Törkeä jalankulkija
Jaakko Salmenius
tuli pari kaveria vastaan. En voinnut polkea niihen ohi vaan jäin pystyyn.
Jostakin käsittämättömästä syystä toinen kaveri tönäsi mut kumoon. Samalla
kuin kaaduin ajoin yhden rouvan varpaiden yli. Noustuani pystyyn, olin
todella vihainen ja menin kaverin luo ja nostin sen riveleistä ilmaan ja
kysyin miksi se tuuppasi mut nurin. Kaveri ei sanonut mitään. Päästin sen
alas ja totesin sen olleen tollon. Paikalle tuli pari muuta jalankulkijaa ja
järjestysmies, jotka syyttivat minua. Voi hemmetti! Ensin tämä ääliö kaveri
kävelee keskellä pyörätietä, ei väistä pyöräilijään ja lopulta kaataa häntä
väistävän pyöräilijän (minä) kumoon. Lopputulos on se, että minä saan syyt
niskoille. Aika ihmeellistä toimintaa.
t. Jaska
Jari
ainoa lajissasi ;-)
Sk8...@hotmail.com
Jatkona tähän haluaisi kysyä ratkaisua lähes päivittäiseen ongelmaani:
Asun vilkasliikenteisen kadun varrella, joten helpottaakseni kadun
liikennettä on ollut tapana ajaa kotiovelle leveätä jalkakäytävää
pitkin edellisestä kadunkulmasta, eli n.20-30m matkan. Vähän väliä
jalankulkijat ovat rutisemassa jalkakäytävällä pyöräilystä.
Rutkutukseen kyllästyneenä siirryin käyttämään lainmukaista tapaa.
Ajan kapeata katua, ryhmityn keskelle, näytän kädellä suuntamerkin
vasemmalle ja jään odottamaan mahdollisuutta kääntyä. Voi voi sitä
takana tulevien autojen mielenosoituksellista jarrujen polkemista ja
renkaiden ulvottamista kun joutuvat hetkeksi pysähtymään.
Tässä ollaan käytännöllisesti puun ja kuoren välissä. Kysymys kuuluu:
MISSÄ PYÖRÄILIJÄ SAA AJAA?
Turistina on kiva käydä Kööpenhaminassa tai Amsterdamissa missä muu
liikenne kunnioittaa myös polkupyörää.
Damissa pyöräilijä menee risteyksestä ensin, jalankulkija odottaa ja
väistää. Sinne-tänne pyörätiellä hortoileva jalankulkija saa osakseen
raivoisaa kellon soittoa ja vihaisen mulkoilun peräänsä.
Köpiksessä itsekin pyöräilleenä aluksi hämmästyy kun olen ensimmäisenä
liikennevaloissa ja autot ryhmittyvät kiltisti taakse jonoon ja
vasemmalle kääntyvä taksi odottaa että olen ylittänyt rauhassa
risteyksen. Olin jo niin tottunut Helsinkiläiseen kilpa-ajoon jossa
auto ja fillari ajaa kilpaa risteykseen kokeillaaksen kummalla pettää
pokka ensin.
Sk8...@hotmail.com
<ja...@multilizer.com> wrote:
>Tulin tänään töistä pyörällä. Kappelin kohdalla etelä-Espalla pyörätiellä
>tuli pari kaveria vastaan. En voinnut polkea niihen ohi vaan jäin pystyyn.
>Jostakin käsittämättömästä syystä toinen kaveri tönäsi mut kumoon.
Hieman samanlaisen tapauksen näin Etelä-Espalla puiston kohdalla.
Kuten tavallista, ryhmä jalankulkijoita käveli pyörätien puolella.
Takaa tullut ystävällinen pyöräilijä ei viitsinyt heidän rauhaansa
häiritä vaan ajatteli ohittaa kauniisti jalankulkijoiden puolelta.
Yhtäkkiä yksi jalankulkijoista hyppää taakseen katsomatta eteen, niin
että pyöräilijä joutuu väistämään nurmikolle. Välissä oli kuitenkin
matalalle sijoitettu (kaukaa katsoen näkymätön) vaijeri, johon pyörä
takertuu ja pyöräilijä kaatuu pahannäköisesti.
Jalankulkijan nauravat vieressä ja jatkavat hetken päästä matkaa kuin
mitään ei olisi tapahtunut.
Yli 15v pyöräilykokemuksella Helsingissä olen havainnut ainoaksi
tavaksi selviytyä riittävän agressiivisuuden ja röyhkeyden. Kiltistä
kellon kilkutuksesta ei ole mitään hyötyä, vaan on ajettava suurella
nopeudella kohti edessä maleksivaa jalankulkijaa ilman että olisi
aikeitakaan väistää tai jarruttaa. Kyllä tilaa viime hetkellä tulee.
Takaa tullessa pyri ohi sieltä mistä pääset äläkä jää odottamaan
mahdollisesti tapahtuvaa tien avautumista.
Repaleiset maastokuvioiset housut, kypärä ja tummat lasit luova
katu-uskottavan kuvan pyöräilijästä joka tuntee oikeutensa
liikenteessä.
Jukka Rouhiainen
<Sk8...@hotmail.com> wrote in message > Yli 15v pyöräilykokemuksella
Helsingissä olen havainnut ainoaksi
> tavaksi selviytyä riittävän agressiivisuuden ja röyhkeyden. Kiltistä
> kellon kilkutuksesta ei ole mitään hyötyä, vaan on ajettava suurella
> nopeudella kohti edessä maleksivaa jalankulkijaa ilman että olisi
> aikeitakaan väistää tai jarruttaa. Kyllä tilaa viime hetkellä tulee.
> Takaa tullessa pyri ohi sieltä mistä pääset äläkä jää odottamaan
> mahdollisesti tapahtuvaa tien avautumista.
Samaa tekniikka joudun itsekin ikävä kyllä käyttämään. Ajelen
harjoituskilpapyörällä Itäkeskuksesta kohti Porvoota, kun siinä on kerran
kiva pyörätie ajettavaksi. Tiellä on vain paikoitellen sellaisia seurueita,
että he ovat päättäneet vallata koko pyörätien useassa kerroksessa.
Ennen hiljensin vauhtiani ja huutelin kaukaa, että saisko vähän tilaa.
Yleensä tulos oli puhdas nolla ja vauhtia oli hiljennettävä lähes nollaan ja
pujoteltava kavereiden läpi.
Nykyään toimin niin, että pidän vauhdin siinä 35kmh tienoilla ja yleensä
karjaisen lähellä jonkun epämääräisen termin, niin johan löytyy tilaa. On
sitä ihmisillä ilmeisesti jokin muinainen hengissäsäilymisvaisto tallella.
Tapa on erittäin epämiellyttävä, mutta ikävä kyllä ainoa toimiva. Pienten
lasten kohdalla en luonnollisesti tätä menetelmää käytä.
Jukka R
Vesku
>liikennettä on ollut tapana ajaa kotiovelle leveätä jalkakäytävää
>pitkin edellisestä kadunkulmasta, eli n.20-30m matkan. Vähän väliä
>jalankulkijat ovat rutisemassa jalkakäytävällä pyöräilystä.
>Rutkutukseen kyllästyneenä siirryin käyttämään lainmukaista tapaa.
>Ajan kapeata katua, ryhmityn keskelle, näytän kädellä suuntamerkin
>vasemmalle ja jään odottamaan mahdollisuutta kääntyä. Voi voi sitä
>takana tulevien autojen mielenosoituksellista jarrujen polkemista ja
>renkaiden ulvottamista kun joutuvat hetkeksi pysähtymään.
>
>Tässä ollaan käytännöllisesti puun ja kuoren välissä. Kysymys kuuluu:
>MISSÄ PYÖRÄILIJÄ SAA AJAA?
Jälkimmäinen on lainmukainen, mutta itse käyttäisin kohtaa 1. koska se
on käytännöllisempi ja haittaa vähemmän liikennettä. Lisäksi riittävän
varovaisesti ajettuna ei siihen jalankulkijoiden rutisemiseen kannata
kiinnittää huomiota.
Jotkut vanhat kääkät saa sydänhalvauksen jos joku ajaa jonkun metrin
jalkakäytävällä, vaikka se on esim. kilpapyörällä röykkyisellä
mukulakivikadulla(versus tasainen jalkakäytävän asfaltti) järkevämpää
ja turvallisempaa Poliisi ei näihin käytännössä kuitenkaan puutu.
Timo Viljanen
> Jatkona tähän haluaisi kysyä ratkaisua lähes päivittäiseen ongelmaani:
> Asun vilkasliikenteisen kadun varrella ....
Triviaali ratkaisu on tietysti muuttaa muualle!
> Tässä ollaan käytännöllisesti puun ja kuoren välissä. Kysymys kuuluu:
> MISSÄ PYÖRÄILIJÄ SAA AJAA?
Sinä tietysti _talutat_ pyörääsi sen jalkakäytävän matkan!
Timo
Markus Nurmi
<Sk8...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:3945f57e...@news.europe.nokia.com...
> >
> Jatkona tähän haluaisi kysyä ratkaisua lähes päivittäiseen ongelmaani:
>
>
> liikennettä on ollut tapana ajaa kotiovelle leveätä jalkakäytävää
> pitkin edellisestä kadunkulmasta, eli n.20-30m matkan. Vähän väliä
> jalankulkijat ovat rutisemassa jalkakäytävällä pyöräilystä.
>
> Rutkutukseen kyllästyneenä siirryin käyttämään lainmukaista tapaa.
> Ajan kapeata katua, ryhmityn keskelle, näytän kädellä suuntamerkin
> vasemmalle ja jään odottamaan mahdollisuutta kääntyä. Voi voi sitä
> takana tulevien autojen mielenosoituksellista jarrujen polkemista ja
> renkaiden ulvottamista kun joutuvat hetkeksi pysähtymään.
Joo kyllä sun tässä täytyy selkeästi lisätä käyttäytymisessäsi
välinpitämättömyyttä. Kyllä sä selkeesti välität liikaa mitä sä teet ja
ennen kaikkea siitä mitä muut ajattelee siitä mitä sä teet.
Yksi vaihtoehto on toteuttaa täysin satunnaisesti valittuna jompaa kumpaa
toimintatapaa ja olla välittämättä muista. Ehkä vaihtoehto 1 on itselle
miellyttävämpi. Tämä ei kuitenkaan ole pitkän päälle miellyttävää, kun ei
pysty osoittamaan muille muiden olevan idiootteja ja itsensä hallitsija
olevan. Avainsana onkin reagointi, joka tosin pitää erottaa välittämisestä,
mitään merkitystä muilla kuin itsellä ei saa olla. Tähän liittyy myös selkeä
opettamisaspekti, asenne saattaa hyvällä tuurilla siirtyä myös suomalaiseen
umpiluuhun.
Esimerkiksi jalkakäytävällä on mielekkäintä reagoida tilanteeseen. Tähän
tarvitaan terveitä äänijänteitä sekä jossain vaiheessa ehkä esim. käpyjä tai
vastaavia. Kun jalkakäytävällä joku urputtaa, on järkevää suorittaa
teatraalisen liioiteltu pysäyttäminen ja aloittaa jumalaton huutaminen,
jossa sisältö ei ole merkityksellinen. Toki kehoitus omien asioiden
hoitamisesta on ehdottomasti sisällytettävä kiroilun ja kiljumisen lomaan.
Tällä tavalla seuraava urputuksen kohteeksi potentiaalisesti joutuva ei
välttämättä joudukaan tätä kokemaan. Tosin sillä ei itselle saa olla
merkitystä, vaan pitää ajatella, että itse saattaa olla tämä seuraava.
Huutamista voi tehostaa, omankin mielenvirkeyden ja vaihtelun edistämiseksi,
esim. käpyjen heittelyllä ja teatraalisilla hyökkäyksillä kohti vihollista.
Tämänkin takia jalkakäytävää on mielekkäämpää käyttää, sillä autoilijat ovat
autojensa sisällä, eivätkä luultavasti vaivaudu huomaamaan tai kuulemaan
reagointia. Ihanteellinen tilanne on, jos joku on tulossa eteen tai
vastaavaa. Siinä tapauksessa mukaillaan Dustin Hoffmania Midnight Cowboysta
ja kiljutaan "I'm (kulkumuoto) here! I'm (kulkumuoto) here!" Mulkoilu on
myös varsin tärkeää, ehdottomasti pelkoa pitää luoda.
En ole muuten ikinä joutunut pysähtymään tielle, koska pyörä on kääntymässä
vasemmalle. Aina on oikealta ohi mahtunut, ei niin kapeita katuja ole eteen
osunut. Tosin mulla ei olekaan jumalatonta kuorma-autoa.
>
> Tässä ollaan käytännöllisesti puun ja kuoren välissä.
Ei tässä missään mettässä olla, vaan kadulla.
>Kysymys kuuluu:
> MISSÄ PYÖRÄILIJÄ SAA AJAA?
No tota henkilökohtaisella tasolla sillä ei oo sulle mitään merkitystä,
ennen kuin poliiseja on ympäristössä paljon. Ehdottomasti et välitä mitään
mistään. Toki raja vedetään siihen kohtaan, jossa itselle tulee haittaa.
Ketään ei lopullisesti vahingoiteta (esim. kenenkään yli ei ajeta, kenenkään
auton maalipintaa ei vahingoiteta). Mustelmat kävyistä sen sijaan on jo
parin päivän päästä poissa, joten ei sua linnaan laiteta.
>
> Turistina on kiva käydä Kööpenhaminassa tai Amsterdamissa missä muu
> liikenne kunnioittaa myös polkupyörää.
Paskat se mitään kivaa ole, kunnioitus on aina huono juttu.
>
> Damissa pyöräilijä menee risteyksestä ensin, jalankulkija odottaa ja
> väistää. Sinne-tänne pyörätiellä hortoileva jalankulkija saa osakseen
> raivoisaa kellon soittoa ja vihaisen mulkoilun peräänsä.
Ei kuulosta kauheesti kunnioitukselta, vaan itsensä suojelulta. Kyllä pitää
ymmärtää, että ei se pyöräilijä mitään risteyksessä väistä ja tuo toinen nyt
vaan oli ihan ok tilanne, josta tosin puuttuu käpyjen heittely ja
kiljuminen. Eikä tossa ainakaan jalankulkijaa kukaan kunnioita. Kunnioitus
on huono juttu, aina joku jää huonompaan asemaan. Mitä isompi kaupunki, sitä
enemmän järkevää välinpitämätöntä (muista, siis) toimintaa. Turussa saa joka
päivä kuulla, miten keskustassa autoilijat ei päästä ihmisiä suojatielle
(henkilökohtaisesti en ole löytänyt autoja edestäni estämästä kulkua, sen
sijaan vieressäni olevalle autolle olen huutanut myöhemmin, tai en
oikeastaan ole viitsinyt edes huutaa, en ole vielä päässyt
reagointivaiheeseen välinpitämättömyydestä). Kun taas ajelin viime viikolla
pari kertaa Helsingissä, ei kukaan edes yrittänyt tulla mun eteeni,
näyttivät jopa äärimmäisen yllättyneiltä ja iloisilta, kun "päästin" niitä
sieltä kadun reunasta suojatielle. Tämä on hienoa, jos ei ollut vaan
poikkeusta. Ei pidä luottaa siihen, että mä välitän/huomaan, jos joku jäi
mun alle. (toki mä niin tekisin, mutta siis ei ne sitä tiedä, eikä mun
mielestä ole suositeltavaa ottaa edes selvää, vaikka niin teenkin itse (siis
otan selvää)).
>
> Köpiksessä itsekin pyöräilleenä aluksi hämmästyy kun olen ensimmäisenä
> liikennevaloissa ja autot ryhmittyvät kiltisti taakse jonoon ja
> vasemmalle kääntyvä taksi odottaa että olen ylittänyt rauhassa
> risteyksen. Olin jo niin tottunut Helsinkiläiseen kilpa-ajoon jossa
> auto ja fillari ajaa kilpaa risteykseen kokeillaaksen kummalla pettää
> pokka ensin.
Autot saa oletettavasti (mä mitään pyöräile, hittolainen) pysymään takana
pysymällä keskellä risteyksessä, eikä menemällä oikeaan reunaan, jolloin
vasemmalle puolelle mahtuu auto. Kyllä sinne oikealle sitten kerkiää
siirtymään hetken päästä, kun valot vaihtuu. Sen sijaan en pidä siitä, että
jos mulla on vilkku oikealle, niin sieltä takaa tunkee joku fillarilla
siihen mun oikealle puolelle. Olis joko pysynyt mun takana, tai tullut
vasemmalle puolelle. Yleensä sitten nykyään oikealle kääntyessä vedän
jonossa ihan kiinni jalkakäytävään, jos olen tarpeeksi lähellä risteystä,
jolloin siitä fillarista olisi hetken päästä haittaa mun kääntymiselle.
Kyllähän fillari on niin mainio väline, että sillähän pääsisi vaikka mun yli
käpyjä samalla viskoen, joten mitä siinä aina oikeaan reunaan kääntyvien
autojen eteen tunkemaan?
Käpyjä reppuun!
Tommi Hangasmaa
> Yli 15v pyöräilykokemuksella Helsingissä olen havainnut ainoaksi
> tavaksi selviytyä riittävän agressiivisuuden ja röyhkeyden. Kiltistä
> kellon kilkutuksesta ei ole mitään hyötyä, vaan on ajettava suurella
> nopeudella kohti edessä maleksivaa jalankulkijaa ilman että olisi
> aikeitakaan väistää tai jarruttaa. Kyllä tilaa viime hetkellä tulee.
> Takaa tullessa pyri ohi sieltä mistä pääset äläkä jää odottamaan
> mahdollisesti tapahtuvaa tien avautumista.
Yksi melko hyvin toimiva keino on myös tulla kovaa vauhtia loppuun asti ja
tehdä takapyörällä lyhyt lukkojarrutus juuri ennen "osumista" (tietysti
tarpeeksi ajoissa ja avitetaan tarvittaessa etujarrulla ettei kolahda),
tuolla saa yleensä tilaa kun luullaan että joku tulee päälle. Ei tosin
toimi kovapäisimpiin.
Tuli muuten mieleen eräs tapaus viime talvelta. Oli kiire kouluun ja
edessä meni hitaahkosti kolme tyttöä, ei aikomustakaan väistää. Lunta oli
yön aikana satanut kohtuullisesti ja pyörätie/jalkakäytävä oli aurattu
hieman kapeasti. Noh, koska minua ei maastopyörän kanssa pieni lumi
haitannut, lähdin vauhdilla vasemmalta ohitse lumihangen kautta. Juuri kun
oli päässyt ohitse ja palaamassa auratulle osalle, lähti takapää luisuun
kohtuullisen kovassa vauhdissa. En kaatunut (huom. vauhdin ansiosta) vaan
pienen matkan 90 asteen kulmassa matkattuaan pyörä oikeni ja meno jatkui.
Ohitettujen tyttöjen äänistä päätellen taisivat vähän säikähtää.
Toivottavasti oppivat myös tekemään tilaa seuraavalla kerralla.
> Repaleiset maastokuvioiset housut, kypärä ja tummat lasit luova
> katu-uskottavan kuvan pyöräilijästä joka tuntee oikeutensa
> liikenteessä.
Niinpä. Harmi kun polkupyörällä on tuo renkaiden vinguttaminen hieman
vaikeaa ;)
Timo Viljanen
> Niinpä. Harmi kun polkupyörällä on tuo renkaiden vinguttaminen hieman
> vaikeaa ;)
Ai, mutta jarrupalathan usein vinkuvat tahtomattaankin.
Timo
Jani Miettinen
Ja ketjut ja satulan jousitus leveissä satuloissa, mutta nämä eivät
taida olla aivan yhtä katu-uskottavia vinkumisia kuin renkaiden
vinkuminen ;)
(jatkot finet.paskanjauhantaan)
--
Enää kaksi päivää ylihuomiseen
Tommi Hangasmaa
> > Niinpä. Harmi kun polkupyörällä on tuo renkaiden vinguttaminen hieman
> > vaikeaa ;)
> Ai, mutta jarrupalathan usein vinkuvat tahtomattaankin.
Kiihdytyksissä se ei yleensä auta ja minulla jarrupalat ainakin rahisevat
eivätkä vingu. Ja rahinan määrästä voi päätellä palan kulumisen. Märällä
kelillä ääni on "riittävä" ja musta mönjä vain valuu pitkin vannetta...
Palat ovat Shimanon.
Tero Karvinen
: Syy siihen on se, että olet pyöräilijä. Me olemme vapaata riistaa, et ole
: ainoa lajissasi ;-)
No tulkaa Tampereelle! Täällä me saamme ajaa Missä Vain, jopa pää- l.
Hämeenkadun jalkakäytävillä!! Hämeenkadun pyörätiestä on tapeltu koko sen
5 v ajan minkä olen täällä ehtinyt asua, mutta joku ei saa persaustaan ylös
byrokraatin tuolistaan ja liikennekaaos jossa jalankulkijat ja pyöräilijät
poukkoilevat miten sattuu toistensa eteen jatkuu nyt jo kolmatta kesää.
Hämeenkadun jalkakäytävän jakamisesta pyörä- ja kävelytieksi on tehty jo
kertaalleen päätös mutta eipä taida sitäkään ihmettä täällä näkyä.
Mä olen jo ehtinyt luvata itselleni etten sitten väistä ensimmäistäkään
jalankulkijaa niin kauan kuin farssi jatkuu. Jos joku jää alle saa syyttää
a) itseään ja b) Tampereen kaupunkia. Minä pesen käteni koko sotkusta.
--
-tero
I feel no fear/to be here is oh so fine/
shining brightly/like sunshine inside my mind/
Jukka Töyrylä
Tero Karvinen kirjoitti viestissä <8j3s44$t5e$3...@baker.cc.tut.fi>...
>No tulkaa Tampereelle! Täällä me saamme ajaa Missä Vain, jopa pää- l.
>Hämeenkadun jalkakäytävillä!! Hämeenkadun pyörätiestä on tapeltu koko sen
>5 v ajan minkä olen täällä ehtinyt asua,
Tai Lahteen. Täälläkin ajetaan pääkadun jalkakäytävillä ihan yhtä paljon
kuin sillä "kaksikesää koko keskusta sekaisin" rakennetulla pyörätiellä,
joka on vain toisella puolen samaa katua.
...
>liikennekaaos jossa jalankulkijat ja pyöräilijät
>poukkoilevat miten sattuu toistensa eteen jatkuu nyt jo kolmatta >kesää.
> Mä olen jo ehtinyt luvata itselleni etten sitten väistä ensimmäistäkään
>jalankulkijaa niin kauan kuin farssi jatkuu. Jos joku jää alle saa syyttää
>a) itseään ja b) Tampereen kaupunkia. Minä pesen käteni koko sotkusta.
Ja minä olen luvannut, etten väistä viimeistäkään pyöräilijää
jalkakäytävällä, mutta valitettavasti en ole saanut tuota itsesuojeluvaistoa
kytkettyä pois päältä ja joskus refleksinomisesti tulee otettua harha-askel.
On törkeää ja loukkaavaa että ääliöpyöräilijöille ei kelpaa suurella
vaivalla ja veronmaksajien miljoonilla rakennettu pyörätie, vaan kaikki alle
12-vuotiaan järjellä varustetut polkupyöräilijät mulkoilevat vihaisina niitä
pyörätien maksajia jotka kehtaavat kävellä jalkakäytävällä samaan aikaan kun
he sattuvat ajamaan sillä.
Jukka
Otto Auranen
: No tulkaa Tampereelle! Täällä me saamme ajaa Missä Vain, jopa pää- l.
: Hämeenkadun jalkakäytävillä!! Hämeenkadun pyörätiestä on tapeltu koko sen
: 5 v ajan minkä olen täällä ehtinyt asua, mutta joku ei saa persaustaan ylös
: byrokraatin tuolistaan ja liikennekaaos jossa jalankulkijat ja pyöräilijät
: poukkoilevat miten sattuu toistensa eteen jatkuu nyt jo kolmatta kesää.
Byrokraattien saamattomuudesta ei tällä kertaa ole kyse. Kyse lienee
joistain poliitikoista Tampereen kaupungin teknisessä lautakunnassa.
He eivät edes halua saada aikaiseksi Tampereen pyörätien rakentamis-
päätöstä.
: Hämeenkadun jalkakäytävän jakamisesta pyörä- ja kävelytieksi on tehty jo
: kertaalleen päätös mutta eipä taida sitäkään ihmettä täällä näkyä.
Ympäristölautakunta on tehnyt päätöksen muistaakseni vuonna 1998.
Teknistä lautakuntaa, tai sen enemmistöä, ei voisi vähempää kiinnostaa.
---------
Otto Auranen e-mail: otto.a...@uta.fi
tutkimussihteeri p. 03-215 6986
yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos fax: 03-215 6502
Tampereen yliopisto GSM: 040-5781 532
URL: www.uta.fi/~liotau
Tero Karvinen
: On törkeää ja loukkaavaa että ääliöpyöräilijöille ei kelpaa suurella
: vaivalla ja veronmaksajien miljoonilla rakennettu pyörätie, vaan kaikki alle
: 12-vuotiaan järjellä varustetut polkupyöräilijät mulkoilevat vihaisina niitä
: pyörätien maksajia jotka kehtaavat kävellä jalkakäytävällä samaan aikaan kun
: he sattuvat ajamaan sillä.
NO kysehän ei varsinaisesti ollutkaan siitä etteikö pyörätie kelpaa (Hämeentie
on ihan jees pyöräreitti, ei siinä mitään), vaan siinä että ko. homma on
hoidettu niin perseelleen etti sitä enempää perselleen saa. Siellä on ihan
kokonaan laillista pyöräillä tai kävellä, mutta kukaan ei ole viitsinyt tehdä
siitä millään tavalla helppoa. Riittäisi että joku maalaisi edes sen helvetin
valkoisen viivan siihen jalkakäytävään mutta ei. Ei mulla ainakaan ole mitään
jalankulkijoita vastaan, aina silloin tällöin mä kävelen itsekkin
Hämeentiellä, mutta molemmissa tapauksissa, olen sitten jalkaisin tai
fillarilla, jonkunnäkönen ratkaisu ihan oman turvallisuuden kannalta olis aika
suotavaa.
: Jukka
Nikolas Ojala
: Byrokraattien saamattomuudesta ei tällä kertaa ole kyse. Kyse lienee
: joistain poliitikoista Tampereen kaupungin teknisessä lautakunnassa.
: He eivät edes halua saada aikaiseksi Tampereen pyörätien rakentamis-
: päätöstä.
Poliitikkoja, siis kaupunginvaltuuston jäseniä, jotka
tamperelaiset ovat sinne äänestäneet. Onneksi poliitikot
ovat vaihdettavissa. Arvelen että tamperelaiset eivät
tiedä edes mihin portaaseen se päätös on juuttunut.
Sitten Aamulehdessä ihmiset kiukuttelevat, vaikka
tuskin yleisönosastokirjoituksilla mitään saa aikaan,
ellei edes tiedetä osoittaa nimeltä niitä poliitikkoja,
joista päätös on kiinni. "Miksi kukaan ei tee mitään?"
Tampereen kaupungin teknisen lautakunnan kokoonpano:
Jäsen:
Puheenjohtaja
Sähköteknikko Matti Rahikainen (SDP)
Jäsen:
Varapuheenjohtaja
DI, toimitusjohtaja Seppo Mäkinen (Kok.)
Jäsen:
Nuorisotyöntekijä Anna-Lisa Domke (SKL)
Jäsen:
Toimitusjohtaja Jussi Eskelinen (Kok.)
Jäsen:
Opiskelija Johanna Tervo (SDP)
Jäsen:
Kirvesmies Aimo Ilomäki (Vas.)
Jäsen:
Satamamestari Matti Joki (Tapu)
Jäsen:
HuK, opettaja Marja Kantalainen (Kok.)
Jäsen:
Sähköasentaja Hannu Malmberg (Vihr.)
Jäsen:
Opiskelija Elli-Maija Pöllänen (Vas.)
Jäsen:
YTM, toimistopäällikkö Irja Vesasto-Aro (SDP)
Kaupunginhallituksen edustajana teknisen lautakunnan kokouksissa:
Merkonomi, toimistosihteeri Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen (Kesk.)
Tiedot on saatu WWW-sivulta
http://www.tampere.fi/hallinto/ltktela.htm
Sieltä löytyvät myös yhteystiedot.
: : Hämeenkadun jalkakäytävän jakamisesta pyörä- ja kävelytieksi on tehty jo
: : kertaalleen päätös mutta eipä taida sitäkään ihmettä täällä näkyä.
:
: Ympäristölautakunta on tehnyt päätöksen muistaakseni vuonna 1998.
: Teknistä lautakuntaa, tai sen enemmistöä, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Tekniselle lautakunnalle herätys tai pallit keikkuvat!
Nikolas Ojala
--
Pakkoruotsi pois! http://www.sci.fi/~eiry/
Static truth is dead truth and only dead truth
can be held as a theory. http://www.iki.fi/no
plaitinen
Nikolas Ojala wrote:
> Otto Auranen <lio...@uta.fi> wrote:
>
> : Byrokraattien saamattomuudesta ei tällä kertaa ole kyse. Kyse lienee
> : joistain poliitikoista Tampereen kaupungin teknisessä lautakunnassa.
> : He eivät edes halua saada aikaiseksi Tampereen pyörätien rakentamis-
> : päätöstä.
>
> Poliitikkoja, siis kaupunginvaltuuston jäseniä, jotka
> tamperelaiset ovat sinne äänestäneet. Onneksi poliitikot
> ovat vaihdettavissa.
Valituilla edustajilla ei ole mitään velvollisuuksia pitää lupauksiaan, joten
yhtä hyvin voimme uskoa joulupukkia ja olla kilttejä, ehkä saamme pari lahjaa
jouluna, muitakin kuin pehmeitä paketteja.
Siinäkin tapauksessa, että joku hyväuskoinen harhautuu luulemaan jonkun tietyn
wannabe-byrokraatin olevan todella pyörätien kannalla, ei ole mitään takeita,
etteikö ko. ehdokas toimisi muuten äänestäjiensä tahtoa vastaan.
pekkal
"Monarkian ja tasavallan olennainen ero on siinä, että monarkiassa johtajat
riistävät ja orjuuttavat kansalaisia. Tasavallassa he tekevät tarkalleen samoin
kansan tahdon nimissä." - Mihail Bakunin
Kalle A Mustonen
>Otto Auranen <lio...@uta.fi> wrote:
>: : Hämeenkadun jalkakäytävän jakamisesta pyörä- ja kävelytieksi on tehty jo
>: : kertaalleen päätös mutta eipä taida sitäkään ihmettä täällä näkyä.
>:
>: Ympäristölautakunta on tehnyt päätöksen muistaakseni vuonna 1998.
>: Teknistä lautakuntaa, tai sen enemmistöä, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ilahduttavaa kuulla etta Tampereen tekninen lautakunta ei suostu
tekemaan moista pyorailijoiden ja jalankulkijoiden turvallisuutta
(+ autojen maalipintaa) vaarantavaa paatosta ;-)
Pekka Taipale
> Siinäkin tapauksessa, että joku hyväuskoinen harhautuu luulemaan jonkun tietyn
> wannabe-byrokraatin olevan todella pyörätien kannalla, ei ole mitään takeita,
> etteikö ko. ehdokas toimisi muuten äänestäjiensä tahtoa vastaan.
Itse asiassa on täydet takeet siitä, että valittu ehdokas toimii
*jossain* asiassa useiden äänestäjiensä tahtoa vastaan. Tästä on
helposti esitettävissä vaikkapa matemaattinen todistus, koska ehdokas
X:n äänestäjillä A ja B on usein täysin vastakkaiset näkemykset
äänestäjien C ja D kanssa asiasta Q, kun taas A:lla ja C:llä on täysin
vastakkainen näkemys B:n ja D:n kanssa asiasta P.
--
Pekka Taipale -- p...@iki.fi -- http://www.iki.fi/pjt/