Rekkakisan hävinnyt menetti ajo-oikeutensa
MartinMauer
--------------------------------
Vaarallinen ohitusyritys Korpilahdella
A A
9.3.2010 22:24
Anna-Maija Tuuliainen
Raskasta ajoneuvoyhdistelmää ajanut mies aiheutti ohitusyrityksellään
vaaratilanteen Korpilahdella tiistai-iltapäivänä puoli kahden aikaan.
Vuonna 1949 syntynyt vieraspaikkakuntalainen mies lähti ohittamaan
edellään ajanutta toista ajoneuvoyhdistelmää ysitiellä Painaanmäen
ohituskaistojen loppupäässä.
Ajoneuvoyhdistelmät olivat rinnakkain vielä ohituskaistojen loppumisen
jälkeen. Vastaan tulleet autot joutuivat väistämään ajokaistojen
oikeaan reunaan välttääkseen törmäyksen.
Ohitusyrityksen tehneen kuljettajan epäillään syyllistyneen törkeään
liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Hänet määrättiin väliaikaiseen
ajokieltoon.
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/vaarallinen-ohitusyritys-korpilahdella/540813
------------------------------
Kerroin aikoinaan tapauksesta, jossa painoin kaasun pohjaan ja aloin
kiihdyttää vauhtia alamäessä noin pari kilometriä ennen alkavaa
ylämäkeä, jossa tiesin vauhdin väkisin hidastuvan. Tarkoituksena oli
saada takanani ajaneiden kahden auton kuljettajat luopumaan
mahdollisesta ohitusyrityksestä, johon arvelin heidän ryhtyvän
pitkässä ylämäessä. Sain yllättävällä kiihdytykselläni ajokorttini
riskeeraten vedettyä satojen metrien välin takanani ajaneisiin
autoihin, joten luulin tempun jo onnistuneen. Mutta ei. Tajuttuaan
mitä on tekeillä autojen kuljettajat ottivat haasteen vastaan ja
kiihdyttivät perääni. Ja lopputuloksen ratkaisi koneteho. Autot
runnoivat väkisin ohitseni, vaikka itselläni oli hitaimmillaankin
vielä niin paljon ylinopeutta, että reilu sakko olisi tullut. Kisa
päättyi jo satoja metrejä ennen ohituskaistan loppumista, joten
tappioni oli selvä. Minkäänlaista vaaratilannetta ei aiheutunut.
Ainoa, mikä sai kolhuja, oli itsetuntoni. Mutta tämä kisahan olisi
oikeastaan voitu ratkaista lähimmällä pankkiautomaatilla. Omistajan
pankkitilin saldo korreloi nimittäin aika hyvin auton hevosvoimien
kanssa. Ja hevosvoimat ratkaisevat nopeuden ylämäessä.
Kun olin maininnut tuon tapauksen tällä foorumilla, sain
internetkirjoittajien maailmanlaajuiselta kollegiolta yksimielisen
tuomion. Minun osallistumiseni kisaan oli ollut ala-arvoista
häiriköintiä ja muiden tiellä liikkujien kiusaamista. Ohittajien
ohituskaistalla tekemä ohitus noin 130-140 kilometrin tuntinopeudella
oli sen sijaan ollut kaikin puolin kunniallista ja esimerkillistä
toimintaa, vaikka autot sitä ennen olivat ajaneet kymmeniä kilometrejä
nopeusrajoituksia noudattaen ja ohituksia tekemättä.
Maailma on sellainen, että hävinnyt on hävinnyt, ja pulinat pois.
Hävinnyt ei yleensä voi olla edes moraalinen voittaja, vaikka tappio
olisi johtunut voittajan käyttämistä epäreiluista keinoista. Vain
lopputulos ratkaisee.
Tuo Jyväskylän tapaus osoittaa, että jos autossani olisi ollut enemmän
tehoa, ja olisin saanut pitkitettyä ohittajien ohituksen
ohituskaistan loppuun asti, tilanne olisi kääntynyt minun moraaliseksi
voitokseni. En olisi ollut liikennehäirikkö enkä kiusaaja vaan
maanteiden sankari; viaton pikkuauton kuljettaja, jota pahat
Katumaasturi-Hondat Turbo-Volvot kiusasivat, mutta joka piti päänsä
kylmänä ja voitti vainoajat. Mutta valitettavasti teho ei riittänyt,
ja hävisin kisan ja sain kaupanpäällisiksi arvovaltaiselta raadilta
kiusaajan ja häirikön epäarvonimen.
Koska ohitettavan rekan moottorista löytyi tarvittava teho, ja
kuljettaja pystyi pitkittämään ohituksen ohituskaistan loppuun asti,
syylliseksi määriteltiin ohittaja eikä ohitettava. Uutinen kertoo
”ohitusyrityksestä”, joten ilmeisesti sankarirekkakuski todellakin
onnistui tehokkaalla moottorillaan, teräksenlujilla hermoillaan ja
löysäksi säädetyllä nopeudenrajoittimellaan estämään ohituksen, vaikka
tiukille veti. Hän voitti. Hävinnyt kuski talutettiin poliisiautoon
rangaistavaksi ja hänestä tehtiin mediassa surkea hylkiö.
Joskus kunnia ja häpeä voi olla muutamasta hevosvoimasta kiinni.
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
> Kerroin aikoinaan tapauksesta, jossa painoin kaasun pohjaan ja aloin
> kiihdyttää vauhtia alamäessä noin pari kilometriä ennen alkavaa
> ylämäkeä, jossa tiesin vauhdin väkisin hidastuvan. Tarkoituksena oli
> saada takanani ajaneiden kahden auton kuljettajat luopumaan
> mahdollisesta ohitusyrityksestä, johon arvelin heidän ryhtyvän
> pitkässä ylämäessä. Sain yllättävällä kiihdytykselläni ajokorttini
> riskeeraten vedettyä satojen metrien välin takanani ajaneisiin
> autoihin, joten luulin tempun jo onnistuneen. Mutta ei. Tajuttuaan
Miksi sun piti yrittää estää kahden takanasi ajaneen auton ohitusyritys?
Miksi et voinut vaan laskea niitä ylämäessä edellesi?
-Tapio-
Kare Pietilä
> Miksi sun piti yrittää estää kahden takanasi ajaneen auton ohitusyritys?
> Miksi et voinut vaan laskea niitä ylämäessä edellesi?
Jospa ne oli näitä tyypillisiä suomalaisnysväreitä, joiden on
ihan pakko mennä ohi pienemmästä autosta varsinkin sen vauhdin
hetkellisesti hidastuessa ylämäessä vain jäädäkseen sitten taas
kuppaamaan alinopeudella jalkoihin? Ei kaikissa autoissa ole
hirvittävää tehoreserviä vaikka kykenisivätkin tasamaalla jopa
huomattaviin ylinopeuksiin.
--
Byrgcn hgryvnf.
heikki....@varaventtiili.fi
>
>Koska ohitettavan rekan moottorista löytyi tarvittava teho, ja
>kuljettaja pystyi pitkittämään ohituksen ohituskaistan loppuun asti,
>syylliseksi määriteltiin ohittaja eikä ohitettava. Uutinen kertoo
>”ohitusyrityksestä”, joten ilmeisesti sankarirekkakuski todellakin
>onnistui tehokkaalla moottorillaan, teräksenlujilla hermoillaan ja
>löysäksi säädetyllä nopeudenrajoittimellaan estämään ohituksen, vaikka
>tiukille veti. Hän voitti. Hävinnyt kuski talutettiin poliisiautoon
>rangaistavaksi ja hänestä tehtiin mediassa surkea hylkiö.
Ohittaja kantaa aina vastuun mahdollisesta onnettomuudesta oli se ohitettava
sitten vaikka minkälainen pelle.
Pasi Pikkupeura
> Jospa ne oli näitä tyypillisiä suomalaisnysväreitä, joiden on
> ihan pakko mennä ohi pienemmästä autosta varsinkin sen vauhdin
> hetkellisesti hidastuessa ylämäessä vain jäädäkseen sitten taas
> kuppaamaan alinopeudella jalkoihin?
Ford Ka-kuskina ilmiö on hyvin tuttu (vaikka näillä leveyksillä
on harvemmassa niin jyrkkiä ylämäkiä etteikö jopa Ka:n nopeutta
saisi kaasupolkimella tasattua).
En silti löydä yhtään moraalista voittajaa siinä että alkaisi
vittuilemaan ohittajalle. Siinä nousee oma ja ohittajan
verenpaine. Oikea-aikaisella pykälän pudottamisella ja
kierrosten nostamisella tuollakin prutkulla saisi halutessaan
kiusaa aikaiseksi, mutta helpompaa on höllätä hiukan kaasua,
jos näkee jonkun pyrkivän ohi (lähin ohituskaista kun löytyy
noin 140 km päästä Kemin eteläpuolelta).
Toki nyt itsekään aina viilipyttynä pysyy.
Karen mainitsemiin kuskeihin toisinaan törmää, eikä silloin
malta olla tarrautumasta ohittaneen takapuskuriin. Ilmeisesti
Ka Audin tai Volvon takapuskurissa on niin nolo näky, että
kyllä ne siitä aika nopeasti älyävät kaikota horisonttiin.
Täytyy vain hiljaa toivoa, että osuvat tolpan kohdalle.
Kare Pietilä
> En silti löydä yhtään moraalista voittajaa siinä että alkaisi
> vittuilemaan ohittajalle.
En näe sitä vittuiluna, että harmittaa kuskit, joiden on pakko
päästä ohi vain siksi, että saavat sitten tupeksia Volvoillaan
siinä 50 metriä edempänä.
> Toki nyt itsekään aina viilipyttynä pysyy.
Heh, itseäni on jäänyt huvittamaan tilanne, jossa ajoin Vihdin
tietä Y10:llä ja takapuskuriani nuohosi Ferrari 360 Modena.
Mietin aikani, että pitääkö toinen päästää ohi vain siksi, että
sillä on Ferrari ja tulin siihen tulokseen, että v*t*t. Ajoin
Ykällä niin lujaa kuin se kulki (ei kauhean lujaa, varsinkaan
ylämäissä, mutta lievää ylinopeutta nyt kuitenkin) ja ajattelin,
että menköön ohi jos menee. Lopulta se menikin - 60:n alueella
ja yli risteysalueen ohittaen. Viimeiset 10 kilometriä ajettiin
sitten käänteisessä järjestyksessä :o)
--
Byrgcn hgryvnf.
Mikko Jarvinen
> Heh, itseäni on jäänyt huvittamaan tilanne, jossa ajoin Vihdin
> tietä Y10:llä ja takapuskuriani nuohosi Ferrari 360 Modena.
Tämähän on ihan selvä tapaus. Sitä otti päähän kun sinä olit saanut
Fiatin niin paljon halvemmalla.
Kare Pietilä
> Tämähän on ihan selvä tapaus. Sitä otti päähän kun sinä olit saanut
> Fiatin niin paljon halvemmalla.
Ja minua otti päähän kun se jäi sitten töpeksimään siihen jalkoihin.
Näytin sille vähän Ykän kulmaa kummastakin peilistä kun siinä kyttä-
sin seuraavaa ohituspaikkaa jossa olisin voinut tehdä itsestäni ihan
täydellisen idiootin, mutta sellaista ei tullut.
Mahtaa olla rasittavaa ajaa semmosella vehkeellä kun kaikki koppi-
mopokuskit kuvittelee heti olevansa autokilpailussa ;op
--
Byrgcn hgryvnf.
Pasi Pikkupeura
> En näe sitä vittuiluna, että harmittaa kuskit,
> joiden on pakko päästä ohi
Aikuinen mies ei harmitukseen kuole.
Minua harmittaa enemmän kuskit, jotka aikovat mennä ohitse,
mutta eivät osaa. Roikkuvat puskurissa kiinni ja yrittävät
siitä kurkkia. Kiihdyttelevät olemattomaan rakoon ja palaavat
jarrut pohjassa takaisin ennen kuin ovat edes rinnalla.
Väliä jättämällä näkisivät paljon paremmin ja voisivat
ennakoidakin sen kiihdyttämisen kanssa.
Näillekin auttaa, kun ohjaa oikeaan laitaan jo nostaa kevyesti
kaasua. Kyllä ne ohi menee. Jos ei mene, niin siinä roikkukoot.
Ei vaikuta minun ajamiseen.
Akseli Mäki
>Miksi sun piti yrittää estää kahden takanasi ajaneen auton ohitusyritys?
>Miksi et voinut vaan laskea niitä ylämäessä edellesi?
Sitä minäkin ihmettelen että miksi tuo tarinan ohitettava rekka ja sen
sankarillinen idiootti-kuski ei voinut hetkeksi höllätä kaasua ja
päästää se vierellä vetävä yhdistelmä ohitseen helpolla?
Suurin osa suomalaisista ovat edelleen maalaisia ja ajavat kuin
keharit. Itsellänikin on noista ohittajan kusipäisyydestä monta
esimerkkiä. Yksi on alla.
Kerran saavutin helposti jonkun vanhemman 200d mersun jota ajoi ehkä
joku vanha papparainen. Perässä sillä oli trailera ja siinä joku 4,5
metrinen avovene, trailerin kokonaispaino ehkä 500-700 kiloa. Mäen
päällä en muista mitä oli vauhtia, olikohan edes 60 km/h kun
tuollainen mersu ei todellakaan kunnolla jaksa tuollaista vetää, joten
lähdin ohittamaan sitä alamäessä. Sen olisi pitänyt olla hyvin helppo,
triviaali ja turvallinen ohitus. Sen takia lähdinkin vitosella
ohittamaan, ei olisi pitänyt..
No tämä idiootti mersukuski sitten huomasi mut siinä vaiheessa kun
olin rinnalla, painoi varmaan kaasun pohjaan ihan vain syystä mitä
järkevän ihmisen on vaikea ymmärtää.
Eihän nyt normaalisti tuollainen mersu juuri pärjäisi kiihtyvyydessä,
mutta alamäessä sillä olikin apuna sekä sen hieman suurempi omapaino,
että se traileri ja sen paino, että kyllä se pärjäsi kiihdytyksessä
aika hyvin minulle.
Tokihan tietysti vielä pian sen jälkeen kun lähdin ohitukseen, sen
alamäen alla mutkan ja metsän takaa tuli näkyviin rekka..
Pääsin lopulta nippa nappa sen mersun ohi, ei tainnut montaa metriä
jäädä marginaalia siihen rekkaan, sen kuskikin taisi hieman hermostua
kun juuri ennenkuin pääsin omalle kaistalle se väläytti valoja.
Olisi vaan pitänyt lähteä siihen ohitukseen kakkosella ja sitten
muutaman sekunnin päästä heittää punaviivalta kolmonen pesään, ei
olisi mersukuskilla ollut mitään mahiksia tehdä mitään. Olisin
varmaankin päässyt sen mersun rinnalle ja ohi ennenkuin se idiootti
olisi ehtinyt edes painaa kaasua.
Jos mulla olisi varaa sellaisen polttoainekustannuksiin, niin ostaisin
jonkun vanhan rekkaveturin ja ajaisin sellaisella. Kaikki saavuttamani
henkilöautot tuuppaisin vain ojaan puskurista tuuppaamalla..
Markus Strand
> Olisi vaan pitänyt lähteä siihen ohitukseen kakkosella ja sitten
> muutaman sekunnin päästä heittää punaviivalta kolmonen pesään, ei
> olisi mersukuskilla ollut mitään mahiksia tehdä mitään. Olisin
> varmaankin päässyt sen mersun rinnalle ja ohi ennenkuin se idiootti
> olisi ehtinyt edes painaa kaasua.
Minä lähden ohitse aina silleen, että ei ole jossittelua. Miksi yrittää
lähteä vitosella ohitse?
Mutta joskus on vaikeita ohitettavia. Useamman kerran kun oli Samara1500
alla niin loppui huippunopeus kun ohistuskaistalla ei päässytkään
länsiautosta ohitse... Seuraavassa tavallisessa ohistuspaikassa saattoi
päästä yllättämään. Kun oli oppinut miten VW derbyllä (1.1l) pääsi
ohitse, niin ei ollut mitenkään vaikeaa.
Nykyisellä kulkupelillä tuottaa sähköaivojen kanssa välillä tuskaa kun
se ei heti ymmärrä, että nyt pitää mennä tai sitten keksii omia
aikojaan, että nyt kiihdytetään renkaat vonkuen. Mutta kai tuon DSG:n
metkut oppii ajan myötä.
++MStr
Otto J. Makela
> Kerroin aikoinaan tapauksesta, jossa painoin kaasun pohjaan ja aloin
> kiihdyttää vauhtia alamäessä noin pari kilometriä ennen alkavaa
> ylämäkeä, jossa tiesin vauhdin väkisin hidastuvan. Tarkoituksena oli
> saada takanani ajaneiden kahden auton kuljettajat luopumaan
> mahdollisesta ohitusyrityksestä, johon arvelin heidän ryhtyvän
> pitkässä ylämäessä.
Miksi ihmeessä sinulle tulee liikenteessä tarve erikseen yrittää
vaikeuttaa muiden tienkäyttäjien ohituksia? Mikäli joku haluaa ajaa
nopeammin kuin sinä, onko se mielestäsi jonkinlainen ongelma?
--
/* * * Otto J. Makela <o...@iki.fi> * * * * * * * * * * * * * * * */
/* Phone: +358 40 765 5772, FAX: +358 42 7655772, ICBM: 60N 25E */
/* Mail: Mechelininkatu 26 B 27, FI-00100 Helsinki, FINLAND */
/* * * Computers Rule 01001111 01001011 * * * * * * * * * * * * */
Kare Pietilä
> Miksi ihmeessä sinulle tulee liikenteessä tarve erikseen yrittää
> vaikeuttaa muiden tienkäyttäjien ohituksia? Mikäli joku haluaa ajaa
> nopeammin kuin sinä, onko se mielestäsi jonkinlainen ongelma?
Eikö se tavallisin tilanne tullut jo selvitettyä perinpohjin?
Kohtalaisen kehittynyt liikennesilmä riittää kyllä niiden au-
toilijoiden tunnistamiseen, jotka ajavat samaa nopeutta joka
tilanteessa ja menevät ylämäkeen hyytyvästä pikkukinneristä
ohi vain jäädäkseen heti kohta junnaamaan taas jalkoihin.
Aiemmin mainitsemani Ykä on oiva esimerkki autosta, joka
saattaa hydeksiä ylämäessä ihan kunnolla, mutta kerran vauh-
tiin päästyään kulkee "ihan simona". Sellaisen eteen ei halua
aivan välttämättä päästää jotain vakionopeussäädinfetistiä,
josta ohi pääseminen vain 10 minuttia myöhemmin on taas todel-
la hankalaa esim. maaston ja auton rajallisen kiihtyvyyden ta-
kia.
--
Byrgcn hgryvnf.
Otto J. Makela
> Kohtalaisen kehittynyt liikennesilmä riittää kyllä niiden
> autoilijoiden tunnistamiseen, jotka ajavat samaa nopeutta joka
> tilanteessa ja menevät ylämäkeen hyytyvästä pikkukinneristä ohi
> vain jäädäkseen heti kohta junnaamaan taas jalkoihin.
Totta, olen minäkin tavannut näitä jotka ajavat koko ajan 90 km/h
vakionopeussäätimellä vallitsevasta nopeusrajoituksesta riippumatta.
Kuvatussa tapauksessa tuskin kuitenkaan oli kyse aivan tästä,
koska kirjoittaja kertoi kiihdyttäneensä "ajokorttiaan riskeeraten"
ts. reilulla ylinopeudella.
Kare Pietilä
> Kuvatussa tapauksessa tuskin kuitenkaan oli kyse aivan tästä,
> koska kirjoittaja kertoi kiihdyttäneensä "ajokorttiaan riskeeraten"
> ts. reilulla ylinopeudella.
Mun kokemuksen mukaan näitä kummajaisia esiintyy kaikissa
nopeusluokissa, selkeää ylinopeutta ajaessa toki vähemmän.
--
Byrgcn hgryvnf.
Otto J. Makela
> "Otto J. Makela" wrote:
> > Kuvatussa tapauksessa tuskin kuitenkaan oli kyse aivan t�st�,
> > koska kirjoittaja kertoi kiihdytt�neens� "ajokorttiaan
> > riskeeraten" ts. reilulla ylinopeudella.
>
> Mun kokemuksen mukaan n�it� kummajaisia esiintyy kaikissa
> nopeusluokissa, selke�� ylinopeutta ajaessa toki v�hemm�n.
Koska minulla ei kuitenkaan ole tapana jatkuvasti ajaa
"ajokorttiani riskeeraten", n�ill� jatkuvasti tasaista ylinopeutta
ajavilla kummajaisilla on tapana h�vit� jonnekin horisonttiin.
Akseli Mäki
>Minä lähden ohitse aina silleen, että ei ole jossittelua. Miksi yrittää
>lähteä vitosella ohitse?
Sen takia että sillä olisi päässyt hyvin helposti jos se mersukuski ei
olisi ollut säännöistä ja muitten turvallisuudesta piittaamaton
mulkku.
Mä olen toki pikku hiljaa yrittänyt opetella ajamaan noiden mulkkujen
ehdoilla.
Noita vastaavia tapauksia on muitakin. Kerran lähdin jotain vanhaa 1.6
opelia ohittamaan jossa oli 3-4 teiniä, se tuli eteen pienemmältä
tieltä eikä oikein saanut kiihdytettyä kuin johonkin 60 km/h ja
siihenkin aika laiskasti, lähdin ohittavaan vaan nelosella ja juu,
fiksu kuski taas rinnalla keksi lyödä kaasun pohjaan, about sama
kiihtyvyys molemmilla niin hankalaa siinä on ohittaa, lopulta luovuin
ohituksesta, vedin sen taakse takaisin kun edessä tuli alamäki enkä
nähnyt että tuleeko sieltä joku vastaan vai ei. No ne suharit pienen
ajan päästä sitten kääntyivät pois taas. Ois pitänyt lähteä reippaasti
kolmosella ja rinnalla vaan vetää kylkeen, kyllä ne ehkä olis
väistäneet.
Asko Ikävalko
> Olisi vaan pitänyt lähteä siihen ohitukseen kakkosella ja sitten
> muutaman sekunnin päästä heittää punaviivalta kolmonen pesään, ei
> olisi mersukuskilla ollut mitään mahiksia tehdä mitään. Olisin
> varmaankin päässyt sen mersun rinnalle ja ohi ennenkuin se idiootti
> olisi ehtinyt edes painaa kaasua.
Automaatilla tuossa tilanteessa ei olisi ollut suurtakaan hätää. Sillä
nimittäin ehtii kesken ohituksenkin ihan helposti "vaihtamaan" pienemmälle,
jos tilanne muuttuukin sellaiseksi, että tehoreserviä tarvitaan.
Automaatti myös vaihtaa sujuvasti ja turvallisesti isompaa pykälää juuri
tasan punarajalta, jolloin vaihteiden käyttö on "optimaalista".
-Asko
MartinMauer
>
> Miksi sun piti yrittää estää kahden takanasi ajaneen auton ohitusyritys?
> Miksi et voinut vaan laskea niitä ylämäessä edellesi?
>
> -Tapio-
Laskinhan minä ne edelleni. Ohituskaistaa oli vielä satoja metrejä
jäljellä, kun autot olivat jo ohittaneet minut.
Jos jokin muu auto kulkee kovemmin, ja sen kuski haluaa ohittaa, niin
silloin tapahtuu ohitus. Kuten Jyväskylän tapauskin osoittaa,
ohitettava ei ole velvollinen hidastamaan vauhtiaan. Oma mielipiteeni
tässä kysymyksessä on kuitenkin se, että ohittaja on - jos ei
laillisesti niin ainakin moraalisesti - velvollinen hidastamaan
vauhtiaan viimeistään siinä vaiheessa, kun ohituksesta alkaa tulla
vaarallinen. Kahden hullun autokuskin vaaralliseen ohitusleikkiin ei
pidä sotkea ulkopuolisia. Reaalimaailman akuutissa tilanteessa
tällaiset ajatukset tahtovat kuitenkin unohtua. Häviäminen vaatii
joskus enemmän taitoa kuin voittaminen.
En koe ongelmallisena asiana sitä, että joku nopeammin ajava
kuljettaja ohittaa minut maantiellä. Tänäänkin ajaessani noin 400
kilometrin matkan Helsingistä pohjoiseen, moni auto ohitti minut. En
edes kiinnittänyt ohituksiin sen suurempaa huomiota. Autot saavuttivat
minut ja ajoivat ohi, kun tuli sopiva ohituspaikka. Myös itse ohitin
hitaammin ajavia autoja.
Nuo edellä mainitut ohitukset edustavat eräänlaista ihannetilannetta,
jolloin kaikki menee niin kuin pitääkin. Valitettavasti on olemassa
myös poikkeuksia.
Voi esimerkiksi tapahtua niin, että auto, jonka perusnopeus/
tavoitenopeus on hitaampi, ohittaa auton, jonka perusnopeus/
tavoitenopeus on suurempi. Tällainen ohitus johtaa siihen, että
perusnopeudeltaan hitaampi auto ajaa ohituksen jälkeen
perusnopeudeltaan nopeamman auton edessä tientukkona hidastaen sen
matkaa.
Mitä tällaisessa tapauksessa pitäisi tehdä? Voiko suurempaan
perusnopeuteen pyrkivä auto heti ohittaa auton, joka juuri ohitti sen?
Eikö tällainen ohitus tulkita helposti jonkinlaiseksi protestiksi tai
viestiksi siitä, että auton kuljettaja ei kestänyt sitä, että hänet
ohitettiin, joten hänen oli otettava revanssi ja kiilattava uudestaan
johtoon? Koska tällaiset ajatukset ovat todennäköisiä, ohitetun auton
kuljettaja todennäköisesti ei tee heti uutta ohitusta vaan tyytyy
matelemaan ohittajan perässä matka-ajan pidentymistä harmitellen.
Missä tuollainen tilanne on mahdollinen? Missä hitaampaa perusnopeutta
ajava voi ohittaa suurempaa perusnopeutta ajavan? Esimerkiksi
ylämäessä olevalla ohituskaistalla tai silloin kun molemmat autot
odottavat rekan perässä ohitustilannetta.
Oletetaan, että rekan perässä ajaa henkilöautoja. Kun tulee rekan
ohittamiseen sopiva paikka, ensimmäisenä rekan perässä ajava auto
lähtee ohittamaan rekkaa. Toinen auto seuraa perässä kun ehtii ja kun
tilanne sallii. Ja muut tekevät ohituksensa myöhemmin.
Kun tulee henkilöauton – mutta ei rekan - ohittamiseen sopiva
ohituspaikka, mitä silloin tapahtuu?
Se riippuu autoista. Jos rekan perässä ajaa kolme samanlaista Audia
tai Volvoa, autot eivät todennäköisesti lähde ohittamaan toinen
toisiaan vaan ne käyttäytyvät aivan kuten oltaisiin pankkiautomaatin
jonossa, jossa asioidaan jononmukaisessa järjestyksessä.
Mutta jos ensimmäinen autoista on Nissan Micra ja kaksi seuraavaa ovat
Volvoja ja Audeja, pankkiautomaatin jonosääntö ei enää pädekään, vaan
Audien ja Volvojen on pakko isomman oikeudella ohittaa Micra
ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa. Micra pääsee rekan ohitse
vain siinä tapauksessa, että ensimmäinen mahdollinen ohituspaikka on
niin hyvä, että siinä voi ohittaa rekan. Jos sen sijaan tulee
huonompia ohituspaikkoja, Audit ja Volvot käyttävät nämä paikat
hyväkseen ja kiilaavat itsensä Micran edelle jonossa. Maantiellä,
jossa ovat voimassa viidakon lait, tällainen isojen ja rikkaiden
etuoikeus on täysin hyväksyttävä asia, ja pienempien ja köyhimpien
tiellä liikkujien kuuluu antaa periksi. Pankkiautomaatin jonossa
tuollainen pankkitilin suuruuteen perustuva kyynärpäätaktiikka sen
sijaan tuntuisi hieman arveluttavalta.
Jos Micra kärkkyy rekan takana ohitustilaisuutta, ja kuljettaja huomaa
taustapeilistä lähestyvän Volvon tai Audin, Micran kuski joutuu
huokaamaan: ”No niin, se siitä ohituksesta sitten.” Volvot ja Audit on
pakko päästää ensiksi. Ainoastaan hyvä tuuri eli yllättäen avautuva
loistava ohituspaikka voi tehdä mahdolliseksi sen, että Micra pääsisi
ensiksi rekan ohi.
Oletetaan, että tuollainen onnenpotku tapahtuu, ja Micra todella
pääsee ampaisemaan rekan edelle ennen Volvoja ja Audeja. Mitä sen
jälkeen tapahtuu? Micran kuljettaja voi alkaa ajaa tavoitenopeuttaan.
Jos Volvot ja Audit uudelleen saavuttavat, silloin ne selvästikin
ajavat suurempaa tavoitenopeutta – ja silloin Micran kuljettajaa ei
haittaa, että ne ohittavat hänet. Mutta jos sen sijaan Volvot ja Audit
jäävät vähitellen kauemmas, silloin niiden tavoitenopeus on hitaampi,
eikä niiden ainakaan tavoitenopeuden takia tarvitse ohittaa Micraa.
Kaikki menee Micran kuljettajan kannalta hyvin niin kauan kunnes
horisonttiin ilmestyy uusi rekka, joka pitäisi jossakin vaiheessa
ohittaa. Tällöin aktivoituu taas vaara, että mikäli rekan perässä
joutuu ajamaan vähänkin kauemmin, Volvot ja Audit saavuttavat, ja
ollaan taas lähtötilanteessa.
Kokeneelle Micran kuljettajalle kehittyy vähitellen aivan omanlaisensa
ajostrategia, mikäli hän haluaa ylläpitää kohtuullista
tavoitenopeutta. Kuljettajan on laskelmoitava ja suunniteltava
ajamistaan kilometrejä tai jopa kymmeniä kilometrejä eteenpäin pitäen
koko ajan mielessään hänen tavoitenopeuttaan hitaampien Audien ja
Volvojen uhkan – eli sen vaaran, että ne ajavat hetkellistä
jonotilannetta hyväksi käyttäen Micran ohi ja hidastavat sen jälkeen
Micran matkantekoa. Ajaminen on kuin shakin pelaamista, jossa siirtoja
mietitään ennakkoon.
Eli kärjistäen sanottuna Micralla on pakko ajaa aggressiivisesti muita
ohitellen – tai joutuu muiden ohittamaksi. Volvojen ja Audien
kuljettajien on psykologisesti täysin mahdotonta ajaa pitkään jonossa
Micran perässä täysin riippumatta siitä, mikä on heidän
tavoitematkanopeutensa. Micra ohitetaan, koska se on siinä. Micra on
kuin maantiellä liikkuva kyltti, jossa lukee ”ohita minut”. Micran
ohittaminen on isompien autojen kuljettajille pakkomielle,
Tällaisia syitä oli taustalla siinä, kun kiihdytin nopeutta ja
laskelmoin, että ehkä saan tällä tavalla takana ajavat autot luopumaan
ohitusaikeista. En kuitenkaan onnistunut tässä, sillä yllättävä
kiihdyttämiseni vaikutti juuri päinvastoin kuin olin tarkoittanut. Se
sai takana ajavat ärsyyntymään ja laukaisi heissä pakkomielteen: ”Ohi
tuosta käppänästä hinnalla millä tahansa.”
Joskus – aika usein – käy tuolla tavalla. Ohitusaikeissa ollut Volvon
tai Audin kuljettaja ärsyyntyy, kun varma saalis yrittää livahtaa
karkuun lähtemällä ohittamaan rekkaa ohituskaistan alkaessa. Volvon
tai Audin kuljettaja päättää hoidella Micran kunhan rekasta on
selvitty. Mutta Micra jatkaakin yllättäen kiihdyttämistään, vaikka
rekka on ohitettu. Kehittyy raivokas kilpailu, jossa pikkuauto yrittää
paeta isoa autoa. Teho ja kilpailijoiden hulluus ratkaisee, kumpi auto
saapuu ensimmäisenä ohituskaistan loppuun. Siinä vaiheessa, kun
autojen nopeusmittarit näyttävät jo niin suuria lukemia, ettei niitä
viitsi tässä mainita, Audin tai Volvon kuskit yleensä luovuttavat.
Korostan nyt kuitenkin yhtä asiaa. En koskaan yritä estää sellaisen
auton ohitusta, joka jo selkeästi on lähtenyt ohittamaan minua. En
siis paina kaasua pohjaan ja yritä pitkittää ohitusta silloin kun
ohittaja on vierellä. Kiilaaminen tällaisessa tilanteessa olisi paitsi
vaarallista myös laitonta. Jos jokin auto selkeästi ajaa ohitseni,
annan sen mennä – ja normaalitilanteessa annan sille jopa kohteliaasti
tilaa väistämällä lähemmäksi tien reunaa, jos on tarve. Mainitsemani
kiihdytykset ovat ennakoivia kiihdytyksiä, joilla yritän viestittää
Volvojen ja Audien kuljettajille, että ajakaa vain ohitseni jos aiotte
ajaa kovemmin, mutta muussa tapauksessa mieluimmin ei.
Mainitsemassani Jyväskylän ”mäkikisassa” en estänyt autoja tekemästä
ohitusta. Ne pääsivät aivan hyvin ohitseni. Mutta en myöskään
hiljentänyt nopeuttani kahdeksaankymppiin vaan ajoin itselleni sopivaa
ylämäkinopeutta. Alkukiihdytyksen tarkoituksena oli ollut ohituksen
”estäminen” psykologisin keinoin, sen myönnän, mutta silloin kun
ohitus lopulta varsinaisesti tapahtui, annoin sen tapahtua. Mitä
muutakaan olisin voinut tehdä. Jos ohituskaista olisi uhannut loppua
ennen kuin autot pääsevät ohitseni, olisin hidastanut vauhtia. En
olisi kiilannut ohittajia pois tieltä kuten Korpilahden rekkakuski
teki.
Pekka Miettinen
> ohitettava ei ole velvollinen hidastamaan vauhtiaan.
On tuolla tieliikennelaissa tuostakin maininta pykälässä 19.
T: Pekka
Markus Strand
> Voi esimerkiksi tapahtua niin, että auto, jonka perusnopeus/
> tavoitenopeus on hitaampi, ohittaa auton, jonka perusnopeus/
> tavoitenopeus on suurempi. Tällainen ohitus johtaa siihen, että
> perusnopeudeltaan hitaampi auto ajaa ohituksen jälkeen
> perusnopeudeltaan nopeamman auton edessä tientukkona hidastaen sen
> matkaa.
Tämähän tapahtuu vain silloin kun se tavoitenopeudeltaan nopeampi
kiihdyttää siihen tavoitenopeuteensa kovin hitaasti. Reippaasti
kiihdytys siihen nopeuteen jota aikoo ajaa. Henkilöautolla pystyy
helposti pitämään tämän nopeuden tasaisena myös hieman mäkisemmässä
maastossa.
Jos ei ole saanut kilometrissä kotteroaan kiihdytettyä 50->80 niin kyllä
menen ohitse. Seuraavat kilometrit sankari sitten saattaa kärkkyä
ohitusta, mutta tuolla kiihtyvyydellä ei taida mikään paikka riittää.
++MStr
Jukka Töyrylä
"Markus Strand" <m.nospa...@luukku.nospam.com.invalid> kirjoitti
viestiss� news:WeFmn.14595$pL1....@uutiset.elisa.fi...
> MartinMauer wrote:
>
>> Voi esimerkiksi tapahtua niin, ett� auto, jonka perusnopeus/
>> tavoitenopeus on hitaampi, ohittaa auton, jonka perusnopeus/
>> perusnopeudeltaan hitaampi auto ajaa ohituksen j�lkeen
>> perusnopeudeltaan nopeamman auton edess� tientukkona hidastaen sen
>> matkaa.
>
> T�m�h�n tapahtuu vain silloin kun se tavoitenopeudeltaan nopeampi
> kiihdytt�� siihen tavoitenopeuteensa kovin hitaasti. Reippaasti kiihdytys
> siihen nopeuteen jota aikoo ajaa. Henkil�autolla pystyy helposti pit�m��n
> t�m�n nopeuden tasaisena my�s hieman m�kisemm�ss� maastossa.
T�m� pit�� ehk� paikkansa uusilla autoilla, mutta ei tarvi menn� kovinkaan
vanhaan, yh� yleisesti liikenteess� olevaan kalustoon, kun v�h��k��n
kuljettajaa ja luottokorttia raskaammin kuormattu auto alkaa hyyty�
isompiin, jopa p��teill� esiintyviin m�kiin.
Lis�ksi on joitain autoja, joista monien on vain kertakaikkiaan p��st�v�
ohi, vaikka ne kiihtyisiv�t normaalia liikennevirtaa ripe�mminkin, ihan vaan
sen takia, mit� ne autot ovat, ihan riippumatta siit�, kuinka niill�
autoilla ajetaan.
--
Jukka T
http://faq.varas.to/
http://img221.imageshack.us/img221/6514/ptrksc8.jpg
Teemu Uusi-Esko
>
> Jos mulla olisi varaa sellaisen polttoainekustannuksiin, niin ostaisin
> jonkun vanhan rekkaveturin ja ajaisin sellaisella. Kaikki saavuttamani
> henkilöautot tuuppaisin vain ojaan puskurista tuuppaamalla..
Vanhempikin rekkaveturi menee pelkkänä naamana reilusti alle 20l/100km.
Hankkimalla riittävän vanha yksilö välttää nopeudenrajoittimen ja jos
konetehoa piisaa niin harvalla perällä saa kyllä kulkua.
-Teemu-
Teemu Uusi-Esko
> Sanomalehti Keskisuomalainen:
Media jonka uutisointiin raskaasta liikenteestä kannattaa aina suhtautua
hyvin kriittisesti.
>
> --------------------------------
>
> Vaarallinen ohitusyritys Korpilahdella
> A A
> 9.3.2010 22:24
> Anna-Maija Tuuliainen
>
> Raskasta ajoneuvoyhdistelmää ajanut mies aiheutti ohitusyrityksellään
> vaaratilanteen Korpilahdella tiistai-iltapäivänä puoli kahden aikaan.
> Vuonna 1949 syntynyt vieraspaikkakuntalainen mies lähti ohittamaan
> edellään ajanutta toista ajoneuvoyhdistelmää ysitiellä Painaanmäen
> ohituskaistojen loppupäässä.
>
> Ajoneuvoyhdistelmät olivat rinnakkain vielä ohituskaistojen loppumisen
> jälkeen. Vastaan tulleet autot joutuivat väistämään ajokaistojen
> oikeaan reunaan välttääkseen törmäyksen.
>
> Ohitusyrityksen tehneen kuljettajan epäillään syyllistyneen törkeään
> liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Hänet määrättiin väliaikaiseen
> ajokieltoon.
>
Sinnikkäät veljekset, tottavie. Tiedä sitten olenko lujastikin
väärässä, mutta olen toiminut vastaavissa tiukalle menevissä ohituksissa
niin, että jos ohittaja on selkeästi päässyt edelle, hellään kaasusta ja
päästän edelle. Jos taas ohittajalla ei sittenkään paukut riitä ja
ohituskaistan loppua lähestyttäessä tämä on vasta jossain kärryn
rinnalla, hellätköön itse. Koska useimmiten pidän isolla autolla
matkanopeuden siinä 80km/h tienoilla, aina joskus tulee joku hätähousu
jonka pitäisi päästä ohi vaikka hänellä olisi kovemmat painot ja/tai
vähemmän paukkuja, etenkin moottoritiellä missä siitä ei synny
vaaratilannetta annan kyllä ohitusyrittäjän hoidella yrityksensä
niinkuin parhaaksi katsoo, ellei pääse ohi niin en avusta häntä edelleni
vain siksi että pääsisin seuraavassa pitkässä nousussa itse
ohittelemaan. Tätä tapahtuu etenkin Ruotsissa E4:llä, korostuneesti
mäkisillä osuuksilla kuten Norrköpingistä pohjoiseen. Siinä kun
jolkottelee kohti rantaa jollain 12t kuormalla, perässä roikkuu joku
kotimaanauto kovassa kuormassa ja kovalla kiireellä. Sitten ennen
jotain ylämäkeä tämä skänker åkeri tai mikälie muu saksalaisperäinen
lähtee sillä 420hv kelkalla repimään ohitse, vain hyytyäkseen kärryn
puoliväliin. Siinä ei paljon miljöösertifikaatit paina vaikka niistä
nettisivuilla retostellaan niin että henkselit on lujilla.
-Teemu-
Antti-Juhani Kaijanaho
> MartinMauer wrote:
>> Sanomalehti Keskisuomalainen:
>
> Media jonka uutisointiin raskaasta liikenteestä kannattaa aina suhtautua
> hyvin kriittisesti.
Kaikkien tiedotusvälineiden kaikkiin uutisiin tulee suhtautua hyvin
kriittisesti.
Tämä nyt käsittelyssä oleva juttu on lähes sanasta sanaan poliisin
päivittäistiedotteesta.
--
Mr. Antti-Juhani Kaijanaho, Jyvaskyla, Finland
MartinMauer
joten kirjoitin etukäteen vastaukseksi seuraavan lisäselostuksen.
Mutta missä ne vihaiset kirjoitukset ovat? Etten olisi tehnyt aivan
turhaa työtä "julkaisen" selittelyni nyt kuitenkin (ei kannata lukea).
Aivan kuten rikkaan on vaikea kuvitella, miltä tuntuu olla köyhä,
"normaalikokoisella" autoilla ajavan on vaikea kuvitella, miltä
maantie näyttää pienen auton ratin takaa.
Muutama vuosi sitten lehdessä oli uutinen, jossa kerrottiin Nissan-
kuskin kiilanneen Mersun ojaan ja hakanneen sen lommoille. Jossakin
lehdessä mainittiin, että hakkaajan auto oli Nissan Micra. Tässä
artikkelikopiossa puhutaan kuitenkin vain Nissanista.
http://83.150.87.28/showpost.php?p=1410048&postcount=1517
Keskiluokkaisen auton kuljettajan on ilmeisesti täysin mahdotonta
ymmärtää tuollaista käytöstä puhumattakaan, että hän hyväksyisi sen.
Foorumien kommenteissa (joita vielä löytyy) ei myöskään paljon
ymmärrystä heru. Tuossa edellä linkitetyssä kommentissa esimerkiksi
arvellaan raivokohtauksen taustoista näin: "Muistakaa sitten, että
ostatte riittävän ison ja kalliin auton egollenne, muttei kuitenkaan
niin isoa, että se häiritsisi niitä, jolla ei ole riittävää autoa
omalle egolleen."
Tuollaisten kommenttien valossa on ehkä vaikea uskoa, että ainoan
julkisuudessa näkyneen mersunhakkaajaamiehen tekoa jossakin määrin
ymmärtäneen kommentin kirjoitti Helsingin Sanomien naistoimittaja
kolumnissaan. Valitettavasti en leikannut juttua talteen. Toimittaja
kertoi itse ajavansa Nissan Micralla ja ymmärtävänsä niitä tunteita,
jotka saivat miehen käymään Mersun kimppuun. Niin nöyryyttävästi
isojen autojen omistajat kohtelevat maantiellä pieniä autoja ja näistä
autoista nimenomaan Nissan Micraa.
Micra on maanteiden yleinen sylkykuppi - ja tuhkakuppi!
Kuinka usein tavalliseen keskivertoautoon tumpataan tupakka jossakin
parkkipaikalla. Ei taida olla kovin yleistä. Mutta Micra kelpaa
tuhkakupiksi. Kun pysäköin Micran pari vuotta sitten huoltoaseman
pihaan käydessäni ostamassa öljyä, parkkipaikalla tupakoineet miehet
olivat sillä aikaa tumpanneet natsansa Micran tuulettimen ritilään. En
huomannut tapausta, mutta kun lähdin ajamaan, auton sisällä haisi
samalle mille tuhkakuppi haisee. Meni viikkoja ennen kuin haju
vähitellen haihtui. Kun myöhemmin pesin autoa, löysin tupakan jäänteet
tuulettimen ilmanottoritilästä.
Syy Microjen inhoamiseen on luultavasti se, että auto on pieni ja
halpa ja ulkomuodoltaan ruma, ja sillä ajaa usein keski-ikäinen ruma
nainen hitaasti keskiviivalla muiden tientukkona. Microja on riittävän
paljon, joten automallista voi tulla yleinen vihan kohde. Micrassa ei
ole mitään sympaattista toisin kuin vaikka Kupla-Volkkarissa tai
"Rätti-Sitikassa", jotka ovat myös pieniä ja hitaita autoja.
Tavallisesti Micrat ovat sen tyyppisessä käytössä ja sen tyyppisillä
omistajilla, että niillä ajetaan vuodessa aika vähän. Voi siis olla
mahdollista, että kaikki omistajat eivät huomaa autoonsa liittyvää
vihattavuustekijää, varsinkin jos ja kun he kuuluvat niihin
kuljettajiin, jotka välttävät kaikenlaisia "tilanteita". Mutta
Helsingin Sanomien naistoimittaja oli huomannut automalliin
kohdistuvan halveksunnan.
Minä sekä autoni muut käyttäjät ja matkustajat olemme tietysti
huomanneet, miten ylimielisesti Micraan suhtaudutaan. Omalla
kohdallani tilannetta pahentaa ratkaisevasti suuri ajomäärä (auton
mittarissa on 540000 kilometriä, joista suurin osa minun ajamiani) ja
se, että ajan Micralla kuin se olisi Porsche. Vaikka ikäviä tapauksia
ei sinänsä esiintyisi kovin usein, niitä kuitenkin kertyy kilometrien
karttuessa.
Erityisesti ajotyylin ja auton ristiriita saa keskiluokkaisten autojen
kuskien raivon esille. He eivät voi hyväksyä sitä, että jokin
halveksittava pieni ruma käppänä ei tiedä paikkaansa maanteiden
alimmassa kastissa vaan luulee olevansa tasa-arvoinen muiden kanssa.
Nopeusrajoitukset ovat samat niin Volvoille kuin Microillekin, joten
periaatteessa autojen ainakin tässä suhteessa pitäisi olla tasa-
arvoisia. Mutta nopeusrajoitukset eivät ratkaisekaan asiaa vaan auton
koko ja teho ja hinta.
Moni todennäköisesti ajattelee, että höpö höpö. Mitään autojen
luokkajakoa ei ole. Kaikki on pelkkää mielikuvitusta (jos
kirjoittaisin Suomi 24 -foorumilla, mainittaisiin lääkkeiden
ottamisesta ja muusta tämän tyyppisestä).
Kyllä luokkajako on. Tiedän sen siitä, että olen ajanut muillakin
autoilla ja pystyn siten vertailemaan tilannetta. Auton koko ratkaisee
yllättävän paljon. Kun muutama vuosi sitten vielä ajoin silloin
tällöin Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham -henkilöautolla, huomasin
miten paljon kunnioittavammin siihen suhtauduttiin esimerkiksi
Helsingin liikenteessä kuin pienempään autooni Peugeot 205:een.
Oldsmobilella sai tehdä melkein millaisia töppäyksiä tahansa, eivätkä
muiden autojen torvet soineet. Peugeotilla riitti jokin pieni
huolimattomuus, ja johan alkoi torvisoittokunta pitää meteliä. Ja
Micra on arvostuksessa vielä monta astetta Peugeot 205:n alapuolella.
Sillä ei muita ärsyttääkseen tarvitse tehdä muuta kuin että se on
olemassa.
Sain uuden muistutuksen autojen luokkajaosta, kun ostin toissa syksynä
käytetyn Peugeot 405:n. Ajoin sillä vuoden aikana noin 22000
kilometriä ja suorastaan järkytyin siitä erosta miten siihen
suhtaudutaan liikenteessä verrattuna Micraan. Vaikka 15 vuotta vanhan
Peugeotin statusarvo on olematon, pelkästään se, että Peugeot ei ole
pienintä kääpiösarjaa eikä Pininfarinan muotoilemana myöskään
maanteiden rumimpia autoja, nostaa sen tavallisten keskiluokkaisten
autojen sarjaan. Jos autoyksilö vielä sattuu olemaan siistissä
kunnossa, se parantaa asiaa. Eivät kaikki ihmiset tunne automallien
ikiä.
22000 kilometrin aikana Peugeotille ei soitettu torvea liikenteessä
kertaakaan! Tämä tuntuu täysin käsittämättömältä, koska vuoden mittaan
Micralle soivat autojen torvet niin monesti, ettei tapauksia viitsi
edes laskea. Viimeksi tällainen torvensoitto tapahtui Helsingissä
viime torstaina, kun jarrutin keltaiseen liikennevaloon, joka oli
vaihtumassa punaiseksi. Takana ajavan mielestä valoista olisi kai
vielä ehtinyt. Syyllistyin tekoon, jonka Micraa ajava keski-ikäinen
nainen todennäköisesti tekee, eli muiden tiellä kulkijoiden
häiritsemiseen ylivarovaisuudella ja ylilaillisuudella. Se oli
poikkeuksellista ja johtui ehkä enemmän arviointivirheestä kuin
halusta noudattaa lakia (olin ajanut sitä ennen turhan monta kertaa
risteyksien läpi "pitkillä keltaisilla"). Kun valo vaihtui vihreäksi,
takana töötötellyt auto ampaisi heti toisen kaistan kautta ohi ja
kiihdytti mielenosoituksellisesti kohti Lasipalatsia - juuttuen
kuitenkin jo seuraaviin valoihin.
Millaisissa tilanteissa olen huomannut eron Micran ja Peugeotin
välillä? Esimerkiksi kaistanvaihdossa kaupungissa. Kun panin kerran
Peugeotin vilkun päälle aikomuksenani vaihtaa kaistaa, takana ajava
taksi - siis TAKSI - hidasti vauhtia ja antoi tietä. Micralla
ajaneena en meinannut uskaltaa vaihtaa kaistaa, vaikka tilaa olikin.
Hoin vain itsekseni, että ei voi olla totta, ei voi olla totta. Eihän
tällaista tapahdu tässä maailmassa. Kun Micrassa panee vilkun päälle
vaihtaakseen kaistaa, saa osakseen raivokkaita töötötyksiä. Tuossa
Peugeotin tapauksessa syy kaistanvaihtoon oli se, että
oikeanpuoleisella kaistalla ei voinut ajaa pidemmälle kadun varteen
pysäköityjen autojen takia. Micralla oli tottunut tuollaisessa
tilanteessa siihen, että siinä oikealla kaistalla odotetaan pysäköidyn
auton perässä kiltisti niin kauan kun koko maailman liikenne on mennyt
ohi. Vasta sen jälkeen on Micran vuoro. Se, että jokin taksi yllättäen
hidastaisi ja antaisi Micralle tilaa, on ajatuksena täysin mahdoton.
Mutta Peugeotille taksi antoi kohteliaasti tilaa. Se tuntui aivan
uskomattomalta. Ja se tuntui hyvältä. Itsetunto kohosi heti pari
pykälää, kun koki olevansa tasa-arvoinen muiden tienkäyttäjien
kanssa.
Kerroin nuo tapaukset vain yksittäisinä esimerkkeinä. On tapahtunut
paljon muutakin, josta olen saanut varmuuden siitä, että erikokoisia
ja erimerkkisiä autoja kohdellaan maantiellä eri tavalla.
Kun on ajanut yli puoli miljoonaa kilometriä autolla, joka kuuluu
arvostuksessa maanteiden alimpaan kastiin ja johon suhtaudutaan
halveksien, alkaa nähdä tilanteet eri tavalla kuin jos olisi ajanut
samat kilometrit jollakin arvostetulla autolla.
Micralla taistelee niistä viimeisistä itsearvostuksen rippeistä mitkä
vielä ovat jäljellä. Kiihdys ylämäen ohituskaistalla muiden autojen
ohituksen vaikeuttamiseksi saattaa tuntua täysin järjettömältä teolta
jonkin keskiluokkaisen auton kuljettajan näkökulmasta - ja varmaan se
objektiivisesti ajatellen järjetöntä onkin. Mutta Micran ratin takana
tuollaisen tilanteen kokee ja näkee eri tavalla. En usko, että kukaan
tätä ymmärtää, mutta selitinpä nyt kuitenkin.
Otto J. Makela
> Micra on maanteiden yleinen sylkykuppi - ja tuhkakuppi!
Minussa on varmaan jotakin vikaa, mutten huomannut mitään tälläista
ongelmaa kun vielä muutama vuosi sitten ajelin avoanopin Micralla.
Ehkä syynä sitten oli ettei siinä ollut se kaikkein vaatimattomin ja
vanhin korimalli, tai sitten kyse oli ajotavastani -- ajoin sillä aivan
yhtä sporttisesti kuin ajan muillakin autoilla.