Seuraava tapaus.
Koeaikaa vielä 1 kk jäljellä. Työntekijä joutui sairaalaan eikä kyennyt
sieltä edes ilmoittaa mihinkään mitään. Sairaalahenkilökunta kyllä oli
toimittanut lääkärintodistuksen työnantajalleen.
Työnantajalta tuli kirje jossa sanottiin:
Koeaikapurku. TSL 1:4§
Vai onko tapaus tuossa? Eli kannate ruveta enään venkoilemaan.
t:S
Parempia vastauksia henkilö toki saa oman ammattiliittonsa
lakimieheltä, mutta lähtökohtaisesti koeajalla kumpikin osapuoli saa
purkaa työsuhteen melkeinpä mistä syystä tahansa, ei kuitenkaan
epäasiallisesta syystä. Onko pidempi sairaspoissaolo epäasiallinen syy
vai ei, siitä voidaan sitten toki keskustella.
--
* Sufficiently advanced magic is indistinguishable from technology (T.P) *
* PGP public key available @ http://www.iki.fi/killer *
Työsuhteen voi koeajalla purkaa esittämättä minkäänlaista syytä purkuun ja
molemmin puolin.
Eli vastaus kysymykseen on Voi.
Ei se ole ihan noin yksiselitteistä. Laki sanoo asiasta näin:
"Koeajan kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa.
Työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa 2 luvun 2 §:n 1 momentissa
tarkoitetuilla tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden
epäasiallisilla perusteilla."
Tuo mainittu pykälä on yleinen syrjintäkieltopykälä, joka listaa
joukon ominaisuuksia, joita ei siis saa käyttää mm. purkuperusteena
koeajalla.
Asiasta löytyy mm. KKO:n päätös KKO:1993:42, jossa työntekijä on
katsottu korvausvelvolliseksi, kun on purkanut työsopimuksen koeajalla
vain mennäkseen toisaalle samoihin töihin paremmalla palkalla.
Mutta työnantajahan toki voi sanoa jonkun syyn; "emme enään tarvitsekaan
lisää työvoimaa" tms.
Eli silloin tuo em pykälä on förmitätön.
Eli mielestäni asia on loppuun käsitelty.
Eiku sairauspäivärahaa ja liiton rahaa hakemaan.
t:S
Ihan noin yksiselitteinen tuo ei ole. Tässä tapauksessa saattaa hyvinkin
käydä niin, että työnantajalle joutuu perustelemaan irtisanomisen eli
osoittamaan sen ettei sairaalaan joutuminen ollut irtisanomisen syy.
Odotettavissaolevan sairausajan pituudellakin on merkitystä.
Neuvoisin siis konsultoimaan ammattiliiton lakimiestä.
riku
> Mutta työnantajahan toki voi sanoa jonkun syyn; "emme enään tarvitsekaan
> lisää työvoimaa" tms.
Ihan pelkkä sanominen ei välttämättä riitä vaan työnantaja saattaa
joutua myös osoittamaan työvoiman tarpeen muutoksen.
riku
Siis, tiedän useita tapauksia jossa 4 kuukauden koeaikana työntekijä on
telonut sormensa tai jalkansa, joutunut umpisuolenleikkaukseen ja yksi ajoi
kolarin.
Ketään edellä mainituista ei irtisanottu. Jokainen tosin soitti siinä
vaiheessa kun kykenivät
pomolleen ja ilmoittivat asiasta.
Luulenpa, että tuo on tapauskohtaista ja työntekijän oma rehellisyys voi
pelastaa
irtisanomiselta.
"Ozzy" <ei...@osotetta.com> wrote in message
news:x6Gyh.7781$fj3...@reader1.news.saunalahti.fi...
Työnantajalla ei ole mitään velvollisuutta kertoa tuota tarkempaa syytä.
Hän joutui sairaalaan siinä kunnossa ettei pystynyt edes puhumaan.
Mielestäni tässä on turhaa ruveta tappelemaan x-kuukauden palkasta jne.
Syy: Koeaikana voi irtisanoa ihan mielivaltaisesti.
Case closed.
t:S
> Syy: Koeaikana voi irtisanoa ihan mielivaltaisesti.
>
> Case closed.
>
> t:S
Ei voi, ei todellakaan voi. Työsuhteen päättämisen koeaikana tulee tapahtua
asiallisin perustein. Epäasiallisin perustein koeaikana päätetty työsuhde
oikeuttaa työntekijän saamaan korvauksia.
Varmasti on. Itselleni kävi joskus niin, että työsuhteeni purettiin
koeaikana kun työnantaja sai tietää yhteiskunnallisesta toiminnastani. Vein
asian poliisille työsyrjintänä ja työnanataja sai haasteen käräjille jonka
jälkeen maksoi vapaaehtoisesti 3000:n korveukset laittomasta päättämisestä.
Nytkin jos työntekijällä on syytä epäillä, että työsuhde on purettu
koeaikana epäasiallisin perustein niin kannattaa ensiksi pyytää
työnantajalta (liiton lakimiehen kautta) selvitys siitä mikä on ollut
purkuperuste. Jos työnantaja ei vastaa tai peruste ei vaikuta uskottavalta
tai se on epäasiallinen niin sitten neuvottelua jatkosta jos se on
mahdollista tai sitten ilmoitus poliisille esim. työsyrjinnästä.
> Ei voi, ei todellakaan voi. Työsuhteen päättämisen koeaikana tulee
> tapahtua asiallisin perustein. Epäasiallisin perustein koeaikana
> päätetty työsuhde oikeuttaa työntekijän saamaan korvauksia.
Laki ei vaadi määrittelemään syytä tähän, joten perusteita voi vain
arvailla. Jos sitten arvaa mielestään epäasiallisen perusteen ja voi sen
todistaa olleen syynä työsuhteen loppumiseen niin onnea vaan matkaan.
Työnantajalle kun riittää, että toteaa, ettei henkilö osoittanut
soveltuvansa työhön. Koeaikaa kun ei voi jatkaa sairastumisen verran
pitemmäksi niin päätös on tehtävä niiden tietojen mukaan mitä henkilö on
ollut töissä.
Mielestäni vahingonkorvauksen määrä olisi voinut olla siten enintään tuo
kuukauden palkkaa vastaava summa. KKO:n tuomion perusteella työntekijällä
näyttää olevan heikompi oikeus työsuhteen päättämiseen koeaikana kuin
koeajan jälkeen.
Toisaalta: päätös on vanha, KKO:kin on saattanut jo järkiintyä?
Mutta näin tässä maassa asiat vaan hoidetaan tuntuipa se sitten väärältä tai
ei.
Työpaikan vaihdos on aina melkoinen riski.
"Petu" <petri.n...@nic.fi> wrote in message
news:brKyh.321$xm3...@read3.inet.fi...
Alakohtaisessa tessissä saattaa olla lisäehtoja. Elintarvikkeella pitää
työlain 9 luvun 1-2 pykälien toteutua. Kohdissä mainitaan työntekijän
kuulemisesta työsuhdetta purettaessa eli pitää kertoa mikä on syy työsuhteen
purkuun.
>> Asiasta löytyy mm. KKO:n päätös KKO:1993:42, jossa työntekijä on
>> katsottu korvausvelvolliseksi, kun on purkanut työsopimuksen
>> koeajalla vain mennäkseen toisaalle samoihin töihin paremmalla
>> palkalla.
> Tuo onkin toisaalta varsin mielenkiintoinen päätös,
Onhan se aika erikoinen. Herää kysymys, rangaistiinko työntekijää
rehellisyydestä. Jos hän olisi purkanut työsopimuksen sanomatta mitään
perustetta tai sanoen perusteeksi sen, ettei viihdy työpaikassa, kuinka
olisi käynyt? Kai nyt viihtymättömyys on asiallinen peruste jos mikään,
ajatellen koeajan mielekkyyttä työntekijän kannalta. Ja
viihtymättömyysväitteen osoittaminen vääräksi olisi aika hankalaa.
> Mielestäni vahingonkorvauksen määrä olisi voinut olla siten enintään
> tuo kuukauden palkkaa vastaava summa. KKO:n tuomion perusteella
> työntekijällä näyttää olevan heikompi oikeus työsuhteen päättämiseen
> koeaikana kuin koeajan jälkeen.
Niinpä. Työntekijällähän ei muuten tavallisessa työsuhteessa taida aluksi
olla edes kuukauden vaan 14 päivän irtisanomisaika - syytä ilmoittamatta.
Tapauksessa KKO:1993:42 näyttää kyse olleen tavallisesta vähän poikkeavasta
työsuhteesta: ammattikoripalloilijan sopimuksesta, josta KKO erikseen
päätti, että sitä ylipäänsä pidetään työsuhteena. Koeajastakaan ei ollut
määräystä sopimuksessa, vaan siitä katsottiin sovitun sen perusteella, että
se on alalla yleinen käytäntö. Lähinnä käsittämätöntä on, että asiaa on
käsitelty Suomen lain mukaan, vaikka sopimuksessa itsessään määrätään, että
siihen sovelletaan Kansasin lakia. On kyseenalaista, olivatko Suomen
tuomioistuimet edes toimivaltaisia asiassa, joka on luonteeltaan puhtaasti
sopimusoikeudellinen. Vaikka vastaaja ei olisi älynnyt riittävän
täsmällisesti esittää tähän perustuvia prosessiväitteitä, luulisi, että KKO
ottaa ainakin kysymyksen sovellettavasta laista huomioon viran puolesta.
Mitään perustetta KKO ei esitä kannanotolle, jonka mukaan "pelaajasopimuksen
purkaminen koeaikana pelkästään sovittua paremman vastikkeen saamiseksi
toisessa koripallojoukkueessa on vastoin työsopimuslain 3 §:ää tapahtunut
epäasiallisella perusteella". On siis vaikea sanoa, halusiko KKO tehdä
sellaisen yleisen linjauksen, että työntekijä ei saa purkaa työsopimusta
koeajalla saadakseen paremman palkan, vai ottiko se itse asiassa kantaa
jutun erityispiirteisiin - kuten siihen, että "koeajalla" ei kyseisen alan
käytännön mukaan tarkoiteta sitä mitä työsopimuslaissa - mutta ei kehdannut
kertoa todellisia perusteita.
--
Jukka K. Korpela ("Yucca")
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/
> Syy: Koeaikana voi irtisanoa ihan mielivaltaisesti.
Nimenomaan ei voi... mielivaltaisesti. Työnantaja voi todellakin
joutua perustelemaan oikeudessa koeaikana tehdyn työsuhteen purun,
jos on syytä olettaa, että syy on epäasiallinen. Näin voi käydä
esimerkiksi siinä tilanteessa, jos työnantaja purkaa työsuhteen
saatuaan tietää työntekijän olevan raskaana. Tällöin on varsin
perusteltua epäillä työsuhteen purun johtuneen raskaudesta.
Suosittelisin (ammattiliiton) lakimiehen konsultointia.
Tiedän tämän kaltaisia tapauksia sovitun lakituvan ulkopuolella
mutta en tiedä löytyykö oikeuden päätöksiä?
riku
> Koeaikaa kun ei voi jatkaa sairastumisen verran pitemmäksi niin
> päätös on tehtävä niiden tietojen mukaan mitä henkilö on ollut töissä.
Tuota voi sitten kokeilla työsuhteen purkamisen syyksi.
En tiedä onko kukaan kokeillut ja millä tuloksella?
riku
Meillä ei yhdelle tyypille selitelty kun annettiin lappu kouraan. No olihan
se patalaiska, asennevammanen, hieman naiivi ja piirteli joka paikkaan.
Liian isoja saappaita tuli täyttämään edellisen jäätyä eläkkeelle siitä
hommasta. Kerinny oleen vissiin kun kuukauden töissä.
On muuten väärin sanoa, että mitään syytä ei tarvitse ilmoittaa
koeajalla tapahtuvasta työsuhteen purkamisesta. Laki kun sanoo näin:
"Ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen 7 luvun 2 §:ssä
tarkoitetulla perusteella tai purkaa työsopimuksen 1 luvun 4 §:n
perusteella tai 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta syystä, työnantajan on
varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen
päättämisen syistä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää
avustajaa."
Tuossa mainittu 1 luvun 4 § on nimenomaisesti koeaikapykälä.
> On muuten väärin sanoa, että mitään syytä ei tarvitse ilmoittaa
> koeajalla tapahtuvasta työsuhteen purkamisesta. Laki kun sanoo näin:
Hyvä huomio... lienee yleisempikin tämä väärinkäsitys ettei mitään
kommunikaatiota tarvittaisi.
Laissahan se menee jotakuinkin niin, että "irtisanomisperusteena ei voida
pitää työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä
ole näiden takia vähentynyt niin olennaisesti ja pitkäaikaisesti, että
työnantajalta olisi kohtuutonta edellyttää työsuhteen jatkamista"
Nyt pitäisi varmaan taas kurkkia Työtuomioistuimen ratkaisuja, että mikä on
niin olennainen työkyvyn alenema, että se riittää irtisanomisperusteeksi
(vetäisin tässä kohtaa analogian myös koeajan purkuperusteeseen). Uskoisin
kuitenkin, että mikäli vaikkapa koeajalla olevan lupaavan postinkantajan
kädet ja jalat on jouduttu amputoimaan, voitaneen sitä pitää niin
olennaisena työkyvyn alenemana, että koeaikapurku olisi ihan laillinen.
Esimerkillä ei ole tekemistä nyt käsittelyssä olevan tapauksen kanssa,
lisäksi se on huonoa huumoria vakavan asian kustannuksella, mutta riittävän
selväksi karrikoitu. Pyydän jo etukäteen anteeksi kaikilta mielensä
pahoittavilta.
-Jukka
Siitä, että työnantaja sopi tilanteen rahakorvauksella ei voi päätellä
muuta kuin sen, että työnantaja halusi sopia tilanteen rahakorvauksella.
Syy toki voi olla se, että peruste oli laiton. Syy on voinut olla sekin,
etteivät halunneet lähteä käräjöimään jostain muusta syystä.
--
The suespammers.org mail server is located in California; do not send
unsolicited bulk e-mail or unsolicited commercial e-mail to my
suespammers.org address. It's my life: http://www.laitinen.org/blog/
Kannattaa huomata, että irtisanominen ja työsuhteen purkaminen ovat
kaksi eri asiaa. Työsuhteen voi molemmin puolin purkaa koeaikana.
Työnantaja ei saa purkaa työsuhdetta epäasiallisin perustein.
(Työsopimuslaki 1 Luku 4§)
Lisäksi työnantajan tulee kohdella työntekijöitä tasapuolisesti.
(Työsopimuslaki 2 Luku 2§)
--
Harri
Huomaa, etten ole ottanut mitään kantaa siihen saiko työsuhteen purkaa
vai ei !
Ainoastaan kysynyt epäsuorasti miksi työnantaja olisi velvollinen
perustelemaan purkamisen (ei irtisanomisen) syyn ?
Tiedän kyllä että irtisanominen on perusteltava, mikä on mielestäni
hyvä asia.
Se on kerrottu 9 luvun 5 pykälässä.
> Se on kerrottu 9 luvun 5 pykälässä.
Terävästi bongattu. Ja siinä on kaikeksi onneksi mainittu sekä
irtisanominen että purkaminen.
Työntekijällä sen sijaan ei taida olla velvollisuutta ilmoittaa
perustetta sopimuksen purkamiseen koeajalla, eikä perusteenkaan
tarvinne olla asiallinen tai tasapuolinen.
Tässä tuo pykälä vielä aukikirjoitettuna:
9 Luku 5 §
"Päättämisperusteiden ilmoittaminen työntekijälle
Työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle
kirjallisesti työsopimuksen päättymispäivämäärä sekä ne hänen tiedossaan
olevat irtisanomisen tai purkamisen syyt, joiden perusteella työsopimus
on päätetty."
--
Harri
Lisäksi uuden lain esitöissä on nimenomaisesti sanottu, että uuden
lain tarkoituksena on, että työnantajan on kerrottava täsmälliset
työsuhteen päättämiseen johtaneet syyt, pelkkä yleinen lausuma ei
riitä. Vanhan lain esitöissä puolestaan nimenomaisesti sanottiin, että
koeajalla purkamisen syyksi riitti "purkaminen koeajalla".
Ahaa siis ei mitenkään, mutta sensijaan
> > Se on kerrottu 9 luvun 5 pykälässä.
Joka kuuluu seuraavasti :
> Tässä tuo pykälä vielä aukikirjoitettuna:
> 9 Luku 5 §
> "Päättämisperusteiden ilmoittaminen työntekijälle
>
> Työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle
> kirjallisesti työsopimuksen päättymispäivämäärä sekä ne hänen tiedossaan
> olevat irtisanomisen tai purkamisen syyt, joiden perusteella työsopimus
> on päätetty."
Kyseinen velvoite on siis työntekijän pyynnöstä olemassa, jos ei
työntekijä ymmärrä sitä pyytää, velvoitetta ei työnantajalla ole.
> Työntekijällä sen sijaan ei taida olla velvollisuutta ilmoittaa
> perustetta sopimuksen purkamiseen koeajalla, eikä perusteenkaan
> tarvinne olla asiallinen tai tasapuolinen.
Tässä ryhmässä on aiemmissa keskusteluissa viitattu korkeimman oikeuden
tuomioon KKO:1993:42, joka tosin on annettu erikoislaatuisessa tapauksessa
mutta jossa työntekijä tuomittiin korvauksiin, koska purkaminen oli tehty
silloisen lain 3 §:ssä olleen kiellon vastaisesti "epäasiallisella
perusteella".
Voimassa olevassa laissa vastaava säädös on 4 §:n 4. momentissa,
"Koeajan kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa. Työsopimusta ei
saa kuitenkaan purkaa 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla tai
muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla.
Työnantaja ei myöskään saa purkaa työsopimusta laiminlyötyään tämän pykälän
3 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa."
Etenkin kun viimeisessä virkkeessä puhutaan nimenomaan työnantajaa
koskevasta rajoituksesta, on selvää, että toisen virkkeen rajoitus koskee
molempia osapuolia. Jos tällainen asia riitautetaan - mikä on varmaan varsin
harvinaista - syntyy työsopimuksen purkaneelle osapuolelle käytännössä
velvollisuus esittää purkamisen perusteet. Kieltäytymisen siitä tuomioistuin
epäilemättä kokisi osoitukseksi perusteiden epäasiallisuudesta.