Sotasaalis kalusto?
Mikko Laine
hoitui jatko-sodassa? Kyseisiä vaunujahan oli meillä vain kourallinen
käytössä, mutta ne olivat silti aktiivisesti mukana sotatoimissa.
Mistä 76,2mm ja 85mm ammuksia saatiin riittävästi? Jotenkin tuntuu
oudolta että ehjänä saatujen vaunujen lisäksi esim. motituksissa juuri
vaunukanuunoiden ammuksia olisi saatu merkittäviä määriä saaliiksi.
Tuliko Saksasta itäkalustoon sotasaalis ammuksia tms.? Olivathan
sotkatkin vielä pitkään palveluksessa sodan jälkeenkin, puhumattakaan
152mm tykistöstä johon ostettiin A-tarviketta "virallisesti"
ensimmäisen kerran vasta (muistaakseni) 70-luvulla ja samalla piti
ostaa patteri tykkejä kun ammuksia ei myyty jos ei "virallisesti"
omistanut sille kalustoa.
Sami
saattoi olla kuorma-autoja ammus lastissa, mutta ei mitään millä ampua
niitä.
Toisaalta helvetin hyvä kysymys, tahtoo tietää kanssa.
"Mikko Laine" <mla...@lpt.fi> kirjoitti viestissä
news:12fb0083.04111...@posting.google.com...
Heikki Heinonen
>Veikkaus olisi että Saksalaiset toimittivat osan, lisäksi noissa moteissa
>saattoi olla kuorma-autoja ammus lastissa, mutta ei mitään millä ampua
>niitä.
>Toisaalta helvetin hyvä kysymys, tahtoo tietää kanssa.
Suomessa valmistettiin tykinammuksia joita ladattiin sotasaalishylsyihin.
Muistan lukeneeni artikkelin jossa kerrottiin 45mm pst ammuksista joita oli
tehty Suomessa. Ilmeisesti muitakin kaliipereja valmistetiin.
Galw
Kuriositeettinä mainittakoon, ettei Suomi ostanut koskaan yhtään
Degtjarev-tyyppistä pikakivääriä, joita kuitenkin oli ennen vuoden
1944 ratkaisutaisteluita käytössä noin 10 000 kappaletta. Asetyyppi,
joka käytännössä korvasi Lahti-Saloranta 26:n ja oli käytössä kymmeniä
vuosia hankittiin siis kokonaisuudessaan naapurilta, joka olisi
varmaankin pitänyt ne mieluummin itsellään.
Tuukka
Tero P. Mustalahti
> Veikkaus olisi että Saksalaiset toimittivat osan, lisäksi noissa moteissa
> saattoi olla kuorma-autoja ammus lastissa, mutta ei mitään millä ampua
> niitä.
> Toisaalta helvetin hyvä kysymys, tahtoo tietää kanssa.
45 mm ammuksia saatiin talvisodassa ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa
paljon moteista ja kuten Heinonen jo totesikin, niitä ladattiin myös
Suomessa. 76 ja 85 mm ammukset varmaan ostettiin pääasiassa Saksasta,
jolla oli niitä runsaasti sotasaaliina.
Sotkia oli Suomessa käytössä loppujen lopuksi niin vähän, ettei
ammuskulutus ollut ihan mahdoton. Sen sijaan T-26 -vaunuja oli
moninkertainen määrä ja ne olivat käytössä paljon pidempään. Samoja
ammuksia käytettiin luonnollisesti myös 45 mm sotasaalis-pstK:issa,
joten niiden lataaminen Suomessa lienee ollut käytännössä pakko, vaikka
epäilisin niitäkin ostetun myös Saksasta, jolle niitä jäi 1941-1942
valtavat määrät sotasaaliina.
Mielenkiintoinen anekdootti on, että saksalaisten saaliit olivat
pääasiassa sirpalekranaattia, sillä NL:llä oli 1941 paha vajaus 45 mm
panssarikranaateissa. Esimerkiksi tyypillisellä T-26:lla saattoi olla
vain yhden käden sormilla laskettava määrä panssarikranaatteja
käytössään. Syynä oli se, että NL:lle T-26 oli lähes puhdas
tulitukivaunu ja toisten vaunujen tuhoaminen oli ajateltu niille vain
hyvin toissijaiseksi tehtäväksi. Pst-tykeillä tilanne oli hieman
parempi, mutta niitäkin NL:n sotaa edeltävät suunnitelmat olivat
laskeneet käytettävän paljolti suorasuuntaustykistönä, joten sirpale- ja
panssarikranaattien suhde oli toisin päin kuin muilla valtioilla.
Tero P. Mustalahti
Antti Heikkila
> Sami wrote:
>
>> Veikkaus olisi että Saksalaiset toimittivat osan, lisäksi noissa moteissa
>> saattoi olla kuorma-autoja ammus lastissa, mutta ei mitään millä ampua
>> niitä.
>> Toisaalta helvetin hyvä kysymys, tahtoo tietää kanssa.
>
> 45 mm ammuksia saatiin talvisodassa ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa paljon
> moteista ja kuten Heinonen jo totesikin, niitä ladattiin myös Suomessa. 76
> ja 85 mm ammukset varmaan ostettiin pääasiassa Saksasta, jolla oli niitä
> runsaasti sotasaaliina.
76:sia varmasti olikin runsaasti, mutta miten mahtoi olla 85:n kanssa?
T-34/85:n protot tehtiin kesällä 1943, ja 85mm tykkiä olisi
www.battlefield.ru:n mukaan tehty vuonna 1943 vain 283 kappaletta. Ne
kymmenien tuhansien sarjat tehtiin vasta 1944 ja 1945, jolloin
saksalaisten mahdollisuudet ottaa sotasaalista olivat jo paljon huonommat.
76mm tykkiä ja a-tarviketta oli tietysti jäänyt haaviin läjittäin kesällä
1941 ja vielä kesällä 1942.
>
> Sotkia oli Suomessa käytössä loppujen lopuksi niin vähän, ettei ammuskulutus
> ollut ihan mahdoton.
Totta, ja erityisesti totta 85mm-version kohdalla. 76mm kranaatteja
saatiin Saksasta varmasti, ostettiinhan sieltä sotasaalis-Sotkia joten
eiköhän niiden mukana a-tarvikettakin tullut.
--
Antti Heikkilä
otto
"Galw" <tje...@utu.fi> kirjoitti
viestissä:kbbqp0hi3nj6fn4gl...@4ax.com...
lisättiinkö niiden arvo sotakorvauksiin.
Tero P. Mustalahti
> Miksi neukut ei muuten vaatineet takaisin heiltä "rosvottuja" aseita, vai
> lisättiinkö niiden arvo sotakorvauksiin.
Sotasaalisaseiden vaatiminen takaisin on aika noloa, koska samalla
paljastaa, että jossain vaiheessa on tullut turpiin ja kunnolla. NL:n
virallinen eli propagandistinen kantahan oli, ettei Suomi olisi kyennyt
tekemään juuri mitään ilman talven (talvisota) ja Saksan (jatkosota)
avokätistä apua.
Tero P. Mustalahti
Juha
> Muistan lukeneeni artikkelin jossa kerrottiin 45mm pst ammuksista joita oli
> tehty Suomessa. Ilmeisesti muitakin kaliipereja valmistetiin.
Kyllä tehtiin, ilmeisesti aika paljonkin. Näitä sotasaalispiiskoja oli
niin paljon ( parhaimmillaan n. 500 kpl ) että kotimaisen tuotanto oli
paitsi välttämätöntä niin myös järkevää.
Muitakin kaliipereja tehtiin, ainakin 76mm oli tuttu jo kapinan
ajoilta. Pääsyynä tykistön ammuspulaan talvisodan ajoilta on jossain
lähteissä mainittu nimenomaan hylsypula, ammusteollisuutemme olisi
kaiketi pystynyt tuottamaan valmiita laukauksia huomattavasti enemmän
jos olisi ollut jotain mihin ladata. Suomessa ei nimittäin ennen
talvisotaa oltu valmistettu lainkaan hylsyjä ja varastot ehtyivät
nopeasti kun rintamalle toimitettujen hylsyjen palautusprosentti jäi
alle kahdenkymmenen. Ennen sotaa oli päätelty hylsyjen palautuvan
lähes 90-prosenttisesti takaisin kiertoon, joten noiden lukujen
perusteella ei tarvitse ihmetellä ammustilanteen kurjuutta.
Jatkosodassa tilanne oli jo toinen, tuotanto kotimaassa jauhoi
täysillä ja Saksasta saatiin lisää tavaraa. Lisäksi sodan alkuvaiheen
sotasaalista on kuvattu tykistön laukausten osalta "merkittäväksi".
Ilmeisesti tavaraa on jäänyt meikäläisille aika tavalla.
Jatkosodan aikana tykistön a-tarvikkeita tuottivat ainakin Hackman
(hylsyt), Oy Ammus (kranaatit) ja Oy Sytytin (tykkien ja heittimien
sytyttimet).
Jos tuossa nyt meni jotain pahasti pieleen, niin oikokoon paremmin
tietävät.
Juha
nicholas mäki
> Miksi neukut ei muuten vaatineet takaisin heiltä "rosvottuja" aseita, vai
> lisättiinkö niiden arvo sotakorvauksiin.
>
>
jos aseetkin olisi vaadittu.
--
"Hää velloo just ko kimalaine hämähäkinverkos.
Mitä enemmän hää reppii sitä enemmän takertuu".
Heikki Heinonen
höpisi että:
>
>> Miksi neukut ei muuten vaatineet takaisin heiltä "rosvottuja" aseita, vai
>> lisättiinkö niiden arvo sotakorvauksiin.
>>
>>
>Sotasaaliiksi otetut lentokoneet piti palauttaa, olisi kai tuo tunnettua
>jos aseetkin olisi vaadittu.
Joku suuri rautatietykki piti myös palauttaa. Yksi selitys voisi olla että
valvontakomission äijät ei olleet mitään ruudinkeksijöitä eivätkä
yksinkertaisesti älynneet vaatia sotasaalista takaisin. Tai ehkä suunnitteilla
oli jo Suomen sovjetisointi ja aseiden vaihto neuvostovalmisteisiin.
nicholas mäki
> Joku suuri rautatietykki piti myös palauttaa. Yksi selitys voisi olla että
> valvontakomission äijät ei olleet mitään ruudinkeksijöitä eivätkä
> yksinkertaisesti älynneet vaatia sotasaalista takaisin. Tai ehkä suunnitteilla
> oli jo Suomen sovjetisointi ja aseiden vaihto neuvostovalmisteisiin.
Suomalaisia rautatietykkejä olivat mm. venäläiset 152mm eli 6"
sotasaalis-haupitsit, joita laitettiin rautatie-vaunuihin. Tärkein
ajatus oli, että ne nopeasti kiskoilla liikuteltuina harhauttaisivat
vihollista, jonka toivottiin luulevan kyseessä olevan suurempikin
tykistökaluston keskitysalue. Ainakaan noita kuusituumaisia ei ole
palautettu, sillä niinisalon nettisivuilla esitellään modernisoituja
sotasaalis-haupitseja vuosimallia 1931 ja 1937:
http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/tykpr/tykit.dsp
Heikki Heinonen
höpisi että:
>Suomalaisia rautatietykkejä olivat mm. venäläiset 152mm eli 6"
>sotasaalis-haupitsit, joita laitettiin rautatie-vaunuihin. Tärkein
>ajatus oli, että ne nopeasti kiskoilla liikuteltuina harhauttaisivat
>vihollista, jonka toivottiin luulevan kyseessä olevan suurempikin
>tykistökaluston keskitysalue. Ainakaan noita kuusituumaisia ei ole
>palautettu, sillä niinisalon nettisivuilla esitellään modernisoituja
>sotasaalis-haupitseja vuosimallia 1931 ja 1937:
Joo ei. Se tykki mitä tarkoitin oli ihan järkyttävän suuri.
Siitä kerrottiin jossain kirjassa että se saatiin sotasaaliiksi rikottuna ja
siihen haalittiin osia ympäri maailmaa. Kun se saatiin valmiiksi, sotakin loppui
ja valvontakomissio löysi sen jollekin pistoraiteelle jemmattuna ja määräsi
palautettavaksi.
Galw
miisu.h...@kolumbus.fi.i.eat.spam.4.breakfast (Heikki Heinonen)
wrote:
>Joo ei. Se tykki mitä tarkoitin oli ihan järkyttävän suuri.
>
>Siitä kerrottiin jossain kirjassa että se saatiin sotasaaliiksi rikottuna ja
>siihen haalittiin osia ympäri maailmaa. Kun se saatiin valmiiksi, sotakin loppui
>ja valvontakomissio löysi sen jollekin pistoraiteelle jemmattuna ja määräsi
>palautettavaksi.
Kyseessä on 305/52 ORaut, eli 305 millinen Obuhovin rannikkotykki
rautatielavetilla. Toinen luovutettuun kalustoon kuulunut tykkityyppi
oli 180/57 NRaut. Toki esim. 305mm kalustoa jäi maahan sodan
jälkeenkin, mutta ei liikkuvana; toisaalta vaikka luovutettujen
tykkien kunnostus olikin ollut kallista ja aikaa vievää, niin
'ostohintaan' menivät; esim. kalustoon kuuluneista tykeistä mm.
Kuivasaaren 305 O2 eli kahdella 305mm putkella varustettu
panssaritorni jäi naapurilta maahan jo aiemmin, sodan jälkeen siitä
piti poistaa putket väliaikaisesti; nuo esim. Hangon satama-altaasta
ongitut rautatietykit taas piti jatkookäyttöön paremmin sopivina
palauttaa.
Tuukka
Harri Havanka
Panssarimuseon hemmo sanoi osuvasti että kalustoa ei palautettu, mutta
lähes kaikki ammukset palautettiin sodan aikana naapurille.
JTV
> 45 mm ammuksia saatiin talvisodassa ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa
> paljon moteista ja kuten Heinonen jo totesikin, niitä ladattiin myös
> Suomessa. 76 ja 85 mm ammukset varmaan ostettiin pääasiassa Saksasta,
> jolla oli niitä runsaasti sotasaaliina.
Tietonne ovat oikeat 45 mm x 310R (45-mm pst-tykeissä ja psv-tykeissä
käytetty a-tarvike) osalta. Itänaapurin 76-milliset
panssarivaunu-tykit käyttivät periaatteessa (latauksien koossa eroja?)
aivan samoja 76.2 mm x 385R (kranaatin kaliberi 76,2mm,
laippakantainen hylsy jonka pituus 385mm) a-tarvikkeita kuin kaikki
1918 ja 1939-1944 vallatut itänaapurin 76-milliset kenttätykit. Joten
kyseisiä ammuksia valmistettiin kyllä ihan Suomessakin jo ennen
talvisotaakin. Sota-aikaisissa A-tarvikemanuaaleissa listataan näitä
76,2-mm x 385 a-tarvikkeita tyypeittäin:
- panssarikranaatti (yleensä TNT-täyte), myös sotasaalis-ammuksia
joukossa
- panssariammus (ilmeisesti ihan tavallinen umpikraatti ilman
räjähde-täytettä)
- ontelokranaatti (saksalaisilla Gr. Hl/B ja Hl/C taistelukärjillä,
lisätty luetteloihin muistaakseni joskus 1944 alkupuolella).
Panssarikraateista ja ontelokranateista olivat olemassa myös
valojuovalliset versiot. Tuo panssariammus oli todennäköisesti varsin
vanhaa mallia (sotasaaliiksi 1918 ja omaksuttu omaan tuotantoon
20-luvulla?).
85-milliselle psv-kanuunalle eivät sota-aikaiset a-tarvikemanuaalit
listaa kuin sotasaalis-ammuksia (ja niistäkin muistaakseni vain
panssarikranaatin ja sirpalekranaatin).
Lontoon murretta taitaville lisätietoa webbisivuillani (mm.
kenttätykistö-osio on valmis, panssarikalustosta tietoa luvassa
tulevaisuudessa sitä mukaa kun löydän aikaa kirjoitella):
http://www.ankkurinvarsi.com/jaeger/LIBRARY_MAINPAGE.shtml
JTV
Tero P. Mustalahti
> Sota-aikaisissa A-tarvikemanuaaleissa listataan näitä
> 76,2-mm x 385 a-tarvikkeita tyypeittäin:
> - panssarikranaatti (yleensä TNT-täyte), myös sotasaalis-ammuksia
> joukossa
> - panssariammus (ilmeisesti ihan tavallinen umpikraatti ilman
> räjähde-täytettä)
> - ontelokranaatti (saksalaisilla Gr. Hl/B ja Hl/C taistelukärjillä,
> lisätty luetteloihin muistaakseni joskus 1944 alkupuolella).
> Panssarikraateista ja ontelokranateista olivat olemassa myös
> valojuovalliset versiot. Tuo panssariammus oli todennäköisesti varsin
> vanhaa mallia (sotasaaliiksi 1918 ja omaksuttu omaan tuotantoon
> 20-luvulla?).
Battlefield.ru:n mukaan NL lopettikin sen valmistuksen 1944. NL:llä oli
myös panssariammus alikaliiperisella penetraattorilla (APCR lontooksi),
mutta se tuli käyttöön vasta joskus 1943 tienoilla alkujaan lähinnä
Tiikerien vuoksi. NL:llä ei tiettävästi ollut sodan aikana laisinkaan
ontelokranaattia tuohon kaliiperiin, mutta sellainen kehitettiin
myöhemmin PT-76:sta varten.
> 85-milliselle psv-kanuunalle eivät sota-aikaiset a-tarvikemanuaalit
> listaa kuin sotasaalis-ammuksia (ja niistäkin muistaakseni vain
> panssarikranaatin ja sirpalekranaatin).
Panssariammus alikaliiperisella penetraattorilla oli olemassa, mutta em.
lähteen mukaan noita jaettiin NL:n omillekin vaunuille vain 4/vaunu
(8/rynnäkkötykki - SU-85 näet katsottiin lähinnä pst-vaunuksi) 1944
alkaen, joten niita ei välttämättä ole Suomelle päätynyt sotasaaliiksi
yhtään.
> Lontoon murretta taitaville lisätietoa webbisivuillani (mm.
> kenttätykistö-osio on valmis, panssarikalustosta tietoa luvassa
> tulevaisuudessa sitä mukaa kun löydän aikaa kirjoitella):
> http://www.ankkurinvarsi.com/jaeger/LIBRARY_MAINPAGE.shtml
Vaikuttavaa!
Tero P. Mustalahti
Sami
> myös panssariammus alikaliiperisella penetraattorilla (APCR lontooksi),
> mutta se tuli käyttöön vasta joskus 1943 tienoilla alkujaan lähinnä
> Tiikerien vuoksi. NL:llä ei tiettävästi ollut sodan aikana laisinkaan
> ontelokranaattia tuohon kaliiperiin, mutta sellainen kehitettiin
> myöhemmin PT-76:sta varten.
PT-76? Eli se uiva vaunu? Aseen pitäisi olla sama mikä BMP-1:ssä. Nyt voin
olla väärässäkin, mutta tälläistä muistelen.
Heikki Heinonen
Kyllä se tykki oli samaa kaliiperia kun T-34:sessa. BMP-1:sen ase on sama kun
joku oman aikansa raskas sinko.
Kiinalaisessa PT-85:sessa oli myöhempien T-34:sten 85mm tykki.
JTV
> JTV wrote:
> > Panssarikraateista ja ontelokranateista olivat olemassa myös
> > valojuovalliset versiot. Tuo panssariammus oli todennäköisesti varsin
> > vanhaa mallia (sotasaaliiksi 1918 ja omaksuttu omaan tuotantoon
> > 20-luvulla?).
>
> Battlefield.ru:n mukaan NL lopettikin sen valmistuksen 1944. NL:llä oli
> myös panssariammus alikaliiperisella penetraattorilla (APCR lontooksi),
> mutta se tuli käyttöön vasta joskus 1943 tienoilla alkujaan lähinnä
> Tiikerien vuoksi. NL:llä ei tiettävästi ollut sodan aikana laisinkaan
> ontelokranaattia tuohon kaliiperiin, mutta sellainen kehitettiin
> myöhemmin PT-76:sta varten.
Jep. Suomalaisesta a-tarvikevalikoimasta puolestaan puuttui tuo
alikaliberinen - todennäköinen syy on ilmeisesti sama kuin tuon 85-mm
aliberisen kanssa, vuosina 1943-1944 ei enää saatu sotasaaliiksi
a-tarvikkeita kovin valtavissa määrin.
Tuo (britti-termien mukaan) AP-ammus oli kenttätykistön manuaaleissa
alkuperäisivujen joukossa (eli oli ilmeisesti valikoimassa jo kun
kyseinen manuaali ensimmäisen kerran ilmaantui vuonna 1940). Lisäksi
muistelisin että
että vastaavanlaiseen a-varvikkeeseen oli viitattu jo jossain armeijan
20-luvun opuksessa.
> Panssariammus alikaliiperisella penetraattorilla oli olemassa, mutta em.
> lähteen mukaan noita jaettiin NL:n omillekin vaunuille vain 4/vaunu
> (8/rynnäkkötykki - SU-85 näet katsottiin lähinnä pst-vaunuksi) 1944
> alkaen, joten niita ei välttämättä ole Suomelle päätynyt sotasaaliiksi
> yhtään.
Tuota olen arvellut itsekin. On aina mahdollista että jokunen
yksittäiskappale noita alikaliberisia olisi vallattu
sotasaalis-panssarivaunujen mukana kesällä 1944, mutta isompaa määrää
niitä ei koskaan ilmeisesti sotasaaliiksi saatu.
> > Lontoon murretta taitaville lisätietoa webbisivuillani (mm.
> > kenttätykistö-osio on valmis, panssarikalustosta tietoa luvassa
> > tulevaisuudessa sitä mukaa kun löydän aikaa kirjoitella):
> > http://www.ankkurinvarsi.com/jaeger/LIBRARY_MAINPAGE.shtml
>
> Vaikuttavaa!
Kiitos. Ja parannuksia sinne on luvassa. Löysin mm. Sota-arkistossa
joku kuukausi sitten Saksasta jatkosodan aikana laivatun kaluston
kaluston ja a-tarvikkeiden laivakohtaiset lastiluettelot - kyseisiä
tietoja tulee webbisivustolle sitten seuraavassa päivityksessä.
JTV
Antti Heikkila
> On Mon, 22 Nov 2004 21:59:34 +0200, "Sami" <SJump...@hotmail.com> höpisi että:
>>
>> PT-76? Eli se uiva vaunu? Aseen pitäisi olla sama mikä BMP-1:ssä. Nyt voin
>> olla väärässäkin, mutta tälläistä muistelen.
>
> Kyllä se tykki oli samaa kaliiperia kun T-34:sessa. BMP-1:sen ase on
> sama kun joku oman aikansa raskas sinko.
Jos en väärin muista niin PT-76:n alkuperäinen 76mm D-56T oli
piirustuksiltaan vanha T-34:n ja Klimin tykki johon oli tehty muutoksia
suujarruun ja lukkoon. Ainakin osa niistä olisi jopa tehty
olemassaolevista Sotkan / Klimin tykeistä muutostyönä. Myöhempi D-56TM
jossa on savunpoistin on "uutta" tuotantoa.
BMP-1:n 73mm matalapainekanuuna (2A20) on todellakin samaa kaliiperia ja
käyttää samaa a-tarviketta kuin raskas sinko SPG-9.
--
Antti Heikkilä
Tero P. Mustalahti
> BMP-1:n 73mm matalapainekanuuna (2A20) on todellakin samaa kaliiperia ja
> käyttää samaa a-tarviketta kuin raskas sinko SPG-9.
Eipä sentään ihan samaa. Singonlaukauksen ampuminen
matalapainekanuunasta ei välttämättä olisi viisasta...
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> On Mon, 22 Nov 2004 21:59:34 +0200, "Sami" <SJump...@hotmail.com> höpisi että:
>>PT-76? Eli se uiva vaunu? Aseen pitäisi olla sama mikä BMP-1:ssä. Nyt voin
>>olla väärässäkin, mutta tälläistä muistelen.
>
> Kyllä se tykki oli samaa kaliiperia kun T-34:sessa.
Jep, samaa aseperhettä ja a-tarvikkeet alkujaan tismalleen samat.
> BMP-1:sen ase on sama kun
> joku oman aikansa raskas sinko.
Tarkoitat SPG-9:ää. Tarkasti ottaen BMP-1:n 2A38 ei ole sama ase, vaan
samakaliiperinen matalapainekanuuna. A-tarvikkeet eivät siis ole samoja
kuin SPG-9:ssä, mutta sen sijaan varsinaiset ammukset ovat.
SPG-9 muuten ei ole ihan perinteinen raskas sinko, sillä se painaa
jalustoineen vain 57 kg ja on siis osissa kannettavissa toisin kuin
klassiset "raahattavat" raskaat singot. Normaalisti noita toki
liikutellaan ajoneuvoilla.
> Kiinalaisessa PT-85:sessa oli myöhempien T-34:sten 85mm tykki.
Tarkoittanet vaunua, joka tunnetaan paremmin Tyyppi 63:na. Kiinalaiset
kun eivät ainakaan virallisesti käytä venäläisiä nimikkeitä.
Periaatteessa ko. vaunu toki on vain PT-76 85 mm kanuunalla paranneltuna.
Tero P. Mustalahti
Jones
> On Fri, 19 Nov 2004 18:05:50 +0200, nicholas mäki <nichol...@hotmail.com>
> höpisi että:
>
> >
> >> Miksi neukut ei muuten vaatineet takaisin heiltä "rosvottuja" aseita, vai
> >> lisättiinkö niiden arvo sotakorvauksiin.
Taisi venäläisillä olla tavaraa enemmän kuin tarpeeksi siinä
vaiheessa, kun Suomi saatiin irti sodasta. Lisäksi sotasaalis oli
varmasti aika kulunutta ja lisäksi osittain vanhentunutta kuten
vaikkapa t-26 vaunut joita oli runsaasti jäljellä.
Muistaakseni venäläiset kuitenki vaativat sotasaalis kuorma-autot
takaisin. Ne lienivät tärkeintä suomalaisten sieppaamaa tavaraa, jota
tarvittiin liikuntasodankäyntii.
Berliinin oli kiire ja kävellen ei olisi kerinnyt. Tiedä sitten kuinka
monta autoa venäläisille luovutettiin.
> >>
> >>
> >Sotasaaliiksi otetut lentokoneet piti palauttaa, olisi kai tuo tunnettua
> >jos aseetkin olisi vaadittu.
Tuota en ole kuullutkaan.
>
> Joku suuri rautatietykki piti myös palauttaa. Yksi selitys voisi olla että
> valvontakomission äijät ei olleet mitään ruudinkeksijöitä eivätkä
> yksinkertaisesti älynneet vaatia sotasaalista takaisin.
Taisi olla vielä suomalaisten korjaama. Harmi, kun jouduttiin
luovuttamaan. Olisi ollut komea tykistömuseossa.
Antti Heikkila
Taisin kirjoittaa huolimattomasti. Kranaatit ovat samoja, näköjään
merkittävin ero BMP:ssä käytetyn a-tarvikkeen ja SPG-9:ssä käytetyn
a-tarvikkeen välillä on Bemarissa tarvittava ulosheittopanos
(säilyketölkin näköinen osa siivekkeiden takana). Siis myös BMP-1:n
laukausyhdistelmissä on matkamoottori. Bulgarialaisia kopioita netissä:
http://www.hemusbg.org/Web%20Catalogue/en/products/1_3_4_8/index.htm
En ala arvailemaan, mitä käy jos Bemarilla koittaa ampua
ulosheittopanoksetonta laukausta, jääkö putkeen vai hajoaako tykki (vai
lähteekö suosiolla ulos putkesta).
--
Antti Heikkilä
Tero P. Mustalahti
> En ala arvailemaan, mitä käy jos Bemarilla koittaa ampua
> ulosheittopanoksetonta laukausta, jääkö putkeen vai hajoaako tykki (vai
> lähteekö suosiolla ulos putkesta).
Luultavasti ihan oikeasti ei käy mitenkään, koska ristiin ampuminen
lienee estetty.
Tero P. Mustalahti
Sami
> > BMP-1:sen ase on sama kun
> > joku oman aikansa raskas sinko.
>
> Tarkoitat SPG-9:ää. Tarkasti ottaen BMP-1:n 2A38 ei ole sama ase, vaan
> samakaliiperinen matalapainekanuuna. A-tarvikkeet eivät siis ole samoja
> kuin SPG-9:ssä, mutta sen sijaan varsinaiset ammukset ovat.
OK, mutta mikä sitten oli se toinen vaunu, joka käytti tuota asetta? Uiva
vaunu, käytettiin vietnamissa.
Sami
Eikös rauhansopimus alkujaan vaatinut, että armeijan aseet kerätään
varastoon odottamaan niiden luovutusta Venäjälle, kertoman mukaan aseiden
kätkemis jupakan epäillään saaneen aikaan sen, että Venäläiset eivät
vaivautuneet sitten vaatimaan aseita.
Antti Heikkila
Pohjois-Vietnam käytti sitä aiemminkin mainittua PT-76:sta, jossa on
perinteinen 76mm vaunukanuuna. Tarkoitat varmaan sitä?
Uintikykyisiä 73mm matalapainekanuunalla varustettuja vaunuja ei paljoa
muita ole kuin BMP-1, lähinnä BMP:stä muutettu isotorninen
tiedusteluversio BRM-1 tulee mieleen. Sitä ei Vietnamissa ollut, NL:nkin
käyttöön se tuli vasta 1976. Koko 73mm kaliiperia ei muissa kuin
BMP-perheen vaunuissa käytetty.
--
Antti Heikkilä
Antti Heikkila
En luottaisi liikaa venäläisten tunnollisuuteen tuollaisissa asioissa. :)
Turvallisuus tuntuu siellä olevan käyttäjän vastuulla, eli hölmöilyä ei
yleensä ole tehty mahdottomaksi vaunuja rakennettaessa.
--
Antti Heikkilä
Janne Glad
> Eikös rauhansopimus alkujaan vaatinut, että armeijan aseet kerätään
> varastoon odottamaan niiden luovutusta Venäjälle, kertoman mukaan aseiden
> kätkemisjupakan epäillään saaneen aikaan sen, että Venäläiset eivät
> vaivautuneet sitten vaatimaan aseita.
Välirauhansopimuksessa määrättiin saattamaan armeija varsin
lyhyen ajan kuluessa rauhanajan vahvuuteen ja luovuttamaan
saksalaisilta saatava sotasaalis NL:lle, mutta mitään muuta
luovutusta ei IIRC erikseen eikä nimenomaan mainittu. Yli-
määräinen aseistus piti valvontakomission määräyksen mukaan
varastoida keskitetysti.
Asekätkennän positiivisiksi tuloksiksi on kyllä tavattu
nimetä yhtä ja toista IMHO varsin spekulatiivisesti ja
ilman erityisen vakuuttavaa argumentointia. (Toisaalta
Wolf Halstista Erkki Tuomiojaan on esitetty myös reippaita
näkemyksiä asekäteknnän vähemmän positiivisista puolista
ja mahdollisista riskeistä.)
Aserajoitukset pommittajien, sukellusveneiden jne suhteen
tulivat vasta Pariisin rauhansopimukseen.
LJomman kumman sopimuksen mukaan liittoutuneilta peräisin
oleva "liikamäärä" oli luovutettava, mutta tähän saakka
olin kyllä ollut siinä käsityksessä, etrei kummallakaan
suunnalla oltu kovin kiinostuneita. Hyväkuntoisia sota-
saaliskuorma-autoja tai nykyaikaisia lentokoneita ei kai
edes ollut? Kuitenkin nuo kaksi rautatietykkiä Hangosta
ovat museossa Pietarin lähellä, joten ne on kiistatta
luovutettu:-)
Jos jollakin on esittää kirjallisuusviitteitä tai
parempia tietoja, olen kiitollinen.
Janne Glad
Tero P. Mustalahti
> En luottaisi liikaa venäläisten tunnollisuuteen tuollaisissa asioissa.
> :) Turvallisuus tuntuu siellä olevan käyttäjän vastuulla, eli hölmöilyä
> ei yleensä ole tehty mahdottomaksi vaunuja rakennettaessa.
RPG-7:n a-tarvike kuulemma sopii RPG-2:n putkeen, mutta ei laukea. Joku
jenkki oli sitten modannut sinkoa siten, että homma onnistuu, melko
surullisin seurauksin. RPG-2:han oli puhdas rakettiase ilman RPG-7:n
ulosheittopanosta, eikä kestä RPG-7:n kranaattien ampumista.
Aikaisemminhan näitä turvallisuusseikkoja on otettu lännessäkin huomioon
vain mm. nimeämisellä. Brittiläinen 77 mm psv-kanuuna oli kaliiperiltaan
sama 76,2 mm kuin 17-naulainenkin, mutta sekaannusten välttämiseksi nimi
muutettiin. Samoin amerikkalaisen M40 raskaan singon kaliiperi oli 105
mm, mutta ilmeisesti lähinnä huollon takia se nimettiin 106 mm singoksi.
Ei näet liene todennäköistä, että kukaan edes yrittäisi tunkea 105 mm
haupitsin tai psv-kanuunan patruunalaukausta sinkoon... Tai mistä sitä
tietää.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Uintikykyisiä 73mm matalapainekanuunalla varustettuja vaunuja ei paljoa
> muita ole kuin BMP-1, lähinnä BMP:stä muutettu isotorninen
> tiedusteluversio BRM-1 tulee mieleen.
Maahanlaskujoukkojen BMD-1 on kyllä myös uintikykyinen ja siinä oli sama
73 mm kanuuna. Vietnamiin asti se ei kyllä ehtinyt, vaikka
esituotantosarja tulikin jo 1970, ja tuskin neukut olisivat moista
spesiaalikalustoa antaneetkaan.
Tero P. Mustalahti
Antti Heikkila
> Antti Heikkila wrote:
>
>> En luottaisi liikaa venäläisten tunnollisuuteen tuollaisissa asioissa. :)
>> Turvallisuus tuntuu siellä olevan käyttäjän vastuulla, eli hölmöilyä ei
>> yleensä ole tehty mahdottomaksi vaunuja rakennettaessa.
>
> RPG-7:n a-tarvike kuulemma sopii RPG-2:n putkeen, mutta ei laukea. Joku
> jenkki oli sitten modannut sinkoa siten, että homma onnistuu, melko
> surullisin seurauksin. RPG-2:han oli puhdas rakettiase ilman RPG-7:n
> ulosheittopanosta, eikä kestä RPG-7:n kranaattien ampumista.
Ei yllätä yhtään.
>
> Aikaisemminhan näitä turvallisuusseikkoja on otettu lännessäkin huomioon
> vain mm. nimeämisellä. Brittiläinen 77 mm psv-kanuuna oli kaliiperiltaan
> sama 76,2 mm kuin 17-naulainenkin, mutta sekaannusten välttämiseksi nimi
> muutettiin. Samoin amerikkalaisen M40 raskaan singon kaliiperi oli 105 mm,
> mutta ilmeisesti lähinnä huollon takia se nimettiin 106 mm singoksi. Ei näet
> liene todennäköistä, että kukaan edes yrittäisi tunkea 105 mm haupitsin tai
> psv-kanuunan patruunalaukausta sinkoon... Tai mistä sitä tietää.
Tuossa on todennäköisesti koitettu välttää enemmänkin huollon
sekaannuksia, eli nimeämällä se kaliiperi eri tavalla on koitettu
vaikeuttaa sekaannuksia kun a-tarvikkeita varastoidaan ja kuljetetaan.
Vaikka sinkomies erottaisi tankin kartussilaukauksen singon raketista niin
se ei auta jos huolto toi tankkikomppanian tuliannoksen sinkojoukkueelle
ja päin vastoin.
--
Antti Heikkilä
Tero P. Mustalahti
> Taisin kirjoittaa huolimattomasti. Kranaatit ovat samoja, näköjään
> merkittävin ero BMP:ssä käytetyn a-tarvikkeen ja SPG-9:ssä käytetyn
> a-tarvikkeen välillä on Bemarissa tarvittava ulosheittopanos
> (säilyketölkin näköinen osa siivekkeiden takana). Siis myös BMP-1:n
> laukausyhdistelmissä on matkamoottori. Bulgarialaisia kopioita netissä:
> http://www.hemusbg.org/Web%20Catalogue/en/products/1_3_4_8/index.htm
Hmm, tarkoittaako tuo sitä, että SPG-9:ssä on pelkkä matkamoottori? Eikö
moinen laite olisi aika epäkäytännöllinen, sillä se puhaltaisin
rakettimoottorin peräsuihkun miehistön silmille? Minä olen aina ollut
siinä uskossa, että SPG-9 toimii samalla periaatteella kuin RPG-7:nkin.
Jos taas SPG-9:n moottori sammuu jo putkessa, niin tällöin ei liene
oikein puhua matkamoottorista?
Tero P. Mustalahti
Sami
> Pohjois-Vietnam käytti sitä aiemminkin mainittua PT-76:sta, jossa on
> perinteinen 76mm vaunukanuuna. Tarkoitat varmaan sitä?
Saatan muistella väärinkin, mutta jotenkin vain sain kuvan että PT-76:ssa
olisi ollut se matalapaine ase.
Sami
> sekaannuksia, eli nimeämällä se kaliiperi eri tavalla on koitettu
> vaikeuttaa sekaannuksia kun a-tarvikkeita varastoidaan ja kuljetetaan.
> Vaikka sinkomies erottaisi tankin kartussilaukauksen singon raketista niin
> se ei auta jos huolto toi tankkikomppanian tuliannoksen sinkojoukkueelle
> ja päin vastoin.
Joo, tuota on tehty paljon kaikkialla maailmassa, Suomessa nimettiin
uudelleen ne 75mm:n Bofors IT tykit, Stalin nimesi uudelleen ensimmäisten
katjushojen kaliberin, kun koeammuntoihin tuli 130mm:n tykistön ammuksia ja
veikkaisin että useimmat n. ,3 tuumaiset kiväärin patruunat on nimetty kuten
ne ovat lähinnä siksi että niitä ei sekoitettaisiin, eikä niiden todellisten
mittojen mukaan.(mutta ei aleta väitellä tästä viimeisestä, jooko?)
Antti Heikkila
> Antti Heikkila wrote:
>
>> Taisin kirjoittaa huolimattomasti. Kranaatit ovat samoja, näköjään
>> merkittävin ero BMP:ssä käytetyn a-tarvikkeen ja SPG-9:ssä käytetyn
>> a-tarvikkeen välillä on Bemarissa tarvittava ulosheittopanos
>> (säilyketölkin näköinen osa siivekkeiden takana). Siis myös BMP-1:n
>> laukausyhdistelmissä on matkamoottori. Bulgarialaisia kopioita netissä:
>> http://www.hemusbg.org/Web%20Catalogue/en/products/1_3_4_8/index.htm
>
> Hmm, tarkoittaako tuo sitä, että SPG-9:ssä on pelkkä matkamoottori?
Ei, vaan 2A38:n laukausyhdistelmässä PG-15 on erilainen ulosheittopanos
kuin SPG-9:n laukausyhdistelmässä PG-9, ja ne laukaukset (ainakin
ontelokranaattilaukaukset) ovat myös tuossa matalapainekanuunassa 2A38
raketteja. Erona niiden välillä mitä ilmeisimmin on vain erilainen
ulosheittopanos. Siistä aiemmin postaamastani bulgarialaisen valmistajan
linkistä löytyy kuvat sekä PG-9:n että PG-15:n ontelo- ja
sirpaleversioista.
> Eikö
> moinen laite olisi aika epäkäytännöllinen, sillä se puhaltaisin
> rakettimoottorin peräsuihkun miehistön silmille?
No mutta niinhän ne tekevät. :) Vaikka laukauksessa on erikseen
ulosheittopanos ja matkamoottori, niin ainakin PstOhj 82M:ssä ja
Apilaksessa ampujan silmät ovat oikeasti vaarassa jos ei käytetä
suojalaseja (PstOhj) tai maskia (Apilas).
--
Antti Heikkilä
Antti Heikkila
Ehkä sitä PT-76:n D-56T:tä on jossain amerikkalaisessa lähteessä
luonnehdittu "low velocity"-tykiksi, kun sen lähtönopeudet eivät vastaa
nykyisiä panssarivaunukanuunoita. Se on kuitenkin ihan perinteinen tykki.
Se "matalapaine" 73mm tykin nimessä sen sijaan viittaa siihen, että se on
liian kevytrakenteinen perinteisiä kanuunan hylsy- tai kartussilatauksia
varten. Tämän takia sillä ammutaan niitä raketteja (tai rakettiavusteisia
kranaatteja, kuinka vain).
--
Antti Heikkilä
Tero P. Mustalahti
> Ei, vaan 2A38:n laukausyhdistelmässä PG-15 on erilainen ulosheittopanos
> kuin SPG-9:n laukausyhdistelmässä PG-9, ja ne laukaukset (ainakin
> ontelokranaattilaukaukset) ovat myös tuossa matalapainekanuunassa 2A38
> raketteja.
Eli asia on niinkuin alun perin uskoinkin. Spekulaatiosi putkeen
jäämisestä PG-9:iä 2A38:sta ammuttaessa tuntui oudolta. Niinpä luulin
sinun tarkoittaneen sitä, ettei PG-9:ssä ole ulosheittopanosta laisinkaan.
>> Eikö moinen laite olisi aika epäkäytännöllinen, sillä se puhaltaisin
>> rakettimoottorin peräsuihkun miehistön silmille?
>
> No mutta niinhän ne tekevät. :) Vaikka laukauksessa on erikseen
> ulosheittopanos ja matkamoottori, niin ainakin PstOhj 82M:ssä ja
> Apilaksessa ampujan silmät ovat oikeasti vaarassa jos ei käytetä
> suojalaseja (PstOhj) tai maskia (Apilas).
Joo, mutta lienee kuitenkin "jonkin verran" eroa siihen tilanteeseen,
että matkamoottori olisi päällä heti putken suulta. Tällainen tilannehan
oli alkuperäisessä Panzerschreckin a-tarvikkeessa ja siinä ei pelkät
lasit tai edes maski riittäneet, vaan tarvittiin kokonainen suoja-asu
yläruumista varten tai sitten myöhemmissä malleissa ollut melko
isokokoinen kilpi.
Panzerschreckissähän tosin ei ollut varsinaista matkamoottoria vaan
raketti sammui pian putkesta poistumisen jälkeen. Myöhempi parannettu
a-tarvike sammuikin jo putkessa kuten amerikkalaisten Bazookassa oli
tapahtunut alusta lähtien. Kiinteän polttoaineen raketit olivat
saksalaisilla vähän heikosti hallinnassa toisessa maailmansodassa.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Saatan muistella väärinkin, mutta jotenkin vain sain kuvan että PT-76:ssa
> olisi ollut se matalapaine ase.
Muistat todellakin väärin. PT-76 kehitettiin 1940-luvun lopulla jatkoksi
T-37/38/40/60/70/80 -sarjan tiedusteluvaunuille. Sen lähin henkinen
esi-isä oli alkuperäinen T-40, sillä T-40S alias T-30 -vaunun myötä em.
sarjan vaunut menettivät uintikyvyn ja muuttuivat enemmän jalkaväen
tukemiseen soveltuviksi. PT-76 palautti uintikyvyn (ja sen myötä hyvin
kevyen panssaroinnin), koska sodan jälkeen tiedusteluvaunulle nähtiin
jälleen enemmän tarvetta. Aseeksi valittiin "vanha" 76 mm psv-kanuuna
oletettavasti koska se oli koeteltua teknologiaa, sopivan kokoinen
tuollaiseen vaunuun, siihen oli jo kehitettynä sekä varastoituna paljon
erilaisia a-tarvikkeita, eikä tiedusteluvaunussa nähty tarvetta
mitenkään mahdottoman hyvään pst-kykyyn.
Ajallisesti PT-76:lla ja BMP-1:llä oli yli 15 vuotta eroa ja 73 mm
matalapainekanuuna edustaa teknologioita, jotka 1940-luvulla olivat
vielä lapsenkengissä. Itse asiassa BMP-1 ja myöhemmin BRM-1 korvasivat
PT-76:n NL:ssa.
Tero P. Mustalahti
Heikki Heinonen
höpisi että:
>
>Muistat todellakin väärin. PT-76 kehitettiin 1940-luvun lopulla jatkoksi
>T-37/38/40/60/70/80 -sarjan tiedusteluvaunuille. Sen lähin henkinen
>esi-isä oli alkuperäinen T-40, sillä T-40S alias T-30 -vaunun myötä em.
>sarjan vaunut menettivät uintikyvyn ja muuttuivat enemmän jalkaväen
>tukemiseen soveltuviksi. PT-76 palautti uintikyvyn (ja sen myötä hyvin
>kevyen panssaroinnin), koska sodan jälkeen tiedusteluvaunulle nähtiin
>jälleen enemmän tarvetta. Aseeksi valittiin "vanha" 76 mm psv-kanuuna
>oletettavasti koska se oli koeteltua teknologiaa, sopivan kokoinen
>tuollaiseen vaunuun, siihen oli jo kehitettynä sekä varastoituna paljon
>erilaisia a-tarvikkeita, eikä tiedusteluvaunussa nähty tarvetta
>mitenkään mahdottoman hyvään pst-kykyyn.
Eikös PT-76 ole sama vaunu kuin BTR-50, mutta eri kansirakenteella?
Tero P. Mustalahti
> Ehkä sitä PT-76:n D-56T:tä on jossain amerikkalaisessa lähteessä
> luonnehdittu "low velocity"-tykiksi, kun sen lähtönopeudet eivät vastaa
> nykyisiä panssarivaunukanuunoita. Se on kuitenkin ihan perinteinen tykki.
Mahdollisesti. Perinteisesti amerikkalaisessa nomenklatuurassa nuo
venäläisten 76 mm samoin kuin jenkkien omat 2. ms aikaiset 75 mm
kanuunat, jotka muuten kaikki perustuivat Schneiderin alkuperäiseen 75
mm kanuunaan, ovat kuitenkin "medium velocity" -tykkejä. Samaan luokkaan
lasketaan myös brittiläinen 75 mm OQF -psv-kanuuna, jonka "sukuhistoria"
on kuitenkin eri, sillä se pohjautui brittien omaan 6-naulaiseen eli 57
mm psv/pst-kanuunaan.
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> On Thu, 25 Nov 2004 10:09:48 +0200, "Tero P. Mustalahti" <term...@utu.fi>
> höpisi että:
> Eikös PT-76 ole sama vaunu kuin BTR-50, mutta eri kansirakenteella?
Jep. Alusta kehitettiin nimenomaan PT-76:sta varten alun perin. Samaan
alustaa modifikaatioin käytettiin sittemmin monessakin eri vaunussa, mm.
ZSU-23-4 Shilkassa ja itse asiassa myös BMP-1:n alusta on siitä
kehitetty. Täydellinen lista löytyy vaikkapa Globalsecuritystä.
Tero P. Mustalahti
Antti Heikkila
> Antti Heikkila wrote:
>
>> Ehkä sitä PT-76:n D-56T:tä on jossain amerikkalaisessa lähteessä
>> luonnehdittu "low velocity"-tykiksi, kun sen lähtönopeudet eivät vastaa
>> nykyisiä panssarivaunukanuunoita. Se on kuitenkin ihan perinteinen tykki.
>
> Mahdollisesti. Perinteisesti amerikkalaisessa nomenklatuurassa nuo
> venäläisten 76 mm samoin kuin jenkkien omat 2. ms aikaiset 75 mm kanuunat,
> jotka muuten kaikki perustuivat Schneiderin alkuperäiseen 75 mm kanuunaan,
> ovat kuitenkin "medium velocity" -tykkejä.
Tai olivat ainakin silloin. Sileäputkisen psv-kanuunan ja muun
asekehityksen myötä nuo lähtönopeuksien kategoriat ovat voineet elää
jonkin verran. Jos siihen PT-76:n tykkiin joku 'matala-' attribuutti on
pitänyt liittää niin todennäköisemmin nopeuteen kuin paineeseen.
--
Antti Heikkilä
Antti Heikkila
> Antti Heikkila wrote:
>
>> Ei, vaan 2A38:n laukausyhdistelmässä PG-15 on erilainen ulosheittopanos
>> kuin SPG-9:n laukausyhdistelmässä PG-9, ja ne laukaukset (ainakin
>> ontelokranaattilaukaukset) ovat myös tuossa matalapainekanuunassa 2A38
>> raketteja.
>
> Eli asia on niinkuin alun perin uskoinkin. Spekulaatiosi putkeen jäämisestä
> PG-9:iä 2A38:sta ammuttaessa tuntui oudolta. Niinpä luulin sinun
> tarkoittaneen sitä, ettei PG-9:ssä ole ulosheittopanosta laisinkaan.
Se oli enemmän vaan luettelo eri mahdollisuuksista joita voi tapahtua
väärää a-tarviketta ammuttaessa. Putkeen jääminen voisi johtua esim. siitä
että sinkoaseissa ja tykeissä on yleensä erilainen sytytysmekanismi.
--
Antti Heikkilä
Jukka O. Kauppinen
> rautatielavetilla. Toinen luovutettuun kalustoon kuulunut tykkityyppi
> oli 180/57 NRaut. Toki esim. 305mm kalustoa jäi maahan sodan
> jälkeenkin, mutta ei liikkuvana; toisaalta vaikka luovutettujen
> tykkien kunnostus olikin ollut kallista ja aikaa vievää, niin
> 'ostohintaan' menivät; esim. kalustoon kuuluneista tykeistä mm.
> Kuivasaaren 305 O2 eli kahdella 305mm putkella varustettu
> panssaritorni jäi naapurilta maahan jo aiemmin, sodan jälkeen siitä
> piti poistaa putket väliaikaisesti; nuo esim. Hangon satama-altaasta
> ongitut rautatietykit taas piti jatkookäyttöön paremmin sopivina
> palauttaa.
Tästähän tulikin muuten mieleeni kesällä kuulemani pätkä tästä
mielenkiintoisemmasta neuvostoliittolaisesta historiankirjoituksesta.
Sen mukaan suomalaiset olisivat ottaneet omaan käyttöönsä Hankoon
jääneitä rannikkotykkejä ja tulittaneet niillä Leningradia. En aivan
niellyt ajatusta sellaisenaan, mutta mielenkiintoista on kuitenkin
kuulla että sieltä tosiaan ongittiin jotain omaan käyttöön, miten sitten
käytettiinkään vai käytettiinkö lainkaan.
jok
Galw
<jukka.NOSP...@jmp.SPAMMITPOIS.fi> wrote:
>
>Sen mukaan suomalaiset olisivat ottaneet omaan käyttöönsä Hankoon
>jääneitä rannikkotykkejä ja tulittaneet niillä Leningradia. En aivan
>niellyt ajatusta sellaisenaan, mutta mielenkiintoista on kuitenkin
>kuulla että sieltä tosiaan ongittiin jotain omaan käyttöön, miten sitten
>käytettiinkään vai käytettiinkö lainkaan.
>
No ei nyt ihan niinkään, mutta Kellomäelle pyrittiin rakentamaan
3-tykkinen 254/45 Durlacher patteri, jolla oltaisiin kyetty ampumaan
Kronstadin linnaketta. Tykit sijoitettiin liian eteen, ja ne
menetettiin nopeasti suurhyökkäyksen alettua; koko patteri ehti
ampumaan vain noin 30 laukausta ennen kuin tykit oli pakko tuhota ja
lähteä perääntymään.
Rautatietykeistä ainakin 152/45 CRaut sekä 180/57 NRaut-kalusto
ottivat osaa kannaksen taisteluihin, mutta tuolloinkin lähinnä
maihinnousun torjuntaan ja meriliikenteen häiritsemiseen. so. ei
kaupungin moukaroimiseen.
(Ove Enqvist: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918-1998)
/Tuukka
Harri Hansen
> No ei nyt ihan niinkään, mutta Kellomäelle pyrittiin rakentamaan
> 3-tykkinen 254/45 Durlacher patteri, jolla oltaisiin kyetty ampumaan
> Kronstadin linnaketta. Tykit sijoitettiin liian eteen, ja ne
> menetettiin nopeasti suurhyökkäyksen alettua; koko patteri ehti
> ampumaan vain noin 30 laukausta ennen kuin tykit oli pakko tuhota ja
> lähteä perääntymään.
Myöskin vuonna 1919 venäläiset väittivät Inon linnakkeen pommittaneen
Itämeren laivastoa Kronstadtissa. Nuo 12-tuumaiset siirrettiin myöhemmin
Suomen ja Neuvosto-venäjän rauhanneuvotteluden jälkeen pois rajan
pinnasta ja ilmeisesti juuri nämä putket päätyivät Kuivasaareen
kaksoistorniin.
http://www.helsinki.fi/~jjeerola/engltxt.htm#osa4.3
> /Tuukka
-- Harri