi merkitystä,
> jossain tykistössä tai viestissä pystyt takuulla palvelemaan täysin
> normaalisti.
Nätisti sanottu :o Eiköhän tuolla näöllä vielä
pystyisi palvelemaan rauhan aikana melkein missä
tahansa, jotain lentämistä tai vastaavaa
erikoiskoulutusta lukuunottamatta. Kovia
tilanteita varten tietysti olisi hyvä miettiä
tuota laseitta toimimista. Ei se toiminta ilman
laseja sen helpompaa ole mainitsemassasi
tykistössä tai viestissäkään, mutta omalle ja
asetovereiden turvallisuudelle se ei ehkä ole niin
iso riski.
Kalle Kivimaa
> tuota laseitta toimimista. Ei se toiminta ilman
> laseja sen helpompaa ole mainitsemassasi
> tykistössä tai viestissäkään, mutta omalle ja
> asetovereiden turvallisuudelle se ei ehkä ole niin
> iso riski.
Toisaalta tykistössä (ja kai viestissäkin) ollaan yleensä liikkeellä
ajoneuvojen kanssa, jolloin lasien hajottua tai kadottua on
mahdollista taistelija yksinkertaisesti evakuoida pois harjoituksesta.
Jukka Raustia
> Suosittelisin että pyrit vaihtamaan koulutushaaraa, muuten ei tuo näkö
> paljoa haittaa.
> Tämä siksi että Tiedustelussa palloillaan paljon ilman tukea ym. joten
> lasiesi rikkoutuminen/hukkuminen aiheuttaa ongelmia harjoituksen
> jatkamiselle, vaikka saahan siitä aina evakuoimisharjoituksen väsättyä :)
Tuskinpa vaan... Lasit eivät mene helposti rikki tai hukkaan
kunhan niistä vain tajuaa pitää huolta. Lasien vaurioituessa firma
maksaa vahingot. "Kovassa tilanteessa" kannattaisi pitää mukana
varalaseja ja lasien turvanauhoja. Aivan kuten esim. purjehtiessa tai
retkeillessä. Eniten olisin laseistani huolissani jossain
rymyämiskoulutushaarassa kuten pst:ssä tai kiväärilinjalla. Tiedusteluhan
on kuitenkin aika lailla leppoisaa retkeilyä. Ja osoitappa minulle
varusmiesharjoitus jossa lääkintäevakuoinnista ei ole huolehdittu niin
uskoisin voivani osoittaa kantahenkilökunnan jäsenen joka on tehnyt
virkavirheen...
Eniten olen huolissaan niistä sisi-komandoista joilla on huonohko näky
mutta jotka eivät suostu pitämään laseja... Vanhasta legendasta
huolimatta pään ajo kaljuksi ei auta asiaan...
terveisin
jukka raustia
(a.k.a. nimim. "lasinsa särkenyt ja uudet tilalle saanut" )
--
"Päinvastoin, olisi nähtävä, että Suomen turvallisuus _kaikissa tilanteissa_
nojautuu olennaisesti siihen, että tarpeen vaatiessa Suomi voi tukeutua
Neuvostoliiton apuun koskemattomuutensa säilyttämiseksi."
-s. 57, Kaksiteräinen miekka - 70-luvun puolustuspolitiikkaa"
Jaakko Blomberg, Pentti Joenniemi, Helsinki 1971.
Arto
"Kalle Kivimaa" <kil...@iki.fi> wrote:
> Toisaalta tykistössä (ja kai viestissäkin) ollaan yleensä liikkeellä
> ajoneuvojen kanssa, jolloin lasien hajottua tai kadottua on
> mahdollista taistelija yksinkertaisesti evakuoida pois harjoituksesta.
Noin muutenkin suosittelen aselajin vaihtoa sisseistä viestiin (tai
tykistöön).
Tapahtuipa RUK:n kurssilla, että sekä VK että SissiK olivat samaan aikaan
leirillä suht. samoilla paikoilla. Sissit olivat luonnomuona harjoituksessa
(tms.) ja olivat siis käytännössä vetäneet pelkkää perunaa koko viikon.
Mielialaa ei ollut omiaan nostamaan se, että lähes koko viikon oli satanut
vettä. Loppuviikosta eräs SissiK:ssa palveleva ystäväni sai tehtäväkseen
tiedustella meidän Viestikeskuksen ryhmityksen. Paikka oli kuulemma
suhteellisen helppo löytää sysipimeänä yönäkin, sillä VK:n voimakoneet
pitävät sen verran meteliä. Ryömiessään kohti erästä viestiajoneuvoa tämä
oppilas kuuli ajoneuvon sisältä vienon "pling -- kloks" äänen. Sissi
jähmettyi - oliko hän osunut ansalankaan. Kun mitään ei kuitenkaan
tapahtunut, sissi jatkoi lähemmäs ajoneuvoa. Päästyään aivan ajoneuvon
viereen tämä SissiK:n oppilas ymmärsi mikä tuo salaperäinen ääni oli ollut,
miksi kaikki ei mene maailmassa tasan ja miksi SissiK oli hänelle aivan
väärä valinta - viestiajoneuvon ympärillä leijui vastamikroitetun
lihapiirakan tuoksu ja hän kuuli ajoneuvon sisällä sanottovan "yhteyksissä
on toivomisen varaa, mutta MTV3 näkyy kyllä hyvin".
Tapauksesta on jo 10 vuotta eikä tämä nykyinen sissiluutnantti ole siitä
vieläkään oikein toipunut.
Arto
Antti Heikkila
> Eniten olisin laseistani huolissani jossain
> rymyämiskoulutushaarassa kuten pst:ssä tai kiväärilinjalla. Tiedusteluhan
> on kuitenkin aika lailla leppoisaa retkeilyä.
Kyllä siinä tiedustelijoiden tukikohdan irtautumisessa on ihan yhtä hyvä
mahdollisuus saada esim. kuusenoksa kasvoja vasten kuin pst- tai
jääkäripuolella (minulla lasit hajosivat intissä nimenomaan edessä
juossseen irtipäästämän oksan osumasta, tosin varuskunta-alueella).
Apilaksiakin on tullut kaksin kappalein ammuttua, vaikka tiedustelija
olenkin, ja molemmilla kerroilla otin lasit suosiolla pois ennen ammuntaa.
Ainakin minun lievän likinäköisyyteni kanssa kiinteäsäätöistä
kiikaritähtäintä pystyy katsomaan yhtä hyvin ilman laseja kuin lasien
kanssa(isompi ongelma se kai olisikin lukulaseja käyttävälle). Varalasit
kannattaa olla ainakin pidempiä metsäreissuja varten, koska niitä voi
mennä rikki harjoituksissa, mutta tuskin niistä laseista mitään todellista
estettä on.
--
Antti Heikkilä
www.helsinki.fi/people/Antti.Heikkila
Ville Lammela
juuri haittaa. Käyttää vaan koteloa sillon ku laseja ei tartte ni hyvin
menee. Kokemuksesta vois sanoo, että lasit menee helpoiten rikki sillon kun
ne ei oo päässä.
Ville
Jerk
>
> Tapahtuipa RUK:n kurssilla, että sekä VK että SissiK olivat samaan aikaan
> leirillä suht. samoilla paikoilla. Sissit olivat luonnomuona harjoituksessa
> (tms.) ja olivat siis käytännössä vetäneet pelkkää perunaa koko viikon.
> Mielialaa ei ollut omiaan nostamaan se, että lähes koko viikon oli satanut
> vettä. Loppuviikosta eräs SissiK:ssa palveleva ystäväni sai tehtäväkseen
> tiedustella meidän Viestikeskuksen ryhmityksen. Paikka oli kuulemma
> suhteellisen helppo löytää sysipimeänä yönäkin, sillä VK:n voimakoneet
> pitävät sen verran meteliä. Ryömiessään kohti erästä viestiajoneuvoa tämä
> oppilas kuuli ajoneuvon sisältä vienon "pling -- kloks" äänen. Sissi
> jähmettyi - oliko hän osunut ansalankaan. Kun mitään ei kuitenkaan
> tapahtunut, sissi jatkoi lähemmäs ajoneuvoa. Päästyään aivan ajoneuvon
> viereen tämä SissiK:n oppilas ymmärsi mikä tuo salaperäinen ääni oli ollut,
> miksi kaikki ei mene maailmassa tasan ja miksi SissiK oli hänelle aivan
> väärä valinta - viestiajoneuvon ympärillä leijui vastamikroitetun
> lihapiirakan tuoksu ja hän kuuli ajoneuvon sisällä sanottovan "yhteyksissä
> on toivomisen varaa, mutta MTV3 näkyy kyllä hyvin".
Taisi sissi järkyttyä tosi pahasti, koska ei
löytänyt sitä tien varressa seisovaa
turistibussia, jolla viestimiehet oli paikalle
kuljetettu.
Arto
"Jerk" <je...@hotmail.com> wrote
> Taisi sissi järkyttyä tosi pahasti, koska ei
> löytänyt sitä tien varressa seisovaa
> turistibussia, jolla viestimiehet oli paikalle
> kuljetettu.
Siis viestimiehethän ovat naamioinnin mestareita.
Ote Viestitarkastajan raportista (ulkomuistista):
" Tutustuessani vuoden xx viestisotaharjoitukseen, kiinnitin huomioni YVI
I-järjestemän viestiajoneuvoihin. Usein minulla oli suuria vaikeuksia saada
selville olinko tullut toimivan viestikeskuksen osaan vai
sotilaskotiajoneuvoon. Tätä ei voinut ainakaan päätellä ajoneuvoissa
olleiden mikroaaltouunien, kahvinkeittimien ja makeisia notkuvien hyllyjen
määristä..."
Arto
Timo Hirvi
>
> Taisi sissi järkyttyä tosi pahasti, koska ei
> löytänyt sitä tien varressa seisovaa
> turistibussia, jolla viestimiehet oli paikalle
> kuljetettu.
Tai niitä maastoväritettyjä asuntoautoja, joissa viestimiehet leirillä
nukkuvat. Huomasikohan sissi edes irrottaa (katkaiseminenhan on
tuhlausta rauhan aikana, hyi hyi) kaapelin, jonka kautta viestimiesten
puhelut tyttöystäville kulkivat leireillä ennen GSM:n yleistymistä?
Ei sitten kerrota kenellekään, mikä oli liioittelua tai mitä
telemiehet tekevät, jotta muut voivat tuntea itsensä mahdollisimman
koviksi tyypeiksi ja taistelutahto säilyy :).
--
Timo Hirvi
Ville Turunen
Täytyypä tässä itsekin vähän muistella. Minä onnistuin särkemään lasini
kuorma-autosta hypätessä. Intti tosiaankin korvasi uudet, ainoana
ongelmana oli, että meni reilu viikko, ennen kuin mitään tapahtui. Tänä
aikana ehdittiin pitää yhden päivän ammunnatkin. Yllättävää kyllä sekin
sujui aivan kohtuullisesti. En tosin ollut lasienkaan kanssa mikään
kaksinen ampuja, paitsi kvkk:lla. Sillä ammuskelu olikin tuolloin vähän
kuin vanhojen ukkojen hirvestystä: tuolla on jokin utuinen täplä, joka
voisi olla valkoinen, se on varmaan keila, tulta! Keilat kyllä kaatui,
paitsi yksi, jota en erottanut. Omaa vahvuuttani en kyllä muista millään,
olisiko jotain -2 - -3 (olettaen, että miinus tarkoitti likinäköä). Näkö
on kuitenkin sen verran heikko, että käytän laseja koko ajan, mutta
pärjään ilmankin, kylttien lukemisesta ei vain tule mitään.
Ville
Hannu
Jarno Nurminen
> Kaikki puhuvat silmälaseista ja niiden särkymisestä. Piilarit!
Aika huono vaihtoehto metsässä ja intissä yleensäkin. Hygienia on
yleensä niin ja näin, ja sen lisäksi pitäisi olla aikaa piilareiden
kanssa tuuhasteluun.
Juha Henrik Pitkänen
Tämä totta. Armeija-aikoina (itselläni) ei ollut kuin silmälasit ja vaikka
näkö on ilman heikko ("ei se haittaa, jos mies on muuten terve kuin pukki"
oli kutsuntalääkärin sanat) ei siitä haittaa ollut jalkaväessäkään.
Piilareita olen hankkinut myöhemmin ja niitä myös metsässä pitänyt, tosin
pääasiassa lyhyemmillä keikoilla. Itse pystyn 'kertakäyttöisiä' piilareita
pitämään tarvittaessa muutaman päivänkin, jonka aikana yleensä saa jonkin
verran unta (piilarit pois) ja herättyä ei montaa sekuntia uusien
laittamiseen mene, ilman peiliäkään. Kertakäyttöisten etu on niiden
steriiliys pakkauksesta otettaessa, toki ennen niiden silmään tunkemista
on hyvä hiukan näppejä ensin huuhtaista. Silmälasit on kuitenkin oltava
mukana, sillä linssit saattavat ykskas kuivua ja pudota, jolloin parasta on
nyppäistä toinenkin pois ja käyttää laseja.
- JHP, rillipää since 1987.
Risto Tammela
> Kaikki puhuvat silmälaseista ja niiden särkymisestä. Piilarit!
itse olen päässyt todistamaan, kuinka eräs naistaistelija joutui viikoksi
varuskuntasairaalaan pidettyään viikon piilolaseja leirillä. Itse en
käyttänyt koko piilolaseja koko inttiaikana ja sen jälkeen laserleikkautin
silmäni. Viimeksi mainittu on ehdottomasti paras vaihtoehto jos haluaa
välttyä särkyneiltä silmälaseilta :)
t:rike
Aarne Heinonen
Entäpä silmän puhkeamiselta, kun ei olekaan niitä laseja suojaamassa :)
Intillä oli tarjota sellainen "hieno" muovinen silmälasikotelo sitä
tarvitseville.
Itselläni oli lasikorjausta siellä -10 tienoilla ja ihan hyvin tulin
toimeen kaikissa hommissa pk-kaudella. Kaasunaamarinkäyttö tosin oli aika
tuskaa, koska metsässä edellä menevä kaveri ei saa kovin isoa etumatkaa
hankkia. Loppuajan olinkin sitten kuskin hommissa. Jaa niin,
palveluskelpoisuus oli siis B.
Ja yhdet lasit valtio kustansi, toinen linssi sai naarmun "eteen
vie!"-komentoa ensimmäistä kertaa harjoitellessa. Toinen meni särölle
tst-vyötä yläkaapista ottaessani, se solki on hiukan kovempaa tavaraa kuin
linssi :) Onneksi en ollut vielä kerinnyt hankkimaan uusia laseja tuossa
välissä(naarmu ei ollut niin paha)
--
Aarne Heinonen
irekavilY okkiM
> kuorma-autosta hypätessä. Intti tosiaankin korvasi uudet, ainoana
> ongelmana oli, että meni reilu viikko, ennen kuin mitään tapahtui. Tänä
> aikana ehdittiin pitää yhden päivän ammunnatkin.
Olisit anonut väliaikaista siirtoa haulikko- ja liekinheitinkomppaniaan! :)
--
irekavilY okkiM
Timo Hirvi
>
> Itselläni oli lasikorjausta siellä -10 tienoilla ja ihan hyvin tulin
> toimeen kaikissa hommissa pk-kaudella. Kaasunaamarinkäyttö tosin oli aika
> tuskaa, koska metsässä edellä menevä kaveri ei saa kovin isoa etumatkaa
> hankkia. Loppuajan olinkin sitten kuskin hommissa. Jaa niin,
> palveluskelpoisuus oli siis B.
Muistan yhden tyypin (palveluskelpoisuus niin ikään B), jolla oli
muistaakseni vastaavat lukemat linsseissä. Siitä ei kaiketi ollut
vielä haittaa, mutta hämäräsokeus haittasi hiukan alokasleirillä, kun
joukkueemme oli kaiken lisäksi majoittunut maastoon, jossa oli
juoksuhautoja. Kun mies ei tunnistanut lasit päässään
varusmiesjohtajaansa hämärässä teltassa, katsoin paremmaksi
vaihtoehdoksi antaa hänelle taskulampun mukaan vartioon siirtymistä
varten kuin herätä yöllä nostamaan jalkansa telonutta miestä
juoksuhaudasta tai vapauttaa miehen vartiosta kokonaan.
Kirjuri hänestä sittemmin tehtiin. En osaa sanoa, haittasiko
hämäräsokeus niissä hommissa. Ei ainakaan ole kovin järkevää laittaa
tositilanteessa hämäräsokeudesta kärsivää miestä vartioon yöllä
:). Kuinkahan usein hämäräsokeus ja likinäköisyys kulkevat käsi
kädessä?
--
Timo Hirvi