Demokratiassa päätökset tehdään enemmistön mukaan. Tämä on varsin
hyvä periaate, mutta se aiheuttaa hankalan yleistä oikeustajua
loukkaavan ongelman: enemmistön diktatuurin. Demokratiassa on
siis täysin sallittua sortaa yksilöitä ja vähemmistöjä kunhan
enemmistö vain niin haluaa. Tämän takia onkin ihmeellistä, että
niin moni liittää demokratian ja ihmisoikeudet toisiinsa.
Demokratiassa on ihmisoikeudet vain niille ja niin kauan kuin
miten enemmistö haluaa.
Tämä ongelma on tietenkin tiedostettu jo antiikin ajoista lähtien
ja yleisin ratkaisu on ollut tasavalta, eli enemmistön mielivaltaa
on rajoitettu säännöillä. Riippumatta siitä ovatko tasavallan
perustuslait olleet kirjoittamattomia maan tapoja vai suoraan
määriteltyjä niiden kantavana ideana on ollut asettaa raamit
hallinnolle ja turvata kulloinkin tärkeinä pidetyt ihmisoikeudet
jopa (tai nimenomaan) enemmistön tahtoa vastaan.
Suomellakin on perustuslaki, mutta jos sen säännöksillä ei ole
merkitystä tai ne eivät estä niiden vastaisten lakien säätämistä,
niin mitä hyötyä siitä enää on? Jos perustuslaki ei merkitse mitään
niin tasavaltakin on vain kuollut kirjain.
Eduskunta on säätänyt tähän mennessä useita lakeja, jotka kajoavat
melkeinpä kaikkiin hallitusmuodon toisen osan perusoikeuksiin:
sananvapauteen, omaisuuteen, kotirauhaan, koskemattomuuteen,
elinkeinonvapauteen, jne. Tällainen onnistuu täysin luontevasti,
sillä harmillisesti onnistuimme säätämään perustuslain, joka antaa
lakien perustuslaillisuuden tutkimisen lainsäätäjälle itselleen
(perustuslakivaliokunta). Malliesimerkki pukista kaalimaan vartijana.
Jos lain laatija itse voi päättää miten perustuslakia tulkitaan, niin
on hyvin luultavaa, jopa odotettavissa, että tulkinta on edullinen
kulloisellekin laille. Perustuslain tulkinta pitäisi ehdottomasti
antaa lainsäätäjästä riippumattomalle taholle.
En väitä että kansanedustajat ovat vallanhaluisia tyranneja. Olen
jopa sitä mieltä, että suurin osa heistä on todennäköisesti aidosti
hyvällä asialla ja haluavat parantaa kulloisiakin oloja. Ongelma on
vain siinä, että vaikka vaikuttimet olisivat kuinka pyyteettömät
tahansa, niin ajettu asia ei ole kaikkien mieleen. Perustuslain
tarkoituksena on turvata se, että edes hyvää tarkoittava laki ei
polje olennaisia ja luovuttamattomia yksilön oikeuksia. Näin ei
kuitenkaan enää ole. Siksi Suomi on demokratia muttei tasavalta.
Valitsen tähän tahallaan esimerkin, jossa aivan varmasti on kyse
hyvää tarkoittavasta laista ja joka on erittäin suuren enemmistön
mieleen. Myös minun. Nimenomaan siksi.
Suomessa ei saa rangaistuksetta julkaista materiaalia, jonka
tarkoituksena on "kiihottaa lukijoita etnistä vähemmistöä vastaan."
Rasismi ja natsismi edustavat poliittisia suuntia, jotka ovat minulle
vastenmielisiä ja aivan varmasti kannattamilleni yksilönvapauksille
vihamielisiä. Väitän jopa, että suurin osa suomalaisista ajattelee
suurin piirtein samalla tavalla.
Tuo laki on kuitenkin räikeässä ristiriidassa sananvapauden kanssa.
Minun ei ole pakko pitää jonkun mielipiteistä eikä edes kuunnella
häntä. Mutta silti katson, että hänellä on oikeus sanoa mitä
ajattelee.
Jos todella haluttaisiin säätää kiihottamisen kieltävä laki, niin
sitten minusta lainsäätäjillä pitäisi olla sen verran rehellisyyttä,
että perustuslakia muutettaisiin tältä osin. Esim. lisättäisiin:
"Eduskunnalla on oikeus rajoittaa halutessaan määräämiensä
poliittisten suuntausten sananvapautta."
tai jos tuo kuulostaa liian karmealta, niin:
"Sananvapaus ei koske natsimielisiä tai rasistisia julkaisuja."
Tällöin kaikille olisi selvää mitä tapahtuu ja kuinka asiat ovat.
Tosin minä ainakin alkaisin tällöin vakavasti harkitsemaan
maastalähtöä, sillä en todellakaan kannata sitä ajatusta, että
tarkoitus pyhittää keinot...
----------------------------------------------------------------------
Petri...@hut.fi
"[Our country] is at that awkward stage: It's too late to work
within the system, but too early to shoot the bastards."
-- Claire Wolfe