On 21.1.2018 19:03, MStr wrote:
> Joku toinen on voinut vähentää jarrustusmatkaa enemmän vähentämällä 
> nopeuttaan, ja ajaa silti vielä sinua nopeammin.
Hyvä pointti. Kyllähän 130 kesänopeudesta pudotus 90 talvinopeuteen on 
isompi pudotus kuin minun 84 -> 76.
> Minusta mielenkiintoisempi kysymys on miten suhtaudutaan eri nopeutta 
> ajaviin. Kun joku saavuttaa 80km/h rajoituksella 76km/h ajavan niin mitä 
> tapahtuu? Mukautuuko tuo saavuttaja vai ohittaako? Avustaako 
> "alinopeutta" ajava ohituksessa vai ei?
Monesti tuntuu, että minut saavuttava autoilija yrittää "työntää" 
minulle lisää vauhtia. Liimautuu oikein provosoivan lähelle 
takapuskuria, varmistaakseen että huomaan hänet, vaikka olen toki 
huomannut jo silloin kun näkyvyys sen sallii. Kun kuitenkin jatkan 
eleettömästi samaa vakionopeutta, niin yleensä nuo perskärpäset 
päättävät jättäytyä kauemmas taakseni ja tyytyvät kohtaloonsa. Jotkut 
toki pyrkivät ohitseni, vaikka edessäkin on tiivis jono 
silmänkantamattomiin. Jotkut eivät hyödynnä ilmiselvää 
ohitusmahdollisuuttakaan, vaan jatkavat perseessä roikkumista, jolloin 
minä ryhdyn rohkaisemaan ohitusta.
Jos taas itse saavutan hyvällä kesäkelillä rekan ja rajoitus sallisi 100 
km/h, niin puntaroin kyllä tarkkaan että lähdenkö ohittamaan. Jos tiedän 
loppumatkan rajoitukset sellaisiksi että saattaisin 10 min päästä olla 
rekan jaloissa 80 km/h matkanopeudellani, jätän ohittamatta. Jos tiedän, 
että se ainoa hyvä ohituspaikka on vasta jossain 20 km päässä ja sitten 
30 km päässä olisin jo itsekin kääntymässä moottoritielle, niin jätän 
ohittamatta. Vieraillakin reiteillä vilkaisen yleensä navigaattoriin 
ohitusta harkitessani, että onko seuraavaan kääntymiseen vielä 50 km vai 
10 km. Saatan myös tiedustella matkakumppaneilta, että olisiko tarvetta 
kusitauolle, jolloin voin ohituspaikan sijaan ryhtyä kyttäämään mukavan 
suojaisaa metsäautotietä.
Palataanpa taas pimeään ja liukkaseen tammikuuhun...  Tänäänkin ohitseni 
meni säkkipimeässä ja kiiltävän jäisellä asvaltilla ylämäessä eräs 
sankari noin 100 km/h ohitusnopeudella. Hän kääntyi omakotitaloalueelle 
jo pari minuuttia myöhemmin, joten säästöä matka-ajassa ehkä 30 sek. 
Ohitus oli mielestäni niin riskialtis, etten jaksa ymmärtää mitä 
tuollaisen kuskin päässä liikkuu. No, onneksi hän jatkoi ohitustaan 
riittävän kauas eteeni ja onneksi ei vielä ihan oltu siellä katveisessa 
mutkassa, niin omaa turvallisuuttani en kokenut pahasti vaarannetun, 
enkä siten vilkutellut valoja tai muutenkaan osoittanut mieltäni. 
Ihmettelemään jäin kuitenkin, että kuinka uskaltaa pimeällä ja 
liukkaalla tuollaista vauhtia ajella. Jos juuri sopivalla hetkellä olisi 
lähtenyt auto lapasesta (esim. hirven väistö), niin olisihan se voinut 
minutkin kilkata tieltä metsään.
> Minua ärsyttää ne jotka ajavat 20 alle rajoituksen mutkissa ja 
> kiihdyttävät kaikissa ohistuspaikoissa. Ajaisivat tasaista nopeutta tai 
> mahdollisesti antaisivat tietä tai ainakin avustaisivat ohituksissa jos 
> eivät halua ajaa rajoituksien tai edes muun liikennevirran mukaan.
Tiedän monia mutkaisia teitä, joissa on 60 km/h rajoitus, mutta 
jyrkimpiin mutkiin ja mäen harjanteisiin en uskalla ajaa kesälläkään 40 
km/h, koska "lastenvaunut ja kultainen noutaja". Suorilla tottakai 
uskallan ajaa rajoituksen mukaan. Jos vedän jo valmiiksi 10 auton jonoa 
perässäni, niin miksi ihmeessä hidastelisin suoralla kerätäkseni enemmän 
autoja jonon hännille? Jos jollekin ei tämmöinen "seilaava" ajonopeus 
kelpaa, niin ajakoon suoralla reilusti ohitseni ja riskeeratkoon oman 
terveytensä ja ajokorttinsa. Kyllä mä lupaan pysähtyä vittuilemaan, jos 
seuraavan mutkan takana tuo auto onkin keskellä ajokaistaa hätävilkut 
päällä ja hirvi sylissään.
Minulle se pysähtyminen ei tee edes tiukkaa, kun varaudun joka ikisessä 
mutkassa että sen takana voi olla pahakin yllätys. Tänään viimeksi tuli 
tukkirekka vastaan täällä kapealla soratiellä, jossa niitä ei kuitenkaan 
ihan jatkuvasti liiku. Loiva mutka, jossa huono näkyvyys ja monilla 
yleensä vauhtia reippaanlaisesti. Tukkirekka tuli ehkä 20 km/h ja minä 
ehkä 30 km/h. Aavistin jo valonkajosta, että jotain siellä tulee 
vastaan, mutta vasta puolessa välissä mutkaa näin että tällä kertaa 
tuleekin vastaan sellainen ajoneuvo, jonka kohtaamista ei kannata edes 
yrittää. Tukkirekka pysähtyi ensin, minä näin että hän älysi jättää 
naapurin pihaliittymän minua varten, joten vilkku päälle ja aivan rekan 
keulan edestä sinne.
> Itse päästelen nopeampia ohitse jos ajan alle tiekohtaisen rajoituksen, 
> muulloin yleensä en.
Nyt olet juuri sen saman ydinkysymyksen äärellä, johon kaipasin 
mielipiteitä ketjun aloitusviestissäni. Jos mä syyspimeällä köröttelen 
73 km/h todellista nopeutta (80 alueella) niin onko se sellainen 
alinopeus, että mun pitäisi päästellä nopeampia edelleni? Eli saako 
olosuhteet vaikuttaa, vai "pitääkö" aina ajaa rajoitusnopeutta? Entä jos 
mun edellä muutkin köröttelevät 73 - 75 km/h, niin vieläkö mun pitää 
päästää takaa lähestyvät siihen väliimme? Entä jos edellä menee tiivis 
pitkä jono kuuttakymppiä, kun mulla olisi omakin tavoitenopeus 73 km/h, 
mutta jätän reilun turvavälin odotellessani mahdollisuutta palata 
tavoitenopeuteeni... onko tuo turvaväli mielestäsi sitä varten että 
siihen voi takaalta ryntäillä? Vai sitä varten, että siihen voi vaikka 
kolmion takaa liittyä liikennevirtaan?
Mainittakoon, että "viisykkösellä" Kirkkonummi-Siuntio on melko paljon 
keltaviivaa ja vastaantulevaa liikennettä, joten ohitusmahdollisuuksia 
ei juuri muuten tarjoudu, ellei edellä ajava pysähdy bussipysäkille tai 
muulla tavoin haihdu olemattomiin.
-Asko