On 21.1.2018 19:03, MStr wrote:
> Joku toinen on voinut vähentää jarrustusmatkaa enemmän vähentämällä
> nopeuttaan, ja ajaa silti vielä sinua nopeammin.
Hyvä pointti. Kyllähän 130 kesänopeudesta pudotus 90 talvinopeuteen on
isompi pudotus kuin minun 84 -> 76.
> Minusta mielenkiintoisempi kysymys on miten suhtaudutaan eri nopeutta
> ajaviin. Kun joku saavuttaa 80km/h rajoituksella 76km/h ajavan niin mitä
> tapahtuu? Mukautuuko tuo saavuttaja vai ohittaako? Avustaako
> "alinopeutta" ajava ohituksessa vai ei?
Monesti tuntuu, että minut saavuttava autoilija yrittää "työntää"
minulle lisää vauhtia. Liimautuu oikein provosoivan lähelle
takapuskuria, varmistaakseen että huomaan hänet, vaikka olen toki
huomannut jo silloin kun näkyvyys sen sallii. Kun kuitenkin jatkan
eleettömästi samaa vakionopeutta, niin yleensä nuo perskärpäset
päättävät jättäytyä kauemmas taakseni ja tyytyvät kohtaloonsa. Jotkut
toki pyrkivät ohitseni, vaikka edessäkin on tiivis jono
silmänkantamattomiin. Jotkut eivät hyödynnä ilmiselvää
ohitusmahdollisuuttakaan, vaan jatkavat perseessä roikkumista, jolloin
minä ryhdyn rohkaisemaan ohitusta.
Jos taas itse saavutan hyvällä kesäkelillä rekan ja rajoitus sallisi 100
km/h, niin puntaroin kyllä tarkkaan että lähdenkö ohittamaan. Jos tiedän
loppumatkan rajoitukset sellaisiksi että saattaisin 10 min päästä olla
rekan jaloissa 80 km/h matkanopeudellani, jätän ohittamatta. Jos tiedän,
että se ainoa hyvä ohituspaikka on vasta jossain 20 km päässä ja sitten
30 km päässä olisin jo itsekin kääntymässä moottoritielle, niin jätän
ohittamatta. Vieraillakin reiteillä vilkaisen yleensä navigaattoriin
ohitusta harkitessani, että onko seuraavaan kääntymiseen vielä 50 km vai
10 km. Saatan myös tiedustella matkakumppaneilta, että olisiko tarvetta
kusitauolle, jolloin voin ohituspaikan sijaan ryhtyä kyttäämään mukavan
suojaisaa metsäautotietä.
Palataanpa taas pimeään ja liukkaseen tammikuuhun... Tänäänkin ohitseni
meni säkkipimeässä ja kiiltävän jäisellä asvaltilla ylämäessä eräs
sankari noin 100 km/h ohitusnopeudella. Hän kääntyi omakotitaloalueelle
jo pari minuuttia myöhemmin, joten säästöä matka-ajassa ehkä 30 sek.
Ohitus oli mielestäni niin riskialtis, etten jaksa ymmärtää mitä
tuollaisen kuskin päässä liikkuu. No, onneksi hän jatkoi ohitustaan
riittävän kauas eteeni ja onneksi ei vielä ihan oltu siellä katveisessa
mutkassa, niin omaa turvallisuuttani en kokenut pahasti vaarannetun,
enkä siten vilkutellut valoja tai muutenkaan osoittanut mieltäni.
Ihmettelemään jäin kuitenkin, että kuinka uskaltaa pimeällä ja
liukkaalla tuollaista vauhtia ajella. Jos juuri sopivalla hetkellä olisi
lähtenyt auto lapasesta (esim. hirven väistö), niin olisihan se voinut
minutkin kilkata tieltä metsään.
> Minua ärsyttää ne jotka ajavat 20 alle rajoituksen mutkissa ja
> kiihdyttävät kaikissa ohistuspaikoissa. Ajaisivat tasaista nopeutta tai
> mahdollisesti antaisivat tietä tai ainakin avustaisivat ohituksissa jos
> eivät halua ajaa rajoituksien tai edes muun liikennevirran mukaan.
Tiedän monia mutkaisia teitä, joissa on 60 km/h rajoitus, mutta
jyrkimpiin mutkiin ja mäen harjanteisiin en uskalla ajaa kesälläkään 40
km/h, koska "lastenvaunut ja kultainen noutaja". Suorilla tottakai
uskallan ajaa rajoituksen mukaan. Jos vedän jo valmiiksi 10 auton jonoa
perässäni, niin miksi ihmeessä hidastelisin suoralla kerätäkseni enemmän
autoja jonon hännille? Jos jollekin ei tämmöinen "seilaava" ajonopeus
kelpaa, niin ajakoon suoralla reilusti ohitseni ja riskeeratkoon oman
terveytensä ja ajokorttinsa. Kyllä mä lupaan pysähtyä vittuilemaan, jos
seuraavan mutkan takana tuo auto onkin keskellä ajokaistaa hätävilkut
päällä ja hirvi sylissään.
Minulle se pysähtyminen ei tee edes tiukkaa, kun varaudun joka ikisessä
mutkassa että sen takana voi olla pahakin yllätys. Tänään viimeksi tuli
tukkirekka vastaan täällä kapealla soratiellä, jossa niitä ei kuitenkaan
ihan jatkuvasti liiku. Loiva mutka, jossa huono näkyvyys ja monilla
yleensä vauhtia reippaanlaisesti. Tukkirekka tuli ehkä 20 km/h ja minä
ehkä 30 km/h. Aavistin jo valonkajosta, että jotain siellä tulee
vastaan, mutta vasta puolessa välissä mutkaa näin että tällä kertaa
tuleekin vastaan sellainen ajoneuvo, jonka kohtaamista ei kannata edes
yrittää. Tukkirekka pysähtyi ensin, minä näin että hän älysi jättää
naapurin pihaliittymän minua varten, joten vilkku päälle ja aivan rekan
keulan edestä sinne.
> Itse päästelen nopeampia ohitse jos ajan alle tiekohtaisen rajoituksen,
> muulloin yleensä en.
Nyt olet juuri sen saman ydinkysymyksen äärellä, johon kaipasin
mielipiteitä ketjun aloitusviestissäni. Jos mä syyspimeällä köröttelen
73 km/h todellista nopeutta (80 alueella) niin onko se sellainen
alinopeus, että mun pitäisi päästellä nopeampia edelleni? Eli saako
olosuhteet vaikuttaa, vai "pitääkö" aina ajaa rajoitusnopeutta? Entä jos
mun edellä muutkin köröttelevät 73 - 75 km/h, niin vieläkö mun pitää
päästää takaa lähestyvät siihen väliimme? Entä jos edellä menee tiivis
pitkä jono kuuttakymppiä, kun mulla olisi omakin tavoitenopeus 73 km/h,
mutta jätän reilun turvavälin odotellessani mahdollisuutta palata
tavoitenopeuteeni... onko tuo turvaväli mielestäsi sitä varten että
siihen voi takaalta ryntäillä? Vai sitä varten, että siihen voi vaikka
kolmion takaa liittyä liikennevirtaan?
Mainittakoon, että "viisykkösellä" Kirkkonummi-Siuntio on melko paljon
keltaviivaa ja vastaantulevaa liikennettä, joten ohitusmahdollisuuksia
ei juuri muuten tarjoudu, ellei edellä ajava pysähdy bussipysäkille tai
muulla tavoin haihdu olemattomiin.
-Asko