Jaa.. mitenhän se aikoinaan autokoulussa meni.. ;)
1. ajetaan seuraavassa ruudussa olevan auton rinnalle jättäen vajaa metri
tilaa autojen väliin ja niin, että takapuskurit ovat samalla kohdalla.
2. käännetään pyörät linkkuun
3. peruutetaan kunnes takana olevan auton keula näkyy kokonaan kuskin
peilistä
4. suoristetaan ohjaus
5. peruutetaan, kunnes etupuskuri on edessä olevan auton takapuskurin
kohdalla
6. käännetään pyörät linkkuun
7. peruutetaan, kunnes auto on ruudussa
Tai jotain sinnepäin, käytännössä vähän sulavammin..
Asiantuntijat voinevat täydentää/korjata.
Opi autosi kääntösäde eli käytännössä 'kääntyvyys' ! Minulla oli 10 v. BX,
mikä kääntyi ketterästi. 1 v. olen nyt ajanut Xantialla, ja vasta vähitellen
tottunut sen 'kankeuteen' !
T. Matti
Keula näkyy kokonaan? Jos kuitenkin käännetään vain niin paljon, että
auto on menossa noin 45 asteen kulmassa sinne ruutuun. Tai makuasia tämä
kaiketi on.
Sami
--
http://www.kolumbus.fi/sami.nordlund/
mailto:sami.n...@kolumbus.fi
PGP key available on my web page
End of message, stop reading.
Piirrä tuosta kuva (itse piirsin).. aika lähellä itseasiassa 45 astetta.
-sQ
"Jouko Luhtala" <meloo...@hotmail.com> wrote in message
news:addnhj$pdp$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
treenaa muovisilla liikennetötteröillä jollain tyhjällä parkkipaikalla
niin ei naarmuunnu oma eikä muiden auto harjoitellessa.
Ainoa varsinainen juttu, jonka olen oppinut autokoulun jälkeen on
kääntäminen reilusti.
Taskuun ei kannata hivuttautua mahdollisimman loivilla käännöillä vaan auto
käännetään reiluun kulmaan ja suoristamisen voi vastaavasti aloittaa
(yllättävän) aikaisin - jo siinä vaiheessa kun etupääsi on vielä edellisen
auton takaluukun kohdalla.
Ja kuten joku jo sanoikin: pyörittele autoa niin, että opit sen kääntösäteen
ja mitat.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen toisinaan "tipahtaa" kerralla kohdalleen,
toisinaan menee melkoiseksi vekslaamiseksi...
MR
Ei missään nimessä. Kannattaa aina valita joku kapea ja vilkas
yksisuuntainen tie. Sitten etsit pienen raon kadun viereltä, ajat
tyynesti sen ohi ja lyöt jarrut pohjaan. Sitten välittömästi pakki
päälle niin että takana oleva letka ymmärtää lähteä peruuttelemaan.
Siinä sitten veivaat muutaman minuutin sellaisilla 0.5-asteen
korjauliikkeillä, kunnes saat auton lopulta kieroon ja metrin päähän
jalkakäytävästä. Muista peruuttaa niin paljon, ettei taakse parkkeerattu
auto pääse enää lähteämään ;)
Lopuksi voit vielä mennä takapenkille ropaamaan jotain, mutta muista
jättää kuskinpuoleinen ovi auki niin ettei kukaan pääse ohittamaan ;)
Noin se taisi autokoulussa mennä. Käytännössä tosin vähän eri asia, kun ei
opettaja ole valitsemassa sopivaa tilaa, johon varmasti tuolla menetelmällä
pääsee.
"Jouko Luhtala" <meloo...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:addnhj$pdp$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Jouko Luhtala wrote:
>
> Löytyykö taskuun peruuttamisen taitajilta hyviä neuvoja aloittelijalle ?
Suuntaa peilit niin, että niistä näkee hyvin. Opettele sitten katsomaan
peileistä niin, että tiedät, mitä niistä näkyy (ja mitä ei... ).
Ajetaan ensin niin lähelle seuraavaa autoa, kun uskalletaan. SItten
lähdetään peruuttamaan suoraan, kunnes oman auton takapyörä on viereisen
takapuskurin kohdalla, jolloin ruorista kaikki oikealle. Peruutetaan,
kunnes taustapeilstä näkyy suunnilleen puolet ( oikea puoli ) edellisen
auton nokkaa jolloin jatketaan peruutusta ja samalla käännetään ruori
suoraan. Sitten, kun oman auton etupää on menossa toisen auton takapään
ohi, käännetään ruori täysin vasemmalle. Jatketaan peruutusta, kunnes
oma auto on kadunsuuntaisesti. Jos auto on liian lähellä jompaa kumpaa,
ajetaan ( yleensä ) eteenpäin, mutta tarkkaillen tiannetta niin, että
sekä takana-, että edessä on suunnilleen yhtä paljon tilaa, ellei jompi
kumpi sitten ole jonossa etummaisena tai takimmaisena, jolloin tilaa voi
jättää vähemmän. Nuo em. ohjeet ovat suuntaa antavia; mm. peruutettaessa
oman auton takapyörä saattaa osua kanttikiveen, jolloin ohjausliikkeet
saavat olla loivempia tai päinvastoin. Nämä on vain opittava arvioimaan.
Vilkasliikenteisillä kaduilla ei kannata aina pysäyttää keskelle
liikennettä ja yrittää siitä pakittaa autojen väliin, vaan käyttää ns.
jenkkityyliin jalkakäytävää, jos autossa ei ole nykytyyliset matalat
littanarenkaat ja kanttikivi ei ole kovin korkea. Ajaa varovasti (
etenkin varoen jalankulkijoita !) sen paikan "läpi" johon on aikomus
parkkeerata jalkakäytävälle edelläolevan auton viereen. Sitten pakittaa
varovasti autojen väliin. Eipä ole tientukkona, jos ensimmäisellä
kerralla ei osukaan. Tässä on ongelmana se, että usein, kun on
pakittanut perässäolevan auton lähelle, oman auton rengas putoaa pois
kanttikiven päältä ja saattaa tuupata omaa autoa yllättäen vaarallsen
lähelle perässäolevaa. Eli koko operaatio on ikään kuin peilikuva kadun
puolelta peruutettaessa.
-Pentti
Äh. Tosimiehet ei käytä mitään kässäreitä. Sitäpaitsi kässärin kanssa
tuo vauhdin annostelu on vähän vaikeaa kun asfalttien pito vaihtelee,
voi takapään ripustukset vähän kärsiä jos kolauttaa kunnolla kadun
reunaan. Reipas kääntö, sitten jalkajarrulla hillitään etupyöriä ja
annostellaan kaasua sen verran että takapää kääntyy ruutuun, ja jarrua
annostelemalla voi hienosäätää etupään kadun reunaan. Vaatii tosin
takavedon ja pitävän lukkoperän sekä kesällä jonkunlaisen moottorin.
Tuomas
Jos tarkoitus ei ollut harjoitella inssiä varten vaan vain päästä
parkkiin, niin sellaisilla autoilla joissa on kääntyvät etupyörät
(esim. takaveto-Volvot, Chevy Caprice...) onnistuu usein nopeammin kun
ajaa etuperin ruutuun nokka ensin reippaasti jalkakäytävälle ja
oikaisee vain siitä. Hämmästyttävän lyhyeen paikkaan menee näinkin;
pitää vain olla sen verran tilaa, että perä mahtuu kerralla ruudun
sisälle, koska vekslaamalla se ei sieltä enää näin päin mukaan tule.
Ei tuossa varsinaisessa taskuhommassa oikein auta kuin treenata ja
treenata, ja nimenomaan sillä autolla jolla sen joutuu tekemään. Itse
olen ajanut aina kookkailla autoilla, ja mulla on suuria ongelmia
uskoa missä kohdassa pystyperäkirppujen takalauta loppuu. Tuo
5.6-metrinen menee paljon näppärämmin, vaikka puuttuva oikeanpuoleinen
sivupeili vähän hidastaa kun pitää vielä varoa valkosivurenkaita.
Taskuhommassa pitää muutenkin näyttää vilkkua, hidastaa, ja
kaikenkaikkiaan kyrpiinnyttää takanatuleva hyvissä ajoin, jotta tajuaa
mennä heti ohi eikä jää nussimaan sinne taakse ja tukkimaan koko
projektia. Muistan kerrankin kun yritin pimeällä päästä taskuun,
näytin vilkut ja muut hyvissä ajoin, pysäytin sopivaan kohtaan ja
eikös joku tampio paku ole lähes perseessä kiinni. Valuttelin
sellaisen metrin eteenpäin edelleen vilkku päällä, ja dorka tulee
perässä (koko ajan oli tilaa ohittaa). Pysäytin sitten ja panin
pakkivalon päälle. Siellä se seisoo edelleen. Avasin ikkunan ja näytin
kädellä, että ala nyt mennä. Ei edistystä (olisikohan peräti
väläytellyt pitkiä, en muista). Juuri kun olin avaamassa ovea ja
lähtemässä kyselemään että mikä *ttu nyt oikein maksaa, se lopulta
lähti ohi. Ei ymmärrä.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Itse ajan tyhjän ruudun edessä olevan rinnalle, kunnes näen sen
takakulman oikeasta peilistä. Näin voi ahtaaseen rakoon päästä ilman
että on vaaraa kolhia edessä olevaa pysäköityä autoa.
Kääntämisen jyrkkyys/loivuus riippuu miten pieneen tilaan se on
mahdutettava. Jos käännät liikaa, osuu takapyörä reunakiveen ja
silloin ei auta muuta kuin ajaa ulos ruudusta ja uusi yritys...
Oikaisun aloitan yleensä silloin kun peileistä katsoen peräpää on
linjassa takana olevan kanssa (edellyttäen että se on pysäköity kadun
reunaan, eikä puoli metriä reunakivestä).
Peruutettaessa vaatii kyseiseen autoon tottumista että osaa arvioida
etäisyyden. Esim. omassa autossani etäisyys takanaolevaan on sopiva
kun konepeltiä ei näy enään taustapeilistä.
>Kaikkien näiden vuosien jälkeen toisinaan "tipahtaa" kerralla kohdalleen,
>toisinaan menee melkoiseksi vekslaamiseksi...
Samat sanat. Kotiseudullani ei paljon muita paikkoja olekaan kuin
kadunvieruspaikat. Harjoitusta on siis tullut, mutta silti peruutus
menee välillä pieleen jos kääntämisen ja oikaisun ajoittaa väärin.
Jos liikennettä ei kadulla kovin paljon ole niin mieluummin uusi
yritys kuin vekslausta ja ratin vääntöä laidasta laitaan.
> Ajetaan ensin niin lähelle seuraavaa autoa, kun uskalletaan. SItten
> lähdetään peruuttamaan suoraan, kunnes oman auton takapyörä on viereisen
> takapuskurin kohdalla, jolloin ruorista kaikki oikealle. Peruutetaan,
Tässä kohtaa nenä osoittaa suunnilleen oman auton nokkaa kohti, vahtien
ettei tule huitaistua etupuskurilla vasemmalla puolen parkissa olevia.
Silloin kun operaatio tapahtuu kapealla yksisuuntaisella kadulla,
ja kummallakin puolen on pysäköintiä.
Nimim. siellä vasemmalla pysäköivä.
Kai se nyt menee enemmän kerralla sisään eikä useammalla yrittämisellä?
Meinaan vaan, että jos on sama auto, jonka mittoihin on tottunut ja
taskuun peruutuksen ihmeellisyyden kerran oppinut kunnolla, niin eihän
siinä pitäisi sitten mitään ihmeellistä olla. Eihän?
<omaa kehua>
Itse aikoinani onnistuin autokoulussa vetäisemään MANin kerralla
ruutuun. Sitten yritettiin toisen kerran toiseen paikkaan, jonka sai
itse valita ja taas meni laakista. Ope sanoikin sitten tässä vaiheessa,
että lopetetaan nyt jo tämä ja ajellaan muuten vain. Kerran harjoittelin
ilkeyksissäni linja-autolla täällä Porin linaja-autoasemalla. Sattui
olemaan sopiva rako, joten vetäisin sen sinne peruuttaamalla kylmän
rauhallisesti, ja kerralla. Katsojiakin sain välittömästi, kun aloin
peruuttelemaan, ja yksi kauemmin bussia ajanut kollega sanoi, ettei
olisi ikinä uskonut, että onnistun tuollaisessa tempussa.
</omaa kehua>
Tässä yhteydessä kannattaa mainita vanha hyvä keino, joka toimi joissakin
paikoissa kaupungeissa.
Jos vieressä on näyteikkuna (tai vastaava), niin sitä kannattaa käyttää
peilinä ja katsella sieltä niitä oman auton mittoja.
-Matti-
http://www.saunalahti.fi/~jylppy69/Parking.mpeg
"Jouko Luhtala" <meloo...@hotmail.com> wrote in message
news:addnhj$pdp$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Ah, jackie chanin 'who am i' muistaakseni. Go jackie, go !
--
Pekka
Oman ja takanaolevan auton varjo toimii myös aurinkoisella ilmalla.
--
* Marko Nyby - IRL: Tampere/Finland - http://www.tj.tut.fi/ *
A: Osaatko ladata älykorttia? K: En osaa. Mutta mulla on tässä tällainen
kone, joka osaa (näyttää sormellaan rahastuslaitetta). Onneksi tuli mukaan
More @ www.nekalanhalli.org
"Tuomas Eerola" <t...@luukku.com> kirjoitti
viestissä:3CFB3B05...@luukku.com...
>Opi autosi kääntösäde eli käytännössä 'kääntyvyys' ! Minulla oli 10 v. BX,
>mikä kääntyi ketterästi. 1 v. olen nyt ajanut Xantialla, ja vasta vähitellen
>tottunut sen 'kankeuteen' !
Pelottaa ajatellakin Xantian kääntösädettä...vanhempien BX:llä sillon
tällen ajelleena tuntuu aina, että se ei käänny yhtään mihinkään :)
Parkkiruutuun kääntäessäkin ei meinaa millään taittua vaikka omasta
mielestään alkaa kääntämään ihan liian aikaisin.
Teemu
>Löytyykö taskuun peruuttamisen taitajilta hyviä neuvoja aloittelijalle ?
Ei tiedolla, ei taidolla, vaan tuurilla. Siltä se ainakin aika monella
näyttää, ku noita suorituksia kattelee.
Teemu
Jos tulee tilaisuus, yritä peruuttaa jollain vanhalla koppi-Larssilla.
Hiacekin kääntyy pienemmässä. Lada ei käänny vaan kaartaa...;-)
-Pena
Muistan elävästi ensimmäisen ajokertani Volvon 240sellä. Auto oli varmaan
metriä pidempi kuin silloinen japanilainen riisikuppini, mutta kääntyi
varmaan viisi metriä pienemmällä kääntösäteellä ;-)
--
Peku
PenttiL wrote:
Well!
Pahin, jota olen ajanut ja yrittänyt kääntää, on joku GMC'n pieni kuorma-auto.
Automaattilaatikko auttoi, mutta VOI sitä vekslaamista !
T. Matti
Joo-o taitaa Xantia vaatia sitten jalkapallokentän kääntyäkseen kun musta
myös BX tuntui jo tosi huonolta kääntymään. Vertailun vuoksi nykyinen Saab
900 CD (5m) taipuu koulun parkkiksen ruutuihin paljon näppärämmin kuin
entinen BX.
.. Manu Ylhäinen (manu.y...@nebula.fi)
.. http://altair.nebula.fi
.. http://saab.zulf.org
>olemaan sopiva rako, joten vetäisin sen sinne peruuttaamalla kylmän
>rauhallisesti, ja kerralla. Katsojiakin sain välittömästi, kun aloin
>peruuttelemaan, ja yksi kauemmin bussia ajanut kollega sanoi, ettei
>olisi ikinä uskonut, että onnistun tuollaisessa tempussa.
></omaa kehua>
Tervetuloa vaan kaikki kiinnostuneet Forssaan 27.-28.7.2002 katsomaan miten
peruutetaan taskuun
kuorma-auto, linja-auto, täysperävaunu ja puoliperävaunu.
-VR-
> Muistan elävästi ensimmäisen ajokertani Volvon 240sellä. Auto oli varmaan
> metriä pidempi kuin silloinen japanilainen riisikuppini, mutta kääntyi
> varmaan viisi metriä pienemmällä kääntösäteellä ;-)
Riisikupissa oli varmaankin erinäisiä vetoniveliä haittaamassa ohjaavien
pyörien toimintaa. Volvo 240:n etupyörät ovat tietääkseni oikeaoppisesti
ohjaamista varten ja takapyörät hoitavat auton liikuttelun pituussuunnassa
:-) Mitenkään muuten ottamatta kantaa ikuiseen etu/takaveto kiistaan.
T: Rippe
-erkki-pekka--
av 3320mm ja taipuu ahtaaseenkin taskuun;-)
"Rekanen" <Rek...@surfeu.fi> wrote in message
Tuon tempun haluaisin sinun tekevän BX:llä (insert a smiley).
--
tompy, 241.2 on your FM-dial
> Tuo rupes kiinnostamaan, kerrotko lisää, onko linkkiä tms, kiitos!
>
> -erkki-pekka--
> av 3320mm ja taipuu ahtaaseenkin taskuun;-)
>
>
Kyseessä on Rahtareiden SM-ajotaitokilpailu joka järjestetään joka vuosi
jossain päin suomea. Syksymmällä on Saksassa MM-kisat. Rahtareitten
sivuilta löytyy jotain aiheesta, esim. viime vuoden tuloksia.
-MOI-
Kiitti tiedosta, näytti vaan karsinnat jo menneen sivu suun;-)
-erkki-pekka--
Volvo 240 kääntösäde 9,5m. Eipä löydy voittajaa nykyautoista.