Posted Via Usenet.com Premium Usenet Newsgroup Services
----------------------------------------------------------
** SPEED ** RETENTION ** COMPLETION ** ANONYMITY **
----------------------------------------------------------
http://www.usenet.com
> Jos perityn irtaimiston jako sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä
> niin tarvitaanko tällöinkin virallinen perinnönjakotilaisuus, ei kai?
´
Ei tarvita mitään tilaisuutta eikä jakokirjakaan ole pakollinen.
Kuitenkin voi olla hyvä tehdä se mahdollisten jälkipuheiden
välttämiseksi. Vaikka jaettava omaisuus on vähäinenkin, saattaa
siitäkin syntyä ajan kanssa riitaa. Toisaalta jos perijät jakavat
vaikka tavanomaisen koti-irtaimiston kaikessa sovussa, saattaa tuntua
naurettavalta ruveta ehdotteelemaan jakokirjan laatimista.
Tapsa
> Ei tarvita mitään tilaisuutta eikä jakokirjakaan ole pakollinen.
> Kuitenkin voi olla hyvä tehdä se mahdollisten jälkipuheiden
> välttämiseksi. Vaikka jaettava omaisuus on vähäinenkin, saattaa
> siitäkin syntyä ajan kanssa riitaa. Toisaalta jos perijät jakavat
> vaikka tavanomaisen koti-irtaimiston kaikessa sovussa, saattaa tuntua
> naurettavalta ruveta ehdotteelemaan jakokirjan laatimista.
>
Jakokirjanhan voi ihan hyvin tehdä itse (varsinkin näin yksikertaisessa
asiassa). Eikä siihen tarvitse välttämättä luetella, minkä tavaran kukin
sai. Voi kirjoittaa jotain siihen tyyliin, että olemme jakaneet irtaimen
omaisuuden keskenämme eikä kenellekään perillisistä ole tähän jakoon
moittimista. Sitten vain kaikkien perillisten allekirjoitukset (ja varmaan
myös kahden jäävin todistajan allekirjoitukset). Tällainen paperi on
kuitenkin kätevä silloin, jos joku myöhemmin tuleekin sille päälle, että
on kärsinyt vääryyttä ja rupeaa väittämään, että pätevää jakoa ei olekaan
suoritettu, vaan jotkut ovat vain rohmunneet pesästä tavaroita ilman
muiden suostumusta. Jotkut ihmiset saattavat esim. vanhetessaan saada
tuontapaisia ajatuksia.
Kerttu Pollari-Malmi
Mitään virallista jakokokousta ei sopimusjaossa tarvitse järjestää,
mutta itse jaosta PK 23:9§ 1 mom. toteaa:
"Perinnönjaosta on laadittava jakokirja. Milloin pesänjakaja on
toimittanut jaon, on jakokirja hänen allekirjoitettava. Muussa
tapauksessa on jakokirja osakasten allekirjoitettava ja kahden
esteettömän henkilön todistettava oikeaksi."
Tässä tapauksessa riittää, kun jakokirjassa todetaan että irtaimisto
on jaettu osakkaille, ilman että sitä tarvitsee erikseen
esinekohtaisesti luetteloida. Jakokirja kannattaa tehdä jo sen takia
ettei joku osakas voi vielä vuosien päästä vaatia pesänjakajan
määräämistä, joka taas joutuisi selvittelemään kuka on "kavaltanut"
irtaimiston pesästä. Voi olla että suullisesti toimitettu jako ei ole
automaattisesti pätemätön, mutta sitä rasittaa ilmeinen muotovirhe ja
lisäksi tulevat todisteluongelmat jos irtaimiston kohtaloa jostain
syystä joudutaan tulevaisuudessa tutkimaan.
> "Perinnönjaosta on laadittava jakokirja. Milloin pesänjakaja on
> toimittanut jaon, on jakokirja hänen allekirjoitettava. Muussa
> tapauksessa on jakokirja osakasten allekirjoitettava ja kahden
> esteettömän henkilön todistettava oikeaksi."
Mielenkiintoista. Meillä jaettiin aikoinaan tädin pesä hänen viimeisen
tahtonsa (testamentin) perusteella ongelmitta. Asiassa avustanut
pankin lakimies sanoi myös, että jakokirja olisi hyvä tehdä ettei tule
jälkipuheita, mutta hän ei sanonut että se pitäisi tehdä. Niinpä sitä
ei tehty, kun ei ollut sellaista jakotilaisuutta missä kaikki olisivat
olleet yhtaikaa läsnä eikä viitsitty ruveta ketjukirjettä
väsäämäänkään.
Tapsa
> > "Perinnönjaosta on laadittava jakokirja. Milloin pesänjakaja on
> > toimittanut jaon, on jakokirja hänen allekirjoitettava. Muussa
> > tapauksessa on jakokirja osakasten allekirjoitettava ja kahden
> > esteettömän henkilön todistettava oikeaksi."
Jaa että jakokirja on sittenkin oikeastaan pakollinen. Pankissa asia ei
tullut puheeksi perunkirjoitusta tehtäessä.
Kiitoksia näistä tiedoista. Kai sellainen sitten pitäisi tehdä varmuuden
vuoksi. Saa nähdä saadaanko aikaiseksi.
Ei ole mitään varsinaisesti taloudellisesti arvokasta irtaimistoa, joten
ajattelisin tämän olevan taloudellisesti pienimerkityksinen asia, mutta
ikäväähän se on jos tunnearvoa omaavista muistoesineistä syntyy myöhemmin
riitaa.