Koliikkiin apua!!!
Petsku
2 -viikkoa vanhalla pojallamme on koliikki. Tämä vaikuttaa jo paljon
pahemmalta kuin esikoisella. Kertokaa mitä hoitoja olette käyttäneet ja mikä
on tehonnut? Muistan joitain keinoja mutta kaikki ohjeet ovat tervetulleita.
Kiitokset etukäteen,
Petsku
Hanna Graeffe
"Petsku" <roskap...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:9erqjf$sep$1...@nntp.teliafi.net...
> 2 -viikkoa vanhalla pojallamme on koliikki. Tämä vaikuttaa jo paljon
> pahemmalta kuin esikoisella. Kertokaa mitä hoitoja olette käyttäneet
ja mikä
> on tehonnut? Muistan joitain keinoja mutta kaikki ohjeet ovat
tervetulleita.
Onnittelut nyt ensiksi vauvan syntymän johdosta!
Hmm. Oi voi. Meillä auttoi vyöhyketerapia, mutta vauva oli jo
parikuinen silloin. Kaksi kertaa käytiin ja siihen loppui huutaminen.
Ei muutettu ruokavaliota eikä alettu hieroa itse. Omituinen juttu, en
kyllä uskonut siihen ollenkaan...
Kantoliinasysteemi oli meillä kyllä tosi kätevä, jaksoi kantaa
paremmin. Meillä on Didymos ja Vitmi.
Imetystukilistan kotisivulla www.lapsiperhe.net/imetystukilista on
usein kysytyissä kysymyksissä joitakin juttuja, joista saattaisi olla
iloa.
Jotkut ovat kehuneet jonkun Rikalan kirjaa, jossa on jotain hierontaa
ja kai jotain koliikkilasta imettävän äidin ruokavaliojuttuja. Sitä
saa ihan kirjakaupoista ja Nettiemo -nimisestä kaupasta osoitteesta
www.activebabycare.com/nettiemo .
--
Hanna G (Henrin 12/93 ja Annin 3/99 äiti)
hanna....@helsinki.fi
www.lumenvalo.fi
Minulla on 1,5 miljoonaa hyvää syytä boikotoida Ne$tlen tuotteita. WHO
arvioi, että vuosittain kuolee 1,5 miljoonaa vauvaa siihen, että heitä
ei imetetty. Täytyy olla helvetin hyviä muroja, että voi unohtaa 1,5
miljoonaa kuollutta vauvaa. http://www.babymilkaction.org/
JK
"Hanna Graeffe" <hanna....@helsinki.fi> wrote in message
news:9erv2k$t7i$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> Hmm. Oi voi. Meillä auttoi vyöhyketerapia, mutta vauva oli jo
> parikuinen silloin. Kaksi kertaa käytiin ja siihen loppui huutaminen.
> Ei muutettu ruokavaliota eikä alettu hieroa itse. Omituinen juttu, en
> kyllä uskonut siihen ollenkaan...
>
Eikö koliikki mene ohi parikuisena muutenkin? Eli kumpi auttoi
vyöhyketerapia vai aika?
Ossi Haapakoski
<roskap...@hotmail.com> wrote:
>2 -viikkoa vanhalla pojallamme on koliikki. Tämä vaikuttaa jo paljon
>pahemmalta kuin esikoisella. Kertokaa mitä hoitoja olette käyttäneet ja mikä
>on tehonnut? Muistan joitain keinoja mutta kaikki ohjeet ovat tervetulleita.
Hanna jo epäselvästi viittasikin ruokavalioon, eli varmistakaa
ensimmäiseksi, ettei syynä huutokohtauksiin ole ruoka-aineallergia
joka aiheuttaa vatsakipuja. Meillä oli ensimmäisellä koliikin oloisia
kohtauksia ja vatsa jatkuvasti löysällä, vanhempana huomattiinkin
allergia mm. kananmunalle (OYSin lasten erikoislääkärin diaknoosi oli
koliikki). Nuoremmalla ei sitten ollutkaan ongelmaa kun mm. kananmunia
ei voinut käyttää vanhemman allergian takia.
Eli poistakaa kokeiluluontoisesti äidin ruokavaliosta kaikki yleisesti
allergisoivat aineet kaikissa muodoissa eli kananmuna, soija, herneet,
pavut, sitrushedelmät, maito/laktoosi...
Jos ja kun koliikkikohatukset helpottavat, aletaan varovasti
kokeilemaan yhtä ainetta kerrallaan.
Ossi
Reijo Korhonen
news:3b11db91.3105327@news.europe.nokia.com...
> Eli poistakaa kokeiluluontoisesti äidin ruokavaliosta kaikki yleisesti
> allergisoivat aineet kaikissa muodoissa eli kananmuna, soija, herneet,
> pavut, sitrushedelmät, maito/laktoosi...
> Jos ja kun koliikkikohatukset helpottavat, aletaan varovasti
> kokeilemaan yhtä ainetta kerrallaan.
Jos tulikin mieleen kysyä, että saako vauva pelkästään äidinmaitoa. Meille
kävi nimittäin niin, että lapsemme ei voinut käyttää ollenkaan
lehmänmaitopohjaisia korvikkeita. Näissähän on se ongelma, että jos lapsi ei
voi sietää lehmänmaitoa, niin äidinmaidon kautta sitä tulee läpi hyvin vähän
vaikka äiti maitotuotteita käyttäisikin. Korvike on sen sijaan lähes pelkkää
lehmänmaitoa, jolloin on selvää että oireet ovat tällöin todella kovat. Jos
vastiketta on käytettävä, niin apu löytyy lastenlääkäriltä. Helpottaa muuten
imetystä kummasti, kun tietää että vastiketta on käytettävissä jos tarvitaan
;-)
Tuo äidin ruokavalion rukkaaminen on kova tie. Isänä nimittäin haluaisin
pitää myös äidin hengissä, mutta jos äiti ei voi yhtään mitään syödä, niin
kovin vaikeaahan se on ;-(. Mutta toisaalta sen kyllä itse tietää, kun
tiolle ruokavaliosta poistamislinjalle on lähdettävä, sen verran
sydäntäsärkevää koliikkilapsen pitkäaikainen paniikki-itku on varsinkin
omille vanhemmilleen.
Vauvahierontahan jo mainittiin. Suosittelen kokeilemaan sitä
henkilökohtaisesti, vaikka tuntuisikin ettei se auta. Vauva siitä nimittäin
usein pitää. Hierontahan tehdään silloin, kun vauva on hyväntuulinen.
Kohtauksen ollessa päällä ei voi hieroa, sillä eihän kukaan pidä siitä, että
jo valmiiksi kipeää mahaa kouritaan. Positiivista tunnesidettä lapseen
saattaa nimittäin olla hankala säilyttää loputtomien unettomien öiden
jälkeen, kun tuntuu että mikään ei auta, lapsi vain huutaa hysteerisenä teki
mitä tahansa. Vauvahieronnassa saa lapselta positiivisen palautteen
itselleen ja jaksaa taas senkin yön.
Laktofiilus-bakteeri (saatavana jauheena), saattaa tasapainottaa vielä
kehittymättömän suoliston toimintaa. Uskonasioitahan nämä ovat, mutta
cuplatonista meillä ei ollut havaittavaa apua, mutta sitäkin kannattaa
kokeilla.
Lahdutuksena voin kertoa, että vaikka koliikin jatkuessa tuntuukin, että
tämä ei koskaan lopu, niin loppuu se. Ihan huomaamatta tajuaa, että lapsi ei
ole huutanut koliikkia viikkoon.
--
Reijo
Tapani Kunnas
kovat vatsavaivat, mutta Bona sopi hyvin. Nämä varmaan eivät selviä kuin
kokeilemalla.
/tapani
Tapani Kunnas
Janne Janhunen
Reijo Korhonen wrote:
> Tuo äidin ruokavalion rukkaaminen on kova tie. Isänä nimittäin haluaisin
> pitää myös äidin hengissä, mutta jos äiti ei voi yhtään mitään syödä, niin
> kovin vaikeaahan se on ;-(. Mutta toisaalta sen kyllä itse tietää, kun
> tiolle ruokavaliosta poistamislinjalle on lähdettävä, sen verran
> sydäntäsärkevää koliikkilapsen pitkäaikainen paniikki-itku on varsinkin
> omille vanhemmilleen.
Jep. Meillä kokeiltiin ensin äidin ruokavalion rukkaamista. Huomasimme sen
raskaaksi taipaleeksi melko nopeasti. Tämän jälkeen keksimme sitten viedä
piiperon allergiatestiin ( ihoaltistus ). Voimakas reaktio maidosta ja
kananmunasta. Maito ja kananmuna pois äidin ruokavaliosta ja piipero alkoi voida
todella mainiosti. Tämän jälkeen itse totesimme vielä kala-allergian, vaikka tuo
ei testissä esiin tullutkaan ( poskissa voimakas punotus äidin kala-aterian
jälkeen ). Vaikka maito ja kananmuna karsi äidin ruokavaliota melkoisesti ( on
käsittämätöntä miten moneen ruokavalmisteeseen tungetaan maitojauhoa ja
kananmunaa ), oli ruokavalio silti huomattavasti helpompi rakentaa, kuin mitä
oli riisua ensin kaikki pois ja sitten alkaa hasardina kokeilemaan yksitellen,
mikä toimii ja mikä ei.
Nyt lapsi on 1 v 4 kk, maitoallergia ja kala-allergia ovat iloksemmme hävinneet.
Kananmuna antoi vielä jokin aika sitten oireita, joten sen pidämme toistaiseksi
poissa lapsen ruokavaliosta.
J.
Laura Kataja
>Meillä havaittiin hyväksi myös vastikkeen merkin vaihto: Tuttelista tuli
>kovat vatsavaivat, mutta Bona sopi hyvin. Nämä varmaan eivät selviä kuin
>kokeilemalla.
Olen kuullut ennenkin, ja meilläkin aikoinaan joku muu kuin Tutteli kävi
sitten paremmin -- pahaa koliikkia ei ollut, mutta alkuun "valekoliikkia"
(kun maito ei ihan riittänyt, ja rassu imi ilmaa massuunsa...). Sitten kävi
ilmi, että _pelkkä_ vastike ei sopinut, vaan alle tarvittiin äidinmaitoa...
+++ [||] Never /\ /\ +++
+++ Laura Kataja [||] trust a ( *~~~* ) +++
+++ [||] smiling \ + / +++
+++ EMAIL: kisuli miau iki.fi [||] cat! ( ) +++
JK
"Laura Kataja" <kat...@ariane.sgic.fi> wrote in message > Olen kuullut
ennenkin, ja meilläkin aikoinaan joku muu kuin Tutteli kävi
> sitten paremmin -- pahaa koliikkia ei ollut, mutta alkuun "valekoliikkia"
> (kun maito ei ihan riittänyt, ja rassu imi ilmaa massuunsa...). Sitten
kävi
> ilmi, että _pelkkä_ vastike ei sopinut, vaan alle tarvittiin
äidinmaitoa...
>
Ihan uteliaisuuttani kyselen, että mitenkäs käyttää äidin maitoa jos äitiä
(biologista) ei ole? Onko olemassa joku äidinmaidon "luovutuspaikka", vai
miten homma menee? Äitiys ja isyys on erityisen jännää kun "varoitusaika"
lapsen saamisesta on muutama päivä.
Hanna Graeffe
"JK" <j...@uhu.fi> kirjoitti viestissä
news:K4kQ6.3$GZ5...@read2.inet.fi...
>
> Eikö koliikki mene ohi parikuisena muutenkin? Eli kumpi auttoi
> vyöhyketerapia vai aika?
No, arvaa olenko tätä miettinyt. Mutta kyllä se aika uskomattomalla
lailla osui yksiin vyöhyketerapiassa käynnin kanssa. Lapsi siis oli
huutanut jotain hmmm 6 viikkoa (nyt menee ulkomuistista) 1-4 tuntia
suoraa huutoa joka ilta. Kävimme yhtenä keskiviikkona
vyöhyketerapiassa, sinä iltana lapsi oli entistäkin huutavampi. Sitten
kävimme saman viikon perjantaina vyöhyketerapiassa, ja sen jälkeen ei
ollut yhtään huutoiltaa. Ruokavalioni ei muuttunut enkä alkanut itse
harrastaa mitään vauvahierontaa. Ihmeelliseltä se tuntui, mutta vielä
en ole löytänyt järkevää selitystä, paitsi aika mieletön sattuma.
Hanna Graeffe
"Tapani Kunnas" <tapani...@NOpp.SPAMinet.PLEASEfi> kirjoitti
viestissä news:%snQ6.627$GZ5....@read2.inet.fi...
Joo, korvikkeissa on eroja. Muistaakseni Tuttelissa on kermaa, joka
joitakin vauvoja häiritsee. Korvikkeiden sisältämät öljyt vaihtelevat
myös, sekin saattaa vaikuttaa.
--
Hanna G (Henrin 12/93 ja Annin 3/99 äiti)
hanna....@helsinki.fi
www.lumenvalo.fi
Minulla on 1,5 miljoonaa hyvää syytä boikotoida Ne$tlen tuotteita. WHO
arvioi, että vuosittain kuolee 1,5 miljoonaa vauvaa siihen, että heitä
ei imetetty. Täytyy olla helvetin hyviä muroja, että voi unohtaa 1,5
miljoonaa kuollutta vauvaa. http://www.babymilkaction.org/
*huom. Nestlen korvikkeet eivät kuulu boikotin piiriin. Jos
korvikkeita tarvitsee, niin niitä tarvitsee.*
Kirsi Lindh-Mansikka
> Nyt on kaikki neuvot kalliit!
>
> 2 -viikkoa vanhalla pojallamme on koliikki. Tämä vaikuttaa jo paljon
> pahemmalta kuin esikoisella. Kertokaa mitä hoitoja olette käyttäneet ja
> mikä on tehonnut? Muistan joitain keinoja mutta kaikki ohjeet ovat
> tervetulleita.
Koliikin ja ilmavaivojen ero taitaa olla aika hiuksen hieno.
Meille suositeltiin Cuplatonia pulautteluun, mutta samalla
loppuivat myös kaikki omalaatuiset ja selittämättömät huudot.
Se, ettei lapsen takapuoli pörise ei välttämättä vielä kerro
etteikö lapsella olisikin ilmavaivoja eikä koliikkia, itse
asiassa melkeinpä päinvastoin. Toki jotkut huudot ovat täysin
selittämättömiä, mutta ensin sulkisin ulos ilmavaivojen
mahdollisuuden.
-K-
Laura Kataja
Siinäpä onkin ihmettelemistä...
Meillä tuo ei ollut vakavaa, kävi vain ilmi että pelkkä vastikeateria tuntui
aiheuttavan kovin runsasta pulauttelua, yms. Ja vastikekin suli paremmin kun
alle otettiin hörpyt aitoa ainetta. Ilmeisesti kyseessä olivat ne
äidinmaidon kuuluisat entsyymit.
En sitten tiedä, onko
mahdollista että lapselle ei sovi mikään muu kuin äidinmaito (näitä
lehmänmaidon ainesosille allergisia on -- erikoisvastiketta saa kalliilla
hinnalla apteekista).
Luulisi että jos lapselle ei tosiaankaan mikään muu sovi, asia hoituisi
jonkin sairaalan tms. kautta.
Reijo Korhonen
> Ihan uteliaisuuttani kyselen, että mitenkäs käyttää äidin maitoa jos äitiä
> (biologista) ei ole? Onko olemassa joku äidinmaidon "luovutuspaikka", vai
> miten homma menee? Äitiys ja isyys on erityisen jännää kun "varoitusaika"
> lapsen saamisesta on muutama päivä.
Et kerro, oletko mies vai nainen. No mies ei voi imettää, tai no voi
yrittää, mutta veikkaisin että se on hyvin turhauttavaa molemmille
osapuolille ;-). Imettämisen ja synnytyksen välillä ei sen sijaan tarvitse
olla suoraa lähihistoriallista yhteyttä (heh ;-) ), vaan sellainenkin
nainen, joka ei ole lapsen biologinen äiti, voi lasta imettää. Se on näet
hormoneista kiinni, eli vastasyntyneen lapsen imiessä rintaa, ei siitä
tietenkään välttämättä mitään tule. Ammatti-ihmiset sanovat tapahtumaa
maitotilaukseksi. Vastasyntyneellä on vararavinnot tullessaan. Niinpä hän
selviää sen parin päivän ajan mainiosti, kun maidon toimitus alkaa ;-).
Vastasyntyneen paino siinä hieman putoaa, mutta se on normaalia. Eli
maidontuottajana voi olla muukin kuin lapsen oma äiti. Ennenhän hienommissa
piireissä käytettiin imettäjiä. Moraalista, lapsen edun ajattelemisesta yms.
jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä, mutta ajat olivat erilaiset
silloin.
Yli jäänyttä äidinmaitoa ottavat sairaalat mielellään vastaan. Sen sijaan en
tiedä, saako äidinmaitoa yksityinen ostaa yhtään mistään. Tuli itsellekin
mieleen, kun vauvalle ei voinut maitopohjaisia vastikkeita antaa ja lapsi
näytti osoittavan merkkejä saiitä että äidin oma maito ei riittäisikään.
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt ja kun maidoton vastikekin löytyi, niin
olo helpotttui kummasti ;-)
--
Reijo
JK
"Reijo Korhonen" <Reijo.K...@iki.fi> wrote in message news:9etbgt$kv6>
Et kerro, oletko mies vai nainen. No mies ei voi imettää, tai no voi
> yrittää, mutta veikkaisin että se on hyvin turhauttavaa molemmille
> osapuolille ;-). Imettämisen ja synnytyksen välillä ei sen sijaan tarvitse
> olla suoraa lähihistoriallista yhteyttä (heh ;-) ), vaan sellainenkin
> nainen, joka ei ole lapsen biologinen äiti, voi lasta imettää. Se on näet
> hormoneista kiinni, eli vastasyntyneen lapsen imiessä rintaa, ei siitä
> tietenkään välttämättä mitään tule.
Tässäpä tuli mielenkiintoinen ongelma. Me kun on ajateltu, että minä (mies)
jäisin äitiyslomalle, mutta jos vaimo alkaa maitoa tuottamaan???, niin onko
ratkaisu oikea? Hauskaa sinänsä, että Kelan papereissa ihan oikeasti
puhutaan äitiys ja isyyslomasta. No ehkä se on sitä kapulakieltä?
Hanna Graeffe
"Reijo Korhonen" <Reijo.K...@iki.fi> kirjoitti viestissä
news:9etbgt$kv6$1...@news.kolumbus.fi...
> Et kerro, oletko mies vai nainen. No mies ei voi imettää, tai no voi
> yrittää, mutta veikkaisin että se on hyvin turhauttavaa molemmille
> osapuolille ;-). Imettämisen ja synnytyksen välillä ei sen sijaan
tarvitse
> olla suoraa lähihistoriallista yhteyttä (heh ;-) ), vaan
sellainenkin
> nainen, joka ei ole lapsen biologinen äiti, voi lasta imettää.
Totta tuo, että myös synnyttämätön nainen voi imettää. Ei se kyllä
ihan niin helposti käy kuin mitä kirjoitit, vaan useimmiten se vaatii
viikkojen tai kuukausien sinnikkäät pumppaustreenit ennen lapsen
saapumista, tarpeeksi pienen ja rinnalle innokkaan lapsen jne.
Kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että useimmiten ei eri
syistä päästä täysimetykseen, mutta ei sekään mahdotonta ole. Mutta
joka tapauksessa kovan työn takana. Adoptioimetyksestä löytyy netistä
aika paljon englanninkielisiä linkkejä ja imetyskirjallisuudesta
löytyy ohjeita siihen, miten valmistautua adoptiolapsen imetykseen.
Muuten, mulla on kyllä se käsitys että periaatteessa mieskin voisi
imettää (samalla lailla kuin synnyttämätön nainen), ja että joissakin
kulttuureissa olisi ollut tapana että joissain tilanteissa mies
imettää lapsen... (Ken tietää enemmän, ilmoittautukoon!)
Joistakin sairaaloista voi ilmeisesti ostaa äidinmaitoa, mutta tämä
taitaa vaihdella kovasti tilanteen mukaan. Ja ainahan voi halutessaan
yrittää löytää jonkun tutun äidin, jolta ostaisi maitoa suoraan.
Heidi
> Tässäpä tuli mielenkiintoinen ongelma. Me kun on ajateltu, että minä
(mies)
> jäisin äitiyslomalle, mutta jos vaimo alkaa maitoa tuottamaan???, niin
onko
> ratkaisu oikea? Hauskaa sinänsä, että Kelan papereissa ihan oikeasti
> puhutaan äitiys ja isyyslomasta. No ehkä se on sitä kapulakieltä?
Nimet äitiysloma ja isyysloma ovat mielestäni aivan hyviä, eivätkä ollenkaan
hassuja, sillä äitiysloma (3 kk) on nimensä mukaisesti vain äideille ja
isyysloma (3 vk) isille. Sen sijaan vanhempainloman, joka alkaa äitiysloman
päätyttyä, voi käyttää kumpi vanhemmista tahansa tai vaikka kummatkin.
Katso www.kela.fi.
Heidi
Leena Kivivalli
: "JK" <j...@uhu.fi> wrote in message news:TGqQ6.728$GZ5....@read2.inet.fi...
:> Tässäpä tuli mielenkiintoinen ongelma. Me kun on ajateltu, että minä
: (mies) jäisin äitiyslomalle, mutta jos vaimo alkaa maitoa tuottamaan???, niin
: Nimet äitiysloma ja isyysloma ovat mielestäni aivan hyviä, eivätkä ollenkaan
: hassuja, sillä äitiysloma (3 kk) on nimensä mukaisesti vain äideille ja
: isyysloma (3 vk) isille. Sen sijaan vanhempainloman, joka alkaa äitiysloman
: päätyttyä, voi käyttää kumpi vanhemmista tahansa tai vaikka kummatkin.
: Katso www.kela.fi.
En tiedä, mikä alkuperäisen kirjoittajan tilanne on, mutta
sivuhuomautuksena, että ottolapsen osalta eli adoptiotapauksessa
lomajuttu on ihan toinen. Isyysloma ei ole 3 vkoa vaan 1 vko, eikä
äitiiyslomaa ole lainkaan. Vanhempainloman (180 vrk) voi käyttää kumpi
tahansa vanhemmista.
Leena, a-äiti
le...@iki.fi
Reijo Korhonen
news:9eti86$7s0$1...@baker.cc.tut.fi...
> lomajuttu on ihan toinen. Isyysloma ei ole 3 vkoa vaan 1 vko, eikä
> äitiiyslomaa ole lainkaan. Vanhempainloman (180 vrk) voi käyttää kumpi
> tahansa vanhemmista.
Heh, nyt kun puhutaan _lomasta_, oli se sitten vanhempain- tai isyyslomaa.
Koko nimitystän on jonkun lapsettoman sairasta huumoria. En minä tätä aikaa
ole minään lomana kokenut. Itse asiassa en ole koskaan ollut näin
työllistetty ja uupunut. Käsi pystyyn joka on tämän ajan lomaksi kokenut.
Oikeampi nimitys olisi _vapaa_. Siis vapaa työsta hoitamaan näitä
vanhemmuusjuttuja siten että työsuhde säilyy. Onhan virka-, toimi- ynnä
muita työvapaita jo nyt lainsäädännössä.
--
Reijo
JSK
> Hanna jo epäselvästi viittasikin ruokavalioon, eli varmistakaa
> ensimmäiseksi, ettei syynä huutokohtauksiin ole ruoka-aineallergia
> joka aiheuttaa vatsakipuja.
> Eli poistakaa kokeiluluontoisesti äidin ruokavaliosta kaikki yleisesti
> allergisoivat aineet kaikissa muodoissa eli kananmuna, soija, herneet,
> pavut, sitrushedelmät, maito/laktoosi...
Ilman että olisi kyse allergiasta, jotkut ruoka-aineet voivat muutenkin
aiheuttaa
vatsavaivoja. (Valkosipuli, sipuli, ruisleipä, pavut, kaali...) (Minä saan
valkosipulista sellaiset vatsanväänteet että pyörryttää.)
Meillä poika, 1,5kk sai mahanpuruja kun söin tulista, intialaista
linssicurryä... en syö enää!
Sen sijaan kahvilla ja Hermesetaksella ei näytä olevan herraan mitään
vaikutusta, vaikka käytän niitäkin runsaasti. Light Cokis oli selvästi
pahempi tapaus. Eli: yksilöllistä näyttää olevan vauvojen sietokyky eri
ruoka-aineiden suhteen, kannattaa vaikka vähän pitää kirjaa syömisistä
ja koliikkioireista, mikäli vauva on rintaruokinnalla. D-vitamiinitippojen
antamista voisitte myös vähän siirtää, kysäiskääpäs neuvolan tädeiltä
varmistus asialle.
Ja mielenkiintoisia näkemyksiä koliikista tarjoaa Anna Wahlgren
"Lapsikirja"-opuksessaan, jota voin niin ikään suositella
lämpimästi kaikille vanhemmille.
Voimia!!
SannaK
http://go.to/SannaK
Outi-Kaisa Ollikainen
> Nyt on kaikki neuvot kalliit!
En osaa sanoa, oliko meidän iitalla koliikkia vai ei, mutta pirun äkäinen se oli
ja taitaa olla edelleen. Kehitimme nipun huuhaa-keinoja, joilla saatiin huuto
loppumaan ainakin vähäksi aikaa. Jos ei muuten niin pelkästä hämmästyksestä.
1) Mahalleen! Iita roikkui luultavasti ensimmäiset kolme kuukauttaan
pääsääntöisesti pää alaspäin mahallaan. Nukutimme häntä mahallaan polvet
koukussa vatsan alla (siitä on hyvä turauttaa). Toisinaan tämäkään ei auttanut,
vaan hänet piti panna roikkumaan poikittain istuvan vanhemman reiden päälle.
Siis pää ja kädet reiden ulkosyrjän yli ja jalat sisäsyrjän. Jos jalkaa vielä
vähän hytkytti niin että ipana pomppi ylösalas, niin sen parempi.
2) Kylmä. Hikipääiita oli hikipää jo vauvana ja kuumina päivinä harrastettiin
viileässä vedessä istuskelua, jääkaapin tutkimista (ekologiset aatteet
karsiutuvat kummasti, jos sähköllä saa lapsen hiljenemään), avoimen ikkunan
ääressä ihmettelyä ja lehdellä tuulettelua.
3) Kävely. Kävelimme siipan kanssa varmaan maailman ympäri kaksiossamme eri
vuorokauden aikoina. Jostain syystä vain OIKEA kävely tehosi, paikallaan kävely
ei käynyt ollenkaan. Rintareppu on muuten erittäin hyvä keksintö.
4) Tärinä ja hyrinä. Automatkoilla neiti huusi kuin syötävä alusta loppuun,
mutta muuten kaikki hetkuttelu ja rytmikäs töniminen oli hänestä oikein
nukuttavaa. Jotkut ovat onnistuneesti nukuttaneet ipanaansa käynnissä olevan
pesukoneen päällä. Erittäin epäekologinen, mutta ah niin toimiva keino oli
hurruttaa jotakin kovaäänistä kodinkonetta lapsen sängyn vieressä (imuri,
hiustenkuivain, sähköhammasharja tms.). Muistaakseni kokeilimme
sähköhammasharjalla lähitärinääkin, mutta se ei saanut kovin suurta suosiota
(liian pieni vekotin?)
5) Lorina. Viimeisenä ja luultavasti kaikkein epäekologisimpana roikotimme lasta
taas mahastaan tiskialtaan reunalla kylmän veden valuessa iloisesti viemäriin.
Lapsi viihtyi siis tosiaan niin, että koko hänen painonsa oli mahan päällä,
kylmän veden höyryt viilensivät mukavasti, altaassa pyörivät kuplat olivat
suorastaan hypnositoivia ja lorina niin nukuttavaa. Huono puoli tässä oli se,
että vaikka kuinka yritti tehdä hanan sulkemista asteittain ja hitaasti, niin
ipana heräsi taatusti viimeistään siinä vaiheessa, kun hanan sulki kokonaan.
-O<-
Riitta Hankonen
Reijo Korhonen <Reijo.K...@iki.fi> wrote in message
Helpottaa muuten
> imetystä kummasti, kun tietää että vastiketta on käytettävissä jos
tarvitaan
> ;-)
Korviketta paremmin helpottanee vielä tieto siitä, että on olemassa myös
imetystukilista, jonka verkkosivuilta saa apua ongelmiinsa. Suosittelisin
ennemmin tätä korvikkeen sijaan. Säännöllinen korvikkeen käyttö vaarantaa
imetyksen.
--
riitta
www.verkkotie.fi
Riitta Hankonen
JK <j...@uhu.fi> wrote in message
> Tässäpä tuli mielenkiintoinen ongelma. Me kun on ajateltu, että minä
(mies)
> jäisin äitiyslomalle, mutta jos vaimo alkaa maitoa tuottamaan???, niin
onko
> ratkaisu oikea? Hauskaa sinänsä, että Kelan papereissa ihan oikeasti
> puhutaan äitiys ja isyyslomasta. No ehkä se on sitä kapulakieltä?
Äitiysloma on se pätkä minkä saa vain äiti käyttää. Se alkaa n. kuukausi
ennen laskettua aikaa ja päättyy muistaakseni kun lapsi on jotain 3 kk.
Sitten alkaa vanhempainloma, ja sen saa käyttää kumpi hyvänsä. Isyysloma on
puolestaan vain isälle varattu eli siitä saa 12 päivää lapsen syntymän
yhteydessä ja kuusi päivää sitten myöhemmin, jos äiti käyttää
vanhempainloman.
Kannustaisin isiä mielelläni jäämään enemmän vanhempainlomalle, mutta 3 kk:n
imetys on aika työlästä hoitaa, jos käy samalla töissä. Pitää pumpailla
pitkin päivää jne. Helpommalla pääsee, kun pysyy kotona ja imettää:)
--
riitta
www.verkkotie.fi
JSK
Outi-Kaisa Ollikainen <o...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:3B127E21...@iki.fi...
Erittäin epäekologinen, mutta ah niin toimiva keino oli
> hurruttaa jotakin kovaäänistä kodinkonetta lapsen sängyn vieressä (imuri,
> hiustenkuivain, sähköhammasharja tms.). Muistaakseni kokeilimme
> sähköhammasharjalla lähitärinääkin, mutta se ei saanut kovin suurta
suosiota
> (liian pieni vekotin?)
Astianpesukoneen jyrskeessä nukuttaa myös makeasti. Ja muutenkin metelissä
ainakin meidän poika nukkuu tavallista paremmin - sitähän meillä riittää
kiitos parivuotiaan siskon. Vauvaa voisi myös nukuttaa sisällä vaunuissa.
Meidän vaavilla ei vielä muuta sänkyä olekaan ja iltaunille meno käy
helposti: massu pullolleen ruokaa, vaunuihin (olohuoneeseen telkkarin
viereen...), huivi verhoksi ja muutama reilu veto - se on siinä.
SannaK
Riitta Hankonen
Petsku <roskap...@hotmail.com>
> 2 -viikkoa vanhalla pojallamme on koliikki. Tämä vaikuttaa jo paljon
> pahemmalta kuin esikoisella. Kertokaa mitä hoitoja olette käyttäneet ja
mikä
> on tehonnut? Muistan joitain keinoja mutta kaikki ohjeet ovat
tervetulleita.
Onnea vauvasta ja jaksamista! Jos äiti imettää ja maitoa tulee runsaasti,
oikein suihkuamalla, kannattaa pumpata/lypsää ensin pahimmat suihkut pois ja
antaa vasta sitten imeä. Jos mahdollista, vauvaa voisi yrittää imettää
mahdollisimman pystyssä asennossa (esim. äiti puoli-istuvassa asennossa ja
vauva vatsan päällä), jolloin ilmaa menisi vatsaan vähemmän. Röyhtäyttäminen
syötön jälkeen ei ole joka vauvalle välttämätöntä, mutta masuvaivaisen
pitäisi kyllä röyhtäistä kunnolla.
Oma ruokavalio kannattaa siivota yleisesti ilmavaivaa aiheuttavista eli
ruisleipä, kahvi, valkosipuli, mausteiset ruuat, hernesoppa, kaaliruuat jne.
Ylipäätään oma ruokavalio kannattaa pitää aika simppelinä niin sitten näkee,
jos mahavaivaa jostain äidin syömästä tulee. Muistan itse juoneeni vappuna
simaa, ja lapsi huusi tavallista enemmän.
Olette ilmeisesti aloittaneet vitamiinit hiljakkoin. Jekovit on vähän
Devitolia ystävällisempää vatsalle. Minä melkein uskaltaisin tähän
vuodenaikaan syntyneen vauvan vitamiinin aloitusta vähän pitkittääkin. (Ei
ehkä kannata th:lle mainita, että joku nyysseissä ehdotti:)
Vatsallaan ja vieressä nukuttaminen ovat auttaneet meillä. Päiväunia voi
kokeilla niin, että vauva on vatsallaan aikuisen vatsan päällä. Meillä
esikoinen tykkäsi tästä kovin. Pahimpaan masuvaiva-aikaan päiväunet sujuivat
vain tässä asennossa. Pienemmälle se ei taas kelvannut laisin.
--
riitta
www.verkkotie.fi
Petsku
Vastauksia tuli enemmän kuin olisin uskonutkaan. Toisaalta vaivahan on melko
yleinen.
Nyt ei kuin kokeilemaan kaikkea. Viime yönä keinutuoli - kantokoppa
yhdistelmä toimi hyvin, ja yhdistelmä kaiken lisäksi keinu melko
vaivattomalla "sormi" -liikkeellä. Kaveri nukahti n. klo 1.00 (onneksi sain
päivällä nukuttua).
Reijo Korhonen kysyi kenelle isyysloma on todellakin ollut lomaa, HEP! Kyllä
tämä työt voittaa.... vaikkei ammattini ole (vielä) käynyt kauhean
yksitoikkoiseksi enkä ole siihen (vielä) kyllästynyt. Olen esikoisen (1v.
2kk) kanssa temmeltänyt päivät pitkät ja hauskaa on ollut molemmilla.
Nuorempi kun syntyi keisarina (kuten veljensäkin), ei vaimo ole häntä voinut
nostaa. Saas nähdä miten pärjäävät kun huomenna pitäisi mennä töihin
-( Täytyy myös toivoa ettei esikoinen ole moksiskaan kun pappa ei olekkaan
kotona päivällä.
Vielä emme vitamiinitippoja ole aloittaneet ja ajattelimme aloitusta vähän
viivästyttää. Esikoisen kanssa ei korvikkeen ja äidinmaidon välillä huomattu
eroja. Nuoremmalle olemme nyt antaneet poikkeuksetta rintaa. Äiti ei
mielestäni ole syönyt mitään allergoivia aineita, mutta niin kuin joku
aikaisemmin totesi, on vaikea kuvitella mihin kaikkiin tungetaan maitojauhoa
ja kananmunaa. Täytynee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota äidin
ruokavalioon.
On totta että nopeasti koliikki menee ohi. Esikoisella se kesti n. 4kk ja ei
sitä huomannut kun se joku ilta olikin loppunut. Myöhemmin ajattelin että
eihän se nyt niin paha ollutkaan, mutta nyt kun esikoinen huusi viime yönä
21 - 01, niin pikkuhiljaa palautui mieleen vuodentakaiset kokemukset. Jännä
tämä ihmisten tapa unohtaa vaikeat ja huonot muistot.
Kiitos vielä kaikille vastanneille, nyt pikkanen nukkuu keinutuoli -
kantokoppayhdistelmässä ja kaikki taas vaikuttaisi olevan ok. Täytyy seurata
tilannetta ja toivoa että saisi nukkua yön ilman vaivoja.
Peter
"Riitta Hankonen" <riitta....@verkkotie.fi> wrote in message
news:pWwQ6.883$GZ5....@read2.inet.fi...
Kirsi Lindh-Mansikka
>Eikö koliikki mene ohi parikuisena muutenkin? Eli kumpi auttoi
>vyöhyketerapia vai aika?
Jotkut huutaa vuodenkin vanhoiksi...
-K-
Riitta Hankonen
Petsku <roskap...@hotmail.com> wrote in message
Nuoremmalle olemme nyt antaneet poikkeuksetta rintaa.
Näin nämä nykyajan isät imettävät:)
--
riitta
www.verkkotie.fi
M. Tavasti
> Yli jäänyttä äidinmaitoa ottavat sairaalat mielellään vastaan. Sen sijaan en
> tiedä, saako äidinmaitoa yksityinen ostaa yhtään mistään. Tuli itsellekin
Ainakin pieniä määriä (imetyksen lisämaidoksi) sairaalasta saa. 160:-/l.
--
M. Tavasti / tava...@iki.fi / +358-40-5078254
Poista sähköpostiosoitteesta molemmat x-kirjaimet
Remove x-letters from my e-mail address
Riitta Hankonen
M. Tavasti <tava...@iki.fi.invalid>
> "Reijo Korhonen" <Reijo.K...@iki.fi> writes:
>
> > Yli jäänyttä äidinmaitoa ottavat sairaalat mielellään vastaan. Sen
sijaan en
> > tiedä, saako äidinmaitoa yksityinen ostaa yhtään mistään. Tuli
itsellekin
>
> Ainakin pieniä määriä (imetyksen lisämaidoksi) sairaalasta saa. 160:-/l.
Imetystukilistan kautta saattaa löytyä joku lähistöllä asuva äiti, jolta
tulee ylimääräistä maitoa. Itse annoin aikoinaan esikoisen ylijäämämaidot
pakastettuina eräälle tutuntutulle. Pienemmästä luovutin sairaalaan, mutta
olisin voinut kyllä antaa maksuttakin, jos olisi joku vastaanottaja
löytynyt. Myös neuvolassa saatetaan tietää, jos joku on hukkumassa maitoon.
Pakastettu äidinmaito säilyy puolisen vuotta, joskin sen maku ja haju ovat
vähän ikäviä, eivätkä jotkut vauvat kelpuuta sitä.
--
riitta
www.verkkotie.fi
miina
"Kirsi Lindh-Mansikka" <luu...@saunalahti.fi> kirjoitti viestissä
news:Xns90AFEDD3EDA77l...@195.197.54.114...
Juu, mutta eihän koliikki kestä, "kuin" max 3 kk!
miina
miina
yhden illan, niin saisitte itse levätä.
miina
"Petsku" <roskap...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:9erqjf$sep$1...@nntp.teliafi.net...
> Nyt on kaikki neuvot kalliit!
>
> 2 -viikkoa vanhalla pojallamme on koliikki. Tämä vaikuttaa jo paljon
> pahemmalta kuin esikoisella. Kertokaa mitä hoitoja olette käyttäneet ja
mikä
> on tehonnut? Muistan joitain keinoja mutta kaikki ohjeet ovat
tervetulleita.
>
> Kiitokset etukäteen,
>
> Petsku
>
>
miina
Ne vielä maksaakin siitä jotain 70 mk litralta! Voihan sitä kysyä omasta
sairaalasta, josko he sitä myisivät.
miina
miina
"M. Tavasti" <tava...@iki.fi.invalid> kirjoitti viestissä
news:m2elt8j...@akvavitix.vuovasti.com...
> "Reijo Korhonen" <Reijo.K...@iki.fi> writes:
>
> > Yli jäänyttä äidinmaitoa ottavat sairaalat mielellään vastaan. Sen
sijaan en
> > tiedä, saako äidinmaitoa yksityinen ostaa yhtään mistään. Tuli
itsellekin
>
> Ainakin pieniä määriä (imetyksen lisämaidoksi) sairaalasta saa. 160:-/l.
Hitsi, miten paljon ne vetää välistä!!!
miina
miina
"Riitta Hankonen" <riitta....@verkkotie.fi> kirjoitti viestissä
news:UIwQ6.878$GZ5....@read2.inet.fi...
Tuosta saa sen kuvan,m että mikään muu, kuin imettäminen ei ole vauvalle
hyväksi. Kyllä minunkin oli helpompaa imettää, kun tiesin, että kaapissa on
Tuttelia, helppoa se ei silti ollut missään vaiheessa.
miina
Riitta Hankonen
miina <janne.r...@pp.inet.fi>
>
> Hitsi, miten paljon ne vetää välistä!!!
Eihän se mikään bisnes ole. Maitohan kuitenkin käsitellään ja testataan. Jos
ostaa äidinmaitokeskuksesta tietää saavansa testattua ja puhdasta maitoa.
Jos otat naapurin rouvan maitoa, et voi olla varma hänen hygieniastaan,
lääkkeiden käytöstään, tupakanpoltostaan, hiv-tilanteestaan jne.
Äidinmaidonluovuttajaksi ei sairaalaan kelpaa, jos esim. tupakoi, on
säännöllisellä lääkityksellä tai on hiv-positiivinen. Lisäksi maidolle
tehdään säännöllisesti bakteeritestejä. Helsingissä maidosta maksetaan
luovuttajalle 90 markkaa litra.
--
riitta
www.verkkotie.fi
Kirsi Lindh-Mansikka
>Juu, mutta eihän koliikki kestä, "kuin" max 3 kk!
Miten selittämätön huuto A eroaa selittämättömästä huudosta B
jos huudon määrä ja laatu eivät eroa toisistaan millään lailla?
Ja koska koliikki on selittämätöntä huutoa, en menisi väittämään
että koliikki kestää vain kolme kuukautta niille ihmisille joiden
penskat ovat ehtineet selittämättömästi huutaa jo puoli vuotta
putkeen.
-K-
Riitta Hankonen
miina <janne.r...@pp.inet.fi>
> Tuosta saa sen kuvan,m että mikään muu, kuin imettäminen ei ole vauvalle
> hyväksi. Kyllä minunkin oli helpompaa imettää, kun tiesin, että kaapissa
on
> Tuttelia, helppoa se ei silti ollut missään vaiheessa.
Tarkoitin vain, että ennen kuin menee hädissään antamaan sitä tuttelia voi
halutessaan hakea apua ja neuvoja. Imettäminen on tekniikkalaji, eikä sen
onnistuminen ole suinkaan ns. herrassa.
--
riitta
www.verkkotie.fi
miina
vikaa? Lähinnä kohdistan katseeni vanhempiin, miksi he eivät vie lasta
tutkimuksiin? Koliikki kestää yleensä sen 3 kuukautta, joka on varmasti
todella pitkä aika vanhemmille. Se, että siinä tilanteessa joku menee
sanomaan tämän totuuden, ei varmasti lohduta yhtään.
miina
"Kirsi Lindh-Mansikka" <luu...@saunalahti.fi> kirjoitti viestissä
news:Xns90B7B83CACC7l...@195.197.54.114...
M. Tavasti
> Miten selittämätön huuto A eroaa selittämättömästä huudosta B
> jos huudon määrä ja laatu eivät eroa toisistaan millään lailla?
Esimerkiksi siten, että B voi olla allergia, jota voidaan tutkia, ja
päästä jopa eroon ongelmista?
Kirsi Lindh-Mansikka
>Esimerkiksi siten, että B voi olla allergia, jota voidaan tutkia, ja
>päästä jopa eroon ongelmista?
Lukutaito haloo vai ymmäryskö kesälomalla?
Lapsetko ne pään pehmittävät ihmisiltä, vai
mistä on kyse kun tässä ryhmässä on tuo
sisälukutaito ollut monissa asioissa ihmisillä
pahasti tuuliajolla jo pitkään.
Selittämätön = tutkimuksista huolimatta edelleen
kysymysmerkki. Ei siis suinkaan mikään vaiva
jota pidetään selittämättömänä koska ei vaivauduta
lääkärille tutkituttamaan.
-K-
M. Tavasti
> Lukutaito haloo vai ymmäryskö kesälomalla?
> Selittämätön = tutkimuksista huolimatta edelleen
> kysymysmerkki. Ei siis suinkaan mikään vaiva
> jota pidetään selittämättömänä koska ei vaivauduta
> lääkärille tutkituttamaan.
Ei, vaan epäilys siitä mistä puhutaan. Tuota sinun määritelmääsi ei
näkynyt alkuperäisessä jutussasi, ja eipä tuo senkään jälkeen asia
niin yksiselitteinen ole:
Julkinen terveydenhuolto on kovin tahkea tutkimaan allergioita. Alle
3 kk ikäisen huuteluista ei olla moksiskaa, niitä julkinen sektori ei
suostu tukimaan olenkaan.
Tiedän yhden tapauksen, jossa lapsi on 9 kk ikäiseksi huutanut, päivin
ja etenkin öin kuin päätä leikattaisiin. Kun sitten imetys
lopetettiin, ja lapsi jäi pelkälle parsakaali-kalkkuna dietille,
vuorokaudessa saatiin rauhallinen, iloinen ja hyvin nukkuva lapsi. Ja
kyllä 9kk ikään on käyty kerran jos toisenkin neuvolassa terkkarilla
ja lääkärillä. Asia alkoi selvitä vasta yksityisellä lääkärillä.
Lapsi on superallerginen, alle 2v ruoka-aineita oli muistaakseni alle
10. Ja tapaus ei ole vanha, tyttö on nyt alle 3v. Tapahtumapaikkana
Suur-Helsinki.
Riitta Hankonen
M. Tavasti <tava...@iki.fi.invalid>
> Julkinen terveydenhuolto on kovin tahkea tutkimaan allergioita. Alle
> 3 kk ikäisen huuteluista ei olla moksiskaa, niitä julkinen sektori ei
> suostu tukimaan olenkaan.
Meidän nuorempi lapsemme huusi iltaisin ja öisin ja kun valitin tästä
neuvolalääkärille sain tytölle lähetteen verikokeisiin. Siis kysymättä ja
vaatimatta. En vienyt häntä sinne, koska minusta verikokeen ottaminen
pienestä pulleasta käsivarresta on yhtä kidutusta sekä äidille että
lapselle. Lapsella ei ollut iho- eikä ulosteoireita, ja minusta on aika
kummallinen allergia, jos se näkyy vain keskellä yötä kaksi tuntia. Lääkäri
oli kuitenkin sitä mieltä, että hyvä tarkistaa. Tapahtumapaikkana Helsingin
itäinen terveyskeskus.
Allergioiden tutkiminen alle 2-vuotiaasta on ymmärtääkseni melkoista
arpapeliä, joten vaikka tutkimuksia määrättäisiin hurumykky, syytä ei
välttämättä löydy. Allergioihin kyllä suhtaudutaan vakavasti, jos lapsella
on iho- ja/tai kakkaoireita.
Sen sijaan en tajua, miksi aina päivitellään julkisen terveydenhuollon
nihkeyttää määrätä jokaiselle lapselle kaikkia mahdollisia tutkimuksia.
Minusta on ainakin ihan hyvä, että vähän katsotaan, mitä määrätään ja mitä
ei.
Ja tottakai yksityinen lääkäri määrää kaiken mitä vaan keksii ja mitä
vanhemmat pyytää, sehän on niiden bisnes.
--
riitta
www.verkkotie.fi
M. Tavasti
> Meidän nuorempi lapsemme huusi iltaisin ja öisin ja kun valitin tästä
> neuvolalääkärille sain tytölle lähetteen verikokeisiin. Siis kysymättä ja
> vaatimatta.
Selvästi ihan tuurista kiinni kenelle sattuu osumaan, itse olen
kuullut vain päinvastaisia tapauksia.
> Allergioiden tutkiminen alle 2-vuotiaasta on ymmärtääkseni melkoista
> arpapeliä, joten vaikka tutkimuksia määrättäisiin hurumykky, syytä ei
> välttämättä löydy.
Niimpä, altistukset tahtovat olla ainoa joka puree, ja altistuksia ei
voi tehdä jollei oireet ole hävinneet.
> Allergioihin kyllä suhtaudutaan vakavasti, jos lapsella on iho-
> ja/tai kakkaoireita.
Tämäkin vaihtelee.
> Sen sijaan en tajua, miksi aina päivitellään julkisen terveydenhuollon
> nihkeyttää määrätä jokaiselle lapselle kaikkia mahdollisia tutkimuksia.
> Minusta on ainakin ihan hyvä, että vähän katsotaan, mitä määrätään ja mitä
> ei.
Samaa mieltä, mutta toki jokin raja kuinka pitkään pitä pihdata. Omiin
korviini vaan on sattunut tulemaan sitä toista ääripäätä.
Riitta Hankonen
M. Tavasti <tava...@iki.fi.invalid>
> Selvästi ihan tuurista kiinni kenelle sattuu osumaan, itse olen
> kuullut vain päinvastaisia tapauksia.
Mitenkään kuulemisiasi sinänsä vähättelemättä lienee ihan yleisesti
tunnustettu tosiasia, että ihmisillä on taipumus pitää meteliä kielteisiksi
kokemistaan asioista. Varsinkin jos ne liittyvät tavalla tai toisella
yhteiskunnan tai julkisen sektorin toimintaan.
Harva viitsii erikseen kehua illanistujaisissa miten hienosti
terveyskeskuksen lääkäri suhtautui meidän Maijan ihottumaan tai miten
nopeasti hammaslääkärille sai ajan eikä maksanutkaan kuin 120 mk.
--
riitta
www.verkkotie.fi
ZeiZei
Riitta Hankonen wrote:
> Allergioiden tutkiminen alle 2-vuotiaasta on ymmärtääkseni melkoista
> arpapeliä, joten vaikka tutkimuksia määrättäisiin hurumykky, syytä ei
> välttämättä löydy. Allergioihin kyllä suhtaudutaan vakavasti, jos lapsella
> on iho- ja/tai kakkaoireita.
Pyynnöistä huolimatta ei ( noin ) puolivuotiaalle tehty altistustestiä. Espoo,
Leppävaara. Pikkujätissä tehty yksinkertainen testi paljasti maito-, muna- ja
kissa-allergiat.
> Sen sijaan en tajua, miksi aina päivitellään julkisen terveydenhuollon
> nihkeyttää määrätä jokaiselle lapselle kaikkia mahdollisia tutkimuksia.
> Minusta on ainakin ihan hyvä, että vähän katsotaan, mitä määrätään ja mitä
> ei.
Tottakai. Sensijaan silloin se ei enää olekaan hyvä, kun tutkimus evätään
taloudellisin perustein, vaikka siitä saattaisi olla hyötyä. Ymmärrettävää,
varsinkin jos tutkimus on kovin kallis, mutta ei kovin mukavaa potilaan
kannalta.
> Ja tottakai yksityinen lääkäri määrää kaiken mitä vaan keksii ja mitä
> vanhemmat pyytää, sehän on niiden bisnes.
En oikein ymmärrä, mitä tällä "julkinen hyvä, yksityinen paha" mantralla oikein
pyrit osoittamaan. Yksityinen määrää toki kaiken, mistä katsoo saattavan olla
apua vaivan selvittämiseksi tai hoitamiseksi, mutta tuskin paljoa muuta. Vai
onko sinulla jotain toistaiseksi minulta salattua tietoa siitä, että yksityiset
lääkärit teettävät mitä kummallisimpia tutkimuksia asiakkaillaan vain
rahastaakseen heitä?
Jos kokisin saavani huonoa hoitoa julkisella puolella, en koskaan käyttäisi
sitä. Enpä koe. Tavalliset pikku kuumeilut sun muut hoituvat yhä edelleen
julkisella puolella ja hyvin hoituvatkin. Yksityiseen sensijaan olemme
joutuneet turvautumaan pari kertaa kun julkisen puolen resurssit ovat loppuneet
kesken. Ensimmäisellä kerralla kyse oli kai lähinnä rahasta, kun testiin oltiin
kovin nihkeitä määräämään. Toisella kerralla kyse oli hillittömistä jonoista
yöpäivystyksessä, jolloin totesimme yksityisen pelastavan meidät yötä vasten
valvomiselta. Rajastahan siinäkin viime kädessä tietysti on kyse.
Z.
Laura Kataja
>
>
>Riitta Hankonen wrote:
>
>> Allergioiden tutkiminen alle 2-vuotiaasta on ymmärtääkseni melkoista
>> arpapeliä, joten vaikka tutkimuksia määrättäisiin hurumykky, syytä ei
>> välttämättä löydy. Allergioihin kyllä suhtaudutaan vakavasti, jos lapsella
>> on iho- ja/tai kakkaoireita.
>
>Pyynnöistä huolimatta ei ( noin ) puolivuotiaalle tehty altistustestiä. Espoo,
>Leppävaara. Pikkujätissä tehty yksinkertainen testi paljasti maito-, muna- ja
>kissa-allergiat.
>En oikein ymmärrä, mitä tällä "julkinen hyvä, yksityinen paha" mantralla oikein
>pyrit osoittamaan. Yksityinen määrää toki kaiken, mistä katsoo saattavan olla
>apua vaivan selvittämiseksi tai hoitamiseksi, mutta tuskin paljoa muuta. Vai
>onko sinulla jotain toistaiseksi minulta salattua tietoa siitä, että yksityiset
>lääkärit teettävät mitä kummallisimpia tutkimuksia asiakkaillaan vain
>rahastaakseen heitä?
>
>Jos kokisin saavani huonoa hoitoa julkisella puolella, en koskaan käyttäisi
>sitä. Enpä koe. Tavalliset pikku kuumeilut sun muut hoituvat yhä edelleen
>julkisella puolella ja hyvin hoituvatkin. Yksityiseen sensijaan olemme
>joutuneet turvautumaan pari kertaa kun julkisen puolen resurssit ovat loppuneet
Meillä on myuös käytetty etupäässä julkista ja satunnaisesti yksityistä
(Espoo, Matinkylä), enkä ole huomannut kummallakaan puolella omituisuuksia.
Ellei lasketa sitä kun silmäongelmien (likinäköisyysepäily) kohdalla neuvola
kysyi "jos teillä on vakuutus, kannattaa tilata yksityiseltä" (kunnan
maksamaa olisi saanut odottaa _kauan_ tms.).
Yksityislääkärillä on käyty muutaman kerran joko päivystyksessä jonottamisen
sijaan tai muuten vain jotta asian voisi hoitaa illalla. Enkä ole huomannut
että kunnallisesta ei määrättäisi tutkimuksiin tai päin vastoin että
yksityislääkäri olisi yli-innokas kokeita otattamaan.
Noissa on takuulla enemmän eroa eri lääkäreiden välillä muuten kuin
yksityisen ja kunnallisen välillä.
+++ [||] Never /\ /\ +++
+++ Laura Kataja [||] trust a ( *~~~* ) +++
+++ [||] smiling \ + / +++
+++ EMAIL: kisuli miau iki.fi [||] cat! ( ) +++
Kirsi Lindh-Mansikka
>Harva viitsii erikseen kehua illanistujaisissa miten hienosti
>terveyskeskuksen lääkäri suhtautui meidän Maijan ihottumaan tai miten
>nopeasti hammaslääkärille sai ajan eikä maksanutkaan kuin 120 mk.
Pitää paikkansa. Lisäksi, jos ei esimerkiksi toimimaton
omalääkärisysteemi (ainakin pääkaupunkiseutu) miellytä,
niin sitä omalääkäriä voi jopa vaihtaa kunhan jaksaa nähdä
sen vaivan. Yleensä se auttaa, varsinkin kun terveyskeskuksen
sisällä varmasti jutut kulkee sen verran hyvin, että ei
ole uudelle lääkärille epäselvää se ettei asiakkaalle ole
edellisen tohtorin hoito kelvannut. Ne, jotka kättelyssä
leimaavat asiakkaan vaikeaksi potilaaksi, ovat kuitenkin
vähemmistö. Enemmistö haluaa ilmeisesti olla parempia kuin
kolleegansa.
On silti kyllä aika yleistä, että julkisessa terveydenhuollossa
joutuu näkemään paljon enemmän vaivaa oikean hoidon saamiseksi
kuin yksityisen terveydenhuollon piirissä.
Omien asioidensa eteen sen vaivan ehkä näkeekin, mutta
esimerkiksi jonkun korvatulehduskierteen tai viikkoja kestäneen
huutosirkuksen keskellä vanhemmilta sen vaivannäön vaatiminen on
silti aika epäreilua. Ymmärrän hyvin, että jotkut eivät halua
ottaa edes sitä riskiä että joutuvat taistelemaan, vaikka aina
ei joutuisikaan.
-K-
Outi-Kaisa Ollikainen
> Lisäksi, jos ei esimerkiksi toimimaton
> omalääkärisysteemi (ainakin pääkaupunkiseutu) miellytä,
> niin sitä omalääkäriä voi jopa vaihtaa kunhan jaksaa nähdä
> sen vaivan.
Tai sitten terveyskeskus vaihtaa omalääkäriä/hoitajaa ihan automaattisesti
jatkuvasti. Itse lopetin läheisen hoitosuhteen muodostamisen siinä
vaiheessa, kun viidennellä äitiysneuvolakäyntikerralla minua tervehti
viides terveydenhoitaja. Ja se omalääkäri? No sehän on tietenkin paikan
ylilääkäri, joka ei näe tuossa touhussa mitään erikoista, omituista tai
paheksuttavaa. Tällä haavaa käydään vauvan kanssa terveyskeskuksessa vain
rokotuksia saamassa, nekin voisi hoitaa yksityisellä jos viitsisi kaivaa
kuvetta parinsadan markan verran per kerta.
-O<-
Riitta Hankonen
ZeiZei <zei...@iki.fi> wrote in message
> En oikein ymmärrä, mitä tällä "julkinen hyvä, yksityinen paha" mantralla
oikein
> pyrit osoittamaan.
Sitä, että ihmiset illanistujaisissa usein pelkän tavan vuoksi ruikuttavat
ja arvostelevat terveyskeskuksia ja kertovat, miten asiat alkoivat luistaa
vasta kun mentiin yksityiselle.
> Jos kokisin saavani huonoa hoitoa julkisella puolella, en koskaan
käyttäisi
> sitä. Enpä koe. Tavalliset pikku kuumeilut sun muut hoituvat yhä edelleen
> julkisella puolella ja hyvin hoituvatkin. Yksityiseen sensijaan olemme
> joutuneet turvautumaan pari kertaa kun julkisen puolen resurssit ovat
loppuneet
> kesken.
Viimeksi tänään kävin vanhemman lapsen kanssa yksityisellä, lähinnä
lääkärilakon takia. Periaatteessa käytän julkisia palveluja, mutta joskus
mennään yksityiselle, jos on hyvä syy. Hyvä syy ei meidän perheessä
kuitenkaan ole se, että yksityinen olisi jotenkin automaattisesti parempi.
Parempaa on lähinnä se, että jonottaa ei juurikaan tarvitse.
--
riitta
www.verkkotie.fi
Kirsi Lindh-Mansikka
>Tai sitten terveyskeskus vaihtaa omalääkäriä/hoitajaa ihan automaattisesti
>jatkuvasti. Itse lopetin läheisen hoitosuhteen muodostamisen siinä
>vaiheessa, kun viidennellä äitiysneuvolakäyntikerralla minua tervehti
>viides terveydenhoitaja. Ja se omalääkäri? No sehän on tietenkin paikan
>ylilääkäri, joka ei näe tuossa touhussa mitään erikoista, omituista tai
>paheksuttavaa. Tällä haavaa käydään vauvan kanssa terveyskeskuksessa vain
>rokotuksia saamassa, nekin voisi hoitaa yksityisellä jos viitsisi kaivaa
>kuvetta parinsadan markan verran per kerta.
Itse puhuin lähinnä tavallisesta terveydenhoidosta, en ole tiennytkään
että äitiysneuvoloissa edes olisi mitään omalääkärisysteemiä. Itse
en kyllä näe edes suurta tarvetta moiselle, kun "normaalisti" niitä
lääkärikäyntejä on kai peräti jopa kolme koko raskauden aikana plus
jälkitarkastus. Ensisynnyttäjänä minusta oli itse asiassa ihan
kivaa, että sai monta eri mielipidettä, kun jokaisella syynillä oli
eri lääkäri.
Omahoitajaa ei taida ainakaan isommissa terveyskeskuksissa olla
ollenkaan oli kyse mistä tahansa. Olen käsittänyt että nämä omajotain-
systeemit koskisivat vain lääkäreitä.
Terveyskeskuksessa rokotuksia saamassa? Hassua, meillä tuon hoitaa
lastenneuvola.
-K-
Outi-Kaisa Ollikainen
> Itse puhuin lähinnä tavallisesta terveydenhoidosta, en ole tiennytkään
> että äitiysneuvoloissa edes olisi mitään omalääkärisysteemiä.
Niin katsos kun Herttoniemen terveysasemalla ei olekaan mitään neuvolaa, siellä
istuvat räkäiset, työrajoitteiset, raskaana olevat, narkkarit ja vauvat sulassa
sovussa samalla käytävällä odottelemassa, että omahoitaja ottaa vastaan. Kunhan
on ensin arvottu, kuka tällä viikolla on se omahoitaja ja etsitty paperit
edellisen huoneesta. Viis niistä lääkäreistä, mutta hiukan alkoi ottaa
kuuppaan, kun joka käyntikerralla sai laulaa samat virret uudelleen
omahoitajalle, kun eihän niitä papereita tietenkään joka kerta löytynyt.
Samasta syystä terveydenhoitajalle on ihan turha yrittää soittaa. Hän ei ole
joko paikalla, hän on vaihtunut, paperit ovat hukassa tai sitten vaan pallo.
Joka tapauksessa hänellä ei ole aavistustakaan, kuka minä olen ja mitä ihmettä
minä nyt sieltä voisin haluta.
Ideana tässä nerokkaassa systeemissä on ilmeisesti se, että sama
terveydenhoitaja hoitaa koko perheen, jolloin terveydenhoitaja tuntee taustat
ja ihmiset ja hölkynkölkyn. Perheet on jaettu osoitteen mukaan ilmeisesti
siksi, että siitä tulee jotain mystistä synergiaetua, kun minä käyn samalla
hoitajalla kuin naapurin rouva.
Lisätään tähän valitukseen vielä se, että suurinosa lapsiperheistä
(=terveysaseman suurin käyttäjäryhmä) asuu tietenkin siellä, mistä on pisin
matka terveysasemalle (= kaksi bussia, joista välttämättä kumpaankaan ei mahdu
kolmella ensimmäisellä yrittämällä, kun ne ovat jo ääriään myöten täynnä
kärrykansaa).
Arvaa muuten, kuinka rakastettu ja odotettu asiakas minä siellä olen ;-)
-O<-
juha.seppa
> Ne, jotka kättelyssä
> leimaavat asiakkaan vaikeaksi potilaaksi, ovat kuitenkin
> vähemmistö. Enemmistö haluaa ilmeisesti olla parempia kuin
> kolleegansa.
No, minä olen vaan NHS-hammaslääkäri. Mulla on monta edeltäjää ja tuntuu,
että monikin potilaista vertailee mua edellisiin.
En tiedä, täällä on kova pula hammaslääkäreistä eikä mullekaan taideta
rekisteröidä uusia potilaita tällä hetkellä ollenkaan. Yksityiset taas ovat
kolme kertaa kalliimpia. Ihmisillä ei ehkä ole todellisia vaihtoehtoja
lainkaan.
No, aina ei onnistu mutta en minä tunne yrittäväni olla parempi kuin joku
muu. Enemmänkin olen ymmärtänyt, ettei kaikkien kemiat kertakaikkiaan
synkkaa. Ja toisten kanssa taas menee paremmin. Ja ihan samalla tavalla
niillä kolleegoilla, joista joku potilas pahaa puhuu.
Outi Seppä
Lea Viljanen
> Ideana tässä nerokkaassa systeemissä on ilmeisesti se, että sama
> terveydenhoitaja hoitaa koko perheen, jolloin terveydenhoitaja tuntee taustat
> ja ihmiset ja hölkynkölkyn.
Ehkä Hertsika kasvualueena on ongelmallinen, koska ainakin
meillä Oulunkylässä homma toimii. Sama terveydenhoitaja niin
rokotti kersan kun rassasi minun korvanikin.
Se on sitten toinen asia, jos ei satu omasta hoitsustaan
tai lekuristaan tykkäämään...
--
Lea "LadyBug" Viljanen
lad...@iki.fi
Laura Kataja
Minä aloin jo epäillä helsinkiläishölmöilyä, kun meillä ei myöskään (Espoo,
Matinkylä) ole ollut näitten omalääkärien yms. kanssa mitään ongelmia.
Neuvolan terveydenhoitaja on tässä reilun viiden vuoden aikana vaihtunut
kerran (kun edellinen jäi eläkkeelle). Se lääkäri kylläkin pari kertaa,
mutta on ollut ainakin hyvää onnea; nuoria mutta huolellisia lääkäreitä.
Riitta Hankonen
Outi-Kaisa Ollikainen <o...@iki.fi>
> Niin katsos kun Herttoniemen terveysasemalla ei olekaan mitään neuvolaa,
siellä
> istuvat räkäiset, työrajoitteiset, raskaana olevat, narkkarit ja vauvat
sulassa
> sovussa samalla käytävällä odottelemassa, että omahoitaja ottaa vastaan.
Tätä samaa ihmettelin minäkin aikoinaan kun muutin Tampereen Hervannasta
(jossa oli äitiys- ja lastenneuvola _erikseen_) Herttoniemeen. Ei oikein
tuntunut kivalta istua samalla penkillä flunssakansan ja muutaman viikon
ikäisen vauvan kanssa. Eikä imettää kun joku räkii vieressä. Hoitaja oli
kyllä ihan ok. Herttoniemi on vain siitä ongelmallinen, kun siinä on se
vanha ja uusi puoli. Terveyskeskus kun on ilmiselvästi mitoitettu
palvelemaan vanhaa puolta. Uudelta puolelta on sinne ihan tolkuton matkakin.
> Ideana tässä nerokkaassa systeemissä on ilmeisesti se, että sama
> terveydenhoitaja hoitaa koko perheen, jolloin terveydenhoitaja tuntee
taustat
> ja ihmiset ja hölkynkölkyn. Perheet on jaettu osoitteen mukaan ilmeisesti
> siksi, että siitä tulee jotain mystistä synergiaetua, kun minä käyn
samalla
> hoitajalla kuin naapurin rouva.
Osoitteittain oli kyllä Hervannankin hoitajien asiakkaat jaettu. Kai se on
byrokratian takia yksinkertaisempaa.
--
riitta
www.verkkotie.fi
Kirsi Lindh-Mansikka
>No, aina ei onnistu mutta en minä tunne yrittäväni olla parempi kuin
>joku muu. Enemmänkin olen ymmärtänyt, ettei kaikkien kemiat
>kertakaikkiaan synkkaa. Ja toisten kanssa taas menee paremmin. Ja ihan
>samalla tavalla niillä kolleegoilla, joista joku potilas pahaa puhuu.
Hammaspuolella voi kyllä olla vähän sekin, että lähes kaikki alta
nelikymppiset tuntuvat nykyään noteeraavan että asiakaskin on vain
ihminen. Siitä vanhemmilla sen sijaan tuntuu olevan asenneongelmia,
varsinkin jos asiakas-lääkäri-ikäero on muuten vain suuri tai
asiakas on alaikäinen. Eli mahtaisiko olla koulutuksessa tapahtunut
jotain muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana?
Ihan samaa en ole huomannut muun terveydenhoidon yhteydessä. Löytyy
tosi laidasta laitaan tumpeloita ja välinpitämättömiä lahopäitä
kuten myös ihan loistavia ja asiakkaan papereihin jo minuutin verran
etukäteen tutustuneita lekureita täysin ikään katsomatta.
-K-
Kirsi Lindh-Mansikka
>Niin katsos kun Herttoniemen terveysasemalla ei olekaan mitään neuvolaa,
>siellä istuvat räkäiset, työrajoitteiset, raskaana olevat, narkkarit ja
>vauvat sulassa sovussa samalla käytävällä odottelemassa, että omahoitaja
>ottaa vastaan. Kunhan on ensin arvottu, kuka tällä viikolla on se
>omahoitaja ja etsitty paperit edellisen huoneesta. Viis niistä
Niin katsos kun on tottunut siihen, että terveysasemillakin toimivia
neuvolapalveluja on tottunut kutsumaan neuvoloiksi, ajatus siitä että
joku käy lapsen kanssa terveyskeskuksessa eikä neuvolassa tuntui siltä
että mitäs ihmettä, onhan nyt jokaisella terveyskeskuksella sentään
omat rootelit lasten terveydenhuollolle (jo ihan puhelinluettelonkin
mukaan). Tuskin asiat hertsikassa sen huonommin ovat kuin itiksen
terveyskeskuksessakaan, joka sentään on Helsingin eittämätön perse
ja monivuotisten tuskieni synnyttäjä.
Yksi hyvä syy lisää asua "aidossa" nukkumalähiössä: ihka oikea
äitiys- ja lastenneuvola sadan metrin päässä.
-K-
juha.seppa
> Hammaspuolella voi kyllä olla vähän sekin, että lähes kaikki alta
> nelikymppiset tuntuvat nykyään noteeraavan että asiakaskin on vain
> ihminen. Siitä vanhemmilla sen sijaan tuntuu olevan asenneongelmia,
> varsinkin jos asiakas-lääkäri-ikäero on muuten vain suuri tai
> asiakas on alaikäinen. Eli mahtaisiko olla koulutuksessa tapahtunut
> jotain muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana?
Tuo voi olla kyllä ihan totta. Lisäksi sellainen ajatus, että lääkäri on
kaikkivoipa, ei taida hammaspuolen koulutukseen sisältyä.
Niin, anteeksi nyt kaikki lääkärit. Tämän ajatuksen sain yhden psykiatrin
luennolla, kun hän kertoi, että suuri syy lääketieteen huimiin saavutuksiin
on siinä, että lääketieteen opiskelijat tuudutetaan jonkinlaisen
omnipotenssiin, kaikkivoipaisuuteen.
En minä tuollaista omista opiskeluajoista itse muista. Ja nyt työelämässäkin
tulee lähes päivittäin tilanteita, missä ihmiset eivät ole itse huolehtineet
asioista ja yhtäkkiä meidän pitäisi taikureina taikoa kipu pois. Plääh! No,
varmaan tulee oikeille lääkäreillekin ihan yhtä lailla.
Outi Seppä
Lea Viljanen
> Ja nyt työelämässäkin
> tulee lähes päivittäin tilanteita, missä ihmiset eivät ole itse huolehtineet
> asioista ja yhtäkkiä meidän pitäisi taikureina taikoa kipu pois. Plääh!
Jos hammaslääkäreiden asenne on yleensäkin tämmöinen "mitäs
tänne tuut valittamaan, itse olet ongelmasi aiheuttanut",
niin ihmetteleekö kukaan, miksi hammaslääkäreistä ei pidetä
tai heitä jopa pelätään?
Mitä h*in väliä sillä loppujen lopuksi lääkärin kannalta
on, onko ihminen ns. "aiheuttanut ongelman itse" vai ei,
kipeä se potilas kuitenkin on ja tarvitsee apua. Empatiaa
peliin!
juha.seppa
Lea Viljanen <Lea.Vi...@iki.fi> wrote in message
news:3B2F734F...@iki.fi...
???????
En ole sanonut, että joku "olisi itse aiheuttanut ongelmansa" tai "mitä tuut
tänne valittamaan", enkä edes tarkoittanut sitä. Olen vaan ollut itse
voimaton tilanteissa, missä en voi tehdä yhtään mitään muuta kuin odottaa
(kun esim. tulehdus on niin akuutissa tilassa, ettei hammas puudu tai kipu
tuntuu viiden hampaan kohdalla, eikä kaikkia viitsi ihan ensiavuksi poistaa
tai juurihoitaa jne.) Silloin harmittaa, kun potilas valittaa, kun on vaan
pakko odottaa, että pahin on ohi ja ja yrittää sitten uudelleen. Ihan
potilaan itsensäkin parhaaksi. Ja niiden jäljelle jäävien terveiden
hampaiden.
Tällaisissa tilanteissa joutuu joskus kohtuuttomien vaatimusten kohteeksi ja
silloin ihan varmasti tuntuu, kenestä vaan, että pitäisi kertoa potilaalle,
mihin oikeasti sattuu (siihenhän ei kukaan pysty) tai simsalabim, taikoa se
kipu pois. "Asioista huolehtimisella" tarkoitan sitä, että yleensä kyse on
ihmisistä, jotka eivät ole vuosiin, kymmeniin vuosiin, käyneet hoidossa.
Niin, että se kipu olisi voitu ehkäistä ajoissa.
Eiköhän jätetä se toisten ammattitaidon, sympatian ym. arviointi kuitenkin
niille, jotka palveluja käyttävät. Ikävää, jos Lean kokemus
hammaslääkäreistä on noin huono. Ei niitä kohdalleen osuneita sanoja kannata
meidän kaikkien suuhun kuitenkaan asettaa, ellei sitten ihan tahallaan halua
toisten mieltä pahoittaa.
Outi Seppä
juha.seppa
> tai heitä jopa pelätään?
Mistä muuten juontaa käsityksesi, ettei hammaslääkäreistä pidetä?
Tietääkseni hammaslääkärit olivat viidenneksi arvostetuin ammattiryhmä
Suomessa, ainakin Suomen Kuvalehden mukaan. Täällä Englannissa saavutettiin
vastaavassa tutkimuksessa yhdeksäs tila, mitä lehdistö ei halunnut
julkaista, koska samassa tutkimuksessa journalistit joutuivat häntäpäähän.
Hammaslääkäripelko on onneksi, ainakin siellä Suomessa, pikkuhiljaa jäämässä
historian kirjoihin, kiitos tehokkaan ehkäisevän hoidon, kun kipuja ei enää
välttämättä tarvitse edes koskaan kokea.
Peloille on haettu kautta aikojen paljonkin selityksiä. Yleensä, jos on
mitään pelkoja, kaikkein hedelmällisintä on miettiä, miksi itse pelkää, ei
välttämättä se, että pelon kohteesta löydetään se selitys. Ja kauhean usein
pelon kohteeseen heijastetaan ne pelot: näkemällä nähdään juuri ne syyt,
jotka halutaan.
Hammaslääkäripelkoihin liittyy aika usein huonot kokemukset aikaisemmin, ja
jopa se, että se hammaslääkäri tunkeutuu "liian lähelle", jolloin kokee
itsensä haavoittuvaksi. Kolmanneksi yleisin syy on se, ettei koe että
pystyisi hallitsemaan tilannetta, vaan on toisen armoilla.
On kovin epätodennäköistä, että hammaslääkäreiden asenne sinänsä olisi syy
pelkoihin. Joissain tapauksissa toki, mutta ei niin, että sitä voisi koko
ammattikuntaan yleistää.
Outi Seppä
juha.seppa
> Silloin harmittaa, kun potilas valittaa, kun on vaan
> pakko odottaa, että pahin on ohi ja ja yrittää sitten uudelleen. Ihan
> potilaan itsensäkin parhaaksi. Ja niiden jäljelle jäävien terveiden
> hampaiden.
Niin, huomasin itsekin, että siinäpä vasta todiste sympatian puutteesta!
:-)
Valittamisella en tarkoita sitä, että potilas "valittaa" hammaslääkärille,
että hammas on kipeä, vaan sitä, että hän valittaa
potilasvahinkovakuutukselle (Suomessa) tai Health Authoritylle
(Englannissa).
Ihan vaan tarkennoksena hölmösti sanomaani, ettei sitäkin nyt yritettäisi
vääntää mihinkään käsittämättömään muotoon.
Outi Seppä
Kerttu Pollari-Malmi
> Hammaslääkäripelkoihin liittyy aika usein huonot kokemukset aikaisemmin, ja
> jopa se, että se hammaslääkäri tunkeutuu "liian lähelle", jolloin kokee
> itsensä haavoittuvaksi. Kolmanneksi yleisin syy on se, ettei koe että
> pystyisi hallitsemaan tilannetta, vaan on toisen armoilla.
Kyllä ainakin minulla suurin syy hammaslääkäripelkoon on se, että
poraaminen sattuu aivan hirveästi. Esimerkiksi synnytyskipu pahimmillaan
on minusta pientä aivan tavallisen pienehkön reiän poraamisen aiheuttaman
kivun rinnalla. (Juurihoitoja ja vastaavia minulle ei ole koskaan edes
tehty.) Ja silloin, kun olin lapsi, ei kouluhammaslääkärissä
puudutettu tavallisen paikkauksen yhteydessä. Myöskään YTHS:llä ei ollut
aikaa antaa puudutusta. Nykyisinkin yksityiselle hammaslääkärille
mennessäni on aina mielessä pieni pelko siitä, että tämä ei suostuisikaan
puuduttamaan.
Muiden kanssa keskusteltuani olen tullut siihen tulokseen, että läheskään
kaikilla poraaminen ei satu näin voimakkaasti. Sen vuoksi monien on
varmaan vaikea ymmärtää hammaslääkäripelkoa.
Kerttu Pollari-Malmi
Herranen Henrik
> Hammaslääkäripelko on onneksi, ainakin siellä Suomessa, pikkuhiljaa jäämässä
> historian kirjoihin, kiitos tehokkaan ehkäisevän hoidon, kun kipuja ei enää
> välttämättä tarvitse edes koskaan kokea.
Tuota on vaikea uskoa taas viimeisimmän viisaudenhampaan poiston jälkeen.
Saatanallinen ähellys ja koko oikea puoli naamasta viikon pirun kipeä
ja yli 20 neliösenttimetrin umpiruvella, kun sitä päätettiin käyttää
vipupohjana tiukan hampaan irti vääntämiselle. Koeta siinä syödä tai
edes puhua, kun aina rupi lohkeaa jostain nurkasta. Ja ulkonäkö on kuin
MST3K-elokuvan monsterilla.
> Hammaslääkäripelkoihin liittyy aika usein huonot kokemukset aikaisemmin, ja
Kohtuullisen loogista.
- Henrik
--
Aurinko on mukava kaveri, mutta onneksi kaukana.
-- Eppu Normaali: Vahantajoki (1982)
Outi-Kaisa Ollikainen
> Tuota on vaikea uskoa taas viimeisimmän viisaudenhampaan poiston jälkeen.
> Saatanallinen ähellys ja koko oikea puoli naamasta viikon pirun kipeä
> ja yli 20 neliösenttimetrin umpiruvella, kun sitä päätettiin käyttää
> vipupohjana tiukan hampaan irti vääntämiselle.
Tai kun koko hoito sitten tulehtuu ja suu aukeaa sen jälkeen max 5 mm (=
teelusikan saa pujoteltua etuhampaiden välistä, jos oikein yrittää). Tai kun
maitokulmahampaat on ensin revitty irti ja pysyvät kaivettu jostain
käsittämättömästä syystä veitsellä ikenistä esiin. Suu täynnä pisteleviä
pahanmakuisia tikkejä, jolloin syöminen hoituu nestemäisillä seuraavat n viikkoa.
Syöttivät muuten silloin minulle, about 10 v pikkulikka, morfiinia särkyyn.
Tuskinpa kukaan muuten hammaslääkäriä pelkää, vaan sitä mitä hammaslääkäri tekee.
Eräskin urvelo jutteli ja kyseli jatkuvasti jotakin, mutta ei sekunnin
sadasosaksikaan ottanut räpylöitään pois suustani. Ei edes silloin, kun keskusteli
hammashoitajan kanssa, etsiskeli instrumentteja tms. Sain vastustettua kiusausta
ja olin purematta.
Huono juttu tässä on se, että mikäli omien ipanoideni purukalusto vaatii
oikomista, miten ihmeessä saan ITSENI suostuteltua suostumaan siihen. Kun en voi
mitenkään päästää suustani sellaista emävalhetta, että se ei satu. Ainakaan
sellainen minulle tehty "vedetään suurin osa maitohampaista irti ja sen jälkeen
vielä osa pysyvistäkin" -harvennushoito.
-O<-
juha.seppa
Outi-Kaisa Ollikainen <o...@iki.fi>
> Huono juttu tässä on se, että mikäli omien ipanoideni purukalusto vaatii
> oikomista, miten ihmeessä saan ITSENI suostuteltua suostumaan siihen. Kun
en voi
> mitenkään päästää suustani sellaista emävalhetta, että se ei satu.
Ainakaan
> sellainen minulle tehty "vedetään suurin osa maitohampaista irti ja sen
jälkeen
> vielä osa pysyvistäkin" -harvennushoito.
ja toisin päin. Niillä, joille ei sitä hoitoa annettu vaikka tarvetta olisi
ollut, pienetkin virheet halutaan lapsilta korjata.
Jännää, miten vähän kaikessa käy helposti niin, että tulee aaltoliikettä
sukupolvelta toiseen. Oikomishoidon lisäksi vaikka musiikkiharrastuksessa.
Jos itse kokee joutuneensa sitä tekemään (esim. itse jouduin soittamaan
viulua), ei oikein osaa suhtautua, jos lapsi haluaisi oikeasti jotain
instrumenttia soittaa.
Outi Seppä
Reijo Korhonen
news:7xsngvl...@chitarrone.cs.hut.fi...
> Kyllä ainakin minulla suurin syy hammaslääkäripelkoon on se, että
> poraaminen sattuu aivan hirveästi. Esimerkiksi synnytyskipu pahimmillaan
> on minusta pientä aivan tavallisen pienehkön reiän poraamisen aiheuttaman
> kivun rinnalla. (Juurihoitoja ja vastaavia minulle ei ole koskaan edes
> tehty.) Ja silloin, kun olin lapsi, ei kouluhammaslääkärissä
> puudutettu tavallisen paikkauksen yhteydessä. Myöskään YTHS:llä ei ollut
> aikaa antaa puudutusta. Nykyisinkin yksityiselle hammaslääkärille
> mennessäni on aina mielessä pieni pelko siitä, että tämä ei suostuisikaan
> puuduttamaan.
Tähän voin lohduttaa että tähänkin asiaan auttaa aika, niin kuin moneen
muuhunkin. Vaimo kun imettää niin ei voinut ottaa puudutusta. Ihmetteli kuin
ei niin kauheasti sattunutkaan. Hammaslääkäri kertoi, että nuorilla
ihmisillä hermot ovat pinnassa (hah) ja vetaytyvät vanhetessa, jolloin kipu
ei ole niin kova. Elikkä kun ikä ei ala enää kakkosella, niin helpottaa.
Luulin että oma kipukynnys on kasvanut, sitä on aikuistunut, tms.
jalostumista, mutta turha toivo. Juu, aikuistumisen paras filosofinen
määritys on löytynyt vuosikymmenien takaisesta pahkasiasta:
Miksi vanhemmat ihmiset hölmöilevät vähemmänkuin nuoremmat? Vanhetessa
voimat vähenevät.
--
Reijo
juha.seppa
--
Reijo Korhonen <Reijo.K...@iki.fi> wrote in message
news:9gsrhu$jmj$1...@news.kolumbus.fi...
> Hammaslääkäri kertoi, että nuorilla
> ihmisillä hermot ovat pinnassa (hah) ja vetaytyvät vanhetessa, jolloin
kipu
> ei ole niin kova. Elikkä kun ikä ei ala enää kakkosella, niin helpottaa.
Se hammasluu, dentiini, kasvaa hampaan ydintä kohti (ns.
sekundääridentiini). Hermot ja verisuonet ovat siten kauempana. Lisäksi sen
reiän/paikan ärsytyksen paikallisvaikutuksena hammas rupeaa tuottamaan luuta
juuri tuohon kohtaan (nk. tertiääridentiini).
Ei se kiire saisi kuitenkaan olla syy olla puuduttamatta. Joskus, vaikka se
poraaminen ei sattuisikaan, jo jännitys ("koska sattuu?") vie sen
kipukynnyksen normaalia alemmas. Jos vielä hammas on oireillut, se saattaa
olla sellaisessa tilassa, että pienikin ärsyke laukaisee ihan hirvittävän
kiputuntemuksen.
Itsekin jouduin hammasläkärin tuoliin kuukausi sitten, kun oma hammas
lohkesi. Olipas opettavaista. ja kyllä sattui kamalasti, vaikka ikä alkaakin
jo kolmosella. Kyllä puudutus oli ihan tarpeen.
Outi Seppä
Lea Viljanen
>> juha.seppa wrote:
>>> Ja nyt työelämässäkin
>>> tulee lähes päivittäin tilanteita, missä ihmiset eivät ole itse
>>> huolehtineet
>>> asioista ja yhtäkkiä meidän pitäisi taikureina taikoa kipu pois. Plääh!
...
> En ole sanonut, että joku "olisi itse aiheuttanut ongelmansa"
Et ole et, mutta kumma kyllä tämmöisen käsityksen voi
tuosta "eivät ole itse huolehtineet asioista"-lausumasta
saada. Puhumattakaan samansävyisestä uudesta
tarkennuksestasi:
>"Asioista huolehtimisella" tarkoitan sitä, että yleensä kyse on
> ihmisistä, jotka eivät ole vuosiin, kymmeniin vuosiin, käyneet hoidossa.
> Niin, että se kipu olisi voitu ehkäistä ajoissa.
Edelleenkin perään sellaista asennetta, että kipeään
ihmiseen suhtaudutaan asiallisesti ja empaattisesti
ihan riippumatta siitä, miten kipu on päässyt syntymään
tai olisiko se voitu ehkäistä helposti.
Kun tuo ihan yleislääketieteen puolella tuntuu olevan
se normi, niin jostain syystä tuosta alkuperäisestä
viestistäsi saan sen käsityksen, että hammaslääketieteen
kohdalla tässä on vähän toivomisen varaa.
> Outi Seppä
Lea Viljanen
> Peloille on haettu kautta aikojen paljonkin selityksiä. Yleensä, jos on
> mitään pelkoja, kaikkein hedelmällisintä on miettiä, miksi itse pelkää, ei
> välttämättä se, että pelon kohteesta löydetään se selitys. Ja kauhean usein
> pelon kohteeseen heijastetaan ne pelot: näkemällä nähdään juuri ne syyt,
> jotka halutaan.
Kyllä ja ei. Hammaslääkäripelolla ja muilla fobioilla,
esim. vaikka lentopelolla, on ihan perustavaa laatua oleva
ero -- hammaslääkärissä epämiellyttävän tapahtuman, esim.
kivun, tapahtumistodennäköisyys on aika monta kertaluokkaa
suurempi. Joten mitään itse tapahtumaan liittymätöntä
potilaan pään sisäistä syytä ei välttämättä ole.
Vai opetetaanko hammaslääkäreille nykyään niin, että
hammaslääkärissä ei koskaan satu, hammaslääkäri ei
koskaan tee virheitä ja näinollen hammaslääkäripelko
on pelkästään potilaan korvien välissä oleva psyykkinen
ongelma?
> Outi Seppä
Kari Tuomainen
>Tai kun koko hoito sitten tulehtuu ja suu aukeaa sen jälkeen max 5 mm (=
>teelusikan saa pujoteltua etuhampaiden välistä, jos oikein yrittää). Tai kun
>maitokulmahampaat on ensin revitty irti ja pysyvät kaivettu jostain
>käsittämättömästä syystä veitsellä ikenistä esiin. Suu täynnä pisteleviä
>pahanmakuisia tikkejä, jolloin syöminen hoituu nestemäisillä seuraavat n viikkoa.
>Syöttivät muuten silloin minulle, about 10 v pikkulikka, morfiinia särkyyn.
>Huono juttu tässä on se, että mikäli omien ipanoideni purukalusto vaatii
>oikomista, miten ihmeessä saan ITSENI suostuteltua suostumaan siihen. Kun en voi
>mitenkään päästää suustani sellaista emävalhetta, että se ei satu. Ainakaan
>sellainen minulle tehty "vedetään suurin osa maitohampaista irti ja sen jälkeen
>vielä osa pysyvistäkin" -harvennushoito.
kiristämisen jälkeen, eikä hampaiden repiminen ole tuntunut oikeastaan
yhtään missään ennen tai jälkeen repimisten tai leikkaamisten. Nähtävästi
tässä on paljon yksilöllistä vaihtelua - osittain varmaankin toimenpiteiden
yksityiskohdissa on eroja.
Suosittelisin kuitenkin ryhtymään ajoissa tuollaiseen hoitoon, sillä
kaiketi kasvuiässä leukojen kasvuun voidaan vaikuttaa. Aikuisena taas
voi hyvinkin olla edessä leukakirurgia, joka on paljon rajumpi homma
ja myös hyvin kallista verrattuna tavalliseen oikomiseen. Lisäksi siinä
vaiheessa on voinut tulla ylimääräisiä ongelmia - esim. ikenet tai
leukanivelet voivat olla jo vahingoittuneita.
--
Mr Kari Tuomainen, http://iki.fi/bofh/
plutonium, obscenity, sex, steganography, bomb, terrorism, lsd, HEU 21
kg, FOR COMMENT CHANNELS ONLY, Osama bin Laden, Bush, Amnesty, AES,
assassination, fissile nuclear material, fuse, VX, NSA, 3-DES, bestiality
juha.seppa
> Edelleenkin perään sellaista asennetta, että kipeään
> ihmiseen suhtaudutaan asiallisesti ja empaattisesti
> ihan riippumatta siitä, miten kipu on päässyt syntymään
> tai olisiko se voitu ehkäistä helposti.
Siinä olet ihan oikeassa :-)
Tosin vaatii joskus käsittämätöntä "empatiaa" hoitaa potilasta, joka on
jättänyt vuosikausia varatut aikansa käyttämättä, kun hammaslääkäri on ne
ajat maksanut vuokraa vastaanotostaan, palkan hoitajalleen, lastensa hoidon,
lainansa lyhennykset. Tai nostanut palkkaa verottajan pussista
terveyskeskuksessa ja pyöritellyt sen ajan peukaloitaan. Kyllä musta on ihan
inhimillistä, että joskus turhauttaa.
>
> Kun tuo ihan yleislääketieteen puolella tuntuu olevan
> se normi, niin jostain syystä tuosta alkuperäisestä
> viestistäsi saan sen käsityksen, että hammaslääketieteen
> kohdalla tässä on vähän toivomisen varaa.
> Lea "LadyBug" Viljanen
> lad...@iki.fi
No, mun omista tunteistani silloin, kun en osaa auttaa, tai mulla ei ole
siihen tarvittavaa aikaa, lienee turha tehdä ihan yleismaailmallista
ongelmaa. Syy tuskin on itse hammaslääketieteessä. Veikkaan kuitenkin, että
ihan samalta tuntuu siitä kirurgista, joka leikkaa vuosikymmeniä
tupakoineitten ihmisten sydämiä kovalla rahalla yksityisesti, kun
sydänvikaiset vauvat kuolevat jonoihin. Ja varsinkin silloin, kun potilas ei
tule varatulle ajalleen. Silloin kun olisi voitu leikata vaikkapa se yksikin
vauva, joka ei todellakaan ole tehnyt itse mitään hankkiakseen ongelmansa.
Musta tuntuu, että tässä nyt keskustellaan kahdesta ihan eri asiasta. Minä
siitä, ettei mulla ole tilaisuuttakaan auttaa välttämättä yhtäkkiä, eikä
resursseja sitä tehdä, kun ovesta tulvii niitä potilaita muutenkin ja
odotushuone täyttyy koko ajan, kun yritän auttaa jotakuta, joka on
laiminlyönyt hoitonsa aikaisemmin. Kun taas Lea puhuu yksittäisen potilaan
kohtaamisesta ja potilas-lääkärisuhteesta, missä on varmasti usein
toivomisen varaa.
Outi Seppä
juha.seppa
> Kyllä ja ei. Hammaslääkäripelolla ja muilla fobioilla,
> esim. vaikka lentopelolla, on ihan perustavaa laatua oleva
> ero -- hammaslääkärissä epämiellyttävän tapahtuman, esim.
> kivun, tapahtumistodennäköisyys on aika monta kertaluokkaa
> suurempi. Joten mitään itse tapahtumaan liittymätöntä
> potilaan pään sisäistä syytä ei välttämättä ole.
Usein syynä on aikaisemmat huonot kokemukset. Jotkut "vanhat" kolleegat
ovat, hieman vanhanaikaisesti, sitä mieltä, että kyllähän hammaslääkärissä
pitääkin sattua. Mun mielestä ei pidä mutta tosiaan, sitä ei voi aina
välttää, vaikka haluaisikin.
Pelot ovat aika keskeinen osa hammaslääkäreiden koulutusta. En minä täällä
rupea asiasta luennoimaan. Myös sellaiset ihmiset, joille ei ole tehty
koskaan mitään, voivat yhtälailla pelätä. Myös silloin, kun varmasti tietää
ettei satu, vaikkapa tarkastuksessa.
Kuitenkin se pelon alkuperä on siksi tärkeää selvittää, että enemmän se
kipeä asiakas tarvitsee sitä hammaslääkäriä kuin se hammaslääkäri kipeää
potilasta. Ei sinne mennä, jotta hammaslääkäri saisi toteuttaa sadistista
luonnettaan (kuten joskus tunnutaan uskovan) vaan jotta saadaan se oma
sairaus hoidettua.
Ja silloin siellä voi olla vastassa ihan empaattinen ja asiallinen,
potilaaseen ja hänen kipuunsa hyvinkin vakavasti suhtautuva keltanokka, joka
ehkä aiheetta saa päällensä kaikki edeltäjiensä virheet. En minä silloin
näe, että koko hammaslääketieteen leimaaminen "epäempaattiseksi ja
epäasialliseksi" auttaa sitä potilasta ollenkaan. Päinvastoin. Silloin
enemmän on hyötyä sen pelon, ei siis hammaslääkäreiden, käsittelystä.
> Vai opetetaanko hammaslääkäreille nykyään niin, että
> hammaslääkärissä ei koskaan satu, hammaslääkäri ei
> koskaan tee virheitä ja näinollen hammaslääkäripelko
> on pelkästään potilaan korvien välissä oleva psyykkinen
> ongelma?
Ei opeteta :-)
Itse asiassa, kun nyt otit puheeksi, moniin särkyihin on syynä ihan
hammaslääkäreiden toimenpiteet. Eräs ystäväni, erikoistunut juurihoitoihin,
leikkisästi totesi että kiitos Luojalle taka-alueen muovipaikoista. Tämä
oli, huom!, vitsi, mutta ihan tosissaan niitähän hän päivittäin juurihoitaa.
Kyllä peloille on paljon syitä eikä vähiten huono kohtelu, mitä on joskus
saanut. Mutta samalla tavalla, kuin vaikkapa synnytyksissä kätilö, ei se
hammaslääkäri ole se syyllinen siihen että sattuu. Eikä tämä tosiaan
tarkoita, että niitä syyllisiä *pitäisi* jotenkin hakea. Jotkut ovat vaan
onnekkaampia kuin toiset. Ihan samalla tavalla kätilöistä kerrotaan, että he
kohtelevat synnyttäjiä "mitäs siinä huudat, itsehän olet itsesi siihen
tilaan hankkinut!"-asenteella.
Kyllähän kätilöillä loppuisi työt, jos ihmiset eivät synnyttäisi ja
hammaslääkäreillä työt, jos ihmisten hampaat eivät enää reikiintyisi. Siksi
on vaikea kuvitella, että näiden ihmisten tarkoitus olisi *oikeasti*
kenellekään tehdä selväksi, että "mitäs tulet tänne valittamaan". Neuvoton
tosin on usein ja riittämättömyyden tunteilta ei varmaankaan voi täysin
välttyä, kummassakaan ammatissa. Aika usein se em. asenne on kuitenkin vain
katsojan silmissä. Ei aina.
Ja se tilanne, missä itse olin, kun alkuperäisen viestini kirjoitin oli
sellainen, että mulla kävi potilas, kovassa kivussa. Hammas oli niin kipeä,
ettei sitä saanut millään menetelmällä puutumaan. En minä eikä luvannut
saada konsultoinut kirurgikaan. Mulla ei ole mahdollisuutta potilasta
nukuttaa, koska siihen ei enää (onneksi) ole täälläkään meillä oikeutta
(vielä vuosi sitten muuten oli). Sairaalakirurgi ei voinut ottaa häntä
sinnekään, kun iltapäivällä klo 5 ei ollut leikkaussalihenkilökuntaa eikä
kyllä tarvittavia resurssejakaan. Potilas oli kahdella antibioottikuurilla
ja vahvakaan särkylääke ei auttanut. Hän ei ollut saanut mua kiinni
edellisenä viikonloppuna, koska oli koko ajan soittanut väärään numeroon; ei
siihen, mikä kääntyi kännykkääni.
Lähetin hänet nukutukseen yksityisesti, mutta hän joutui odottamaan
kokonaisen viikon siihen pääsyä ja joutui maksamaan siitä 8000 mk. Hän
valitti paikalliselle Health authoritylle. Multa menee tosi paljon aikaa
siihen, että laadin vastineeni, todistan toimenpiteeni jne. mahdollisesti
joudun kuultavaksi. Sinänsä ei pelota, koska tiedän tehneeni parhaani ja
toimineeni niin oikein, kuin siinä tilanteessa voi. Kuitenkin olisi sillekin
ajalle parempaa tekemistä, kun sehän ei kipua poista. Eikä siinä kysytä
empatiaa tai asiallisuutta tippaakaan. Se on ihan pelkkää byrokratiaa. Enkä
minä ollut sitä kipua aiheuttanut, koska aloitin viikko ennen tapahtunutta
työni täällä. En ollut häntä koskaan aikaisemmin nähnyt. En minä siksi
käsitä, miten *minun* syyttämiseni mitään auttaa. Eikä hän tosiaan valita
siitä, että olisin kohdellut häntä epäasiallisesti tai epäempaattisesti. Hän
vaan oli pohjattoman väsynyt siihen kipuun ja ehkä tavallaan oli hakenut
sitä taikatemppua; tai niin sen itse tulkitsin, väärässä voin toki olla.
Minä en siihen pystynyt eikä siinä tilanteessa kukaan muukaan, mutta tunsin
kyllä aikamoisia riittämättömyyden tunteita.
Outi Seppä
Riitta Hankonen
juha.seppa <juha....@ntlworld.com>
> Usein syynä on aikaisemmat huonot kokemukset. Jotkut "vanhat" kolleegat
> ovat, hieman vanhanaikaisesti, sitä mieltä, että kyllähän hammaslääkärissä
> pitääkin sattua. Mun mielestä ei pidä mutta tosiaan, sitä ei voi aina
> välttää, vaikka haluaisikin.
Minun mielestäni satuttaminen taas on osa terveydenhuollon ihmisten
ammattitaitoa. Joskus on pakko tehdä toiselle kipeää jonkin välttämättömän
toimenpiteen takia. Ei minusta taitaisi olla lasta pistämään, koska
pelkäisin satuttavani häntä. Mutta jos bioanalyytikko ryhtyy siinä
panikoimaan ja pelkäämään, että nyt sattuu niin eihän siitä mitään tule.
Minusta on parempi, että reilusti sanotaan, että tämä voi tehdä vähän kipeää
ja sitten tehdään se kipeä kuin aristellaan toisen satuttamista.
--
riitta
www.verkkotie.fi
Tuija
juha.seppa wrote in message ...
-clip-
>rupea asiasta luennoimaan. Myös sellaiset ihmiset, joille ei ole tehty
>koskaan mitään, voivat yhtälailla pelätä. Myös silloin, kun varmasti tietää
>ettei satu, vaikkapa tarkastuksessa.
Pakko protestoida: lapsena pelkäsin hammaslääkäreitä ihan hirveästi, ja
nimenomaan tarkastusta. Hammaslääkärit silloin tarkastivat hampaat jotain
hirveää piikkiä apuna käyttäen, ja aina reiän löytäessään tökkivät ja
reuhtoivat sitä reikää sillä piikillä pitkän aikaa. Jumalauta, että oli
hirveää! Puuduttaessakin piti selaisella kauhealla piikillä reuhtoa. Sattui
julmetusti pelkkä puudutus!
Olin sitten käymättä hammaslääkärissä kymmenen vuotta, koska en vain
uskaltanut mennä. Kaaduin, ja etuhammas lohkesi, joten oli ihan pakko mennä.
Kokemus oli positiivinen, enää ei kidutettu piikillä, vaan tsekattiin
laserilla. Muutenkin oli meininki inhimillistynyt...
T*
juha.seppa
> Pakko protestoida: lapsena pelkäsin hammaslääkäreitä ihan hirveästi, ja
> nimenomaan tarkastusta. Hammaslääkärit silloin tarkastivat hampaat jotain
> hirveää piikkiä apuna käyttäen, ja aina reiän löytäessään tökkivät ja
> reuhtoivat sitä reikää sillä piikillä pitkän aikaa. Jumalauta, että oli
> hirveää! Puuduttaessakin piti selaisella kauhealla piikillä reuhtoa.
Sattui
> julmetusti pelkkä puudutus!
No, kyse olikin niistä ihmisistä, joille ei oltu tehty koskaan siellä suussa
mitään. Heillä ei ole niitä reikiä, joihin sattuu, kun sondilla sörkitään.
Edelleen se sondi on käytössä, mutta ei sillä pitäisi painaa. Lähinnä vain
nätisti koskettaa sitä hampaan pintaa, että onko pehmeä vai karhea vaiko
peräti roska. Tuollainen kaivelu on suorastaan hoitovirhe.
>
> Olin sitten käymättä hammaslääkärissä kymmenen vuotta, koska en vain
> uskaltanut mennä. Kaaduin, ja etuhammas lohkesi, joten oli ihan pakko
mennä.
> Kokemus oli positiivinen, enää ei kidutettu piikillä, vaan tsekattiin
> laserilla. Muutenkin oli meininki inhimillistynyt...
:-) Tämä oli mukavaa kuultavaa! Yleensä vain ne, joilla on ikäviä
kokemuksia, sanovat ne ääneen. (Tai kirjoittavat nyysseihin:)
Outi Seppä
TJT2
"Tuija" <tuija...@luukku.com> wrote in message
news:9hih47$ihf$1...@news.kolumbus.fi...
> uskaltanut mennä. Kaaduin, ja etuhammas lohkesi, joten oli ihan pakko
mennä.
> Kokemus oli positiivinen, enää ei kidutettu piikillä, vaan tsekattiin
> laserilla. Muutenkin oli meininki inhimillistynyt...
Miten hampaita tutkitaan laserilla? Jollain piikillä ne minun hampaitani
ovat tutkineet vielä tällä 2000-luvullakin, tosin en minä ole sitä
kidutukseksi kokenut. Paitsi sitä, kun tarkastuksen yhteydessä käydään läpi
ientaskut, tekee kipeää ja niistä tulee verta. Ja hammaslääkäri saattaa
mutista jotain lievästä ientulehduksesta, mutta toisinaan ei sano mitään,
joten en nyt sitten tiedä onko syynä se mahdollinen lievä ientulehdus vai
hammaslääkäri(e)n kovakouraisuus. Mitään laseria en ole nähnyt... vai onko
se muovipaikkojen kovettamiseen käytettävä sininen valo laseria? Minä olen
luullut sitä tavalliseksi UV-pitoiseksi valoksi.
> T*
--TJT--
juha.seppa
TJT2 <TJ...@valid.invalid
> Miten hampaita tutkitaan laserilla? Jollain piikillä ne minun hampaitani
> ovat tutkineet vielä tällä 2000-luvullakin, tosin en minä ole sitä
> kidutukseksi kokenut.
Laseria käytetään joissain tapauksissa. En ole itse kuullut, että tosiaan
sondin tilalla, mutta toisaalta, en ole kovin hyvin perilläkään juuri tuosta
laserista.
Mutta ainakin hammasvälejä tutkitaan sellaisella, kuin kuituvalo. Se on
pieni, kapeateräinen valonlähde ja sillä hampaat läpivalaistaan. En tiedä,
oliko tässä siitä kyse. Voi tosiaan olla laseristakin, mutta se ei täällä
Englannissa, ainakaan mun vastaanotolla ole käytössä.
> Paitsi sitä, kun tarkastuksen yhteydessä käydään läpi
> ientaskut, tekee kipeää ja niistä tulee verta. Ja hammaslääkäri saattaa
> mutista jotain lievästä ientulehduksesta, mutta toisinaan ei sano mitään,
> joten en nyt sitten tiedä onko syynä se mahdollinen lievä ientulehdus vai
> hammaslääkäri(e)n kovakouraisuus.
Se on oikeastaan ihan sama, onko lievää ientulehdusta vai ei, sen
tutkimuksen kannalta. Se, miksi nuo ientaskut tutkitaan johtuu sellaisesta,
kuin parodontiitti, mikä on hampaiden kiinnitykudossairaus. Silloin ne
taskut syvenevät ja hampaiden kiinnitys pikkuhiljaa irtoaa. Se voi olla tosi
salakavala ja edetä ihan hiljaa, ilman mitään oireita. Sen takia tuo on ihan
älyttömän tärkeä osa sitä tutkimusta.
Lievää ientulehdusta on paikoittain käytännöllisesti kaikilla, ainakin
joskus.
Se parodontiitti on yleinen tauti. Jossain vaiheessa arvioitiin, että joka
kolmas suomalainen siihen joskus sairastuu. Se on hyvä hoitaa ja huomata
ajoissa. Toisaalta se etenee tosi hitaasti, joten kyllä ne vuosittaiset tai
harvemmassakin olevat tarkastukset riittävät.
> Mitään laseria en ole nähnyt... vai onko
> se muovipaikkojen kovettamiseen käytettävä sininen valo laseria? Minä olen
> luullut sitä tavalliseksi UV-pitoiseksi valoksi.
Laser ei ole kovin yleisesti käytössä. Käsittääkseni lähinnä kirurgisissa
toimenpiteissä (mutta kuten sanottu, voi olla vanhentunutta tietoa).
Kuituvalo on tavallista valkoista valoa. Kovettamiseen käytettävä sininen
valo on tuota mainitsemaasi.
Outi Seppä
Tuija
TJT2 wrote in message <9hop3h$lj6$4...@news.koti.tpo.fi>...
>
>Miten hampaita tutkitaan laserilla? Jollain piikillä ne minun hampaitani
>ovat tutkineet vielä tällä 2000-luvullakin, tosin en minä ole sitä
>kidutukseksi kokenut. Paitsi sitä, kun tarkastuksen yhteydessä käydään läpi
En minä tiedä! Semmoinen valokynä oli lääkärillä, ja sillä se kattoi
hampaat. Tämä tapahtui Helsingissä, Forumin lääkäriasemalla.
T*