Varusmiespalvelusjuttuja
Liimatainen
Kertokaapas varusmiespalvelusajoiltanne juttuja siitä kun vitutti. En
tarkoita juttuja:"vitutti koko armeija ajan", vaan joku päivä, viikko,
mettäkeikka, jolloin oli niin v*ttumaiset olosuhteet, että hermot oli
riekaleina. :-)
Itselläni se taisi olla morttileiri, kun varusteista ei löytynyt yhtään
kuivaa tekstiilinpalaa. Yks kaveri sai oikein spesiaalinakinkin, kun meni
kapparille vittuilemaan, että mepäs nukutaankin vesisängyssä (makuupussi
valui vettä).
Olihan siinä sitten muutakin, mutta monelta varmaan löytyy paljon rankempia
juttuja.
Sitten voi tietysti perään kirjoittaa jonkun mahdollisimman hauskan jutun
niiltä ajoilta...
Liimis
Jarno Nurminen
> Itselläni se taisi olla morttileiri, kun varusteista ei löytynyt yhtään
> kuivaa tekstiilinpalaa. Yks kaveri sai oikein spesiaalinakinkin, kun meni
Tuo on varmaan aika yleinen. Itselläni taisi olla LMPA:n harjoitus,
jossa käppäiltiin pitkin metsiä pari viikkoa. V-huippu löytyi yhtenä
yönä klo 01 kun lämpötila oli 0-astetta, sohjoa/vettä/jäätä joka
paikassa, LV217 selässä ja "varapaarit" (eli kaksi parimetristä
koivuhalkoa) olkapäillä. Kaikki vaatteet hiestä märkinä, pitkät kalsarit
jalassa ja valuneina polvien kohdalle mytyksi, ja sitten sitä hikeä
valui vielä silmälasien päälle niin ettei nähnyt mitään. Käsiä ei ollut
vapaana rillien pyyhkimiseen, ja pimeys aiheutti sen että pysähtymisen
jälkeen olisi jäänyt muusta porukasta jälkeen ja olisi pitänyt juosta
porukka kiinni. Ja sitten tietty liukastuin vesilätäkköön. Lisämukavaa
oli paarien tarttuminen puihin ja oksiin ja siitä seuranneet kaatumiset.
Telttaa alettiin pystyttämään vesitihkussa klo 02, ja silloin huomasin
ettei minulla ollut oikeastaan mitään muistia viimeiseltä neljältä
tunnilta. Siinä sitä sitten istuin kannon päällä puolentuntia tuijottaen
tyhjyyteen jalat tunnottomina ;) Onneksi seuraavana yönä päästiin
kiirehtimään seuraaviin TJ-asemiin, ampumavuoro oli joskus kolmen maissa
yöllä mutta toimiin päästiin jo kello seitsemältä aamulla. Odotusaika
nukuttiin sohjohangessa maaten otsa RK:ta vasten nojaten.
Bonuksena tuolta leiriltä ei saanut metsäpäiviä, sillä lääkintämiehistö
oli komennusporukkana siellä. Patterin päällikkö tiesi kertoa että
kuulemma oltiin vain kuitenkin pidetty kipinää ja ajeltu Pasilla. Sain
kuitenkin yhden KL:n, eli Kahvi Lipun (periaatteesta jätin sen hakematta
;)
Mukavinta muuten tuollaisen jälkeen on mennä ekaa kertaa suihkuun ja
normaaliin vuoteeseen nukkumaan ;)
ps. oli mulla tietty toistekin housut päällä, kuin pelkät kalsarit ;)
tje...@utu.fi
<jnur...@nicEIROSKATA.fi> wrote:
>Bonuksena tuolta leiriltä ei saanut metsäpäiviä, sillä lääkintämiehistö
>oli komennusporukkana siellä.
Ei saanut metsäpäiviä? Mitä saamista niissä on? Ei kai teille annettu
mitään bonuksia per metsäpäivä??
>Patterin päällikkö tiesi kertoa että
>kuulemma oltiin vain kuitenkin pidetty kipinää ja ajeltu Pasilla. Sain
>kuitenkin yhden KL:n, eli Kahvi Lipun (periaatteesta jätin sen hakematta
>;)
Täh, saitte kahvilipun? Mistä hyvästä? Se, että tekee sen minkä
muutkin ei imho ole mikään suoritus, kyllä KL (kumpanakin versiona)
pitää ansaita ihan itse. En voi käsittää miksi joissakin varuskunnissa
jaetaan "komppania kuntsareita" ihan muuten vaan, paitsi jos komppania
on sammuttanut metsäpalon tai voittanut komppanioiden välisen
kilpailun. Turhat palkitsemiset ponnistuksista vähentävät halua ja
kykyä tehdä asioita, joihin vaaditaan todellista ponnistelua. (tai
ainakin pehmentävät).
Nimim. alokasaikana 25 yötä metsässä.
Tuukka
Valkeasuo
"Liimatainen" <kokkot...@koti.soon.fi> kirjoitti
viestissä:9tdrhc$8q$1...@news.koti.tpo.fi...
> Huumorimielessä kyselen tällaista:
> Kertokaapas varusmiespalvelusajoiltanne juttuja siitä kun vitutti.
Toinen tapaus...Olin ollut viikon verran kuumeessa ja "tervehdyttyäni"
lähdimme 20 kilsan marssille.Se oli intin eka pitkä marssi.
No siinä sitten vedin ihan hämärän rajamailla viimeset 5 kilsaa, paljoa en
muista, mietin vain että mitä hemmettiä mä täällä teen...ainoa kerta kun
vitutti kunnolla armeijassa.
Valkeasuo
> Kertokaapas varusmiespalvelusajoiltanne juttuja siitä kun vitutti.
Mulla on jääny sellanen tapaus mieleeni, kun myöhästyimme Niinisalon
ampumaleirin 1. aamuna vahvuuslaskennasta.
Kapteeni siihen erittäin vittumaisella äänellä "Huomenna heräämmekin sitten
jo puoliviisi...tai aikaisemmin"
Jarno Nurminen
>
> On Wed, 21 Nov 2001 08:02:26 GMT, Jarno Nurminen
> <jnur...@nicEIROSKATA.fi> wrote:
>
> >Bonuksena tuolta leiriltä ei saanut metsäpäiviä, sillä lääkintämiehistö
> >oli komennusporukkana siellä.
>
> Ei saanut metsäpäiviä? Mitä saamista niissä on? Ei kai teille annettu
> mitään bonuksia per metsäpäivä??
Ei annettu bonuksia, ainoastaan määriteltiin kenttäkelpoisuus. Koska
palvelin esikuntapatterissa, olisin saanut metsävuorokausia ainoastaan
siltä patterilta. No heillä oli palvelusaikana ~2 vuorokautta metsässä,
ja tuo ampumaleiri sattui sen päälle, niin seurauksena meikällä ei ollut
metsävuorokausia paperilla ollenkaan. Siitä siis huonompi
kenttäkelpoisuus. Arvaas tekikö mieli kuristaa se kapteeni? ;)
Noista KL:ista nurisin lähinnä sen johdosta, että kaikille
esikuntapatterin äijille jaettin köllit oman leirin johdosta, sekä
muille lääkintämiehille jotka olivat muiden patterien mukana (joiden
äijät saivat myös KL:t). Sama se muuten olisi kuinka paljon niitä KL:iä
jaellaan (kun intissä jäi HL:iäkin käyttämättä kymmenisen kappaletta)
mutta fiksua olisi jaella niitä edes jotenkin tasaisesti. Vähän sama jos
kaksi jamppaa palaisi IV:ltä, ja myöhästyisivät palveluksesta koska
joutuivat jäämään matkanvarrelle antamaan ensiapua kolaripaikalla.
Toinen saisi 10 KL:ää ja ritariristin, toiselle seitsemän päivää pekkaa
myöhästymisestä.
tje...@utu.fi
<jnur...@nicEIROSKATA.fi> wrote:
>tje...@utu.fi wrote:
>>
>> On Wed, 21 Nov 2001 08:02:26 GMT, Jarno Nurminen
>> <jnur...@nicEIROSKATA.fi> wrote:
>>
>> >Bonuksena tuolta leiriltä ei saanut metsäpäiviä, sillä lääkintämiehistö
>> >oli komennusporukkana siellä.
>>
>> Ei saanut metsäpäiviä? Mitä saamista niissä on? Ei kai teille annettu
>> mitään bonuksia per metsäpäivä??
>
>Ei annettu bonuksia, ainoastaan määriteltiin kenttäkelpoisuus. Koska
>palvelin esikuntapatterissa, olisin saanut metsävuorokausia ainoastaan
>siltä patterilta. No heillä oli palvelusaikana ~2 vuorokautta metsässä,
>ja tuo ampumaleiri sattui sen päälle, niin seurauksena meikällä ei ollut
>metsävuorokausia paperilla ollenkaan. Siitä siis huonompi
>kenttäkelpoisuus. Arvaas tekikö mieli kuristaa se kapteeni? ;)
Aivan, no sitten tietenkin, tosin ihmetyttää edelleen miten
metsäpäivät todellisuudessa vaikuttavat kenttäkelposuuteen ;D Tosin
tämäkin on varmaan yksi niistä "päätetään tämä asia näin"-asioista
joita intissä vastaan tulee, onhan se helppoa laskeskella
kenttäkelpoisuus tuon mukaan, vaikkei sillä paljoakaan
todellisuuspohjaa olisi. On kyllä ikävää kaikkien kannalta jos intissä
tulee vastaan vain muutama leiripäivä, metsään ei tunnetusti kuole
(vaikka tornien mukaan "metsään on moni kuollut").
Tuukka
Jarno Nurminen
> metsäpäivät todellisuudessa vaikuttavat kenttäkelposuuteen ;D Tosin
> tämäkin on varmaan yksi niistä "päätetään tämä asia näin"-asioista
> joita intissä vastaan tulee, onhan se helppoa laskeskella
> kenttäkelpoisuus tuon mukaan, vaikkei sillä paljoakaan
Juu näin on. Esikuntapatterit/-komppaniat ovat siinä mielessä
erikoisessa asemassa ettei sen päälliköillä ole juurikaan tietoa siitä
missä miehet menevät milloinkin (ellei sitten satu olemaan kirjurina ja
sitä kautta jatkuvasti pyöri kapteenin toimistossa...). Sama se oli siis
meilläkin, 12 lääkintämiestä patterissa, eikä kapteeni luultavasti
tiennyt suurimman osan nimeäkään. Yritimme ehdottaa josko ne
kenttäkelpoisuus ym. arvostelut voisivat perustua esim.
varuskuntasairaalan ja muiden patterien arviointeihin, mutta eipä
tietenkään sellainen sovi...
Eipä tuolla arviolla ole mitään virkaa loppujen lopuksi, mutta pitäähän
sitä valittaa ja olla katkera kuitenkin ;) Veikkaan että jos olisin
ollut määrättynä vaikkapa laskuvarjojääkärien mukaan vuodeksi
sissikeikalle, olisi kenttäkelpoisuus ollut edelleen huono (ja minä
kuollut;)
Mikko Sippola
(30-40 astetta) ja rikkinäinen puolijoukkueteltta... teltasta oli lentänyt
kaminan savutorven reijässä oleva pelti rengas hittoon... näin ollen kaminaa
ei saanut polttaa... oli muuten vähän kylmä.. ja käyrä korkealla...:)
--
Mikko Sippola
mikko....@milnet.fi
http://koti.phnet.fi/miksip
Jaakko Pitkäjärvi
viestissä:4U8L7.4617$zZ5....@news.kpnqwest.fi...
> Eka morttileiri Mikkelissä joskus alkuvuodesta -97. Pakkasta riittävästi
> (30-40 astetta) ja rikkinäinen puolijoukkueteltta... teltasta oli lentänyt
> kaminan savutorven reijässä oleva pelti rengas hittoon... näin ollen
kaminaa
> ei saanut polttaa... oli muuten vähän kylmä.. ja käyrä korkealla...:)
Milloin tuona talvena oli noin kylmä? Itse olin monta metsäkeikkaa noihin
aikoihin peräjälkeen ja aina oli pahimmillaankin about -20, yleensä
vähemmän. Tosin en ollut Mikkelissä vaan vähän pohjoisemmassa jopa. Ei
ainakaan pitkään ollut jos -30 saattoi sitten käydä...? Muistelen vain
vieläkin että talvi oli tetsausta varten hyvä kun oli aina niin lämmin eikä
tarvinut palella koskaan.
--
Jaakko Pitkäjärvi
jaa...@pitkajarvi.net
www.pitkajarvi.net
Timo Koistinen
"Jaakko Pitkäjärvi" <jaa...@pitkajarvi.net> wrote in message
news:9tj8pq$etj$1...@news.kolumbus.fi...
Rovaniemen lähistöllä oli 1997 tammikuun 20:n päivän tietämillä kolmen
päivän ajan mittarien mukaan noin -25 - -30 astetta pakkasta. Ja tuuli oli
kova.
Mutta hyvin silti teltassa tarkeni kun kaminan sivut hohti valkoisena ;)
Timo
Matti Raustia
Meillä oli pari kertaa kylmempääkin: Kajaanissa marraskuun lopussa -95 oli
38 astetta pakkasta. Näitten pakkasten aikana oli sellainen
ryhmätaitokilpailu, jossa yörastille pääsy hieman venähti. Koko muu ryhmä
syöksyi saman tien sissitelttaan makuupusseineen ja alustoineen heti kun
teltta saatiin pystyyn. Itse rupesin virittelemään tulia kaminaan, ja päätin
pötkötellä kaminan edessä sillä telaketjualustalla lumipuku päällä lisäillen
puita kaminaan aina kun kylmä yllättää. Hetken aikaa menikin hyvin, mutta
sitten en herännytkään lisäämään puita. Kun sitten aamun valjetessa heräsin
aivan helvetin kylmissäni, meni noin 1 s aikaa ennen kuin huomasin, että
olin valunut alustalla alaspäin ja jalat olivat teltan ulkopuolella. Jalat
olivat aivan tunnottomat ja tuli hirvittävä paniikki. Hetken aikaa pelkäsin,
että jalat on mennyttä mutta onneksi näin ei käynyt. Muu ryhmä oli nukkunut
koko yön onnellisena makuupusseissaan. Oi niitä aikoja.
Samana talvena oltiin eräässä harjoituksessa, ja taas helvetillinen
pakkanen: 38 - 40 astetta. Meillä oli kokeilukäytössä uuden malliset
puolijoukkueteltan kaminat; sellaiset ruostumattomasta teräksestä tehdyt,
joissa pystyi polttamaan myös palaturvetta. Lämmitimme kaminaa koivuhaloilla
niin, että koko pönttö hohkasi punaisena, samoin koko teltan sisällä oleva
savutorven osa. Silti oli kylmä. Istuimme ringissä kaminan ympärillä, naamaa
poltteli ja selkää paleli :)
matti
--
"China is a big country, inhabited by many chinese." - Charles de Gaulle
Pekka Siltala
news:9tjoln$7kg$1...@ousrvr3.oulu.fi...
> savutorven osa. Silti oli kylmä. Istuimme ringissä kaminan ympärillä,
naamaa
> poltteli ja selkää paleli :)
Tuli näistä vilunväreisistä kokemuksista mieleeni, että joskus taannoin piti
ainakin laskuvarjojääkärikoulun testata erityistä "termotelttaa", mutta ei
siitä ole kuulunut sen koommin, millainen oli itse teltta ja miten oli sen
käytännön toimivuuden laita, tietääkö kukaan ?
--
Pekka
Pekka Siltala
news:9tjm2o$238$1...@pan.oamk.fi...
> Mutta hyvin silti teltassa tarkeni kun kaminan sivut hohti valkoisena ;)
Taisi olla RUKin leiri haminassa keväällä -94, ja meikulla oli eräänä iltana
aivan helkkarin kylmä. Kipinävuoro siinä keskellä ketjua. Lämmitin sitten
kylmissäni oikein kunnolla, ettei kamiinan putkissa ollut varmaan yhtään
punahehkuista pätkää, josta ei olisi nähnyt joltensakin läpi. Äijät kiros
aamulla, että saamarin saamari, ulkona on rapiat 35 pakkasta ja sisällä saa
olla hikipäässä vaikka nukkuu alasti makuupussin päällä ;-)
--
Pekka
peks...@iki.fi
> ainakin laskuvarjojääkärikoulun testata erityistä "termotelttaa", mutta ei
Ainakin jo 93-94 käytettiin järjestelyä, jossa erityisen kovalla pakkasella laitettiin
kaksi puolijoukkuetelttaa päällekäin.
Vuorinen
> Meillä oli pari kertaa kylmempääkin: Kajaanissa marraskuun lopussa -95 oli
> 38 astetta pakkasta.
Olikohan samoihin aikohin kun itse olin Sarriojärvellä AuK:n leirillä, joku EK:n
kumipää poltti saunankin sillä reissulla ... en muista tarkemmin, lämmitelläkseen
kai ;) mutta silloin oli todella kylmää -36 viiva -38 astetta koko ajan ja kuten
arvata saattaa kaikki jäässä. Silloin alkoi ymmärtää varusteiden ja muiden
merkityksen talvisodankäynnissä. Menomatkalla MaSin lavalla tuli aivan helvetin
kylmä ja porukka ~5-6 henkeä joutui ryömimään makuupusseihin selvitäkseen. Lunta
tuprutti jostain repaleisesta liepeestä hemmetisti eikä ollut mitään millä
tukkia. AuK vääpeli, ylilnt Matti "Aina Pahalla Tuulella" Lainas kävi kerran
kusitauolla kurkkaamassa pressun alle että ollaanko hengissä ja vittuili vielä
että ei saa poistua lavalta, äijä itse kävi vessassa ja mussutti baarissa
pullakahvit kaikessa rauhassa ihraisella takamuksellaan istuskellen. Ei paljon
naurattanut. No Matilla oli tapana käyttää hälytys bankkuakin näillä
vessaretkillään, vanha mies, kyllähän sen toisaalta ymmärtää, mutta aika paha kun
koko porukka on ihan umpi jäässä ja vääpeli käy moikkaamassa teltan ovella että
"bankun avaimet tänne, meen paskalle komaniaan" great ... nyt kyllä jo
hymyilyttää moinen, mutta silloin kaikki tuntui kovin absurdilta ja
epätodelliselta. Haettiin sitä paljon puhuttua kovuutta ;) ja kieltämättä ei enää
ihan pienestä hätkähdä kun on nukkunut viikon hangessa ja syöden lunta ja jäätä
:)
> Oi niitä aikoja.
Niinpä ;) Kotiväki ei uskonut että nukuttiin teltassa viikko tuossa pakkasessa.
Eikä saatu muuten mitään KL siitä saunan sammuttamisesta&palokunnan
hälyttämisestä vaikka lasit räpsähti silmille kun jonkun kirjurin (terveisiä vaan
jos satut muistamaan tästä) nimeä en nyt muista, kanssa tarkistettiin ettei
saunassa&kylpyhuoneessa ollut ketään. Eteisessä oli pumpattava messinkiruisku
jolla ei olisi edes sikaria sammuttanut, sitä siinä palokuntaa odotellessa
pumpattiin ja lunta nakeltiin seiniin, eipä se paljoa auttanut kun sai happea
niin humahti koko mörskä komeasti. Haukut taisi tulla keittiöltä kun
myöhästyttiin 15min likaisten astioiden palauttamisesta & pesusta :) ... ei
auttanut itku eikä selite kun käyntiin lähti homelite juu ...
> Samana talvena oltiin eräässä harjoituksessa, ja taas helvetillinen
> pakkanen: 38 - 40 astetta. Meillä oli kokeilukäytössä uuden malliset
> puolijoukkueteltan kaminat; sellaiset ruostumattomasta teräksestä tehdyt,
> joissa pystyi polttamaan myös palaturvetta. Lämmitimme kaminaa koivuhaloilla
> niin, että koko pönttö hohkasi punaisena, samoin koko teltan sisällä oleva
> savutorven osa. Silti oli kylmä.
Muistelin että nuo oli ihan kelpo pelejä kun sai tulille, turve palaa kovemmalla
lämmöllä kuin puu. Kokeilukäytössähän nuo silloin oli.
// Veke
Sami Nyyssönen
"> Samana talvena oltiin eräässä harjoituksessa, ja taas helvetillinen
> pakkanen: 38 - 40 astetta. Meillä oli kokeilukäytössä uuden malliset
> puolijoukkueteltan kaminat; sellaiset ruostumattomasta teräksestä tehdyt,
> joissa pystyi polttamaan myös palaturvetta. Lämmitimme kaminaa
koivuhaloilla
> niin, että koko pönttö hohkasi punaisena, samoin koko teltan sisällä oleva
> savutorven osa. Silti oli kylmä. Istuimme ringissä kaminan ympärillä,
naamaa
> poltteli ja selkää paleli :)
Kerran käynnistimme kaminan ananasrenkailla (l. raskaan heittimen
lisäpanoksilla). Purimme ananasrenkaat ja syötimme ruutilehtiä yksitellen
kaminaan. Kamina lämpeni ennätystahtia panahehkuiseksi viimeistä putkenpäätä
myöten.
Kovimmat pakkaset taisivat sijoittua oman varusmiesuran aikana Rovajärven
leireille. Muistikuvan mukaan oli jotain -42 °C. Kuitenkin ko.
ajanjaksoille sijoittuivat sen talven ennätyspakkaset.
Sami
Matti Raustia
>Kerran käynnistimme kaminan ananasrenkailla (l. raskaan heittimen
>lisäpanoksilla). Purimme ananasrenkaat ja syötimme ruutilehtiä yksitellen
>kaminaan. Kamina lämpeni ennätystahtia panahehkuiseksi viimeistä putkenpäätä
>myöten.
Eikö KRH:ssa pitänyt palauttaa sarjapanosten (vai mitä ne on KRH:ssa
nimeltään) ylimääräisiä ruutipusseja? Kt:ssä se oli tosi tarkkaa, evakuoinnin
yhteydessa aina laskettiin, että sarjapanoksista poistettuja ruutipusseja
oli varmasti oikea määrä.
Roope Lehto
: Rovaniemen lähistöllä oli 1997 tammikuun 20:n päivän tietämillä kolmen
: päivän ajan mittarien mukaan noin -25 - -30 astetta pakkasta. Ja tuuli oli
: kova.
ObNipo: -x astetta pakkasta on x astetta plussan puolella.
Joko x astetta pakkasta tai -x astetta. Ei molempia.
--
Roope Lehto
roope...@helsinki.REMOVE.fi
Yleinen hälytysnumero Poliisin hälytysnumero
112 10022
Valkeasuo
"Pekka Siltala" <ps...@nic.fi> kirjoitti
viestissä:9tjpqu$rut$1...@oravannahka.helsinki.fi...
Muistan intistä sellasen tyypin joka valitteli teltassa aina järkyttävää
kuumuutta, eikä voinut nukkua makuupussissa kun se muka lämmitti vielä
lisää...
Heimo Laukkanen
> Eikö KRH:ssa pitänyt palauttaa sarjapanosten (vai mitä ne on KRH:ssa
> nimeltään) ylimääräisiä ruutipusseja? Kt:ssä se oli tosi tarkkaa, evakuoinnin
> yhteydessa aina laskettiin, että sarjapanoksista poistettuja ruutipusseja
> oli varmasti oikea määrä.
Hmm.. En itse muista että koskaan olisi niitä laskettu. Niitä oli vaan
aina helvetisti, kun kovinkaan usein ei ammuttu korkeilla panoksilla.
Ehkei niitä KRH:n lisäpanoksia pidetä niin vaarallisena.
Kerran näin niitä poltettavan ja ihan hieno hehku niistä lähtikin.
-huima
Sampo Mattila
> AuK vääpeli, ylilnt Matti "Aina Pahalla Tuulella" Lainas kävi kerran
> kusitauolla kurkkaamassa pressun alle että ollaanko hengissä ja
> vittuili vielä että ei saa poistua lavalta, äijä itse kävi vessassa
> ja mussutti baarissa pullakahvit kaikessa rauhassa
SPOILERIVAROITUS
Matti on muuten oikeasti mukava mies ja lupsakka kaveri. Siis
ainakin jos ei satu olemaan semmoisessa ajan ja paikan
koordinaateissa että itse on esimerkiksi varusmiehenä ja Matti
vääpelinä. Joo, on kokemusta tuostakin.
Sampo
--
e-mail: firs...@purdue.edu
tje...@utu.fi
<kokkot...@koti.soon.fi> wrote:
Jälkikäteen mietittynä ihmetyttää, miksei tämä vituttanut aikoinaan
enempää. Oltiin aukissa marssittu about 30km ja oli aika leiriytyä
(kyseessä oli siis marssitaitokilpailu, eka päivä oli ohi). Aikaa
leiriytymiseen oli noin 4h (ellen ihan väärin muista, ei ainakaan
enempää). Ruvettiin sitten pilkkopimeässä pystyttämään telttaa, johon
kyllä kului aikaa kun telttakeppejä ei ollut valmiina, eikä niitä
pimeessä hetkessä tee. Kaiken lisäksi nappa oli mihiltä kateissa. No,
teltta saatiin pikkuhiljaa pystyyn (teltan paikka oli santsarin
osoittamassa kuopassa) ja totta kai alkoi sataa. Satoikin sitten niin
paljon, etten toista kertaa muista. Teltassa oli about märempää kuin
ulkona, sillä kuopan pohjalle tuli vesipatja ja puista tippui vettä.
Polttopuut olivat mallia märkä. No, kaminaa sitten sytyteltiin ja
syötiin jotain leiväntynkää. Tuli koettua kaikki mahdolliset tyhmät
kaminasytytys tavat, esim. yksi kaveri pudotti kaminaan säilyketölkin,
joka oli puolillaan hyvää tulta, seurauksena kaminan luukut lensivät
auki, ja palavia roiskeita lensi ympäri telttaa. Onneksi kaikki olivat
niin väsyneet, ettei vaaratilanteista juuri välitetty. Itse kaadoin
kaminaan 2dl aseöljyä, luukut lensivät auki, ja tuli jäi palamaan. No,
kipinät piti tietenkin hoitaa, sekä hakata puita sekä hoitaa
skapparien kipinää, joka tosin kiersi ryhmältä ryhmälle. Muistan kun
tuli minun vuoroni nukkua. Koska satoi niin perkeleesti, en voinut
nukkua suorassa, sillä vettä tuli kohdaltani (ja bout jokaisesta
muustakin kohdasta) kuin aisaa, eikä marraskuinen vesi ole mitään
herkkua. Kääriydyin sitten sikiöasentoon kaminan ympärille, ja toivoin
ettei mitään pahaa sattuisi, eikä kyllä sattunutkaan. Kaikki varusteet
kastuivat, rynkyt ottivat kuraa ja ruostetta (niitä ei olisi mitenkään
voinut pitää kuivina) ja muutenkin meni mukavasti. Jalat olivat
sentään OK kunnossa, tai ainakaan kipu ei tuntunut kovinkaan paljon.
Seuraavana aamuna sitten jatkettiin saman tyylisiä hommia jne.
Kun marssitaitokilpailu loppui, hävisi meidän tas linjamme aukin
muille 3:lle ryhmälle, mutta meidän ryhmämme oli sentään tas:in paras
(paras kolmesta).
Tuukka
Kari Korpi
> tukkia. AuK vääpeli, ylilnt Matti "Aina Pahalla Tuulella" Lainas kävi kerran
Jos joistakin Hiukkavaaran kappareista alkaisi kertoa inttijuttuja, niin
hra yliltn Lainas (aka "Vippas") ja silloinen 1.JK:n kouluttaja, Napsu,
(jos tunnette) olisivat allekirjoittaneen shit-listillä jaetulla ykkös-
tilalla.
Napsu oli ilmeisesti komentanut jonkun jalkaväkijoukkueen taakse-poistumaan
Hiukkiksen läheiseen järveen (Valkeiseen?) ja kun aligerbiilit ja koksut
alkoivat nauraa morttien ahdingolle, määrännyt kyseiset herrasmiehet tarkis-
tamaan, ovatko morttien jalat taaksepoistumisen jälkeen oikeassa kulmassa.
Tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta Napsun vittumaisen luonteenlaadun
tuntien voi hyvinkin pitää. Ainakin omat kokemukseni ko. äijästä viittaavat
siihen suuntaan.
-Stegu
--
"Gun, all gun, like finger in hand."
- Ivan Dolvich
Mikko Palosvirta
"Kari Korpi" <c000...@NOSPAM.newton.tpu.fi> kirjoitti viestissä
news:9tqfsf$24...@bernoulli.tpu.fi...
>
> Napsu oli ilmeisesti komentanut jonkun jalkaväkijoukkueen
taakse-poistumaan
> Hiukkiksen läheiseen järveen (Valkeiseen?) ja kun aligerbiilit ja koksut
> alkoivat nauraa morttien ahdingolle, määrännyt kyseiset herrasmiehet
tarkis-
> tamaan, ovatko morttien jalat taaksepoistumisen jälkeen oikeassa kulmassa.
>
> Tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta Napsun vittumaisen luonteenlaadun
> tuntien voi hyvinkin pitää. Ainakin omat kokemukseni ko. äijästä
viittaavat
> siihen suuntaan.
Haiskahtaa vankasti intti-legendalta...
Mikko Sippola
> Haiskahtaa vankasti intti-legendalta...
Vastaava tarina pyörii Mikkelissäkin joten...???
Sami J
Mikko Palosvirta kirjoitti viestissä ...
>
>
>Haiskahtaa vankasti intti-legendalta...
>
Miten muuten lienee totuuspohja sen kuuluisan tarinan suhteen, jossa joku
kouluttaja oli pitänyt suksisulkeisia varusvaraston katolla?
Juha Kerätär
<sami....@koti.soon.fi> wrote:
>Miten muuten lienee totuuspohja sen kuuluisan tarinan suhteen, jossa joku
>kouluttaja oli pitänyt suksisulkeisia varusvaraston katolla?
Tämä kyseinen skappari muuten löytyy varmaan joka ikisestä Suomen
varuskunnasta, tosin pyöräsulkeisethan ne olivat. Hyvässä tapauksessa
hänestä muistetaan mainita myös, että hän on ylenemiskiellossa. :)
-Lunael
Matti Aaltonen
nykyäänkään.
15 vuotta sitten syyskuussa olin yhtenä santsareista PsPr:n
vaunupataljoonan lääkintämieskurssin viikon mittaisella sissileirillä
Padasjoella. Sää oli loistava, kapiaiset mukavia, sauna lämpimänä joka
toinen ilta ja pari kertaa parhaiten kunnostautuneita kuskattiin Gazilla
"kylille" Kesoilin kahvioon. Alaisten kanssa henki oli kuin
partiolerillä, joka ryhmällä oma iltanuotio ja huumori kukki.
No, leirialueella kierteli päivällä eksyneen oloinen ajokoira joka oitis
adoptoitiin teltallemme. Nälkiintynyt oli, jopa sissipakkauksen näkkäri
meni hotona naamaan ja maksapasteijalla sai ikuisen ystävän.
Keittiö-AU:lta sain ruinattua lisäksi muutaman lauantaimakkaran pään kun
oikein maanittelin (mallia Hietanen: "ann ny', kyl sul ain jotta o...").
Ryhmäväijyllekin tuli uusi kaveri vartioon yhden yön ajaksi. Ja häntä
heilui.
Kaulapannassa oli puhelinnumero johon sitten seuraavan päivänä päätimme
soittaa. Muutama tyyppi ryhmästämme lähti mukaan lampsimaan n.
kilometrin päähän alueen ainoalle puhelinkioskille. Tämä oli siis aikaa
ennen kännyköitä ja puhelinkortteja eli vuonna miekka. Ainoa sopiva
kolikko joka meiltä löytyi oli vitonen, muilta ryhmiltä ei pienempää
vaihtorahaa irronnut. Matkakin oli pitkä jne. Menkään jos
viitsitte. Ei nyt nappaa.
(Tilanne oli se, että kaikilta olivat loppuneet tupakat, suklaat ja muut
tuikitärkeät hyödykkeet jo aikapäiviä sitten. Rahaa ei ollut enää just
kellään ja kokonaisen käyttämättömän savukkeen vaihtokurssi oli
sikamainen.)
Omistaja ilahtui koiransa löytymisestä ja lupasi saman tien tulla
hakemaan sen pois. Oli hurtta ehtinyt olla kateissa jo muutaman päivän.
Siinä odotellessa ehdimme miettiä mainitsemattoman löytöpalkkiomme
suuruutta. Olimme varmoja, että metsästystä harrastava koiranomistajakin
on joskus varusmiehenä palvellut ja tottakai hän tietää mitä leireillä
ensimmäisenä loppuu. _Ihan varmasti_ pyytämättä saatavien makkaroiden,
suklaan ja tupakan määrät kasvoivat sen tunnin aikana valtaviksi.
Farmari-Volvo tuli, hanttimiehen paikalla oli myrtsinä arviolta
10-vuotias pikkupoika. Koira loikkasi kyytiin heti kun omistaja, n.
40-vuotias mies, takaoven aukaisi. Mies sanoi "kiitos" ja valui takaisin
ratin taakse. "Jumalaut, ei mee mittä saattu", luki porukan kasvoilla.
Eikä ollut edes kovia kuitilla, että saisi renkaita puhkoa. Saatana. Ei
mikään naisesta syntynyt. Vittupää. Kommunisti.
Hah, heppu koukkasi pojanklopin jaloista kukkurallisen muovikassillisen
--- no juuri grillimakkaraa, eri merkkisiä tupakka-askeja ja monen
sortin suklaalevyä ja tyrkkäsi sen meille. "Näistä on varmaan apua?" No
johan oltiin noloja. "Ei me näin paljon", "ihan hyvän hyvyyttämme",
"kyllä meitä ruokitaan, kiitos" jne. Poika oli varmaan just siitä
kiukkua piukassa kun ei isi hänelle koskaan...
Muu leiri oli siis to-del-la vihreänä kateudesta. Koko satsi meni
kristilliseen tasajakoon vain oman ryhmän kesken. Tupakka-annoksen sai
vaikkei olisi polttanutkaan, voihan siitä aina myydä/lainata muille
eteenpäin. Jollei kerran koiranhoito toisia porukoita kiinnostanut niin
jääkööt sitten ilman, saatana. No, nakki-AU muista poiketen
(AUK-kurssikaveri HämJP:stä) kuului luonnollisesti jakorinkiin.
Opetus: ole kiltti elukoille, niin keuhkosyövällä ja korkealla
verenpaineella palkitaan etkä varmaan vanhaksi elä.
Matti Aaltonen I/86
Roope Lehto
: On Mon, 26 Nov 2001 06:48:35 +0200, "Sami J"
: <sami....@koti.soon.fi> wrote:
Aivan kuten joka varuskunnan ruokalan kattoon on ammuttu pistoolilla...
Vuorinen
> kun aligerbiilit ja koksut
> alkoivat nauraa morttien ahdingolle, määrännyt kyseiset herrasmiehet tarkis-
> tamaan, ovatko morttien jalat taaksepoistumisen jälkeen oikeassa kulmassa.
Kuulostaa pahasti saman miehen huumorintajulta. Varma tornihuhu kertoi kyseisen
herran vaimokeen kasanneen ITKK:n (tosin jalusta oli valmiina auki) vähän päälle
kolmenkymmen sekunnin. Ja tästä oli video näytetty 2.JK:n audiotoriossa kun
rastikoulutuksessa ei ollut oikein pojilla sujunut (en ole nähnyt)
> Tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta Napsun vittumaisen luonteenlaadun
> tuntien voi hyvinkin pitää. Ainakin omat kokemukseni ko. äijästä viittaavat
> siihen suuntaan.
Hänellähän oli varsin hyvä huumorintaju jos piti sarkastisesta sellaisesta ... ja
reippaasta meiningistä.
Naap ... korjaan Napsun polttarit ne vasta reippaat oli ... vesihiihtoa ilman
suksia, köysi toisen jalan ympäri ... välillä happea ... taas menoksi. Kaverit
olivat tukkineet ukon komeroon käsiraudoissa ja kaappi matkaan vaan mukkelis
makkelis. No joku varmaan jatkaa tästä. Jossain pitäisi olla kuva tallella kun
ukko poimi verkkosukissa voikukkia moottoritien liittymässä. Pitääpä kaivella
arkistoja.
// Veke
Vuorinen
> Aika kultaa muistot jne. Tämä juttu ei vituttanut silloin eikä vielä
> nykyäänkään.
Loistava juttu. Tuommoisia on varmaan mukava muistella.
// Veke