(fi-lib) evoluutio ja determinismi: ihmiskunnan kohtalo 2.
Anssi Kristian Kullberg
< Taloustieteellinen analyysi ei kuitenkaan väitä, että evoluutio kulkisi
< kohti tuollaista materiaalisesti tehokkaampaa individualistista
< loppu-utopiaa. Evoluutiolla saattaa olla taipumus kulkea siihen suuntaan,
< mutta aatteelliset tekijät saattavat kääntää suunnan päinvastaiseksikin.
En ole koskaan väittänytkään, että materialistinen loppu-utopia olisi
individualistinen. Itse asiassa johdonmukaisesti se ei voi olla sitä, mikäli
materialistiset arvot mitataan kollektivistisina: ihmiskunta, väestönkasvu,
kansantalous. Evoluutiolla voi olla taipumus kulkea aivan mihin suuntaan
tahansa - SILLÄ ei ole mitään ennalta määrättyä päätepistettä, eikä sillä
ole päätepistettä lainkaan, sillä silloinhan evoluutio loppuisi. Evoluutio ei
etene lineaarisesti, vaan kaikkiin suuntiin, täysin vapaasti, käyttäen hyväkseen
mahdollisuuksia ja lokeroita ja täyttäen maan elämällä, mikäli siihen vain
mahdollisuuden saa.
Ihmisen evoluutio voi johtaa suureen kollektiiviseen termiittiyhteisöön, jossa
yksilön lopullinen lakkaaminen esim. teknologisen aivopesun avulla vihdoinkin
ratkaisee totalitarismin inertian ongelman, ja jossa materiaalinen kasvu
maksimoituu elämän kustannuksella ja mahdollisesti teknologia korvaa
elämän evoluutiossa. Tällöin kehä on sulkeutunut ja determinismi palannut.
Yhtä hyvin evoluutio voi johtaa yhä vapaampien yksilöiden syntyyn,
ihmiskuntaan, jota vihdoinkin kehtaa kutsua ihmiskunnaksi tai sivilisaatioksi.
Jossa yksilöiden tahdot rakentavat tulevaisuutta vapaan evoluution ja vapaan
kilpailun vallitessa, ja elämän tarkoitus, onnen tavoittelu, toteutuu.
Vertauksen vuoksi todettakoon, että ensimmäisessä mallissa elämän
tarkoitus ratkaistaan eliminoimalla yksilölle kuuluva onnen kaipuu, kun taas
toisessa mallissa ongelma ratkeaa suomalla vapaus onnentavoitteluun
yksilölle itselleen.
Kysymys on siis siitä, onko tulevaisuuden ihmiskunnan kehityksen
yksikkönä suuri kollektiivi, termiittien ja muurahaisten lailla yhdeksi eliöksi
muuttuva organismi, joka tehokkuudellaan on täyttänyt maan ja syrjäyttänyt
yksilöllisemmät lajit, vaiko ihmisyksilö. Tässä on kollektivismin ja
individualismin perimmäinen Pyhä Sota ihmiskunnan historiassa.
Materialismia ja tuottavuutta ajatellen kumpikin tie voi päätyä maksimoituun
tuottoon, mutta Pyhän Sodan kannalta tärkein kysymys on: Kenet tuo
maksimoitu tuotto tekee onnellisemmaksi? Onko sen tarkoitus tuottaa
massiivisia monumentteja termiittikekojen tavoin, ja tehdä sivilisaatiosta
suuri samalla kun yksilöstä tulee pieni (tai se kuolee kokonaan)? Vai onko
tarkoituksena tehdä yksilöstä suuri ja sivilisaatiosta yksilöiden tahtojen
suuri seikkailu.
Todellisuudessa ihmiskunnan evoluutio lienee jotain tältä väliltä vielä seuraavat
tuhat vuotta. Suunta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä tietää, ja yksilöiden
henkilökohtainen tahto loppujen lopuksi ratkaisee preferenssin. Ensimmäistä
mallia sympatiseeraavat ovat kollektivisteja kun taas jälkimmäistä sympati-
seeraavat ovat individualisteja. Muistakaa kuitenkin, että minä olen antanut
malleille sellaisen retorisen muodon, että jälkimmäinen on paljon helpompi
valita (tietysti, koska minä pyrin tälläkin tekstillä meemieni lisäämiseen).
Jatkan Dawkinsista seuraavassa tekstissä.
AKK