Kotietsintälupa (taas kerran)
Jyri 'jryi' Jokinen
kotietsintäluvan tunkeutuakseen kotiin, jossa rikotaan
tekijänoikeuslakia". Noh, puutuin (täältä opitun tiedon perusteella)
tuohon sanaan "kotietsintälupa", mutta vänkääminen ei pysähtynyt siihen.
Jäinkin siis miettimään tuota kotietsintämääräyksen merkitystä, eli
pyytääkö poliisisetä tuollaista määräystä vai tuleeko se aina/usein
ylhäältäpäin, kuka sen määräyksen loppujen lopuksi oikein antaa, kuinka
tarkkaan tarvetta tutkitaan ja kuinka korkea kynnys yksittäisellä
poliisimiehellä on käytännössä lähteä jonkun kotia tutkimaan ilman
ylempää annettua määräystä?
Ihan siis reaalielämän tietoja jos jollakulla on tarjota, niin
mielelläni oppisin tästä asiasta enemmän.
Väittelyareenana toimi tällä kerralla Konsolifin:
http://www.konsolifin.net/bbs/showthread.php?p=320135#post320135
--
jryi
Markus Jansson
Poliisin tullessa tervehdi, kättele, esittäydy ja käyttäydy korrektisti
ja päättäväisesti tyyliin puolustusvoimat/vartiopalvelus estäen samalla
heidän sisääntulonsa ja kysy seuraavat kysymykset:
1.Poliisikortti joka ainoalta, univormussa tai ei.
2.Kortista kirjataan nimi ja henkilötunnus, ilmoitetaan kirjaamisen
syyksi kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille ja henkilökohtaisen
virkarikossyytteen nostaminen kotirauhan rikkomisesta.
3.Kenen käskystä paikalla ja mistä syystä (toistetaan jokaisen tulijan
kohdalla).
4.Onko kotietsintälupa.
5.Jos kotietsintälupa on – kysymys:”Ketä paikalliolijoista epäilette
syylliseksi rikokseen josta maksimirangaistus on yli kuusi kuukautta
vankeutta?”
6.Jos kotietsintä lupaa ei ole, on esitettävä erittäin pätevä syy
pakkokeinolain 5. luvun mukaan.
7.Jos ei ole esittää tai lupaa ei ole – ulos!
8.Jos kaikki kohdat täyttyvät ja niihin vastataan, käske poliisia
odottamaan kunnes saat kaverin, esim. naapurin, mukaasi todistamaan, kun
poliisi penkoo asuntoasi.
9.Jos yksikin kohta jää täyttämättä tai vastaamatta – ulos!
10.Jos poliisi pyrkii väkisin sisään, kiellä, mutta älä ryhdy fyysisesti
vastarintaan. Sitä paremmat virkarikossyytteet saat heille aikaiseksi.
Muista yhä hakea naapuri tms. tuttu todistamaan tapahtumaa. Mikäli
poliisi ei anna, riemuitse, sillä sitä paremmat virkarikossyytteet.
KUULUSTELUT
1.Sinulla on velvollisuus saapua kuulusteluihin ilmoitettuna
ajankohtana, mutta sinulla on myös oikeus vaihtaa/sopia ajankohta
paremmin sinulle sopivaan ajankohtaan.
2.Mikäli et ole puhelimen tavoitettavissa tai satu olemaan kotona kun
kirje kuulusteluihin tulee, sinulla ei tietenkään ole velvollisuutta
olla läsnä ko. kuulusteluissa ko. ajankohtana.
3.Vaadi saada kaikki oikeutesi kirjallisena ennen kuulustelujen alkua.
4.Vaadi, että kaikkia oikeuksiasi noudatetaan koko ajan.
5.Älä mene kuulusteluihin yksin, ota ystävä tai mieluiten asianajaja
mukaasi. Mukaan ei saa kuitenkaan ottaa sellaista henkilöä, jota
voitaisiin kuulla todistajana asiassa.
6.Vaadi saada tietää, kuullaanko sinua todistajana vaiko epäiltynä.
7.Jos sinua kuulustellaan todistajana, sinun pitää vastata
totuudenmukaisesti esitettyihin kysymyksiin, mikäli ne koskevat
tutkittavaa asiaa. Vaadi poliisia perustelemaan jokainen kysymyksensä,
äläkä vastaa asiattomiin kysymyksiin (mutta vaadi, että myös asiattomat
kysymykset kirjataan ylös kuulustelupöytäkirjaan).
8.Jos sinua kuulustellaan todistajana ja sinä pelkäät, että
vastauksillasi voi olla kannaltasi epämiellyttäviä juridisia seurauksia,
vastaa vain:”En voi vastata, koska pelkään itse joutuvani syytteeseen.”
9.Jos sinua kuulustellaan rikoksesta epäiltynä, sinun ei tarvitse
vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin (poislukien oman
henkilöllisyyden todistaminen), eikä pysyä totuudessa. Suositeltavaa on
vastata:”En kommentoi”.
10.Kuulustellaan sinua sitten todistajana tai epäiltynä, huonolle
muistillesi et voi mitään.
11.Älä vahvista mitään epäilyjä tai spekulaatioita joita poliisi esittää.
12.Älä puhu poliisin kanssa kuulustelun taukojen aikana(kaan) mitään.
13.Älä luota poliisiin tai heidän sanomisiinsa.
14.Sinulla on oikeus saada kuulustelupöytäkirjan liitteiksi
lausuntojasi, dokumenttejasi ja muuta asian kannalta olennaista paperia
tms. Esim. ennalta valmistettu lausunto on hyvä liite.
15.Ennen kuin allekirjoitat kuulustelupöytäkirjan, lue se huolella ja
vaadi siihen tehtäväksi korjauksia jos on tarpeen. Älä allekirjoita
kuulustelupöytäkirjaa, jos olet eri mieltä sen kanssa.
16.Kerro asianosaisille välittömästi, että sinua on kuulusteltu ja mitä
olet kertonut kuulusteluissa.
--
My computer security & privacy related homepage
http://www.markusjansson.net
Use HushTools or GnuPG/PGP to encrypt any email
before sending it to me to protect our privacy.
Helge.Eskelinen
> Jouduin tiukkaan väittelyyn aiheesta "tarvitseeko poliisi
> kotietsintäluvan tunkeutuakseen kotiin, jossa rikotaan
HEHEHEE:Kotietsinnässä tulee mahdollisuuksien mukaan olla paikalla
kotietsinnän suorittavan poliisin kutsuma todistaja. Todistaja on yleensä
toinen poliisi.
Mikko
Onko suomessa käytössä kotietsintälupa? Muistaakseni tutkintaa johtava
poliisi voi päättää kotietsinnästä, mikäli siihen on aihetta (tuo epäily
rikoksesta, josta voi saada yli 6 kk vankeutta)
Antaako laki muuten tosiaan oikeuden estää poliisin sisääntulo? Ja jos,
niin mihin tuo perustuu?
Se että pidät tuota kirjaustilaisuutta ovella 15 minuuttia, sillä aikaa
kun kaveri asunnossa hävittää todisteet, ei kuulosta kovin järkevältä
poliisin kannalta.
Se että heillä on velvollisuus esittää esim. poliisikortti, on yksi
asia. Mutta estääkö se esim. sen että ainakin yksi poliisi kiertää
asunnon ja tarkistaa ettei siellä ole muita henkilöitä, sillä aikaa kun
keräät niitä tietoja?
Eli olettaen että kaikki ehdot kotietsintään täyttyvät, onko poliiseilla
velvollisuus odottaa ovella jotakin tiettyä asiaa - esim. sen todistajan
paikalle saapumista?
Helge.Eskelinen
> Se että heillä on velvollisuus esittää esim. poliisikortti, on yksi
> asia. Mutta estääkö se esim. sen että ainakin yksi poliisi kiertää
> asunnon ja tarkistaa ettei siellä ole muita henkilöitä, sillä aikaa
> kun keräät niitä tietoja?
SIINÄ on suomalaista kotietsintäkäytäntöä:
Tuomas Yrjövuori
viestissä:jKv1f.188$Z%2....@read3.inet.fi...
>
> Onko suomessa käytössä kotietsintälupa? Muistaakseni tutkintaa johtava
> poliisi voi päättää kotietsinnästä, mikäli siihen on aihetta (tuo epäily
> rikoksesta, josta voi saada yli 6 kk vankeutta)
>
> Antaako laki muuten tosiaan oikeuden estää poliisin sisääntulo? Ja jos,
> niin mihin tuo perustuu?
Jos kaikki on poliisilla kunnossa, niin tuskinpa laki sitä estää. Miksi
muutenkaan suotta vaikeuttaa poliisin työtä?
Jos poliisia kiinnostaa, mitä jossain asunnossa on, niin silloinhan poliisi
voi suorittaa kotietsinnän ihan virkatehtävänä ja virkapuvussa mitään
salailematta siten, että asianomainen on paikalla kodissaan. Luonnollisesti
tällaisesta kotietsinnästä sitten kirjoitetaan raportti, joka tallennetaan
jonnekin - näin luulisin.
--
Tuomas Yrjövuori
Tonttu
>>
>
> Onko suomessa käytössä kotietsintälupa? Muistaakseni tutkintaa johtava
> poliisi voi päättää kotietsinnästä, mikäli siihen on aihetta (tuo
> epäily rikoksesta, josta voi saada yli 6 kk vankeutta)
>
>
No kyllä sen päätöksen etsinnästä kiireellisissä tapauksissa voi tehdä myös
ihan tavallinen poliisimieskin, lainsäätäjän määrittelemä pääsääntö
kuitenkin on, että päätöksen tekee päällystövaltuudet omaava, tai oikeammin
laissa mainittu pidättämiseen oikeutettu virkamies.
--
T.T.J
Helge.Eskelinen
> Ei ne kysele mitään keltään, tulee sisään ja tekee hommansa.
Ei nii.
Mitä sitten hiukka jälkeenpäin saavat pikku satikutia mikä ei meinaa mittää.
http://putfile.com/pic.php?pic=10/27909572324.jpg&s=x10
Hantte
Mikä ihmeen kotietsintälupa? Finlex (ajantasainen lainsäädäntö) ei edes
tunne moista sanaa.
Ei me olla missään Hollywoodin studioilla.
Jos poliisi haluaa tulla, niin aina löytyy tekosyy. Ja saavat löytää
muutakin kuin alunperin etsivät.
Pakkokeinolaki, 5. luku:
3 §
Kotietsinnästä päättäminen
Kotietsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Ilman
määräystä saa kuitenkin poliisimies toimittaa kotietsinnän, milloin sen
tarkoituksena on kiinni otettavan, pidätettävän tai vangittavan taikka
tuomioistuimeen tuotavan tai henkilönkatsastukseen toimitettavan
tavoittaminen taikka sellaisen esineen takavarikoiminen, jota on voitu
seurata tai jäljittää rikoksen teosta verekseltään. Poliisimies voi
määräyksettä toimittaa kotietsinnän myös muulloin, jos asia ei siedä
viivytystä.
--
Hantte
So many fantastic colours, I feel in a wonderland
Many fantastic colours, makes me feel so good
Hantte
> TOIMENPITEET POLISIIN PYRKIESSÄ YKSITYISEEN TILAAN
>
> Poliisin tullessa tervehdi, kättele, esittäydy ja käyttäydy korrektisti
> ja päättäväisesti tyyliin puolustusvoimat/vartiopalvelus estäen samalla
> heidän sisääntulonsa ja kysy seuraavat kysymykset:
>
> 1.Poliisikortti joka ainoalta, univormussa tai ei.
sitten pokkuroija ovella huomaa, että virkavallan vastustaminen ei ole
hyvä idea.
> 2.Kortista kirjataan nimi ja henkilötunnus, ilmoitetaan kirjaamisen
> syyksi kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille ja henkilökohtaisen
> virkarikossyytteen nostaminen kotirauhan rikkomisesta.
Tuo on täyttä potaskaa.
> 3.Kenen käskystä paikalla ja mistä syystä (toistetaan jokaisen tulijan
> kohdalla).
Jos ovat kohteliaalla päällä, niin saattavat jopa kertoa, mutta ei ole
pakko.
> 4.Onko kotietsintälupa.
Suomessa ei poliisilla koskaa ole kotietsintälupaa. Hollywoodin
studiopoliseilla on.
> 5.Jos kotietsintälupa on – kysymys:”Ketä paikalliolijoista epäilette
> syylliseksi rikokseen josta maksimirangaistus on yli kuusi kuukautta
> vankeutta?”
Kts. edellinen.
> 6.Jos kotietsintä lupaa ei ole, on esitettävä erittäin pätevä syy
> pakkokeinolain 5. luvun mukaan.
Kts. edellinen
> 7.Jos ei ole esittää tai lupaa ei ole – ulos!
Kts. edellinen
> 8.Jos kaikki kohdat täyttyvät ja niihin vastataan, käske poliisia
> odottamaan kunnes saat kaverin, esim. naapurin, mukaasi todistamaan, kun
> poliisi penkoo asuntoasi.
Poliisi meni sisälle kohdassa 1.
> 9.Jos yksikin kohta jää täyttämättä tai vastaamatta – ulos!
kts. edellinen
> 10.Jos poliisi pyrkii väkisin sisään, kiellä, mutta älä ryhdy fyysisesti
> vastarintaan. Sitä paremmat virkarikossyytteet saat heille aikaiseksi.
> Muista yhä hakea naapuri tms. tuttu todistamaan tapahtumaa. Mikäli
> poliisi ei anna, riemuitse, sillä sitä paremmat virkarikossyytteet.
Jos poliis haluaa sisälle, se tulee. Halusit tai et. Syytteitä saa
yrittää nostaa, mutta kerropa esimerkki, jossa syyte olisi mennyt läpi.
Markus Jansson
> EnsimmÀinen heilauttaa korttia, jos kenellÀkÀÀn ei ole virkapukua ja
> sitten pokkuroija ovella huomaa, ettÀ virkavallan vastustaminen ei ole
> hyvÀ idea.
Ei se ole virkavallan vastustamista.
>> 2.Kortista kirjataan nimi ja henkilötunnus, ilmoitetaan kirjaamisen
>> syyksi kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille ja henkilökohtaisen
>> virkarikossyytteen nostaminen kotirauhan rikkomisesta.
>
> Tuo on tÀyttÀ potaskaa.
Ja millä perusteella?
> Jos ovat kohteliaalla pÀÀllÀ, niin saattavat jopa kertoa, mutta ei
> ole pakko.
On.
> Suomessa ei poliisilla koskaa ole kotietsintÀlupaa. Hollywoodin
> studiopoliseilla on.
On oltava kirjallinen tai suullinen. Ota selvää.
>> 5.Jos kotietsintÀlupa on � kysymys:�KetÀ paikalliolijoista
>> epÀilette syylliseksi rikokseen josta maksimirangaistus on yli kuusi
>> kuukautta vankeutta?�
>
> Kts. edellinen.
Niin? Pitää täysin paikkaansa.
>> 6.Jos kotietsintÀ lupaa ei ole, on esitettÀvÀ erittÀin pÀtevÀ
>> syy pakkokeinolain 5. luvun mukaan.
>
> Kts. edellinen
Niin? Pitää täysin paikkaansa.
>> 7.Jos ei ole esittÀÀ tai lupaa ei ole � ulos!
>
> Kts. edellinen
Niin? Pitää täysin paikkaansa.
>> 8.Jos kaikki kohdat tÀyttyvÀt ja niihin vastataan, kÀske poliisia
>> odottamaan kunnes saat kaverin, esim. naapurin, mukaasi todistamaan,
>> kun poliisi penkoo asuntoasi.
>
> Poliisi meni sisÀlle kohdassa 1.
Ei saa mennä.
>> 9.Jos yksikin kohta jÀÀ tÀyttÀmÀttÀ tai vastaamatta � ulos!
>
> kts. edellinen
Niin? Pitää täysin paikkaansa.
> Jos poliis haluaa sisÀlle, se tulee. Halusit tai et. SyytteitÀ saa
> yrittÀÀ nostaa, mutta kerropa esimerkki, jossa syyte olisi mennyt lÀpi.
Se on sitten eri asia.
Hantte
> Hantte wrote:
>> Suomessa ei poliisilla koskaa ole kotietsintÀlupaa. Hollywoodin
>> studiopoliseilla on.
>
>
> On oltava kirjallinen tai suullinen. Ota selvää.
Otitko edes selvää, kuka myöntää oikeuden suorittaa kotietsintä?
Suomen laki ei edes tunne sanaa kotietsintälupa. Miten poliisilla voi
olla semmoinen lupa, jota ei laki tunne?
>>> 8.Jos kaikki kohdat tÀyttyvÀt ja niihin vastataan, kÀske poliisia
>>> odottamaan kunnes saat kaverin, esim. naapurin, mukaasi todistamaan,
>>> kun poliisi penkoo asuntoasi.
>>
>>
>> Poliisi meni sisÀlle kohdassa 1.
>
>
> Ei saa mennä.
Ja kuka/mikä kieltää?
>
>
>> Jos poliis haluaa sisÀlle, se tulee. Halusit tai et. SyytteitÀ saa
>> yrittÀÀ nostaa, mutta kerropa esimerkki, jossa syyte olisi mennyt
>> lÀpi.
>
>
> Se on sitten eri asia.
Se esimerkkikö on eri asia?
Pasi Viheraho
"Markus Jansson" <seemyh...@katsokotisivuilta.ni> kirjoitti
viestissä:Iru1f.34553$Li3....@reader1.news.jippii.net...
> TOIMENPITEET POLISIIN PYRKIESSÄ YKSITYISEEN TILAAN
Ottasit jansson lääkkesi oikein!
Lain mukaan poliisi tulee sisään...
pitäisihän sinun http://www.skannerilehti.net/ palstan "kommentaattorina" se
tietää.
Ne tulee jos ne haluaa tulla.
Pykäliä löytyy ja laki antaa poliisille taitarkastusta toimittavalle
viranmaiselle oikeuden tulla jos on joitain epäilyjä.
ei siinä lupia tarvita.
roope k.
Kenen tahansa kotiin voidaan tehdä kotietsintä vaikkapa jonkun vihamiehen
tekemän väärän ilmiannon perusteella eikä poliisin tarvitse ilmoittaa
vihjeenantajan nimeä.
Aiheettoman kotietsinnän uhri ei voi hakea itselleen oikeutta tekemällä
vihjeenantajasta rikosilmoitusta sillä poliisi ei paljasta vihjeenantajan
henkilöllisyyttä:
eoah 721/2002 Kotietsinnän edellytykset ja poliisin
vaitiolo-oikeus/Förutsättningarna för husrannsakan samt polisens rätt att
förtiga uppgifter
--------------------------------------------------------------------------
22.9.2004
721/4/02
Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio
Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Juha Haapamäki
KOTIETSINNÄN EDELLYTYKSET JA POLIISIN VAITIOLO-OIKEUS
1
KANTELU
A pyysi 11.3.2002 päivätyssä kirjeessään oikeusasiamiestä tutkimaan
Ranuan-Posion kihlakunnan poliisilaitoksen ja Lapin lääninhallituksen
poliisiosaston menettelyä. A katsoi joutuneensa perusteettoman ilmiannon
kohteeksi ja tästä ilmiannosta oli seurannut kotietsintäkin. A arvosteli
myös
poliisin toimintaa asiassa tekemänsä rikosilmoituksen tutkinnassa. Erityisen
tyytymätön hän oli siihen, ettei ilmiannon tekijän henkilöllisyyttä ole
hänelle
paljastettu, vaikka hän tätä myös lääninhallitukselta pyysi. A pyysi
oikeusasiamiestä tutkimaan poliisiviranomaisten menettelyn oikeellisuuden ja
ilmoittamaan ilmiantajan henkilöllisyyden.
- - -
3
RATKAISU
3.1 Tapahtumatietoja
Ylikonstaapeli B kertoo saaneensa 7.10.2001 klo 19.58 "luotettavalta
ihmiseltä" ilmoituksen, että Ranuan Portimojärvellä oli luvallisessa
hirvenmetsästyksessä kaadettu ylimääräinen eli luvaton aikuinen hirvi. B ja
vanhempi konstaapeli C tekivät maastoetsintää, mutta luvatonta kaatopaikkaa
ei löytynyt. Tästä huolimatta he olivat havaintojensa perusteella
vakuuttuneita
siitä, että luvaton kaato oli tapahtunut. Tutkittavaksi rikokseksi oli
kirjattu
metsästysrikos 6. - 7.10.2001. Epäilykset kohdistuivat selvitysten mukaan
kantelijaan eli A:han.
Kun poliisi sai seuraavana päivänä tietää, että A oli lähtenyt autolla
kotiinsa
Sipooseen, B ja C kertovat esittäneensä nimismies D:lle kotietsintää
hirvenlihojen löytämiseksi. D antoikin kirjallisen määräyksen kotietsinnästä
A:n
asuntoon varastoineen ja tämän autoon. D:n mukaan tarkoitus oli, että
kotietsintä olisi tehty vain A:n autoon, kun hän saapuu kotiinsa Sipooseen.
Kuitenkin kotietsintä A:n kotiin tehtiin jo ennen hänen saapumistaan sinne,
vaikka nimismies D:n mukaan tämä "vain tuhoaisi etsinnän mielekkyyden".
Kotietsinnän toimitti 8.10.2001 klo 14.30 virka-apuna Porvoon kihlakunnan
poliisilaitos. Asunnosta ei löytynyt mitään epäiltyä rikosta valaisevaa. A
sai
tiedon kotietsinnästä, kun hänen vaimonsa soitti autoon A:n ollessa vasta
Varkauden tienoilla kotimatkallaan.
Epäillystä hirven salakaadosta kirjattiin rikosilmoitus - - -. Jutun
tutkijana oli
vanhempi konstaapeli C ja tutkinnanjohtajana nimismies D. Asiassa
toimitettiin
loka-joulukuussa 2001 muutamia kuulusteluja. Tämän jälkeen nimismies D
päätti 1.1.2002 lopettaa tutkinnan, koska ei ollut tullut näyttöä
metsästysrikoksesta.
A pyysi jo 9.10.2001 poliisia tutkimaan, oliko joku syyllistynyt väärään
ilmiantoon häntä kohtaan, koska hän ei ollut syyllistynyt
metsästysrikokseen.
Myös tämän jutun - - - tutkijana toimi vanhempi konstaapeli C ja
tutkinnanjohtajana nimismies D. Asiassa kuulusteltiin A:ta asianomistajana
ja
todistajana ylikonstaapeli B:tä. A vaati, että poliisi selvittää, kuka
ilmoittaja on.
Ylikonstaapeli B kertoi kuulustelussaan saaneensa vihjetiedon "luotettavalta
ihmiseltä".
Nimismies D päätti 1.1.2002 lopettaa tutkinnan, koska kysymyksessä ei hänen
mukaansa ollut väärä ilmianto. Päätöksessä todetaan mm., että "poliisilla ei
ole mitään syytä epäillä, että kukaan olisi tahallaan väittänyt A:n tehneen
metsästysrikoksen."
Tämän jälkeen A pyysi Lapin lääninhallituksen poliisiosastoa ilmoittamaan,
kuka oli hänestä ilmiannon tehnyt henkilö. Lääninpoliisiylitarkastaja E:n
7.2.2002 allekirjoittamassa kirjeessä todetaan, että ylikonstaapeli B ei
poliisilain 44 §:ään vedoten suostu paljastamaan vihjeen antanutta henkilöä
ja
että B:llä on oikeus pitää tietolähteensä salassa. Sen vuoksi poliisiosasto
ei
ole voinut toimittaa A:lle hänen pyytämäänsä tietoa.
3.2 Kannanotto
3.2.1 Väärän ilmiannon esitutkinta
Yleistä
Esitutkintalain (ETL) 2 §:n mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, jos
asiassa on syytä epäillä rikosta. Esitutkinta voidaan ETL 43 §:n mukaan
päättää saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi muun muassa, jos on käynyt
ilmi, ettei rikosta ole tehty tai ettei ketään voida panna asiassa
syytteeseen.
Nimismies D toteaa, että kun B poliisilakiin vedoten kieltäytyi ilmaisemasta
vihjeen antajan henkilöllisyyttä ja kun tämä kokeneena tutkijana arvioi,
ettei
ilmoittaja tahallaan tehnyt väärää ilmiantoa, ei tutkinta voinut edetä
laajemmalle.
Onkin totta, että jos ilmiannon tekijän henkilöllisyys salataan, ei tutkinta
voi
tietenkään edetä ainakaan syyteharkintaan. Tässä tapauksessa salaaminen
on perustettu poliisilain 44 §:ään. Sen 1 momentin mukaan poliisin
henkilöstöön kuuluva ei ole todistajana tai muuten kuultaessa velvollinen
ilmaisemaan hänelle hänen palvelussuhteessaan tietoja luottamuksellisesti
antaneen henkilöllisyyttä eikä salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä
menetelmiä. Tämän vaitiolo-oikeuden voi mainitun lainkohdan 3 momentin
mukaan murtaa vain tuomioistuin, jos erittäin painavat syyt sitä vaativat
asiassa, jossa virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta saattaa
seurata
vankeutta kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus. Tietoja antaneen
henkilöllisyyttä ei tällöinkään saa määrätä ilmaistavaksi, jos siitä
ilmeisesti
aiheutuisi vakavaa vaaraa hänen tai hänen läheistensä turvallisuudelle.
Poliisimiehen vaitiolo-oikeutta ei siten voida murtaa esitutkinnassa. Totean
myös, että vaikka poliisi on antanut tämän kanteluasian ratkaisemiseksi
minulle tietoja vihjetiedon antajan henkilöllisyydestä, en katso, että
poliisilain
44 §:n mukainen vaitiolo-oikeus voidaan murtaa oikeusasiamiehelle tehtävän
kantelun "kautta". Siten vaikka olen laillisuusvalvontaani varten saanut
tietoja
vihjetiedon antajan henkilöllisyydestä, en katso voivani niitä A:lle
paljastaa.
Tästä syystä myös kannanottojeni perusteet ovat osin jossain määrin
yleisluontoiset, koska esimerkiksi kotietsinnän perusteiden
yksityiskohtainen
läpikäyminen tässä A:lle tiedoksi menevässä päätöksessä johtaisi vaitiolo-
oikeuden murtamiseen.
Esitutkinnan lopettaminen
A:n epäilemän väärän ilmiannon esitutkinta on ollut hyvin suppea. A:n
lisäksi
on kuulusteltu vain ylikonstaapeli B:tä todistajana. Kun nimenomaan B oli se
poliisimies, joka vihjetiedot vastaanotti, ei tutkinta käytännössä voinut
edetä,
kun hän vetosi vaitiolo-oikeuteensa. Toisaalta nimismies D ilmoittaa
perustaneensa päätöksensä siihen B:n "kokeneena tutkijana" tekemään
arvioon, ettei ilmoittaja tahallaan tehnyt väärää ilmiantoa. Selvityksen
mukaan
nimismies D on kylläkin tiennyt ilmiantajan henkilöllisyyden ja sen, mitä
tämä
on poliisille kertonut, joten hän on voinut myös itse asian arvioida.
Väärästä ilmiannosta säädetään rikoslain 15 luvun 6 §:ssä. Rangaistavaa on
kuitenkin vain tahallinen väärän tiedon antaminen. Minun käytettävissäni
olevan selvityksen perusteella ei ole aihetta epäillä, että nimismies D
olisi
ylittänyt harkintavaltansa tai käyttänyt sitä väärin, kun hän päätti asian
esitutkinnan katsoen mm., ettei kyseessä ole (ainakaan) tahallinen väärien
tietojen antaminen poliisille. Totean myös, että "ilmiantajan" antamat
tiedot
eivät sinällään näytä juurikaan koskeneen suoraan A:ta, vaan enemmänkin
sitä, että ylipäätään oli tapahtunut salakaato. A:han kohdistuneessa
rikosepäilyssä on ollut paljolti kysymys myös poliisin tekemistä
johtopäätöksistä (ks. myös jäljempänä kotietsinnän yhteydessä lausuttu).
- - -
3.2.2 Kotietsintä
Tapahtuma-aikaan voimassa olleen pakkokeinolain (PKL) 5 luvun 1 §:n 1
momentin mukaan, jos oli syytä epäillä, että oli tehty rikos, josta säädetty
ankarin rangaistus oli vähintään kuusi kuukautta vankeutta, saatiin
rakennuksessa, huoneessa taikka suljetussa säilytyspaikassa tai
kulkuneuvossa toimittaa kotietsintä takavarikoitavan esineen löytämiseksi
tai
muutoin sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen
selvittämisessä. Lainkohdan 2 momentin mukaan saatiin kotietsintä muun kuin
rikoksesta todennäköisin syin epäillyn luona toimittaa ainoastaan silloin,
kun
rikos oli tehty hänen luonaan tai epäilty oli siellä otettu kiinni taikka
muuten
erittäin pätevin perustein voitiin olettaa, että etsinnällä saatetaan löytää
takavarikoitava esine tai muutoin saada selvitystä rikokseen. Lainkohdan 1
momentin soveltaminen edellytti kotietsinnän kohteena olevien tilojen
"haltijaan" kohdistuvaa todennäköistä rikosepäilyä (ks. esim. hallituksen
esitys
52/2002 s.57), kun taas 2 momentin soveltamisen vaatimuksena oli erittäin
päteviin syihin perustuva oletus etsinnän muodostumisesta tulokselliseksi.
Nyttemmin kotietsinnän vaatimuksia on 1.1.2004 voimaantulleella PKL:n
muutoksella lievennetty ja etsinnän perusteeksi riittää nyt kysymyksessä
olevan kaltaisissa tilanteissa "syytä epäillä" -tasoa oleva rikosepäily.
Tämä
kanteluasiaa on kuitenkin arvioitava tapahtuma-aikaan voimassa olleen
lainsäädännön valossa.
Tapauksessa oli kysymys PKL 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesta
kotietsinnästä, joka edellytti siis sitä, että kotietsinnän kohteena olevaa
henkilöä epäiltiin todennäköisin syin. Pelkästään se, että esitutkintakynnys
ylittyi ja voitiin katsoa olevan syytä epäillä metsästysrikosta, ei siten
ole ollut
riittävää. Itse asiassa lain (tuolloista) vaatimusta todennäköisistä syistä
voidaan pitää varsin korkeana.
Nimismies D on selvityksessään ensiksikin vedonnut "ilmiantajalta" saatuihin
tietoihin. Nuo tiedot - joita edellä todetuista syistä ei tässä voida
yksityiskohtaisesti käydä läpi - eivät käsitykseni mukaan kuitenkaan
viitanneet
mitenkään vahvasti nimenomaan A:han. Kysymys näyttää enemmänkin olleen
yleisemmästä metsästysrikoksen epäilystä ja poliisin (B) " ilmiantajalta"
saatujen tietojen yhdistämisestä muuhun poliisilla olleeseen tietoon ja
poliisin
tältä pohjalta tekemistä päätelmistä. "Ilmiantaja" on siten kylläkin
osaltaan
vaikuttanut epäilyjen suuntautumiseen, mutta saamieni selvitysten
perusteella
näyttää siltä, että ratkaisevampaa on ollut poliisin tekemä
kokonaisarviointi.
Siltä osin kuin nimismies D:n selvitystä voidaan käsitykseni mukaan pitää
julkisena, totean seuraavaa. Se, että alueella oli useana vuonna tapahtunut
salakaatoja, ei ole ollut aihe epäillä A:ta rikoksesta tässä
yksittäistapauksessa.
Myöskään se, että A kuului metsästysporukkaan, jonka jäljiltä oli ennen nyt
epäiltyä rikosta löydetty paalulla merkitsemätön kaatopaikka (joka oli
merkitty
vasta valvojan löydettyä sen), on kovin heikko viite siitä, että juuri A
olisi nyt
kyseessä olevassa konkreettisessa tapauksessa (metsästysrikos 6. -
7.10.2001) syyllistynyt rikokseen. Kysymyksessä ovat eri tapaukset. Samaa
voi sanoa siitä tosiseikasta, että A lähti 8.10.2001 Ranualta kotiinsa
Sipooseen.
Yleisesti on todettava, että vaikka metsästysrikokset varmasti ovat usein
hyvinkin hankalasti selvitettäviä, ei tämä ole peruste toimittaa
kotietsintöjä lain
edellyttämää keveämmin perustein niitä tutkittaessa.
Nimismies D:n esiin tuomien seikkojen voi joiltain osin nähdä puhuvan sen
puolesta, että A oli voinut syyllistyä metsästysrikokseen - se toisin sanoen
oli
mahdollista tuolloin tiedossa olleiden seikkojen valossa. Tästä on kuitenkin
pitkä matka rikosepäilyyn "todennäköisiin syihin", joita PKL puheena olevan
kotietsinnän toimittamisaikaan edellytti. Koska kotietsintä merkitsee
poikkeusta perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa
turvattuun kotirauhan suojaan, sen edellytyksiä on harkittava huolellisesti.
Perusoikeuksien suoja vesittyy, jos niiden rajoitusta tarkoittavien
pakkokeinojen aineellisten edellytysten lisäksi myös niitä koskevia
näyttökynnyksiä ei tulkittaisi asianmukaisen tiukasti.
D on myös vedonnut siihen, että vastoin hänen tarkoitustaan etsintä
toimitettiin A:n asunnossa eikä vain autossa. Kotietsintään kulkuneuvossa
vaaditaan samat edellytykset kuin asunnossakin. On kuitenkin perusteltua
lähteä siitä, että asunnossa eli kotirauhan ydinalueella toimitettava
etsintä
merkitsee syvempää puuttumista perusoikeuksiin kuin esimerkiksi pelkästään
sen tarkastaminen, onko autossa hirvenlihaa. Tämä ero on jo PKL 7 luvun 1a
§:ssä säädetyn pakkokeinojen käytön suhteellisuusperiaatteen mukaan
otettava huomioon pakkokeinon käyttöä harkittaessa. Totean kuitenkin, että
D:n kirjallinen kotietsintämääräys ei ole koskenut vain A:n autoa vaan myös
tämän asuntoa varastoineen. Tähän nähden en ole katsonut aiheelliseksi
enemmälti tutkia kotietsinnän käytännön toteutusta.
Yhteenvetona totean seuraavaa.
Minun käsitykseni mukaan D:n esiin tuomat seikat ovat olleet vain varsin
heikosti A:n mahdolliseen syyllisyyteen viittaavia. Ne eivät
kokonaisuutenakaan arvioituina ole täyttäneet kotietsinnän edellytyksiä.
Samaa mieltä on ollut sisäasiainministeriön poliisiosasto. Kysymys ei
mielestäni ole ollut edes erityisen tulkinnanvaraisesta rajatapauksesta. Kun
D
ei kuitenkaan ole menetellyt niin moitittavasti, että syytteen nostaminen
olisi
tarpeen, katson riittäväksi antaa nimismies D:lle huomautuksen hänen edellä
kerrotusta lainvastaisesta menettelystään.
3.2.3 Lääninpoliisiylitarkastaja E:n menettely
Kuten edellä kohdassa 3.2.1 on todettu, poliisilain 44 §:n mukaisen
vaitiolo-
oikeuden voi murtaa vain tuomioistuin. Tämän vuoksi
lääninpoliisiylitarkastaja
E ei ole menetellyt lainvastaisesti, kun hän A:lle 7.2.2002 lähettämässään
kirjeessä on todennut, ettei "ilmiantajan" nimeä voida A:lle toimittaa.
3.2.4 Eräitä tapauksen esiin nostamia ongelmia
Riippumatta siitä, ovatko viranomaiset menetelleet lainmukaisesti asiassa,
on
tämä tapaus tuonut esiin eräitä periaatteellisia ongelmia.
A:n käytettävissä olevat oikeussuojakeinot
A on joutunut pakkokeinon eli kotietsinnän kohteeksi ja häntä on kuultu
rikoksesta epäiltynä. Myöhemmin häneen kohdistunut esitutkinta on päätetty,
koska tutkinnassa ei tullut esiin näyttöä metsästysrikoksesta. On
ymmärrettävää, että hän on herättänyt kysymyksen perättömästä ilmiannosta,
kun poliisin esitutkinta oli käynnistynyt ulkopuolisen tekemästä
ilmoituksesta.
Tuon asian esitutkinta on kuitenkin päätetty ilman, että A olisi itse voinut
asianmukaisesti arvioida esitutkinnan lopettamisen oikeellisuutta -
hänellähän
ei ole tietoa edes kaikista keskeisistä päätösperusteista. Hänen olisi
täytynyt
"luottaa" poliisin ilmoitukseen siitä, että kysymys ei ole ollut
perättömästä
ilmiannosta. Kantelunkaan kautta hän ei ole voinut saada murrettua poliisin
vaitiolo-oikeutta. A joutuu tältä osin tyytymään siihen, että
laillisuusvalvojana
ilmoitan hänelle käsitykseni siitä, ettei nimismies D ole ylittänyt
harkintavaltaansa, kun hän katsoi, ettei kysymys ole ollut väärästä
ilmiannosta. Tältä osin asianosaisen oikeus tiedonsaantiin ja poliisin
vaitiolo-
oikeus ovat ristiriidassa ja viimeksi mainitun voisi murtaa vain
tuomioistuin.
Osa päätöksen perusteena olleesta aineistosta jää A:lta piiloon.
Sama koskee kotietsintää. A ei voi saada tietoa kaikista keskeisistäkään
kotietsinnän perusteista poliisilta eikä kanteluteitsekään. Tässäkin kohtaa
hän
joutuu tyytymään laillisuusvalvojana antamaani ratkaisuun kotietsinnän
laillisuudesta vailla mahdollisuutta muodostaa omaa käsitystään asiasta
kaiken sen aineiston perusteella joka on voinut vaikuttaa hänen asiansa
ratkaisuun.
A:lla ei myöskään näytä olevan mitään tehokasta oikeussuojakeinoa, jolla hän
voisi itse saada perätöntä ilmiantoa koskevan asian etenemään. Kenet hän
voisi oikeuteen perättömästä ilmiannosta haastaa, kun hän ei tiedä, kuka
poliisin tietolähde oli? Ongelmallista olisi myös, jos A haluaisi saada
kotietsinnän laillisuuden tutkittavaksi tuomioistuimessa. Hän kyllä
tietäisi, kuka
etsinnästä päätti, mutta asian vieminen tuomioistuimeen olisi vaikeaa. A:lla
ei
olisi tiedossaan keskeisiäkään nimismies D:n päätösperusteita, joten
sellaisen
perustellun arvion tekeminen, jota jutun oikeuteen viemisestä päättäminen
vaatii, olisi käytännössä mahdotonta.
Kuitenkin perustuslain 118 §:n mukaan jokaisella, joka on kärsinyt
oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää
hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on
oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta
julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää
hoitavalta sen
mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Samoin perustuslain 21 §:ssä on
säädetty, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi
asianmukaisesti
ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa
tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja
velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman
lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6
artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin, silloin kun päätetään hänen oikeuksistaan tai
velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä (acces to
court).
Tämä oikeus saada asia tuomioistuinkäsittelyyn on tässä tapauksessa A:n
osalta käytännössä estynyt sillä, että poliisi vetoaa asiassa vaitiolo-
oikeuteensa. A:n kannalta tilanne ei ole tyydyttävä. Tilanne on
ongelmallinen
myös mainittujen perustuslain säännösten ja ihmisoikeussopimuksen
velvoitteen kannalta.
Poliisin vaitiolo-oikeus
Poliisilain mukainen vaitiolo-oikeus on erittäin vahva. Vain tuomioistuin
voi sen
murtaa ja vain jos asiassa on jo virallinen syyttäjä (ei siis asianomistaja)
nostanut syytteen (ei siis esitutkinta- tai syyteharkintavaiheessa)
rikoksesta,
josta voi seurata vankeutta kuusi vuotta tai sitä ankarampi rangaistus.
Sinänsä ymmärrän vaitiolo-oikeuden perusteena olevat välttämättömät
tarpeet. Poliisilain esitöissä vaitiolo-oikeutta perusteltiin mm.
seuraavasti.
"Monet henkilöt, joilla on rikoksen selvittämisen kannalta tärkeitä ja
oleellisia
tietoja, suostuvat kertomaan tietonsa vain sillä edellytyksellä, että
kertojan
osuus rikoksen selvittämisessä pidetään salassa. Ehdon perusteena on
useimmiten enemmän tai vähemmän perusteltu pelko kostotoimenpiteistä.
Todistamisvelvollisuus esitutkinnassa ei velvoita ketään ilmoittautumaan
oma-aloitteisesti todistajaksi. Poliisi ei voi edes käynnistää kuulustelua,
jollei
sen tiedossa ole tutkittavaa asiaa tuntevia henkilöitä. Esitutkinnan
tehokkuuden kannalta on tärkeää, että myös luottamuksellisia tietoja voidaan
saada, jotta tutkintatoimenpiteet voidaan aloittaa ja kohdistaa oikein. Jos
tällaista tietosuojaa ei voida luvata, vaarantuu tiedon saanti alisteisessa
asemassa oleviin henkilöihin kohdistuvista rikoksista, vaarallisista
rikoksentekijöistä sekä ammattirikollisuudesta. Tietosuoja turvaa henkilön
lisäksi hänen perhettään ja muitakin henkilöitä, joihin kostotoimenpiteitä
voitaisiin kohdistaa"(hallituksen esitys 57/1994 s.42).
Vaikka vaitiolo-oikeus onkin ilmeisen välttämätön, niin toinen asia on
kysymys
sen laajuudesta ja käyttöedellytyksistä. Poliisilain 44 § antaa poliisille
paljon
harkintavaltaa. Poliisin vaitiolo-oikeus menee pidemmälle kuin esimerkiksi
lääkärin vastaava. Erityistä on, että sen käytölle ei ole säädetty
edellytyksiä.
Vaitiolo voidaan perustaa pelkästään siihen, että tiedot on saatu
"luottamuksellisesti" eikä laissa ole lausuttu mitään lisävaatimuksia
esimerkiksi
sen suhteen, mitä intressejä vaitiolo-oikeudella saadaan suojata.
Poliisilain
esitöissä (HE 57/1994) vaitiolo-oikeuden tarvetta perustellaan lähinnä
törkeiden huumausainerikosten tutkinnan yhteydessä esiintyvään
kostotoimenpiteiden uhkaan. Nyt voimassa oleva laki ei kuitenkaan estä
käyttämästä vaitiolo-oikeutta miten vähäisessä asiassa tahansa.
Läheskään aina ei toki ole ainakaan oikeudellista merkitystä sillä, mistä
poliisin epäilykset alun perin heräsivät. Väärän ilmiannon kannalta
ajatellen ei
ongelmaa synny, jos vihjetiedon kohteena ollut henkilö ko. teosta tuomitaan.
Tosin pakkokeinojen käytön osalta tämä ei riitä; voihan pakkokeinolta silti
puuttua perusteet tuolloisen rikosepäilyn vahvuuden suhteen. Ja jos
rikosepäilylle ei saada näyttöä, herää tietysti helposti kysymys väärästä
ilmiannosta.
Näyttää siis siltä, että mikä tahansa yksittäisen poliisimiehen päättämä
intressi
riittäisi missä tahansa asiassa siihen, ettei vaitioloa voitaisi ennen
tuomioistuinkäsittelyä murtaa. Yksityisten kansalaisten mahdollisuudet itse
kontrolloida tällaisen vaitiolo-oikeuden käyttöä omassa asiassaan ovat
olemattomat. Erityisen ongelmallista on väärän ilmiannon kohteeksi itsensä
katsovan henkilön asema, kuten edellä A:n tapausta arvioitaessa on tullut
ilmi.
Yleisellä tasolla on myös todettava, että vaitiolo-oikeus näin tulkittuna
antaa
myös mahdollisuuden väärinkäytösten peittelyyn. Teoriassa on ajateltavissa,
että poliisimies voisi halutessaan antaa vihjetiedon antajalle eräänlaisen
rikosoikeudellisen "immuniteetin". Haluan kuitenkin korostaa, että A:n
tapauksessa tai muutoinkaan laillisuusvalvonnassa en ole havainnut, että
vaitiolo-oikeudella olisi haluttu peitellä sen enempää "ilmiantajien" kuin
poliisinkaan väärinkäytöksiä. Kuten edellä olen todennut, ei A:n asiassa
minun
käsitykseni mukaan ole syytä epäillä väärää ilmiantoa.
Sisäasiainministeriön poliisiosasto on esittänyt, että poliisimies joka
saamansa
vihjetiedon perusteella on ryhtynyt esitutkinta- ja/tai pakkotoimenpiteisiin
jotakuta vastaan, on perustuslain 118 §:n nojalla vastuussa virkatoimiensa
lainmukaisuudesta, jos hän ei suostu paljastamaan tiedon antajaa vaitiolo-
oikeuteen vetoamalla eikä selvitystä toimenpiteen oikeuttamisperusteista ole
muutoin esitetty. Vaikka tämä on sinänsä totta, niin se ei kuitenkaan
mielestäni anna pakkokeinon kohteeksi joutuneelle henkilölle riittävää
oikeusturvaa. Hänellä ei ole asianmukaista mahdollisuutta saada pakkokeinon
oikeutus jonkun ulkopuolisen arvioitavaksi. Esimerkiksi hänen täytyisi
nostaa
virkarikossyyte tietämättä, mitkä ovat tapauksen oleelliset tosiseikat. Jos
poliisimies sitten oikeudessa syystä tai toisesta päättääkin paljastaa
salassa
pitämänsä tiedot ja käy ilmi, että pakkotoimelle oli täysin lainmukaiset
edellytykset, niin asianomistaja häviää juttunsa, jolloin on mm. riski
joutua
korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Ja toisaalta vaikka
poliisimiehen kieltäytyessä kertomasta pakkokeinon perusteita
päädyttäisiinkin
hänen rankaisemiseensa, jäisi kuitenkin pakkokeinon hyväksyttävyys
selvittämättä.
Lakia säädettäessä näytetään pohditun (väärän) ilmiannon kohteeksi joutuvan
asemaa (ks. esim. LaVL 10/1995). Eräissä asiantuntijalausunnoissa
kiinnitettiinkin huomiota siihen, että säännös perusteettomasti heikentää
väärän ilmiannon kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Vaitiolo-oikeussäännöstä
ei kuitenkaan näistä epäilyistä huolimatta tiukennettu. Minun käsitykseni
mukaan olisi kuitenkin syytä harkita, tulisiko poliisin vaitiolo-oikeuden
käyttöedellytyksiä säädellä nykyistä tarkemmin. Ainakin vihjetietojen
käyttötapaan on syytä kiinnittää poliisin koulutuksessa ja ohjeistuksessa
huomiota. Vihjetietojen käyttö ei tietenkään ole kiellettyä esimerkiksi
pakkokeinojenkaan perusteena, mutta niitä käytettäessä tulee pitää mielessä
poliisin toiminnan (ainakin asianosaisille) perusteltavuuden vaatimukset.
Jos
niitä käytetään pakkokeinojen (olennaisena) perusteena, tulisi poliisin
lähtökohtaisesti olla valmis siihen, että vihjetiedon antajan henkilöllisyys
on
voitava paljastaa. Tästäkin johtuen vihjetietoja tulisi minun näkemykseni
mukaan käyttää lähinnä tutkinnan suuntaamiseen.
Käsitykseni mukaan oikeusvaltiossa voi olla salaisiin perusteisiin
pohjautuvaa
toimivallan käyttöä vain hyvin rajoitetusti ja silloinkin vain kun siitä on
nimenomaisesti ja muutoinkin asianmukaisesti lailla säädetty. Pakkokeinon
kohteen tulisi saada tietää, mitkä ovat ne tosiseikat, joiden perusteella
pakkokeinoa on käytetty. On ymmärrettävää, että kaikkea tietoa ei voida aina
antaa, mutta esimerkiksi vähintään pakkokeinon käytön kynnyksen ylittymisen
tulee olla asianosaisille perusteltavissa.
Kysymys on myös viranomaisten toimintaa tunnettavan luottamuksen
ylläpitämisestä. Sen tärkeä elementti on, että toiminta on mahdollisimman
läpinäkyvää ja että toimenpiteiden perusteet voidaan esittää julkisesti tai
että
ainakin asianosaiset voivat niihin perehtyä.
Laillisuusvalvonnassa on viime vuosina tullut esiin useita tapauksia, joissa
pakkokeinon käyttö on suurelta osin perustettu nimenomaan vihjetietoon, jota
ei ole katsottu voitavan paljastaa. A:n tapaus ei siten näytä yksittäiseltä
edes
siinä koko poliisitoimintaan nähden pienessä otoksessa, joka tulee
oikeusasiamiehen arvioitavaksi. Tämä viittaa siihen, etteivät tämäntyyppiset
tilanteet ole erityisen harvinaisia ja että kysymyksellä on siten
yleisempääkin
merkitystä.
4
TOIMENPITEET
Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla
annan nimismies D:lle huomautuksen vastaisen varalle edellä kohdassa 3.2.2
selostetusta lainvastaisesta menettelystä. Lisäksi kiinnitän D:n,
ylikonstaapeli
B:n ja vanhemman konstaapelin C:n huomiota kohdassa 3.2.4 poliisin vaitiolo-
oikeudesta lausumiini näkökohtiin. Tässä tarkoituksessa lähetän heille
jäljennöksen tästä päätöksestäni.
Kuten edellä kohdassa 3.2.4 todetusta käy ilmi, on kysymys poliisin
vaitiolo-
oikeuden käyttämisestä periaatteellisestikin tärkeä kysymys. Kiinnitänkin
myös
sisäasiainministeriön poliisiosaston huomiota tuossa kohdassa esittämiini
näkökohtiin. Lähetän jäljennöksen päätöksestäni tiedoksi myös
poliisiosastolle
otettavaksi huomioon ainakin koulutuksessa ja ohjeistuksessa. Samoin tulisi
mielestäni harkita, olisiko poliisin vaitiolo-oikeutta koskevaa, hyvin
väljää
poliisilain 44 §:ää aihetta tarkistaa.
A:n kantelun liitteet palautetaan ohessa.
Petri Kangaspunta
"Pasi Viheraho" <mulkk...@viheraho.com> kirjoitti
viestissä:%AB1f.34969$6H6....@reader1.news.jippii.net...
Noudattakaa pojat nuhteentonta elämäntapaa ja maksakaa esim. TV-maksunne ja
metrolippunne. Eipä tule poliisi sisään, ei luvatta eikä luvallisesti.
Pete H
"Markus Jansson"
>> Suomessa ei poliisilla koskaa ole kotietsintÃ?lupaa. Hollywoodin
> On oltava kirjallinen tai suullinen. Ota selvää.
"Jos kotietsinnän suorittaminen ei siedä viivytystä, päätöstä ei välttämättä
edellytetä."
"Ilman kotietsintälupaa saa poliisimies toimittaa kotietsinnän, jonka
tarkoituksena on kiinni otettavan, pidätettävän tai vangittavan taikka
tuomioistuimeen tuotavan tai henkilönkatsastukseen toimitettavan
tavoittaminen. Ilman kotietsintälupaa on sallittu myös sellainen
kotietsintä, jonka tarkoituksena on sellaisen esineen takavarikoiminen, jota
on voitu seurata tai jäljittää rikoksen teosta verekseltään."
http://www.laki24.fi/riri-kotietsintahenkilotutkinta-kotietsintalupa.html
>>> 8.Jos kaikki kohdat tÃ?yttyvÃ?t ja niihin vastataan, kÃ?ske poliisia
>>> odottamaan kunnes saat kaverin, esim. naapurin, mukaasi todistamaan, kun
>>> poliisi penkoo asuntoasi.
>> Poliisi meni sisÃ?lle kohdassa 1.
> Ei saa mennä.
Yllä! Kyllä saa.
Mara
petrikan...@POISTA.yahoo.co.uk says...
>
>
>
>Noudattakaa pojat nuhteentonta elämäntapaa ja maksakaa esim. TV-maksunne ja
>metrolippunne. Eipä tule poliisi sisään, ei luvatta eikä luvallisesti.
>
tilanne kun poliisi tulee ovesta sisään karmien kanssa ja asukkaat löydään
rautoihin ja viedään kammarille.
Mika Pirhonen
>
> Noudattakaa pojat nuhteentonta elämäntapaa ja maksakaa esim. TV-maksunne
> ja metrolippunne. Eipä tule poliisi sisään, ei luvatta eikä luvallisesti.
Juu, tv-lupa kannattaa maksaa. Petteri Järvinen varoitti kolumnissaan,
että rekrytoijat googlettavat niitä, jotka ovat kehuneet katsovansa
tv:tä luvatta ja sitten ei ole tietoakaan työpaikasta. ...Rikolliset!
Mulle tuli nettijäljistä mieleen heti ainakin se yks autojen
rekkarisivusto, jonka tekijä oli ajanut takanatulevien autojen edessä
ylinopeudella niin, etteivät nämä olleet pystyneet ohittamaan.
Mika.
Markus Jansson
> "Jos kotietsinnän suorittaminen ei siedä viivytystä, päätöstä ei välttämättä
> edellytetä."
Aivan. JOS ei siedä viivytystä. Käytännössä aina "sietää viivytyksen".
Suomessa on ongelmana toki se, että jos poliisi hankkii todisteita
laittomin keinoin, todisteita voidaan käyttää oikeudessa tms. USA:n
malli, jossa laittomasti hankittuja todisteita ei saa käyttää, olisi
parempi koska se pakottaisi poliisin "pelaamaan sääntöjen mukaan".
Nykyisellään periaate on "tarkoitus pyhittää keinot" ja poliisin
toimintakin sen mukaista.
> "Ilman kotietsintälupaa saa poliisimies toimittaa kotietsinnän, jonka
> tarkoituksena on kiinni otettavan, pidätettävän tai vangittavan taikka
> tuomioistuimeen tuotavan tai henkilönkatsastukseen toimitettavan
> tavoittaminen. Ilman kotietsintälupaa on sallittu myös sellainen
> kotietsintä, jonka tarkoituksena on sellaisen esineen takavarikoiminen, jota
> on voitu seurata tai jäljittää rikoksen teosta verekseltään."
Tämäkään ei yleensä toteudu.
Jomppa Koskinen
>
> todisteita laittomin keinoin, todisteita voidaan käyttää oikeudessa
> tms. USA:n malli, jossa laittomasti hankittuja todisteita ei saa
> käyttää, olisi parempi koska se pakottaisi poliisin "pelaamaan
> sääntöjen mukaan". Nykyisellään periaate on "tarkoitus pyhittää
Minusta kyllä ei ole kovinkaan järkevää hylätä selvää todistetta (ja
päästää rikollinen vain sen takia vapaaksi), kun poliisi on sattunut
hiukan väärällä tavalla ilmaisemaan kotietsintälupansa.
--
Eteenpäin, oi rokkaavat punajuuret!
Profeetta Tero
No sittenpähän makselevat uhreille korvauksia ... tai itkevät ja maksavat.
--
Profeetta Tero
------------------------------------------
There's no light, just glorifying darkness
As I desecrate His flesh
There's no shame, just beautiful pride
As we celebrate His second death
The Project Hate MCMXCIX - I See Nothing But Flesh
Timo J. Rinne
> Minusta kyllä ei ole kovinkaan järkevää hylätä selvää todistetta (ja
> päästää rikollinen vain sen takia vapaaksi), kun poliisi on sattunut
> hiukan väärällä tavalla ilmaisemaan kotietsintälupansa.
No tuollaisella lainkäytöllä on vain yksi tarkoitus; saada viranomaiset
toimimaan lain mukaisesti. Kun laittomasti hankituilla todisteilla ei
ole todistearvoa, ei todisteita hankita laittomilla keinoilla niin
hanakasti. Mielestäni tuollainen käytäntö sopisi hyvin Suomeenkin.
Tosin jossain määrinhän siihen suuntaan ollaan oltu menossa. Ei ole
kovinkaan pitkää aikaa, kun suomalaisessa tuomioistuimessa ei otettu
huomioon todisteita, jotka oli saatu käyttäen sellaisia pakkokeinoja,
joita ei kyseisen rikoksen tutkintaan olisi saanut käyttää. Oikeus
pakkokeinoihin oli saatu käyttäen syynä sellaista vakavampaa
rikosnimiketta, jota vastaavasta teosta ei kuitenkaan löydetty näyttöä.
//Rinne
Timo J. Rinne
> No sittenpähän makselevat uhreille korvauksia ... tai itkevät ja maksavat.
In your dreams, maybe.
//Rinne
Petri Kangaspunta
"Mara" <n...@email.com.invalid> kirjoitti
viestissä:4347fb9d$0$9440$9b53...@news.fv.fi...
Mun luo saa ainakin poliisi tulla ihan vapaasti! Tuskin tulevat karmien
kanssa jos avaan heille oven. Ei ole salattavaa.
Pete H
"Markus Jansson"
>> "Ilman kotietsintälupaa on sallittu myös sellainen kotietsintä, jonka
>> tarkoituksena on sellaisen esineen takavarikoiminen, jota on voitu
>> seurata tai jäljittää rikoksen teosta verekseltään."
> Tämäkään ei yleensä toteudu.
Se, toteutuuko se yleensä vai ei, ei ollut olennainen pointti, vaan se, onko
se mahdollista.
Alkuperäinen kysyjä taisi kysyä ko. asiaa tekijänoikeuslain rikkomisen
kohdalta, jotem mielestäni ylläolevaa lainausta käyttäen kotietsinnän voi
tehdä ilman lupaakin.
Ei kotietsintää tehdä ko. tapauksissa summittain, vaan siitä on yleensä jo
melko hyvät ja pätevät syyt ja takavarikoinnille on perusteet (olettaen että
kyse on esim. tietokoneesta).
Poliisihan keksii aina "syyn" vaikka se ei todellisuudessa sitä olekaan.
Sinun tulisi saada todistettua jollakin opilla, että kotietsinnän perusteet
eivät ole täyttyneet.
Käytännössä siis kotietsinnän voi tehdä poliisit halutessaan (joka oli asian
ydin)
Sillä ei ole tässä asiayhteydessä merkitystä, mitä jälkeenpäin tapahtuu.
(Oliko kotietsinnälle edes perusteita)
Profeetta Tero
No se vähän riippuu.
Markus Jansson
> Alkuperäinen kysyjä taisi kysyä ko. asiaa tekijänoikeuslain rikkomisen
> kohdalta, jotem mielestäni ylläolevaa lainausta käyttäen kotietsinnän voi
> tehdä ilman lupaakin.
No ei voi, koska kyllä se asia "sietää viivytystä".
> Käytännössä siis kotietsinnän voi tehdä poliisit halutessaan (joka oli asian
> ydin)
Voi poliisi asuntoon tunkea sisälle ja väittää sitä kotietsinnäksi.
Mikäli oikeutta sitä tehdä ei ole, kyse on murtautumisesta.
> Sillä ei ole tässä asiayhteydessä merkitystä, mitä jälkeenpäin tapahtuu.
> (Oliko kotietsinnälle edes perusteita)
On. Jos ei ole, kyse on rikoksesta. Jos poliisilla ei alunperinkään ole
oikeutta tulla sisälle, voit kohdella käsittääkseni poliisia aivan kuten
normaalia murtovarasta.
Tyhmä
> On. Jos ei ole, kyse on rikoksesta. Jos poliisilla ei alunperinkään ole
> oikeutta tulla sisälle, voit kohdella käsittääkseni poliisia aivan kuten
> normaalia murtovarasta.
Mutta mistäs asukas tietää, onko poliisilla lupa, jos he eivät halua
sitä näyttää? Jos poliiseilla nimittäin on tuomioistuimen päätös
kotietsinnän suorittamisesta, ei heidän ole mikään pakko sitä
lupalappua kotietsinnän kohteelle näyttää. Ja jos vastustaa
virkamiestä, he voivat sitten pistää niskuroijan putkaan, ja
valitettaessa todeta että "Meillä oli tuomioistuimen päätös."
Eli nähdäkseni ainoa keino vastustaa tilannetta lakia noudattaen on
ilmoittaa poliisille, että ei hyväksy kotietsintää ja sitten
jälkeenpäin ottaa selvää, oliko lupa, ja jos ei ollut niin haastaa
oikeuteen / valittaa oikeusasiamiehelle.
Profeetta Tero
Millähän perusteella, poliisin ei muka tarvitse todistaa oikeuttaan
tulla asuntoon? Jos oikeutta ei todisteta ei sitä myöskään ole, ja
oikeudettomasti asuntoon pyrkiviä tuntemattomia henkilöitä ei
Suomessa(kaan) tarvitse ilman vastarintaa sisälle laskea.
Ei poliisilla käsittääkseni ole oikeutta, esim. talvipakkasilla tulla
väkisin ihmisten asuntoihin lämmittelemään ja takavarikoimaan pullaa
sekä kahvia, ei edes kotietsintää verukkeena käyttäen.
Olenko väärässä vai olenko oikeassa?
Tonttu
>
> Voi poliisi asuntoon tunkea sisälle ja väittää sitä kotietsinnäksi.
> Mikäli oikeutta sitä tehdä ei ole, kyse on murtautumisesta.
>
Höpö höpö.
>
> On. Jos ei ole, kyse on rikoksesta. Jos poliisilla ei alunperinkään
> ole oikeutta tulla sisälle, voit kohdella käsittääkseni poliisia
> aivan kuten normaalia murtovarasta.
On sulla käsitykset sitten aivan metsässä.
--
T.T.J
Hantte
> On Sun, 09 Oct 2005 14:15:19 +0300, Markus Jansson wrote:
>
>>On. Jos ei ole, kyse on rikoksesta. Jos poliisilla ei alunperinkään ole
>>oikeutta tulla sisälle, voit kohdella käsittääkseni poliisia aivan kuten
>>normaalia murtovarasta.
Mitähän laki sanoo, jos voimatoimin ryhtyy ottamaan kiinni poliisia ja
lemppaamaan tätä ulos asunnosta?
> Mutta mistäs asukas tietää, onko poliisilla lupa, jos he eivät halua
> sitä näyttää? Jos poliiseilla nimittäin on tuomioistuimen päätös
> kotietsinnän suorittamisesta, ei heidän ole mikään pakko sitä
> lupalappua kotietsinnän kohteelle näyttää. Ja jos vastustaa
> virkamiestä, he voivat sitten pistää niskuroijan putkaan, ja
> valitettaessa todeta että "Meillä oli tuomioistuimen päätös."
Mistä ihmeen jenkkisarjasta on jäänyt tuo ihmeellisen tyhmä luulo, että
Suomessa tuomioistuimet päättävät kotietsinnän suorittamisesta?
Kannattaa lukea aikaisemmat viestit tässä ketjussa. Niissä on selitetty
perusteen kotietsinnän suorittamiselle.
> Eli nähdäkseni ainoa keino vastustaa tilannetta lakia noudattaen on
> ilmoittaa poliisille, että ei hyväksy kotietsintää ja sitten
> jälkeenpäin ottaa selvää, oliko lupa, ja jos ei ollut niin haastaa
> oikeuteen / valittaa oikeusasiamiehelle.
Jos tutkinnanjohtaja (vai mikä sen titteli olikaan) päättää, että
asuntoon tai vastaavaan tehdään kotietsintä, niin turha siinä ovella on
piipittää, että etsintä on laiton.
Oikeusasiamiehelle saa valittaa aina, kun huvittaa. Eri asia on sitten,
onko siitä mitään iloa/hyötyä.
Kannattaa lukea se pakkokeinolaki.
Pasi Viheraho
"Markus Jansson" <seemyh...@katsokotisivuilta.ni> kirjoitti
viestissä:EX62f.35785$3T7....@reader1.news.jippii.net...
>
Lukisit Jansson pakkokeinolakia ja poliisilakia ni sullekkin selviäisi,että
mikäli poliisilla on syytä epäillä,ni sisään saa monissakin asiossa tulla.
Profeetta Tero
Ovat kumminkin velvollisia kertomaan, keitä ovat ja millä asioilla
liikkuvat. Pelkkä virkapuku ei vielä anna kenellekään oikeutta marssia
toisten asuntoihin, mikäli parempaakaan tekemistä ei sattuisi olemaan.
Markus
> Ovat kumminkin velvollisia kertomaan, keitä ovat ja millä asioilla
> liikkuvat. Pelkkä virkapuku ei vielä anna kenellekään oikeutta marssia
> toisten asuntoihin, mikäli parempaakaan tekemistä ei sattuisi olemaan.
Saati sitten niin, että tullaan siviilit päällä ja kieltäydytään näyttämästä
mitään papereita tms. Ei tämäkään sentään vielä niin poliisivaltio ole tai
vaikka olisikin, niin kyllä se niin on, että vähintään se virkamerkki
näytetään tai sitten jäädään pihalle. Muutenhan sitä lappaa sisälle milloin
mitäkin porukkaa.
Markus
Markus
> "Mara" kirjoitti
>> petrikan...@POISTA.yahoo.co.uk says...
>>> Noudattakaa pojat nuhteentonta elämäntapaa ja maksakaa esim.
>>> TV-maksunne ja
>>> metrolippunne. Eipä tule poliisi sisään, ei luvatta eikä
>>> luvallisesti.
Vähän on nuo sanktiot viimeaikoina koventuneet, jos noistakin saa tulla
karmien kanssa sisään :)
>> Onhan ollut tapauksia jossa on vahingossa menty väärään
>> osoitteeseen, kiva tilanne kun poliisi tulee ovesta sisään karmien
>> kanssa ja asukkaat löydään rautoihin ja viedään kammarille.
Jep ja korvauksia toki voi yrittää hakea... No, jos edes karmien korjauksen
maksavat, niin tuskin muuta.
> Mun luo saa ainakin poliisi tulla ihan vapaasti! Tuskin tulevat
> karmien kanssa jos avaan heille oven. Ei ole salattavaa.
Just joo. Meinaat sitten, ettei sieltä löytyisi yhtään waretettua softaa,
laittomia omista levyistä tehtyjä mp3-kappaleita tai muutenkaan mitään? Ja
jollei kerran ole salattavaa, niin miksi ihmeessä se poliisi pitäisi sisälle
päästää? Pysykööt pihalla, ellei oikeaa syytä ole. Mutta ole hyvä vaan ja
vaikka kutsu kylään, jos tarpeelliseksi näet.
Markus
Eino Leino
Mitä minä olen joutunut kokemaan asuntoon tehtyjä ratsioita niin jos kohteen
asukas/epäilty on sisällä suorittaa varsinaisen sisään menon ja esittelyn
virkapukuiset kenttämiehet.
Siviilit odottelee taustalla.
Rikoksen laatu ja epäillyn rikostausta taas on ratkaisevaa miten kotietsintä
käynnistyy, suurimmassa osassa kotietsintöjä ei kyllä ole mitään epäselvää
kuka etsintää suorittaa ja miten, joten papereiden kyseleminen on aika
naivia.
Markus Jansson
> Mitähän laki sanoo, jos voimatoimin ryhtyy ottamaan kiinni poliisia ja
> lemppaamaan tätä ulos asunnosta?
Jos poliisilla ei ole asiaa tehdä sitä mitä on tekemässä, ei mihinkään.
Ei virkapuku ja "mä haluan tutkia ton asunnon" anna mitään erityisvapautta.
> Mistä ihmeen jenkkisarjasta on jäänyt tuo ihmeellisen tyhmä luulo, että
> Suomessa tuomioistuimet päättävät kotietsinnän suorittamisesta?
Ei ollut puhe tuomioistuimen luvasta, vaan luvasta ylipäätään. Sellainen
pitää olla. Pelkkä "Me tutkintaan nyt tämä paikka" ei riitä.
> Jos tutkinnanjohtaja (vai mikä sen titteli olikaan) päättää, että
> asuntoon tai vastaavaan tehdään kotietsintä, niin turha siinä ovella on
> piipittää, että etsintä on laiton.
Se päätös pitää olla olemassa ENNEN kuin poliisi voi asuntoon tulla. Ja
siihen päätökseen on syytä olla jokin pätevähkö syy. Soittamalla
tutkinnanjohtajalle ennen kuin päästää poliisi sisälle tuo selviää.
> Oikeusasiamiehelle saa valittaa aina, kun huvittaa. Eri asia on sitten,
> onko siitä mitään iloa/hyötyä.
No eipä siitä ole. Täysin hyödytön koko ukkeli on muutenkin.
Viranomaisten ja etenkin poliisien ja tuomioistuinten toiminnasta on
Suomen kaltaisessa puoluebyrokratiavaltiossa aivan turha valittaa
mihinkään. Valitettavasti.
Markus Jansson
>> Voi poliisi asuntoon tunkea sisälle ja väittää sitä kotietsinnäksi.
>> Mikäli oikeutta sitä tehdä ei ole, kyse on murtautumisesta.
>
> Höpö höpö.
Ja millä perusteella?
Markus Jansson
> Lukisit Jansson pakkokeinolakia ja poliisilakia ni sullekkin selviäisi,että
> mikäli poliisilla on syytä epäillä,ni sisään saa monissakin asiossa tulla.
Niin, JOS ON SYYTÄ EPÄILLÄ, eli pystyy sen perustelemaan. Jos ei pysty,
ei ole asiaa sisälle. Se, että poliisista tuntuu että minulla on täällä
vaikka heroiinilaboratoria EI anna poliisimiehelle X oikeutta tutkia
kämppääni. Poliisilla pitää IHAN OIKEASTI olla SYY EPÄILLÄ, eli pitää
pystyä osoittamaan se syy ja perustelemaankin se. Jos poliisi vain
tunkee sisään mitään sanomatta ja perustelematta, se on murtovaras siinä
missä muutkin.
Tonttu
> Tonttu wrote:
>>> Voi poliisi asuntoon tunkea sisälle ja väittää sitä kotietsinnäksi.
>>> Mikäli oikeutta sitä tehdä ei ole, kyse on murtautumisesta.
>>
>> Höpö höpö.
>
> Ja millä perusteella?
Luepas aiheesta ennakkotapauksia.
--
T.T.J
Pete H
"Markus Jansson"
> Pete H wrote:
>> Alkuperäinen kysyjä taisi kysyä ko. asiaa tekijänoikeuslain rikkomisen
>> kohdalta, jotem mielestäni ylläolevaa lainausta käyttäen kotietsinnän voi
>> tehdä ilman lupaakin.
> No ei voi, koska kyllä se asia "sietää viivytystä".
Et näköjään jaksanut edes lainaustani lukea loppuun saakka.
Pete H
"Markus Jansson"
> Niin, JOS ON SYYTÄ EPÄILLÄ, eli pystyy sen perustelemaan. Jos ei pysty, ei
> ole asiaa sisälle. Se, että poliisista tuntuu että minulla on täällä
> vaikka heroiinilaboratoria EI anna poliisimiehelle X oikeutta tutkia
> kämppääni. Poliisilla pitää IHAN OIKEASTI olla SYY EPÄILLÄ, eli pitää
> pystyä osoittamaan se syy ja perustelemaankin se. Jos poliisi vain tunkee
> sisään mitään sanomatta ja perustelematta, se on murtovaras siinä missä
> muutkin.
Viittaatko vielä alkuperäiseen kysymykseen vai johonkin muuhun?
Alkuperäiselle kysyjälle hyvin todennäköisesti löytyy syy epäillä, joten
kotietsinnälle on perusteet.
T. Koivula
> Jomppa Koskinen wrote:
>> Minusta kyllä ei ole kovinkaan järkevää hylätä selvää todistetta (ja
>> päästää rikollinen vain sen takia vapaaksi), kun poliisi on sattunut
>> hiukan väärällä tavalla ilmaisemaan kotietsintälupansa.
> No tuollaisella lainkäytöllä on vain yksi tarkoitus; saada viranomaiset
> toimimaan lain mukaisesti. Kun laittomasti hankituilla todisteilla ei
> ole todistearvoa, ei todisteita hankita laittomilla keinoilla niin
> hanakasti. Mielestäni tuollainen käytäntö sopisi hyvin Suomeenkin.
Mitenkähän perustelet että tätä tavoitetta (poliisin laillisena
pitäminen) ei saavuteta poliisiin kohdistuvilla rangaistuksilla?
--
T. Koivula
Hantte
> Hantte wrote:
>
>> Mitähän laki sanoo, jos voimatoimin ryhtyy ottamaan kiinni poliisia ja
>> lemppaamaan tätä ulos asunnosta?
>
>
> Jos poliisilla ei ole asiaa tehdä sitä mitä on tekemässä, ei mihinkään.
> Ei virkapuku ja "mä haluan tutkia ton asunnon" anna mitään erityisvapautta.
>
>
>> Mistä ihmeen jenkkisarjasta on jäänyt tuo ihmeellisen tyhmä luulo,
>> että Suomessa tuomioistuimet päättävät kotietsinnän suorittamisesta?
>
>
> Ei ollut puhe tuomioistuimen luvasta, vaan luvasta ylipäätään. Sellainen
> pitää olla. Pelkkä "Me tutkintaan nyt tämä paikka" ei riitä.
>
>
>> Jos tutkinnanjohtaja (vai mikä sen titteli olikaan) päättää, että
>> asuntoon tai vastaavaan tehdään kotietsintä, niin turha siinä ovella
>> on piipittää, että etsintä on laiton.
>
>
> Se päätös pitää olla olemassa ENNEN kuin poliisi voi asuntoon tulla. Ja
> siihen päätökseen on syytä olla jokin pätevähkö syy. Soittamalla
> tutkinnanjohtajalle ennen kuin päästää poliisi sisälle tuo selviää.
>
>
>> Oikeusasiamiehelle saa valittaa aina, kun huvittaa. Eri asia on
>> sitten, onko siitä mitään iloa/hyötyä.
>
>
> No eipä siitä ole. Täysin hyödytön koko ukkeli on muutenkin.
> Viranomaisten ja etenkin poliisien ja tuomioistuinten toiminnasta on
> Suomen kaltaisessa puoluebyrokratiavaltiossa aivan turha valittaa
> mihinkään. Valitettavasti.
>
Menee akateemiseksi jauhamiseksi, jolla ei näytä olevan mitään tekemistä
todellisen elämän kanssa.
En ole kuullut yhdestäkään apauksesta, jossa poliisi olisi paremman
tekemisen puutteen vuoksi käynyt tekemässä kotietsinnän. Poliisin
ongelma on, että resurssit eivät riitä edes tarpeellisiin
kotietsintöihin, saati sitten tarpeettomiin.
Pikainen yhteenveto:
Jos poliisilla on aihetta epäillä jne., niin poliisi voi suorittaa
kotietsinnän pakkokeinolaissa mainituin edellytyksin. Tässä ei liene
epäselvää?
Jos etsinnän kohteessa joku alkaa pullikoimaan vastaan, niin siitä ei
ole mitään käytännön hyötyä, eikä se estä etsintää. Korkeintaan hidastaa.
Jos etsinnän kohteessa oleva/asuva/joku muu asianosallinen ei ole
tyytyväinen poliisin toimintaan, voi hän valittaa asiasta.
Poliisi ei tee etsintöjä "pilasoittojen" perusteella.
Uhoava jauhaminen, että poliisia ei tarvitse päästää sisälle, 'jos eivät
näytä tuomioistuimen myöntämää kotietsintälupaa'-tyyliin on lapsellisen
naurettavaa, koska Suomen laki ei tunne sanaa kotietsintälupa (se on
kääntäjien versio amerikalaisesta elokuvatermistä).
Jos et usko, niin soita poliisille ja kysy.
Markus Jansson
>>>> Voi poliisi asuntoon tunkea sisälle ja väittää sitä kotietsinnäksi.
>>>> Mikäli oikeutta sitä tehdä ei ole, kyse on murtautumisesta.
>>> Höpö höpö.
>> Ja millä perusteella?
> Luepas aiheesta ennakkotapauksia.
Kuten mitä? Mistä?
Osmo R
>
> Mitenkähän perustelet että tätä tavoitetta (poliisin laillisena
> pitäminen) ei saavuteta poliisiin kohdistuvilla rangaistuksilla?
>
Käytännössä poliiseja ei rangaista tuollaisista.
Osmo
Markus Jansson
> Jos poliisilla on aihetta epäillä jne., niin poliisi voi suorittaa
> kotietsinnän pakkokeinolaissa mainituin edellytyksin. Tässä ei liene
> epäselvää?
Aivan.
> Jos etsinnän kohteessa joku alkaa pullikoimaan vastaan, niin siitä ei
> ole mitään käytännön hyötyä, eikä se estä etsintää. Korkeintaan hidastaa.
Voi olla paljonkin hyötyä. Jos niitä edellytyksiä kotietsintään ei
nimittäin satu olemaankaan, vaan poliisi vain "haluaa" tutkia kämpän,
voipi olla että luopuu tuosta "halusta" kun esimies lukee lakia
puhelimen toisessa päässä.
> Jos etsinnän kohteessa oleva/asuva/joku muu asianosallinen ei ole
> tyytyväinen poliisin toimintaan, voi hän valittaa asiasta.
Josta ei ole mitään hyötyä, kuten hyvin tiedät.
> Poliisi ei tee etsintöjä "pilasoittojen" perusteella.
Nojaa...
> Uhoava jauhaminen, että poliisia ei tarvitse päästää sisälle, 'jos eivät
> näytä tuomioistuimen myöntämää kotietsintälupaa'-tyyliin on lapsellisen
> naurettavaa, koska Suomen laki ei tunne sanaa kotietsintälupa (se on
> kääntäjien versio amerikalaisesta elokuvatermistä).
Kukaan ei ole väittänyt että pitäisi olla tuomioistuimen myöntämä
kotietsintälupa. Lupa kotietsintään PITÄÄ kuitenkin olla, käytännössä
aina tutkinnanjohtajalta (muut ovat lähinnä poikkeustapauksia). Jos ei
ole, soronoo ja suksikoon vittuun oveni takaa.
Markus Jansson
> Mitenkähän perustelet että tätä tavoitetta (poliisin laillisena
> pitäminen) ei saavuteta poliisiin kohdistuvilla rangaistuksilla?
1) Poliisi useinkaan ei saa rangaistusta.
2) Poliisi ei välttämättä ajattele rangaistusta tekohetkellä, vaan esim.
"jutun ratkaisemista" tai "paskiaisen kurittamista".
3) Poliisia voidaan painostaa tutkinnanjohdon tms. kannalta löytämään
todisteita tai jopa tekaisemaan niitä.
4) Periaatteessa poliisin kannattaisi alkaa vaikkapa kiduttamaan
rikoksesta epäiltyä.
Kun laittomasti hankittuja todisteita ei saa käyttää jutun ratkomisessa,
kaikki nämä muuttuvat hyödyttömiksi tai ainakin heikommin
hyödynnettäviksi aukoiksi poliisille. Jos poliisi toimii oikein, sillä
ei ole mitään pelkoa asiasta. Jos taas ei toimi...
PS. Itse pidän tärkeämpänä sitä että poliisi pysyy riittävästi kurissa
ja noudattaa tarkasti pykäliä kuin sitä että jotkut yksittäiset
rikolliset vapautuisivat syytteistä muotoseikkojen vuoksi. Mieluummin
paha rikollinen kadulla vapaana kuin paha poliisi kadulla vapaana näet.
Mika Pirhonen
> 2) Poliisi ei välttämättä ajattele rangaistusta tekohetkellä, vaan esim.
> "jutun ratkaisemista" tai "paskiaisen kurittamista".
> 3) Poliisia voidaan painostaa tutkinnanjohdon tms. kannalta löytämään
> todisteita tai jopa tekaisemaan niitä.
Markuksella on näistä varmastikin ihan faktatietoa esitettäväksi.
Mika.
Markus Jansson
"Ei välttämättä ajattele" ja "voidaan painostaa" ovat sinusta siis
epätosia, siis mahdottomia asioita? Sinusta siis poliisi aina ajatteleen
rikkeen rangaistusta tekohetkellä ja toisaalta että poliisia ei voi
kukaan painostaan mihinkään tai mitenkään? Miksi?
PLZI
"Mika Pirhonen" <mika.k.t...@iki.fi> wrote in message
news:4349b953$0$6104$9b53...@news.fv.fi...
Varmasti sillä on. Minusta kun on näin poliisivaltion kätyrinä aina välillä
kiva sanoa jotain mukavaakin, niin pälisenpä sujuvasti asian vierestä
lauantaipäivän kokemuksia julmasta polisiivaltiosta. Nähkääs meni
määräaikainen pyssykkälupa umpeen, kun en huomannu seurata. Huomasin sit
juuri lauantaina, joka olikin viimeinen voimassaolopäivä. Tähän väliin vois
tietty ruikuttaa jostain EU-vastaisesta poliisin omasta tulkinnasta jossa on
keksaistu tälläinen määräaikainen lupakäytäntö, mut minusta (kun kerran
polisiivaltion maksettu mainos olen) sehän on ihan hyvä idea - nähdään
harrastaako se intoutunut uusi ampuja, vai pelleileekö se vaan ja haluaa
tyynyn alle tahi kainalokoteloon jonkun tykin kannettavaksi, että saa sit
rispektiä nakkarin jonossa.
Enikeis. Asiaan. Koska olen poliisivaltion kätyri ja selkärangaton mato,
niin minähän sit selkä mutkalla ja anteeksipyyntöjä tarjoillen soittelen
päivystykseen, että koskas se karhuryhmä tulee ovesta sisään, ku jätkällähän
on muutaman tunnin päästä laiton ase. Espoon poliisilaitos kuulosti jotenkin
hämmästyneeltä kun ehdottelin että josko mää toisin sen mutkan niinku sinne
laitokselle, ettei tarvii pasipanssariautoo odotella etupihalle. Sitten ne
kaiveli asevastaavan (joka oli noin periaatteessa viikonloppua viettämässä)
puhelimen päähä. Näin nääs meitä kätyreitä palvellaan.
No asevastaavahan oli ihan mukavan oloinen gossi, joka sit oli että tokihan
sen voi tänne tuoda. Josko kello 15 sunnuntaina herralle sopis, hän vois
tulla töihin sen verran? Ja minä kiitollisena (selkärangattomana
poliisivaltion kätyrinä, luonnollisesti) toimittamaan värkkiä laitokselle.
Jossa odottikin valmiina allekirjoitusta vajaat luovutuspaperit ja sillai.
Ja minä sit kyselemään nenä maata viistäen, että tuleeks tästä nyt jotain
seuraamuksia, ja jos olisin missannu kokonaan itte, niin millainen
konepistooli-iskuryhmä olis tullu akkunoista sisään? Suureksi
hämmästyksekseni sain kuulla että a) phaaskat tässä mitään, hyvähän se kun
toit aktiivisesti itte ja b) oltais me ensi viikolla joku kirje pantu
postiin, ehkä. Jos olis muistettu.
Tätäkö se nyt on se polisiivaltio? Ei ees iskuryhmää tai virkapukuisten
laumaa kotietsintäluvat tanassa tule? Mitä ihmeen pelleilyä tämä on? Miksei
pamppu heilu, ja mitä tää tälläinen viikonloppupalvelu on? Missä on yrmy ote
ja kahden sanan vastaukset? Ihme asevastaava viä vastaili sujuvasti
kysymyksiin siitä kuinka lopullinen lupa haetaan, otti luovutuspaperista
kopion että saa lupahakemuksen liitteeksi asiaa jouduttamaan, lupasi viä
erikseen käsitellä lupahakemuksen äkkiä, ja neuvoi vähä että jos
asevalikoimaa laajentais, että kuinka esim. euroopan alueelta voi pyssyköitä
tilailla, näyttipä viä oikein sen ainoan lisälomakkeenkin mitä asiaan
tarvitaan.
Ei stana! Emmiä rupee! Tässähän menee luottamus ihan kaikkeen. Eikä tämä viä
mitään - Vantaan poliisilla, kun alunperin määräaikaista lupaa hain, oli
vähintään yhtä hauska ja mukava asevastaava. Joka sujuvasti turisi tunnin
pari kaikenlaista pyssykkäasiaa kun kävin lupaa anomassa ja myöhemmin
ostosta näyttämässä. Kaiken lisäksi häiskän ulkonäkö muistutti enempi
moottoripyöräjengiläistä kuin polisiia (oikeesti, toista sataa kiloa, pari
metriä, kalju ja parta, ja nahkaliivit. Meinas leuka loksahtaa kun kaveriin
ensimmäisen kerran törmäsin. :)
Jaa niin. Olin miä laitoksella tiukkanakin. Vaikka oltiin poliisisedän
omassa työhuoneessa, poliisilaitoksella, ni pyssykkää luovuttaessa vaadin
nähdä poliisisedän kortin. Jonka se hymyillen sit esittelikin. Power to the
people! Tai jotain.
- PLZI
Tonttu
> Tonttu wrote:
>>>>> Voi poliisi asuntoon tunkea sisälle ja väittää sitä
>>>>> kotietsinnäksi. Mikäli oikeutta sitä tehdä ei ole, kyse on
>>>>> murtautumisesta.
>>>> Höpö höpö.
>>> Ja millä perusteella?
>> Luepas aiheesta ennakkotapauksia.
>
> Kuten mitä? Mistä?
Kas vedänpä kehoitukseni takaisin, nuo eivät olekaan julkaistuja.
Löytyvät kuitenkin aivan julkisina, jos osaa pyytää asianosaisen nimellä
asiakirjoja.
--
T.T.J
Tonttu
Samaa aatostelin.
--
T.T.J
roope k.
>
> Poliisi ei tee etsintöjä "pilasoittojen" perusteella.
Eikö?
Allaoleva tapaus ei ehkä täytä "pilasoiton" kriteerejä mutta rajoilla
kuljetaan:
Kenen tahansa kotiin voidaan tehdä kotietsintä vaikkapa jonkun vihamiehen
tekemän väärän ilmiannon perusteella eikä poliisin tarvitse ilmoittaa
vihjeenantajan nimeä.
Aiheettoman kotietsinnän uhri ei voi hakea itselleen oikeutta tekemällä
vihjeenantajasta rikosilmoitusta sillä poliisi ei paljasta vihjeenantajan
henkilöllisyyttä:
eoah 721/2002 Kotietsinnän edellytykset ja poliisin
vaitiolo-oikeus/Förutsättningarna för husrannsakan samt polisens rätt att
förtiga uppgifter
--------------------------------------------------------------------------
22.9.2004
721/4/02
Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio
Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Juha Haapamäki
KOTIETSINNÄN EDELLYTYKSET JA POLIISIN VAITIOLO-OIKEUS
1
KANTELU
A pyysi 11.3.2002 päivätyssä kirjeessään oikeusasiamiestä tutkimaan
Ranuan-Posion kihlakunnan poliisilaitoksen ja Lapin lääninhallituksen
poliisiosaston menettelyä. A katsoi joutuneensa perusteettoman ilmiannon
kohteeksi ja tästä ilmiannosta oli seurannut kotietsintäkin. A arvosteli
myös
poliisin toimintaa asiassa tekemänsä rikosilmoituksen tutkinnassa. Erityisen
tyytymätön hän oli siihen, ettei ilmiannon tekijän henkilöllisyyttä ole
hänelle
paljastettu, vaikka hän tätä myös lääninhallitukselta pyysi. A pyysi
oikeusasiamiestä tutkimaan poliisiviranomaisten menettelyn oikeellisuuden ja
ilmoittamaan ilmiantajan henkilöllisyyden.
- - -
3
RATKAISU
3.1 Tapahtumatietoja
Ylikonstaapeli B kertoo saaneensa 7.10.2001 klo 19.58 "luotettavalta
ihmiseltä" ilmoituksen, että Ranuan Portimojärvellä oli luvallisessa
hirvenmetsästyksessä kaadettu ylimääräinen eli luvaton aikuinen hirvi. B ja
vanhempi konstaapeli C tekivät maastoetsintää, mutta luvatonta kaatopaikkaa
ei löytynyt. Tästä huolimatta he olivat havaintojensa perusteella
vakuuttuneita
siitä, että luvaton kaato oli tapahtunut. Tutkittavaksi rikokseksi oli
kirjattu
metsästysrikos 6. - 7.10.2001. Epäilykset kohdistuivat selvitysten mukaan
kantelijaan eli A:han.
Kun poliisi sai seuraavana päivänä tietää, että A oli lähtenyt autolla
kotiinsa
Sipooseen, B ja C kertovat esittäneensä nimismies D:lle kotietsintää
hirvenlihojen löytämiseksi. D antoikin kirjallisen määräyksen kotietsinnästä
A:n
asuntoon varastoineen ja tämän autoon. D:n mukaan tarkoitus oli, että
kotietsintä olisi tehty vain A:n autoon, kun hän saapuu kotiinsa Sipooseen.
Kuitenkin kotietsintä A:n kotiin tehtiin jo ennen hänen saapumistaan sinne,
vaikka nimismies D:n mukaan tämä "vain tuhoaisi etsinnän mielekkyyden".
Kotietsinnän toimitti 8.10.2001 klo 14.30 virka-apuna Porvoon kihlakunnan
poliisilaitos. Asunnosta ei löytynyt mitään epäiltyä rikosta valaisevaa. A
sai
tiedon kotietsinnästä, kun hänen vaimonsa soitti autoon A:n ollessa vasta
Varkauden tienoilla kotimatkallaan.
Epäillystä hirven salakaadosta kirjattiin rikosilmoitus - - -. Jutun
tutkijana oli
vanhempi konstaapeli C ja tutkinnanjohtajana nimismies D. Asiassa
toimitettiin
loka-joulukuussa 2001 muutamia kuulusteluja. Tämän jälkeen nimismies D
päätti 1.1.2002 lopettaa tutkinnan, koska ei ollut tullut näyttöä
metsästysrikoksesta.
A pyysi jo 9.10.2001 poliisia tutkimaan, oliko joku syyllistynyt väärään
ilmiantoon häntä kohtaan, koska hän ei ollut syyllistynyt
metsästysrikokseen.
Myös tämän jutun - - - tutkijana toimi vanhempi konstaapeli C ja
tutkinnanjohtajana nimismies D. Asiassa kuulusteltiin A:ta asianomistajana
ja
todistajana ylikonstaapeli B:tä. A vaati, että poliisi selvittää, kuka
ilmoittaja on.
Ylikonstaapeli B kertoi kuulustelussaan saaneensa vihjetiedon "luotettavalta
ihmiseltä".
Nimismies D päätti 1.1.2002 lopettaa tutkinnan, koska kysymyksessä ei hänen
mukaansa ollut väärä ilmianto. Päätöksessä todetaan mm., että "poliisilla ei
ole mitään syytä epäillä, että kukaan olisi tahallaan väittänyt A:n tehneen
metsästysrikoksen."
Tämän jälkeen A pyysi Lapin lääninhallituksen poliisiosastoa ilmoittamaan,
kuka oli hänestä ilmiannon tehnyt henkilö. Lääninpoliisiylitarkastaja E:n
7.2.2002 allekirjoittamassa kirjeessä todetaan, että ylikonstaapeli B ei
poliisilain 44 §:ään vedoten suostu paljastamaan vihjeen antanutta henkilöä
ja
että B:llä on oikeus pitää tietolähteensä salassa. Sen vuoksi poliisiosasto
ei
ole voinut toimittaa A:lle hänen pyytämäänsä tietoa.
3.2 Kannanotto
3.2.1 Väärän ilmiannon esitutkinta
Yleistä
Esitutkintalain (ETL) 2 §:n mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, jos
asiassa on syytä epäillä rikosta. Esitutkinta voidaan ETL 43 §:n mukaan
päättää saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi muun muassa, jos on käynyt
ilmi, ettei rikosta ole tehty tai ettei ketään voida panna asiassa
syytteeseen.
Nimismies D toteaa, että kun B poliisilakiin vedoten kieltäytyi ilmaisemasta
vihjeen antajan henkilöllisyyttä ja kun tämä kokeneena tutkijana arvioi,
ettei
ilmoittaja tahallaan tehnyt väärää ilmiantoa, ei tutkinta voinut edetä
laajemmalle.
Onkin totta, että jos ilmiannon tekijän henkilöllisyys salataan, ei tutkinta
voi
tietenkään edetä ainakaan syyteharkintaan. Tässä tapauksessa salaaminen
on perustettu poliisilain 44 §:ään. Sen 1 momentin mukaan poliisin
henkilöstöön kuuluva ei ole todistajana tai muuten kuultaessa velvollinen
ilmaisemaan hänelle hänen palvelussuhteessaan tietoja luottamuksellisesti
antaneen henkilöllisyyttä eikä salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä
menetelmiä. Tämän vaitiolo-oikeuden voi mainitun lainkohdan 3 momentin
mukaan murtaa vain tuomioistuin, jos erittäin painavat syyt sitä vaativat
asiassa, jossa virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta saattaa
seurata
vankeutta kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus. Tietoja antaneen
henkilöllisyyttä ei tällöinkään saa määrätä ilmaistavaksi, jos siitä
ilmeisesti
aiheutuisi vakavaa vaaraa hänen tai hänen läheistensä turvallisuudelle.
Poliisimiehen vaitiolo-oikeutta ei siten voida murtaa esitutkinnassa. Totean
myös, että vaikka poliisi on antanut tämän kanteluasian ratkaisemiseksi
minulle tietoja vihjetiedon antajan henkilöllisyydestä, en katso, että
poliisilain
44 §:n mukainen vaitiolo-oikeus voidaan murtaa oikeusasiamiehelle tehtävän
kantelun "kautta". Siten vaikka olen laillisuusvalvontaani varten saanut
tietoja
vihjetiedon antajan henkilöllisyydestä, en katso voivani niitä A:lle
paljastaa.
Tästä syystä myös kannanottojeni perusteet ovat osin jossain määrin
yleisluontoiset, koska esimerkiksi kotietsinnän perusteiden
yksityiskohtainen
läpikäyminen tässä A:lle tiedoksi menevässä päätöksessä johtaisi vaitiolo-
oikeuden murtamiseen.
Esitutkinnan lopettaminen
A:n epäilemän väärän ilmiannon esitutkinta on ollut hyvin suppea. A:n
lisäksi
on kuulusteltu vain ylikonstaapeli B:tä todistajana. Kun nimenomaan B oli se
poliisimies, joka vihjetiedot vastaanotti, ei tutkinta käytännössä voinut
edetä,
kun hän vetosi vaitiolo-oikeuteensa. Toisaalta nimismies D ilmoittaa
perustaneensa päätöksensä siihen B:n "kokeneena tutkijana" tekemään
arvioon, ettei ilmoittaja tahallaan tehnyt väärää ilmiantoa. Selvityksen
mukaan
nimismies D on kylläkin tiennyt ilmiantajan henkilöllisyyden ja sen, mitä
tämä
on poliisille kertonut, joten hän on voinut myös itse asian arvioida.
Väärästä ilmiannosta säädetään rikoslain 15 luvun 6 §:ssä. Rangaistavaa on
kuitenkin vain tahallinen väärän tiedon antaminen. Minun käytettävissäni
olevan selvityksen perusteella ei ole aihetta epäillä, että nimismies D
olisi
ylittänyt harkintavaltansa tai käyttänyt sitä väärin, kun hän päätti asian
esitutkinnan katsoen mm., ettei kyseessä ole (ainakaan) tahallinen väärien
tietojen antaminen poliisille. Totean myös, että "ilmiantajan" antamat
tiedot
eivät sinällään näytä juurikaan koskeneen suoraan A:ta, vaan enemmänkin
sitä, että ylipäätään oli tapahtunut salakaato. A:han kohdistuneessa
rikosepäilyssä on ollut paljolti kysymys myös poliisin tekemistä
johtopäätöksistä (ks. myös jäljempänä kotietsinnän yhteydessä lausuttu).
- - -
3.2.2 Kotietsintä
Tapahtuma-aikaan voimassa olleen pakkokeinolain (PKL) 5 luvun 1 §:n 1
momentin mukaan, jos oli syytä epäillä, että oli tehty rikos, josta säädetty
ankarin rangaistus oli vähintään kuusi kuukautta vankeutta, saatiin
rakennuksessa, huoneessa taikka suljetussa säilytyspaikassa tai
kulkuneuvossa toimittaa kotietsintä takavarikoitavan esineen löytämiseksi
tai
muutoin sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen
selvittämisessä. Lainkohdan 2 momentin mukaan saatiin kotietsintä muun kuin
rikoksesta todennäköisin syin epäillyn luona toimittaa ainoastaan silloin,
kun
rikos oli tehty hänen luonaan tai epäilty oli siellä otettu kiinni taikka
muuten
erittäin pätevin perustein voitiin olettaa, että etsinnällä saatetaan löytää
takavarikoitava esine tai muutoin saada selvitystä rikokseen. Lainkohdan 1
momentin soveltaminen edellytti kotietsinnän kohteena olevien tilojen
"haltijaan" kohdistuvaa todennäköistä rikosepäilyä (ks. esim. hallituksen
esitys
52/2002 s.57), kun taas 2 momentin soveltamisen vaatimuksena oli erittäin
päteviin syihin perustuva oletus etsinnän muodostumisesta tulokselliseksi.
Nyttemmin kotietsinnän vaatimuksia on 1.1.2004 voimaantulleella PKL:n
muutoksella lievennetty ja etsinnän perusteeksi riittää nyt kysymyksessä
olevan kaltaisissa tilanteissa "syytä epäillä" -tasoa oleva rikosepäily.
Tämä
kanteluasiaa on kuitenkin arvioitava tapahtuma-aikaan voimassa olleen
lainsäädännön valossa.
Tapauksessa oli kysymys PKL 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesta
kotietsinnästä, joka edellytti siis sitä, että kotietsinnän kohteena olevaa
henkilöä epäiltiin todennäköisin syin. Pelkästään se, että esitutkintakynnys
ylittyi ja voitiin katsoa olevan syytä epäillä metsästysrikosta, ei siten
ole ollut
riittävää. Itse asiassa lain (tuolloista) vaatimusta todennäköisistä syistä
voidaan pitää varsin korkeana.
Nimismies D on selvityksessään ensiksikin vedonnut "ilmiantajalta" saatuihin
tietoihin. Nuo tiedot - joita edellä todetuista syistä ei tässä voida
yksityiskohtaisesti käydä läpi - eivät käsitykseni mukaan kuitenkaan
viitanneet
mitenkään vahvasti nimenomaan A:han. Kysymys näyttää enemmänkin olleen
yleisemmästä metsästysrikoksen epäilystä ja poliisin (B) " ilmiantajalta"
saatujen tietojen yhdistämisestä muuhun poliisilla olleeseen tietoon ja
poliisin
tältä pohjalta tekemistä päätelmistä. "Ilmiantaja" on siten kylläkin
osaltaan
vaikuttanut epäilyjen suuntautumiseen, mutta saamieni selvitysten
perusteella
näyttää siltä, että ratkaisevampaa on ollut poliisin tekemä
kokonaisarviointi.
Siltä osin kuin nimismies D:n selvitystä voidaan käsitykseni mukaan pitää
julkisena, totean seuraavaa. Se, että alueella oli useana vuonna tapahtunut
salakaatoja, ei ole ollut aihe epäillä A:ta rikoksesta tässä
yksittäistapauksessa.
Myöskään se, että A kuului metsästysporukkaan, jonka jäljiltä oli ennen nyt
epäiltyä rikosta löydetty paalulla merkitsemätön kaatopaikka (joka oli
merkitty
vasta valvojan löydettyä sen), on kovin heikko viite siitä, että juuri A
olisi nyt
kyseessä olevassa konkreettisessa tapauksessa (metsästysrikos 6. -
7.10.2001) syyllistynyt rikokseen. Kysymyksessä ovat eri tapaukset. Samaa
voi sanoa siitä tosiseikasta, että A lähti 8.10.2001 Ranualta kotiinsa
Sipooseen.
Yleisesti on todettava, että vaikka metsästysrikokset varmasti ovat usein
hyvinkin hankalasti selvitettäviä, ei tämä ole peruste toimittaa
kotietsintöjä lain
edellyttämää keveämmin perustein niitä tutkittaessa.
Nimismies D:n esiin tuomien seikkojen voi joiltain osin nähdä puhuvan sen
puolesta, että A oli voinut syyllistyä metsästysrikokseen - se toisin sanoen
oli
mahdollista tuolloin tiedossa olleiden seikkojen valossa. Tästä on kuitenkin
pitkä matka rikosepäilyyn "todennäköisiin syihin", joita PKL puheena olevan
kotietsinnän toimittamisaikaan edellytti. Koska kotietsintä merkitsee
poikkeusta perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa
turvattuun kotirauhan suojaan, sen edellytyksiä on harkittava huolellisesti.
Perusoikeuksien suoja vesittyy, jos niiden rajoitusta tarkoittavien
pakkokeinojen aineellisten edellytysten lisäksi myös niitä koskevia
näyttökynnyksiä ei tulkittaisi asianmukaisen tiukasti.
D on myös vedonnut siihen, että vastoin hänen tarkoitustaan etsintä
toimitettiin A:n asunnossa eikä vain autossa. Kotietsintään kulkuneuvossa
vaaditaan samat edellytykset kuin asunnossakin. On kuitenkin perusteltua
lähteä siitä, että asunnossa eli kotirauhan ydinalueella toimitettava
etsintä
merkitsee syvempää puuttumista perusoikeuksiin kuin esimerkiksi pelkästään
sen tarkastaminen, onko autossa hirvenlihaa. Tämä ero on jo PKL 7 luvun 1a
§:ssä säädetyn pakkokeinojen käytön suhteellisuusperiaatteen mukaan
otettava huomioon pakkokeinon käyttöä harkittaessa. Totean kuitenkin, että
D:n kirjallinen kotietsintämääräys ei ole koskenut vain A:n autoa vaan myös
tämän asuntoa varastoineen. Tähän nähden en ole katsonut aiheelliseksi
enemmälti tutkia kotietsinnän käytännön toteutusta.
Yhteenvetona totean seuraavaa.
Minun käsitykseni mukaan D:n esiin tuomat seikat ovat olleet vain varsin
heikosti A:n mahdolliseen syyllisyyteen viittaavia. Ne eivät
kokonaisuutenakaan arvioituina ole täyttäneet kotietsinnän edellytyksiä.
Samaa mieltä on ollut sisäasiainministeriön poliisiosasto. Kysymys ei
mielestäni ole ollut edes erityisen tulkinnanvaraisesta rajatapauksesta. Kun
D
ei kuitenkaan ole menetellyt niin moitittavasti, että syytteen nostaminen
olisi
tarpeen, katson riittäväksi antaa nimismies D:lle huomautuksen hänen edellä
kerrotusta lainvastaisesta menettelystään.
3.2.3 Lääninpoliisiylitarkastaja E:n menettely
Kuten edellä kohdassa 3.2.1 on todettu, poliisilain 44 §:n mukaisen
vaitiolo-
oikeuden voi murtaa vain tuomioistuin. Tämän vuoksi
lääninpoliisiylitarkastaja
E ei ole menetellyt lainvastaisesti, kun hän A:lle 7.2.2002 lähettämässään
kirjeessä on todennut, ettei "ilmiantajan" nimeä voida A:lle toimittaa.
3.2.4 Eräitä tapauksen esiin nostamia ongelmia
Riippumatta siitä, ovatko viranomaiset menetelleet lainmukaisesti asiassa,
on
tämä tapaus tuonut esiin eräitä periaatteellisia ongelmia.
A:n käytettävissä olevat oikeussuojakeinot
A on joutunut pakkokeinon eli kotietsinnän kohteeksi ja häntä on kuultu
rikoksesta epäiltynä. Myöhemmin häneen kohdistunut esitutkinta on päätetty,
koska tutkinnassa ei tullut esiin näyttöä metsästysrikoksesta. On
ymmärrettävää, että hän on herättänyt kysymyksen perättömästä ilmiannosta,
kun poliisin esitutkinta oli käynnistynyt ulkopuolisen tekemästä
ilmoituksesta.
Tuon asian esitutkinta on kuitenkin päätetty ilman, että A olisi itse voinut
asianmukaisesti arvioida esitutkinnan lopettamisen oikeellisuutta -
hänellähän
ei ole tietoa edes kaikista keskeisistä päätösperusteista. Hänen olisi
täytynyt
"luottaa" poliisin ilmoitukseen siitä, että kysymys ei ole ollut
perättömästä
ilmiannosta. Kantelunkaan kautta hän ei ole voinut saada murrettua poliisin
vaitiolo-oikeutta. A joutuu tältä osin tyytymään siihen, että
laillisuusvalvojana
ilmoitan hänelle käsitykseni siitä, ettei nimismies D ole ylittänyt
harkintavaltaansa, kun hän katsoi, ettei kysymys ole ollut väärästä
ilmiannosta. Tältä osin asianosaisen oikeus tiedonsaantiin ja poliisin
vaitiolo-
oikeus ovat ristiriidassa ja viimeksi mainitun voisi murtaa vain
tuomioistuin.
Osa päätöksen perusteena olleesta aineistosta jää A:lta piiloon.
Sama koskee kotietsintää. A ei voi saada tietoa kaikista keskeisistäkään
kotietsinnän perusteista poliisilta eikä kanteluteitsekään. Tässäkin kohtaa
hän
joutuu tyytymään laillisuusvalvojana antamaani ratkaisuun kotietsinnän
laillisuudesta vailla mahdollisuutta muodostaa omaa käsitystään asiasta
kaiken sen aineiston perusteella joka on voinut vaikuttaa hänen asiansa
ratkaisuun.
A:lla ei myöskään näytä olevan mitään tehokasta oikeussuojakeinoa, jolla hän
voisi itse saada perätöntä ilmiantoa koskevan asian etenemään. Kenet hän
voisi oikeuteen perättömästä ilmiannosta haastaa, kun hän ei tiedä, kuka
poliisin tietolähde oli? Ongelmallista olisi myös, jos A haluaisi saada
kotietsinnän laillisuuden tutkittavaksi tuomioistuimessa. Hän kyllä
tietäisi, kuka
etsinnästä päätti, mutta asian vieminen tuomioistuimeen olisi vaikeaa. A:lla
ei
olisi tiedossaan keskeisiäkään nimismies D:n päätösperusteita, joten
sellaisen
perustellun arvion tekeminen, jota jutun oikeuteen viemisestä päättäminen
vaatii, olisi käytännössä mahdotonta.
Kuitenkin perustuslain 118 §:n mukaan jokaisella, joka on kärsinyt
oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää
hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on
oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta
julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää
hoitavalta sen
mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Samoin perustuslain 21 §:ssä on
säädetty, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi
asianmukaisesti
ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa
tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja
velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman
lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6
artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin, silloin kun päätetään hänen oikeuksistaan tai
velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä (acces to
court).
Tämä oikeus saada asia tuomioistuinkäsittelyyn on tässä tapauksessa A:n
osalta käytännössä estynyt sillä, että poliisi vetoaa asiassa vaitiolo-
oikeuteensa. A:n kannalta tilanne ei ole tyydyttävä. Tilanne on
ongelmallinen
myös mainittujen perustuslain säännösten ja ihmisoikeussopimuksen
velvoitteen kannalta.
Poliisin vaitiolo-oikeus
Poliisilain mukainen vaitiolo-oikeus on erittäin vahva. Vain tuomioistuin
voi sen
murtaa ja vain jos asiassa on jo virallinen syyttäjä (ei siis asianomistaja)
nostanut syytteen (ei siis esitutkinta- tai syyteharkintavaiheessa)
rikoksesta,
josta voi seurata vankeutta kuusi vuotta tai sitä ankarampi rangaistus.
Sinänsä ymmärrän vaitiolo-oikeuden perusteena olevat välttämättömät
tarpeet. Poliisilain esitöissä vaitiolo-oikeutta perusteltiin mm.
seuraavasti.
"Monet henkilöt, joilla on rikoksen selvittämisen kannalta tärkeitä ja
oleellisia
tietoja, suostuvat kertomaan tietonsa vain sillä edellytyksellä, että
kertojan
osuus rikoksen selvittämisessä pidetään salassa. Ehdon perusteena on
useimmiten enemmän tai vähemmän perusteltu pelko kostotoimenpiteistä.
Todistamisvelvollisuus esitutkinnassa ei velvoita ketään ilmoittautumaan
oma-aloitteisesti todistajaksi. Poliisi ei voi edes käynnistää kuulustelua,
jollei
sen tiedossa ole tutkittavaa asiaa tuntevia henkilöitä. Esitutkinnan
tehokkuuden kannalta on tärkeää, että myös luottamuksellisia tietoja voidaan
saada, jotta tutkintatoimenpiteet voidaan aloittaa ja kohdistaa oikein. Jos
tällaista tietosuojaa ei voida luvata, vaarantuu tiedon saanti alisteisessa
asemassa oleviin henkilöihin kohdistuvista rikoksista, vaarallisista
rikoksentekijöistä sekä ammattirikollisuudesta. Tietosuoja turvaa henkilön
lisäksi hänen perhettään ja muitakin henkilöitä, joihin kostotoimenpiteitä
voitaisiin kohdistaa"(hallituksen esitys 57/1994 s.42).
Vaikka vaitiolo-oikeus onkin ilmeisen välttämätön, niin toinen asia on
kysymys
sen laajuudesta ja käyttöedellytyksistä. Poliisilain 44 § antaa poliisille
paljon
harkintavaltaa. Poliisin vaitiolo-oikeus menee pidemmälle kuin esimerkiksi
lääkärin vastaava. Erityistä on, että sen käytölle ei ole säädetty
edellytyksiä.
Vaitiolo voidaan perustaa pelkästään siihen, että tiedot on saatu
"luottamuksellisesti" eikä laissa ole lausuttu mitään lisävaatimuksia
esimerkiksi
sen suhteen, mitä intressejä vaitiolo-oikeudella saadaan suojata.
Poliisilain
esitöissä (HE 57/1994) vaitiolo-oikeuden tarvetta perustellaan lähinnä
törkeiden huumausainerikosten tutkinnan yhteydessä esiintyvään
kostotoimenpiteiden uhkaan. Nyt voimassa oleva laki ei kuitenkaan estä
käyttämästä vaitiolo-oikeutta miten vähäisessä asiassa tahansa.
Läheskään aina ei toki ole ainakaan oikeudellista merkitystä sillä, mistä
poliisin epäilykset alun perin heräsivät. Väärän ilmiannon kannalta
ajatellen ei
ongelmaa synny, jos vihjetiedon kohteena ollut henkilö ko. teosta tuomitaan.
Tosin pakkokeinojen käytön osalta tämä ei riitä; voihan pakkokeinolta silti
puuttua perusteet tuolloisen rikosepäilyn vahvuuden suhteen. Ja jos
rikosepäilylle ei saada näyttöä, herää tietysti helposti kysymys väärästä
ilmiannosta.
Näyttää siis siltä, että mikä tahansa yksittäisen poliisimiehen päättämä
intressi
riittäisi missä tahansa asiassa siihen, ettei vaitioloa voitaisi ennen
tuomioistuinkäsittelyä murtaa. Yksityisten kansalaisten mahdollisuudet itse
kontrolloida tällaisen vaitiolo-oikeuden käyttöä omassa asiassaan ovat
olemattomat. Erityisen ongelmallista on väärän ilmiannon kohteeksi itsensä
katsovan henkilön asema, kuten edellä A:n tapausta arvioitaessa on tullut
ilmi.
Yleisellä tasolla on myös todettava, että vaitiolo-oikeus näin tulkittuna
antaa
myös mahdollisuuden väärinkäytösten peittelyyn. Teoriassa on ajateltavissa,
että poliisimies voisi halutessaan antaa vihjetiedon antajalle eräänlaisen
rikosoikeudellisen "immuniteetin". Haluan kuitenkin korostaa, että A:n
tapauksessa tai muutoinkaan laillisuusvalvonnassa en ole havainnut, että
vaitiolo-oikeudella olisi haluttu peitellä sen enempää "ilmiantajien" kuin
poliisinkaan väärinkäytöksiä. Kuten edellä olen todennut, ei A:n asiassa
minun
käsitykseni mukaan ole syytä epäillä väärää ilmiantoa.
Sisäasiainministeriön poliisiosasto on esittänyt, että poliisimies joka
saamansa
vihjetiedon perusteella on ryhtynyt esitutkinta- ja/tai pakkotoimenpiteisiin
jotakuta vastaan, on perustuslain 118 §:n nojalla vastuussa virkatoimiensa
lainmukaisuudesta, jos hän ei suostu paljastamaan tiedon antajaa vaitiolo-
oikeuteen vetoamalla eikä selvitystä toimenpiteen oikeuttamisperusteista ole
muutoin esitetty. Vaikka tämä on sinänsä totta, niin se ei kuitenkaan
mielestäni anna pakkokeinon kohteeksi joutuneelle henkilölle riittävää
oikeusturvaa. Hänellä ei ole asianmukaista mahdollisuutta saada pakkokeinon
oikeutus jonkun ulkopuolisen arvioitavaksi. Esimerkiksi hänen täytyisi
nostaa
virkarikossyyte tietämättä, mitkä ovat tapauksen oleelliset tosiseikat. Jos
poliisimies sitten oikeudessa syystä tai toisesta päättääkin paljastaa
salassa
pitämänsä tiedot ja käy ilmi, että pakkotoimelle oli täysin lainmukaiset
edellytykset, niin asianomistaja häviää juttunsa, jolloin on mm. riski
joutua
korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Ja toisaalta vaikka
poliisimiehen kieltäytyessä kertomasta pakkokeinon perusteita
päädyttäisiinkin
hänen rankaisemiseensa, jäisi kuitenkin pakkokeinon hyväksyttävyys
selvittämättä.
Lakia säädettäessä näytetään pohditun (väärän) ilmiannon kohteeksi joutuvan
asemaa (ks. esim. LaVL 10/1995). Eräissä asiantuntijalausunnoissa
kiinnitettiinkin huomiota siihen, että säännös perusteettomasti heikentää
väärän ilmiannon kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Vaitiolo-oikeussäännöstä
ei kuitenkaan näistä epäilyistä huolimatta tiukennettu. Minun käsitykseni
mukaan olisi kuitenkin syytä harkita, tulisiko poliisin vaitiolo-oikeuden
käyttöedellytyksiä säädellä nykyistä tarkemmin. Ainakin vihjetietojen
käyttötapaan on syytä kiinnittää poliisin koulutuksessa ja ohjeistuksessa
huomiota. Vihjetietojen käyttö ei tietenkään ole kiellettyä esimerkiksi
pakkokeinojenkaan perusteena, mutta niitä käytettäessä tulee pitää mielessä
poliisin toiminnan (ainakin asianosaisille) perusteltavuuden vaatimukset.
Jos
niitä käytetään pakkokeinojen (olennaisena) perusteena, tulisi poliisin
lähtökohtaisesti olla valmis siihen, että vihjetiedon antajan henkilöllisyys
on
voitava paljastaa. Tästäkin johtuen vihjetietoja tulisi minun näkemykseni
mukaan käyttää lähinnä tutkinnan suuntaamiseen.
Käsitykseni mukaan oikeusvaltiossa voi olla salaisiin perusteisiin
pohjautuvaa
toimivallan käyttöä vain hyvin rajoitetusti ja silloinkin vain kun siitä on
nimenomaisesti ja muutoinkin asianmukaisesti lailla säädetty. Pakkokeinon
kohteen tulisi saada tietää, mitkä ovat ne tosiseikat, joiden perusteella
pakkokeinoa on käytetty. On ymmärrettävää, että kaikkea tietoa ei voida aina
antaa, mutta esimerkiksi vähintään pakkokeinon käytön kynnyksen ylittymisen
tulee olla asianosaisille perusteltavissa.
Kysymys on myös viranomaisten toimintaa tunnettavan luottamuksen
ylläpitämisestä. Sen tärkeä elementti on, että toiminta on mahdollisimman
läpinäkyvää ja että toimenpiteiden perusteet voidaan esittää julkisesti tai
että
ainakin asianosaiset voivat niihin perehtyä.
Laillisuusvalvonnassa on viime vuosina tullut esiin useita tapauksia, joissa
pakkokeinon käyttö on suurelta osin perustettu nimenomaan vihjetietoon, jota
ei ole katsottu voitavan paljastaa. A:n tapaus ei siten näytä yksittäiseltä
edes
siinä koko poliisitoimintaan nähden pienessä otoksessa, joka tulee
oikeusasiamiehen arvioitavaksi. Tämä viittaa siihen, etteivät tämäntyyppiset
tilanteet ole erityisen harvinaisia ja että kysymyksellä on siten
yleisempääkin
merkitystä.
4
TOIMENPITEET
Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla
annan nimismies D:lle huomautuksen vastaisen varalle edellä kohdassa 3.2.2
selostetusta lainvastaisesta menettelystä. Lisäksi kiinnitän D:n,
ylikonstaapeli
B:n ja vanhemman konstaapelin C:n huomiota kohdassa 3.2.4 poliisin vaitiolo-
oikeudesta lausumiini näkökohtiin. Tässä tarkoituksessa lähetän heille
jäljennöksen tästä päätöksestäni.
Kuten edellä kohdassa 3.2.4 todetusta käy ilmi, on kysymys poliisin
vaitiolo-
oikeuden käyttämisestä periaatteellisestikin tärkeä kysymys. Kiinnitänkin
myös
sisäasiainministeriön poliisiosaston huomiota tuossa kohdassa esittämiini
näkökohtiin. Lähetän jäljennöksen päätöksestäni tiedoksi myös
poliisiosastolle
otettavaksi huomioon ainakin koulutuksessa ja ohjeistuksessa. Samoin tulisi
mielestäni harkita, olisiko poliisin vaitiolo-oikeutta koskevaa, hyvin
väljää
poliisilain 44 §:ää aihetta tarkistaa.
A:n kantelun liitteet palautetaan ohessa.
Timo J. Rinne
> Mitenkähän perustelet että tätä tavoitetta (poliisin laillisena
> pitäminen) ei saavuteta poliisiin kohdistuvilla rangaistuksilla?
Sillä, ettei poliisi käytännössä tunnu saavan rangaistusta laittomasta
todisteiden hankkimisesta. Laittomasti hankittujen todisteiden
todistuskelvottomuus olisi ikäänkuin neutraalimpi tapa, jolla
poistettaisiin motiivi kyseisiin tekoihin.
//Rinne
Petri Kangaspunta
"Timo J. Rinne" <t...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:3Wm2f.36043$mx3....@reader1.news.jippii.net...
Nämä "laittomasti hankitut todisteet" on kyllä enemmän tuttu
amerikkalaisista oikeus- ja poliisisarjoista (esim. Kova Laki) kuin
reaalimaailmasta täällä Suomen oikeusjärjestelmässä.
Petri Kangaspunta
"Markus" <newssi...@surfeu.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:43494365$0$9440$9b53...@news.fv.fi...
Ei muuten löydy. Enkä tee omista levyistäni mp3-kappaleita, kun mulla on ne
levyt. Samat soi niin olohuoneessa, makkarissa kuin autossakin.
Ei ole tarvetta kutsua poliisia kylään, mutta jos tulevat, niin keitän
kahvitkin!
Jos joku vakavissaan väittää Suomea poliisivaltioksi, niin suosittelen
lämpimästi excursiota esim. keski-Amerikkaan tai johonkin Afrikan valtioon.
Jori Mantysalo
>> 2) Poliisi ei välttämättä ajattele rangaistusta tekohetkellä, vaan esim.
>> "jutun ratkaisemista" tai "paskiaisen kurittamista". - -
> Markuksella on näistä varmastikin ihan faktatietoa esitettäväksi.
Ei tässä faktatiedosta ole kyse. Olennaista on käsitys ihmisistä.
Yhdet olettavat että poliisin puku tekee automaagisesti ihmisestä
puhtaan pulmusen joka kertakaikkiaan ei voi tehdä mitään väärää.
Toiset ajattelevat että poliisi lähtökohtaisesti on väärässä ja
kotietsintöjä, pidätyksiä tms. useimmiten tehdään huvin vuoksi.
Molemmat ovat tietysti väärässä.
Liberaaleilla on lisäksi ajatuksena, että julkisen vallan käyttö
korruptoi. Tämä on tuotu selvästi esiin tässä:
http://www.vapaasana.net/puntari.php3?id=381
Jutussa ei pohdita sitä, että myös isossa firmassa voi työntekijälle
olla kannattavaa ottaa lahjuksia. Kyse on vain siitä, että isommassa
yhteisössä (joka voi olla yritys tai valtio) koko yhteisölle lankeava
tappio laimenee yksittäisen ihmisen osalla pienemmäksi kuin petoksesta
saatu hyöty.
Oli miten oli, Jansson suomalaisen liberalismin kirkkaimpana tähtenä
tietysti tulkitsee tuon niin, että jokainen julkisen vallan käyttäjä
on todennäköisesti korruptoitunut ja paha.
--
"14 vuotta oli korkea aika päästä ensi kertaa kosketuksiin paitsi
tupakan, alkoholin ja seksin, myös oikeiden kristittyjen kanssa; siinä
kyllä ymmärsi heti että tupakka ja krisinusko ei sovi terveelle
ihmiselle :)" -- JV, sfnet.keskustelu.uskonnottomuus
T. Koivula
Eivät ne todisteet myöskään ole pätemättömiä tällä hetkellä. Kysymykseni
olisi näköjään pitänyt muotoilla "ei saavutettaisi" koska en
tarkoittanut rinnastaa suoranaisesti nykytilannetta ja ehdotustasi vaan
kaksi vaihtoehtoa.
Eli jos katsotaan olevan ongelmia poliisin lainkuuliaisuudessa on
mielestäni oikea tapa virkasyytekynnyksen madaltaminen ja rangaistusten
tiukentaminen, ei rikollisten palkitseminen.
--
T. Koivula
roope k.
> Ei poliisilla käsittääkseni ole oikeutta, esim. talvipakkasilla tulla
> väkisin ihmisten asuntoihin lämmittelemään ja takavarikoimaan pullaa
> sekä kahvia, ei edes kotietsintää verukkeena käyttäen.
>
> Olenko väärässä vai olenko oikeassa?
Olet väärässä ja jos vielä kauan jatkat poliisien arvostelua newsseissä niin
naapurissasi asuva poliisi voi tehdä kotitarkastuksen luonasi ihan
piruilutarkoituksessa.
Markus Jansson
> Jos joku vakavissaan väittää Suomea poliisivaltioksi, niin suosittelen
> lämpimästi excursiota esim. keski-Amerikkaan tai johonkin Afrikan valtioon.
Olkinukke.
Ei kukaan ole väittänytkään. On vain todettu, että mätiä poliiseja on ja
poliisilla ei pitäisi olla oikeutta tehdä perusteettomia kotietsintöjä jne.
Hantte
> Hantte wrote:
>
>
>
> Nojaa...
>
>
>> Uhoava jauhaminen, että poliisia ei tarvitse päästää sisälle, 'jos
>> eivät näytä tuomioistuimen myöntämää kotietsintälupaa'-tyyliin on
>> lapsellisen naurettavaa, koska Suomen laki ei tunne sanaa
>> kotietsintälupa (se on kääntäjien versio amerikalaisesta
>> elokuvatermistä).
>
>
> Kukaan ei ole väittänyt että pitäisi olla tuomioistuimen myöntämä
> kotietsintälupa. Lupa kotietsintään PITÄÄ kuitenkin olla, käytännössä
> aina tutkinnanjohtajalta (muut ovat lähinnä poikkeustapauksia). Jos ei
> ole, soronoo ja suksikoon vittuun oveni takaa.
Perähikiästä en tiedä, mutta Helsingissä (ja varmaan muissakin isommissa
kaupungeissa) on niin paljon hulluja juoksutamassa poliisia turhien
asioiden perässä, että ei poliiis paljoakaan liikahda jostain soitosta,
jossa väitetään Arskan jemmaavan kamaa/aseita/pommeja/jne. Tottakai
kaikki soitot tarkastetaan soittajan numeron perusteella ja ilmiannon
kohteen taustaa vasten. Nääitä "pilasoittoja" tulee useita viikossa ja
pääosin soittajat ovat poliisille tuttuja vakiosoittajia, joilla on
"hieman vilkkaampi mielikuvitus".
Luuletko, että poliisi tulisi luoksesi tekemään kotietsintää, jos heillä
ei olisi aihetta epäillä jotain rikollista tapahtuneen. Paitsi jossain
perähikiällä, missä ei ikinä tapahdu muuta kuin lehtien putoaminen
puusta syksyisin.
Lukaise ensimmäinen trolli-vastauksesi alkuperäiseen kysymykseen. Siinä
luettelet pitkän litanian asioita, joita pitää toteutua ennen
kotietsinnän suorittamista.
Toivottavasti saat yhtä pedanttia palvelua poliisilta, kun sinulla on
kiireellinen asia hoidettavana ;)
Timo J. Rinne
> Nämä "laittomasti hankitut todisteet" on kyllä enemmän tuttu
> amerikkalaisista oikeus- ja poliisisarjoista (esim. Kova Laki) kuin
> reaalimaailmasta täällä Suomen oikeusjärjestelmässä.
Niin, koska Suomessa on oikeusistuimella täysi vapaus harkita, mitä
todisteita se käyttää päätöksensä tukena ja miten. Termi "laittomasti
hankitut todisteet" on mielestäni ihan toimiva ilmaisu, jolla
tarkoitetaan todisteita, jotka viranomainen on hankkinut esimerkiksi
käyttämällä tutkinnassa pakkokeinoja, joihin ei kyseisen rikoksen
tutkinnassa olisi ollut oikeutta, tai muuten hankkinut oikeudettomasti.
//Rinne
Petri Kangaspunta
Mutta ilmeisesti Suomessa käytetään todisteena oikeudessa näitä tiukasti
ottaen "laittomasti hankittuja todisteita"? Näin olen ainakin ymmärtänyt,
toisin kuin esim. Amerikassa.
JP
>>>esim. "jutun ratkaisemista" tai "paskiaisen kurittamista".
>>
>>
>
Ensimmäisenä tulee mieleen tää juttu, jossa kaksi (oliko niitä kaksi)
suomalaista joutui linnaan ryöstöistä joita eivät olleet tehneet. Toinen
on jo kuollut, mutta toinen vapautettiin kun virolainen rikollinen
tunnusti teot. Tutkinnanjohtaja (joka on myös jo vainaa), oli pimittänyt
oleellisia todisteita jne. ilmeisesti kai oli kova halu napata kovasti
rikollisena pitämänsä henkilö.
Onhan tästä tapauksesta oma ketjunsa varmasti täällä laissakin..
Timo J. Rinne
> Mutta ilmeisesti Suomessa käytetään todisteena oikeudessa näitä tiukasti
> ottaen "laittomasti hankittuja todisteita"? Näin olen ainakin
> ymmärtänyt, toisin kuin esim. Amerikassa.
Kyllä niitä käytetään. Mielestäni lakia pitäisi kehittää suuntaan,
jossa niitä ei voisi käyttää ainakaan ilman erittäin painavaa
perustetta. Jo nyt on tapahtunut niin (Suomessa), että oikeusistuin ei
ole ottanut huomioon jotain todistetta, koska se on hankittu
pakkokeinolla, johon lupa on haettu käyttäen syynä jotain vakavampaa
rikosnimikettä.
//Rinne
Helge.Eskelinen
Kyllä käytetään.
Tosin jos ne on törkeän laittomasti hankittu saattaa sellainenkin ihme
tapahtua että niiden hankkija joutuu leivättömän pöydän eteen.
Missä 99.9% varmuudella syytteet hylätään.
Helge.Eskelinen
Jo nyt on tapahtunut niin (Suomessa), että oikeusistuin
> ei ole ottanut huomioon jotain todistetta, koska se on hankittu
> pakkokeinolla, johon lupa on haettu käyttäen syynä jotain vakavampaa
> rikosnimikettä.
Olisko mitään lähteitä joista noita ko tapauksia voisi tsekata??
>
> //Rinne
Mika Pirhonen
>>> 2) Poliisi ei välttämättä ajattele rangaistusta tekohetkellä, vaan
>>> esim. "jutun ratkaisemista" tai "paskiaisen kurittamista".
>>> 3) Poliisia voidaan painostaa tutkinnanjohdon tms. kannalta löytämään
>>> todisteita tai jopa tekaisemaan niitä.
>>
>> Markuksella on näistä varmastikin ihan faktatietoa esitettäväksi.
>
> "Ei välttämättä ajattele" ja "voidaan painostaa" ovat sinusta siis
> epätosia, siis mahdottomia asioita? Sinusta siis poliisi aina ajatteleen
> rikkeen rangaistusta tekohetkellä ja toisaalta että poliisia ei voi
> kukaan painostaan mihinkään tai mitenkään? Miksi?
Olenko väittänyt niin? Totesin vain että sinulla varmaankin on jotain
tietoa tuollaisista tapauksista, koska mainitsit sellaiset.
Mahdollisiahan ne ovat.
Mika.
simppa
>
> Menee akateemiseksi jauhamiseksi, jolla ei näytä olevan mitään tekemistä
> todellisen elämän kanssa.
> En ole kuullut yhdestäkään apauksesta, jossa poliisi olisi paremman
> tekemisen puutteen vuoksi käynyt tekemässä kotietsinnän. Poliisin
> ongelma on, että resurssit eivät riitä edes tarpeellisiin
> kotietsintöihin, saati sitten tarpeettomiin.
>
> Pikainen yhteenveto:
> Jos poliisilla on aihetta epäillä jne., niin poliisi voi suorittaa
> kotietsinnän pakkokeinolaissa mainituin edellytyksin. Tässä ei liene
> epäselvää?
>
> Jos etsinnän kohteessa joku alkaa pullikoimaan vastaan, niin siitä ei
> ole mitään käytännön hyötyä, eikä se estä etsintää. Korkeintaan hidastaa.
>
> Jos etsinnän kohteessa oleva/asuva/joku muu asianosallinen ei ole
> tyytyväinen poliisin toimintaan, voi hän valittaa asiasta.
>
> Poliisi ei tee etsintöjä "pilasoittojen" perusteella.
>
> Uhoava jauhaminen, että poliisia ei tarvitse päästää sisälle, 'jos eivät
> näytä tuomioistuimen myöntämää kotietsintälupaa'-tyyliin on lapsellisen
> naurettavaa, koska Suomen laki ei tunne sanaa kotietsintälupa (se on
> kääntäjien versio amerikalaisesta elokuvatermistä).
>
> Jos et usko, niin soita poliisille ja kysy.
>
Joo.
Näin se menee.
Kerrankin asiaa tässä palstalla.
Tosin yhden pikkuasian korjaisin, tai olisin kirjoittanut toisin. Eli
akateeminen jauhanta on kyllä kaukana tästä. Käyttäisin sanaa
'näsäviisastelu' tai 'mussuttaminen' sen tilalla :-)
S
Timo J. Rinne
Eipä nyt tule tarkemmin mieleen. Jutussa oli kyseessä tutkinta jossain
moottoripyöräjengiläisjutussa. Muistaakseni tämän vuoden keväällä.
//Rinne
TJT2
news:9Rh2f.36030$f33....@reader1.news.jippii.net
>
> Kukaan ei ole väittänyt että pitäisi olla tuomioistuimen myöntämä
> kotietsintälupa.
No kyllä tuossa jotain tuomioistuimen myöntämästä luvasta puhutaan
x x x clip Tyhmä 9.10.2005 x x x
Mutta mistäs asukas tietää, onko poliisilla lupa, jos he eivät halua
sitä näyttää? Jos poliiseilla nimittäin on tuomioistuimen päätös
kotietsinnän suorittamisesta, ei heidän ole mikään pakko sitä
lupalappua kotietsinnän kohteelle näyttää. Ja jos vastustaa
virkamiestä, he voivat sitten pistää niskuroijan putkaan, ja
valitettaessa todeta että "Meillä oli tuomioistuimen päätös."
x x x clip.end x x x
joten saimmekos me taas esimerkin siitä, kuinka rannikkoruotsalainen
valehtelee?
--
--TJT--
TJT2
news:dic164$hh4$1...@phys-news1.kolumbus.fi
> Markus Jansson wrote:
>> Hantte wrote:
> Menee akateemiseksi jauhamiseksi, jolla ei näytä olevan mitään
> tekemistä todellisen elämän kanssa.
> En ole kuullut yhdestäkään apauksesta, jossa poliisi olisi paremman
Etkä lukenut roope k:n 8.10.2005 kirjoittamaa viestiä?
> tekemisen puutteen vuoksi käynyt tekemässä kotietsinnän. Poliisin
> ongelma on, että resurssit eivät riitä edes tarpeellisiin
> kotietsintöihin, saati sitten tarpeettomiin.
Sen hirvenlihan etsintä oli siis sinun mielestäsi tarpeellista, vaikka
"...nimismies D:n mukaan tämä "vain tuhoaisi etsinnän mielekkyyden"."??
> Poliisi ei tee etsintöjä "pilasoittojen" perusteella.
No mitä termiä sinä sitten käytät siitä ylikonstaapeli B:n saamasta
puhelusta?
--
--TJT--
Helge.Eskelinen
Jos poliiseilla nimittäin on tuomioistuimen päätös
> kotietsinnän suorittamisesta,
Mikä vitun tuomioistuimen päätös??????????
Eihän me vielä kai uSAan kuuluta?
SUOMESSA voi yksittäinen poliisikin tehdä päätöksen kotietsinnän
suorittamisesta jos katsoo sen aiheelliseksi ts löytyy epäily että luukusta
voi jotakin "kiinostavaa" löytyä.
VOI JEESUS että amerikkalaiset filmit voi tehdä suomalaisista ÄÄLIÖITÄ!!!!
simppa
> Mikä vitun tuomioistuimen päätös??????????
> Eihän me vielä kai uSAan kuuluta?
> SUOMESSA voi yksittäinen poliisikin tehdä päätöksen kotietsinnän
> suorittamisesta jos katsoo sen aiheelliseksi ts löytyy epäily että luukusta
> voi jotakin "kiinostavaa" löytyä.
>
> VOI JEESUS että amerikkalaiset filmit voi tehdä suomalaisista ÄÄLIÖITÄ!!!!
>
No mutta jos on päätös, niin sitten saa vallan varmuudella tehdä
kotietsinnän.
Että se siitä ääliöstä.
TJT2
news:PS23f.709$gG3...@reader1.news.jippii.net
> TJT2 wrote:
> Jos poliiseilla nimittäin on tuomioistuimen päätös
>> kotietsinnän suorittamisesta,
Minä en kirjoittanut tuota, Helge siis väärentää quotteja (kuten
rannikkoruotsalaiselta voikin odottaa).
> Mikä vitun tuomioistuimen päätös??????????
Noi sitähän minä ja muut olemmekin tässä ketjussa jo pitkään
ihmetelleet.
> Eihän me vielä kai uSAan kuuluta?
Ei kuuluta. Eikä Ruotsiin, enää, onneksi.
> SUOMESSA voi yksittäinen poliisikin tehdä päätöksen kotietsinnän
> suorittamisesta jos katsoo sen aiheelliseksi ts löytyy epäily että
> luukusta voi jotakin "kiinostavaa" löytyä.
No niinhän tässä ketjussa on jo monta kertaa selitetty, joten mukavaa
että asia on valjennut jopa sinullekin.
> VOI JEESUS että amerikkalaiset filmit voi tehdä suomalaisista
> ÄÄLIÖITÄ!!!!
Oletko nyt ihan varma, että se evotoverisi, joka tuon lausunnon, jonka
väärensit minun lausunnokseni, alunperin kirjoitti, on aito suomalainen
eikä esim ahvenanmaalainen?
--
--TJT--
Nyyssit on hauska hiekkalaatikko. Voi saada hiekkaa silmilleen mutta
sitä voi heittää muidenkin silmiin.
Teemu Uusi-Esko, sfnet 2.9.2002