Google Groups no longer supports new Usenet posts or subscriptions. Historical content remains viewable.
Dismiss

Suomalaiset ruotsalaisten oppikirjoissa

335 views
Skip to first unread message

Turo Juurakko

unread,
Nov 28, 2006, 1:56:56 AM11/28/06
to
Katsokaas tänään Ylen aamutv:n uusinta, jossa
käsiteltiin suomikuvaa ruotsalaisten koulukirjoissa,
niin opitte jotain todellista tuosta läntisestä
naapuristamme ja "sivistyksen kehdosta"...

Ellei asia olisi niin vakava, olisi huvittanut toimittajienkin
hiljaisuus ja vaisuus asian edessä kun eivät osanneet
käsitellä kuulemaansa. Kuulumiset erosivat nimittäin
niin radikaalisti siitä, mihin suomireppanat on pienestä
pitäen täällä kasvatettu.


Miehittäjä-Ryssä helvettiin loisimasta alueiltamme

unread,
Nov 28, 2006, 2:05:21 AM11/28/06
to
Tero Juurakko - No olipa sinulla juttu ilman sisältöä?

Olisi kiva kun näyttää rasiaa, niin myös kiva kun kertoisi mitä se
sisältää? Vad var den innehålling?

Minä ainakin yritin nukkua aamutv:n aikaan.

Seppo Lehto http://www.kavkaz.fi miehittäjä-Ryssä helvettiin
terveisin

Turo Juurakko kirjoitti:

Turo Juurakko

unread,
Nov 28, 2006, 2:15:45 AM11/28/06
to

"Miehittäjä-Ryssä helvettiin loisimasta alueiltamme" <lehto...@gmail.com>
kirjoitti viestissä:1164697521.4...@j72g2000cwa.googlegroups.com...

<Tero Juurakko - No olipa sinulla juttu ilman sisältöä?

<Olisi kiva kun näyttää rasiaa, niin myös kiva kun kertoisi mitä se
<sisältää? Vad var den innehålling?

Ai niinku "ryssä ryssä ryssä ryssä ryssä ryssä ryssä ryssä vitun ryssä!"

Kalevansoturi

unread,
Nov 28, 2006, 2:31:11 AM11/28/06
to
På svenska det stämmer ju och samma på finska ; ) ja neekeriydestä
samoin

http://sananvapaudesta.blogspot.com

Ota tovi ja mieti hetki neekeriyttäsi ; ) arvon Tero Juurakko


Turo Juurakko kirjoitti:

halle

unread,
Nov 28, 2006, 4:48:19 AM11/28/06
to
Nyyseissä Turo Juurakko väsäsi että:

Olipa sairasta.


jollyjump...@hotmail.com

unread,
Nov 28, 2006, 8:18:45 AM11/28/06
to

Turo Juurakko kirjoitti:

Eihän tuossa mitään uutta ole. Suomessa vaan on propaganda mennyt
älyttömyyksiin kun vihollisesta tehdään jumalkuvia.
Nimiä adresseihin, tosin syytä olisi tehdä muutakin kuin olla
hiljaa.
http://www.adressit.com/kielivalinta
Uusin adressi yllä. Imatran kansanliike kerää nimiä pakkoruotsin
lopettamiseksi.
Ja sivuja pakkoruotsia ja kieliapartheidia vastaan.
http://www.geocities.com/stop_pakkoruotsi
http://www.cc.jyu.fi/~pasaojan/pakkoruotsi/
http://hyvin.nukku.net/no/pakkoruotsi.html
http://www.saunalahti.fi/eiry/
http://tinyurl.com/q7enq
Ja lisää adresseja.
http://www.adressit.com/pakkoruotsipois
http://www.adressit.com/languagepeace
http://www.adressit.com/rkp_protesti
http://www.adressit.com/kielifasismialas
http://www.adressit.com/vaalit

Turo Juurakko

unread,
Nov 28, 2006, 11:50:42 AM11/28/06
to

<jollyjump...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:1164719924.9...@n67g2000cwd.googlegroups.com...

<Turo Juurakko kirjoitti:
<> Katsokaas tänään Ylen aamutv:n uusinta, jossa
<> käsiteltiin suomikuvaa ruotsalaisten koulukirjoissa,
<> niin opitte jotain todellista tuosta läntisestä
<> naapuristamme ja "sivistyksen kehdosta"...
<>
<> Ellei asia olisi niin vakava, olisi huvittanut toimittajienkin
<> hiljaisuus ja vaisuus asian edessä kun eivät osanneet
<> käsitellä kuulemaansa. Kuulumiset erosivat nimittäin
<> niin radikaalisti siitä, mihin suomireppanat on pienestä
<> pitäen täällä kasvatettu.

<Eihän tuossa mitään uutta ole.

No onhan se melkoinen juttu, että tuollaista asiaa
ylipäätään käsitellään Suomen tv:ssä ja vieläpä
Yleisradion kanavalla...

Antti Suovanen

unread,
Nov 28, 2006, 2:58:56 PM11/28/06
to
Voisihan sitä antaa linkin, kun kerran postailee
http://www.yle.fi/yle24/videosali/index.php?a=10&t=4&q=12

Antti.

"Turo Juurakko" <tjuu...@valid.invalid> wrote in message
news:4t37n7F...@mid.individual.net...

Paavo Wäisänen

unread,
Nov 29, 2006, 8:54:47 AM11/29/06
to

"Turo Juurakko" <tjuu...@valid.invalid> kirjoitti
viestissä:4t24tsF...@mid.individual.net...

> Katsokaas tänään Ylen aamutv:n uusinta, jossa
> käsiteltiin suomikuvaa ruotsalaisten koulukirjoissa,
> niin opitte jotain todellista tuosta läntisestä
> naapuristamme ja "sivistyksen kehdosta"...
>
"Paras oppikirja" lienee K.A. Gottlundin: "Ruotsin suomalaismetsiä
kiertelemässä",
Gottlund kierteli v.1817. lähtien Upsalasta, joka oli Mittumaarin vuoksi
tyhjä ihmisistä, ja saapui Sala;an parikuukautta myöhemmin.
Ainoa "suomalaisten ystävä" jonka hän kohtasi oli Kkh-kreivi Schwerin, joka
murehti Suomen Sodassa kuollutta 15v. poikaansa,_ kreivi teki kyselyn
valtiopäivillä suomalaisten asioista.

> Ellei asia olisi niin vakava, olisi huvittanut toimittajienkin
> hiljaisuus ja vaisuus asian edessä kun eivät osanneet
> käsitellä kuulemaansa. Kuulumiset erosivat nimittäin
> niin radikaalisti siitä, mihin suomireppanat on pienestä
> pitäen täällä kasvatettu.
>
Älä yritä vääristellä! Kaikki Hyvä on tullut ruattista,_ uskonto,_ kuningas
ja valtio,_ temokratia, Venäjä ON aina ollut pahis.
Mutta ruotsiin ei suomalaisia haluttu, polttamaan kaskiaan, kun puista tuli
tehdä hiiliä raudan tekoon.(suomalaiset olivat pakkotyössä, tehden hiiliä
määrätyn määrän)
Siksi monert suomalaiset vietiin pois tuhotöistään Delaware-joelle
Valtoihin, kerrottiin eilisessä Hesarissa!

Puakki


j_n_...@hotmail.com

unread,
Nov 30, 2006, 4:28:14 PM11/30/06
to

Turo Juurakko kirjoitti:

Nooo, aina välillä ja sitten toimittajat ovat työttömiä lopun
elämää mutta pakko oli totuus kertoa kun luonto niin sanoi...
(yleensä estyy jo editointivaiheessa mutta välillä pääsee
vahingossa läpi)

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 22, 2007, 7:49:17 AM1/22/07
to

jollyjump...@hotmail.com kirjoitti:

Näyttää adresseja lopeteltavan. Laitan nimet
pakkoruotsipois-adressista jatkoksi kun kerran ei enää keräillä.

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
1 Anna-Leena Lounaskorpi Palokka 29.5.2006 20:06
2 rosa jaakonaho nivala 29.5.2006 20:13
3 Jaakko Kontio Ylivieska 29.5.2006 20:14
4 Mirva Poutiainen Jämsänkoski 29.5.2006 20:14
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
7 Jenna Hyvärilä Nivala 29.5.2006 20:16
8 Roosa Halmetoja Nivala 29.5.2006 20:16
9 Samuli Parkkinen Nivala 29.5.2006 20:17
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
12 Tommi O. Pälve Turku 29.5.2006 20:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
20 Salla Leppäkynnäs Pylkönmäki 29.5.2006 20:45
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
22 Minna Kähkönen Tampere 29.5.2006 21:10
24 Senja Ukkonen Keuruu 29.5.2006 22:05
25 Tauno Kekälinen multia 30.5.2006 12:09
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
27 kimmo horttanainen espoo 7.6.2006 22:14
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
30 Lauri Kärpijoki Turku 7.6.2006 22:54
31 Anssi-Pekka Saranki Juva 7.6.2006 23:58
32 Tarja Laitinen Turku 8.6.2006 00:10
33 Petteri Pitkänen Helsinki 8.6.2006 01:51
34 Marianne Haapalehto Miehikkälä 8.6.2006 09:53
35 Sini Pitkänen Jämsä 8.6.2006 10:01
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
37 Petri Ilmonen Vantaa 8.6.2006 12:57
38 Jaakko Peltola Espoo 8.6.2006 13:01
39 Ville Lassila Mynämäki 8.6.2006 13:30
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
43 Leevi Rajamäki Jyväskylä 8.6.2006 15:22
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
50 Tuula Tammi Jkl mlk 8.6.2006 17:51
51 Juhapekka Tolvanen Jyväskylä 8.6.2006 18:13
52 Kata Halonen Espoo 8.6.2006 19:15
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä


etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
51 Juhapekka Tolvanen Jyväskylä 8.6.2006 18:13
52 Kata Halonen Espoo 8.6.2006 19:15
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
54 Teemu Romppanen Joensuu 8.6.2006 21:48
55 Marjukka Kaakkola Kirkkonummi 8.6.2006 22:11
57 Sara Kaasalainen Kuusankoski 8.6.2006 23:22
58 Olli-Pekka Hietala Oulu 9.6.2006 00:05
59 Annika Pöysä Helsinki 9.6.2006 00:29
60 Anna Keskipoikela Vantaa 9.6.2006 01:39
61 Jaakko Sivonen Helsinki 9.6.2006 09:21
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
63 piia siltala sjk 9.6.2006 09:53
64 pasi tuominen sjk 9.6.2006 09:53
65 Marko Strandén Hyvinkää 9.6.2006 10:59
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
69 Jari Nevala Turku 9.6.2006 12:58
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
71 Miikka Hakala Raisio 9.6.2006 13:02
72 Toni Komulainen Espoo 9.6.2006 13:04
73 Petri Ojanperä Toijala 9.6.2006 13:05
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
76 Mikko Häkli Porvoo 9.6.2006 13:09
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
79 Juho Ritari Tampere 9.6.2006 13:16
80 tommi häkli iittu 9.6.2006 13:18
81 Ville Erkkilä Vantaa 9.6.2006 13:20
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
83 Olli Markkanen Helsinki 9.6.2006 13:22
84 Runkku Paska Vittupaska 9.6.2006 13:22
85 Toni Matilainen Pieksämäki 9.6.2006 13:23
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
87 Vesa Koiramäki Helsinki 9.6.2006 13:36
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
90 Timo Lähteenmäki Tampere 9.6.2006 13:56
91 Topi Reijula Lahti 9.6.2006 14:00
92 Jouni Aalto Lahti 9.6.2006 14:01
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
94 Patrick Pitkänen Uurainen 9.6.2006 14:03
95 Jarkko Hakala Viiala 9.6.2006 14:04
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
98 Matti Rinta-Jouppi Helsinki 9.6.2006 14:09
99 Kirsi Rosengren Tampere 9.6.2006 14:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
102 Sami Lepistö Porvoo 9.6.2006 14:41
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
105 Kalle Hyvönen Nurmijärvi 9.6.2006 14:54
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
107 Jouni Kinnunen Helsinki 9.6.2006 15:12
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
109 Vesa Kangasniemi Ruovesi 9.6.2006 15:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
111 Matti Korhonen Joensuu 9.6.2006 15:32
112 Marko Haverinen Nurmes 9.6.2006 15:32
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
115 Juha Väisänen Jyväskylä 9.6.2006 15:36
116 Eero Oinas Turku 9.6.2006 15:37
117 Veli-Pekka Tuomela Haapajärvi 9.6.2006 15:40
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
119 Bruno Helenius Tampere 9.6.2006 15:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
122 Mika Kuivalainen Joensuu 9.6.2006 16:21
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
125 Johanna Kiviharju Pori 9.6.2006 16:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
127 Seija Huuhtanen Helsinki 9.6.2006 17:06
128 Pekka Rantala Helsinki 9.6.2006 17:38
129 Timo Luostarinen kuopio 9.6.2006 17:38
130 Mika Pesonen Lahti 9.6.2006 17:41
131 Antti Lastumäki OULAINEN 9.6.2006 17:46
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
133 Jarno Ruotsalainen Tampere 9.6.2006 17:49
134 Tatu Toivanen Vantaa 9.6.2006 17:49
135 jenny kangas nummi-pusula 9.6.2006 17:55
136 Antti Jalli Espoo 9.6.2006 19:06
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
139 Janette Kotilainen Lohja 9.6.2006 19:49
140 outi rajajärvi lempäälä 9.6.2006 19:55
141 Teemu Nykänen Hanko 9.6.2006 20:19
142 Juha Mikkola Helsinki 9.6.2006 20:28
143 Jari Hämäläinen Kerava 9.6.2006 20:38
144 Jatta Keto Kerava 9.6.2006 20:38
145 Veijo Pennanen Oulu 9.6.2006 20:51
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
153 Harri Tuominen Tampere 9.6.2006 22:52
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
155 Matti Auer Helsinki 9.6.2006 23:11
156 jesse pitkänen savonlinna 9.6.2006 23:19
157 Lauri Valpas Valkeakoski 9.6.2006 23:44
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
162 Harri Lätti Askola 10.6.2006 00:41
163 Joonas Anteroinen Turku 10.6.2006 00:45
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
165 Rami Lehtonen Tampere 10.6.2006 02:08
166 Jussi Lehto Helsinki 10.6.2006 02:55
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
169 Heimo Huima Lohja 10.6.2006 06:16
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
172 Jussi Kekola Lpr 10.6.2006 09:18
174 Martti Tenhola Vuolijoki 10.6.2006 09:46
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
176 Timo Laine Porvoo 10.6.2006 10:37
177 Teuvo Puhakka Anjalankoski 10.6.2006 10:57
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
179 Tuomo Torppa Helsinki 10.6.2006 11:01
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
181 Mikko Autio Lahti 10.6.2006 11:23
182 marjaana juusela kangasala 10.6.2006 11:30
183 Simo Lipsanen Mikkeli 10.6.2006 12:17
184 Jukka Sahanen Helsinki 10.6.2006 12:24
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
187 Karoliina Markkanen Lappeenranta 10.6.2006 12:36
188 Samuli Rajamäki Lohja 10.6.2006 12:41
189 JUkka-Pekka Rantala Seinajoki 10.6.2006 12:43
190 Ville Ahokas Helsinki 10.6.2006 12:58
191 jari lintunen lappeenranta 10.6.2006 13:23
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
193 Nella Koskinen Kuopio 10.6.2006 14:21
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
195 Miika Viitasalo Kokkola 10.6.2006 14:45
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
197 Sami Sillman Klaukkala 10.6.2006 14:58
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
199 Roope Nurmi Ojakkala 10.6.2006 15:01
200 Matti Vuorio Helsinki 10.6.2006 15:08
201 Niko Mäcklin Oulu 10.6.2006 15:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto
Oulu 10.6.2006 15:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
203 Jani Malila Helsinki 10.6.2006 15:22
204 Aleksis Yiangou Kajaani 10.6.2006 15:27
205 Antti Riikonen Loimaa 10.6.2006 15:32
206 Eetu Ekman Kuopio 10.6.2006 16:03
207 Mikko Koponen Kuopio 10.6.2006 16:04
208 Juha Lohi Utsjoki 10.6.2006 16:11
209 Antti Itkonen Kuopio 10.6.2006 16:11
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
211 Khilli pera Kajaani 10.6.2006 16:19
212 Tuomas Orajärvi Ilmajoki 10.6.2006 16:19
213 Marko Miss Kajaani 10.6.2006 16:19
214 G A Y 10.6.2006 16:24
215 Jani Saarenpää Nurmo 10.6.2006 16:25
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
217 Riku Virtanen Kotka 10.6.2006 16:29
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
219 Reetta Kannas Jyväskylä 10.6.2006 16:42
220 Tino Arponen Pori 10.6.2006 16:42
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
223 Santeri Tuominen Tampere 10.6.2006 17:03
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
225 Sami Remes Oulu 10.6.2006 17:43
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
229 Jari Leppänen Salo 10.6.2006 17:58
230 Mikko Juola Oulu 10.6.2006 18:08
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
232 Joni Lounas Huittinen 10.6.2006 18:27
233 sami elomaa sipoo 10.6.2006 18:30
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
235 JUHA MAKKONEN TAMPERE 10.6.2006 18:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
237 Pasi Viinikainen Äänekoski 10.6.2006 19:12
238 Timi Kolehmainen Nurmijärvi 10.6.2006 19:24
239 Markus Lampinen Multia 10.6.2006 19:39
240 Anniina Kilponen Hämeenkyrö 10.6.2006 19:44
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
245 Joonas Vainikainen Espoo 10.6.2006 20:24
246 Laura Fränti Espoo 10.6.2006 20:30
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
248 Mikko Anttonen Rautjärvi 10.6.2006 21:18
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
250 Pertti Hentunen Helsinki 10.6.2006 21:42
251 Miika Junnola Kotka 10.6.2006 21:44
253 Johanna Leppäpuska Hollola 10.6.2006 22:09


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
251 Miika Junnola Kotka 10.6.2006 21:44
253 Johanna Leppäpuska Hollola 10.6.2006 22:09
254 Juha Pertakata Maukku 10.6.2006 22:24
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
256 Taija Simola Hamina 10.6.2006 23:44
257 Annukka Hämäläinen Tampere 10.6.2006 23:51
258 mikko vainikka Lappeenranta 10.6.2006 23:53
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
264 Petri Miettinen Pyhtää 11.6.2006 00:46
265 Mika Hakala Tampere 11.6.2006 06:28
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
267 Jussi Kekkonen Helsinki 11.6.2006 08:28
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
270 Heikki Paananen Helsinki 11.6.2006 11:26
271 Harri Havanka Tampere 11.6.2006 11:31
272 Jasso Laamanen Ii 11.6.2006 11:34
273 Kimmo Kärkkäinen Mikkeli 11.6.2006 11:38
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
275 Risto Uusitalo Uusikaupunki 11.6.2006 11:44
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
278 suomi poika 88 porvoo 11.6.2006 13:58
279 Aleksi Aalto Nurmijärvi 11.6.2006 14:14
280 Pasi Tomperi Porvoo 11.6.2006 14:31
281 Väinö Tikkanen Oulu 11.6.2006 14:34
282 päivi anias joroinen 11.6.2006 14:35
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
284 Jukka Sibakow Urjala 11.6.2006 15:50
285 Joonas Rämä Kuusankoski 11.6.2006 16:00
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
287 Sanna Säiniö Äetsä 11.6.2006 17:03
288 Nico Elo Vehmaa 11.6.2006 17:03
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
290 Juho Määttälä Ylivieska 11.6.2006 17:28
291 Markus Heinonen Tampere 11.6.2006 17:34
292 Kari Piukka Helsinki 11.6.2006 17:39
293 Marko Niemi Oulu 11.6.2006 18:37
294 Juho Kivistö Tampere 11.6.2006 18:43
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
298 Tuomo Härkönen Tuusula 11.6.2006 19:21
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
300 Julia Lappalainen Espoo 11.6.2006 19:33
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
302 suvi toivonen turku 11.6.2006 19:52
303 Ariel Huuhtanen Espoo 11.6.2006 19:53
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
305 Miika Hakala Kuopio 11.6.2006 20:51
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
308 Eetu Repo Kuopio 11.6.2006 22:05
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
311 mara rasinkoski porvoo 11.6.2006 22:35
312 Janika Voutila Kinnula 11.6.2006 22:46
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
315 Kirsi Kokko Porvoo 11.6.2006 23:22
316 Pasi Melentjeff Varkaus 11.6.2006 23:33
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
319 Kimmo Aho Karvia 12.6.2006 03:38
320 Juho Palmroos Köyliö 12.6.2006 07:44
321 anni hyttinen joensuu 12.6.2006 08:57
322 Samuel Husso VAntaa 12.6.2006 09:18
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
324 mika eronen oulu 12.6.2006 09:51
325 mikko leinonen oulu 12.6.2006 10:40
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
327 Jyri Ylitalo Mynämäki 12.6.2006 11:37
328 Juuso Grundström Viiala 12.6.2006 12:24
329 Joel Hellström Espoo 12.6.2006 12:29
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
331 Kari Sipilä Kangasala 12.6.2006 13:10
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
334 Anna-Reetta Luukkonen Leppävirta 12.6.2006 13:36
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
340 Kirsi Tervo Kotka 12.6.2006 14:10
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
342 Jon Puolakka Turku 12.6.2006 14:18
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
344 Laura Lintinen Jyväskylä 12.6.2006 14:42
345 Petri Koskela Tornio 12.6.2006 14:52
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
349 Sami Nygren Vantaa 12.6.2006 15:53
350 Jaakko Hämäläinen Helsinki 12.6.2006 15:55
351 Jonne Huhtala Järvenpää 12.6.2006 15:58
352 Timo Turunen Jokela 12.6.2006 16:19


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
351 Jonne Huhtala Järvenpää 12.6.2006 15:58
352 Timo Turunen Jokela 12.6.2006 16:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
354 Sami Holmberg Pori 12.6.2006 16:25
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
357 riikka lavaste jyväskylä 12.6.2006 16:47
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
359 Iiris Klitoris Peräaukko 12.6.2006 17:11
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
363 Anttu Vuori Sipoo 12.6.2006 18:01
364 Toni J Kitee 12.6.2006 18:05
365 Petri Moilanen Helsinki 12.6.2006 18:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
369 Niina Lehti Nakkila 12.6.2006 19:39
370 Esa Hahl Tampere 12.6.2006 19:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
374 Jani Kallio Tampere 12.6.2006 20:30
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
379 Jurva-Markus Vehasmaa Kerava 12.6.2006 21:48
380 juho hartikainen rovaniemi 12.6.2006 21:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
382 Matti Jouhkimo Espoo 12.6.2006 21:59
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
385 Leena Mannonen Kouvola 12.6.2006 22:13
386 simo tiainen Savonlinna 12.6.2006 22:31
387 Ilmari Hiltunen Heinola 12.6.2006 22:43
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
391 Jaakko Pilto Utajärvi 12.6.2006 23:11
392 Ville Hänninen Tampere 12.6.2006 23:12
393 Tiia Hannula Lahti 12.6.2006 23:38
394 Juha Koponen Kuopio 12.6.2006 23:39
395 Miro Metelinen Lappeenranta 12.6.2006 23:58
396 Sakari Säntti Kurikka 13.6.2006 00:09
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
399 Susanne Lehtineva Vantaa 13.6.2006 01:00
400 Aleksi Nieminen Helsinki 13.6.2006 01:10
401 Ruotsal Aisetovatho Moja 13.6.2006 01:21
402 Samuel Vidqvist Rauma 13.6.2006 01:26
403 nico rosvall rauma 13.6.2006 02:04
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
405 Akseli Uronen Kerava 13.6.2006 03:14
406 Lauri Ahonen Espoo 13.6.2006 08:10
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
408 Riikka Takalo Helsinki 13.6.2006 08:49
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
411 Mika Valtoaho Lahti 13.6.2006 10:08
412 Tuukka Heimonen Espoo 13.6.2006 10:09
413 viivi kemppainen helsinki 13.6.2006 10:25
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
415 Sixten Frey Kiikala 13.6.2006 11:11
416 Pasi Honkanen Jyväskylä 13.6.2006 11:35
417 Teea Nuorivuori Kouvola 13.6.2006 12:02
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
419 Juhana Ullgren Rautavaara 13.6.2006 12:36
420 Jussi Taavitsainen Kangasala 13.6.2006 13:44
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
423 Jari Laaksonen Nurmijärvi 13.6.2006 14:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
425 Janne Nummela Laitila 13.6.2006 14:56
426 Reijo Niemi Kerava 13.6.2006 15:23
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
429 Pekka Lipsanen Helsinki 13.6.2006 15:58
430 Sami Savio Tampere 13.6.2006 16:03
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
436 matti seppä helsinki 13.6.2006 17:21
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
439 terttu nikkari espoo 13.6.2006 18:35
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
441 Hannu Haapanen Espoo 13.6.2006 19:18
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
444 Teemu Tossavainen Kuopio 13.6.2006 20:05
445 nina leppänen salo 13.6.2006 20:38
446 jyrki nieminen muuruvesi 13.6.2006 20:56
447 mika laiho pori 13.6.2006 21:26
448 Markku Ruuskanen Espoo 13.6.2006 21:34
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
451 HANNU VARTEMA VANTAA 13.6.2006 22:51
452 Hessu Luoma Helsinki 13.6.2006 22:53
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
454 pertti nikkari espoo 14.6.2006 00:54
455 Mika Hanhijärvi Espoo 14.6.2006 03:32
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
459 Timo Aho Anjalankoski 14.6.2006 09:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
462 Markku Karhunen Helsinki 14.6.2006 09:12
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
467 Sulo Salo Vantaa 14.6.2006 11:35
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
469 JASMINA NUUTINEN LUUMÄKI 14.6.2006 12:49
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
472 Jenny Huopalainen Tampere 14.6.2006 13:23
473 Floris Reurings Helsinki 14.6.2006 13:28
474 jani mäkinen vanta 14.6.2006 14:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
478 Maritta Iivonen Riihimäki 14.6.2006 14:16
479 tomi asikainen kerava 14.6.2006 14:20
480 maiju huisman palokka 14.6.2006 14:51
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
487 Joni Eklund Helsinki 14.6.2006 15:40
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
490 Mikko Hälikkä Mäntyharju 14.6.2006 15:43
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
495 Pate Viljanen Espoo 14.6.2006 16:22
496 teemu nihti valkekoski 14.6.2006 16:29
497 saana koskinen kokkola 14.6.2006 16:37
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
499 Teemu Remes Kiuruvesi 14.6.2006 17:01
500 Reijo Seijamaa Haukivuori 14.6.2006 18:14
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
505 Elisa Holappa Puolanka 14.6.2006 21:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
508 Marja Peränen Lappeenranta 14.6.2006 22:27
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
511 Hannes Max Thaimaa 15.6.2006 08:22
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
514 Jarmo Ryyti Jyväskylä 15.6.2006 11:00
515 Samuli Kärkkäinen Espoo 15.6.2006 12:14
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
518 Hannele Ranta Iisalmi 15.6.2006 12:52
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
520 Milla Leppäniemi Noormarkku 15.6.2006 14:18
521 Niina Takala alajärvi 15.6.2006 14:19
522 Piia Viitala Kortesjärvi 15.6.2006 15:18
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
524 siiri airesto pori 15.6.2006 15:58
525 Irene Hirvonen Forssa 15.6.2006 16:29
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
527 Petteri Linnakangas Haapajärvi 15.6.2006 16:36
528 hjhh iiill hki 15.6.2006 16:36
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
531 Jonne Lappalainen Haapajärvi 15.6.2006 16:45
532 Nanna Hämäläinen Helsinki 15.6.2006 17:01
533 Mikko Ojala Vaasa 15.6.2006 17:40
534 Ville Rantanen Jyväskylä 15.6.2006 17:43
535 Juha Niskanen Helsinki 15.6.2006 18:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
539 Jarmo Ihonen Haapajärvi 15.6.2006 19:59
540 heidi swanljung puumala 15.6.2006 19:59
541 Joni Valta Kuopio 15.6.2006 20:26
542 Juha Häkli Mellilä 15.6.2006 20:27
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
545 Anne Hakakoski Helsinki 15.6.2006 21:05
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
547 Mira Peltonen Yläne 15.6.2006 21:24
548 Oskari Räsänen Tuusniemi 15.6.2006 21:48
549 Joni Huhtala Ikaalinen 15.6.2006 22:38
550 mira salokangas pori 15.6.2006 22:43
551 Mika Maijala Nokia 15.6.2006 23:43
552 Iida Salmi Kuusankoski 15.6.2006 23:54
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
551 Mika Maijala Nokia 15.6.2006 23:43
552 Iida Salmi Kuusankoski 15.6.2006 23:54
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
555 mia koski kokkola 16.6.2006 01:02
556 ville koivu luvia 16.6.2006 01:17
557 Mika Jussinniemi Raahe 16.6.2006 01:40
558 Teemu Pitkänen Jyväskylä 16.6.2006 03:40
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
560 Aino Järvenpää Espoo 16.6.2006 11:15
561 Mika Sevón Lohja 16.6.2006 11:37
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
563 Susanna Junkkarinen Kiuruvesi 16.6.2006 12:01
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
566 juho leskelä liminka 16.6.2006 13:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
568 Erkki Akseli Pasanen Helsinki 16.6.2006 14:05
569 Rami Väisänen Kokkola 16.6.2006 14:06
570 Leena Hyvärinen Helsinki 16.6.2006 15:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
573 MATTI STARK KIRKKONUMMI 16.6.2006 18:15
574 ROOPE Gustavsson KIRKKONUMMI 16.6.2006 18:16
575 topi STARK KIRKKONUMMI 16.6.2006 18:17
576 Åve STARK KIRKKONUMMI 16.6.2006 18:17
577 Jani Korhonen Jyväskylä 16.6.2006 18:35
578 Pauli Qvintus Savonlinna 16.6.2006 18:42
579 matti heikkinen kajaani 16.6.2006 19:02
580 Marja Leppäaho Helsinki 16.6.2006 19:11
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
582 Timo Vaittinen Polvijärvi 16.6.2006 19:42
583 Essi Suilamo Salo 16.6.2006 20:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
585 Mika Herranen Espoo 16.6.2006 20:21
586 Mervi Hämäläinen Tampere 16.6.2006 21:18
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
588 Mikko Hämäläinen Espoo 16.6.2006 22:55
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
590 Liisa Nuutinen Helsinki 17.6.2006 08:54
591 Eemu Bertling Tampere 17.6.2006 09:44
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
600 Sari Kullberg Raahe 17.6.2006 14:06
601 Pauliina Pakarinen Pirkkala 17.6.2006 14:06
602 Paula Saarela Raahe 17.6.2006 14:06
603 Tea Arvola Vihanti 17.6.2006 14:06
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
608 Juho Perho Tre 17.6.2006 14:57
609 sari kuosa orimattila 17.6.2006 15:25
610 Satu Käräjäoja Oulainen 17.6.2006 15:53
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
612 nina stenroos turku 17.6.2006 17:29
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
615 Niko Ranta Tervalampi 17.6.2006 18:14
616 Pertti Heimonen ESPOO 17.6.2006 18:14
617 Laura Saari Oulainen 17.6.2006 19:02
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
620 Pentti Toikkanen Tervakoski 17.6.2006 20:49
621 helmi rautiainen tarvasjoki 17.6.2006 21:38
622 lol ko turku 17.6.2006 21:46
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
625 Henrik Ruotsalainen Helsinki 17.6.2006 22:28
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
627 Julle Tuuliainen Hki 17.6.2006 23:30
628 Reijo Mäkinen Kerava 17.6.2006 23:32
629 izmo letiniemi varkaus 18.6.2006 00:37
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
634 Sami Rantala Lieto 18.6.2006 11:05
636 Anssi Paatelainen Helsinki 18.6.2006 11:17
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
639 Emilia Uusaro Kotka 18.6.2006 13:37
640 Aleksi Lahtiharju Pirkkala 18.6.2006 13:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
642 Teemu Solanpää Pyhäselkä 18.6.2006 14:52
643 Santeri Koivuluoma Ilmajoki 18.6.2006 15:34
644 Mikko Mäkelä Ilmajoki 18.6.2006 15:37
645 Antti Aho Lahti 18.6.2006 15:42
646 taija hirvonen vantaa 18.6.2006 16:34
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
649 kari mattila pori 18.6.2006 17:15
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
651 jani ahokas karjaa 18.6.2006 18:21
652 Joonas Peltonen Kangasala 18.6.2006 18:46
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
651 jani ahokas karjaa 18.6.2006 18:21
652 Joonas Peltonen Kangasala 18.6.2006 18:46
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
655 Samuel Korpela Joensuu 18.6.2006 19:25
656 Sari Paavolainen Jyskä 18.6.2006 20:00
657 Juuso Palander Kangasala 18.6.2006 20:31
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
659 Eetu Hinkkanen Savonlinna 18.6.2006 20:44
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
668 Visa Turunen Turku 18.6.2006 23:51
670 Riikka Rintamäki Seinäjoki 19.6.2006 00:07
671 Janika Talvitie Seinäjoki 19.6.2006 00:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
673 Mika Hartikainen Mikkeli 19.6.2006 00:32
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
676 Siiri Ojala Helsinki 19.6.2006 05:45
677 Teemu Soikkeli Helsinki 19.6.2006 06:51
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
682 Matti Tuominen Helsinki 19.6.2006 10:51
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
688 Joonas Lehtonen Espoo 19.6.2006 13:52
689 Iris Hyvönen Jyskä 19.6.2006 14:25
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
692 Suvi Koskela Askola 19.6.2006 15:18
693 Vesa Savolainen Helsinki 19.6.2006 15:58
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
695 Jarmo Ryyti Jyväskylä 19.6.2006 16:33
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
697 Tomi Sjöblom Vantaa 19.6.2006 17:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
699 Joni Rautio Lahti 19.6.2006 17:52
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
702 Joni Jantunen Jyväskylä 19.6.2006 18:09
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
708 Pauli Hämäläinen Helsinki 19.6.2006 18:39
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
711 Tomi Roulamo Valkekoski 19.6.2006 20:10
712 Pauli Ojanperä Jyväskylä 19.6.2006 22:01
713 Pekka Rekola Turku 19.6.2006 22:12
714 vesa koskinen helsinki 19.6.2006 22:59
715 Juha-Pekka Järvinen Hattula 19.6.2006 23:06
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
719 Tommi Tikkanen Turku 20.6.2006 00:37
720 Päivi Eskola Turku 20.6.2006 00:50
721 Outi Leinonen Jyväskylä 20.6.2006 00:57
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
723 Raimo Lahtinen Halli 20.6.2006 08:00
724 Nea Maja-Kangas Helsinki 20.6.2006 09:00
729 Mikko Martti Häkli Porvoo 20.6.2006 11:22
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
764 Matti Lehtonen Loimaa 20.6.2006 12:30
780 Jokke Hoo Helsinki 20.6.2006 13:58
781 Marko Lilja Helsinki 20.6.2006 14:00
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
784 pasi pitkänen mikkeli 20.6.2006 15:43
785 Janne Salminen mikkeli 20.6.2006 15:43
786 Juuso Viskari mikkeli 20.6.2006 15:44
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
788 Marko Lindholm Helsinki 20.6.2006 17:02
789 Hanna Falck Askola 20.6.2006 17:48
790 Mikko Nuutinen Lappeenranta 20.6.2006 18:36
791 Tomi Vallioniemi Orimattila 20.6.2006 18:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
820 Lau Wickstrand Suolahti 20.6.2006 19:38
821 Roger Nussi Siperia 20.6.2006 19:47
822 Niko Pesonen Vantaa 20.6.2006 20:13
823 Mika Koistinen Lahti 20.6.2006 21:01
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
825 Taina Kuusela Paimio 20.6.2006 22:18
826 Tiina Kuusela Paimio 20.6.2006 22:56
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
829 Mika Luukkanen Espoo 20.6.2006 23:27
830 Anssi Voutilainen Hammaslahti 20.6.2006 23:54
831 Sampo Pokka Eurajoki 20.6.2006 23:59
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
764 Matti Lehtonen Loimaa 20.6.2006 12:30
780 Jokke Hoo Helsinki 20.6.2006 13:58
781 Marko Lilja Helsinki 20.6.2006 14:00
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
784 pasi pitkänen mikkeli 20.6.2006 15:43
785 Janne Salminen mikkeli 20.6.2006 15:43
786 Juuso Viskari mikkeli 20.6.2006 15:44
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
788 Marko Lindholm Helsinki 20.6.2006 17:02
789 Hanna Falck Askola 20.6.2006 17:48
790 Mikko Nuutinen Lappeenranta 20.6.2006 18:36
791 Tomi Vallioniemi Orimattila 20.6.2006 18:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
820 Lau Wickstrand Suolahti 20.6.2006 19:38
821 Roger Nussi Siperia 20.6.2006 19:47
822 Niko Pesonen Vantaa 20.6.2006 20:13
823 Mika Koistinen Lahti 20.6.2006 21:01
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
825 Taina Kuusela Paimio 20.6.2006 22:18
826 Tiina Kuusela Paimio 20.6.2006 22:56
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
829 Mika Luukkanen Espoo 20.6.2006 23:27
830 Anssi Voutilainen Hammaslahti 20.6.2006 23:54
831 Sampo Pokka Eurajoki 20.6.2006 23:59
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
855 ville kammonen leppävirta 21.6.2006 01:11
856 Marko Virtanen Turku 21.6.2006 01:28
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
859 Ville Ruohonen Jyväskylä 21.6.2006 02:20
864 vesa laurila helsinki 21.6.2006 09:44
865 Sanna Palvio pirkkala 21.6.2006 10:58
866 Kaj-Markus Rantala Pori 21.6.2006 11:29
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
869 Riina Tenhonen Pori 21.6.2006 13:12
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
872 Mitja Nöjd Seinäjoki 21.6.2006 13:27
873 Otto Rinne Helsinki 21.6.2006 15:16
874 Riitta Tuominen Turku 21.6.2006 15:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
876 Annika Taskinen Kuopio 21.6.2006 15:37
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
878 Joni Välipakka Tikkakoski 21.6.2006 16:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
883 heikki vuorio oulu 21.6.2006 17:31
884 Lauri Karhula Järvenpää 21.6.2006 18:18
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
886 Joni Virta Salo 21.6.2006 19:58
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
894 Jarno Ruokamo Rovaniemi 21.6.2006 21:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
896 Teemu Romppanen ulvila 21.6.2006 22:00
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
898 Hanna Mattila Helsinki 21.6.2006 22:03
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
901 Tatu Blomberg Lahti 21.6.2006 22:38
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
904 Ville Loponen Punkalaidun 21.6.2006 23:15
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
907 ville saarenmaa ulvila 22.6.2006 00:11
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
909 Markus Tuomaala Oulu 22.6.2006 00:24
910 Jami Rousu Rovaniemi 22.6.2006 00:24
911 Severi Koivisto Kauhajoki 22.6.2006 00:51
912 Topi Hirvikoski Pori 22.6.2006 02:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
916 Tapio Rinneaho Mahlu 22.6.2006 09:48
917 Mari Mäntynen Turku 22.6.2006 10:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
919 Joni Virtanen Valkeakoski 22.6.2006 11:05
920 Toni Lindqvist Myrskylä 22.6.2006 11:25
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
926 Esa Martikainen Vantaa 22.6.2006 14:08
927 Satu Hautala Pietarsaari 22.6.2006 14:40
928 Tuulikki Laitinen Oulu 22.6.2006 14:40


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
855 ville kammonen leppävirta 21.6.2006 01:11
856 Marko Virtanen Turku 21.6.2006 01:28
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
859 Ville Ruohonen Jyväskylä 21.6.2006 02:20
864 vesa laurila helsinki 21.6.2006 09:44
865 Sanna Palvio pirkkala 21.6.2006 10:58
866 Kaj-Markus Rantala Pori 21.6.2006 11:29
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
869 Riina Tenhonen Pori 21.6.2006 13:12
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
872 Mitja Nöjd Seinäjoki 21.6.2006 13:27
873 Otto Rinne Helsinki 21.6.2006 15:16
874 Riitta Tuominen Turku 21.6.2006 15:19
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
876 Annika Taskinen Kuopio 21.6.2006 15:37
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
878 Joni Välipakka Tikkakoski 21.6.2006 16:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
883 heikki vuorio oulu 21.6.2006 17:31
884 Lauri Karhula Järvenpää 21.6.2006 18:18
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
886 Joni Virta Salo 21.6.2006 19:58
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
894 Jarno Ruokamo Rovaniemi 21.6.2006 21:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
896 Teemu Romppanen ulvila 21.6.2006 22:00
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
898 Hanna Mattila Helsinki 21.6.2006 22:03
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
901 Tatu Blomberg Lahti 21.6.2006 22:38
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
904 Ville Loponen Punkalaidun 21.6.2006 23:15
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
907 ville saarenmaa ulvila 22.6.2006 00:11
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
909 Markus Tuomaala Oulu 22.6.2006 00:24
910 Jami Rousu Rovaniemi 22.6.2006 00:24
911 Severi Koivisto Kauhajoki 22.6.2006 00:51
912 Topi Hirvikoski Pori 22.6.2006 02:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
916 Tapio Rinneaho Mahlu 22.6.2006 09:48
917 Mari Mäntynen Turku 22.6.2006 10:50
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
919 Joni Virtanen Valkeakoski 22.6.2006 11:05
920 Toni Lindqvist Myrskylä 22.6.2006 11:25
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
926 Esa Martikainen Vantaa 22.6.2006 14:08
927 Satu Hautala Pietarsaari 22.6.2006 14:40
928 Tuulikki Laitinen Oulu 22.6.2006 14:40
929 Seppo Kautiainen Helsinki 22.6.2006 14:47
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
931 Riku Nevalainen Lahti 22.6.2006 15:22
932 Kimmo Linnavuori Helsinki 22.6.2006 15:27
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
937 Enni Seuri Vantaa 22.6.2006 16:54
938 Mikko Hyyryläinen Rovaniemi 22.6.2006 17:32
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
942 Minna En kerro Salo 22.6.2006 20:23
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
944 Patrik Selin Turku 22.6.2006 22:06
945 Terhi Takaeilola Merijärvi 22.6.2006 22:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
947 Jonne Vierimaa Yppäri 22.6.2006 22:07
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
950 Miikka Jalava Vehmaa 23.6.2006 01:07
951 Tuomas Kinnunen Tampere 23.6.2006 05:00
952 Juhani Sirkiä Turku 23.6.2006 06:04
962 Kimmo Knutars Hollola 23.6.2006 09:24
966 Lauri Stem Espoo 23.6.2006 10:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
976 Patric Puola Hyvinkää 23.6.2006 13:14


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

Adressi | Allekirjoitukset | Kommentit (72) | Tilastot
Pakkoruotsi pois
Tommi Pohjolainen (tbo...@hotmail.com)

Adressin on allekirjoittanut 9847 henkilöä.

Huom. Nimen vieressä oleva numero kertoo allekirjoituksen id-numeron,
mikä ei muutu, vaikka allekirjoituksia poistettaisiin välistä.
Tämän johdosta, jos nimiä on poistettu allekirjoittajalistasta, niin
viimeisimpien allekirjoittajien id-numero voi olla suurempi kuin
adressin nimimäärä. Tätä ongelmaa ei ole tulostettavassa
nimilistassa.
# Nimi Paikkakunta Kirjoitushetki
951 Tuomas Kinnunen Tampere 23.6.2006 05:00
952 Juhani Sirkiä Turku 23.6.2006 06:04
962 Kimmo Knutars Hollola 23.6.2006 09:24
966 Lauri Stem Espoo 23.6.2006 10:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
976 Patric Puola Hyvinkää 23.6.2006 13:14
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
984 Piia Björn Sulkava 23.6.2006 14:22
985 Anni alanen jalasjärvi 23.6.2006 14:56
989 laura white helsinki 23.6.2006 16:56
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
994 Jyri Pakarinen Outokumpu 23.6.2006 18:02
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1001 Janni Salanne Salo 23.6.2006 19:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1005 Santeri Vuorenpää Nokia 23.6.2006 20:57
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1016 Salla Järvenpää Kuusamo 23.6.2006 23:28
1018 Paula Järvenpää Iitti 24.6.2006 00:58
1021 saku Ajo Turku 24.6.2006 08:50
1022 Jouko Lahtinen JÄMSÄ 24.6.2006 08:53
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1031 Jarkko Turunen Espoo 24.6.2006 12:10
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1033 Mikko Korpiaho Ylöjärvi 24.6.2006 13:37
1034 Joni Ruokosuo Anjalankoski 24.6.2006 13:40
1035 Jasmin Saroma Kangasala 24.6.2006 14:48
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1046 Jaakko Hytönen Jyväskylä 24.6.2006 16:35
1048 Miia Hytönen Konnevesi 24.6.2006 16:46
1050 Eero Ovaska Loimaa 24.6.2006 17:18
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1056 jaakko nenonen helsinki 24.6.2006 18:14
1066 Marika Rajala Vantaa 24.6.2006 19:12
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1074 Suvi Knuutila Joutseno 24.6.2006 20:27
1075 Jussi Harju raahe 24.6.2006 20:33
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1101 Sami Hellman Vantaa 24.6.2006 23:29
1104 sami ja jyrki oinas ja tervo tornio ja tervola 25.6.2006 00:18
1107 Aleksi Manninen Konnevesi 25.6.2006 01:10
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1131 Kaisa Rummukainen Kajaani 25.6.2006 12:10
1138 Joonapekka Harinen Vimpeli 25.6.2006 12:58
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1149 Tomi Mäkelä Hollola 25.6.2006 17:13
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1170 nea kariluoto lohja 25.6.2006 20:26
1171 janika tiitto haapajärvi 25.6.2006 20:26
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1192 Niko Sinervo Hausjärvi 25.6.2006 23:41
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1194 aleksi vuori rauma 26.6.2006 00:20
1196 Juha Tuominen Pori 26.6.2006 01:43
1197 Jarno Laakso Espoo 26.6.2006 01:59
1198 Nina Kujasalo Raahe 26.6.2006 08:23
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1210 Leevi Alakopsa Pernaja 26.6.2006 10:26
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1212 juho karjalainen kuusamo 26.6.2006 11:28
1217 Niina Paukkonen Lieksa 26.6.2006 11:50
1218 Joni Manninen Rovaniemi 26.6.2006 11:53
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1224 Jassu Laivuori Vantaa 26.6.2006 12:40
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1231 jaslihasd hadzheva rovaniemi 26.6.2006 14:16
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1242 joni niukkanen vantaa 26.6.2006 16:58
1244 Juhani Auranen Turku 26.6.2006 17:18
1245 Johanna Markkanen Lahti 26.6.2006 17:23
1261 Lauri Ojala Espoo 26.6.2006 20:09
Allekirjoittaja ei sallinut nimeään julkaistavan netissä
1274 Ville-Vesa Markkanen Kuopio 26.6.2006 22:43


Ensimmäinen sivu | Edellinen sivu | Seuraava sivu | Viimeinen sivu
Suosituimmat adressit paikkakunnittain

Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Pori,
Lahti, Kuopio, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Hyvinkää,
Järvenpää, Kotka, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kerava, Seinäjoki,
Kirkkonummi, Rauma, Mikkeli, Lohja, Tuusula, Riihimäki, Kouvola,
Kokkola, Sipoo, Salo, Nurmijärvi, Nokia, Raisio, Kemi, Kuusamo,
Imatra, Kangasala, Savonlinna, Tornio, Muut paikkakunnat
etusivu | kirjaudu sisään | rekisteröidy | rekisteriseloste |
yhteydenotto

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 22, 2007, 7:54:27 AM1/22/07
to

holla...@hotmail.com kirjoitti:

> jollyjump...@hotmail.com kirjoitti:
>
Ohhos, onpas paljon, en viitsikään laiskuuttani niitä tähän
kopioida, riittänee tuo tilasto-sivu ja itse adressin teksti, ihan
siltä varalta ettei kokonaan katoa asiasta tieto jos adressi poistuu.


Pakkoruotsi pois

Koululaisilla on ongelma. Ongelman nimi on ruotsi. Itse olen juuri
peruskoulusta juuri pääsevä oppilas, jolle ruotsinkieli on todella
vaikeaa, vaikka englanti sujuu kuin tanssi.
On oppilaita, joille matematiikka on vaikeaa, mutta he ovat
vähemmistönä verrattuna oppilaille, joille ruotsi on vaikeaa. En
tiedä johtuuko tämä siitä, ettei meitä oppilaita kiinnosta, vai
siitä, että kielet voivat sekoittua keskenään.
Ensimmäinen askel tälle asialle on jo otettu: lukiossa ei ole enää
pakko kirjoittaa ruotsia.
Mielestäni ruotsi pitäisi edes poistaa keskiarvoon vaikuttavista
aineista, sillä ruotsia tarvitsee tällä hetkellä Suomessa vain
rannikkoalueilla, eniten Helsingin seudulla. Tämä on n. 4% Suomen
väestöstä. Joillekin keskiarvo voi olla tärkeä tulevan
opiskelupaikan kannalta, joten ruotsin numero voi olla kohtalokas.
Mielestäni ei ole oikein pakottaa ihmistä opiskelemaan kieltä, jota
hän ei tunne, paitsi englantia, joka on maailmanlaajuinen kieli.
Ruotsi ei ole maailmanlaajuinen kieli. Ruotsia puhutaan Ruotsissa,
kuten suomea puhutaan Suomessa. Mielestäni pakkoruotsi on vain
vanhanaikainen tapa ilmentää sitä, että ruotsi otti voiton Suomesta
joskus aikaa sitten kun käytettiin vielä miekkoja ja kirveitä
taistelemiseen kentällä.
Pakollisten aineiden sijaan ehdottaisin ruotsia valinnaiseksi
B-kieleksi.
Toisin on nykyään. Tämän adressin avulla saatat luoda lapsellesi
tai itsellesi pakkoruotsittoman tulevaisuuden, joten pyydän teitä
allekirjoittamaan ja kertomaan asiasta eteenpäin.

Pakkoruotsi pois

Adressiin on tullut yhteensä 9847 allekirjoitusta 8227 eri
IP-osoitteesta. Kaikki tällä sivulla olevat tiedot eivät ole
reaaliaikaisia.

PVM Allekirjoituksia Osuus
07.01.2007 Sunnuntai 27 0.274 %
06.01.2007 Lauantai 92 0.934 %
05.01.2007 Perjantai 51 0.518 %
04.01.2007 Torstai 75 0.762 %
03.01.2007 Keskiviikko 33 0.335 %
02.01.2007 Tiistai 26 0.264 %
01.01.2007 Maanantai 19 0.193 %
31.12.2006 Sunnuntai 12 0.122 %
30.12.2006 Lauantai 23 0.234 %
29.12.2006 Perjantai 33 0.335 %
28.12.2006 Torstai 30 0.305 %
27.12.2006 Keskiviikko 28 0.284 %
26.12.2006 Tiistai 26 0.264 %
25.12.2006 Maanantai 14 0.142 %
24.12.2006 Sunnuntai 15 0.152 %
23.12.2006 Lauantai 35 0.355 %
22.12.2006 Perjantai 50 0.508 %
21.12.2006 Torstai 32 0.325 %
20.12.2006 Keskiviikko 49 0.498 %
19.12.2006 Tiistai 66 0.67 %
18.12.2006 Maanantai 65 0.66 %
17.12.2006 Sunnuntai 50 0.508 %
16.12.2006 Lauantai 37 0.376 %
15.12.2006 Perjantai 44 0.447 %
14.12.2006 Torstai 37 0.376 %
13.12.2006 Keskiviikko 67 0.68 %
12.12.2006 Tiistai 48 0.487 %
11.12.2006 Maanantai 49 0.498 %
10.12.2006 Sunnuntai 32 0.325 %
09.12.2006 Lauantai 31 0.315 %
08.12.2006 Perjantai 37 0.376 %
07.12.2006 Torstai 47 0.477 %
06.12.2006 Keskiviikko 47 0.477 %
05.12.2006 Tiistai 41 0.416 %
04.12.2006 Maanantai 53 0.538 %
03.12.2006 Sunnuntai 61 0.619 %
02.12.2006 Lauantai 60 0.609 %
01.12.2006 Perjantai 37 0.376 %
30.11.2006 Torstai 53 0.538 %
29.11.2006 Keskiviikko 35 0.355 %
28.11.2006 Tiistai 43 0.437 %
27.11.2006 Maanantai 38 0.386 %
26.11.2006 Sunnuntai 28 0.284 %
25.11.2006 Lauantai 32 0.325 %
24.11.2006 Perjantai 40 0.406 %
23.11.2006 Torstai 80 0.812 %
22.11.2006 Keskiviikko 60 0.609 %
21.11.2006 Tiistai 56 0.569 %
20.11.2006 Maanantai 44 0.447 %
19.11.2006 Sunnuntai 31 0.315 %
18.11.2006 Lauantai 33 0.335 %
17.11.2006 Perjantai 32 0.325 %
16.11.2006 Torstai 36 0.366 %
15.11.2006 Keskiviikko 48 0.487 %
14.11.2006 Tiistai 29 0.295 %
13.11.2006 Maanantai 47 0.477 %
12.11.2006 Sunnuntai 45 0.457 %
11.11.2006 Lauantai 33 0.335 %
10.11.2006 Perjantai 56 0.569 %
09.11.2006 Torstai 66 0.67 %
08.11.2006 Keskiviikko 168 1.706 %
07.11.2006 Tiistai 28 0.284 %
06.11.2006 Maanantai 76 0.772 %
05.11.2006 Sunnuntai 46 0.467 %
04.11.2006 Lauantai 77 0.782 %
03.11.2006 Perjantai 44 0.447 %
02.11.2006 Torstai 26 0.264 %
01.11.2006 Keskiviikko 75 0.762 %
31.10.2006 Tiistai 12 0.122 %
30.10.2006 Maanantai 21 0.213 %
29.10.2006 Sunnuntai 27 0.274 %
28.10.2006 Lauantai 22 0.223 %
27.10.2006 Perjantai 21 0.213 %
26.10.2006 Torstai 34 0.345 %
25.10.2006 Keskiviikko 38 0.386 %
24.10.2006 Tiistai 39 0.396 %
23.10.2006 Maanantai 55 0.559 %
22.10.2006 Sunnuntai 65 0.66 %
21.10.2006 Lauantai 28 0.284 %
20.10.2006 Perjantai 34 0.345 %
19.10.2006 Torstai 39 0.396 %
18.10.2006 Keskiviikko 22 0.223 %
17.10.2006 Tiistai 22 0.223 %
16.10.2006 Maanantai 18 0.183 %
15.10.2006 Sunnuntai 36 0.366 %
14.10.2006 Lauantai 34 0.345 %
13.10.2006 Perjantai 32 0.325 %
12.10.2006 Torstai 38 0.386 %
11.10.2006 Keskiviikko 5 0.051 %
10.10.2006 Tiistai 8 0.081 %
09.10.2006 Maanantai 4 0.041 %
08.10.2006 Sunnuntai 3 0.03 %
07.10.2006 Lauantai 19 0.193 %
06.10.2006 Perjantai 50 0.508 %
05.10.2006 Torstai 31 0.315 %
04.10.2006 Keskiviikko 48 0.487 %
03.10.2006 Tiistai 32 0.325 %
02.10.2006 Maanantai 43 0.437 %
01.10.2006 Sunnuntai 51 0.518 %
30.09.2006 Lauantai 40 0.406 %
29.09.2006 Perjantai 52 0.528 %
28.09.2006 Torstai 62 0.63 %
27.09.2006 Keskiviikko 72 0.731 %
26.09.2006 Tiistai 42 0.427 %
25.09.2006 Maanantai 34 0.345 %
24.09.2006 Sunnuntai 36 0.366 %
23.09.2006 Lauantai 21 0.213 %
22.09.2006 Perjantai 49 0.498 %
21.09.2006 Torstai 47 0.477 %
20.09.2006 Keskiviikko 61 0.619 %
19.09.2006 Tiistai 61 0.619 %
18.09.2006 Maanantai 119 1.208 %
17.09.2006 Sunnuntai 126 1.28 %
16.09.2006 Lauantai 161 1.635 %
15.09.2006 Perjantai 180 1.828 %
14.09.2006 Torstai 133 1.351 %
13.09.2006 Keskiviikko 83 0.843 %
12.09.2006 Tiistai 77 0.782 %
11.09.2006 Maanantai 74 0.751 %
10.09.2006 Sunnuntai 58 0.589 %
09.09.2006 Lauantai 68 0.691 %
08.09.2006 Perjantai 90 0.914 %
07.09.2006 Torstai 98 0.995 %
06.09.2006 Keskiviikko 81 0.823 %
05.09.2006 Tiistai 70 0.711 %
04.09.2006 Maanantai 53 0.538 %
03.09.2006 Sunnuntai 53 0.538 %
02.09.2006 Lauantai 42 0.427 %
01.09.2006 Perjantai 55 0.559 %
31.08.2006 Torstai 51 0.518 %
30.08.2006 Keskiviikko 47 0.477 %
29.08.2006 Tiistai 59 0.599 %
28.08.2006 Maanantai 65 0.66 %
27.08.2006 Sunnuntai 65 0.66 %
26.08.2006 Lauantai 47 0.477 %
25.08.2006 Perjantai 30 0.305 %
24.08.2006 Torstai 25 0.254 %
23.08.2006 Keskiviikko 36 0.366 %
22.08.2006 Tiistai 42 0.427 %
21.08.2006 Maanantai 28 0.284 %
20.08.2006 Sunnuntai 34 0.345 %
19.08.2006 Lauantai 36 0.366 %
18.08.2006 Perjantai 44 0.447 %
17.08.2006 Torstai 39 0.396 %
16.08.2006 Keskiviikko 37 0.376 %
15.08.2006 Tiistai 60 0.609 %
14.08.2006 Maanantai 82 0.833 %
13.08.2006 Sunnuntai 39 0.396 %
12.08.2006 Lauantai 32 0.325 %
11.08.2006 Perjantai 52 0.528 %
10.08.2006 Torstai 50 0.508 %
09.08.2006 Keskiviikko 59 0.599 %
08.08.2006 Tiistai 38 0.386 %
07.08.2006 Maanantai 32 0.325 %
06.08.2006 Sunnuntai 32 0.325 %
05.08.2006 Lauantai 36 0.366 %
04.08.2006 Perjantai 69 0.701 %
03.08.2006 Torstai 45 0.457 %
02.08.2006 Keskiviikko 58 0.589 %
01.08.2006 Tiistai 39 0.396 %
31.07.2006 Maanantai 67 0.68 %
30.07.2006 Sunnuntai 62 0.63 %
29.07.2006 Lauantai 66 0.67 %
28.07.2006 Perjantai 238 2.417 %
27.07.2006 Torstai 34 0.345 %
26.07.2006 Keskiviikko 34 0.345 %
25.07.2006 Tiistai 28 0.284 %
24.07.2006 Maanantai 19 0.193 %
23.07.2006 Sunnuntai 25 0.254 %
22.07.2006 Lauantai 12 0.122 %
21.07.2006 Perjantai 26 0.264 %
20.07.2006 Torstai 14 0.142 %
19.07.2006 Keskiviikko 29 0.295 %
18.07.2006 Tiistai 28 0.284 %
17.07.2006 Maanantai 31 0.315 %
16.07.2006 Sunnuntai 24 0.244 %
15.07.2006 Lauantai 20 0.203 %
14.07.2006 Perjantai 37 0.376 %
13.07.2006 Torstai 29 0.295 %
12.07.2006 Keskiviikko 26 0.264 %
11.07.2006 Tiistai 24 0.244 %
10.07.2006 Maanantai 25 0.254 %
09.07.2006 Sunnuntai 23 0.234 %
08.07.2006 Lauantai 33 0.335 %
07.07.2006 Perjantai 39 0.396 %
06.07.2006 Torstai 25 0.254 %
05.07.2006 Keskiviikko 42 0.427 %
04.07.2006 Tiistai 30 0.305 %
03.07.2006 Maanantai 41 0.416 %
02.07.2006 Sunnuntai 26 0.264 %
01.07.2006 Lauantai 19 0.193 %
30.06.2006 Perjantai 25 0.254 %
29.06.2006 Torstai 28 0.284 %
28.06.2006 Keskiviikko 35 0.355 %
27.06.2006 Tiistai 33 0.335 %
26.06.2006 Maanantai 25 0.254 %
25.06.2006 Sunnuntai 25 0.254 %
24.06.2006 Lauantai 31 0.315 %
23.06.2006 Perjantai 23 0.234 %
22.06.2006 Torstai 44 0.447 %
21.06.2006 Keskiviikko 49 0.498 %
20.06.2006 Tiistai 35 0.355 %
19.06.2006 Maanantai 47 0.477 %
18.06.2006 Sunnuntai 36 0.366 %
17.06.2006 Lauantai 38 0.386 %
16.06.2006 Perjantai 37 0.376 %
15.06.2006 Torstai 44 0.447 %
14.06.2006 Keskiviikko 51 0.518 %
13.06.2006 Tiistai 58 0.589 %
12.06.2006 Maanantai 77 0.782 %
11.06.2006 Sunnuntai 58 0.589 %
10.06.2006 Lauantai 98 0.995 %
09.06.2006 Perjantai 101 1.026 %
08.06.2006 Torstai 25 0.254 %
07.06.2006 Keskiviikko 5 0.051 %
31.05.2006 Keskiviikko 1 0.01 %
30.05.2006 Tiistai 1 0.01 %
29.05.2006 Maanantai 21 0.213 %

# Paikkakunta Allekirjoituksia Osuus
1. helsinki 1102 11.191 %
2. Espoo 515 5.23 %
3. Tampere 443 4.499 %
4. Vantaa 433 4.397 %
5. Turku 346 3.514 %
6. Oulu 313 3.179 %
7. kuopio 257 2.61 %
8. Lahti 210 2.133 %
9. Jyväskylä 178 1.808 %
10. Pori 158 1.605 %
11. lappeenranta 137 1.391 %
12. kerava 111 1.127 %
13. Joensuu 109 1.107 %
14. Hämeenlinna 108 1.097 %
15. Vaasa 98 0.995 %
16. rovaniemi 98 0.995 %
17. kajaani 93 0.944 %
18. Rauma 84 0.853 %
19. Seinäjoki 81 0.823 %
20. kotka 78 0.792 %
21. Järvenpää 77 0.782 %
22. Hyvinkää 77 0.782 %
23. Riihimäki 75 0.762 %
24. Lohja 73 0.741 %
25. Porvoo 72 0.731 %
26. mikkeli 65 0.66 %
27. Salo 63 0.64 %
28. Kirkkonummi 59 0.599 %
29. Tuusula 58 0.589 %
30. Savonlinna 57 0.579 %
31. Kouvola 57 0.579 %
32. imatra 55 0.559 %
33. Nurmijärvi 51 0.518 %
34. Raahe 50 0.508 %
35. Kokkola 48 0.487 %
36. Kangasala 46 0.467 %
37. Nokia 45 0.457 %
38. Lempäälä 44 0.447 %
39. Kemi 43 0.437 %
40. Iisalmi 42 0.427 %
41. Kuusamo 40 0.406 %
42. siilinjärvi 39 0.396 %
43. Nivala 39 0.396 %
44. forssa 38 0.386 %
45. Raisio 38 0.386 %
46. HKI 37 0.376 %
47. Ylöjärvi 37 0.376 %
48. Valkeala 36 0.366 %
49. Ylivieska 34 0.345 %
50. mäntsälä 33 0.335 %
51. Pirkkala 33 0.335 %
52. varkaus 33 0.335 %
53. Sipoo 32 0.325 %
54. Anjalankoski 32 0.325 %
55. Vammala 31 0.315 %
56. Tornio 31 0.315 %
57. Hollola 29 0.295 %
58. Naantali 28 0.284 %
59. Haapajärvi 27 0.274 %
60. Orimattila 27 0.274 %
61. Heinola 25 0.254 %
62. Pieksämäki 25 0.254 %
63. Karkkila 24 0.244 %
64. Kuusankoski 23 0.234 %
65. Valkeakoski 23 0.234 %
66. ulvila 23 0.234 %
67. Hamina 23 0.234 %
68. Parikkala 23 0.234 %
69. mynämäki 23 0.234 %
70. kempele 22 0.223 %
71. Jämsä 21 0.213 %
72. Vihti 21 0.213 %
73. laihia 19 0.193 %
74. Muurame 19 0.193 %
75. Paimio 19 0.193 %
76. Haukipudas 19 0.193 %
77. Laukaa 19 0.193 %
78. Hämeenkyrö 19 0.193 %
79. Kankaanpää 19 0.193 %
80. luvia 18 0.183 %
81. Uusikaupunki 18 0.183 %
82. Viiala 18 0.183 %
83. Askola 18 0.183 %
84. Kiuruvesi 18 0.183 %
85. Asikkala 17 0.173 %
86. lieksa 17 0.173 %
87. Loimaa 17 0.173 %
88. Ilmajoki 17 0.173 %
89. Kemijärvi 17 0.173 %
90. Leppävirta 17 0.173 %
91. Huittinen 17 0.173 %
92. Kuhmo 17 0.173 %
93. kurikka 16 0.162 %
94. Kaarina 16 0.162 %
95. Mänttä 16 0.162 %
96. keuruu 16 0.162 %
97. Hattula 15 0.152 %
98. Klaukkala 15 0.152 %
99. Joutseno 15 0.152 %
100. Lapinlahti 15 0.152 %
101. Lapua 15 0.152 %
102. Nurmo 15 0.152 %
103. nastola 15 0.152 %
104. Jämsänkoski 14 0.142 %
105. Muhos 14 0.142 %
106. Oulunsalo 14 0.142 %
107. Pornainen 14 0.142 %
108. Hausjärvi 14 0.142 %
109. kuortane 14 0.142 %
110. kauhajoki 14 0.142 %
111. JKL 13 0.132 %
112. Sodankylä 13 0.132 %
113. Alajärvi 13 0.132 %
114. Haapavesi 13 0.132 %
115. Toijala 13 0.132 %
116. Tyrnävä 13 0.132 %
117. Outokumpu 13 0.132 %
118. Loviisa 13 0.132 %
119. Kitee 13 0.132 %
120. saarijärvi 13 0.132 %
121. Lieto 13 0.132 %
122. Vesilahti 13 0.132 %
123. Jyväskylän mlk 13 0.132 %
124. Nakkila 12 0.122 %
125. Halikko 12 0.122 %
126. Utajärvi 12 0.122 %
127. parkano 12 0.122 %
128. Elimäki 12 0.122 %
129. Kauhava 12 0.122 %
130. Palokka 12 0.122 %
131. Äänekoski 12 0.122 %
132. ii 12 0.122 %
133. Nurmes 12 0.122 %
134. Korpilahti 12 0.122 %
135. Tervola 12 0.122 %
136. Nousiainen 12 0.122 %
137. jalasjärvi 12 0.122 %
138. somero 12 0.122 %
139. Petäjävesi 12 0.122 %
140. viitasaari 11 0.112 %
141. Sotkamo 11 0.112 %
142. oulainen 11 0.112 %
143. Kangasniemi 11 0.112 %
144. teuva 11 0.112 %
145. Loppi 11 0.112 %
146. Eura 11 0.112 %
147. Pudasjärvi 11 0.112 %
148. Ruokolahti 10 0.102 %
149. eurajoki 10 0.102 %
150. Lammi 10 0.102 %
151. Liminka 10 0.102 %
152. Tikkakoski 10 0.102 %
153. Taipalsaari 10 0.102 %
154. Ylistaro 10 0.102 %
155. Kontiolahti 10 0.102 %
156. perniö 10 0.102 %
157. Lappi 10 0.102 %
158. kauniainen 10 0.102 %
159. Noormarkku 10 0.102 %
160. Salla 10 0.102 %
161. parola 10 0.102 %
162. Suomussalmi 10 0.102 %
163. hml 10 0.102 %
164. koria 10 0.102 %
165. harjavalta 9 0.091 %
166. Ähtäri 9 0.091 %
167. Karjaa 9 0.091 %
168. Leaf Village 9 0.091 %
169. Kaustinen 9 0.091 %
170. Nummela 9 0.091 %
171. keminmaa 9 0.091 %
172. hanko 9 0.091 %
173. Pattijoki 9 0.091 %
174. Suonenjoki 9 0.091 %
175. Piikkiö 9 0.091 %
176. Janakkala 8 0.081 %
177. Puolanka 8 0.081 %
178. Juva 8 0.081 %
179. Ivalo 8 0.081 %
180. siuntio 8 0.081 %
181. säkylä 8 0.081 %
182. Polvijärvi 8 0.081 %
183. Pietarsaari 8 0.081 %
184. Nilsiä 8 0.081 %
185. Köyliö 8 0.081 %
186. lumijoki 8 0.081 %
187. merikarvia 8 0.081 %
188. orivesi 8 0.081 %
189. Liperi 8 0.081 %
190. Vimpeli 8 0.081 %
191. Joroinen 8 0.081 %
192. Tervo 8 0.081 %
193. kalajoki 8 0.081 %
194. Iitti 8 0.081 %
195. Enontekiö 8 0.081 %
196. honkajoki 8 0.081 %
197. Jokela 7 0.071 %
198. Punkaharju 7 0.071 %
199. nummi-pusula 7 0.071 %
200. Rajamäki 7 0.071 %
201. rautalampi 7 0.071 %
202. Virolahti 7 0.071 %
203. Kerimäki 7 0.071 %
204. Kellokoski 7 0.071 %
205. Taivalkoski 7 0.071 %
206. Merijärvi 7 0.071 %
207. pihtipudas 7 0.071 %
208. Hartola 7 0.071 %
209. alavus 7 0.071 %
210. Virrat 7 0.071 %
211. Äetsä 7 0.071 %
212. Pukkila 7 0.071 %
213. SYSMÄ 7 0.071 %
214. Maaninka 7 0.071 %
215. ruovesi 7 0.071 %
216. Kärkölä 7 0.071 %
217. kiiminki 6 0.061 %
218. urjala 6 0.061 %
219. peräsjk 6 0.061 %
220. kihniö 6 0.061 %
221. Kesälahti 6 0.061 %
222. Lohtaja 6 0.061 %
223. Kittilä 6 0.061 %
224. Hauho 6 0.061 %
225. Juankoski 6 0.061 %
226. Mäntyharju 6 0.061 %
227. Kylmäkoski 6 0.061 %
228. Posio 6 0.061 %
229. Vaajakoski 6 0.061 %
230. Tammela 6 0.061 %
231. Eno 6 0.061 %
232. kokemäki 6 0.061 %
233. kolari 6 0.061 %
234. vähäkyrö 6 0.061 %
235. laitila 6 0.061 %
236. Karttula 6 0.061 %
237. Evijärvi 6 0.061 %
238. Pyhtää 6 0.061 %
239. siili 6 0.061 %
240. Hyrynsalmi 6 0.061 %
241. Suomi 6 0.061 %
242. töysä 6 0.061 %
243. tohmajärvi 5 0.051 %
244. ruukki 5 0.051 %
245. Aura 5 0.051 %
246. Miehikkälä 5 0.051 %
247. Tre 5 0.051 %
248. mietoinen 5 0.051 %
249. Lappajärvi 5 0.051 %
250. suolahti 5 0.051 %
251. pöytyä 5 0.051 %
252. paltamo 5 0.051 %
253. Alastaro 5 0.051 %
254. Tukholma 5 0.051 %
255. juuka 5 0.051 %
256. Hämeenkoski 5 0.051 %
257. Parainen 5 0.051 %
258. Koski Tl 5 0.051 %
259. Masku 5 0.051 %
260. Sauvo 5 0.051 %
261. hirvensalmi 5 0.051 %
262. Rautjärvi 5 0.051 %
263. Kortesjärvi 5 0.051 %
Muut paikkakunnat 875 8.886 %

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 22, 2007, 7:59:08 AM1/22/07
to

jollyjump...@hotmail.com kirjoitti:


ja adressien tekstit muistakin adresseista:
(toivottavasti ei oltu taas peloteltu tuota yhtä jossa luki vain että
olen pahoillani, adressia ei luovuteta kenellekään, kuten vuonna 2001
pelottelivat silloisen lupaavan adressin tekijää - tästä ryhmästä
löytyy siitä lisää ao. vuonna tehdystä viestistä)

Adressi Suomalaisuuden puolesta: RKP_protesti

Suomalaisuuden puolesta: RKP-protesti

Protesti RKP:n toimintaa vastaan


Me allekirjoittaneet vetoamme suomalaisen yhteiskunnan ja
kansalaisoikeuksien puolesta "Svenska Folkpartiet" nimisen järjestön
toimintaa vastaan. Puolue harjoittaa Suomessa suomalaisia kohtaan
suunnattua sortoa ja halveksuntaa henkisen isänsä Freudenthalin
ideologian mukaisesti.

Puolue ajaa "vahvaa ruotsalaisuutta" Suomeen mm. seuraavilla tavoilla:

- RKP istuu jokaisessa hallituksessa, koska se ei aseta mitään muita
vaatimuksia hallitusyhteistyölle, kuin ruotsin kielen asemaan
liittyvät asiat, josta tietysti häpeä kaikille hallituspuolueille

- RKP pitää kynsin hampain kiinni siitä, että kaikkien suomalaisten
on pakko opetella ruotsia

- RKP pyrkii muuttamaan suomalaisten identiteettiä väittämällä,
että "suomalaisten identiteettiin kuuluu ruotsin kieli"

- RKP pyrkii ruotsalaistamaan suomenkielisiä lapsia mm. kielikylvyin,
mutta varoo visusti tekemästä toisin päin, koska se olisi
vahingollista ruotsinkielisten lasten kielen kehitykselle

- RKP on ajanut jo vuosikymmenten ajan ns. kiintiöpaikkoja
ruotsinkieliseen opiskeluun, jonka avulla ruotsinkielisiin opintoihin
pääsee vähemmillä pisteillä, kuin suomenkielisiin vastaaviin.
Suomenkieliset, jotka ovat saaneet enemmän pisteitä, eivät pääse
opiskelemaan. Kiintiöpaikat ylittävät jopa moninkertaisesti
ruotsinkielisten suhteellisen osuuden väestöstä.

- RKP:n politiikan hedelmiä on myös se, että YLE:n budjetista noin
20%, jos ei enemmänkin käytetään ruotsinkielisten ohjelmien
tekemiseen. Tämä on nelinkertainen osuus ruotsinkielisten
lukumäärään nähden. Kaiken lisäksi ruotsinkielisten ohjelmien
tekoon käytetään noin kaksinkertainen määrä rahaa ohjelmatuntia
kohden.

- RKP ajaa politiikkaa, jolla Suomea pidetään keinotekoisessa
kaksikielisyydessä valtavin kustannuksin, useimmat arviot vaihtelevat
2-5 miljardin euron (12-30 miljardia markkaa) välillä. Tuo tekee noin
1600-4000 euroa vuodessa nelihenkisen perheen veroissa. Suomessa on
vähäisiä alueita, joissa on oikeasti kaksikielisyyttä, muualla
Suomessa tuskin kuulee ruotsia. Siitä huolimatta laki velvoittaa
kaikkialla Suomessa virkamiesten osaavan palvella ruotsiksi. EU:n raja
kaksikielisyydelle olisi 20% väestöstä, siis viidesosa, Suomessa
ruotsinkielisten määrä on noin 5%, siis kahdeskymmenesosa. Pär
Stenbäckin mukaan aidosti ruotsinkielisiä on vain alle satatuhatta,
eli noin 1-2%, viideskymmnesosa/sadasosa.


Puolue ajaa siis kohtuuttomia etuoikeuksia ruotsinkieliselle
väestölle suomenkielisten kustannuksella.


Freudenthal on RKP:n (Svenska Folkpartiet) itsensä henkiseksi
isäkseen tunnustama (RKP:n kotisivu 4/2006), puolueen puheenjohtajakin
(Enestamin kotisivu 4/2006) tuo tämän Freudenthalin arvostuksen
selkeästi esille kotisivuaan myöten.

Tässä joitakin esimerkkejä RKP:n tunnustaman henkisen isän
filosofiasta:

"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen,
joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa."

"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat,
luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria"

"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja
itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla."

"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän
taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja
ylipäänsä koko turaanilainen suku."

"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja
muille kansoille." "Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen
ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa
suhteissa on hänestä jäljessä."

Henkilöt ja yhteisöt, jotka ansiokkaasti ovat edistäneet
Freudenthalin aatetta, palkitaan Axel Olof Freudenthal mitalilla.
Jakaja on RKP. Vuonna 2006 jaettiin 5 Freudenthal-mitalia.

Ensisijaisesti adressi toimii RKP:n politiikan ja Freudenthalilaisuuden
vastustajien voiman näyttönä ja RKP:n ideoiden tunnetuksi tekemisen
välineenä.
Adressia ei luovuteta kenellekään. Mahdollinen julkisuus olkoot
tiedotusvälineiden ja Intenet-keskusteluiden asia.

***********************************************************
Kysymykset ja kommentit osoitteella adres...@hotmail.com

Malttia matkaan! Tästä tulee pikkuhiljaa iso adressi.

Pyydä ystäviäsi allekirjoittamaan! Tiedota adressista
esim. sähköpostitse ja keskusteluissa.
***********************************************************
------------------------------------------------------------
Pakkoruotsia tukevat puolueet ja ruotsalaiset yritykset BOIKOTTIIN

Me allekirjoittaneet boikotoimme äänestäessämme pakkoruotsia
kannattavia puolueita sekä ruotsalaisia ja "suomen"ruotsalaisten
johtamia yrityksiä.

Ruotsalaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Ericsson ja IKEA.
"Suomen"ruotsalaisten johtamia on esimerkiksi merkittävistä johdolle
annetuista optioistaan tunnettu Fortum.

Suomen talouden kannalta merkittävin kysymys on Suomen surkea asema
Ruotsin alusmaana.

Pakkoruotsin ja muun alistamisen takia suomalaiset ovat maailmalla
kielipuolia hyssyköitä.

Siksi kannattaa jokaisen suomalaisen boikotoida aina äänestäessään
pakkoruotsia kannattavia puolueita kuten SDP:tä, RKP:tä, Kokoomusta
sekä Keskustaa.
Kannattaa myös laittaa nimi RKP:tä vastustavaan adressiin täällä
adressit.comissa.

Ruotsista tulleen massiivisen poliittisen painostuksen vuoksi maahan
tuotu ja lahjonnalla ylläpidetty pakkoruotsi on suurin ongelma maassa.

Se kustantaa erittäin paljon paitsi suoraan myös siksi että
hemmetinmoiset määrät epäpäteviä ruotsalaisia laitetaan
korkeisiin päättäjän asemiin joissa he aiheuttavat suurta vahinkoa
maan ja yritysten talouksille. Kysymys voi jo yhdessä yrityksessä
olla miljardeista menetetyistä veroeuroista koska johto pysyy vuodesta
toiseen epäpätevänä.

Samaan aikaan muista kohteista säästetään - kun kuitenkin esim.
2003 säädettiin kielilaki joka tuli ja tulee hyvin kalliiksi
vaatiessaan ruotsinkielen taitoa suomalaisilta jotka koskaan eivät
tule sitä missään tarvitsemaan sekä SVT:n eli ruotsin valtiollisen
television tuominen suomeen ensi vuonna saavat rahaa.

Vaikutukset myös kumuloituvat. Tänä vuonna saamatta jäänyttä
rahaa ei voi investoida uusiin tuottaviin kohteisiin.

Pakkoruotsin aiheuttama kielitaidon puute on huomattava tekijä
suomalaisten menestymistä estämässä - esimerkiksi tuhannet
suomalaiset vuosittain jättävät menemättä lukioon välttyäkseen
pakkoruotsilta vaikka olisivat kuinka taitavia muissa kielissä kuin
ruotsissa.

Mikäli adressi kerää yli 10 miljoonaa ruotsalaista nimeä,
luovutetaan se Ruotsin hallitukselle sekä julkistetaan netissä ja
pyydetään käytännössä Suomea hallitsevaa hallitusta lopettamaan
pakkoruotsi Suomesta.

Vähempi määrä tuskin riittää koska jo tällä hetkellä Suomessa
käytännössä kaikki suomalaiset, muut vähemmistöt kuin
ruotsalaiset ja maassa asuvat ulkomaalaiset vastustavat pakkoruotsia,
silti se maassa yhä vaan on ja pahenee, mediankin toimiessa lähinnä
ruotsalaisten marionetteina.

Suomalaisten kannattaa laittaa nimi myös suosittuun adressit.com
pakkoruotsipois-adressiin.

Lisätietoa asiasta löytyy yllinkyllin lukemalla USENET-ryhmää
sfnet.keskustelu.kielipolitiikka johon pääsee myös GOOGLEa
käyttämällä:

http://groups.google.fi/group/sfnet.keskustelu.kielipolitiikka?hl=fi


Huom! Allekirjoittajien nimet näkyvät internetissä kaikille
jolleivat he itse valitse optiota jossa sanotaan ettei nimi näy.

Valinnanvapaus kieliopintoihin - Freedom of choice for language studies

Me tämän vetoomuksen allekirjoittaneet emme pidä
tarkoituksenmukaisena pakottaa ruotsinopintoihin kaikissa Suomen
oppilaitoksissa. Erityisesti sen ei pitäisi tapahtua ruotsinkielisten
suomenmaalaisten tarpeiden verukkeella.

Tämä vetoomus on tarkoitettu erityisesti niille ruotsinkielisille
suomenmaalaisille, jotka tahtovat erikseen irtisanoutua yllä
esitellystä politiikasta. Myös muut voivat osallistua.

Ruotsinopintoihin pakottaminen aiheuttaa kansassa pahansuopaisuutta
eikä ole millään tavoin ruotsinkielisten suomenmaalaisten edun
mukaista.

Pyydämme Suomen hallitusta toimimaan lopettaakseen kyseisten opintojen
vaatimisen tämänkaltaisilla perusteilla.

========THE=SAME=IN=ENGLISH:============================

This petition is intended particularly for the Swedish speaking
Finlanders, who wish explicitly dissociate from the policies described
below. Others are allowed to participate also.

We the signatories of this petition do not see it reasonable to force
studies of the Swedish language, in every educational institution of
Finland. Especially, that should not happen on the pretext of the
Swedish speaking Finlanders' needs.

Forcing Swedish studies causes bad will among people and is not in any
way in the best interests of Swedish speaking Finlanders.

We ask the Government of Finland to take actions to stop enforcing such
studies on such grounds.

(Etunimi=First name, Sukunimi=Surname, Paikkakunta=Locality,
Rekisteröity äidinkieleni=My registered mother tongue)


Adressi Suomalaisuuden puolesta: RKP_protesti

Suomalaisuuden puolesta: RKP-protesti

Protesti RKP:n toimintaa vastaan


Me allekirjoittaneet vetoamme suomalaisen yhteiskunnan ja
kansalaisoikeuksien puolesta "Svenska Folkpartiet" nimisen järjestön
toimintaa vastaan. Puolue harjoittaa Suomessa suomalaisia kohtaan
suunnattua sortoa ja halveksuntaa henkisen isänsä Freudenthalin
ideologian mukaisesti.

Puolue ajaa "vahvaa ruotsalaisuutta" Suomeen mm. seuraavilla tavoilla:

- RKP istuu jokaisessa hallituksessa, koska se ei aseta mitään muita
vaatimuksia hallitusyhteistyölle, kuin ruotsin kielen asemaan
liittyvät asiat, josta tietysti häpeä kaikille hallituspuolueille

- RKP pitää kynsin hampain kiinni siitä, että kaikkien suomalaisten
on pakko opetella ruotsia

- RKP pyrkii muuttamaan suomalaisten identiteettiä väittämällä,
että "suomalaisten identiteettiin kuuluu ruotsin kieli"

- RKP pyrkii ruotsalaistamaan suomenkielisiä lapsia mm. kielikylvyin,
mutta varoo visusti tekemästä toisin päin, koska se olisi
vahingollista ruotsinkielisten lasten kielen kehitykselle

- RKP on ajanut jo vuosikymmenten ajan ns. kiintiöpaikkoja
ruotsinkieliseen opiskeluun, jonka avulla ruotsinkielisiin opintoihin
pääsee vähemmillä pisteillä, kuin suomenkielisiin vastaaviin.
Suomenkieliset, jotka ovat saaneet enemmän pisteitä, eivät pääse
opiskelemaan. Kiintiöpaikat ylittävät jopa moninkertaisesti
ruotsinkielisten suhteellisen osuuden väestöstä.

- RKP:n politiikan hedelmiä on myös se, että YLE:n budjetista noin
20%, jos ei enemmänkin käytetään ruotsinkielisten ohjelmien
tekemiseen. Tämä on nelinkertainen osuus ruotsinkielisten
lukumäärään nähden. Kaiken lisäksi ruotsinkielisten ohjelmien
tekoon käytetään noin kaksinkertainen määrä rahaa ohjelmatuntia
kohden.

- RKP ajaa politiikkaa, jolla Suomea pidetään keinotekoisessa
kaksikielisyydessä valtavin kustannuksin, useimmat arviot vaihtelevat
2-5 miljardin euron (12-30 miljardia markkaa) välillä. Tuo tekee noin
1600-4000 euroa vuodessa nelihenkisen perheen veroissa. Suomessa on
vähäisiä alueita, joissa on oikeasti kaksikielisyyttä, muualla
Suomessa tuskin kuulee ruotsia. Siitä huolimatta laki velvoittaa
kaikkialla Suomessa virkamiesten osaavan palvella ruotsiksi. EU:n raja
kaksikielisyydelle olisi 20% väestöstä, siis viidesosa, Suomessa
ruotsinkielisten määrä on noin 5%, siis kahdeskymmenesosa. Pär
Stenbäckin mukaan aidosti ruotsinkielisiä on vain alle satatuhatta,
eli noin 1-2%, viideskymmnesosa/sadasosa.


Puolue ajaa siis kohtuuttomia etuoikeuksia ruotsinkieliselle
väestölle suomenkielisten kustannuksella.


Freudenthal on RKP:n (Svenska Folkpartiet) itsensä henkiseksi
isäkseen tunnustama (RKP:n kotisivu 4/2006), puolueen puheenjohtajakin
(Enestamin kotisivu 4/2006) tuo tämän Freudenthalin arvostuksen
selkeästi esille kotisivuaan myöten.

Tässä joitakin esimerkkejä RKP:n tunnustaman henkisen isän
filosofiasta:

"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen,
joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa."

"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat,
luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria"

"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja
itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla."

"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän
taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja
ylipäänsä koko turaanilainen suku."

"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja
muille kansoille." "Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen
ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa
suhteissa on hänestä jäljessä."

Henkilöt ja yhteisöt, jotka ansiokkaasti ovat edistäneet
Freudenthalin aatetta, palkitaan Axel Olof Freudenthal mitalilla.
Jakaja on RKP. Vuonna 2006 jaettiin 5 Freudenthal-mitalia.

Ensisijaisesti adressi toimii RKP:n politiikan ja Freudenthalilaisuuden
vastustajien voiman näyttönä ja RKP:n ideoiden tunnetuksi tekemisen
välineenä.
Adressia ei luovuteta kenellekään. Mahdollinen julkisuus olkoot
tiedotusvälineiden ja Intenet-keskusteluiden asia.

***********************************************************
Kysymykset ja kommentit osoitteella adres...@hotmail.com

Malttia matkaan! Tästä tulee pikkuhiljaa iso adressi.

Pyydä ystäviäsi allekirjoittamaan! Tiedota adressista
esim. sähköpostitse ja keskusteluissa.
***********************************************************
------------------------------------------------------------

George Saraiste Jr.

unread,
Jan 23, 2007, 5:13:08 AM1/23/07
to
holl...@hotmail.com :


>- RKP istuu...
>- RKP pitää...
>- RKP pyrkii...
>- RKP pyrkii...
>- RKP on ajanut...
>- RKP:n politiikan...
>- RKP ajaa...


>Puolue ajaa siis kohtuuttomia etuoikeuksia ruotsinkieliselle
>väestölle suomenkielisten kustannuksella.

Jassåå...?
Täytyypä tästä sitten ryhtyäkin ruotsinkieliseksi.

Terv. nimim. :
"Odottelee kohtuuttomia etuoikeuksia henkeään pidätellen"

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 23, 2007, 2:13:07 PM1/23/07
to

George Saraiste Jr. kirjoitti:

Miettii, panukin on töis.. suomalainen ei olis.

phog...@abo.fi

unread,
Jan 23, 2007, 6:48:29 PM1/23/07
to

George Saraiste Jr. wrote:
> holl...@hotmail.com :
>
>
> >- RKP istuu...
> >- RKP pitää...
> >- RKP pyrkii...
> >- RKP pyrkii...
> >- RKP on ajanut...
> >- RKP:n politiikan...
> >- RKP ajaa...
>
>
> >Puolue ajaa siis kohtuuttomia etuoikeuksia ruotsinkieliselle
> >väestölle suomenkielisten kustannuksella.
>
> Jassåå...?
> Täytyypä tästä sitten ryhtyäkin ruotsinkieliseksi.

Eiköhän se siitä onnistu, jos osaat sanoa "hejsan svejsan"
oksentamatta. Ai niin, ja lisäksi pitää opetella laulamaan ennen
jokaista ryyppyä. Asia on näet niin, että viinan pahat henget, jotka
aiheuttavat krapulaa ja alkoholismia, poistuvat siitä, jos ennen
nauttimista lauletaan viinanpyhityslaulu pyhällä kielellä.
Tunnettuja viinanpyhityslauluja ovat esimerkiksi "Helan går, sjung
fadderallan lej" sekä seuraava Kansainvälisen kertosäkeen nuotilla
laulettava kappale:

"Mera öl uti glasen
mera glas på vårt bord,
mera bord på kalasen,
mer kalas på vår jord,
mera jordar kring månen,
mera månar kring Mars,
mera marscher till Skåne,
mera Skåne, bevars, bevars, bevars!"

George Saraiste Jr.

unread,
Jan 25, 2007, 6:11:01 AM1/25/07
to
phog...@abo.fi :

>George Saraiste Jr. wrote:
>> holl...@hotmail.com :

>>>- RKP...[...dis and dat...]...


>>>Puolue ajaa siis kohtuuttomia etuoikeuksia ruotsinkieliselle
>>>väestölle suomenkielisten kustannuksella.
>>
>> Jassåå...?
>> Täytyypä tästä sitten ryhtyäkin ruotsinkieliseksi.

>...Asia on näet niin, että viinan pahat henget, jotka


>aiheuttavat krapulaa ja alkoholismia, poistuvat siitä,
>jos ennen nauttimista lauletaan viinanpyhityslaulu pyhällä
>kielellä.

Jonkun verran tuo laulaminen taitaa ainakin agressioita
vähentää, kun ruotsalaiset juhliessaan vaikuttavat
silminnähden iloisemmilta kuin suomalaiset.

Kirjoitin "jonkin verran" kun täytyy myöntää, että olen
tukholmalaisesta laitakapakasta nähnyt "Kallen" tulevan
ulos ikkunalasin lävitse. Haavoille meni mutta henki säilyi.
Joo, en enää mene Stokiksen keskustasta Globenia
kauemmas, tai muuten saa taas ravistella siruja takistaan :)

>Tunnettuja viinanpyhityslauluja ovat esimerkiksi
>"Helan går, sjung fadderallan lej" sekä seuraava
>Kansainvälisen kertosäkeen nuotilla laulettava kappale:

>"Mera öl uti glasen... etc.
>
Hehh hehh...


Vilkaisepa ohimennen sähköposti, tai ehkä jo oletkin.

-gs-

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 29, 2007, 7:29:18 AM1/29/07
to
Näyttää välillä olleen kadoksissa myös noita pakkoruotsin vastaisia
sivuja joten tähän arkistoa niistäkin jos katoavat:

www.pakkoruotsi.net

Tervetuloa, nämä ovat Stop Pakkoruotsi!:n viralliset nettisivut.
Sivujen sisältämää materiaalia saa käytäät täysin vapaasti - ellei
toisin mainittu - pakkoruotsin vastaisessa toiminnassa.
Lukuisissa mielipidemittauksissa jo yli kymmenen vuoden ajan 66-72%:a
Suomen kansalaisista on jatkuvasti vastustanut pakkoruotsia. Viimeksi
huhtikuussa 2003 Taloustutkimus Oy:n gallupissa 67%:a kansalaisista
ilmaisi negatiivisen kantansa pakkoruotsille.

Jokainen tilastotiedettä, biostatistiikkaa ja mielipidemittausten
tekniikoita tunteva tietää, että jos yli kymmenen vuoden ajan useissa
eri tutkimuksissa keskinmäärin 67%:a vastaajista ilmoittaa
vastustavansa pakkoruotsia, niin se kuvaa erittäin luetettavasti koko
väestön mielipidettä.

Taloustutkimus Oy:n mielipidekysely pakollisesta ruotsista 1990-2003.
Kysymys: *Pitäisikö ruotsin kielen opetuksen olla vapaaehtoista
kaikille suomenkielisille koululaisille?* Kyllä-vastaneiden
suhteellinen osuus prosentteina.
1990...66 %
1991...66 %
1997...72 %
1999...71 %
2001...67 %
2003...67 %
(Näet tulokset tarkemmin analysoituna täältä.)

Pakkoruotsi rantautui Suomeen 1960- ja 1970-lukujen polittiisen
korruption seurauksena. Maalaisliitolle oli vuonna 1964 elintärkeää
muodostaa sen johtama hallitus eikä tämä ollut mahdollista ilman Rkp:n
osallistumista. Ei voi olla sattumaa, että samoihin aikoihin
kansakoulun tilalle tulleen peruskoulun opetussuunnitelmaaan lisättiin
pakkoruotsi vastoin alkuperäisiä kaavailuja. Silloinen maalaisliiton
puheenjohtaja Johannes Virolainen sai myöhemmin Axel Olof
Freudenthalin (Freudenthalista lisää mm. Historia-osuudessa) nimeä
kantavan mitalin Folktingetiltä... Tämä kaikki oli törkeätä
politikointia; Suomen piti kouluttaa siihen aikaan Ruotsille halpaa ja
kielitaitoista työvoimaa ja maamme poliittinen johto Kekkosta myöten
näytti vain hyväksyvän tämän (ja näyttää hyväksyvän edelleenkin). Rkp
on istunut hallituksessa putkeen aivan liian pitkään ja aivan liian
suurista vaalitappioista huolimatta (2003, katso Rkp:n kannatus);
alkaakin 'vähitellen' käydä mielessä, että ko. puolue hyväksyy minkä
tahansa hallitusohjelman kunhan pakkoruotsi säilyy. Suomalaisessa
'demokratiassa' näyttää siis käyvän niin, että 5%:n vähemmistö määrää
mitä kieliä 92%:n enemmistön on opiskeltava.

Ruotsalaiset suurliikemiehet vaativat pakkoruotsin lisäämistä Suomen
oppilaitoksiin ilmoituksessaan Helsingin Sanomiin 8.11.1999! Ehkäpä
tämä selittyy Paavo Lipposen 2. hallituksen (1999-2003) olosuhteilla
ja erittäin oudolla käyttäytymisellä: yksi silloisista
hallituspuolueista teki sille omistetun risteilyn vuonna 2000
kymmenien miljoonien eurojen tukea nyt saavan Viking Linen laivalla;
toisen puolueen lehti mainosti avoimesti em. ruotsalaisten
suurliikemiesten erittäin hämärätaustaista pankkia; kolmas
hallituspuolue oli 1990-luvulla liki konkurssissa eikä pelastavien
rahojen lähteestä ole ollut mitään puhetta; neljäs pitää avoimesti
1800-luvun rasistia esikuvanaan ja veljeilee naapurimaan ja tämän
suurliikemiesten kanssa (ja kaiken huipuksi puolueen
presidenttiehdokas turvautui vieraan maan suurliikemiesten tukeen).

Ruotsinkielisiä on 5,5%:a Suomen väestöstä (Ahvenanmaa poislukien
5%:a). Ruotsinkielisten erittäin pieni suhteellinen määrä, heidän
alueellinen keskittyminen (lähinnä siis Ahvenanmaa ja rannikot) ja
suuri suomenkielinen enemmistö (92%:a) puhuvat selvää kieltä
pakkoruotsin poiston puolesta (ks. Tilastot). On täysin perusteltua
olettaa, että kaikista Suomessa käytävistä keskusteluista korkeintaan
5%:a käydään ruotsinkielellä, sillä monet suomenruotsalaiset
ymmärtävät tilanteen todellisuuden ja käyttävät keskusteluissaan
suomenkielisten kanssa luonnollisesti maan enemmistön kieltä, suomea.

"Jos ruotsinkielisten määrävähemmistöasema riittää ruotsin kielen
pakolliseen opetukseen Suomessa, milloinkahan saman logiikan mukaan
pakkoruotsi ulotetaan koko Euroopan Unionin laajuiseksi?" - Nikolas
Ojala

Mitä varten pakkoruotsittajien mielestä Pohjoismainen yhteistyö pitää
käydä juuri ruotsinkielellä, kun voitaisiin käytäää kaikkien kannalta
puolueetonta englanninkieltä? Jos vastaus on ruotsinkielisten suuri
enemmistö, niin silloinhan samalla logiikalla pitäisi suhteellisesti
Suomessa suuremman suomenkielisen enemmistön vuoksi pakkoruotsi
poistaa ja säätää maamme ainoaksi (sisällisissä) virallisissa
yhteyksissä käytettäväksi kieleksi yksinkertaisesti suomi. Suomen on
syytä saneerata kielipolitiikkaansa vastamaan nykyajan realiteetteja
ja harmonisoitava se täyttämään länsimaisen demokraattisen valtion
kriteerit.

Vuonna 2004 otettiin ensimmäinen ja kauan odotettu askel pakkoruotsin
totaaliseen poistumiseen: eduskunta päätti poistaa pakkoruotsin
ylioppilaskirjoituksista, mikä tarkoitti käytännössä, että valkolakin
voi vasta nyt saada päähänsä suorittamatta ruotsinkielen koetta. Rkp
alkoi välittömästi viivytystaisteluun, joka tuottikin jonkinmoisen
tuloksen: uudistus päätettiin ottaa käyttöön vasta kevään 2005
ylioppilaskirjoituksissa. Heti pitää mainita, että Suomessa oli jo
tätä ennen pitkään ollut kokeilu, jossa osallistuneiden lukioiden
opiskelijoiden ei ollut pakko kirjoittaa pakkoruotsia. Pitkään Rkp:n
kansanedustajat onnistuivat torpedoimaan ko. kokeilua mm.
vähättelemällä sen arvoa, vaikka kokeiluun osallistuneiden lukioiden
rehtorit pitivät sitä erittäin onnistuneena. Mutta viimein väistämätön
muutos tuli eikä Rkp:kään voinut sille mitään.

"Suomi tarvitsee kansansa yhtenäistämiseksi yhden yhteisen kielen:
suomen." - Carl Gustaf Emil Mannerheim

"Pakkoruotsi ja suomenruotsalaisten kielikiintiöt ovat rasistisia
rikoksia, ks. EY:n direktiivi 2000/43" - Kielisoturi

"Mitä yhteistä on Pohjois-Korealla ja Suomella? - Molemmissa maissa on
ollut sama puolue halllituksessa 50-luvulta lähtien." (Suomessa siis
Rkp) - Nikolas Ojala

"Mitä tulee pohjoismaiseen yhteistyöhön yleisesti, niin eiköhän
perustelu ole jälkijättöinen. Sen vuoksi ei toki jokaisen tarvitse
lukea ruotsia. Jo nykyisin käydään yhteistyö pitkälti englanniksi,
kuten tapahtuu yliopistojen välillä. - Ja miksi muuten yhteistyön
tulisi toimia aina yksipuolisesti: ruotsalaisten ehdoilla. Voisivathan
ruotsalaiset yhtä hyvin opetella suomea." - Raimo Rönnholm, Aamulehti
19.11.1990

====================

Stop Pakkoruotsi! haluaa kiittää inspiraatiosta mm. seuraavia
henkilöitä, järjestöjä yms: Nikolas Ojala, Heikki Tala, Timo Soini,
Richard Järnefelt, Suomalaisuuden Liitto, 'arar', 'copypaste',
'Jukolan Jussi', 'Kielisoturi' ja muut kielivapauden kannattajat. 3.1
Pakkoruotsin historia

Pakkoruotsin historia voidaan laskea alkaneeksi jo niiltä ajoilta kun
Suomi oli Ruotsin siirtomaa mutta virallisesti tämä katsotaan
kuitenkin tapahtuneen 1970-luvulla, kun peruskoulu tuli kansakoulun
tilalle ja ruotsinkieli kaikille pakolliseksi oppiaineeksi
peruskouluista aina yliopistoihin asti. Nykyisin tiedämme Suomen
eläneen silloin ehkä maamme pahimpaa korruptiokautta, jolle on
keksitty kotoisempikin termi: suomettuminen.

Jaakko Linnankivi, emeritus opetusneuvos, peruskoulun
opetussuunnitelmakomitean 1970 jäsen, Helsinki (HS 22.11.95.):

"Koululainsäädännön koonti- ja tarkistustyö on meneillään.
Perusopetuksen tehtävää arvioitaessa pitäisi kuulla riittävästi
koulutyön todellisuuden, oppimisen, opetuksen, työ- ja kulttuurielämän
sekä kansainvälistymisen asiantuntijoita. Peruskoulun kieliohjelma on
aihetta arvioida uudelleen. ... Peruskoulun kahdesta pakollisesta
kielestä on kiistelty aikaisemminkin. Hallituksen lakiesityksessä
(Koulujärjestelmäksi) ja sivistysvaliokunnan mietinnössä 1968
esitettiin peruskouluun yhtä vierasta kieltä. Koulunuudistustoimikunta
ja Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea olivat ehdottaneet samaa.
Hallitus vaihtui ja uusi hallitus teki sisäpoliittisen ratkaisun:
ruotsin kielestä tuli peruskoulun pakollinen oppiaine."

Vuonna 1964 maalaisliitolle oli vitaalia saada muodostetuksi sen
johtama hallitus ja tämä ei ollut mahdollista ilman RKP
osallistumista. RKP asetti mukaan tulonsa ehdoksi pakkoruotsin.
Maalaisliiton silloinen puheenjohtaja Johannes Virolainen
(Ilmeisestikin Kekkosen avulla) 'runnoi' Linnankiven mukaan muut
hyväksymään RKP:n triviaalin vaatimuksen. Ja näin pakkoruotsi siis
politikoitiin kaikkien demokratian säännösten vastaisesti Suomeen.
Johannes Virolainen palkittiinkin pakkoruotsitempustaan Axel Olof
Freudenthalin nimeä kantavalla mitalilla myöhemmin. Mainittakoon
tässä, että Virolainen on ainoa suomenkielinen nimi mitalin saajien
joukossa.
3.2 Alempirotuiset suomalaiset

"Suomalaiset luokiteltiin 1700-luvun lopulla mongoleiksi.
Mongoliteoriaan liitettiin 1800-luvun lopulla määrite: alempi
rotu." (Dosentti Marjatta Hietala Al 20.3.92.)

Ruotsalaiskansallinen liike julisti1800-luvulla: "Ruotsin kieltä
puhuva sivistyneistö kuuluu toiseen, lahjakkaaseen ihmisrotuun,
suomalaiset ovat vastaisuudessakin kykenemättömiä luovaan henkiseen
toimintaan." (Mm. Otava Iso tietosanakirja: Suomalaiskansallinen
liike.)

Ruotsalaisuuden liikkeen arvostelu suomenkielisistä väitöskirjoista
1860-luvulla: "Kukahan tahtoisi käyttää aikaa ja nähdä vaivaa näitten
kehittymättömällä kielellä kirjoitettujen teosten tutkimiseen."

Det unga Finland (Ruotsalaisuusliikkeen lehti 1800-luvun
jälkipuoliskolla): "Elleivät suomalaiset ja unkarilaiset olisi
joutuneet kosketukseen sivistyskykyisempien kansojen kanssa, ne
olisivat raakalaisimmat kaikista."

Ruotsinkielinen kirjailija, rakennushallituksen yliarkkitehti Jacob
Ahrenberg julisti vuosisadan vaihteessa selvää eroavuutta ruotsalaisen
ja suomalaisen kansanosan välillä: "Suomalainen rotu oli perinteetön
ja sivistyksetön, ruotsalainen se, joka siirsi kulttuuria ja
traditiota eteenpäin."

Uskonvahvistusta näille ajatuksille antoi vielä niin myöhään kuin 1930-
luvulla Upsalan rotubiologinen laitos. Tove Skuttnabb-Kangas:
"Vähemmistökieli ja rasismi", tutkimus (Gaudeamus 1988):
"Alempirotuiset suomalaiset eivät ole ruotsalaisille mitään 1800-
luvun menneisyyttä. Niin myöhään kun 1922 Ruotsin valtio perusti
Upsalaan valtion rotubiologisen laitoksen. Sen tehtävänä oli ylläpitää
arjalaisen rodun yliherruutta ja rotupuhtautta. Alempirotuisiksi se
määritteli mm. mongolit, saamelaiset ja suomalaiset."

Kustaa Adolfin päivänä marraskuun kuudentena maamme ruotsinkieliset
viettävät Ruotsalaisuuden päivää. Aatteellisen pohjan Ruotsalaisuuden
päivän vietolle loi Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen
alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori Axel Olof
Freudenthal (1836-1911). Kivijalkana tälle liikkeelle oli
Freudenthalin julistus: "Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu

ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on

edelleenkin valtiaskansa." (L A Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus
Suomessa", Otava 1944.)

Muutama Freudenthalin kiteyttämä ydinkohta Suomen ruotsalaisen
kansallisliikkeen aatepohjasta (Puntila):

"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat,

luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria."

"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja
itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla."

"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän
taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja
ylipäänsä koko turaanilainen suku."

"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja
muille kansoille."

"Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on
alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä
jäljessä."

Axel Olof Freudenthal oli juhlapuhujana ensimmäisessä Ruotsalaisuuden
päivän juhlassa vuonna 1908. Henkilöt ja yhteisöt, jotka ansiokkaasti

ovat edistäneet Freudenthalin aatetta, palkitaan Axel Olof Freudenthal

mitalilla. Vuodesta 1937 alkaen vuoteen 1996 mennessä se on annettu
seuraaville:

Axel Olof Freudenthal-medaljen
I gyllene välor
1994 Rehn Elisabeth

I silver
1937
Estlander Ernst
Lundström Wilhelm Göteborg (ordf för Fören För Svenskhetens
Bevarande)
Rettig von Eric Åbo
Tunberg Sven
Åbo Akademi (erhöll rätt att inköpa ett ex medaljen)
1938
Colliander Rafael Åbo
1941
Källström Nils Sverige (ordf för Svenskfinl. Vänner)
Haneman Max Sverige
1942
Österholm John Ekenäs
1945
Born von Ernst Pernå
1946
Mörne Arvid
1948
Österberg Lars Stockholm
1950
Antell Kurt Helsingfors
Ringvall Albinus Houtskär
Spoof Karin Åbo
1981
Allardt Erik Helsingfors,75-årsjubilee
Taxell L E Åbo

I brons
1937
Hafström Gerhard Sverige
1944
Eriksson Julius Jakobstad
1945
Sundqvist Edvin Vasa
1975
Jernström Frank Ekenäs
1976
Frenckell von Erik Helsingfors
Nyman Kuno Fredrik Helsingfors
Häggblom Evald Åland
1981
Sten Brage Vasa
Fordell Erik Karleby, 75-årsjubileet
Forsberg John Vasa, 75-årsjubileet
Procope Victor Helsingfors, 75-årsjubileet
Torvalds Meta Åbo, 75-årsjubileet
Ulfens Levi Helsingfors, 75-årsjubileet
1984
Virolainen Johannes Lojo
1986
Hulden Lars Borgå, 80-årsjubileet
Jakobsson Ole Jakobstad, 80-årsjubileet
Paro Rafael Helsingfors
1988
Granberg Harry Borgå lk
1992
Nyman Per Henrik Borgå
Snellman Alf Jakobstad
Tallqvist Jarl Olof Helsingfors
1995
Siren Olle Lovisa
1996
Zilliacus Jutta Helsingfors

Åbo Akademi ja nämä henkilöt ovat erityisesti ansioituneet sen tiedon
edistämisessä, että "älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä
vedä vertoja muille kansoille". Siitä he ovat mitalinsa ansainneet.
3.3 Alempirotuiset suomalaiset nykyisten suomenruotsalaisten
ajattelussa

Erilaisuuttaan korostaakseen ruotsinkieliset pitävät tiukasti kiinni
omasta kielestään. Selkeästi he tiedostavat muunkin erilaisuutensa.
Freudenthalin oppi alempirotuisista suomalaisista elää voimakkaana.

"Suomenruotsalainen laulelma perustuu ruotsalaiseen laulelmaan, mutta
suomalainen laulelma on rillumareikulttuuria", selvitti Barbara
Helsingius TV:n Yötä Kohti ohjelmassa 21.11.89.

"Suomalaiset ovat tyhmää kansaa", selitti Casimir Ehrnrooth yhtiönsä
eroa Suomen paperiteollisuuden markkinointiyhdistyksestä. (HS 7.4.90.)

Ruotsi on Vivica Bandlerin Eurooppa, selviää hänen haastattelustaan.
(HS 1.4.90.) Lisäksi hän innostuneena kertoo, kuinka kansainvälisessä
kulttuuriseminaarissa väitettiin, että Suomi tuo aina samoja vanhoja
myyttejä ja kliseitä tai venäläistä kulttuuria. "Suomalainen istuu
puussa ja vaanii vihollista. Ei suomalainen hevin katso toista ihmistä
silmiin", hän lisää omana kommenttinaan.

"Jutta Zilliacus levitti eräällä matkalla YK:n päämajassa käsitystä,
että Suomessa vain ruotsia puhuvat ovat sivistyneitä. Suomalaiset ovat
moukkia." (Veikko Vennamo: Kulissien takana.)

Mutta käsitys suomalaisten alemmasta rodusta ei ole vain
Helsingiuksen, Ehrnroothin, Bandlerin ja Zilliacuksen tietoa. "Komitea
pohtimaan suomalaisten suhtautumista pakolaisiin, etteivät
ennakkoluulot ja viha eläisi." (Christoffer Taxell syksyllä 1987
Keskustan Edistyksellisen tiedeliiton tilaisuudessa Tampereella.)

"Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava
kansainvälisyyteen." (Per Stenbäck TV-uutisissa 16.9.87.)

"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn
Siuntiossa 5.1.91. (Al 6.1.91.)

"Hallituksen sivistyspoliittisen ryhmän keskustelut eivät ole olleet
niin sivistyneitä, kuin ryhmän nimi vaatisi", arvosteli
kansakoulunopettaja Ole Norrback ryhmän muita ministereitä:
Lisensiaatti Uosukainen, tohtori Isohookana-Asunmaa, sosionomi
Kankaanniemi. (HS 4.2.93.) Näin ruotsinkielisellä ministeritasolla
kerrotaan neljän ministerin voimalla alemmasta suomalaisesta
ihmisrodusta, ettei totuus unohtuisi.

Sivustatukea tulee Ruotsista: Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa
5.3.92 Helsingissä ruotsalainen kansanedustaja Marianne Andersson
tuomitsi jyrkästi sen, että Suomen hallitus edes harkitsee
pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi. Mokomat alempirotuiset. (HS
6.3.92.)
3.4 Suomalaisten historiaa

"Kaivauksien avulla voidaan selvästi nähdä, että väestö on jostakin
syystä siirtynyt voimakkaasti rannikolta jokivarteen. Syynä on
ilmeisesti ollut Keski-Ruotsiin 500-luvulla perustettu valtio-
organisaatio, jonka ryöstöretkiä väestö on paennut". (Turun yliopiston
tutkimus rautakautisesta asutuksesta Kokemäenjoen varrella.
Osaraportti 1989.)

Kalevalainen kulttuuri kohtasi ruotsalaiset täällä samalla
käsikirjoituksella kuin roomalainen kulttuuri kohtasi samaan aikaan
ruotsalaisten heimoveljet vandaalit, joista vandalismi on saanut
nimensä. Rooman historiasta: "Vuonna 455 Geiseringin johtamat
vandaalit hävittivät Roomaa 14 päivää. Vandaalien hyökkäyksen jälkeen
väestö oli niin vähentynyt, että laajat alueet kaupunkia olivat
autiona."

Museoviraston tutkija Matti Huurre: Rautakaudella ja
historiallisellakin ajalla on maahan yhä tullut siirtolaisia, mutta
vain Ahvenanmaan ruotsalaistuminen 800-luvulla jKr. ja rannikon
ruotsalaisasutuksen synty 1200-luvulla ovat olleet väestöllisesti
merkittäviä. (HS 29.11.94.)

Vuonna 835 keisari Ludvig sai paavin kirjeestä mieluisan uutisen:
Finneille eli suomalaisille oli avattu uskon ovi. Kristinusko oli
tuotu Suomeen siis jo 400 vuotta ennen kuin ruotsalaiset kristinuskon
nimissä katkaisivat ensimmäisen suomalaisen kaulan Aurajoen suussa..
Ruotsalaiset puolestaan toivat Suomeen noidanpolttokulttuurin.

Kronikoitsijat Nestor ja Henrik Lättiläinen tietävät, että suomalaiset
hallitsivat kauppateitä Kaspianmereltä Itämeren maihin jo ensimmäisen
vuosituhannen alkupuoliskolla. Suomalaiset eivät käyneet sotia.
Kauppateitä hallittiin diplomatialla.

Rimbert (k.888), Hampurin-Bremenin arkkipiispa, Pyhän Anskariuksen
elämäkerran kirjoittaja, kertoo 800-luvun puolivälissä
itämerensuomalaisten kaupungeista, maakuntahallinnosta ja aarteista:
"Venäläisille he lähettivät rahaa, kultaa ja muita lahjoja, saadakseen
näistä liittolaisia saksalaisia vastaan."

He olivat taitavia merenkulkijoita ja sodankävijöitä, Germaanien
ryöstöretkiin he vastasivat peloittavilla vastaiskuilla. sanoo
Rimbert. Myöhemmin sellainen vastaisku oli muun muassa Sigtunan
hävitys 1187.

Henrik Lättiläinen kertoo kronikassaan 1200-luvun alussa saksalaisten
sotaretkestä virolaiseen Suontaustan maakuntaan: "Ryöstösaaliinaan he
toivat 4000 lehmää ja härkää. Suur- Karedan kylä Järvmaalla oli siihen
aikaan kaunis, iso ja vahvakansainen, kuten kaikki Virumaan ja
Järvmaan kylät."

Ensimmäinen historian tuntema suomalainen maanpuolustaja,
itsenäisyystaistelija, oli Lalli. Hän tappoi maahan tunkeutuvan
valloittajan päällikön, piispa Henrikin. Hämäläiset maanpuolustajat
puolestaan tappoivat vastahyökkäyksissään Hämeestä Varsinais-Suomeen
Henrikin seuraajan, piispa Rodulfuksen ja ottivat vangiksi tämän
seuraajan piispa Folkinuksen.

Birger Jaarlin ristiretkeläisiä vastaan hämäläiset puolustautuivat
Hakoisten linnanmäellä v. 1239. Kaksi viikkoa yritettyään ruotsalaiset
pääsivät varustukseen veristen taistelujen jälkeen.

Vuonna 1438 alkoi Ylä-Satakunnassa ns. Davidin kapina. Se päättyi
seuraavana vuonna Pirkkalan, Kangasalan, Lempäälän, Kyrön ja
Sastamalan talonpoikien täydelliseen alistamiseen, sanotaan Turun
tuomiokirkon Mustassa kirjassa.

Laaja Nuijasota käytiin 1596-97. Talonpoikien pääjoukon ruotsalaiset
löivät Nokialla ja Pohjanmaalla Santavuoren taistelussa. Hämeen
nuijamiehet houkuteltiin Padasjoen Nyystölän kylässä
sovintoneuvotteluja varten kylän ulkopuolelle. Sitten heidät
tapettiin. Savon nuijamiehet houkuteltiin antautumaan
sovintoneuvotteluja varten Mikkelin pappilassa. Myös heidät tapettiin
kaikki. Tässä sodassa ruotsalaiset teurastivat 3000 talonpoikaa.

Vähitellen ruotsalaisten ylivoima sai voiton. Maanpuolustajat
leimattiin rikollisiksi. Raakamaiset valloittajat, vandaalit, kuten
roomalaiset heitä nimittivät, kirjoittivat historian. Sen mukaan Lalli
oli pahantekijä, joka kärsii ikuisessa kiirastulessa. Suomalaisilla
heimoilla oli kaikkea enemmän kuin naapureilla germaaneilla. Kulttuuri
rikkaampaa, vauraus suurempaa. Heillä oli mitä kadehtia ja hävittää,
mitä himoita ja ryöstää, kaikkea mikä vandaalien vaistoja kiihottaa.
3.5 Tutkimustietoa suomalaisten historiasta

Tutkija Eero Muurimäki 1988:

"Suomalaisten asuma-alueilta löydetyt kivikauden ja pronssikauden
esineet osoittavat, että suomalaisilla on noina aikoina ollut
kehittyneempi kulttuuri kuin germaaneilla Skandinaviassa."

Dosentti Irmeli Vuorela, ylijohtaja Veikko Lappalainen, HS 17.4.93:
"Asutusta Suomessa on ollut ainakin 6000 vuotta eKr., ja se on
jatkunut siitä lähtien yhtämittaisesti." Tutkija Matti Huurre, HS
11.10.93: "Suomussalmella vanhin asuinpaikka on 10.000 vuoden takaa."
HS 21.8.93, Tiede Ympäristö: Maanviljely tuli Eurooppaan lähi-idästä.
Suomalaiset se tavoitti noin 1000 vuotta aikaisemmin kuin germaanit
Skandinaviassa. "Suomeen se levisi Virosta ja itäkaakosta." (Dosentti
Irmeli Vuorela, HS 20.9.93.)

Arkeologit Jarl Fast ja Milton Nunez, HS 17.8.93: "Vantaan
Jokiniemessä maataloutta on harjoitettu ainakin 2500 vuotta eKr."
Kehittynyt elinkeino maanviljely on se tekijä ihmiskunnan historiassa,
jonka mukana muukin kulttuuri on kehittynyt. "Suomen vanhin
asuinpaikka osoittautui rikkaaksi. Lahden Ristolassa asui järven
rannalla muutama kymmenen ihmistä 9300 vuotta sitten." Näin sanotaan
selvityksessä arkeologi Hannu Takalan johtamista tutkimuksista. (HS
14.10.95.)

Hämeenlinnan Varikonniemen tutkijat Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz, Al
19.8.93: "Hämäläisillä oli kehittynyt yhteiskuntamuoto ja yhteinen
puolustusjärjestelmä jo esihistoriallisella kaudella." Arkeologi Jarl
Fast HS 28.6.90: "Löytyneistä piikivi- ja meripihkaesineistä on
päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät kauppaa baltien ja
kauempanakin asuvien heimojen kanssa jo 5000 vuotta sitten."

Filosofian maisteri Leevi Fagerström, HS 10.7.90: "Samanlaisia löytöjä
kuin meillä, on tehty Karjalan alueella, Gotlannissa, Virossa ja
ilmeisesti myös Memelin alueella Saksassa. Kulttuuriyhteydet
Eurooppaan olivat silloin jo olemassa." Helsingin Yliopiston
kulttuuriantropologian professori Matti Sarmela: "Viimeisimmän
tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat olleet tämän alueen alkuasukkaita.
Vaeltamista on liioiteltu. Myöhemmin tänne on tullut germaaneja,
skandinaaveja, virolaisia ja venäläisiä, jotka omaksuivat suomen
kielen."

Maailman vanhin säilynyt solmu on löydetty Antreasta v. 1914. Löytöön
kuului verkon kohoja, painoja ja verkon kudosta, sekä luusta
valmistettu tikari ja nuoli. Esineiden raaka-aineet ja muodot kertovat
yhteyksistä paitsi Suomenlahden eteläpuoleiseen Kunda- kulttuuriin ja
Karjalan alueelle, myös sopeutumisesta paikallisiin oloihin. Solmu
tunnetaan Virosta ja nykyisellään vain suomalaisalueen itäosista. Sen
radiohiilipitoisuus pidentää Suomen tunnetun esihistorian 10000
vuoteen. (HS 6.12.93.)

Nämä nykyisten tutkijoiden selvitykset vahvistavat jo mainitun Eero
Muurimäen tutkimuksen suomalaisten kehittyneestä kulttuurista. Ne
romuttavat täydellisesti sen historiankirjoituksen, jota ruotsalaisen
valloittajamiehittäjän toimesta on kirjoitettu ja meidän päiviimme
saakka opetettu ja jota Benedict Zilliacus ja Rkp yrittävät ylläpitää
vieläkin.

Teoksessa "Suomen varhaishistoria" Oulun yliopiston historian
professori Kyösti Julku esittelee nykytutkimuksen tuloksia, jotka
kumoavat täydellisesti aikaisemman ruotsalaisväritteisen
historiankirjoituksen. (Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys 1992.)

Kaikki arkeologiset löydöt, mitä Suomessa on tehty, koriste- esineet,
vaatteet, keramiikka, käyttöesineet ovat nykyisen tutkimuksen mukaan
kuuluneet suomalaisten omintakeiseen kulttuuriin. Mahdolliset vieraat
vaikutteet niissä ovat peräisin itäisistä kulttuureista. Mitään
Skandinaviaan viittaavaa niissä ei ole. Kun tähän kulttuuriin kuuluva
esine on löydetty jostakin Tanskasta, on aikaisempi historiakirjoitus
leimannut Tanskan tämän esineen alkuperämaaksi. Näin siitä huolimatta,
että samoja esinelöytöjä on Suomessa tehty satoja, ja muualla joku
yksittäinen tapaus.

Kansallismuseon tutkija Matti Huurre: "Arkeologiset kaivaukset ovat
tuoneet esiin käyttöesineitä, koruja ja aseita, jotka kertovat
yhteyksistä eri puolelle Eurooppaa. Etenkin metallikausien erilaiset
soljet, ranne- ja kaulakorut kytkeytyvät manner - Euroopan
esinehistoriaan."

HS 15.1.95: "Pohjoismaiden merkittävin rautakautinen aarrelöytö on ns.
Halikon aarre." Pronssikautisia hautaraunioita, rautakautinen
kalmisto, muinaislinna ja uhrikivi.
3.6 Uusinta tutkimustietoa suomalaisten historiasta

Uusimpia tutkimustuloksia suomalaisten historiasta esitettiin muun
muassa fennougristien maailmankongressissa Jyväskylässä kesällä 1995.
Turun yliopiston fonetiikan professori Kalevi Wiik totesi siellä
alkukotimme ulottuneen Volgan seuduilta Brittein saarille. (HS
13.8.95.) Wiik esitteli uusimman koosteen arkeologian, geologien ja
kielitieteilijöiden tutkimuksista, joissa on tehty eri menetelmin
samoja havaintoja. Niiden mukaan olemme siirtyneet Suomeen noin 9000
vuotta sitten etelästä ja idästä seuraten sulavan mannerjään reunaa.
Koko Skandinavia oli silloin vielä vahvan mannerjään peitossa. Etelä-
Venäjältä Baltiaan ja Tanskan alapuolelle ulottuneella jään reunalla
kalastusta ja suurriistan metsästystä harjoittaneet kansat puhuivat
kantauralilaista kieltä, josta myöhemmin eriytyi suomalais- ugrilainen
kieliryhmä. Vielä 4000 eKr. uralilaista kieltä tai sen tytärkieltä,
suomalais-ugrilaista kantakieltä puhuttiin Suomen lisäksi Pohjois-
Saksassa, Tanskassa, koko Skandinaviassa, Baltiassa sekä Volgan ja
Uralin alueilla.

Professori Pekka Sammallahti: "Suomen ja Viron rannikolla asuneet
indoeurooppalaiset väestöryhmät saivat suomalaisugrilaisia vaikutteita
ja sulautuivat lopuksi kielellisesti kanta - suomalaisiin." 4.1
Gallupit

*Mielipidetutkimuksia pakollisesta ruotsista:*

*1990:* Taloustutkimus Oy; suomalaisista 67 % halusi pakkoruotsin
vapaaehtoiseksi peruskoulussa.

*1991:* Taloustutkimus Oy; suomalaisista 71 % halusi pakkoruotsin
kokonaan pois tai vapaaehtoiseksi peruskoulussa

*1992:* Opetushallitus (M-L Nikki); tutkimus peruskoululaisten,
lukiolaisten, lasten vanhempien ja kouluviranomaisten keskuudessa
osoitti, että keskimäärin 83 % halusi pakkoruotsin muuttamista
vapaaehtoiseksi.

*1995:* Opetushallitus (Alina Salonen); ruotsin kieli on
peruskoululaisten mielestä toiseksi turhin ja kaikkein ikävin
oppiaine.

*1997:* Taloustutkimus Oy; pakkoruotsin haluaa pois 72 %
suomalaisista.

*1999:* Taloustutkimus Oy; 71 %:n mielestä ruotsin kielen tulisi olla
vapaaehtoinen aine.


holl...@hotmail.com

unread,
Jan 29, 2007, 7:34:57 AM1/29/07
to

Luettelo Svenska kulturfondenin rahastoista

Tiedot ovat vuodelta 1998. Ne on kopioitu kirjasta k?sin, joten
virheit? saattaa olla. L?hdekirjassa oli jokaisesta rahastosta
lisätietoja, joita ei ole kopioitu t?h?n.

Rekisterinumero


Rahaston nimi


Merkintöjä


Kirjanpitoarvo 1.1.1998


Kirjanpitoarvon ajantasaistus (Summa vuoden 2003 euroina. Käytetty
kerroin 0,18484. Parempaa en löytänyt.)

18


Svenska folkpartiets kulturfond


2 709 670 mk


500 855 ?

20


Carl Edvard Pehrmans donationsfond


6 616 270 mk


1 222 951 ?

24


Emy Procopés kulturfond


276 900 mk


51 182 ?

26


Evelina Högdahls testamentsfond


59 560 mk


11 009 ?

36


Karl Södermans testamentsfond


683 530 mk


126 344 ?

37


Ida Carlings testamentsfond


38 260 mk


7 072 ?

39


J. A. Strengs testamentsfond


17 020 mk


3 146 ?

41


Natalie Tavastsjernas testamentsfond


127 490 mk


23 565 ?

42


Hedvig Maria Nordlings testamentsfond


398 940 mk


73 740 ?

43


Ivar och Aina Friemans fond


1 163 990 mk


215 152 ?

45


Eliza Waenerbergs testamentsfond


18 870 mk


3 488 ?

46


Ernst Gustaf Wigrens testamentsfond


4 990 mk


922 ?

48


Svenska Bildningens Vänners i Brahestad donationsfond


143 240 mk


26 476 ?

49


Mathilda Lindroos' testamensfond


191 270 mk


35 354 ?

51


Mathilda Turdéns kulturfond


34 050 mk


6 294 ?

53


Kuopio Svenska Samskolas Byggnadsaktiebolags fond


19 130 mk


3 536 ?

54


Johan och Mathilda Haeggströms fond för understödande av högre,
privata, svenska läroverk i Österbotten


172 240 mk


31 837 ?

55


Syskonen Hugo och Hulda Jungs donationsfond


38 260 mk


7 072 ?

56


Felix Randelins testamentsfond


127 490 mk


23 565 ?

57


B J Schieldts fond


63 750 mk


11 784 ?

60


Mimmi och Gustaf Söderströms minne


127 490 mk


23 565 ?

62


Mathilda Thölgrens testamentsfond


419 210 mk


77 487 ?

63


E O K Tujulins testamentsfond


102 010 mk


18 856 ?

65


Alexandra Åhmans kulturfond


194 540 mk


35 959 ?

66


Wilhelm Nyholms testamentsfond


382 510 mk


70 703 ?

72


Carl Julius Nesselbladts donationsfond


510 030 mk


94 274 ?

73


Kristian Fredrik och Olivia Forsius' testamentsfond


42 090 mk


7 780 ?

76


Friherre Hjalmar von Troils donationsfond


168 310 mk


31 110 ?

77


Bertha Thunebergs donationsfond


36 570 mk


6 760 ?

78


Malvina Weckmans testamentsfond


2 370 mk


438 ?

79


Vasili Smirnoffs donationsfond


Jfr fond nr 80


61 180 mk


11 309 ?

80


Farmaceuten Vasili Smirnoffs testamentsfond


Jfr fond nr 79


186 860 mk


34 539 ?

81


Karl Adam Bergmans testamentsfond


16 830 mk


3 111 ?

82


B A Henricssons donationsfond


635 190 mk


117 409 ?

83


Alarik Hertells fond


Jfr fond nr 84


634 670 mk


117 312 ?

84


Sofia och Jacob Finniläs fond


Jfr fond nr 83


634 760 mk


117 329 ?

85


Herman Grotenfelts testamentsfond


26 100 mk


4 824 ?

86


E Galindos donationsfond


522 290 mk


96 540 ?

88


Alex. Tillanders donationsfond


Jfr fond nr 487


544 240 mk


100 597 ?

89


Oswald Wasastjernas testamentsfond


600 850 mk


111 061 ?

91


Rudolf Finniläs donationsfond


104 470 mk


19 310 ?

92


C A och Clara E Fontells testamentsfond


11 830 mk


2 187 ?

95


Seth Sohlbergs kulturfond


7 338 780 mk


1 356 500 ?

97


Karl W Råberghs testamentsfond


28 570 mk


5 281 ?

100


Adolf Ramsays testamentsfond


88 940 mk


16 440 ?

101


Elin Sahlsteins testamentsfond


58 880 mk


10 883 ?

102


Betty Roths testamentsfond


222 200 mk


41 071 ?

107


Guvernörskan Lilly Björnbergs minne


Jfr fond nr 139


510 770 mk


94 411 ?

109


Oscar August Ströms testamentsfond


30 670 mk


5 669 ?

110


Josefina Viktoria och Lonny Lojanders fond


23 670 mk


4 375 ?

112


Karl Edvard Jonssons donationsfond


118 280 mk


21 863 ?

118


Wilhelm och Ida Juslins donationsfond


111 090 mk


20 534 ?

121


Alfons och Anna Nymalms fond


63 840 mk


11 800 ?

132


Olivia Jaeckells testamentsfond


154 760 mk


28 606 ?

137


J J Fogelbergs testamentsfond


3 180 mk


588 ?

138


K A och Emilia Palmroos' testamentsfond


68 640 mk


12 687 ?

139


Ricardo Björnbergs fond


Jfr fond nr 107


31 370 mk


5 798 ?

140 & 256


Anna och Sophie Snellmans fond för den kvinnliga slöjdens och den
husliga ekonomins befrämjande i Finlands svenska landsdelar


309 390 mk


57 188 ?

145


Emanuel Johanssons testamentsfond


73 280 mk


13 545 ?

146


Carl Axel Ehrnrooths fond


146 590 mk


27 096 ?

149


Elin och R Weckmans donationsfond


27 850 mk


5 148 ?

150


Rosina Lindbergs testamentsfond


140 660 mk


26 000 ?

153


Hanna Holms testamentsfond


112 610 mk


20 815 ?

154


Aina Willhelms testamentsfond


13 710 mk


2 534 ?

155


Hugo Helenius' donationsfond


314 190 mk


58 075 ?

158


Otto Saxéns fond


33 060 mk


6 111 ?

163


Anna och Bernhard Björkmans testamentsfond


381 900 mk


70 590 ?

165


Hugo Lindfonrs' testamentsfond


137 280 mk


25 375 ?

166


Carl Oskar Lindgrens donationsfond


4 380 mk


810 ?

167


Axel Lilles minnesfond


Jfr fond nr 615


760 030 mk


140 484 ?

168


Lonny Nymanders testamentsfond


142 280 mk


26 299 ?

169


Elsa Wallenius' testamentsfond


13 030 mk


2 408 ?

170


Sofia Törnroos' testamentsfond


12 550 mk


2 320 ?

172


Otto Haartmans testamentsfond


39 590 mk


7 318 ?

173


Sigrid Bloms testamentsfond


142 280 mk


26 299 ?

175


Gustaf Flor. Granholms testamentsfond


4 770 mk


882 ?

176


Charlotte Askolins testamentsfond


39 390 mk


7 281 ?

179


Berha och Oskar Lundgrens donationsfond


18 890 mk


3 492 ?

181


Sidonia Stålströms kulturfond


16 800 mk


3 105 ?

185


Maria Ahllöfs testamentsfond


163 450 mk


30 212 ?

186


Karl Sevóns donationsfond


15 760 mk


2 913 ?

191


Emilia Wulismas testamentsfond


39 910 mk


7 377 ?

192


Fröknarna Boman-Kokkonens testamentsfond


6 940 mk


1 283 ?

193


Hilda Erikssons testamentsfond


307 120 mk


56 768 ?

194


Olga Stålströms testamentsfond


742 990 mk


137 334 ?

195


Abraham och Edla Stoors testamentsfond


16 110 mk


2 978 ?

197


Bernhard och Mary Hahls testamentsfond


16 150 mk


2 985 ?

198


Adèle Stjernvalls testamentsfond


15 950 mk


2 948 ?

201


Ina Reuters fond


1 590 mk


294 ?

203


B A E vond Schantz' testamentsfond


3 205 990 mk


592 595 ?

205


Alfred Hedmans fond


102 010 mk


18 856 ?

206


Bankdirektör Carl Nymans fond


7 908 mk


1 462 ?

207


Bror Ragnar Schildts stipendiefond


15 950 mk


2 948 ?

210


K F Winters testamentsfond


77 980 mk


14 414 ?

211


Anna och Miliam Malmqvists fond


734 990 mk


135 856 ?

213


Emilia och Erland Paldanis fond


301 770 mk


55 779 ?

214


Helena Lundqvists testamentsfond


754 770 mk


139 512 ?

215


K E och Alfhild Lindéns testamentsfond


15 600 mk


2 884 ?

218


Elis Lagus' fond


753 370 mk


139 253 ?

219


Familjen Ekmans minne


687 120 mk


127 007 ?

222


Ernst Adolf Solins testamentsfond


3 270 mk


604 ?

223


Lizzie Wahlbergs testamentsfond


307 250 mk


56 792 ?

224


Alexandra Sandells testamentsfond


488 760 mk


90 342 ?

226


Carl Gustaf Avellans stiftelse


76 120 mk


14 070 ?

227


Th. Studes testamentsfond


40 820 mk


7 545 ?

228.1


Carl Ferdinand och Maria von Wahlbergs minnesfond


7 187 500 mk


1 328 538 ?

228.2


Carl Ferdinand och Maria von Wahlbergs minnesfond


34 600 mk


6 395 ?

228.3


Carl Ferdinand och Maria von Wahlbergs minnesfond


2 396 310 mk


442 934 ?

228.4


Carl Ferdinand och Maria von Wahlbergs minnesfond


4 791 190 mk


885 604 ?

239


Hevilla Thiléns testamentsfond


26 620 mk


4 920 ?

240


Fernanda och Gustaf Holmströms donationsfond


439 540 mk


81 245 ?

244


Svenska Teaterfonden


838 490 mk


154 986 ?

245


Daniel Johannes Wadéns testamentsfond


Jfr fond nr 583


0 ?

246.0


Elin och Karl Pentzins kulturfond I


4 141 710 mk


765 554 ?

246.1


Elin och Karl Pentzins kulturfond II


29 958 330 mk


5 537 498 ?

248


Jyväskylä Svenska Samskolas fond


8 850 mk


1 636 ?

250


Theodor och Augusta Järnefelts fond


560 290 mk


103 564 ?

251


A W Stenbergs testamentsfond


208 680 mk


38 572 ?

252


Malvina och Christian Bloms samt Ika och Otto Alfred Färdigs
testamentsfond


202 250 mk


37 384 ?

253


Ferdinand och Olga von Christiersons testamentsfond


8 850 mk


1 636 ?

254


Svenska Teaterfonden i Finland


243 380 mk


44 986 ?

255


Bröderna Oskar, Karl, Herman, Artur och Hjalmar Waselius' fond


188 670 mk


34 874 ?

257


Professor K R Wahlfors' fond


176 740 mk


32 669 ?

258


Frans Oskar Bergmans testamentsfond


522 640 mk


96 605 ?

259


Gustav Adolf Lundenius' testamentsfond


2 617 720 mk


483 859 ?

260


Rosa Leverths fond


42 700 mk


7 893 ?

262


Anna Wilhelmina Bäckströms testamentsfond


8 920 mk


1 649 ?

263


Fanny och John Fellmans testamentsfond


124 480 mk


23 009 ?

264.1


J G Bergboms stipendiefond


Jfr fond nr 264.2


229 720 mk


42 461 ?

264.2


Helene Bergboms testamentsfond


Jfr fond nr 264.1


177 650 mk


32 837 ?

265


Adi Eklunds minnesfond


216 750 mk


40 064 ?

266


Ida Schybergsons testamentsfond


53 630 mk


9 913 ?

267


Viktor och Aina Lindmans fond


658 840 mk


121 780 ?

269


Ada Thiléns fond


130 250 mk


24 075 ?

270


Bergsrådet A E Alfthans testamentsfond


89 170 mk


16 482 ?

271


Evelina och A W Spjuts kulturfond


206 670 mk


38 201 ?

274


K Aug Forsbäcks fond


441 550 mk


81 616 ?

275


Sanna Kettulas testamentsfond


56 640 mk


10 469 ?

276


Gustaf Adolf och Emma Walléns fond


123 340 mk


22 798 ?

277


G Zittings testamentsfond


177 650 mk


32 837 ?

279


F J Skipparis testamentsfond


876 740 mk


162 057 ?

281


Fanny Wredes testamentsfond


18 580 mk


3 434 ?

282


Blonda Rays testamentsfond


46 880 mk


8 665 ?

286


Ingrid Wasastjernas musikfond


267 850 mk


49 509 ?

292


Alexander och Anna Mathilda Charpentiers testamentsfond


274 180 mk


50 679 ?

295


Willebrandska fonden


1 745 020 mk


322 549 ?

300


Sigurd Ehrstedts testamentsfond


1 425 890 mk


263 562 ?

301


Emelie Sophie Dunckers testamentsfond


65 950 mk


12 190 ?

303


Hilma Hellströms minne


2 690 mk


497 ?

304


Ernst Mathias Calonius' fond


25 610 mk


4 734 ?

305


Agnes Lundells trädgårdsfond


144 870 mk


26 778 ?

306


Anni Liebenams testamentsfond


30 770 mk


5 688 ?

307


Otto Lauréns kulturfond


87 610 mk


16 194 ?

309


Yrkesfotografernas Förbunds fond


8 530 mk


1 577 ?

310


Olfrida Wulffs minne


80 150 mk


14 815 ?

311


Svenska folkpartiets lokalstyrelses i Kuopio fond


18 740 mk


3 464 ?

313


Anna och Edvard Blombergs fond


852 980 mk


157 665 ?

314


Johan Herman och Kristina Petterssons donationsfond


182 520 mk


33 737 ?

318


Fonden 17 mars 1937 (Eugen Pikoffs fond)


66 960 mk


12 377 ?

319


Systrarna Elin och Hedvig Palmros' fond


257 610 mk


47 617 ?

320


Fanny Jordbergs fond


121 530 mk


22 464 ?

323


Victor och Anna Eks fond


307 670 mk


56 870 ?

324


Arthur och Aina Alléns fond


12 780 mk


2 362 ?

326


Gerda Ehrstedts fond för medicinestuderande


737 990 mk


136 410 ?

327


Emil Petterssons fond


158 910 mk


29 373 ?

328


Makarna Böckermans fond


1 018 340 mk


188 230 ?

329


Ilta Stenius' fond


73 930 mk


13 665 ?

330


Öfverläkaren P W Granbergs fond


1 402 530 mk


259 244 ?

331


Gustaf Adolf Erikssons fond


7 680 mk


1 420 ?

332


Mary och Karl Lindbergs understödsfond


1 552 720 mk


287 005 ?

333


Mårten och Sofia Ekblads invalidfond


72 530 mk


13 406 ?

334


J W Cadenius' fond


147 170 mk


27 203 ?

335


Norra Barnhemmets I Kristinestad fond


570 080 mk


105 374 ?

338


Signe och Fredrik Lundenius' fond


3 170 740 mk


586 080 ?

339


Maria Mellbergs fond


159 560 mk


29 493 ?

342


Harald och Jenny Neovius minnesfond


1 408 340 mk


260 318 ?

343


Anna Maria Nymans fond


217 340 mk


40 173 ?

344


Ida och Georg Weckmans fond


1 006 510 mk


186 043 ?

312&345


Ebba och Frans Backmans minnesfond


7 872 540 mk


1 455 160 ?

312&345.2


Ebba och Frans Backmans minnesfond


7 872 540 mk


1 455 160 ?

346


Emmy Pesonens fond


17 900 mk


3 309 ?

347


Robert Montins kulturfond


256 730 mk


47 454 ?

348


T R Hedengrens fond


0 ?

350


Elin Frosterus' fond


314 670 mk


58 164 ?

352


Olivia och Frans Alexander Lagerbohms fond


50 710 mk


9 373 ?

353


Hildur von Julins fond


18 120 mk


3 349 ?

354


Jägarkapten Severin Ekblads fond


Jfr fond nr 333


72 530 mk


13 406 ?

355


Aline och Fritz Geitlins fond


3 432 740 mk


634 508 ?

359


Henrik Eric Åkermans fond


1 331 680 mk


246 148 ?

361


Maria Grönfeldts donationsfond


121 880 mk


22 528 ?

362


A E Frosterus' fond


28 760 mk


5 316 ?

365


Johan Albert Roths fond


67 990 mk


12 567 ?

366


Clara Mathilda Londéns fond


32 590 mk


6 024 ?

367


Jenny och Fritiof Gyllings fond


250 480 mk


46 299 ?

368


Karl Wigelius' fond


625 620 mk


115 640 ?

371


Bernhard Castréns fond


33 070 mk


6 113 ?

372


Oskar Johanssons fond


51 880 mk


9 589 ?

374


A O Methers donationsfond


394 470 mk


72 914 ?

375


Huldine Högströms fond


400 700 mk


74 065 ?

376


Svenska Samskolans i Tavastehus minnesfond


126 870 mk


23 451 ?

377


Lennart Grönholms minnesfond


3 080 mk


569 ?

378


Nina Tallbergs fond


21 140 mk


3 908 ?

379


Alma Nordbergs fond


4 020 mk


743 ?

380


Elisabet Gyllings fond


94 910 mk


17 543 ?

381


Helmi och Verner Wulffs testamentsfond


134 950 mk


24 944 ?

383


Lida och Agnes Zilliacus' fond


120 810 mk


22 331 ?

386


Viborgs Svenska Småskolas stipendiefond


Jfr fond nr 387


550 mk


102 ?

387


Rektor G. Wald. Wahlroos' prydnadsfond


Jfr fond nr 386


710 mk


131 ?

396


Svenska Tysklandsvänners i Finland fond


4 050 mk


749 ?

397


Helsingfors Jägarbrigads fond


6 000 mk


1 109 ?

398


Mathilda och Anders Lindqvists fond


46 560 mk


8 606 ?

399


Ida Pomelins fond


51 360 mk


9 493 ?

401


Svensk Samhörighets fond


20 330 mk


3 758 ?

403


Artur Lindroths fond


406 750 mk


75 184 ?

404


Emil Fabritius fond


1 260 760 mk


233 039 ?

406


Cely Mechelins fond


3 981 630 mk


735 964 ?

410


Oskar Less' fond


73 770 mk


13 636 ?

412


Eric Åkessons fond


50 290 mk


9 296 ?

414


Skräddarmästare Fredrik och Wilhelmina Staudingers minnesfond


41 280 mk


7 630 ?

415


Elsa Fohlströms fond


29 470 mk


5 447 ?

416


A W Willbergs fond


2 040 mk


377 ?

417


Uno och Irene Hougbergs fond


166 430 mk


30 763 ?

422


Karin Forsmans fond


94 290 mk


17 429 ?

423


Arvid Ekeboms fond


Jfr fond nr 380


0 ?

425


Alix och Ernst von Borns fond I


(historiskt icke uppvärerat värde) Jfr rond nr 539


2 936 970 mk


542 870 ?

426


Östra Nylands Lantmannaskolas fond


633 820 mk


117 155 ?

427


Lise och Thelma Standertskjölds fond


13 162 942 mk


2 433 038 ?

431


Uno och Emmy Erikssons fond


301 450 mk


55 720 ?

433


S. Salovius' fond


4 220 mk


780 ?

436


Anni Jürgens' fond


45 690 mk


8 445 ?

437


Frans Henriksons testamentsfond


8 142 890 mk


1 505 132 ?

438


Axel Lindströms fond


415 320 mk


76 768 ?

439


Sofia och Reguel Lundqvists testamentsfond


642 390 mk


118 739 ?

441


Vasa läns Understödsfond


83 460 mk


15 427 ?

442


John Österholms minnesfond


121 880 mk


22 528 ?

443


Signe Mattssons testamentsfond


120 940 mk


22 355 ?

444


Catherine och Paul Bomans fond


1 111 820 mk


205 509 ?

447.1


Tor Gabriel Wickströms fond


88 390 mk


16 338 ?

447.2


Tor Gabriel Wickströms fond


6 810 mk


1 259 ?

448


Ruth och Sigurd Nielsens fond


1 420 330 mk


262 534 ?

449


Anonym fond


298 400 mk


55 156 ?

450


Igor och Astrid Åkerbloms fond


1 159 370 mk


214 298 ?

451


Mikael Höckerts donationsfond


79 080 mk


14 617 ?

452


Karl Eriksons fond


269 600 mk


49 833 ?

453


Thea och Valde Nordlunds fond


1 134 780 mk


209 753 ?

454


Alina Wenelius' fond


161 110 mk


29 780 ?

455


Syskonen Viola och Oscar Furuhjelms fond


16 470 mk


3 044 ?

456


Fanny och Elvira Boijes fond


489 250 mk


90 433 ?

458


Gustaf Lindqvists fond


298 590 mk


55 191 ?

460


Ebba Kåhlmans fond


51 780 mk


9 571 ?

461


Eugen Schaumans minnesfond


603 440 mk


111 540 ?

463


Thyra S Hanemanns fond


365 090 mk


67 483 ?

464


Gunnar Marklunds fond


189 940 mk


35 109 ?

465


Anna-Marie och Jarl Petterssons fond


108 050 mk


19 972 ?

467


Anna och Axel Svenlins fond


131 500 mk


24 306 ?

470


Gerda Qvists fond


0 mk


0 ?

471


John Morelius' fond


1 745 850 mk


322 703 ?

472


Rosa Elisabeth Hemnells fond


370 800 mk


68 539 ?

473


Hille och Francisque Cadiers fond


475 210 mk


87 838 ?

475


Engblomska stipendiemedlen


295 020 mk


54 531 ?

477


Olga Petterssons fond


67 600 mk


12 495 ?

478


Toini och Georg Wigströms fond


498 360 mk


92 117 ?

479


Sigrid och Gunnar Söderströms minnesfond


2 284 330 mk


422 236 ?

480


Mabel Rosqvists fond


837 930 mk


154 883 ?

481


Gerda och Anna Åbergs minnesfond


673 740 mk


124 534 ?

482


Emmy och Rudolf Alfthans stipendiefond


908 160 mk


167 864 ?

483


Ragna och Axel Sallméns fond


12 940 mk


2 392 ?

484


Ester Mannelins fond


418 560 mk


77 367 ?

486


Hjördis och Oskar Portins stipendiefond


56 375 mk


10 420 ?

487


Edith och Alexander Tillanders fond


Jfr fond nr 88


14 590 mk


2 697 ?

488


Gurli och Eskil Strömsténs fond


1 695 060 mk


313 315 ?

490


Kurt Hägerstedts minnesfond


21 530 mk


3 980 ?

492


Greta Krooks fond


154 370 mk


28 534 ?

493


Ester Mobergs fond


636 680 mk


117 684 ?

494


Carl Cedercreutz' stipendiefond


18 143 560 mk


3 353 656 ?

495


Martin Weckströms fond


15 950 mk


2 948 ?

497


Elsa Lönnqvists fond


272 940 mk


50 450 ?

498


Saskia Stenius' minnesfond


2 408 200 mk


445 132 ?

499


Svenska Österbottens kulturfond


Fonder inom Svenska Österbottens kulturfond: ...


4 970 803 mk


918 803 ?

500.0


Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder


614 130 mk


113 516 ?

500.1


Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder


62 120 mk


11 482 ?

500.2


Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder


1 131 480 mk


209 143 ?

500.3


Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder


14 390 mk


2 660 ?

500.4


Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder


263 670 mk


48 737 ?

500.5


Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder


68 930 mk


12 741 ?

502


Birger och Hjördis Lingonblads stipendiefond


666 220 mk


123 144 ?

503


Käthe och Olof Rundbergs fond


1 760 450 mk


325 402 ?

504


Ulla Wegelius' stipendiefond


40 760 mk


7 534 ?

505


Billnäs ungdomsförenings fond


5 410 mk


1 000 ?

506


Walborg Cederbergs testamentsfond


270 870 mk


50 068 ?

508


Svenska Aftonläröverkts i Helsingfors stipendiefonder


Jfr fond nr 509


76 570 mk


14 153 ?

509


Svenska Aftonläröverkts i Helsingfors skolhistorikfond


Jfr fond nr 508


18 020 mk


3 331 ?

510


Maria Amalia Renfors' minnesfond


421 160 mk


77 847 ?

511


Regina Weckström-Lundqvist och Nils Lundqvists fond


1 215 680 mk


224 706 ?

511.1


Regina Weckström-Lundqvist och Nils Lundqvists fond


1 215 680 mk


224 706 ?

512


Ingrid Maria Roos' fond


57 620 mk


10 650 ?

514


Elsa Bonsdorffs och Runa Melanders fond


1 164 420 mk


215 231 ?

515


Nykarleby stads donationsfond


7 710 mk


1 425 ?

516


Birgit Töttermans fond


954 640 mk


176 456 ?

520


Munksnäsfonden


238 330 mk


44 053 ?

521


Teresia Lönnströms fond


155 280 mk


28 702 ?

522


Ethel Rikbergs testamentsfond


423 630 mk


78 304 ?

524


Henrik Nysténs fond


2 572 790 mk


475 555 ?

525


Siiri Timgrens fond


949 480 mk


175 502 ?

526


Fredrika-hemmets fond


2 343 770 mk


433 222 ?

528


Hilma och Hjalmar Dahlbergs fond


302 170 mk


55 853 ?

529


Ömsesidiga försäkringsbolaget Kalevas donationsfond


162 120 mk


29 966 ?

532


Elli Maria och Anna Sofia Ruuths fond


2 383 200 mk


440 511 ?

533


Kristinestads Kulturfond


1 247 060 mk


230 507 ?

534


Östra Svenska Läroverkets stipendiefonder


I fonden ingår även fond nr 556 (se denna). Jfr fond nr 535


600 700 mk


111 033 ?

535


Eirik Hornborgs minnesfond


Jfr fond nr 534


6 524 670 mk


1 206 020 ?

538


Gängets fond


1 438 150 mk


265 828 ?

539


Alix och Ernst von Borns fond II


Jfr fond nr 425


1 845 920 mk


341 200 ?

540


Finlands Svenska Läroverksförenings fond


18 230 mk


3 370 ?

541


Nya Svenska Samskolans stipendiefonder


Jfr fond nr 542


979 540 mk


181 058 ?

542


Ane Gyllenbergs Kamratskapsfond vid Nya Svenska Samskolan


Jfr fond nr 541


373 440 mk


69 027 ?

543


Elis J. Westergårds stipendie fond


21 900 mk


4 048 ?

544


Ekenäs seminariums fonder


7 200 mk


1 331 ?

545


Åke Törnwalls testamentsfond


336 920 mk


62 276 ?

546


Helena Häyrinens fond


213 970 mk


39 550 ?

547


Anna och Thyra Sjöbergs Minnesfond


385 990 mk


71 346 ?

548


Sylvia och Kurt Aschans fond


417 430 mk


77 158 ?

549


Dipl.Ing. Sigurd Randelins minnesfond


Jfr fond nr 550


572 560 mk


105 832 ?

550


Randelinska minnesfonden


Jfr fond nr 549


0 ?

551


Verna Aspelins testamentsfond


155 570 mk


28 756 ?

552


Elisabeth och Emil Mellenius' stipendiemedel


618 160 mk


114 261 ?

554


Studeranden Ralf Ingmans minnesfond


18 370 mk


3 396 ?

555


Familjen Mikael Toppelius fond


662 110 mk


122 384 ?

556


Östra Svenska Läroverkets stipendiefonder


Fonden ingår i fond nr 534


0 ?

557


Valter Janssons fond


65 110 mk


12 035 ?

558


Karl Johan och Herta Näsmans fond


2 637 080 mk


487 438 ?

561


Strömborgska läroverkets garantiförening


55 300 mk


10 222 ?

562


Doktor Otto Westerlunds fond


221 080 mk


40 864 ?

563


En jurisdoktors understödsfond


1 575 000 mk


291 123 ?

565


Kanslirådet Kaj Snellmans fond


158 450 mk


29 288 ?

566.0


Georg Helenius' minne


Jfr fond nr 567


367 490 mk


67 927 ?

566.1


Georg Helenius' minne


Jfr fond nr 567


631 110 mk


116 654 ?

567


Merthild Helenius' stipendiemedel


Jfr fond nr 566


0 ?

568


Tammerforsfonden


1 613 830 mk


298 300 ?

569


Margaretha och Gunnar Kihlmans fond


4 148 340 mk


766 779 ?

570


Lydia, Otto och Greta Axelins fond


519 940 mk


96 106 ?

571


R. E. och Olga Winters fond


61 500 mk


11 368 ?

572


Dolores Cronwalls fond


1 273 150 mk


235 329 ?

573


Överingenjör Harald Backmans fond


1 316 200 mk


243 286 ?

574


Ulla Hausens fond


56 580 mk


10 458 ?

575


Rigmor Palmroths fond


870 930 mk


160 983 ?

576


K. E. och Elin Åbergs fond


81 130 mk


14 996 ?

577


Björn Forsbloms fond


1 939 960 mk


358 582 ?

578


Karl Hjalmar och Karin Helena Winbergs nyländska skärgårdsfond


907 260 mk


167 698 ?

579


Erik Bergmans fond


Jfr fond nr 626


0 ?

580


Marcus och Eva Collins minnesfond


782 840 mk


144 700 ?

582


Dagny och Sergei Zolins stipendiefond


0 ?

583


Dan. Joh. Wadéns livräntefond


Jfr fond nr 245


0 ?

584


Ethel Tybecks fond


1 401 220 mk


259 002 ?

585


Majlis Tulanders fond


474 820 mk


87 766 ?

586


Ingrid Hasselblatts fond


124 100 mk


22 939 ?

587


Nylands svenska kulturfond


178 090 mk


32 918 ?

588


Republikens president Mauno Koivistos fond


259 140 mk


47 899 ?

589


Åbolands kulturfond


63 379 mk


11 715 ?

590


Sigurd Sids stipendiefond


13 040 mk


2 410 ?

591


Judit och Carl Björkmans fond


4 202 060 mk


776 709 ?

592


Bertil Lindholms fond


2 037 200 mk


376 556 ?

593


Aero-fonden


254 708 mk


47 080 ?

597


Rektor J. M. Granits fond


19 510 mk


3 606 ?

598


Dora von Wendts fond


277 040 mk


51 208 ?

600


Arvid Reins fond


673 700 mk


124 527 ?

601


Anita och Nils Meinanders fond för medicinsk journalistik


161 290 mk


29 813 ?

602


Rose-Maj och Levi Ulfvens fond


181 650 mk


33 576 ?

603


Gunhild och Eugen Bymans minnesfond


Lähteessä merkintä: "524.77"


52 477 mk


9 700 ?

604


Fredrika Runebergs stipendiefond


175 901 mk


32 514 ?

606


Märta och Yngve Bäcks stipendiefond


2 486 459 mk


459 597 ?

607


Gunnar och Alli Strömbergs fond


71 480 mk


13 212 ?

608


Systrarna Dagny och Ruth Nybergs testamentsfond


1 283 605 mk


237 262 ?

609


UF-rörelsens jubileumsfond


68 160 mk


12 599 ?

610


Erik Niiranens minnesfond


61 710 mk


11 406 ?

611


Gustaf Edvard Holmqvists fond


227 340 mk


42 022 ?

612


Torsten Nordströms fond


3 752 620 mk


693 634 ?

613


Dalia Nordströms minnesfond


1 034 020 mk


191 128 ?

614


Gunhild Borgs fond


248 480 mk


45 929 ?

615


Aina och Axel Lilles fond


Jfr fond nr 167


331 540 mk


61 282 ?

616


Svenska Konkordiaförbundets fond i Svenska kulturfonden


2 225 250 mk


411 315 ?

617


Codex jubileumsfond


253 065 mk


46 777 ?

618


Sune Orells fond


22 640 mk


4 185 ?

619


Minister Kristian Gestrins skärgårdsfond


535 960 mk


99 067 ?

620


Stensböle Minnen


3 673 744 mk


679 055 ?

622


Henry Gillbergs fond


1 020 590 mk


188 646 ?

623


Vivi-Ann och Ole Norrbacks fond


72 735 mk


13 444 ?

624


Tora Lindebergs fond


803 232 mk


148 469 ?

625


Sissel och Pär Stenbäcks fond


128 701 mk


23 789 ?

626


Erik Bergmans fond


Jfr fond nr 579


215 312 mk


39 798 ?

628


Fonden för finlandssvenskt hembygdsarbete


26 588 mk


4 915 ?

629


Karin, Rudolf och Ole Östermans fond


691 440 mk


127 806 ?

630


Gustav Björkstrands fond


39 756 mk


7 348 ?

631


Maj Björklunds fond


410 180 mk


75 818 ?

632


Jan-Magnus Janssons fond


73 875 mk


13 655 ?

633


Astrid Dahls fond


79 050 mk


14 612 ?

634


Carl-Gustav Roos fond


766 700 mk


141 717 ?

635


Georg Allan och Johanna Hildéns fond


27 100 mk


5 009 ?

636


Finlandssvensk hyllnings- och minnesfond


70 671 mk


13 063 ?

637


Meta och Ole Torvalds fond


47 695 mk


8 816 ?

638


Erna Tauros fond


96 045 mk


17 753 ?

639


Georg Lindgrens fond


432 710 mk


79 982 ?

640


Svenska skolans för hörselskadade fonder


63 220 mk


11 686 ?

641


Ida Holms fond


196 990 mk


36 412 ?

642


Arvid och Greta Olins fond


14 244 360 mk


2 632 928 ?

644


Lydia E. Erikssons fond


179 200 mk


33 123 ?

645


Pro Cultura Esbo


95 410 mk


17 636 ?

646


Karin och Edmund Westmans stipendiefond


Jfr fond nr 647


30 550 mk


5 647 ?

647


Makarna Karin och Edmund Westmans fond


Jfr fond nr 646


1 802 070 mk


333 095 ?

648


Daly Selanders fond


207 970 mk


38 441 ?

651


Anita Clawers fond


1 679 070 mk


310 359 ?

652


Thea och Oskar Slottes minnesfond


275 160 mk


50 861 ?

653


Birgit och Inger Salovius fond


8 612 490 mk


1 591 933 ?

654


Ingvar Linds fond


353 950 mk


65 424 ?

655


Fonden till PONs minne


7 770 mk


1 436 ?

656


Marthaförbundets fond inom Svenska kulturfonden


220 mk


41 ?

657


Otto Anderssons fond


14 380 mk


2 658 ?

660


Ulla Cronstedts minnesfond


75 750 mk


14 002 ?

662


Eeva och Martti Ahtisaaris fond


48 900 mk


9 039 ?
Yhteens?:

331 984 006 mk


61 363 924 ?

L?hde: Lindholm, Magnus (1999). Individen, språket, kulturen : idéerna
och pengarna bakom Svenska kulturfonden 1908-1998. Helsinki: Nord
print

Helsingin Sanomien NYT-viikkoliite 5/2005
Vapaustaistelija

Pohjalainen oikeustieteen opiskelija Ida Asplund haluaa
suomenruotsalaisten kansalle itsehallinnon.

Mutta ei Ida Asplundkaan tunne suomenkielisiä. Hän on elänyt koko
elämänsä pelkästään ruotsinkielisessä ympäristössä.
Asplundin mielestä on ärsyttävää ja väärin, että suomalaiset pyrkivät
omimaan suomenruotsalaisen kansan kulttuuria itselleen. Esimerkiksi
käy Tove Jansson.

"Tove Jansson on suomenruotsalainen eikä suomalainen. Sen sanominen ei
tarkoita, että tekee jonkun vääryyden jotain toista kohtaan, se
tarkoittaa vain, että tämä henkilö on suomenruotsalainen eikä
suomalainen, piste!" Tove Jansson ei siis ollut yhtään suomalainen?

"Ei, miksi olisi ollut?" Asplund kiihtyy. "On ihan sama, jos minä
julkaisisin kirjan ja sitten joku tulisi sanomaan, että minä olen
suomalainen. En ole! En ole!" "Suomenkielisillä ei ole ehkä niin
komeaa historiaa eikä niin kuuluisia kansalaisia kuin kenties
toivottaisiin. Mitä he siis tekevät? Esittelevät suomenruotsalaiset
henkilöt suomenkielisinä."
Asplundin mielestä Suomen valtiolla ei ole oikeutta hyväksikäyttää
suomenruotsalaista kulttuuria kuten omaansa. "On hyvin raskas rikos
kansanryhmää kohtaan sanoa, että teidän kulttuurinne ei ole teidän",
Asplund sanoo.

Ja tiedoksi: Runeberg ei ole suomalainen vaan suomenruotsalainen
kansalliskirjailija. "Runeberg itse määritteli itsensä
ruotsinkieliseksi suomalaiseksi, mutta se johtui siitä, että hän oli
aikansa lapsi. Hän kirjoitti Maamme ja kaiken muunkin ruotsiksi, hän
vaikutti ruotsin kielellä. Modernin määritelmän mukaan hän on
suomenruotsalainen."
Opettajan rooli kielivapauskeskustelussa

"Koulussa ruotsinopiskelua kohtaan ilmenevä negatiivinen henki ja
pakkoruotsipuheet eivät ole aina niinkään oppilaalta lähtöisin. Sitä
laittavat liikkeelle ja pitävät yllä kollegat, niin perusopetuksen
kuin ammatillisen koulutuksen puolella."

"Ei, no opettajissahan, enemmän opettajakunnassa mulla on semmosia
työkavereita, jotka heittää siitä, että 'ai ai ai että heiän pojillaan
on nyt toi ruotsin tunti, että voi, voi poikaparkoja.'"

"Niin, niin että puhuvat suoraan omille luokilleen niin kun niille
opiskelijoille puhuvat, että, että ruotsi on ihan turha ja
tarpeetonta. Eihän se, se vie niin kun pohjaa niin kun sitten ruotsin
opettajan työltä tosi paljon. Että kylläpä on aika vaikee, jos sen
oman alan niin kun opettaja ja luokanvalvoja tämmöstä mennee sanomaan.
Niin sitten opetappa siinä sitten ruotsia (naurahdus) motivoituneelle
porukalle."

"Viimeistään kollegoiden avoimen (provosoivan) ruotsikielteisyyden
myötä pakkoruotsiasenteesta tulee oppilaiden(kin) keskuudessa
yleisesti hyväksyttyä."
http://ktk.ulapland.fi/kasvatuspaivat/kasvatuksenyhteisot.pdf
ikolaksen poliittisia tekstejä. Nikolaksen kotisivu »
Politiikkaa » Pakkoruotsi

"Suomi tarvitsee kansansa yhtenäistämiseksi yhden yhteisen kielen:
suomen."

- Carl Gustaf Mannerheim

Pakkoruotsi
Suomen kansalaisista noin 6% on äidinkieleltään ruotsinkielisiä ja
heistä useimmat tulevat toimeen myös suomen kielellä. Edellisen vuoksi
on ilmeistä, että vähemmän kuin 6% ihmisten välisestä kanssakäymisestä
Suomessa käydään ruotsin kielellä, sillä useimmat ruotsinkielisistä
ymmärtävät tilanteen todellisuuden ja keskustelevat suomenkielisen
enemmistön kanssa sujuvasti suomen kielellä.

Ruotsin kielen osaamista on pakkoruotsin opetuksella yritetty lisätä
suuremmalle osalle kansasta kuin olisi matemaattisesti perusteltua.
Vapaaehtoisella ruotsin opetuksella ruotsin osaaminen voitaisiin
keskittää ruotsin kielestä kiinnostuneille, ruotsia mielellään
opiskeleville tai muuten vain kielellisesti lahjakkaille. Heidän
yhteinen kokonaismääränsä hyvin riittäisi takaamaan ruotsinkielisille
tarjottavien ruotsinkielisten palvelujen riittävän määrän ja tason.
Tästä johtuen vapaaehtoinen ruotsin opiskelu olisi Suomelle edullinen
vaihtoehto.

Jos ruotsinkielisten määrävähemmistöasema riittää ruotsin kielen
pakolliseen opetukseen Suomessa, milloinkahan saman logiikan mukaan
pakkoruotsi ulotetaan koko Euroopan Unionin laajuiseksi?

Kuitenkin pakollista ruotsin kieltä puolustellaan toistuvasti samoilla
helposti kumottavilla väitteillä. Alla esitetyt väitteet ovat tulleet
toistuvasti esiin vaihtelevissa muodoissa. Väitteet on esitetty juuri
sellaisina kuin ne aikoinaan erilaisissa keskusteluissa ovat esiin
tulleet.

1. Väite:

Joka tapauksessa on vain suomalaisille eduksi osata
pohjoismaista yleiskieltä, ruotsia.

Variaatioita:
Ruotsi on yhteispohjoismainen kieli.
Sitä ei koskaan tiedä, milloin ruotsia sattuu tarvitsemaan.
Miksi pohjoismaiselle yhteistyölle ei nykyään anneta mitään
arvoa?
On meidän ruotsalaistenkin kanssa käytävä kauppaa.
Pakkoruotsi parantaa neuvotteluasetelmiamme Ruotsin kanssa.

Vastaväite:

Väite sinänsä putkahtaa toisinaan omituisesti
yksinkertaistettuna. On totta, että ruotsin kieli muistuttaa paljon
muita pohjoismaisia kieliä.

Suomalaisille olisi edullista osata muitakin kieliä.
Esimerkiksi saksan, venäjän, italian, espanjan, ranskan, jne. (keksi
itse lisää) kielten osaamisesta olisi suomalaisille paljon hyötyä.
Myös oman äidinkielen parempi osaaminen olisi hyväksi. Muillekin kuin
kieliaineille pitäisi löytyä enemmän tilaa opetussuunnitelmissa.

Mutta pakkoruotsi vie tilaa muilta kouluaineilta. Kyse on
ensisijaisesti rajallisten voimavarojen kohdentamisesta. Niille
voimavaroille on asetettu huomattavan suuri kiintiö ruotsin opetuksen
hyväksi, vaikka sen avulla saavutetuista hyödyistä ei ole vastaavaa
näyttöä.
Panos on jokavuotinen useille ikäluokille samanaikaisesti
suunnattu ruotsin kielen itäisen murteen pakko-opetus useita tunteja
viikossa, joka nielee koululaisten aikaa ja veronmaksajien rahoja.
Tuotos on kokonaisia ikäluokkia suomalaisia nuoria, joille
on peruskoulussa ja lukiossa saatu opetettua jonkinlainen ruotsin
kielen taito, vaikka todellista kysyntää ruotsin kielen osaamiselle
löytyy lähinnä joistain etelä- ja länsirannikon kaupungeista ja
kunnista. Tähän todelliseen kysyntään en lue valtion keinotekoisesti
luomaa kysyntää virkamiesruotsin muodossa.
Saavutettu tuotos ei ole asetetun panoksen arvoinen.
Näin ollen pakkoruotsi on siis voimavarojen tuhlaaja ja
kansantaloudellinen rasite Suomen kansalle, joka maksaa tuhlauksen
veroina.

Onko sinulle epäselvää, mistä rasite muodostuu? Katsopa
tiivistetty luettelo syistä tämän sivun alaosassa.

Joillekin pakkoruotsi on hyödyllinen, mutta useimmille
pakkoruotsinsa lukeneille suomalaisille ruotsin taidosta on harvoin
mitään hyötyä.

Enkä malta olla lisäämättä: Ruotsalaisten kanssa voi
keskustella myös muilla kielillä kuin ruotsiksi, sillä ruotsalaiset
ovat suhteellisesti varsin kielitaitoista väkeä.

2. Väite:

Ruotsin kieli on osa yleissivistystä. Kyllä sitä kuuluu
osata.

Variaatioita:
Ruotsin kieli on sivistystä.
Ruotsin kieli kuuluu yleissivistykseen.
Sivistynyt ihminen osaa ruotsia.
Halutaanko tahallaan olla tyhmiä?
Halutaanko olla sivistymättömiä?

Vastaväite:

Samalla tavoin voitaisiin väittää mitä tahansa
vähemmistökieltä hienosti yleissivistykseksi. Koko yleissivistys-
käsitteen kanssa ollaan muutenkin aivan tuuliajolla.

Äidinkieli ja joitain universaaleja aineita voitaisiin
hyväksyä yleissivistykseksi. Pakkoruotsi ei ole universaali lukuaine.
Suomessa se on vain pienen kielivähemmistön äidinkieli. Aivan samalla
tavoin suomen kieli ovat vähemmistökieli jossain muualla, esimerkiksi
Ruotsissa. Olisi yhtä typerää puolustaa suomen kielen opiskelun
pakollisuutta ruotsissa vetoamalla yleissivistykseen. Ruotsalaiset
Ruotsissa ovat jo tämän tajunneet.

Ei ole sinänsä huono ajatus velvoittaa koululaisia
opiskelemaan kieliä ja vähintään yhtä vierasta kieltä äidinkielen
lisäksi. Me suomalaiset emme ole yksin tässä maailmassa. Haluamme
käydä kauppaa, haalia tietoa ja vaikutteita muista maista ja haluamme
myös osaltamme vaikuttaa tämän maailman asioihin niin kuin muutkin
kansat. Suomalaisten täytyy osata kommunikoida muiden kanssa. Mutta
siinä tapauksessa suomalaisten valittavina pitäisi olla todellisia
maailmankieliä, eikä vaihtoehtoja saisi rajata etukäteen jonkun
nimenomaan pohjoismaisen naapurimaan kielen hyväksi. Valikoimassa
voisi olla arabia, kiina, venäjä, espanja, ranska, saksa, italia,
japani ja muita (ruotsiinkin verrattuna) tunnetumpia ja puhutumpia
kieliä.

Suomen kansan pienet voimavarat on suunnattava viisaasti.
Niitä ei saa hukata. Kaikkien mielenkiintoisten kielten opiskeluun ei
keltään riitä aikaa. Monille kieliopintojen maksimoiminen
kielipääoppilaiden tyyliin ei tule kuuloonkaan, koska jotkut muut
aineet ovat heille tärkeämpiä.

3. Väite:

Ruotsin kieli on rikkaus.

Variaatioita:
Taitaa ruotsalaisilla olla enemmän vaikutusvaltaa Suomessa
kuin mitä on heidän suhteellinen väestöosuutensa.
On se mukava käydä laivallakin, kun vähän ymmärtää, mitä
puhutaan.

Vastaväite:

Suomen kieli on vielä enemmän rikkaus, ainakin
suomalaisille. Tavalliselle suomalaiselle ruotsin kielen merkitys
tiivistyy ruotsin opiskelussa kuluneisiin tunteihin. Sen sijaan
tavallinen suomenkielinen suomalainen todella hyötyy omasta
äidinkielestään joka päivä.

Suomenruotsalaisilla on väestöosuuttaan suurempi
vaikutusvalta Suomessa. Tarvitseeko sitä pönkittää tai lisätä
pakkoruotsilla? Eikö suomalaisten ole viisaampaa tukea suomalaisia,
jotta saisivat itselleen ja toisilleen sen vaikutusvallan, joka
suomalaisille noin 94% väestöosuuden perusteella Suomessa kuuluu?

Minkä tahansa tarpeettoman ja ylimääräisen kielen
pakkosyöttö on haitallista. Näin on myös pakkoruotsin kohdalla.
Pakkoruotsin rikkauden pakkosyöttö haittaa muista kielirikkauksista
nauttimista huomattavasti. Pakkoruotsi on sen haitan vuoksi Suomen
suomenkielisten sortamista. Se rajoittaa vapautta. Pakkoruotsin
opiskeluun kulutetut tunnit ja eurot ovat kaikki pois muiden kielten
ja kouluaineiden opiskelusta.

4. Väite:

Ruotsin opetteleminen on suomalaisille tärkeää, jotta he
oppisivat sitten helpommin muita kieliä, esimerkiksi saksaa, jonka
kielioppi on hyvin lähellä ruotsia.

Variaatioita:
Kunnon ruotsin jälkeen saksa on helppoa.
Mikä nuorisolla on kielten opiskelua vastaan?

Vastaväite:

Tässä olisikin hyvä peruste saksan kielen lukemiselle
ruotsin sijasta. Saksaa puhuvia taitaa olla Euroopassa enemmän kuin
ruotsia puhuvia. Sittenhän ruotsin kieltä tarvitsevat suomalaiset
voisivat vapaaehtoisen saksan kielen opintojen jälkeen tai sen
rinnalla lukea vapaaehtoisesti ruotsia. Tai sitten he saattaisivat
vapaaehtoisesti valita ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen ruotsin.

Eivät suomalaiset yleisesti ottaen vihaa kielten opiskelua,
mutta ei ole toisaalta mikään ihme, jos motivaatio pakkoruotsin
lukemiseen on heikko. Suomalaisilla on sinänsä yhtä hyvät edellytykset
opiskella ja oppia vieraita kieliä kuin muillakin, mutta pakkoruotsi
muodostaa käytännön haitan.

5. Väite:

Ruotsi on helppo kieli.

Variaatioita:
Jos ei ruotsia opi, se on vain omaa laiskuutta.
Miksi kaikki haluavat opetella vain englantia?

Vastaväite:

Onko se helppo kieli?

Jos ruotsin kieli on kerran niin tavattoman helppo, eikö ole
kohtuullista antaa nuorten vapaasti valita kyseinen helppous, jos ei
ennemmin, niin sitten myöhemmin, mikäli sitä myöhemmässä elämänsä
vaiheessa tarvitsee?

Helpon kielen oppii varmaan kohtuullisessa ajassa
myöhemminkin.

Englannin opiskelun suosiolle on yksinkertainen syy: Se on
todellinen maailmankieli. Se ei kuitenkaan ole pakollinen kieli, mutta
silti sen suosio näyttää pysyvän. Paras motivaatio vieraan kielen
opiskeluun löytyy kielestä itsestään, eikä lakikirjasta.

6. Väite:

Kansakunnan yhtenäisyys edellyttää, että osataan molempia
kotimaisia.

Vastaväite:

Yhtenäisyyden turvaa jo sekin, että vähemmistö opettelee
enemmistön kielen. Tämä on yleismaailmallinen ohje, joka on
sovellettavissa ja jota sovelletaan muualla maailmassa
menestyksellisesti.

7. Väite:

Suomella ja Ruotsilla on pitkä yhteinen historia.
Historiallisista syistä suomalaiset ovat jonkin verran ruotsalaisia.

Variaatioita:
Ruotsalaiset toivat tänne sivistyksen.
Meillä on yhteinen historia Ruotsin kanssa.

Vastaväite:

Miten yhteinen historia tähän pakkoruotsiasiaan liittyy, kun
kyseessä kuitenkin on kouriintuntuva nykyajan suomalaisia koskettava
käytännön kysymys?

Pakkoruotsi on nykyajan Suomea ja nykyajan suomalaisia
koululaisia ja opiskelijoita haittaava henkinen ja kansantaloudellinen
taakka. Se on täysin ylimääräinen ja turha. Se on kuitenkin
nykypäivää. Meidän ei pidä keskittyä surkuttelemaan menneisyyden
vääriä valintoja, vaan korjata tulevaisuudessa (tai vaikka heti), mitä
korjattavissa on. Pakkoruotsi on korjattavissa oleva virhe.

* "Haitta" tarkoittaa tässä ruotsin opiskeluun käytettyä
aikaa.
* "Henkinen taakka" tarkoittaa pakkoruotsin aiheuttamaa
katkeruutta.
* "Kansantaloudellinen taakka" tarkoittaa pakkoruotsista
aiheutuvaa voimavarojen kulutusta.
* "Turha" tarkoittaa tässä hyödyltään vähäistä
verrattuna panokseen.
* "Väärä valinta" tarkoittaa 60-luvulla tehtyä
kielipolitiikan uudistusta.
* "Virhe" on hyväuskoisten kansanedustajien tekemä
päätös, jonka sittemmin toteutunut historia on osoittanut.

8. Väite:

Ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi suomalaisten on
osattava jonkin verran ruotsia. Tämä on ratkaistu kätevästi
velvoittamalla kaikki koululaiset opettelemaan ruotsia.

Variaatioita:
Pitäähän meidän ruotsalaistenkin kanssa tulla toimeen.
On ruotsinkielisten sortoa, jos kaikki eivät osaa ruotsia.
Ruotsinkielisillä on oikeus saada palvelut ruotsiksi.

Vastaväite:

Ensinnäkin haluan huomauttaa, että muita kielivähemmistöjä
ei Suomessa kohdella noin suloisesti. Mitä siitä tulisikaan, jos
Suomen virallisia kieliä olisivat suomen ja ruotsin lisäksi saame,
romani, venäjä ja somali ja jos sen lisäksi suomalaisten olisi
opiskeltava kaikkia mainittuja kieliä pakollisina jo peruskoulussa?

Varsinainen lohdullinen tosiasia on se, että
ruotsinkielistenkin palvelut voidaan turvata mainiosti ilman
pakkoruotsia.

Ruotsin opiskelun velvollisuus voitaisiin kohdentaa
esimerkiksi tasan niihin tehtäviin, joissa ruotsia tarvitaan. Siitä
tulee sen verran iso joukko kuitenkin, että kurssien järjestäminen
järkevänkokoisille ryhmille tulee hyvin mahdolliseksi.

Esimerkiksi Sveitsissä ei varsinaista hallitsevaa
kielienemmistöä olekaan, vaan siellä on neljä varsin suurta
kieliryhmää. Sveitsiläiset ovat ratkaisseet asian viisaasti
kohdistamalla erikieliset palvelut alueellisesti. Kaikki he
opiskelevat oman äidinkielensä ja vapaaehtoisesti muita kieliä
valintansa mukaan, eikä pakolla. On siis olemassa ainakin yksi
Euroopan valtio, jossa alueellisesti keskittyneitä kielivähemmistöjä
osataan palvella ilman valtakunnallisia pakkokieliäkin. Sveitsin
hallinto on erilainen kuin Suomen, mutta se ei sido eduskunnan
mahdollisuuksia laatia maahan paremmat kielilait.

Suomessa ruotsin kielen osaamisen vaatimus voitaisiin
muutenkin kohdistaa tarkemmin, paitsi alueellisesti, myös
ammattikunnittain. Tälläkin tavoin voimavarat paremmin suuntaamalla
tuotettaisiin parempia palveluja ja kokonaisuuden kannalta paljon
nykyistä edullisemmin.

Suomessa ammatteihin koulutetaan erilaisissa
oppilaitoksissam joissa on luokkahuoneita ja opetusryhmiä ja hyvin
työllistettyjä opettajia. Puitteet ammattikohtaiselle kielten
opetukselle ovat siis olemassa.

Ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen pakkoruotsin avulla
on kuin ampuisi haulikolla kärpästä, vaikka kärpäslätkäkin on
käsillä.

9. Väite:

Minulle on ollut ruotsin kielen osaamisesta hyötyä. Kyllä
ruotsin kieli kannattaa pitää pakollisena.

Variaatioita:
Kun opiskelin ruotsini kunnolla, sain minäkin töitä
kielenkääntäjänä.
Jos haluaa historiaa tutkia, on ruotsia osattava.
Itse olen havainnut auttavastakin ruotsinkielen taidosta
olevan paljon hyötyä. Esim. Yleisradion ruotsinkieliset
ajankohtaisohjelmat ovat yleensä suomenkielisiä pökkelöversioita
astetta terävämpiä.

Vastaväite:

Tämä on läheistä sukua edelliselle (katso yllä). Näitä saa
lukea ja kuulla usein, jos antautuu väittelyyn pakkoruotsista ja sen
muuttamisesta vapaaehtoiseksi.

Se, mikä on yhdelle ihmiselle sattumoisin hyväksi, ei ole
välttämättä hyväksi muille. Usein ruotsin pakko-opetusta kannattavat
työelämässään ruotsin kielestä hyötyneet. Eivätkä he välitä, vaikka
muut eivät vastaavaa hyötyä saisikaan. Heille oma kokemus on riittävä
empiirinen todiste pakkoruotsin erinomaisuuden puolesta.

Kun itse on hyötynyt pakkoruotsista jostain syystä,
pakollinen koko kansaa koskettava rasite voi muuttua omassa mielessä
hyväksi ja kannatettavaksi asiaksi. Kysymys on laajasti koko kansaa
koskettava ja siksi asiaa täytyy myös vaivautua ajattelemaan
laajasti.

10. Väite:

Ruotsi on Suomen toinen kansalliskieli. Ruotsin kieli on osa
suomalaista identiteettiä.

Variaatioita:
Ruotsi on toinen kotimainen.
Suomi on kaksikielinen maa.
Suomalaisilla on kaksi äidinkieltä.

Vastaväite:

Ruotsi on suomenruotsalaisten kansalliskieli. Älkää siis
viitsikö sekoittaa. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisten
suomenkielisten suomalaisten kansallisen identiteetin kanssa.
Suomenruotsalaisille sillä on merkitystä. Ruotsin kieli ei kuitenkaan
ole muuttunut osaksi suomenkielisten suomalaisten identiteettiä,
vaikka jotkut ruotsinkieliset niin haluavatkin uskoa ja uskotella.

Menkää vaikkapa jonnekin Jyväskylään tai Tampereelle ja
kuunnelkaa, kuinka leppoisasti suomalaiset juttelevat keskenään
ruotsiksi... eipä todellakaan.

Kahdesta äidinkielestä:
Minulla on yksi äiti, yksi kieli ja yksi äidinkieli.
Äidinkieleni on suomi.

Suomessa on yksi kansalaisuus, nimittäin Suomen
kansalaisuus. Mutta Suomessa asuu useiden kansallisuuksien edustajia,
esimerkiksi suomalaisia, suomenruotsalaisia, somaleja, saamelaisia,
romaneja, venäläisiä, yms. Varo siis sekoittamasta käsitteitä
kansalaisuus ja kansallisuus.

11. Väite:

Koska ruotsin kieli on maamme toinen virallinen kieli, sitä
on toki suomalaisten osattava.

Variaatioita:
Kun opiskelin ruotsini kunnolla, sain minäkin töitä
virkamiehenä.

Vastaväite:

Ensinnäkin se virallisen kielen ongelma on toki
korjattavissa, tosin ei varmaankaan niin kauan kuin RKP on
hallituksessa. RKP on ilmeisesti niin pitkälle profiloitunut
kielipoliittisesti, että sille suunnanvaihdos tässä asiassa olisi
liian vaikea. Sitten kun RKP ei enää ole hallituksessa, lopuilta
kansanedustajilta vaaditaan ryhtiä ja nöyryyttä kansakunnan edessä
myöntääkseen useiden edellisten eduskuntien rähmälläänolon RKP:n
edessä virheeksi.

Yksi virallinen kieli Suomessa riittää vallan hyvin, kuten
muissakin maissa, joissa on kielivähemmistöjä. Ruotsissa
kielivähemmistöt asioivat ruotsiksi, joka on siellä enemmistön kieli.
Ahvenanmaa on myös itsehallintoalueena oivallinen esimerkki
kielivähemmistöjen sopeutumisesta ja toimeentulosta yhteiskunnassa
enemmistön kielellä. Ahvenanmaa pitääkin huomattavan tiukkaa linjaa
kielipolitiikassaan. Nämä esimerkit antavat Manner-Suomellekin
käytännöllisen ja toimivan mallin järkevästi toteutetusta
kielipolitiikasta. Hyvää mallia saa kopioida, kunhan muistetaan että
Suomessa enemmistön kieli on suomi.

Toisekseen onhan Sveitsissäkin neljä virallista kieltä.
Nostan Sveitsin toistuvasti esiin, koska se on niin mainio esimerkki.

Kolmanneksi Suomessa ruotsin kieli oli virallinen kieli
ennen pakkoruotsin aikakautta. Virallisen kielen asema ei siis
automaattisesti johda kyseisen kielen pakko-opetukseen.

Virkamiehiltä edellytetään molempien virallisten kielten
osaamista. Ruotsin kielen osaamista ei pitäisi edellyttää
virkamiehiltä muuten kuin kaksikielisissä tai ruotsinkielisissä
kunnissa, heiltäkin vain tarpeen mukaan. Ruotsin kielen asema Suomen
tasavallan virallisena kielenä on muutenkin kyseenalainen. Pieni
kielivähemmistö on aika heikko peruste.

12. Väite:

Ruotsinkielinen vähemmistö ja sen kulttuuri olisivat
uhanalaisia, jos suomalaiset eivät opettelisi edes vähän ruotsia.
Ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi saattaisi johtaa
suomenruotsalaisen identiteetin häviämiseen.

Variaatioita:
Miksi suomenruotsalaisia vihataan?

Vastaväite:

Millä tavoin on suomenruotsalaisille edullista se, että
suomalaiset koululaiset ja opiskelijat inhoavat pakkoruotsia? Sekö
jotenkin edistää suomenruotsalaisen identiteetin selviämistä Suomessa?
Kyse ei siis ole yleisestä ruotsalaisiin, suomenruotsalaisiin tai
ruotsin kieleen kohdistuvasta vihasta, vaan vihasta pakkoruotsia
kohtaan. Se ei ole "hurrivihaa" tai rasismia, vaan yksinkertaisesti
oikeutettua katkeruutta tarpeettoman kielen opetteluun hukatusta
ajasta.

Ei ole aivan tavatonta sekään, että joskus jotain
persoonatonta asiaa kohtaan tunnettu kauna kääntyykin syyttömiä
ihmisiä vastaan. Toisaalta muutamat herkkänahkaiset tulkitsevat
pakkoruotsin arvostelun ruotsinkielisten arvosteluksi, mikä on
yksinkertaisesti virhetulkinta.

Jos suomenruotsalaiset ovat huolissaan kielensä
kuivumisesta, tässä on neuvo: Lukekaa enemmän ruotsinkielisiä lehtiä.
Vastuu on ruotsinkielisillä itsellään. Suomenkielisillä ei ole mitään
luontaista velvollisuutta pelastaa suomenruotsalaista kulttuuria, jos
suomenruotsalaiset eivät itse sitä pelasta.

13. Väite:

Pakkoruotsi on käsitteenä virheellinen. Tai sitten
voitaisiin yhtä hyvin puhua pakkouskonnosta, pakkomatematiikasta,
pakkomistätahansa.

Variaatioita:
Matematiikkakin on pakollinen.
Miksi puhutaan pakkoruotsista?

Vastaväite:

On aivan eri asia velvoittaa opettelemaan universaaleja
aineita, kuten matematiikkaa, kuin jonkin kielivähemmistön kieltä,
jota joidenkin Suomen rannikkokuntien lisäksi puhutaan vain
lahdentakaisessa naapurimaassa.

Suomen kouluissa opetetaankin pakkoruotsin lisäksi muita
aineita, joiden olisi eräiden mielestä hyvä olla vapaaehtoisia. Usein
on nostettu esiin pakkouskonto, pakkomatematiikka, pakkohistoria ja
muutamia muita. Pakkouskonnosta on taidettu jo päästäkin. Jos niistä
muista jotkut olisi saatava vapaaehtoisiksi, niin ymmärrän kyllä, jos
joku ryhtyy vaatimaan niiden vapaaehtoiseksi saattamista. Mutta jonkin
toisen huonon pakkoaineen olemassaolo ei vielä mitenkään ratkaise
pakollisen ruotsin opetuksen asiaa suuntaan tai toiseen. Yksi vääryys
ei oikeuta toista vääryyttä. Vaikka ehdottomasti vapaaehtoisiksi
muutettavia huonoja pakkoaineita olisi tusina, ne eivät
olemassaolollaan tekisi pakkoruotsista yhtään parempaa kuin se on.

Esimerkkinä käytetyn matematiikan universaalisuus selittyy
sillä, että matematiikka pätee ja on käyttökelpoinen missä tahansa.
Ruotsin kielen käyttökelpoisuus rajoittuu sinne, missä ruotsin kieltä
käytetään.

Joidenkin kouluaineiden pakollisuudelle on hyvät perusteet,
toisille taas ei. Pakkoruotsille ei ole Suomessa hyviä perusteluja,
kuten yleishyödyllisyys, joka taas Ruotsissa asuvalle olisi ilmeinen
peruste.

Yleishyödyllistä on se, mistä yleisesti on hyötyä.
Esimerkiksi ruotsin kielen osaamisen hyödyllisyys Ruotsissa on aivan
eri luokkaa kuin Suomessa. Samoin suomen kielen osaamisen hyödyllisyys
Suomessa on aivan eri luokkaa kuin Ruotsissa.

14. Väite:

Avaapa Hesarin työpaikkasivu ja huomaat, että hyvin monessa
työpaikassa vaaditaan ruotsin taitoa

Variaatioita:
Viimeaikaiset yritysfuusiot osoittavat ruotsin
tarpeellisuuden.

Vastaväite:

Kyseessä on vielä yksi tyypillinen ruotsin opettajien
viljelemä letkautus. Täytyy myöntää, että se on ovela, mutta vain
harhautusmielessä. Harhautus on siinä, että Hesari ei ole yhtä kuin
kaikki Suomen sanomalehdet. Helsingin Sanomat on nimensä mukaisesti
pääkaupunkiseudun asioihin keskittynyt sanomalehti. Hesarissa ei
myöskään julkaista kaikkia avoimia työpaikkoja, vaan suurin osa
työmarkkinoista välittyy muita teitä.

Tässä välissä on hyvä todeta, että Helsingin seudulla asuu
suhteellisen paljon ruotsinkielisiä verrattuna muuhun Suomeen. Tämä
pitkälti selittää ruotsin osaamisen vaatimuksen Helsingin Sanomien
työpaikkailmoituksissa. Toinen syy on virallisesti kaksikielisen
Suomen hallintobyrokratian keskittyminen Helsingin seudulle.

Suomessa viranomaisilta vaaditaan ruotsin kielen taitoa.
Sitä perustellaan ruotsin kielen virallisella asemalla. Virallisen
kielen asemaa taas perustellaan noin kuuden prosentin
kielivähemmistöllä. Tämän kaiken älyttömyyden vuoksi suomalaisten
koululaisten, lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden täytyy
opiskella ruotsia. Ja mitä muuta sillä saavutetaan, kuin näkymä
suomenruotsalaiseen kulttuuriin?

Sellaisten työpaikkojen määrä, joissa ruotsin taitoa
vaaditaan, selittyy nimenomaan vanhoilla Suomen tasavallan
kielilaeilla, joihin pakkoruotsi liitettiin jälkikäteen kuin imukala
valaan kylkeen. Ikään kuin pakkoruotsi muka olisi väistämätön seuraus
ruotsin kielen virallisesta asemasta, vaikka niin asia ei ole.

Edelleen paras lääke olisi yksikielinen Suomi, mutta
nykyisenkin perustuslain vallitessa pakkoruotsista voitaisiin päästä
eroon, sillä pakkoruotsia ei ole määritelty perustuslaissa.

Jos suomalaisen koululaisen oletetaan tietävän, tarvitseeko
hän pitkää matematiikkaa tai pitkää fysiikkaa joskus vuosien kuluttua
opiskeluissaan tai töissään, ilmeisesti sitten tavallinen koululainen
on myös riittävän kypsä päättääkseen, haluaako lukea ruotsia vai ei.

Sellaisessakin tapauksessa, jossa ruotsin kieli
osoittautuisi tarpeelliseksi jonkin ammatin ammattiopinnoissa,
ammatissa tarvittavan ruotsin kielen taidon voisi hankkia
myöhemminkin, siis suomalaisen koulutusputken jälkeen. Kyllä lukioissa
ja yliopistoissa opiskellaan muutenkin kieliä vapaaehtoisesti. Miksi
ruotsin pitäisi olla poikkeus?

Suomen perustuslait määrittelevät vain yhteiskunnalle
velvoitteet suorittaa tietyt viralliset palvelut ja asiat kahdella
kielellä. Minkään kielen pakko-opetusta peruskoululaisille ja
lukiolaisille ei perustuslaissa määritellä.

Suomen vääristyneet kielilait aiheuttavat ruotsin kielen
osaajien kysynnän. Kysyntä ei siis ole itsestään olemassaoleva syy,
vaan seuraus hölmöistä laeista. Perustuslakien muuttaminen Suomen
yksikielistämiseksi korjaisi tämänkin vinoutuman.

Hämmästyttävän hyvin Suomella menee kaikesta ruotsin opiskeluun
haaskatusta energiasta huolimatta. Suomalaiset ovat olleet ahkeria.

Kuvitelkaa Suomi, jossa suomalaisten osaaminen on ankean pakkoruotsin
aikakauden jälkeen viimeinkin valtavasti monipuolistumassa.

Huumoria hiukan:

Mitä yhteistä on Pohjois-Korealla ja Suomella?

- Molemmissa maissa on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta
lähtien.

Tässä on tiivistetty luettelo niistä syistä, joiden vuoksi
pakkoruotsista on enemmän haittaa kuin hyötyä Suomelle:

* Suomen kansalaisista noin 6% ovat äidinkieleltään
ruotsinkielisiä.
* Suomen ruotsinkieliset tarvitsevat noin 6% julkisista
palveluista.
* Suomen ruotsinkieliset ovat alueellisesti keskittyneitä
rannikolle ja Etelä-Suomeen.
* Suomalaisille lapsille ja nuorille pakko-opetetaan ruotsia
peruskoulun 7. luokasta lähtien. Se jatkuu lukiossa ja vielä
yliopistossakin.
* Ruotsin kielen pakko-opetus sen opiskeluun heikosti
motivoituneille heikentää keskimääräistä oppimistulosta.
* Jokaiselle opettajalle, myös ruotsin opettajille, on maksettava
kunnon palkka työstään.
* Opettajien palkkaamiseen tarvittavat määrärahat ovat rajallisia.
* Oppilaiden käytettävissä oleva aika on rajallinen.
* Opetukseen käytettävät tilat ovat rajallisia.
* Minkä tahansa rajallisen voimavaran käyttäminen johonkin
tarkoitukseen vähentää saman voimavaran käyttöä joihinkin muihin
asioihin. Pakkoruotsin tapauksessa esimerkiksi koulujen voimavarojen
käyttöä muiden kielten opetukseen.
* Ruotsin kielen opettaminen vain sitä äidinkielenään puhuville ja
vapaaehtoisille lisäisi huomattavasti ruotsin opiskelijoiden
motivaatiota ja siksi myös oppimistulosta.
* Ruotsinkieliset palvelut voitaisiin keskittää alueellisesti
sinne, missä niille on tarvetta.

Suomalainen näkökulma Eiry

Tutkielma: Alempirotuiset suomalaiset ja pakkoruotsi.
I Johdanto

Historian professori Aira Kemiläinen:

"Riikinruotsalaiset nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli
itäruotsalaiset hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi
roduksi, joka oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuri- tai ylipäätään
järjestäytynyttä yhteiskuntaa."

(Suomalaiset, outo Pohjolan kansa; Suomen Historiallinen Seura 1993.)
II Pitäisikö jotakin muuttaa?

Tässä tutkielmassa jätetään suomalaisten harkittavaksi, onko jossakin
mennyt pieleen. Pitäisikö jotakin muuttaa.

Pakkoruotsi kaikkia kansalaisia koskevana on uusi ilmiö. Se tuli
peruskoulun mukana 1970-luvulla. Maamme pahimpana korruptiokautena.
Pakkoruotsin ajaminen Suomen kouluihin 70-luvulla oli poliittista
kauppaa. Johannes Virolainen vieläpä palkittiin teostaan. Hänet
kutsuttiin Tukholmaan, missä hänelle myönnettiin kunniamerkki.

Jaakko Linnankivi, emeritus opetusneuvos, peruskoulun
opetussuunnitelmakomitean 1970 jäsen, Helsinki (HS 22.11.95.):

"Koululainsäädännön koonti- ja tarkistustyö on meneillään.
Perusopetuksen tehtävää arvioitaessa pitäisi kuulla riittävästi
koulutyön todellisuuden, oppimisen, opetuksen, työ- ja kulttuurielämän
sekä kansainvälistymisen asiantuntijoita. Peruskoulun kieliohjelma on
aihetta arvioida uudelleen. ... Peruskoulun kahdesta pakollisesta
kielestä on kiistelty aikaisemminkin. Hallituksen lakiesityksessä
(Koulujärjestelmäksi) ja sivistysvaliokunnan mietinnössä 1968
esitettiin peruskouluun yhtä vierasta kieltä. Koulunuudistustoimikunta
ja Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea olivat ehdottaneet samaa.
Hallitus vaihtui ja uusi hallitus teki sisäpoliittisen ratkaisun:
ruotsin kielestä tuli peruskoulun pakollinen oppiaine."

Maalaisliitolle oli 1964 tärkeää saada kokoon sen johtama hallitus,
joka ei ollut mahdollista ilman Rkp:n mukaan tuloa. Rkp asetti
osallistumisensa ehdoksi sen, että ruotsin kieli säädetään
pakolliseksi aineeksi peruskoulussa. Puolueensa puheenjohtajana
Virolainen "runnoi", kuten Linnankivi sanoo, muut hyväksymään Rkp:n
vaatimuksen.

Miksi pakkoruotsin puolustajat eivät hyväksy, että ne, jotka haluavat,
voivat koulussa lukea ruotsin asemesta jotakin suurta kieltä, kun se
oikeus ei loukkaa vähimmässäkään määrässä niiden oikeutta, jotka
haluavat lukea ruotsia.

Tämän tarkastelun lähtökohdaksi on otettu suomenruotsalaisen
kirjailijan Benedict Zilliacuksen kirjoitus "Nuo vääristelyt". (US
1.2.1989) Tässä kommentoidaan myös myöhempiä asiaan liittyviä muiden
henkilöiden lausuntoja. Siitä johtuu, että joskus sanotaan jo sanottu
asia uudelleen.

Tutkielman on koonnut muutaman henkilön ryhmä. Huomaa sen
tietolähteet. Halutessasi voit tarkistaa tiedot. Tästä tutkielmasta
voit ottaa kopioita ja käyttää sitä vapaasti. Kohdasta "16. Eiryn
Seinälehti Nro 1" alkaen (fiktiivinen osa) teksti on
tekijänoikeussäädösten suojaama.

Tutkielmaa täydennetään tarpeen mukaan. Sinun, joka jo olet tähän
perehtynyt, kannattaa siis palata tutustumaan mahdolliseen lisäykseen.
Kulloisestakin lisäyksestä tiedotamme aina tässä alussa.
III Kirje Valtioneuvostolle

Valtioneuvostolle

Kansanedustaja Mikko Elo on tehnyt aloitteen ruotsin kielen
pakollisen opiskelun poistamiseksi Suomen koulujärjestelmästä. Toinen
kansanedustaja Henrik Lax on määritellyt suomalaisuutta Helsingin
Sanomissa maamme itsenäisyyspäivänä 6.12.1995. Sen mukaan ruotsin
kieli kuuluu jokaisen suomalaisen yleissivistykseen ja identiteettiin.
Nyt siis tiedämme, että emme ole sivistyneitä. Kukaan
allekirjoittaneista ei osaa ruotsia. Mutta raskaammin koskee tieto
siitä, että emme ole suomalaisia, koska suomalaiseen identiteettiin
kuuluvaa ruotsin kieltä me emme ymmärrä emmekä osaa puhua. Meille
sotaveteraaneille on arvokasta tietää, pitääkö nykyinen valtiovalta
meitä suomalaisina.

Euroopan Unionin myötä suurten kielten taito korostuu. Siksi
pidämme tärkeänä, että nuoremme voisivat tuntea olevansa suomalaisia
siitä huolimatta, että he käyttäisivät jonkun suuren kielen oppimiseen
sen ajan, joka nyt menee ruotsin oppimiseen. Valtiovallan tulisi
harkita, eikö sivistyksen mitaksi riittäisi, jos äidinkielen lisäksi
osaisi esimerkiksi ranskaa, saksaa ja englantia. Ulkomaalaisen
näkökulmasta Laxin oppi suomalaisesta sivistyksestä ja suomalaisesta
identiteetistä on oikea sillä perusteella, että tietomme mukaan Suomi
on ainoa maa maailmassa, jossa valtiovalta pakottaa enemmistön lapset
oppimaan vähemmistön kielen.

Suomalaisten nuorten arvostusta Euroopassa heikentää myös se, että
ruotsin kielen oppimiseen käytetyn ajan takia heillä ei ole ollut
mahdollisuutta oppia suuria kieliä kuten muilla. He joutuvat
turvautumaan ruotsalaiseen tulkkiin. Emme ymmärrä, mitä mieltä on
tällaisessa suomalaisten nuorten itsetajunnan nöyryyttämisessä.
Pidämme välttämättömänä, että koulujemme kielten opetuksessa ruotsin
kieli tehdään valinnaiseksi muiden kielten rinnalla.

Tampereella, joulukuun 18. päivänä 1995
Matti Lehtinen
sotaveteraani Kalevi Mäkinen
sotaveteraani
Lauri Vilenius
sotaveteraani Eino Lehtiniemi
sotaveteraani
Olli Salovaara
sotaveteraani Verner Haaga
sotaveteraani

(Kirje on toimitettu Valtioneuvoston kansliaan 18.12.1995)

Tutkielma: Alempirotuiset suomalaiset ja pakkoruotsi.

Sivumme päivitetään kuukausittain kuukauden vaihteessa.
Sisällyssarakkeen alussa ilmoitetaan ne kohdat, jotka viimeisessä
päivityksessä on lisätty.

Olet tämän sivun vierailija nro:
Kävijälaskuri nollattiin 5.6.1999 laskuriohjelman muuttumisen vuoksi.
Tällöin laskurin lukema oli 8902.
1. Pakkoruotsi

* 1. Kiistelty lakiesitys
* 2. Ammattitietoa pakkoruotsista
* 3. Koulujärjestöjen lausuntoja pakkoruotsista
* 4. Kokemustietoa pakkoruotsista
* 5. Tutkimustietoa pakkoruotsista

1. Kiistelty lakiesitys.

Suomi on ainoa maa maailmassa, jonka kouluissa enemmistön lapset
pakotetaan lukemaan vähemmistön kieltä. Viisiprosenttisen vähemmistön
kieltä. Pienen naapurimaan kieltä, jolla ei ole mitään käyttöarvoa
Euroopassa. Sitä ei tarvita edes Ruotsissa, koska suomalainen
kommunikoi siellä englannilla, kuten muutkin ulkomaalaiset. Sillä
ajalla, kun suomalaiset koululaiset pänttäävät ruotsia, muiden maiden
koululaiset, Ruotsi mukaan luettuna, lukevat jotakin suurta kieltä,
englantia, saksaa, ranskaa jne.

Kun suomalainen nuori Euroopassa osallistuu kansainväliseen
tapahtumaan, hänen täytyy pyytää joku ruotsalainen tulkikseen. Tähän
tähtää kielten opetus Suomen kouluissa. Näin ruotsalaiset ovat sen
suunnitelleet. Me suomalaiset kumarramme ja tottelemme. Näin meitä
nöyryytetään. Itsenäinen kansa emme vieläkään ole. Henkisesti olemme
Ruotsin alamaisia.

Urho Somerkivi: Peruskoulu. Synty, kehittyminen ja tulevaisuus. "Tällä
kannalla (hallituksen esitys) olivat yleensä myös pedagogiset
asiantuntijaelimet, kuten kouluhallitus, Koulunuudistustoimikunta,
Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea ym.

Samaan aikaan käytiin tiedotusvälineissä vilkasta keskustelua
peruskoulun kieliohjelmasta. Pääosa siitä oli RKP:n järjestämää
kampanjaa. ...Paasion hallitus jätti paikkansa ja tilalle tuli Koiviston
hallitus. Sen opetusministerinä oli Johannes Virolainen, joka jo
aijemmin (yhdessä RKP:n ja LKP:n puheenjohtajien kanssa) oli
ilmoittautunut kahden kielen puoltajaksi. Hallitusneuvotteluissa
tehdyn sopimuksen mukaisesti eduskunta ohjattiin nyt tähän ratkaisuun.
RKP oli pannut sen ehdoksi hallitukseen tulolleen. ... Suomalaisessa
demokratiassa voi käydä niinkin, että 5 %:n vähemmistö määrää, mitä 95
%:n enemmistön on opiskeltava.

Johannes Virolainen kirjoittaa tästä asiasta kirjassaan Vallankäyttö
Kekkosen kaudella:

"Merkittävin kulttuuripoliittinen ratkaisu Koiviston hallituksen
aikana oli peruskoulun puitelain valmistelu ja hyväksyminen.
Puuttumatta asiaan muuten, on korostettava, että Paasion hallitus
(opetusministerinä Reino Oittinen) oli ehtinyt jo antaa lakiesityksen
eduskunnalle. Uuden hallituksen aloitteesta esitystä muutettiin siten,
että peruskouluun tuli kaksi pakollista kieltä: englanti ja ruotsi,
eikä vaan englanti, kuten Oittinen oli esittänyt. (Sittemmin Johannes
Virolainen palkittiin Axel Olof Freudenthal-mitalilla, joka annetaan
suomen ruotsalaiskansallisen liikkeen ansiokkaille edistäjille.

Virolainen on ainoa suomenkielinen nimi mitalin saajien joukossa.

Tästä mitalista tarkemmin kohdassa 6. Alempirotuiset suomalaiset.)
2. Ammattitietoa pakkoruotsista.

Katsauksessaan kielen asemaan 90-luvun Euroopassa kielentutkija Harald
Haarman suosittelee suomalaisille englantia, ranskaa ja saksaa.
Ruotsin kieli ei yhdistä edes pohjoismaita, koska tanskalaiset eivät
osaa nordiskaa, eivätkä muut pohjoismaalaiset saa tanskasta selvää,
hän sanoo. (HS 30.11.90.)

Kirjassaan Euroopan maiden koulutusjärjestelmistä, käytännön
koulutuspoliitikko, filosofian tohtori Antti Lappalainen sanoo:

"Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa väestön enemmistön lapset
pakotetaan lukemaan vähemmistön kieltä. Pitkän ruotsin tankkaamisen
tilalle oppilas voisi valita vaikka pitkän saksan, josta n jo kysyntää
työmarkkinoilla." (HS 27.5.90.)

Professori Kaarlo Kurki-Suonio:

"Skandinaavisuus, jolla pakkoruotsia perustellaan, on
suomenkielisille kansainvälisyyden este. Siihen kytketty ruotsinpakko
pohjoismaisessa kanssakäymisessä takaa ilmaisuylivoiman ja henkisen
ylemmyyden niille, jotka saavat käyttää keskustelussa äidinkieltään."
"Kiihko, jolla siitä pidetään kiinni, osoittaa, että kysymys on
vallasta, perinteisestä henkisestä ylivallasta, jonka nautinnosta ei
haluta luopua." (HS 29.12.92.)

Filosofian lisensiaatti Kirsti Mäkinen:

Olli Nuutinen (synt. 1939) on tutkija, opettaja, simultaanitulkki.
Hän on kotoisin Pielavedeltä, opiskellut Helsingissä ja USA:ssa,
väitellyt tohtoriksi Tukholmassa ja opettanut suomea Åbo Akademissa,
Varsovan ja Helsingin yliopistoissa sekä nyt jo parikymmentä vuotta
Kööpenhaminan yliopistossa.

Nuutinen toteaa painokkaasti, että pohjoismaalaisten suhtautuminen
suomen kieleen on rinnakkainen venäläisten suhtautumiselle
kansallisiin vähemmistöihinsä.

Hänen mielestään Pohjoismaat painostivat kevättalvella 1993
lehtikirjoittelulla ja jyrkkäsävyisillä puheenvuoroilla Suomen
epärationaaliseen kielenopetusratkaisuun: ruotsin kieli jäi
peruskoulussa pakolliseksi. Suomen sisäisiin asioihin puuttuminen
legaalistui pohjoismaisuuden nimissä.

Epärealistista kielen opetusta

"Miksi suomenkieliset poliitikot jättivät selittämättä
Pohjoismaiden joukkoviestimille tilanteen taustoja? Miksi ei
selostettu asiallisesti mistä oli kysymys?" Nuutinen ihmettelee.
Ruotsin kielihän tuli koko ikäluokalle pakolliseksi esimerkiksi
Helsingin seudulla vasta 1970-luvun lopulla peruskoulun mukana.
Nuutinen pitää suomalaista kielenopetusohjelmaa epärealistisena ja
uskoo "koulun ja elämän arjen todellisuuden" piakkoin purkavan
tilanteen. Auli Hakulisen johtaman kielioppityöryhmän muistiossa
esitellään äidinkielen ja vieraiden kielten tuntimäärät eri
Pohjoismaissa peruskoulun yläasteella ja lukiossa. Tilasto osoittaa
Suomen tilanteen mielettömyyden: suomalaiset potevat yhä alemmuutta
omasta kielestään. (Al 31.7.94.)

3. Koulujärjestöjen lausuntoja pakkoruotsista.

HS 18.12.1992: Rehtorit vastustavat pakollista ruotsia

Peruskoulujen, lukioiden ja iltakoulujen rehtorit vaativat hallitusta
päättämään nopeasti koulujen uudesta tuntijaosta. Rehtorit kannattavat
keväällä valmistunutta opetusministeriön alkuperäistä
tuntijakoesitystä, jossa ruotsi esitetään valinnaiseksi
peruskouluihin.

Myös Koululaisten vanhempien liitto vaatii kannanotossaan ruotsin
kieltä peruskoulussa valinnaiseksi kieleksi. Liiton mukaan kaikille
pakollisen englannin lisäksi peruskoululaisten on voitava valita
toiseksi pakolliseksi kieleksi mikä tahansa koulun tarjoamista
kielistä.

Neljä pakollista ainetta

Lukiolaisten liiton mielestä lukiossa riittää neljä pakollista
ainetta: äidinkieli, matematiikan yleinen oppimäärä ja kaksi
vapaavalinnaista kieltä.
4. Kokemustietoa pakkoruotsista.

4.1 Tampereen Sammon lukio on ollut kokeilukoulu, jossa ruotsi on
ollut ylioppilaskirjoituksissa valinnainen aine. Lukion rehtori Esko
Väyrynen kertoo saadusta kokemuksesta. (Al 4.3.98.)

-Jos opetus toimii, ruotsi kirjoitetaan vapaaehtoisena ja sitä
myös käytetään myöhemmin elämässä. Vieraan kielen oppii, jos on
motivaatiota.Sammon urheilulukiossa urheilijoita on kolmannes ja hekin
kirjoittavat ruotsin lähes yhtä usein kuin pakkoruotsimallissa.
Pakkoruotsia vitosen edestä päähänsä tankanneet eivät sitä opi,
eivätkä myöhemminkään käytä.

4.2 Helsingin Sanomin haastattelussa todettua. (HS 26.9.90.)

"On selvää, että pakollinen ruotsi vähentää harvinaisempien A-
kielten valintaa", sanoo toimistopäällikkö Tuomo Häyhä
kouluhallituksesta.

Pohjois-Karjalan lääninhallituksen kouluosaston päällikkö Esa Rättyä:

"Ja mikä tärkeää, valinnaisuuden jälkeen ruotsia opiskelevat ne,
jotka sitä tarvitsevat ja joilla siitä syystä olisi hyvä motivaatio.
Ja vaikka täällä itärajalla ruotsin opiskelu ehkä vähenisi, potti ei
menisi yksin venäjälle, vaan myös saksan ja ranskan hyväksi." Suomen
työnantajain keskusliitossa STK:ssa pidetään tärkeänä, että kaikissa
koulumuodoissa on tarjolla useita kielivaihtoehtoja. Liitossa ei
kuitenkaan pelätä ruotsintaitoisten ihmisten vähenemistä, vaikka
kielestä tulisi vapaavalintainen. Kiteen yläasteen rehtori Raimo
Toropainen sanoo aina kannattaneensa mahdollisimman laajan kielitaidon
hankkimista, mutta ruotsin pakollisuudesta jokaiselle oppilaalle
aiheutuu selviä ongelmia.

"Kielistä innostuneille ja hyvän kielipään omaaville oppilaille
ruotsin lukemisesta englannin ohella ei aiheudu mitään ongelmia. Mutta
jos englanti on jo ala-asteella tuottanut vaikeuksia, tulee ruotsista
oppilaalle jatkuva kauhun paikka." Pahimmillaan toisen pakollisen
kielen opiskelu voi rehtorin mukaan muuttaa 13-15 vuotiaan nuoren
koulunkäynnin liki helvetiksi. "Tällaiselle oppilaalle riittäisi yksi
pakollinen kieli. Valinnaiseksi pitäisi ehdottomasti saada jokin
käytännön aine."

4.3 Jukka O. Mattila, rehtori, Paraisten lukio:

Ruotsin pakollisuus kuristaa kielivalintoja. (HS 26.5.97
lyhennelmä)

-Rehtorina suunnittelen parhaillaan oppilailleni ensi lukuvuoden
kurssien toteuttamista. Joka kevät joudun ihmettelemään, kuinka
Suomella voi olla varaa maksaa pakollisesta ruotsistaan sellainen
hinta, mikä siitä oppilaiden valintojen rajoittamisen muodossa koko
valtakunnassa koituu. Otan kansainvälisen vertailuesimerkin
tarkastelemalla englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia
koululaisia.

Englannissa opiskeleva John käyttää maailmanlaajuisesti tunnettuun
äidinkieleensä oppitunneistaan 10 % (todellisuudessa enemmän, mutta se
on tässä suuruusluokkatarkastelussa epäolennaista). Loput 90 % hän voi
käyttää muihin aineisiin kuten matematiikkaan, luonnontieteisiin,
yhteiskunnallisiin, tai taideaineisiin tai muihin kieliin. Ruotsissa
asuva Henrik käyttää 10 % omaan äidinkieleensä. Sen lisäksi hänen on
opiskeltava vielä toiset 10 % ensimmäistä suurta maailmankieltä, mikä
se sitten kohdallaan onkin. Valinnan varaa muihin aineisiin jää 80 %.

Suomalainen Erkki käyttää 10 % omaan harvinaiseen äidinkieleensä,
toisen 10 % toiseen kotimaiseen ja kolmannen 10 % johonkin suureen
maailmankieleen. Muille opinnoille jää enää 70 %.

Ruotsin kielen tärkeyttä ei kukaan varmasti Suomessa aseta
kyseenalaiseksi. Kysymys onkin pelkistetysti siitä, onko ruotsin
kielen vaatiminen jokaiselta koululaiselta niin tärkeää, että oppilaan
painotusmahdollisuus muihin aineisiin on meillä pysyvästi
huomattavasti heikompi kuin muissa maissa.

4.4 Ylioppilaskokeeseen ehdotetaan lisää valinnaisuutta. (HS 11.2.98)

Ylioppilaskoetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikille
pakollisen äidinkielen kokeen lisäksi kokelaat saavat itse valita
kolme muuta pakolista ainetta. Opetusministeriön kokeilua seurannut
työryhmä n niin tyytyväinen tuloksiin, että suosittelee uutta mallia
koko maahan. Joissakin kouluissa pakollisuuden katoaminen oli jopa
lisännyt innostusta ruotsin opintoihin. Sekä opettajilta että
oppilailta kysyttiin, millainen ylioppilastutkinto heidän mielestään
olisi paras. Yli puolet rehtoreista piti kokeiltua mallia parhaana.
Neljännes kannatti mallia, jossa neljä pakollista ainetta voisi valita
vapaasti kaikista tutkintoaineista. Suomenruotsalaiset vastustavat.

Suomenruotsalaiset poliitikot ennättivät jo älähtää
tutkimustuloksista. Suomenruotsalaisten sosiaalidemokraattien
puheenjohtaja Ilkka-Christian Björklund arvioi, että esitys heijastaa
pitkään jatkunutta huolestuttavaa kehitystä: ruotsin kielen asemaa
koverretaan yhä enemmän. Myös Rkp:n kansanedustaja Henrik Lax sanoi
tiistaina suhtautuvansa esitykseen kriittisesti.

4.5 Yo-tutkintouudiistus kohtasi vain heikkoa vastustusta. (HS
13.5.98)

Ylioppilastutkinto on tarkoitus muuttaa valinnaiseksi niin, että
ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen. Opetusministeriön
tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä
kahdeltatoista eri taholta. Lausuntoa pyydettiin muun muassa
ammattikoulujen ja yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten liitolta,
Opetusalan Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien
Keskusliitolta (SAKKI ry).

Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten opettajain liitto (Finlands Svenska
Lärarförbund) on ottanut täysin kielteisen kannan
ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen.

Kommentti: Miksi pakkoruotsi kouluissa.

Meidän kouluissamme luetaan pienen naapurivaltion kieltä. Kieltä,
jolla ei ole mitään käyttöarvoa Euroopassa tai sen ulkopuolella.

Niillä tunneilla voitaisiin täydentää joku suuri kieli
käyttökelpoiseksi. "Ja miksi itku siitä, että normaali lapsi pannaan
oppimaan kahta vierasta kieltä", kyselee Benedict Zilliacus. Me
suomalaiset emme vastusta kahta vierasta kieltä, mutta me haluamme
oikeuden opetella ruotsin kielen asemasta kielen, jolla on käyttöarvoa
Euroopassa ja maailmalla.

Kouluissamme riittää runsaasti tunteja pakkoruotsiin. Peruskoulun
yläasteen opetustunnit lukuvuonna 1995/96 prosentteina kaikista
tunneista: äidinkieli 11 prosenttia, ruotsin kieli 10,3 prosenttia.
Mieletöntä ajan ja energian tuhlausta naapurimaan pieneen kieleen,
jolla nykyisessä kansainvälisessä kanssakäymisessä ei ole mitään
käyttöarvoa. Näin toimitaan tilanteessa, jossa äidinkielen ja isojen
vieraiden kielten sekä muun muassa maatematiikan opettamiseen
tarvittaisiin kipeästi lisätunteja.

5. Tutkimustietoa pakkoruotsista.

5.1 Alina Salonen: Peruskoululaisten käsityksiä koulusta ja
elämästä Opetushallitus, Moniste 12/1995
Peruskoulun tärkeimmät, kiinnostavimmat, turhimmat ja ikävimmät
oppiaineet oppilaiden mielestä

Taulu 1

5.2 Nuori kansalainen -tutkimus.

Ennakkotietoja Koulutuksen tutkimuslaitoksen Nuori kansalainen -
tutkimuksen kansallisista tuloksista (IEA/Civic Education Study)

Kansallisia tuloksia / IEA/Civics / 02.02.2000 / Koulutuksen
tutkimuslaitos / Jyväskylän yliopisto

Kieliryhmien asennoituminen ruotsalaisuuteen Suomessa poikkeaa
merkittävästi.

Kieli on keskeinen tekijä suomenruotsalaisessa kulttuurissa ja
suomenruotsalaisten poliittisessa järjestäytymisessä Suomessa.
Asennoituminen ruotsinkielen asemaan poikkeaa merkittävästi
kieliryhmien esken.

Miltei puolet suomenkielisten koulujen nuorista olisi valmis
muuttamaan Suomen yksikieliseksi maaksi. Selvä enemmistö (71 %)
ruotsinkielisten koulujen nuorista vastusti ajatusta. Suomenkielisten
koulujen nuoret ovat puolestaan jyrkempiä vaatiessaan ruotsinkielen
opiskelun vapaaehtoistamista (67 %). Ruotsinkielisten koulujen nuoret
ovat tässä pehmeämmällä linjalla edelliseen väittämään nähden. Heistä
56 % vastustaa ajatusta, mutta 37 % suhtautuu asiaan myönteisesti.
Huomionarvoinen havainto on, että tutkimuksen tiedollisessa kokeessa
hyvin menestyneet suomenkieliset oppilaat suhtautuvat ruotsinkielen
asemaan Suomessa osin muita kriittisemmin. Parhaimmat
yhteiskunnalliset tiedot omaavat nuoret ovat kriittisimpiä
ruotsalaisuuden suhteen. Kun suomenkielisille nuorille esitettiin
väite, että ruotsinkielen asema tulisi turvata nykyistä paremmin
Suomessa, iin 72 % vastusti ajatusta kun heikoimman neljäsosan
nuorista ajatusta vastusti vain 49 %.

Ylempänä suomenkielisten koulujen oppilaiden
ja alempana ruotsinkielisten koulujen oppilaiden prosenttijakaumat


olen täysin
eri mieltä

olen eri
mieltä


olen sa-
maa
mieltä


olen täysin
samaa
mieltä


Suomesta tulisi tehdä virallisesti yksikielinen maa Ruotsin tapaan.


7
41


26
30


25
11


23
5


20
13

Ruotsinkielen opiskelu tulisi muuttaa vapaaehtoiseksi Suomessa.


4
30


20
26


35
27


32
10


9
8

Esitetty 844 suomenkielisen ja 114 ruotsinkielisen koulun 14-15 -
vuotiaalle nuorelle.

Ylempänä parhaan suomenkielisen neljäsosan
ja alla heikoimman neljäsosan prosenttijakaumat.


olen täysin
eri mieltä


olen eri
mieltä


olen sa-
maa
mieltä


olen täysin
samaa
mieltä


en osaa
vastata

Ruotsinkielen asema tulisi turvata nykyistä paremmin Suomessa.


25
11


47
37


16
20


2
6


10
25

Parhaimpaan neljännekseen sisältyy 212 ja heikoimpaan 203 oppilaan
vastaukset tähän osioon.

Tutkijan kommentti / mielipide.

Suomalaisten suhtautumisessa Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen on monia
ulottuvuuksia. Tässä vaiheessa tutkimusta emme vielä pysty osoittamaan
varmoja yhteyksiä mainittujen historiakäsityksen kielipoliittisten
asenteiden välillä. Wahlbäckin arvion mukaan ruotsalaisuuteen
kohdistuvat traumat elävät Suomessa kollektiivisessa muistissa ja ne
vaikuttavat erityisesti maan suomenkielisten asennoitumiseen.
Suomalaisessa kulttuurissa ja mahdollisesti myös koulun opetuksessa on
jotakin, joka näyttäisi lisäävän kriittistä asennoitumista
ruotsalaisuutta kohtaan. Jotakin on olemassa niin historiallisessa
kuin uudemmassakin tietämyksessä, joka hiertää tulevan älymystön
suhdetta ruotsalaisuuteen. Nyt julkaistut tulokset ovat luonteeltaan
olennaisia, mutta pistemäisiä havaintoja. Tutkimuksen edetessä ne
tullaan kytkemään laajempiin asiayhteyksiin.

Viking Brunell, Sakari Suutarinen

Uudet tulokset ja lisätietoa tutkimuksesta on löydettävissä 10.3.2000
klo 16.00 lähtien

Sakari Suutarinen Koulutuksen tutkimuslaitos/ Jyväskylän yliopisto
Ruotsi vapaaehtoiseksi oppiaineeksi -kielikysymys kuumentaa

olen täysin eri mieltä


olen eri mieltä


olen samaa mieltä


olen täysin samaa mieltä


en osaa vastata

Ruotsin kielen opiskelu tulisi muuttaa vapaaehtoiseksi Suomessa.


7,2%


21,6%


33,4%


28,1%


9,8%

Suomesta tulisi tehdä virallisesti yksikielinen maa Ruotsin tapaan.


10,3%


29,0%


22,0%


19,2%


19,4%

Esitetty 8. ja 9. luokalle, otoksessa 2163 oppilasta.


Nuoret ovat valmiita muuttamaan ruotsinkielen asemaa Suomessa.
Erityisen halukkaita ollaan vapaaehtoistamaan ruotsin opiskelu.
Uudellamaalla ja Väli-Suomessa (alueeseen luettu Vaasan rannikkoseutu)
ollaan halukkaampia turvaamaan ruotsinkielen asemaa ja puolustamaan
pakollista ruotsin opiskelua. Eniten ruotsinkielen aseman turvaamista
kannatetaan Väli-Suomessa ( 37 %) Mielenkiintoisena havaintona voidaan
todeta, että eniten ruotsin vapaaehtoistamista (70 %) ollaan
vaatimassa Etelä-Suomessa (alueeseen ei kuulu Uusimaa). Yli kolmasosa
ruotsinkielisten koulujen oppilaista kannatti myös ruotsinkielen
vapaaehtoisuutta.

olen täysin
eri mieltä


olen eri
mieltä


olen
samaa
mieltä


olen täysin
samaa
mieltä


en osaa
vastata

Ruotsin kielen asema tulisi turvata nykyistä paremmin Suomessa.


18,1%


40,2%


23,7%


3,4%


14,6%

Ruotsin kielen opiskelu tulisi muuttaa vapaaehtoiseksi Suomessa.


6,6%


22,8%


34,2%


29,6%


6,8%

Esitetty noin tuhannelle 15/16 -vuotiaalle

Tutkijan kommentti/mielipide: Kielikysymys on nuorille konkreettinen.
Yläasteella miltei kaikki suomenkieliset opiskelevat ruotsia. Muista
tutkimuksista tiedetään, että pakollisen ruotsin suosio oppiaineena on
oppilaiden keskuudessa alamaissa. Erityisesti suuri osa pojista kokee
sen vastenmieliseksi. Myös alueelliset erot näyttävät selkeiltä
suhtautumisessa siihen. Peruskoulua kehitettäessä olisi syytä vihdoin
ottaa asia puheeksi. Huomionarvoinen havainto on lisäksi se, että
erityisesti Etelä-Suomessa kannatetaan ruotsin vapaaehtoistamista.
Tällä alueella ehkä katsotaan, että kansainvälistymiskehitys
edellyttäisi lisää valinnaisuutta koulun kieliohjelmaan.

5.3 Nuoret eivät usko Ruotsin auttaneen tarpeeksi talvisodassa.
(Keskisuomalainen 13.3.2000.)

Yli puolet 14 - 15 vuotisista nuorista uskoo, ettei Ruotsi antanut
talvisodassa Suomelle tarpeeksi tukea, eikä suomalaisten tarvitse
tuntea avusta enempää kiitollisuutta. Tämä ilmenee peruskouluissa
tehdyistä yhteiskunnallisia tietoja, taitoja ja asenteita
käsittelevästä tutkimuksesta.

Suomalaisten nuorten käsitys talvisodasta tukee käsitystä nuorten
Ruotsi-kielteisyydestä, arvioi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen
laitoksen erikoistutkija Viking Brunell.

Tutkimuksessa selvitettiin myös kieliryhmien asennoitumista
ruotsalaisuuteen. Miltei puolet suomenkielisten koulujen nuorista
olisi valmis muuttaman Suomen yksikieliseksi maaksi. 67 prosenttia
vaati ruotsin vapaaehtoistamista.

Parhaiten koulussa menestyvä neljännes suhtautui kielteisimmin
Ruotsin Suomelle antamaan tukeen sodassa. - Tiedollisesti
hyvätasoisten oppilaiden suhtautuminen ruotsalaisuuteen ja ruotsin
kieleen oli kielteisempi kuin muilla.

5.4 Nokialla tutkittiin kieliä

Nokian nuorkauppakamari ja Nokianvirran yläasteen oppilaat tekivät
kielikartoituksen nokialaisissa ulkomaankauppaa käyvissä yrityksissä.
Tutkittavana oli 23 erikokoista vientiyritystä. Tutkimuksessa selvisi,
että kaupankäynnissä tarvittavat valtakielet ovat
tarpeellisuusjärjestyksessä englanti, ruotsi ja saksa sekä hieman
jäljessä tulevat ranska ja venäjä. Kielitaitoaan vastaajat arvioivat
pääasiassa hyväksi. Saksalla ja englannilla arvioitiin olevan jatkossa
yhtä suuri merkitys, mutta ruotsi saisi arvioiden mukaan tehdä tilaa
sekä venäjälle että ranskalle. (AL 2.5.1996)

5.5 Enemmistö suomalaisista vastustaa koulujemme pakkoruotsia. (HS
26.3.97)

Taloustutkimuksen teettämässä mielipidetutkimuksessa 70 prosenttia
suomenkielisistä oli sitä mieltä, että ruotsi pitäisi olla kouluissa
vapaaehtoinen aine. Työväestä 80 prosenttia vastusti pakkoruotsia ja
johtajista puolet.

5.6 Mielipidekysely pakkoruotsista.

Aamulehden teettämän mielipidekyselyn mukaan enemmistö kansasta
haluaa vapautua pakkoruotsista yo- kokeessa.(Aamulehti 10.6.2000.)

Selvä enemmistö, eli 61 prosenttia tutkimukseen osallistuneista on
vapaaehtoisen kielikokeen kannalla. Kun vastaajat jaetaan eri
ikäryhmiin, mielipide-erot tuskin ketään yllättävät; mitä nuorempi
vastaaja on, sitä innokkaammin hän liputtaa vapaaehtoisuuden puolesta.

Tutkimukseen osallistuneista miehistä peräti 70 prosenttia on sitä
mieltä, että valkolakki pitäisi irrota ilman ruotsin koettakin.

Tutkimuksen mukaan ajatus ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta puree
varmimmin puoluekentän vasemmalla laidalla.

Vasemmistoliiton kannattajista 69 prosenttia on opetusministeri
Raskin kanssa samoilla linjoilla.

Demareista 62 prosenttia kannattaa oman puolueensa ministerin
linjauksia. Tässä asiassa tukea tulee myös oppositiosta - keskustan
kannattajista 63 prosenttia on vapaaehtoisen yo-ruotsin kannalla.

Perinteitä kunnioittavissa kokoomuslaisissa on 39 prosenttia yo-
kirjoitusten pakkoruotsin kannattajia. Neljä prosenttia ei ottanut
kantaa asiaan.

Kommentti: Ruotsinkieliset ovat tutkimuksessa mukana. Kun heidät
jätetään tässä omassa asiassaan pois, nousee vapaaehtoisen kielikokeen
kannattajat 65:een prosenttiin.

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 29, 2007, 7:39:12 AM1/29/07
to
2. Kansallinen identiteetti.

Ruotsin kieli on osa kansallista identiteettiä, kommentoi
opetusministeri Olli-Pekka Heinonen (kok) kansanedustaja Mikko Elon
(sd) lakialoitetta koulujemme pakkoruotsin poistamiseksi. (HS 2.11.95)
Vakiintuneita kansallisuutta korostavia käsitteitä ovat muun muassa:
kansallinen kulttuuri, kansallinen ylpeys, kansallinen omaleimaisuus
ja ennen kaikkea kielelliseen omaperäisyyteen perustuva kansallinen
itsetunto. Käsitteen "kansallinen" vakiintunut merkitys sulkee
totaalisesti pois sen mahdollisuuden, että sen piiriin sisältyisi
maamme suomenkielinen ja ruotsinkielinen väestö.

Kumpikaan osapuoli ei tunne olevansa eikä tunnusta olevansa toistensa
kanssa kansalliselta ajatustavaltaan yhtäläisiä, kuten identiteetti
edellyttäisi, puhumattakaan, että heillä olisi kielelliseen
omaperäisyyteen perustuva yhteinen kansallinen itsetunto.

Juuri erilaisuuttaan korostaakseen ruotsinkieliset pitävät tiukasti

kiinni omasta kielestään. Selkeästi he tiedostavat muunkin

erilaisuutensa. Alempirotuiset suomalaiset, julisti ruotsalaisuuden
liike Snellmanin aikoihin. Eikä se tietous ole kuollut vieläkään.

"Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava

kansainvälisyyteen", julisti Pehr Stenbäck TV-uutisissa 16.9.1987.
"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", vahvisti Elisabeth Rehn
Siuntiossa 5.1.1991. Onhan heidän ylioppilaslakkinsa kultainen
lyyrakin suurempi kuin alempirotuisilla suomalaisilla.

Meidän suomalaisten kansallinen itsetunto ei puolestaan sisällytä
piiriinsä ihmisiä, jotka puhuvat meille vierasta kieltä.

Identiteetti ja kansallinen itsetunto, molemmat erikseen; sulkevat
pois vieraan kielen ja vieraan kansallisuuden.

Jos Heinosen käsitteelle etsitään tosiasiallista sisältöä sen
asiayhteyden perusteella, jossa hän sitä käyttää, ilmenisi siitä muun
muassa, että: Ruotsinkieliseen lukioon pääsee kaksi numeroa
huonommalla peruskoulun keskimääräisellä keskiarvolla kuin
suomenkieliseen. Ja jatko-opinnoissa ruotsinkielisten alempi
ymmärtämisen taso on virallisesti vahvistettu heille asetetuilla
alemmilla pääsyvaatimuksilla: Oikeustieteelliseen tiedekuntaan
ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut
kuusi pistettä paremman tuloksen; kasvatustieteellisissä
koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö on 32 % (väestöosuus 5 %),
ruotsinkielisistä hakijoista 62 % pääsi sisään (kiintiön perusteella),
suomenkielisistä 18 % (v. 1990).

Oikeassa muodossa Heinosen ilmaisu kuuluisikin: epäkansallinen
epäidentiteetti.
3. Ruotsinkielisillä identiteettiongelmia

* 1 Ruotsinkielisten juuret.
* 2 Sekaidentiteetti.

1. Ruotsinkielisten juuret.

Maamme ruotsinkielinen vähemmistö on peräisin kahdesta juuresta:

Länsirannikolle 1200-luvulta alkaen muuttaneet ruotsalaiset, sekä
ruotsalaistuneet, oman kansallisuutensa hyljänneet suomalaiset, joista
E G Ehrström kirjoitti Åbo Morgonbladissa v. 1821.

"Jokainen, joka pyrkii talonpoikaisjoukkoa ylemmäksi, ottaa
ruotsalaisen sukunimen, muukin vierasperäinen kelpaa: suomalainen vain
ei tule kysymykseen. Kun nämä herrat ja herrasnaiset joutuvat puhumaan
omaa äidinkieltään, he ruotsalaistuttavat suomalaisen ääntämisen
hienojen korvien siedettäväksi. Tällaiset naiset ja herrat eivät
mielellään tunnusta olevansa suomalaisia."

He seurasivat jo aikaisemmin näin käyttäytyneiden ylempien
virkamiesten esimerkkiä, jolloin Karpalaisista tuli Carpelaneja,
Renkosista Finckejä, Särkilahdista Stiernkorseja. Vielä 1800- luvun
jälkipuoliskolla ruotsalaisuuden liike julisti (mm. lehdet Vikingen ja
Det unga Finland/L.A. Puntilan väitöskirja Ruotsalaisuus Suomessa):
"Ruotsia puhuva sivistyneistö kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen,
joka näin ollen on ollut ja on edelleen valtiaskansa."

Sekä: "Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu toiseen, lahjakkaaseen

ihmisrotuun, suomalaiset ovat vastaisuudessakin kykenemättömiä luovaan

henkiseen toimintaan." -Ruotsinkielisillä oli tuolloin tahraantumaton
identiteetti. Puhdas se oli vielä Lapväärtin kouluerottelun vuosina
1974-75. Gösta Ågren totesi silloin mm: "Suomalaiset ja ruotsalaiset
ovat eri kansaa eivätkä mahdu samalle koulutontille". (HS Eeva Palmu.)
Parikymmentä vuotta myöhemmin (1989) Ågrenin marxilainen runous
palkittiin Finlandia-palkinnolla.

Nykyisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat harjoittaneet
maanviljelyä tuhat vuotta aikaisemmin kuin Skandinavian asukkaat.
Käyttöesineiden koristelu on täällä ollut kivikaudesta alkaen
taidokkaampaa ja kulttuuri yleensäkin kehittyneempää. Suomalaiset
asuivat täällä jo silloin, kun Skandinavian peitti vielä paksu maajää.
(Mm. arkeologi Jarl Fast HS 28.6.90, Fm Leevi Fagerström HS 10.7.90,
tutkija Eero Muurimäki HS 20.3.88, ylijohtaja Veikko Lappalainen HS
17.4.93 ja 20.9.93, tutkija Matti Huurre AL 15.1.95, arkeologi Milton
Nunez HS 15.1.95, professorit Pekka Sammallahti ja Kalevi Wiik HS
13.8.95).

Sanomalehtien ja kirjojen määrällä arvioidussa tiedon leviämisessä
Suomi on nykyisin korkeammalla tasolla kuin muut Pohjoismaat. (Unesco
v. 1992.) Kansainvälisessä lukutaitotutkimuksessa suomalaiset nuoret
olivat parhaita lukijoita kertomusten, eli kaunokirjallisten tekstien
tulkitsijoina ja erityisesti kaavioiden, ohjeiden ja taulukoiden
käyttäjinä. (Dos. Pirjo Linnankylä Al 15.8.92.) "Lasten
kansainvälisessä lukutaitovertailussa pienokaisemme olivat
ylivoimaisia, ja sain parhaan kykyni mukaan selitellä asianlaitaa
poikani koulutovereiden hämmästyneille äideille". (Alankomaissa asunut
Laura Kolbe HS 22.2.94)

Näin on syntynyt tilanne, joka houkuttelee "valtiaskansaa",
"lahjakkaaseen ihmisrotuun kuuluvia" ruotsinkielisiä rakentamaan
identiteettiä, johonka he sopisivat "luovaan henkiseen toimintaan
kykenemättömien" suomalaisten kanssa. - On tragedia, jos ruotsalainen
osa suomalaisesta identiteetistä kielletään, sanoo STT:n päätoimittaja
Per-Erik Lönnfors Aamulehden haastattelussa 5.8.95.

"Toinen kotimainen kieli on osa suomalaista identiteettiä", kertoi
puolestaan kansanedustaja Henrik Lax (r) HS:ssa 4.10.93.

Kieli on identiteetin ehdoton indikaattori, se on yksilön minäkuvan
perusta ryhmän jäsenenä. Meidän suomalaisten identiteettiin kuuluu
vain kieli, jota me ymmärrämme, suomen kieli. Suomalainen identiteetti
on terve. Siinä ei ole ruotsinkielistä kasvainta.

Kun ruotsinkieliset rukkaavat identiteettiään, ei heillä ole
minkäänlaista edellytystä kutsua tulosta suomalaisten identiteetiksi.
Suomenruotsalaisten identiteetti siitä rakennelmasta voi syntyä, mutta
suomalaisille se on pakkoidentiteetti.
2. Sekaidentiteetti.

Tampereen ruotsinkielisen koulun 100-vuotisjuhlan jälkeen Aamulehti
selosti kansanedustaja Henrik Laxin siellä pitämää puhetta. "Yhden
kansalliskielen suomea kaihoavat intoilijat", Lax aloittaa tuon
puheensa tulkitsemisen HS:n vieraskynäpalstalla 6.12.

Todellisuudessa kukaan ei ole vaatinut yhden kansalliskielen Suomea.
Sen sijaan on ehdotettu koulujemme pakkoruotsin muuttamista
vaihtoehtoiseksi aineeksi.

Yhtä hyllyvälle pohjalle rakentuu kirjoituksessa kaavailtu
suomalaisten identiteetti, johonka Lax yrittää saada sopimaan sekä
suomenkieliset että ruotsinkieliset.

Suomalaisten ja ruotsalaisten yhteinen historia on eräs teema, jolla
hän perustelee yhteistä identiteettiä. Tuo yhteinen historia on
myytti, jolla ei ole nimeksikään todellisuuspohjaa. Näiden kansojen
historia piispa Henrikistä Haminan rauhaan on niin erilainen ja
jyrkällä rajalla toisistaan erottuva, kuin se eri kansallisuuksien
välillä suinkin voi olla. Ruotsalaiset olivat valloittajia,
miehittäjiä, alistajia. Suomalaiset taipuivat "niin kuin taipuu se,
joka ei muuta voi; nöyristellen, totellen, alistuen", sanoo Suomen
historian professori Heikki Ylikangas kirjassaan Käännekohdat Suomen
historiassa.

Kieli on kansallisen identiteetin peruskriteeri. Se on ehdoton raja
samaistumisessa. Ilman omaa kieltä ei ole omaa kansaa. Yhteinen kieli
synnyttää tietouden erilaisuudesta muunkielisiin verrattuna.
Suomalaisen itsetajunnan ehdoton tunnusmerkki on suomen kieli. Kieli,
jota me osaamme puhua ja jota me ymmärrämme.

Me suomalaiset olemme suomalaisia mieleltämme ja kieleltämme. Meillä
ei ole identiteetti-ongelmaa.
4. Ruotsinkielisten etuoikeudet

Henkilöluettelo: Aalto Jorma S, Havansi Erkki, Heinonen Olli- Pekka,
Lax Henrik, Niinistö Sauli, Norrback Ole, Taipale Jori 4.1 Etuoikeudet
opiskelussa

Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28
keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen
lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman
paikkaa. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6.
Seitsemän ruotsinkielistä paikkaa jäi siellä täyttämättä, kun
samanaikaisesti suomenkielisistä jäi ilman lukiopaikkaa 40 pyrkijää.
Syksyllä 1995 pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiin lukioihin pääsi
keskimäärin 1,5 numeroa huonommalla keskiarvolla kuin suomenkielisiin
lukioihin.

Jatko-opinnoissa sama vielä korostuu: "Ruotsinkielisille esitetään
omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja
metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet,
koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89)
Mitä tällainen ajattelu käytännössä merkitsee, selviää muun muassa
Helsingin yliopiston asiakirjoista. Siellä vuonna 1995 pääsykokeeseen
osallistuneita vastauksen jättäneitä pyrkijöitä pääsi opiskelemaan
seuraavasti:

Historia


suomenkielisistä 11 %


ruotsinkielisistä 52 %

Filosofia


suomenkielisistä 9 %


ruotsinkielisistä 52 %

Biologia


suomenkielisistä 13 %


ruotsinkielisistä 23 %

Kielellistä syrjintää, joka selittää noita lukuja, osoittaa alimmat
pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi
historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p,
ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.),
suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.

Lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä
kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin,
syrjintä näkyy noitakin lukuja selvemmin. Muun muassa oikeustieteessä
ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6
pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä
koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %.
Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan,
suomenkielisistä 18 %. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vain
5,6 % ylioppilaista on ruotsinkielisiä. Alla asiantuntijan sekä
kielellisen syrjinnän kohteeksi joutuneen opiskelijan mielipiteet
tästä asiasta.

Kun Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole
Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii
oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston
prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa
valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän
toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden
perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei
salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli
valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä
huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen
- ruotsinkielisen hyväksi."

(HS 23.11.94):
Kieleen perustuva syrjintä loukkaa.

Suomenruotsalaisten valituksen huippua ruotsin kielen asemasta
Suomessa edustaa Henrik Laxin vuodatus siitä, että hänen
ruotsinkielisessä Tammisaaren saaristossa sijaitsevan kesähuvilansa
läheisyydessä ollut kaapelitaulu oli suomeksi ja englanniksi, mutta ei
ruotsiksi. Ruotsinkielisen ilmaisun puuttuminen loukkaa Laxia syvästi.
Minä en päässyt opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon. Jos
äidinkieli olisi ollut ruotsi olisin päässyt sisälle. Tällainen
kieleen perustuva syrjintä loukkaa minua todella syvästi. Ruotsin
kielen asema on Suomessa tarpeettoman hyvä. Ei ole esimerkiksi pelkkä
vitsi se, että Hankenin preppauskurssin käynyt saa rahansa takaisin,
ellei pääse sisälle. Olisi hyvä, jos viranomaiset selvittäisivät,
millaisia etuoikeuksia ruotsinkielisillä on koulutuspaikkojen suhteen.
Vaikuttaa siltä, että niitä salataan eikä tietoa saa mistään.

Ruotsinkieliset kuvittelevat, että suomalaisten tulisi käyttää ruotsia
siltanaan matkalla Eurooppaan. Se nyt on naurettavuuden huippu. Minä
rakennan kaapelikyltistä siltaa Eurooppaan. Siinä on oikeita
kielellisiä aineksia.

Suomalaisen on todella opeteltava kieliä pärjätäkseen EU:ssa.
Ensimmäisten opittavien kielten joukossa ei suinkaan ole ruotsi vaan
englanti, espanja, hollanti, italia, ranska, saksa ja venäjä
aakkosjärjestyksessä mainittuna. Ruotsi on suomalaisille yhtä tärkeä
kieli kuin suomi on ruotsalaisille.

Annika Virtanen Helsinki

Mari Aaltonen Ylioppilaslehti (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta)
toukokuussa -90:

"Pääsykokeissa suomalaisiin tiedekuntiin kaikki saavat vastata omalla
äidinkielellään (siis ruotsinkielisetkin) ja kielikoetta ei ole. Jos
sen sijaan suomenkielinen ylioppilas pyrkii Åbo Akademiin, Svenska
social-och kommunialhögskolaniin, Hankenille tai Helsingin yliopiston
jonkin suositun tiedekunnan ruotsinkieliseen kiintiöön, hän joutuu
läpäisemään ruotsin kielikokeen ennen kuin saa hakuoikeuden." 26.2
Kielikiintiöistä katkeruutta (HS 14.2.1995)

Hovioikeuden auskultantti Jori Taipale, HS 14.2.1995:

"Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua; ne ovat joko
kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai
Åbo Akademi. Reviiriajattelua pahimmillaan ovat ylitiukat kielikokeet
ja enimmäiskiintiöt suomenkielisille, jotka olisivat halukkaita
opiskelemaan ruotsiksi näissä paikoissa... Räikein esimerkki
kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole Norrbackin
kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991 junailema
50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa."

Kielikiintiö loukkaa yhdenvertaisuutta.(Oikeuskanslerin lausunto HS
20.5.92):

Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä ruotsinkielisten
opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 % eli 20:stä 30:een.
Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli kiintiön
kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen mielestä ei ole oikein,
että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä oikeustieteelliseen
tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla pistemäärällä kuin
suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään siten heille
kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry korosti, että jo
ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen suomenkielistä pyrkijää
menetti joka vuosi opiskelupaikkansa ruotsinkielisille. Lisäksi lähes
200 karsiutunutta suomenkielistä pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin
heikoin opiskelupaikan saanut ruotsinkielinen.

Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä voidaan arvostella:
"Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa voidaan arvioida,
että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu vain kielitaitoon
sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman oikeutta yhdenvertaiseen
kohteluun", Aalto toteaa.

Vaasan seudulla oppisopimuksia jäljellä vain ruotsinkielisille. (HS
5.5.97):

Vaasa. Äidinkieli ratkaisee Vaasan ympäristössä, pääseekö koulunsa
päättävä alle 25-vuotias nuori oppisopimuksen kautta
jatkokoulutukseen. Ruotsinkielisten kiintiö on 60 prosenttia alueen
oppisopimusten määrästä. Vaasassa suomenkielinen kiintiö täyttyi jo
vuoden vaihteessa. Nyt kun koulut ovat loppumassa ja nuoria työntyy
sopimusmarkkinoille, on kiintiössä varaa vain ruotsinkielisille.
"Äidinkieli ei saisi olla este sopimusten solmimiselle", arvostelee
Vaasan alueen koulutustarkastaja Carita Puro. Vaasalaiset haluaisivat
yhdistää eri kiintiöt tai edes muuttaa niiden määriä.
Opetusministeriön vastaus tiedusteluun on ollut kielteinen.
Koulutuspaikkojen jakaantuminen Uudellamaalla v. 1997:

Koulutuspaikat


Ensisijaisesti hakeneet


Paikkoja hakijamäärästä

Suomalaiset


20410


41691
49,1 %
Ruotsinkieliset 3107 3151 98,6%

Keväällä 1998 Helsingin seudulla lukioon pyrkijöistä pääsi Suomalaisia
76,5 %, ruotsinkielisiä 82,5 %

Tilastokeskus: Korkeakoulutilastot1985-1989 ja 1990- 1995.

Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8-10
% ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. Näin siitä
huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä kokonaisuudesta
on vain 5 %.

Kiintiöillä turvattu yliedustus.Yli puolet uusista opiskelijoista ei
saa heti jatko-opiskelupaikkaa. Sen sai vain 39 %: 17 % yliopistoihin,
10 % ammattikorkeakouluihin, 12 % ammatillisiin oppilaitoksiin. (HS
1.10.97.)

Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on n. 5 %, mutta heidän
kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista
korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja uusista opiskelemaan
hyväksytyistä peräti 28 %. Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17
suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston
oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama
määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonompi pääsyvaatimuksen tulos
(yhteispisteet todistuksesta ja pääsykokeesta).
4.2 Etuoikeudet julkisissa palveluissa.

Tunnus kuuluisi 1926 syntyneille. (Aamulehti 2.2.2000.)

Viime sotiemme aikana ja sen jälkeen tuli veteraaniasiassa tavaksi
lausua, että "veljeä ei jätetä". Tämän johdosta haluankin tuoda esiin
ihmetykseni miksi "pikkuveli" unohdettiin, ainakin osittain. Suuri osa
1926 syntyneistä, jotka olivat asepalveluksessa 1944 , jätettiin ilman
veteraanitunnusta ja niitä oikeuksia, jotka siihen kuuluvat. Yli 50
vuoden katkeruus, ilman korkoja, saisi vihdoin päättyä. (----)
Ahvenanmaa ei ollut edes sodassa, eikä asukkailla ole edes
asevelvollisuutta, silti siellä olleet kodinturvajoukot saivat
tunnuksen.(----)

Taatto Salminen, Pirkanmaan veteraanit 1926 ry:n sihteeri.
4.2.1 Etuoikeudet yleisradion palveluissa.

Ruotsinkielisten väestöosuus on 5,6 %, mutta ruotsinkielisten
lähetysten osuus Ylen TV-kanavien yhteisestä lähetysajasta on 30 %.
Yksi viikko lokakuussa 1995: ruotsinkieliset TV1 + TV2 = 13,5 tuntia +
TV4 80 tuntia; suomenkieliset ohjelmat TV1 + TV2 + 236 tuntia.

Uuden digitaali-TV:n Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on
ruotsinkielinen. Eli viisiprosenttisen vähemmistön käyttöön
kustannetaan ja luovutetaan 20 prosenttia kapasiteetista. Tämä tasa-
arvo-oppi merkitsee yhteiskunnan etujen jaossa sitä, että kun
suomalaiselle annetaan yksi markka, itäruotsalaiselle annetaan neljä
markkaa.

TV:n kohdalta Rkp:n puoluehallitus esitti vaatimuksensa 7.12.98:
"TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun
kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena
päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava."
Tässä on selkeäsanainen ukaasi: Suomalaisten on kustannettava 5-
prosentttiselle vähemmistölle yhtä paljon maksava palvelu kuin 95-
prosenttiselle enemmistöllekin, eli yhdelle ruotsinkieliselle on
annettava rahaa yhtä paljon kuin 19:lle suomenkieliselle. Sittemmin
liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen teki päätöksen, että uuden
digitaali-tv:n Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on
ruotsinkielinen.

Tv-lupamaksuja korotettiin 100 markalla.

Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja on korotettu 1.7.2000 lähtien
100 markalla. Se merkitsee sitä, että kun suomenkielinen digi-tv on
rahoitettu, meiltä suomalaisilta (95 suomalaista sataa kansalaista
kohti), peritään yhteensä 9500 markkaa, että lisäksi saadaan oma
digitaalikanava viidelle itäruotsalaiselle (ruotsinkieliselle), jotka
itse panevat likoon yhteensä 500 markkaa.

Jatkuvissa käyttökustannuksissa se merkitsee vastaavasti sitä, että 5-
prosenttinen kielivähemmistö aiheuttaa 20 prosenttia kustannuksista,
mutta maksaa vain väestöosuuttaan vastaavan 5 prosenttia. Me
suomalaiset siis kustannamme käytännöllisesti katsoen kokonaan
ruotsinkielisille oman erillisen digitaali-kanavan ja maksamme
jatkuvasti 75 prosenttia ruotsinkielisten oman erityisohjelman
käyttökustannuksista; siitä, että he voivat "keskittyä illan
parhaaseen katseluaikaan" omakieliseen lähetykseen.
4.3 Etuoikeudet valtion taloudessa.
4.3.1 Miljardiluokan tulonsiirto ruotsinkielisille.

Korkeakouluopetus tuli 1970-luvulla kokonaan valtion vastuulle. Siitä
alkaen on vuosittain satoja suomenkielisiä jäänyt ilman
opiskelupaikkaa, kun paikat on annettu heitä huonommin koulussa
menestyneille ruotsinkielisille. Tällaisella perustuslain vastaisella
menettelyllä on viimeisen 25 vuoden aikana jätetty ilman
opiskelupaikkaa yli 10000 suomenkielistä opiskelijaa. Jokaisesta 100
markasta, joka opetuksen järjestämiseen käytetään, suomalaiset
maksavat 95 markkaa. Kysymyksessä on siis miljardiluokan tulonsiirto
suomalaisilta ruotsinkielisille
4.3.2 Valtion yritysten myyntivoitto ahvenanmaalaisille puhtaana
käteen.

Valtion yksityistäessä omaisuuttaan - muun muassa Soneraa - takaa
Ahvenanmaan itsehallintolaki, että 0,45 prosenttia valtion saamista
osaketuloista siirtyy automaattisesti Ahvenanmaalle.

Soneraa on tähän mennessä myyty 39,4 miljardin markan arvosta.
Ahvenanmaa on saanut siitä 177 miljoonaa markkaa, eli 6950 markkaa
asukasta kohden. Jos Sonera kokonaan myydään, siitä tulee nykyisen
kurssin (200 miljardia markkaa) mukaan Ahvenanmaan osuudeksi 900
miljoonaa markkaa, eli 35.200 markkaa henkeä kohti.

Kun Suomelle jäävä osuus käytetään esim. velan maksamiseen, kuten on
suunniteltu, valtion talous paranee, josta hyötyvät myös
ahvenanmaalaiset kuten suomalaisetkin, mutta jokaisen taskuun jää
koskemattomaksi tuo 35.200 markkaa nettoa. Nelihenkiselle perheelle se
merkitsee 140.800 markkaa. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä,
säätää perustuslaki. Suomalaiselle perheelle nuo potit vain eivät
tipu. Kun otetaan mukaan muita valtion yrityksiä, mm. Enso ja Fortum
(Neste, Imatran voima), joiden osakkeita on myyty, nousee
ahvenanmaalaisten jättipotit kenties kaksinkertaisiksi. Asiantilan
mielettömyys vielä lisääntyy, kun muistetaan, että Ahvenanmaa hoitaa
omaa talouttaan (mm. laivayhtiöt) osallistumatta millään tavalla
manner - Suomen yritysten kasvattamiseen.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö korostaa, että kyse on
lakisääteisestä asiasta.

- Myönnettäköön, että silloin kun Ahvenanmaan itsehallintolaki on
säädetty, niin tällaisia valtion tuloja ja varsinkaan näin isoja
summia ei varmaankaan ole tuolloin osattu ajatella, hän toteaa. -
Mutta toisaalta täytyy kyllä kokemuksesta sanoa, että jos kovin
suurella innolla lähdetään näitä kysymyksiä sorkkimaan, niin ei valtio
siinä yleensä ole voitolle jäänyt, naurahtaa Niinistö.

Kuka säätää Suomen lait. Eduskunta vaiko Ahvenanmaan maakuntahallitus.
Pääministerin sijainen vähättelee eduskunnan valtaa ja varottelee sitä
"kovin suuresta innosta". Hän luovuttaa eduskunnalle kuuluvan vallan
varsin keveästi Ahvenanmaan maakuntahallitukselle. Miten on. Ajaako
Ahvenanmaan itsehallintolaki perustuslain edelle. Pitäisikö
kansanedustajien puuttua Niinistön käsityksiin lainsäädäntävallasta.
5. Taloudellinen mielettömyys.

Kaksikielisyyden aiheuttamat viralliset hallintokulut (rutiinikulut)
ovat miljardeja markkoja vuodessa. Lisäksi tulee satunnaiset kulut.
Pelkästään Eta-sopimuksen käännöstyössä on oikeusministeriössä ollut
palkattuna vuodesta 1991 alkaen yli 40 henkilöä. Työssä "yötä päivää",
kuten yksikön johtaja sanoo. (Aamuleti 3.1.94.) Puolet työstä on
aiheutunut ruotsinnoksesta. Tämä lisäksi tulee nelinkertainen
käännöstyö, jonka EU aiheuttaa.
6. Etuoikeudet virkanimityksissä.

Väestösuhteen mukaan ruotsinkielisiä virkamiehiä tulisi olla valtion
hallinnossa 5.6 prosenttia. Siitä syystä, että he eivät kykene
suorittamaan samoja vaatimuksia kuin suomalaiset, heidät hyväksytään
kiintiöperusteella kautta linjan opiskelemaan suomalaisia huonommilla
sisäänpääsyvaatimuksilla.

(HS 23.6.89)"Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin
yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja
oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut
kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet
vaadittuun pisterajaan."

Näin ruotsinkieliset on virallisesti todettu henkisiltä kyvyiltään
heikommiksi kuin suomalaiset, joten heidän mahdollisuutensa tulla
valituksi virkoja täytettäessä ovat vastaavasti huonommat. Heidän
osuutensa virkakoneistossa tulisi siis olla tuota 5.6 prosentin
väestöosuuttakin vähäisempi.

Miten mahtaa olla esimerkiksi oikeusministeriössä, jossa
oikeudenmukaisuuden pitäisi olla hyvin toteutunut. Onko siellä
etuoikeutettuja. Onko siellä korkeammilla virkapaikoilla enemmän
ruotsinkielisiä kuin heidän kyvykkyytensä ja suhteellinen osuutensa
edellyttäisi.
5. Mielipiteitä pakkoruotsista.

* Vuodet 1995 - 1999.
* Vuosi 2000.

5.1 Vuodet 1995 - 1999.
5.1.1 Pakkoruotsi tuottaa opettajajärjestysmiehiä

Olen vastikään päättänyt peruskoulun osaamatta ruotsia paria lausetta
enempää. Syy tähän on pakkoruotsi. Kun luokassa on 30 oppilasta,
joista alle kymmentä kiinnostaa oppia uutta kieltä, Jää opetus kovin
vähäiseksi. Opettajan aika kuluu pyydellessä: "Olkaas nyt vähän
hiljempaa." Ne, joita ei kiinnosta oppia, tekevät oppimisen
mahdottomaksi muillekin. Jos ruotsi olisi valinnainen kieli, sen
tunneilla ei opettajan tarvitsisi toimia järjestysmiehenä. Ketä
hyödyttää nykyinen järjestelmä, joka pakolla opettaa kaikille kaksi
lausetta, sen sijaan, että kiinnostuneet saisivat kaipaamaansa
opetusta.

"Vaikeuksissa ruotsin kanssa"
5.1.2 Rovaniemen lukion lehtorit A.

Repo äidinkieli, A. Gottfried ruotsi, A. Tiensuu venäjä, E. Laukkanen
saksa, T. Rastas ranska, J. Niskanen englanti:

"Suomen kulttuurielämälle on tärkeää työnjako ja monipuolinen
osaaminen niin kuin se on tärkeää talouselämässäkin. Onko meillä varaa
tieten tahtoen typistää osaamistamme. Pakoista ei tietenkään pääse:
meidän on pakko vapauttaa lastemme kielivalinnat, jotta heillä olisi
vapaus ja mahdollisuus liikkua Euroopassa ja maailmalla samoin ehdoin
kuin muiden kansojen nuorilla." (HS 30.11.1990)
5.1.3 Raimo Rönnholm, Nokia:

"Mitä tulee pohjoismaiseen yhteistyöhön yleisesti, niin eiköhän
perustelu ole jälkijättöinen. Sen vuoksi ei toki jokaisen tarvitse
lukea ruotsia. Jo nykyisin käydään yhteistyö pitkälti englanniksi,
kuten tapahtuu yliopistojen välillä. - Ja miksi muuten yhteistyön
tulisi toimia aina yksipuolisesti: ruotsalaisten ehdoilla. Voisivathan

ruotsalaiset yhtä hyvin opetella suomea." (Al 19.11.1990)
5.1.4 Esa Itkonen, Turun yliopiston yleisen kielitieteen
apulaisprofessori:

"Puhuin 18-vuotiaana ruotsia lähes päivittäin, koska eräät ystäväni
olivat ruotsinkielisiä. Sittemmin tämä taito on hävinnyt, koska en ole
enää tarvinnut sitä. Euroopassa (ja sen ulkopuolella) on riittänyt
englannin, saksan ja ranskan puhetaito. Näin on ollut myös
Skandinaviassa. Käydessäni Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa olen
pitänyt esitelmäni englanniksi ja hoitanut myös käytännön asiat
samalla kielellä. - Väite, että skandinaavit kommunikoivat keskenään
ruotsiksi tai skandinaaviskaksi, ei ole totta. Ne skandinaavit, jotka
minä olen tavannut, kommunikoivat keskenään englanniksi (tai joskus
saksaksi). - Ei ole mitään järkeä siinä, että suomalaisten pitäisi
'mennä Eurooppaan' Skandinavian kautta, kun muut skandinaavit voivat
mennä sinne suoraan. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Mitään
tieteellisiä perusteluja ei myöskään ole sille joskus esitetylle
väitteelle, että vieraita kieliä oppiakseen suomalainen tarvitsisi
ruotsia ikäänkuin apuneuvokseen." (HS 9.12.1990)
5.1.5 Kalevi Alajoki, valinnaisuuden puolustaja:

"Aamulehden haastattelussa (1.4.) ruotsin kielen opettaja Raija
Alenius rinnastaa koulujemme pakkoruotsin fysiikkaan. Aikaisemmin
pakkoruotsin puolustajat ovat rinnastaneet sen matematiikkaan ja
historiaan. Heidän on erinomaisen vaikea ymmärtää, että näillä
aineilla ja ruotsilla ei ole keskinäistä vertailupohjaa. Viimeksi
mainitut aineet ovat yleisiä ja pakollisia kaikkien maiden kouluissa.
Mutta ruotsin kieli on Ruotsin ulkopuolella pakollinen vain Suomessa.
Hänen tulisi kysyä esim. englannin, saksan ja ranskan opettajilta,
mitä merkitsisi käyttökelpoisen kielitaidon saavuttamisessa se, että
ruotsiin tuhlatut tunnit saataisiin käyttää näiden suurten kielten
opettamiseen. - Tuhlatut on oikea ilmaisu, koska meillä on 5 %:n
ruotsinkielinen vähemmistö, joka kykenee mainiosti hoitamaan yhteydet
Ruotsiin niiltä osin, joissa ei käytetä englantia. - Suomentaja Ulla
Ropponen kirjoittaa HS:n mielipidesivulla (2.4.) - Suomea muihin
kieliin tulkkaavista on puutetta (EU:ssa) varsinkin portugalin ja
kreikan kohdalla. Siksi näitä kieliä joudutaan tulkkaamaan välikielen
(esim. englannin) kautta. Tällöin tulkkaus viivästyy ja sanoma voi
latistua." (Al 11.4.1995)
5.1.6 Poliisikoulun ruotsinopettaja valehtelee.

Ei tuhlata aikaa tykkäämiskeskusteluun. Näin remelletään pakkoruotsin
puolesta. Aamulehdessä 11.2.99. (Marketta Vesisenaho, Poliisikoulun
ruotsin opettaja.)

Hymyilevä ruotsinopettaja, laissa säädetty oikeus, pohjoismainen
kielisopimus, pohjoismainen kokouskieli, kielivaatimus
työpaikkailmoituksissa, identiteettiin kuuluva oikeus jne, esitetään
pakkoruotsin puolustukseksi Suomen kouluissa. Aikaisemmassa
keskustelussa nämä perustelut on, ensimmäistä ja viimeistä lukuun
ottamatta, jo useasti esitetty ja yhtä useasti osoitettu kuvitteluksi.
Mutta tarkastellaan niitä taas kertaalleen.

"Suomen kansalaisella on oikeus käyttää äidinkieltään asioidessaan
viranomaisten kanssa", valistetaan kirjoituksessa. Perustuslaissa tämä
oikeus säädetään (Hallitusmuodon 14 )

"Suomen kansalaisen oikeus käyttää oikeudessa ja hallintoviranomaisen
luona omassa asiassaan äidinkieltään, suomea tai ruotsia, sekä tällä
kielellä saada toimituskirjansa on turvattava lailla."

Valtion virastot ja kaksikielisten kuntien virastot ovat kyseisiä
"hallintoviranomaisia".

Näissä virastoissa, esim. poliisilaitoksella, pitää siis saada virka-
aikana palvelua molemmilla kielillä. Vaatimuksen täyttää suomen /
ruotsin kielen taitoinen kanslisti. Esim. poliisi järjestystehtävissä
ja terveydenhoito eivät ole hallintoviranomaisia.

Kielilaissa ei ole säädöstä, joka rajoittaisi ruotsinkielisiä
palveluja, jos ruotsinkielisiä on vähän, on kirjoituksen eräs
valheellinen väite. Laissa on nimenomaan säädös siitä, että jos
kaksikielisessä kunnassa vähemmistön määrä laskee alle säädetyn rajan,
kunnan virastoissa ei enää tarvitse antaa palveluja vähemmistön
kielellä.

Pohjoismaisen kielisopimuksen perusteella apulaisoikeusasiamies on
puuttunut sopimuksen rikkomiseen ajokorttiasiassa. Jos näin on
tapahtunut, se osoittaa, että hän ei ole pätevä virkaansa. "Lakien
noudattaminen viranomaisten toiminnassa" kuuluu hänen toimialaansa.
Kansainvälisten sopimusten kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä.

Oikeus tulla kohdelluksi kielellisesti tasa- arvoisesti "edustamallani
ammattialalla useinkin todella vakavissa asioissa", kirjoittaja
(ruotsinopettaja poliisikoulussa) vetoaa pakkoruotsin puolesta. Siis
95 prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön
kieli, jotta tämä selviäisi "todella vakavista asioista".
Ruotsinopettajan logiikka kompastelee. Yleisen ajattelutavan mukaan
tuon vähemmistön tulisi opetella enemmistön kieli välttääkseen
ongelmat "todella vakavissa asioissa". Ongelma ei ole tykkäämisen
puute enemmistöllä, vaan ymmärryksen puute vähemmistöllä.

Neljännes ulkomaisista kokousmatkoista suuntautuu Pohjoismaihin, ja
kaikki siellä eivät puhu englantia, on eräs pätemätön väite.
Yhteispohjoismaisissa kokouksissa kieli on englanti, koska
tanskalaiset eivät edes osaa "nordiskaa", ja norjalaiset puhuvat
mieluummin englantia. HS 26.9.90

"Suomen työnantajain keskusliitossa STK:ssa pidetään tärkeänä, että
kaikissa koulumuodoissa on tarjolla useita kielivaihtoehtoja. Liitossa
ei kuitenkaan pelätä ruotsintaitoisten ihmisten vähenemistä, vaikka

kielestä tulisi vapaavalintainen. Kielivaatimus
työpaikkailmoituksissa.STK:n lausunto osoittaa, että kirjoituksen
tämäkin perustelu on tuulesta temmattu.

Pohjoismaiseen kielisopimukseen vedoten kirjoittaja myös perustelee
näkemystään ruotsinkielisestä palvelusta. Kuten pakkoruotsin
puolustajat aina, hän käsittää tällaiset sopimukset vain suomalaisia
velvoittavaksi ja unohtaa, että Ruotsissa asuu yhtä paljon suomalaisia
kuin Suomessa asuu itäruotsalaisia (ruotsinkielisiä), mutta he eivät
saa mitään palveluja suomeksi.

Kielen opetuksen tutkijat ja käytännön taitajat ovat yksimielisiä
siitä, että tykkääminen (motivaatio), jonka kirjoittaja haluaa
koululaisilta kieltää, on kielen oppimisen peruslähtökohta. Kielen
opettajalla tämä tieto kuuluu yleensä ammattipätevyyteen. Onko tässä
nyt kysymyksessä tarkoituksellinen tietämättömyys, vaiko puute
ammattipätevyydessä.

Kirjoittaja ei ole oivaltanut, että ruotsin opettajana hän esiintyy
todistajana omassa asiassaan. Hänen tarkastelunsa kapea näkökulma
kyllä aisan paljastaa. Verrataan sitä toisiin alan ammattilaisiin.,
jolla virkansa perustella on laajempi näkökulma.

Paraisten lukion rehtori Jukka O Mattila kirjoitti HS:ssa 26.5.97:

"Joka kevät joudun ihmettelemään, kuinka Suomella voi olla varaa
maksaa pakollisesta ruotsistaan sellainen hinta, mikä siitä oppilaiden
valintojen rajoittamisen muodossa koko valtakunnassa koituu. Otan
kansainvälisen vertailuesimerkin tarkastelemalla englantilaisia,
ruotsalaisia ja suomalaisia koululaisia.

"Englannissa opiskeleva John käyttää maailmanlaajuisesti tunnettuun
äidinkieleensä oppitunneistaan 10 % (todellisuudessa enemmän, mutta se
on tässä suuruusluokkatarkastelussa epäolennaista). Loput 90 % hän voi
käyttää muihin aineisiin kuten matematiikkaan, luonnontieteisiin,
yhteiskunnallisiin, tai taideaineisiin tai muihin kieliin.

Ruotsissa asuva Henrik käyttää 10 % omaan äidinkieleensä. Sen lisäksi
hänen on opiskeltava vielä toiset 10 % ensimmäistä suurta
maailmankieltä, mikä se sitten kohdallaan onkin. Valinnan varaa muihin
aineisiin jää 80 %.

Suomalainen Erkki käyttää 10 % omaan harvinaiseen äidinkieleensä,
toisen 10 % toiseen kotimaiseen ja kolmannen 10 % johonkin suureen
maailmankieleen. Muille opinnoille jää enää 70 %."

Koulutuntien tuhlaaminen tulee esille myös Tapani Kuusalon
(matematiikan professori Jyväskylä) kirjoituksessa. (HS 13.2.99):

Viime vuosina esimerkiksi matematiikan ylioppilaskokeessa jo 12- 15
prosentin osaamistaso on riittänyt hyväksyttyyn suoritukseen, vaikka
vastaavasti yliopistolla alimpaankin hyväksyttyyn suoritukseen
vaaditaan vähimmillään 50 prosentin osaamistaso, ts. että edes puolet
kurssista hallittaisiin."

Näiden ammattilaisten mielestä ruotsin kieli ei ole oikea kohde sille
ajalle, joka säästyy tykkäämiskeskustelusta. Koulutuksen tarkoitus on
tuottaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä taitajia. Ruotsin kieli
joutaa väistymään tärkeämpien aineiden tieltä.

Varsinainen kukkanen kirjoituksen perusteluissa on ylösalaisin
käännetty identiteetti.

"Identiteettiin kuuluva oikeus tulla kohdelluksi kielellisesti tasa-
arvoisena." Ikään kuin identiteetti ei sietäisi vieraskielistä
yhteisöä. Todellisuudessa identiteettiä vahvistaa havainto siitä, että
on erilainen kuin muut, että ei voi kommunikoida omalla kielellä
vieraskielisten kanssa.

Tämä tarkastelun tulos panee epäilemään, että "jokaista ammatilliseen
koulutukseen saapuvaa vastassa" oleva ruotsinopettajan hymykin on
vinoa hymyä.

Eiry
5.1.7 Pakkoruotsin näkökulmia

Puhuminen pakkoruotsista on varmin keino tappaa nuoren ihmisen
opiskelumotivaatio, kirjoittaa torniolaisen lyseon rehtori. (HS
9.6.99) Hän puolustaa ruotsin kielen oppimisen tärkeyttä sillä, että
ruotsin kielen merkitys on kasvamassa yritysmaailman fuusioiden
vuoksi.

Yleisen ajattelun mukaan tuo peruste on nurinkurinen, koska on
epämielekästä auttaa oman maan yritysten kanssa kilpailevia naapurin
yrityksiä kouluttamalla niille kielitaitoista työvoimaa.
Markkinatalouden lakien mukaan ne kyllä hoitavat itse kieliongelmansa.
Ruotsalaisille se lisäksi on Suomessa helpompaa kuin yleensä
kansainvälisessä yritystoiminnassa, koska meillä 5 % väestöstä puhuu
äidinkielenään ruotsia.

Tässä mielessä ei ole siis vähäistäkään tarvetta opettaa kouluissamme
pakkoruotsia. Kuinka epämielekästä se on muutenkin, osoittaa se, että
Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa enemmistön lapset pakotetaan
oppimaan vähemmistön kieli. Maallikko ajattelee näin. Samaan suuntaan
ajattelevat alan ammatti-ihmiset Tornion ulkopuolella, sekä alan
järjestöt, kuten seuraavat HS:ssa julkaistut lausunnot osoittavat.
Motivaatiosta sanoo Pohjois-Karjalan lääninhallituksen kouluosaston
päällikkö Esa Rättyä : Mikä tärkeää, valinnaisuuden jälkeen ruotsia

opiskelevat ne, jotka sitä tarvitsevat ja joilla siitä syystä olisi
hyvä motivaatio. Ja vaikka täällä itärajalla ruotsin opiskelu ehkä
vähenisi, potti ei menisi yksin venäjälle, vaan myös saksan ja ranskan
hyväksi."

Ja Valinnan vapaudesta sanovat Rovaniemen lukion lehtorit A. Repo
äidinkieli, A. Gottfried ruotsi, A. Tiensuu venäjä, E. Laukkanen
saksa, T. Rastas ranska, J. Niskanen englanti:

"Suomen kulttuurielämälle on tärkeää työnjako ja monipuolinen
osaaminen niin kuin se on tärkeää talouselämässäkin. Onko meillä varaa
tieten tahtoen typistää osaamistamme. Pakoista ei tietenkään pääse:
meidän on pakko vapauttaa lastemme kielivalinnat, jotta heillä olisi
vapaus ja mahdollisuus liikkua Euroopassa ja maailmalla samoin ehdoin
kuin muiden kansojen nuorilla." (HS 30.11.1990)

Paraisten lukion rehtori kirjoittaa pakkoruotsin
epämielekkyydestä :"Rehtorina suunnittelen parhaillaan oppilailleni

ensi lukuvuoden kurssien toteuttamista. Joka kevät joudun
ihmettelemään, kuinka Suomella voi olla varaa maksaa pakollisesta
ruotsistaan sellainen hinta, mikä siitä oppilaiden valintojen
rajoittamisen muodossa koko valtakunnassa koituu "

Lisäksi hän toteaa, että pakollisten kielten lisäksi oppilaille jää
aikaa muihin aineisiin Englannissa 90, Ruotsissa 80 % ja Suomessa 70 %
ja kysyy:

Onko ruotsin kielen vaatiminen jokaiselta koululaiselta niin tärkeää,

että oppilaan painotusmahdollisuus muihin aineisiin on meillä

pysyvästi huomattavasti heikompi kuin muissa maissa. (HS 26.5.97)
5.1.8 Turistillahan oli onnea. (HS 18.8.99)

Kuopion Pohjola-Nordenin puheenjohtaja moittii suomalaisia siitä, että
he eivät puhu ruotsia. (HS 12.8.)

Mutta käytännön tilanne, jota hän kuvaa (ruotsalaispariskunta joutui
hirvikolariin Kuopion lähellä) antaa päinvastoin myönteisen kuvan
suomalaisten kielitaidosta: Ulkomaista turistia hoiti omakielinen
lääkäri, ja löytyi myös tulkki, vaikka oli yöaika.. Missä muualla,
esim. Keski- Euroopassa, tämä olisi toteutunut. "Ruotsin kielen
osaaminen olisi tässä tilanteessa ollut ainut mahdollisuus auttaa
hädässä olevaa ihmistä", vakuuttaa kirjoittaja. Väite on yleisesti
käsitettynä mieletön ja tilannekohtaisena valheellinen. Yleisesti
ajatellen on mieletöntä kuvitella, että turisti saa ulkomailla
omakieliset sairaala- tai muut yhteiskunnalliset palvelut. Ei
ruotsalainen saa sellaisia Saksassa, Kreikassa, Ranskassa, eikä
suomalainen edes Pohjoismaissa.

Tilannekohtainen ratkaisu olisi ollut englannin kieli. Tutkimusten
mukaan suomalaiset osaavat sitä nykyisin huomattavasti paremmin kuin
ruotsia. Miksi ruotsalainen ei käyttänyt tätä yleismaailmallista
turistikieltä. Varmasti hän osaa sitä, koska ruotsalaiset käyttävät
suurten kielten opiskeluun nekin tunnit, jotka suomalaiset tuhlaavat
pakkoruotsiin.

Suomen Pohjola-Norden edistäisi pohjoismaista yhteistyötä parhaiten
selvittämällä ruotsalaisille, että vain osa suomalaisista puhuu
ruotsia, mutta englannilla täällä pärjää. Jo norjalaiset ja
tanskalaiset ajattelevat kansainvälisemmin. He selviävät Suomessa yhtä
hyvin kuin muuallakin ulkomailla.

Kalevi Alajoki, Tampere
5.1.9 Ruotsia pakolla vai ilman. (HS 23.8.99)

Taas ollaan huolissaan ruotsin kielen puutteellisista taidoista.
Osataanko ruotsia riittävän hyvin työpaikoilla, jotta kaikissa
tilanteissa voitaisiin antaa riittävän hyvää palvelua
ruotsinkieliselle asiakkaalle? Ovatko opetussuunnitelman laatijat
syyllistyneet välinpitämättömyyteen tämän asian suhteen, kuten Eeva-
Liisa Jäntti (HS 14.8.) arvelee.

Mielestäni kyse ei ole opetussuunnitelman laatijoiden
välinpitämättömyydestä tai ajatteluvirheestä. Kyse on siitä, kuinka
paljon perustellusti arvioidaan olevan mielekästä sijoittaa ruotsin
kieleen. Kuinka suuri osa koulutukseen käytettävästä ajasta tulisi
olla ruotsin osuus. Entä muiden kielten. Entä muiden aiheiden. Entä
kuinka paljon koululaiset ja opiskelijat ovat ylipäätään
motivoituneita oppimaan ruotsia.

Anna Lisa Paasosen kirjoitus (HS 12.8.) oli koskettava ja järkyttävä
esimerkki siitä, millainen tilanne voi syntyä, jos sairaalapalveluja
tarvitseva ei saa palveluita omalla kielellään. Tässä tapauksessa
tarvittiin avuksi tulkki, jonka löytäminen siis oli pääongelma.
Pakkoruotsin hyödyllisyyttä tai tarvetta lisätä ruotsinkielen opetusta
kouluissa ei mielestäni tällä valitettavalla tapauksella voi
perustella.

SE joka ei suhtaudu myönteisesti pakkoruotsiin saatetaan leimata
kohtuuttomasti jopa kielirasistiksi. Ainakin hän on laiska. Tästä ei
suinkaan tarvitse olla kyse, vaan ihminen voi kannattaa muutoinkin
ajatusta siitä, että yksilöllä tulee olla vapaus valita, mitä vieraita
kieliä hän haluaa oppia. Motivaatio on oppimisen lähtökohta. Miksei
anneta ihmisen opiskella ruotsia siinä määrin kun siihen löytyy
kiinnostusta? Ruotsi voisi olla valinnainen kieli siinä missä muutkin
vieraat kielet. Opetuskin tehostuisi, kun ryhmässä olisi
motivoituneempia oppilaita. Tällöin myös vaatimustasoa voitaisiin
sopivasti nostaa.

Mitä suomenkielinen psykologi tekee, jos hänen vastaanotolleen tulee
ruotsia puhuva asiakas? Hän toimii viisaasti ja eettisesti oikein
suosittamalla asiakkaalleen ruotsinkielistä kollegaansa. Monet
ammatilliset tehtävät edellyttävät täydellistä tai lähes täydellistä
kielitaitoa, jota ei takaa sen enempää peruskoulun pakkoruotsi kuin
yliopiston tutkintovaatimuksiin kuuluva ns. virkamiesruotsin kurssi.
Ruotsin kielen vaatimustason väkinäinen ylläpitäminen tai nostaminen
veisi koululaisten tai opiskelijoiden resursseja aivan turhaan.

Ruotsinkielisten oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään
täytyisi toki taata pakottamatta kaikkia suomalaisia opettelemaan
ruotsin kieltä. Olen samaa mieltä Anna Lisa Paasosen kanssa siitä,
että ruotsia pitäisi osata paremmin. - Mutta niin pitäisi osata
venäjää, saksaa, ranskaa, englantia ja espanjaa. Ja kaikenlaisia
muitakin elämässä tarvittavia taitoja pitäisi tietenkin osata
paremmin. Kuka päättää. mikä on tärkeintä.

Santtu Merjanaho, Psykologian opiskelija, Vantaa
5.1.10 Pakkoruotsi on pelkkää koulukiusaamista. (Aamulehti 27.9.99.)

Koulukiusaamiskeskustelussa on jäänyt koululaisten keskinäisten
kiusaamistapausten varjoon niitä merkittävästi vakavampi, itse koulun
organisoidusti tekemä kiusaaminen, pakkoruotsi. Lasten tultua reilun
kymmenen vuoden ikään he eivät enää hyväksy mitä tahansa perusteluja
kysymyksiinsä heille annettujen tehtävien tarpeellisuudesta. Jolleivät
he koe tehtävää mielekkääksi, he joko suorastaan kieltäytyvät tai
tekevät sen pakotettuina tai houkuttimilla lahjottuina perin
vastenmielisesti.

Kun ruotsin pakollisuuden lapsille ja nuorillekin vaikeasti
ymmärrettävää todellista syytä ei ole voitu kovin laajasti korostaa
julkisuudessa, ovat perustelut jääneet heiveröisinä niin keksityn
makuisiksi, ettei niillä on onnistuttu motivoimaan edes nuorimpiakaan
koululaisia. Toveripiirin ja rehellisyyttä arvostavien vanhempien
vahvistaessa nuorten epäilyt koko oppiaineen mielekkyydestä ovat
viimeisetkin ruotsin kielen oppimishalut kadonneet, Syntynyt
kielteinen oppimisasenne ei ole rajoittunut tähän syntipukkiaineeseen,
vaan se on heijastunut koko koulunkäyntiin kaikkinaisena
paheksuttavana toimintana, josta myös muut alistuneet oppilaat ovat
kärsineet.

Koulujärjestelmämme peruskoulua edeltäneen rakenteen aikana loppui
lukemattomien lahjakkaitten nuorten koulutie ruotsin kielen
miinakenttään. Se muutti heidän elämänkulkunsa täysin erilaiseksi,
mitä se olisi ilman tätä mielettömyyttä ollut. Peruskoulu ei tuonut
juurikaan korjausta tähän ongelmaan. Ruotsin kielen tarpeen
olemattomuuden ymmärtävät saavat tosin roikkua mukana koulun loppuun
mutta surkeilla arvosanoilla heillä ei ole pääsyä lukion kautta
korkeimpiin opintoihin. Kuitenkin elinkeinoelämämme tarvitsisi juuri
heidän kaltaisiaan luovia, päätöksentekokykyisiä, yksilöllisiä nuoria.
Virkamiesmäisten, annettujen määräysten mukaan työskentelevien
pilkunfiilaajien tarve on ohi.

Eivät päättäjämme toki niin typeriä ole olleet, etteivätkö he olisi
poistaneet jo vuosikymmeniä sitten tarpeetonta pikkukieltä koulun
pakollisista aineista, ellei maamme turvallisuuspoliittinen asema
herkkyydessään olisi vaatinut korostamista kuulumisesta
pohjoismaiseen, ruotsinkieliseen yhteisöön. Venäjän imperiumin
romahtaminen poisti tämän tarpeen. Pakkoruotsi on asteittain, mutta
nopeassa aikataulussa poistettava aloittamalla järkeistämistoimi vielä
tänä syksynä käsittelyyn tulevalla yo-kirjoitusten pakollisia aineita
koskevalla uudistuksella.

Pertti Tolppanen
5.1.11 Pakollista kouluruotsia ei enää tarvita. (HS 25.2.99.)

( --- ) Yksinomaan ruotsinkielisiä kuntia on itsehallinnollista
Ahvenanmaata lukuun ottamatta vain muutama. Tämän väestönosan
kielelliset oikeudet voidaan varmaan järjestä ilman, että kaikkia
suomenkielisiä koululaisia piinattaisiin pakollisella ruotsin
opiskelulla.

Toinen usein kuultu ruotsin pakollisuuden perustelu on, ettei pitäisi
puhuakaan pakkoruotsista, koska ruotsi on yleissivistystä, kuten
esimerkiksi matematiikka ja maantieto, joten yhtä lailla voitaisiin
puhua pakkomatematiikasta ja -maantiedosta. Perustelu on huvittava.
Ruotsin kieli on yksi monista maailman kielistä, eikä edes valtakieli.
Matematiikka on samaa kaikkialla, kuten monet muutkin yleissivistävät
aineet.

Kun suomalaiset koululaiset haluavat opiskella esimerkiksi kahta EU:n
valtakieltä, he joutuvat aina kuitenkin lukemaan myös ruotsia. Siitä
tulee kolmas vieras kieli, minkä vuoksi oppilaan kieliohjelma paisuu
kohtuuttoman raskaaksi. Vain kaksi valinnaista vierasta kieltä
jättäisi tilaa luonnontieteille ja äidinkielelle, joiden tuntimäärät
eivät vastaa sivistysmaiden tasoa. Eikä ruotsin opiskelu kouluissa
loppuisi, jos sen saisi tehdä vapaaehtoisestikin.

Yleissivistystä on osata maailmankieliä. Kulttuuriset siteemme
esimerkiksi Saksaan ovat olleet vahvat, mutta Saksan osaajia on
nykyisin vähän. Ranskan, espanjan ja italian kielen taitajia tarvitaan
yhä enemmän. Eikö vihdoinkin pitäisi ruveta opiskelemaan myös venäjää,
emme tässäkään voi maantieteelle mitään. Ja onko olemassa
yleissivistävämpää kieltä kuin latina. ( ---- )

Juhani Hiltunen, lukion äidinkielen lehtori, Lappeenranta.
5.2 Vuosi 2000.
5.2.1 Opettaja-Lehti: Pääkirjoitus14.3.2000

Hannu Laaksola

Yo-kokeeseen valinnaisuutta

Yliopilastutkinnon uudistus on ollut esillä jo pitkään. Vaikka
kirjoitukset ovat jo viime vuosina muuttuneet huomattavasti,
varsinainen suuri uudistus on edelleen toteutumatta. Tähän asti suurin
muutos on kirjoitusten hajauttaminen. Sillä on ollut monia myönteisiä,
mutta myös kielteisiä vaikutuksia.

Opetusministeriö esitti viime vuonna, että tutkintoa kehitettäisiin
lisäämällä valinnaisuutta. Ehdotus olisi toteutuessaan merkinnyt sitä,
että kirjoituksissa olisi vain yksi pakollinen aine, äidinkieli. Kolme
muuta ainetta kokelas olisi voinut valita toisesta kotimaisesta
kielestä, vieraasta kielestä, reaalista ja matematiikasta. Ministeriön
esittämä malli kaatui, koska etenkin RKP katsoi sen heikentävän
ruotsin kielen asemaa maassamme. Tilanteen laukaisemiseksi
perustettiin poliittisesti koottu työryhmä, jonka on määrä saada
työnsä valmiiksi toukokuun lopussa.

Tuskin kenellekään on yllätys, että työryhmä on aloittanut työnsä
ristiriitaisissa tunnelmissa. Ehdotuksia pakollisten aineiden määräksi
on ehditty esittää yhdestä viiteen. Kun asiantuntijaministeriön
ehdotus kumottiin poliittisin perustein, lienee selvää, ettei
poliittinen ryhmä pääse asiassa puusta pitkään, ainakaan helpolla ja
ainakaan yksimielisesti. Parasta olisi ollut, että ongelmaa olisi
selvittänyt asiantuntijatyöryhmä, mutta tämä mahdollisuus on nyt
myöhässä.

Kirjoitusten ongelmat eivät rajoitu vain kieliin. Helsingin yliopiston
rehtori Kari Raivio on ehtinyt esittää, että reaali pitäisi jakaa
useaan osaan. Hän perustelee esitystään sillä, että kieliä voi
kirjoittaa vaikka viisi, mutta reaaliaineet ovat yhtenä möykkynä.
Esimerkiksi fysiikan, kemian ja biologian osaajat pitäisi voida hänen
mielestään haravoida paremmin esille.

Ylioppilaskirjoitukset kaipaavat uudistusta. Se lienee melko laajasti
tunnustettu tosiasia. Valinnaisuutta pitää lisätä ja siihen
opetusministeriön esittämä malli oli perusteltu. Toisenlaisista
näkemyksistä huolimatta se ei johtaisi ruotsin kielen aseman
heikkenemiseen, jos ja kun lukiosta ei ruotsin kieltä poistettaisi.

Raivion esille nostama reaaliaineitten ongelma on myös todellinen.
Reaalissa pitää vastata enintään kahdeksaan kysymykseen, jotka
valitaan uskonnosta, elämänkatsomustiedosta, psykologiasta,
filosofiasta, historiasta, yhteiskuntaopista, fysiikasta, kemiasta,
biologiasta ja maatiedosta. Nykykoe ei mittaa kokelaan reaaliaineiden
tietämystä riittävästi, koska kokeen selvittää vastaamalla vain yhden
aineen kysymyksiin, vaikkapa fysiikkaan.

Työryhmän tehtävä ei ole helppo. Nykyinen kielipainotteinen tutkinto
pitäisi saada vastaamaan laaja-alaisemmin myös yhteiskunnan muita
tarpeita ja vaatimuksia. Pakollisuutta pitää vähentää, reaaliaineille
on saatava enemmän painoarvoa ja matematiikkaakin pitää korostaa.
Pahin virhe, jonka ryhmä voisi tehdä, on päätyä lopputulokseen, että
jatketaan vanhaan tapaan tai että syntyy jonkinlainen nahkapäätös.
5.2.2 Miksi Maamme-laulu esitettiin ruotsiksi (HS 20.3.2000)

Professori h.c. Gunnar Rosen (HS 3.3.) on tuohtunut suomenkielisten
haluttomuudesta opiskella ruotsin kieltä. Motivaation nostamiseksi hän
esittää esimerkin siitä, kuinka Vänrikki-Stoolin tarinat ja Maamme-
laulukin esitettiin ensin ruotsin kielellä. Rosen ei kuitenkaan kerro,
miksi ne kirjoitettiin ruotsin kielellä. Kun esimerkiksi Maamme-laulu
ensimmäistä kertaa esitettiin vuonna 1848, ei maassamme ollut
suomenkielistä virkakuntaa eikä koululaitosta väestön ylivoimaisesta
suomenkielisyydestä huolimatta. Eihän maan oma kieli ollut tuolloin
edes suuriruhtinaskunnan virallinen kieli.

Gunnar Rosen unohtaa myös, että maamme historian perusteellinen
tutkiminen vaatisi myös venäjän, saksan, ranskan - ja kulttuurimme
syvällinen tunteminen - latinan, ehkäpä myös kreikan ja jopa arabian
kielten taitoa. Tärkeydestään huolimatta ei yhdenkään edellä mainitun
kielen opiskelu Suomen kouluissa ole pakollista. He, jotka valitsevat
alan tutkijan uran, hankkivat tarvitsemansa kielitaidon omatoimisesti.

Maamme historian tunteminen toki auttaa ymmärtämään syitä muun muassa
suomen ja ruotsin kielisuhteissa edelleen vallitsevaan
epäsymmetrisyyteen. Pakkosuomihan ei edes pohjoismaisen "yhteistyön"
ja maidemme monta sataa vuotta kestäneen yhteisen historian nimessä
kuulu vieläkään Ruotsin peruskoulujen opetusohjelmaan, vaikka maassa
on aina ollut suomenkielinen vähemmistö.

Suomalaisten oletetaan kuitenkin tuon samaisen historian nimissä
osaavan ruotsia ikään kuin suomen kieli ei sinänsä olisi pohjoismainen
kieli ja osa Ruotsin historiaa ja ruotsalaisuutta. Tähänkin epäkohtaan
suomalainen "rahvas" saanee tukea omalle kielelleen maan rajojen
ulkopuolelta, tällä kertaa Brysselistä, niin kuin se 1800-luvulla sai
tukea Pietarista. Helsingissä kun ollaan liian näköalattomia,
pelokkaita ja toimintakyvyttömiä.

Pekka Kajava, fil.maist. Oulu
5.2.3 Suomen kieli uhka Suomessa. (HS 4.2.2000.)

Ruotsinkielinen lehdistö Suomessa on taas vauhdissa kirjoittaessaan
presidenttiehdokkaiden ruotsin kielen osaamisesta. Kuten
ruotsinkieliset ystäväni tietävät, minulla ei ole ruotsin kieltä
vastaan mitään ja myös "tykkään" puhua sitä.

On kuitenkin aivan eri asia, että koko maa pakotetaan olemaan
kaksikielinen pienen 5,5 prosentin vähemmistön takia. Tällaista
esimerkkiä ei löydy muualta Euroopasta ja hyvä niin, koska tämä on
demokratian irvikuva. (---)

Suomen ruotsinkielisten politiikkaa voidaan tietysti katsoa
häikäilemättömäksi siksi, että liian usein ja itse asiassa koko ajan
on korostettu sitä, että suomenkielisille ruotsin kielen taito on
rikkaus, kun taas suomenkielisten ja suomen kielen tulo saaristoon on
katsottu uhkaksi. Kuulostaa todella fantastiselta, että suomen kieli
on uhka Suomenmaassa. Pääsyylliset tähän tilanteeseen löytyvät
kuitenkin eduskunnasta ja nimenomaan suomenkielisten joukosta. He ovat
siellä suurpiirteisesti aina puoltaneet ruotsin kieltä ja
ruotsinkielisten asioita.

Katsotaan kuinka käy kielilakikomiteassa. Onko ruotsinkielisillä
yliedustus siinä? Kyllä vain. On totta, että moni suomenkielinen ei
edes tajua, mitä hänelle sorvataan taas tässä kieliasiassa.
(--- )Saksassa on monessa koulussa englannin opetusta viisi kertaa
viikossa.. Yes, me vaan luetaan ruotsia - ja täytyy kysyä, minkä
tähden?

Herbert Lechner, Espoo.
5.2.4 Tarvitsemme parempaa englannin taitoa. (HS 7.2.2000)

Herbert Lechner kirjoitti (HS 4.2.) että suomen kieli tuntuu olevan
uhka Suomessa, ruotsinkielisillä alueilla. Täällä tarvitaan todella
kahta kieltä, nimittäin englantia ja suomea, tässä järjestyksessä.
Ilman englannin tason radikaalia kohottamista Suomen uusvienti kohtaa
voittamattomia esteitä, kun enää eivät riitä kansainvälisesti
kasvatetut huiput meitä edustamaan, vaan siihen joudumme sinä ja minä.

Toimin lähes kokonaan konsulttina ja kouluttajana Suomen ulkopuolella.
Olen lukuisia kertoja huomannut, miten kansainvälisissä tietotekniikan
seminaareissa nyt areenalle astuva ikäluokkamme ei kykenekään
asiakeskusteluun, väittelyyn ja tiimityöskentelyyn skandinaavien,
saksalaisten ja varsinkaan brittien kanssa.

Näissä porukoissa kieli on aina englanti. Niinpä englannin opetuksen
määrä on tuplattava. Sitä on sovellettava kouluissa myös kaikkien
aineiden opetuksessa 50-prosenttisesti. Tarvitsemme englanninkielisen
laatusanomalehden joka aamu. Ruotsi on täysin tarpeeton ja haitallinen
aikasyöppö laajalti opetettavaksi. (...)

Lasse Laaksonen, Helsinki.
5.2.5 Tehokas tulkkaus lisää oikeusturvaa. (HS 2.5.2000.)

Kansanedustaja Henrik Lax totesi tällä palstalla, että
ruotsinkielentaitoisia lakimiehiä tarvitaan (HS 13.4.). Toteamus
sisältää vain osatotuuden. Oikeampi lähtökohta lienee, että Suomi
tarvitsee lakimiehiä, joilla on laaja juridinen tietämys ja joilla on
monipuolinen kielitaito. Enää pelkkä ruotsin kielen taito ei riitä.

Suomen koulutusjärjestelmässä niin peruskoulussa kuin
yliopistoissakin, tuleekin nähdä, että erilaisten "pakkokielien" aika
on ohi ja että vapaaehtoinen kielten opiskelu tuo parhaan tuloksen.
Suomi tarvitsee mm. englannin-, saksan-, ranskan-, espanjan-,
ruotsin-, ja ehkä jopa japaninkielentaitoisia lakimiehiä. Tällä
tavalla turvataan myös parhaiten Suomen perustuslain edellyttämät
suomen- ja ruotsinkielisen väestön tasapuoliset sivistykselliset olot.

Mielestäni nyt, kun kielilakikomitea on asetettu ja kielilakia
uudistetaan, on myös myönnettävä, että eri kieliryhmien yleiset
oikeudet turvataan parhaiten tulkkauksen avulla. On epärealistista
kuvitella, että esimerkiksi koventamalla virkamiesten
kielitaitovaatimuksia, eri kieliryhmien asema parantuisi.

Ihmisten halukkuus oppia ruotsia ja suomea on aina joltain osin
rajallinen. Laxin toteamus siitä, että kielellinen tasavertaisuus
edellyttäisi nykyistä enemmän ruotsinkielentaitoisia virkamiehiä on
siten sekin vain osatotuus: tasavertaisuus voidaan järjestää
tulkkauksen avulla. Oikeusministeriön asettama ruotsin kielen asemaa
tuomioistuimissa selvittänyt työryhmä (Tuomioistuimet ja ruotsin
kieli) päätyi loppuraportissaan joulukuussa 1999 myös sille kannalle,
että tulkkauksen lisääminen ja tehostaminen on käytännössä paras tapa
lisätä oikeusturvallisuutta.

Jouni Lehtimäki, kansanedustaja (kok), kielilakikomitean jäsen, Pori
5.2.6 Miksi kielikiintiöitä yhä pidetään yllä.(HS 24.3.2000)

Aloitin opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä 1995.
Sisään pääsemiseen vaadittiin koepisteitä suomenkielisiltä 48 ja
ruotsinkielisiltä 42.

Helsingissä valituksi tuli 208 opiskelijaa, joista 14 pääsi sisään
ruotsinkielisille varatussa kiintiössä. Ilman kiintiötä sisään olisi
päässyt vain kaksi ruotsinkielistä opiskelijaa. (...) Usea tutuistanikin
jäi 1995 ilman opiskelupaikkaa, jonka hekin olisivat saaneet, jos
äidinkieli olisi ollut ruotsi.

Vaasassa samana vuonna valittiin 21 opiskelijaa, joista yhdeksän
ruotsinkielistä. Heidän tarvitsi saada pääsykokeessa vähintään 44
pistettä, suomenkielisiltä vaadittiin 50 pistettä. (...) Kielikiintiöitä
puolletaan kestämättömin perustein, jotka eivät vastaa todellisuutta.
Perustelujen mukaan kiintiöt ovat välttämättömiä, jotta Suomessa
pystyttäisiin turvaamaan ruotsinkielisten palvelujen saatavuus. (...)

Myös suomenkielisten on opiskellessaan suoritettava ns.
virkamiesruotsi, jotta he pystyisivät hoitamaan virkoja sekä suomen
että ruotsin kielellä. Näin ollen tämä peruste kielikiintiöille on
todellista tilannetta vastaamaton. Jotta perustelut olisivat
hyväksyttäviä, pitäisi kielikiintiöissä pyrkivien sitoutua tietyksi
ajaksi työskentelemään julkisella sektorilla. Oikeustieteellisen
tiedekunnan valintakokeet ovat erilaiset ruotsin- ja suomenkielisille.
Ideana on olut vaikeuttaa vertailua, sillä kielikiintiöt ovat
opiskelijoiden kesken aiheuttaneet närää. (...)

Nea Helin, oik.yo, Helsinki
5.2.7 Äidinkieleen lisäopin mahdollisuus. (HS 26.4.2000.)

(...) Viime vuosina on kuitenkin kohdistettu kritiikkiä äidinkielen
asemaan koulujemme opetussuunnitelmissa sekä koulutuksen tuloksiin.
Esimerkiksi kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen 1998 julkaiseman
kielipoliittisen ohjelman mukaan :"äidinkielen opetus on kaiken
oppimisen perusta, ja sen määrää on lisättävä kaikissa Suomen
kouluissa. Äidinkielen asema on Suomen kouluissa heikompi kuin
useimmissa Euroopan maissa, joissa äidinkielen opetus lujittaa
kansallista itsetuntoa." (...)

Tarvitaan tutkimuksiin ja arviointeihin perustuvaa koululainsäädännön
ja opetussuunnitelmien kehittämistä turvaamaan jokaisen koululaisen
oikeus määrälisesti ja laadullisesti riittävään äidinkielen
oppimiseen. Suomenkielisillä tulisi olla oikeus valita pakkoruotsin
asemasta tarvittaessa lisäopetusta äidinkielessä. (...) Suomen
koululaisilla tulisi olla oikeus valita pakkoruotsin tilalle jatko-
opintojen, työelämän ja kansainvälisen toiminnan kannalta
välttämättömiä kieliä, esimerkiksi saksaa, ranskaa ja venäjää
englannin lisäksi, kuten lehtori Juhani Hiltunen on (HS 25.2.)
esittänyt.

Jaakko Linnankivi, opetusneuvos, emeritus, Espoo
5.2.8 Tarpeetonta tuhlausta.

(Taloussanomat 25.3.2000, Tapani Pitzen, kolumni.)

Eilisen Helsingin Sanomien yleisöosastossa oikeustieteen ylioppilas
Helsingistä eitti kiinnostavan mielipiteen korkeakoulujen
kielikiintiöistä. Muutamissa Suomen korkeakouluissa on yhä käytössä
kielikiintiöt ruotsinkielisille ylioppilaille. (....)

Kielikiintiöillä on pitkä historia ja vanhat perusteet. Niiden
luominen oli 1930-luvulla tärkeä kauppatavara, kun Helsingin
yliopistoa suomalaistettiin. Muina keinoina keksittiin
ruotsinkielisten oppituolien ja ruotsinkielisten
rinnakkaiskorkeakoulujen perustaminen. (....)

Pulmia syntyy yliopistojen pääsykokeiden kiristyessä jatkuvasti.
Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan on tunnetusti
ollut aina vaikea päästä. Erityisen työlästä sisäänpääsy on ollut
suomenkielisille. Ruotsinkielisten kiintiössä sisäänpääsyrajat ovat
olleet aina hiukan helpommat ylittää. Syynä on yksinkertaisesti se,
että paikkoja on ruotsinkielisellä puolella ollut hakijoiden määrään
nähden enemmän tarjolla.

Oikeustajun kannalta tämä on väärin. Hakijan äidinkielen ei tulisi
vaikuttaa hänen opiskelumahdollisuuksiinsa sitä eikä tätä. Kansalaiset
- myös opiskelijat - ovat tässä suhteessa tasavertaisia. Asialla on
laajempaakin koulutuspoliittista merkitystä. Jos yliopistojen
pääsykokeet todella mittaavat ihmisten kyvykkyyttä ja lahjakkuutta -
kuten on tarkoitus - olisi Suomen kaltaisessa pienessä maassa tärkeää,
että jokainen todella lahjakas saa opiskelupaikan..

Eri pisterajat erikielisille opiskelijoille merkitsevät sitä, että
ruotsinkielisistä opiskelemaan pääsee hiukan vähemmän lahjakkaita kuin
suomenkielisistä. Tätä ei Suomen talouskasvu laajamittaisena kestäisi.
Onneksi pulman kokoluokka on vähäinen. Ratkaisua kiintiöpulmaan on
kuitenkin hankala löytää. Kansainvälistyvässä maailmassa tyylikkäintä
olisi asettaa kaikki hakijat samalle viivalle. Se saattaisi hyvinkin
onnistua. Voisi käydä ilmi, ettei kielikiintiöitä yksinkertaisesti
enää tarvita. Koulutusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta ne ovat joka
tapauksessa tarpeetonta tuhlausta.

Kommentti:

Ylioppilaskuntien liitto ja Lukiolaisten liitto ovat tehneet
ehdotuksen, että ruotsin kielen pakollisuus poistettaisiin
ylioppilaskirjoituksista.
5.2.9 Ruotsin kielen asemaa ei pidä vahvistaa. (HS 14.6.2000.)

Olli Kivinen ilmaisi kolumnissaan (HS 8.6.) huolensa suomalaisten
ruotsin kielen taidon heikkenemisestä. Kivinen näkee tilanteen
ongelmana ja maalailee uhkakuvia tulevaisuuden suhteen.

Minä kuulun ikäluokkaan, jonka suhteen Kivinen on erikoisen
huolestunut. Myönnän myös avoimesti, ettei maamme suomenkielisen
väestön ruotsin taidon parantaminen ole nykymaailmassa mielestäni
tavoiteltavaa, eikä sitä voida perustella järkisyillä. Kolumni edustaa
ajattelumallia, jonka mukaan ruotsin kielen aseman voimistaminen
Suomessa on itsestään tavoiteltava asia, riippumatta yhteiskuntamme
todellisista rakenteista ja kansainvälisten yhteyksiemme perusteista.

Ruotsin kielen opetuksen perusteena Suomessa on se tosiseikka, että
maassa elää suomenruotsalainen kielivähemmistö. Vähemmistön oikeutta
äidinkieleensä voidaan pitää tavoiteltavana asiana, mutta on täysin
epärealistista kuvitella, että 6 prosentin väestöosuudella kyettäisiin
ylläpitämään aktiivista ruotsin taitoa maassamme.

Esimerkiksi Belgiassa ja Sveitsissä koko kansa ei kykene
kommunikoimaan edes enemmistön kielellä (hollanti ja saksa). Tosiasia
on, että ruotsinkielisiä on Suomessa vain noin 2oo ooo, ja suurin osa
edes maisterin tutkinnon suorittaneista suomenkielisistä on vain
harvoin tekemisissä ruotsinkielisten ihmisten kanssa.

Itse asiassa Kivinen on huolestunut täysin luonnollisesta
kehityskulusta, jota Suomessa on jarrutettu suojelemalla ruotsin
kieltä varsin erityislaatuisin

toimenpitein. Ruotsin kielen erityisaseman ylläpitämiseksi Suomessa
onkin olemassa maailman tehokkaimmat suojelujärjestelmät, joten pelot
kaksikielisyyden katoamisesta ovat pitkälti liioiteltuja. Esimerkiksi
Kivisen esiin tuoma ranskan kielen suojelu ei ole lähellekään yhtä
teholasta.

On väärin perustella ruotsin kielen aseman "keinotekoista"
voimistamista Suomessa pelkästään suhteilla pohjoismaihin. Englannin
kieli on kansainvälisen kanssakäymisen ja entistä selkeämmin myös EU-
yhteisön pääkieli, joten panostaminen sen oppimiseen on erityisen
perusteltua. Suomen taloussuhteiden kannalta englanti ja jopa saksa
ovat huomattavasti tärkeämpiä kieliä kuin pieni ruotsi.

Englannilla kyettäisiin sitä paitsi hoitamaan ongelmitta myös suhteet
kaikkiin pohjoismaihin. Perinteisen diplomaattisen perinteen
mukaisesti tulee pyrkiä välttämään nk. "asymmetrisen dominanssin"
tilannetta, jossa kansainvälisissä neuvotteluissa käytetään
epäoikeuden mukaisesti vain yhden osapuolen äidinkieltä. Kyse on
nimittäin vallankäytöstä ja alistumisesta.

Sukupolveni elää toisenlaisessa maailmassa kuin isiemme, eikä meidän
maailmamme ole välttämättä huonompi. Me elämme koko maailman
kattavassa yhteistyöverkostossa emmekä jättäydy suosiolla pohjolan
perukoille. Ennen saatettiin varmasti todeta, että sivistynyt
suomalainen osaa ruotsia. Nyt voidaan kuitenkin perustellummin
väittää, että sivistynyt eurooppalainen osaa ranskaa.

Peter Mujola, maisteri, Bryssel
5.2.10 Logiikkaa kielten opetukseen.

Onko järjen käyttö kiellettyä koulujemme kielten opetuksen
suunnittelussa.

Tällainen kysymys tunkeutuu mieleen lukiessa Helsingin Sanomia
26.6.2000. "Opetushallitus haluaisi moninkertaistaa venäjän
opiskelijoiden määrän peruskoulussa", sanoo opetusneuvos Anna-Kaisa
Mustaparta lehden Kotimaa - osastossa. "Työmarkkinat tarvitsevat
venäjän osaajia eri aloilla", ja "Tarvittaisiin koulujen välistä
yhteistyötä, sillä monen lapsen opinnot kaatuvat siihen, ettei omassa
koulussa synny ryhmää", hän toteaa.

Vaikka kielten opetuksessa vallitsee yhtäällä tällainen tilanne,
toisaalta kaikkien oppilaiden on luettava pakollisena aineena ruotsia,
josta Heikki Waris sanoo saman lehden mielipidesivulla: Suomi on
historiallisista syistä virallisesti määritelty kaksikieliseksi.
Toista kotimaista kieltä tarvitaan rannikkoalueiden ulkopuolella
lähinnä vain tuon valtiovallan asettaman velvoitteen täyttämiseksi.
Jatko-opinnoissa ruotsia tarvitaan vain ns. virkamiesruotsin kokeessa.
Jos ruotsiksi kirjoitettua tutkimusta ei käännetä englanniksi, se ei
voi olla tieteellisesti riittävän merkittävä opetuksessa
käytettäväksi. "Pakko kun on huono kannustin", hän sanoo
pakkoruotsista.

Maamme väestöstä 5,5 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia. Se
merkitsee sitä, että vaikka kukaan suomalainen ei lukisi koulussa
ruotsia, ruotsinkielisten tarve työmarkkinoilla olisi tyydytetty.

- Mitä me ruotsilla teemme, totesi joensuulainen peruskoulun yläasteen
oppilas, kun hänen mielipidettään kysyttiin. Pakko pois ja
valinnaisuus tilalle, niin Anna-Kaisa Mustaparran kaipaamia ryhmiä
syntyy vaikeuksitta ja Opetushallituksen halu moninkertaistaa venäjän
opiskelijoiden määrä peruskoulussa toteutuu.

Kalevi Alajoki
5.2.11 Kielioppikin hallitaan huonosti.(HS 12.6.2000.)

Helsingin Sanomain pääkirjoitus 30.5. käsitteli suomalaisten nuorten
äidinkielen taitojen rapistumista.

Viime aikoina on muissakin tiedotusvälineissä kiinnitetty asiaan
runsaasti huomiota. Oman lisänsä aiheeseen toi uutinen
ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeen tason laskusta. (...)
Lukioitakin pahempi tilanne äidinkielen osaamisessa on toisen asteen
ammatillisessa koulutuksessa. Monet peruskoulutuksesta tulevat
opiskelijat eivät osaa käyttää välimerkkejä ja isoa alkukirjainta edes
virkkeen alussa, eivät erota yhdyssanoja sanapareista eivätkä
erisnimiä yleisnimistä.

Kieliopin käsitteet ovat tuntemattomia, verbitaivutusta ja sijamuotoja
ei hallita, puhumattakaan verbien nominaalimuotojen oikeasta käytöstä.
Kun lauseopinkeskeiset käsitteet ovat tuntemattomia, on äidinkielen
lisäksi myös vieraiden kielten opiskelu työlästä. Pahinta on se, että
ajatusprosessi ei tuota tekstiä sen paremmin paperille kuin
tietokoneen näytöllekään. Kielentaitojen puuttuessa loogisen ajattelun
taito, tai ainakin ajattelun tulosten ilmaiseminen on kuihtunut. (...)

Toisen asteen äidin kielen tuntimäärä koko opiskeluaikana
ammatillisissa oppilaitoksissa on yhteensä vain 120-160 tuntia, eikä
näissä puitteissa pystytä suuresti korjaamaan olemassa olevia
puutteita. Äidinkielen oppiainesisältö on toki laaja, mutta kun
oppikirjat raapaisevat pintaa hieman sieltä täältä - käytöstavoista
maailman kieliin, propakandasta oheisviestintään, mediailmaisusta
kokoustaitoon, asiakirjoista mainontaan ja multimediaan - ollaan
edellä mainitulla tuntimäärällä jo kaaoksen keskellä. (...)

Leena Kallio, opettaja, Karkku.
5.2.12 Pakko-opetus ei kannata. (HS 1.7.2000.)

Olli Kivisen erinomainen kolumni "Verkko syö kaksikielisyyttä" (HS
8.6.) kertoo minne olemme menossa Suomen kielikysymyksessä. Maa on
virallisesti kaksikielinen, mutta käytännön elämä on aivan muuta.
Pieni vähemmistö yrittää epätoivoisesti pitää kiinni asemastaan, joka
on jo pitkään ollut epätodellinen. On yritetty luoda kuvaa elävästä
kaksikielisyydestä, vaikka todellisuudessa "ruotsin kielen puhuminen
vaikeaa virkamiehille" ja kaikki ikäryhmät osaavat parhaiten englantia
(myös HS 8.6.)

Samanaikaisesti on havahduttu huomaamaan, että suomenkielisten
ylioppilaskokelaiden äidinkielen taito on romahtamassa. Tästä
huolimatta Rkp pitää kynsin hampain kiinni pakkoruotsista
peruskoulusta alkaen ylioppilastutkintoon asti. (...) Ruotsinkielisten
suomalaisten väestöosuus on jatkuvasti piienentynyt, joten
suomenkielisten ei ole tarvetta hallita ruotsia. Euroopassa on
muitakin kaksi - tai useampikielisiä maita, mutta ei niissä ole pakko
oppia muita kuin omaa äidinkieltään.

Ruotsinkielisten palvelut on turvattu erilaisin kiintiöin, jotka
samalla sortavat lahjakkaampia suomenkielisiä. (...) Suomenkielisellä
valtavalla enemmistöllä on oltava oikeus päättää, mitä kieltä se
haluaa oppia. Pakko on huonoin mahdollinen kannustin oppimiseenkin.
(...)

Vähemmistöjen tulevaisuuden kannalta onnellisinta olisi, ettei pakko-
opetuksella ruokittaisi vastenmielisyyttä ei vaan kieltä, vaan myös
vähemmistön edustajia kohtaan. Ruotsikielisillämme ei ole kieleensä
tai kulttuuriinsa kohdistuvia uhkakuvia. Kymmenen viime vuoden aikana
mielipidetiedustelut osoittavat, että 60 -75 prosenttia suomalaisista
haluaa ruotsin kielen vapaaehtoiseksi oppiaineeksi.

Tärkeintä Suomessa on turvata suomalaisten oman äidinkielen osaaminen
ja mahdollisimman hyvä englannin taito. Tämän lisäksi tarvitsemme
laaja-alaisen valikoiman muita meille tärkeitä kieliä - venäjää,
viroa, ruotsia, norjaa, tanskaa, saksa, ranskaa, espanjaa, italiaa,
kinaa, japania jne. Ruotsi on melkein yhtä pieni kieli kuin suomi ja
sen käyttöarvo yhtenevässä Euroopassa - maailmasta puhumattakaan - on
varsin rajallinen. (...)

Heikki Tala, dosentti, Järvenpää
5.2.13 Kielipolitiikka kuntoon. (HS 5.7.2000.)

Dosentti Heikki Tala perustelee pakkoruotsin poistamista
kirjoituksessaan (HS 1.7.) todeten suomalaisten tarvitsevan
ensisijaisesti oman äidinkielen sekä kansainvälisesti tärkeiden
kielten taitoa.

On muistettava, että peruskoulussa on pakkoruotsia ollut onneksi vain
vähän aikaa.

Asiantuntijat eivät ehdottaneet peruskoulun opetussuunnitelmaan
lainkaan pakollista ruotsin kieltä, mutta 1970-luvun puoluepoliitikot
runnoivat tämän oppiaineen pakolliseksi peruskoulun säännöksiin. On
aiheellista korjata lainsäädäntöä. Vertailun vuoksi on todettava, että
ruotsinsuomalaisilla lapsilla ei ole vieläkään oikeutta saada Ruotsin
kouluissa omanäidinkielen, suomen opetusta. On käsittämätöntä,
etteivät suomalaiset poliitikot ole tämän epäkohdan korjaamiseksi
tehneet mitään. Pakkosuomen opettamista ruotsalaislapsille tuskin
kuitenkaan kukaan ehdottaa.

Jaakko Linnankivi, opetusneuvos, emeritus, Espoo
5.2.14 Venäjää pakkoruotsin sijasta. (HS 4.5.2000.)

Emeritusopetusneuvos Jaakko Linnankivi perusteli hyvin (HS 26.4.)
äidinkielen sekä saksan ja ranskan kielen opetuksen lisäämistä
pakkoruotsin sijasta. Pakkoruotsi tuli 30 vuotta sitten peruskoulu-
uudistuksessa. Vaikka peruskoulun opetussuunnitelmakomitea oli
yksimielinen siitä, ettei ruotsia oteta pakolliseksi.

Ruotsalainen kansanpuolue politikoi sen läpi. Nyt EU-Suomi voisi
purkaa päätöksen.

Moni voisi valita venäjän pakkoruotsin sijaan. Maamme suurimman
naapurin kieltä osataan vähän, vaikka venäläisten määrä väestöstämme
on kovassa kasvussa ja rajalla on vilkasta. Tilastokeskuksen mukaan
1999 ruotsinkielisiä oli 292 439 (5,66 prosenttia väestöstä, 1980
vielä 6,28 prosenttia) ja venäjänkielisiä taas 25 681 (050 prosenttia,
1980 vasta 0,03 prosenttia).

Esa Aallas, Loviisa
5.2.15 Ruotsin sopisi olla vähemmistökieli (HS 22.9.2000.)

Suomalaiset ovat ylpeitä yhteisestä historiastaan osan Ruotsin
kuningaskuntaa, sanoi päätoimittaja Janne Virkkunen kolumnissaan (HS
17.9.) Ovatko? Loistavassa historianteoksessaan Suuren sodan vuodet
Peter Englund kertoo paljastavasti, kuinka sota köyhdytti ja tappoi
kansaa, mutta rikastutti suunnattomasti harvoja sotaherroja.

Tappamista vastaan sadat kartanot Suomessa loivat sitä eriarvoisuutta,
jota vastaan torpparit ja työläiset nousivat eteläisessä Suomessa
1918. Valitettavasti häviten.

Pian kansalaissodan jälkeen tehtiin perustuslaki ja kielilaki, joihin
suomenruotsalainen eliitti sai ruotsin kielen viralliseksi kieleksi.
Sama eliitti onnistui torjumaan Karjalan evakot "pyhältä
ruotsalaismaalta" uudenmaan kartanoilta.

Pari vuotta sitten EU:n vähän käytettyjen kielten toimisto katsoi,
että Suomessa on EU:n paras vähemmistökielen suoja. Ruotsi on pysynyt
virallisena kielenä, vaikka sitä puhuu vain alle kuusi prosenttia
väestöstä, EU ihmetteli. Miksi ruotsin kieltä pakotetaan kouluihin,
suositaan verovaroin Ylessä ja ylläpidetään kielivähemmistön
etuoikeuksia mm. opiskelussa? Saman aikaisesti päätoimittaja
Virkkusenkin mukaan suomen kieltä sorretaan Ruotsissa. Mielestäni
perustus- ja kielilakia tulisi muuttaa siten, että ruotsista tulisi
vähemmistökieli, jota toki soisin monen taitavan yhteisen, synkän ja
verisen historiamme takia.

Esa Aallas, evakon poika, Loviisa
5.2.16 Miksi on pakko opiskella ruotsia (HS 28.9.2000.)

Suomen kieli sai vasta nyt 1.4.2000 vähemmistökielen aseman Ruotsissa.
Se ei merkitse, että ruotsinsuomalaisilla lapsilla olisi oikeus
Ruotsin kouluissa oman äidinkielensä tai äidinkieliseen opetukseen.
Suomenruotsalaisilla on jopa omakielinen koululaitoksensa. Suomessa on
myös saamelaisilla, romaneilla ja maahanmuuttajilla oikeus sada oman
äidinkielen opetusta.

Vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen kirjoittaa (HS 17.9.) "On
tietenkin väärin verrata ruotsin kielen asemaa Suomessa suomen kielen
asemaan Ruotsissa." Miksi ei saisi verrata? Vertailun avullahan voimme
todeta, miten naapurimaat huolehtivat ihmisoikeuksista ja lasten
oikeuksista omaan kieleen sekä kulttuuri- identiteettiin.

Päätoimittaja Virkkunen väittää: "Meillä on myös syytä olla
kiitollisia siitä sivistyksestä, joka Suomeen syntyi Ruotsin vallan
aikana."

Mitähän kirjoittaja tarkoittaa "sivistyksellään"? Meillä suomalaisilla
on jo kauan ennen Ruotsin aikaa ollut oma historiamme, kielemme ja
kulttuurimme. Suomen kielen asema, suomenkielinen kirjallisuus,
kansallinen kulttuurimme, omakielinen koululaitoksemme ja
sivistystoimintamme vahvistuivat 1800-luvulla Ruotsin vallan jälkeen.
Minkähän takia meillä Suomessa jo 30 vuoden ajan on jokainen
koululainen pakotettu koulussa opiskelemaan ruotsin kieltä?

Jaakko Linnankivi, opetusneuvos, emeritus, Espoo
6. Alempirotuiset suomalaiset.

* 1 Alempirotuiset suomalaiset.
* 2 Alempirotuiset suomalaiset nykyisten ruotsinkielisten
ajattelussa.

1. Alempirotuiset suomalaiset.

viettävät Ruotsalaisuuden päivää. Tänä vuonna (1998) sitä juhlittiin
90-vuotispäivänä. Aatteellisen pohjan Ruotsalaisuuden päivän vietolle

loi Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin
yliopiston ruotsin kielen professori Axel Olof Freudenthal
(1836-1911). Kivijalkana tälle liikkeelle oli Freudenthalin julistus:

"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen
kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin

valtiaskansa." (L A Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa",
Otava 1944.)

Muutama Freudenthalin kiteyttämä ydinkohta Suomen ruotsalaisen
kansallisliikkeen aatepohjasta (Puntila):

"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat,
luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria".

"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja
itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla."

"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän
taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja
ylipäänsä koko turaanilainen suku."

"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja
muille kansoille." "Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen
ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa
suhteissa on hänestä jäljessä."

Axel Olof Freudenthal oli juhlapuhujana ensimmäisessä Ruotsalaisuuden
päivän juhlassa 90 vuotta sitten. Henkilöt ja yhteisöt, jotka

ansiokkaasti ovat edistäneet Freudenthalin aatetta, palkitaan Axel

Olof Freudenthal mitalilla. Vuodesta 1937 alkaen vuoteen 1996 mennessä
se on annettu seuraaville:
Axel Olof Freudenthal-medaljen

I gyllene valör
1994 Rehn Elisabeth

"En mie heijän käestään syö", kertoo Marjatta Väänänen Johannes
Virolaisen sanoneen venäläisistä. Katteetonta rehvastelua. Idän
suhteet, mm. lausuma vierailulla Berliinin muurilla (kohta 87) ja
palvelut ruotsinkielisille (kohta 86), eli näytöt käytännön teoissa
osoittavat, että Virolainen on ollut vaikutusvaltaisimpia
ruskeakielisiä.

6.2 Alempirotuiset suomalaiset nykyisten suomenruotsalaisten
ajattelussa.

7. Suomalaisten historia.

* 1. Johdanto
* 2. Historiaa
* 3. Tutkimustietoa suomalaisten historiasta
* 4. Uusinta tutkimustietoa suomalaisten historiasta
* 5. Suomalaista Suomen historiaa

1. Johdanto

Yli 600 vuoden aikana, Piispa Henrikistä Haminan rauhaan, ruotsalaiset
alistivat vähitellen suomalaiset, verisin ottein. Historian opetus
Suomessa perustuu edelleenkin ruotsalaisen miehittäjän kirjoittamaan
historiaan. Pohjana sille on ruotsalaisuuden liikkeen perustajan, Axel
Olof Freudenthalin (Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori
1878-1904) julistus, jossa suomalaisista sanotaan muun muassa (L A
Puntila väitöskirjassaan "Ruotsalaisuus Suomessa"):

"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja

itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla."

"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat,

luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria."

Ruotsalaisuusliikkeen lehti Det unga Finland kirjoitti 1800-luvun
jälkipuoliskolla: "Elleivät suomalaiset ja unkarilaiset olisi

joutuneet kosketukseen sivistyskykyisempien kansojen kanssa, ne
olisivat raakalaisimmat kaikista."

Vain tämä historiankirjoitus kelpaa maamme ruotsinkielisille
nykyisinkin:

"Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne
1100-luvulla", todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl
Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1996 Helsingin Svenska
Gårdenilla. Näin siis vielä vain puolenkymmentä vuotta sitten.
2. Historiaa.

3. Tutkimustietoa suomalaisten historiasta.

Tutkija Eero Muurimäki 1988:

4. Uusinta tutkimustietoa suomalaisten historiasta.

Uusimpia tutkimustuloksia suomalaisten historiasta esitettiin muun
muassa fennougristien maailmankongressissa Jyväskylässä kesällä 1995.
Turun yliopiston fonetiikan professori Kalevi Wiik totesi siellä
alkukotimme ulottuneen Volgan seuduilta Brittein saarille. (HS
13.8.95.) Wiik esitteli uusimman koosteen arkeologian, geologien ja
kielitieteilijöiden tutkimuksista, joissa on tehty eri menetelmin
samoja havaintoja. Niiden mukaan olemme siirtyneet Suomeen noin 9000
vuotta sitten etelästä ja idästä seuraten sulavan mannerjään reunaa.
Koko Skandinavia oli silloin vielä vahvan mannerjään peitossa. Etelä-
Venäjältä Baltiaan ja Tanskan alapuolelle ulottuneella jään reunalla
kalastusta ja suurriistan metsästystä harjoittaneet kansat puhuivat
kantauralilaista kieltä, josta myöhemmin eriytyi suomalais- ugrilainen
kieliryhmä. Vielä 4000 eKr. uralilaista kieltä tai sen tytärkieltä,
suomalais-ugrilaista kantakieltä puhuttiin Suomen lisäksi Pohjois-
Saksassa, Tanskassa, koko Skandinaviassa, Baltiassa sekä Volgan ja
Uralin alueilla.

Professori Pekka Sammallahti: "Suomen ja Viron rannikolla asuneet
indoeurooppalaiset väestöryhmät saivat suomalaisugrilaisia vaikutteita
ja sulautuivat lopuksi kielellisesti kanta - suomalaisiin."

5. SUOMALAISTA SUOMEN HISTORIAA

»Kansalla, joka ei tunne historiaansa, ei ole tulevaisuutta.»

J.V. SNELLMAN

ESIPUHE

Vahva suomen kieli on yhdentyvässä Euroopassa Suomen kansallisen
identiteetin tärkein tukipylväs. Suomen ruotsinkielisiä ei kuitenkaan
suomen kielen asema huolestuta, joten suomalaisten on itse
huolehdittava oman äidinkielensä vaalimisesta. On käsittämätöntä, että
maassa jossa on 5,7 % ruotsinkielisiä, suomenkielisen valtaenemmistön
lasten on luettava kouluissa pakolla ruotsia. Pakkoruotsin takia
suomen kielen tunneista tingitään ja myös ruotsia tärkeämpien Euroopan
suurten kielten opiskelu osittain estyy. Suomessa voi armeijan sijasta
valita siviilipalvelun ja valtiokirkon jäsenyydestä voi erota, mutta
jokaisen on pakko lukea ruotsia.

Nykyisestä tilanteesta voi vain päätellä, että emme ole vieläkään
päässeet kokonaan irti Ruotsin entisestä herruudesta, vaan
käyttäydymme nöyrästi kuin jokin hiljattain vapautunut siirtomaa.
Jotta me kaikki näkisimme selvästi maamme kielipoliittisen tilanteen
taustat, on seuraava lyhyt katsaus laadittu. Suomalaisuuden liitto
kiittää Risto Hämeen-Anttilaa pyyteettömästä työpanoksesta.

*

Hyvä lukija. Kun seuraavan kerran äänestät valtiollisissa tai
kunnallisissa vaaleissa, toivomme että kiinnität huomiota ehdokkaasi
kielipoliittisiin näkemyksiin. Toivomme, että vaadit ehdokkaaltasi
myönteistä suhtautumista suomen kieleen sekä pakkoruotsin poistamista
riippumatta siitä, mitä puoluetta kannatat

Helsingissä suomalaisuudenpäivänä 2000

SUOMALAISUUDEN LIITTO

SUOMALAISTA SUOMEN HISTORIAA

Ruotsinvallan aika ja Ruotsin muu osuus Suomen historiassa on esitetty
kouluissamme liian ruotsalaispainotteisesti. Ikävät tosiasiat on
useimmiten pyöristelty totuuden vastaisesti ruotsalaisten haluamalla
tavalla. Seuraavassa käydään läpi historiamme solmukohtia nimenomaan
suomenkielisten suomalaisten näkökannalta katsottuna.

Kansainvälisesti tunnettu historioitsija Felipe Fernández-Armesto
kirjoitti laajassa teoksessaan Millennium muun muassa seuraavaa:

»Uudenajan alkupuolella imperiumeja luoneiden kansojen tapaan
ruotsalaisillakin oli hieman siirtomaakokemuksia keskiajalta. He
mainostivat Suomeen 1200-luvulta - ehkä jo 1100-luvulta alkaen
suuntaamaansa toimintaa "ristiretkinä". He alistivat maata viljelevän
Varsinais-Suomen, etenivät Karjalaan ja kiistelivät venäläisten kanssa
valtansa ulottamisesta Nevalle, ennen kuin heiltä loppui puhti. Tämä
perinne - kaikessa vaatimattomuudessaankin - vaikutti Ruotsin
kunnianhimoisten hankkeiden suuntautumiseen.»

Fernández-Armeston näkemys Ruotsin imperialismista on varsin oikeaan
osuva.

Asutus Suomessa luultua vanhempaa

Maatalouteen perustuva asutus on Suomessa tuhansia vuosia vanhempaa,
kuin aikaisemmin on luultu. Nykyinen tutkimus on selvittänyt, että
suomalaiset viljelivät maata ainakin Hämeenlinnan ja Jyväskylän
seuduilla li 4000 vuotta sitten. Asiaa on tutkittu muun muassa lampien
pohjista otettujen siitepölynäytteiden avulla. Jo pitempään on myös
tiedetty, että Suomessa on ollut asutusta ainakin 8000 vuotta, mutta
arvioitu aikaraja siirtyy yhä, koska uusimman luolalöytöön perustuvan
tutkimuksen mukaan ihmisiä asui maassamme jopa yli 100 000 vuotta
sitten.

Ruotsalaisten ei voida katsoa olevan Suomen alkuperäisväestöä samalla
tavalla kuin suomalaisten ja saamelaisten. Kivikaudella ja
pronssikaudella asutettu Ahvenanmaakin autioitui välillä ja sinne tuli
uusia siirtolaisia vasta 500-luvulla. Ruotsalaiset ovat
valloittajakansaa, joten Suomen nykyinen ruotsalaisväestö koostuu
maahanmuuttajista ja ruotsalaisen siirtomaavallan väkisin
ruotsalaistamista suomalaisista.

Saamenkielisten määrä on Suomessa supistunut viimeisten tilastojen
mukaan 1690 henkeen, joten heitä odottaisi ilman kulttuuritukea sama
kohtalo kuin suomensukuisia liiviläisiä Latviassa. Toisaalta näin
pienen etnisen jäänteen (saamenkielisten) pitäminen tasa-arvoisena
ryhmänä suomalaisten kanssa on osa Suomen ruotsalaisten taktiikkaa,
jossa ylikorostetaan vähemmistöjen merkitystä maan valtaenemmistön
rinnalla.

Kustaa Vaasa aloitti ruotsalaistamisen

Ennen Kustaa Vaasan aikaa katolinen kirkko oli eräänlainen
yleiseurooppalainen organisaatio. Suomen asema oli suhteellisen
itsenäinen. Useat katoliset piispat osasivat suomea ja eteviä
nuorukaisia lähetettiin suoraan Saksan ja Ranskan yliopistoihin
opiskelemaan. Toiminta oli kaiken kaikkiaan enemmän Keski-Eurooppaan
suuntautuvaa.

Kustaa Vaasa (1496-1560) oli ruotsalaisten kannalta katsottuna
hallinnollinen nero, joka kannatti uskonpuhdistusta lähinnä saadakseen
valtionkirkosta itselleen voimakkaan hallintokoneiston jatkeen ja
katolisen kirkon omaisuuden Ruotsin kruunun haltuun. Nimenomaan Suomen
kirkon omaisuus ryövättiin ehtoollisastioita, vaakunakilpiä ja
kirkkojen kuparikattoja myöten.

Suomen asema suhteellisen itsenäisenä vasallivaltiona alkoi heiketä
pelkäksi raskaasti verotetuksi alusmaaksi. Luterilaisen kirkon papisto
ruotsalaistui nopeasti, mikä oli ruotsalaisvallan kannalta katsottuna
varsin hyväksyttävä kehityksen kulku.

Suuri kuolonvuosi 1697

Kaarle XI:n raakuudet Skoonessa olivat pöyristyttäviä. Jos joku vain
uskalsi puhua tanskaa, niin oli äkkiä päätänsä lyhyempi. Tämän
kuninkaan aikana Ruotsin imperiumi oli suurimmillaan, mutta kun usean
katovuoden seurauksena suurena kuolonvuonna 1697 kolmasosa
suomalaisista menehtyi, ruotsalaiset eivät tehneet mitään ihmisten
pelastamiseksi, vaikka heillä oli hallussaan Itämeren etelärannat ja
Baltian maat.

Myöhemmin Suomen heikkeneminen koitui Ruotsin suurvallalle
kohtalokkaaksi, koska Kaarle XII:n aikana suomalaisia ei enää
riittänytkään Ruotsin armeijaan samalla tavalla kuin 30-vuotisessa
sodassa, vaan Ruotsin imperiumi romahti. Mainittakoon erikseen, että
Brittiläinen imperiumi teki 150 vuotta myöhemmin samanlaisen vääryyden
jättämällä irlantilaiset täysin ilman apua, jolloin kolmasosa
irlantilaisista kuoli nälkään pitkällisen perunaruton seurauksena.
Pääministeri Tony Blair sentään pyysi tätä hirveää asiaa anteeksi
aivan hiljattain, mutta ovatko ruotsalaiset koskaan pyytäneet mitään
anteeksi suomalaisilta?

Eräänä esimerkkinä ruotsinvallan suorittamasta riistosta on vuosina
1648-1715 toiminut Tukholman tervakomppania, jonne suomalaisten oli
pakko myydä tärkein vientitavaransa, luonnollisesti alihintaan.
Ruotsalaiset toimittivat tervan sitten muihin maihin suurella
voitolla.

Kuten edellä on jo todettu, useat Suomen katolisista piispoista
osasivat suomea, mutta suomalaisten pakkoruotsalaistaminen alkoi
Kustaa Vaasan hallitessa, luterilaisen kirkon valtaosaltaan
ruotsinkielisen papiston toimesta. Hoitaessaan opetustoimintaa ja
henkikirjoitusta he toteuttivat tehokkaasti ruotsinvallan tavoitteita.
Ruotsinvallan päätyttyä lähes 200 vuotta sitten Ruotsin lait jäivät
Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan ja myös suurin osa täysin
ruotsinkielisiä virkamiehiä jäi Suomeen. Tästä seurasi, että jo Kustaa
Vaasan aikana alkanut ruotsalaistaminen jatkui jokseenkin
häiriintymättömänä yhteensä 300 vuotta aina 1800 luvun puoliväliin
saakka, jolloin alkoi kiivas kielitaistelu, joka laantui vasta 1930-
luvun lopulla.

Fennomania ja svekomania

Tavatessaan keisari Aleksanteri II:n Parolassa vuonna 1863 J.V.
Snellman sai keisarin antamaan niin sanotun kielireskriptin, jonka
mukaan suomen kieli sai virallisen aseman ruotsin kielen rinnalla.
Käytännössä tämä toteutui vasta 1880- vuosikymmenen loppupuolella
ruotsinkielisten svekomaanien häikäilemättömän vastustuksen takia.

Axel Olof Freudenthal (1836-1911) oli Helsingin yliopiston ruotsin
kielen professori ja aikansa pahimpia rasisteja. Hän muun muassa
väitti suomalaisten olevan alempaa rotua kuin ruotsalaiset ja suomen
kielen olevan kykenemätön korkeampaan ilmaisuun. Hänen mielestään
suomalaiset olivat »turaaneja», jotka eivät pystyneet edistyneeseen
yhteiskunnalliseen toimintaan. Freudenthalin rotuoppi oli varsin
samanlaista kuin jo silloisessa Euroopassa levinnyt oppi arjalaisen
rodun ylemmyydestä. Onneksi Freudenthalilla ei ollut käytettävissään
sellaista väkivaltakoneistoa kuin myöhemmin Hitlerillä!

Koska ruotsalainen kansanpuolue jakaa edelleen »ansioituneille»
jäsenilleen ja muillekin »ansioituneille» kansalaisille Freudenthal-
mitaleja, kuvastaa tämä ruotsalaisten sisintä ajattelutapaa, jonka
mukaan he edelleen pyrkivät käyttäytymään Suomessa entisen
siirtomaaherran tavoin. Ruotsalaisuuden juhliminen Kustaa II Adolfin
päivänä osoittaa pinnan alla olevaa pyrkimystä liittää Suomi jälleen
Ruotsiin.

Ruotsalaisten rasismi on muutenkin varsin törkeää. Mainittakoon, että
Elias Lönnrotin ystävä J.L. Runeberg maatessaan tautivuoteellaan
ihmetteli, että Jumala yksin tietää, kuinka täysin suomalaisista
vanhemmista voi syntyä näin viisas ja oppinut mies kuin Lönnrot oli!

Suomessa vakuutellaan ihmisille, kuinka Tanska ja Norja ovat Ruotsin
veljeskansoja. Todellisuudessa Tanska on Ruotsin vanha vihollinen,
joka valitettavasti aina liittoutui tilaisuuden tullen Venäjän kanssa,
mikä oli Suomelle varsin onneton yhdistelmä. Norja taas kävi katkeran
itsenäisyyskampanjan Ruotsia vastaan ja onnistui lopullisesti
irrottautumaan vuonna 1905. Konflikti oli aseellisen välienselvittelyn
partaalla.

Ahvenanmaan kaappausyritykset

Saksalaisten tulo Suomen vapaussodan aikana Ahvenanmaalle vuonna 1918
saattoi olla hyväkin asia, koska Ruotsi yritti jo tällöin viedä
Ahvenanmaan Suomelta, mutta sen joukot poistuivat silloin saarilta
saksalaisia peläten. Muussa tapauksessa suomalainen sotaväki olisi
saattanut joutua vastatusten Ruotsin kanssa.

Ruotsalaiset ovat väittäneet Ahvenanmaan saarten olevan aivan
Tukholman kynnyksellä. Etäisyys Tukholmasta Maarianhaminaan on noin
133 kilometriä, joten on täysin naurettavaa propagandaa puhua mitään
Tukholman läheisyydestä. Saadakseen omistussuhteen Ahvenanmaahan
Ruotsi esitti vuonna 1920 Kansainliitossa väärennetyn kartan, josta
Turun saaristo oli »unohdettu» kokonaan pois. Ahvenanmaa kuuluu
geologisesti Suomeen, koska se n mainitun saariston uloimmalla
reunalla, josta alkaa Suomen ja Ruotsin välinen aava Ahvenanmeri.
Suomen Japanin lähettiläs G.J. Ramstedt selitti tämän asian
japanilaisille ja sai heidät tukemaan Suomen kantaa Kansainliitossa,
joka päättikin vuonna 1921 Ahvenanmaan kuulumisesta Suomelle.

Suomen ja Ruotsin välit olivat Ahvenanmaa-kiistan jälkeen huonot.
Vasta Kustaa V:n elokuussa 1925 Suomeen suorittama valtiovierailu
rauhoitti tilanteen. Suomen presidenttinä oli tällöin Lauri Kristian
Relander. Pian tämän jälkeen alkoi uusi riita, kun Paavo Nurmi ei
saanut osallistua Los Angelesin olympiakisoihin 1932. Kansainvälinen
urheiluliitto julisti hänet kilpailukieltoon ruotsalaisten esittämien
syytösten perusteella. Urheilusuhteet Ruotsiin olivat tämän takia
useita vuosia poikki. Myöhemminkin on maidemme välillä ollut urheilua
koskevia kiistoja.

Vuosi 1918

Suomen kansalaissodaksi kääntynyt vapaussota vuonna 1918 oli raskas
onnettomuus, johon eräänä syynä oli omistavan luokan ja osaltaan
sivistyneistönkin ruotsinkielisyys, jonka takia yhteydenpito
suomenkieliseen työväestöön oli huonoa. Suomen ruotsinkielisten
katteeton ylemmyydentunto oli esteenä rakentaville neuvotteluille
yhteiskunnallisen murroksen vaikeina vuosina.

Punaisten suorittamat hirmuteot nostattivat hallitsemattoman vihan
aallon. Sodan loppuvaiheessa valkoisten suorittamat summittaiset
pikaoikeudenkäynnit teloituksineen olivat suurelta osaltaan
ruotsinkielisten suorittamia tai heidän vastuullaan. Toiminnassa on
havaittavissa 1990-luvun Balkanin sodasta tuttua termiä käyttäen
etnisen puhdistuksen piirteitä. On osoitettavissa tapauksia, joissa
ruotsin kielen taito pelasti vangiksi joutuneen punaisen kuolemalta.
Ehkä räikein tapaus oli suomalaisuusmiehenä tunnetun, Vaasan entisen
lääninsihteerin, Johannes Jääskeläisen teloittaminen, vaikka hän ei
ollut suinkaan punainen. Muutamaa vuotta myöhemmin, helmikuussa 1922,
tapahtui maltillisen sisäministeri Heikki Ritavuoren murha. Tämän
hyvää tarkoittavan ja kansakunnan eheyttämiseen pyrkivän miehen
murhaaja oli kiihko-oikeistolainen ruotsinkielinen liikemies K.E.R.
Tandefelt. Tämä on Suomen itsenäisyyden ajan ainoa ministerinmurha.

Summan läpimurto 1940

Talvisodan Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli
pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli
karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.- 9.2.1940
pataljoonan rippeet luovuttivat aseman tuoreelle ruotsinkieliselle
pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne
viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Lähde: Talvisodan
historia osa 2, sivu 138)

Torjuntavoitto 1944

Ruotsalaispiireissä on usein väheksytty suomalaisten sotilaallisia
saavutuksia ja väitetty kaiken tapahtuneen vain venäläisten
hyväntahtoisuudesta. Neuvostoliiton suostuminen aselepoon loppukesällä
1944 johtui etupäässä siitä, että presidentti Risto Ryti teki kesäkuun
hätätilanteessa henkilökohtaisella vastuulla sopimuksen Saksan kanssa,
joka toimitti Suomeen elintarvikkeita, joita ei Ruotsista saatu sekä
panssarintorjuntakalustoa ja lähetti tänne everstiluutnantti Kurt
Kuhlmeyn johtaman ilmavoimien osaston, jossa oli 72 lentokonetta,
osaksi Saksan moderneimpia Focke-Wulf hävittäjiä ja osaksi Junkers 87
syöksypommittajia (Gefechtsverband Kuhlmey).

Paikallinen ilmaylivoima saavutettiin Tali-Ihantalan maastossa
Viipurista hieman itään, jolloin suomalainen tykistö ja jalkaväki
iski. Neuvostoliiton panssarikärki tuhottiin, eräs heidän
valioprikaateistaan tuhoutui viimeiseen mieheen ja koko armeijakunta
meni sellaiseen kuntoon, että sen elvyttämiseen olisi mennyt ainakin
puoli vuotta. Osasto Kuhlmey tuki taisteluja myös Laatokan Karjalassa.

Stalinin käskyn numero 220119 mukainen Sisä-Suomeen tarkoitettu Kotka-
operaatio numero 22 siis torjuttiin. Neuvostoliitto menetti ainakin
105 000 miestä, 750 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä sekä lähes 1000
lentokonetta. Suomen valloittaminen jäi venäläisiltä siihen. Oli
paljon edullisempaa tehdä rauha ja kiristää Suomelta sotakorvauksia.
Kenraalimajuri Kuhlmey kuoli 1993. Suomen valtio lähetti hautajaisiin
virallisen valtuuskunnan kunnioittamaan hänen muistoaan.

Stalinin johdolla suunniteltiin toisessa maailmansodassa kaikkiaan
neljä strategista iskua, joista yllä mainittu oli ensimmäinen ja ainoa
epäonnistunut. Muut tehtiin Berliinin, Budapestin ja Wienin suuntaan
sekä Balkanin suuntaan. Ne onnistuivat tunnetuin seurauksin.

»Rauhanoppositio» ja »sotarikolliset»

Niin sanotussa rauhan oppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa
20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä
kerrassaan häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti
Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944
epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli
elämästään. Ruotsinkielisten epäisänmaallisuus näkyi siinäkin, että
kesällä 1944 sotilaskarkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä
Pohjanmaalta.

Liittoutuneiden asettaman valvontakomission poliittinen neuvonantaja
Pavel Orlov selitti, ettei maininta »sotarikoksista syytetyt» koske
presidenttiä eikä ministerejä. Hallitukselle jätettiin kuitenkin
29.6.1945 välikysely, jonka 26 allekirjoittajasta 14 oli
ruotsinkielisiä ja heistä taas 10 RKP:stä. Välikyselyssä vaadittiin
sodanaikaista presidenttiä ja hallitusta syytteeseen. Presidentti
Risto Ryti sai ankarimman tuomion 10 vuotta kuritushuonetta. Olipa
todella kaunis kiitos kuolemansairaalle Rytille siitä, että hän
puolusti ruotsinkielisiä hylkäämällä karjalaisten siirtolaisten
asutusta ruotsalaisseuduille koskevan lain.

Pohjoismainen yhteistyö - onko sitä?

Jos tarkastellaan edelleen uudempaa historiaa, niin mitään kunnon
yhteistyötä tiukoissa paikoissa ei Pohjoismaista löydy. Suomalaisia on
syytetty kauttakulkuluvan antamisesta saksalaisille joukoille
talvisodan ja jatkosodan välillä. Kuitenkin juuri Ruotsi antoi tämän
luvan ensin, jolloin suomalaisille ei jäänyt mahdollisuutta kieltäytyä
ja näin Suomi joutui yhä enemmän yhteistyöhön Saksan anssa Ruotsin
korjatessa Suomen selän takana taloudellisen hyödyn myymällä Saksalle
raaka-aineita ja sotatarvikkeita. Myöskään Ruotsi ei auttanut Suomea
vuosien 1943-1944 vaikeassa elintarvikepulassa, vaan ruokaa saatiin
lähes viime hetkillä Saksasta.

Opetusministeri Johannes Virolainen käynnisti pakkoruotsilla 1970-

luvun alussa suoritetun koulu-uudistuksen yhteydessä
ruotsalaistamisaallon, joka jatkuu yhä. Taloustutkimus Oy:llä koko
1990-luvun säännöllisesti teetetyt mielipidekyselyt osoittavat, että
yli 70 % suomalaisista on pakkoruotsia vastaan. Virolainen sai
»uroteostaan» pronssisen Freudenthal-mitalin ja hänellä on lisäksi
Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan suurristi. Mainittakoon tässä
yhteydessä, että Elisabeth Rehn on ainoa, jolla on kultainen
Freudenthal-mitali, joten hän olisi ollut täysin sopimaton Suomen
presidentiksi.

Suhteessa Natoon ja EU:hun pohjoismainen yhteistyö on ollut täysin
olematonta. Kukin maa on mennyt siitä, mistä »aita» on sen kannalta
ollut matalin.

Taloudellisissa asioissa Suomi on jälleen ollut maamme
ruotsinkielisten pääomapiirien suosiollisella avustuksella Ruotsille
sopiva saalistuksen kohde, kuten hiljattain tapahtuneet yritys- ja
pankkifuusiot osoittavat. Ensin puhutaan hyvää ja kaunista ja sitten,
kuinka ollakaan, pääkonttori on Tukholmassa ja työskentelykielenä
ruotsi. Tulee mieleen edellä mainittu pahamaineinen Tukholman
tervakomppania. Norjalaiset eivät ole menneet tähän vipuun, kuten
esimerkiksi Telenorin ja Telian yhteistyön taannoinen raukeaminen ja
pankkifuusion lykkääntyminen osoittaa.

EU:n vähemmistökielikäytäntö

EU:n vähemmistökielisuosituksen mukaan kielipalveluja on järjestettävä
vähemmistölle, jos sen määrä on yli 20 % koko väestöstä. Suomessa
ruotsinkielisten virallinen osuus on 5,7 %, mutta tähän lukuun
sisältyy sen verran keinotekoisuutta, että mainittu luku on
käytännössä 5 %, joten Suomessa 95 prosenttista enemmistöä sorretaan
tavalla, jolle on vaikeaa löytää mitään vastaavaa käytäntöä koko
maailmasta - varsinkin, kun suomalaiset joutuvat maksamaan valtaosan
ruotsin kielen aiheuttamista mittavista kustannuksista.

*

Mainittakoon vielä lopuksi, että esimerkiksi Saksassa
vähemmistöpuolueiden kynnys valtiopäiville on viisi prosenttia.
Suomessa RKP:n viimeisin kannatusluku on neljä prosenttia!

8. Yhteinen historia.

* Johdanto
* "Yhteistä" historiaa
* Ruotsalaisuuden päivä, kaksinkertainen juhlapäivä
* Nykyisen historioitsijan kertomus.

1. Johdanto

Suomalaisten ja ruotsalaisten yhteinen historia on pääperuste niillä,
jotka puolustavat pakollista ruotsin opetusta Suomen kouluissa.

He unohtavat, että yhteinen historia on yhteinen myös ruotsalaisille,
eli jos sillä perustellaan pakkoruotsia Suomen kouluissa, silloin myös
suomen kielen pitäisi olla pakollinen aine Ruotsin kouluissa samassa
laajuudessa kuin ruotsi on Suomen kouluissa. Muuten historia on
yhteinen vain suomalaisille, mutta ei ruotsalaisille.

Tuo yhteinen historia on myytti, jolla ei ole nimeksikään
todellisuuspohjaa. Näiden kansojen historia piispa Henrikistä Haminan
rauhaan on niin erilainen ja jyrkällä rajalla toisistaan erottuva,
kuin se eri kansallisuuksien välillä suinkin voi olla. Ruotsalaiset
olivat valloittajia, miehittäjiä, alistajia. Suomalaiset taipuivat
"niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi; nöyristellen, totellen,
alistuen", sanoo Suomen historian professori Heikki Ylikangas
kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa

Ote Lopen kirkonkirjoista: "Vuonna 1707 Lopen nimismies Samuel Dubbe
oli hakenut Hirvelän Hunsasta Kalle Yrjönpojan, joka oli kirjoitettu
nihdiksi. Poika oli viety köysissä Viipuriin ja sieltä laivalla
Liivinmaalle."

Tämä merkintä kirkonkirjoissa ilmentää osuvasti historian
"yhteisyyttä". Se on viimeinen tieto Kalle Yrjönpojasta.

"Jos mongolit eivät olisi sitoneet venäläisten voimia 1200-- 1500 -
luvuilla, venäläiset olisivat miehittäneet Suomen", puolustelee Erik
Elfströmin ruotsalaisten miehitysvaltaa.. (HS 22.11.93.)

Todelliset tapahtumat osoittavat, että tällaisella jos- historialla ja
jos, jos -päättelyllä ei ole historian tulkinnassa arvoa tässäkään
tapauksessa. Nimittäin karjalaiset tunsivat hyvin venäläiset, joiden
naapureina he olivat eläneet tuhansia vuosia. He valitsivat 1600-
luvulla läheisen naapuruuden venäläisten kanssa paetessaan
ruotsalaisten sortoa. Muodostui Tverin karjalaiset. Professori Heikki
Kirkinen, HS 26.4.92: "Ruotsi valloitti 1600-luvun alussa Inkerinmaan
ja Laatokan Karjalan pohjoisine osineen ja sai ne Stolbovan rauhassa
1617. Ruotsin asettama raskas verotus ja uskonnollinen painostus sai
aikaan pitkällisen pakolaisliikkeen Venäjälle, muodostui Tverin
karjalaiset." Todellisuus on siis aivan päinvastainen kuin
ruotsalaisten kuvittelema jos-historia.
2. "Yhteistä" historiaa

Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas
sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa
verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa.
Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa,
Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet
teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien
ryöstettäväksi."

"Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän
hakkautti neuvottelijoilta kädet." Maailman talonpoikaissodissa meidän
osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.

Heikki Ylikangas: "Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin
ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa
lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt
rahvaan jäntereisiin kukistamatonta uhmaa. Rahvas taipui säätyvaltaan
1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen,
totellen, alistuen."

"Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen
pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa
noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta.
Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja
arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan."

Hovioikeusneuvos Jukka Kemppinen, HS: "Kartanolaitos levisi Suomessa
täsmälleen sinne asti, missä riitti ryöstettävää poiskuljetettavaksi
asti."

Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa
1683-1687. Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94:

"Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan
ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset
tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä
tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan."
3. Ruotsalaisuuden päivä, kaksinkertainen juhlapäivä.

Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten
hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja
vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka
veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita,
eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti
kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)

Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen
mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-
isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat
nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen
katolisen opin levittämisestä. (HS 6.5.88.) Minkähän tähden ne
ulkomaalaiset nimittelivät.

On huomattava, että kuningas ei kehottanut virkamiehiä luopumaan
barbaarisista menetelmistä, vaan antoi historioitsijoille ohjeen
vääristellä historiaa. Täsmälleen Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan
ruotsalainen valloittaja-miehittäjä on kirjoittanut suomalaisten
historian, jota meillä on kritiikittömästi kopioitu, ja josta
suomenruotsalaiset eivät halua luopua vieläkään.

Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista
Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi
turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan
pystyi."

Näistä sodista kertoo mm fil.lis. Mikko Huhtamies HS:ssa. (6.11.1996):
"Ratsumiesten (hakkapeliittojen) lisäksi sotaan vietiin
kymmeniätuhansia jalkaväkimiehiä. Jalkaväkeä täydennettiin väenotoksi
kutsutulla pakko-otolla. Siinä oli samaa sattumanvaraista julmuutta
kuin muinaisen Rooman armeijan kurinpidossa, jossa niskurointi
rangaistiin teloittamalla yksi mies kymmenestä. Väenotto oli
rekrytointitapa, eikä rangaistus, mutta se merkitsi lähes varmaa
kuolemaa, jonka syynä oli usein kulkutauti. Väestö joutui maksamaan
suurvalta-Ruotsille ihmisveroa. Sen turvin Ruotsi kykeni osallistumaan
kolmikymmenvuotiseen sotaan ja jatkamaan suurvaltapolitiikkaa."

Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille,
jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin
armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia
sotilaita. (Vertaa Kalle Yrjönpoika Hirvelän Hunsasta.) Sama
marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas"
Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä. Tämä suuruudenhullu despootti,
joka sääti mm. kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä,
menetti sinä päivänä henkensä sotaretkellä Saksassa.

Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten
kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen
ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-
otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta.
(Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-
Ruotsille ihmisveroa".)

Tällainen on 500 vuoden jakso suomalaisten veristä nujertamista
Lallista Nälkäkapinaan. Ruotsalainen historioitsija Messenius puhuu
"sietämättömästä ikeestä" kuvatessaan ruotsalaisten herruutta
Suomessa. (HS 6.5.88.) Tällainen on "yhteinen historia", jonka
perusteella Benedict Zilliacus ja ruotsalainen kansanpuolue
edellyttävät, että suomalaiset kunnioituksesta ruotsalaisten
pystyttämiä muistomerkkejä kohtaan opettelevat ruotsin kielen.
4. Nykyisen historioitsijan kertomus

Peter Englund: Berättelsen om en armés undergång. Atlantis 1988.

Nuoren ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin teos Poltavan
taistelusta ja Ruotsin armeijan tuhosta on todennäköisesti syntynyt
Ruotsin aateliston maailmankuvaa 1600- luvulla käsittelevän
väitöskirjan sivutuotteena. Miksi sodittiin? Koska sotasaalis
rikastutti aatelistoa ja koska sodat tarjosivat tärkeimmän uran
luomisen mahdollisuuden, Englund kirjoittaa. "Elämällään rivimiehet
saivat maksaa korkeitten aatelisten upseerien rikkaudet; näitä verestä
tahmeita perhevarallisuuksia on säilynyt tähän päivään saakka", hän
moralisoi.

Näin syntyivät myös Suomen rikkaat ruotsinkieliset suvut.

(Sotamarsalkka Wittenberg von Deben, Nyborgin kreiviksi v. 1652
palkkiona toimista Euroopan sotakentillä, kreivikuntana Parikkala ja
Uukuniemi. Ella af Nyborg, Casimir Ehrnroothin isoäiti.)

9. Alempirotuisia suomalaisia
ja toisenlaisia suomalaisia

Historian professori Aira Kemiläinen: "Riikinruotsalaiset
nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli itäruotsalaiset

hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi roduksi , joka

oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuri- tai ylipäätään

järjestäytynyttä yhteiskuntaa." (Suomalaiset outo pohjolan kansa,
Suomen Historiallinen Seura 1993.)

Finnlands Svenska Folktingin aatteellinen perustaja Axel Olof
Freudenthal (1831-1911) suomalaisista:

"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja

itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla.
Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vetäneet vertoja muille
kansoille."

( L A Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)

Sisällys:

* A1. Alempirotuisia suomalaisia
* A2. Alempirotuisia suomalaisia
* A3. Alempirotuisia suomalaisia. Kansainvälinen tutkimus PISA.
* 1. Alempirotuisia suomalaisia
* 2. Toisenlaisia suomalaisia 1.
* 3. Alempirotuisia suomalaisia 98
* 4. Toisenlaisia suomalaisia 2.
* 5. Alempirotuisia suomalaisia 99
* 6. Toisenlaisia suomalaisia 3.
* 7. Alempirotuisia suomalaisia 00
* 8. Toisenlaisia suomalaisia 4.
* 9. Alempirotuisia suomalaisia
* 10. Toisenlaisia suomalaisia

A1. Alempirotuisia suomalaisia

Suomalaisnuoret huippuosaajia.

JYU202

* Suomen tulevaisuuden osaajat
* 15-vuotiaiden nuorten lukutaito sekä matematiikan ja
luonnontieteiden osaaminen kansainvälisessä vertailussa
* Suomalaisnuoret huippuosaajia - PISA:n ensitulokset valmistuneet

OECD-maiden vertailututkimus:
SUOMALAISNUORET HUIPPUOSAAJIA

Suomalaisnuorten lukutaito on OECD-maiden paras. Myös matematiikan
sekä luonnontieteiden taidot ovat kansainvälistä huippua. Tämä käy
ilmi viime vuosien mittavimmasta koulutuksen arviointitutkimuksesta
(PISA), jonka toteutuksesta Suomessa on vastannut (Jyväskylän
yliopiston) Koulutuksen tutkimuslaitos yhteistyössä Opetushallituksen
kanssa. Tutkimuksen tulosten mukaan Suomen nuorten taidot muihin
maihin verrattuna ovat tasaisen hyviä. Ilahduttavaa on, että Suomessa
on OECD-maista vähiten heikkoja osaajia.

PISA-tutkimuksen tulokset julkistettiin tänään opetusministeriön
järjestämässä tiedotustilaisuudessa. Tuloksia esittelivät tutkimuksen
kansallinen koordinaattori Jouni Välijärvi ja professori Pirjo
Linnakylä Koulutuksen tutkimuslaitokselta.

PISA-tutkimus on OECD-maiden laajin ja monipuolisin koulutuksen
vertailututkimus. Siihen osallistui 28 OECD-maata sekä neljä OECD:n
ulkopuolista maata. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 15-vuotiaat
nuoret, jotka Suomessa olivat pääosin peruskoulun 9-luokkalaisia.
Suomessa tutkimukseen osallistui 4864 oppilasta ja 156 koulua.
PISA:ssa selvitettiin nuorten lukutaitoa sekä matematiikan ja
luonnontieteiden osaamista mahdollisimman todenmukaisissa ja
tulevaisuuden tarpeita muistuttavissa tilanteissa. Lukutaito oli
tutkimuksen pääalue. Matematiikassa ja luonnontieteissä arviointi
kohdistui vain valikoituun osaan näiden alueiden keskeisistä
sisällöistä.
SUOMALAISNUORTEN LUKUTAITO EDELLEEN HUIPPUTASOA

Suomalaisten lukutaito on kirkkaasti OECD-maiden paras
(suorituspistemäärä 546). Seuraavina tulevat Kanada (534), Uusi-
Seelanti (529), Australia (528), Irlanti (527), Korea (525), Englanti
(523), Japani (522) ja Ruotsi (516). Pohjoismaista myös Islannin tulos
on OECD:n keskiarvoa (500) parempi; Norjan ja Tanskan tulokset ovat
OECD-maiden keskitasoa.

Tutkimus osoittaa suomalaisista nuorista 50% erinomaisiksi lukijoiksi,
kun OECD-maissa keskiarvo on 32 %. Lukemisen eri osa-alueista
suomalaiset ovat erityisen hyviä tiedonhaussa sekä luetun
ymmärtämisessä ja tulkinnassa. Erityisen ilahduttavaa on se, että
suomalaisista nuorista heikko lukutaito on vain 7 %:lla (OECD-maiden
keskiarvo 18%).

Kuitenkin heikoimmin menestyneiden lukutaitoon on PISA-tutkijoiden
mukaan Suomessakin kiinnitettävä huomiota, sillä he uhkaavat syrjäytyä
jatko-opinnoista, työstä, kulttuuriharrastuksista ja aktiivisesta
kansalaisuudesta. Kielioloiltaan erityislaatuisena maana Suomen on
myös pidettävä lukutaidon tavoitetasonsa korkeana ja kasvavia
haasteita riittävän hyvin ennakoivana.
MATEMATIIKAN JA LUONNONTIETEIDEN OSAAMINEN OECD:N PARHAIMMISTOA

Matematiikan taidoissa suomalaiset nuoret sijoittuvat 4. sijalle
(suorituspistemäärä 536). Parhaiten matematiikkaa osaavat Japanin
nuoret (557 pistettä). Myös Korea (547) ja Uusi-Seelanti (537) ovat
Suomen edellä. Pohjoismaisessa vertailussa suomalaisnuorten
matematiikan taidot osoittautuvat selvästi parhaiksi.

Luonnontieteiden osaamisessa suomalaisnuoret sijoittuvat 3. sijalle
(suorituspistemäärä 538). Edelle menevät vain Korea (552) ja Japani
(550). Muiden Pohjoismaiden suoritukset ovat luonnontieteissäkin
selvästi Suomea heikompia, mutta lähellä OECD-maiden keskiarvoa (500
pistettä).

Suomalaisnuorten väliset erot matematiikan ja luonnontieteiden
osaamisessa ovat OECD-maiden pienimpiä. Suoritustaso on tasaisen vahva
koko 15-vuotiaiden ikäluokassa ja heikosti menestyviä oppilaita on
vähän muihin OECD-maihin verrattuna. PISA:n tutkijoiden mukaan tämä on
merkki siitä, että matematiikan ja luonnontieteiden opetus on
yhdenmukaista koko ikäluokassa. Matemaattis-luonnontieteellisen
osaamisen alueella Suomi kuuluu tämän tutkimuksen valossa OECD-maiden
parhaimpaan neljännekseen, mikä on määritelty kehittämistyön
tavoitteeksi kansallisessa LUMA-hankkeessa.
SUOMESSA OPPIMINEN KANSAINVÄLISESTI VERRATTUNA TASA-ARVOISTA

Korkea suoritustaso ja samanaikainen osaamiserojen vähentäminen on
tärkeä koulutuspoliittinen tavoite useimmissa OECD-maissa. Näiden
tavoitteiden yhdistämisessä näyttävät PISA-tulosten valossa parhaiten
onnistuvan Suomi, Kanada, Irlanti, Korea ja Englanti.

Tulokset osoittavat, että tytöt lukevat kaikissa 32 maassa paremmin
kuin pojat. Suomessa poikien ja tyttöjen lukutaidon ero on
vertailumaiden suurin. Tästä huolimatta suomalaispoikien lukutaito on
OECD-maiden pojista paras. Matematiikassa pojat ovat lähes kaikissa
maissa tyttöjä edellä, joskin erot ovat pääosin melko pieniä. Suomessa
matematiikan osaamisessa ei ole eroa tyttöjen ja poikien välillä.
Luonnontieteissä tytöt ja pojat ovat yhtä vahvoja niin Suomessa kuin
useimmissa muissakin tutkituissa maissa.

Koulujen väliset erot oppilaiden osaamisessa ovat Suomessa tutkittujen
maiden pienimpiä. Pienet erot koulujen välillä ovat ominaisia kaikille
Pohjoismaille, mikä PISA-tutkijoiden mukaan selittyy lähinnä sillä,
että opetus järjestetään niissä yhtenäisenä koko ikäluokalle. Sen
sijaan koulujen sisällä oppilaiden osaaminen vaihtelee Suomessa muiden
maiden tavoin melko paljon.

Oppilaiden väliset suorituserot Suomen eri osien välillä sekä
kaupunki- ja maaseutukoulujen välillä ovat vähäisiä.

Kodin sosioekonominen tausta näkyy selvästi oppimistuloksissa.
Kaikissa osallistujamaissa ylimmän sosioekonomisen taustan omaavien
vanhempien lasten suorituspistemäärät olivat huomattavasti korkeampia
kuin alempia taustoja omaavien. Myös Suomessa ero on huomattava, mutta
selvästi OECD:n keskiarvoa pienempi.
OPPIMISTULOSTEN TAUSTALLA MONTA TEKIJÄÄ

PISA-tutkimuksen tulokset osoittavat, että monet eri taustatekijät
ovat yhteydessä osaamiseen. Nuorten lukutaidon taustalla vaikuttavat
ainakin seuraavat tekijät:

* lukuharrastukseen sitoutuminen ja kiinnostus lukemiseen
(selitysosuus yhteensä 40 %)
* kotitausta: sosioekonominen asema, kulttuurinen vuorovaikutus ja
kulttuurituotteet (18%)
* nuorten käsitys itsestä lukijana ja lukemisen oppijana (6%)
* nuorten omat kulttuuriharrastukset (3%)
* sopivat opiskelustrategiat ja oman oppimisen säätely
(selitysosuus vaihtelee oppilasryhmittäin)

TUTKIJOIDEN ARVIOITA SUOMALAISEN KOULUTUKSEN TULOKSISTA

Tutkimuksen tuloksista voi PISA:n tutkijoiden mukaan päätellä, että
suomalainen peruskoulutus on onnistunut tuottamaan sekä korkeatasoista
että varsin monipuolista ja tasapainoista osaamista. Tutkimus kertoo
myös, että kouluilla on valmiuksia luoda otolliset olosuhteet
tulevaisuuden oppimiselle ja opettajilla ammattitaito ohjata nuoria
elinikäisen oppimisen taitoihin.

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 29, 2007, 7:39:46 AM1/29/07
to

Tutkijat ovat kuitenkin myös huolissaan heikosti menestyneistä
oppilaista. Näiden oppilaiden tietojen, taitojen ja myönteisten
asenteiden vahvistaminen käy entistä tärkeämmäksi yksilön osaamista
korostavassa maailmassa. Myös huippuosaajia tutkijoiden mielestä
löytyi selvästi vähemmän kuin hyvä yleinen osaamistaso antaisi
odottaa. Hyvin menestyvien nuorten innostamiseen ja heidän omaehtoisen
opiskelunsa edistämiseen tulisi kouluissa kiinnittää entistä enemmän
huomiota.
TUTKIMUSTULOKSISTA VALMISTUNUT YHTEENVETO

Tutkimuksen ensitulokset on koottu 50-sivuiseen yhteenvetoon "Suomen
tulevaisuuden osaajat. 15-vuotiaiden nuorten lukutaito sekä

matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen kansainvälisessä

vertailussa." PISA:n suomalaisina tutkijoina ja yhteenvedon
kirjoittajina ovat Jouni Välijärvi, Pirjo Linnakylä, Pekka Kupari,
Pasi Reinikainen, Antero Malin ja Eija Puhakka.

Yhteenveto maiden välisine vertailukuvioineen sekä muuta tietoa
PISA:sta löytyy verkosta: http://www.jyu.fi/ktl/pisa/

Tutkimuksen perusteellisemmat tulokset julkaistaan helmikuussa 2002.
LISÄTIETOJA:

Koulutuksen tutkimuslaitos:

* Johtaja, dosentti Jouni Välijärvi, puh. (014) 260 3202,
jouni.v...@ktl.jyu.fi
* Professori Pirjo Linnakylä, puh. (014) 260 3281,
linn...@cc.jyu.fi

Opetushallitus:

* Pääjohtaja Jukka Sarjala, puh. (09) 7747 7154,
jukka....@oph.fi
* Ylijohtaja Aslak Lindström, puh. (09) 7747 7260,
aslak.l...@oph.fi
* Opetusneuvos Ritva Jakku-Sihvonen, puh. (09) 7747 7700,
ritva.jakk...@oph.fi

PISA PÄHKINÄNKUORESSA

Mikä Pisa on?

* PISA (Programme for International Students Assessment) on OECD:n
jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma.
* PISA tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista
kansainvälisessä vertailukehyksessä, mutta myös tietoa koulun
ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta
* PISA-ohjelma koostuu kolmen vuoden välein toteutettavista PISA-
tutkimuksista. Nyt julkistetaan ensimmäisen, vuonna 2000 tehdyn,
tutkimuksen tulokset.

Mitä tutkitaan?

* Miten 15-vuotiaat nuoret hallitsevat tulevaisuuden kannalta
keskeisiä avaintaitoja, millaiset tekijät vaikuttavat näihin taitoihin
ja miten taidot kehittyvät ajan myötä.
* Lukutaitoa sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamista.
Lukutaito on ensimmäisen tutkimuksen pääalue. Seuraavan PISA-
tutkimuksen pääalue vuonna 2003 on matematiikka ja vuonna 2006
pääalueena on luonnontiede.
* Oppilaiden taitoja ja valmiuksia selvitetään mahdollisimman
todenmukaisissa, arkielämän ja tulevaisuuden tarpeita muistuttavissa
tilanteissa. Tutkimuksessa ei suoranaisesti arvioida
opetussuunnitelmien sisältöjen hallintaa.
* Tutkitaan myös nuorten opiskelutaitoja ja -valmiuksia lähinnä
elinikäisen oppimisen näkökulmasta.

Ketä tutkitaan?

* 15-vuotiaita, jotka Suomessa olivat pääosin 9-luokkalaisia (89%)
ja osin 8-luokkalaisia (11%)
* Suomessa tutkimukseen valittiin satunnaisesti 5317 oppilasta 156
koulusta ja heistä vastasi 4864 eli 92%.

Osallistujamaat

* Tutkimukseen osallistui 28 OECD-maata ja OECD:n ulkopuolisista
maista Brasilia, Latvia, Liechtenstein ja Venäjä. - PISA-ohjelma
laajenee tulevaisuudessa myös uusiin OECD:n jäsenmaihin ja useisiin
muihin OECD:n ulkopuolisiin maihin

Ketkä tutkivat Suomessa?

* Tutkimuksen toteutuksesta Suomessa vastaa Koulutuksen
tutkimuslaitos. Kansallisena koordinaattorina toimii Jouni Välijärvi.
Muina tutkijoina ovat Pirjo Linnakylä, Pekka Kupari, Pasi Reinikainen,
Antero Malin ja Eija Puhakka.
* Tutkimusta rahoittavat opetusministeriö, Opetushallitus sekä
Jyväskylän yliopisto

Huomautus.

OECD-maiden vertailututkimus (PISA):
SUOMALAISNUORET HUIPPUOSAAJIA


A2. Alempirotuisia suomalaisia

OECD-maiden vertailututkimus PISA (edellä kohta A1):

SUOMALAISNUORET HUIPPUOSAAJIA

Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset koululaiset omaa luokkaansa.
Yksityiskohtaisia tuloksia. Vertailussa Suomi, Ruotsi, Norja ja
Tanska.

Lukutaidon suorituspistemäärä

* 1. Suomi 546
* 9. Ruotsi 507
* 14. Norja 505
* 16. Tanska 497

Tiedonhaun suorituspistemäärä

* 1. Suomi 556
* 9. Ruotsi 516
* 12. Norja 505
* 17. Tanska 498

Luetun ymmärtämisen ja tulkinnan suorituspistemäärä

* 1. Suomi 555
* 7. Ruotsi 522
* 15. Norja 505
* 18. Tanska 494

Luetun pohdinnan ja arvioinnin suorituspistemäärä

* 3. Suomi 533
* 10. Ruotsi 510
* 12. Norja 508
* 15. Tanska 500

Matematiikan suorituspistemäärä

* 4.Suomi 536
* 12. Tanska 514
* 16. Ruotsi 510
* 18. Norja 499

Luonnontieteiden suorituspistemäärä

* 3. Suomi 538
* 10. Ruotsi 512
* 13. Norja 500
* 22. Tanska 481

A2b. Kansainvälinen tutkimus PISA.

Suomen ruotsinkielisten koululaisten sijoitus ja pisteet. (Vertaa
edellinen kohta.)

* Matematiikka sija 9. pisteet 527.
* Luonnontieteet sija 12. pisteet 502.
* Lukutaito sija sija 10. pisteet 513.

Tiedot julkistettu vain näissä kolmessa kohdassa. (Epävirallisesti
Hbl.)


A3. Alempirotuisia suomalaisia.
Kansainvälinen tutkimus PISA.

PISA 2003: Koululaistemme osaaminen huippua. (Tulokset julkistettu
7.12.04)

OECD-maiden oppimisvertailussa suomalaisnuoret ylsivät parhaisiin
tuloksiin matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja
ongelmanratkaisutaidoissa. PISA-tutkimuksen suomalaisosuuden toteutti
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos.
Nuorten osaamistaso on noussut vuodesta 2000 matematiikassa ja
luonnontieteissä.
PISA 2003 tutkimuksessa arvioitiin ensisijaisesti matematiikan
osaamista, mutta myös luonnontieteiden osaamista, lukutaitoa ja
ongelmanratkaisutaitoja tutkittiin. PISA -tutkimusohjelman
kohderyhmänä ovat 15-vuotiaat nuoret, jotka Suomessa ovat pääosin
peruskoulun yhdeksännellä luokalla. PISA 2003-tutkimukseen osallistui
yhteensä 41 maata, joista 30 on OECD-maita. Suomesta tutkimukseen
osallistui 5796 oppilasta 197 koulusta.

Suomalaisten nuorten matematiikan osaaminen OECD-maiden parasta.

Suomen 15-vuotiaiden matematiikan keskimääräinen osaamistaso on OECD-
maiden paras. Samalle tasolle yltävät OECD-maista vain Korea,
Alankomaat ja Japani. OECD:n ulkopuolisista maista Suomea korkeampi
pistemäärä on Kiinan Hongkongilla.

OECD -maat:
Matema- Luku- Luonnon- Ongelman-
tiikka. taito tieteet ratkaisu
Sija/pist. Sija/pist Sija/pist Sija/pist.

Suomi 1./544 1./543 1./548 2./548
Korea 2./542 2./534 2./538 1./550
Alankom. 3./538 9./513 6./524 10./520
Japani 4./534 13./498 3./548 4./547
Kanada 5./532 4./528 9./519 7./529
(Suomen palkki sisältää sekä suomenkieliset että
ruotsinkieliset oppilaat.)
Suomen ruotsinkieliset ja pohjoismaat:

Suomi/
ruotsink 6./534 3./530 5./524 5./533
Islanti 12./515 21./492 20./495 17./505
Tanska 13./514 20./492 27./475 12./517
Ruotsi 15./509 8./514 13./506 15./509
Norja 20./495 11./500 32./486 22./490

Muut:
Hongkong 1./550 2./510 1./539 1./548
Liechten- 2./536 1./525 2./525 3./529
stein

Kaikki tiedot osoitteessa http://ktl.jyu.fi/pisa
PISA - tutkimuksen esittely ja edellisen tutkimuksen (vuosi 2000)
tuloksia edellä kohdissa A, A2 ja A2b.


1. Alempirotuisia suomalaisia

1.1 Karita Mattila, Matti Salminen, Esa-Pekka Salonen, Renny Harlin

Heidän kielensä kansainvälisillä areenoilla on englanti, saksa.
ranska, italia.

1.2 Mika Häkkinen, Teemu Selänne, Tommi Mäkinen, Saku Koivu

Englanti, saksa, ranska, italia, ovat heidän kansainvälisten
sopimustensa kieli.

1.3 Suomalaiset rauhanturvaajat arvostettuja maailmalla. "Suomalaisten
asennetta ja neuvottelutaitos on arvostettu mm. Kosovon kriisin
jälkihoidossa, missä öykkäröinti ja liian herkkä liipasinsormi
olisivat heti lisänneet ongelmia." (Aamulehti 21.1.01, mielipidesivu.)

1.4 Neurolab-tutkimuksessa mukana myös kaksi suomalaistutkijaa. (HS
1997.)

Miehitettyjä avaruuslentoja on tehty jo neljänkymmenen vuoden ajan,
mutta vieläkään ei tiedetä paljoakaan siitä, minkälaisten mekanismien
kautta painottomuus vaikuttaa ihmiseen.

Kansainvälistä Neurolab-tutkimsprojektia toteuttamassa on myös kaksi
suomalaista tiedemiestä, fyysikot Kari Tahvanainen Tampereelta ja Tom
Kuusela Turusta.

Kuusela ja Tahvanainen ovat olleet mukana Neurolabin alusta alkaen
vuodesta 1995, suunnittelemassa kokeita ja niiden mittaus- ja
analyysitekniikoita. He ovat myös valmistaneet tietokoneohjelmiston,
jonka avulla mittausten antamia signaaleja eritellään.

Neurolab-hankkeessa on kymmeniä tiedemiehiä 26 eri tutkimusprojektissa
seitsemästä maasta. Mukaan pyrkineitä tukiryhmiä oli yli 150.

1.5 Suomalaiset reserviupseerit kansainvälisessä kilpailussa.
(Reserviläinen lokakuu 1999.)

Ateenassa järjestettiin kesällä kansainvälisen reserviupseerijärjestön
vuotuinen kongressi. Kongressin parhaita hetkiä suomalaisille
reserviupseereille oli voitto sodan lait-kilpailussa. Tehtävä
suoritettiin tietokoneella multimediaohjelmalla, jossa kyseltiin
erilaisten toimien oikeellisuutta tai virheellisyyttä. Apua oli myös
siitä, että toinen suomalaisjoukkueen jäsenistä oli käynyt MPK ry:n
järjestämän humanitäärinen oikeus-kurssin. Kilpailun tulos
julkistettiin kongressin päättäjäisissä.

1.6 Vanha toimittaja muistelee. (HS marraskuu 1999.)

Talvisodan kirjeenvaihtaja, Yhdysvaltalainen David Bradley kertoi
keskiviikkona Helsingissä kokemuksiaan, kun silloisessa hotelli
Kämpissä toimineen Ulkoministeriön lehdistökeskuksen muistolaatta
paljastettiin. "Suomalaisten piti siivota jäljet, korjata tuhot,
asuttaa pakolaiset, valmistautua siihen, mitä vielä olisi tulossa",
muisteli Bradley.

"Ei ystäviä, kukaan ei voinut tulla apuun, kukaan ei voinut tehdä
mitään. Suomalaisten oli tehtävä kaikki itse - ja he tekivätkin."

Helsingin rautatieasemalla Bradley oli katsellut rintamalle lähteviä
junia. "Niitä odottamassa istui poikia, 17-20-vuotiaita, joku vanhahko
mies, mutta enimmäkseen poikia päät siteissä odottamassa junaa, joka
veisi heidät takaisin rintamalle. Kun olin nähnyt nuo pojat, en
tarvinnut enää lisätietoa siitä, mitä sankarit ovat."
2. Toisenlaisia suomalaisia 1

2.1 Ruotsinkielinen Carl Hugo Öhman, professori, tohtori, ritari,
majuri, Finlandia-talon johtaja ja Tampere-talon johtaja. HS 5.7.1996:
Professori Carl Öhmanin lisensiaattityötä August Strindberg och
teatern (1959) tutkinut tutkimuseettinen asiantuntijaryhmä toteaa
torstaina Helsingin yliopistossa julkistetussa loppuraportissaan, että
"tieteellisen epärehellisyyden epäily on perusteltua. Öhman mainitsee
ja siteeraa lukuisia asiakirjoja, joita ilmeisestikään ei ole
olemassa. Näiden asiakirjojen runsaus ja ulkoasu osoittavat, että
epärehellisyys on järjestelmällistä. Keksittyjen lähteiden
esiintymistiheys vie lisäksi pohjan työn keskeiseltä tieteelliseltä
argumentaatiolta".

Sotilasarvokseen Öhman on ilmoittanut majuri. Suomen puolustusvoimain
upseeriluetteloissa tämä Carl Hugo ei ole, eikä ole koskaan ollut, ei
minkään arvoisena upseerina. Näitä öhmaneja ruotsinkielisistä löytyy
ministeritasoa myöten.

2.2 Toimittajien kertoman mukaan peruspalveluministeri, oikeustieteen
ylioppilas Eva Biaudet (r) luulee olevansa tuomari. Eva Biaudet'n
ongelma: Jos tapaus Eva Biaudet olisi ollut olemassa jo silloin, kun
opetusministeri Ole Norrback junaili käytännön, joka oikeuttaa
itäruotsalaisen ylioppilaan pääsyn opiskelemaan oikeustiedettä, vaikka
ei pääsykokeessa saakaan vaadittavaa pistemäärää, Norrbackilla olisi
ollut enemmän kokemusperäistä tietoa ruotsinkielisten edellytyksistä,
ja nyt itäruotsalainen opiskelija, jonka lahjat eivät riitä
loppututkinnon suorittamisen, saisi akateemisen oppiarvon ilman
tutkintoa. Onhan hänen ylioppilaslakkinsa lyyrakin suurempi kuin
alempirotuisilla suomalaisilla. (Tästä aiheesta lisää kohdassa
"Ruotsinkielisten etuoikeudet".)

2.3 Opetusministeri Ole Norrbackin tahdosta nostettiin Helsingin
yliopistossa ruotsinkielisten oikeustieteen opiskelijoiden kiintiötä
50 prosenttia. Opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli asiasta
oikeuskanslerille. Oikeuskansleri Jorma S Aallon lausunnon mukaan
toimenpide rikkoo hallitusmuodon yhdenvertaisuussäädöstä ja loukkaa
suomenkielisten laillista oikeutta. (HS 19.5.92.)

2.4 Puolustusministeri Elisabeth Rehn järjesti Syksyllä -92 lakia
rikkoen (ihmissalakuljetus) somaliperheen siirron Tallinnasta Suomeen
(lain vastainen, luvaton maahantulo), tietäen ulkoministeriön ja
sisäministeriön kielteisen ratkaisun asiassa. (HS 21.1.94.)

2.5 Apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio: Åbo Akademin käyttämät
kielikiintiöt ovat laittomia. (HS 30.12.99.) Åbo Akademin
kemiallisteknillinen tiedekunta on menetellyt virheellisesti
valitessaan opiskelijoitta suomen- ja ruotsinkielisissä kiintiöissä.
Yliopistossa on vaadittu suomenkielisiltä korkeampia pistemääriä kuin
ruotsinkielisiltä. Esimerkiksi kemiallis-teknisen tiedekunnan
tuotantotekniikan linjalle ruotsinkieliset pääsivät 16,78 pisteellä,
mutta suomenkielisiltä vaadittiin 29,56 pistettä. Tietotekniikan
koulutuslinjalle vaadittiin ruotsinkieliseen kiintiöön kuuluvilta
24,45 pistettä ja suomenkieliseen kiintiöön kuuluvilta 36,23 pistettä.

Kommentti: Lain vastainen toiminta on jälleen tunnusmerkki näillä
toisenlaisilla suomalaisilla.

2.6 Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä ainoa mukana ollut
suomenruotsalainen pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 astetta
ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman
selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisjoukon
sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin
kuluttua. Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä kahdeksan tuntia, ja
alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. (Talvisodan
historia , osa 2, s.74. WSOY 1991.)

Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa
tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin

murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.-9. helmikuuta pataljoona rippeet
luovutti asemat levänneelle suomenruotsalaiselle pataljoonalle, joka

seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin

murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2, s. 138.)

2.7 Ruotsinkieliset kieltäytyvät usein varusmiespalveluksesta Vaasan
läänissä. (Aamulehti 14.5.97) "Vaasan sotilasläänin alueella riittää
pohdittavaa asevelvollisista jo ennestäänkin, sillä siellä on
väestöpohjaan suhteutettuna erittäin korkeat asepalveluksesta
kieltäytyvien määrät erityisesti ruotsinkielisten keskuudessa."

"Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n pääsihteerin,
tohtori Silvo Hietasen mukaan Vaasan läänin luvut ovat korkeat
verrattuna vaikkapa Hämeen tai Turun- ja Porin läänin väestöpohjaan"
3. Alempirotuisia suomalaisia 98

3.1 Nokia kännykkämyynnin ykköseksi. (Aamulehti 24.10.98) Nokian nousu
maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi hivellee varmasti liki
jokaista suomalaista. Analyytikkojen näkemyksen mukaan Nokia on pessyt
tänä vuonna kirkkaasti pahimmat kilpailijansa. Amerikkalaisen
Motorolan ja ruotsalaisen Ericssonin.

3.2 Avaruuspeiliä hiotaan Piikkiössä. (HS 12.12.98)

Turun yliopiston observatorion kellariluolassa Piikkiössä hiotaan
huipputarkkaa avaruuspeiliä. Euroopan avaruusjärjestö ESA ja
ranskalainen avaruusalan suuryritys Matra -Marconi Spase ovat
tilanneet tämän avaruuskaukoputken pääpeilin koekappaleen. Varsinainen
avaruuskaukoputki on tarkoitus laukaista vuonna 2007 avaruuteen
tutkimaan tähtien ja galaksien syntyä. Pii-karbiidipeilin hinnaksi on
arvioitu 100 miljoonaa markkaa.

"Koko tutkimussatelliittihanke maksaa yli viisi miljardia. Siinä sata
miljoonaa ei ole suuri kustannuserä, kunhan saamme satelliittiin
maailman parhaan peilin", Felici sanoo. Euroopasta tällaisen
peilihionnan paras osaaminen löytyi Felicin mukaan Piikkiöstä.

3.3 TTKK lähtee mukaan valolähdetutkimukseen (Aamulehti 27.10.98.)

Tampereen teknillisen korkeakoulun puolijohdelaboratorio edustaa
Suomea yhteiseurooppalaisessa hankkeessa, jonka tavoitteena on löytää
uusia valolähteitä tietoliikenteen käyttöön.

TTKK:n tehtävänä on tutkia puolijohdelasereita ja ns. resonanssi-
ledejä, jotka ovat hyvin kirkasta valoa synnyttäviä puolijohteita.
Professori Markku Pessa kutsuu näitä ledejä "kolmansiksi lampuiksi" .
Ne ovat kokonaan uusi tuoteryhmä, joita ei ole vielä kenelläkään
valmiina. Tutkimuksessaan korkeakoulu käyttää hyväksi aijemmin
kehittämäänsä MBE-kalvonkasvatusmenetelmää, jolla valmistetaan
puolijohteita tavallisiin lasereihin. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jolla
on alan omaa valmistusta.

3.4 Musiikin Suomi-ilmiö valloittaa maailmaa. (HS 30.8.98)

"Suomalaiset ovat vallanneet klassisen musiikin", kirjoittaa New
Yorker. "Suomella on eniten menestyksekkäitä säveltäjiä asukaslukua
kohti", kirjoittaa The Times Lontoossa. Vastaavia suitsutuksia on
löytynyt vuoden sisällä kymmenistä lehdistä.

Julkisuus keskittyy tähtiimme, kuten juuri Edinburghissa
esiintyneisiin Karita Mattilaan ja Soile Isokoskeen sekä huomenna
Lontoossa johtavaan Esa-Pekka Saloseen ja moniin muihin.

Ei ole enää uutinen, että parhaat solistimme ja kapellimestarimme
loistavat maailman arvostetuimmilla esiintymispaikoilla. Uutta on se,
että suomalainen musiikki - eikä pelkästään Sibelius,- kelpaa yhä
useammin kansainväliseen ohjelmistoon.

3.5 Bill Gates palkitsi suomalaisia koululaisia. (Aamulehti 10.9.98.)

Espoolaisilla ja oululaisilla koululaisilla on varaa röyhistää
rintaansa, sillä itse Microsoftin Bill Gates jakoi heille palkintoja
keskiviikkona Lissabonin maailmannäyttelyssä. Palkittujen hankkeiden
joukossa olivat myös Espoon Kilon ala-asteen Matilda-
kirjallisuuspiirihanke ja Oulun Herukan ja Oulunlahden ala-asteiden
virtuaalioppimisprojekti. Espoolaiset palkittiin verkottumishankkeiden
sarjan ykkösenä 70.000 markalla. Oululaiset palkittiin taas innovaatio-
sarjan parhaana 50.000 markalla.

3.6 Suomalaisesta ensimmäinen Etyjin ympäristöasiantuntija. (Aamulehti
27.10.98.)

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin ensimmäiseksi
ympäristöalan neuvonantajaksi on valittu suomalainen maa- ja
metsätieteen maisteri Anssi Vaittinen. Etyjin jäsenvaltiot ovat
sopineet ympäristöystävällisen taloudellisen kehityksen edistämisestä.
Aihetta käsitellään mm. seminaareissa, joista ensimmäinen
järjestettiin syyskuussa Uzbekistanissa.

3.7 Ruotsissa kehutaan puskureita. (HS 5.12.98)

Työmarkkinajärjestöjen Vuosi sitten neuvottelemat suhdannepuskurit
aiheuttavat kateuden sekaista ihailua Ruotsissa. Aftonbladetin Suomen
kirjeenvaihtaja Lena Askling kirjoittaa kolumnissaan, että aijemmin
Suomen puskuri-idealle naureskeltiin yleisesti Brysselissä, mutta nyt
Ruotsi, Tanska, Englanti, Irlanti, Espanja ja Portugali suorastaan
jonottavat ottaakseen oppia Suomesta. Askling kuvailee Suomen talouden
hienoja tunnuslukuja ja nimittää puskureita Suomen Emu-ajan
"uudenvuodenraketiksi".
4. Toisenlaisia suomalaisia 2

4.1 Itäruotsalainen Ulf Sundqvist, joka on tuomittu muun muassa yli 10
miljoonan markan korvauksiin rötöksistä Työväen Säästöpankin
johtajana, syyttää kahteen otteeseen suomalaisia rasisteiksi
puheessaan Helsingissä 30.4.99. (HS 1.4.2000.)

4.2 Ulf Sundqvist sai ehdollisen rikostuomion (HS 23.6.2000.)

STS pankin entinen pääjohtaja, konsultti Ulf Sundqvist tuomittiin
torstaina Helsingin hovioikeudessa törkeästä velallisen
epärehellisyydestä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

4.3 Carl-Olof Homén.

Ilmoitus HS:ssa 26.1.2000.

"Me allekirjoittaneet, RKP:n entiset ministerit ja kansanedustajat,
annamme täyden tukemme Esko Aholle tulevissa presidentin vaaleissa."
Allekirjoittajina mm. Jan - Magnus Jansson, Jutta Zilliacus ja Carl
Olof Homén, joka tosin ei koskaan ole ollut ministerinä eikä
kansanedustajana. Ehdokkaana kylläkin. Niin paljon poliittista
kokemusta Homén kuitenkin sai, että hän toi Suomen Liikunta ja Urheilu
ry:n kokoukseen poliittisen puoluekokouksen mallin. Lehtiselostuksen
mukaan Homénin lobbarit olivat kokouspaikalla ahkerasti liikkeellä
koko puheenjohtajan valintaa edeltäneen yön. Monet pitivät
sopimattomana sitä, että tällainen puoluekokouksen malli tuodaan
urheilujärjestön kokoukseen. Heidän mielestään järjestötyö, jota
ehdokas on tehnyt, on riittävä suositus ehdokkaalle. Homénin
järjestämä lobbaus olikin lähinnä todiste hänen heikkoudestaan
ehdokkaana. Mutta tällainen poikkeuksellinen lobbausmenettely hämmensi
valitsijoita, ja hänet valittiin puheenjohtajaksi.

Nykysuomen tietosanakirja: "Politiikka selitetään valtakamppailuksi,
vallan saavuttamiseen pyrkiväksi toiminnaksi." Ei sovi malliksi
urheilujärjestön toiminnassa.

4.4 Ahvenanmaa sanoi "nej" suomenkieliselle kurssille. (Aamulehti
29.6.2000.)

Ahvenanmaan maakuntahallituksen tilintarkastajalta on evätty pääsy
Tampereen yliopiston järjestämään lisäkoulutukseen, koska kurssi on
suomenkielinen.

Maakuntahallituksen puheenjohtaja Roger Nordlundin mukaan Ahvenanmaa
tukee päätöksellään myös suomenruotsalaisia. Hän lupaa Ahvenanmaan
järjestävän vaikka itse ruotsinkielisen kurssin julkisen sektorin
tilintarkastajille, ellei kukaan muu järjestä.

4.5 Ahvenanmaan PAF avasi nettirahapelin mannersuomalaisille. (HS
26.2.2000.) Ahvenanmaan raha-automaattiyhdistys PAF on avannut
internetin suomenkielisen vedonlyöntipalvelun, jolla se tavoittelee
mannersuomalaisia asiakkaita. Veikkauksen mielestä PAF rikkoo
arpajaislakia, jonka mukaan Veikkauksella on yksinoikeus rahapelien
järjestämiseen Suomessa.

"Kaikissa Euroopan maissa rahapelit on rajattu monopoleille , ja nyt
meillä on kaksi toimijaa samoissa palveluissa. PAFilla ei
ylipäänsäkään ole lupaa järjestää rahapelejä manner - Suomessa", sanoo
Veikkauksen lakimies Carl-Henrik Nyberg.

4.6 Ahvenanmaalaista moraalia 1. (Aamulehti 14.9.2000.)

EU:n komissio on päättänyt huomauttaa Suomea vaarallisia aineita
koskevan direktiivin vaillinaisesta toteutuksesta. Asia koskee
Ahvenanmaata, joka ei ole vahvistanut lainsäädäntöä samassa tahdissa
muun Suomen kanssa.

4.7 Ahvenanmaalaista moraalia 2. (HS 19.10.2000.)

Ahvenanmaa raha-automaattiyhdistys PAF solmi keskiviikkona mittavan
yhteistyösopimuksen Helsinki Horse Show&acute;n kanssa.
Sisäministeriön mukaan (lainsäädäntöneuvos Jouni Laiho) ulkomaisen tai
Ahvenanmaalla pelitoimintaa harjoittavan yhteisön mainonta mantereella
on arpajaislain pykälän kuusi mukaan kiellettyä ja rangaistavaa.

Huomautus. Ahvenanmaalaisten halu lain vastaiseen toimintaan saa
lisäkantavuutta, kun muistetaan, että PAF tuomittiin helmikuussa
Raaseborgin käräjäoikeudessa samanlaisesta lain vastaisesta
toiminnasta korvauksiin ja sakkoihin. (HS 12.2.2000.)
5. Alempirotuisia suomalaisia 99

5.1 Tekesin ylijohtaja Heikki Kotilainen Eurekan päälliköksi.
(Aamulehti 20.4.99) Teknologian kehittämiskeskuksen Tekesin ylijohtaja
tekniikan tohtori Heikki Kotilainen on valittu eurooppalaista
teollista teknologiayhteistyötä hoitavan Eurekan sihteeristön
päälliköksi. Eureka on eurooppalainen tutkimus- ja kehityshankkeiden
yhteistyökanava. Toiminnasta vastaa Brysselissä sijaitseva sihteeristö
ja kunkin maan kansallinen organisaatio. Suomessa se on Tekes.

5.2 Tuula Haavisto Kansanvalistusseuran puheenjohtajaksi. (Helsingin
Sanomat 20.4.99): Tuula Haavisto valittiin viime vuonna 125-vuotiaan
Kansanvalistusseuran puheenjohtajaksi sen historian ensimmäisenä
naisena. Seuran hallituksessa hän on istunut jo pitkään. Kiertäessään
EU:hun pyrkiviä maita, hän on huomannut, että suomalaiset ovat
pidettyjä opettajia ja luennoitsijoita. Entisissä sosialistimaissa
huomataan herkästi, jos lännestä tulevat opettajat ovat ylimielisiä.

5.3 Vänskää ja Oramoa kehuttiin Lontoossa. (Helsingin Sanomat
17.8.99.)

Brittilehtien musiikkikriitikot jakelivat maanantaina kehuja Osmo
Vänskälle ja Sakari Oramolle kummankin johdettua oman
promenadikonserttinsa Lontoon Albert Hallissa.

"Jos joku kantaa huolta CBSO:n hyvinvoinnista Sir Simonin jälkeen, hän
voi rauhoittua: tämä mies tietää mitä tekee", kirjoittaa The
Indepedent Oramon jatkosopimuksesta Birminghamin sinfoniaorkesterin
kanssa. "Vänskän elvyttävä vaikutus BBC:n Skotlannin sinfonikkoihin
tulee alati näkyvämmäksi - orkesteri ei ole koskaan kuulostanut niin
hyvältä", kirjoittaa The Daily Telegraph.

5.4 TTKK:n arkkitehtuurin osaston opiskelija Janne Kangasvieri on
palkittu kunniamaininnalla Urban Housing-kilpailussa, jonka
järjestävät Amerikan arkkitehtikoulujen yhdistys ACSA ja Otis
Elevator. (Hervannan Sanomat 5.5.99.)

Kangasvierin työ oli ainoa palkittu yksityissuoritus, muut palkinnot
menivät työryhmille.

5.5 Lapin yliopiston teollisen muotoilun opiskelija Petri Piirainen on
voittanut kansainvälisen Thhe Seki Gut Desing-kilpailun
Yhdysvalloissa. (Helsingin Sanomat 15.5.99.) Kilpailun järjestää
kansainvälinen muotoilun edistämisjärjestö, ja pääpalkinnon arvo on
8000 dollaria (41 000 mk). Kilpailuun osallistui 82 ehdokasta 13
maasta.

5.6 Tuuli Matinsalo aerobicin maailmanmestari.

Arvokisamitalit: EM- kulta 1999, -98 ja -96. MM-hopea 1998, MM-kulta
1999 ja -96.

5.7 Mika Häkkinen

Tommi Mäkinen

5.8 Suomelle tärkeä osa sotarikostutkimuksessa. (Helsingin Sanomat
11.5.99.)

Kun pöly joskus Kosovossa laskeutuu, tulee suomalaisilla tutkijoilla
olemaan "koordinointitehtäviä" joukkohautojen tutkimisessa.
Suomalaisten rooli selkiytyi viime viikolla kun EU:n Kosovon-
erityislähettiläs Wolfgang Petritsch kävi Suomessa neuvottelemassa
asiasta ulkoministeriön virkamiesten kanssa.

5.9 Jorma Rissanen korkeaan asemaan Euroopan avaruusjärjestössä. (HS
23.9.99.) Ilmatieteen laitoksen johtaja Jorma Rissanen on valittu
Euroopan avaruusjärjestön Esan kaukokartoitusneuvoston
puheenjohtajaksi. Rissanen on aikaisemmin toiminut
kaukokartoitusneuvoston tieteellis-teknisen työryhmän jäsenenä ja muun
muassa Euroopan sääsatelliittijärjestön Eumetsatin hallintoneuvoston
puheenjohtajana vuosina 1994 - 1998.

5.10 Biomateriaalista kehon varaosia. (Akatemiaprofessori Pertti
Törmälä HS 27.9.99) Biomateriaalit ovat synteettisiä tai
luonnonaneista muokattuja aineita, joista valmistetaan erilaisia
istukkeita eli implantteja korvaamaan kehon kudoksia, liittämään niitä
yhteen tai suuntaamaan ja tehostamaan kudoksen kasvua.Tunnettuja
maailmalla ovat Suomessa ensimmäisenä kehitetyt liukenevat implantit
kuten ruuvit ja nastat luunmurtumien, jännerepeämien ja
sidekudosvaurioiden hoitamiseksi.

5.11 Pirkko Lahti nousee alansa maailmanliiton johtoon. (HS 18.9.99.)

Suomen mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti on valittu
Mielenterveyden maailmanliiton tulevaksi presidentiksi. Valinta
tehtiin syyskuun puolivälissä Chilessä järjestetyn maailmankongressin
yhteydessä. Pirkko Lahti aloittaa kuusivuotisen presidenttikautensa
2001

5.12 Kosovoon oikeusasiamiehen virka Pirkko K Koskisen johdolla.
Entinen eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pirkko K Koskinen lähtee
Kosovoon perustamaan oikeusasiamiehen virkaa. Hän aloittaa kuusi
kuukautta kestävän tehtävän toinen marraskuuta. Koskinen johtaa
työryhmää, johon kuuluu jäseniä Hollannista, Britanniasta, Romaniasta
ja Latviasta. Koskisen toimeksianto Kosovoon on Etyjin ja Euroopan
neuvoston yhteishanke.

5.13 Saariaholle suuri musiikkipalkinto. (Aamulehti 11.11.99.)
Säveltäjä Kaija Saariaho saa vuoden 2000 Pohjoismaiden neuvoston
musiikkipalkinnon. Palkinto myönnetään teoksesta Lonh.

5.14 Matti Ijäksen Sokkotanssi palkittiin Argentiinasa. (Aamulehti
30.11.99.)

Matti Ijäksen ohjaama elokuva Sokkotanssi on saanut kolme palkintoa
kansainvälisellä Mar del Platan elokuvafestivaalilla Argentiinassa.
Sokkotanssi sai juryn erikoispalkinnon. Myös lehdistö valitsi
Sokkotanssin festivaalin parhaaksi elokuvaksi. Lisäksi elokuva sai
katolisen kirkon palkinnon.

5.15 Pala valkoista marmoria toi Prix Italia-voiton Suomeen. (HS
26.9.99)

Maija Ijäksen ohjaama näytelmä Pala valkoista marmoria palkittiin
parhaana tv-näytelmänä Prix Italia-kilpailussa.

5.16 Suomalainen kalasääskikuva voitti kilpailun Saksassa. (HS
18.9.99.)

Kouvolalainen Jari Heikkinen voitti luontokuvallaan Kalasääski &ndash;
suon valtias maisemakuvasarjan kansainvälisessä kilpailussa Saksassa.
Heikkinen otti voittokuvansa Kaipiaisissa sumuisena heinäkuisena yönä.

5.17 Juuso Nieminen voitti kitarakilpailun Italiassa. (HS syksyllä
99.)

Kitaratataiteilija Juuso Nieminen, 20, on voittanut Garganon
kansainvälisen kitarakilpailun Italiassa. Hän jakoi ensimmäisen
palkinnon 30-vuotiaan saksalaisen Karin Scholzin kanssa. Nieminen
opiskelee Turun konservatoriossa Timo Karvosen ja Ismo Eskelisen
johdolla. Toinenkin Timo Korhosen oppilas on menestynyt maailmalla.
Sibelius-Akatemiassa opiskeleva 19-vuotias Otto Tolonen palkittiin
Bathissa Britanniassa parhaasta tämän vuosisadan sävellyksen
tulkinnasta. Voitokas sävellys oli Hans Werner Henzen Royal Winter
Music.

5.18 Nuori suomalainen muotisuunnittelija voitti kansainvälisen
kilpailun Intiassa. (HS 19.10.99.) Hämeenlinnan Wetterhoffin
opiskelija Terhi Mäkelä on voittanut kansainvälisen Design Ekko-
suunnittelukilpailun New Delhissä Intiassa. Voitto on urjalalaisen
Mäkelän ensimmäinen. Hänen kilpailuasunsa herätti kansainvälisen
tuomariston huomiota eleganttisuudellaan ja tyylikkyydellään. Osa
muista kilpailuvaatteista oli konstailevia näytösvaatteita
tuotesuunnittelun lehtorin Tarja Saaren näkemyksen mukaan.
"Pelkistetty suomalainen design oli selvästi erilaista kuin muut."

5.19 Eija-Liisa Ahtila on Venetsian biennaalin paras videotaiteilija.
(Aamulehti 13.6.99.) Suomalainen kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila on
palkittu ensimmäisenä pohjoismaalaisena Venetsian biennaalissa. Hänen
23-minuuttinen elokuvansa Lohdutusseremonia valittiin 48. Biennaalin
parhaaksi videoteokseksi.

5.20 Suomen leipureille kaksoisvoitto. (HS 14.10.99.) Suomea edustava
Minna Soininen, 21 on voittanut nuorten leipureiden Euroopan
mestaruuden Oslossa. Hopealle tuli joukkueen jäsen Katri Salonen, 20.
Pronssia sai Sveitsin 20-vuotias Markus Schupbach. Yhdeksän maata
tavoitteli Oslossa Euroopan mestaruutta. Suomi ylsi myös
joukkuekilpailun voittoon.

5.21 Allergiasta aletaan saada otetta. (HS 8.12.99.) Kuopion
yliopiston kliinisen mikrobiologian laitoksen tutkijat ovat
ensimmäisinä maailmassa luoneet hypoteesin siitä, miten allergiaa
aiheuttavat aineet vaikuttavat solutasolla. Allergian mekanismin
tuntemisesta on hyötyä kun kehitetään lääkkeitä ja siedätyshoitoja.

5.22 Nokiasta tuli Euroopan arvokkain. (Aamulehti 8.12.99.) Nokiasta
on tullut osakkeiden markkina-arvolla mitattuna Euroopan arvokkain
pörssiyritys, kun sijoittajien ostoinnostus nosti suomalaisyhtiön
osakekannan arvon viime viikolla yli saksalaisen operaattorijätin
Deutsche Telckom AG:n ja maanantaina yli öljyjätin BP Amoco Plc:n.

5.23 Suomalaisryhmä löysi uuden keinon geenihoidon arviointiin. (HS
5.11.99.)

Kuopion yliopiston A. I. Virtanen-instituutin tutkijat ovat
kehittäneet uuden menetelmän, jolla pystytään arvioimaan aivosyövän
geenihoidon tehoa nykyistä nopeammin ja potilaalle helpommin.

5.24 Vuodenvaihteessa päättyvä Suomen EU-puheenjohtajuus on saanut
kiitosta monilta tahoilta, ja puheissa on käytetty jopa sanaa
historiallinen. EU löysi Suomen kaudella uuden suunnan, joka oli
hukkautunut komission eron johdosta ja heikkojen tai sisäpolitiikan
myllerrysten horjuttamien puolueenjohtajuuksien aikana. ... Loppujen
lopuksi suomalaiset pystyivät löytämään arvokkaan määrän
kompromisseja. Se kertoo taas kerran, että vuosikymmenien toiminta
vaikeassa ympäristössä on koulinut Suomelle arvokasta kykyä toimia
myös kansainvälisen politiikan ytimessä, johon vain EU:n
puheenjohtajuus voi viedä viiden miljoonan asukkaan valtion. (HS
29.12.99.)

Suomalaisten saavutuksista kertovien ulkomaisten tiedotusvälineiden
lainaaminen ylittää usein naurettavuuden rajan, mutta Brysselissä
ilmestyvän European Voicen pääkirjoitus on sen verran
poikkeuksellinen, että sitä kannattaa hymyilyn uhallakin lainata.
European Voic otsikoi pääkirjoitukensa: "Suomen puheenjohtajuus
päättyi riemuvoittoon." "Ansio Helsingin huippukokouksesta kuuluu
Suomen puheenjohtajuudelle, joka on taas kerran osoittanut, että
pienet maat kykenevät usein hoitamaan EU:n asioita parhaiten." (HS
29.12.99, kolumni.)
6. Toisenlaisia suomalaisia 3

6.1 Merenkulkulaitoksen johtaja Lennart Hagelstam vangittiin
sunnuntaina epäiltynä lahjusten ottamisesta. (Aamulehti 6.3.00.) TV:n
suomenkielilisissä uutisissa 5.3. Hagelstam vastasi kysymyksiin
ruotsiksi.

6.2 Ahvenanmaalainen Ruotsin-arpojen myyjä tuomittiin korvauksiin. (HS
12.2.2000.) Ahvenanmaan raha - automaattiyhdistys PAF tuomittiin
perjantaina Raaseporin käräjäoikeudessa pulittamaan valtiolle liki 300
000 markkaa arpajaislain rikkomisesta. Myös PAF:in eli Ålands
Penningautomatföreningin toimitusjohtaja Lars Porko tuomittiin 10 000
markan sakkoihin.
7. Alempirotuisia suomalaisia 00

7.1 "Manuel Castells mainostaa Suomea maana, joka osaa yhdistää
teknologian ja hyvän elämän". (HS 2.1.2000.)

Castells on tietotekniikan tutkija Bergeleyn yliopistossa Kalifornian
Piilaaksossa. Muun alan kansainvälistä julkisuutta hän on saanut muun
muassa toimimalla 1990-luvun alussa puheenjohtajana Venäjän
hallituksen kokoon kutsumassa kansainvälisessä asiantuntijaryhmässä,
jonka piti viitoittaa maalle tietä demokratiaan ja markkinatalouteen.

"Sittemmin Castells on alkanut seurata yhä tarkemmalla silmällä tuota
outoa pohjoista maata (Suomea), jonka kännykkäkumous tunnetaan jo
hyvin alan tutkijoiden piirissä. Varsinkin Wired-lehden teemanumero
teki Suomesta likipitäen kultti-ilmiön. ... Verkostonsa avulla
Castells on pystynyt rakentamaan hämmästyttävän tarkan kuvan maasta,
jota hän pitää "ehkä onnistuneimpana esimerkkinä positiivisesta
siirtymisestä informaatioaikaan".

Castells listaa suoralta kädeltä Suomen viisi valttia
informaatioajassa: vahva oma identiteetti; edistynyt teknologia; kyky
luoda verkostoinnovaatioita; demokraattinen kansalaisyhteiskunta;
hyvinvointiyhteiskunta, jota on puolustettu vaikeissakin oloissa.
Castells yltyy puhumaan "Suomen mallista", jota hän kutsuu yhdeksi
kolmesta onnistuneesta informaatioyhteiskunnan mallista.

7.2 Jorma Ollila autojätti Fordin hallitukseen. (HS 14.1.2000) Nokian
pääjohtaja Jorma Ollila on valittu yhdysvaltalaisen autonvalmistajan
Fordin hallitukseen. "Jorma muutti Nokian nopealiikkeiseksi
kilpailijaksi ja edelläkävijäksi langattomassa tekniikassa ja
internetissä, ja hän tulee olemaan suuri voimavara Ford Motor Companyn
hallituksessa" , omistajasukuun kuuluva Bill Ford ilmoitti
lausunnossaan.

7.3 Paavi pitää Suomen ilmapiiriä poikkeuksellisen ekumeenisena.
(Aamulehti 22.1.2000.) Paavi Johannes Paavali II arvioi, että Suomessa
vallitsee poikkeuksellisen myönteinen ekumeeninen ilmapiiri. Tämä
mahdollistaa Suomen kirkkojen yhteisen esiintymisen. Paavi kommentoi
suomalaista ekumeniaa tiistaina Roomassa, kun hän tapasi yksityisesti
kolmen suomalaiskirjon edustajat.

7.4 Aerosolihiukkasten syntymekanismi selvitetty. (Aamulehti
2.3.2000.)

Suomalainen tutkijaryhmä on selvittänyt fysikaalis-kemiallisen
mekanismin, joka pystyy selvittämään uusien aerosolihiukkasten synnyn
ilmakehässä. Helsingin yliopiston fysiikanlaitoksen tutkijaryhmään
kuuluvat professorit Markku Kulmala, filosofian tohtori Liisa Pirjola
ja dosentti Jyrki Mäkelä.

Hiukkasten pienen koon vuoksi ilmiöön osalliset ainemäärät ovat
erittäin pieniä ja siksi kokeelliset havainnot ovat edellisinä
vuosikymmeninä olleet vähäisiä. Uudet havainnot tukeutuvat moderniin
hiukkasten sähköiseen liikkuvuuden luokitteluun perustuvaan
tekniikkaan.

7.5 HIM-yhtyeen Join Me-single nousi Saksassa listaykköseksi. (HS
19.1.00.)

Helsinkiläisen HIM-yhtyeen tuorein single Join Me nousi tällä viikolla
Saksan singlelistan ensimmäiseksi. Vielä viime viikolla levy löytyi
listan sijalta seitsemän. Levyä on myyty Saksassa jo 250 000
kappaletta.

7.6 Tutkimus tuo uusia keinoja miehen ehkäisyyn. (Aamulehti
27.2.2000.)

Suomalaiset tutkijat ovat selvittäneet siittiöiden muodostumista
säätelevän viestijärjestelmän. Havainto tuo aivan uudenlaisia
mahdollisuuksia miesten ehkäisymenetelmien ja lapsettomuuden hoidon
kehittämisessä. Tutkimuksen ovat tehneet professori Hannu Sariolan ja
professori Mart Saarman tutkimusryhmät Helsingin yliopistosta, sekä
professori Martti Parvinen Turun yliopistosta. Yhteistyötä tehtiin
myös amerikkalaisen ja hollantilaisen ryhmän kanssa.

7.7 Suomalaisten seksuaaliterveys on eurooppalaista eliittiä.
Suomalaisten seksuaaliterveys on tunnetusti paitsi Euroopan myös
maailman huipputasoa. Abortteja tehdään vähän, ja sukupuolitaudit, hiv
mukaan lukien, ovat kansainvälistymisestä huolimatta hallinnassa. Tämä
suomalainen menestystarina on syksyllä myös eurooppalaisten ja
yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden luettavissa, kun uutuusteos
Seksuaaliterveys Suomessa käännetään englanniksi. Kirjan on
toimittanut dosentti Osmo Kontula ja apulaisprofessori Ilsa Lottes.
Kirjoittajajoukkoon kuuluu yhteensä lähes 30 asiantuntijaa.

7.8 Salosen levyt palkinnolle Cannesissa. (Aamulehti 22.1.2000.) Kaksi
kapellimestari Esa-Pekka Salosen johtamaa levyä palkittiin sunnuntaina
Cannesin Midem-messuilla. Vuoden parhaaksi 1900-luvun
orkesterimusiikin levyksi on valittu Salosen ja Los Angelesin
filharmonikoiden äänite Silvstre Revueltasin musiikista. Toisen
Classical Awardin saa Salosen johtama levytys Ligetin oopperasta Le
Grand Magabre. Molemmat levyt on julkaissut Sony Classical.

7.9 Antti Siiralan yllätyksellinen pianovoitto Lontoossa. (HS
1.5.2000) Antti Siirala voitti Maailman pianokilpailun Lontoossa
lauantai-iltana. Voitto oli tavallaan yllätys, sillä Siirala ei ollut
päässyt loppukilpailuun. Hän olikin jo lähdössä kotiin, kun hotelliin
miltei viime hetkellä soitettiin. Yksi finalisteista oli äkillisesti
sairastunut, ja Siirala kutsuttiin semifinalistien ykkösenä
kiireimmiten Royal Festival Halliin osallistumaan loppukilpailuun.

7.10 Jorma Ollila sai suuren rahapalkinnon. (HS 28.5.2000.) Nokian
pääjohtaja Jorma Ollila on saanut sveitsiläisen Max Scmidheinyn
säätiön Freedom-palkinnon. Perusteluissa yritysjohtaja Ollilaa
kiitetään teknologia-alan näkijäksi, joka on onnistunut nostamaan
Nokian maailmanluokan yhtiöksi.

7.11 Britit hakevat Suomesta oppia syöpätutkimukseen. (HS 8.6.2000.)
Suomi on terveydenhuollon menoillaan lähempänä Britanniaa. Vaikka maa
on pieni ja väestö vähäinen, syövän hoito on onnistuttu järjestämään
hyvin, komitean puheenjohtaja Michael Clark kiittelee. Taudista myös
parannutaan useammin kuin monessa muussa Euroopan maassa

7.12 Suomi on telelääketieteen kärkimaa. (Aamulehti 18.6.2000.)
Lääkäriliiton toiminnanjohtajan, tohtori Markku Äärimaan mukaan Suomi
on telelääketieteessä edelläkävijä. Pari vuotta sitten liiton hallitus
laati telemedisiinalle eettiset säännöt, jotka sittemmin otettiin
ohjenuoraksi sekä Euroopan, että maailman lääkäriliitoissa. Äärimaa
korostaa, että ammattiliitot keskittyvät toimimaan lääketieteelliseen
ja eettiseen puoleen. Lainmukaisuuden valvonta sen sijaan kuuluu
viranomaisille.

7.13 Mallit maailmalla. (HS 18.6.2000.) Ulkomaisilla mallimarkkinoilla
työskentelee vakituisesti noin 30-40 suomalaismallia. Suomalaisia
malleja arvostetaan mallimarkkinoilla hyvien kasvonpiirteiden,
ahkeruuden ja helppoluontoisuuden takia.

7.14 Pelon maantiede palkittiin. (HS 20.6.2000.) Ali Mantilan elokuva
Pelon maantiede on saanut kriitikoiden palkinnon Sotshin
kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla viikon vaihteessa. Pelon
maantiede osallistui festivaalin kilpailusarjaan.

7.15 Pala valkeaa marmoria niitti taas mainetta. (Aamulehti
15.6.2000.) Matti Ijäksen tv-elokuva Pala Valkoista marmoria on
palkittu pääpalkinnolla Banffin kansainvälisillä tv-festivaaleilla
Kanadassa.

7.16 Suomalaistutkijat löysivät kaksosuusgeenin. (HS 27.6.2000.)

Suomalais-uusiseelantilainen tutkijaryhmä on löytänyt geenivirheen,
joka aiheuttaa lampailla kaksosuutta ja hedelmättömyyttä. Dosentti
Olli Ritvoksen Helsingin yliopiston Haartman-instituutista on jo
pitkään tutkinut munasarjoja ja munarakkulan toimintaa. Yksi työryhmän
tavoitteista on ihmisen hedelmättömyyttä aiheuttavien geenivirheiden
tunnistaminen. Tutkimustulokset julkaistiin Nature Genetics-lehden
eilen ilmestyneessä heinäkuun numerossa

7.17 Maarit Lallin lyhytelokuva palkinnolle Espanjassa. (Aamukehti
30.6.2000.)

Maarit Lallin ohjaama lyhytelokuva Kovat miehet voitti Huescan
kansainvälisillä elokuvajuhlilla kaksi palkintoa. Nuorisoraati piti
elokuvaa tapahtuman parhaana, ja samaa mieltä oli kriitikoista koottu
tuomaristo.

7.18 Novjaro-kvintetti voitti Piazzolla-kilpailun Italiassa. (HS
12.7.2000)

Helsinkiläinen Novjaro-kvintetti on voittanut kansainvälisen Astor
Piazzolla-kilpailun Castelfidadossa Italiassa. Kilpailu käytiin 7.-9.
heinäkuuta, ja siihen osallistui seitsemän yhtyettä ja solistia muun
muassa Venäjältä, Italiasta, Sveitsistä ja Ruotsista.

7.19 Samuli Kolarille kultaa insiöörikongressissa . (Aamulehti
29.7.2000.)

Tampereen ammattikorkeakoulun fysiikan laitosta johtava Samuli Kolari
on voittanut ensimmäisen palkinnon UNESCO:n insinöörikoulutuksen
toisessa maailmankongressissa .... Luennointikilpailuun osallistui
kilpailijoita yli 30 maasta.

7.20 Simo Aallosta taikatemppujen maailmanmestari. (Aamulehti
10.2.2000.)

Karjaalla asuva taikuri Simo Aalto on voittanut Suomeen kautta aikojen
ensimmäisen taikatemppujen maailmanmestaruuden. Hän voitti
sorminäppäryyttä vaativien lähitemppujen sarjan. Vuosituhannen
ensimmäinen MM käytiin Lissabonissa Portugalissa, ja mestaruudesta
mittelöitiin kaikkiaan seitsemässä eri sarjassa. Suomalaisittain
erittäin mukava tulos oli myös se, että nuori vantaalainen Kalle
Hakkarainen nappasi pronssia uutuustemppujen sarjassa.

7.21 Tuulenpesä valittiin ykköseksi. (Aamulehti 12.6.2000.) Jo
maailmannäyttelyn ensimmäisinä päivinä Suomen Tuulenpesäksi ristityn
paviljonkin edustalle muodostui kiemurteleva jono. Nyt suomalaiset
voivat oikeastikin röyhistää rintaansa, kun maailmannäyttelyssä
näyttävästi kiitetään Suomen paviljonkia.

Alueen ykköslehti Hannoversche Zeitug valitsi osastomme ylivoimaiseksi
ykköseksi. Listalle otettiin kymmenen parasta, ja Suomen jälkeen
tulivat Sveitsi, Saksa, Hollanti, Jemen, Arabiemiirikuntien liitto,
Islanti, Unkari. Bhutan ja Meksiko. Saksalaiset jopa ihastelevat
ääneen. Ei ole ollut edes harvinaista, että tavallisesti niin
pidättyvät saksalaiset puhkeavat ääneen ihastelemaan maamme osaston
erinomaisuutta.

7.22 Aivotutkija sai kansainvälistä tunnustusta. (HS 9.7.2000.)
Teknillisen korkeakoulun tutkija, dosentti Riitta Salmelin, 39, on
saanut kansainvälisen nuoren tutkijan palkinnon (Wiley Young
Investigator) Sab Antoniossa,

Teksasissa, järjestetyssä kansainvälisessä
aivokuvantamiskonferenssissa.

Nyt viidennen kerran luovutettu palkinto jaetaan merkittävistä
saavutuksista ihmisaivojen toiminnan kartoittamisessa nykyaikaisia
funktionaalisia kuvantamismenetelmiä käyttäen.

7.23 Sympaatille kultaa ja hopeaa Kanadassa. (Aamulehti 10.7.2000.)

Nuorisokuoro Sympaatti voitti kultaa ja hopeaa Kanadassa järjestetyssä
kansainvälisessä kuorofestivaalissa. Tamperelainen Sympaatti
osallistui viikon aikana Powell Riverissa pidetyn kilpailun
nykymusiikkisarjaan ja nuorisokuorosarjaan. Nykymusiikista tuli voitto
ja nuorisokuorosarjassa heltisi kakkossija.

Pekka Nikulan johtama Sympaatti lauloi voittoisassa kisassaan Pekka
Kostiaisen revontulet ja Jaakko Mäntyjärven teoksen Pseudo-Joik.
Lauantaina pidetyssä loppugaalassa Sympaattia kohtasi odottamaton
kunnia. Tamperelaisryhmä valittiin kymmenien kuorojen joukosta
Maailmakuoroksi, Choir of the World at KathaunixW. Kuoro lauloi
kyynelehtien valtaisalle yleisölle Finlandian.

7.24 Helsingin kaupungin kirjasto sai miljoona dollaria. (HS
11.7.2000.)

Helsingin kaupungin kirjasto sai viime maanantaina miljoonan dollarin
(noin kuuden miljoonan markan) palkinnon internetin
käyttömahdollisuuksia edistävästä työstä.

Kansainvälisen Access to Learning -palkinnon myönsi Microsoft-yhtiön
omistajan Bill Gatesin perustama säätiö. Maailmanlaajuinen palkinto
jaettiin ensimmäistä kertaa. Helsingin Valitsi voittajaksi
tuntemattomana esiintyvä kahdeksanhenkinen raati.

7.25 Suomen naisissa on presidenttiainesta. (Aamulehti 11.7.2000.)
Viimeinen valinta vaativaan tehtävään on tamperelainen Nonna Levola,
25. Nonnan täsmällinen titteli on eurooppalaisten nuorisojärjestöjen
yhteistyöjärjestön ECYC:n puheenjohtaja eli presidentti.
Yllätysvalinta tehtiin kesäkuussa Moskovassa ECYC:n yleiskokouksessa.
Samalla Nonna Lemolasta tuli järjestön ensimmäinen naispresidentti.

7.26 Saksofonisti Mikko Immonen paras solisti jazzkilvassa. (HS
11.7.2000.)

Saksofonisti Mikko Innanen, 22, on voittanut parhaan solistin
palkinnon eurooppalaisten jazzyhtyeiden kilpailussa Espanjassa.

7.27 Kansainvälinen modernin ravitsemuksen palkinto Suomeen. (HS
22.7.2000.) Sveitsin maidontuottajat on myöntänyt arvostetun
International Award for Modern Nutrition -palkinnon turkulaisille
dosentti Erika Isolaurille, 45, ja professori Seppo Salmiselle, 46. 94
000 markan suuruinen palkinto jaetaan Sveitsin St. Gallenissa syyskuun
alussa. Palkinto myönnetään ravitsemuksen ansioituneelle merkittävälle
tutkijalle joka toinen vuosi. Se jaetaan nytt ensimmäistä kertaa
kahden tutkijan kesken.

7.28 Seitsemän laulua tundralla palkittiin Amandalla. (Aamulehti
31.8.2000.)

Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuva Seitsemän laulua
tundralla voitti parhaan pohjoismaisen elokuvan palkinnon Haugesundin
kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Norjassa.

7.29 Suomi kiinnostaa maailmannäyttelyn vieraita. (Aamulehti
18.8.2000.)

Suomen osastolla Hannoverissa käynyt jo yli miljoona vierasta.
Suosiomme ylittää kaikki ennakko-odotukset. Jos kaikki jatkuu
ennallaan Expon toisen puoliajan, pääsemme ennätykselliseen kahteen
miljoonaan kävijään. Enempää ei osastomme kykene vetämäänkään ihmisiä
läpi. Suomen osastoa vetävä pääkomissaari Pertti Huitu iloitsee.

Suomen osasto luetaan edelleen Expon suosituimpiin. Hannoverin
paikallislehtien 20 toimittajan puolivälin äänestyksessä Suomi
valittiin uudelleen Expon suosituimmaksi osastoksi. Myös monet muut
tiedotusvälineet pitävät maailmannäyttelyä Suomen yhtenä tähtihetkenä.

7.30 Heli Mäki-Arvelalle maalauksen Eurooppa-palkinto. Bryssel. Heli
Mäki-Arvela on voittanut maalaustaiteen Eurooppa-palkinnon, joka
jaettiin keskiviikkona Belgian Oostendessa. Palkinto tuo turkulaiselle
Mäki-Arvelalle 500.000 Belgian frangia (73.000 markkaa). Lisäksi hän
saa työskennellä ilmaiseksi puoli vuotta Oostenden kaupungin
kulttuuristudiossa. Maalaustaiteen Eurooppapijs myönnettiin nyt 17.
Kerran.

7.31 Tuula Tamminen johtamaan maailmanjärjestöä. (HS 2.8.00.)
Tamperelainen professori Tuula Tamminen , 50, on valittu Pienten
lasten mielenterveyden maailmanjärjestön puheenjohtajaksi Montrealissa
Kanadassa viime kuun lopussa pidetyssä kokouksessa. Järjestö tekee
lahjoitusvaroin maailmanlaajuista ammatillista auttamistyötä ja
tieteellistä tutkimusta. Hän on ensimmäinen suomalainen
lastenpsykiatri, joka on valittu alan kansainvälisen tieteellisen
järjestön johtoon.

7.32 Suomi maailman huipulla. Tutkimukset ylistävät Suomen
taloudellista kilpailukykyä, luovuutta ja ympäristöhallintaa.
(Aamulehti 8.9.2000.) Suomi menestyi loistavasti 59 maan taloudellista
kilpailukykyä mittaavassa tutkimuksessa, jonka sveitsiläinen Maailman
talousfoorumi (World Economie Forum eli WEF) julkisti torstaina
Genevessä. WEF mittaa taloudellista suorituskykyä usealla eri
mittarilla, joissa kaikissa Suomi on kärkijoukossa, joissain jopa
ykkösenä. WEF mittaa nyt erikseen, miten hyvin eri maiden kilpailukyky
tukee tulevaa kasvua ja toiseksi miten hyvä on maiden kilpailukyky
juuri nyt.

Nyt ensimmäistä kertaa julkistettavalla, nykyistä kilpailukykyä
mittaavalla listalla Suomi menestyy vielä paremmin, se on ykkönen.
Yhdysvallat on tällä listalla kakkonen, Saksa kolmas, Hollanti neljäs,
Sveitsi viides, Tanska kuudes ja Ruotsi seitsemäs. Luovuuslistalla
kärkipaikkaa pitää Yhdysvallat, mutta Suomi kirii komeasti toiseksi.

7.33 Suomalaisprofessorille merkittävä kansainvälinen tunnustus. (HS
13.9.2000.) Suomalainen eläinekologian professori, kirkkonummelainen
Ilkka Hanski,47, on saanut vuoden 2000 Balzan-
ympäristötiedepalkinnon. Sveitsiläis-italialaisen Balzan-säätiön
myöntämä palkinto on suuruudeltaan 500.000 Sveitsin frangia eli noin
1,9 miljoonaa markkaa. Puolen miljoonan Sveitsin frangin Balzan-
palkinto myönnetään vuosittain kahdelle luonnontieteiden ja kahdelle
humanististen tieteiden edustajalle.

7.34 Eija-Liisa Ahtila sai Vincent-palkinnon. (HS 13.9.2000.) "Hänen
työnsä erottuu tavanomaisesta videotaiteesta." Suomalainen
mediataiteilija Eija-Liisa Ahtila (s.1959) on voittanut
eurooppalaisille taiteilijoille suunnatun The Vincent-taidepalkinnon,
joka jaettiin eilen Maastrichtissa Hollannissa. Palkintosumma on
50.000 euroa eli puoli miljoonaa Suomen markkaa. Ahtila valittiin
kuuden menestyneen kansainvälisen kuvataiteilijain ryhmästä, joiden
teoksia on ollut kesän ajan ryhmänäyttelyssä Bonnefanten-museossa
Maastrichtissa.

7.35 Nokia voitti Euroopan laatupalkinnon. (Aamulehti 28.9.2000.)
Nokian yksikkö Nokia Mobile Phones on voittanut Euroopan
laatujohtamisinstituutin EFQM:n jakaman Euroopan laatupalkinnon
suuryritysten sarjassa. Laatujohtamisinstituutti EFQM on jakanut
laatupalkinnot vuosittain Euroopan parhaille yrityksille ja
organisaatioille vuodesta 1992 lähtien.

7.36 Tero Karras on tietotekniikan olympiavoittaja. (HS 3.10.2000.)
Teknillisen korkeakoulunopiskelija Tero Karras, 18, voitti kultaa
koululaisten tietotekniikan olympialaisissa, jotka pidettiin
Pekingissä 23. - 30. Syyskuuta. Suomen menestystä täydensi
joensuulainen Teemu Murtola pronssimitalilla.

Ensimmäiset tietotekniikan olympialaiset pidettiin 1987. Suomi on
osallistunut kisoihin vuodesta 1992 lähtien. Menestys on ollut
erinomainen: mitaleja on kertynyt 21, joista kaksi kultaista.

7.37 Raha vie suomalaista tiedettä maailman kärkeen. (Aamulehti
5.10.2000.) Suomen Akatemia arvioi suomalaistieteen nousseen
kansainväliseen kärkikastiin määrätietoisen tiedepolitiikan ansiosta.
Viime vuonna suomalaiset kirjoittivat lähes joka sadannen tieteellisen
julkaisun maailmassa. Asukaslukuun ja kansantuotteeseen verrattuna
Suomi on näin yksi neljästä tieteellisesti tuotteliaammasta maasta.
8. Toisenlaisia suomalaisia 4

8.1 Ahvenanmaalaista moraalia 1. (Aamulehti 14.9.2000.) EU:n komissio
on päättänyt huomauttaa Suomea vaarallisia aineita koskevan
direktiivin vaillinaisesta toteutuksesta. Asia koskee Ahvenanmaata,
joka ei ole vahvistanut lainsäädäntöä samassa tahdissa muun Suomen
kanssa.

8.2 Ahvenanmaalaista moraalia 2. (HS 19.10.2000.) Ahvenanmaa raha-
automaattiyhdistys PAF solmi keskiviikkona mittavan
yhteistyösopimuksen Helsinki Horse Show'n kanssa. Sisäministeriön
mukaan (lainsäädäntöneuvos Jouni Laiho) ulkomaisen tai Ahvenanmaalla
pelitoimintaa harjoittavan yhteisön mainonta mantereella on
arpajaislain pykälän kuusi mukaan kiellettyä ja rangaistavaa.

Huomautus. Ahvenanmaalaisten halu lain vastaiseen toimintaan saa
lisäkantavuutta, kun muistetaan, että PAF tuomittiin helmikuussa
Raaseborgin käräjäoikeudessa samanlaisesta lain vastaisesta
toiminnasta korvauksiin ja sakkoihin. (HS 12.2.2000.)

8.3 Ruotsinkielistä moraalia. (HS 6.10.2000.) Lisävarojen saaminen
huumeiden vastaiseen taisteluun kuuluu Rkp:n kunnallisvaaliteemoihin
Helsingissä. Mutta Rkp ei aijo ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin,
vakuuttavat Puolueen puheenjohtaja Jan- Erik Enestam ja
europarlamentaarikko Astrd Thorsin. Vaikka Helsingin käräjäoikeus
päätti 3.10. vangita Rkp:n helsinkiläisen kunnallisvaaliehdokkaan Hans
Dunckerin todennäköisin syin epäiltynä törkeästä huumerikoksesta.

Hans Duncker on myös Rkp:n Helsingin piirijärjestön hallituksen jäsen.
Hänellä on lisäksi merkittävä asema hyväntekeväisyysjärjestö Odd
Fellowsissa, jossa hän on kohonnut suljetun veljeskunnan
helsinkiläisen Sveaborg-loosin ylimestariksi.

HS 18.10.2000. Helsingin käräjäoikeus jatkoi tiistaina Ruotsalaisen
kansanpuolueen kunnallisvaaliehdokkaan Hans Dunckerin vangitsemista.
Duncker vangittiin kaksi viikkoa sitten todennäköisin syin epäiltynä
törkeästä huumeainerikoksesta.

Huomautus.

Rkp:n johdon suhtautuminen (puolue ei aio ryhtyä mihinkään
toimenpiteisiin) viittaa siihen, että puolue hyötyy Hans Dunckerin
liiketoimista. Käytetäänkö huumebisneksen tuottamia varoja puolueen
toiminnan rahoittamiseen. Palkitaanko näillä rahoilla Olli-Pekka
Heinonen ja muut ulkopuoliset henkilöt, jotka ovat tehneet puolueelle
merkittäviä palveluja.
9. Alempirotuisia suomalaisia

(9.1. - 9.4. marras- joulukuu 2000 sekä 9.5. - 9.14. tammi - helmikuu
2001.)

9.1. HS 24.11.00: Teknillisen korkeakoulun kylmälaboratorion tutkijat
ovat jälleen parantaneet matalien lämpötilojen maailmanennätystä. Uusi
ennätys kirjataan lukemiin 100 pK eli 0,000 000 000 1 astetta
absoluuttisen nollapisteen yläpuolella. Parannusta entiseen, seitsemän
vuotta vanhaan ennätykseen tehtiin 180 pK. Uusi ennätys syntyi diplomi-
insinööri Tauno Knuutilan väitöskirjatyön yhteydessä, kun hän tutki
rodium - metallin magneettisia ominaisuuksia.

9.2. HS 4.12.00: Taideteollisen opiskelijat palkittiin Bolognassa.
Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osaston opiskelijat
palkittiin parhaasta ohjelmistosta eurooppalaisten elokuvakoulujen
festivaalilla viikon vaihteessa Bolognassa Italiassa. Bolognan raati
palkitsi seuraavat suomalaiset elokuvataiteen opiskelijat: Jyri
Kähönen, J.P. Valkeapää, Johanna Vuoksenmaa sekä Anu Heiskanen.

9.3. HS 4.12.00: Huuliharppumestari. Jyväskylläinen Erkki Vihinen, 55,
saattaa hyvinkin nykyisellään esitellä itsensä sanoin "yksikertainen
vahtimestari, yksinkertainen maailmanmestari, seitsenkertainen
suomenmestari". Kysymys on huuliharpun soitosta ja järjestys vaihtelee
tilanteen mukaan.

Ykköstilalla Jyväskylän näkövammaisten koulun vahtimestarina toimivan
Vihisen mielessä on tietenkin maailmanmestaruus., joka heltisi
syyskuussa Bournemouthissa Englannissa. "SE oli tuo tapahtuma, joka
kesti seminaareineen viisi päivää. Osallistujia oli 17:stä eri maasta
250 suomalaisiakin viisi."

9.4. HS 24.12.00: Darude palkittiin Saksassa. Turkulaisartisti Darude
voitti kaksi palkintoa keskiviikkona Hampurissa järjestetyssä German
Dance Awards - gaalassa. Darude palkittiin parhaana kansainvälisenä
singleartistina Saksan tanssilistalla ja instrumentaalihitti Sandstorm
palkittiin vuoden parhaana tanssisinglenä.

9.5. Aamulehti 17.1.01: Tamperelaisyritys myi Valkoiseen taloon
tietokoneita tyhjentävän ohjelmiston. Yhdysvaltain väistyvä
presidentin Bill Clintonin avustajat syväpuhdistavat kuumeisesti
Valkoisen talon tietokoneen kovalevyjä. Tuhoamiseen käytetään
Tampereen Teknologiakeskus Hermiassa majaansa pitävän Jetico Ine Oy:n
tietokoneohjelmaa BCWipe, joka pyyhkii kovalevyn täysin tyhjäksi.
Tavallisesti kovalevyltä poistetut tiedostot pystytään kaivamaan
tarvittaessa esiin, mutta BCWipe häivyttää kaikki jäljet lopullisesti.
Pätevinkään it-tohtori ri pysty enää elvyttämään tietoja.

Ajatus, että Valkoisen talon vallanpitäjät joutuvat tilaamaan
Tampereelta tietokoneohjelman, jotta pääsevät tuhoamaan salaisuuksiaan
kuulostaa huikealta. Mutta Jetico Ine Oy:n johtaja on varma, että on
myynyt BCWipen Valkoiseen taloon, sillä hän muistaa kun Washingtonista
tuli tilaus. Sitä paitsi Jeticon tuotteilla on muitakin arvovaltaisia
käyttäjiä. Muun muassa Yhdysvaltain armeija on ne testannut ja hyväksi
havainnut. Myös muiden maisen puolustusvoimat käyttävät
tietokoneissaan Jeticon salausohjelmia.

9.6. HS 20.1.01: Suomalainen digitaalimultivisio palkittiin New
Yorkissa. Suomalaisten suunnittelema digitaalimultivisio Women ja
Technology on voittanut pronssipalkinnon New Yorkin kansainvälisillä
av-festivaaleilla. Sinne oli tänä vuonna ilmoitettu 1212 muuhun kun
televisiolevitykseen tarkoitettua ohjelmaa 38 eri maasta.

9.7. Aamulehti 22.1.01: Stora-Enson mainosfilmi palkittiin. Stora-Enso
Fine Papersin tilaama viennin edistämisfilmi on palkittu hopealla New
Yorkin kansainvälisillä filmifestivaaleilla. A4 Story-filmin on
ohjannut Pami Teirikari. Stora-Enson mainosfilmin palkitsi New Yorkin
festivaaliin kuuluva International Film & Video Combetition -kisa,
joka on erikoistunut yritysviestintään. Filmi palkittiin sarjassa
Public Relations/Manufacturing. Kilpailuun osallistui 1121 työtä 38
maasta. Mittelö järjestettiin nyt 43. Kerran.

9.8. Aamulehti 22.1.01: Maailman ainoa hotelli- ja ravintolamuseo on
30-vuotias. Tiedättekö mistä voi saada tietoa esimerkiksi 80 000
ruokalistasta tai tarkastella Alkon myymälää vuodelta 1934? Tämä käy
päinsä maailman ainoassa Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä.
Museo on juuri päässyt 30-vuoden ikään. Juhlan kunniaksi on
kaapelimuseossa sijaitsevassa museossa avattu hurmaava
sokerileipureista ja leivonnaisista kertova Krokaani- ja
sokerilintunäyttely. Näyttelyn sokerilintu ei ole mikä tahansa
merikotka, vaan entinen olympiavoittaja. Nyt jo edesmenneen
kondiittorimestari Pentti Painovaaran karamellityö voitti
jälkiruokasarjan kultaa Frankfurtissa Kokkien olympiakisoissa vuonna
1988. Nykyisin sokerilintu kuuluu museon kokoelmiin.

9.9. HS 24.1.01: Lemhuskallion ja Lapsuin elokuva sai kriitikkojen
palkinnon. Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuva Seitsemän
laulua tundralta on voittanut kansainvälisen elokuva-arvostelijoiden
liiton Fiprescin palkinnon Palm Springsin elokuvafestivaaleilla
Kaliforniassa.

9.10. HS 25.1.01: Suomi kärjessä uudessa ympäristöpisteytyksessä.
Suomi sijoittui ensimmäiseksi uudessa ympäristöpisteytyksessä, jossa
vertaillaan 122 valtion kykyä suojella ympäristöä edistettäessä
samanaikaisesti talouskasvua. Seuraaville sijoille tukivat Norja ja
Kanada. Viimeisinä olivat Haiti, Saudi-Arabia ja Burundi.

9.11. HS 2.2.01: Suomipopin seuraavat sankarit. Darude, Him ja Bomfunk
MC´s matkustivat viime vuonna maailmalle, ja Time-lehti kirjoitti:
"Brittipop on kuollut, eläköön Suomipop!"

9.12. HS 8.2.01: Suomen it-taitoja viedään ulkomaille. Kaikkien
aikojen laajin ITC- eli tietoliikennealan suomalaisvaltuuskunta
vieraili Washingtonissa Yhdysvalloissa kertomassa kehityspankeille
Suomen kokemuksista tietoliikennetekniikan kehittämisessä.
Maailampankin Intertional Finance Corporationin ja Inter-American
Development Bankin edustajat ovat tavanneet 14 suomalaisyrutyksen
edustajia. Washingtonissa kahden päivän ajan. - Olemme oppineet Suomen
kokemuksista monia mielenkiintoisia asioita, kiittelee Maailmapankin
ohjelmajohtaja Carlos Brake. Häntä kiinnostaa erityisesti se, että
Suomen menestystä on avittanut avoin kilpailu ja vähäinen
telekommunikaatioalan säätely.

9.13. Aamulehti 10.2.01: Pariisin valloittajat. Suomalaistaikuri
Markku Karvo hurmaa lintuineen katsojansa maailmakuulussa Lidossa
illasta toiseen. Markku Karvo tekee Pariisin Lidossa historiaa. Hän
esiintyy lintuineen Pariisin maailmakuulussa varieteessa jo kolmatta
vuotta. Lidon ylihovimestari Monsieur Christian vakuuttaa ylpeänä,
että taikashow on kaksituntisen varieteen kohokohta. - Sen kuulen
yleisöltä joka ilta Markun magia yhdistettynä kauniisiin lintuihin
tekevät ohjelmanumerosta lyömättömän. Markun esitys panee katsojan
melkein uskomaan yliluonnollisiin ilmiöihin., kuuluu ylihovimestarin
hehkutus.

9.14. Aamulehti 15.2.01: Kaksi suomalaista kuuluu EKP:n eliittiin.
Kaksi suomalaista kuuluu tuoreen arvion mukaan Euroopan keskuspankin
todellisten vaikuttajien joukkoon. Vaikutusvaltainen talouslehti Wall
Street Journal Europe on luokitellut suomalaisia suorastaan imarrellen
sekä Suomen Pankin pääjohtajan Matti Vanhalan että EKP:n johtokunnan
jäsenen Sirkka Hämäläisen niiden seitsemän henkilön joukkoon, jotka
EKP:n hollantialisen pääjohtajan Wim Duisenbergin kanssa
todellisuudessa tekevät rahapolitiikan ratkaisut euroalueella.
10. Toisenlaisia suomalaisia

10.1. Aamulehti 11.4.01: Ulf Sundqvistin ehdollinen vankeustuomio jää
voimaan. Ex-pankinjohtaja Ulf Sundqvistin Helsingin hovioikeudessa
saama kuuden kuukauden ehdollinen vankeustuomio jää voimaan. Korkein
oikeus ei myöntänyt Sundqvistin hakemaa valituslupaa. Hovioikeus
tuomitsi Sundqvistin viime kesänä törkeästä velallisen
epärehellisyydestä.

10.2. Aamulehti 3.4.01: Helsinkiläinen konsultti vankeuteen
huumerikoksista. Helsinkiläinen konsultti Hans Duncker tuomittiin
maanantaina kolmeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Helsingin käräjäoikeus katsoi hänen syyllistyneen kahteen törkeään
huumerikokseen. Huumerikosepäilyt Dunckeria vastaan herättivät viime
syksynä kohua, sillä 58-vuotias Duncker oli tuolloin rkp:n listoilla
kunnallisvaaliehdokkaana Helsingisssä.

10.3. Samaan juttuun liittyen helsinkiläinen Sven Grönroos sai viiden
vuoden tuomion kolmesta törkeästä huumerikoksesta ja törkeästä
velallisen petoksesta. Sven Grönroosin poika Jarkko Grönroos
tuomittiin kolmesta törkeästä huumerikoksesta viideksi vuodeksi
vankeuteen. Koventamisperusteena Jaakko Grönroosilla on se, että hänet
on tuomittu aiemminkin huumerikoksesta.

10.4. Ari Tengvall sai törkeästä huumerikoksesta ja huumerikoksesta
kolme vuotta kuusi kuukautta vankeutta. Sekä Grönroosit, Duncker että
Tengvall määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuina.

On 22 tammi, 14:59, holla...@hotmail.com wrote:
> jollyjumpergogog...@hotmail.com kirjoitti:

> >http://www.adressit.com/vaalitja adressien tekstit muistakin adresseista:

> Kysymykset ja kommentit osoitteella adressi0...@hotmail.com

> Ruotsinopintoihin pakottaminen aiheuttaa kansassa pahansuopaisuutta ...
>
> lisää »

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 29, 2007, 7:46:05 AM1/29/07
to
10. Alempirotuiset suomalaiset
nykyisten ruotsinkielisten ajattelussa.

10.1 Käsite alempirotuisista suomalaisista luodaan.
10.2 Tilanne nykyisin.
10.3 Historian vaikutus .
10.4 Alempirotuisuus rasistisena aseena.
10.5 Suomalaiset ministerit tukevat rasistista ajattelua.

10.1 Käsite alempirotuisista suomalaisista luodaan.

"Suomalaiset luokiteltiin 1700-luvun lopulla mongoleiksi.
Mongoliteoriaan liitettiin 1800-luvun lopulla määrite: alempi
rotu." (Dosentti Marjatta Hietala Al 20.3.92.)

Ruotsalaisuuden liike julisti 1800- luvun jälkipuoliskolla (mm. lehdet
Vikingen ja Det unga Finland): "Ruotsia puhuva sivistyneistö kuuluu

ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen on ollut ja on edelleen
valtiaskansa."

Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija oli Axel Olof
Freudenthal (1836-1904), Helsingin yliopiston ruotsin kielen
professori 1878-1904. Tuon liikkeen varsinainen lähtökohta oli
Ruotsissa. Kansallisliikkeen aatteessa Freudenthalia kannusti mm.
hänen opettajansa ruotsalainen professori Carl Säve Upsalan
yliopistosta.

"Hän (Freudebthal) oli Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen
sivistyksen, koko eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi
kasvotusten idän raakalaisuuden kanssa", Säve sanoo kirjeessään. (L.A.
Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.):

Väitteet: "Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat

turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja

itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla." Ja

"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vetäneet vertoja muille

kansoille", olivat Freudenthalin opin perusteemoja. Ne olivat
lähtökohta väitteelle "valtiaskansa". "Ruotsia puhuva sivistyneistö

kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen on ollut ja on
edelleen valtiaskansa."

Kuinka houkuttelevaa tuollainen oppi silloisissa oloissa on ollut,
kuvaa muun muassa E G Ehrströmin kirjoitus Åbo Morgonbladissa v. 1821.

"Jokainen, joka pyrkii talonpoikaisjoukkoa ylemmäksi, ottaa
ruotsalaisen sukunimen, muukin vierasperäinen kelpaa: suomalainen vain
ei tule kysymykseen. Kun nämä herrat ja herrasnaiset joutuvat puhumaan
omaa äidinkieltään, he ruotsalaistuttavat suomalaisen ääntämisen
hienojen korvien siedettäväksi. Tällaiset naiset ja herrat eivät
mielellään tunnusta olevansa suomalaisia."

Samalla kun pyrittiin muuttamaan ääntäminen hienojen korvien
siedettäväksi, kansallisuutensa kieltäneistä Karpalaisista tuli

Carpelaneja, Renkosista Finckejä, Särkilahdista Stiernkorseja.

Tampereen lähiympäristöstä lähteneistä suvuista Erkkilästä oli aikaa
myöten tullut Enbom, Mustosesta Enqvist, Tapanilasta Hagelberg,
Heikkilästä Liljeroos, Sysilahdesta Sumelius ja niin edelleen.
(Sukututkija Yrjö Raevuoren tutkielma tamperelaisista suvuista.
Tutkielma on julkaistu Tampereen historian yhteydessä v. 1935.)

Näin on luotu perustus nykyisten ruotsinkielisten ajattelulle
alemmasta suomalaisesta rodusta. Erilaisuuttaan korostaakseen

ruotsinkieliset pitävät tiukasti kiinni omasta kielestään. Selkeästi
he tiedostavat muunkin erilaisuutensa. Freudenthalin oppi
alempirotuisista suomalaisista elää voimakkaana.

Kustaa Adolfin päivänä marraskuun kuudentena maamme nykyiset
ruotsinkieliset viettävät Ruotsalaisuuden päivää. Se on perinnepäivä,
jolla korostetaan erilaisuutta, Axel Olof Freudenthalin aatetta
"valtiaskansasta".
10.2 Tilanne nykyisin.

Professori Kaarlo Kurki-Suonio pelkistää nykytilanteen, (HS 29.12.92.)

"Skandinaavisuus, jolla pakkoruotsia perustellaan, on suomenkielisille

kansainvälisyyden este. Siihen kytketty ruotsipakko pohjoismaisessa

kanssakäymisessä takaa ilmaisuylivoiman ja henkisen ylemmyyden niille,
jotka saavat käyttää keskustelussa äidinkieltään. Kiihko, jolla siitä
pidetään kiinni, osoittaa, että kysymys on vallasta, perinteisestä

henkisestä ylivallasta, jonka nautinnosta ei haluta luopua." Kun tähän
lisätään vielä ruotsinkielisyyden mukanaan tuomat etuoikeudet (katso
kohta Ruotsinkielisten etuoikeudet), on luonnollista, että siitä
pidetään kiinni kaikin keinoin. Tehokkain niistä on korostaa
Freudenthalin oppia alempirotuisista suomalaisista.

"Suomenruotsalainen laulelma perustuu ruotsalaiseen laulelmaan, mutta
suomalainen laulelma on rillumareikulttuuria", selvitti Barbara
Helsingius TV:n Yötä Kohti ohjelmassa 21.11.89. "Suomalaiset ovat
tyhmää kansaa", selitti Casimir Ehrnrooth yhtiönsä eroa Suomen
paperiteollisuuden markkinointiyhdistyksestä. (HS 7.4.90.)

Ruotsi on Vivica Bandlerin Eurooppa, selviää hänen haastattelustaan.
(HS 1.4.90.) Lisäksi hän innostuneena kertoo, kuinka kansainvälisessä
kulttuuriseminaarissa väitettiin, että Suomi tuo aina samoja vanhoja
myyttejä ja kliseitä tai venäläistä kulttuuria. "Suomalainen istuu
puussa ja vaanii vihollista. Ei suomalainen hevin katso toista ihmistä
silmiin", hän lisää omana kommenttinaan.

"Jutta Zilliacus levitti eräällä matkalla YK:n päämajassa käsitystä,
että Suomessa vain ruotsia puhuvat ovat sivistyneitä. Suomalaiset ovat
moukkia." (Veikko Vennamo: Kulissien takana.)

Mutta käsitys suomalaisten alemmasta rodusta ei ole vain
Helsingiuksen, Ehrnroothin, Bandlerin ja Zilliacuksen tietoa. "Komitea
pohtimaan suomalaisten suhtautumista pakolaisiin, etteivät
ennakkoluulot ja viha eläisi." (Christoffer Taxell syksyllä 1987
Keskustan Edistyksellisen tiedeliiton tilaisuudessa Tampereella.)
"Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava
kansainvälisyyteen." (Per Stenbäck TV-uutisissa 16.9.87.)

"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn

Siuntiossa 5.1.91. (Aamulehti 6.1.91.) "Hallituksen

sivistyspoliittisen ryhmän keskustelut eivät ole olleet niin
sivistyneitä, kuin ryhmän nimi vaatisi", arvosteli kansakoulunopettaja
Ole Norrback ryhmän muita ministereitä: Lisensiaatti Uosukainen,
tohtori Isohookana-Asunmaa, sosionomi Kankaanniemi. (HS 4.2.93.) Näin
ruotsinkielisellä ministeritasolla kerrotaan neljän ministerin
voimalla alemmasta suomalaisesta ihmisrodusta, ettei totuus unohtuisi.

Freudenthalin opetus saattaa tuntua menneeltä ajalta, mutta kun
kysymys on vallasta, perinteisestä henkisestä ylivallasta, kuten Kurki-
Suonio toteaa, se elää edelleenkin voimakkaana. Muun muassa
Freudenthalin oppia aktiivisesti edistäneille kansalaisille on
vuodesta 1937 alkaen myönnetty Axel Olof Freudenthal - mitalia,
vuoteen 1996 mennessä yhteensä 39 kappaletta. Mitalin nykyisiä saajia
ovat mm. Erik Allard v. 1981 , Johannes Virolainen v. 1984 (ainoa
suomenkielinen nimi saajien joukossa.), Elisabeth Rehn v. 1994 (siis
presidenttiehdokkuutensa aikana), Jutta Zilliacus v. 1996.

Tämän mitalin saajien käyttäytymisestä havaitaan, että he ovat hyvin
oivaltaneet, mistä ansioista ovat mitalin saaneet, ja mihinkä se heitä
edelleenkin velvoittaa. Elisabeth Rehnin jokaisessa ulkisessa
esiintymisessä tulee esille suomalaisia vähättelevä näkökulma. Jopa
maamme puolustuslaitoksen tarpeet tiedetään paremmin ulkomailla kuin
Suomessa, hän väittää. Herää kysymys, tiesivätkö äänestäjät, mitä
presidenttiehdokas Elisabeth Rehn heistä ajatteli. Lähes puolet
suomalaisista antoi äänensä Rehnille.

Jo mainittujjen lisäksi svekomaanien perinteen aktiivisia jatkajia
nykyisin on mm. runoilija Gösta Åhgren, joka vuosina 1974- 75
Lappvärdin kouluerottelun vuosina julisti: "Suomalaiset ja
ruotsalaiset ovat eri kansaa, eivätkä mahdu samalle koulutontille".

Kuten Freudenthalin aikana, sivustatukea tulee nytkin Ruotsinmaalta:

Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92 Helsingissä ruotsalainen
kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi jyrkästi sen, että Suomen
hallitus edes harkitsee pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi.
Mokomat alempirotuiset. (HS 6.3.92.)

Henrik Laxille, Svenska Finlands folktingetin puheenjohtajalle,
Freudenthalin aatteen julistaminen on päärooli.. "Ruotsinkieli kuuluu
suomalaisten kansalliseen identiteettiin", hän on kuuluttanut
useammassakin yhteydessä. Tämä on mallinäyte ruotsinkielisten
piilorasismista: Suomalaisten kansallinen identiteetti määräytyy
viisiprosenttisen ruotsinkielisen vähemmistön kautta, valtiaskansan
kautta, suomalaiset ovat alempirotuisia.
10.3 Historian vaikutus .

Kaksikielisyys on maamme historian keskeisiä elementtejä, sanoo
Svenska Finlands folktingetin pääsihteeri Christian Brandt. (HS
27.10.97.) Ylläpidettäessä ajatusta alempirotuisista suomalaisista on
historiaa usein käytetty rasismin piilotuspaikkana. "Luulisi olevan
luonnollista, että maa, jonka enemmistö laulaa kansallislaulunsa
käännöksenä", kuvaa folktingetin pääsihteeri suomalaisia. Suomalaisten
alempirotuisuus on juurtunut ruotsinkielisten tajuntaan niin, että se
purkautuu tiedostamattomina piilorasistisina ilmaisuina.

Miehittäjä, joka ruotsalaisten verisillä otteilla (vertaa kohdat
Suomalaisten historia ja Yhteinen historia) oli alistanut suomalaisia
satoja vuosia, piti huolen siitä (autonomian aikana ruotsalainen
virkamiehistö), että latinan väistyessä kulttuuri- ja koulukielenä,
tilalle ei päässyt suomi, vaan miehittäjän oma kieli ruotsi.
Ruotsalaisilla oli suunnitelmat suomen kielen hävittämisestä kokonaan
(professori Israel Nesseliuksen suunnitelma.) Näissä oloissa viriävä
kansallishenki pääsi julkisuudessa versomaan vain ruotsin kielellä;
suomalaisten kansallislaulu julkaistiin ruotsiksi.

Fil.maist. Pekkka Kajava kirjoittaa Helsingin Sanomissa 20.3.2000:

Professori h.c. Gunnar Rosen (HS 3.3.) on tuohtunut suomenkielisten
haluttomuudesta opiskella ruotsin kieltä.

Motivaation nostamiseksi hän esittää esimerkin siitä, kuinka Vänrikki-

Stoolin tarinat ja Maamme-laulukin esitettiin ensin ruotsin kielellä.

Rosen ei kuitenkaan kerro, miksi ne kirjoitettiin ruotsin kielellä.
Kun esimerkiksi Maamme-laulu ensimmäistä kertaa esitettiin vuonna
1848, ei maassamme ollut suomenkielistä virkakuntaa eikä koululaitosta

väestö ylivoimaisesta suomenkielisyydestä huolimatta. Eihän maan oma

kieli ollut tuolloin edes suuriruhtinaskunnan virallinen kieli.

Gunnar Rosen unohtaa myös, että maamme historian perusteellinen
tutkiminen vaatisi myös venäjän, saksan, ranskan - ja kulttuurimme
syvällinen tunteminen - latinan, ehkäpä myös kreikan ja jopa arabian

kielten taitoa. (....)

Pakkosuomihan ei edes pohjoismaisen "yhteistyön" ja maidemme monta
sataa vuotta kestäneen yhteisen historian nimessä kuulu vieläkään
Ruotsin peruskoulujen opetusohjelmaan, vaikka maassa on aina ollut
suomenkielinen vähemmistö.

Suomalaisten oletetaan kuitenkin tuon samaisen historian nimissä
osaavan ruotsia ikään kuin suomen kieli ei sinänsä olisi pohjoismainen

kieli ja osa Ruotsin historiaa ja ruotsalaisuutta. (... .)
10.4 Alempirotuisuus rasistisena aseena.

Vuonna 1997 Freudenthalin opin kuuluttajiin on liittynyt
ruotsinkielinen psykiatrian emeritiusprofessori Kalle Achte
kirjoituksessaan "Heikko itsetunto on kansallinen ongelma". (HS
18.6.97, Vieraskynä.) Kirjoituksessa Achte käsittelee "suomalaisten
kansallisia erityispiirteitä". Sellaisia kirjoituksessa ovat:
sosiaaliset pelot, vieraantuminen, kateus, syyllisyyden tunne, häpeän
tunne, estymät, alkoholismi, lasten kurittaminen, lukihäiriöt, heikko
itsetunto, kyräily, murjottaminen, elämäntahdon heikkous, itsetuho,
ahdistus, umpikuja, ristiriidat, etääntyminen, haavoittuu helposti,
aggressiivisuus, itsensä torjutut puolet, depressio, sosiaalisen
maaperän happamuus, tulevaisuuden uskon puute, pahoinvointi.

Tämä on psykiatrian professorilta ansiokas luettelo suomalaisten
kielteisistä "erityisominaisuuksista". Kateus (suomalainen kateus)
toistuu kirjoituksessa kuusi kertaa. Hän antaa ymmärtää, että se on
erikoisesti suomalaisten ominaisuus. Hän ei kuitenkaan voi esittää
väitteensä tueksi minkäänlaista tutkimusta, puhumattakaan, että
väitteen tueksi löytyisi eri kansallisuuksia vertaileva tieteellinen
tutkimus. Ruotsinkieliselle professorille riittää, kun hän tietää,
että se on erikoisesti alempirotuisille suomalaisille kuuluva
ominaisuus.

HS:n neljännessivun kirjoituksessa esiintyy 27 erilaista kielteistä
ominaisuutta yhteensä 44 kertaa ilmaistuna. Ainoatakaan myönteiseksi
käsitettävää ilmaisua siinä ei ole. Sen sijaan hän antaa ymmärtää,
että ne ovat juuri suomalaisten ominaisuuksia. Suomalaisten
alempirotuisuus ei voi jäädä kenellekään epäselväksi.

"Vieraantuminen niveltyy toiseen kansalliseen erityispiirteeseemme. On
pelottavaa erottua muista", Achte jatkaa väitteitään, joiden tueksi
hänellä ei ole miltään osin esittää mitään tutkimusta. Historialliset
tapahtumat sen sijaan antavan mahdollisuuden tarkastella kansallisia
erityispiirteitämme. Kateus- väitteitä valaisee elävästi noitavainojen
aika. Professori Heikki Ylikankaan mukaan noitavainot rasittivat
emämaassa erikoisesti Taalainmata, Suomessa Ahvenanmaata ja Suomen
ruotsinkielistä rannikkoa. Noitavainojen lähtökohtana oli kateus. Kun
joku menestyi muita paremmin elinkeinossaan tai muissa toimissaan,
naapurit antoivat hänet ilmi noituudesta. Suomalaisten keskuudessa
kateus ei ollut yhtä voimakasta kuin ruotsalaisilla ja noitavainot
jäivät vähäisiksi.

Suomalaisilla on heikko itsetunto, tietää Kalle Achte. Suomalaisten
itsetunnosta antaa näytön toinen maailmansota. Talvisodan edellä
Euroopan pienet valtiot taipuivat Saksan ja Neuvostoliiton
vaatimuksiin ja menettivät itsenäisyytensä. Vain suomalaiset nousivat
aseelliseen vastarintaan ja saavuttivat tavoitteensa, itsenäisyys
säilyi. Jatkosodassa vihollisemme julisti meille uhkauksia ja
houkutuksia. Puolueettomat valtiot jakelivat ohjeita ja neuvoja. Suomi
ei niistä välittänyt, vaan noudatti horjumatta olosuhteisiin
mukautettua linjaansa. Kahdestakymmenestäkahdesta sotaan joutuneesta
Manner-Euroopan valtiosta Suomi oli ainoa, jonka alueita ei
sotatoimilla miehitetty, joka ei joutunut sotanäyttämöksi. Psykiatrian
professori Kalle Achte väittää, että suomalaisten "on pelottavaa
erottua muista" ja että se osoittaa heikkoa itsetuntoa.

Sota osoitti mitä selvimmin, että suomalaiset eivät pelkää erottua
muista. Mutta Achteelle todellisuus ei merkitse mitään. Pääasia
hänelle on päästä julkisuudessa väittåmään, että suomalaisilla on
heikko itsetunto ja että suomalaiset ovat kateellisia. Suomalaiset
ovat alempirotuisia

Acktee on niin innostunut asiastaan, ettei hän välitä rasismiaan
piilottaa. Saattaa olla, että hän on jo Freudenthal-mitalinsa saanut.
Emme tunne tuon ritarikunnan viimeisiä tapahtumia.

Kokouksessaan Helsingissä 7.12.98 Rkp:n puoluehallitus asetti
tavoitteeksi kielilain uudistamisessa. mm. seuraavat vaatimukset:

Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset
sairaanhoitopalvelut.

Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut koko
maassa.

HS 30.11.99: "Folktinget muistuttaa, että myös kaksikielisten alueiden
ulkopuolella hätäkeskusten pitää osata toimia molemmilla kielillä."
Näin Rkp vaati, että jokaisen sairaanhoitajan, poliisin, palomiehen,
postinkantajan jne. on osattava "valtiaskansan" kieli koko maassa
siltä varalta, että viisiprosenttiseen valtiaskansaan kuuluva joskus
osuisi hänen kohdalleen.

Näin röyhkeät vaatimukset voivat tulla kysymykseen vain siltä
ajatuspohjalta, että 95-prosenttinen enemmistö on alempirotuisia,
joiden tulee opetella "valtiaskansan" kieli voidakseen tuottaa sille
omakielisiä palveluja kaikilla aloilla koko maassa..
10.5 Suomalaiset ministerit tukevat rasistista ajattelua.

Että tällainen ajattelu edelleenkin elää, siitä on vastuussa muutama
suomalainen ministeri.

HS 22.4.99: Paavo Lipponen yritti saada nykyiseen hallitukseen kaksi
ministeripaikkaa Rkp:lle, joka sai 1 ½ paikkaa. Pari päivää myöhemmin,
hallituksen ohjelmakeskustelussa 21.4.99, Lipponen mielisteli Rkp:tta
kehumalla sitä "esimerkillisen asialliseksi".

Kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö on ehdottanut, että Suomen
pankin johtajaa valittaessa luovuttaisiin aikaisemmasta
valintaperiaatteesta ja johtajaksi valittaisiin ruotsinkielinen Johnny
Åkerholm.

Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) nimesi kielilakikomiteaan 12
ruotsinkielistä ja 8 suomenkielistä jäsentä. Siis 5 prosenttisella
vähemmistöllä on 60 prosenttinen edustus. Avainasemissa, puheenjohtaja
ja kolme neljästä sihteeristä, ovat ruotsinkielisiä. (Oikeusministeriö
tiedottaa 26.8.1999.) Tällaisella kokoonpanolla ministeri rohkaisee
ruotsinkielisiä: kielivaatimukset ovat ok.

Olli-Pekka Heinonen ratkaisi opetusministerinä ruotsin kielen
pakollisuuden ylioppilaskirjoituksessa ruotsinkielisten opettajain
liiton esityksen mukaan, vaikka 95-prosenttista enemmistöä edustavat
järjestöt olivat ehdottaneet täysin vastakkaista ratkaisua. Että
saataisiin ruotsinkielisille oma digitaali-tv, Heinonen päätti
liikenneministerinä digitaali-tv:n rahoituksen siten, että tv:n
lupamaksuja korotettiin 1.7.2000 alkaen sadalla markalla. Näin 95:ltä
suomalaiselta kerätään 9500 markkaa, että saadaan oma kanava viidelle
ruotsinkieliselle, jotka itse panevat likoon 500 markkaa.

Ministeri Erkki Tuomiojalle ruotsinkielinen "valtiaskansa" on mennyt
päähän niin, että hän on muun muassa lehtikirjoittelussa aktiivisesti
puolustanut ruotsinkielisten etuoikeuksia (pakkoruotsia).

Ministerien rohkaisu tuottaa tulosta, valtiaskansan vaatimukset
kasvavat:

HS 1.12.99: "Suomenruotsalaiset kansankäräjät, eli Folktinget on
huolissaan siitä, että elokuvateattereissa on esitetty viime aikoina
useita elokuvia ilman ruotsinkielisiä tekstejä. Järjestön mukaan ei
ole hyväksyttävissä, että suomenruotsalaisten mahdollisuuksia katsoa
elokuvia äidinkielellään heikennetään."

"Valtiaskansan" ajattelun mukaan on oikein, että 95-prosenttisen
alempirotuisen väestön elokuvanautinto pilataan, peittämällä osa
kuvasta viisiprosenttisen "valtiaskansan" kielellä.

HS 19.9.00: Folktinget ehdottaa, että toisen kotimaisen kielen opetus
otettaisiin "kielisuihkuina" esikoulun opetussuunnitelmaan, jota
parhaillaan valmistellaan ensi vuonna voimaan tulevan maksuttoman
esiopetuksen perustaksi.

Siis "valtiaskansan" kieltä alempirotuisille suomalaisille jo kuusi-
vuotiaasta lähtien, että "valtiaskansan" omakieliset palvelut tulevat
turvatuksi. Näin ministerien rohkaisu puree. Folktingetin
puheenjohtaja on Rkp:n kansanedustaja Henrik Lax.

Jos alempirotuisuusajattelu ei olisi voimassa, tällainen kohtuuttomuus
ei tulisi kenenkään mieleenkään. Euroopan neuvoston ohjeen mukaan
vähemmistön omakieliset palvelut on järjestettävä, jos vähemmistön
määrä ylittää 20 prosnettia.

Nuoretkin ovat sisäistäneet "valtiaskansan" ja alempirotuiset.
Iltalehti kertoo siitä 29. ja 30.8.2000: Kemiön yläaste on yhteinen
koulu suomalaisille ja ruotsinkielisille. Viime perjantaina sen
suomalainen oppilas Satu löydettiin kuolleena metsästä. "Mun täytyy
mennä pois tästä maailmasta. En jaksa, en kestä, enkä haluu enää
elää", sanoo Satu jäähyväiskirjeessä vanhemmilleen.

Satun vanhempien mukaan tytön tavarat eivät koskaan saneet olla
rauhassa koulussa. Kirjoituspöydän laatikossa oli kirjevihko, jossa
Satu kertoi pitkään jatkuneesta kiusaamisesta.

Satun luokkakaverit sanovat: "Ruotsalaisia Satu pakoili. Ruokalaan
mentäessä hän perääntyi, kun huomasi ruotsalaisten oleilevan samassa
käytävässä."

"Ketään ei saa syyttää. Kiusaamista on esiintynyt, mutta se ei ole syy
tapahtumiin", rohkaisee Kemiön ruotsinkielinen sivistystoimen johtaja
"valtiaskansan" oppilaita jatkamaan samaan malliin.

Juuri täällä, Turun seudun kouluissa, "kielisuihkuja" on kokeiltu jo
vuodesta 1992 alkaen, kertoo Helsingin Sanomat.

Tapahtumat osoittavat, että alempirotuisuuskäsitteen eläminen maamme
virallisessa politiikassa on muutaman ministerin hallinnassa. Joskin
sata vuotta sitten Freudenthalin oppi alempirotuisista suomalaisista,
sai jalansijaa silloisissa oloissa. Olihan Ruotsi alistanut
suomalaisia 600 vuotta. Mutta miten on ymmärrettävissä, että
suomalaiset ministerit nykyisinkin hyväksyvät kritiikittömästi tuon
alempirotuisuusajattelun, ja järjestelevät valtion asioita sen
pohjalta. Puolueväen kaikissa puolueissa tulisi kysyä, mistä oikein on
kysymys.
11. Kulttuurin tarkastelua

* 11.1 Suomalaisten kulttuuria.
* 11.2 Ruotsalaisten kulttuuria.
* 11.3 Suomalaisten alistaminen.
* 11.4 Suomalaisugrilaiset etevämpiä.
* 11.5 Ruotsalaisten psyykkinen vandalismi.
* 11.6 Läntinen kulttuurivaikutus Ruotsin vallan aikana.

Yhteinen historia ja yhteinen kulttuuriperintömme ovat pääperusteet,
joihin vedoten ruotsinkieliset vaativat pakkoruotsin opettamista
maamme kouluissa. "Jos koulujemme pakkoruotsista luovutaan,
suomalaiset hylkäävät oman maan kulttuurin moniarvoisuuden", opettaa
Benedict Zilliacus.
11.1 Suomalaisten kulttuuria.

Jo muinaistaruston pohjalta tarkasteltuna suomalaisten humanistinen
kulttuuri on aina ollut ruotsalaisten kulttuuria kehittyneempää.
Maailman synnystä alkaen Väinämöinen ja Ilmarinen tiesivät myös oman
syntytarinansa. Sama tieto oli heillä kuin muillakin kehittyneen
kansankulttuurin kansoilla. Ilmatar Ihana Impi oli tietäjäveljesten
äiti, aivan kuin Kybene, Diana ja Artemis heettiläisillä,
efesolaisilla ja kreikkalaisilla. Mutta ruotsalaisten tarustossa ei
ole mitään tietoa ihmisen ja maailman syntyajoilta.

Saunassa Maria poikansa synnytti. Vapahtaja voitti vastustajansa
viekkaudella." Kylänvanhimmat nyökkäsivät, kun Seppo, heimopäällikkö
Ilmaristen suvussa, heimon käräjäkivillä tulkitsi kirkon oppia jo
satoja vuosia ennen ruotsalaismiehityksen alkamista

Korkeaan humanistiseen kulttuuriin yltäneillä kansoilla luomistaru on
olennainen osa tarustoa. Ruotsalaisilla on vaje psyyken sillä
alueella, josta humanistinen kulttuuri versoaa. Se on psyyken
erilaisuus, jota ei aikakaan voi parantaa. Bysantin kehittynyt
kulttuuri rikastutti suomalaisten ajattelua ja runoutta jo silloin,
kun ruotsalaiset vielä tervehtivät humanistista kulttuuria
sotakirveellä.

Vuonna 835 keisari Ludvig sai paavin kirjeestä mieluisan uutisen:

Finneille eli suomalaisille oli avattu uskon ovi. Suomalaiset olivat
siis olleet kristittyjä jo 300 vuotta ennen kuin ruotsalaiset
kristinuskon nimessä katkaisivat ensimmäisen suomalaisen kaulan
Aurajoen suussa. Ruotsalaiset puolestaan toivat Suomeen
noidanpolttokulttuurin. Historian professori Heikki Ylikangas
(Käännekohdat Suomen historiassa): "Suomen noitaoikeudenkäynnit
raskauttivat 1500-luvulla Ahvenanmaata, ala- Satakuntaa ja Varsinais-
Suomea. Vainojen jatkumista edisti kidutus, lapsitodistajien käyttö,
sekä usko noitasabattiin; paholaisen ja naisnoitien seksuaalisiin
orgioihin. Kidutuksin pakotettiin syytetty ilmaisemaan juhlien muut
osanottajat."

Ennen kristinuskoa suomalaisten uskonto oli luontouskonto.
Luonnonvoimat, haltijat ja vainajien sielut olivat sen keskeiset
elementit. Se ei kieltänyt eikä käskenyt. Avoin, luova mielikuvitus
oli sen perusvoima. Se edusti monin verroin korkeampaa henkistä tasoa
kuin oppi alistamisesta, väkivallasta, aikaisemman kulttuurin
tuhoamisesta, jollaiseksi ruotsalaiset käännyttäjät ja vallanpitäjät
oppinsa käsittivät. Kaste tai kuolema oli heidän yksinkertainen
menettelyohjeensa. Raakalaisen asenne.

Suomalaisten uskonto.

Ukko palautettakoon arvoonsa. (HS 21.1.99)

Viime viikkoina Israelin jumalaa ja hänen poikaansa on kiitetty,
kunnioitettu ja juhlittu, ylenpalttisesti. Olisiko aika omistaa
ajatuksia myös suomalaisten jumalalle, Ukolle. Ukko on ollut
muinaissuomalaisten jumala jo kuusituhatta vuotta sitten,
kivikaudella. Aluksi hän oli ukkosen ja tuulen jumala. Sittemmin
hänestä kehittyi muiden indoeurooppalaisten jumalien mukaisesti
mielikuvissa ihmishahmoinen isäjumala, ylijumala.

Israelin jumalan tapaan Ukollakin on ollut useita nimiä Ilma(rinen),
Äijä, Luoja, Päijä (saamessa), Herra. Ruotsin suunnalta Suomeen
siirtyneen väestön myötä Ukkoon on liitetty nimet Tor, Tuure, Tyr,
Tyyri; Baltiasta nimet Lemmes, Lempo, Perkunas ... - Isäjumalan piirteet
Ukko sai pronssikaudella eli satoja vuosia ennen kristinuskoa. - Ukon
kautta kesti viisituhatta vuotta -ruotsalaisten tuloon asti.

Ukon alasajo Suomessa alkoi ruotsalaisten valloittajien vuosituhannen
alussa tekemien ristiretkien jälkeen pakkokastamalla ja tappamalla
Ukkoa kunnioittavia suomalaisia, hävittämällä ja kieltämällä kaikki
Ukkoon liittyvä samaan tapaan kuin kristityt olivat muutamaa sataa
vuotta aikaisemmin hävittäneet antiikin jumalat ja niiden muistomerkit
Kreikasta ja Roomasta.

Israelin jumala sopi täälläkin vallankäytön välineeksi yrityksessä
murtaa suomalainen identiteetti, kieli ja kulttuuri. Tämä yritys ei
ruotsalaisilta onnistunut muussa kuin siinä, että Ukko saatiin
hyllytetyksi. Hyllytystä on nyt kestänyt lähes tuhat vuotta; vaikkakin
Ukon perintö on elänyt kansan- perinteessä, - tavoissa, paikannimissä
ja viime vuosikymmeninä historian tutkimuksessa.

Suomessa toimii uskonnonvapauslain säätämin oikeuksin kymmeniä
kirkkoja, uskonnollisia yhdyskuntia, seuroja, lahkoja laillisesti
rekisteröityinä tai vapaamuotoisesti. Allah näkyy selvästi Suomen
katukuvassa. Intialaisten jogien organisoimat "sammot" jauhavat Siva-
jumalan nimissä suomalaisten rahaa pääkonttoreilleen ulkomaille.
Jotkut kirkot ja yhteisöt toimivat oppeineen ja riitteineen
laillisuuden rajoilla, orjuuttavat ja rahastavat jäseniään, tuottavat
pelkoa, surua ja ahdistusta ympäristössään. - Kuka puolustaa ihmisiä
näiltä?

Olisiko Ukko kutsuttava apuun? Miksi Ukolla ei ole Suomessa, omassa
maassaan, omaa organisaatiota? Ovatko suomalaiset lopullisesti
jättäytymässä uskon kaipuussaan vieraiden hallittavaksi.

Tuhatvuotisesta hyllytyksestä on Ukolle ollut se hyöty, että hänelle
ei ole kertynyt sellaisia rasitteita kuin Israelin jumalalle,
Allahille, Sivalle...Ei ole historiallista näyttöä, että Ukko olisi
käskenyt tappamaan ketään toisuskoista tai käännyttämään tätä,
valloittamaan toisten kansojen asuma-alueita, silpomaan ja kiduttamaan
(ympärileikkaamaan) seurakuntalaisiaan, varsinkaan naisia.

Ei ole näyttöä, että Ukko vaatisi jatkuvaa seremoniallista
kiittämistä, ylistämistä ja kunnioittamista, silloinkin kun siihen ei
ole syytä. Synti ja perisynti eivät kuulu Ukon sanastoon. Ukko ei
kurita eikä rankaise, ei tuomitse kadotukseen, ei julista
maailmanloppua...- Jos joskus singahti salama, tulinen ukonnuoli
avoimesta räppänästä ja teki vahinkoa, se oli sattuma, ei Ukon
tarkoitus!

Kansanperinteen mukaan Ukko on todellinen "Hyvä Jumala", vuodenkasvun
ja hedelmällisyyden jumala. Kun hän vasarallaan kopautti
pilvensyrjää, laski maahan hersyvä sade, usein kylläkin jyrinän
säestyksellä. - Agricolan säkeiden mukaan kansa järjesti Ukolle
juhlat: "Ja kuin kevätkylvö kylvettiin / silloin Ukon malja juotiin. /
Siihen haettiin Ukon vakka / niin juopui piika että akka.."

Eikö näin sympaattinen jumala pitäisi palauttaa sille kuuluvaan
arvoonsa ihmisten mielissä, pois unholasta? Ukko hyväksyy ja
tunnustaa, että hän on ihmisten mielikuvien tuote, samalla tavoin kuin
muutkin jumalat, mutta Ukko myöntää tosiasiat eikä vaadi
seurakuntalaisiltaa mahdottomia: tässä on Ukon voima!

Juhani Rossi, Espoo


11.2 Ruotsalaisten kulttuuria.

Piispa Henrikin tarina: alku, loppu ja myöhempi vaikutus.

Alku: Ruotsalaisen tarinan mukaan Lalli tappoi piispa Henrikin
Köyliönjärven jäällä. Vaikka Suomessa paljon onkin uskottu 500 vuoden
aikana Lallista pohjoiskarjalaisten nälkäkapinaan ruotsalaisten
käännytysvälineiden välissä: edessä noitarovio ja teiliratas, selän
takana huovin keihäs, tappara ja miekka, vain ruotsalaiset voivat
kuvitella jonkun uskovan, että piispa Henrik yksinään hortoili
Köyliönjärven jäällä. He eivät mielellään kerro, että maanpuolustaja
Lalli miehineen pani matalaksi koko ryöstelijäin joukon, jonka
päällikkö Henrik oli, sillä olihan se heille nolo tappio; aseellisesta
alivoimasta huolimatta Lalli miehineen tuhosi yhdellä iskulla
maahantunkeutujan koko aseellisen voiman.

Loppu: Kesäkuun 18 päivänä 1300 siirrettiin pyhän Henrikin luut
Nousiaisten kirkosta juuri valmistuneeseen Turun kirkkoon. Niitä
pidettiin katolisena aikana Turun katedraalikirkon suurimpana
kalleutena. Piispa Hemming teetti niille kauniin lippaan
säilytyspaikaksi, ja Maunu Tavast hopeoitti apostolin pääkallon ja
käsivarret.

Ison vihan aikana kreivi Douglas antoi tuoda ne Turun linnaan
tarkoituksena kerätä ne luurangoksi, silloin mainitaan olleen kaksi
käsivartta liikaa sekä yksi härän kylkiluu; pääkallon sanotaan olleen
tavattoman pienen. Ruhtinas Galitsin lähetti luut Pietariin. Sieltä ne
sitten ovat hävinneet. (Lähde: Oma maa, Tietokirja Suomen kodeille.)

Vaikutus 500 vuotta myöhemmin: Kesäkuun 22 päivänä 1661 nostettiin
Turun akatemian konsistorissa ilmiantoon perustuva juttu. Ylioppilas
Pythius oli jättänyt konsistorille kaksi kirjettä, joissa hän syytti
ylioppilas Henrik Tuomaanpoika Eoleniusta noidaksi: hän oli puhunut
keinoista helpottaa lukujaan; aluksi E oli ollut vähätietoinen, mutta
muuttunut äkkiä muita etevämmäksi, jne. Konsistori panetti syytetyn
heti akatemian vankilaan ja käsitteli sitten asiaa kahdeksassa eri
istunnossa. Tuomariston enemmistö (mm. piispa Terserus) katsoi
oikeaksi Mooseksen kolmannen kirjan 21, 27:n mukaan tuomita syytetyn
kuolemaan, koska: E oli lapsuudesta asti ollut taikoihin taipuva; oli
kielletyistä kirjoista jäljentänyt taikakeinoja; kehunut sellaisia
tietävänsä; niiden avulla oppinut heprean ja syyrian kieltä eräänä
torstai- iltana; luonnottoman lyhyessä ajassa opettanut eräälle
toverilleen latinaa; kehottanut häntä tekemään perkeleen kanssa
liiton, jne. Piispa Terserus ennen muuta vaati kovinta rangaistusta,
"koska oli syytä peljätä, että noituuden pahe kasvaisi, ja akatemia
oli jo tullut siitä huonoon maineeseen". (Lähde: Oma maa.)

Vesa Kirves HS 17.5.97: Kristinuskon historia Suomessa alkoi kun
imperialistinen Ruotsin kruunu halusi laajentaa aluettaan. Valloitetun
maan asukkaiden ylpeys ja oikeudentunto piti ensin nujertaa, jotta
heidät olisi voitu alistaa vieraan vallan alle. Kansallinen
nöyryytyksemme kiteytyy ehkä selvimmin Lallin tapauksessa, kun Kruunun
lakeija, Piispa Henrik, julistettiin pyhimykseksi. Käytännössä
julistus tarkoitti, että suomalainen ei saa puolustaa kotiaan,
uskontoaan ja isänmaataan, vaan hänen on opittava kumartamaan sitä,
joka käyttää häntä hyväkseen; kansa opetettiin uskonnon avulla
välttämättömyyksiin ja antamaan elämänsä ratkaisuvaltaa kirkon eli
Ruotsin kruunun hallintaan; olemaan rähmällään vallan edessä.

(Nykyajan noitavainoa Suomessa: Rasisminvastainen valtuuskunta ja x-
arkkipiispa John Vikström sen jäsenenä.)


11.3 Suomalaisten alistaminen.

Paavi Gregorius IX kirjoitti 9.12.1237 Upsalan arkkipiispalle ja hänen
alaisilleen piispoille kehottaen Ruotsin asukkaita lähtemään
ristiretkelle hämäläisiä vastaan. Paavi kertoo, miten "tavastien
kansa" muinoin oli käännytetty kristinuskoon (vertaa paavin kirje
keisari Ludvigille v. 835), mutta sitten siitä luopunut liittyäkseen
pakanuuteen sekä nyt äärettömällä julmuudella vainosi kristittyjä.
Nojautuen pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin valtaan paavi salli
taisteluun lähtevien ottaa ristin merkin, kun lähtivät näitä
kristikunnan vihollisia vastaan.

Ristiretki tehtiin v. 1240. Se päättyi ruotsalaisten tappioon.
Paavillinen legaatti, Vilhelm Sabinalaisen pitämä Skenningen kokous v.
1248, sai Birger-jaarlin tekemään uuden ristiretken 1249-50. Sen
kautta hämäläiset taivutettiin vähitellen kristinuskoon.

Sama paavi Gregorius IX kehitti inkvisitiolaitoksen (kirkon
tuomioistuin), jonka rangaistuksiin kuului mm. roviolla polttaminen
sekä kuulustelumenetelmiin kiduttaminen. Näitä menetelmiä ruotsalaiset
käyttivät taidokkaasti suomalaisten käännyttämisessä ja
hallitsemisessa.

V. 1605 tuomittiin katolisuudesta syytetty Pohjanmaalta kotoisin ollut
Pietari Eerikinpoika Petrosa kuolemaan. Totuuden esiin saamiseksi
oikeudenkäynnissä käytettiin kidutusta: Pietari tunnusti
katolisuutensa. Tuomion täytäntöönpano tehtiin tuskallisesti mm.
teilaamalla. Tuomitun (elävän) jäsenet ruhjottiin teilirattaassa
vähitellen.

Ruotsin marski Tyrgils Knuutinpojan raportti 1293: "Yhteisen katolisen
opin levittämiseksi ja pakanallisten karjalaisten julmuuden
lopettamiseksi olemme me kääntäneet heidät kristinuskoon, sitten kun
he Jumalan armosta ovat tulleet voitetuksi."

Pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettaminen kesti satoja vuosia.
Vielä 400 vuotta myöhemmin se riehui täysivoimaisena, kuten selviää
Kimmo Katajalan väitöksestä Joensuun yliopistossa. "Pohjois-Karjalan

talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää
vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti.
Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40

talonpoikaa kuolemaan." (Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja
vastarinta Karjalassa 1683-1687. Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94.)

Suomessa toimeenpantiin Tukholman mallin mukaan Turun verilöyly 1599.
Silloin Kaarle herttua mestautti 14 suomalaista aatelismiestä. Kaksi
vuotta aikaisemmin Klaus Fleming teurastutti 3000 talonpoikaa
(nuijasota) ja jätti naiset ja lapset huovien raiskattavaksi.

Tämä on sitä kulttuuria, mitä germaaniset "kulttuurikansat" levittivät
Suomeen ja Viroon vv. 800 - 1700. Toinen merkittävä kulttuurianti oli
ruotsalaisten noitavainot.

Emämaassa hallitus lähetti noitakomissioita puhdistamaan maaseutua,
erityisesti Taalainmaata, jota noituus ankarimmin rasitti." (Heikki
Ylikangas)

Pietarsaaren museonhoitaja: "Pietarsaarelaiset tuntevat Teilimäkensä
paremmin Galgbackenina. Mäellä on hirtetty, teilattu ja poltettu.
Papit olivat saaneet Ruotsissa koulutuksensa parhaimpaan noitakuumeen
aikaan: he toivat tullessaan modernit rankaisumenetelmät."

"Rahvas taipui 1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi;
nöyristellen, totellen alistuen. Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa
ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla." (Heikki
Ylikangas; Käännekohdat Suomen historiassa.)

Yli 200 vuotta 1500--1700-luvuilla ruotsalaiset yrittivät istuttaa
noidanpolttokulttuuria suomalaisiin, mutta humanistiseen kalevalaiseen
mielenlaatuun se ei istunut. (Marko Nenonen: Suomen historiallinen
seura 1992.) Lähinnä se pääsi kukoistamaan ruotsinkielisellä
rannikolla ja Ahvenanmaalla, jossa erityisesti naisnoitien ja
paholaisen liittoon hyvin perehtynyt tuomari Nils Psilander toimitti
tuomittavaksi kymmeniä naisia. (Heikki Ylikangas.)


11.4 Suomalaisugrilaiset etevämpiä.

Ruotsinkielinen Leif Nysten sanoo HS 7.10.98: "Suomalaiset ovat tämän
päivän moderneja ihmisiä paljolti siitä syystä, että Ruotsin vaikutus
Suomessa on olut niin voimakas",

Näin hän esittää ruotsalaisten näkemyksen Ruotsin miehitysajan
vaikutuksesta meidän kulttuuriimme, jonka osa-alueista hän mainitsee
mm. oikeusjärjestyksen ja sosiaaliset rakenteet. jotka perustuvat
"ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen", kuten hän sanoo.
Todellisuudessa tälle ruotsalaiselle näkemykselle ei löydy mitään
perusteita. Se perustuu ajatteluun, jonka historian professori Aira
Kemiläinen toteaa kirjassaan "Suomalaiset outo Pohjolan kansa" (1993):

"Riikinruotsalaiset nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli
itäruotsalaiset hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi

roduksi, joka oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuri- tai ylipäätään
järjestäytynyttä yhteiskuntaa."

Me suomalaiset tiedämme, että Suomen kansa on tämän päivän moderni
yhteisö siitä huolimatta, että Ruotsin miehitysaika tukahdutti meidän
kulttuurisen kehityksemme viideksi vuosisadaksi.

Kun Suomi pääsi eroon Ruotsin tukahduttavasta vaikutuksesta (v.1809)
alkoi meillä vireä kulttuurinen kehitys. Sanomalehdistö lisääntyi,
Kalevala julkaistiin v. 1835, perustettiin kansakoululaitos, suomen
kielen asemaa parannettiin lakisääteisesti ja viranomaisten toimesta ,
mm. kielimanifesti 1863.

Ruotsin vallan aikaisista sosiaalisista rakenteista kertoo mm.

professori Heikki Ylikangas kirjassaan Käännekohdat Suomen

historiassa:

"Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain
ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin kapinoissa
1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan
jäntereisiin kukistamatonta uhmaa. Rahvas taipui säätyvaltaan 1600-

luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen,
totellen. alistuen."

Ruotsin miehitysajan oikeusjärjestelmän käytännön sovellutus osoittaa,
että se oli säädetty yksinomaan vallanpidon välineeksi, väkivaltaisen
alistamisen laillistamiseksi. Siitä Ylikangas kirjoittaa: "Vuoden 1608

maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi.
Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla.
Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin
pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan,
maakuoppavankilaan."

Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä havaintojaan
ruotsalaisten hallinnosta Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan

väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että
vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai
pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin
epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty."

Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen

mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-
isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat
nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen

katolisen opin levittämisestä. (Minkähän tähden ne ulkomaalaiset
nimittelivät.)

Leif Nystenin ihailema lainsäädäntö tyydytti myös venäläistä
miehittäjää. Ruotsin laki jäi voimaan. ruotsalaiset virkamiehet jäivät
asiantunteviksi toimeenpanijoiksi, ja homma pelasi, kuten seuraava
käytännön esimerkki osoittaa:

Valkjärvellä 19.8.1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan
tilanomistajan määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U
Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa , joiden avulla talonpojat
häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin. Häädetyt palasivat
leikkuuaikana metsistä pelloille korjaamaan viljaa. Kun kasakat
yrittivät estää työn, syntyi tappelu. Sen seurauksena talonpoikien
toiminnan kaksi alkuunpanijaa (Paavo Harsia, Antti Halttinen)
tuomittiin kuolemaan. Rikoslain 6 luvun 2 §:n perusteella muusta
joukosta (18 miestä, 11 naista) tuomittiin arvalla joka kymmenes
kuolemaan ja muut pidettäväksi kuukauden vesileipävankeudessa.

Tässä näyte ruotsalaisten maahamme tuomasta kulttuurista, joka
perustui "ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen".

On kymmeniä nykyisiä tutkimuksia, joista selviää, että suomalaisten
uskonnolliset menot, yhteiskuntajärjestys, kansantarut, koriste-
esineet, käyttöesineiden koristelu ja yleensä kulttuuri oli
esihistoriallisella ajalla kehittyneempää kuin ruotsalaisilla.
Näytteeksi muutaman tutkijan selvitys.

Tutkija Eero Muurimäki 1988: "Suomalaisten asuma-alueelta löydetyt
kivikauden ja pronssikauden eineet osoittavat, että suomalaisilla on
ollut noina aikoina kehittyneempi kulttuuri kuin germaaneilla
Skandinaviassa."

Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz 1993: "Hämäläisillä oli kehittynyt

yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo

esihistoriallisella kaudella." (Hämeenlinnan varikonniemen
tutkimuksesta.)

Argeologi Jael Fast 1990: "Löydetyistä piikivi- ja meripihkaesineistä
on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät kauppaa balttien ja
kauempanakin asuneiden heimojen kanssa jo 5000 vuotta sitten."

Filosofian maisteri Leevi Fagerström 1990: "Samanlaisia löytöjä kuin

meillä, on tehty Karjalan alueella, Gotlannissa, Virossa ja ilmeisesti
myös Memelin alueella Saksassa. Kulttuuriyhteydet Eurooppaan olivat
silloin jo olemassa."

Museoviraston tutkija Leena Tomanterä 1995: "Rautakauden korusto 100-
luvulta 400-luvulle on koko Baltiassa samankaltaista. 6oo-luvulle
tultaessa Suomen alueella tehtiin paljon omaleimaisia koruja, joita ei
muualla valmistettu."

Rimbert (k.888), Hampurin-Bremenin arkkipiispa, Pyhän Anskariuksen
elämäkerran kirjoittaja, kertoo 800-luvun puolivälissä
itämerensuomalaisten kaupungeista, maakuntahallinnosta ja aarteista:
"Venäläisille he lähettivät rahaa, kultaa ja muita lahjoja, saadakseen
näistä liittolaisia saksalaisia vastaan."

"Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne

1100-luvulla", todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl

Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.96 Helsingin Svenska
Gårdenilla.

Tutkijain tieto, joka on peräisin kymmenistä tutkimuksista, on
todistanut Cardborgin tiedon ruotsalaiseksi saduksi.

"Asutusta Suomessa on ollut ainakon 6000 vuotta eKr, ja se on jatkunut
siitä lähtien yhtämittaisesti", kiteyttävät dosentti Irmeli Vuorela ja
ylijohtaja Veikko Lappalainen HS:ssa 17.4.93.

Nysten rakastaa ruotsalaisia satuja.

Me suomalaiset olemme tietoisia siitä, että suomalaisugrilaisen
kyvykkyytemme ansiosta olemme jälleen kulttuurin kaikilla aloilla
kehittyneempiä kuin ruotsalaiset, kuten olimme ennen
ruotsalaismiehitystä. Suomalaisten taiteellinen tasokkuus, poliittisen
kulttuurin joustavuus, tieteellinen tutkimus mikrobeista
avaruusluotaimiin, kehitys tekniikan uusimmilla aloilla: viestinnässä,
tietotekniikassa. Muun muassa päivittäiset uutiset, jotka kertovat
näistä asioista, vahvistavat omahyväisyytemme.

Unescon kansainvälisessä tutkimuksessa v.1992 suomalaislapset olivat
maailman parhaita lukijoita kertomusten eli kaunokirjallisten tekstien

tulkitsijoina ja erityisesti kaavioiden, ohjeiden ja taulukoiden
käyttäjinä.

Me suomalaiset tiedämme myös, että toisen maailmansodan
kahdestakymmenestäkahdesta Manner-Euroopan valtiosta, jotka joutuivat
sotaan, Suomi oli ainoa, jonka aluetta ei sotatoimilla miehitetty.
Siihen kykeni vain suomalaisugrilainen kansa. Toisinaan joku
ruotsinkielinen saa esiintymisellään meidät ajattelemaan mielipahalla
sitä, että ruotsalaisen miehittäjän "ruotsalaisuus ja germaanisuus"
tukahdutti meidän kulttuurisen kehityksemme viideksi vuosisadaksi.
Aina pidämme loukkauksena sitä, että ruotsinkielisiä sanotaan monissa
yhteyksissä suomalaisiksi..

Kalevi Alajoki, Tampere


11.5 Ruotsalaisten psyykkinen vandalismi.

Kalevalainen kulttuuri kohtasi ruotsalaiset täällä samalla

käsikirjoituksella kuin roomalainen kulttuuri kohtasi ruotsalaisten
heimoveljet vandaalit, joista vandalismi on saanut nimensä. "Vuonna

455 Geiseringin johtamat vandaalit hävittivät Roomaa 14 päivää.
Vandaalien hyökkäyksen jälkeen väestö oli niin vähentynyt, että laajat

alueet kaupunkia olivat autiona." (Rooman historia.)

Ruotsinkielinen psyykkinen vandalismi julisti 1800-luvun
jälkipuoliskolla:

Ruotsin kieltä puhuva sivistyneistö kuuluu toiseen, lahjakkaaseen
ihmisrotuun, suomalaiset ovat vastaisuudessakin kykenemättömiä luovaan
henkiseen toimintaan." (Mm. Otava Iso tietosanakirja:
Suomalaiskansallinen liike.)

Dosentti Marjatta Hietala (Aamulehti 20.3.92):"Suomalaiset

luokiteltiin 1700-luvun lopulla mongoleiksi. Mongoliteoriaan
liitettiin 1800-luvun lopulla määrite: alempi rotu."

Det unga Finland: "Elleivät suomalaiset ja unkarilaiset olisi

joutuneet kosketukseen sivistyskykyisempien kansojen kanssa, ne

olisivat raakalaisimmat kaikista." Tällaiseen tietoon perustuu
Benedict Zilliacuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen "kulttuurin
moniarvoisuus", "kielisillan tarve" Skandinaviaan.

Timo Vihavainen (Suomi, suuriruhtinaan maa, 1991): "Vaikka ehkä
yllättävältä tuntuu, sortovuodet eivät olleet vain suomalaisten
taistelua venäläisuhkaa vastaan. Suomalaisen puolueen vanhasuomalainen
siipi näki kansallisen kulttuurin päävihollisena - ruotsalaisuuden."

Suomen koululaitoksen historiasta: "Suomenkielisten kansa- ja
oppikoulujen tielle ruotsinkielinen virkamiehistö asetti monia
esteitä. Ne saatiin osittain raivatuksi 1880-luvulle tultaessa." (Mm.
Otavan iso tietosanakirja.) Helsingin yliopistossa saatiin vasta v.
1937 tasavertainen oikeus suorittaa tutkintoja suomen kielellä, jota
ruotsinkieliset kiihkeästi vastustivat. Vasta suomenkielisten
ylioppilaiden vuosikausia kestänyt "kielisota" toi tämän oikeuden.

Kansanedustaja Henrik Lax (Rkp) pitää pakkoruotsia välttämättömänä
ruotsalaisen kulttuuriperintömme arvostamiseksi. (HS 6.12.95.)
Tarkastelusta huomataan, että ruotsalaisen kulttuuriperintömme
arvostamisen välttämättömyys on vähintäänkin kyseenalaista.

Vuonna 1637 säädettiin Ruotsin valtakunnassa laki, joka määräsi
mustalaiset karkotettavaksi maasta. Jos he eivät noudattaneet
määräystä, heidät tuli lain määräyksen mukaisesti hirttää. Tämä on
ruotsalaista kulttuuriperinnettä aidoimmillaan. Me emme saa luopua sen
tuomasta moniarvoisuudesta, selittävät ruotsikieliset.

Kustaa Aadolfin sankariarmeija Ranskassa: "1500-luvun uskonsodat
tekivät Alsacessa pahaa jälkeä, mutta varsinaisen armoniskun antoi 30-
vuotinen sota 1600-luvulla. Kustaa II Aadolfin sankariarmeija teki
siellä silloin niin suuria urotekoja, että monista kylistä pelastui
hengissä vain pari asukasta." Näin kuvaa Jukka Mannerkorpi
ranskalaisen Alsacen historiaa HS:ssa 3.3.90. Ruotsalaiset, vandaalien
heimoveljet, tuhosivat ja tukahduttivat suomalaisten kulttuuria 600
vuotta. Sen tuhon määrää on vaikea edes kuvitella.
11.6 Läntinen kulttuurivaikutus Ruotsin vallan aikana.

Yli 300 vuotta Suomen humanistisen kulttuurin johtajat, suomalaiset,
suomalaissyntyiset piispat Maunu 1:stä (k. 1308) Eerik Sorolaiseen
(1545 - 1625) välittivät läntisen kulttuurivaikutuksen Suomeen suoraan
Etelä- ja Keski-Euroopasta. Praha, Leipzig, Pariisi, Wittenberg,
yliopistoja, joissa he opiskelivat. Kieli oli latina, ei ruotsi.

Suomalaiset Etelä- ja Keski-Euroopan yliopistoissa.

Pariisin yliopisto sai alkunsa 1100-luvulla. Keskiajalla se oli jaettu
neljään tiedekuntaan. Vanhin ja etevin niistä oli taiteiden
tiedekunta, jonka jäsenet oli jaettu neljään kansakuntaan. Pariisissa
opiskelevat suomalaiset kuuluivat tämän tiedekunnan englantilaiseen
kansakuntaan. Moni suomalainen kohosi Pariisin yliopistossa
huomattavaan asemaan. Muun muassa Turun kaniikki Conradus Conradi
valittiin v. 1347 englantilaisen kansakunnan proguraattoriksi
(johtaja).

V. 1366 valittiin Johannes Pietarinpoika englantilaisen kansakunnan
prokuraattoriksi ja sitten koko yliopiston rehtoriksi. (Rehtori
valittiin aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.) Olavi Maununpoika
valittiin Pariisin yliopiston rehtoriksi 5.12.1432. Hän toimi useaan
otteeseen kansakunnan luottamustehtävissä sekä toistamiseen yliopiston
rehtorina v. 1435. (Paavali Juusteen: Suomen piispain kronikka.)
Keskiajalta tunnetaan 30 suomalaista, jotka opiskelivat Pariisin
yliopistossa. Kaikkiaan tällä ajalla opiskeli Pariisin, Pragin,
Leibzigin, Rostockin, Erfurtin, Kölnin, Greifs- Waldin ja Bolognan
yliopistoissa 142 suomalaista. Upsalan yliopisto aloitti varsinaisen
toimintansa vasta v. 1595 (Kaarle Herttua), vain 45 vuotta ennen Turun
akatemiaa. Opetuskieli näissäkin yliopistoissa oli aina 1800-luvun
puoliväliin saakka latina, ei ruotsi.

Professori Matti Klinge (HS 17.9.88): "Suomen kannalta Pietarin
perintö on osa roomalaisuutta, eurooppalaisuutta. Rooman perintö on
tullut meille muitakin teitä keskiajan kirkollisena ja teologisena
kulttuurina Ranskasta ja muualta, varhaisen uuden ajan roomalaisen
oikeuden omaksuntana Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kautta,
joka sekin vei Rooman traditiota eteenpäin." Jukka Kemppinen (HS
15.5.94.): "Kulttuurinen perimämme on pitkälti venäläis-preussilainen
ja monissa tapauksissa balttilais-saksalais-venäläinen."

Kulttuurin kieliä olivat suomi (kansanrunous, perinnetieto) ja latina
(läntinen kulttuurivaikutus). Ruotsin kieli oli vallanpidon kieli,
alistamisen kieli, noidanpolttokulttuurin kieli, kulttuurin
tukahduttamisen kieli.

Aikakauslehti Mehiläisessä oli vuonna 1845 Lempäälän miesten avoin
kirje keisarille. Siinä valitettiin ruotsalaisen virkamiehen
käyttäytymistä. "Minä syön nyt suurusta. Varto sinä suomalainen",
kehottaa virkamies asiakasta. Kun suurus on syöty, hän sanoo: "Minä
panen vähäksi ajaksi maata, kyllä sinulla on aikaa odottaa." Noustuaan
ylös hän sanoo: "Minulle tuli vieraita. Tule sinä suomalainen
huomenna." (Aamulehti 2.8.93.)

Tämä on kulttuurin moniarvoisuutta, kulttuuriperinnettä. Sitä ei saa
hylätä, neuvoo Benedict Zilliacus. Häneen yhtyvät ministerit: Taxell,
Stenbäck, Elisabeth Rehn, Norrback. (Katso kohta "Alempirotuiset
suomalaiset nykyisten suomenruotsalaisten ajattelussa.") . Se on
suomenruotsalaisten kulttuuriperimää. Vonwrightien, johannessalmisten,
jörndonnerien intelligenssiä; noidanpolttokulttuuria, vastustajan
elävänä silpomista.
12.Ruotsinkielisiä

* 1. Ruotsinkielisiä henkilöitä
* 2. Ruotsinkielisten älyllinen taso
* 3. Ruotsinkielisten keinot
* 4. Ruotsinkielisten sota

1. Ruotsinkielisiä henkilöitä.

1.1 Vivica Bandler

Kustaa Aadolfin päivänä (6.11.1996) järjestivät suomenruotsalaiset
vaikuttajat vuosittaisen Svenska Dagen Annorlunda -juhlan
Jyväskylässä.

- Juhla on tarkoitettu nimenomaan suomalaisille. Tarkoituksemme on
rakentaa siltaa Suomen ruotsinkielisten ja suomenkielisten välille,
selitti juhlassa esiintynyt teatteriohjaaja Vivica Bandler (Aamulehti
7.11.1996). Näin Vivica Bandler uudisti suomalaisille
rakkaudentunnustuksensa, jonka hän esitti jo HS:n haastattelussa
1.4.1990. Siinä hän erikoisesti korosti kansainvälisessä seminaarissa
esitettyä väitettä, kuinka Suomi tuo aina samoja vanhoja myyttejä ja

venäläistä kulttuuria. "Suomalainen istuu puussa ja vaanii vihollista.

Ei suomalainen hevin katso toista ihmistä silmiin", hän lisäsi omana
kommenttinaan.

Kun tämä toinen tunnustus on tehty Kustaa Aadolfin päivänä, on
paikallaan tarkastella Kustaa Aadolfin ansioita, jotka
myötävaikuttavat vastarakkauden syntymiseen. Niistä kertoo mm fil.lis.
Mikko Huhtamies saman päivän HS:ssa 6.11.1996: Ratsumiesten

(hakkapeliittojen) lisäksi sotaan vietiin kymmeniätuhansia
jalkaväkimiehiä. Jalkaväkeä täydennettiin väenotoksi kutsutulla pakko-
otolla. Siinä oli samaa sattumanvaraista julmuutta kuin muinaisen
Rooman armeijan kurinpidossa, jossa niskurointi rangaistiin
teloittamalla yksi mies kymmenestä. Väenotto oli rekrytointitapa, eikä
rangaistus, mutta se merkitsi lähes varmaa kuolemaa, jonka syynä oli
usein kulkutauti. Väestö joutui maksamaan suurvalta- Ruotsille
ihmisveroa. Sen turvin Ruotsi kykeni osallistumaan

kolmikymmenvuotiseen sotaan ja jatkamaan suurvaltapolitiikkaa,
kirjoittaa Mikko Huhtamies.

Vuonna (1997) Vivica Bandler sai tilaisuuden kertoa rakkaudestaan
suomalaisiin Oulussa. Ruotsinkieliset viettivät siellä vuotuista
Svenska Dagen juhlaa 6. marraskuuta.

Tuona ruotsinkielisten juhlapäivänä, marraskuun 6. päivänä v. 1631

säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää
tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-

otolla otettuja suomalaisia sotilaita. Sama marraskuun 6. päivä on

tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman
vuosipäivä. Tämä suuruudenhullu despootti, joka sääti mm.
kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä, menetti sinä
päivänä henkensä sotaretkellä Saksassa.

Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten
kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen
ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-
otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta.

Toiseksi: Suuruudenhulluus vei Kustaa Aadolfin kolmikymmenvuotiseen
sotaan. Sama hybris hallitsee nykyisten suomenruotsalaisten ajattelua:
Ruotsin kieli kuuluu suomalaisten kansalliseen identiteettiin, eli
suomalaisten kansallinen identiteetti määräytyy viisiprosenttisen
ruotsinkielisen vähemmistön kautta, he kuuluttavat. (Mm. Henrik Lax
Helsingin Sanomissa 6.12.1995.)

1.2 Elisabeth Rehn

HS:n haastattelussa 4.3.94 Elisabeth Rehn kertoo saaneensa kirjeitä,
joissa häntä sanotaan hurriksi ja muukalaiseksi. "Olen miettinyt, että
pitäisi antaa kirjeet jonkin tutkijan käyttöön, koska ne heijastavat
Suomen kansan henkistä tilaa", hän sanoo.

Olimme siis vaarassa saada presidentin, jonka mielestä kansaa vaivaa
kollektiivinen psyykkinen häiriö.

Tapaus Rehn nostaa esiin kysymyksen, pitäisikö pyrkijöiden älyllinen
tila tutkia, ennen kuin heidät hyväksytään ehdokkaiksi
presidentinvaalissa. On järkyttävä tilanne, kun valtionpäämies
epäilee, että vika on kansan psyykessä. Historia tuntee samantapaisia
esimerkkejä.

Elisabeth Rehnin neljäs kierros.

Kansainvälisiin tehtäviin vedoten Elisabeth Rehn aluksi kieltäytyi EU-
parlamenttiehdokkuudesta. Mutta 22.8.1996 hän ilmoitti Hbl:ssa
halukkuutensa ehdokkaaksi, ja kertoi, että olisi alunperinkin lähtenyt
ehdokkaaksi, jos Rkp olisi tarmokkaammin taivutellut. Mutta sitten hän
ilmoitti jo saman päivän iltana, ettei sittenkään lähde ehdokkaaksi.
"Rehn näyttää menettäneen kokonaan arvostelukykynsä", tuomitsi Rkp:n
puoluehallituksen jäsen Rolf Norrman. (HS 24.8.1996) Suomalaisten onni
on, ettemme valinneet presidentiksi tällaista ailahtelijaa.

Ekonomitutkinnon suorittaneet suomalaiset ovat ekonomeja. Mutta saman
tutkinnon suorittaneet "lahjakkaaseen ihmisrotuun kuuluvat"
ruotsinkieliset ovat diplomiekonomeja, mm. Elisabeth Rehn. (Vertaa
ylioppilaslakin suurempi lyyra.) Rkp:n ehdokasta ei ole aiemmin
valittu presidentiksi, eikä valittu Elisabeth Rehniäkään. Se on
vahinko. Olisimme saaneet ensimmäisen diplomipresidentin.

"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn

Siuntiossa 5.1.91. (Aamulehti 6.1.91.)

Ruotsalaisuuden liike myöntää Axel Olof Freudenthal-mitalia
henkilöille, jotka ovat ansiokkaasti levittäneet oppia
alempirotuisista suomalaisista. Elisabeth Rehn sai mitalin v. 1994
(presidenttiehdokkaana). Edellä mainittu lausunto osoittaa , että hän
on tuon opin aidosti sisäistänyt, ja on mitalinsa ansainnut.

Rehn ilmoitti 19.7.99 TV:n iltauutisissa, että yksi YK:n alajärjestö
on pyytänyt häntä Balkanin lähettilääkseen. Tästä tehtävästä hän
neuvottelee lähemmin samalla kun käy YK:ssa (22.7.) antamassa
selostuksen toiminnastaan Bosniassa.

"Tässä on jännää se, että tehtävän voi hoitaa täältä kotoa käsin",
kaavaili Rehn, ja lupasi kertoa tehtävästä lähemmin sitten kun on
neuvotellut asiasta.

Tätä kirjoitettaessa kyseisestä neuvottelupäivästä on kulunut yli
kaksi kuukautta, mutta Rehn on unohtanut kertoa, mikä tuo tarjottu
tehtävä oli. Vaikuttaa siltä, että YK:ssa kukaan ei tiennyt tuosta
Balkanin-lähettilään tehtävästä mitään, se eli vain Rehnin
kuvitelmissa. Kukaan siellä ei innostunut hänen kaavailemastaan
haamulähettilään tehtävästä, eikä ymmärtänyt, kuinka "jännää se on".
Rehn luotti liikaa kaunopuheisuuteensa, joka kotimaassa on tehonnut,
kuten kansanedustaja Marja Tiuran (kok) selitys osoittaa. Sauli
Niinistön kieltäydyttyä presidenttiehdokkuudesta, Tiuralta kysyttiin
tv-uutisissa, kuka on hänen ehdokkaansa.

- Elisabeth Rehn, hänellä on kansainvälistä kokemusta, vastasi Tiura.
Hän tarkoitti YK:n tehtävää Bosniassa.

Bosnian raportissaan Rehn ilmoitti YK:lle, että sotarikolliset on
saatava kiinni ja korruptio poistettava. Hänet oli lähetetty Bosniaan
juuri sitä varten, että selvittäisi, miten nuo toimenpiteet Bosniassa
toteutetaan. Tiura on oikeassa. Kokemusta Rehnillä on. Näytöt sen
sijaan puutuvat.

YK-visiitti ei noudattanut muutenkaan hänen sävellystään. Bosnia-
raporttinsa jälkeen hän oli järjestänyt suurten mittojen
tiedotustilaisuuden. Toimittajat eivät sen suurta media-arvoa
ymmärtäneet, ja jäivät tulematta paikalle.

- Matematiikkakin on pakollinen, vastasi Rehn, kun häneltä kysyttiin,
miksi ruotsin kieli on pakollinen aine Suomen kouluissa. Hänen
ymmärryksensä ei riittänyt oivaltamaan, että matematiikka on
pakollinen kaikkien maiden kouluissa, mutta ruotsi oman maan
ulkopuolella vain Suomessa.

- En ole tyhmä, vaikka niin väitetään, ilmoittaa Elisabeth Rehn.
(Aamulehti 8.10.92.)

Mielipidekirjoitus Aamulehdessä.

Elisabeth Rehn vaatii Suomea luopumaan jalkaväkimiinoista
(Aamulehti12.9.1996). "Euroopassa ei ymmärretä Suomen asennoitumista
jalkaväkimiinoihin", hän sanoo. Eräs Rehnin tehtävä, kuten kaikkien
edustajiemme ulkomailla, on nimenomaan saada muut ymmärtämään Suomen
asennoituminen. Mutta hän käsittääkin tehtävänsä väärinpäin. "Suomen
on turha jääräpäisesti toistaa, että sen on mahdoton luopua
miinoista", hän alkaa sättiä suomalaisia, ikään kuin Euroopassa
tiedettäisiin paremmin kuin Suomessa, mitä maamme puolustaminen
vaatii.

Entinen puolustusministeri ei enää muista, mikä on Suomen
puolustusvoimien tehtävä. Ei se ole puolustuskykymme heikentäminen
saavuttaaksemme "Euroopan ymmärryksen". Sodan sattuessa pikkuvaltiolla
ei ole varaa luopua yhdestäkään käyttökelpoisesta aseesta, joka sen
puolustusbudjettiin hyvin sopii. Talvisodan polttopullot miljoona-
armeijan panssareita vastaan oli parempi ratkaisu kuin ei mitään.

1.3 Jacob Ahrenberg.

Elisabeth Rehnin edeltäjiä Frudenthalin opin julistajina oli muun
muassa ruotsinkielinen kirjailija, rakennushallituksen yliarkkitehti
Jacob Ahrenberg (1847-1914). Hän julisti selvää eroavuutta
ruotsalaisen ja suomalaisen kansanosan välillä. Suomalainen rotu oli
perinteetön ja sivistymätön, ruotsalainen se, joka siirsi kulttuuria
ja traditiota eteenpäin.

1.4 Harry Federley

Historian tutkija Markku Markkulan väitöskirja "Kansamme parhaaksi.
Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilisointilakiin
saakka." (Tampereen yliopisto 9.10.99.). Vuosisadan alkukymmeninä
rotuhygienia-ajattelu puhutteli vahvasti maan ruotsinkielistä
asiantuntijakuntaa, korostuu tutkimuksessa.

Yksi alan eturivin tutkijoista, Harry Federley, suunnitteli myös alaan
(rotuhygieniaan) erikoistuneen tutkimuslaitoksen perustamista
maahamme.

Hankkeeseen haettiin rahoitusta Rokkefeller-instituutista, mutta kun
rahoja ei tullut, hanke raukesi. Raha-anomuksessa todettiin, ettei
varoja pitäisi kanavoida missään tapauksessa "puhtaasti suomalais-
nationalistisen Suomalaisen Tiedeakatemian tai hallituksen kautta",
vaan ne pitäisi ohjata uudelle tutkimuslaitokselle ja
ruotsinkieliselle Finska Vetenskapssocosietetille.

1.5 Hans Duncker

Ruotsinkielistä moraalia.

Lisävarojen saaminen huumeiden vastaiseen taisteluun kuuluu Rkp:n
kunnallisvaaliteemoihin Helsingissä. Mutta Rkp ei aijo ryhtyä
mihinkään toimenpiteisiin, vakuuttavat Puolueen puheenjohtaja Jan-
Erik Enestam ja europarlamentaarikko Astrd Thorsin. Vaikka Helsingin
käräjäoikeus päätti 3.10. vangita Rkp:n helsinkiläisen
kunnallisvaaliehdokkaan Hans Dunckerin todennäköisin syin epäiltynä

törkeästä huumerikoksesta. (HS 6.10.2000.)

Hans Duncker on myös Rkp:n Helsingin piirijärjestön hallituksen jäsen.
Hänellä on lisäksi merkittävä asema hyväntekeväisyysjärjestö Odd
Fellowsissa, jossa hän on kohonnut suljetun veljeskunnan
helsinkiläisen Sveaborg-loosin ylimestariksi.

HS 18.10.2000. Helsingin käräjäoikeus jatkoi tiistaina Ruotsalaisen
kansanpuolueen kunnallisvaaliehdokkaan Hans Dunckerin vangitsemista.
Duncker vangittiin kaksi viikkoa sitten todennäköisin syin epäiltynä
törkeästä huumeainerikoksesta.

Huomautus.

Rkp:n johdon suhtautuminen (puolue ei aijo ryhtyä mihinkään

toimenpiteisiin) viittaa siihen, että puolue hyötyy Hans Dunckerin
liiketoimista. Käytetäänkö huumebisneksen tuottamia varoja puolueen
toiminnan rahoittamiseen. Palkitaanko näillä rahoilla Olli-Pekka
Heinonen ja muut ulkopuoliset henkilöt, jotka ovat tehneet puolueelle
merkittäviä palveluja.

1.6 Carl Hugo Öhman

Ruotsinkielinen Carl Hugo Öhman, professori, tohtori, ritari, majuri

Finlandia-talon ja Tampere-talon johtaja. Kirjailija August
Strindbergin kirjeitä, joita Öhman käytti dokumentteina
lisensiaattityössään, ei ruotsalaisen asiantuntijan mukaan ole
olemassa. Kerran Öhman jo löysi ne Barbie-nuken patjan alta. Mutta
asiaa selvittelevälle elimelle hän ei ole niitä esittänyt. (Kadonneet
Strindberg-lähteet ovat edelleen hukassa, HS 4.1.96.).

Haastattelussa, jonka Öhman antoi tultuaan Tampere-talon johtajaksi,
hän kertoi olevansa sotilasarvoltaan majuri. Mutta
ylennyspäiväkäskyjä, viisi ylennystä kokelaasta majuriksi, ei ole
löytynyt edes Barbie-nuken patjan alta. Suomen puolustusvoimain

upseeriluetteloissa tämä Carl Hugo ei ole, eikä ole koskaan ollut, ei
minkään arvoisena upseerina.

HS 5.7.1996: Professori Carl Öhmanin lisensiaattityötä August

Strindberg och teatern (1959) tutkinut tutkimuseettinen
asiantuntijaryhmä toteaa torstaina Helsingin yliopistossa
julkistetussa loppuraportissaan, että "tieteellisen epärehellisyyden

epäily on perusteltua... Öhman mainitsee ja siteeraa lukuisia

asiakirjoja, joita ilmeisestikään ei ole olemassa. Näiden asiakirjojen
runsaus ja ulkoasu osoittavat, että epärehellisyys on
järjestelmällistä. Keksittyjen lähteiden esiintymistiheys vie lisäksi
pohjan työn keskeiseltä tieteelliseltä argumentaatiolta".

1.7 Kalle Achte ja Martin Scheinin

Kalle Achteen kirjoitus HS:ssa 18.6.97 on tuttua ruotsinkielisyyttä.
Neljännessivun kirjoituksessa hän esittää 27 kielteistä ominaisuutta
suomalaisten "kansallisina erityispiirteinä". Niitä ovat muun muassa:
Kateus, estymät, lukihäiriöt, heikko itsetunto, aggressiivisuus,
depressio. - Kenellekään ei pidä jäädä epäselväksi, etteivätkö
suomalaiset olisi alempirotuisia

Mutta rasismi tuosta luettelosta puuttuu. Sen on huomannut Åbo
Akademin oikeustieteen professori Martin Scheinin. Yliopistonsa
Meddelanden-lehdessä hän syyttä suomalaista yhteiskuntaa
rakenteellisesta rasismista, "joka näkyy viranomaisten suhtautumisessa
ulkomaalaisiin kohdistuviin rikoksiin esimerkiksi niin, että poliisi
ei lähde tutkimaan niitä kovin hanakasti. Eikä syyttäjä nostamaan
syytettä."

Kommentti: Mistä johtuu ruotsinkielisten vimma todistaa suomalaiset
alempirotuisiksi ja rasisteiksi.
2. Ruotsinkielisten älyllinen taso.

HS 23.6.89: "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin

yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja
oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut
kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet
vaadittuun pisterajaan."

Helsingin yliopiston prosessioikeuden professori Erkki Havansi: "Laki

ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli
valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä
huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen
- ruotsinkielisen hyväksi."

HS 20.5.92) :. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry
kanteli ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiön kasvattamisesta
oikeuskanslerille. Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä

voidaan arvostella: "Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa
voidaan arvioida, että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu
vain kielitaitoon sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman
oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun", Aalto toteaa.

Ruotsinkielisten kiintiöt (alemmat pääsyvaatimukset) yliopistoihin.
Näin on virallisesti vahvistettu ruotsinkielisten alempi ymmärtämisen
taso, se, että heidän älyllinen kykynsä ei yllä samalle
suoritustasolle suomalaisten kanssa.

Erik Elfström kirjoittaa (HS 22.11.93.): "Jos mongolit eivät olisi
sitoneet venäläisten voimia 1200-- 1500 -luvuilla, venäläiset olisivat
miehittäneet Suomen", ja "Jos Novgorod ja Moskova olisivat saaneet
rauhassa valloittaa Suomen". Sitten hän vakuuttaa, että ruotsalaisten
miehitysvalta oli pienempi paha.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jos- historialla ja jos- jos -
päättelyllä etäännytään kauaksi todellisuudesta. Karjalaiset tunsivat
hyvin venäläiset tuhansien vuosien naapuruudella. Paetessaan
ruotsalaisten sortoa 1600-luvulla he valitsivat entistä läheisemmän
naapuruuden venäläisten kanssa. Muodostui Tverin karjalaiset. (Prof.
Heikki Kirkinen HS 26.4.92.) Todellisuus on siis aivan päinvastainen
kuin Elfströmin kuvitelma. Jotta pääsisi ruotsalaisen miehittäjä-
alistajan kirjoittaman historian visioon, Elfström käyttää
moninkertaista jos - sattumaa. Ruotsinkielisten ymmärrystasolla
saattaa syntyä peräti tutkittuakin jos - historiaa.

Jos on historian oven takana koputtaja, jolle ei koskaan avata. Siihen
tukeutuvatkin vain Suomen ruotsinkieliset. Sekin on yksi älykkyystason
indikaattori.

Kansanedustaja Henrik Lax (Rkp) syyttää Suomalaisuuden liiton
puheenjohtajaa professori Erkki Pihkalaa "pääkellokasta", kuten hän
sanoo, inttämisestä ja turvautuu sitten henkilökohtaiseen nälvimiseen.
(HS 4.10.93) "En voi muuta kuin ihmetellä, minkä tasoista opetusta
taloushistorian oppituolin arvon haltija työnsä puolesta jakaa
oppilailleen." Tällaisella sättimisellä ei ole mitään asiayhteyttä
kielikysymykseen, josta Pihkala puhuu.

Suomenruotsalaisten älyllinen panos ei riitä oman näkökulman
asialliseen puolustamiseen. Tässä paljastuu suomenruotsalaisten
henkisen rakenteen erilaisuus suomalaisiin verrattuna. Heikompi
henkinen lahjakkuustaso. Kun älyllistä kykyä ei riitä oman näkemyksen
perusteluun, otetaan käyttöön tyhjänpäiväinen haukkuminen. Siinä
lienee myös selitys Elisabeth Rehnin älylliselle pintaliidolle, jota
presidenttiehdokkaan vaalikampanjassa nähtiin. Ihan vaan keinohymyllä.

TV 1:n N.Y.T. -ohjelmassa 18.2.1997 Henrik Lax väitti, että ruotsin
kieli kuuluu suomalaisten kansalliseen identiteettiin. Siis kieli,
jota ihmiset eivät ymmärrä eivätkä osaa puhua, kuuluu heidän
kansalliseen identiteettiinsä. Tätä väitettään Lax ei osannut millään
tavoin perustella.

2.1 Christoffer Taxellin älyllinen taso.

HS 29.8.1996: Entinen pääministeri Kalevi Sorsa (sd) vetäytyy Itämeren
alueen yhteistyöhön kaavaillun komission vetäjän tehtävästä. Sorsan
komissioon lupautunut ruotsalainen jäsen on muutama viikko sitten
ilmoittanut jättäytyvänsä siitä pois, koska pääministeri Persson
kokoaa omaa komissiota. Suomen edustajaksi Persson on pyytänyt
komissioonsa ruotsinkielisen ex-ministeri Christoffer Taxellin.

Ennen kuin pääministeri Persson perusti tuon HS:n uutisessa mainitun
komission, hän kävi vierailulla Yhdysvalloissa, ja kertoi sieltä
palattuaan, että presidentti Clinton kehotti häntä ryhtymään Itämeren
alueen yhteistyön vetäjäksi. Ruotsin televisio kutsui neuvotteluja
presidentti Clintonin kanssa "Clintonin-Perssonin
Itämerisuunnitelmaksi".

Tieto "Clintonin-Perssonin Itämerisuunnitelmasta", jonka vetäjänä
olisi Persson, on perusteeton, selviää USA:n Suomen suurlähettilään
kirjeestä 22.10.1996, jossa hän vastaa asiaa koskevaan tiedusteluun.

"Perssonin menettely oli täysi yllätys. Hankkeen menestymiselle olisi
ollut välttämätöntä Suomen ja Ruotsin läheinen yhteistyö. Jollei sitä
ole, hanke ei voi menestyä", sanoo Sorsa.

USA:n suurlähettiläs sanoo jo mainitussa kirjeessään: "Minun
hallitukseni tehtävänä ei ole "valtuuttaa" tai "määrätä" mitään maata
omaksumaan tietty rooli Baltian alueella. Meidän tarkoituksemme ei ole
valita mitään maata, Ruotsi mukaan lukien, Itämeren yhteistyön
johtoon."

HS 7.11.1996: "Pohjoismailla voisi olla tärkeä kansainvälinen rooli
Itämeren alueella, mutta se edellyttää, että Ruotsi lopettaa
sooloilun. Baltian maiden tukemisesta ei saa tulla maaottelua." Näin
varoittavat Suomen Eurooppaministeri Olle Norrback ja Pohjoismaiden
neuvoston tanskalainen puheenjohtaja Knud Enggaard Politik i Norden -
lehdessä. Vaikka Perssonin Itämerikomissio on näin selkeästi muiden
osapuolten taholta tuomittu, ja on selvinnyt, että presidentti
Clintonin osalta se perustuu Perssonin sepittämään valheeseen,
Christoffer Taxell ei ole ymmärtänyt vetäytyä siitä pois. Oivallinen
näyttö ruotsinkielisten älykkyystasosta.

Pitkin alkuvuotta 1997 Ruotsin lehdet kertoivat, että presidentti
Clinton vierailee kesän 1997 aikana Ruotsissa, Tukholmassa. Näin ne
ylläpitävät kuvitelmaa "Clintonin-Perssonin Itämerisuunnitelmasta",
jonka ne yhdessä Ruotsin TV:n kanssa olivat pääministeri Perssonin
lausuntoon perustuen rakentaneet Perssonin Yhdysvaltain matkan
perusteella (elokuussa 1996). Sittemmin USA:n Helsingin suurlähetystö
on kertonut, että mitään "Clintonin-Perssonin Itämerisuunnitelmaa" ei
ole olemassa.

Euroopan matkallaan heinäkuussa 1997 Clinton vieraili Oslossa ja
Kööpenhaminassa, mutta Tukholmaan hän ei poikennut. Helsingissä hän
oli vieraillut jo aikaisemmin samana vuonna. Näinkään selkeästä
julkisesta viestistä huolimatta Christoffer Taxell ei ole älynnyt,
että mitään "Clintonin-Perssonin Itämerisuunnitelmaa" ei ole olemassa,
vaan istuu uskollisesti Perssonin Itämeri-komissiossa, johonka Persson
hänet kutsui jäseneksi toteuttamaan tuota suunnitelmaa, joka on
olemassa vain Perssonin sepittämässä sadussa.

2.2 Henrik Immosen älyllinen taso.

Mielipidekirjoituksessa (Al 15.1.1996) ruotsinkielinen Henrik Immonen
moittii niitä, jotka ovat arvostelleet Ahvenanmaalaisten etuoikeuksia.
Hän sanoo, että nämä arvostelijat vaativat samanlaista sortokautta
Ahvenanmaalle, kuin oli venäjänvallan aikainen sortokausi Suomessa.

Tässä on jälleen yksi näyttö ruotsinkielisten älyllisestä tasosta.
Sillä: a) Venäjä oli valloittaja, alistaja, joka oli voimakeinoin
tullut pitämään valtaa Suomessa. Eli sortovuodet Suomen historiassa
tarkoittaa alistajan toimenpiteitä valloitetun maan asukkaita kohtaan.
b) Jos suomalaiset kohdistaisivat samanlaisia toimia
ahvenanmaalaisiin, kyseessä ei olisi valloittajan toimet alistettuja
kohtaan. Ei Suomi ole valloittanut ruotsalaisten asuttamaa
Ahvenanmaata. Päinvastoin ruotsalaiset ovat tunkeutuneet valloittajina
suomalaisten asuttamalle Ahvenanmaalle.Museoviraston tutkija Matti

Huurre: Rautakaudella ja historiallisellakin ajalla on maahan yhä
tullut siirtolaisia, mutta vain Ahvenanmaan ruotsalaistuminen 800-
luvulla jKr. ja rannikon ruotsalaisasutuksen synty 1200-luvulla ovat

olleet väestöllisesti merkittäviä. (HS 29.11.94.) Kommentti: Jokainen
suomenkielinen peruskoulun oppilas jo ymmärtää näiden tapausten jyrkän
erilaisuuden, mutta ruotsinkielinen diplomi-insinööri Henrik Immonen
ei sitä oivalla.

2.3 Benedict Zilliacuksen älyllinen taso.

Tämän tutkielman johdannossa mainitussa kirjoituksessa Benedict
Zilliacus sanoo mm: "En koskaan kuule ruotsinkielistä valitusta
pakkosuomen tuhoisuudesta." Zilliacus ihmettelee sitä, että 5 %:n
vähemmistö ei valita, kun joutuu opettelemaan 95 %:sen enemmistön
kielen. Jokainen suomenkielinen peruskoulun ala-asteen oppilas
ymmärtää, että tilanne, jota Zilliacus ihmettelee, on luonnollinen.
Vaan ruotsinkielinen maisteri, kirjailija, lehtimies
(Huvudstadsbladet) ei sitä ymmärrä. Mitä onkaan sanottava BZ:n
älyllisestä tasosta.

"Ei muuten liioin kuulu itkua pakkohistorian takia", vertaa Benedict
Zilliacus pakkoruotsia historian opetukseen. (Edellä mainittu
kirjoitus, Uusi Suomi 1.2.89.) BZ:n älykkyys ei riitä oivaltamaan,
että historia on pakollinen aine kaikkien maiden kouluissa, mutta
ruotsin kieli Ruotsin ulkopuolella vain Suomessa.

2.4 Ruotsinkielisten koululaisten älyllinen taso.

Alin peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo, jolla
pääkaupunkiseudulla pääsi lukioon 1998, oli suomalaiseen lukioon 7,40,
ruotsinkieliseen lukioon 6,90. Pyrkijöiden määrään suhteutettuna se
oli Helsingissä suomalaisilla 8,15, ruotsalaisilla 7,63, sekä Espoon
ja Kauniaisten lukioissa suomalaisilla 8,32, ruotsalaisilla 6,90. Siis
sekä yksityisen koulun kohdalla, että kokonaisuuden osalta
ruotsinkieliset olivat Helsingissä ymmärtämisen asteeltaan puoli
numeroa suomalaisia huonompia. Espoon - Kauniaisten kohdalla tuo ero
oli peräti 1,42 numeroa.

2.5 Christian Brandtin ja Henrik Laxin (taas) älyllinen taso.

Jos pakkoruotsi kouluista poistetaan, "näivettyy perustuslakiin
pohjautuva kaksikielisyys", väitetään muistiossa, jonka kansanedustaja
Henrik Lax (r) ja Folktingetin pääsihteeri Christian Brandt
luovuttivat opetusministerille 3.3.98.

Kielisäädös on hallitusmuodon 14 §:ssä, joka kuuluu osana lukuun
"Suomen kansalaisen yleiset oikeudet ja oikeusturva". Siinä on siis
säädetty oikeuksia. Esimerkiksi, että kansalaisen tulee voida asioida
hallintoviranomaisten kanssa (valtio, kaksikieliset kunnat) omalla
äidinkielellään (suomi, ruotsi) tarvitsematta luottaa tulkkiin tai
opetella toista kieltä. Säädös tarkoittaa nimenomaan sitä, että
tullakseen kohdelluksi tasavertaisena kansalaisena suomalaisessa
yhteiskunnassa kansalaisen ei tarvitse opetella toista kieltä.

Vaikka perustuslain säädökset on kirjoitettu myös ruotsiksi, Rkp:ssa
ja Folktingetissä ei ole oivallettu, että kielisäädös takaa
kansalaiselle oikeuksia, mutta ei velvoita häntä mihinkään, ei esim.
kieliopintoihin. Tässäkin suomenruotsalaisten ymmärryksellinen aste
poikkeaa yleisestä tasosta.

2.6 Ruotsinkielisten yleinen älyllinen taso.

Aamulehdessä (21.10.98) joku puolusti pakkoruotsia sillä, että
puuttuvan kielitaidon takia potilas ja lääkäri eivät ymmärrä toisiaan.
Jos näin tapahtuu ruotsinkielisen potilaan kohdalla, on syy yksinomaan
potilaan. Kyllä hänen pitää ymmärtää, että maassa vakituisesti asuvan
kansalaisen, joka kuuluu viisiprosenttiseen kielivähemmistöön, on oman
etunsa takia opeteltava enemmistön kieli. Tämä on selkeä tietämys
kaikilla vähemmistöillä. Vain Suomen ruotsinkielisillä tällainen
yleisten asioiden ymmärtämisen heikko taso aiheuttaa heille
kielivaikeuksia Suomessa.

2.7 Jutta Zilliacuksen älyllinen taso.

Jutta Zikkiacus ei tiedä, mitä eroa on Carl Gustaf Mannerheimilla ja
Elisabeth Rehnillä. Hän kirjoittaa Hufvudstadsbladetissa: "Kuinka
ihmisestä, jonka äidinkieli on ruotsi, voi tulla Suomen presidentti,
oli kysymys, jonka vakavalta vaikuttava tv-journalisti asetti Helmi
2000:n kampanjajohtajalle. - Jos eräästä Mannerheimista saattoi tulla,
niin miksi ei eräästä Elisabeth Rehnistä", kyselee Jutta. (Aamulehti
22.10.99.)

2.8 Ruotsinkielisten opiskelijain taso.

HS 21.10.99: Helsingin yliopiston tieteellinen neuvosto on vahvistanut
laitosten tutkimustoiminnan kansainvälisen arvioinnin tulokset.
Huonoimmiksi jäivät kasvatustieteellinen, maatalous-
metsätieteellinen oikeustieteellinen ja eläinlääketieteellinen
tiedekunta.

Huomautus: Näissä tiedekunnissa ruotsinkielisillä on yliedustus, koska
he, viimeistä lukuun ottamatta, pääsevät niihin kiintiön perusteella.

2.9 Ralf Långbackan älyllinen taso.

Ohjaaja Ralf Långbacka puolustaa pakkoruotsia (Aamulehti 10.6.2000)
sillä perusteella, että hän itse on joutunut lukemaan koulussa mm.
pakkomatematiikkaa ja pakkohistoriaa. Långbackan äly ei riitä
oivaltamaan, että nämä aineet ovat pakollisia kaikkien maiden
kouluissa, mutta ruotsin kieli Ruotsin ulkopuolella vain Suomessa.

2.10 Ilkka-Christian Björklundin älyllinen taso.

Aamulehti 10.6.2000: "Björklund pelkää, että kaksikielisyys alkaa
murentua, jos ruotsi muuttuu yo-kokeessa vapaaehtoiseksi.

"Miten me voimme jatkossa vaatia, että tietyissä julkishallinnon
viroissa on osattava molempia kotimaisia kieliä, jos ne eivät ole osa
yo-tutkintoa."

Björklundin äly ei riitä oivaltamaan, että hänen ajatuksensa kiertää
noidankehää, joka ei selitä mitään. Hänen älynsä ei oivalla sitäkään,
että vain muutama prosentti suomalaisista hakeutuu "tiettyihin"
julkishallinnon virkoihin. Ei siihen vaadita kaikkien ylioppilaiden
ruotsin taitoa.

2.11 Jan-Erik Enestamin älyllinen taso.

Jan-erik Enestam HS:ssa 16.6.2000: "Yo-tutkintoa pidetään
kypsyyskokeena. Ja kypsyys on todistettava. Liiallinen valinnaisuus ei
palvele yleissivistykseen tähtäävää päämäärää." Näin Enestam puolustaa
yo-kirjoitusten pakkoruotsia.

Ilmaisu yleissivistys sulkee piiriinsä niin laajan tietämyksen alueen,
että sen piirissä "liiallista valinnaisuutta" ei koskaan tavoiteta.
Ruotsinkielinen Jan-Erk Enestamkin käsittänee asian, jos ajattelee sen
vastakohtaa rajattua sivistystä. Yo-kokeessa kuuden aineen kirjoittaja
todistaa kypsyytensä laajempaan yleissivistykseen kuin neljän aineen
kirjoittaja.

Ruotsinkielisten kiintiöt (alemmat pääsyvaatimukset) yliopistoihin on
virallinen vahvistus siihen, että heidän kykynsä omaksua sivistystä on
heikompi kuin suomalaisilla. He kykenevät omaksumaan vain rajatun
sivistyksen. Siksi Rkp:n puheenjohtaja tuomitsee "liiallisen
valinnaisuuden"; sitä saa olla vain ruotsinkielisten ymmärtämisen
tasoon typistetyssä mittakaavassa. Enestamin ymmärryksen mukaan
suomalaisten älylliset tavoitteet on rajattava sille tasolle, mihinkä
ruotsinkielisetkin yltävät.
3. Ruotsinkielisten keinot

3.1. Ruskeakielisyys poliittisena keinona.

"Sotarikoksista syytetyt" ei tarkoita presidenttiä ja ministereitä,
selitti valvontakomission ministeri Orlov sodan päätyttyä. Se oli
karvas pettymys Rkp:n kaunaisille edustajille. Sen johdosta Rkp:n Nils
Meinander ja Atos Wirtanen, Skp:n Hertta Kuusinen ja Maalaisliiton
Urho Kekkonen suunnittelivat taktiikan presidentin ja ministerien
saamiseksi syytettyjen penkille. Näin kertoo Meinander muistelmissaan
"Insyn och efterglokhet. Politiska minnen 1940--1962". (Söderström &
Co 1977.)

Muistelmista selviää, että sodan loppuvaiheessa Meinander toimitti
vihollisen tiedustelupalvelulle virkamiehenä saamiaan salaisia
tietoja. Maanpetoksella hän alkoi pohjustaa itselleen ja Rkp:lle
poliittista asemaa sodan loppumista ajatellen.

Unto Hämäläinen (" Lännettymisen lyhyt historia.", WSOY 1998.):
"Neuvostoliiton tavoitteena oli tehdä Suomesta yksi neuvostotasavalta.
Taktiikkaan kuului mm. yhteistoimintaan taipuvaisten suomalaisten
poliitikkojen hyväksikäyttö. Nl:n tuli tukea sellaisia suomalaisia ei-
kommunistisia poliitikkoja, jotka vallanhimossaan olivat valmiit
yhteistyössä kommunistien kanssa vaarantamaan maansa itsenäisyyden."

Meinanderin, Wirtasen, Kuusisen ja Kekkosen taktiikkaan kuului mm.,
että hallitukselle jätettiin 23.1.45 kysely sotasyyllisyysasiassa. Sen
kuudesta allekirjoittajasta kolme oli ruotsinkielisiä. Samasta asiasta
tehtiin välikysymys 29.6.45. Kommunistien lisäksi kyselijöitä oli
Rkp:stä 10, Sdp:stä 7 ja Maalaisliitosta 2 edustajaa. Rkp oli SKDL:kin
innokkaampi, 10 edustajaa 14:tä. Kaikkiaan 26:sta allekirjoittajasta
14 oli ruotsinkielisiä. (Eduskunnan pöytäkirjat.)

Korruptiokautena, joka tästä alkoi, Rkp oli säännöllisesti mukana
toisiaan seuraavissa hallituksissa. Meinander kolmesti
rahaministerinä.

Tästä yhteistyöstä syntyi meinander-kekkosbrezneviläinen poliittinen
kulttuuri, jonka valta- akselin muodostivat ruotsinkieliset, Kekkosen
k-linja ja kommunistit. Sen vaikutuksesta Suomen sisä- ja
ulkopolitiikkaa säädeltiin Moskovasta. Neuvostoliiton mielistely,
ruskeakielisyys, oli sen peruslinja. Toki sen kannattajat ymmärsivät,
että Moskova määrää johtajat tulevan Neuvosto-Suomen
hallintopaikoille.

"Suomi, se on meidän hyvä provinssimme", totesi Brezhnev Kremlissä
1977 hänen ja Kekkosen tapaamista odoteltaessa. "Suomesta yksi
neuvostotasavlta"- tavoitteen toteuttamisessa oli edistytty hyvin.

3.2. Rauhanoppositio ruotsinkielisten keinona.

Nils Meinander kuului sodan aikana virallista politiikkaa vastustavaan
"rauhanoppositioon". Hän muun muassa toimitti viholliselle Suomen
sotaponnisteluja vahingoittavia salaisia tietoja, joita virkansa
perusteella sai, selviää Meinanderin muistelmista. Rauhanoppositio oli
ruotsinkielisten poliitikkojen ja vaikuttajien liike, joka
ensisijaisesti tiedotustoiminnalla pyrki vaikeuttamaan suomalaisten
sodankäyntiä. Se toimi vihollisen hyväksi rinnakkain kommunististen
rintamakarkureitten (käpykaartilaisten) kanssa, jotka mm. tuhosivat
tarvikevarastoja, suistivat junia ja yrittivät kaikin tavoin aiheuttaa
aineellista vahinkoa vaikeuttaakseen suomalaisten sodankäyntiä,
tarkoituksena auttaa vihollista "ideologisista" syistä. Näin
ruotsinkieliset ja kommunistit löysivät yhteisen tavoitteen, joka
sitten sodan päätyttyä jatkui kiinteänä meinander-
kekkosbrezhneviläisenä kulttuurina.

Rauhanopposition propakanda oli henkistä sabotaasia. Se oli osaltaan
vaikuttamassa siihen, että valtaosa rintamakarkureista oli
ruotsinkielisiä, 62 prosenttia, kertoo Matts Andersenin kirja "Flykten
västerut", (Sahlgren Förlag 1987.) ja että ruotsinkieliset joukot
rintamalla toimivat häpeällisen pelkurimaisesti. (Tästä lähemmin alla
kohdassa Ruotsinkielisten sota.) Väkilukuun suhteutettuna
ruotsinkielisiä rintamakarkureita oli kymmenkertainen määrä
suomalaisiin verrattuna. Henkisessä sabotaasissa ruotsinkielinen
rauhanoppositio kunnostautui siinä, missä ruotsinkieliset
rintamakarkurit käpykaartilaisina.

3.3. Uusi suunta ruotsinkielisten keinona.

"Uusi suunta", oli sodan jälkeisen politiikan iskukäsite
ruotsinkielisillä. Se tarkoitti myönteistä suhtautumista
Neuvostoliiton pyrkimyksiin Suomessa. Se oli jatkoa sodan aikaisen
rauhanopposition toiminnalle.

Nya Pressenissä Nils Meinander nimimerkillä "Grukman" julisti jatkuvaa
"uuden suunnan" propakandaa sodanaikaisten johtajien rankaisemiseksi.
Tukholman radiossa hän kävi pitämässä esitelmän (22.1.46.), jossa
hyökkäsi "sotasyyllisiä" vastaan ja vaati heille rangaistuksia.
Erityisesti hän hyökkäsi Väinö Tanneria vastaan.

Kommunistit olivat puolueena innokkaita "uuden suunnan" vaatijoita.
Heidän halukkuutensa yhteistyöhön tiedettiin entuudestaan. Muista
puolueista "uuden suunnan" kannattajiksi kiirehti Ruotsalainen
kansanpuolue. Sotasyyllisten rankaiseminen oli Rkp:n lähtölaukaus
"uudelle suunnalle". Se olikin ainoa puolue, joka kommunistien lisäksi
puolueena ilmoittautui Neuvostoliiton palvelukseen. Kekkosen
uutterasta yrittämisestä huolimatta Maalaisliittoakaan ei puolueena
saatu tälle linjalle. Vielä vuoden 1966 puoluekokouksessa K-linja
(Kekkonen-Korsimo-Karjalainen) täytyi pelottelulla painostaa puoluetta
"uudelle suunnalle" ilmoittamalla, että rajan taakse on keskitetty
kymmeniä puna-armeijan divisioonia, jotka marssivat Suomeen, jos K-
linjan ehdotuksia ei hyväksytä.

Nils Meinander ja Atos Wirtanen olivat jo sodan aikana
"rauhanoppositiossa" osoittaneet sopivuutensa "uuden suunan"
toimijoiksi. Kuten jo mainittu, sodan päätyttyä he Urho Kekkosen ja
Hertta Kuusisen kanssa suunnittelivat keinon, miten sodan aikaiset
johtajat saadaan syytteeseen sotasyyllisinä. Siinä heillä oli kaksi
tarkoitusta: Syrjäytettiin syytetyt oman uran tieltä ja viestitettiin
Neuvostoliitolle, me olemme käyttökelpoisia yhteistyökumppaneita. Se
oli tuon "uuden suunnan" edellyttämän yhteistyön likaisin ja
kansakunnan moraalin kannalta vaarallisin teko. Se oli
ruotsinkielisille luonteenomaista toimintaa, johon he ovat
turvautuneet aina tilaisuuden tullen sitä ennen ja sen jälkeen, oman
edun tavoittelua kansakunnan itsenäisyyden vaarantamisenkin uhalla.

Maamme lehdissä oli 24.1.46 "uudesta suunnasta" julkilausuma, jota
kommunistinen "Työkansan Sanomat" tulkitsi Suomen sivistyneistön
kannaksi. Siinä sanottiin mm.: "Allekirjoittaneet ovat omaksuneet
vakaumuksen, että se rauhaa rakentava ulko- ja sisäpoliittinen suunta,
-----, on ollut oikea, ja sitä on jatkettava, ja kansanvaltaisten
yhteiskuntapiiriemme keskinäinen lähentyminen ovat kauniita lupauksia
siitä, että nykyinen suunta, jos se saa rauhassa jatkua, takaa
kansamme onnellisen tulevaisuuden".

Näin "uuden suunnan" kannattajat painostivat viranomaisia
sodanaikaisten johtajien rankaisemiseen. Tunnettujen kommunistien,
muun muassa kommunistisen "Vapaan Sanan" koko johto, lisäksi
allekirjoittajat olivat ruotsinkielisiä. Mukana Nils Meinander ja J.
F. Lundqvist. Julkilausuman "kansanvaltaisten yhteiskuntapiiriemme
keskinäinen lähentyminen" viittasi Ruotsalaisen kansanpuolueen (Rkp)
ja kommunistien (SKDL) yhteistyöhön. Ne olivatkin ainoat, jotka
puolueena ajoivat "uuden suunnan" toteuttamista.

J. F. Lundqvist, ruotsinkielinen kenraaliluutnantti, oli "uuden
suunnan" kannattajana nimitetty puolustusvoimien komentajaksi. "Uuden
suunnan" hengessä Lundqvist muun muassa kehotti kenraalimajuri Aaro
Pajaria, joka oli kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, eroamaan
virastaan. Pajari kieltäytyi noudattamasta laitonta kehotusta.
Lundqvistille koitui asiasta julkinen arvovaltatappio, ja hän joutui
itse eroamaan.

Karl Otto Brusiin. Ryhmän Meinander-Wirtanen-Kuusinen-Kekkonen
työrukkanen oli sodanjälkeinen punainen Valpo, jonka johtajana toimi
ruotsinkielinen Karl Otto Brusiin (ex-maaherra Kaarina Suonion isä).
Sen tehtävänä oli puhdistaa kommunismin vastaiset ainekset,
valmistella Neuvosto- Suomen tuloa. (Mm. Jukka Rantalan
lisensiaattityö, HS 24.5.94.) Sen johtamat käpykaartilaiset
(rintamakarkurit) laativat innoissaan tappolistoja niistä,
ensimmäisessä puhdistusaallossa teloitettavista suomalaisista, jotka
sodassa olivat puolustaneet Suomea. Mm. 18.1.47 päivätty Valpon
Tampereen osaston luettelo Valpon pääosastolle sisältää silloin 2600
asukkaan Suodenniemeltä 107 tällaista henkilöä. (Valpo KD No
635/28-47. Saap. 22.1.47.)

3.4. Lain vastainen toiminta ruotsinkielisten keinona.

3.4.1 Punaisen Valpon toimintaa tutkineen komitean raportissa sanotaan
mm.: Tohtori Brusiinin tultua VP:n päälliköksi, ruvettiin VP:n
henkilökuntaa radikaalisesti uusimaan. Paitsi sitä, että useita
laittomuuksia on menettelytavoissa todettu tapahtuneen, herättää
melkoista ihmetystä se, että uusien toimenhaltijoiden joukossa on
varsin usein kriminaalirikoksista tuomittuja henkilöitä. (HS 18.8.48.)

Aamulehti kertoo ruotsinkielisten keinoista 18.8.48: Valpon suorittama
kotitarkastus kokoomuspuolueen uudenmaan piirin huoneistossa
ylioppilasoikeiston lakkauttamisen vuoksi oli lainvastainen. Sotaan
syyllistyneiden sellien tarkastukseen Helsingin keskusvankilassa ei
Valpolla ollut asiallista aihetta. Asekätköjutun johdosta pidätetyt
ovat joutuneet olemaan usein viikkoja, jopa kuukausiakin, pidätettynä,
ilman että heitä olisi sanottavastikaan kuulusteltu. Valpo on
kohdellut pidätettyjä siten, että eduskunnan oikeusasiamies on
kehottanut kanneviskaalia nostamaan syytteen tri Brusiinia ja
varatuomari Karhusta vastaan. (Al 18.8.48.)

3.4.2 Ruotsinkielisen opetusministeri Ole Norrbackin painostuksesta
ruotsinkielisten oikeustieteen opiskelijoiden kiintiötä lisättiin
vuonna 1991 Helsingin yliopistossa 50 prosenttia. HS 1.3.91: Kun

Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole
Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii
oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston
prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa
valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän
toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden
perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei
salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli
valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä
huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen
- ruotsinkielisen hyväksi."

HS 20.5.92: Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä
ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 5.415384e
+128li 20:stä 30:een. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä

ry kanteli kiintiön kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen
mielestä ei ole oikein, että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä
oikeustieteelliseen tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla
pistemäärällä kuin suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään
siten heille kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry
korosti, että jo ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen
suomenkielistä pyrkijää menetti joka vuosi opiskelupaikkansa
ruotsinkielisille. Lisäksi lähes 200 karsiutunutta suomenkielistä
pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin heikoin opiskelupaikan saanut
ruotsinkielinen.

Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä voidaan arvostella:
"Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa voidaan arvioida,
että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu vain kielitaitoon
sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman oikeutta yhdenvertaiseen
kohteluun", Aalto toteaa.

Hovioikeuden auskultantti Jori Taipale (HS 14.2.1995): "Räikein

esimerkki kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole
Norrbackin kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991
junailema 50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa."

3.4.3 Elisabeth Rehn järjesti syksyllä -92 lakia rikkoen somaliperheen
siirron Tallinnasta Suomeen, tietäen ulkoministeriön ja
sisäministeriön kielteisen ratkaisun asiassa (ihmissalakuljetus). HS
21.1.94. Olimme siis vaarassa saada presidentiksi henkilön, joka jo
ministerinä kuvittelee, että lain säädökset eivät koske häntä, ei edes
toisen ministeriön alaisuuteen koskevissa asioissa. Tyypillistä
ruotsinkielisten ajattelua: Lait o säädetty alempirotuisia suomalaisia
varten. Minkälaiseen lentoon kuvitelmat olisivatkaan lähteneet
presidenttinä.

3.4.4 Carl Hugo Öhman. Väärennetyillä papereilla omatekoiseksi
tohtoriksi. Sekin on eräs ruotsinkielisten keino. Carl Hugo Öhman,
professori, tohtori, ritari, majuri. Vertaa edellä kohta
Ruotsinkielisiä.

3.4.5 Ruotsinkielisten keinoista kertoo Aamulehti 11.6.2000: Valmiiksi
pehmustetut elämät. (Lyhennelmä.)

Seuraava tarina eräästä pienestä suomalaisesta ruotsinkielisestä
rannikkokaupungista on totta. Muualta tullut opettaja antoi
takavuosina ruotsinkielisille oppilailleen todistukseen nelosia ja
viitosia. Omasta mielestään ihan oikeudenmukaisesti. Asianomaiseen
opettajaan otettiin yhteyttä lääninhallituksesta ja käskettiin korjata
numerot paremmiksi, muuten seuraisi varmoja hankaluuksia. Kun opettaja
ei enää kirjoittanut seiskaa huonompaa numeroa, hänet jätettiin
rauhaan.

Eläkkeellä oleva historian opettaja Tapani Hannonen Toijalasta toimi
vuosikymmeninen ajan opettajana ruotsinkielisessä koulussa Kokkolassa.
Hän pääsi tutustumaan sisältä päin ruotsinkieliseen elämänmenoon ja on
tutkinut myös suomenruotsalaisten lähihistoriaa. Alussa kerrottu
esimerkki ei kuitenkaan ole Kokkolasta.

Kommenti:

Suomalaiset ovat rasistisia, suomalaiset ovat kateellisia,
suomalaisilla on heikko itsetunto, suomalaiset eivät ole sivistysmaan
tasolla. Tällaiset ilmaisut ovat nykyisten ruotsinkielisten
piilorasismia. Omaa viattomuuttaan he pyrkivät osoittamaan
käyttäytymisellään, kuten muun muassa hakeutumalla Rasisminvastaisen
valtuuskunnan jäseniksi.

3.5. Kunniamerkit keinona.

Henkilöt ja yhteisöt, jotka ovat tehneet tai joilta odotetaan
merkittäviä palveluja ruotsinkielisten etuoikeuksien edistämisessä,
palkitaan muun muassa erilaisilla kunniamerkeillä. Varsinaisesti tätä
tarkoitusta varten on kaksi kunniamerkkiä: Axel Olof Freudenthal-
mitali ja Finlands Svenska Folktingetin mitali. Näiden lisäksi Ruotsin
valtiovalta osallistuu palkitsemiseen. Siihen on käytetty muun muassa
Ruotsin toiseksi arvokkaimman ritarikunnan, Pohjantähden ritarikunnan
suurristiä. Tämän kunnianosituksen sai aikanaan Johannes Virolainen,
kun hän opetusministerinä junaili ruotsinkielen pakolliseksi aineeksi
Suomen peruskoulussa, vastoin asianomaisen lakikomitean ehdotusta.

Hufvudstadsbladet kertoo 29.5.99, että Korkeimman hallinto- oikeuden
presidentti Pekka Hallbergille on Ruotsin lähetystössä luovutettu
Ruotsin Pohjantähden Ritarikunnan suurristi. Näin Ruotsin hallitus on
varmistanut sen, että kielilain uudistuskomitean puheenjohtaja
tehtävässään toimii ruotsinkielisten etuoikeuksien edistäjänä.

Toiseksi arvokkain tässä palkitsemisjärjestelmässä on Axel Olof
Freudenthal-mitali. Henkilöt ja yhteisöt, jotka ansiokkaasti ovat

edistäneet Freudenthalin aatetta, palkitaan Axel Olof Freudenthal

mitalilla. Vuodesta 1937 alkaen vuoteen 1996 mennessä niitä on annettu
41 kappaletta. Saajina muun muassa Johannes Virolainen 1984, Elisabeth
Rehn 1994, ja Jutta Zilliacus 1996. Rehn on ainoa, joka on saanut sen
kultaisena ja Virolainen ainoa suomalainen nimi saajien joukossa.
Yhteisöistä mitalin on saanut esimerkiksi Åbo Akademi, joka muiden
mitalin saajien kanssa on erityisesti ansioitunut sen tiedon
edistämisessä, että "älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vedä
vertoja muille kansoille", kuten Freudenthal julisti. Siitä he ovat
mitalinsa ansainneet. (Tämän mitalin saajat ja mitalista tarkemmin

kohdassa 6. "Alempirotuiset suomalaiset".)

Finlands Svenska Folktingetin mitali on kunnianosoituksena
alempitasoinen kuin edelliset. Presidentti Martti Ahtisaari oli vuonna
1998 kunniavieraana ruotsalaisuuden päivän 90- vuotisjuhlassa ja sai
SFS:n kultaisen mitalin, ainoa kultainen mitalin historiassa.

Martti Ahtisaari syrjäytti läänin asukkaiden toivomukset ja nimitti
RKP:n toivomuksesta Hämeenläänin maaherraksi ruotsinkielisen Kaarina
Suonion, Vastoin hallituksen harkintaa Ahtisaari nimitti 24.3.1995
ruotsinkielisen Jörn Donnerin Suomen pääkonsuliksi Los Angelesiin.
Ministeriön laskelman mukaan se aiheuttaa 1,5 milj. markan
ylimääräisen, turhan kustannuksen. Hallitus ei pitänyt sopivana
kyseistä lahjussummaa aikana, jolloin työttömien päivärahasta on
leikattava.

3.6. Keinoja puoluetasolla.

"Uutinen". Entinen Sdp:n kansanedustaja kavalsi kymmeniätuhansia
markkoja Lapuan patruunatehtaan uhrien omaisille tarkoitetuista
varoista, kertoi ruotsinkielinen ylen Vaasan tv-toimitus 15.12.98
uutisena tapauksesta, joka oli tapahtunut jo edellisenä keväänä. (Ylen
tv-uutiset 15.12.98, Al 16.12.98, HS 17.12.98) Miksi ruotsinkielinen
toimitus kaivoi uutiseksi 8 kk vanhan tapauksen, joka oli jo
selvitetty ja korvattu.

Vaalit ja uusi hallitus olivat edessä. Kepulta oli siinä tilanteessa
helpompi kiristää hallituskumppanina etuoikeuksia ruotsinkielisille.
Oli siis pyrittävä heikentämään Sdp:n vaalimenetystä, että se
joutuisi oppositioon.

Sdp:n tukeen he aina voivat luottaa, kuten ruotsinkielisten demarien
puheenjohtajan Ilkka-Christian Björklundin käytös osoittaa.
Opetusministeriön työryhmä esitti ylioppilaskoetta muutettavaksi
siten, että vain äidinkieli olisi pakollinen ja toinen kotimainen
olisi vapaaehtoinen. Tämän johdosta Björklund kiirehti julistamaan,
että esitys heijastaa huolestuttavaa kehitystä: ruotsinkielen asemaa
koverretaan. Rkp:n Henrik Laxin hän sai säestäjäkseen. (HS 11.2.98)

3.7. Rasismi ja piilorasismi ruotsinkielisten keinona.

Rasismi ja piilorasismi ovat ruotsinkielisten voimakkaimpia keinoja
omien etuoikeuksien ylläpitämisessä ja lisäämisessä. Avoimesta
rasismista on kerrottu kohdassa 15. Rasismi ja monikulttuurinen
yhteiskunta.

3.7.1 Finlands Svenska Folktingetin puheejohtaja Henrik Lax on
kuuluttanut useammassakin yhteydessä: "Ruotsinkieli kuuluu
suomalaisten kansalliseen identiteettiin", (esim. HS 6.12.1995). Tämä
on mallinäyte ruotsinkielisten piilorasismista: Suomalaisten
kansallinen identiteetti määräytyy viisiprosenttisen ruotsinkielisen
vähemmistön kautta, suomalaiset ovat alempirotuisia.

3.7.2 Finlands svenska folktingetin pääsihteeri Christian Brandt
sanoo: "Kaksikielisyys on maamme historian keskeisiä elementtejä" (HS
27.10.97.), Ylläpidettäessä ajatusta alempirotuisista suomalaisista on
historiaa usein käytetty rasismin piilotuspaikkana. "Luulisi olevan
luonnollista, että maa, jonka enemmistö laulaa kansallislaulunsa
käännöksenä", kuvaa Brandt suomalaisia. Viittaamalla historiaan
nykyiset ruotsinkieliset tuovat piilorasistisesti esille ajatuksen
alempirotuisista suomalaisista. Suomalaisten alempirotuisuus on
juurtunut ruotsinkielisten tajuntaan niin, että se purkautuu
tiedostamattomina piilorasistisina ilmaisuina.

3.7.3 Ruotsinkielinen Leif Nysten sanoo (HS 7.10.98): "Suomalaiset
ovat tämän päivän moderneja ihmisiä paljolti siitä syystä, että
Ruotsin vaikutus Suomessa on olut niin voimakas", Näin hän esittää
ruotsalaisten näkemyksen Ruotsin miehitysajan vaikutuksesta meidän
kulttuuriimme. Tästä asiasta historian professori Aira Kemiläinen
toteaa kirjassaan "Suomalaiset outo Pohjolan kansa" (1993):

"Riikinruotsalaiset nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli
itäruotsalaiset hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi

roduksi, joka oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuri- tai ylipäätään
järjestäytynyttä yhteiskuntaa."

Professori Lauri Honko toteaa (HS 21.8.94): Iitissä kesällä 1994
järjestetyssä kansainvälisessä seminaarissa suomenruotsalainen
historioitsija selvitti, että suomalais-ugrilainen kielisukulaisuus ei
ole uskottava. "Tieteellisen tosiasian kieltäminen ei sinänsä ole
tavatonta, mutta kun se tulee kansakunnan sisältä, se vaatii
selitystä. Ilmeisesti suomalais-ugrilaisuus voi olla joskus hankala
sovittaa suomenruotsalaiseen Suomi-kuvaan."

3.7.4 Kalle Achten piilorasistinen luettelo.

Kirjoituksessa "Heikko itsetunto on kansallinen ongelma"
ruotsinkielinen psykiatrian emeritiusprofessori Kalle Achte käsittelee
"suomalaisten kansallisia erityispiirteitä". (HS 18.6.97, Vieraskynä).
Sellaisia kirjoituksessa ovat: sosiaaliset pelot, vieraantuminen,
kateus, syyllisyyden tunne, häpeän tunne, estymät, alkoholismi, lasten
kurittaminen, lukihäiriöt, heikko itsetunto, kyräily, murjottaminen,
elämäntahdon heikkous, itsetuho, ahdistus, umpikuja, ristiriidat,
etääntyminen, haavoittuu helposti, aggressiivisuus, itsensä torjutut
puolet, depressio, sosiaalisen maaperän happamuus, tulevaisuuden uskon
puute, pahoinvointi.

Achte luettelee 27 erilaista kielteistä ominaisuutta, jotka hän
selittää erityisesti suomalaisten ominaisuuksiksi. Neljännessivun
kirjoituksessa ne esiintyvät yhteensä 44 kertaa, muun muassa kateus
kuusi kertaa. Kenellekään ei pidä jäädä epäselväksi, etteivätkö
suomalaiset olisi alempirotuisia.

Tämä on psykiatrian professorilta ansiokas luettelo suomalaisten
kielteisistä "erityisominaisuuksista". Kateus (suomalainen kateus)
toistuu kirjoituksessa kuusi kertaa. Hän antaa ymmärtää, että se on
erikoisesti suomalaisten ominaisuus. Hän ei kuitenkaan voi esittää
väitteensä tueksi minkäänlaista tutkimusta, puhumattakaan, että
väitteen tueksi löytyisi eri kansallisuuksia vertaileva tieteellinen
tutkimus.

"Vieraantuminen niveltyy toiseen kansalliseen erityispiirteeseemme. On
pelottavaa erottua muista", Achte jatkaa väitteitään, joiden tueksi
hänellä ei ole miltään osin esittää mitään tutkimusta. Historialliset
tapahtumat sen sijaan antavan mahdollisuuden vertailla kansallisia
erityispiirteitämme. Kateus-väitteitä valaisee elävästi noitavainojen
aika. Professori Heikki Ylikankaan (Käännekohdat Suomen historiassa)
mukaan noitavainot rasittivat emämaassa erikoisesti Taalainmata,
Suomessa Ahvenanmaata ja Suomen ruotsinkielistä rannikkoa.
Noitavainojen lähtökohtana oli kateus. Kun joku menestyi muita
paremmin elinkeinossaan tai muissa toimissaan, naapurit antoivat hänet
ilmi noituudesta. Suomalaisten keskuudessa kateus ei ollut yhtä
voimakasta kuin ruotsalaisilla ja noitavainot jäivät vähäisiksi.

Suomalaisilla on heikko itsetunto, tietää Kalle Achte. Suomalaisten
itsetunnosta antaa näytön toinen maailmansota. Talvisodan edellä
Euroopan pienet valtiot taipuivat Saksan ja Neuvostoliiton
vaatimuksiin ja menettivät itsenäisyytensä. Vain suomalaiset nousivat
aseelliseen vastarintaan ja saavuttivat tavoitteensa, itsenäisyys
säilyi. Jatkosodassa vihollisemme julisti meille uhkauksia ja
houkutuksia. Puolueettomat valtiot jakelivat ohjeita ja neuvoja. Suomi
ei niistä välittänyt, vaan noudatti horjumatta olosuhteisiin
mukautettua linjaansa. Kahdestakymmenestäkahdesta sotaan joutuneesta
Manner-Euroopan valtiosta Suomi oli ainoa, jonka alueita ei
sotatoimilla miehitetty, joka ei joutunut sotanäyttämöksi. Psykiatrian
professori Kalle Achte väittää, että suomalaisten "on pelottavaa
erottua muista" ja että se osoittaa heikkoa itsetuntoa.

Sota osoitti mitä selvimmin, että suomalaiset eivät pelkää erottua
muista. Mutta Achteelle todellisuus ei merkitse mitään. Pääasia
hänelle on päästä julkisuudessa väittämään, että suomalaisilla on
heikko itsetunto ja että suomalaiset ovat kateellisia. Suomalaiset
ovat alempirotuisia.

Väite suomalaisten heikosta itsetunnosta on piilorasismia, josta
psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoittaa
Yliopistolehdessä (9/1996): "Suomalaiset on saatu uskomaan, että
meillä on heikko itsetunto; jopa niin, ettei sitä enää aseteta edes
kyseenalaiseksi, vaan pohditaan, mitä kaikkea onnettomuutta siitä
seuraa. Heikon itsetunnon olemassaoloa ei ole kuitenkaan missään
tutkimuksissa osoitettu, eikä väite ole edes uskottava. Jos ajatellaan
itsetunnon määritelmää, on meillä itseään arvostavan ja itseensä
luottavan kansakunnan historia." "Kulttuurimme
kohteliaisuuskäsitykseen sen sijaan kuuluu vaatimattomuus; ihminen ei
tuo itseään esille eikä kehu itse itseään, vaan jättää sen toisten
huoleksi. Se on hyvää käytöstä; oman itsen esille tuominen ja avoin
itsevarmuus taas öykkärimäisyyttä ja sivistymättömyyttä. Tällä ei ole
mitään tekemistä itsetunnon ja itseluottamuksen kanssa."

3.7.5 Ruotsinkielinen professori Martin Scheinin on huomannut, että
rasismi puuttuu Kalle Achten luettelosta. Hän kirjoittaa yliopistonsa
Åbo Akademin Meddelanden-lehdessä: "Yhteiskunnan rakenteellinen
rasismi näkyy viranomaisten suhtautumisessa ulkomaalaisiin
kohdistuviin rikoksiin esimerkiksi niin, että poliisi ei lähde
tutkimaan niitä kovin hanakasti. Eikä syyttäjä nostamaan syytettä".
(Aamulehti 6.12.98)

3.8. Aiheettomat rikosilmoitukset ruotsinkielisten keinona.

Vasabladet Net Edition 8.5.1999 "Svenskar är som Hitler"

Journalist polisanmäler Internetsida som sprider hets mot
finlandssvenskar

VASA Mayvor Stagnäs/FNB

Radiojournalisten Jan-Erik Wiik har polisanmält en hemsida på Internet
som han anser är hets mot folkgrupp, riktad mot finlandssvenskar. Han
har översatt delar av texterna där det påstås att finlandssvenskarna
tyr sig till personliga smädelser av finnarna. Bland annat så här står
det på hemsidan: Svenskarnas filosofiska grund är exakt den samma som
Hitler använde vid judeförföljelsen. Svenskarna har inte förmått avstå
från sin mera högtstående ariska rastillhörighet. Den intellektuella
insatsen räcker inte att föra fram de egna synpunkterna på ett sakligt
sätt. I detta avslöjas finlandssvenskarnas avvikande andliga struktur,
den lägre intellektuella begåvningen, såsom det har konstaterats i
denna studie. Den första brottsanmälan gav inget resultat och nästa
vecka gör han ett genmäle. - Jag vill inte begränsa yttrandefriheten,
men jag vill veta vem eller vilka som ligger bakom det här och vem som
bär ansvar, säger Jan-Erik Wiik. På hemsidan finns över 100 textsidor
där finlandssvenskar förtalas och påstås vara rasister. Jan-Erik Wiik
säger att han har två avsikter med sitt genmäle; han vill veta vem som
skrivit texterna för att kunna diskutera med dem och han vill veta
vilket ansvar den har som upprätthåller servern.

Han är beredd att gå vidare till åklagarmyndigheter om det behövs.
Också Folktinget vill utreda frågan. Vem eller vilka som står bakom
hemsidan är okänt. Gruppen kallar sig för Suomalainen Näkökulma EIRY
med webbadress www.saunalahti.fi/eiry/index.html

(Hufvudstadsbladetin mielipidesivulla tästä jutusta kerrottiin
13.5.99)
4. Ruotsinkielisten sota.

4.1 Ruotsinkielisten sota 1.
"Puskasta ampuvan jv-miehen valhe", kirjoittaa ruotsinkielinen upseeri
Benedict Zilliacus johdannossa mainitussa kirjoituksessa. Hän käyttää
tyypillistä ruotsinkielisten keinoa ja yrittää väittää valheeksi sen,
mitä virallinen sotahistoria kertoo.

4.1.1. Talvisota

Virallisen sotahistorian "Talvisodan historia" kertomaa.

Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoa
ruotsikielinen yksikkö (pataljoona) kääntyi annetusta suunnasta 90

astetta ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon

kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen

sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin

kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan
historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)

Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä
vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei
enää hyökkäystehtävää annettu.

Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa
tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin

murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet
luovutti asemat tuoreelle ruotsinkieliselle pataljoonalle, joka

seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin

murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)

Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen
painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta
torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti
asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.

Ruotsinkielisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista
puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.

4.1.2 Jatkosota

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko
JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Kertaakaan se ei
suorittanut annettua tehtävää loppuun saakka selviää jatkosodan
historiasta.

Porlammin -Yläsommeen taisteluissa se jopa harhautti ylempää
sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien,
kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja
vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän
tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se
sai tietää asian oikean laidan.

Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän suomenruotsalaisen joukon
suomenruotsalaiset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen
laitos, Suomen sota 1941-1945, osa 3. ss. 282 - 284 ja 294.).

17. D:n ruotsinkieliset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan
3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta
niiden eteneminen pysähtyi aina "vihollisen kiivaaseen tuleen". Ne
olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa
2.)

Perääntymisvaiheessa JR 61 tuotiin puolustukseen Kivisillansalmelle
22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta
tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa. Sen jälkeen sota jatkui
täällä rauhallisena asemasotana. (Suomen sota 1941--45, osa 7, s. 319
ja 493.)

Rykmentin tappiot koko sodan aikana olivat vain 1/10 suomalaisten
rykmenttien tappioista.

Syväriltä samaan aikaan tuotu JR 13 joutui liikuntasotaan suomalaisten
joukkojen mukana. Jokaisesta puolustusasemasta nämä ruotsinkieliset
poistuivat ilman lupaa, ainoatakaan hyökkäyskäskyä ne eivät
noudattaneet, selviää jo mainitusta sodan historiasta.

Muutama esimerkki JR 13:n toiminnasta:

25.6. sen komppania poistui taakse ilman taistelukosketusta,
luvattomasti, varmuuden vuoksi. (Osa 7, s. 342.)

26.6. JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen
suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä
suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)

27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse.
Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella.
(Osa 7, s. 366)

28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti
raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen.
Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)

Näitä tietoja Benedict Zilliacus väittää kirjoituksessaan "jv-miehen
valheeksi".

Perääntymisvaiheessa lyötiin hajalle suomalaisiakin joukkoja, mutta
aiheettomasti ja ilman lupaa ne eivät asemiaan jättäneet. Hyökkäykseen
ne lähtivät aina käskyn mukaisesti.

Tällainen on kertomus niistä ruotsinkielisistä, jotka eivät lähteneet
käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten
västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)

"Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.
Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja
Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät
kaikki asekuntoiset miehet."

Suurten sotilasvaltioiden tutkimuksissa on selvinnyt, että kyky
voittaa pelkonsa sodassa ja hoitaa tehtävänsä, on suoraan
verrannollinen yksilön ja joukon yksilöiden älykkyyteen. (Vertaa
ruotsinkielisten alemmat pääsyvaatimukset lukioihin ja akateemisiin
opintoihin.)

Ruotsinkieliset eivät yleensäkään hyväksy virallisen sotahistorian
tietoja, vaan yhtyvät Benedict Zilliacukseen ja ovat perustaneet
"projektiryhmän" kirjoittamaan mieleisensä selvityksen
ruotsinkielisten joukkojen toiminnasta sodissamme. Ryhmä määrittelee
tehtäväkseen osoittaa, että suomenruotsalaiset ovat sotineet
"vähintään yhtä uhrautuvin mielin, kuin kaikki muutkin".
(Sotaveteraani 28.9.93.) He haluavat kirjoittaa historiaa Kustaa II
Aadolfin ohjeen mukaisesti.

Ryhmään kuuluvat Lars Stenström, Carl-Fredrik Meinander, Bror-Erik
Sahlstedt, Göran Stjernschantz ja Nils Nykvist.

Epäilemättä siitä tulee selvitys, jonka mukaan ruotsinkieliset ovat
olleet vähintään yhtä hyviä kuin alempirotuiset suomalaiset.

Esinäytteen tulevasta tarjoaa Stjernschantz kirjassaan Bilagor till
ett bokslut. (Söderström & Co. 1993.) Mieshukka oli suurempi kuin
minkään muun kurssin, hän sanoo RUK:n kurssista 43, jolla hän oli.
Tämän kurssin suorittaneista kaatui 78 (21 %), kurssit 42 ja 41
suorittaneista kaatui 106 (25 %) ja 109 (24 %). (Reserviupseerikoulun
Oppilaskunnan Kannatusyhdistys ry: RUK 1920--1960, Matrikkeli ss.
57--61, Weilin & Göös 1960.)

4.2 Ruotsinkielisten sota 2.
Sodan aikana tuomittiin kuolemaan kaksi upseeria. Molemmat olivat
ruotsinkielisiä. Sotaylioikeus tuomitsi majuri Maximilian von
Hellensin sotapetoksesta kuolemaan, ja KKO vahvisti tuomion
tammikuussa 1943. Presidentti muutti tuomion elinkautiseksi. (KKO:n
pöytäkirja.) Kesän 1944 taistelujen aikana ruotsinkielinen vänrikki
Mustasaaresta (Vaasan naapurikunta) tavattiin pakomatkalla.
Kenttäoikeus tuomitsi hänet rintamakarkurina kuolemaan. Tuomio
toimeenpantiin ampumalla. (17.D:n arkisto.)


4.3 Ruotsinkielisten sota 3.
Al 14.5.97: Ruotsinkieliset kieltäytyvät usein varusmiespalveluksesta
Vaasan läänissä. "Vaasan sotilasläänin alueella riittää pohdittavaa

asevelvollisista jo ennestäänkin, sillä siellä on väestöpohjaan

suhteutettuna erittäin korkeat asevelvollisuudesta asepalveluksesta

kieltäytyvien määrät erityisesti ruotsinkielisten keskuudessa."
"Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n pääsihteerin,
tohtori Silvo Hietasen mukaan Vaasan läänin luvut ovat korkeat

verrattuna vaikkapa Hämeen tai Turun ja Porin läänin väestöpohjaan."
Perinne elää, kesällä 1944 rintamakarkureista 62 % oli
ruotsinkielisiä, kuten jo aikaisemmin on kerrottu.

Käyttäytymisestään sodassa ruotsinkieliset yrittävät tarmokkaasti
rakentaa itsestään totuudesta poikkeavaa kuvaa.

Siinä tarkoituksessa on työskennellyt jo aijemmin mainittu
"projektiryhmä". Myöhemmin samaa asiaa on ajanut mm. ruotsinkielinen
akateemikko Erik Allardt. Hän kirjoittaa HS:ssa 22.7.97: "Ja
sotahistoriasta tiedetään, miten kunniakkaasti ruotsinkieliset viime
sodassa taistelivat suomenkielisten aseveljiensä rinnalla."

Virallisen historian mukaan ruotsinkieliset käyttäytyivät sodassa
häpeällisesti. Suomalaisten ja ruotsinkielisten erilaisuutta sodassa
selventää jo esitetyn lisäksi myös niiden perusteiden tarkastelu,
joilla ruotsinkieliselle sotilaalle ehdotettiin Mannerheim-ristiä.
Perustelut liittyvät ruotsinkielisen JR 61:n, jossa kyseinen
alikersantti palveli, sotatoimiin syyskuussa 1941. Perusteluissa
mainitaan erikseen syyskuun 3. päivä, syykuun 7. päivä ja 25. päivä.

Rykmentti sai 3. päivänä syyskuuta tehtäväkseen vallata Säntämän
kannaksen, kuten edellä on kerrottu. Rykmentin kaikki kolme
pataljoonaa osallistuivat hyökkäykseen. (Historiateos Suomen sota
1941-1945, osa 2. ss 300-301, Kustannusosakeyhtiö Kivi 1952.) II P
pääsi helposti ylittämään Säntämäjoen, mutta edettyään jonkin matkaa
se kohtasi oikealla sivustallaan ankaraa vastarintaa. I P:n osat
yritti yhteistoiminnassa II P:n kanssa hyökätä Säntämän kannakselle,
mutta pari sataa metriä edettyään niiden oli pysähdyttävä vihollisen
voimakkaaseen vastarintaan. Noin kello 15 sai II P luvan vetäytyä
takaisin Säntämäjoen linjalle. III P:n hyökkäys alkoi iltapäivällä.
Kello 17 se sai luvan vetäytyä takaisin asemiin Kokajoen taakse.
Mitään ei saatu tänä päivänä aikaan.

Syyskuun 4. päivä. (Ss. 313-314) Kello 13.40 venäläiset
vastarintapesäkkeet "ryhtyivät heti tulittamaan hyökkäyksen
aloittaneita suomalaisia, joiden oli vetäydyttävä takaisin
lähtöasemiinsa." Noin kello 17 suoritettiin hyökkäys rintamasuunnassa.
Sekin "tyrehtyi vihollisen tuleen". Tuntia myöhemmin yritettiin
uudelleen, "mutta ei sekään johtanut tulokseen." Kello 19.30 "joukot
pääsivät aluksi jonkin verran etenemään", mutta sitten ne pysähtyivät.
Illalla ne vedettiin takaisin lähtöasemiinsa. Päivän tulos plus miinus
nolla.

Syyskuun 5. päivä. (S. 324) "Hyökkäysryhmä valtasi ensimmäiset
taisteluasemat, mutta sen oli kohta sen jälkeen pysähdyttävä." Toinen
hyökkäysryhmä menestyi aluksi hyvin, "mutta eteneminen sitten
pysähtyi." Näiden kolmen vuorokauden aikana siis jokainen yritys
pysähtyi juuri silloin, kun varsinainen tehtävä oli vasta edessä.

Syyskuun 6. Päivä. Rykmentin tiedusteluelimet havaitsivat iltapäivällä
venäläisten irrottavan joukkojaan kannakselta ja lähettävän niitä
Nurmoilaa kohti. Illan kuluessa aloitettiin vetäytyvän vihollisen
takaa-ajo. Kahtena viimeisenä päivänä mukana oli myös ruotsinkielisen
JR 13 osia. Neljä vuorokautta ne yrittivät, mutta eivät kyenneet
hoitamaan tehtävää, joka oli annettu suomalaisrykmentin suorituskyvyn
mukaan mitoitettuna yhden päivän hommaksi. Ruotsinkieliset olivat
erilaisia.

Tämän tason suoritus, jonka ruotsinkielinen joukko aikaan sai, olisi
suomalaisrykmentiltä ollut kuppaamista. Yhdelläkään suomalaisen
rykmentin komentajalla ei olisi ollut kanttia ehdottaa tuollaisen
suorituksen jälkeen Mannerheim-ristiä kenellekään miehistään.

Syyskuun 7. päivä (S. 345) Aamupäivällä JR 61:n pataljoonat etenivät
annettuihin tavoitteisiin esteettömästi. Vain III P eteni
tavoitteeseensa "vähäisiä taisteluja käyden". Iltapäivällä III P:n
varmistusosasto havaitsi vahvoja vihollisvoimia Pyhäjärven -
Kalajärven kannaksella. Vihollinen vetäytyi Pyhäjärven pohjoispuolitse
itään. Rykmentti menetti kosketuksen viholliseen. "Partiokahakoita ja
maastopuhdistusta lukuun ottamatta rykmentin taistelutoiminta päättyi
tähän."

Muun muassa näillä syyskuun 7. päivän taisteluilla perusteltiin
mainittua Mannerheim-ristin ehdotusta!

Syyskuun 25. päivä. Tämän päivän osalta ehdotuksen perusteluissa
kerrotaan, että ritariehdokas partioi ryhmänsä kanssa vallatulla
alueella Syvärin etelärannalla puhdistuksessa. Hän havaitsi vihollisen
vastahyökkäysaikeen ja ilmoitti siitä komppanialle viime tingassa.
Seuranneessa taistelussa vihollinen menetti kymmenittäin miehiään
kaatuneina, ja ryhmä otti toistakymmentä vankia.

Tällaisissa kohtaamistilanteissa ei juuri ollut muuta mahdollisuutta
kuin tuhota vihollinen, muuten olisi itse menettänyt henkensä.
Vangiksi antautuvia vihollissotilaita taas oli hyökkäysvaiheessa
liiankin kanssa. Vain ruotsinkielisessä joukossa tällainen tavallinen
tapaus kelpasi perusteluksi Mannerheim-ristille.

Miten se nyt pelkistetysti nähtynä kävikään niiden kolmen päivän
osalta, jotka kunniamerkin myöntämisperusteluissa mainitaan. Syyskuun
3. päivänä porukan tulos oli plus-miinus nolla. Mitään ei saatu
aikaan. Syyskuun 7. päivänä erityiskäskystä huolimatta ei kyetty
pitämään edes kosketusta perääntyvään viholliseen, vaikka jo
ohjesääntö edellyttää kosketuksen säilyttämisen. Syyskuun 25. päivänä
ritariehdokas ampui kohtaamiaan vihollisia, ja sai vielä ryhmänsäkin
ampumaan.

Vähätkin mahdollisuudet on ruotsinkielisen joukon komentajan
käytettävä, jos aikoo ylläpitää edes minkäänlaista toivoa omasta
Mannerheim-rististä.
4.4 Ruotsinkielisten sota 4 .

4.4.1 Otsikolla Tippa viinaa, kuorolaulua ja lähimmäisenrakkautta
Riitta Järventie kertoo Markku T Hyypän "tutkimuksesta", jonka mukaan
"sosiaalinen pääoma" selittää Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisten
suomalaisia pidemmän keski-iän Aamulehti 8.5.2000.

"Tutkimuksen" mukaan sosiaalista pääomaa on suomalaisilla vähemmän,
koska "on aika kamalaa, miten paljon suomalaiset ovat lapsena saaneet
piiskaa varmaan ihan hyvää tarkoittavilta vanhemmilta".

"Tutkija" ei selitä, miten tämän "kamaluus" on mitattu ja verrattu
ruotsinkielisiin. Sama puute vallitsee muidenkin kriteerien kohdalla,
jotka "tutkijan" mukaan kuuluvat sosiaaliseen pääomaan. Näin koko
"tutkimus" perustuu hypoteettisiin olettamuksiin.

Sen sijaan tekijät, joista on konkreettista tietoa, "tutkija" on
kokonaan unohtanut.

Viime sotiemme 90.000 kaatunutta kuolivat 45 vuotta aikaisemmin kuin
normaali keski-ikä olisi edellyttänyt. Samoin 188.000 haavoittunutta
on kuollut keskimäärin 22 vuotta normaalia aikaisemmin. Sodan
sukupolven väestöstä miehiä oli 1.780.000. Kaatuneissa ja
haavoittuneissa menetetyt vuodet merkitsevät tälle miesmäärälle
jaettuna keski-iän alenemista 4,6 vuotta.

Kun muistetaan ruotsinkielisten osuus sodassa, heidän keski-ikäänsä
sota ei ole alentanut.

Matts Andersen kertoo kirjassaan Flykten västerut (Sahlgren Förlag
1987) viime sodan aikaisista käpykaartilaisista: "Kesällä 1944
karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi
Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8
% asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset
miehet." (Juuri Hyypän tutkimia rannikon ruotsalaisia.) Niistä
ruotsikielisistä, jotka eivät lähteneet käpykaartin, kertoo
Sotatieteen laitoksen historiateokset Talvisodan historia, WSOY 1991
ja Suomen sota 1941 - 1945, Kustannus Oy Kivi.. Talvisodassa joulukuun
23. päivän hyökkäyksessä Kannaksella ainoa suomenruotsalainen joukko,
yksi pataljoona, kääntyi annetusta suunnasta 90 astetta ja joutui

taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman

selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen

sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin

kuluttua. Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat
vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. (Osa 2. s. 74.)

Jatkosodassa 26.6.44 Ruotsinkielisen JR 13:n II pataljoona ei
noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien
kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen
valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)

28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti
raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen.
Jälleen ilman lupaa. (Osa 7, s. 378.)

Nämä esimerkit osoittavat ruotsinkielisten käyttäytymisen
yleislinjan koko sotien ajan.. Niinpä ruotsinkielisten suhteelliset
miesmenetykset olivat 1/10 suomalaisten tappioista. Heidän keski-
ikäänsä sota ei ole vaikuttanut. Tällaiset näytettävissä olevat
tosiasiat eivät sovi dopinpullojournalismiin, siksi ne puuttuvat
tohtori Hyypän "tutkimuksesta". Entä sitten psyykiset tekijät,
kuorolaulu ja lähimmäisenrakkaus.

"Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston
tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja
oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut
kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet

vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89.)

Helsingin yliopistossa vuonna 1995 pääsi opiskelemaan esim.
historiaa seuraavilla pistemäärillä: Pääsykoe (maks. 10 p.),

suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe +
ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p,

ruotsinkieliset 11,91 p. Alemmat pääsyvaatimukset ja niistä kertovat
luvut osoittavat, että ruotsinkielisten alempi ymmärtämisen taso on
virallisestikin todettu. Tämän asteinen ymmärtämisen taso osoittaa
psyyken yksinkertaisuutta, joka tekee elämän tasaisemmaksi,
huolettomammaksi. Se pidentää ikää. Tämä päätelmä perustuu
konkreettisiin lukuihin, joten se on kiistattomasti tieteellisempi
selitys pidemmälle keski-iälle kuin Hyypän teoriat kuorolaulusta ja
lähimmäisenrakkaudesta.

Päätelmä:

Me suomalaiset miehet elämme mieluummin 70 vuotta suomalaisena
miehenä kuin 80 vuotta itäruotsalaisena käpykaartilaisena.

4.4.2 Ruotsinkielisten sota lehtikirjoittelussa.

Aamulehti 11.6.2000:

Valmiiksi pehmustetut elämät. (Lyhennelmä.)

"Suomenruotsalaiset eivät ole kokeneet sodan hävitystä, asuntopulaa
eivätkä puutteellisia opiskelumahdollisuuksia."

Seuraava tarina eräästä pienestä suomalaisesta ruotsinkielisestä
rannikkokaupungista on totta.

Muualta tullut opettaja antoi takavuosina ruotsinkielisille
oppilailleen todistukseen nelosia ja viitosia. Omasta mielestään ihan
oikeudenmukaisesti. Asianomaiseen opettajaan otettiin yhteyttä
lääninhallituksesta ja käskettiin korjata numerot paremmiksi, muuten
seuraisi varmoja hankaluuksia.

Kun opettaja ei enää kirjoittanut seiskaa huonompaa numeroa, hänet
jätettiin rauhaan.

Eläkkeellä oleva historian opettaja Tapani Hannonen Toijalasta toimi
vuosikymmeninen ajan opettajana ruotsinkielisessä koulussa Kokkolassa.
Hän pääsi tutustumaan sisältä päin ruotsinkieliseen elämänmenoon ja on
tutkinut myös suomenruotsalaisten lähihistoriaa. Alussa kerrottu
esimerkki ei kuitenkaan ole Kokkolasta.

Hannosta on askarruttanut tuore tutkimus, joka perusteli
suomenruotsalaisten pitempää elinikää ja parempaa terveyttä tämän
väestönosan muhkealla sosiaalisella pääomalla.

Lääketieteen tohtori Markku T. Hyyppä väittää tutkimuksessa, että syy
hyväkuntoisuuteen löytyy ruotsinkielisten runsaista ystävyyssuhteista
ja siitä, että nämä luottavat lujemmin toisiin ihmisiin kuin
suomenkieliset. (.....)

Hannonen hakee taustoja historiasta.

- Ruotsinkielinen väestö ei ole kokenut sodan hävitystä., ei
asuntopulaa, ei muuttoliikettä, ei hankalia kotioloja, ei
puutteellisia opiskelumahdollisuuksia. Ruotsinkielisten taloudellinen
asema on aina ollut parempi ja ruotsinkielisten nuorten
yhteiskuntakelpoisuus on varmalla tutulla pohjalla ollut hyvin
turvattu, Hannonen kuvailee suomenruotsalaisten parempia lähtökohtia.
(.....)

Siirtolaiskysymys on Hannosen mukaan hyvä esimerkki siitä, mitä
etuoikeuksia suomenruotsalaisuus on tuonut mukanaan.

"Den svenska jorden i fara" eli "ruotsalainen maa vaarassa" otsikoi
Göran von Bonsdorff kuvaavasti ruotsalaisen kansanpuolueen
historiikkiin kirjoittamansa luvun, jossa puhutaan pika-asutuslain
maanluovutuksesta.

Ruotsalaisten kartanoiden maita säästettiin siirtoväkeä asutettaessa
sotien jälkeen hinnalla millä hyvänsä. Ruotsinkielisissä kunnissa
maanomistajille annettiin oikeus ns. vastikemaan hankkimiseen
suomenkielisistä kunnista. Ilmiö tunnettiin nimellä "den heliga
jorden" so. "pyhä maa".

Suomenkielisen siirtoväen asuttaminen kaksikielisiin kuntiin piti
asiakirjojen mukaan hoitaa niin, että "ruotsinkieliselle väestölle
aiheutettaisiin mahdollisimman vähän haittaa".

Nämä seikat käyvät ilmi esimerkiksi Paasikiven päiväkirjoista.

"Toistaiseksi olemme niin riippuvaisia Ruotsista", Paasikivi
perusteli. Asutustoiminta oli hoidettava niin, ettei se rasittanut
suhteita Ruotsiin.

Hannonen on katsellut paljon ympärilleen suomalaisten pitäjien
hautausmailla. Ruotsinkielisellä Pohjamaalla on sankariristejä kovasti
paljon vähemmän kuin suomalais-pitäjissä. (....)

Selitys oli yksinkertaisesti halu säästää mahdollisimman paljon
suomenruotsalaisia miehiä jatkamaan sukua. Mannerheimin luona kävi
oikein ruotsinkielinen lähetystö vaatimassa tällaista suojelua. (....)

Hannonen muistuttaa, että yhteiskunta on tarjonnut
suomenruotsalaisille erittäin turvatut olot hyvin monessa asiassa.
Niistä vähäisin ei ole koulutus. (....)

Monet ruotsinkieliset kunnat ovat olleet ihmeen hanakoita ottamaan
vastaan esimerkiksi Vietnamin pakolaisia, vaikka ne eivät mistään
hinnasta halunneet suomalaissiirtolaisia alueelleen sodan jälkeen.
(....)

4.4.3 Toimittajille muistutus 13.

"Sotahistorioitsija" Antti Juutilaisen dopingpullohistoriaa.(Aamulehti
1.7.2000, mielipidesivu.) Juutilaisen kirjoittelu ei ole toimittajan
työtä, mutta kun kirjoittaja esittäytyy historioitsijaksi
(sotahistorioitsija), jolta, kuten toimittajiltakin, edellytetään
tietynlaista etiikkaa, ansaitsee se arvioinnin tässä sarjassa.

Juutilainen yhtyy Benedict Zilliacuksen kirjoitukseen Al:ssä 20.6.
Siinä Zilliacus kaipaa Tapani Hannosen haastattelun (Al 11.6) johdosta
Hannosta tunnustamaan "ruotsalaisten joukkojemme aivan ratkaisevia
sotaponnistuksia". "Hannonen näyttää tosin arvostavan JR 61:n
sankaruutta Tienhaaran taistelussa", hän jatkaa.

Virallinen sotahistoria "Suomen sota 1941 - 1945" kertoo tästä
sankaruudesta.

- "Puolustuksen otti vastaan Tienhaaran niemellä 22.6.kello 15 JR 61.
Saman päivän iltana, jolloin JR 61 puolusti Kivisillan salmea,
venäläiset uudistivat klo 23 seudulla tykistö- ja kranaatinheitin
valmistelun ja hyökkäsivät kahteen kertaan siltojen seudulla ja
Liitsaaren kohdalla Kivisillan salmen yli, mutta suomalaisten tykistö
ja jalkaväen aseet torjuivat yrityksen."

"Juhannusaattona 23.6. aamulla joutuivat suomalaiset voimat Kivisillan
salmella kovalle koetukselle. Taisteluun yhtyi alusta lähtien
suomalainen tykistö parhaansa mukaan. Se suuntasi heti murhaavan
tulipeitteen salmen seudun maastoon. Samoin yhtyivät taisteluun
tykkikomppanioiden tykit kuten myös juuri paikalle saapuneet
rynnäkkötykit. Vihollinen onnistui kuitenkin eräissä kohdin vähäisin
voimin pureutua aluksi salmen rantaan JR 61:n puolustusasemien eteen,
mutta rantamaasto puhdistettiin vastaiskuin kokonaan kello 11
mennessä. Sillan luona hyökkäys tyrehtyi alkuunsa tykistön ja
panssarivaunujen tuleen."

"Päivällä klo 13 - 15 venäläiset uudistivat hyökkäyksensä
Kivisalmella. Suomalainen tykistö torjui venäläisten hyökkäysyrityksen
alkuunsa.

Tästä eteenpäin sodan loppuun saakka JR 61:n lohkolla vihollisen
hyökkäystoiminta pysyi taantuneena ja tykistötuli jatkui vähäisenä
häirintänä", toteaa sotahistoria.

JR 61:n asemiin kohdistui koko suurhyökkäyksen aikana siis nuo neljä
kahden perättäisen päivän aikana tehtyä hyökkäystä Tykistö torjui ne
heti alkuunsa. Näin virallinen sotahistoria kertoo JR 61:n
sankaruudesta.

Suomalaiset rykmentit olivat osoittaneet tuota sankaruutta jo 12
päivää ennen kun JR 61 sai ensimmäisen kosketuksen viholliseen.
Suomalainen rykmentti JR 48 teki tuona venäläisten 22 päivää kestäneen
suurhyökkäyksen torjunnan aikana 7 hyökkäystä ja 8 vastaiskua, torjui
14 hyökkäyksiä, joista kaksi rynnäkköä ja oli kerran vaarassa joutua
saarroksiin.

Kun verrataan tätä Zilliacuksen "sankarirykmentin" neljään hyökkäyksen
torjuntaan, jotka tykistö hoiti ja joista yhden torjunnassa tehtiin
vastaiskuja, huomataan, että virallinen sotahistoria kertoo perin
niukasta noista sankariteoista. Hyökkäykset torjuttiin varustetuissa
asemissa asemasodassa ja supistuivat kahden päivän ajalle. JR 48 toimi
koko ajan liikuntasodassa, ja sen osalla tekojen jakso kesti 22
vuorokautta. Zilliacuksen "sankarirykmentti" oli taisteluissa mukana
vain 7 päivää.

Ruotsinkielisen JR 13:n sankaruutta Z myös ylistää. "Koko rykmentin
tappiot pitkälti toista tuhatta miestä", hän mm. sanoo.

"Sotahistorioitsija" Antti Juutilainen yhtyy Z:n kirjoitukseen: "Eräät
joukot, kuten artikkelissa mainittu Everstiluutnantti Alpo Marttisen
komentama jalkaväkirykmentti 61 "sextiettan" joutuivat
ratkaisupaikoille. Mutta monia muitakin pahoihin paikkoihin joutuneita
ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja taisteli tuon rykmentin veroisesti.
(...) Talin tiikereinä tunnettu jalkaväkirykmentti 13:n II pataljoona ja
sen veljespataljoona III P samasta rykmentistä".

Tästä rykmentistä sotahistoriassa sanotaan mm. 25.6 tilanteesta:
"Tämän linjan eteläsiipeä puolustanut III/Jr 13:n komppania oli
nähtävästi pelännyt saarrostusuhkaa ja poistunut klo 13.30 seudussa
taakse, jatkanut Ventelänselän yli matkaa 3.Pr:n alueelle, sekä
kulkenut hajautuneen III/JR 13:n kokoamispaikalle Särkijärvelle."

Näin divisioonan puolustuslohkolta oli häipynyt yksi komppania
kenellekään mitään puhumatta, tilanteessa, jossa sillä ei ollut edes
kosketusta viholliseen. Se siirtyi ovelasti naapuriprikaatin alueelle,
jossa kukaan ei tiennyt mikä sen tehtävä oli, minkälaisen käskyn
mukaan se toimi, ja niin se sai kenenkään estämättä marssia selustaan
15 kilometriä rintamasta.

25.-26.6. tilanteesta sanotaan: "Pataljoonien yhteisenä ensi tehtävänä
oli Talinmyllyn valtaaminen ja siitä tehdyn suunnitelman mukaisesti
Er.P 14 aloittikin illalla kahdella komppanialla etenemisen, mutta II/
JR 13 pysyi paikallaan."

Tästä syystä divisioonan komentaja antoi sille uuden käskyn liittyä
sen toisella siivellä etenevän III/JR 48:n hyökkäykseen, mutta II/JR
13 ei noudattanut tätäkään käskyä. Ei siis vaikka divisioonan
komentaja katsoi aiheelliseksi uudistaa sille annetun käskyn. Nämä
kaksi tapausta on otettu esimerkiksi ruotsinkielisen JR 13:n yleisestä
käyttäytymisestä.

"Talin tiikereinä tunnettu JR 13:n II pataljoona" kirjoittaa
Juutilainen tästä pataljoonasta. Virallisen sotahistorian kertoma ei
synnytä mielikuvaa "tiikereistä", vaan aivan päinvastaisen ajatuksen

"Tiikereinä tunnettu". Tällainen tunnettuus tulee esille vasta 50
vuotta sodan jälkeen ja silloinkin vain "sotahistorioitsija"
Juutilaisen "historiassa".

Mistä Juutilaisen kiinnostus tähän kysymykseen on peräisin.
Sotaveteraani-lehdestä selviää (28.9.93), että suomenruotsalaiset
eivät hyväksy virallisen sotahistorian tietoja, vaan ovat perustaneet
"projektiryhmän" kirjoituttamaan mieleisensä selvityksen
ruotsinkielisten joukkojen toiminnasta sodissamme. Ryhmä määrittelee
tehtäväkseen osoittaa, että "suomenruotsalaiset ovat sotineet
vähintään yhtä uhrautuvin mielin, kuin kaikki muutkin". Ryhmään
kuuluvat Lars Stenström, Carl-Fredrik Meinander, Bror-Erik Sahlstedt,
Göran Stjernschantz ja Nils Nykvist. Tämän ryhmän toimeksiannosta
Juutilainen kirjoitti ruotsinkielisille heidän mieleisensä
sotahistorian, jonka sanomaa hän nyt puolustelee.

Vaasalaiset Brage Forssten, Holger Strandberg ja Anders Knip
kirjoittavat tästä suomenruotsalaisten ikiomasta sotahistoriasta
Reserviläinen-lehdessä (joulukuu -97) Kenttäpostia palstalla, että
"Suomenruotsalaiset ovat äskettäin toimittaneet ja julkaisseet omista
sotateoistaan oman historian". He selittävät, että sen tiedot eroavat
huomattavasti niistä virallisen sotahistorian tiedoista, joita tämän
kirjoituksen alussa on selvitetty.

Miksi heille on tärkeää kirjoituttaa oma sotahistoria. Miksi
virallinen ei kelpaa. Miksi on tarpeellista jälkikäteen, 50 vuotta
myöhemmin, rakentaa myyttejä "sankarirykmentistä" ja "Talin
tiikereistä". Ja kirjoituttaa oma historia näiden myyttien tueksi.
Eiry

Virallinen sotahistoria suositeltavin. (Aamulehti 22.7.2000.)

"Kalevi Alajoki kaipasi todellista tietoa..", väittää ruotsinkielisen
17. D:n lotta Maj-Lis. (Al 16.7.) ja kehottaa hakemaan 17.D:n
historiikista "Tammidivisioona" sellaista tietoa.

Väite on tuulesta temmattu. En kaivannut tietoa, vaan neuvoin, mistä
ruotsinkieliset kirjoittajat Benedict Zilliacus ja Martin Lilius
saavat oikeaa tietoa kuvittelun tilalle. Tietolähde, jota suosittelin,
on virallinen sotahistoria "Suomen sota 1941 - 1945". (Toimittanut
Puolustusvoimien Pääesikunnan sotahistoriallinen toimisto.) Nyt
suosittelen sitä myös 17 D:n lotalle.

Sotaveteraani - lehdessä (28.9.93) ja Reserviläinen - lehdessä
(joulukuu - 97) ruotsinkieliset kertovat, että he ovat tyytymättömiä
virallisen sotahistorian tietoihin ja ovat kirjoituttaneet oman
sotahistorian. Kirjoittajana Aamulehdessä 1.7. tästä aisasta
puheenvuoron käyttänyt "sotahistorioitsija" Antti Juutilainen. Tämä
siis tuon Tammidivisioona-tarinan lisäksi. Sellaiset gloristiset
ilmaisut kuin "Tammidivisioona", "sankarirykmentti" ja "Talin
tiikerit", osoittavat mutkattomasti, että kauaksi on etäännytty
todellisuudesta. Näin runsas jälkiselittely ruotsinkielisillä
osoittaa, että todellisuuden vierastaminen on heillä poikkeuksellisen
voimakasta.

Lotta kehottaa lukemaan Tammidivisioonan historiikista "sellaisia
asioita". Kun virallinen sotahistoria on kiistattomasti luotettavampi
tiedon lähde, en aijo lukea näitä omatekoisia sankaritarinoita tietoa
saadakseni.

Kalevi Alajoki

Kommentti:

Antti Juutilainen kirjoitti ruotsinkielisten toimeksiannosta heille
oman version sorahistoriasta. Nyt heillä on ikioma sotahistoria. Herää
kysymys, miksi heille ei kelpaa alkuperäinen virallinen sotahistoria.
Ikään kuin he eivät hyväksyisi todellisten tapahtumien mukaista
kertomusta.

Miksi on hyvä olla. Miksi he elävät kauemmin.

Suomalalaisen tajunnassa on selkeä tieto, että maan itsenäisyyttä on
puolustettava täällä, että hänen on huolehdittava pienen kansan
itsenäisyyden säilymisestä täällä. Suomenruotsalaisen tajuntaa ei
tällainen tieto rasita. Vaaran uhatessa hän lähtee Ruotsiin.
Suomalaiset turvaavat hänen selustansa. Yksinään tämä jo selittää koko
kysymyksen erilaisesta keski-iästä.

Jos ryyppääminen ja väkivaltaisuus, sikäli kun niitä millään pätevällä
tutkimuksella on osoitettu, ovat edellytys pienen kansan itsenäisyyden
säilymiselle, ne ovat myönteisiä ominaisuuksia, vaikka ne
lyhentäisivätkin keski-ikää.

Näitä asioita tarkasteltaessa on paikallaan muistaa sekin, että 22:sta
toiseen maailmansotaan joutuneesta manner - Euroopan valtiosta Suomi
on ainoa, jonka alueita ei sotatoimilla miehitetty. Näin
ruotsinkielisistä käpykaartilaisista huolimatta.

Antti Juutilaisen puhuu "Talin tiikereistä". Jos tapahtumien
ajankohtana olisi puhuttu JR 13:n köyttäytymisestä Talin taisteluissa,
olisi nimitys ollut "Talin pelkurit". Se olisi ollut täysin
perusteltua tämän rykmentin yksiköiden käyttäytymisen perusteella,
josta edellä kohdassa "Toimittajille. Muistutus 11" on pari
esimerkkiä. Se on ollut harkittua ja ennakkoasenteen mukaista
käyttäytymistä.

Juutilaisen kirjoitus on omituista tekstiä historioitsijalle.
"Peukalointi saattaa johtaa aiheettomiin syyttelyihin", hän
toppuuttelee dokumentoidun tiedon käsittelyä, vaikka juuri se on
historioitsijan arvokkainta aineistoa. Ainoa sotaan liittyvä
dokumentoitu tieto, jonka hän tekstissään antaa on, että "talvisodassa
kaatuneista upseereista 14 prosenttia oli lähtöisin ruotsinkielisistä
kodeista". Tämä kuvaa hyvin "historioitsijan" tavoitteellisuutta.
Ennen talvisotaa oli tapana, että kaikki ylioppilaat pyrittiin
kouluttamaan reserviupseereiksi. Arviolta kaksi kertaa tuo 14
prosenttia kaikista ylioppilaista oli ruotsinkielisiä, joten heidän
prosentuaalinen määränsä upseereista oli paljon suurempi kuin tuo 14
prosenttia. Mutta tätäpä "historioitsija" ei kerro.

Lisätty 13.5.2001

13. Suomalaisia ruotsalaisuuden asialla ja ruotsalaiset suomalaisten
asialla
Suomalaisia ruotsalaisuuden asialla

* 1.1 Olli-Pekka Heinonen ruotsalaisuuden asialla.
* 1.2 Johannes Virolainen ruotsalaisuuden asialla.
* 1.3 Ilkka Suominen, Erkki Tuomioja, Ilkka Kanerva ja Paavo
Väyrynen ruotsalaisuuden asialla.
* 1.4 Johannes Koskinen ruotsalaisuuden asialla.
* 1.5 Marketta Vesisenaho ruotsalaisuuden asialla.
* 1.6 Mitä rivikansalainen ei ymmärrä. Anneli Jäätteenmäki, Olli-
Pekka Heinonen, Johannes Koskinen ja Pekka Hallberg ruotsalaisuuden
asialla.

1.1. Suomalaisia ruotsalaisuuden asialla
1.1.1 Olli-Pekka Heinonen opetusministerinä.

Nykyisistä suomalaisista Olli-Pekka Heinonen on ansioitunein
ruotsalaisuuden asiamies Suomessa.

Heti ensimmäisen ministerinimityksensä jälkeen opetusministeri Olli-
Pekka Heinonen ilmoitti kannattavansa koulujemme pakkoruotsin
säilyttämistä. (HS 11.2.94.) Edellinen opetusministeri Riitta
Uosukainen oli toiminut pakkoruotsin poistamiseksi.
Ylioppilastutkinnon uudistamisesityksen Heinonen niin ikään tyrmäsi.

HS 11.2.98: Ylioppilaskokeeseen ehdotetaan lisää valinnaisuutta.

Ylioppilaskoetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikille
pakollisen äidinkielen kokeen lisäksi kokelaat saavat itse valita
kolme muuta pakolista ainetta.

Sekä opettajilta että oppilailta kysyttiin, millainen

ylioppilastutkinto heidän mielestään olisi paras. Yli puolet
rehtoreista piti kokeiltua mallia parhaana. Neljännes kannatti mallia,
jossa neljä pakollista ainetta voisi valita vapaasti kaikista
tutkintoaineista.

HS 13.5.98: Yo- tutkintouudistus kohtasi vain heikkoa vastustusta.

Ylioppilastutkinto on tarkoitus muuttaa valinnaiseksi niin, että
ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen. Opetusministeriön
tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä
kahdeltatoista eri taholta. Lausuntoa pyydettiin muun muassa
ammattikoulujen ja yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten liitolta,
Opetusalan Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien
Keskusliitolta (SAKKI ry). Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten
opettajain liitto (Finlands Svenska Lärarförbund) on ottanut

kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen.

HS 15.9.98: "Ylioppilastutkinnon uudistuskokeilua jatketaan syksyyn
2003 asti. Opetusministeriö on pidentänyt rakennekokeilua, vaikka
kokeilua seurannut ja arvioinut työryhmä esitti helmikuussa mallin
vakinaistamista ja ulottamista koko maahan. Opetusministeriön kokeilua
seurannut työryhmä on niin tyytyväinen tuloksiin, että suosittelee

uutta mallia koko maahan. Joissakin kouluissa pakollisuuden katoaminen
oli jopa lisännyt innostusta ruotsin opintoihin.

Opetusministeri Heinonen jatkoi työryhmän ehdotuksen vastaisesti
kokeilua viidellä vuodella. Hän teki ratkaisun 5-prosenttista
vähemmistöä edustavan Finlands Svenska Lärarförbundin ehdotuksen
mukaisesti, joka oli täysin vastakkainen 95-prosenttista enemmistöä
edustavien järjestöjen ehdotukselle. Heinonen toimi näin
ruotsinkielisten toiveiden mukaisesti siitä huolimatta, että hänen
tiedossaan oli edellä selvitetyn lisäksi muun muassa alla esitetyt
asiantuntijoiden mielipiteet. Vitkuttelu tapahtui ilmeisesti siinä
toivossa, että sillä ajalla tapahtuisi muutoksia, joiden perusteella
koko uudistusehdotus voitaisiin hyljätä.
1.1.2 Ammatti- ihmisten mielipiteitä pakkoruotsista.

HS 26.9.90:"On selvää, että pakollinen ruotsi vähentää harvinaisempien

A- kielten valintaa", sanoo toimistopäällikkö Tuomo Häyhä

kouluhallituksesta. Pohjois-Karjalan lääninhallituksen kouluosaston
päällikkö Esa Rättyä: "Ja mikä tärkeää, valinnaisuuden jälkeen ruotsia

opiskelevat ne, jotka sitä tarvitsevat ja joilla siitä syystä olisi
hyvä motivaatio. Ja vaikka täällä itärajalla ruotsin opiskelu ehkä
vähenisi, potti ei menisi yksin venäjälle, vaan myös saksan ja ranskan
hyväksi."

Suomen työnantajain keskusliitossa STK:ssa pidetään tärkeänä, että

kaikissa koulumuodoissa on tarjolla useita kielivaihtoehtoja. Liitossa
ei kuitenkaan pelätä ruotsintaitoisten ihmisten vähenemistä, vaikka

kielestä tulisi vapaavalintainen. Kiteen yläasteen rehtori Raimo

Toropainen sanoo (HS 26.5.97) aina kannattaneensa mahdollisimman

laajan kielitaidon hankkimista, mutta ruotsin pakollisuudesta
jokaiselle oppilaalle aiheutuu selviä ongelmia. "Kielistä
innostuneille ja hyvän kielipään omaaville oppilaille ruotsin
lukemisesta englannin ohella ei aiheudu mitään ongelmia. Mutta jos

englanti on jo ala- asteella tuottanut vaikeuksia, tulee ruotsista

oppilaalle jatkuva kauhun paikka." Pahimmillaan toisen pakollisen
kielen opiskelu voi rehtorin mukaan muuttaa 13-15 vuotiaan nuoren
koulunkäynnin liki helvetiksi. "Tällaiselle oppilaalle riittäisi yksi
pakollinen kieli. Valinnaiseksi pitäisi ehdottomasti saada jokin
käytännön aine."

HS 26.5.97: Ruotsin pakollisuus kuristaa kielivalintoja (lyhennelmä).

"Rehtorina suunnittelen parhaillaan oppilailleni ensi lukuvuoden
kurssien toteuttamista. Joka kevät joudun ihmettelemään, kuinka
Suomella voi olla varaa maksaa pakollisesta ruotsistaan sellainen
hinta, mikä siitä oppilaiden valintojen rajoittamisen muodossa koko

valtakunnassa koituu. Otan kansainvälisen vertailuesimerkin
tarkastelemalla englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia
koululaisia. Englannissa opiskeleva John käyttää maailmanlaajuisesti
tunnettuun äidinkieleensä oppitunneistaan 10 % (todellisuudessa
enemmän, mutta se on tässä suuruusluokkatarkastelussa epäolennaista).
Loput 90 % hän voi käyttää muihin aineisiin kuten matematiikkaan,
luonnontieteisiin, yhteiskunnallisiin, tai taideaineisiin tai muihin

kieliin. Ruotsissa asuva Henrik käyttää 10 0maan äidinkieleensä. Sen
lisäksi hänen on opiskeltava vielä toiset 10 2.334040e+158nsimmäistä

suurta maailmankieltä, mikä se sitten kohdallaan onkin. Valinnan varaa

muihin aineisiin jää 80 %. Suomalainen Erkki käyttää 10 0maan

harvinaiseen äidinkieleensä, toisen 10 % toiseen kotimaiseen ja
kolmannen 10 % johonkin suureen maailmankieleen. Muille opinnoille jää

enää 70 %. Kysymys onkin pelkistetysti siitä, onko ruotsin kielen

vaatiminen jokaiselta koululaiselta niin tärkeää, että oppilaan
painotusmahdollisuus muihin aineisiin on meillä pysyvästi

huomattavasti heikompi kuin muissa maissa." Jukka O. Mattila, rehtori,
Paraisten lukio

Kommentti: Eikö kukaan välittänyt edellä selostettua kokemustietoa
silloiselle opetusministerille. Eikö kenelläkään ollut niitä sanoja,
jotka olisivat saaneet Olli-Pekka Heinosen luulemaan itsensä
suomalaiseksi.
1.1.3 Opetusministeri sotkuilee.

Ruotsinsuomalaisten opettajaliiton jäsenlehti "Tiedote" (1/98, 11.3.)
on haastatellut opetusministeri Olli-Pekka Heinosta. Haastattelussa
Heinonen puolustaa koulujemme pakkoruotsia mm. väittämällä, että
"yliopistot edellyttävät ruotsin kielen hallintaa". Heinosen väite on
täysin perätön. Yliopistolaissa säädetään: "yliopiston opetus- ja
tutkintokieli on suomi jollei jäljempänä toisin säädetä." (9 §.)

Laissa on nimetty 20 yliopistoa. Niistä kuuden kohdalla säädetään
tässä samassa §:ssä, että "opetus ja tutkintokieli ovat suomi ja
ruotsi", kolmen yliopiston kohdalla se on vastaavasti ruotsi. vain
yhdessä tapauksessa, Åbo Akademin kohdalla, jonka opetus- ja
tutkintokieli on ruotsi, pääsy edellyttää, että hakijalla on ruotsin
kielen taito (yliopistolaki 30 §.). Minkään muun yliopiston kohdalla
tätä säädöstä ei ole. Jos siis muut yliopistot edellyttävät ruotsin
kielen taitoa, kuten Heinonen väittää, ne toimivat säädösten
vastaisesti.

Kun tuo oikeus, ruotsinkielen taidon edellyttäminen on säädetty
yhdelle määrätylle yliopistolle, se epää tämän menettelyn muilta lain
piiriin kuuluvilta laitoksilta. Opetusministerin vastuualueeseen
kuuluu huolehtia siitä, että yliopistoissa ei säädösten vastaisesti
edellytetä ruotsin kielen taitoa. Mutta ryhtymättä vaadittaviin
toimenpiteisiin, Olli-Pekka Heinonen vain toteaa, että "yliopistot
edellyttävät ruotsin kielen hallintaa".

Näin opetusministeri on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa, tai hän on
alussa mainitussa haastattelussa antanut julkisuuteen valheellista
tietoa.

Ruotsin kieli on osa kansallista identiteettiä, kommentoi
opetusministeri Olli-Pekka Heinonen (kok) kansanedustaja Mikko Elon
(sd) lakialoitetta koulujemme pakkoruotsin poistamiseksi. (HS 2.11.95)
Vakiintuneita kansallisuutta korostavia käsitteitä ovat muun muassa:
kansallinen kulttuuri, kansallinen ylpeys, kansallinen omaleimaisuus
ja ennen kaikkea kielelliseen omaperäisyyteen perustuva kansallinen

itsetunto. Heinosen ilmaisun molempien sanojen vakiintunut merkitys
sulkee totaalisesti pois sen mahdollisuuden, että sen piiriin sisältyy

maamme suomenkielinen ja ruotsinkielinen väestö.

Ruotsinkielinen kansanedustaja Henrik Lax kirjoitti Hesarissa 6.12.95:
Ruotsin kieli kuuluu suomalaiseen identiteettiin ja suomalaiseen
sivistykseen. Heinonen on omaksunut ruotsinkielisten ajattelun:
Suomalaisten kansallinen identiteetti määräytyy viisiprosenttisen
kielivähemmistön kautta. Suomalaiset ovat alempirotuisia.

On epäpyhää ruveta puhumaan älykkyystasosta (kun kyseessä on
opetusministeri), mutta jonkinlaisesta yksinkertaisuudesta on
kumminkin kyse silloin, kun opetusministeri kertoo, että suomalaisten
kansallinen identiteetti määräytyy viisiprosenttisen ruotsinkielisen
vähemmistön kautta.

Tietysti lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Olli-Pekka
Heinonen on omaksunut tuon ajatuksen kulttuuripoliittisesti niin
merkittävältä auktoriteetilta kuin Henrik Lax, Finlands Svenska
folktingetin puheenjohtaja ja Ruotsalaisen kansanpuolueen
kansanedustaja.

(Lakitieteessä oppiarvojen suorittamiseen tarvitaan vain puolet siitä
tietomäärästä kuin muilla tieteen aloilla, totesi HS esitellessään
viime vaaleissa (1996) valittuja Suomen europarlamentaarikkoja. Rkp:n
euroedustaja on lakitieteen kandi. Lax ja Heinonen ovat lakitieteen
kandidaatteja. Akateeminen oppiarvo vähimmällä mahdollisella tiedolla.
Opiskelussa ruotsinkielisten etuoikeuksien huipentuma on juuri
lakitieteessä.)
1.1.4 Seitsemän ällän opetusministeri.

"Hakkaa päälle ja eespäin nyt vaan, eestä kotikonnun Satakunnan maan,
eestä Suomen." Seitsemän ällän ylioppilaan auktoriteettiuskolla ei
voida vielä aikuisenakaan kyseenalaistaa, sotivatko Hakkapelitat
Euroopan tantereilla "eestä Suomen".

"Siellä säilämme surmaavat iskut salamoi, verivirrat siellä viittovat
tiemme." Vielä ministerinäkään seitsemän ällän ylioppilas Olli-Pekka
Heinonen ei ymmärrä kyseenalaistaa, olivatko nuo iskut "eestä Suomen".

Peter Englund: Berättelsen om en armés undergång. Atlantis 1988. (HS)

Nuoren ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin teos Poltavan
taistelusta ja Ruotsin armeijan tuhosta on todennäköisesti syntynyt
Ruotsin aateliston maailmankuvaa 1600- luvulla käsittelevän
väitöskirjan sivutuotteena. Miksi sodittiin? Koska sotasaalis
rikastutti aatelistoa ja koska sodat tarjosivat tärkeimmän uran
luomisen mahdollisuuden, Englund kirjoittaa. "Elämällään rivimiehet
saivat maksaa korkeitten aatelisten upseerien rikkaudet; näitä verestä
tahmeita perhevarallisuuksia on säilynyt tähän päivään saakka", hän
moralisoi.

Hesarista Olli-Pekka Heinonen oli lukenut Ilkka Suomisen kirjoituksen
(HS:ssa ja Al:ssä 17.1.93.), jossa Suominen puolusti pakkoruotsia, ja
vetosi länsimaiseen sivistykseen, kulttuuriin ja historiaan ja sanoi,
että Suomen pitää mennä Eurooppaan Ruotsin kautta, ja että sen tähden
suomalaisten täytyy opetella ruotsin kieli. Tarvitaan kielisilta
Skandinaviaan.

Seitsemän ällän ylioppilaan nuoruuden kotipaikalla Kauttualla
Ahlströmin konttoriväki puhui työkielenäänkin ruotsia, ja
urheilukentän ilmoitustaululla oli ruotsinkielisiä ilmoituksia, mutta
alempitasoiset suomalaiset eivät edes osanneet ruotsia. Vielä
opetusministerinäkin seitsemän ällän ylioppilas Olli-Pekka Heinonen
uskoo, että ruotsin kieli kuuluu suomalaiseen identiteettiin ja
suomalaiseen sivistykseen. -Elisabeth Rehnille, joka sanoo, että
suomalaiset eivät kuulu sivistyskansojen joukkoon (Aamulehti
6.1.1991), hän tuntee olevansa kiitollisuuden velassa, ja Henrik
Laxille, joka tietää, että ruotsin kieli kuuluu suomalaisten
kansalliseen identiteettiin, ja Ilkka Suomiselle.

HS 13.4.1996: Opetusministeri Heinosen johtama ministerityöryhmä
lisäsi korkeakoulujen arviointineuvoston aikaisempaan esitykseen
kielipoliittisin perustein Vaasan seudun ruotsinkielisen
ammattikorkeakouluun.

HS 5.5.97: Vaasan seudulla oppisopimuksia jäljellä vain
ruotsinkielisille. VAASA - Äidinkieli ratkaisee Vaasan ympäristössä,

pääseekö koulunsa päättävä alle 25-vuotias nuori oppisopimuksen kautta
jatkokoulutukseen. Ruotsinkielisten kiintiö on 60 prosenttia alueen
oppisopimusten määrästä. Vaasassa suomenkielinen kiintiö täyttyi jo
vuoden vaihteessa. Nyt kun koulut ovat loppumassa ja nuoria työntyy
sopimusmarkkinoille, on kiintiössä varaa vain ruotsinkielisille.

"Äidinkieli ei saisi olla este sopimusten solmimiselle", arvostelee
Vaasan alueen koulutustarkastaja Carita Puro. Vaasalaiset haluaisivat
yhdistää eri kiintiöt tai edes muuttaa niiden määriä.
Opetusministeriön vastaus tiedusteluun on ollut kielteinen.

1.1.5 Olli-Pekka Heinosen Suomen historia.

"Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne
1100-luvulla", todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl
Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1996 Helsingin Svenska
Gårdenilla. Näin siis vielä vain puolenkymmentä vuotta sitten.

Tällaista Suomen historiaa Heinosen idolit Henrik Lax, Elisabeth Rehn
ja Ilkka Suominen ovat opettaneet 7 ällän opetusministeri Olli-Pekka
Heinoselle.

Kukaan ei ole kertonut Olli-Pekka Heinoselle esimerkiksi seuraavista
tutkimustuloksista.

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 29, 2007, 7:48:00 AM1/29/07
to

Tutkija Eero Muurimäki 1988: "Suomalaisten asuma-alueilta löydetyt
kivikauden ja pronssikauden esineet osoittavat, että suomalaisilla on
noina aikoina ollut kehittyneempi kulttuuri kuin germaaneilla
Skandinaviassa."

Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz 1993: "Hämäläisillä oli kehittynyt
yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo
esihistoriallisella kaudella."

Argeologi Jarl Fast 1990: "Löydetyista piikivi- ja meripihkaesineistä

on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät kauppaa balttien ja
kauempanakin asuneiden heimojen kanssa jo 5000 vuotta sitten."

Museoviraston tutkija Leena Tomanterä 1995: "Rautakauden korusto 100-
luvulta 400-luvulle on koko Baltiassa samanlaista. 600- luvulle

tultaessa Suomen alueella tehtiin paljon omaleimaisia koruja, joita ei
muualla valmistettu."

HS 19.7.97: "Vuosina 1906 ja 1913 tehtyjen löytöjen mukaan on nimetty
kokonainen kivikauden kulttuurivaihe Suomessa eli ns. Uskelan
kulttuuri 2800-2000 eKr." Pohjoismaiset harrastaja- arkeologit ovat
kaivaneet Salossa esiin historiaa 5000 vuoden takaa. Tärkein löytö on
kuitenkin kivetty liesi eli nuotiopaikka, jonka ikä voidaan
radiohiiliajoitusmenetelmällä määrittää jopa sadan vuoden tarkkuudella
lieden hiilien avulla. Liesikiveyksen tutkiminen jatkuu edelleen.

HS 2.8.97: Espoon Mynttilän 2500 vuotta vanha asumisalue vahvistaa
käsityksiä elämisen jatkuvuudesta Suomessa. "Elämä on tällä paikalla
ollut kovaa", luonnehti arkeologi Jan Fast. Ihmisten elämä muuttui
rautakaudella, koska ilmastonmuutos aikaisemmalta pronssikaudelta oli
raju. Mynttilän kylästä on kahden viime viikon aikana paikallistettu
noin 2500 vuotta vanha varhaisrautakautinen asuinpaikka.

"Nämä löydöt 1950-luvulla ja myöhemmin Vantaalta ja Espoosta ovat
muuttaneet käsitykset täysin Suomen asutuksesta kivikaudelta
pronssikauteen ja rautakauteen. Nyt tiedetään, että rajusta
ilmastonmuutoksesta huolimatta Suomessa oli suhteellisen paljon
asutusta myös varhaisrautakaudella", Fast kertoo.

Kukaan ei ole neuvonut 7 ällän ylioppilaalle Olli-Pekka Heinoselle,
miten hän saa tietoa tutkimustuloksista.

HS 6.5.97: Lahden Ristolassa asuttu 1000 vuotta luultua kauemmin.
Suomen vanhin tunnettu asuinpaikka Lahden Ristolassa onkin ilmeisesti
noin 10000 vuoden ikäinen eli noin tuhat vuotta luultua vanhempi.
Viime vuonna Lahden kaupunginmuseon kaivauksissa löydetty piiveitsi on
määritelty uusissa tutkimuksissa noin vuoteen 8000 eKr. Samalla on
vahvistunut käsitys siitä, että ensimmäiset kivikaudella eläneet
asukkaat ovat tulleet nykyisen Viron alueelta. Pärnun läheltä, Pullin
asuinalueelta on löydetty aivan samalla kaavalla tehtyjä piiveitsiä.

HS 25.6.97: Koko Päijänteen alue on kivikautista kalliomaalausaluetta.
Kuhmoisten Pyhänpäältä keväällä löytynyt kivikautinen kalliomaalaus,
ensimmäinen löydös Päijänteen länsirannalta. Sen se silti osoittaa,
että kalliomaalausten raja siirtyy lännemmäs maata, Päijänteen ja
Kokemäenjoen väliselle vedenjakajalle. Kaksi metriä korkea ja kolme
metriä leveä punamultamaalaus on rannansiirtymisen perusteella
ajoitettu noin vuoteen 4000 eKr. "Se osoittaa, että koko Päijänne on
kalliomaalausaluetta", sanoo opettaja, kalliomaalaustutkija ja Tieto-
Finlandialla palkittu kirjailija Pekka Kivikäs. Ensimmäisen,
verkkokuvion Kirkkonummen Vitträskistä löysi Jean Sibelius 1911. Viime
vuonna maalauksia havaittiin Luopioisista ja Kuorevedeltä. Tänä vuonna
niitä on paljastunut lisää: Pihlajaveden Soukansaaresta, Jaalan
Pyhäjärvestä, Lakiasuon vuorelta Valkealasta sekä Taipalsaarelta.

Kukaan ei ole kertonut Olli-Pekka Heinoselle, että nuo arkeologiset
muinaisjäännökset eivät syntyneet itsestään asumattomaan maahan.
Suomalaiset ovat asuneet Suomea ainakin 10000 vuotta. "Suomea ovat
aina asuneet suomalaiset. Mitään laajaa muuttoliikettä ei voida
arkeologisten löytöjen perusteella havaita", sanoi mm. arkeologi Matti
Huurre asiantuntijaseminaarissa Säätytalolla. (HS 12.12.97)

Kommentti: Kukaan ei ole kertonut lakitieteen kandidaatti,
opetusministeri Olli- Pekka Heinoselle, että opetusministeriön
alaisena toimii Museovirasto, jonka tehtävänä on johtaa ja valvoa
muinaismuistohallintoa, siihen liittyvää tutkimusta sekä museotointa.
Museovirastossa on muun muassa arkeologian osasto ja
kulttuurihistorian osasto.
1.1.6 Opetusministeri Heinosen toiminnan tarkastelua.

Aamulehti 13.8.97: Eduskunnalle kesän kynnyksellä annetun hallituksen
esityksen lähtökohtana on, että kotimaiset kielet säilyvät pakollisina
peruskoulussa ja lukiossa, sanoo opetusministeri Olli-Pekka Heinonen.

Kun opetusministeri esitteli tämän asian hallituksessa, selvittikö hän
mm. seuraavat seikat:


Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa enemmistön lapset pakotetaan

oppimaan vähemmistön kieli. - Meidän kouluissamme on pakko lukea
pienen naapurivaltion kieltä (ilman vastavuoroisuutta), kieltä, jolla
ei ole mitään käyttöarvoa Euroopassa tai sen ulkopuolella. Sillä aikaa
kaikkien muiden maiden koululaiset, Ruotsi mukaan laskien, lukevat

jotakin suurta kieltä, englantia, saksaa, ranskaa jne.

Toimittiko hän kollegojen tiedoksi asiasta pyydetyt koulujärjestöjen
lausunnot vuodelta 1992: Koulujen rehtorit kannattivat
tuntijakoesitystä, jossa ruotsi esitetään valinnaiseksi peruskoulussa.
Koululaisten vanhempien liitto vaatii ruotsia valinnaiseksi.
Lukiolaisten liiton mielestä lukiossa pitää olla pakollinen äidinkieli
ja kaksi vapaavalintaista kieltä.

Antoiko hän päätöksen tekoa varten seuraavan selvityksen.

Tutkimus: Peruskoululaisten käsityksiä koulusta. (Alina Salonen,
Opetushallitus 12/1995.)

Tärkein oppiaine: 1. matematiikka, 2. englanti, 3. äidinkieli, 4.
kielet, 5. Yhteiskuntaoppi. Turhin oppiaine: 1. uskonto, 2. ruotsi, 3.
liikunta, 4. kuvaamataito, 5. perhekasvatus. Ikävin oppiaine: 1.
ruotsi, 2. fysiikka, 3. uskonto, 4. matematiikka, 5. äidinkieli.

Painottiko hän päätöksen teossa demokraattista ajattelua, kysymällä:
Miksi pakkoruotsin puolustajat eivät hyväksy, että valinnaisuuden
kannattajat voisivat lukea ruotsin asemesta jotakin suurta kieltä. Se
oikeushan ei vähimmässäkään määrässä loukkaisi niiden oikeutta, jotka
haluavat lukea ruotsia.

"Suomen kouluissa viihdytään huonosti", sanoo Heinonen HS:ssa 7.8.97.
Alina Salosen selvityksen mukaan ruotsin kieli on koulun ikävin
oppiaine ja uskonnon jälkeen toiseksi turhin. Heinonen ei ole kysynyt
itseltään, olisiko pakkoruotsilla oma osuutensa huonoon viihtymiseen.
1.1.7 Kielensä myyvä kansa.

"Se kansa on tietysti suomalaiset. Suomessa pidetään huippututkimuksen
mittarina sitä, että raportti on julkaistu vieraalla kielellä",
kirjoittaa Tampereen yliopiston rehtori Jorma Sipilä. (Aamulehti,
sunnuntaivieras, 21.3.99.)

Sipilä kritisoi sitä, että näin tehdään sellaisillakin aloilla, joiden
erityiseksi tehtäväksi voisi kuvitella, että ne palvelevat suomalaista
yhteiskuntaa.

"Mitä Suomi saa aikaan väheksymällä omaa kieltään? Pientä hymistelyä
aktiivisesta kansainvälisyydestä. Suurta laiminlyöntiä omaa maata
koskevassa tutkimuksessa ja sen välittämisessä kansalaisille."

Vieraista kielistä englannin ylivoimaa ei voi välttää, toteaa Sipilä.
Siihen kannatta nuoren tutkijan keskittyä, sillä on tärkeätä osata
hyvin edes yksi kieli.

"Omalla alallani englantilaiset pyörittävät kansainvälistä
julkaisutoimintaa.

Englantilaiset arvioivat tekstit, toimittavat julkaisut ja myyvät ne.
Joka haluaa juttunsa läpi, joutuu viittaamaan englantilaisiin
kirjoittajiin ja keskustelunaiheisiin. Totta ihmeessä
tieteenharjoittajan pitää kyetä osallistumaan kansainväliseen
keskusteluun ja kirjoittamaan vieraille kielillä. Kotimaiset
keskustelut eivät tieteessä riitä. On kuitenkin aivan eri asia vaatia
riittävää kansainvälisyyttä kuin tehdä vieraskielisen julkaisemisen
määrästä laadun kriteeri."
1.1.8 Koulutuksen laatu ratkaisee.

"Opintonsa aloittavien luonnontieteiden opiskelijoiden tieto- ja
taitotaso näyttäisi kymmenen viime vuoden aikana olleen hienoisessa
laskussa", kirjoittaa matematiikan professori Tapani Kuusalo. (HS
13.2.99)

"Pitäisi huomata, että viime vuosina esimerkiksi matematiikan
ylioppilaskokeessa jo 12-15 prosentin osaamistaso on riittänyt
hyväksyttyyn suoritukseen, vaikka vastaavasti yliopistolla alempaankin

hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan vähimmillään 50 prosentin

osaamistaso, ts. että edes puolet kurssista hallittaisiin", Kuusalo
kirjoittaa.

"Globalisoituvassa maailmassa menestyvät yritykset, kuten esimerkiksi
Nokia, eivät suinkaan halua "ostaa" pelkkiä diplomeja, vaan nimenomaan
osaamista."

Kommentti:

Muun muassa edellä olevista opetusalan ammattilaisten kirjoituksista
selviää, että ruotsin kieli ei ole se aine, johonka suomalaisten tulee
aikaansa uhrata, vaan siihen tuhlattu aika tarvittaisiin kipeästi
muiden aineiden oppimiseen. Lakitieteen kandidaatti, opetusministeri
Olli- Pekka Heinosen linja on jyrkässä ristiriidassa muun muassa
opetusalan professorien käsitysten kanssa.
1.1.9 Opetusministeri Olli-Pekka Heinosen logiikka.

HS 15.9.98: "Ylioppilastutkinnon uudistuskokeilua jatketaan syksyyn
2003 asti. Opetusministeriö on pidentänyt rakennekokeilua, vaikka
kokeilua seurannut ja arvioinut työryhmä esitti helmikuussa mallin
vakinaistamista ja ulottamista koko maahan."

Opetusministeriön tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi
lausunnon mietinnöstä kahdeltatoista eri taholta. Lausuntoa pyydettiin
muun muassa ammattikoulujen ja yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten
liitolta, Opetusalan Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin
Opiskelevien Keskusliitolta (SAKKI ry). Ainoastaan Suomen
ruotsinkielisten opettajain liitto (Finlands Svenska Lärarförbund) on
ottanut kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan
asetukseen.

Olli-Pekka Heinonen ratkaisi asian 5 %:n vähemmistöä edustavan Suomen
ruotsinkielisten opettajien liiton lausunnon mukaisesti, joka on
täysin vastakkainen 95 %:n enemmistöä edustavien järjestöjen
lausunnoille.

Nuo asiat olemme jo aikaisemmin kertoneet. Missään asiassa lausunnon
antajat eivät ole näin yksimielisesti kannattanet annettua ehdotusta.
Kukaan ministeri ennen Heinosta ei ole tehnyt päätöstä vastoin 95
%:sen enemmistön mielipidettä. Eikö kukaan selittänyt seitsemän ällän
opetusministerille noiden pyydettyjen lausuntojen tarkoitusta.

Heinonen on omaksunut ruotsinkielisten ajattelun yhteiskuntatasolla:
Ylimielinen suhtautuminen kansan 95 nen enemmistön mielipiteeseen.

Olli-Pekka Heinonen verrattuna ministeri Arja Alhoon (Ulf Sundqvist-
juttu). Alho ei tehnyt rikosta. Hänen tekonsa oli moraalisesti
tuomittava. Hän joutui eroamaan ministerin tehtävästä. Moraalista on
kysymys Heinosenkin kohdalla.

Alhon menettely kohdistui kertatoimena yhden henkilön eduksi. Heinosen
moraaliton menettely kohdistuu toistuvasti jatkuen joka vuosi koko
ikäluokan vahingoksi. Hukkaan heitettyjen koulutuntien vuoksi se on
vahingoksi heidän koko edessä olevalle elämälleen. Milloin Olli-Pekka
Heinonen ymmärtää, että hän on sopimaton ministeriksi. .
1.1.10 Olli-Pekka Heinonen liikenneministerinä

Ylen viidestä digitaalikanavasta yksi on ruotsinkielinen. Näin Olli-
Pekka Heinonen, nyt liikenneministerinä, on päättänyt. Eli

viisiprosenttisen vähemmistön käyttöön kustannetaan ja luovutetaan 20

prosenttia kapasiteetista. Tämä Heinosen tasa-arvo-oppi merkitsee

yhteiskunnan etujen jaossa sitä, että kun suomalaiselle annetaan yksi

markka, itäruotsalaiselle annetaan neljä markkaa. Käyttökustannusten
jaossa Heinosen tasa-arvo-oppi jälleen horjuu. Niistä suomalaiset
maksavat jatkuvasti 95 prosenttia ja itäruotsalaiset 5 prosenttia, kun
etuisuuden määrän mukainen jako olisi 80 prosenttia ja 20 prosenttia.
Heinosen suunnitelmaa täsmentää FST:n ohjelmapäällikkö Leif Jakobsson
Aamulehdessä 2.11.99: "Suunnitelmat FST:n digitaalisesta kanavasta
ovat valmiit. Tarkoituksena on startata elokuussa 2001.

Ohjelmaa lähetetään aamulla ja keskitytään illan parhaaseen
katseluaikaan. Yhteensä ruotsinkielistä lähetysaikaa on parituhatta
tuntia eli yli kaksi kertaa nykyistä enemmän." Mikä on se
palkitsemismuoto, joka saa ministerin tällaisessa mittakaavassa,
tehtävässä kuin tehtävässä, uskollisesti tuottamaan etuoikeuksia
ruotsalaisuudelle. Säädökset vähemmistön oikeuksien turvaamisesta Olli-
Pekka Heinonen on käsittänyt Rkp:n tulkinnan mukaisesti vähemmistön
etuoikeuksien lisäämiseksi. TV:n kohdalla Rkp:n puoluehallitus julisti
Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa hallituksessa. "TV:ssa on

luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun kanava, joka
tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena päivänä.
Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava." Tässä on
selkeäsanainen ukaasi: Suomalaisten on kustannettava 5-prosentttiselle

vähemmistölle yhtä kallis palvelu kuin 95-prosenttiselle
enemmistöllekin. Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja onkin
korotettu 1.7.2001 alkaen 100 markalla. Se merkitsee sitä, että kun

suomenkielinen digi-tv on rahoitettu, meiltä suomalaisilta (95

suomalaista sataa kansalaista kohti), peritään sen lisäksi yhteensä
9500 markkaa, että saadaan oma digitaalikanava viidelle

itäruotsalaiselle (ruotsinkieliselle), jotka itse panevat likoon

yhteensä 500 markkaa. Olli-Pekka Heinosen suunnitelma rakentuu
ruotsinvallan aikaiseen lakiin pohjautuvalle verotusoikeudelle. Siihen
perustuvat itäruotsalaisten aikaisemmatkin etuoikeudet, joista tässä
kertauksena mainittakoon: Vuosina 1985- 1995 on maamme korkeakoulujen

aloituspaikoista ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla

20-25 %. (Tilastokeskus: korkeakoulutilastot 1985-1989 ja 1990-1995.)
Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä on
vain 5 %.

HS 12.6.2000: "Rkp:n puoluekokous piti "historiallisena
virstanpylväänä" omaa ruotsinkielistä tv-kanavaa , joka toteutunee
noin vuoden kuluttua käyttöön otettavan digitaalitekniikan ansiosta."
Näin kuitattiin Rkp:ssa Heinosen tekemä ratkaisu digi-televisiosta.

Että ministeri tekee kokonaisuuden kannalta yhden mielettömän
ratkaisun jonkin väestöryhmän eduksi, sellainen voidaan vielä jotenkin
selittää. Mutta kun sama henkilö tekee kokonaisuuden kannalta
mielettömiä ratkaisuja saman ryhmän eduksi jatkuvasti, voidaan
ymmärtää, että toiveet palkitsemisesta ovat hyvin toteutuneet.
"Heinonen on Kokoomuksen tuleva puheenjohtaja", sanovat monet
toimittajat.

J V Snellman: "Vapaa valtiomuoto synnyttää tosin paljon pahaa -
agitatsionia, valheita, lahjomista, uhkauksia, juoppoutta, juonia,
valtionvirkojen tavoittelua, ahneutta, kunnianhimoa, vallanpyyntöä tai
sulaa turhamaista halua päästä kuuluviin."

Löytyisikö tästä selitys Heinosen logiikalle. Mitään muutakaan
selitystä rivikansalainen ei Heinosen logiikalle löydä. Kyllä
seitsemän ällän ylioppilaan tulee ymmärtää. että suomalainen tulee
Tukholmassa toimeen englannilla kuten muutkin ulkomaalaiset. Mutta
Brysselissä, Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa jne. ei selvitä
ruotsin kielellä.
1.1.11 Olli-Pekka Heinonen ministerinä.

Kuka sanoisi Olli-Pekka Heinoselle, että hän on sopimaton
ministeriksi. "Soneran pelastanee enää heittäytyminen jonkun
maailmanluokan operaattorin syliin. Ongelmana on hinta. Korviaan
myöten velkaantunut kriisiyhtiö on ostajien armoilla. Olli-Pekka
Heinonen on veronmaksajien kannalta liian kallis mies jatkamaan
ministerinä. Optiosekoilu vain vahvistaa tämän arvion. Matti Auran
vahingot olivat mitättömät Heinosen kohellukseen verrattuna." Näin
kirjoittavat lehdet 17.2.01.

Matti Aura kumminkin ymmärsi erota.

Kuka sanoisi oikeustieteen kandidaatti Olli-Pekka Heinoselle, että
hänellä ei ole edes teoreettisia edellytyksiä toimia ministerinä.

Lakitieteessä oppiarvojen suorittamiseen tarvitaan vain puolet siitä
tietomäärästä kuin muilla tieteen aloilla, totesi HS esitellessään

vaaleissa 1996 valittuja Suomen europarlamentaarikkoja. Lakitekstin
läpi nähty yhteiskunta on todellisuudelle vieras. Siitä syystä muun
muassa käräjäoikeuksissa on maallikkolautamiehet. Sama menettely olisi
välttämätöntä myös silloin, kun lakimies nimitetään ministeriksi.
Hänelle tulisi määrätä kaksi avustajaa, jotka ovat käytännön elämässä
perehtyneet yhteiskunnan toimintoihin. Vain oikeusministerille riittää
lakitieteen opinnot. Jo mainitun Sonera-jutun lisäksi Olli-Pekka
Heinosen muutkin käytännön toimet vahvistavat edellä esitetyn.

HS 13.5.98: Ylioppilastutkinto on tarkoitus muuttaa valinnaiseksi

niin, että ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen. Opetusministeriön
tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä

kahdeltatoista eri taholta. Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten

opettajain liitto (Finlands Svenska Lärarförbund) on ottanut
kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen.

Opetusministeriön kokeilua seurannut työryhmä on niin tyytyväinen
tuloksiin, että suosittelee uutta mallia koko maahan.

Opetusministeri Heinonen jatkoi työryhmän ehdotuksen vastaisesti

kokeilua viidellä vuodella. Hän teki ratkaisun 5-prosenttista

vähemmistöä edustavan Finnlands Svenska Lärarförbundin ehdotuksen

mukaisesti, joka oli täysin vastakkainen 95-prosenttista enemmistöä

edustavien järjestöjen ehdotukselle. Uuden digitaali-TV:n Ylelle
varatuista viidestä kanavasta yksi on ruotsinkielinen. Näin Olli-
Pekka Heinonen on liikenneministerinä päättänyt digitaali-tv:n
tulemisesta. Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja on korotettu
1.7.01 alkaen 100 markalla. Näin 95:ltä suomalaiselta peritään 9500
markkaa, että saadaan oma digitaalikanava viidelle ruotsinkieliselle,
jotka itse panevat likoon yhteensä 500 markkaa.

Kuka sanoisi Olli-Pekka Heinoselle sen, että häneltä puuttuu käytännön
ratkaisuissa tarvittava terve järki. "Julkisen vallan on huolehdittava
maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja
yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan", säätää
perustuslaki. Terveen järjen mukaan samanlaiset perusteet on yhtä kuin
jokaiselle yhtä paljon. Olli- Pekka Heinosen järjen mukaan se
tarkoittaa sitä, että viidelle ruotsinkieliselle annetaan yhteensä
yhtä paljon kuin 95:lle suomalaiselle yhteensä.


1.2 Johannes Virolainen ruotsalaisuuden asialla.

Urho Somerkivi: Peruskoulu. Synty, kehittyminen ja tulevaisuus.

"Hallitukseen esityksen mukaan vain yksi oppilaalle vieras kieli olisi
ollut pakollinen ja toinen kieli valinnainen. Tällä kannalla

(hallituksen esitys) olivat yleensä myös pedagogiset

asiantuntijaelimet, kuten kouluhallitus, Koulunuudistustoimikunta,,
Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea ym. ..." "Samaan aikaan käytiin

tiedotusvälineissä vilkasta keskustelua peruskoulun kieliohjelmasta.
Pääosa siitä oli RKP:n järjestämää kampanjaa. ...Paasion hallitus jätti
paikkansa ja tilalle tuli Koiviston hallitus. Sen opetusministerinä
oli Johannes Virolainen, joka jo aijemmin (yhdessä RKP:n ja LKP:n
puheenjohtajien kanssa) oli ilmoittautunut kahden kielen puoltajaksi.
Hallitusneuvotteluissa tehdyn sopimuksen mukaisesti eduskunta
ohjattiin nyt tähän ratkaisuun. RKP oli pannut sen ehdoksi
hallitukseen tulolleen. ... Suomalaisessa demokratiassa voi käydä
niinkin, että 5 %:n vähemmistö määrää, mitä 95 %:n enemmistön on
opiskeltava."

Johannes Virolainen kirjoittaa tästä asiasta kirjassaan Vallankäyttö
Kekkosen kaudella: "Merkittävin kulttuuripoliittinen ratkaisu
Koiviston hallituksen aikana oli peruskoulun puitelain valmistelu ja
hyväksyminen. Puuttumatta asiaan muuten, on korostettava, että Paasion
hallitus (opetusministerinä Reino Oittinen) oli ehtinyt jo antaa
lakiesityksen eduskunnalle. Uuden hallituksen aloitteesta esitystä
muutettiin siten, että peruskouluun tuli kaksi pakollista kieltä:
englanti ja ruotsi, eikä vaan englanti, kuten Oittinen oli esittänyt."

Jaakko Linnankivi, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean 1970 jäsen,
HS 21.4. 98: "Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea 1970 esitti
ruotsinkieltä valinnaiseksi oppiaineeksi, että tunteja jäisi muillekin
kielille. --- Poliittiset päättäjät runnoivat kuitenkin ruotsin kielen
peruskoulun pakolliseksi oppiaineeksi ja laajensivat ruotsin kielen
opiskelun koskemaan koko ikäluokkaa eli jokaista suomenkielistä
oppilasta."

Suunniteltu enemmistöhallitus ei ollut mahdollista ilman Rkp:n mukaan
tuloa. Rkp tiesi maalaisliiton hinkun tähän hallitukseen ja asetti

osallistumisensa ehdoksi sen, että ruotsin kieli säädetään
pakolliseksi aineeksi peruskoulussa. Puolueensa puheenjohtajana
Virolainen "runnoi", kuten Linnankivi sanoo, muut hyväksymään Rkp:n

vaatimuksen. Palkkioiksi Virolaiselle myönnettiin Ruotsin toiseksi
arvokkain kunniamerkki Pohjantähden Ritarikunnan suurristi, sekä Axel
Olof Freudenthal-mitali. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot.)

Johannes Virolaisen kohdalla tulee selkeästi esiin ruskeakielisyys
Neuvostoliittoa kohtaan. Tuo sama piirre, joka on yhteinen sellaisille
suomalaisille poliitikoille, jotka ovat aktiivisesti edistäneet
ruotsalaisuutta Suomessa. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot, ja
alempana tässä osassa mainitut poliitikot.)

Boris Salomon, Helsinki, HS 23.5.96: "Suomalaiset valtiovallan
edustajat kävivät tutustumassa DDR:n diktatuurin muuriin, myös
"antifasistisen turvavallin" puolelta 1970- luvulla. ---Vastikään
auenneessa entisen SED:n arkistossa on mm. löydettävissä seuraava
erittäin salaiseksi luokiteltu arvio suomalaisen johtavan poliitikon
Johannes Virolaisen näkemyksestä muurista DDR:n puolelta isäntiensä
kirjaamana, kun Maalaisliiton delegaatio vieraili 1970 DDR:ssä:
"Vierailu suojavallillamme Brandenburger Tor´illa ja Friedrichstrassen
rajanylityspaikalla teki delegatioon suuren vaikutuksen. Herra
Virolainen totesi, että se mitä hän lehdistöstä ja viestintävälineistä
on saanut tietoonsa, on ristiriidassa täällä nähdyn ja kuullun kanssa.
Erityisesti häneen teki vaikutuksen rajanylityspaikassa vallitseva
rauha ja järjestys, häiriintymätön liikenne sekä suhteellisen suuri
ulkomaalaisten määrä (1300-1600), joka päivittäin saapuu ja lähtee
demokraattisesta Berliinistä.".(lähde: Bundesarchiv, DY A 2/15/142 J)


1.3 Ilkka Suominen, Erkki Tuomioja, Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen
ruotsalaisuuden asialla.

"Sotarikoksista syytetyt" ei tarkoita presidenttiä ja ministereitä,

selitti valvontakomission ministeri Orlov sodan päätyttyä. Se oli
karvas pettymys Rkp:n kaunaisille edustajille. Sen johdosta Rkp:n Nils

Meinander ja Atos Wirtanen, SKP:n Hertta Kuusinen ja Maalaisliiton

Urho Kekkonen suunnittelivat taktiikan presidentin ja ministerien
saamiseksi syytettyjen penkille. Näin kertoo Meinander muistelmissaan
"Insyn och efterglokhet. Politiska minnen 1940--1962". (Söderström &
Co 1977.)

Näin sai alkunsa Meinander - Kekkosen poliittinen kulttuuri, jonka
pääarkkitehdiksi Meinanderin rinnalle asettui Urho Kekkonen. Se sai
varsinaisen käyttövoimansa ruotsinkielisistä poliitikoista, ja johti
siihen, että Suomen sekä ulko- että sisäpolitiikkaa Kekkosen -
Breznevin kaudella johdettiin Moskovasta käsin. Puolueina sen
kannattajaksi asettuivat kommunistit ja Ruotsalainen kansanpuolue.
(Tästä lähemmin kohdassa 12. Ruotsinkielisten keinot.)

Ilkka Suominen kirjoitti 17.1.93. (HS ja Aamulehti) "Pohjoismainen
kulttuuriperintömme ja arvomaailmamme on eurooppalaisuutemme
olennainen osa." Tämä Suomisen väite on perätön. Se on ruotsalaisten
iskulause, jolla suomalaisia pyritään edelleenkin alistamaan kuten
Ruotsin vallan aikana. Meidän henkiset johtajamme olivat ratkaisevina
vuosisatoina 1291 - 1675 Maunu I:stä Erik Sorolaiseen suomalaista
syntyperää olevia suomalaisia piispoja. Opintonsa he olivat
suorittaneet Keski- ja Etelä-Euroopan yliopistoissa. Eräs heistä oli
Mikael Acricola. Hän opiskeli mm. Lutherin johdolla Wittenbergissä.
Kieli oli latina. Ei ruotsi.

Kun ruotsalaiset tulivat piispanistuimelle, alkoi Suomessa
humanistisen kulttuurin tarkoituksellinen tukahduttaminen. Erikoisesti
se kohdistettiin suomen kieleen. Suomen kieltä ruvettiin syrjimään
ruotsin hyväksi. Suomalaisia ruvettiin ruotsalaistamaan.

Ilkka Suomisen ihailemasta ruotsalaisesta kulttuurista kirjoittaa
professori Heikki Ylikangas. - Ruotsalaisten ensimmäinen kehruukone
Suomessa aloitti Turussa 1739. Tässä tehtaassa päivän pituus ja ruoka-
annoksen suuruus määräytyi sen mukaan, kuinka paljon vyyhtejä päivässä
valmistui. Tiedetään, että ainakin kuusi naista tehtaassa kuoli
nälkään. (Ylikangas: Käännekohdat Suomen historiassa.)

Wärtsilän Meriteollisuuden konkurssiskandaalissa valtio menetti 2
miljardia markkaa, joka koitui yhtiön ruotsinkielisten omistajien
hyödyksi. Kun asiaa käsiteltiin hovioikeudessa 10.5.93, selvisi, että
tällainen varojen siirto onnistui silloisen kauppa- ja
teollisuusministeri Ilkka Suomisen myötävaikutuksella. (HS 11.5.93.)
Sidonnaisuuden syvyys, jota Suomisen palveluhalu ruotsinkielisille
osoittaa, on paljastunut vasta nyt, kun KKO on antanut päätöksen
Wärtsilän konkurssiasiassa.

Helsingin Sanomat 5.3.99: "Korkein oikeus on tuominnut valtion
kymmenien miljoonien markkojen korvauksiin virheellisestä
tiedottamisesta yrityksille aiheutuneista menetyksistä Wärtsilä
Meriteollisuuden konkurssin edellä." "Asiasta järjestettiin
tiedotustilaisuus ja laadittiin lehdistötiedote, joissa kerrottiin,
että tilattujen alusten rakennusaikainen rahoitus on turvattu.
Silloinen kauppa-ja teollisuusministeri Ilkka Suominen ja
kansliapäällikkö Bror Wahlroos vakuuttivat samaa myös
tiedotustilaisuudessa ja haastatteluissa."

Petos: "Petoksen perustunnusmerkkejä ovat erehdyttäminen, erehdys,
erehdyksen vallassa suoritettu määräämistoimi ja omaisuusvahinko.
Erehdyttäminen tapahtuu rikoslain mukaan valheellisen asianlaidan
esiin tuomisella tai todellisen asianlaidan vääristelyllä."
Miljardimenetysten lisäksi, jota Suomisen toimet Wärtsilä-skandaalissa
valtiolle aiheuttivat, valtio on KKO:n päätöksellä tuomittu korvaamaan
Suomisen aiheuttaman petoksen tuomia menetyksiä asiakkaille yhteensä
34,6 miljoonaa markkaa. (HS 5.3.99.)

Pakkoruotsia Suominen on puolustanut yritteliäästi 17.1.93 HS:ssa ja
Aamulehdessä. Samassa kielikeskustelussa myös nykyinen kauppa- ja
teollisuusministeri Erkki Tuomioja puolusti HS:ssa kiihkeästi
pakkoruotsia. HS kertoo 29.7.99. "Nykyinen kauppa- ja
teollisuusministeri Erkki Tuomioja on päättänyt, että valtio ei hae
ministeri Ilkka Suomiselta korvauksia niistä vahingonkorvauksista,
joita KKO on tuominnut valtion maksettavaksi Suomisen aiheuttaman
erehdyttämisen perusteella Wärtsilän Meriteollisuuden konkurssin
yhteydessä." Yhteiskunnan edun mukainen korvausten vaatiminen olisi
ollut aseveljen pettämistä tässä ruotsinkielisten tukirintamassa. Näin
toimivat toisenlaiset suomalaiset. Ruotsinkielisyys ja lain vastainen
toiminta, sekä rangaistavilla ja moraalittomilla teoilla tapahtuva
ruotsinkielisten suosiminen enemmistön vahingoksi on aukotonta
toimintaa. Kytkentä tällaiseen mentaliteettiin on väistämätön tässä
rintamassa.

Professori Dag Anckar Huvudstadsbladetissa 22.12.91: "Katsokaa
Ruotsalaista kansanpuoluetta, joka on oikeastaan pieni ja
merkityksetön puolue, ... mutta puolue on onnistunut kasvattamaan
vaikutusvaltansa huippuun." "Ilkka Suominen ja Ilkka Kanerva olivat
Nkp:n yhteyshenkilöitä. Kanerva toimitti tietoja
KGB:lle" (Neuvostoliiton tiedustelupalvelu), toteaa Hannu Rautkallion
tutkimuksessaan. (Rautkallio: Neuvostoliiton asialla/NKP:n vaikutus
Suomessa 1960-luvulla, Tammi 1993.)

Ilkka Kanerva oli ainoa kokoomusministeri, joka äänesti hallituksessa
koulujemme pakkoruotsin puolesta 10.3.93. Paavo Väyrysestä tehtiin
tohtori Åbo Akademissa. Rautkallio: Paavo Väyryselle Kekkonen
testamenttasi 1970-luvun lopussa KGB:n pääyhteysmiehen tehtävät.

Meinander - kekkosbrezhneviläinen poliittinen kulttuuri. Huomataan,
että suomalaiset porvaripoliitikot, jotka ovat aktiivisia
ruotsalaisuuden asialla, ovat poikkeuksetta olleet aktiivisessa
yhteistyössä Neuvostoliiton tiedustelupalvelun kanssa
(ruskeakielisyys). Merkille pantavaa on, että jokaisen poliittinen ura
on nuokahtanut kesken kaarensa.

Olli-Pekka Heinonen nimitettiin ministeriksi puolueen sisällä
tapahtuneen junttauksen tuloksena. HS kertoi silloin, että puolueen
nuorisojärjestö alkoi entisen pj. Ilkka Suomisen ehdotuksesta ajaa
Heinosta opetusministeriksi. Ruotsalaisuuden edistämiseksi (koulujen
pakkoruotsi) Suomiselle oli tärkeää saada opetusministeriksi helposti
ohjailtava, kokematon henkilö. Neuvostoliiton tiedustelupalveluun Olli-
Pekka Heinonen ei ehtinyt suhteita solmimaan. Mutta jo palvelut
ruotsalaisuudelle näyttää riittävän siihen, että toimittajien
ennusteista huolimatta hänenkin poliittinen uransa päättyy
mahalaskuun.


1.4 Johannes Koskinen ruotsalaisuuden asialla.

Kielilain uudistus. Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98
tavoitteensa uudessa hallituksessa, mm. seuraavat viisi kohtaa.
Jokaisessa niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia ruotsinkielisille:

1. Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset
sairaanhoitopalvelut.
2. Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut
koko maassa. (Perustuslain mukaan näin tulee olla ruotsinkielisissä ja
kasikielisissä kunnissa.)
3. TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun

kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena
päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava.

4. Yhteiskunnan tuki ruotsinkielisille lehdille on turvattava.
5. Ruotsinkielisten teatterien, kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin
ja liikunnan on saatava enemmän yhteiskunnan varoja.

Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) esitteli uutta kielilakia
valmistelevaan komiteaan jäsenet siinä tarkoituksessa, että Rkp:n
vaatimukset todella toteutuvat. Komiteassa on 12 ruotsinkielistä ja 8
suomenkielistä jäsentä. (Oikeusministeriö tiedottaa 26.8.1999.) Siis 5

prosenttisella vähemmistöllä on 60 prosenttinen edustus.
Avainasemissa, puheenjohtaja ja kolme neljästä sihteeristä, ovat
ruotsinkielisiä.

"Kahden tasaveroisen kielen kansa", julistaa kielilakikomitean
puheenjohtaja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg
seminaarissa Joensuussa. (HS 14.11.2000.) "Uudesta laista ei tule
vähemmistö- tai enemmistökielilakia, vaan laki kahdesta
kansalliskielestä ja suomalaisista tulee kahden tasaveroisen kielen
kansa." Suomessa on 95 nuomenkielisiä ja 5 % ruotsinkielisiä, mutta
Johannes Koskisen tavoite on kahden tasaveroisen kielen kansa. Siinä
tasaveroisuudessa yksi ruotsinkielinen vastaa 19 suomenkielistä.
Tasaveroisuus saavutetaan siten, että kaikkien suomalaisten on
opeteltava ruotsin kieli: koulujen pakkoruotsi. Saman aikaisesti
Ruotsin yliopistoissa lopetetaan suomen kielen opetus, koska arabian
kielikin on siellä arvokkaampi kuin suomi.

Aamulehti 28.11.2000: "Opetusministeri Maija Rask (sd) sanoi
maanantaina olevansa harmissaan ja jopa loukkaantunut tavasta, jolla
Ruotsissa on viime aikoina suhtauduttu suomen kielen opetukseen maan
yliopistoissa. Raskin mieleen on jäänyt erityisesti se, että
yliopistoissa halutaan mieluummin panostaa "strategisesti tärkeisiin
kieliin", esimerkiksi arabiaan." Ruotsi on vahvasti Koskisen
tavoitteen takana. Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92

Helsingissä ruotsalainen kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi
jyrkästi sen, että Suomen hallitus edes harkitsee pakkoruotsin

muuttamista valinnaiseksi. (HS 6.3.92.)

Hallberg, jonka Koskinen nimitti komitean puheenjohtajaksi, on
vastikään palkittu ruotsalaisella kunniamerkillä. Pekka Hallbergille
on Ruotsin lähetystössä luovutettu Ruotsin toiseksi arvokkain
kunniamerkki Pohjantähden Ritarikunnan suurristi, kertoo
Hufvudstadsbladet 29.5.99. (Vertaa edellä Johannes Virolainen.) Missä
mielessä kunniamerkki annettiin. Siitä Johannes Koskista lienee
informoitu. Opetusministeri Maija Rask ei ole yhtä innostunut
edistämään ruotsalaisten pyrkimyksiä. Suomi on ainoa maa maailmassa,

jossa enemmistön lapset pakotetaan oppimaan vähemmistön kieli.

Viisiprosenttisen vähemmistön kieli. Sillä ajalla, kun suomalaiset

koululaiset pänttäävät ruotsia, muiden maiden koululaiset, Ruotsi
mukaan luettuna, lukevat jotakin suurta kieltä, englantia, saksaa,

ranskaa jne. Johannes Koskisen mielestä näin pitää olla edelleenkin.
Miksi suomalaisen koululaisen valinnan vapaus uhrataan
viisiprosenttisen vähemmistön vaatimusten vuoksi. Hyväksyykö
puolueväki todellakin tällaisen naapurimaasta vahvasti ohjatun
toiminnan. Puolueväen tulisi miettiä näitä asioita ja olisi puututtava
asian kulkuun ensi tilassa. Kun tuo komitean ehdotus on edennyt
päättäjien käsittelyyn, se on niin yllättävän röyhkeä, että sen
kaatuminen siellä on kyseenalaista.


1.5 Marketta Vesisenaho ruotsalaisuuden asialla.

Poliisikoulun ruotsinopettaja valehtelee.

Ei tuhlata aikaa tykkäämiskeskusteluun. Näin remelletään pakkoruotsin
puolesta. Aamulehdessä 11.2.99. (Marketta Vesisenaho, Poliisikoulun
ruotsin opettaja.)

Hymyilevä ruotsinopettaja, laissa säädetty oikeus, pohjoismainen
kielisopimus, pohjoismainen kokouskieli, kielivaatimus
työpaikkailmoituksissa, identiteettiin kuuluva oikeus jne, esitetään

Vesisenahon kirjoituksessa pakkoruotsin puolustukseksi Suomen

kouluissa. Aikaisemmassa keskustelussa nämä perustelut on, ensimmäistä
ja viimeistä lukuun ottamatta, jo useasti esitetty ja yhtä useasti
osoitettu kuvitteluksi. Mutta tarkastellaan niitä taas kertaalleen.
"Suomen kansalaisella on oikeus käyttää äidinkieltään asioidessaan
viranomaisten kanssa", valistetaan kirjoituksessa. Perustuslaissa tämä
oikeus säädetään (Hallitusmuodon 14 §) "Suomen kansalaisen oikeus
käyttää oikeudessa ja hallintoviranomaisen luona omassa asiassaan
äidinkieltään, suomea tai ruotsia, sekä tällä kielellä saada
toimituskirjansa on turvattava lailla." Valtion virastot ja
kaksikielisten kuntien virastot ovat kyseisiä "hallintoviranomaisia".
Näissä virastoissa, esim. poliisilaitoksella, pitää siis saada virka-
aikana palvelua molemmilla kielillä. Vaatimuksen täyttää suomen /

ruotsin kielentaitoinen kanslisti. Esim. poliisi järjestystehtävissä

ja terveydenhoito eivät ole hallintoviranomaisia.

Kielilaissa ei ole säädöstä, joka rajoittaisi ruotsinkielisiä
palveluja, jos ruotsinkielisiä on vähän, on kirjoituksen eräs
valheellinen väite. Laissa on nimenomaan säädös siitä, että jos
kaksikielisessä kunnassa vähemmistön määrä laskee alle säädetyn rajan,
kunnan virastoissa ei enää tarvitse antaa palveluja vähemmistön
kielellä.

Pohjoismaisen kielisopimuksen perusteella apulaisoikeusasiamies on
puuttunut sopimuksen rikkomiseen ajokorttiasiassa. Jos näin on
tapahtunut, se osoittaa, että hän ei ole pätevä virkaansa. "Lakien
noudattaminen viranomaisten toiminnassa" kuuluu hänen toimialaansa.
Kansainvälisten sopimusten kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä.

Oikeus tulla kohdelluksi kielellisesti tasa-arvoisesti "edustamallani

ammattialalla useinkin todella vakavissa asioissa", kirjoittaja
(ruotsinopettaja poliisikoulussa) vetoaa pakkoruotsin puolesta. Siis
95 prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön
kieli, jotta tämä selviäisi "todella vakavista asioista".
Ruotsinopettajan logiikka kompastelee. Yleisen ajattelutavan mukaan
tuon vähemmistön tulisi opetella enemmistön kieli välttääkseen
ongelmat "todella vakavissa asioissa". Ongelma ei ole tykkäämisen
puute enemmistöllä, vaan ymmärryksen puute vähemmistöllä.

Neljännes ulkomaisista kokousmatkoista suuntautuu Pohjoismaihin, ja
kaikki siellä eivät puhu englantia, on eräs pätemätön väite.
Yhteispohjoismaisissa kokouksissa kieli on englanti, koska
tanskalaiset eivät edes osaa "nordiskaa", ja norjalaiset puhuvat
mieluummin englantia.

HS 26.9.90 "Suomen työnantajain keskusliitossa STK:ssa pidetään

tärkeänä, että kaikissa koulumuodoissa on tarjolla useita
kielivaihtoehtoja. Liitossa ei kuitenkaan pelätä ruotsintaitoisten

ihmisten vähenemistä, vaikka kielestä tulisi vapaavalintainen.. STK:n
lausunto osoittaa, että kirjoituksen perustelu "kielivaatimus
työpaikkailmoituksissa" on tuulesta temmattu. Pohjoismaiseen

kielisopimukseen vedoten kirjoittaja myös perustelee näkemystään
ruotsinkielisestä palvelusta. Kuten pakkoruotsin puolustajat aina, hän
käsittää tällaiset sopimukset vain suomalaisia velvoittavaksi ja
unohtaa, että Ruotsissa asuu yhtä paljon suomalaisia kuin Suomessa
asuu itäruotsalaisia (ruotsinkielisiä), mutta he eivät saa mitään
palveluja suomeksi.

Kielen opetuksen tutkijat ja käytännön taitajat ovat yksimielisiä
siitä, että tykkääminen (motivaatio), jonka kirjoittaja haluaa
koululaisilta kieltää, on kielen oppimisen peruslähtökohta. Kielen
opettajalla tämä tieto kuuluu yleensä ammattipätevyyteen. Onko tässä
nyt kysymyksessä tarkoituksellinen tietämättömyys, vaiko puute
ammattipätevyydessä. Kirjoittaja ei ole oivaltanut, että ruotsin
opettajana hän esiintyy todistajana omassa asiassaan. Hänen
tarkastelunsa kapea näkökulma kyllä aisan paljastaa. Verrataan sitä

toisiin alan ammattilaisiin, jolla virkansa perustella on laajempi

näkökulma. Paraisten lukion rehtori Jukka O Mattila kirjoitti HS:ssa

26.5.97: (Sivuillamme jo useasti esitetty lausunto.) "Joka kevät

joudun ihmettelemään, kuinka Suomella voi olla varaa maksaa
pakollisesta ruotsistaan sellainen hinta, mikä siitä oppilaiden
valintojen rajoittamisen muodossa koko valtakunnassa koituu. Otan
kansainvälisen vertailuesimerkin tarkastelemalla englantilaisia,
ruotsalaisia ja suomalaisia koululaisia.

Englannissa opiskeleva John käyttää maailmanlaajuisesti tunnettuun
äidinkieleensä oppitunneistaan 10 % (todellisuudessa enemmän, mutta se
on tässä suuruusluokkatarkastelussa epäolennaista). Loput 90 % hän voi
käyttää muihin aineisiin kuten matematiikkaan, luonnontieteisiin,
yhteiskunnallisiin, tai taideaineisiin tai muihin kieliin." "Ruotsissa
asuva Henrik käyttää 10 0maan äidinkieleensä. Sen lisäksi hänen on

opiskeltava vielä toiset 10 5.198769e+128nsimmäistä suurta

maailmankieltä, mikä se sitten kohdallaan onkin. Valinnan varaa muihin

aineisiin jää 80 %. Suomalainen Erkki käyttää 10 % omaan harvinaiseen

äidinkieleensä, toisen 10 % toiseen kotimaiseen ja kolmannen 10 %
johonkin suureen maailmankieleen. Muille opinnoille jää enää 70 %."

Koulutuntien tuhlaaminen tulee esille myös Tapani Kuusalon

(matematiikan professori Jyväskylä) kirjoituksessa. (HS 13.2.99):

Viime vuosina esimerkiksi matematiikan ylioppilaskokeessa jo 12- 15
prosentin osaamistaso on riittänyt hyväksyttyyn suoritukseen, vaikka
vastaavasti yliopistolla alimpaankin hyväksyttyyn suoritukseen
vaaditaan vähimmillään 50 prosentin osaamistaso, ts. että edes puolet
kurssista hallittaisiin." Näiden ammattilaisten mielestä ruotsin kieli
ei ole oikea kohde sille ajalle, joka säästyy tykkäämiskeskustelusta.
Koulutuksen tarkoitus on tuottaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä
taitajia. Ruotsin kieli joutaa väistymään tärkeämpien aineiden tieltä.
Varsinainen kukkanen kirjoituksen perusteluissa on ylösalaisin
käännetty identiteetti. "Identiteettiin kuuluva oikeus tulla

kohdelluksi kielellisesti tasa-arvoisena." Ikään kuin identiteetti ei

sietäisi vieraskielistä yhteisöä. Todellisuudessa identiteettiä
vahvistaa havainto siitä, että on erilainen kuin muut, että ei voi
kommunikoida omalla kielellä vieraskielisten kanssa. Tämä tarkastelun
tulos panee epäilemään, että "jokaista ammatilliseen koulutukseen
saapuvaa vastassa" oleva ruotsinopettajan hymykin on vinoa hymyä.

1.6 Mitä rivikansalainen ei ymmärrä
Anneli Jäätteenmäki, Olli-Pekka Heinonen, Johannes Koskinen ja Pekka
Hallberg ruotsalaisuuden asialla.

Klassinen esimerkki suomalaisesta ministeristä. Oikeusministeri Anneli
Jäätteenmäki lupasi (v.94) Folktingetin lähetystölle (pj.
kansanedustaja Henrik Lax) laajentaa ruotsinkieliset palvelut niin,
että velvoitus antaa palveluja molemmilla kotimaisilla kielillä, joka
perustuslaissa on säädetty valtion ja kaksikielisten kuntien
virastoille, tulee koskemaan myös valtion yhtiöitä ja liikelaitoksia.
Tätä koskevan esityksen hän ilmoitti antavansa hallitukselle kahden
kuukauden kuluessa.

Tämän lupauksen seurauksena annettiin: "Hallituksen esitys
eduskunnalle laiksi kielilain muuttamisesta." (HE 233 / 1994 )

"Esitys on valmisteltu Suomenruotsalaisten kansankäräjien aloitteesta
virkatyönä oikeusministeriössä", sanotaan esityksen
yleisperusteluissa.

Jäätteenmäen laki tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.
Lakiehdotuksen perusteluissa sanotaan: "Säännöksen mukaan valtion
edellä mainitut liikelaitokset olisivat velvolliset palvelemaan
yleisöä ja tiedottamaan yleisölle suomeksi ja ruotsiksi."

Muun muassa posti ja rautatiet ovat Jäätteenmäen laissa tarkoitettuja
laitoksia. Kuinka kauaksi on eksytty perustuslain tarkoituksesta.
Perustuslain tarkoitus on hyvin ymmärrettävä. Sen kielisäädös,
Jäätteenmäen aikana hallitusmuodon 14 §, kuuluu lukuun "Kansalaisen
yleiset oikeudet ja oikeusturva." Jos kansalainen ei voisi asioida
oikeudessa ja hallintoviranomaisten kanssa omalla kielellään,
saattaisi oikeusturva olla kyseenalainen. Täsmälleen sama on kielilain
tarkoitus ja henki: "Suomen kansalaisen oikeus käyttää äidinkieltään
oikeudessa ja hallintoviranomaisen luona."

"Henkilökunnan ottamisessa valtion liikelaitosten ja edellä
mainittujen yhteisöjen palvelukseen on kuitenkin syytä kiinnittää
huomiota siihen kielitaitoon, joka tarvitaan lain vaatimusten
täyttämiseksi", sanotaan Jäätteenmäen laissa. Siinä ei ole kysymys
oikeusturvasta, vaan on säädetty, että postinkantajan Kainuussa ja
rautatievaunun siivoojan Joensuussa tulee osata ruotsia.

Folktigetille lainsäädäntötyö omien pyrkimysten toteuttamiseksi on
näin yksinkertaista ja helppoa. Vihreän liiton vaatimukset
luonnonsuojelusta ja ydinvoimasta olisi jo saatettu lakisääteisiksi,
jos he olisivat tasaveroisia Folktingetin kanssa. Voi olla, että
heillä ei ole käyttöpääomaa hoitaa asiaa kahden kuukauden kuluessa
"virkatyönä oikeusministeriössä", arvelee rivikansalainen. Eikä heillä
ole kunniamerkkisysteemiäkään palvelujen palkitsemiseen, kuten
Folktigetilleä.

Avainasemassa olevien henkilöiden palvelut ruotsinkielisille. Tässä
asiassa ministeri Olli-Pekka Heinonen on klassinen esimerkki.

Opetusministeriön työryhmä ehdotti ylioppilaskoetta muutettavaksi (v.
98) siten, että kaikille pakollisen äidinkielen kokeen lisäksi
kokelaat saavat itse valita kolme muuta pakolista ainetta (pakkoruotsi
jäisi pois). Kokeilua seurannut työryhmä opetusministeriössä oli niin
tyytyväinen tuloksiin, että suositteli uutta mallia koko maahan. Sekä

opettajilta että oppilailta kysyttiin, millainen ylioppilastutkinto

heidän mielestään olisi paras. Opetusministeriön tutkintouudistusta

valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä kahdeltatoista eri
taholta. Lausuntoa pyydettiin muun muassa ammattikoulujen ja
yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten liitolta, Opetusalan
Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien
Keskusliitolta (SAKKI ry). Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten

opettajain liitto (Finnlands Svenska Lärarförbund) ilmoitti kielteisen
kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen.

Yli puolet rehtoreista piti kokeiltua mallia parhaana. Neljännes

kannatti mallia, jossa neljä pakollista ainetta voisi valita vapaasti

kaikista tutkintoaineista. Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen teki
ratkaisun ruotsinkielisten opettajain liiton tahdon mukaisesti.

Olli-Pekka Heinonen, suomalaisille kallis ministeri.

Yleisradion ruotsikielinen televisio FST sai elokuussa 01 käyttöönsä
ikioman kanavan, yhden viidestä Ylen digitaalikanavasta.

RKP:n puoluehallitus esitti Helsingissä 7.12.98 vaatimuksen: "TV:ssa

on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun kanava,
joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena päivänä.
Rahoituksen järjestämiseksi TV:n lupamaksuja on korotettava."

Sittemmin liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen teki päätöksen

ruotsinkielisten vaatimusten toteuttamisesta: Ylelle varatuista
viidestä kanavasta yksi on ruotsinkielinen. Hankkeen rahoittamiseksi
tv-lupamaksuja korotettiin 1.7.01 alkaen 100 markalla.

Sadan markan korotus ei ole suri summa, mutta kerrottuna parilla
miljoonalla tv-luvalla, saadaan kokoon merkittävä rahamäärä
vuosittain, toteaa Jörn Donner Hufvudstadsbladetissa. Donnerin mukaan
ruotsinkielinen tv-ohjelma tulee Ylelle kalliiksi, noin 200 tuhatta
markkaa tunnilta.

Mitä ruotsinkielisten oma digi-tv maksaa suomalaisille. Ylen digi-tv:n
perustamiskustannuksiksi on ilmoitettu noin 300 miljoonaa markkaa,
joten yhdelle kanavalle tulee 60 milj. markkaa. Suomalaiset maksavat
siitä 95 prosenttia, eli 57 miljoonaa ja ruotsinkieliset 5 prosenttia,
eli 3 miljoonaa. Eli jotta saataisiin oma kanava viidelle
ruotsinkieliselle, 95:ltä suomalaiselta peritään yhteensä 9500 mk. ja
ruotsinkieliset itse panevat likoon yhteensä 500 mk.

Donnerin laskelman mukaan suomalaiset tv-luvan haltijat maksavat
ruotsinkielisen kanavan ohjelmakustannuksista vuosittain 352 milj.
markkaa ja ruotsinkieliset itse 18 milj. markkaa. (Suunniteltua
ohjelmaa ruotsinkielisellä digi-kanavalla 1800 tuntia vuodessa.) Tämä
on siis jatkuva menoerä yllämainittujen perustamiskustannusten
lisäksi. Ohjelmakustannusten lisäksi tulevat ylläpitokustannukset
suomalaisille samassa suhteessa. Näin liikenneministeri Heinonen on
mellastanut television puolella.

"Hallituspuolueiden ryhmän johtajat ja keskeiset ministerit etsivät
eduskunnassa perjantaina varsin kiihkeissä tunnelmissa ratkaisua ensi
vuoden talousarvioon tehtävistä lisäyksistä. Illan suussa summa oli
supistunut 343 miljoonaan markkaan, mutta riita oli edelleen yhtä
kiivas", kirjoitti HS 4.12.99.

Rahaa tarvittiin muun muassa: Lasten ja nuorten psykiatriseen hoito 70
miljoonaa, homekoulujen korjaus 30 miljoonaa, erikoissairaanhoito 60
miljoonaa, eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun alentamien,
jne.

Kansanedustajat huomio! Edellä mainittuihin sosiaalimenoihin saadaan
riitelyn jälkeen 343 milj. markkaa. Mutta viisiprosenttiselle
terveelle, työkykyiselle kielivähemmistölle löytyy vuositasolla
pelkästään viihteeseen, oman tv-kanavan vuotuiseen ohjelmatuotantoon,
kitkattomasti 370 milj. markkaa. Kansanedustajien tulisi muistaa, että
eduskunnan ulkopuolella ei ole mitään vastavoimaa tasapainottamassa
Rkp:n röyhkeitä vaatimuksia. Vaatimukset on siis torjuttava
eduskunnassa. Konsulit valvokaa!

Yksi ruotsinkielinen vastaa yhdeksäätoista suomenkielistä.

Oikeusministeri Johannes Koskinen Jäätteenmäen ja Heinosen jäljillä.

Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa
hallituksessa, mm. seuraavat kaksi kohtaa. 1. Suomenkielisissä
kunnissa on saatava ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut. 2. Kaikilla

hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut koko maassa.

Oikeusministeri Koskinen esitteli uutta kielilakia valmistelevaan
komiteaan jäsenet siinä tarkoituksessa, että Rkp:n vaatimukset todella
toteutuvat. Komiteassa on 11 ruotsinkielistä ja 9 suomenkielistä
jäsentä. Näin 5 prosenttisella vähemmistöllä on yli 50 prosenttinen
edustus. Muun muassa kolme neljästä sihteeristä, ovat ruotsinkielisiä.

"Kahden tasaveroisen kielen kansa", julisti kielilakikomitean
puheenjohtaja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg
seminaarissa Joensuussa 13.11.2000. "Uudesta laista ei tule
vähemmistö- tai enemmistökielilakia, vaan laki kahdesta
kansalliskielestä ja suomalaisista tulee kahden tasaveroisen kielen
kansa."

Suomessa on 95 % suomenkielisiä ja 5 % ruotsinkielisiä, mutta
oikeusministerin tavoite on kahden tasaveroisen kielen kansa. Siinä
tasaveroisuudessa yksi ruotsinkielinen vastaa 19 suomenkielistä.
Tasaveroisuus saavutetaan siten, että kaikkien suomalaisten on
opeteltava ruotsin kieli: koulujen pakkoruotsi. Saman aikaisesti
Ruotsin yliopistoissa lopetetaan suomen kielen opetus, koska arabian
kielikin on siellä arvokkaampi kuin suomi.

: Opetusministeri Maija Rask (sd) sanoo olevansa harmissaan ja jopa
loukkaantunut tavasta, jolla Ruotsissa on viime aikoina suhtauduttu
suomen kielen opetukseen maan yliopistoissa. Raskin mieleen on jäänyt
erityisesti se, että yliopistoissa halutaan mieluummin panostaa
"strategisesti tärkeisiin kieliin", esimerkiksi arabiaan.
Opetusministeri ei ole yhtä innostunut kuin oikeusministeri edistämään
ruotsalaisten kielipyrkimyksiä Suomessa. Rivikansalainen ei ymmärrä
oikeusministerin tasaveroisuutta.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti valehtelee.

Valtioneuvoston elokuussa 1999 asettaman kielilain uudistuskomitean
puheenjohtajan Pekka Hallbergin mukaan uudessa kielilaissa
suomalaisista tulee "kahden tasaveroisen kielen kansa" ja "komitean
mietinnön perustana on uusi perustuslaki", kirjoittaa HS Pekka
Hallbergin haastattelusta viime vuoden (2000) marraskuussa.


Päivitetty 25.4.2001
Aikaisemmassa perustuslaissa kielisäädös kuului (Hallitusmuoto 14.
pykälä): "Suomen kansalaisen oikeus käyttää oikeudessa ja

hallintoviranomaisen luona omassa asiassaan äidinkieltään, suomea tai
ruotsia, sekä tällä kielellä saada toimituskirjansa on turvattava
lailla."

Uudessa perustuslaissa kielisäädös kuuluu (17. pykälä) "Jokaisen
oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan
omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa
tällä kielellä turvataan lailla."

Vertailussa nähdään, että kielisäädös uudessa ja vanhassa
perustuslaissa on ajatukseltaan täsmälleen samanlainen, joten
väittäessään, että uusi perustuslaki edellyttää muutoksia aikaisempaan
käytäntöön, Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg
valehtelee.

Uudessa laissa kielisäädös kuulu lukuun "Perusoikeudet" ja ilmaisu
kuuluu "jokaisen oikeus". Kysymys on kansalaisen perusoikeuksista,
kansasta siinä ei säädetä mitään, ei oikeuksia tai velvollisuuksia tai
uutta käsitettä "kahden kielen kansa", joten väittäessään, että käsite
"kahden kielen kansa" johtuu uudesta perustuslaista, Korkeimman
hallinto-oikeuden presidentin Pekka Hallberg valehtelee.

Huomataan, että komitean puheenjohtajan on heti alusta alkaen
turvauduttava valheeseen, jotta oikeusministerin tavoite onnistuisi
toteutettaessa Rkp:n kielivaatimusta, joka ei perustu lakiin. Uudenkin
perustuslain mukaan Rkp:n vaatimat ruotsinkieliset palvelut kuuluu
saada vain ruotsinkielisissä kunnissa ja kaksikielisissä kunnissa.
Tämän on vahvistanut muun muassa oikeuskansleri 7.9.2000 vastatessaan
asiasta tehtyyn kanteluun: "Vantaan verotoimisto sijaitsee
kaksikielisellä alueella ja sen tulee pyydettäessä kyetä tarjoamaan
ruotsinkielistä palvelua." (Dnro 303/1/99)

Edelleen Hallberg sanoo, että "uudesta laista tulee laki kahdesta
kansalliskielestä". Kun annetaan ymmärtää, että uudistus perustuu
uuteen perustuslakiin, on tuokin ilmaisu valheellinen. Nimittäin
"Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi" säädetään yhtäpitävästi
uudessa ja vanhassa perustuslaissa. Ilmaisu "tulee laki kahdesta
kansalliskielestä" ei siis perustu uuteen lakiin.

Tässäkin kohdassa Pekka Hallberg valehtelee.

Lyhyessä haastattelussa Pekka Hallberg on esittänyt kolme kertaa
valheellisen väitteen. Tällaista käyttäytymisen rivikansalainen voi
ymmärtää vain siten, että hän valehtelee tarkoituksellisesti.

Kun kysymyksessä on valtioneuvoston asettaman komitean puheenjohtaja,
ja korkeassa asemassa oleva virkamies, tässä tapauksessa Korkeimman
hallinto-oikeuden presidentti, horjuttaa valheelliset lausumat
kansalaisten luottamusta valtiovaltaan ja tässä tapauksessa
erityisesti myös oikeusviranomaisiin. Lisämerkitystä asia saa vielä
siitä, kun kansalaiset havaitsevat, että valtioneuvosto ei puutu
asiaan, vaan asianomainen saa jatkaa komitean puheenjohtajana
vähintäänkin sopimattomaksi katsottavan käyttäytymisen jälkeenkin.

Ahvenanmaan itsehallinnon arvovalta arvokkaampaa luin Suomen
eduskunnan arvovaltaa.

Oikeusministeri Johannes Koskinen sanoo HS:ssa 9.9. "Ei ole eduskunnan
arvovallan kannalta hyvä vahvistaa sellaista lakia, joka olisi
Ahvenanmaan itsehallintolain vastainen jonkin pykälän
osalta." (Kysymyksessä on arpajaislaki.) Näin oikeusministeri pitää
Ahvenanmaan itsehallinnon arvovaltaa arvokkaampana luin Suomen
eduskunnan arvovaltaa.

Niin sanotun terveen järjen mukaan eduskunnan arvovalta nimenomaan
vahvistuu toiminnalla, joka osoittaa, että eduskunta on, ei vain
teoriassa, vaan myös käytännön toimissa se elin, jolle perustuslain
mukaan kuuluu lainsäädäntövalta Suomessa. Ahvenanmaan itsehallintolaki
ei sitä kumoa. Jos itsehallintolaki on ristiriidassa suomalaisille
tärkeän lain säätäminen kanssa, on järjen vastaista ajatella, että se
estäisi eduskuntaa säätämästä tuota lakia. Toki on kohteliasta
tuolloin todeta, että eduskunta ei vastusta Ahvenanmaan pyrkimystä
muuttaa lakiaan siten, että se on sopusoinnussa Suomen lain kanssa,
jos he sitä haluavat. Jos eivät halua lakiaan muuttaa, hallitkoot
lakinsa kanssa sellaisenaan. Mutta järjen vastaista on tulkita, että
se rajoittaisi Suomen eduskunnan valtaa säätää suomalaisille tärkeitä
lakeja. Rivikansalainen ei ymmärrä, että 5 miljoonaa suomalaista
joutuu kysymään ahvenanmaalaisilta, joita on 25.000, saavatko säätää
itselleen tärkeän lain.

Kuten jo aikaisemmin on mainittu, Rkp:n puoluehallitus julisti
Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa hallituksessa, mm. seuraavat
viisi kohtaa. Jokaisessa niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia
ruotsinkielisille:

Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset
sairaanhoitopalvelut.

Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut koko

maassa. (Perustuslain mukaan näin tulee olla ruotsinkielisissä ja
kasikielisissä kunnissa.)

TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun
kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena
päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava.

Yhteiskunnan tuki ruotsinkielisille lehdille on turvattava.

Ruotsinkielisten teatterien, kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin ja
liikunnan on saatava enemmän yhteiskunnan varoja.

Television osalta liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen on jo
vaatimuksen toteuttanut, kuten edellä on selvitetty. Kielilain
uudistamisen tarkoitus on yksinomaan luoda edellytykset noiden
muidenkin vaatimusten toteuttamiseksi.

"Rkp:lle on tärkeää pitkään vireillä olleen kielilain uudistaminen
alkaneella vaalikaudella. Laxin mukaan olisi luonnotonta, jos Rkp ei
olisi hallituksessa paimentamassa tätä asiaa", kirjoitti HS 1.4.99.
Kaiken lisäksi Rkp vie tällaisella hallitusohjelmalla hallituksesta
toiseen ministeripaikkoja muiden puolueiden edustajilta.

Tämän käsittämättömän ilmiön innoittamana Rkp on tuon vaatimuslistansa
koonnut. Ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut ja ruotsinkieliset
palvelut kaikilla hallinnon aloilla koko maassa. Tämä vaatimus
tarkoittaa, että 95 prosenttisen enemmistön on opeteltava 5
prosenttisen vähemmistön kieli (pakkoruotsi), jotta vähemmistö saisi
omakielisen palvelun.

Loogisesti ajatellen olisi mielekkäämpää, että tuo 5- prosenttinen
vähemmistö opettelisi enemmistön kielen, saadakseen nuo palvelut ilman
kielivaikeuksia, puhumattakaan kansantaloudelle tulevista
lisäkustannuksista. Kun vielä muistetaan, että noiden vaatimusten
aiheuttamien kustannusten jokaisesta 100 markasta suomalaiset maksavat
95 markkaa, on logiikassa selittämistä. Eivätkä ne kustannukset ole
ollenkaan vähäisiä, kuten edellä selvitetty digitelevision esimerkki
osoittaa. Rivikansalainen ihmettelee jälleen, miksi eivät Vihreäliitto
ja Vasemmistoliitto käytä haluamiensa asioiden läpiviemiseksi samoja
tuloksekkaita menetelmiä kuin Rkp.

Suomen kieliasiaa ohjaillaan vahvasti Ruotsista.

Ruotsi on tukevasti ruotsinkielisten ja oikeusministerin pyrkimysten
takana. Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92 Helsingissä

ruotsalainen kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi jyrkästi sen,
että Suomen hallitus edes harkitsee pakkoruotsin muuttamista
valinnaiseksi.

Pekka Hallberg, jonka oikeusministeri esitteli kielilakikomitean
puheenjohtajaksi, on vastikään palkittu ruotsalaisella kunniamerkillä.
Pekka Hallbergille on Ruotsin lähetystössä luovutettu Pohjantähden
Ritarikunnan suurristi, kertoo Hufvudstadsbladet 29.5.99. Pohjantähden
Ritarikunnan suurristi on Ruotsin toiseksi arvokkain kunniamerkki.
Missä mielessä kunniamerkki annettiin. Siitä oikeusministeriä lienee
informoitu.

Kun peruskoululakia 60-luvulla valmisteltiin, lakia valmistellut
komitea hylkäsi pakkoruotsin sisällyttämisen uuteen lakiin. Ennen lain
säätämistä hallitus vaihtui. Uusi opetusministeri Johannes Virolainen
yhtyi ruotsinkielisten vaatimukseen pakkorotsista ja "runnoi"
pakkoruotsin lakiin. Ruotsista käsin suomalasia painostettiin
pakkoruotsin puolesta. Muun muassa Ruotsin lähettiläs oli eduskunnan
parvekkeella seuraamassa lain ratkaisevaa käsittelyä. Virolainen
kutsuttiin Tukholmaan, jossa hänelle luovutettiin Pohjantähden
ritarikunnan suurristi. (Sama, jonka Hallberg sai.)

Tästä rivikansalainenkin jo jotakin ymmärtää. Yrittävällä saattaa olla
toive ehkä aineellisestakin palkitsemisesta.

Suomalaisten nuorten turvauduttava ruotsalaiseen tulkkiin.

Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa enemmistön lapset pakotetaan

oppimaan vähemmistön kieli. Viisiprosenttisen vähemmistön kieli. Sillä

ajalla, kun suomalaiset koululaiset pänttäävät ruotsia, muiden maiden
koululaiset, Ruotsi mukaan luettuna, lukevat jotakin suurta kieltä,

englantia, saksaa, ranskaa jne. Kielten opetus Suomen kouluissa tähtää
siihen, että kun suomalainen nuori osallistuu kansainväliseen
tilaisuuteen, hänen on turvauduttava ruotsalaiseen tulkkiin. Näin
ruotsalaiset ovat meidän kielten opetuksemme suunnitellet.
Oikeusministerin mielestä näin pitää olla edelleenkin.

Miksi suomalaisen koululaisen valinnan vapaus uhrataan
viisiprosenttisen vähemmistön vaatimusten vuoksi. Tällaista käytäntöä
rivikansalainen ei ymmärrä. Hyväksyykö puolueväki todellakin tällaisen
naapurimaasta vahvasti ohjatun toiminnan.

Miksi Rkp menestyy vaatimustensa toteuttamisessa paremmin kuin muut.

Tämän kysymyksen selvittämiseksi rivikansalainen on poiminut edellä
esitetyistä tapahtumista joitakin havaintoja.

1.Poikkeuksetta asian läpiviemiseksi on tarvinnut taivuttaa vain yksi
ihminen, yksi avainasemassa ollut ministeri: Anneli Jäätteenmäki, Olli-
Pekka Heinonen, Johannes Koskinen.

2.Aina on kysymyksessä ollut ensikertainen ministeri. Heinonenkin oli
ensikertainen pakkoruotsiratkaisussa.

3.Taivuttamisen keinona imartelu; annetaan taivutettavan nauttia
vallantunteesta.

4. Kohdehenkilöt tietävät myös, että ruotsinkielisten käyttävät
palkitsemista. Palkitsemisvälineinä kunniamerkit. Ruotsalaiset
kunniamerkit, sekä omia merkkejä: Axel Olof Freudenthal mitali, jonka
on saanut mm. Johannes Virolainen ja Folktigetin ansiomitali, jonka on
saanut esim. Martti Ahtisaari. Ehkä aineellinenkin palkitseminen.

5. Rkp:lla on päätoimisia lobbareita.

Jos pakkoruotsi kouluista poistetaan, "näivettyy perustuslakiin
pohjautuva kaksikielisyys", väitetään muistiossa, jonka kansanedustaja

Henrik Lax ja Folktingetin pääsihteeri Christian Brandt luovuttivat
opetusministerille 3.3.98.

6. Edistääkseen Rkp:n asiaa, lobbarit ovat kääntäneet lain pykälän
päälaelleen. Kielisäädös (silloinen) on hallitusmuodon 14 §:ssä, joka

kuuluu osana lukuun "Suomen kansalaisen yleiset oikeudet ja
oikeusturva".

Säädös tarkoittaa nimenomaan sitä, että tullakseen kohdelluksi

tasavertaisena kansalaisena suomalaisessa yhteiskunnassa kansalaisen
ei tarvitse opetella toista kieltä.

7. Rkp:lla on lobbareita myös muissa puolueissa. Suomenruotsalaisten

sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Ilkka-Christian Björklund arvioi,

että esitys (ruotsinkieli valinnaiseksi) heijastaa pitkään jatkunutta

huolestuttavaa kehitystä: ruotsin kielen asemaa koverretaan yhä
enemmän.

8. Rkp:lle on luonnollista ajaa omaa ryhmäetua, on motivaatiota.
Jäätteenmäen laki on tehty Folktingetin esityksestä. Heinosen
pakkoruotsi ratkaistu ruotsinkielisten ehdotuksen mukaisesti. Digi-tv
rahoitettu ruotsinkielisten vaatimuksen mukaisesti.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan
pyrkineistä suomalaisista on jäänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana
satoja pyrkijöitä ilman opiskelupaikkaa sen tähden, että sinne on
otettu kielikiintiöön perustuen pääsykokeessa huonommin menestyneitä
ruotsinkielisiä.

Rivikansalainen ei ymmärrä, miksi kansanedustajat hyväksyvät yhdelle
ryhmälle tällaisen erioikeuden etujensa ajamiseen. Pitävätkö
kansanedustajat Anneli Jäätteenmäen kielilakia mielekkäänä:
Postinkantajan Kainuussa ja vaunun siivoojan Joensuussa on osattava
ruotsin kieli. Onko Olli-Pekka Heinosen digitaalitv:n ratkaisu oikea
suhteessa sosiaalikentän tarpeisiin. Olisivatko kansanedustajat
omaehtoisesti säätäneet Ahvenanmaan Itsehallintolain sellaisena kuin
se nyt tulkitaan: 5 miljoonan suomalaisen on kysyttävä 25.000:lta
ahvenanmaalaiselta, saavatko säätää itselleen tärkeän lain.
Itsehallintolaki on vuodelta -51. Ruotsi oli tässäkin merkittävänä
painostajana kuten peruskoululakia säädettäessä. Painostuksella oli
hedelmällinen maaperä. Sodan jälkeisinä vuosina Suomen ulkopoliittinen
asema oli kommunistien toiminnan takia herkkä. Sotakorvaukset olivat
rasittaneet taloutta. Ruotsi ja Rkp ovat aina toimineet kiristäjinä
tällaisissa tilanteissa.

Ruotsi käytti hyväkseen Suomen tukalaa asemaa, ja painosti muun muassa
Ahvenanmaan aseman täsmentämiseen uudistettavalla lailla. Yhteistyössä
ahvenanmaalaisten kanssa se sai sanelluksi uuden lain sisällön, jota
nyt Rkp:n painostuksesta tulkitaan järjettömällä tavalla.

Yhtä järjen vastainen suomalaisten kannalta on tekeillä oleva
kielilaki. Kielilain uudistamiseen ei sinänsä olisi mitään tarvetta.
Siihen on lähdetty vain Rkp:n vaatimuksesta.

Päivitetty 28.12.2001 14. Muistutuksia toimittajille ja suomalaisille
14.1 Muistutuksia toimittajille
14.2 Tiedoksi kansanedustajille ja puolueaktiiveille

21.9.98
Toimittajille 1.

Opetusministerillä informaation puute.

Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen ei tiedä opetusministeriön
alaisen museoviraston johtamista tutkimuksista mitään. Hänen tietonsa
mukaan Suomessa ei ole ollut asutusta ennen kuin ruotsalaiset tulivat
Suomen etelärannikolle 1100-luvulla. Näin historioitsija Carl Jakob
Cardberg on opettanut Näin Henrik Lax on sen Heinoselle kertonut..
(Aamulehti 10.11.1996: Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1996 Helsingin
Svenska Gårdenilla illan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob
Cardberg: Uudellemaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset 1100-
luvulla tulivat.)

Axel Olof Freudenthal - mitali.

Axel Olof Freudenthal (1836-1904), Suomen ruotsalaisen
kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsin kielen
professori 1878-1904.

Kansallisliikkeen aatteessa Freudenthalia kannusti kirjeessään mm.

hänen opettajansa ruotsalainen professori Carl Säve Upsalan

yliopistosta:

"Hän (Freudebthal) oli Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen
sivistyksen, koko eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi

kasvotusten idän (suomalaisen) raakalaisuuden kanssa." (Professori L A
Puntilan tutkimus "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)

Näytteitä Freudenthalin opetuksesta. (Puntila)

"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat,

luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria."

"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta
itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä

koko turaanilainen rotu."

"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja

itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla."

"Kukahan tahtoisi käyttää aikaa ja nähdä vaivaa näitten
kehittymättömällä kielellä kirjoitettujen teosten

tutkimiseen." (Ruotsalaisuuden liikkeen arvostelu suomenkielisistä
väitöskirjoista 1860-luvulla.)

"Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi
olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä
jäljessä."

"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille
kansoille."

"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen

kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin
valtiaskansa."

Kysymys: Mikä motivoi ruotsalaisuuden liikkeen tämän tyyliseen
kiihkeään hyökkäykseen. Miksi se oli heille tarpeellista. (Monissa
tutkimuksissa on selvinnyt, että suomalaisilla oli ennen ruotsalaista
miehitystä kehittyneempi kulttuuritaso kuin germaaneilla
Skandinaviassa.)

Freudenthalin opin omaksuneille kansalaisille on vuodesta 1937 alkaen

myönnetty Axel Olof Freudenthal - mitalia, vuoteen 1996 mennessä

yhteensä 39 kappaletta. Freudenthalin opetus saattaa tuntua menneeltä
ajalta, mutta se elää edelleenkin. Mitalin nykyisiä saajia ovat mm.
Erik Allard v. 1981, Johannes Virolainen v. 1984, (ainoa

suomenkielinen nimi saajien joukossa.), Elisabeth Rehn v. 1994 (siis
presidenttiehdokkuutensa aikana), Jutta Zilliacus v. 1996.

Tämän mitalin saajien käyttäytymisestä havaitaan, että he ovat hyvin
oivaltaneet, mistä ansioista ovat mitalin saaneet, ja mihinkä se heitä
edelleenkin velvoittaa.

Herää kysymys, tiesivätkö äänestäjät, mitä presidenttiehdokas

Elisabeth Rehn heistä ajatteli. Lähes puolet suomalaisista antoi

äänensä Rehnille. Kalle Achte, professori, on epäilemättä Freudenthal-
mitalin ansainnut kirjoituksellaan "Heikko itsetunto on kansallinen
ongelma". (HS 18.6.97, Vieraskynä.) Vuoteen 1996 mennessä hän ei ollut
sitä vielä saanut. Mutta viimeistään hän on sen ansainnut kyseisellä
kirjoituksella..

Kun edellä mainittujen ruotsinkielisten mukaan otetaan vielä vaikkapa
Gösta Ågren sekä Christian Brand, huomataan, kuinka vahvana oppi
alempirotuisista suomalaisista elää tälläkin hetkellä ruotsinkielisten
ajattelussa.

25.11.98
Toimittajille 2.

Muista kunnioittaa Finlands Svenska Folktingiä. Se järjestää
vuosittain Ruotsalisuuden päivän juhlan, Suomen Ruotsalaisen
kansallisliikkeen vuosipäivänä 6.11. Tänä vuonna (1998) se oli 90-
vuotisjuhla.

Martti Ahtisaari kunnioittaa.

Aatteellisen pohjan Ruotsalaisuuden päivän vietolle loi ruotsalaisen

kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsinkielen

professori, Axel Olof Freudenthal. (1836-1911.) Kivijalkana tälle
liikkeelle oli Frudenthalin julistus. Vertaa edellinen kohta.

Martti Ahtisaari oli tänä vuonna juhlassa ja sai SFS:n kultaisen
mitalin (ainoa kultainen mitalin historiassa). Mitali annetaan
liikkeen aatteellista toimintaa ansiokkaasti edistäneille henkilöille.

Anneli Jäätteenmäkikin kunnioittaa Freudenthalin aatetta.

Oikeusministerinä Ahon hallituksessa hän lupasi SFS:n lähetystölle
muuttaa kielilakia siten, että kaksikielisyys laajennetaan koskemaan
valtion yhtiöitä ja liikelaitoksia, näin hän teki samaan aikaan, kun
Ruotsissa ja Ahvenanmaalla vähennetään suomenkielisten oikeuksia.

Sen seurauksena annettiin "Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi
kielilain muuttamisesta." (HE 233/1994.) Esityksen yleisperusteluissa
sanotaan (kohta 5):

"Esitys on valmisteltu Suomenruotsalaisten kansankäräjien aloitteesta
virkatyönä oikeusministeriössä "

Onko Anneli Jäätteenmäki jo saanut mitalinsa, siitä ei julkisuudessa
ole kerrottu.

8.12.98
Toimittajille 3.

Muista kunnioittaa ruotsinkielisten vaatimuksia. Aamulehden
päätoimittaja Hannu Olkinuoa kunnioittaa. Pääkirjoituksessa 6.12. hän
suree:

- Nuorten, erityisesti poikien asenne suomenruotsalaisiin henkii
ilmiselvää syrjintää ja rasistista ajattelua.

Seuraavana päivänä 7.12. Rkp:n puoluehallitus julisti
vaatimuksensa :Tiedotusvälineiden ja kulttuurin puolella on turvattava
ruotsinkielinen palvelu. TV:n lupamaksujen hintaa on korotettava
ruotsinkielisen palvelun turvaamiseksi.(Lehdet 8.12.98)

Rkp:n vaatimus perustuu oppiin alempirotuisista suomalaisista, joita
"valtiaskansalla" on oikeus verottaa. Ruotsalaisuuden liike julisti
1800-luvun jälkipuoliskolla: "Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu

ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on

edelleenkin valtiaskansa." Kun sen opin mukaan "älyllisessä suhteessa
suomalaiset eivät vielä vedä vertoja muille kansoille", kuten
ruotsalaisuuden liike (Finlands Svenska Folkting) opettaa.

Jokaisesta sadasta markasta, joka käytetään ruotsinkielisten
kielipalveluun, peritään 95 markkaa suomalaisilta. Ruotsinkielisten
tieto verotusoikeudesta perustuu Ruotsinvallan aikaiseen lakiin, jonka
toimeenpanosta alla esimerkki.

Toimittaja (FST) Leif Nystenin ihailema (HS 7.10.98) lainsäädäntö

tyydytti myös venäläistä miehittäjää. Ruotsin laki jäi voimaan.
ruotsalaiset virkamiehet jäivät asiantunteviksi toimeenpanijoiksi, ja
homma pelasi, kuten seuraava käytännön esimerkki osoittaa:

Valkjärvellä 19.8.1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan
tilanomistajan määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U
Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa , joiden avulla talonpojat
häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin.

Häädetyt palasivat leikkuuaikana metsistä pelloille korjaamaan viljaa.
Kun kasakat yrittivät estää työn, syntyi tappelu. Sen seurauksena
talonpoikien toiminnan kaksi alkuunpanijaa (Paavo Harsia, Antti
Halttinen) tuomittiin kuolemaan. Rikoslain 6 luvun 2 §:n perusteella
muusta joukosta (18 miestä, 11 naista) tuomittiin arvalla joka
kymmenes kuolemaan ja muut pidettäväksi kuukauden

vesileipävankeudessa. (Historiateos Oma maa: Elokuun 19 päivä.)

Tässä näyte ruotsalaisten maahamme tuomasta kulttuurista, joka

perustui Leif Nystenin ihailemaan "ruotsalaisuuteen ja
germaanisuuteen".

21.12.98
Toimittajille 4.

Musta kunnioittaa Rkp:n strategiaa. Sdp kunnioittaa.

"Uutinen"

Entinen Sdp:n kansanedustaja kavalsi kymmeniätuhansia markkoja Lapuan
patruunatehtaan uhrien omaisille tarkoitetuista varoista, kertoi

ruotsinkielinen ylen Vaasan tv-toimitus 15.12.98 tapauksesta, joka
paljastui jo viime keväänä. (Ylen tv-uutiset 15.12.98, Aamulehti
16.12.98, HS 17.12.98)

Miksi ruotsinkielinen toimitus kaivoi uutiseksi 8 kk vanhan

tapauksen, joka on jo silloin selvitetty, käsitelty tiedotusvälineissä
ja korvattu.

Vaalit ja uusi hallitus ovat edessä. Hallituskumppanina Kepulta on
helpompi kiristää etuoikeuksia ruotsinkielisille. On siis pyrittävä

heikentämään Sdp:n vaalimenetystä, että se joutuisi oppositioon.

Sdp:n tukeen he aina voivat luottaa, kuten ruotsinkielisten demarien
puheenjohtajan Ilkka-Christian Björklundin käytös osoittaa.

Opetusministeriön työryhmä esitti ylioppilaskoetta muutettavaksi
siten, että vain äidinkieli olisi pakollinen ja toinen kotimainen
olisi vapaaehtoinen. Tämän johdosta Björklund kiirehti julistamaan,
että esitys heijastaa huolestuttavaa kehitystä: ruotsinkielen asemaa
koverretaan. Rkp:n Henrik Laxin hän sai säestäjäkseen. (HS 11.2.98)

10.1.99
Toimittajille 5.

Muista kunnioittaa ruotsinkielisten musiikillista lahjakkuutta. Hannu-
Ilari Lampila kunnioittaa.

"Suomenruotsalaiset ovat kultivoituneempia, lahjakkaampia ja
musikaalisempia kuin suomalaiset." (Lampila HS 7.1.99 Lappeenrannan
laulukilpailun arvostelussa.)

Kun vuoden 1998 Finlandia-palkinnon kuudesta ehdokkaasta kukaan ei
ollut ruotsinkielinen kirjailija, vaikeroi ruotsinkielinen toimittaja:
"Tämä vääryys tapahtuu nyt jo toisen kerran perätysten." (HS)

Kulttuuriministeri ja muut alan ruotsinkieliset vaikuttajat oivalsivat
jo silloin, että laulukilvassa ei vääryys toistu. Ja kilpailun
kahdeksasta finalistista olikin vain kaksi suomalaista, naisten sarjan
viimeiset.

Herkistyneenä seuraamme, kuinka moni näistä kuudesta kulttuurisen
vääryyden kompensaatiosta välähtää taidemaailman tähtitaivaalle.

Alan ruotsinkielisestä glooriasta jo näyttöä on: Linda Lampenius sekä
Marika Krook (euroviisu).

2.2.99
Toimittajille 6. Suomalaisille 1.

Tiedoksi puolueaktiiveille

Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa
hallituksessa. Jokaisessa niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia
ruotsinkielisille:

1. Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset
sairaanhoitopalvelut.

2. Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut
koko maassa. (Perustuslain mukaan näin tulee olla ruotsinkielisissä ja
kasikielisissä kunnissa.)

3. TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun

kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena
päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava.

4. Yhteiskunnan tuki ruotsinkielisille lehdille on turvattava.

5. Ruotsinkielisten teatterien, kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin
ja liikunnan on saatava enemmän yhteiskunnan varoja.

Jokaisesta 100 markasta, joka menee tämän listan kustannuksiin,
peritään 95 markkaa suomalaisilta.

Listasta näkee, että ruotsinkieliset luottavat tällaiseen
ruotsinvallan aikaisen lain heille säätämään verotusoikeuteen, jonka
toimeenpanosta seuraava esimerkki. (Kun Suomi joutui Venäjän
alaisuuteen, Ruotsin lait jäivät voimaan ja ruotsalaiset virkamiehet
paikalleen sen asiantuntevina toimeenpanijoina.)

Valkjärvellä 1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan tilanomistajan

määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U Söderhjelm sai
käyttöönsä 50 kasakkaa , joiden avulla talonpojat häädettiin ja heidän

asuntonsa hävitettiin. Häädetyt palasivat leikkuuaikana 19.8.metsistä

pelloille korjaamaan viljaa. Kun kasakat yrittivät estää työn, syntyi
tappelu. Sen seurauksena talonpoikien toiminnan kaksi alkuunpanijaa

(Paavo Harsia, Antti Halttinen) tuomittiin kuolemaan. Muusta joukosta
(18 miestä ja 11 naista) tuomittiin arvalla rikoslain 6 luvun 2 §:n
perusteella joka kymmenes kuolemaan ja muut pidettäväksi kuukauden
vesileipävankeudessa. (Historiateos Oma maa: Elokuun 19 päivä.)

Jo nyt tuon verotusoikeuden toteutuminen on rankka menoerä
suomalaisille.

Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut

8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. (Tilastokeskus:
korkeakoulutilastot 1985-1989 ja 1990-1995.) Näin siitä huolimatta,
että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä on vain 5 %.

Korkeakouluopetus tuli 1970-luvulla kokonaan valtion vastuulle. Siitä
alkaen on vuosittain satoja suomenkielisiä jäänyt ilman

opiskelupaikkaa, kun paikat on annettu kiintiöiden perusteella heitä
huonommin pääsykokeissa menestyneille ruotsinkielisille. Tällaisella

perustuslain vastaisella menettelyllä on viimeisen 25 vuoden aikana
jätetty ilman opiskelupaikkaa yli 10000 suomenkielistä opiskelijaa.

Jokaisesta 100 markasta, joka opetuksen järjestämiseen käytetään,
suomalaiset maksavat 95 markkaa. Kysymyksessä on siis miljardiluokan

tulonsiirto suomalaisilta ruotsinkielisille.

YLE:n kustannuksista, suomalaiset maksavat 95 %, mutta saavat
lähetysaikaa vain 65 %. Ruotsinkieliset maksavat kustannuksista 5 %,
mutta saavat lähetysaikaa 35 % (YLE:n osavuosikatsaus tammi-elokuu
1998.)

Ei ollenkaan ihme, että he haluavat säilyttää ylemmyytensä. Eräs keino
siihen on syyttää suomalaisia rasisteiksi.

Aamulehti 6.12.98 :

Keskustelua paljon väkevämpiä lääkkeitä esittää YK:n
ihmisoikeuskomitean jäsen ja Åbo Akademin oikeustieteen professori
Martin Scheinin. Yliopistonsa Meddelanden-lehdessä hän suomii
yhteiskunnan rakenteellista rasismia, joka näkyy viranomaisten

suhtautumisessa ulkomaalaisiin kohdistuviin rikoksiin esimerkiksi
niin, että poliisi ei lähde tutkimaan niitä kovin hanakasti. Eikä
syyttäjä nostamaan syytettä."

Tunnetuin rasisti on rasismin tunnistaja.

Rasismin etsintä on yleisin rasismin muoto.

Ylivoimaisesti voimakkain rasistinen ilmiö Suomessa on pakkoruotsi. 95

prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön

kieli.

6.4.99
Toimittajille 7. Suomalaisille 2.

Muista kunnioittaa Rkp:n intressejä. Kansanedustajat kunnioittavat.

Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa
hallituksessa. Ne on selvitetty edellisessä kohdassa. Jokaisessa
niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia ruotsinkielisille:

Henrik Lax vahvisti tuon ohjelmavaatimuksen hallituskaavailussa
Lipposen ensimmäisen tunnustelun jälkeen. (HS 1.4.99.) :

"Rkp:lle on tärkeää pitkään vireillä olleen kielilain uudistaminen
alkaneella vaalikaudella. Laxin mukaan olisi luonnotonta, jos Rkp ei
olisi hallituksessa paimentamassa tätä asiaa."

Tällaisella hallitusohjelmalla Rkp vie hallituksesta toiseen kaksi
ministeripaikkaa muiden puolueiden edustajilta.

Tämän käsittämättömän ilmiön innoittamana Rkp vaatii Ruotsinkieliset
sairaanhoitopalvelut ja ruotsinkieliset palvelut kaikilla hallinnon
aloilla koko maassa. Vaatimus tarkoittaa, että 95 prosenttisen

enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön kieli

(pakkoruotsi), jotta vähemmistö saisi omakielisen palvelun.

Loogisesti ajatellen olisi mielekkäämpää, että tuo 5 prosenttinen
vähemmistö opettelisi enemmistön kielen, saadakseen nuo palvelut ilman
kielivaikeuksia. Kun vielä muistetaan, että noiden vaatimusten
aiheuttamien kustannusten jokaisesta 100 markasta suomalaiset
maksavat 95 markkaa, on logiikassa selittämistä.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Rkp oli vaalien häviäjiä. Sen
kannatus oli 5544 ääntä (4%) vähemmän kuin edellisellä kerralla ja oli
vain 5.1 % annetuista äänistä.. Kumminkin Rkp:n päälaelleen kääntämä
logiikka, enemmistön on opeteltava vähemmistön kieli, saa kannatusta
multa puolueilta. Lisäksi, kuten jo mainittu, Rkp vie tämän
ohjelmansa ajamiseksi hallituksesta toiseen kaksi ministerin paikkaa
muiden puolueiden edustajilta.

Tämä korruptioilmiö on ilmeisesti myös yksi selitys äänestäjien
turhautumiselle. Äänestysprosentti jää kerta kerralta pienemmäksi.

16.10.99
Toimittajille 8.

Kulttuurin kompensaatiot.

Muista kunnioittaa ruotsinkielisten musiikillista lahjakkuutta,
kehotimme Lappeenrannan laulukilpailun jälkeen HS:n arvostelun 7.1.99
perusteella. (Edellä muistutus 5.)

Kirjoitimme silloin muun muassa:

"Kun vuoden 1998 Finlandia-palkinnon kuudesta ehdokkaasta kukaan ei
ollut ruotsinkielinen kirjailija, vaikeroi ruotsinkielinen toimittaja:
"Tämä vääryys tapahtui nyt jo toisen kerran." (HS)

Kulttuuriministeri ja muut alan ruotsinkieliset vaikuttajat oivalsivat
jo silloin, että laulukilvassa ei vääryys toistu. Ja Lappeenrannan
kilpailun kahdeksasta finalistista olikin vain kaksi suomalaista,
naisten sarjan viimeiset.

Herkistyneenä seuraamme, kuinka moni näistä kulttuurisen vääryyden
kuudesta kompensaatiosta välähtää taidemaailman tähtitaivaalle.

Sen jälkeen on ollut kaksi kilpailua, joissa Lappeenrannan menestyjät
aikaisemmin ovat tulleet esille:

1. Cardiffin BBC:n Singer of the World-kilpailu toukokuussa.. Maailman
arvostetuimpia laulukilpailuja. Vuonna 1983 sen voitti Karita Mattila.
Sittemmin siellä ovat menestyneet muun muassa Lappeenrannan voittajat
Soile Isokoski ja Kirsi Tiihonen. Tänä vuonna sinne ei kelpuutettu
edes osanottajaksi ainoatakaan suomalaista.

2. Kansainvälinen Mirjam Helin-laulukilpailu Helsingissä elokuussa.
Aluksi yksi Lappeenrannan kulttuurisen vääryyden kompensaatioista oli
yrittämässä. Mutta kansainvälisen tuomariston arvioinnissa
ruotsinkielisen hienostuneisuus, jonka HS:n kriitikko Ilari Lampila
Lappeenrannassa pani merkille, ei pidemmälle kantanut.

5.9.99
Toimittajille 9.

Muista kunnioittaa dopingpullo-journalismia! Yle (Arno Wessberg),
Helsingin Sanomat (Janne Virkkunen) ja Aamulehti (Hannu Olkinuora)
kunnioittavat.

Arno Wessbergin Yle antoi 19.7.99 Rehnille kahdessa TV:n
uutislähetyksessä minuuttitolkulla aikaa selostaa edessä olevaa YK-
matkaansa. Aamulehti antoi Rehnin tarinoille uutistilaa viiden
palstan leveydellä värikuvan kanssa. Samoin HS kuuden palstan
leveydellä. Näissä uutisissa Rehn ilmoitti kertovansa lähemmin
uudesta tehtävästään lähettiläänä Balkanilla sitten, kun on
neuvotellut (22.7.) uuden työnantajansa kanssa.

Mikä nakertaa Rehnin uskottavuutta. Miksi hänen vilpittömyytensä
vaikuttaa epäilyttävältä. Tämä vaikutelma oli voimakas em. TV:n
iltauutisissa.

Poikkeuksellisen näkyvästi julkaistu uutinen on saanut kansalaiset
mielenkiinnolla odottamaan, mikä on tuo uusi toimeksianto Tätä
kirjoitettaessa Rehnin ilmoittamasta neuvottelupäivästä on kulunut
viisi viikkoa, mutta odottamaamme suurta uutista emme ole saaneet.
Aamulehdessä kerrottiin (25.7.) jokseenkin huomaamattomasti (lyhyt
pätkä sisäsivulla yhdellä palstalla) Rehnin Bosnian selvityksestä
YK:ssa, sekä 31.8. lyhyesti, että Rehn on edellisenä päivänä puhunut
Espoossa seminaarissa. Rehn on siis jo kotimaassa, mutta uutinen
uudesta tehtävästä on unohtunut antamatta. Asiaa seurannut yleisö
alkaa miettiä, eikö vaikutelma Rehnin epäilyttävästä vilpittömyydestä
ollutkaan aiheeton. Rehnin tarinan (dopinpullo-journalismin)
johdonmukainen jatko olisi, että hän ilmestyy TV-ruutuun kertomaan
kieltäytyneensä tarjotusta tehtävästä, voidakseen ryhtyä monien
kansalaispiirien toivomuksen mukaisesti presidenttiehdokkaaksi.

Tässä yhteydessä on paikallaan muistaa Rehnin kotimaisiakin ansioita.
Ensimmäinen niistä on Axel Olof Freudenthal-mitali. Axel Olof
Freudenthal (1836-1904), Suomen ruotsalaiskansallisen liikkeen
alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori
1878-1904, julisti oppia alempirotuisista suomalaisista.( L A

Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)

Freudenthalin opin pääteemoja ovat:

"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen
kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin
valtiaskansa."

"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille
kansoille."

Ruotsalaisuuden liike on vuodesta 1937 alkaen myöntänyt Axel Olof
Freudenthal-mitalia vuoteen 1996 mennessä yhteensä 39 kappaletta

henkilöille, jotka ovat ansiokkaasti levittäneet oppia
alempirotuisista suomalaisista. Elisabeth Rehn sai mitalin v. 1994

(presidenttiehdokkaana). Hän on ainoa, joka on saanut sen korkeimman
arvoisena, kultaisena. (Muut mitalin saajat: Kotisivu http://
www.sci.fi/~eiry Osa 6. Alempirotiset suoamalaiset.) Seuraavassa pari
näytettä Rehnin puheista. Ne osoittavat, että hän on tuon opin

aidosti sisäistänyt, ja on mitalinsa ansainnut.

"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla". (Siuntiossa 5.1.91,
Aamulehti 6.1.) "Olen miettinyt, että pitäisi antaa kirjeet jonkin
tutkijan käyttöön, koska ne heijastavat Suomen kansan henkistä tilaa".
Kirjeissä häntä oli sanottu hurriksi ja muukalaiseksi. (HS 4.3.94.)
Siis presidenttiehdokkaan ja kansan ajattelun ristiriitatilanteessa
vika on alempirotuisen kansan psyykessä..

Syksyllä -92 Rehn (ministerinä) järjesti somaliperheen siirron
Tallinnasta Suomeen (rangaistava teko), tietäen ulkoministeriön ja
sisäministeriön kielteisen ratkaisun asiassa. (HS 21.1.94.) Se oli
ruotsinkielisen ministerin kettutyttöilyä. Hänen mielestään lait on
säädetty alempirotuisten suomalaisten noudatettavaksi.

ei...@sci.fi

8.12.99
Toimittajille 10.

Muista kunnioittaa journalistin etiikkaa. Aamulehti (Hannu Olkinuora )
kunnioittaa.

Lehti selosti 14.11. Elisabeth Rehnin kampanja-avausta Tampereella.
Juttuun mahtui mm. selkäkuva yleisöstä salin ovella osoittamaan, että
kaikki eivät mahtuneet sisälle. Mutta tilaisuuden erikoisuus, se, että
sinne oli järjestäjän toimesta kuljetettu linja-autoilla yleisöä
ympäri maakuntaa paikkakunnilta, joissa asuu ruotsinkielistä väkeä,
jäi kertomatta.

"Isäntäväen kieli tietysti", vastasi Rehn edellisellä kerralla, kun
häneltä kysyttiin, mikä on presidentinlinnan kieli, jos hänestä tulee
presidentti. Nyt Suomalaisuuden Liitto on kampanjoinut, kuten sen
sääntöjen mukaisena tehtävänä on, sen puolesta, että presidentinlinnan
kieli tulisi olla suomalaisten oma kieli. Tästä asiasta Aamulehti
sanoo pääkirjoituksessaan 31.10. "Liiton tapa pelotella
kielikysymyksellä on tökerö ja vastenmielinen. Liitto menettäisi
maineensa . jos sillä sellainen olisi."

Dopingpullo-journalismissa, jossa kerrottiin Elisabeth Rehnin uudesta
YK- tehtävästä Balkanilla, Aamulehti ylti tasaveroiseen näyttöön
isompiensa (HS:n ja Yle) kanssa.

Rehnhän kertoi 19.7.99 näissä viestimissä (Toimittajille 9, 5.9.99.),

että yksi YK:n alajärjestö on pyytänyt häntä Balkanin lähettilääkseen.

"Tässä on jännää se, että tehtävän voi hoitaa täältä kotoa käsin",
kaavaili Rehn, ja lupasi kertoa tehtävästä lähemmin sitten kun on
neuvotellut asiasta.

Rehn on palannut matkaltaan jo monta kuukautta sitten ja pitänyt monta
vaalikampanjaa, mutta hän on unohtanut kertoa, mikä tuo tarjottu
tehtävä oli. Vaikutta siltä, että YK:ssa kukaan ei innostunut hänen
haamulähettilään tehtävästään, eikä ymmärtänyt, kuinka "jännää se on".
Näin mainittujen viestimien dopingpullo-journalismin luonne
terävöityy. Aamulehdessä myös sen syvyys. Siellä se on olennainen osa
journalistin etiikkaa.

Eiry

15.4.2000
Toimittajille 11.

Muista kunnioittaa valikoivaa etiikkaa. Yle (Arne Wessberg) ja
Helsingin Sanomat (Janne Virkkunen) kunnioittavat.

Viimeisistä puolueiden kannatustutkimuksista Yle ja HS ovat kertoneet
vain kolmen suurimman puolueen kannatusluvut. Pienempien puolueiden
kannatus kattaa kolmanneksen äänestäjistä. Siis yli miljoona
äänestäjää, joiden mielipidettä Yle ja HS pitävät niin
merkityksettöminä, että sitä ei kannata kertoa. Sen sijaan ne pitävät
kertomisen arvoisena Rkp:n (Folktinget) tuottaman kolmelle sadalle
henkilölle tehdyn kyselytutkimuksen tulosta.

HS 30.3.2000: "Ruotsia voi puhua arastelematta. Kysymys Talar du
svenaka (Puhutko ruotsia) ei pelota palvelualalla työskenteleviä
suomenkielisiä pääkaupunkiseudulla. Kolmestasadasta haastatellusta 61
prosenttia sanoi suhtautuvansa myönteisesti siihen, että
ruotsinkielinen suomalainen aloittaa keskustelun ruotsiksi. Ikävänä
tilannetta piti viidesosa vastaajista. Tutkimusta varten haastateltiin
yli 20-vuotiaita palvelualalla työskenteleviä." Tämän tiedon HS
julkaisi viidellä palstalla kolmipalstaisen valokuvan kanssa.
Kielteisesti suhtautuneita oli neljännes (25 %), mutta HS kertoo, että
heitä oli vain viidennes.

Edellisenä päivänä Ylen TV-uutisissa akateemikko Erik Allardt sai
runsaasti aikaa tämän "tutkimuksen" laveaan analysointiin. Hän
tulkitsi sen suomalaisten myönteiseksi suhtautumiseksi
ruotsinkielisiin. Palvelualan koulutuksessa opetetaan, että
asiakkaaseen on aina suhtauduttava myönteisesti, puhuipa hän sitten
kiinaa tai ruotsia. Kun siitä huolimatta 25 % vastaajista ilmoitti
kielteisen suhtautumisensa, tarvitaan asian myönteiseksi
tulkitsemiseen Erik Allardt, Rkp:n Freudenthal-mitalilla palkittu
luottoprofessori. Allardt lienee tyypillisiä ruotsinkielisiä
professoreita: Lukioon 2 numeroa huonommalla peruskoulun keskiarvolla
kuin suomalaiset oppilaat, yliopistoon kielikiintiöllä (6 pistettä
huonommalla koetuloksella) ja professoriksi erioikeudella.

Suhteellisuuden taju ei ole Arne Wessbergillä ja Janne Virkkusella
rasitteena.

Koko juttu "Talar du svenska" - tutkimuksesta on lähes saman
käsitteistä dopingpullo-journalismin kanssa, johon Yle ja HS
antaumuksella osallistuivat Elisabeth Rehnin vaalikampanjassa.
Siinähän oli kysymyksessä Elisabeth Rehnin keksimä perätön tarina
hänelle muka tarjotusta tehtävästä YK:n Balkanin lähettiläänä,
jonkinlaisena haamulähettiläänä, joka voi hoitaa tehtävän kotoa käsin
Suomesta. Siitä olemme kertoneet muistutuksissa 9 ja 10. Rehn onkin
oivallinen linkki analysoitaessa Arne Wessbergin ja Janne Virkkusen
valikoivaa etiikkaa. He samaistuvat Rehnin muiden kannattajien kanssa.
Wessberg on syntyperäinen rehniläinen ja Virkkunen
taistolaiskulttuurinen sukulaissielu. Matts Andersen kertoo kirjassaan

Flykten västerut (Sahlgren Förlag 1987) viime sodan aikaisista

käpykaartilaisista: "Kesällä 1944 karkureista 62 0li ruotsinkieliseltä

Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292
asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä

lähtivät kaikki asekuntoiset miehet." Näin sota-aikana. Aamulehti
14.5.97: "Väestöpohjaan suhteutettuna Vaasan sotilasläänin alueella on
erittäin korkeat asepalveluksesta kieltäytyvien määrät erityisesti

ruotsinkielisten keskuudessa. Maanpuolustustiedotuksen
suunnittelukunnan MTS:n pääsihteerin, tohtori Silvo Hietasen mukaan
Vaasan läänin luvut ovat korkeat verrattuna vaikkapa Hämeen tai Turun

ja Porin läänin väestöpohjaan." Näin kolme vuotta sitten. Elisabeth
Rehnin kannattajat löytyvät Matts Andersenin mainitsemista
ruotsinkielisistä käpykaartilaisista. Hän sai muun muassa Närpiössä
59,5 %, Maksamaalla 63,0, Vårdössä 59,6 ja Maalahdessa 58,5 % äänistä.

Siviilielämässä Rehnin kannattajien erikoisuus näkyy ymmärtämisen
tasossa. Ruotsinkielisiin lukioihin pääsee 1-2 numeroa alemmalla
peruskoulun keskiarvolla kuin suomalaisiin. Yliopistoihin
ruotsinkielinen pyrkijä pääsee huonommalla pistearvolla kuin
suomalainen. Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan
jopa 6 pistettä huonommalla pistearvolla. HS 23.6.89:

"Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston
tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja
oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut
kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet
vaadittuun pisterajaan."

Eiry

15.5.2000
Toimittajille 12.

Dopingpullojournalismia 2. (Riitta Järventie Aamulehti 8.5.2000.)

Otsikolla "Tippa viinaa, kuorolaulua ja lähimmäisenrakkautta" Riitta
Järventie kertoo Markku T Hyypän "tutkimuksesta", jonka mukaan
"sosiaalinen pääoma" selittää Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisten

suomalaisia pidemmän keski-iän.

"Tutkimuksen" mukaan sosiaalista pääomaa on suomalaisilla vähemmän,
koska "on aika kamalaa, miten paljon suomalaiset ovat lapsena saaneet
piiskaa varmaan ihan hyvää tarkoittavilta vanhemmilta".

"Tutkija" ei selitä, miten tämän "kamaluus" on mitattu ja verrattu
ruotsinkielisiin. Sama puute vallitsee muidenkin kriteerien kohdalla,
jotka "tutkijan" mukaan kuuluvat sosiaaliseen pääomaan. Näin koko
"tutkimus" perustuu hypoteettisiin olettamuksiin.

Sen sijaan tekijät, joista on konkreettista tietoa, "tutkija" on
kokonaan unohtanut.

Viime sotiemme 90.000 kaatunutta kuolivat 45 vuotta aikaisemmin kuin
normaali keski-ikä olisi edellyttänyt. Samoin 188.000 haavoittunutta
on kuollut keskimäärin 22 vuotta normaalia aikaisemmin. Sodan
sukupolven väestöstä miehiä oli 1.780.000. Kaatuneissa ja
haavoittuneissa menetetyt vuodet merkitsevät tälle miesmäärälle
jaettuna keski-iän alenemista 4,6 vuotta.

Kun muistetaan ruotsinkielisten osuus sodassa, heidän keski- ikäänsä
sota ei ole alentanut.

Matts Andersen kertoo kirjassaan Flykten västerut (Sahlgren Förlag
1987) viime sodan aikaisista käpykaartilaisista: "Kesällä 1944

karkureista 62 0li ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi

Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8
% asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset
miehet." (Juuri Hyypän tutkimia rannikon ruotsalaisia.)

Niistä ruotsikielisistä, jotka eivät lähteneet käpykaartin, kertoo
Sotatieteen laitoksen historiateokset Talvisodan historia, WSOY 1991

ja Suomen sota 1941 - 1945. (Kustannus Oy Kivi, 1952 - 1958.):

Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksella ainoa
suomenruotsalainen joukko, yksi pataljoona, kääntyi annetusta
suunnasta 90 astetta ja joutui taisteluun rinnalla etenevän
suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui
ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi

takaisin vajaan tunnin kuluttua Suomalaiset joukot jatkoivat

hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon
käskystä. (Osa 2. s. 74.); Jatkosodassa 26.6.44 Ruotsinkielisen JR
13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen
suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä
suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353-- 354.)

28.6. sama pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat

aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman
lupaa. (Osa 7, s. 378.) Nämä esimerkit osoittavat ruotsinkielisten

käyttäytymisen yleislinjan koko sotien ajalta. Niinpä ruotsinkielisten

suhteelliset miesmenetykset olivat 1/10 suomalaisten tappioista.

Heidän keski-ikäänsä sota ei ole vaikuttanut. Tällaiset näytettävissä

olevat tosiasiat eivät sovi dopinpullojournalismiin, siksi ne
puuttuvat tohtori Hyypän "tutkimuksesta".

Entä sitten psyykiset tekijät, kuorolaulu ja lähimmäisenrakkaus.

"Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston
tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja
oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut
kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet
vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89.) Helsingin yliopistossa vuonna
1995 pääsi opiskelemaan esim. historiaa seuraavilla pistemäärillä:
Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p.
Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p,
ruotsinkieliset 11,91 p. Alemmat pääsyvaatimukset ja niistä kertovat
luvut osoittavat, että ruotsinkielisten alempi ymmärtämisen taso on
virallisestikin todettu. Tämän asteinen ymmärtämisen taso osoittaa
psyyken yksinkertaisuutta, joka tekee elämän tasaisemmaksi,
huolettomammaksi. Se pidentää ikää. Tämä päätelmä perustuu
konkreettisiin lukuihin, joten se on kiistattomasti tieteellisempi
selitys pidemmälle keski-iälle kuin Hyypän teoriat kuorolaulusta ja
lähimmäisenrakkaudesta.

Päätelmä: Suomalaiset miehet elävät mieluummin 70 vuotta suomalaisena
miehenä kuin 80 vuotta ruotsinkielisenä käpykaartilaisena.

Eiry

2.10.2000
Toimittajille 13.

Kansanedustajille ja puolueaktiiveille.

Muista kunnioittaa huonoa yleissivistystä. Helsingin Sanomat
kunnioittaa.

"Suomalaiset ovat ylpeitä yhteisestä historiastaan osana Ruotsin
kuningaskuntaa. Meillä on myös syytä olla kiitollisia siitä
sivistyksestä, joka Suomeen syntyi Ruotsin vallan aikana", kirjoittaa
vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen. (HS 17.9.2000.)

Mistä Virkkunen on saanut tietonsa, kun historian tutkijat eivät näe
mitään yhteisyyttä suomalaisten ja ruotsalaisten historiassa ja
kulttuurissa. He näkevät vain alistettuja suomalaisia ruotsalaisen
miehittäjän mielivallan alaisuudessa, jossa osapuolten historia on
niin kaukana toisistaan kuin se vain olla voi.

Kulttuurista tutkijat toteavat, että Ruotsinvallan aika tukahdutti
suomalaisen kulttuurin kehityksen viideksi vuosisadaksi. Kun päästiin
Ruotsin vallasta eroon, alkoi vilkas kulttuurinen kehitys

Ruotsinvallan aikaista historiaa. Ruotsalaisten antama nimi Finland
(Fienland), Vihollismaa, kuvaa suomalaisten raivokasta vastarintaa
ruotsalaisten valloituspyrkimyksille, sanoo ruotsalainen
historioitsija Johannes Messenius (1579-1636). Birger Jaarlin

ristiretkeläisiä vastaan hämäläiset puolustautuivat Hakoisten
linnanmäellä v. 1239. Kaksi viikkoa yritettyään ruotsalaiset pääsivät
varustukseen veristen taistelujen jälkeen. Vuonna 1438 alkoi Ylä-
Satakunnassa ns. Davidin kapina. Se päättyi seuraavana vuonna
Pirkkalan, Kangasalan, Lempäälän, Kyrön ja Sastamalan talonpoikien
täydelliseen alistamiseen, sanotaan Turun tuomiokirkon Mustassa
kirjassa.

Laaja Nuijasota käytiin 1596-97. Talonpoikien pääjoukon ruotsalaiset
löivät Nokialla ja Pohjanmaalla Santavuoren taistelussa. Hämeen
nuijamiehet houkuteltiin Padasjoen Nyystölän kylässä
sovintoneuvotteluja varten kylän ulkopuolelle. Sitten heidät
tapettiin. Savon nuijamiehet houkuteltiin antautumaan
sovintoneuvotteluja varten Mikkelin pappilassa. Myös heidät tapettiin
kaikki. Tässä sodassa ruotsalaiset teurastivat 3000 talonpoikaa.

Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan

ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset
tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä
tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan. (Kimmo Katajala:
Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa 1683-1687. Väitös
Joensuun yliopistossa 9.9.94.)

Ruotsinvallan aikaista kulttuuria. Ruotsin marski Tyrgils Knuutinpoika

1293: "Yhteisen katolisen opin levittämiseksi ja pakanallisten
karjalaisten julmuuden lopettamiseksi olemme me kääntäneet heidät
kristinuskoon, sitten kun he Jumalan armosta ovat tulleet voitetuksi."
Pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettaminen kesti satoja vuosia.
Vielä 400 vuotta myöhemmin se riehui täysivoimaisena, kuten selviää

Kimmo Katajalan väitöksestä Joensuun yliopistossa. (Vertaa edellinen
kohta.) Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä

havaintojaan ruotsalaisten hallinnosta Käkisalmen läänissä:
"Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on
niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia,
tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta

niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty." Professori Heikki

Kirkinen, HS 26.4.92:"Ruotsi valloitti 1600-luvun alussa Inkerinmaan
ja Laatokan Karjalan pohjoisine osineen ja sai ne Stolbovan rauhassa
1617. Ruotsin asettama raskas verotus ja uskonnollinen painostus sai
aikaan pitkällisen pakolaisliikkeen Venäjälle, muodostui Tverin
karjalaiset."

Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas

sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa
verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa.
Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa,
Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet
teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien
ryöstettäväksi." "Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen
puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet."

Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien

heimoveljien teurastettavaksi. Heikki Ylikangas: "Jyrkän eriarvoista

sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen
avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin
ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan jäntereisiin kukistamatonta
uhmaa. Rahvas taipui säätyvaltaan 1600- luvulla niin kuin taipuu se,

joka ei muuta voi: nöyristellen, totellen, alistuen."

"Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen
pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa
noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta.
Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja

arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan." Hovioikeusneuvos
Jukka Kemppinen, HS: "Kartanolaitos levisi Suomessa täsmälleen sinne
asti, missä riitti ryöstettävää poiskuljetettavaksi asti."

Kesäkuun 22 päivänä 1661 nostettiin Turun akatemian konsistorissa

ilmiantoon perustuva juttu. Ylioppilas Pythius oli jättänyt
konsistorille kaksi kirjettä, joissa hän syytti ylioppilas Henrik
Tuomaanpoika Eoleniusta noidaksi: hän oli puhunut keinoista helpottaa
lukujaan; aluksi E oli ollut vähätietoinen, mutta muuttunut äkkiä
muita etevämmäksi, jne. Konsistori panetti syytetyn heti akatemian
vankilaan ja käsitteli sitten asiaa kahdeksassa eri istunnossa.
Tuomariston enemmistö (mm. piispa Terserus) katsoi oikeaksi Mooseksen
kolmannen kirjan 21, 27:n mukaan tuomita syytetyn kuolemaan, koska: E
oli lapsuudesta asti ollut taikoihin taipuva; oli kielletyistä
kirjoista jäljentänyt taikakeinoja; kehunut sellaisia tietävänsä;
niiden avulla oppinut heprean ja syyrian kieltä eräänä torstai-
iltana; luonnottoman lyhyessä ajassa opettanut eräälle toverilleen
latinaa; kehottanut häntä tekemään perkeleen kanssa liiton, jne.
Piispa Terserus ennen muuta vaati kovinta rangaistusta, "koska oli
syytä peljätä, että noituuden pahe kasvaisi, ja akatemia oli jo tullut

siitä huonoon maineeseen". (Lähde: Oma maa.) Kytäjän historiasta:

"Vuonna 1707 Lopen nimismies Samuel Dubbe oli hakenut Hirvelän
Hunsasta Kalle Yrjönpojan, joka oli kirjoitettu nihdiksi. Poika oli
viety köysissä Viipuriin ja sieltä laivalla Liivinmaalle.

"Peter Englund: Berättelsen om en armés undergång. Atlantis 1988.

Miksi sodittiin? Koska sotasaalis rikastutti aatelistoa ja koska sodat

tarjosivat tärkeimmän uran luomisen mahdollisuuden, Englund
kirjoittaa. "Elämällään rivimiehet saivat maksaa korkeitten aatelisten
upseerien rikkaudet; näitä verestä tahmeita perhevarallisuuksia on

säilynyt tähän päivään saakka", Englund kertoo Pultavan taistelusta,
jonne Kalle Yrjönpoikakin vietiin.

Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joita
Ruotsi kävi ympäri Eurooppaa vain sotimisen vuoksi. "Ruotsi ei sotinut

siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se

ylipäätään sotimaan pystyi." (Heikki Ylikangas)

Juha Virkkusen ihailema kulttuuri sopi myös venäläiselle
miehittäjälle. Ruotsin laki jäi voimaan. Ruotsalaiset virkamiehet

jäivät asiantunteviksi toimeenpanijoiksi, ja homma pelasi, kuten
seuraava käytännön esimerkki osoittaa:

Valkjärvellä 19.8.1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan
tilanomistajan määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U

Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa, joiden avulla talonpojat

häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin. Häädetyt palasivat
leikkuuaikana metsistä pelloille korjaamaan viljaa. Kun kasakat
yrittivät estää työn, syntyi tappelu. Sen seurauksena talonpoikien
toiminnan kaksi alkuunpanijaa (Paavo Harsia, Antti Halttinen)
tuomittiin kuolemaan. Rikoslain 6 luvun 2 §:n perusteella muusta
joukosta (18 miestä, 11 naista) tuomittiin arvalla joka kymmenes
kuolemaan ja muut pidettäväksi kuukauden vesileipävankeudessa.

Tässä näyte ruotsalaisten maahamme tuomasta kulttuurista, joka

perustui "ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen" ja josta Janne
Virkkunen on ylpeä.

Suomessa ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne 1100-
luvulla, todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob

Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.96 Helsingin Svenska Gårdenilla.

Tutkijat ovat eri mieltä. Asutusta Suomessa on ollut ainakin 6000

vuotta eKr, ja se on jatkunut siitä lähtien yhtämittaisesti,
kiteyttävät dosentti Irmeli Vuorela ja ylijohtaja Veikko Lappalainen

HS:ssa 17.4.93. Tutkija Eero Muurimäki 1988: "Suomalaisten asuma-


alueelta löydetyt kivikauden ja pronssikauden eineet osoittavat, että
suomalaisilla on ollut noina aikoina kehittyneempi kulttuuri kuin
germaaneilla Skandinaviassa."

Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz 1993: "Hämäläisillä oli kehittynyt
yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo
esihistoriallisella kaudella." (Hämeenlinnan varikonniemen

tutkimuksesta.) Arkeologi Jael Fast 1990: "Löydetyistä piikivi- ja

meripihkaesineistä on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät
kauppaa balttien ja kauempanakin asuneiden heimojen kanssa jo 5000

vuotta sitten." Tutkijain tieto, joka on peräisin kymmenistä

tutkimuksista, on todistanut Cardborgin tiedon ruotsalaiseksi

saduksi. Janne Virkkunen rakastaa ruotsalaisia satuja.

Kun Suomi pääsi eroon Ruotsin tukahduttavasta vaikutuksesta (v.1809)
alkoi meillä vireä kulttuurinen kehitys. Sanomalehdistö lisääntyi,
Kalevala julkaistiin v. 1835, perustettiin kansakoululaitos, suomen
kielen asemaa parannettiin lakisääteisesti ja viranomaisten toimesta ,
mm. kielimanifesti 1863.

Läntinen kulttuurivaikutus tuli Suomeen Etelä- ja Keski-Euroopan
yliopistoista. Kieli oli latina, ei ruotsi. Ruotsin kieli oli voutien
ja huovien kieli; teilirattaiden ja noitarovioiden kieli. Sillä oli
tukahduttava vaikutus länsimaisen kulttuurin leviämiseen Suomessa.

Vuonna 835 keisari Ludvig sai paavin kirjeestä mieluisan uutisen:
Finneille eli suomalaisille oli avattu uskon ovi. Suomalaiset olivat

siis olleet kristittyjä jo 400 vuotta ennen ruotsalaismiehityksen
alkamista. Ruotsalaiset puolestaan toivat Suomeen
noidanpolttokulttuurin. Helsingin yliopiston professori Martti
Sarmela: "Katsaus tulevaisuuteen", WSOY 1992: - Saadakseen "oikeuden"
suomalaisten väkivaltaiselle alistamiselle ja orjuuttamiselle,
ruotsalaiset leimasivat suomalaiset pakanoiksi, jotka piti käännyttää.
Muistivoimisteluksi Janne Virkkusen voisi selvittää, mikä seuraavista
esineistä kuuluu alkuperältään kalevalaiseen (suomalaisugrilaiseen) ja
mikä ruotsalaiseen (germaaninen) kulttuuriin. Teiliratas, polttorovio,
mestauskirves, hirsipuu.

Eiry
14.2 Tiedoksi kansanedustajille, puolueaktiiveille ja suomalaisille.

.21 Tiedoksi puolueaktiiveille 23.4.99.

Korruptio politiikassa. HS 1.4.99.

"Rkp:lle on tärkeää pitkään vireillä olleen kielilain uudistaminen
alkaneella vaalikaudella. Laxin mukaan olisi luonnotonta, jos Rkp ei
olisi hallituksessa paimentamassa tätä asiaa." Tällaisella
hallitusohjelmalla Rkp vie hallituksesta toiseen ministeripaikkoja
muiden puolueiden edustajilta. Tämän käsittämättömän ilmiön
innoittamana Rkp vaatii (selvitetty aikaisemmin kohdassa Muistutus
6.): Ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut ja ruotsinkieliset palvelut
kaikilla hallinnon aloilla koko maassa. Vaatimus tarkoittaa, että 95

prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön kieli

(pakkoruotsi), jotta vähemmistö saisi omakielisen palvelun.

Loogisesti ajatellen olisi mielekkäämpää, että tuo 5 prosenttinen
vähemmistö opettelisi enemmistön kielen, saadakseen nuo palvelut ilman
kielivaikeuksia. Kun vielä muistetaan, että noiden vaatimusten
aiheuttamien kustannusten jokaisesta 100 markasta suomalaiset maksavat
95 markkaa, on logiikassa selittämistä.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Rkp oli vaalien häviäjiä
(1999). Sen kannatus oli 5544 ääntä (4%) vähemmän kuin edellisellä
kerralla ja oli vain 5.1 % annetuista äänistä.. Kumminkin Rkp:n
päälaelleen kääntämä logiikka, enemmistön on opeteltava vähemmistön
kieli, saa kannatusta muilta puolueilta. Lisäksi, kuten jo mainittu,
Rkp vie tämän ohjelmansa ajamiseksi hallituksesta toiseen ministerin
paikkoja muiden puolueiden edustajilta.

Tämä korruptioilmiö on ilmeisesti myös yksi selitys äänestäjien
turhautumiselle. Äänestysprosentti jää kerta kerralta pienemmäksi. On
luonnollista, että se vaikuttaa eniten vasemmistopuolueisiin.
Aatteellisuus ja ihanteellisuus ovat työväenpuolueiden voima. Kun sitä
sitten isketään vähitellen vahvistuvalla korruptiotiedolla, jota mm.
Rkp:n pysyvä ministerikiintiö vahvistaa, on turhautuminen seurauksena.
Ei kannata äänestää. Sdp ja Vasemmistoliitto olivat vaalien suurimmat
häviäjät. Kun hallituspohjasta eduskuntaryhmissä keskusteltiin, mm.
Sdp:n ryhmässä ihmeteltiin, "kuinka kauan ruotsinkielisiä hyysätään".
Hallituspohjan tunnustelija Paavo Lipponen kutsui jo edellisenä iltana
asiasta neuvottelemaan oman puolueen edustajien lisäksi Rkp:n. Näin
hän leimasi oman puolueen lisäksi varmaksi mukana olijaksi Rkp:n.
Juuri tästä Sdp:n ryhmässä purnattiin. Muissa ryhmissä asiaa myös
ihmeteltiin, ja Rkp saikin Lipposen lupaaman kahden paikan asemesta
tyytyä puoleentoista paikkaan.

Mutta jo pari päivää myöhemmin, hallituksen ohjelmakeskustelussa
21.4.99 Lipponen puolusti pakkoruotsia kehumalla Rkp:tta
"esimerkillisen asialliseksi". (HS 22.4.99) Olisiko Sdp:ssa ruvettava
kyselemään, minkälainen henkilökohtainen palkitseminen on
kysymyksessä, kun muuten järkevänä pidetty mies alkaa innokkaasti
puolustaa järjetöntä ajatusta, että 95 prosenttisen enemmistön on
opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön kieli, jotta tämä saisi
omakieliset palvelut. Käsitys verotusoikeudesta, johonka edellä
mainittu Rkp:n vaatimus suomalaisten kustantamasta kielipalveluista
perustuu, on peräisin Ruotsin vallan aikaisesta laista. Ruotsin laki

tyydytti myös venäläistä miehittäjää. Ruotsin laki jäi voimaan.
ruotsalaiset virkamiehet jäivät asiantunteviksi toimeenpanijoiksi, ja

homma pelasi, kuten esimerkki Valkjärveltä v. 1837 osoittaa.
(Aikaisemmin kohta Toimittajille muistutus 6.)

.22 Tiedoksi puolueaktiiveille. (15.12.99)

Suomalaisia ruotsalaistetaan johdonmukaisesti. Siihen tarvitaan
kerrallaan yksi palkitsemisesta kiinnostunut ministeri.

Opetusministerinä Olli-Pekka Heinonen ilmoitti ensimmäisen
virkapäivänään, että hän kannattaa pakkoruotsin säilyttämistä
kouluissamme. Toisella virkakaudellaan Heinonen ei toteuttanut
ylioppilaskokeen uudistamista siten, että ruotsin kieli tulisi
valinnaiseksi, vaikka asiaa valmistellut työryhmä oli niin ehdottanut.

Uuden digitaali-TV:n Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on

ruotsinkielinen. Näin Olli-Pekka Heinonen on tiedottanut digitaali-
tv:n tulemisesta. Nyt liikenneministerinä. Eli viisiprosenttisen

vähemmistön käyttöön kustannetaan ja luovutetaan 20 prosenttia

kapasiteetista. Jatkuvissa käyttökustannuksissa se merkitsee
vastaavasti sitä, että 5-prosenttinen kielivähemmistö aiheuttaa 20

prosenttia kustannuksista, mutta maksaa vain väestöosuuttaan vastaavan
5 prosenttia.

Heinosen suunnitelmaa täsmentää FST:n ohjelmapäällikkö Leif Jakobsson
Aamulehdessä 2.11.99: Suunnitelmat FST:n digitaalisesta kanavasta ovat
valmiit. Tarkoituksena on startata elokuussa 2001. Ohjelmaa lähetetään
aamulla ja keskitytään illan parhaaseen katseluaikaan. Yhteensä
ruotsinkielistä lähetysaikaa on parituhatta tuntia eli yli kaksi
kertaa nykyistä enemmän. Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja onkin
jo päätetty korottaa 100 markalla. Näin 95:ltä suomalaiselta peritään
9500 markkaa, että saataisiin oma digitaalikanava viidelle
itäruotsalaiselle (ruotsinkieliselle), jotka itse panevat likoon 500
markkaa.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa on kielilain uudistus. Henrik Lax
Helsingin Sanoissa 1.4.99. "Rkp:lle on tärkeää pitkään vireillä olleen
kielilain uudistaminen alkaneella vaalikaudella". Nyt oikeusministeri
Johannes Koskinen on asettanut komitean valmistelemaan kielilain
uudistamista. Lehtitiedon mukaan siinä on kuusi suomenkielistä ja
kuusi ruotsinkielistä. Eli 50 % molempia yhteisössä, jossa
ruotsinkielisten väestöosuus on 5 %, samoin kansanedustajien.
Avainpaikoilla, puheenjohtaja ja sihteeri, ovat ruotsinkieliset.

HS 30.11.99: Folktinget muistuttaa, että hätäkeskusten pitää toimia
yhtä ripeästi sekä suomeksi, että ruotsiksi. Myös kaksikielisten
alueiden ulkopuolella keskusten pitää osata toimia molemmilla
kielillä. Hätäkeskuksia koskeva laki on eduskunnan käsittelyssä.
Folktingetin puheenjohtaja on Henrik Lax (HS 1.12.99):

Suomenruotsalaiset kansankäräjät, eli Folktinget on huolissaan siitä,
että elokuvateattereissa on esitetty viime aikoina useita elokuvia
ilman ruotsinkielisiä tekstejä. Järjestön mukaan ei ole
hyväksyttävissä, että suomenruotsalaisten mahdollisuuksia katsoa
elokuvia äidinkielellään heikennetään.

Enemmistön elokuvanautinto on siis pilattava, peittämällä osa kuvasta
viisiprosenttisen vähemmistön kielellä. Tällaisella röyhkeydellä Rkp
on saanut monia etuoikeuksia.

Ahon hallituksen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki lupasi
Folktingetin lähetystölle muuttaa kielilakia siten, että
kaksikielisyys laajennetaan koskemaan valtion yhtiöitä ja
liikelaitoksia. (Lehtiuutiset 26.8.94) Jäätteenmäen lupauksen
seurauksena annettiin "Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi
kielilain muuttamisesta." (HE 233/1994.) Esityksen yleisperusteluissa
sanotaan (kohta 5): "Esitys on valmisteltu Suomenruotsalaisten
kansankäräjien aloitteesta virkatyönä oikeusministeriössä." Anneli
Jäätteenmäen lain perusteella rautateiden vaihdemieheltä Joensuussa ja
postin jakajalta Ilomantsissa vaaditaan ruotsin kielen taito. Jos
Jäättenmäki olisi nyt oikeusministerinä, valmisteltaisiin
"Suomenruotsalaisten kansankäräjien aloitteesta virkatyönä
oikeusministeriössä" laki, jonka mukaan ruotsin kielen taito kuuluisi
palomiehen pätevyysvaatimukseen Lieksassa ja elokuvat ilman
ruotsinkielistä tekstiä olisivat Suomessa kiellettyjä.

Kuinka kauaksi Folktinget sai Jäätteenmäen luistelemaan perustuslain
säädöksestä. Perustuslaissa (Hallitusmuodon 14 §) säädetään, että
kansalaisen tulee saada asioida omalla kielellään (suomi tai ruotsi)
valtion ja kaksikielisten kuntien viranomaisten kanssa. Olli-Pekka
Heinosen ja Anneli Jäätteenmäen kohdalla Folktingetin menetelmä on
toiminut loistavasti. Tehoaako se yhtä hyvin Johannes Koskisen
kohdalla, jää nähtäväksi. Alku on lupaava, kuten mainitun komitean
kokoonpano osoittaa. Ei...@sci.fi

.23 Kansanedustajille.

Logiikkaa kielten opetukseen. Onko järjen käyttö kiellettyä koulujemme
kielten opetuksen suunnittelussa. Tällainen kysymys tunkeutuu mieleen

lukiessa Helsingin Sanomia 26.6. "Opetushallitus haluaisi

moninkertaistaa venäjän opiskelijoiden määrän peruskoulussa", sanoo
opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta lehden Kotimaa - osastossa.
"Työmarkkinat tarvitsevat venäjän osaajia eri aloilla", ja
"Tarvittaisiin koulujen välistä yhteistyötä, sillä monen lapsen
opinnot kaatuvat siihen, ettei omassa koulussa synny ryhmää", hän
toteaa.

Vaikka kielten opetuksessa vallitsee yhtäällä tällainen tilanne,
toisaalta kaikkien oppilaiden on luettava pakollisena aineena ruotsia,
josta Heikki Waris sanoo saman lehden mielipidesivulla: "Suomi on
historiallisista syistä virallisesti määritelty kaksikieliseksi.
Toista kotimaista kieltä tarvitaan rannikkoalueiden ulkopuolella
lähinnä vain tuon valtiovallan asettaman velvoitteen täyttämiseksi.
Jatko-opinnoissa ruotsia tarvitaan vain ns. virkamiesruotsin kokeessa.
Jos ruotsiksi kirjoitettua tutkimusta ei käännetä englanniksi, se ei
voi olla tieteellisesti riittävän merkittävä opetuksessa
käytettäväksi. "Pakko kun on huono kannustin", hän sanoo
pakkoruotsista. Maamme väestöstä 5,5 prosenttia puhuu äidinkielenään
ruotsia. Se merkitsee sitä, että vaikka kukaan suomalainen ei lukisi
koulussa ruotsia, ruotsinkielisten tarve työmarkkinoilla olisi
tyydytetty. - Mitä me ruotsilla teemme, totesi joensuulainen
peruskoulun yläasteen oppilas, kun hänen mielipidettään kysyttiin.

Pakko pois ja valinnaisuus tilalle, niin Anna-Kaisa Mustaparran
kaipaamia ryhmiä syntyy vaikeuksitta ja Opetushallituksen halu
moninkertaistaa venäjän opiskelijoiden määrä peruskoulussa toteutuu.

Kalevi Alajoki, Tampere

.24 Tiedoksi kansanedustajille.

Helsingin Sanomat julkaisi 7.10.98 suomalaisia loukkaavan
kirjoituksen . Oheisena yksi siihen lähetetty vastine
lähetekirjeineen. HS ei ole julkaissut sitä, eikä mitään muutakaan
vastinetta. - - - - - - - - - -- - - - - -

Helsingin Sanomain toimitus. Mielipidesivu. Oheisena kirjoitus
"Suomalaisugrilaiset ovat etevämpiä" lehtenne mielipidesivulle.
Kirjoituksen sävy on ehkä epätavallinen, jota sen viimeinen virke
parhaiten edustaa. Kirjoitus on myös pitkähkö, mutta sekin on
tarpeellista aiheen takia.

"Suomalaiset ovat tämän päivän moderneja länsimaisia ihmisiä paljolti
siitä syystä, että Ruotsin vaikutus Suomessa on ollut niin voimakas."
Tällainen väite mihinkä kansaan tahansa kohdistettuna on tietysti
suunnattoman loukkaava solvaus. Erikoisesti se on sitä tässä
tapauksessa. Ruotsista Suomeen tullut ruotsalaisuuden liike, joka Axel
Olof Freudenthalin (ruotsin kielen professori Helsingin yliopistossa
1878-1904) johtamana oli voimakkaimmillaan vielä tämän vuosisadan
alussa, julisti suomalaiset alempirotuisiksi.

Asiaa on selvittänyt väitöskirjassaan "Ruotsalaisuus Suomessa" (1944)
professori L A Puntila. Ruotsalaisuuden liike julisti mm.:

"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat,

luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria."

"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta
itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä

koko turaanilainen rotu." "Historiasta tiedämme, että niillä

kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään
erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä

viljelyksen uralla." Freudenthalia kannusti mm. hänen opettajansa Carl
Säve Upsalan yliopistosta: "Hän (Freudebthal) oli Suomessa

ruotsalaisuuden , ruotsalaisen sivistyksen, koko eurooppalaisen

kulttuurin esitaistelija, joka seisoi kasvotusten idän (suomalaisen)
raakalaisuuden kanssa."

Epäilemättä Nysten vähän pirullisesti hymyilee. - Sainpas ujutettua
tuon kuningasajatuksen tekstiin. Toimittaja sen täyttä merkitystä
tuskin ymmärtää. Nystenhän julistaa, että ruotsalaisten ansiosta
suomalaiset ovat nyt kehittyneet, niin että "älyllisessä suhteessa
vetävät vertoja muille kansoille". Eli hän jatkaa ruotsalaisuuden
liikkeen halventavaa ajattelua suomalaisista. Nystenin solvaus on sitä
luokkaa, että sitä ei voida kuitata eipäs-juupas keskustelulla. Siksi
tutkijoiden selvitykset ovat välttämättömiä asiallisuuden kannalta.
Siksi viimeinen virke on tarpeellinen Nystenin solvaavan ajatuksen
tasapainottamiseksi.
- - - - - - - - - - - - -

Suomalaisugrilaiset ovat etevämpiä.

"Suomalaiset ovat tämän päivän moderneja ihmisiä paljolti siitä

syystä, että Ruotsin vaikutus Suomessa on olut niin voimakas", sanoo
Leif Nysten. (HS 7.10.98) Näin hän esittää ruotsalaisten näkemyksen

1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen,

totellen. alistuen."

Ruotsin miehitysajan oikeusjärjestelmän käytännön sovellutus osoittaa,
että se oli säädetty yksinomaan vallanpidon välineeksi, väkivaltaisen
alistamisen laillistamiseksi. Siitä Ylikangas kirjoittaa: "Vuoden 1608
maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi.
Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla.
Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin
pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan,
maakuoppavankilaan." Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun
puolivälissä havaintojaan ruotsalaisten hallinnosta Käkisalmen
läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä
väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut
turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet
kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty."

Leif Nystenin ihailema lainsäädäntö tyydytti myös venäläistä

- Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne
1100-luvulla, todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob

Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.96 Helsingin Svenska Gårdenilla.
Tutkijain tieto, joka on peräisin kymmenistä tutkimuksista, on

todistanut Cardborgin tiedon ruotsalaiseksi saduksi. - Asutusta
Suomessa on ollut ainakin 6000 vuotta eKr, ja se on jatkunut siitä
lähtien yhtämittaisesti, kiteyttävät dosentti Irmeli Vuorela ja

ylijohtaja Veikko Lappalainen HS:ssa 17.4.93.

Nysten rakastaa ruotsalaisia satuja. Me suomalaiset olemme tietoisia
siitä, että suomalaisugrilaisen kyvykkyytemme ansiosta olemme jälleen
kulttuurin kaikilla aloilla kehittyneempiä kuin ruotsalaiset, kuten
olimme ennen ruotsalaismiehitystä. Suomalaisten taiteellinen
tasokkuus, poliittisen kulttuurin joustavuus, tieteellinen tutkimus
mikrobeista avaruusluotaimiin, kehitys tekniikan uusimmilla aloilla:
viestinnässä, tietotekniikassa. Muun muassa päivittäiset uutiset,
jotka kertovat näistä asioista, vahvistavat omahyväisyytemme.

Unescon kansainvälisessä tutkimuksessa v.1992 suomalaislapset olivat
maailman parhaita lukijoita kertomusten eli kaunokirjallisten tekstien
tulkitsijoina ja erityisesti kaavioiden, ohjeiden ja taulukoiden
käyttäjinä. Me suomalaiset tiedämme myös, että toisen maailmansodan
kahdestakymmenestäkahdesta Manner-Euroopan valtiosta, jotka joutuivat
sotaan, Suomi oli ainoa, jonka aluetta ei sotatoimilla miehitetty.
Siihen kykeni vain suomalaisugrilainen kansa.

Toisinaan joku suomenruotsalainen saa esiintymisellään meidät

ajattelemaan mielipahalla sitä, että ruotsalaisen miehittäjän
"ruotsalaisuus ja germaanisuus" tukahdutti meidän kulttuurisen
kehityksemme viideksi vuosisadaksi. Aina pidämme loukkauksena sitä,

että suomenruotsalaisia sanotaan monissa yhteyksissä suomalaisiksi.
Kalevi Alajoki, Tampere

.25 Kansanedustajille. Tiedoksi puolueaktiiveille. (2.2.99)

Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa
hallituksessa. Jokaisessa niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia
ruotsinkielisille. (Tavoitteet esitetty aikaisemmin kohdassa
Toimittajille muistutus 6.) Jokaisesta 100 markasta, joka menee tuon
vaatimuslistan kustannuksiin, peritään 95 markkaa suomalaisilta.

Listasta näkee, että ruotsinkieliset luottavat tällaiseen
ruotsinvallan aikaisen lain heille säätämään verotusoikeuteen, josta
esimerkki Valkjärveltä v. 1837. (Selostettu aikaisemmin kohdassa
Toimittajille muistutus 6, ja edellinen kohta.) Jo nyt tuon
verotusoikeuden toteutuminen on rankka menoerä suomalaisille. Vuosina
1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8- 10 %
ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. (Tilastokeskus:
korkeakoulutilastot 1985-1989 ja 1990-1995.) Näin siitä huolimatta,
että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä on vain 5 %.

Korkeakouluopetus tuli 1970-luvulla kokonaan valtion vastuulle. Siitä
alkaen on vuosittain satoja suomenkielisiä jäänyt ilman
opiskelupaikkaa, kun paikat on annettu heitä huonommin koulussa
menestyneille ruotsinkielisille. Tällaisella perustuslain vastaisella
menettelyllä on viimeisen 25 vuoden aikana jätetty ilman
opiskelupaikkaa yli 10000 suomenkielistä opiskelijaa.

YLE:n kustannuksista, suomalaiset maksavat 95 %, mutta saavat
lähetysaikaa vain 65 %. Ruotsinkieliset maksavat kustannuksista 5 %,
mutta saavat lähetysaikaa 35 %. (YLE:n osavuosikatsaus tammi-elokuu
1998.)

.26. Muistutus suomalaiselle (18.1.99)

Muista kunnioittaa ruotsinkielisiä urheilujohtajia. Muut suomalaiset
kunnioittavat. Ruotsinkieliset Peter Tallberg ja Pirjo Häggman
Kansainvälinen olympiakomitea. Ruotsinkielinen Carl Olof Homen
Euroopan yleisurheiluliitto. Heidän tehtäväkseen on annettu kirkastaa
Suomi-kuvaa kansainvälisinä urheilujohtajina. Tehtävässään he ovatkin
onnistuneet: Ovat johdattaneet suomalaiset näkemyksensä mukaisesti
oikeaan seuraan. KOK:n jäsenmaat Ecwador, Libya, Kongo, Sudan,
Norsunluurannikko, Mali, Etelä-Korea, Kenia, Chile, Swasimaa, ovat
Suomen lisäksi lahjuksista epäiltyjen joukossa.

Historian professori Aira Kemiläinen: "Riikinruotsalaiset

nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli itäruotsalaiset

hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi roduksi , joka

oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuri- tai ylipäätään

järjestäytynyttä yhteiskuntaa." Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen
perustaja Axel Olof Freudenthal (1836-1904): "Älyllisessä suhteessa
suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille." Muista
kunnioitta ruotsinkielisiä. Oma järjestynyt organisaatio (Rkp ja
Finlands Svenska Folkting) huolehtii siitä, että he ovat tyrkyllä
johtamaan alempirotuisia suomalaisia yhteiskunnan kaikilla alueilla.

Monet toivoivat, että Suomi olisi saanut v. 2006 talviolympialaiset.
Mm. valtio myönsi tarkoitukseen 2 miljardia mk. Varojen järjestäjä,
kulttuuriministeri Glaes Andersson on ruotsinkielinen. Uutisissa ei
kumminkaan ole kerrottu, että ne olisi tarkoitettu lahjuksiin.
Ruotsinkielinen Häggmanin perhe, Pirjo ja hänen miehensä Bjarne,
todennäköisesti romuttivat nuo toiveet. Päivitetty

Päivitetty 25.4.200115. Rasismi ja monikulttuurinen yhteiskunta

* 1. Historiallinen rasismi Suomessa.
* 2. Nykyinen rasismi.
* 3. Ylevä rasismi.
* 4. Suomalaisten rasismi.
* 5. Monikulttuurinen yhteiskunta.


15.1 Historiallinen rasismi Suomessa

Tri K Tiainen-Anttila: "Orjuus-feodalismi- rasismi", tutkimus,
Gaudeamus 1994: "Miehitysvaltana ruotsalaiset pitivät suomalaisia
orjinaan. Ruotsi oli orjavaltio."

Helsingin yliopiston professori Martti Sarmela: "Katsaus
tulevaisuuteen", WSOY 1992: "Saadakseen "oikeuden" suomalaisten
väkivaltaiselle alistamiselle ja orjuuttamiselle, ruotsalaiset
leimasivat suomalaiset pakanoiksi, jotka piti käännyttää."

Tutkija Tove Skuttnabb-Kangas: "Vähemmistökieli ja rasismi", tutkimus

(Gaudeamus 1988): Alempirotuiset suomalaiset eivät ole ruotsalaisille
mitään 1800- luvun menneisyyttä. Niin myöhään kun 1922 Ruotsin valtio
perusti Upsalaan valtion rotubiologisen laitoksen. Sen tehtävänä oli
ylläpitää arjalaisen rodun yliherruutta ja rotupuhtautta.
Alempirotuisiksi se määritteli mm. mongolit, saamelaiset ja
suomalaiset."

"Siirtomaavallan aikainen rasismi on kuvannut afrikkalaisia
laiskoiksi, epäluotettaviksi, lapsellisiksi jne. Samanlaista alentavaa
tyypittelyä ruotsalaiset ovat alkaneet käyttää suomalaisista 650-
vuotisen ruotsinvallan aikana (alempirotuiset, mongolit jne.). Vaikka
nyt on kulunut jo yli 180 vuotta siitä kun Suomi oli Ruotsin
siirtomaa, aikaisempi valtasuhde painaa jatkuvasti leimansa
ruotsalaisten Suomea koskeviin arvostuksiin." (Näin tutkija Tove
Skuttnabb-Kangas.)

Dosentti Marjatta Hietala: "Suomalaiset luokiteltiin 1700-luvun

lopulla mongoleiksi. Mongoliteoriaan liitettiin 1800-luvun lopulla

määrite: alempi rotu." Lehdet Vikingen ja Det unga Finland julistivat
1800-luvun jälkipuoliskolla Suomen ruotsalaiskansallisen liikkeen
oppia. Vikingen: "Ruotsia puhuva sivistyneistö kuuluu ruotsalaiseen

kansallisuuteen, joka näin ollen on ollut ja on edelleen

valtiaskansa." Det unga Finland: "Ruotsia puhuva sivistynyt luokka

kuuluu toiseen, lahjakkaaseen ihmisrotuun, suomalaiset ovat

vastaisuudessakin kykenemättömiä luovaan henkiseen toimintaan." Tämän
opin pani alkuun Axel Olof Freudenthal, Helsingin yliopiston ruotsin
kielen professori 1878-1904.

Kivijalkana tälle liikkeelle oli Freudenthalin julistus (L A Puntilan
väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.): "Suomalaiset eivät

olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen

ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria".

"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja
itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla." "Ei
mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta
itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä
koko turaanilainen suku." "Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät

vielä vetäneet vertoja muille kansoille." Vuosisadan vaihteessa
julistusta jatkoi muun muassa ruotsinkielinen kirjailija,
rakennushallituksen yliarkkitehti Jacob Ahrenberg. Hän julisti selvää

eroavuutta ruotsalaisen ja suomalaisen kansanosan välillä. Suomalainen
rotu oli perinteetön ja sivistymätön, ruotsalainen se, joka siirsi
kulttuuria ja traditiota eteenpäin.

Filosofian lisensiaatti Hannu Syväoja Al 12.10.1996: "Suomen
ruotsinkieliset harjoittivat psykopolitiikkaa suomenkielisiä kohtaan
jo 1800-luvun puolivälistä alkaen. Ruotsalainen kansallisuusliike,
svekomania, pyrki rodullisin perustein osoittamaan suomenkieliset
ruotsinkielisiä alemmiksi. Pontta käsityksilleen he saivat Arthur de
Gobineaun rotuteorioista, joiden mukaan ruotsalaiset kuuluivat
valiokansoihin suomalaisten sijoittuessa arvoasteikon alapäähän.
Svekomaanien rasismi viittasi myös suomalaisten alkuperän
aasialaiseksi esittäneeseen suomalaisugrilaiseen kielentutkimukseen."

Ruotsinkielisten rasismi johti myös konkreettisiin tekoihin. HS
kirjoittaa 11.9.1991 valkoisten tekemistä teloituksista Pietarsaaressa
vapaussodan aikana: "Ruumiit jätettiin päiväksi makaamaan kadulle. ...
Erikoista tapahtumassa oli se, että Pietarsaaressa luokkavihaan
näyttää sekoittuneen kieliryhmien välistä kaunaa ja että yksi
teloitetuista ei ollut punainen. Hän oli suomalaisuusmiehenä tunnettu
Johannes Jääskeläinen, Vaasan entinen lääninsihteeri."


15.2 Nykyinen rasismi.

Hannu Syväoja: "Sten Högnesin kirjassa Kustens och sjöarnas folk
(1995) on esimerkkejä ruotsinkielisten psykopolitiikasta.
Ruotsinkieliset yhdistävät hanakasti sosialismin - ja bolsevismin -
suomenkielisyyteen. Högnäsin esimerkeissä suomalaisia edustivat Sven
Tuuva sekä "Kiven seitsemän veljestä punakaartissa". Eduskuvat
ilmensivät kehittymättömyyttä ja idioottisuutta."

HS 1.6.1996: Ahvenanmaan maakuntahallitus kielsi toukokuussa 1996
laulamasta suomenkielisiä lauluja päiväkodin leikkitunnilla. Jomalan
kunnan Svibyn päiväkodissa oli laulettu suomeksi puoli tuntia
viikossa. Pehr Stenbäck TV- uutisissa 16.9.1987: "Ymmärtämättömät,

kielitaidottomat suomalaiset on opetettava kansainvälisyyteen."

Elisabeth Rehn Siuntiossa 5.1.1995: "Suomalaiset eivät ole
kulttuurimaan tasolla".

Sittemmin tämän ajatuksen kuuluttajiin on liittynyt mm. Henrik Lax.

"Ruotsinkieli kuuluu suomalaisten kansalliseen identiteettiin", hän on
kuuluttanut useammassakin yhteydessä. Tämä on mallinäyte
ruotsinkielisten piilorasismista: Suomalaisten kansallinen
identiteetti määräytyy viisiprosenttisen ruotsinkielisen vähemmistön

kautta, suomalaiset ovat alempirotuisia.

Piilorasismi.

Kaksikielisyys on maamme historian keskeisiä elementtejä, sanoo

Svenska Finlands folktingin pääsihteeri Christian Brandt. (HS
27.10.97) Viittaamalla historiaan nykyiset ruotsinkieliset tuovat

piilorasistisesti esille ajatuksen alempirotuisista suomalaisista.

"Luulisi olevan luonnollista, että maa, jonka enemmistö laulaa

kansallislaulunsa käännöksenä", kuvaa Folktingetin pääsihteeri

suomalaisia. Suomalaisten alempirotuisuus on juurtunut
ruotsinkielisten tajuntaan niin, että se purkautuu tiedostamattomina
piilorasistisina ilmaisuina.

15.3 Ylevää rasismia.

Ruotsinkielinen (itäruotsalainen) professori Kalle Achte esittää
Helsingin Sanomissa 18.6.97 perusluettelon niistä ominaisuuksista,
jotka todistavat suomalaisten alempirotuisuutta. Achte luettelee 27
erilaista kielteistä ominaisuutta kuten kateus, estymät, heikko
itsetunto, kyräily, jotka hän selittää erityisesti suomalaisten

ominaisuuksiksi. Neljännessivun kirjoituksessa ne esiintyvät yhteensä
44 kertaa, muun muassa kateus kuusi kertaa. Kenellekään ei pidä jäädä
epäselväksi, etteivätkö suomalaiset olisi alempirotuisia.

Mutta rasismi puuttuu tuosta luettelosta. Sen on huomannut toinen
itäruotsalainen professori Martin Scheinin. Yliopistonsa Åbo Akademin
Meddelanden-lehdessä hän kirjoittaa: "Yhteiskunnan rakenteellinen

rasismi näkyy viranomaisten suhtautumisessa ulkomaalaisiin
kohdistuviin rikoksiin esimerkiksi niin, että poliisi ei lähde
tutkimaan niitä kovin hanakasti. Eikä syyttäjä nostamaan syytettä".
(Aamulehti 6.12.98)

Mitään tutkimustulosta Scheinin ja Achte eivät voi väitteittensä
tueksi esittää. Tämä vaan on ruotsinkielisten piilorasistinen tapa
todistaa suomalaiset alempirotuisiksi.

"Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista pojista vain kolme prosenttia
suhtautuu myönteisesti ruotsinkielisiin. Asenteista henkii ilmiselvä
syrjintä ja rasistinen ajattelu", toistaa Aamulehti Scheininin
ajatusta. Eli: Jos et tykkää pakkoruotsista, olet rasisti.

Kommentti: Ylivoimaisesti voimakkain rasistinen ilmiö Suomessa on
pakkoruotsi. 95- prosenttisen enemmistön on opeteltava 5- prosenttisen
vähemmistön kieli. Tähän rasismiin reakoi nuorten terve itsetunto;
ruotsinkieliset ovat vahingoksi suomalaisille, ruotsinkieliset ovat
vastenmielisiä.

Ruotsinkielisten professorien ajattelun luonne selkiintyy, kun sitä
verrataan suomalaisen professorin selvitykseen. Psykologian professori

Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoittaa Yliopistolehdessä (9/1996):
"Suomalaiset on saatu uskomaan, että meillä on heikko itsetunto; jopa
niin, ettei sitä enää aseteta edes kyseenalaiseksi, vaan pohditaan,
mitä kaikkea onnettomuutta siitä seuraa. Heikon itsetunnon
olemassaoloa ei ole kuitenkaan missään tutkimuksissa osoitettu, eikä
väite ole edes uskottava. Jos ajatellaan itsetunnon määritelmää, on
meillä itseään arvostavan ja itseensä luottavan kansakunnan historia."

"Kulttuurimme kohteliaisuuskäsitykseen sen sijaan kuuluu
vaatimattomuus; ihminen ei tuo itseään esille eikä kehu itse itseään,
vaan jättää sen toisten huoleksi. Se on hyvää käytöstä; oman itsen
esille tuominen ja avoin itsevarmuus taas öykkärimäisyyttä ja
sivistymättömyyttä. Tällä ei ole mitään tekemistä itsetunnon ja
itseluottamuksen kanssa."

Riitta Ollila, oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari, kauppatieteen
maisteri. HS

1.10.98, lyhennelmä: Keskustelun vaijentaminen vähentää sananvapautta.

"Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja on pyytänyt
sisäministeriltä selvitystä, miksi poliisin ylin johto ei puutu
poliisimiehen rasistiseksi arvioituun kirjoitteluun eräässä
ilmaisjakelulehdessä."

"Kun eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu myös perus- ja
ihmisoikeuksien toteuttamisen valvonta, herää kysymys, pitäisikö
eduskunnan oikeusasiamiehen edistää vai rajoittaa sekä perus- että
ihmisoikeutena turvatun sananvapauden toteutumista myös virkamiehen
osalta. Sanavapaus kattaa kaikenlaiset ilmaisut, Euroopan ihmisoikeus-
tuomioistuimen käytännön mukaan myös shokeeraavat ja järkyttävät
ilmaisut.

Pakolaispolitiikka, rasismi ja ääriryhmien toiminta ovat asioita,
joista poliisiorganisaation piirissä eri henkilöillä voi olla eri
mielipiteitä."

"Mikäli ilmaisut eivät toteuta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan"-
rikoksen tunnusmerkistöä, mikä olisi oikeudellinen peruste puuttua
niihin.

Toinen asia on, johtaisiko rasistisiksi luokiteltujen mielipiteiden
torjunta todelliseen rasismin vähenemiseen."

Kommentti: Martin Scheininin ja Kalle Achten toiminta ei ole saanut
eduskunnan oikeusasiamieheltä mitään huomautusta. Ruotsinkielisten
rasismi on ylevää rasismia. Se kohdistuu alempirotuisiin. Ylevästä
rasismista oikeusasiamies ei voi antaa huomautusta.

Suomalaiset ovat rasistisia, suomalaiset ovat kateellisia,
suomalaisilla on heikko itsetunto, suomalaiset eivät ole sivistysmaan

tasolla. Tällaiset ilmaisut ovat nykyisten ruotsinkielisten rasismia.

Omaa viattomuuttaan he pyrkivät osoittamaan käyttäytymisellään, kuten
muun muassa hakeutumalla Rasisminvastaisen valtuuskunnan jäseniksi.

Sen puheenjohtaja on ruotsinkielinen ex-maaherra Kaarina Suonio (os.
Brusiin) ja yksi hallituksen jäsenistä on ruotsinkielinen ex-
arkkipiispa John Vikström.

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 29, 2007, 7:51:29 AM1/29/07
to

for language freedom

Suomeksi - in Finnish

Finland is an occupied country, the forced Swedish policies are
getting worse and worse every year.

What Finland would need is an liberation army of some sort.

Financial losses -because of the forced Swedish and the apartheid
policies of different schools, health centers, living-areas (no Swedes
in l?hi?:s - the worse areas), hospitals- alone are so great that most
countries would not have surrendered to the occupiers who came forcing
Swedish with violence, countless Finns dead, but fought the oppressors
in a war.

Finns surrendered. Because of that Finns continue to die: non-schooled
Finns, who did not learn or want to learn forced Swedish end up with
no work at all, no hope, ending their lives because of the misery -
the deaths, losses in manpower continue and continue, because Finland
dared not fight.

The forcing of Swedish causes lots of gifted too to drop out of life
as there are lots of mostly boys who do not go to high school as they
are gifted in something else but languages or simply do not want all
the Swedish that high school comes with. Gifted in maths, arts, music,
anything - you need to go to high school to get anywhere. In most
other countries the same would end up with Msc in engineering, arts,
music, anything.

Some also drop out of high school because of it. Usually that means,
for most, going to vocational training which often is inadequate not
only for their skills but also when compared to needs of today's
workplaces, end up out of work.

The New York Times article about the finland-swedes rights: " If
anything, Finland bends over backward, with little dissent and at
great cost, to make its 260,000 Swedish speakers feel comfortable.

No sooner did Finland win its independence from Russia in 1917 than it
ensured in its Constitution that Swedish speakers, who still
controlled much of Finland, would be granted equal rights culturally,
educationally and socially. It was a gesture of comity and pragmatism
that overlooked the fact that for five centuries Sweden had controlled
Finland and scorned the Finnish"

The article does not tell, - that is the only minority with such
rights, other minorities are usually treated worse than even the Finns
themselves - the constitution is as dead is the one in Soviet Union
was, EXCEPT for the rights of the swedes, even such Finns who never
will see one of them (north and east parts of the country) must study
swedish in school (applies to anyone who goes to finnish school, also
foreigners if they take university in finland) for several years, in
all schools, too - and the requirements for government jobs mean,
Finns who will never meet anyone Swedish speaking in their jobs, will
not get the jobs, unless they speak swedish relatively well - in fact,
a lot better than the requirements in sweden are for most jobs.

The forced Swedish also means Finns have really bad language skills,
compared to several other countries; not enough for today's
workplaces. English is not obligatory, though all need it, with most
workplaces having computers etc. The languages really needed - German,
French, Chinese etc. are only for a handful who want to learn more and
able to and have the options in their schools (most only have german
as option, so the rest of the languages, not many can speak or write)
- in Sweden, all can be better done with English than with bad
Swedish, they treat those with bad Swedish as stupid, but those with
bad English as somewhat equals.

For decades, any of the big three parties could have gotten power
simply by opposing forced swedish, as the people do (small parties
lack the money to get in power). Yet none have done so. The electoral
candidates most probably opposed it themselves, while still in school,
then got power and money for doing otherwise. Politics being quite an
easy science - is there any other country as rotten and totally
corrupted as this one ?

44666 44523 40276 -As you can read from the numbered jippii keskustelu
kielipolitiikka links ("talked" or condemned in parliament about the
former finnish alliance leader), the police and the parliament are
owned by the scum: so if you are here, get out, if not, do not come
here (to stay).

- The reason for the strange Finnish system of higher education
entrance with 475 percent more place quota for the swedes, for
example, in university level business schools (also in the same links)
is the fear of competition; if Finns too were allowed in a free-market
system (such the overwhelming majority of other western countries
have) to study the same as the Swedes - it would show they are not the
better aryan people the media always remembers to tell they are; the
command system sets the number of places from each language group in
Finland, making sure, Finns do not get the good education but are put
into vocational schools, no matter how gifted they are.

- South Africa used to be similar to finland before the end of
apartheid - google for Ida Asplund for explanation why and how Finns
are considered lower race.

Swedish schoolbooks about Finns:

The Finn is lacking in education, abuses drugs, plays hooky, dies
young and a violent death, but is good in sports, at least. Also,
Finland has been to war. This is the image the textbooks convey, Prof.
Ylikiiskil? told the Finnish News Agency STT on Monday.
"The image is bleak and bleaker still, if one looks at individual
books. The 21 textbooks I went through were published in 2001 or
later," he added.


FLF demands the various Swedish days on the Finnish calendar used as a
tool of showing the claimed racial and civilizational superiority
should be removed and Finnish, European or worldwide days should take
their place as days of cultural or national pride.

FLF demands Finland should either have only one official language or
the languages should be Finnish and a world language or the whole
concept of official languages be taken away from the law. Nobody
should be forced to learn Swedish. Instead of compulsary Swedish,
schools should teach useful world languages.

FLF demands all minorities should be treated equally except in the
case a minority's people earn less than 95% of the average earnings in
the whole country, in which case they can be positively supported by
the government, the forms of support being either direct financial
support to the individuals or support to groups of individuals who
form widely accepted organizations of at least 25% of the minority's
people. Privileges to the - in effect, Swedish majority -despite their
numbers within Finland being only couple of hundred thousand - should
be abolished. Support from the tax-payers to Ahvenanmaa which has 25%
higher than average earnings (highest in the country) must be stopped.


A political party that is for language freedom is called
Perussuomalaiset - and an organization supporting language freedom is
Suomalaisuuden liitto

Disclaimer: We are NOT affliated nor associated with anything else
calling themselves FLF Finnish Liberation Front or anything else,
including but not limited to Perussuomalaiset and Suomalaisuuden
liitto.
Miehitetyn maan parlamentti on miehitt?j?n hallussa, hallitus
toteuttaa pakkoruotsipolitiikkaa joka pahenee vuosi vuodelta. Suomi
tarvitsee vapautusarmeijan.

Miksi Suomi h?pe?llisesti p??sti pakkoruotsin, jonka takia suuri osa
suomalaisista ei koskaan valmistu kouluistaan, alistamaan
suomalaisia ? Pakkoruotsi tuli maahan v?kivalloin, murhaten
suomalaisia ja sama jatkuu yh? kun ruotsia oppimattomat ja he, jotka
eiv?t sit? halua oppia, menett?v?t el?m?n mahdollisuudet koulun
j??dess? pakkoruotsin takia kesken.

Ruotsinkielt? voi vastustaa esim. netiss?, sen voisi ajatella olevan
jokaisen suomalaisen kansallisvelvollisuus, miksi tuhota taas uusien
sukupolvien tulevaisuus hy?dytt?m?ll? pakolla joka haittaa muiden
kielten oppimista siin? m??rin ett? kymmenet tuhannet j??v?t
kielipuolina yhteiskunnan ulkopuolelle? K?ytt?m?ll? saman ajan joka
kuluu pakkoruotsiin, ruotsin kielen vastustamiseen, netiss? (mieluusti
muuallakin kuin kielipolitiikka palstoilla joita ei suurin osa kansaa
tied? olevan olemassakaan), vaikka mielenosoituksin, flyereita
tekem?ll? jne.

Esim. Ruotsin laissa on SFP:n tapainen puolue kielletty. Suomessa se
on vallassa.

Kieliapartheidin my?t? Suomessa on korkeammalle rodulle omat koulut,
yliopistot, terveyskeskukset, sairaalat jne.

Suomessa ja ruotsissa on vankiloissa suomalaisia suhteessa enemm?n
kuin ruotsalaisia vaikka esim. pisa tutkimus ja kouluv?kivaltatutkimus
kertovat suomalaisten olevan lahjakkaampia ja rauhallisempia.
Maailmanenn?tys sekin. Todellisuudessa jippii.fi kielipolitiikassakin
suomalaisia rikollisiksi kutsuvat ruotsalaisethan ovat esim. lahjoneet
suurimmat puolueet olemaan sorto ja etuoikeuspolitiikkansa puolesta -
n?it? rikoksia vaan ei tutkita eik? suuria rikollisjoukkoja kutsuta
edes rikollisiksi koska juuri ne ovat vallassa, vaikka heid?n
museoissaan yh? viime vuosituhannen kuviteltujen vihollisten, alempien
rotujen kalloja s?ilytet??nkin pelotteena muille kansoille.

New York Timesin englanninkielinen artikkeli suomenruotsalaisten
etuoikeuksista: " If anything, Finland bends over backward, with
little dissent and at great cost, to make its 260,000 Swedish speakers
feel comfortable.

No sooner did Finland win its independence from Russia in 1917 than it
ensured in its Constitution that Swedish speakers, who still
controlled much of Finland, would be granted equal rights culturally,
educationally and socially. It was a gesture of comity and pragmatism
that overlooked the fact that for five centuries Sweden had controlled
Finland and scorned the Finnish"

Puhutaan kansanvallasta. Viime presidentinvaaleissakin ehdokkaista
vain yksi oli kielivapauden puolesta (Soini) - se siit?
"demokratiasta." Kansasta kun kukaan ei ole pakkoruotsin puolella.
Nykyinenkin presidentti puhuu kyll? k?yhyydest? muttei sitten tule
ehdotusta kuinka siit? p??st?isiin. Esimerkiksi pakkoruotsin ja kahden
rinnakkaisen kouluj?rjestelm?n kustannukset, josta viel? ne
kyvytt?mimm?t p??sev?t parhaille paikoille, ovat sit? luokkaa ett?
jokaiselle alle k?yhyysrajan el?v?lle kustannettaisiin sill?
omakotitalot sek? kes?huvilat ja rahaa j?isi rikkaaseen el?m??nkin.
Ruotsalaisten panettelunhalu ja ylemmyydentunne ilmenee esim. jippii
kielikeskusteluissa 44666 44523 40276 sek? populaarikulttuurissa.

Suomalaisten kielitaito on surkealla tasolla pakkoruotsin takia.
Englantia opitaan v?h?sen ja muita kieli? ei senk??n vertaa, vaikka
euroopan ja maailman kaupassa tarvittaisiin kielitaitoa: ruotsia ei
tarvita edes ruotsissa jossa siit? on enempi haittaa kuin hy?ty? jos
kielipuolena puhut huonoa ruotsia ja sinua pidet??n sen takia
alempiarvoisena, huonolla englannilla olet vain ulkomaalainen. Huono
kielitaito merkitsee miljardien menetyksi?.

Kalenterista tulee poistaa rodun ylivertaisuutta suomalaisille
alamaisille osoittavat ruotsalaisnimet ja lukuisat ruotsalaisp?iv?t ja
tilalle tuoda suomalaisia nimi? ja p?ivi? ja/tai suomessa asuvien ei-
vihamielisten v?himmist?jen nimi? ja p?ivi? ja/tai
yhteiseurooppalaisia ja/tai maailmanlaajuisia merkkip?ivi? ja/tai
suurten uskontojen pyhin? pit?mi? p?ivin?, unohtamatta ateistien
kunniaksi p??tett?vi? p?ivi? mik?li uskontojen p?ivi? aletaan
kalenteriin laittamaan. Sen sijaan ett? aikoinaan olisi kalenteriin
merkkimiehiksi p?tev?mpi? suomalaisia valittu, vieraan vallanpit?j?t
valitsivat ruotsalaisia henkil?it? ja t?m? v??ryys on syyt? korjata.

Ruotsin kielen valta Suomessa on syyt? lopettaa. Suomesta on teht?v?
joko yksikielinen, kielikysymykset on poistettava laista tai toiseksi
kieleksi on m??r?tt?v? maailmanmitassa merkitt?v?, sek? maassa asuvien
ett? vierailevien useammin ymm?rt?m? kieli ja samat oikeudet on
annettava sek? laissa m??ritelt?v? kaikille maassa asuville
v?hemmist?ille.


Suomi tarvitsee vapautusarmeijan - liity mukaan, k?yt? sama aika joka
kuluu tai kului pakkoruotsiin, sen vastustamiseen.
Kielivapautta kannattavat poliittisista puolueista Perussuomalaiset ja
poliittisesti sitoutumattomista yhdistyksist? Suomalaisuuden Liitto

Suomen vapautusarmeija ei ole mill??n tavoin liitoksissa tai
yhteisty?ss? em. j?rjest?jen kanssa. Ne on mainittu ainoastaan
informatiivisessa tarkoituksessa. Perusta oma pakkoruotsia vastustava,
kielivapautta ajava yhdistys, mik?li em. eiv?t omilta tunnu tai
kannata vapautta ilman yhdistyksi?. Vaaleissa muista katsoa mik? on
puolueesi ohjelma pakkoruotsin kannalta ennen ??nest?mist?.
Pakkoruotsin kustannukset ovat niin korkeat ett? rahaa s??styisi se
lopettamalla vaikka puolue mihin muuhun haluaisi rahaa laittaa.

_/SUOMEN VAPAUTUSARMEIJA\_
- taistele vapautesi ja lastesi puolesta !
P?ivitetty 27.2.2006


Suomen kielipolitiikka, kielilaki, kaksikielisyys, kieltenopetus
Maanantai 29. tammikuuta 2007
Etusivu
Suomen tarvitsemat kielet
Suomen kielilaki ja demokratia
Kouluopetuksen ruotsinkieliset kiintiöt
Opiskelijat
Keinotekoisen kaksikielisyyden kustannukset
Median sensuuri
RKP ja FSD
Kielikylpyopetus
KIEPO
Linkit
Vaikuta!
Uutiset
Palaute


Allekirjoita adressi!
· Kielivalinnan
puolesta
(Adressi ei ole Pakkoruotsi.netin ylläpitämä)


Jotain uutta sivustolla?


Tällä sivulla:

* Johdanto
* Suomi on kaksikielinen maa?
* Pakkoruotsin perustelut
* Miksi Suomessa on pakkoruotsi?
* Ketkä haluavat muutosta?
* Kerro eteenpäin!

Johdanto

Pakkoruotsi.net antaa faktoja sekä näkemyksiä Suomen kielipolitiikasta
ruotsin kielen asemaan liittyen tarkoituksenaan herättää avointa
keskustelua aiheesta. Pakkoruotsi-sanalla tarkoitetaan Suomessa
kaikkia oppiasteita koskevaa pakollista ruotsin kielen opiskelua sekä
eri viranomaisten tai viranomaisten palveluja tuottavien yritysten
henkilöstöltä vaadittavaa ruotsin kielen taitoa.

Pakkoruotsi.net tuo esille ennen kaikkea kolme asiaa:

* Suomen kilpailukyky ja suomalainen yleissivistys sekä
arvomaailma tarvitsevat tänä päivänä monipuolisesti eri kielten ja
kulttuurien osaajia. Näitä osaajia ei tule tarpeeksi, ilman että
ruotsin kieli muutetaan oppilaitoksissa valinnaiseksi kieleksi.
Kieltenopetuksen ja opiskelun resursseja ei voida lisätä, joten ainoa
keino on valinnaisuuden lisääminen. Opiskelijalla tulee olla
mahdollisuus lukea ruotsin tilalla jotain muuta koulussa tarjolla
olevista kielistä. Valinnanvapauden rajoittaminen kielten opiskelussa
ei ole Suomen etu.
* Suomen kielilainsäädäntö ei perustu demokratiaan, tasa-arvoon
tai ruotsinkielisten palveluiden turvaamiseen Suomessa vaan
demokratian vastaiseen, vääristyneeseen tasa-arvo-ajatteluun, jossa
periaatteellisesti 5,6 prosentin kieliryhmälle annetaan 50 prosentin
painoarvo.
* Ruotsin kielen pakollisuus Suomen kouluopetuksessa ei perustu
ruotsin kielen yleissivistävyyteen tai tarpeeseen, vaan kysymyksessä
on edellä kuvattuun epädemokraattiseen kielipolitiikkaan pohjautuva
poliittinen päätös.

Oppilaitosten pakollinen ruotsi saa aikaan myös negatiivista
suhtautumista Suomen ruotsinkielisiin.

Pakkoruotsi.net ei ole suunnattu ruotsin kieltä tai ruotsinkielisiä
vastaan eikä vastusta Suomen perustuslain suomaa oikeutta saada
ruotsinkielisiä palveluja julkisella sektorilla kaksikielisillä
alueilla. Tämän tulisi tapahtua kuitenkin demokraattisesti siten, että
organisaatioissa vaatimus ruotsia taitavien määrästä pyritään pitämään
mahdollisimman pienenä tai suhteuttamaan alueen ruotsinkielisen
väestön määrään.

Pakkoruotsi.net on poliittisesti sitoutumaton eikä edusta mitään
yhteisöä. Sivusto on yksityishenkilöiden ylläpitämä. Nimiä ei ole
mainittu, jotta sivusto pysyy objektiivisena lukijalle eikä lukija
näin sorru ad hominem tai ad auctoritatem -argumentointiin. Suhtaudu
sivustoomme kriittisesti - yhtä kriittisesti kuin suhtaudut kaikkiin
nimellä, tittelillä, järjestön nimissä ja vaikutusvaltaisissa lehdissä
julkaistuihin kirjoituksiin. Jos löydät kritiikin aihetta
sivustoltamme, lähetä palautetta.

Asiaamme tukee noin 2/3 osaa suomalaisista, jotka kyselytutkimusten
mukaan kannattavat pakollisen ruotsin poistamista kouluopetuksesta.

Sivun alkuun
Suomi on kaksikielinen maa?
Kuva ruotsinkielisten sijoittumisesta Suomessa. Ruotsinkielisiä asuu
vaihtelevassa määrin sinisillä alueilla. Vaalea alue
on suomenkielistä aluetta. Klikkaa karttaa nähdäksesi tarkempi kuva.

Suomen kansalaisista 93,6 prosenttia on suomenkielisiä.
Ruotsinkielisiä on ahvenanmaalaiset mukaan lukien 5,55 prosenttia
(Tilastokeskus, 2006).

Ruotsinkielisten tulisi osata suomea, sillä suomen kieli on "toinen
kotimainen" ruotsinkielisille ja näin pakollinen aine kouluissa.
Lisäksi kaksikielisissä perheissä, joissa toinen vanhemmista puhuu
ruotsia ja toinen suomea, lapset oppivat kummatkin kielet. Tästä
huolimatta suomenkielisten tulisi osata ruotsia. Kommunikointiin
tarvitaan yksi yhteinen kieli.

"Noin viidesosalla kaikista suomenruotsalaisista (ahvenanmaalaiset
mukaan lukien
57 000, joka on noin yksi prosentti Suomen väestöstä, toim.huom.)
suomen kielen taito on heikko tai olematon, loput käyttävät suomea
vaihtelevassa määrin arkielämässään tai työkielenä. Kaksikielisyyden
tarve ja siksi myös asenne ilmiötä kohtaan vaihtelee ruotsinkielisessä
Suomessa. Etelä-Suomen kaupunkitaajamissa käytännössä kaikkien työssä
käyvien suomenruotsalaisten on oltava kaksikielisiä ja osattava suomea
hyvin. Niissä solmitaan myös paljon avioliittoja kielirajan yli.
Ahvenanmaalla ja Pohjanmaalla tilanne on toinen. Siellä yksityis- ja
työelämä sujuu helposti yksinomaan ruotsiksi ja siellä voi törmätä
näkemykseen, jonka mukaan kaksikieliset suomenruotsalaiset ovat
vähemmän suomenruotsalaisia kuin muut."
- Folktinget, 2003. Suomenruotsalaiset.

Folktingetin kyselytutkimuksessa (2005) "Suomenruotsalainen
identiteetti" 32 prosenttia vastanneista suomenruotsalaisista ilmoitti
suomen kielen olevan heille äidinkielen vertainen kieli. Samassa
kyselytutkimuksessa todetaan: "Jos taas kysytään, miten hyvin
suomenruotsalaiset katsovat osaavansa suomea, useat
barometritutkimukset osoittavat, että 45 % katsoo osaavansa suomea
täydellisesti tai lähes täydellisesti."

Aidosti kaksikielisiä alueita Suomessa on kolme: Itä-Uudenmaan
maakunta, lounaisrannikon rannikkokunnat välillä Kirkkonummi -
Ahvenanmaa sekä Pohjanmaan maakunta. Näiden alueiden ulkopuolella ei
Suomessa ole olemassa kaksikielisyyttä, ellei saamen kieliä tai
venäjää lasketa toiseksi kieleksi.

Pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) on
ruotsinkielisiä yhteensä 6,5 prosenttia ja Turussa 5,2 prosenttia.
Näitä kaupunkeja, joissa asuu 22 prosenttia Suomen väestöstä, pidetään
keinotekoisesti kaksikielisinä kielilainsäädännöllä ja kunnallisten
viranomaisten kielisäännöillä.

Suomen suurimmista kaksikielisistä kaupungeista Helsingissä, Vantaalla
ja Turussa asuu enemmän ulkomailta tulleita kuin ruotsinkielisiä.
Suomen maakuntia katsottaessa suurin osa suomalaisista asuu
maakunnassa, jossa on vähemmän ruotsinkielisiä kuin venäjänkielisiä
(Lähde: Tilastokeskus, 2005).

Manner-Suomessa on 416 kuntaa, joista 26 kunnassa on enemmistön (yli
50 %) kielenä ruotsi, mikä on 6,25 % kaikista kunnista. Näistä
yksikielisesti ruotsinkielisiä (kunnassa alle 3 000 suomenkielistä) on
kolme: Närpiö, Luoto ja Korsnäs, jotka kaikki sijaitsevat Pohjanmaan
maakunnassa. Toisaalta kuntien määrään katsominen ei anna oikeaa
kuvaa, koska kunnat ovat hyvin erikokoisia (esim. Helsingissä n. 560
000 asukasta, Korsnäsissa n. 2 200). Ruotsienemmistöiset kunnat ovat
pieniä kuntia.

Virallisissa lähteissä Ahvenanmaan kunnat lasketaan Suomen
ruotsinkielisten kuntien joukkoon, jolloin saadaan tilastoihin 16
ruotsinkielistä kuntaa lisää. Ahvenanmaalla on noin 26 000 asukasta
eli kuntaa kohden vain noin 1 600 asukasta. Ahvenanmaata voidaan siis
ennemminkin katsoa yhtenä kuntana.

Itämeren rantavaltioiden viralliset kielet ja vähemmistökielten
osuudet. Suluissa on maan virallista kieltä äidinkielenään puhuvien
osuus (Lähde: Tilastokeskus, 2000):

- Ruotsi: ruotsi (89,5 %), vähemmistökielisiä 10,5 %
- Saksa: saksa (91,3 %), vähemmistökielisiä 8,7 %
- Puola: puola (97,6 %), vähemmistökielisiä 2,4 %
- Tanska: tanska (94,6 %), vähemmistökielisiä 5,4 %
- Venäjä: venäjä (86,6 %), vähemmistökielisiä 13,4 %
- Liettua: liettua (81,6 %), vähemmistökielisiä 18,4 %
- Viro: viro (65,2 %), vähemmistökielisiä 34,8 %
- Latvia: latvia (55,8 %), vähemmistökielisiä 44,2 %
- Suomi (2005): suomi (92 %) ja ruotsi (5,6 %)

Esimerkki Suomen kaksikielisyydestä: Etelä-Karjalan maakunnassa on
noin 135 000 asukasta, näistä yli 2 000 venäjänkielisiä.
Ruotsinkielisiä on alle 200. Maakunnassa valtion virkoihin vaaditaan
todistus ruotsin taidosta ja valtion viranomaisten tulee antaa
palvelua suomeksi sekä ruotsiksi.

Helsingin Sanomat 28.12.2005: "Rkp:n puheenjohtaja ympäristöministeri
Jan-Erik Enestam haluaisi palauttaa toisen kotimaisen kielen
pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin. Muuten maan
kaksikielisyys on vaarassa."

Enestam tuo esille sen, että Suomen kaksikielisyys on olemassa vain,
jos suomenkieliset pakotetaan opettelemaan ruotsia. Koko Suomea
koskeva kaksikielisyys on siis keinotekoinen ja perustuu
suomenkielisille asetettuhin ruotsin taidon vaatimuksiin.

Lainaus: Mikä tekee maasta kaksikielisen? On lukemattomia maita,
joissa on kielivähemmistöjä. Esim. Ruotsista , Virosta ja Saksasta
näitä vähemmistöjä löytyy. Ovatko nämä maat kaksikielisiä maita?
Eivät. Eikö olisi siis parempi puhua Suomestakin kaksikielisenä
valtiona. Tämä väite perustuu logiikkaan, jonka mukaan maata ei voi
muuttaa lailla toisenlaiseksi mitä se on, mutta valtion voi."
- Tuomas Leikkonen, valtiot. yo, Tuomaksen Blogi, 9.8.2006

Sivun alkuun
Pakkoruotsin perustelut
Yleissivistys

Koulujen pakollista ruotsia perustellaan "Suomen kaksikielisyyden"
lisäksi sillä, että ruotsin kieli kuuluisi yleissivistykseen.
Henkilöt, jotka esittävät tämän väitteen, jättävät kuitenkin
perustelematta, mikä tekee ruotsin kielestä yleissivistävän aineen. Se
että kouluaine voidaan katsoa kuuluvaksi yleissivistykseen, tarvitsee
pohjakseen rationaaliset perustelut.

"Yleissivistyksellä tarkoitetaan sitä tieto- ja taitomäärää, joka
kaikkien kansalaisten olisi hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa
yhteiskunnassa."
- Wikipedia: Yleissivistys

Noin 1 % Suomen väestöstä kommunikoi ainoastaan ruotsiksi. Näin ollen
ei voida katsoa, että jokaisen suomalaisen tulisi omata tietty
taitotaso ruotsin kielessä kommunikointia varten Suomessa. Globaalisti
taas katsottuna ruotsi on erittäin pieni kieli. Kaikki yleissivistävät
tiedot ja taidot on hankittavissa Suomessa suomeksi tai englanniksi.
Yleissivistyksestä puhuttaessa sekoitetaan ruotsin kielen kohdalla
yleensä kieliopinnot ja asiat, jotka kuuluvat historian opetukseen.

Se mikä on yleissivistävää, on sidoksissa nykyhetkeen. Tiedot ja
taidot, jotka katsotaan kuuluvaksi yleissivistykseen, muuttuvat siis
ajan mukana. Tämän takia koulujen opetussuunnitelmia tarkistetaan ja
myös muutetaan aika ajoin. Asiat, jotka ovat olleet, kuuluvat koulussa
historian opetukseen.

Lainaus:Kesällä ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja,
puolustusministeri Jan-Erik Enestam ampui pahasti harhaan, kun
haksahti toteamaan, että suomalaisten yleissivistys edellyttää ruotsin
taitoa. Herre god! Ei meidän yleissivistyksemme voi olla yhdestä ja
vähän puhutusta kielestä kiinni."
- Pirjo Kukko-Liedes (Kaleva, kolumni, 13.11.2002)

Matematiikkaa, historiaa, biologiaa jne. on vain yksi jokaista. Näin
ollen nämä aineet eivät voi olla keskenään valinnaisia (ei voida puhua
"pakkomatematiikasta", "pakkobiologiasta" jne.). Kieliä on sen sijaan
monia. Maailmassa puhutaan arviolta noin 6 000 kieltä. Emme voi
laittaa kaikkia kieliä pakolliseksi kouluhin, joten kielten kohdalla
keskinäinen valinnaisuus on ainoa ratkaisu kielten opiskelussa ja
ainoa keino saada monipuolisesti eri kielten osaajia yhteiskuntaan.
Kouluissa on oltava pakkokieliä, mutta ei pakkoruotsia.

Yleissivistävät aineet ovat aineita, jotka ovat suoraan
sovellettavissa universaalisti. Näitä ovat aineet kuten matematiikka,
fysiikka, kemia, biologia, maantieto sekä taideaineet.
Yleissivistykseen kuuluvat myös maakohtaiset yhteiskuntatiedot ja -
taidot eli aineet kuten historia, uskonto-oppi, yhteiskuntaoppi ja
äidinkieli.

Lainaus: Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan kehittymisen myötä on
käytettävissä oleva tietomäärä kasvanut pilviin. Siitä ei enää ole
mahdollista erottaa yhteisesti hyväksyttyä perussivistykseksi
sanottavaa kohtuullisen kokoista osaa. Toisaalta tähän ei ole
tarvettakaan. Oleellista on, että yhteiskunta kokonaisuutena hallitsee
tietyn tietomäärän, yhdenkään yksilön ei sitä tarvitse hallita."
- Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja, professori Aatos
Lahtinen (Kanava 2/2005)

Kaikki kielet sivistävät, mutta kielellisen yleissivistyksen
suomenkielinen omaa, kun hän hallitsee hyvin suomen kielen käytön,
kykenee hankkimaan ulkomaisista lähteistä tietoa sekä kommunikoimaan
vieraskielisten kanssa. 2000-luvun Suomessa ainoa kieli äidinkielen
lisäksi, joka voitaisiin rationaalisesti argumentoida kuuluvaksi
jokaisen suomalaisen yleissivistykseen, on englanti.
Pohjoismainen yhteistyö

Kolmas yleinen perustelu ruotsin kielen tarpeellisuudelle on
pohjoismainen yhteistyö, koska Pohjoismaat ovat luonnollinen ja tärkeä
viiteryhmä Suomelle, ja että ruotsia osaava ymmärtäisi myös muita
pohjoismaisia kieliä. Viimeksi mainitun osalta totuus on kuitenkin
seuraava: "Lähes neljäsosa Pohjoismaiden väestöstä puhuu
äidinkielenään jotain muuta kuin tanskaa, norjaa tai ruotsia. Monet
suomalaiset eivät ymmärrä ruotsia, vaikka se on Suomen toinen
virallinen kieli, tanskasta tai norjasta puhumattakaan. Kun tehtiin
selvitys pohjoismaisten kielten ymmärtämisestä pohjoismaisissa
kokouksissa, ainoastaan viisi prosenttia suomalaisista sanoi
ymmärtävänsä puhuttua tanskaa hyvin. Päinvastaista totesi peräti 84
prosenttia." Lähde: Pohjoismaiden neuvosto (2004). Pohjoismaiden
neuvosto käyttää työkielenään ruotsia, tanskaa ja norjaa, mutta
tulevaisuudessa Baltian maiden liittyessä kieleksi vaihdettaneen
englanti.

Lainaus: Kun ruotsin kieli on monen suomalaisen suussa kankeata, miksi
nöyryyttää itseään tankkaamalla huonoa ruotsia? Ja miksi
suomenkielisen suomalaisen pitää aina puhua vierasta kieltä, kun
ruotsalaiset voivat näissä keskusteluissa käyttää äidinkieltään, ja
usein vielä puhuen sellaista murretta, että sen ymmärtäminen on
piinallisen vaikeata?
Jos molemmat käyttävät keskustelussa vierasta kieltä, tilanne on
tasapuolinen, eikä kumpikaan voi hyödyntää äidinkielen antamaa
henkistä yliotetta.
On myös tärkeätä, että viesti välittyy keskustelussa mahdollisimman
tarkasti oikein. Jos molemmat osaavat englantia ja toisen ruotsin
taito on vajavainen, niin miksi hankaloittaa kielivaikeuksilla
tärkeätä tapaamista?"
- Antti Blåfield, pääkirjoitustoimittaja, Helsingin Sanomat,
19.10.2006

Pohjoismaisessa investointipankissa (NIB) englanti ja ruotsi ovat
virallisia kieliä. Ruotsin kielen säilyttäminen virallisena kielenä on
korostamassa pankin pohjoismaisia juuria. Pankin neuvoston ja
hallituksen käytännön työskentelykielenä on kuitenkin englanti. Myös
Suomen liike-elämän kommunikointi muiden pohjoismaalaisten kanssa
käydään yleensä englanniksi.

"Pohjoismainen yhteistyö oli takavuosina ja osin nykyäänkin
harjoitettua toimintaa, jota tehdään Pohjoismaiden yhteisen arvopohjan
takia."
- Wikipedia: Pohjoismainen yhteistyö

Vaikka pohjoismaista yhteistyötä pidetäänkin edelleen tärkeänä, ja
joissakin organisaatioissa kommunikoidaan ruotsiksi muiden
pohjoismaalaisten kanssa, toimii näissä elimissä lähinnä valtion
organisaatioiden palveluksessa olevia johtaja-aseman virkamiehiä.
Ruotsin kielen taito on siis pohjoismaista yhteistyötä tekeville osa
ammattitaitoa; ruotsin kielen taito ei kuulu enää 2000-luvun Suomessa
jokaisen kansalaisen yleissivistykseen.

Lainaus: Tähän saakka ruotsin kielen käytöllä on ollut itseisarvo.
Kielellä on haluttu korostaa Suomen pohjoismaisuutta. Puhumalla
pohjoismaisissa yhteyksissä toista kotimaista kieltä olemme
osoittaneet kuuluvamme pohjoismaiseen perheeseen.
Tässä perheyhteisössä olemme tosin olleet ottopojan asemassa, sillä
tanskalaiset ja norjalaiset ovat katsoneet oikeudekseen puhua omaa
kieltään, joista varsinkaan tanska ei tottumattomalle suomalaiselle
korvalle avaudu. Näennäisesti on puhuttu yhteistä kieltä, mutta yksi
osapuoli on pakotettu hölmön asemaan.
Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää tanskalaisia ja norjalaisia (ja
skånelaisia) puhumaan selkeämmin ja hitaammin."
- Antti Blåfield, pääkirjoitustoimittaja, Helsingin Sanomat,
19.10.2006

Merkittävin viiteryhmä Suomelle ei ole enää Pohjoismaat vaan Euroopan
unioni (EU). EU-maiden väestöstä englantia osaa 47 %, saksaa 32 % ja
ranskaa 28 %, ruotsia osaa 3 %. Pohjoismainen yhteistyö tarvitsee
ruotsin kielen osaajia, mutta pakkoruotsia pohjoismainen yhteistyö ei
tarvitse enempää, kuin Suomen EU:hun kuuluminen tarvitsee pakkoranskaa
tai pakkosaksaa. Pohjoismainen yhteistyö ei tarvitse 2,44 miljoonaa
ruotsintaitoista (työpaikkojen määrä Suomessa).

Voi sanoo, et pohjoismainen viitekehys on tietyssä mielessä aikansa
elänyt."
- Kansanedustaja Tarja Cronberg YLEn MOT-ohjelmassa Pohjolan
umpisuoli. Onko Pohjoismaiden neuvosto turha elin?, 13.11.2006

Lue myös:
Pohjoismaiden neuvosto - kallis keskustelukerho?

Pohjoismaista yhteistyötä kylpyläkarkureista viisasten kerhoon
Ruotsinkieliset palvelut

Neljäs yleinen perustelu on, että ruotsinkielisten palveluiden
luominen Suomeen tarvitsisi ruotsia osaavia suomenkielisiä. Suomessa
on noin 2,44 miljoonaa työpaikkaa (2006), jotka tuottavat palvelut
noin 5,2 miljoonalle ihmiselle. Ruotsinkielisiä on Manner-Suomessa
noin 260 000. Karrikoidusti sanottuna tästä siis noin puolet (130 000)
riittää luomaan ruotsinkieliset palvelut Suomeen. Todellisuudessa luku
on vain murto-osa tästä, sillä ainoastaan itse palvelun, ja ainostaan
julkisella sektorilla, tulee olla ruotsinkielistä - hallinto voi olla
lähes kokonaan suomenkielinen. Kun asioita rationalisoidaan,
periaatteessa Suomen ruotsinkieliset riittävät ylläpitämään
ruotsinkieliset palvelut Suomessa.

Velvollisuus ruotsinkielisten palveluiden järjestämisestä kuuluu
viranomaisille, ei yksilöille. Esimerkiksi kunnilla on velvollisuus
järjestää perusopetus ja perusterveydenhuolto, mutta emme velvoita
ketään yksilöä opiskelemaan opettajaksi tai lääkäriksi. Kenelläkään
yksilöllä ei ole velvollisuutta opiskella tai osata ruotsia
ruotsinkielisten takia. Jos ajattelisimme että on, tällöin voisimme
ajatella, että jokaisella ruotsinkielisillä on velvollisuus opiskella
suomi suomenkielisten takia, jolloin ruotsin vaatimukset
suomenkielisille voitaisiin taas poistaa.

Elinkeinoelämän keskusliiton selvitys (2005) "Työelämän murros
heijastuu osaamistarpeisiin. Osaavaa henkilöstöä yrityksiin" luettelee
Suomen työelämässä tarvittaviksi vieraiksi kieliksi seuraavat kielet:
englanti, ruotsi, saksa, venäjä, ranska, espanja, italia ja kiina. Jos
vieraan kielen pakollisuutta perustellaan kyseisen kielen tarpeella
Suomessa, pitäisi kouluissa olla pakollisena kaikki edellä mainitut
kahdeksan kieltä. Tarve ei siis voi olla peruste pakollisuudelle, vaan
tarve on ainoastaan peruste sille, että kyseisen kielen opetusta tulee
tarjota kouluissa.
Kansalliskieli

Viides kuultu perustelu pakkoruotsille on, että ruotsi on
kansalliskieli. Kansalliskieli-sanalle ei ole olemassa tarkkaa
määritelmää. Perustuslain mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja
ruotsi. Perustuslaki on kuitenkin laki kuten muutkin lait. Se on
syntynyt poliittisella päätöksellä ja sitä voidaan eduskunnan
päätöksellä muuttaa. Koulujen pakkoruotsi ei tule perustuslaista vaan
muista laeista, kuten esimerkiksi perusopetuslaki ja lukiolaki. Kun
lakia perustellaan toisella lailla, ei kyseessä ole perustelu vaan
puhdas kehäpäätelmä.

Edellinen pätee samalla tavalla termiin "toinen kotimainen", joka on
poliitikkojen peruskoulu-uudistuksen yhteydessä keksimä termi. Saamen
kielet ovat yhtä kotimaisia kieliä kuin ruotsi ja suomi. Jos periaate
taas on, että reaalisesti kotimaisten kielten tulee olla pakollisia
koulussa, tulisi loogisesti myös saamen kielten olla pakollisia.
Yleensä kun em. poliittisia termejä käytetään perusteena ruotsin
pakollisuudelle, yritetään tarkoituksenhakuisesti sekoittaa
kieliopinnot ja asiat, jotka kuuluvat historian opetukseen.

Esimerkiksi Sveitsissäon neljä kansalliskieltä. Sveitsissä ei
kuitenkaan vaadita neljän kielen opiskelua kouluissa. Kansalliskieli
on siis ennen kaikkea symbolinen arvo; kansalliskielen asema ei ole
kielitaitovaatimus. Suomen perustuslaki tuo siis oikeuden saada
palveluja ruotsiksi, mutta ei vaadi keneltäkään ruotsin taitoa. Se
että kansalliskielen asema on peruste ruotsin kielen pakollisuudelle
kouluissa, on mielipide, ei perustelu. Koulujen pakolliset aineet
eivät kuitenkaan perustu ihmisten mielipiteisiin, vaan löydettävissä
on oltava rationaaliset perustelut, joiden perusteella ko. lukuaine
voidaan katsoa yleisivistykseen kuuluvaksi.

Toinen esimerkki on Kanada, joka on virallisesti kaksikielinen maa
(englanti ja ranska). Malli Kanadan kaksikielisyyteen on otettu
Suomesta. Ranskankielisiä Kanadassa on noin 23 prosenttia ja koko
valtion alueella on oikeus asioida valtion viranomaisissa englanniksi
tai ranskaksi. Kanadassa ei kuitenkaan ole "pakkoranskaa"
oppilaitoksissa. Tästäkin huolimatta Kanadassa toimii Language
Fairness -liike, joka katsoo, että ranskan taidon vaatimukset viran
saamiseksi Kanadassa ovat kohtuuttomia.

Lainaus:Kielilaissa lukee, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja
ruotsi. Tämä ei nykykeskustelun valossa ollenkaan riitä selittämään
minulle ensimmäisen lauseen merkitystä. Tulisiko ruotsin kielen olla
minulle suomenkielisenä samanlaisessa asemassa kuin kansallislaulu,
kansalliskirjailija tai -runoilija? Minua ei ainakaan ole missään
pakotettu laulamaan kansallislaulua ja lukemaan Kiveä tai Runebergiä.
Ainakaan vuositolkulla."
- Tuomas Leikkonen, valtiot. yo, Tuomaksen Blogi, 9.8.2006
Arvot

Pakkoruotsia perustellaan jopa suvaitsevaisuudella. Kun
arvokäsityksillä perustellaan jotain asiaa, tulisi ensiksi selvittää,
mitä tämä arvokäsitys tarkoittaa. Suvaitsevaisuus voidaan nähdä ennen
kaikkea vastakohtana pakottamiselle. Suvaitsemme eri uskonnot, mutta
emme pakota mihinkään uskontoon. Suvaitsemme muslimit Suomessa, mutta
emme pakota suomalaisia opettelemaan Koraania ulkoa peruskoulusta
korkeakouluun. Suvaitsemme ruotsin kielen aseman kansalliskielenä,
ruotsinkieliset ja ruotsin kielen, mutta tällöin meidän tulee suvaita
myös se, että muista kielistä ja kulttuureista enemmän kiinnostuneita
(tai niitä, joita ei vain ruotsinkielinen kulttuuri kiinnosta) ei
pakoteta opettelemaan ruotsia.
Kielten oppiminen

Usein sanotaan myös, että ruotsin osaaminen tukee muiden kielten
osaamista. Kielen osaaminen tukee muiden kielten osaamista, mutta
kieltä ei opetella jonkin kielen tueksi. Jos tarkoitus on oppia
esimerkiksi saksaa, on tarkoituksenmukaista opiskella saksaa, ei
ruotsia. Nämä muut kielet tukevat aivan samoin ruotsin opiskelua.
(Vaikka kieliä ajateltaisiin em. tuen kannalta, emme tarvitse kahta
toisia kieliä tukevaa kieltä, vaan yksi kieli riittää. Tämä kieli on
useimmiten kouluissa englanti.) Kielten opiskelu kannattaa
periaatteessa aloittaa mahdollisimman nuorena ja jostain vaikeammasta
kielestä kuin ruotsi tai englanti. Tosin englanti omaa itseoikeutetun
aseman, sillä englanti on yleensä jo tarpeellinen muiden opintojen
kannalta. Ruotsin kielellä ei ole käyttöarvoa Pohjoismaiden
ulkopuolella, ja ruotsin kulttuurillinen anti on pieni verrattuna
isoihin eurooppalaisiin kieliin. Englannin rinnalle ruotsia parempi
vaihtoehto olisikin esimerkiksi germaanisista kielistä saksa tai
romaanisista kielistä ranska.
Ruotsalaisen kansanpuolueen perustelu

Rkp:n Internet-sivu:
Kysymys: Miksi ruotsin kieltä pitää lukea suomenkielisissä kouluissa?
Rkp:n vastaus: "Rkp:n lähtökohta kielikysymyksessä on Suomen
perustuslaissa, jonka mukaan Suomessa on kaksi kansalliskieltä, suomi
ja ruotsi. Suomen kansa on tämän jälkeen demokraattisesti päättänyt
(eduskuntaan valitsemien edustajiensa kautta), että molemmat
kieliryhmät opiskelevat toistensa kieliä, tasavertaisuuden nimessä.
Mielestämme tämä on todella iso rikkaus monimuotoisessa maailmassamme,
eikä mitenkään "pois" mistään muusta."

Rkp on päättänyt, että kansalliskieli on samalla kielitaitovaatimus,
vaikka tällaiselle ajattelulle ei lödy pohjaa mistään. Kansa ei
myöskään ole päättänyt, että molemmat kieliryhmät opiskelevat
toistensa kieliä, vaan suurin osa kansasta vastustaa nykyistä
tilannetta. Suomessa on lisäksi myös muita kieliryhmiä. Pakollinen
ruotsin opiskelu on myös suoraan pois muusta opiskelusta.

Kaikki pakkoruotsia puoltavat argumentit ovat idiotismeja:
'Ruotsia osaamalla suomalaiset pääsevät osaksi pohjoismaista
perhettä.'
Suomenkielisten kieli on suomi. Jos he suomenkielisinä eivät kelpaa
osaksi pohjoismaista perhettä, ehkä pohjoismainen perhe ei ole heille
oikea viiteryhmä.
'Ruotsia osaamalla voimme tehdä kauppaa ruotsalaisten kanssa.'
Tekevätkö ruotsalaiset kauppaa vain sellaisten kanssa, jotka osaavat
ruotsia? Eivätkö ruotsalaiset osaa vieraita kieliä?
'Yhteispohjoismaisissa yrityksissä on osattava ruotsia.'
Varmasti onkin, koska Suomi omalla kustannuksellaan opettaa
kansalaisilleen ruotsia ja antaa ruotsalaisille mahdollisuuden vaatia
sen taitoa.
'Kaksikielisyys on rikkaus.'
Suomalaiset eivät ole kaksikielisiä. Jos he olisivat, se olisi
rikkaus. Se, että valtio on kaksikielinen mutta kansalaiset eivät, ei
ole rikkaus vaan rasite niille kansalaisille.
'Ruotsin osaaminen on avain muiden vieraiden kielten oppimiseen.'
Ruotsi on suomalaisille aivan yhtä vieras kuin ne muutkin kielet.
Ruotsin osaaminen helpottaa muiden germaanisten kielten omaksumista
vain, jos ruotsia osaa valmiiksi. Ellei sitä osaa valmiiksi, sen
opetteleminen on pois niiden muiden kielten opiskelusta."
- Fil. tri, kielentutkija Jussi Halla-aho kotisivullaan, 2007

Lue myös: Väitteitä ja vastaväitteitä pakkoruotsista
Pakkoruotsi on tarpeeton rasite
Stop Pakkoruotsi! - Argumentit

Sivun alkuun
Miksi Suomessa on pakkoruotsi?

Koulujen aine nimeltä "toinen kotimainen" päätetttiin peruskoulu-
uudistuksen yhteydessä 1970-luvun taitteessa silloisten lähinnä
maanviljelijöitä edustaneitten hallituspuolueiden ja Ruotsalaisen
kansanpuolueen (Rkp) "lehmänkauppana".

Johannes Virolainen opetusministerinä ollessaan 1968 - 1970 suostui
pakolliseen ruotsin opetukseen kansa- ja keskikoulujen tilalle
perustettaviin peruskouluihin. Rkp ilmoitti lähtevänsä hallituksesta,
jollei pakkoruotsia tule peruskouluun. Näin toisen ruotsin kielen
pakollinen opetus laajeni koko ikäluokkaan peruskoulun seitsemänneltä
luokalta alkaen. Tämä tyydytti Ruotsalaista kansanpuoluetta eikä se
vastustanut peruskoulu-uudistusta. Kaikille pakollisella ruotsilla
haluttiin myös ehkä näyttää, että Suomi ei kuulu Itä-blokin maihin,
vaan on osa Pohjoismaita.

"Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä kiistanalaiseksi nousi kysymys
uuden kaikille samansisältöisen koulun kielenopetuksesta. Kaikissa
uudistuksen lopullista ratkaisua koskevissa valmisteluasiakirjoissa
lähdettiin siitä, että peruskouluun tulisi yksi pakollinen kieli, joka
suomenkielisissä kouluissa olisi englanti ja ruotsinkielisissä suomi.
Suomenkielisillä yläasteella olisi ollut mahdollista valita
vapaaehtoisena kielenä ruotsi ja jo kahta kieltä opiskelevilla olisi
ollut vielä mahdollisuus valita kolmas kieli, joko saksa, ranska tai
venäjä. Lukioon oltaisiin kuitenkin vaadittu kahden kielen hallintaa.
Tämä olisi siis käytänössä johtanut siihen, että alustava päätös
peruskoulun jälkeisistä keskiasteen opinnoista olisi pitänyt tehdä jo
yläasteen alkaessa. Vuonna 1968 Suomen Sosialidemokraattisen puolueen,
Keskustapuolueen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton, Ruotsalainen
Kansanpuolueen sekä Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattisen
Liiton hallitussopimuksessa kuitenkin sovittiin peruskoulun
kieltenopetuksessa toisin kun lain valmistelutyön aikana oli ajateltu.
Laki koulujärjestelmän perusteista hyväksyttiin eduskunnassa
sellaisena, että peruskouluun tuli kaikille pakollisiksi kaksi
vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu toinen
kotimainen. Tämän lisäksi yläasteella voitiin opiskella vielä yhtä
vapaaehtoista kieltä. Peruskoulu-uudistus toteutettiin alueittain
vuosina 1972 - 1977." - Wikipedia: Suomen kielipolitiikka

Emeritus opetusneuvos Jaakko Linnankivi, peruskoulun
opetussuunnitelmakomitean jäsen 1970: "Koululainsäädännön koonti- ja

tarkistustyö on meneillään. Perusopetuksen tehtävää arvioitaessa
pitäisi kuulla riittävästi koulutyön todellisuuden, oppimisen,
opetuksen, työ- ja kulttuurielämän sekä kansainvälistymisen
asiantuntijoita. Peruskoulun kieliohjelma on aihetta arvioida

uudelleen. - - Peruskoulun kahdesta pakollisesta kielestä on kiistelty
aikaisemminkin. Hallituksen lakiesityksessä (koulujärjestelmäksi) ja

sivistysvaliokunnan mietinnössä 1968 esitettiin peruskouluun yhtä
vierasta kieltä. Koulunuudistustoimikunta ja Peruskoulun
opetussuunnitelmakomitea olivat ehdottaneet samaa. Hallitus vaihtui ja
uusi hallitus teki sisäpoliittisen ratkaisun: ruotsin kielestä tuli

peruskoulun pakollinen oppiaine." (Helsingin Sanomat 22.11.1995)

Yliopistojen ns. virkamiesruotsi muuttui vapaaehtoisesta pakolliseksi
yliopistojen tutkinnonuudistuksen yhteydessä 1970 - 80 lukujen
taitteessa. Opetusministerinä toimi tuohon aikaan Rkp:n Kristian
Gestrin. Nykyään virkamiesruotsi on pakollinen kaikissa Suomen
korkeakouluissa.

Ylioppilastutkinnon rakennekokeilu aloitettiin vuonna 1994 29
lukiossa. Alun perin kokeilun kestoksi määrättiin vuodet 1995 - 1998.
Kuitenkin kokeilua jatkettiin siten, että viimeinen rakennekokeilun
mukainen tutkintokerta oli syksyllä 2003.

SDP:n Paavo Lipponen toimi Suomen pääministerinä vuonna 1995 -1999
(Lipposen 1. hallitus) ja heti tämän jälkeen 1999 - 2003 (Lipposen 2.
hallitus).

STT 20.04.2004: "Toisen kotimaisen kielen poistuminen
ylioppilaskirjoitusten pakkoaineena olisi saattanut toteutua jo viime
hallituskaudella, ellei silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.)
olisi estänyt sitä. Edellisen hallituksen opetusministeri Maija Rask
(sd.) kertoi tänään eduskunnassa, miten hän eräänä kauniina aamuna sai
puhelun pääministerin kansliasta. - Viesti oli selvä ja
yksinkertainen: En saa tuoda muutosesitystä hallituksen käsittelyyn.
Rkp:n eduskuntaryhmää silloin johtanut kansanedustaja Ulla-Maj
Wideroos ja pääministeri olivat sopineet asiasta."

Ylioppilastutkinnon rakenneuudistus. jossa pakkoruotsi poistui
ylioppilaskirjoituksista, sai vauhtia vasta vuonna 2004, kun 40 000
lukiolaista teki lakon ja marssi ulos kouluista maaliskuussa 2004
vaatien ylioppilastutkinnon uudistamista valinnaisemmaksi.
Ylioppilastutkinnon rakenneuudistuksen toteutuessa oli pääministerinä
Matti Vanhanen (Kesk.).
Miksi pakkoruotsia ei ole poistettu?

Kun esitetään tämä kysymys, on ensiksi kysyttävä, kenellä on valta
Suomessa. Vastaus pitää sisällään ainakin seuraavat:
1) Pääoma eli raha
2) Elinkeinoelämän avainpaikoilla olevat henkilöt
3) Media
4) Politiikan eturivi eli ministerit

Siis:
1) Suomessa on paljon mm. erittäin varakkaita suomenruotsalaisia
säätiöitä, jotka myös saavat lahjoituksia ruotsin kielen aseman
vahvistamiseen.
2) Suomen ekonomeista yli 16 prosenttia on suomenruotsalaisia (melkein
20 prosenttia kauppatieteellisistä opiskelupaikoista on
ruotsinkielisellä kauppakorkeakoulu Hankenilla)
3) Edellisistä johtuen media ei halua nostaa keskusteluun pakkoruotsia
4) Ministereillä on edellisten jälkeen ehkä eniten valtaa.

Suomen yläluokasta, jota on noin 0,4 prosenttia koko kansasta, on 15
prosenttia suomenruotsalaisia (Tutkija Ilkka Raunio, 2000.
"Adlercreutzeista Österbladheihin. Suomen säätyläistön historiaa.")
Puhuttaessa Suomen kaksikielisyydestä päättäjät eivät anna
tavalliselle kansalaiselle yhtä suurta arvoa kuin tälle yläluokalle.
Päättäjien silmissä suomenruotsalaisia on Suomessa siis 15 prosenttia
ja Suomi on täten kaksikielinen maa poliittisten päättäjien
näkökulmasta katsottuna.

"Mutta miksi Suomessa on pakkoruotsi, kun 70 prosenttia kansasta sitä
vastustaa? Yksi syy voi olla suomenruotsalaisten varakkuus. Sadan
rikkaimman verotietoja selaamalla huomaa noin puolella olevan täysin
ruotsinkielinen nimi."
- Ari Peltonen, Pakkåruåtsi, City-lehti 19/2006

"Tekemällä monipuoluehallituksissa kauppoja oikeiden puolueiden
kanssa, Rkp on voinut junailla ruotsinkielisille sellaisiakin etuja,
joista ei hallitusohjelmassa oltu sovittu."
- Kansanedustaja Erkki Pulliainen, Koillissanomat, huhtikuu 2003

Sivun alkuun
Ketkä haluavat muutosta?

Nuorten käsityksiä Ruotsista ja ruotsalaisuudesta -tutkimus
(Suutarinen, Sakari & Brunell, Viking, 2000) mainitsee:

"Suomenkielisten koulujen nuoret ovat puolestaan jyrkempiä vaatiessaan
ruotsinkielen opiskelun vapaaehtoistamista (67 %). Ruotsinkielisten
koulujen nuoret ovat tässä pehmeämmällä linjalla edelliseen väittämään
nähden. Heistä 56 % vastustaa ajatusta, mutta 37 % suhtautuu asiaan
myönteisesti. Huomionarvoinen havainto on, että tutkimuksen
tiedollisessa kokeessa hyvin menestyneet suomenkieliset oppilaat
suhtautuvat ruotsinkielen asemaan Suomessa osin muita kriittisemmin.
Parhaimmat yhteiskunnalliset tiedot omaavat nuoret ovat kriittisimpiä
ruotsalaisuuden suhteen. Kun suomenkielisille nuorille esitettiin

väite, että ruotsin kielen asema tulisi turvata nykyistä paremmin
Suomessa, niin 72 % vastusti ajatusta, kun heikoimman neljäsosan

nuorista ajatusta vastusti vain 49 %".

Folktingetin vuonna 1997 julkaiseman selvityksen "Vårt land, vårt
språk - kahden kielen kansa" mukaan korkeakoulututkinnon suorittaneet
suhtautuvat kaikkein kielteisimmin pakolliseen ruotsin kieleen
suomenkielisissä koluissa.

Valtiovarainministeriön selvityksessä Kuuleminen ja osallistuminen
tietoverkoissa vuodelta 2004 listattiin kansalaisten näkemyksiä
kysymykseen, missä asioissa kansalaiset haluaisivat tulla kuulluiksi.
Listassa ensimmäisinä mainitaan:
- ruotsin kielen asema Suomessa, kielilaki
- pakkoruotsi kouluissa

Opetushallituksen julkaisu (2001) "Kaikki kieliä oppimaan;
opetusmenetelmiä ammatilliseen kieltenopetukseen": "Yhteenvetona
voisin todeta, että ammatillisessa peruskoulutuksessa kieltenopintojen
laajuudessa, pakollisuudessa ja valinnaisuudessa tulisi ottaa huomioon
se, että kaikki opiskelijat eivät tulevaisuudessakaan motivoidu
kielten opiskelusta eivätkä tarvitse tai ainakaan koe tarvitsevansa
kielitaitoa työssään tai myöhemmin elämässään. Erityisesti
arvioinnissa tuli esiin kritiikkiä pakollista ruotsin kieltä kohtaan.
Toisaalta ruotsin kielen laajuutta pidettiin niin vähäisenä, etteivät
pakolliset opinnot riitä nostamaan jo lähtökohdiltaan vaatimatonta
kielitaitoa.

EU:n Eurobarometrissa 2006 "Europeans and their Languages" vain 0 - 40
% suomalaisista katsoo, että jokaisen tulisi äidinkielen lisäksi osata
kahta vierasta kieltä.

Muiden muassa Taloustutkimus Oy:n tekemien kyselytutkimusten mukaan
suomalaisista 2/3 osaa kannattaa ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi
aineeksi kouluissa.

57 % kansalaisista ei haluaisi, että ruotsinkielisten asema säilyisi
Suomessa muita kielivähemmistöjä parempana selviää Taloustutkimus
Oy:llä teetetystä mielipidetiedustelusta (marraskuu 2006).
Vastauksissa oli huomattavia eroja puoluekannan mukaan: Kokoomuksen
kannattajista 43 prosenttia halusi säilyttää ruotsinkielisten nykyisen
aseman, SDP:n kannattajista vain 25 prosenttia. Mielipidetiedustelun
tuloksen voi tulkita niin, että yli puolet suomalaisista näkee
virkojen pakkoruotsin ja ruotsinkieliset palvelut ylimitoitettuina.

Lue myös: Länsimainen oikeuskäsitys perustuu ihmisten
tasavertaisuuteen

"Suomenkielisten pitäisi puhua ruotsia, ei ruotsinkielisten suomea.
Suomi tulee ruotsinkielisille itsestään. Ja me emme puhu pakko- vaan
hyötyruotsista."
- Rkp:n puoluesihteeri Ulla Achren, City-lehti 19/2006, "Pakkåruåtsi"
Kerro eteenpäin!

Kerro sivustostamme eteenpäin myös muille. Näin saamme tiedotettua
valtamedian vaikenemista asioista suuremmalle joukolle ihmisiä ja
toivottavasti aiheesta alettaisiin vähitellen käydä asiallista
julkista keskustelua.


Voit lähettää sähköpostitse linkin sivullemme seuraavalla lomakkeella.

Vastaanottajan sähköposti (vain yksi osoite lähetyskerralla):

Vastaanottajan nimi:

Oma nimesi:

Sähköpostisi (ei pakollinen):

Sivun alkuun

Kootut
artikkelit
Kielivalinnat ja kielten opiskelu,
Kari Sajavaara
Pakkoruotsia tyhmille suomalaisille,
Arto Paasilinna
Vuosituhat on vaihtunut...,
Janos Honkonen
Varastettu ilo,
Richard Järnefelt
Oppi kaksikieli-
syydestä,
Erkki Pihkala
Kuihtuvan puun strategia
Muut artikkelit ja kirjoitukset

Suomen kielipolitiikka, kielilaki, kaksikielisyys, kieltenopetus
Maanantai 29. tammikuuta 2007
Etusivu
Suomen tarvitsemat kielet
Suomen kielilaki ja demokratia
Kouluopetuksen ruotsinkieliset kiintiöt
Opiskelijat
Keinotekoisen kaksikielisyyden kustannukset
Median sensuuri
RKP ja FSD
Kielikylpyopetus
KIEPO
Linkit
Vaikuta!
Uutiset
Palaute


Allekirjoita adressi!
· Kielivalinnan
puolesta
(Adressi ei ole Pakkoruotsi.netin ylläpitämä)


Jotain uutta sivustolla?


Tällä sivulla:

* Johdanto
* Suomi on kaksikielinen maa?
* Pakkoruotsin perustelut
* Miksi Suomessa on pakkoruotsi?
* Ketkä haluavat muutosta?
* Kerro eteenpäin!

Johdanto

Pakkoruotsi.net antaa faktoja sekä näkemyksiä Suomen kielipolitiikasta
ruotsin kielen asemaan liittyen tarkoituksenaan herättää avointa
keskustelua aiheesta. Pakkoruotsi-sanalla tarkoitetaan Suomessa
kaikkia oppiasteita koskevaa pakollista ruotsin kielen opiskelua sekä
eri viranomaisten tai viranomaisten palveluja tuottavien yritysten
henkilöstöltä vaadittavaa ruotsin kielen taitoa.

Pakkoruotsi.net tuo esille ennen kaikkea kolme asiaa:

* Suomen kilpailukyky ja suomalainen yleissivistys sekä
arvomaailma tarvitsevat tänä päivänä monipuolisesti eri kielten ja
kulttuurien osaajia. Näitä osaajia ei tule tarpeeksi, ilman että
ruotsin kieli muutetaan oppilaitoksissa valinnaiseksi kieleksi.
Kieltenopetuksen ja opiskelun resursseja ei voida lisätä, joten ainoa
keino on valinnaisuuden lisääminen. Opiskelijalla tulee olla
mahdollisuus lukea ruotsin tilalla jotain muuta koulussa tarjolla
olevista kielistä. Valinnanvapauden rajoittaminen kielten opiskelussa
ei ole Suomen etu.
* Suomen kielilainsäädäntö ei perustu demokratiaan, tasa-arvoon
tai ruotsinkielisten palveluiden turvaamiseen Suomessa vaan
demokratian vastaiseen, vääristyneeseen tasa-arvo-ajatteluun, jossa
periaatteellisesti 5,6 prosentin kieliryhmälle annetaan 50 prosentin
painoarvo.
* Ruotsin kielen pakollisuus Suomen kouluopetuksessa ei perustu
ruotsin kielen yleissivistävyyteen tai tarpeeseen, vaan kysymyksessä
on edellä kuvattuun epädemokraattiseen kielipolitiikkaan pohjautuva
poliittinen päätös.

Oppilaitosten pakollinen ruotsi saa aikaan myös negatiivista
suhtautumista Suomen ruotsinkielisiin.

Pakkoruotsi.net ei ole suunnattu ruotsin kieltä tai ruotsinkielisiä
vastaan eikä vastusta Suomen perustuslain suomaa oikeutta saada
ruotsinkielisiä palveluja julkisella sektorilla kaksikielisillä
alueilla. Tämän tulisi tapahtua kuitenkin demokraattisesti siten, että
organisaatioissa vaatimus ruotsia taitavien määrästä pyritään pitämään
mahdollisimman pienenä tai suhteuttamaan alueen ruotsinkielisen
väestön määrään.

Pakkoruotsi.net on poliittisesti sitoutumaton eikä edusta mitään
yhteisöä. Sivusto on yksityishenkilöiden ylläpitämä. Nimiä ei ole
mainittu, jotta sivusto pysyy objektiivisena lukijalle eikä lukija
näin sorru ad hominem tai ad auctoritatem -argumentointiin. Suhtaudu
sivustoomme kriittisesti - yhtä kriittisesti kuin suhtaudut kaikkiin
nimellä, tittelillä, järjestön nimissä ja vaikutusvaltaisissa lehdissä
julkaistuihin kirjoituksiin. Jos löydät kritiikin aihetta
sivustoltamme, lähetä palautetta.

Asiaamme tukee noin 2/3 osaa suomalaisista, jotka kyselytutkimusten
mukaan kannattavat pakollisen ruotsin poistamista kouluopetuksesta.

Sivun alkuun
Suomi on kaksikielinen maa?
Kuva ruotsinkielisten sijoittumisesta Suomessa. Ruotsinkielisiä asuu
vaihtelevassa määrin sinisillä alueilla. Vaalea alue
on suomenkielistä aluetta. Klikkaa karttaa nähdäksesi tarkempi kuva.

Suomen kansalaisista 93,6 prosenttia on suomenkielisiä.
Ruotsinkielisiä on ahvenanmaalaiset mukaan lukien 5,55 prosenttia
(Tilastokeskus, 2006).

Ruotsinkielisten tulisi osata suomea, sillä suomen kieli on "toinen
kotimainen" ruotsinkielisille ja näin pakollinen aine kouluissa.
Lisäksi kaksikielisissä perheissä, joissa toinen vanhemmista puhuu
ruotsia ja toinen suomea, lapset oppivat kummatkin kielet. Tästä
huolimatta suomenkielisten tulisi osata ruotsia. Kommunikointiin
tarvitaan yksi yhteinen kieli.

"Noin viidesosalla kaikista suomenruotsalaisista (ahvenanmaalaiset
mukaan lukien
57 000, joka on noin yksi prosentti Suomen väestöstä, toim.huom.)
suomen kielen taito on heikko tai olematon, loput käyttävät suomea
vaihtelevassa määrin arkielämässään tai työkielenä. Kaksikielisyyden
tarve ja siksi myös asenne ilmiötä kohtaan vaihtelee ruotsinkielisessä
Suomessa. Etelä-Suomen kaupunkitaajamissa käytännössä kaikkien työssä
käyvien suomenruotsalaisten on oltava kaksikielisiä ja osattava suomea
hyvin. Niissä solmitaan myös paljon avioliittoja kielirajan yli.
Ahvenanmaalla ja Pohjanmaalla tilanne on toinen. Siellä yksityis- ja
työelämä sujuu helposti yksinomaan ruotsiksi ja siellä voi törmätä
näkemykseen, jonka mukaan kaksikieliset suomenruotsalaiset ovat
vähemmän suomenruotsalaisia kuin muut."
- Folktinget, 2003. Suomenruotsalaiset.

Folktingetin kyselytutkimuksessa (2005) "Suomenruotsalainen
identiteetti" 32 prosenttia vastanneista suomenruotsalaisista ilmoitti
suomen kielen olevan heille äidinkielen vertainen kieli. Samassa
kyselytutkimuksessa todetaan: "Jos taas kysytään, miten hyvin
suomenruotsalaiset katsovat osaavansa suomea, useat
barometritutkimukset osoittavat, että 45 % katsoo osaavansa suomea
täydellisesti tai lähes täydellisesti."

Aidosti kaksikielisiä alueita Suomessa on kolme: Itä-Uudenmaan
maakunta, lounaisrannikon rannikkokunnat välillä Kirkkonummi -
Ahvenanmaa sekä Pohjanmaan maakunta. Näiden alueiden ulkopuolella ei
Suomessa ole olemassa kaksikielisyyttä, ellei saamen kieliä tai
venäjää lasketa toiseksi kieleksi.

Pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) on
ruotsinkielisiä yhteensä 6,5 prosenttia ja Turussa 5,2 prosenttia.
Näitä kaupunkeja, joissa asuu 22 prosenttia Suomen väestöstä, pidetään
keinotekoisesti kaksikielisinä kielilainsäädännöllä ja kunnallisten
viranomaisten kielisäännöillä.

Suomen suurimmista kaksikielisistä kaupungeista Helsingissä, Vantaalla
ja Turussa asuu enemmän ulkomailta tulleita kuin ruotsinkielisiä.
Suomen maakuntia katsottaessa suurin osa suomalaisista asuu
maakunnassa, jossa on vähemmän ruotsinkielisiä kuin venäjänkielisiä
(Lähde: Tilastokeskus, 2005).

Manner-Suomessa on 416 kuntaa, joista 26 kunnassa on enemmistön (yli
50 %) kielenä ruotsi, mikä on 6,25 % kaikista kunnista. Näistä
yksikielisesti ruotsinkielisiä (kunnassa alle 3 000 suomenkielistä) on
kolme: Närpiö, Luoto ja Korsnäs, jotka kaikki sijaitsevat Pohjanmaan
maakunnassa. Toisaalta kuntien määrään katsominen ei anna oikeaa
kuvaa, koska kunnat ovat hyvin erikokoisia (esim. Helsingissä n. 560
000 asukasta, Korsnäsissa n. 2 200). Ruotsienemmistöiset kunnat ovat
pieniä kuntia.

Virallisissa lähteissä Ahvenanmaan kunnat lasketaan Suomen
ruotsinkielisten kuntien joukkoon, jolloin saadaan tilastoihin 16
ruotsinkielistä kuntaa lisää. Ahvenanmaalla on noin 26 000 asukasta
eli kuntaa kohden vain noin 1 600 asukasta. Ahvenanmaata voidaan siis
ennemminkin katsoa yhtenä kuntana.

Itämeren rantavaltioiden viralliset kielet ja vähemmistökielten
osuudet. Suluissa on maan virallista kieltä äidinkielenään puhuvien
osuus (Lähde: Tilastokeskus, 2000):

- Ruotsi: ruotsi (89,5 %), vähemmistökielisiä 10,5 %
- Saksa: saksa (91,3 %), vähemmistökielisiä 8,7 %
- Puola: puola (97,6 %), vähemmistökielisiä 2,4 %
- Tanska: tanska (94,6 %), vähemmistökielisiä 5,4 %
- Venäjä: venäjä (86,6 %), vähemmistökielisiä 13,4 %
- Liettua: liettua (81,6 %), vähemmistökielisiä 18,4 %
- Viro: viro (65,2 %), vähemmistökielisiä 34,8 %
- Latvia: latvia (55,8 %), vähemmistökielisiä 44,2 %
- Suomi (2005): suomi (92 %) ja ruotsi (5,6 %)

Esimerkki Suomen kaksikielisyydestä: Etelä-Karjalan maakunnassa on
noin 135 000 asukasta, näistä yli 2 000 venäjänkielisiä.
Ruotsinkielisiä on alle 200. Maakunnassa valtion virkoihin vaaditaan
todistus ruotsin taidosta ja valtion viranomaisten tulee antaa
palvelua suomeksi sekä ruotsiksi.

Helsingin Sanomat 28.12.2005: "Rkp:n puheenjohtaja ympäristöministeri
Jan-Erik Enestam haluaisi palauttaa toisen kotimaisen kielen
pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin. Muuten maan
kaksikielisyys on vaarassa."

Enestam tuo esille sen, että Suomen kaksikielisyys on olemassa vain,
jos suomenkieliset pakotetaan opettelemaan ruotsia. Koko Suomea
koskeva kaksikielisyys on siis keinotekoinen ja perustuu
suomenkielisille asetettuhin ruotsin taidon vaatimuksiin.

Lainaus: Mikä tekee maasta kaksikielisen? On lukemattomia maita,
joissa on kielivähemmistöjä. Esim. Ruotsista , Virosta ja Saksasta
näitä vähemmistöjä löytyy. Ovatko nämä maat kaksikielisiä maita?
Eivät. Eikö olisi siis parempi puhua Suomestakin kaksikielisenä
valtiona. Tämä väite perustuu logiikkaan, jonka mukaan maata ei voi
muuttaa lailla toisenlaiseksi mitä se on, mutta valtion voi."
- Tuomas Leikkonen, valtiot. yo, Tuomaksen Blogi, 9.8.2006

Sivun alkuun
Pakkoruotsin perustelut
Yleissivistys

Koulujen pakollista ruotsia perustellaan "Suomen kaksikielisyyden"
lisäksi sillä, että ruotsin kieli kuuluisi yleissivistykseen.
Henkilöt, jotka esittävät tämän väitteen, jättävät kuitenkin
perustelematta, mikä tekee ruotsin kielestä yleissivistävän aineen. Se
että kouluaine voidaan katsoa kuuluvaksi yleissivistykseen, tarvitsee
pohjakseen rationaaliset perustelut.

"Yleissivistyksellä tarkoitetaan sitä tieto- ja taitomäärää, joka
kaikkien kansalaisten olisi hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa
yhteiskunnassa."
- Wikipedia: Yleissivistys

Noin 1 % Suomen väestöstä kommunikoi ainoastaan ruotsiksi. Näin ollen
ei voida katsoa, että jokaisen suomalaisen tulisi omata tietty
taitotaso ruotsin kielessä kommunikointia varten Suomessa. Globaalisti
taas katsottuna ruotsi on erittäin pieni kieli. Kaikki yleissivistävät
tiedot ja taidot on hankittavissa Suomessa suomeksi tai englanniksi.
Yleissivistyksestä puhuttaessa sekoitetaan ruotsin kielen kohdalla
yleensä kieliopinnot ja asiat, jotka kuuluvat historian opetukseen.

Se mikä on yleissivistävää, on sidoksissa nykyhetkeen. Tiedot ja
taidot, jotka katsotaan kuuluvaksi yleissivistykseen, muuttuvat siis
ajan mukana. Tämän takia koulujen opetussuunnitelmia tarkistetaan ja
myös muutetaan aika ajoin. Asiat, jotka ovat olleet, kuuluvat koulussa
historian opetukseen.

Lainaus:Kesällä ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja,
puolustusministeri Jan-Erik Enestam ampui pahasti harhaan, kun
haksahti toteamaan, että suomalaisten yleissivistys edellyttää ruotsin
taitoa. Herre god! Ei meidän yleissivistyksemme voi olla yhdestä ja
vähän puhutusta kielestä kiinni."
- Pirjo Kukko-Liedes (Kaleva, kolumni, 13.11.2002)

Matematiikkaa, historiaa, biologiaa jne. on vain yksi jokaista. Näin
ollen nämä aineet eivät voi olla keskenään valinnaisia (ei voida puhua
"pakkomatematiikasta", "pakkobiologiasta" jne.). Kieliä on sen sijaan
monia. Maailmassa puhutaan arviolta noin 6 000 kieltä. Emme voi
laittaa kaikkia kieliä pakolliseksi kouluhin, joten kielten kohdalla
keskinäinen valinnaisuus on ainoa ratkaisu kielten opiskelussa ja
ainoa keino saada monipuolisesti eri kielten osaajia yhteiskuntaan.
Kouluissa on oltava pakkokieliä, mutta ei pakkoruotsia.

Yleissivistävät aineet ovat aineita, jotka ovat suoraan
sovellettavissa universaalisti. Näitä ovat aineet kuten matematiikka,
fysiikka, kemia, biologia, maantieto sekä taideaineet.
Yleissivistykseen kuuluvat myös maakohtaiset yhteiskuntatiedot ja -
taidot eli aineet kuten historia, uskonto-oppi, yhteiskuntaoppi ja
äidinkieli.

Lainaus: Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan kehittymisen myötä on
käytettävissä oleva tietomäärä kasvanut pilviin. Siitä ei enää ole
mahdollista erottaa yhteisesti hyväksyttyä perussivistykseksi
sanottavaa kohtuullisen kokoista osaa. Toisaalta tähän ei ole
tarvettakaan. Oleellista on, että yhteiskunta kokonaisuutena hallitsee
tietyn tietomäärän, yhdenkään yksilön ei sitä tarvitse hallita."
- Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja, professori Aatos
Lahtinen (Kanava 2/2005)

Kaikki kielet sivistävät, mutta kielellisen yleissivistyksen
suomenkielinen omaa, kun hän hallitsee hyvin suomen kielen käytön,
kykenee hankkimaan ulkomaisista lähteistä tietoa sekä kommunikoimaan
vieraskielisten kanssa. 2000-luvun Suomessa ainoa kieli äidinkielen
lisäksi, joka voitaisiin rationaalisesti argumentoida kuuluvaksi
jokaisen suomalaisen yleissivistykseen, on englanti.
Pohjoismainen yhteistyö

Kolmas yleinen perustelu ruotsin kielen tarpeellisuudelle on
pohjoismainen yhteistyö, koska Pohjoismaat ovat luonnollinen ja tärkeä
viiteryhmä Suomelle, ja että ruotsia osaava ymmärtäisi myös muita
pohjoismaisia kieliä. Viimeksi mainitun osalta totuus on kuitenkin
seuraava: "Lähes neljäsosa Pohjoismaiden väestöstä puhuu
äidinkielenään jotain muuta kuin tanskaa, norjaa tai ruotsia. Monet
suomalaiset eivät ymmärrä ruotsia, vaikka se on Suomen toinen
virallinen kieli, tanskasta tai norjasta puhumattakaan. Kun tehtiin
selvitys pohjoismaisten kielten ymmärtämisestä pohjoismaisissa
kokouksissa, ainoastaan viisi prosenttia suomalaisista sanoi
ymmärtävänsä puhuttua tanskaa hyvin. Päinvastaista totesi peräti 84
prosenttia." Lähde: Pohjoismaiden neuvosto (2004). Pohjoismaiden
neuvosto käyttää työkielenään ruotsia, tanskaa ja norjaa, mutta
tulevaisuudessa Baltian maiden liittyessä kieleksi vaihdettaneen
englanti.

Lainaus: Kun ruotsin kieli on monen suomalaisen suussa kankeata, miksi
nöyryyttää itseään tankkaamalla huonoa ruotsia? Ja miksi
suomenkielisen suomalaisen pitää aina puhua vierasta kieltä, kun
ruotsalaiset voivat näissä keskusteluissa käyttää äidinkieltään, ja
usein vielä puhuen sellaista murretta, että sen ymmärtäminen on
piinallisen vaikeata?
Jos molemmat käyttävät keskustelussa vierasta kieltä, tilanne on
tasapuolinen, eikä kumpikaan voi hyödyntää äidinkielen antamaa
henkistä yliotetta.
On myös tärkeätä, että viesti välittyy keskustelussa mahdollisimman
tarkasti oikein. Jos molemmat osaavat englantia ja toisen ruotsin
taito on vajavainen, niin miksi hankaloittaa kielivaikeuksilla
tärkeätä tapaamista?"
- Antti Blåfield, pääkirjoitustoimittaja, Helsingin Sanomat,
19.10.2006

Pohjoismaisessa investointipankissa (NIB) englanti ja ruotsi ovat
virallisia kieliä. Ruotsin kielen säilyttäminen virallisena kielenä on
korostamassa pankin pohjoismaisia juuria. Pankin neuvoston ja
hallituksen käytännön työskentelykielenä on kuitenkin englanti. Myös
Suomen liike-elämän kommunikointi muiden pohjoismaalaisten kanssa
käydään yleensä englanniksi.

"Pohjoismainen yhteistyö oli takavuosina ja osin nykyäänkin
harjoitettua toimintaa, jota tehdään Pohjoismaiden yhteisen arvopohjan
takia."
- Wikipedia: Pohjoismainen yhteistyö

Vaikka pohjoismaista yhteistyötä pidetäänkin edelleen tärkeänä, ja
joissakin organisaatioissa kommunikoidaan ruotsiksi muiden
pohjoismaalaisten kanssa, toimii näissä elimissä lähinnä valtion
organisaatioiden palveluksessa olevia johtaja-aseman virkamiehiä.
Ruotsin kielen taito on siis pohjoismaista yhteistyötä tekeville osa
ammattitaitoa; ruotsin kielen taito ei kuulu enää 2000-luvun Suomessa
jokaisen kansalaisen yleissivistykseen.

Lainaus: Tähän saakka ruotsin kielen käytöllä on ollut itseisarvo.
Kielellä on haluttu korostaa Suomen pohjoismaisuutta. Puhumalla
pohjoismaisissa yhteyksissä toista kotimaista kieltä olemme
osoittaneet kuuluvamme pohjoismaiseen perheeseen.
Tässä perheyhteisössä olemme tosin olleet ottopojan asemassa, sillä
tanskalaiset ja norjalaiset ovat katsoneet oikeudekseen puhua omaa
kieltään, joista varsinkaan tanska ei tottumattomalle suomalaiselle
korvalle avaudu. Näennäisesti on puhuttu yhteistä kieltä, mutta yksi
osapuoli on pakotettu hölmön asemaan.
Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää tanskalaisia ja norjalaisia (ja
skånelaisia) puhumaan selkeämmin ja hitaammin."
- Antti Blåfield, pääkirjoitustoimittaja, Helsingin Sanomat,
19.10.2006

Merkittävin viiteryhmä Suomelle ei ole enää Pohjoismaat vaan Euroopan
unioni (EU). EU-maiden väestöstä englantia osaa 47 %, saksaa 32 % ja
ranskaa 28 %, ruotsia osaa 3 %. Pohjoismainen yhteistyö tarvitsee
ruotsin kielen osaajia, mutta pakkoruotsia pohjoismainen yhteistyö ei
tarvitse enempää, kuin Suomen EU:hun kuuluminen tarvitsee pakkoranskaa
tai pakkosaksaa. Pohjoismainen yhteistyö ei tarvitse 2,44 miljoonaa
ruotsintaitoista (työpaikkojen määrä Suomessa).

Voi sanoo, et pohjoismainen viitekehys on tietyssä mielessä aikansa
elänyt."
- Kansanedustaja Tarja Cronberg YLEn MOT-ohjelmassa Pohjolan
umpisuoli. Onko Pohjoismaiden neuvosto turha elin?, 13.11.2006

Lue myös:
Pohjoismaiden neuvosto - kallis keskustelukerho?

Pohjoismaista yhteistyötä kylpyläkarkureista viisasten kerhoon
Ruotsinkieliset palvelut

Neljäs yleinen perustelu on, että ruotsinkielisten palveluiden
luominen Suomeen tarvitsisi ruotsia osaavia suomenkielisiä. Suomessa
on noin 2,44 miljoonaa työpaikkaa (2006), jotka tuottavat palvelut
noin 5,2 miljoonalle ihmiselle. Ruotsinkielisiä on Manner-Suomessa
noin 260 000. Karrikoidusti sanottuna tästä siis noin puolet (130 000)
riittää luomaan ruotsinkieliset palvelut Suomeen. Todellisuudessa luku
on vain murto-osa tästä, sillä ainoastaan itse palvelun, ja ainostaan
julkisella sektorilla, tulee olla ruotsinkielistä - hallinto voi olla
lähes kokonaan suomenkielinen. Kun asioita rationalisoidaan,
periaatteessa Suomen ruotsinkieliset riittävät ylläpitämään
ruotsinkieliset palvelut Suomessa.

Velvollisuus ruotsinkielisten palveluiden järjestämisestä kuuluu
viranomaisille, ei yksilöille. Esimerkiksi kunnilla on velvollisuus
järjestää perusopetus ja perusterveydenhuolto, mutta emme velvoita
ketään yksilöä opiskelemaan opettajaksi tai lääkäriksi. Kenelläkään
yksilöllä ei ole velvollisuutta opiskella tai osata ruotsia
ruotsinkielisten takia. Jos ajattelisimme että on, tällöin voisimme
ajatella, että jokaisella ruotsinkielisillä on velvollisuus opiskella
suomi suomenkielisten takia, jolloin ruotsin vaatimukset
suomenkielisille voitaisiin taas poistaa.

Elinkeinoelämän keskusliiton selvitys (2005) "Työelämän murros
heijastuu osaamistarpeisiin. Osaavaa henkilöstöä yrityksiin" luettelee
Suomen työelämässä tarvittaviksi vieraiksi kieliksi seuraavat kielet:
englanti, ruotsi, saksa, venäjä, ranska, espanja, italia ja kiina. Jos
vieraan kielen pakollisuutta perustellaan kyseisen kielen tarpeella
Suomessa, pitäisi kouluissa olla pakollisena kaikki edellä mainitut
kahdeksan kieltä. Tarve ei siis voi olla peruste pakollisuudelle, vaan
tarve on ainoastaan peruste sille, että kyseisen kielen opetusta tulee
tarjota kouluissa.
Kansalliskieli

Viides kuultu perustelu pakkoruotsille on, että ruotsi on
kansalliskieli. Kansalliskieli-sanalle ei ole olemassa tarkkaa
määritelmää. Perustuslain mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja
ruotsi. Perustuslaki on kuitenkin laki kuten muutkin lait. Se on
syntynyt poliittisella päätöksellä ja sitä voidaan eduskunnan
päätöksellä muuttaa. Koulujen pakkoruotsi ei tule perustuslaista vaan
muista laeista, kuten esimerkiksi perusopetuslaki ja lukiolaki. Kun
lakia perustellaan toisella lailla, ei kyseessä ole perustelu vaan
puhdas kehäpäätelmä.

Edellinen pätee samalla tavalla termiin "toinen kotimainen", joka on
poliitikkojen peruskoulu-uudistuksen yhteydessä keksimä termi. Saamen
kielet ovat yhtä kotimaisia kieliä kuin ruotsi ja suomi. Jos periaate
taas on, että reaalisesti kotimaisten kielten tulee olla pakollisia
koulussa, tulisi loogisesti myös saamen kielten olla pakollisia.
Yleensä kun em. poliittisia termejä käytetään perusteena ruotsin
pakollisuudelle, yritetään tarkoituksenhakuisesti sekoittaa
kieliopinnot ja asiat, jotka kuuluvat historian opetukseen.

Esimerkiksi Sveitsissäon neljä kansalliskieltä. Sveitsissä ei
kuitenkaan vaadita neljän kielen opiskelua kouluissa. Kansalliskieli
on siis ennen kaikkea symbolinen arvo; kansalliskielen asema ei ole
kielitaitovaatimus. Suomen perustuslaki tuo siis oikeuden saada
palveluja ruotsiksi, mutta ei vaadi keneltäkään ruotsin taitoa. Se
että kansalliskielen asema on peruste ruotsin kielen pakollisuudelle
kouluissa, on mielipide, ei perustelu. Koulujen pakolliset aineet
eivät kuitenkaan perustu ihmisten mielipiteisiin, vaan löydettävissä
on oltava rationaaliset perustelut, joiden perusteella ko. lukuaine
voidaan katsoa yleisivistykseen kuuluvaksi.

Toinen esimerkki on Kanada, joka on virallisesti kaksikielinen maa
(englanti ja ranska). Malli Kanadan kaksikielisyyteen on otettu
Suomesta. Ranskankielisiä Kanadassa on noin 23 prosenttia ja koko
valtion alueella on oikeus asioida valtion viranomaisissa englanniksi
tai ranskaksi. Kanadassa ei kuitenkaan ole "pakkoranskaa"
oppilaitoksissa. Tästäkin huolimatta Kanadassa toimii Language
Fairness -liike, joka katsoo, että ranskan taidon vaatimukset viran
saamiseksi Kanadassa ovat kohtuuttomia.

Lainaus:Kielilaissa lukee, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja
ruotsi. Tämä ei nykykeskustelun valossa ollenkaan riitä selittämään
minulle ensimmäisen lauseen merkitystä. Tulisiko ruotsin kielen olla
minulle suomenkielisenä samanlaisessa asemassa kuin kansallislaulu,
kansalliskirjailija tai -runoilija? Minua ei ainakaan ole missään
pakotettu laulamaan kansallislaulua ja lukemaan Kiveä tai Runebergiä.
Ainakaan vuositolkulla."
- Tuomas Leikkonen, valtiot. yo, Tuomaksen Blogi, 9.8.2006
Arvot

Pakkoruotsia perustellaan jopa suvaitsevaisuudella. Kun
arvokäsityksillä perustellaan jotain asiaa, tulisi ensiksi selvittää,
mitä tämä arvokäsitys tarkoittaa. Suvaitsevaisuus voidaan nähdä ennen
kaikkea vastakohtana pakottamiselle. Suvaitsemme eri uskonnot, mutta
emme pakota mihinkään uskontoon. Suvaitsemme muslimit Suomessa, mutta
emme pakota suomalaisia opettelemaan Koraania ulkoa peruskoulusta
korkeakouluun. Suvaitsemme ruotsin kielen aseman kansalliskielenä,
ruotsinkieliset ja ruotsin kielen, mutta tällöin meidän tulee suvaita
myös se, että muista kielistä ja kulttuureista enemmän kiinnostuneita
(tai niitä, joita ei vain ruotsinkielinen kulttuuri kiinnosta) ei
pakoteta opettelemaan ruotsia.
Kielten oppiminen

Usein sanotaan myös, että ruotsin osaaminen tukee muiden kielten
osaamista. Kielen osaaminen tukee muiden kielten osaamista, mutta
kieltä ei opetella jonkin kielen tueksi. Jos tarkoitus on oppia
esimerkiksi saksaa, on tarkoituksenmukaista opiskella saksaa, ei
ruotsia. Nämä muut kielet tukevat aivan samoin ruotsin opiskelua.
(Vaikka kieliä ajateltaisiin em. tuen kannalta, emme tarvitse kahta
toisia kieliä tukevaa kieltä, vaan yksi kieli riittää. Tämä kieli on
useimmiten kouluissa englanti.) Kielten opiskelu kannattaa
periaatteessa aloittaa mahdollisimman nuorena ja jostain vaikeammasta
kielestä kuin ruotsi tai englanti. Tosin englanti omaa itseoikeutetun
aseman, sillä englanti on yleensä jo tarpeellinen muiden opintojen
kannalta. Ruotsin kielellä ei ole käyttöarvoa Pohjoismaiden
ulkopuolella, ja ruotsin kulttuurillinen anti on pieni verrattuna
isoihin eurooppalaisiin kieliin. Englannin rinnalle ruotsia parempi
vaihtoehto olisikin esimerkiksi germaanisista kielistä saksa tai
romaanisista kielistä ranska.
Ruotsalaisen kansanpuolueen perustelu

Rkp:n Internet-sivu:
Kysymys: Miksi ruotsin kieltä pitää lukea suomenkielisissä kouluissa?
Rkp:n vastaus: "Rkp:n lähtökohta kielikysymyksessä on Suomen
perustuslaissa, jonka mukaan Suomessa on kaksi kansalliskieltä, suomi
ja ruotsi. Suomen kansa on tämän jälkeen demokraattisesti päättänyt
(eduskuntaan valitsemien edustajiensa kautta), että molemmat
kieliryhmät opiskelevat toistensa kieliä, tasavertaisuuden nimessä.
Mielestämme tämä on todella iso rikkaus monimuotoisessa maailmassamme,
eikä mitenkään "pois" mistään muusta."

Rkp on päättänyt, että kansalliskieli on samalla kielitaitovaatimus,
vaikka tällaiselle ajattelulle ei lödy pohjaa mistään. Kansa ei
myöskään ole päättänyt, että molemmat kieliryhmät opiskelevat
toistensa kieliä, vaan suurin osa kansasta vastustaa nykyistä
tilannetta. Suomessa on lisäksi myös muita kieliryhmiä. Pakollinen
ruotsin opiskelu on myös suoraan pois muusta opiskelusta.

Kaikki pakkoruotsia puoltavat argumentit ovat idiotismeja:
'Ruotsia osaamalla suomalaiset pääsevät osaksi pohjoismaista
perhettä.'
Suomenkielisten kieli on suomi. Jos he suomenkielisinä eivät kelpaa
osaksi pohjoismaista perhettä, ehkä pohjoismainen perhe ei ole heille
oikea viiteryhmä.
'Ruotsia osaamalla voimme tehdä kauppaa ruotsalaisten kanssa.'
Tekevätkö ruotsalaiset kauppaa vain sellaisten kanssa, jotka osaavat
ruotsia? Eivätkö ruotsalaiset osaa vieraita kieliä?
'Yhteispohjoismaisissa yrityksissä on osattava ruotsia.'
Varmasti onkin, koska Suomi omalla kustannuksellaan opettaa
kansalaisilleen ruotsia ja antaa ruotsalaisille mahdollisuuden vaatia
sen taitoa.
'Kaksikielisyys on rikkaus.'
Suomalaiset eivät ole kaksikielisiä. Jos he olisivat, se olisi
rikkaus. Se, että valtio on kaksikielinen mutta kansalaiset eivät, ei
ole rikkaus vaan rasite niille kansalaisille.
'Ruotsin osaaminen on avain muiden vieraiden kielten oppimiseen.'
Ruotsi on suomalaisille aivan yhtä vieras kuin ne muutkin kielet.
Ruotsin osaaminen helpottaa muiden germaanisten kielten omaksumista
vain, jos ruotsia osaa valmiiksi. Ellei sitä osaa valmiiksi, sen
opetteleminen on pois niiden muiden kielten opiskelusta."
- Fil. tri, kielentutkija Jussi Halla-aho kotisivullaan, 2007

Lue myös: Väitteitä ja vastaväitteitä pakkoruotsista
Pakkoruotsi on tarpeeton rasite
Stop Pakkoruotsi! - Argumentit

Sivun alkuun
Miksi Suomessa on pakkoruotsi?

Koulujen aine nimeltä "toinen kotimainen" päätetttiin peruskoulu-
uudistuksen yhteydessä 1970-luvun taitteessa silloisten lähinnä
maanviljelijöitä edustaneitten hallituspuolueiden ja Ruotsalaisen
kansanpuolueen (Rkp) "lehmänkauppana".

Johannes Virolainen opetusministerinä ollessaan 1968 - 1970 suostui
pakolliseen ruotsin opetukseen kansa- ja keskikoulujen tilalle
perustettaviin peruskouluihin. Rkp ilmoitti lähtevänsä hallituksesta,
jollei pakkoruotsia tule peruskouluun. Näin toisen ruotsin kielen
pakollinen opetus laajeni koko ikäluokkaan peruskoulun seitsemänneltä
luokalta alkaen. Tämä tyydytti Ruotsalaista kansanpuoluetta eikä se
vastustanut peruskoulu-uudistusta. Kaikille pakollisella ruotsilla
haluttiin myös ehkä näyttää, että Suomi ei kuulu Itä-blokin maihin,
vaan on osa Pohjoismaita.

"Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä kiistanalaiseksi nousi kysymys
uuden kaikille samansisältöisen koulun kielenopetuksesta. Kaikissa
uudistuksen lopullista ratkaisua koskevissa valmisteluasiakirjoissa
lähdettiin siitä, että peruskouluun tulisi yksi pakollinen kieli, joka
suomenkielisissä kouluissa olisi englanti ja ruotsinkielisissä suomi.
Suomenkielisillä yläasteella olisi ollut mahdollista valita
vapaaehtoisena kielenä ruotsi ja jo kahta kieltä opiskelevilla olisi
ollut vielä mahdollisuus valita kolmas kieli, joko saksa, ranska tai
venäjä. Lukioon oltaisiin kuitenkin vaadittu kahden kielen hallintaa.
Tämä olisi siis käytänössä johtanut siihen, että alustava päätös
peruskoulun jälkeisistä keskiasteen opinnoista olisi pitänyt tehdä jo
yläasteen alkaessa. Vuonna 1968 Suomen Sosialidemokraattisen puolueen,
Keskustapuolueen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton, Ruotsalainen
Kansanpuolueen sekä Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattisen
Liiton hallitussopimuksessa kuitenkin sovittiin peruskoulun
kieltenopetuksessa toisin kun lain valmistelutyön aikana oli ajateltu.
Laki koulujärjestelmän perusteista hyväksyttiin eduskunnassa
sellaisena, että peruskouluun tuli kaikille pakollisiksi kaksi
vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu toinen
kotimainen. Tämän lisäksi yläasteella voitiin opiskella vielä yhtä
vapaaehtoista kieltä. Peruskoulu-uudistus toteutettiin alueittain
vuosina 1972 - 1977." - Wikipedia: Suomen kielipolitiikka

Emeritus opetusneuvos Jaakko Linnankivi, peruskoulun
opetussuunnitelmakomitean jäsen 1970: "Koululainsäädännön koonti- ja

tarkistustyö on meneillään. Perusopetuksen tehtävää arvioitaessa
pitäisi kuulla riittävästi koulutyön todellisuuden, oppimisen,
opetuksen, työ- ja kulttuurielämän sekä kansainvälistymisen
asiantuntijoita. Peruskoulun kieliohjelma on aihetta arvioida

uudelleen. - - Peruskoulun kahdesta pakollisesta kielestä on kiistelty
aikaisemminkin. Hallituksen lakiesityksessä (koulujärjestelmäksi) ja

sivistysvaliokunnan mietinnössä 1968 esitettiin peruskouluun yhtä
vierasta kieltä. Koulunuudistustoimikunta ja Peruskoulun
opetussuunnitelmakomitea olivat ehdottaneet samaa. Hallitus vaihtui ja
uusi hallitus teki sisäpoliittisen ratkaisun: ruotsin kielestä tuli

peruskoulun pakollinen oppiaine." (Helsingin Sanomat 22.11.1995)

Yliopistojen ns. virkamiesruotsi muuttui vapaaehtoisesta pakolliseksi
yliopistojen tutkinnonuudistuksen yhteydessä 1970 - 80 lukujen
taitteessa. Opetusministerinä toimi tuohon aikaan Rkp:n Kristian
Gestrin. Nykyään virkamiesruotsi on pakollinen kaikissa Suomen
korkeakouluissa.

Ylioppilastutkinnon rakennekokeilu aloitettiin vuonna 1994 29
lukiossa. Alun perin kokeilun kestoksi määrättiin vuodet 1995 - 1998.
Kuitenkin kokeilua jatkettiin siten, että viimeinen rakennekokeilun
mukainen tutkintokerta oli syksyllä 2003.

SDP:n Paavo Lipponen toimi Suomen pääministerinä vuonna 1995 -1999
(Lipposen 1. hallitus) ja heti tämän jälkeen 1999 - 2003 (Lipposen 2.
hallitus).

STT 20.04.2004: "Toisen kotimaisen kielen poistuminen
ylioppilaskirjoitusten pakkoaineena olisi saattanut toteutua jo viime
hallituskaudella, ellei silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.)
olisi estänyt sitä. Edellisen hallituksen opetusministeri Maija Rask
(sd.) kertoi tänään eduskunnassa, miten hän eräänä kauniina aamuna sai
puhelun pääministerin kansliasta. - Viesti oli selvä ja
yksinkertainen: En saa tuoda muutosesitystä hallituksen käsittelyyn.
Rkp:n eduskuntaryhmää silloin johtanut kansanedustaja Ulla-Maj
Wideroos ja pääministeri olivat sopineet asiasta."

Ylioppilastutkinnon rakenneuudistus. jossa pakkoruotsi poistui
ylioppilaskirjoituksista, sai vauhtia vasta vuonna 2004, kun 40 000
lukiolaista teki lakon ja marssi ulos kouluista maaliskuussa 2004
vaatien ylioppilastutkinnon uudistamista valinnaisemmaksi.
Ylioppilastutkinnon rakenneuudistuksen toteutuessa oli pääministerinä
Matti Vanhanen (Kesk.).
Miksi pakkoruotsia ei ole poistettu?

Kun esitetään tämä kysymys, on ensiksi kysyttävä, kenellä on valta
Suomessa. Vastaus pitää sisällään ainakin seuraavat:
1) Pääoma eli raha
2) Elinkeinoelämän avainpaikoilla olevat henkilöt
3) Media
4) Politiikan eturivi eli ministerit

Siis:
1) Suomessa on paljon mm. erittäin varakkaita suomenruotsalaisia
säätiöitä, jotka myös saavat lahjoituksia ruotsin kielen aseman
vahvistamiseen.
2) Suomen ekonomeista yli 16 prosenttia on suomenruotsalaisia (melkein
20 prosenttia kauppatieteellisistä opiskelupaikoista on
ruotsinkielisellä kauppakorkeakoulu Hankenilla)
3) Edellisistä johtuen media ei halua nostaa keskusteluun pakkoruotsia
4) Ministereillä on edellisten jälkeen ehkä eniten valtaa.

Suomen yläluokasta, jota on noin 0,4 prosenttia koko kansasta, on 15
prosenttia suomenruotsalaisia (Tutkija Ilkka Raunio, 2000.
"Adlercreutzeista Österbladheihin. Suomen säätyläistön historiaa.")
Puhuttaessa Suomen kaksikielisyydestä päättäjät eivät anna
tavalliselle kansalaiselle yhtä suurta arvoa kuin tälle yläluokalle.
Päättäjien silmissä suomenruotsalaisia on Suomessa siis 15 prosenttia
ja Suomi on täten kaksikielinen maa poliittisten päättäjien
näkökulmasta katsottuna.

"Mutta miksi Suomessa on pakkoruotsi, kun 70 prosenttia kansasta sitä
vastustaa? Yksi syy voi olla suomenruotsalaisten varakkuus. Sadan
rikkaimman verotietoja selaamalla huomaa noin puolella olevan täysin
ruotsinkielinen nimi."
- Ari Peltonen, Pakkåruåtsi, City-lehti 19/2006

"Tekemällä monipuoluehallituksissa kauppoja oikeiden puolueiden
kanssa, Rkp on voinut junailla ruotsinkielisille sellaisiakin etuja,
joista ei hallitusohjelmassa oltu sovittu."
- Kansanedustaja Erkki Pulliainen, Koillissanomat, huhtikuu 2003

Sivun alkuun
Ketkä haluavat muutosta?

Nuorten käsityksiä Ruotsista ja ruotsalaisuudesta -tutkimus
(Suutarinen, Sakari & Brunell, Viking, 2000) mainitsee:

"Suomenkielisten koulujen nuoret ovat puolestaan jyrkempiä vaatiessaan
ruotsinkielen opiskelun vapaaehtoistamista (67 %). Ruotsinkielisten
koulujen nuoret ovat tässä pehmeämmällä linjalla edelliseen väittämään
nähden. Heistä 56 % vastustaa ajatusta, mutta 37 % suhtautuu asiaan
myönteisesti. Huomionarvoinen havainto on, että tutkimuksen
tiedollisessa kokeessa hyvin menestyneet suomenkieliset oppilaat
suhtautuvat ruotsinkielen asemaan Suomessa osin muita kriittisemmin.
Parhaimmat yhteiskunnalliset tiedot omaavat nuoret ovat kriittisimpiä
ruotsalaisuuden suhteen. Kun suomenkielisille nuorille esitettiin

väite, että ruotsin kielen asema tulisi turvata nykyistä paremmin
Suomessa, niin 72 % vastusti ajatusta, kun heikoimman neljäsosan

nuorista ajatusta vastusti vain 49 %".

Folktingetin vuonna 1997 julkaiseman selvityksen "Vårt land, vårt
språk - kahden kielen kansa" mukaan korkeakoulututkinnon suorittaneet
suhtautuvat kaikkein kielteisimmin pakolliseen ruotsin kieleen
suomenkielisissä koluissa.

Valtiovarainministeriön selvityksessä Kuuleminen ja osallistuminen
tietoverkoissa vuodelta 2004 listattiin kansalaisten näkemyksiä
kysymykseen, missä asioissa kansalaiset haluaisivat tulla kuulluiksi.
Listassa ensimmäisinä mainitaan:
- ruotsin kielen asema Suomessa, kielilaki
- pakkoruotsi kouluissa

Opetushallituksen julkaisu (2001) "Kaikki kieliä oppimaan;
opetusmenetelmiä ammatilliseen kieltenopetukseen": "Yhteenvetona
voisin todeta, että ammatillisessa peruskoulutuksessa kieltenopintojen
laajuudessa, pakollisuudessa ja valinnaisuudessa tulisi ottaa huomioon
se, että kaikki opiskelijat eivät tulevaisuudessakaan motivoidu
kielten opiskelusta eivätkä tarvitse tai ainakaan koe tarvitsevansa
kielitaitoa työssään tai myöhemmin elämässään. Erityisesti
arvioinnissa tuli esiin kritiikkiä pakollista ruotsin kieltä kohtaan.
Toisaalta ruotsin kielen laajuutta pidettiin niin vähäisenä, etteivät
pakolliset opinnot riitä nostamaan jo lähtökohdiltaan vaatimatonta
kielitaitoa.

EU:n Eurobarometrissa 2006 "Europeans and their Languages" vain 0 - 40
% suomalaisista katsoo, että jokaisen tulisi äidinkielen lisäksi osata
kahta vierasta kieltä.

Muiden muassa Taloustutkimus Oy:n tekemien kyselytutkimusten mukaan
suomalaisista 2/3 osaa kannattaa ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi
aineeksi kouluissa.

57 % kansalaisista ei haluaisi, että ruotsinkielisten asema säilyisi
Suomessa muita kielivähemmistöjä parempana selviää Taloustutkimus
Oy:llä teetetystä mielipidetiedustelusta (marraskuu 2006).
Vastauksissa oli huomattavia eroja puoluekannan mukaan: Kokoomuksen
kannattajista 43 prosenttia halusi säilyttää ruotsinkielisten nykyisen
aseman, SDP:n kannattajista vain 25 prosenttia. Mielipidetiedustelun
tuloksen voi tulkita niin, että yli puolet suomalaisista näkee
virkojen pakkoruotsin ja ruotsinkieliset palvelut ylimitoitettuina.

Lue myös: Länsimainen oikeuskäsitys perustuu ihmisten
tasavertaisuuteen

"Suomenkielisten pitäisi puhua ruotsia, ei ruotsinkielisten suomea.
Suomi tulee ruotsinkielisille itsestään. Ja me emme puhu pakko- vaan
hyötyruotsista."
- Rkp:n puoluesihteeri Ulla Achren, City-lehti 19/2006, "Pakkåruåtsi"
Kerro eteenpäin!

Kerro sivustostamme eteenpäin myös muille. Näin saamme tiedotettua
valtamedian vaikenemista asioista suuremmalle joukolle ihmisiä ja
toivottavasti aiheesta alettaisiin vähitellen käydä asiallista
julkista keskustelua.


Voit lähettää sähköpostitse linkin sivullemme seuraavalla lomakkeella.

Vastaanottajan sähköposti (vain yksi osoite lähetyskerralla):

Vastaanottajan nimi:

Oma nimesi:

Sähköpostisi (ei pakollinen):

Sivun alkuun

Kootut
artikkelit
Kielivalinnat ja kielten opiskelu,
Kari Sajavaara
Pakkoruotsia tyhmille suomalaisille,
Arto Paasilinna
Vuosituhat on vaihtunut...,
Janos Honkonen
Varastettu ilo,
Richard Järnefelt
Oppi kaksikieli-
syydestä,
Erkki Pihkala
Kuihtuvan puun strategia
Muut artikkelit ja kirjoitukset


holl...@hotmail.com

unread,
Jan 29, 2007, 7:53:30 AM1/29/07
to
Suomen kielilaki

Vuoden 2004 alusta astui Suomessa voimaan Paavo Lipposen 2.
hallituksen läpiviemä uusi kielilaki. Eduskunnan puhemies Paavo
Lipposen on mainittu puhuvan paremmin ruotsia kuin moni
suomenruotsalainen puhuu.

Lain sanotaan syntyneen laajan ja lähes yksimielisen parlamentaarisen
päätöksentekoprosessin tuloksena. Lakia valmistelleen
kielilakikomitean kokoonpanosta (pj., jäsenet, asiantuntijat,
sihteerit) oli puolet ruotsinkielisiä ja loputkin oletettavasti
sellaisia, joiden tiedettin jo etukäteen suhtautuvan myönteisesti
ruotsin kielen vahvaan asemaan Suomessa. Kielilakikomitea pyysi
mietinnöstään lausuntoa 155 taholta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että
lausuntojen kritiikkiä olisi huomioitu. Lausuntojen pyytäminen on
käytäntö Oikeusministeriön lakeja valmistelevissa työryhmissä, jolla
prosessi saadaan näyttämään objektiiviselta. Kansalaiskeskustelua
laista ei haluttu (ks. Median sensuuri)

Kielilain mukaan viranomaisten on oma-aloitteisesti järjestettävä
asiointi ja palvelut niin, että kansalaiset voivat asioidessaan
käyttää suomea tai ruotsia. Lakiin sisältyy erityinen säännös
toimenpiteistä kielellisten oikeuksien edistämiseksi. Uutta on myös
se, että valtioneuvoston tulee antaa vaalikausittain raportti
eduskunnalle kielellisten oikuksien toteutumisesta. Lisäksi
oikeusministeriöön perustettiin kaksi uutta virkaa kielilain
täytäntöönpanon seurantaan liittyviin tehtäviin. Laki koskee myös
valtion ja kuntien liikelaitoksia sekä sellaisia yksityisiä, jotka
valtion ja kuntien toimeksiannosta tuottavat näiden palveluja. Tämän
lisäksi kaksikielisen viranomaisen pitää huolehtia siitä, että
opasteet ja kilvet sekä lomakkeet ja esitteet ovat näkyvästi esillä
molemmilla kielillä.

Suomen kielilain mukaan kunta, jossa vähemmistön kieltä puhuu
äidinkielenään (kuka tahansa voi rekisteröityä ruotsinkieliseksi,
toim.huom.) vähintään kahdeksan prosenttia (8 %) asukkaista tai 3 000
henkeä, on kaksikielinen. Vähemmistökielen osuuden pudotessa alle
kuuden prosentin
(6 %), kunta muuttuu yksikieliseksi.

Esimerkiksi Helsingissä on yli puoli miljoonaa asukasta. Kielilain
mukaan jo
3 000 ruotsinkielistä, noin 0,5 %, tekee Helsingistä kaksikielisen,
jolloin kaikki edellä mainittu pysyy voimassa. Vanha kielilaki
vuodelta 1922, jolloin Suomessa oli noin kaksi kertaa enemmän
ruotsinkielisiä, ei tällaista tuntenut: "Virka- tai itsehallintoalue,
joka käsittää yhden kunnan, katsotaan yksikieliseksi, jos kunnassa on
ainoastaan samankieliseksi, asujamia tai jos siinä asuvien
toiskielisten luku on pienempi kuin 10 % asujamiston koko määrästä,
mutta kaksikieliseksi, jos toiskielisten luku nousee tähän
prosenttimäärään."

Kaksikielisen kunnan määritelmää on muutettu sitä mukaa, kun
ruotsinkielisten määrä on vähentynyt. Prosenttiluvun rinnalle otettiin
absoluuttinen luku 5 000 vuonna 1962, kun Turussa ruotsinkielisten
määrä laski alle lain määrittelemän kahdeksan prosentin. Vuonna 1975
muutetttiin em. luku lukuun 3 000, kun Turussa ruotsinkielisten määrä
laski alle lain määrittelemän kuuden prosentin.

Valtiovarainministeriö asetti lokakuussa 2003 työryhmän selvittämään
sitä, miten asiointi ja palvelut voidaan käytännössä järjestää siten,
että uuden kielilain tavoitteet toteutuvat. Työryhmän puheenjohtaja
sekä 5/8 asiantuntijoista oli ruotsinkielisiä. Työryhmä on
raportissaan kartoittanut sitä, miten palvelut ja asiointi voidaan
järjestää kansalliskielillä - suomella ja ruotsilla. Työryhmän
jatkotyö kohdistuu mm. henkilöstöpolitiikkaan ja toiminnan laadun
kehittämiseen niin, että kielinäkökulma otetaan kaikessa huomioon.
Oikeusministeriö seuraa kielilain täytäntöönpanoa ja soveltamista.

Kaikki edellä mainittu vaatii lisää taloudellisia resusseja sekä sen,
että kaikilta, jotka hakevat tai ovat valtion, kaksikielisen kunnan,
valtion tai kuntien liikelaitosten tai yksityisten yritysten
palveluksessa, jotka valtion tai kaksikielisen kunnan toimeksiannosta
tuottavat näiden palveluja, vaaditaan ruotsin kielen taitoa, koska
Suomessa on noin 260 000 * (5,1 %) kansalaista, joiden äidinkieleksi
on rekisteröity ruotsi. * Ahvenanmaata ei voida laskea mukaan
kielipolitiikkaa koskevissa kysymyksissä, sillä Suomen kielilaki ei
koske Ahvenanmaata. Ahvenanmaa on yksikielisesti ruotsinkielinen
itsehallintoalue. Ahvenanmaalla ei myöskään ole voimassa EU:n
rasismidirektiivi.

Kielilaki alentaa taloudellisia resursseja myös yksityisissä
yrityksissä, jotka kaksikielisen viranomaisen tai kunnan
toimeksiannosta tuottavat palveluja, koska näiden pitää tuottaa
palvelut myös ruotsin kielellä. Yleensä tämä on turhaa, koska
kaksikielisissä kunnissa, joissa on vain muutama prosentti
ruotsinkielisiä, osaavat nämä hyvin suomea. Vuonna 2004 keskimäärin 42
prosenttia kuntien peruspalveluista, joihin kuuluvat muun muassa
sosiaali- ja terveydenhuolto, tuotettiin muilla järjestelyillä kuin
kunnan omana toimintana.

Paavo Lipponen sai Folktingetin kultaisen ansiomitalin tunnustuksena
merkittävästä työstään Suomen ruotsinkielisen väestön hyväksi.
Perusteluissa mainittiin erityisesti Paavo Lipposen panos uuden
kielilain valmistelun yhteydessä ja hänen asemansa koko
kielilakiuudistuksen takuumiehenä. Kielilakikomitean puheenjohtaja
Hallberg sai Ruotsilta kunniamitalin ja komitean sihteeri Palmgren
palkittiin työstään stipendillä erään ruotsinkielisen yhteisön
taholta.

Ote korkeakoulujen tutkintosäännöistä: "Toisen kotimaisen kielen koe
on pakollinen kaikille tutkintoa suorittaville. Kotimaisten kielten
opinnoissa opiskelijan tulee saavuttaa sellainen suomen ja ruotsin
kielen taito, joka valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta
annetun lain (424/2003) mukaan vaaditaan korkeakoulututkintoa
edellyttävään virkaan kaksikielisellä virka-alueella."

Yliopistoissa ja korkeakouluissa on koulutusalasta riippuen 2 - 6
opintoviikkoa (ov) pakollisia ruotsin kielen opintoja (nykyään
käytössä on opintopiste (op), opintoviikko on yleensä noin 1,5 op).
Esimerkiksi teknisten alojen ammattikorkeakoulussa
ammattikoulupohjainen opiskelija opiskelee jopa kuusi opintoviikkoa
ruotsia saavuttaakseen tutkintosäännön mukaisen ruotsin taidon, jota
hän ei yleensä käytännössä tarvitse, sen sijaan että hän opiskelisi
teknisillä aloilla ensisijaisesti tarvittavia kieliä, englantia ja
saksaa.

Ote kielilainsäädännöstä: "Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään
säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan
kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön
enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä
toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa.
Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen
erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen
tyydyttävää ymmärtämisen taitoa."

Edellisestä poiketen vaativat jotkut kunnat - pääasiassa ne, joissa
Rkp on suurin puolue kunnanvaltuustossa - virkoihin kuitenkin
tyydyttävän sijasta hyvää ruotsin taitoa (mm. Turku, jossa on 5,2 %
ruotsinkielisiä). Vaatimus hyvästä taidosta ruotsin kielessä rajaa
hakijat äidinkieleltään ruotsinkielisiin tai ainakin ruotsinkielisestä
korkeakouluista valmistuneisiin. Tämä on siis keino, jolla
järjestetään ruotsinkieliset pätevien suomenkielisten edelle
työnhaussa.

Oikeusministeriö Kielipalveluseminaarissa 18.11.2003:"Perustuslaissa
säädetään vielä, että maamme suomen- että ruotsinkielisen väestön

sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten

perusteiden mukaan - mutta on huomattava, ettei samanlaisten
perusteiden mukaan merkitse "samalla tavalla", eikä myöskään "samassa
laajuudessa". Käytännön ratkaisut saattavat näyttää erilaisilta
kieliryhmien osalta. Esimerkiksi kaksikielisen kunnan vähemmän
käytetyllä kielellä voidaan palveluja tarjota tietyissä pisteissä -
kunhan huolehditaan siitä, että kuntalaiset tietävät, mistä
omakielistä palvelua saa. Yksikielisten terveyskeskuksien perustamista
on myös pohdittu - nimenomaan jommankumman kieliryhmän oikeuksien
toteuttamiseksi. Uusi kielilaki onkin joustava: kielellisistä
tarpeista on toki huolehdittava perustuslain edellyttämällä tavalla,
mutta ratkaisu siitä, miten tämä parhaiten tapahtuu, jätetään
viranomaisten itsensä harkittavaksi. Varsinkin kuntia ajatellen tämä
on luonteva ratkaisu, sillä näin kuntien itsehallintoa kunnioitetaan -
ja käytännön ratkaisut kunnissa voivat näyttää erilaisilta,
esimerkiksi riippuen kunnan koosta."

Edellisestä huolimatta valtion viranomaiset ja monet kunnalliset
viranomaiset (esim. sairaanhoitopiirit) vaativat kokonaisilta
ammattiryhmiltä ruotsin taitoa, vaikka kaksikielisiä kuntia on vain
rannikkoseudulla ja näissä kunnissa voi asuu usein vain muutama
prosentti ruotsinkielisiä (esim. Vantaa 3,2 %, Helsinki 6,3 %, Espoo
8,6 %, Turku 5,2 %).

Hej, come on! Olen itse ruotsinkielinen, eikä missään saa palveluja
oikeasti ruotsiksi - HUSissakaan. Please, tyypit vain peilaamaan
suutamme eikä tämmöistä pelleilyä.
- Nimim. "Finlandssvensk" hammaslääkäreiden kielitaitovaatimuksista,
HS Keskustelut, 27.2.2006

Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen
peruskirja lähtee mm. seuraavanlaisista toimenpiteistä kielten
suojelemisessa. Vaikka peruskirjassa "alueellinen kieli tai
vähemmistökieli" ei tarkoita valtion virallista kieltä, on ruotsi
reaalisesti vähemmistökieli sekä vain alueellinen kieli Suomessa.

7 artikla
Tavoitteet ja periaatteet
1. g) järjestetään vähemmistökielialueilla muillekin kuin alueellista
kieltä tai vähemmistökieltä käyttäville mahdollisuus oppia halutessaan
kyseistä kieltä

9 artikla
Oikeusviranomaiset
1. Tuomiopiireissä, joissa alueellisten kieltä tai vähemmistökieltä
käyttävien asukkaiden lukumäärä on riittävä oikeuttaakseen seuraavat
toimenpiteet, sopimuspuolet sitoutuvat kunkin kielen tilanne huomioon
otteen ja sillä edellytyksellä, etteivät tämän kappaleen mukaiset
helpotukset tuomarin mielestä vaikeuta oikeuden toteutumista
a) rikosoikeudellisissa oikeudenkäynneissä
i) määräämään, että tuomioistuimet käyttävät oikeudenkäynnissä
asianosaisen pyynnöstä alueellista kieltä tai vähemmistökieltä

10 artikla
Hallintoviranomaiset ja julkiset palvelut
3. Sopimuspuolet sitoutuvat vähemmistökielialueilla
hallintoviranomaisten ja niiden puolesta toimivien henkilöiden
tarjoamien julkisten palvelujen osalta, kunkin kielen tilanne huomioon
otteen ja sikäli kuin voidaan kohtuudella katsoa mahdolliseksi,
varmistamaan
a) että alueellista kieltä tai vähemmistökieltä käytetään palveluja
tarjottaessa,
b) että vähemmistökieltä käyttävät henkilöt voivat jättää hakemuksia
ja saada niihin vastauksia näillä kielillä
Demokratia

Suomen lainsäädännössä suomi ja ruotsi ovat tasavertaisia kieliä.
Tällä tasavertaisuudella perustellaan myös koulujen ainetta "toinen
kotimainen". Lainsäädännön tasavertaisuus-käsitteen voisi kuvailla
seuraavasti: Yleisötapahtumaan ostetaan istumapaikka 18 henkilölle,
joista yksi on ruotsinkielinen. Jotkut tahot alkavat vaatia, että
ruotsinkieliselle tulee ostaa 17 paikkaa tasavertaisuuden nimissä,
sillä suomenkielisillekin on 17 paikkaa. Todellisessa tasa-arvossa
ostetaan yksi istumapaikka henkeä kohden äidinkieleen katsomatta.

Tasavertaisuudesta on siis todellisuudessa tehty epätasa-arvoa. 5,6 ja
93,6 prosentin väestönosien kielillä on lähes samanlainen painoarvo:
yksi ruotsinkielinen vastaa 17:ää suomenkielistä.

Kielitaitovaatimuksiin, palveluihin ja yliopistojen kiintiöihin tulisi
tuoda todellinen tasa-arvo, jossa yksi ruotsinkielinen vastaa yhtä
suomenkielistä. Tasa-arvoa ei ole esimerkiksi se, että ruotsin taitoa
vaaditaan kokonaisilta ammattiryhmiltä, vaikka viranomaisen alueella
asuisi vain muutama prosentti ruotsinkielisiä. Valtion viroissa
ruotsintaitovaatimukset koskevat koko maata, vaikka kaksikielisiä
kuntia on ainoastaan rannikkoseudulla.

Demokratiassa palvelut ja kielitaitovaatimukset suhteutetaan
väestömäärään. Tähän taas päästään esimerkiksi eriyttämällä suomen- ja
ruotsinkieliset palvelut mahdollisimman pitkälle toisistaan. Tällöin
myös pystytään takaamaan nykyistä paremmin ruotsinkieliset palvelut,
joihin ruotsinkieliset eivät monestikaan ole tyytyväisiä nykyisestä
kielilainsäädännöstä huolimatta.
Tulkkaus

Varteenotettava menettelytapa on myös asiointitulkkauspalveluiden
käyttö.
Kielilaki 18 §
"Jos jollakulla on lain mukaan oikeus käyttää omaa kieltään, mutta
viranomaisen kieli tai asian käsittelykieli on toinen, viranomaisen on
järjestettävä maksuton tulkkaus, jollei se itse huolehdi tulkkauksesta
- -."

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 5 §
"Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei osaa potilaan käyttämää kieltä
taikka potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi,
on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta."

Eri puolella Suomea toimii tällä hetkellä (2006) seitsemän alueellista
asioimistulkkikeskusta, joita kunnat ylläpitävät. Tulkkaus tapahtuu
joko paikan päällä tai etätulkkauksena puhelimen tai videon
välityksellä.

- Tulkin välityksellä käyty keskustelu lisää kielellistä tasa-arvoa,
sillä keskustelijat voivat käyttää omaa äidinkieltään
- Väärinkäsitysten mahdollisuus pienenee
- Tulkkaus säästää aikaa ja voimavaroja

Ote eduskunnan työjärjestyksestä
76 §
"Suomenkielisten puheenvuorojen sisältö sekä puhemiehen ehdotukset
äänestysjärjestykseksi ja ainoastaan suomeksi esittämät ilmoitukset
tulkataan ruotsinkielisille edustajille yksityisesti, jos he sitä
haluavat. Valiokunta päättää valiokunnan kokouksissa tarvittavasta
tulkkauksesta. Valiokunnan jäsenelle tulkataan kokouksen kulku
kuitenkin yksityisesti hänen sitä halutessaan."

Kootut
artikkelit
Kielivalinnat ja kielten opiskelu,
Kari Sajavaara
Pakkoruotsia tyhmille suomalaisille,
Arto Paasilinna
Vuosituhat on vaihtunut...,
Janos Honkonen
Varastettu ilo,
Richard Järnefelt
Oppi kaksikieli-
syydestä,
Erkki Pihkala
Kuihtuvan puun strategia
Muut artikkelit ja kirjoitukset

Suomen kauppatieteellisestä koulutuksesta on noin 20 %
ruotsinkielistä, vaikka ruotsinkielisiä on 5,6 %.

"Meillä pitää olla mailman paras koulutusjärjestelmä! Käytännössä tämä
tarkoittaa panostamista korkeakouluissa myös laatuun määrän lisäksi.
Toisin sanoen aloituspaikkoja pitää vähentää ja rahoitus pitää
vähintäänkin entisellään."
- Lars Stormbom, RKP:n Vantaan piirin pj. eduskuntavaalisivullaan 2007

Kouluopetuksen ruotsinkielisten kiintiöiden sanotaan olevan

välttämättömiä, jotta Suomessa pystyttäisiin turvaamaan

ruotsinkielisten palvelujen saatavuus. Näin sanotaan, vaikka
korkeakouluissa suomenkielisten on suoritettava ns. virkamiesruotsi,
jotta he pystyvät hoitamaan virkoja myös ruotsin kielellä.

Helsingin Sanomat 29.7.2006: "Ensi syksynä alkavaan
yliopistokoulutukseen hakeneista joka kolmas on saanut opiskelupaikan.
- - Ruotsinkielisiä hakijoita oli viisi prosenttia kaikista
hakijoista. Heistä hyväksyttiin yliopistokoulutukseen hiukan yli
puolet."

Korkekoulujen ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä
täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus ns.
täydellisestä ruotsin kielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua
tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsin kielen kokeeseen.
Ruotsinkielisiltä ei vaadita suomen kielen koetta mihinkään
suomenkieliseen koulutukseen. Ruotsinkielisistä 45 % osaa suomea
täydellisesti tai lähes täydellisesti. Noin puolelle
ruotsinkielisistä, jotka siis osaavat hyvin suomea, on kaksi linjaa
tarjolla melkein kaikessa koulutuksessa - suomenkielinen ja
ruotsinkielinen - kun taas suomenkielisille, jotka pääsääntöisesti
eivät osaa ruotsia hyvin, on vain yksi eli suomenkielinen koulutus.
Katso tarkemmin

Lisäksi ruotsinkielisillä on mahdollisuus opiskella Ruotsin
yliopistoissa ja korkeakouluissa. Koe Ruotsin korkeakouluihin jopa
järjestetään Suomessa. Vuonna 2007 koe järjestetään Vaasassa ja
Kirkkonummella. Ruotsinkielistä koulutusta tulisi olla siis vähemmän,
kuin mitä ruotsinkielisiksi rekisteröityneiden väestömäärä
edellyttäisi, mutta koulutusta on suhteellisesti enemmän.

Ruotsinkielisiä on 5,6 %. Kuitenkin vuonna 2005 lukion suorittaneista
oli ruotsinkielisiä 6,1 %. Ammattikoulun suorittaneita ruotsinkielisiä
oli luonollisesti suhteellisesti pienempi määrä, 4,9 %. Tämä siitä
huolimatta, että PISA-tutkimuksen tuloksissa ruotsinkieliset
peruskoululaiset ovat olleet suomenkielisiä huonompia.

Ote kirjasta "Adlercreutzeista Österbladheihin. Suomen säätyläistön
historiaa", tutkija Ilkka Raunio (2000):
"Noin 60 % suomenruotsalaisesta ikäluokasta aloittaa lukion,
suomenkielisistä noin 50 %. Suomenruotsalaiset pääsevät myös yleensä
suomenkielisiä nopeammin käsiksi yliopisto-opintoihin, koska
ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja on suhteessa enemmän. V. 1995 oli
ruotsinkielisiä kaikista korkeakouluihin päässeistä 7,3 %.
Suomenkielisestä ikäluokasta n. 24 % suorittaa korkeakoulututkinnon,
ruotsinkielisistä 32 %. Huomattavat prosentuaaliset ja lukumääräiset
ruotsinkielisten opiskelijoiden keskittymät ovat kauppatieteissä ja
yhteikuntatieteissä Kauppatieteellisistä opiskelupaikoista n. 19 % on
viime vuosina ollut ruotsinkielisissä yksiköissä. Syitä
suomenruotsalaisten korkeakouluopiskelijoiden väestöllistä
prosenttiosuutta suurempaan määrään ovat mm. ruotsinkielisten
ikäluokkien supistuminen ja se, että ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja
on suhteessa melko runsaasti (noin 8 % korkeakoulupaikoista on varattu
ruotsinkielisille.) Åbo Akademin aloituspaikkoja on prosentuaalisesti
lisätty korkeakouluista eniten."

Yliopistolaki: "Åbo Akademi, Svenska handelshögskolan, Helsingin
yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Sibelius-Akatemia, Taideteollinen
korkeakoulu ja Teatterikorkeakoulu vastaavat siitä, että ruotsin
kieltä taitavia henkilöitä voidaan kouluttaa riittävä määrä maan
tarpeisiin."

Kauppakorkeakoulu Hanken (Helsinki ja Vaasa), Åbo Akademi (Turku ja
Vaasa) sekä Svenska social- och kommunalhögskolan (Helsinki) ovat
valtion ylläpitämiä yksikielisesti ruotsinkielisiä korkeakouluja.
Helsingin yliopistolla on kiintiöt ruotsinkieliselle opetukselle ja
lisäksi oikeustieteen tiedekunnalla on koulutusta myös Vaasassa.
Opetus Vaasassa on ruotsin- ja suomenkielistä. Ruotsinkielisellä
opetuksella kauppakorkeakoulujen alotuspaikoista on noin 20 %. Myös 2.
asteen koulutuksessa on olemassa kiintiöitä ruotsinkielisille. Nämä
ruotsinkieliseen opetukseen laitetut suhteellisesti liian suuret
resurssit ovat mitä todennäkösimmin pois suomen kielellä opiskelevien
opiskelupaikoista.

Ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu Hanken mainostaa Internet-sivullaan:
"Vi har mest internationella studerande av alla ekonomutbildningar i
Finland och utbildar nästan en femtedel av landets ekonomer."

Hanken on valtion ylläpitämä korkeakoulu. Valtio, siis pääasiassa
suomenkieliset, ylläpitävät koulutusta, missä 17 - 20 prosenttia
paikoista on varattu 5,6 prosentin vähemmistön äidinkielellä
tapahtuvalle opetukselle, ja jonka tuloksena vähintään 15 prosenttia
Suomen ekonomeista on ruotsinkielisiä (suomenkielisiä opiskelijoita
Hankenissa on n. 15 % (2006), SEFEn jäsenistä ruotsinkielisiä on n. 15
%). Hankenista valmistuvat ruotsinkieliset ekonomit hakeutuvat
yhteiskunnassa avainpaikoille, joissa he tukevat kaikin keinoin
ruotsin kohtuuttoman vahvan aseman säilymistä, sekä suosivat
rekrytoinnissa ruotsinkielisiä. Sanotaankin, että Hankenin ekonomit
työllistyvät erittäin hyvin. (Kielitaitoa ajatellen, tämä johtuu ennen
kaikkea siitä, että he osaavat suomea ja englantia, ei hyvästä ruotsin
taidosta.) Näin epätasa-arvo ja oravanpyörä ruotsin kielen aseman
kohdalla jatkuu. Epätasa-arvoiset koulutuskiintiöt aiheuttavat epätasa-
arvoa yhteiskunnassa monella eri tasolla.

"'Kieltämättä auttaa, jos on ruotsinkielinen', sanoo anonyyminä
pysyttelevä Helsingissä vaikuttava suomenruotsalainen, jonka suvun
hallussa on iso elintarviketeollisuusfirma. 'Ei niin, että
palkattaisiin pelkästään suomenruotsalaisia, mutta sitä muuttuu
tuttavaksi huomattavasti nopeammin.'"


- Ari Peltonen, Pakkåruåtsi, City-lehti 19/2006

On sanottu, että kaikilla ruotsia taitavilla suomalaisilla on pääsy
ruotsinkieliseen opetukseen, ja näin ollen ruotsinkielisiä kiintiöitä
ei tarvitsisi siirtää suomenkieliseen opetukseen. Suomenkielisillä on
oikeus opiskella omalla äidinkielellään, joten väite on kestämätön.
Jos periaatteeksi otetaan, että suomenkielisten ei tarvitse saada
opiskella omalla äidinkielellään, pätee tämä periaate tietysti myös
ruotsinkielisiin. Ruotsinkielinen opetus voitaisiin tällä logiikalla
lopettaa Suomesta, koska ruotsinkielisillä on pääsy suomenkieliseen
opetukseen.

Euroopan komission tukema vuosina 2002 - 2004 toteutettu "JOIN-
projekti", jonka tarkoitus oli edistää syrjimättömyyttä
paikallistasolla:
"Koulutuksen alueella direktiivin nojalla säädetty syrjinnän kielto
ulottuisi yleisesti koulutuksen tarjontaan ja saatavuuteen sekä
julkisella että yksityisellä sektorilla. Säädettävää lakia
sovellettaisiin niin ammatilliseen kuin yleissivistävään koulutukseen
riippumatta opetuksen järjestäjästä, opiskelun muodosta ja oppimisen
tavoitteista. Soveltamisalan piirissä olisi siten paitsi
tutkintotavoitteinen koulutus oppilaitoksissa, myös
oppisopimuskoulutus, ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus, vapaa
sivistystyö sekä varusmieskoulutus. Lakia sovellettaisiin muun muassa
opiskelijavalinnan perusteisiin, valintamenettelyihin,
opintosuoritusten arvioinnin perusteisiin ja menettelyihin, oppilaiden
ja opiskelijoiden kurinpidon perusteisiin ja menettelyihin sekä
oppilaille ja opiskelijoille myönnettävien erivapauksien myöntämiseen.
Sen sijaan se, miten koulutus Suomessa järjestetään, esimerkiksi
koulutuksen rakenne, oppimäärät sekä tutkinnot ja niiden sisältö eivät
kuuluisi lain soveltamisalaan, ei myöskään opetuskielen valinta."

Tasa-arvovaltuutetun toimisto:
Tasa-arvolain 10a §:n mukaan
Oppilaitoksen sekä muun koulutusta ja opetusta järjestävän yhteisön on
pyynnöstä viivytyksettä annettava kirjallinen selvitys menettelystään
opiskelijalle, joka katsoo joutuneensa syrjityksi 8 b §:ssä mainituin
tavoin. Selvitysvelvollisuus voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin,
jos henkilö kokee tulleensa syrjityksi tasa-arvolain vastaisesti
oppilasvalinnoissa. Selvityksen saamiseen on oikeutettu myös henkilö,
joka katsoo tulleensa syrjityksi opetusta järjestettäessä taikka
muussa oppilaitoksen varsinaisessa toiminnassa. Tasa-arvolain 8b §:n
syrjinnän kielto ei koske opetuksen sisältöä tai koulutusjärjestelmän
järjestämistä, eikä oppilaitoksella siten ole koulutuksen rakennetta,
oppimääriä, tutkintoja tai niiden sisältöä koskevaa
selvitysvelvollisuutta.

Yhdenvertaisuuslaki
3 §
Soveltamisalan rajoitukset
Tätä lakia ei sovelleta:
1) koulutuksen tavoitteisiin, sisältöön eikä koulutusjärjestelmään

Suomessa syrjinnän kielto ulottuu kaikkeen muuhun, mutta ei
suomenkielisten tasa-arvoon opiskelupaikkojen suhteen.

"Käänteinen "syrjintä" tarkoittaa jonkin ryhmän suosimista toista
vastaan. USA:ssa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan esimerkiksi
afro-amerikkalaisille varataan kiintiöitä sen takia, että he muutoin
olisivat tilastojen todistuksen mukaan muita heikommassa asemassa.
Muunlainen syrjintä on siellä lailla kielletty. Suomessa taas on
päinvastainen menettely: suomenruotsalaisille on järjestetty
erityispalveluita ja kiintiöitä, vaikka heidän olonsa ovat paremmat
kuin muulla väestöllä ja heidän osuutensa korkea-arvoisissa viroissa
ja tehtävissä on selvästi muuta väestöä (suhteellisesti) suurempi."
Lähde: Wikipedia; Tasa-arvo

YLE Radio 1, 25.7.2006: Suomenruotsalaiset pärjäävät paremmin:
"Pitääkö vanha ennakkokäsitys, että suomenruotsalaiset pärjäävät
taloudellisesti paremmin kuin suomenkieliset, vielä paikkansa? Kyllä,
vastaa Åbo Akademin Vaasan yliopiston tutkija Jan Saarela. Toimittaja
Esa Aallas kävi Vaasassa tapaamassa filosofian tohtori Jan Saarelaa,
joka on kollegojensa kanssa selvittänyt ruotsinkielisten ja
suomenkielisten tulo- ja varallisuuseroja. Aihe on ollut verrattain
tutkimaton ehkä siksi, että siihen liittyy herkkiä kysymyksiä.
Uskaltaako kielieroja tällaisella mittarilla edes julkisesti tutkia?
Saarela on uskaltanut ja tuloksena siis on, että Suomessa asuvat
ruotsinkieliset lähes kautta linjan pärjäävät paremmin; heillä on
enemmän varallisuutta ja joillakin alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla
he tienaavat jopa 17% enemmän kuin suomenkieliset. Lisäksi työttömyys
on ruotsinkielisten keskuudessa ollut huomattavasti alhaisempaa."

Jotkut suomenkieliset eivät näe ruotsinkielisten hyvässä asemassa
mitään väärää. Tämä pohjautuu positiiviseen asenteeseen ruotsin kieltä
ja ruotsinkielisiä kohtaan. Lainsäädäntö ja opiskelupaikat eivät voi
kuitenkaan pohjatua asenteelle - oli asenne positiivinen tai
negatiivinen - vaan näiden tulee pohjautua tasa-arvoon. Asiaa voisi
verrata siihen, että ihmiset jonottavat lippua yleisötapahtumaan.
Jonossa olevalla suomenkielisellä on erittäin positiivinen asenne
ruotsinkielisiin. Kun ruotsinkielinen tulee ehdottamaan, että hän
pääsisi jonon ohitse, tämä suomenkielinen antaa luvan. Tämä olisi
kuitenkin epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka ovat olleet jonossa
jo kenties hyvin pitkäänkin. Kun tarpeeksi monta ruotsinkielistä
päästetään jonon ohitse, on lopputulos se, että jonon häntäpäässä
olevat jäävät kokonaan ilman lippua. Näin käy hyvin todennäköisesti
joka vuosi esimerkiksi joidenkin suomenkielisten kohdalla, jotka
hakevat suomenkieliseen kauppatieteelliseen koulutukseen.

Lue myös: Eriarvoisuus alkaa jo lukioissa

* Lähde: WERA - Opetushallituksen tilastotietojen raportointipalvelu
Syksyllä 2006 yliopistojen kauppatieteellisiä aloituspaikkoja oli
WERAn mukaan Suomessa 2 213, joista Hankenilla ja Åbo Akademilla
yhteensä 465 eli 21 %.

Pakkoruotsi asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Ne jotka
haluavat lukea englantia ja ruotsia, saavat lukea näitä kahta kieltä.
Ne jotka haluavat lukea jotain muuta kieltä kuin ruotsia, joutuvat
lukemaan kolmea kieltä.

Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelmassa perustelu
pakkoruotsille on seuraava: "Ruotsin kielen opetuksen tulee antaa
oppilaalle valmiuksia vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön maamme
ruotsinkielisen väestön kanssa sekä pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Opetuksen tehtävänä on totuttaa oppilas käyttämään kielitaitoaan ja
kasvattaa häntä arvostamaan Suomen kaksikielisyyttä ja pohjoismaista
elämänmuotoa."

Jokainen näistä perusteluista kaatuu omaan mahdottomuutensa:
- Ei voida vaatia että 95 prosenttia kansasta opettelee 5 prosentin
äidinkieltä voidakseen olla vuorovaikutuksessa tämän vähemmistön
kanssa. Lisäksi samaan aikaan ruotsinkieliset opettelevat suomea
kouluissa.
- Ruotsi ei ole yhteispohjoismainen kieli.
- Suomen kaksikielisyys ei ole realiteetti vaan poliittinen päätös.
Kouluopetuksen pitää olla vapaata politiikasta, eikä näin voi
kasvattaa kunnioittamaan tiettyä poliittista päätöstä.

Suomen kouluissa ei ole ainetta nimeltä "ruotsin kieli" vaan "toinen
kotimainen". Tämä nimi osoittaa sen, että kysymyksessä on poliittinen
päätös, jonka perusteena on Suomen reilun viiden prosentin
ruotsinkielinen vähemmistö. Lisäksi Suomen kouluissa opetettava ruotsi
on osaksi suomenruotsia, joten opetus ei ensisijaisesti tähtää
pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelmassa perustelu
vieraiden kielten opiskelulle on seuraava: "Vieraan kielen opetuksen
tulee antaa oppilaalle valmiuksia toimia erikielisissä
viestintätilanteissa. Opetuksen tehtävänä on totuttaa oppilas
käyttämään kielitaitoaan ja kasvattaa hänet ymmärtämään ja arvostamaan
myös muiden kulttuureiden elämänmuotoa." Ruotsin kieli voitaisiin siis
katsoa vieraaksi kieleksi - jota se todellisuudessa myös on
suomenkielisille - ja ruotsi voisi olla valinnainen kieli kuten
muutkin vieraat kielet (myös englanti on säädösten mukaan valinnainen
kieli kouluissa).

Pakkoruotsille ei ole olemassa yleissivistäviä, tarpeeseen
pohjautuvia, pedagogisia tai muitakaan rationaalisia perusteluja.
Koulujen pakkoruotsi on puhtaasti poliittinen päätös. Koulujen
opetuksen tulisi kuitenkin olla poliittisesti sitoutumatonta.

"Entäpä, jos opiskelijan pitäisi hallita alallaan jokin muu kieli,
sellainen kieli, jota hän ei ole valinnut tai edes voinut valita
aineekseen koulussa? Mihin hän voi sijoittaa tällaiset kieliopinnot,
jotka vaativat runsaasti aikaa? "Professionaalisen" tai "akateemisen"
taitotason (B2, C1) saavuttaminen uudessa kielessä vaatii yliopisto-
opiskelijalta vähintään lukukauden mittaista kokopäiväistä opiskelua:
"Even a highly educated non-native speaker will - - have to invest
some 600-800 hours in order to reach a similar level [i.e. B2, C1] in
a foreign language; this constitutes half an academic year if he or
she has no prior knowledge of the language and works on it full-
time." (Multilingual Approaches in University Education: Challenges
and Practices. Ed. by Charles van Leeuwen & Robert Wilkinson.
Universiteit Maastricht, 2003.) Tilaa uuden kielen opiskeluun tulisi
löytyä niin kandidaatti- kuin maisteritason vapaasti valittavista
opinnoista. Yliopistotutkinnoissa tulisi olla tilaa myös
yksilöllisille tavoitteille. Jos opiskelija tarvitsee uutta kieltä
esimerkiksi vain tutkimuksenteon tueksi (ns. tool language), hänen
pitäisi voida ottaa sellainen ohjelmaansa."
- P. Forsman Svensson, Tuija Nikko: Kieli- ja viestintäopinnot uusissa
tutkinnoissa, Korkeakoulutieto 1/2004

Maan pääväestön kieli on aina maan yhteinen kommunikointikieli ja
Suomen ruotsinkieliset opettelevat suomea koulussa. Suomessa kuitenkin
koko väestö opettelee peruskoulusta korkeakouluun ruotsia
ruotsinkielisten - 290 000 henkilön takia - jotka ovat alueellisesti
keskittyneet muutamiin etelä- ja länsirannikon kuntiin ja joista
suurin osa on todellisuudessa kaksikielisiä.

"Jos ruotsinkielisten määrävähemmistöasema riittää ruotsin kielen
pakolliseen opetukseen Suomessa, milloinkahan saman logiikan mukaan
pakkoruotsi ulotetaan koko Euroopan Unionin laajuiseksi?"

- Nikolas Ojala

Ylioppilaskirjoituksista pakkoruotsi on poistunut, mutta pakkoruotsi
ei ole lukiosta poistunut, ja tämän vuoksi noin 85 prosenttia (2005)
kirjoittaa edelleen ruotsin ylioppilaskirjoituksissa. Lukiossa
opiskeleva, joka haluaisi kirjoittaa esimerkiksi englannin ja saksan,
joutuu lukemaan kolmea kieltä kahden sijasta. Tämän vuoksi on paljon
mielekkäämpää kirjoittaa ruotsi kuin jokin muu kieli, koska ruotsia on
joka tapauksessa opeteltava.

YLEn MOT-ohjelma 16.1.2006, "Tynkäkoulutuksella huippuosaamista":
"Peruskoulun ja lukion päättävillä matemaattis-luonnontieteelliset
valmiudet ovat vähentyneet".

Ylioppilastutkinnon rakennekokeilu aloitettiin vuonna 1994 29
lukiossa. Alun perin kokeilun kestoksi määrättiin vuodet 1995 - 1998.
Kuitenkin kokeilua jatkettiin siten, että viimeinen rakennekokeilun
mukainen tutkintokerta oli syksyllä 2003.

Ylioppilastutkinnon rakenneuudistus. jossa pakkoruotsi poistui
ylioppilaskirjoituksista, sai vauhtia vasta vuonna 2004, kun 40 000

lukiolaista teki lakon maaliskuussa 2004 vaatien ylioppilastutkinnon
uudistamista valinnaisemmaksi.

"Tutkimuksen mukaan 4 prosenttia pohjoismaisessa yhteistyössä mukana
olevista finneistä ymmärtää, mitä tanskalaiset puhuvat. Mitä se
sellainen yhteistyö on? Ikävää tosin on tuo yksipuolinen englanninkin
suosiminen. Komissiossa opin sympatisoimaan ranskaa ja ranskalaisia.
Niitä pidetään arrogantteina, mutta on hienoa, että sillä aikaa, kun
suomalainen murisee mutta sopeutuu, ranskalainen lähtee torvet soiden
kaduille pienestäkin syystä. Jos ette muuta sanaa ranskasta tiedä,
painakaa mieleenne sana la grève, 'lakko'. Ja poliitikot joutuvat
kuuntelemaan kansan ääntä myös vaalien välillä." - Kari Paaso,
ohjelmajohtaja WHO:n Euroopan toimistossa Kööpenhaminassa, Dialogi
4/2006

Keinotekoisen kaksikielisyyden kustannukset

Suomalainen demokratia: kouluja ja terveyskeskuksia lakkautetaan,
keinotekoisen kaksikielisyyden ylläpitämiseen laitetaan satoja
miljoonia euroja.

Vaikka Suomen EU:hun maksamat netto-osuudet ovatkin laskeneet viime
vuosina noin 110 000 000 euroon vuosien 1998 ja 1999
maksuhuippuvuosista, tiedossa on, että nettomaksu on kohoamassa
vähintään kaksinkertaiseksi, jopa kolminkertaiseksi seuraavan viiden
vuoden kuluessa (2007 - 2013 Suomen nettomaksu on 397 milj. euroa
vuodessa, toim.huom.). Kuinka tämä pystytään kattamaan, kun Suomen
terveydenhoidosta eikä koulutusjärjerjestelmästä pystytä enää
tinkimään?

Ainoa kohde, josta Suomessa ei ole vielä milloinkaan tingitty, on
Suomen näennäinen kaksikielisyys. Suomessa ylläpidetään kaikilla
aloilla ympäri Suomea kaksoishallintojärjestelmää 5 %:n
kielivähemmistön jättimäisten etujen vuoksi. Näennäisen
kaksikielisyyden ylläpito vaatii valtion veroihin 2 - 2,5% veronlisän
ja kunnallisveroissa veronkorotus on 0,5 - 0,9 äyriä.

Kun Ruotsi ja Ahvenanmaa ovat selvittäeet sitä, miksi suomenkielistä
koulua, yliopistoa, hoitolaitosta jne. on mahdotonta perustaa, syyksi
on esitetty laskelmat, jotka osoittavat, että suomenkieliset palvelut
tulisivat maksamaan niin paljon, että yhteiskuntajärjestelmä ei
pystyisi niitä kantamaan. Sen sijaan Suomessa ei ole virallisesti edes
laskettu, kuinka paljon kaksikielisyys maksaa. Todetaan vain, että
"kaksikielisyys on rikkaus". Kaksikielisyydestä luopuminen
tarkoittaisi käytännössä sitä, että kunnissa ja valtiolla
organisaatiot supistuisivat rajusti. Esim. suurimmassa osassa
kouluista käytetään nykyisin ruotsin opiskeluun 10 % koko
opetusajasta. Samoin lähes jokaisessa suomalaisessa yrityksessä,
kunnan- tai valtionhallinnossa pyörivät jatkuvasti ruotsinkurssit.

Sosiaali- ja koulutuspalveluiden lisäksi Yleisradiossa ruotsinkielinen
FST saa 20 % koko YLE:n budjetista . Kuitenkin ruotsinkieliset
katsovat esimerkiksi Pohjanmaalla omilla antenneillaan ja
Uudellamaalla kaapelista Ruotsin TV:n lähetyksiä eivätkä siten ole
FST:n katsojia.

Uusi YLE:n pääjohtaja kertoi astuesssaan virkaansa 2005, että YLE
joutuu tekemään budjettiinsa leikkauksia, jotta talous saadaan
tasapainoon. Lisäksi hän kertoi, että leikkaukset eivät koske FST:tä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että FST:n osuus YLEn budjetissa
tulee nousemaan entisestään tuosta 20 %:sta.

On arvioitu, että kaksikielisyyden ylläpitäminen Suomessa maksaisi
ylimääräisinä kustannuksina lähes 600 - 800 miljoonaa euroa vuodessa.

Kirjoittanut nimimerkki "Diplomiekonomi"
Jippiin keskustelufoorumille 2005


Vuonna 2005 YLEn ruotsinkielisen TV- ja radiotoiminnan osuus YLEn
kustannuksista oli 16,7 %. Ahvenanmaa ei maksa TV-lupamaksua Suomeen.
Näin ollen muut kuin ruotsinkieliset maksavat YLEn ruotsinkielisestä
toiminnasta noin 2/3 osaa. FST:n lähetyksistä suuri osa on mm.
ulkomaista fiktiota eli päällekkäistä ohjelmaa Ruotsin TV:n kanssa.
Lisäksi suomenkielisillä kanavilla tulevat ohjelmat voidaan tekstittää
ruotsiksi YLEn teksti-TV:ssä. Ruotsinkielisillä on oikeus omaan TV-
kanavaan, mutta menoeriä olisi syytä tarkistaa. Yksi vaihtoehto olisi
myös tehdä FST:stä kaikkien Suomen vähemmistöjen yhteinen TV-kanava.

YLEn vuosikertomus 2005


Helsingin Sanomat 24.2.2006: "Peruskoulujen määrä laski rajusti viime
vuonna. Tilastokeskuksen oppilaitosrekisterin mukaan vuonna 2005
lakkautettiin tai yhdistettiin toiseen kouluun 144 peruskoulua tai
peruskouluasteen erityiskoulua."

"Valtio tulee taloudellisesti kuntia vastaan kaksikielisten
palveluiden tarjoamisessa sekä yleisessä valtionosuudessa että
peruskoulutoimen valtionosuudessa. Kaksikieliset kunnat saavat 10
prosentin korotuksen yleisessä valtionosuudessa palvelujen
järjestämiseen molemmilla kielillä. Peruskoulutoimessa kaksikieliset
kunnat saavat jokaista ruotsinkielistä oppilasta kohden 10 prosentin
korotuksen. Kaksikielisille kunnille sekä suomen- että
ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen onkin vuositasolla iso
menoerä, eivätkä korotukset valtionosuuksissa riitä kattamaan kuluja."
- Sosiaali- ja terveysministeriö (STM): Suomenruotsalaiset, 2001

"Kaksikielisyyden kustannusten laskeminen on hankala kysymys.
Periaatteessa voimme poimia kuntien ja valtion budjeteista
kaksikielisyyteen liittyvät eurot ja laskea ne yhteen. Tällaisia ovat
mm. lähes kaikki käännöskustannukset. Tästä summasta voisi sitten
vähentää esimerkiksi sijaan tulevan kielenopetuksen kustannukset,
jolloin olisi kuitenkin otettava huomioon pakkoruotsin opetuksen
huonot tulokset verrattuna motivoituun kielten opiskeluun.
Käsittääkseni pakkoruotsin suurimmat kustannukset eivät kuitenkaan ole
nähtävissä julkishallinnon budjeteista. Oikea kustannus saadaan
taloustieteistä tuttuja vaihtoehtokustannuksia laskemalla.
- Suurin kustannus on se, että suomalaisten vieraitten kielten
osaaminen on suppeaa ja riittämätöntä.
- Ruotsin kielen suosiminen aiheuttaa yhteiskuntaan vääristymän, koska
parhaat yksilöt eivät valikoidu korkeakouluopiskeluun eivätkä
työpaikoille.
- Pakkoruotsi aiheuttaa imago-ongelman kaikelle kielten opiskelulle,
mikä heijastuu erityisesi suomenkielisten poikien kielteisinä
asenteina kielten opiskeluun. Tästä johtuen pojat eivät mene lukioon,
jättävät sen kesken taikka eivät jatka korkeakouluun."
- Nimim. "Halloo!", HS Keskustelut, 25.4.2006

"Olemassa olevien tietojen perusteella voidaan joka tapauksessa
todeta, että suomalainen yhteiskunta sijoittaa suomalaisten vieraiden
kielten - tässä mukaan luetaan myös suomenkielisille opetettava ruotsi
- taitoon huomattavan määrän taloudellisia resursseja. Edellä on
esitetty arvio, että suomalaisten kielenopetukseen ja siihen
liittyvään kotityöhön on aikaa käytetty viimeisten 50 vuoden aikana
yli miljardi tuntia. Jos opetustunnin hinnaksi kaikkine kuluineen
lasketaan esimerkiksi 400 markkaa, opetusryhmän keskimääräiseksi
kooksi arvioidaan 25 oppijaa ja opiskelijan ajankäytön (opetustunti ja
omaan opiskeluun käytetty tunti eli kaksi tuntia opetustuntia kohti)
hinnaksi 100 markkaa tunnilta ja varsinaisten opetustuntien määräksi
arvioidaan puoli miljardia tuntia, päädytään kokonaissummaan, joka on
180 miljardia markkaa. Se vastaa lähes yhden kokonaisen vuoden Suomen
valtion budjettia."
- Vaikuttavuutta koulutukseen, Suomen Akatemian koulutuksen
vaikuttavuusohjelman tutkimuksia, Reijo Raivola (toim.), 2000.
Lohja

"Paikallisten lehtien yleisönosastoissa näkee joskus nurinaa ruotsin
kieltä vastaan. Kirjoittajat epäilevät kahden kielen koituvan Lohjalle
kalliiksi. Kaupunginjohtaja tyytyy vain tuhahtamaan moisille
väitteille, sillä kaupunki saa erillistä valtionapua kaksikielisiä
palveluita varten."

Lohjan, kuten monien muidenkin kuntien, keinotekoista kaksikielisyyttä
maksavat kaikki suomalaiset veronmaksajat valtionverotuksessaan.

Lue artikkeli Turun Sanomista

Kootut
artikkelit
Kielivalinnat ja kielten opiskelu,
Kari Sajavaara
Pakkoruotsia tyhmille suomalaisille,
Arto Paasilinna
Vuosituhat on vaihtunut...,
Janos Honkonen
Varastettu ilo,
Richard Järnefelt
Oppi kaksikieli-
syydestä,
Erkki Pihkala
Kuihtuvan puun strategia
Muut artikkelit ja kirjoitukset

www.pakkoruotsi.net
Median sensuuri

Sensuuria mediassa ei voi huomata, sillä emme tiedä, mitä kaikkea
media jättää julkaisematta.

Esimerkki: Turun Sanomien yleisönosastolla henkilö kritisoi Suomen
kielilakia. Rkp.n vastine kirjoitukseen julkaistiin. Pakkoruotsi.netin
kirjoittamaa vastinetta Rkp:n kirjoitukseen ei enää julkaistu. Tulos:
1) Kansa saa mielikuvan, että aiheesta ei ole sensuuria.
2) Kansalle jäi mielikuva, että kielilaki on laajan ja lähes
yksimielisen parlamentaarisen päätöksenteon tulos (Rkp:n vastine jäi
viimeiseksi, minkä ihmiset lukivat)

Myös mielipidetiedustelut voivat olla sensuuria, esimerkkinä
Internetin vaalikoneet. Vaalikoneissa julkaistaan jokin kysymys, mutta
siten että kysymys on todellisuudessa yhdentekevä itse asian kannalta.
Esimerkki: Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymys presidentinvaaleissa
2006: "Tulisiko tasavallan presidentin tukea ruotsin kielen asemaa
Suomessa?" Mitä tämä kysymys kysyy konkreettisesti Suomen
kielilainsäädännön ja pakkoruotsin suhteen? Ei oikeastaan mitään.
Tulos: Kansa saa mielikuvan, että aiheesta ei ole sensuuria, mutta ei
pysty todellisuudessa ottamaan kantaa asiaan.

Asioiden julkaiseminen voi siis todellisuudessa olla yksi sensuurin
muoto. Julkaistaan, mutta julkaistaan valikoidusti ja ennen kaikkea
aiheista, joita kannatetaan tai joista halutaan julkista keskustelua.
Aiheita, joita ei kannateta tai joista ei haluta julkista keskustelua,
julkaistaan valikoidusti.

STT julkaisi Suomen Gallupilla teettämänsä mielipidemittauksen vuonna
2003, jonka MTV3 uutisoi: "Niukka enemmistö säilyttäisi pakkoruotsin
kouluissa." STT:n mielipidekyselyn kysymys, jota ei koskaan julkaistu,
oli seuraava: "Miten suhtaudutte toisen kotimaisen kielen
säilyttämiseen pakollisena oppiaineena peruskoulussa, jolloin
suomenkielisessä koulussa tulee opiskella ruotsia viimeistään
seitsemänneltä luokalta alkaen ja ruotsinkielisessä suomea? Pitäisikö
toisen kotimaisen kielen säilyä pakollisena vai ei?" Kyselyssä 56
prosenttia kannatti toisen kotimaisen kielen pakollisuutta. Kyseessä
ei siis ollut enemmistö, joka säilyttäisi ruotsin pakollisena
kouluissa vaan enemmistö, joka säilyttäisi pakollisena toisen
kotimaisen kielen, joka ruotsinkielisille on suomi.
MTV3:n uutisessa puhutaan pakollisesta toisen kotimaisen kielen
opiskelusta, mutta todetaan heti perään, että ylioppilaskirjoituksissa
kirjoitettavan pakollisen ruotsin osalta luvut kääntyvät toisin päin.
Kyseessä on ihmisten tietoinen harhauttaminen.

MTV Oy:n, johon kuuluu myös Subtv, omistaa Nordic Broadcasting Oy,
jonka puolestaan omistavat puoliksi ruotsalaiset kustannusosakeyhtiö
Bonnier & Bonnier AB sekä sijoitusyhtiö Proventus Industrier AB.

Oma lukunsa kokonaan on STT (Suomen Tietotoimisto), joka toimittaa
ehkä suurimman ja keskeisimmän osan suomalaisen median uutisista.
STT:n suurimmat omistajat ovat Alma Media (28,2 %), Sanoma Osakeyhtiö
(23,1 %) ja TS-Yhtymä (21,0 %).

Otakantaa.fi oli vuonna 2000 avattu valtionhallinnon kansalaisfoorumi
Internetissä, jotta kansalaiset voivat kommentoida hallinnossa
käynnistyviä tai käynnissä olevia lainsäädäntöuudistuksia. Foorumin
päämääränä oli saada hallinnon hanke- ja valmistelutyöhön kansalaisten
suoria näkemyksiä, asiantuntemusta ja mielipiteitä, ja luoda uusia
mahdollisuuksia kansalaisten ja virkamiesten vuoropuhelulle. Hankkeet
otettiin Otakantaa-keskusteluun niiden valmisteluvaiheessa.
Keskustelun avasi hankkeen vastuuvirkamies tai muuten hankkeen kanssa
tiiviisti työskentelevä henkilö. Vuonna 2004 voimaan tullutta
kielilakia ei laitettu aiheeksi Otakantaa.fi-foorumille, vaikka
kielilakia valmisteltiin kaksi vuotta 2000 - 2002. Aiheeksi uusi
kielilaki laitettiin foorumille vasta vuonna 2004, kun laki oli jo
viety läpi eduskunnassa ja laki oli astunut voimaan.

Wikipedia on Internetissä oleva vapaa tietosanakirja, jota voi
periaatteessa muokata jokainen. Wikipediaa pidetään luotettavana
tiedonlähteenä. Wikipedialla on kuitenkin ylläpitäjät, jotka päättävät
kunkin sivun lopullisesta sisällöstä. Wikipedian suomenkielisen
version ruotsin kielen asemaa Suomessa käsitteleviä aiheita
(kielilaki, pakkoruotsi jne.) ovat todennäköisesti muokkaamassa ennen
kaikkea Wikipedian ylläpidossa olevat ruotsinkieliset henkilöt. Tiedot
ruotsin kielen asemaan liittyvissä aiheissa pitävät kyllä paikkaansa,
mutta tieto on valikoitua.

13.3.2006 Uutislehti 100 -lehden Internet-sivulla päivän kysymys
kuului seuraavasti: "Pitäisikö Suomen olla yksikielinen?"
14.3.2006 Uutislehti 100 kirjoittaa: "Pahoittelemme lehtemme eilen
julkaisemaa kysymystä, joka ei mitenkään edusta lehtemme linjaa.

Uutislehti 100 ja Helsingin Sanomat sekä TV-kanava Nelonen kuuluvat
SanomaWSOY -konserniin.

Lizette Alvarezin artikkelista 25.12.2005, jonka International Herald
Tribune otsikoi "In Finland, a battle of the tongues" (artikkeliin
linkki oikealla), kirjoitti Iltalehti pääkirjoituksen 28.12.2005
otsikolla "Kadehdittavaa tasa-arvoa". Iltalehti kirjoitti, että
Suomessa on kadehdittava kielellinen tasa-arvo. Vaikka alkuperäinen
artikkeli olikin suurelta osin tekstiä, joka jättää tulkinnan
lukijalle, Iltalehti mitä ilmeisimmin tarkotuksenhakuisesti tulkitsi
asioita niin, että artikkelissa olisi ihasteltu Suomen
kielipolitiikkaa. Iltalehti käänsi siis päälaelleen artikkelin
punaisen langan, joka tulee esille seuraavassa kappaleessa: "Riitta
Uosukainen, a former speaker of the Finnish Parliament, argues that
some of today's laws go overboard. "People in Finland don't want to
take rights away from Swedish speakers," she said. "It's in our
Constitution. We are proud of it. But Finnish speakers don't want to
be told that they must learn Swedish. Finnish people also have
rights." Suoria lainauksia alkuperäisestä artikkelista Iltalehdessä ei
ollut.

Hufvudstadsbladet käyttää kielipeliä kirjoittaessaan suomalaisista.
Finska/finne-käsite on varattu negatiivisten uutisten yhteyteen ja
finländska/finländare positiivisiin uutisiin. Esim. finska barn
lihavia, mutta finländska koululaiset menestyvät hyvin PISA-
tutkimuksessa.

Ruotsinkieliset rahastot jakavat rahapalkintoja oman mediansa
tiedonvälittäjille keskustelun ylläpitäjinä. Mistä nämä
ruotsinkieliset mediat keskustelevat päivittäin, mihin ne keskittyvät?
Siihen kuinka suomenkieliset eivät suostu palvelemaan ruotsinkielisiä
tarpeeksi rivakasti ja kuinka suomenkieliset voitaisiin velvoittaa
pakottamaan itse itsensä parantamaan palveluaan ruotsinkielisille.
Kuitenkin ruotsinkielinen lehdistö saa lehdistötukea suhteettoman
paljon verratuna suomenkieliseen lehdistöön.

Yleisradion TV2:n Suomi puhuu -ohjelmassa käsiteltiin 27.4.2005
kieltenopetusta, lähinnä ruotsin ja suomen kielen pakollisuutta. TV-
ohjelmassa ja varsinkin Suomi puhuu -verkkosivuilla ylivoimaisesti
suurin osa - ehkä noin 90 % - vaati kieltenopetukseen enemmän
vapaaehtoisuutta, suurten kielten aseman vahvistamista ja ennenkaikkea
pakkoruotsin poistamista.

Kun Suomi puhuu -verkkokeskustelu oli ollut jonkin aikaa auki,
kirjoittivat Syd-Österbotten -lehden päätoimittaja Bjarne Smed ja
Finlandsvensk samlingin toimminanjohtaja Hans Göran Rosenlund
kirjoitukset lehteen, joissa he vaativat koko Suomi puhuu -ohjelman
lopettamista ko. verkkokeskustelun takia. Samana päivänä Suomi puhuu -
ohjelman verkkosivu kielikeskustelusta suljettiin. Oli myös olemassa
huhu, että myös muut ruotsinkieliset vaikuttajat olisivat ottaneet
Yleisradioon yhteyttä keskustelusta, joka käytiin pakkoruotsi-aiheen
ympärillä.

Suomi puhuu -verkkosivulla luvattin kuitenkin, että keskustelun
parhaat kommentit tulevat verkkosivulle nähtäväksi lähiaikoina. Kun
parhaat kommentit ilmestyivät 22.5.2005 verkkosivulle, oli asiat
käännetty päälaelleen: keskusteluun osallistuneiden kommenteista oli
esillä vain muutama ja 2/3 osaa näistä niitä, jotka näkivät ruotsin
kielen jollakin tapaa positiivisena asiana.


www.pakkoruotsi.net

On 22 tammi, 14:59, holla...@hotmail.com wrote:

> jollyjumpergogog...@hotmail.com kirjoitti:

> >http://www.adressit.com/vaalitja adressien tekstit muistakin adresseista:

> Kysymykset ja kommentit osoitteella adressi0...@hotmail.com

> Ruotsinopintoihin pakottaminen aiheuttaa kansassa pahansuopaisuutta ...
>
> lisää »

holl...@hotmail.com

unread,
Jan 29, 2007, 7:56:01 AM1/29/07
to

RKP ja FSD
Ruotsinkielisten tahojen tasa-arvo-ajattelu

Ruotsinkieliset tahot (RKP, FSD ym.) tietävät, ettei pakkoruotsille
ole olemassa perusteita. Absurdeilla väittämillä pakkoruotsin puolesta
halutaan välttää sen asian esilletulo, mikä on kyseisten tahojen
pakkoruotsin ajamisen todellinen motiivi.

"- -. Jo 70-luvulla eräässä peruskoulukokouksessa, muistaakseni
Jyväskylässä Peruskoulu 5 vuotta -seminaarissa, uskalsi eräs silloisen
kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston edustaja esittää
pakollisuuden todellisen syyn, joka paljastaa, että alkujaankaan ei
ole ollut kysymys koulujen kielipolitiikasta vaan yleisestä
yhteiskuntapolitiikasta. Hän sanoi pakkoruotsista käydyssä
keskustelussa jokseenkin sanatarkasti näin: 'Suomen kaltaisessa maassa
pienen vähemmistön on pakko oppia valtaväestön kieli eli suomi, jos
haluaa työtä pienen kotipaikkansa ulkopuolelta - varsinkin
ruotsinkielisellä rannikolla. Ruotsinkielisiltä lapsilta kuluu siihen
valtavasti aikaa ja voimia. Jos suomenkielisillä ei olisi tätä
vastaavaa 'rasitetta', he voisivat käyttää aikansa ja voimansa
hyödyllisemmin esim. englantiin tai matematiikkaan, jolloin
ruotsinkieliset lapset joutuisivat epäoikeudenmukaiseen asemaan.' Tämä
oli siis pakollisen ruotsin ajajien filosofia ja todellinen motiivi -
-."
- Asseri Joutsimäki, Opettaja-lehti (Keskustelua), 10/2004

RKP:lle tasa-arvo kielipolitiikassa on sitä, että suomenkielisille
pyritään aiheuttamaan ylimääräisiä rasitteita. Suomenkielinen yleensä
ajattelee, että jos suomenkielisiltä poistettaisiin pakkoruotsi ja
vastaavasti ruotsinkielisiltä pakollinen suomi, olisivat kieliryhmät
tasa-arvoisia. Asia ei kuitenkaan ole ruotsinkielisten kannalta näin.
RKP ei halua poistaa pakkosuomea ruotsinkielisiltä, sillä se tietää,
että ilman suomen taitoa ruotsinkieliset joutuisivat erittäin heikkoon
asemaan Suomen työmarkkinoilla. Ruotsinkielisillä on siis pakko olla
rasitteena pakkosuomi, joten RKP haluaa saada keinotekoisia rasitteita
suomenkielisille, jotta suomenkieliset eivät olisi paremmassa asemassa
koulutuksessa kuin ruotsinkieliset.

Sama motiivi koskee todennäköisesti valtion virkojen ruotsin taidon
vaatimuksia, jotka ovat täysin tarpeettomia Uudenmaan, Turumaan ja
Pohjanmaan ulkopuolella. Miksi RKP:n haluaa, että em. alueiden
ulkopuolella valtion viroissa pitää osata ruotsia, vaikka siellä ei
ole ruotsinkielisiä? Koska ruotsinkielisten on kuitenkin pakko osata
suomea koko Suomessa, jos he haluavat hyvän työpaikan, haluaa RKP,
että myös suomenkielisille asetetaan ruotsin taidon vaatimuksia -
mitkä ovat kuitenkin keinotekoisia ja haittaavat rekrytointia. RKP ym.
ruotsinkieliset tahot eivät ole tarkoituksella ja tietoisesti tällä
päämäärällään ajamassa haittaa vain suomenkielisille, vaan koko
Suomelle.

"Nykyinen järjestelmä on pyritty rakentamaan mahdollisimman
tasapuoliseksi. Sen periaatteena on vastavuoroisuus. Eli kun
ruotsinkielisille on pakkosuomi, niin suomenkielisille on pakkoruotsi.
Tämä on ns. reilua."
- Lars Dahl, Adressit.com-sivustolla 21.11.2006

"Miten joku koetaan aidoksi suomenruotsalaiseksi? Nyt kunnon
suomenruotsalaisen kuuluu vaatia yo-ruotsia ja että ruotsi pidetään
pakollisena suomalaiskouluissa. Jos epäröi tässä, suomenruotsalaiset
hyljeksivät."
- Jan-Erik Wiik, päätoimittaja, FST:n OBS-ohjelmassa 6.11.2006


Rkp:n Internet-sivu:
Näin puolueenne mainoksen/ilmoituksen, jossa luki "RKP, suomalainen
kansanpuolue". Mitä tämä tarkoittaa?
- Tällä haluamme viestittää, että rkp - - on nykyään ainoa suomalainen
kansanpuolue, jolla oikeasti on ovet avoinna kaikille, oli tausta
sitten työntekijä, työnantaja, maanviljelijä, yrittäjä, tai jokin muu.
Rkp on myös ainoa jäljellä oleva poliittisesti liberaali puolue - -.
Rkp vastaus on kyseenalainen, sillä jos ei kannata suomenkielisten
valinnanvapauden rajoittamista, pakkoruotsia, ei ole asiaa Rkp:hen.

Noin 75 prosenttia ruotsinkielisistä äänestäjistä äänestää
Ruotsalaista kansanpuoluetta (Rkp). Suomenkielisistä äänestäjistä taas
60 prosenttia suhtautuu kielteisesti Rkp:hen (Lähde: Helsingin
Sanomat)

Rkp:lle yhteiskunnallisissa asioissa tulee ensiksi ruotsin kieli,
vasta toiseksi ihmisten hyvinvointi ja viimeisenä - jos ollenkaan,
suomenkielisten oikeudet. Yhtenä esimerkkinä Sipoo, jossa 60
prosenttia väestöstä on suomenkielisiä, mutta ruotsinkielisille on
Sipossa kaksinkertainen määrä kouluja suomenkielisiin kouluihin
verrattuna. Rkp on isoin puolue Sipoon kunnanvaltuustossa. 43
valtuuston paikasta 20 on Rkp:llä. Valtuutetuista yhteensä 27 on
ruotsinkielisiä (2006).

Kunnilla on velvollisuus järjestää suomen- ja ruotsinkielistä opetusta
joko järjestämällä opetus kunnassa tai ostamalla se viereisistä
kunnista. RKP on kovaan ääneen vaatimassa perusopetusta kaikissa
suomenkielisissä kunnissa muutamalle kunnassa asuvalle
ruotsinkieliselle koululaiselle - yleensä jopa omaa ruotsinkielistä
koulua. Kuitenkin esimerkiksi Närpiössä - joka on yksi Suomen kolmesta
ruotsinkielisestä kunnasta - on tällä hetkellä (2006 alussa) 15
suomenkielistä halukasta menemään suomenkieliseen opetukseen. RKP ei
opetusta järjestä, vaan kunta lähettää oppilaat viereisiin kuntiin,
koska se on kaupungille edullisempaa.

Esimerkki on myös Vaasa, jossa on jo kauan ollut lääkäripula. Vaasan
väestöstä vain 25 prosenttia on ruotsinkielisiä, mutta lääkäreitä on
haettu Vaasaan jopa yksikielisesti ruotsinkielisillä ilmoituksilla.
Vaasassa vaaditaan kielilaista poiketen kunnan viroissa hyvää
vähemmistön kielen (ruotsi) taitoa ja vain hyvää enemmistön kielen
taitoa (suomi). Vaatimus hyvästä ruotsin taidosta palvelee ainoastaan
syrjintää virkoihin hakeutuvia päteviä suomenkielisiä kohtaan. Rkp on
isoin puolue Vaasan kunnanvaltuustossa.

"Inkoossa on oma laki ja täällä nimenomaan tehdään asioita sillä
tavalla kun Rkp tahtoo... se on meidän ongelmamme ollut aina."
- Esko Juvonen, Inkoon kunnanvaltuutettu (sd.), 45minuuttia -ohjelma
4.10.2006

Porvoossa Rkp ajoi kaupunginjohtajaksi epäpätevän ruotsinkielisen
hakijan suomenkielisen hakijan ohi.

Helsingin Sanomat 21.6.2006:
"- - Helsingin hallinto-oikeus kumosi Porvoon kaupunginjohtajan ja
apulaiskaupunginjohtajan valinnan menettelyvirheen vuoksi. Lisäksi
oikeus katsoi, ettei viime kesänä kaupunginjohtajaksi valitulla Björn
Teirillä (r) ole edes pätevyyttä tehtävään. - -. Vanhassa kaupungissa
kahvila Helmeä pitävä Airi Kallio naureskelee koko jupakalle. "R, k,
p. Siihen kiteytyy koko ongelma. Teirin valinta oli niin valmiiksi
pedattu, että muut hyvät eivät edes hakeneet. Bärlund olisi ollut hyvä
mies Porvoolle. Hän ei kuitenkaan enää lähde mukaan." - -. Porvoon
kaupunginjohtaja Per-Håkan Slotte (r) ihmettelee, mitä kummallista on
siinä, että valtuuston suurin puolue ajaa virkaan mieluistaan
henkilöä. - -."

Helsingin Sanomat 4.7.2006:
"Rkp täyttää ensi marraskuussa sata vuotta. Lähes yhtä kauan
Porvooseen on valittu kaupungin ylin virkamiesjohtaja, joka on ollut
joko Rkp:n jäsen tai sen aatteiden kannattaja. Rkp ei halua ketjua
katkaista. Viime vuosisadan alkupuolella porvoolaisista kaksi
kolmasosaa puhui äidinkielenään ruotsia. Nyt enää reilu kolmannes. Rkp
on silti kaupunginvaltuuston suurin puolue ja kuninkaantekijä.
Kaksikielisessä kaupungissa ylimmän johdon edustajien pitäisi pystyä
puhumaan molempia kotimaisia kieliä lähes puhtaasti. Kouluruotsi ei
muuten pätevälle hallintomiehelle Porvoossa riitä. Demareillakin olisi
ollut tarjolla aikaisemmissa vaaleissa kieli- ja pätevyysvaatimukset
täyttäviä hakijoita. Poliittisesti he eivät olleet riittävän
hyväksyttäviä. - -."

Helsingin Sanomat 16.9.2006:
"Kuohunta Porvoon kaupunginjohtajan valinnan ympärillä jatkuu.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Nuutti (sd) syyttää Rkp:tä
pelisääntöjen rikkomisesta. Nuutin mukaan johtajanvalintaa
valmistelevassa työryhmässä oli sovittu, että puolueet eivät kerro
tuestaan ehdokkaille julkisuudessa ennen hakuajan päättymistä. Tällä
viikolla julki tuli kuitenkin tieto, että kaupungin suurin puolue Rkp
tukee Mustasaaren kunnanjohtajan Marcus Henricsonin valintaa. "Tämä
vetää maton alta työryhmän työskentelyltä", Nuutti sanoo. - -."


Aine "toinen kotimainen" tuli kansa- ja keskikoulujen tilalle
perustettaviin peruskouluihin 1970-luvulla. Rkp ilmoitti lähtevänsä
hallituksesta, jollei pakkoruotsia tule peruskouluun. Yliopistoihin
tuli virkamiesruotsi 1978, kun opetusministerinä oli Rkp:n ministeri.

Rkp ei kaihda keinoja ajaakseen pakkoruotsia ja tukahduttaakseen
julkisen keskustelun pakkoruotsista. Esimerkiksi vuonna 2001 Rkp vaati
Suomen lippua koskevaan valistukseen osoitetun määrärahan poistoa
Suomalaisuuden Liitolta, joka ajaa pakkoruotsin poistamista. Rkp sai
vaatimuksensa läpi.

Suomessa on lukuisia ruotsinkielisiä yhteisöjä ja säätiöitä, jotka
rahoittavat tätä ruotsittamista. Nämä yhteisöt omaavat erittäin
korkean varallisuuden. Esimerkkinä Stockmann-konsernista suuren osan
omistavat erilaiset ruotsinkieliset yhteisöt.

Rkp vetoaa kielilakiin ja perustelee vaatimuksiaan sillä, että heidän
on saatava palveluja omalla äidinkielellä. Miksi Rkp:lle ei kelpaa se,
että Suomessa on monia hyvin ruotsia osaavia ja ruotsinkielisten
palvelut hoidettaisiin paikallisesti hyvin, sen sijaan, että kaikki
suomalaiset yritetään saada osaamaan hieman "palveluruotsia"?
Todellinen Rkp:n päämäärä on Suomen kaikkien instanssien ja
suomenkielisten kaksikielistäminen.

Rkp on saanut ruotsinkielisille yliopistoihin kiintiöt. Päämäärä on,
että mahdollisimman suuri osa ruotsinkielisistä olisi akateemisesti
koulutteluja. Nämä pääsevät siten päättäviin elimiin ja voivat taas
kielilakiin vedoten vaatia lisää oikeuksia ruotsinkielisille - siis
todellisuudessa ruotsittaa Suomea lisää. Ruotsalaisen kansanpuolueen
prioriteetti ei ole ajaa suomenruotsalaisten etuja, vaan ajaa omien
sanojensa mukaan Suomeen "vahvaa ruotsalaisuutta". Rkp:n strategia on
röyhkeä, mutta yksinkertainen:
1) suomenkieliset instanssit ja suomenkieliset pyritään
kaksikielistämään
2) kaikki instanssit jotka ovat ruotsinkielisiä, pidetään sitä vastoin
yksikielisinä.

STT 20.04.2004: "Toisen kotimaisen kielen poistuminen
ylioppilaskirjoitusten pakkoaineena olisi saattanut toteutua jo viime
hallituskaudella, ellei silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.)
olisi estänyt sitä. Edellisen hallituksen opetusministeri Maija Rask
(sd.) kertoi tänään eduskunnassa, miten hän eräänä kauniina aamuna sai
puhelun pääministerin kansliasta.
- Viesti oli selvä ja yksinkertainen: En saa tuoda muutosesitystä
hallituksen käsittelyyn. Rkp:n eduskuntaryhmää silloin johtanut
kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos ja pääministeri olivat sopineet
asiasta."

Rkp jakaa Axel Olof Freudenthal -mitalia ansioituneille
ruotsalaisuuden edistäjille Suomessa. Freudenthal oli kielentutkija ja
1800-luvun svekomaanien johtohahmoja. Osa svekomaaniliikkeen
kannattajista suhtautui suomen kieleen ja sen puhujiin rasistisesti
yrittäen todistella "germaanisten" suomenruotsalaisten rodullista
paremmuutta, ja jotkut svekomaanit haaveilivat suomenruotsalaisten
asuma-alueiden liittämisestä osaksi Ruotsia (Lähde: Wikipedia).
Pronssisen Freudenthal-mitalin sai vuonna 2006 viisi henkilöä.

Freudenthalin lausumaa:


"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat,

luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria".


"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat
turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja
itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla."
"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta
itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä
koko turaanilainen suku."
"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille
kansoille."
"Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi
olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä
jäljessä."

Eräs tapaus lähihistoriasta: Åbo Akademin käyttämät kielikiintiöt ovat
laittomia. (HS 30.12.1999) Åbo Akademin kemiallisteknillinen
tiedekunta on menetellyt virheellisesti valitessaan opiskelijoita

suomen- ja ruotsinkielisissä kiintiöissä. Yliopistossa on vaadittu
suomenkielisiltä korkeampia pistemääriä kuin ruotsinkielisiltä.

Esimerkiksi vuoden 1997 sisäänotossa tuotantotekniikan

koulutuslinjalle vaadittiin ruotsinkieliseen kiintiöön kuuluvilta

16,78 pistettä ja suomenkieliseen kiintiöön kuuluvilta hakijoilta

29,56 pistettä. Tietotekniikan koulutuslinjalle vaadittiin
ruotsinkieliseen kiintiöön kuuluvilta 24,45 pistettä ja

suomenkieliseen kiintiöön kuuluvilta 36,23 pistettä. Åbo Akademin
rehtori oli tuolloin Rkp:n entinen ministeri.

Viimeisin RKP:n aikaansannos - varsinaisen kielilain lisäksi - on
vuonna 2004 voimaan tulleet poliisihallinon uudet
kielitaitovaatimukset. Poliisikoulu ei ole korkeakoulu, mutta silti
poliisien on nykyään suoritettava korkeakoulutasoinen ruotsinkoe. Lue
lisää

Ruotsinkielisiä on vähemmän kuin koskaan ja he osaavat paremmin suomea
kuin koskaan, mutta RKP:n päämäärä ja ainoa olemassaolon tarkoitus on
lisätä suomenkielisiin kohdistuvia ruotsintaitovaatimuksia.

Koska järkevä ja luonnollinen kehitys Suomessa johtaisi siihen, että
ruotsin kielen nykyinen suhteettoman vahva asema heikkenisi, on
Rkp:lle jäänyt jäljelle asettua kaikessa Suomen etua ajavassa
valtakunnallisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa kehityksen
jarruttajaksi.

Rkp:n Internet-sivu:
Kysymys: Pääsevätkö suomenruotsalaiset alemmilla pisteillä
yliopistoon?
Rkp:n vastaus: "Asia ei ole lainkaan niin dramaattinen kuin miltä
kuulostaa. Oikeimmin voisi puhua erityiskiintiöistä. Erityiskiintiöt
koskevat kaksikielisiä yliopistoja (käytännössä Helsingin yliopistoa)
jossa kyseinen yliopisto ainoana tarjoaa ruotsinkielistä opetusta
tietyissä aineissa. Hyvä muistaa, että kiintiöt koskevat
ruotsintaitoisia, ei suomenruotsalaisia. Saamenkielisillä on aivan
samantyyppiset kiintiöt Oulun yliopistossa."

Rkp:n vertaus saamenkielisiin tuo esille Rkp:n häikäilemättömän
asenteen. Saamenkielisillä ei ole omia saamenkielisiä peruskouluja,
lukioita, ammattikouluja, ammattikorkeakouluja ja yliopistoja kuten on
ruotsinkielisillä. Rkp:lle ei riitä, että reilun viiden prosentin
alueellinen vähemmistö on samassa asemassa kuin pääväestö - joka on jo
sinänsä kohtuutonta - vaan Rkp haluaa ruotsinkielisille vielä lisäksi
päälle vähemmistön etuoikeudet.

"Rkp:läiset haluavat asettautua joko enemmistöön tai vähemmistöön aina
sen mukaan, mistä tulevat parhaat edut."
- Pohjalainen, pääkirjoitus, 30.08.2006

"Vaalitäkynä "suomalainen kansanpuolue" on nokkela siinä kuin "työväen
presidentti". Pohjanmaan raamattuvyöhykkeellä RKP ei tosin ole yhtä
liberaali kuin Helsingissä. Joitakin suomenkielisiä hämmentää
kuitenkin se, että käsite on kuulemma ruotsiksi "finländsk" eikä
"finsk"", jota J.L. Runeberg käytti. "Suomenmaalaisuus" otettiin
käyttöön sata vuotta sitten, kun "itäruotsalaiset" halusivat erottua
"mongoleista". Samaa käsitettä käytettiin Suomeen sijoitetuista
tsaarin rykmenteistä. Suomenruotsalaiset saavat tietenkin käyttää mitä
käsitteitä haluavat. "Suomalaisen kansanpuolueen" kannattaisi
kuitenkin vihdoin irtisanoutua "suomenmaalaisuuteen" liittyneestä
rasismista."
- Iltalehti, pääkirjoitus 6.11.2006
FSD

FSD eli Finlands Svenska Socialdemokrater on SDP:n ruotsinkielinen
siipi. SDP:n jäsenistä ruotsinkielisiä on 3,8 % (2006). SDP on
kannatukseltaan Suomen suurin puolue: SDP:tä kannattaa 24 prosenttia
suomalaisista (TNS Gallup, lokakuu 2006). SDP:n puoluesihteeri, ja
yksi SDP:n kansanedustajaehdokas eduskuntavaaleissa 2007, on
ruotsinkielinen Maarit Feldt-Ranta. Vuonna 2004 silloinen FSD:n
puheenjohtaja Feldt-Ranta erosi mediassa olleiden tietojen mukaan
opetusministeri Tuula Haataisen erityisavustajan tehtävästä
vastalauseena sille, että ministeri Haatainen tuki ylioppilastutkinnon
uudistamista, jossa pakollinen ruotsi poistui ylioppilaskirjoituksista
suomenkielisiltä.

RKP taas vaati ylioppilastutkinnon uudistamisesta hyvityksenä ruotsin
opetuksen kehittämistä sekä kielikylvyn kehittämistä suomenkielisissä
kouluissa.

Kun suomalaista koulutusta kehitetään ja viedään eteepäin Suomen etua
ajatellen, esittävät FSD:n ja Rkp:n edustajat tällaisille toimille
vastalauseen tai vaativat asiasta hyvitystä.
Sanottua Rkp:stä

"Vaikka käytännön arkipäivässä näyttääkin aika ajoin siltä, että
puolueet ovat politiikaltaan hyvin samanlaisia, niin tuossa
hallitusneuvottelutilanteessa erot tulevat selvästikin esiin. Sanottu
koskee todellisia poliittisia puolueita. Neuvotteluissa on joka kerta
ollut mukana myös ryhmittymä, joka poikkeaa täydellisesti muista. Se
on Ruotsalainen kansanpuolue, Rkp. Olin vuonna 1999 talousryhmässä
mukana. Kun muut neljä puoluetta argumentoivat välillä varsin
kiivaastikin, niin yksi porukka sanoi, että 'meille käy kaikki, kunhan
päästään mukaan hallitukseen'."

"Rkp ei oikeastaan ole puolue laisinkaan. Se on ruotsinkielinen
ruotsinkielisten yhdistys, joka valvoo siinä missä mikä tahansa
etujärjestö ruotsinkielisen vähemmistön etuja. Eivät ne vähäisiksi ole
jääneetkään. Tekemällä monipuoluehallituksissa kauppoja oikeiden
puolueiden kanssa, rkp on voinut junailla ruotsinkielisille

sellaisiakin etuja, joista ei hallitusohjelmassa oltu sovittu."

- Kansanedustaja Erkki Pulliainen, kolumni Koillissanomissa, huhtikuu
2003


Monet ulkomaalaiset tuttavani ihmettelevät nimeä RKP (Ruotsalainen
kansanpuolue) ja kyselevät ovat he Ruotsin kansalaisia vai Suomen
kansalaisia. Kerron auliisti että he ovat Suomen kansalaisia, mutta
haluavat puhua ruotsia keskenään. Vastakysymys usein on että puhuvatko
he suomea, johon vastaan että 98% puhuu sujuvaa suomea. Suurin
kummastus heiltä tulee kun kerron että ko. RKP on ollut hallituspuolue
jo kymmeniä vuosia ja ajavat vain Ruotsalaisten asioita Suomessa.
Tässä vaiheessa heidän ymmärrys asiaan yleensä loppuu ja keskustelu
siirtyy muille urille. Se täytyy kyllä myöntää että jotain skitsoa
asiassa on pohjimmiltaan.
- Nimim. "RR", sfnet.keskustelu.kielipolitiikka


RKP on hyvin menestynyt populistipuolue, yhdenasianliike. Se edustaa
sitä maahanmuuttajaryhmää, joka ei ole integroitunut osaksi
suomalaista yhteiskuntaa. Jossain määrin muistuttaa amerikan
intiaaneja. Yhteistä on mm reservaatit joita on sekä intiaaneilla
(uhkapeli sallittu, omia lakeja) ja Ahvenanmaa (PAF, omat lait). Yksi
vahva reservaatti (ruotsinkieliset eli RKP haluavat pitää reservaatin)
on Sipoo Helsingin kyljessä. Pelkäävät että menettäisivät
ruotsinkielen (HS:n mukaan). Eiväthän he sitä menettäisi, koska kukaan
ei ota heidän kieltään pois. RKP populisoi ennakkoluuloja ja on
lopulta haitaksi omalle kannattajakunnalleen. Olisi aika heidänkin
siirtyä resevaattipolitiikasta pois ja integroitua suomalaiseen
yhteiskuntaan.
- Nimim. "Jotuni", sfnet.keskustelu.kielipolitiikka


"Aviopuolisoni on ruotsinkielinen, joten en voi esiintyä
keskustelufoorumeilla omalla nimelläni. En siksi, ettei hän ymmärtäisi
asioita asioina, vaan siksi, että se saattaisi vahingoittaa hänen
toimintaansa työelämässä sekä suhteita tiettyyn tuttavapiiriin.
Ruotsinkielinen yhteisö hylkää hyvin helposti toisinajattelijat sekä
ne, jotka ovat liian ymmärtäväisiä valtaväestöä kohtaan. Verkostot
toimivat tarvittaessa "käänteisesti"."


"Kun seuraa radio Vegan, HBL:n tai Vasabladetin tekstejä, hämmästyy
todella sitä rasistista suhtautumista suomenkielisiin. Näissä
medioissa puhutaan joka päivä siitä, kuinka suomenkieliset eivät
suostu oppimaan ruotsia, palvelemaan ruotsinkielisiä ja mitä sille
asialle pitäisi tehdä. Tänään oli radio Vegassa hirveä valitus
käynnissä, kun Helsingissä ei ole tarpeeksi ruotsinkielisiä
lastenhoitajia. Minkäs sille kukaan tekee, kun niitä ei ole? Mutta
ruotsinkielisten mielestä se on rasismia heitä kohtaan. He kokevat
rasismina sen, että suomenkielinen enemmistö ei halua oppia ruotsia,
eikä palvella heitä. Heitä itseään on liian vähän, koska ovat niin
pieni vähemmistö. Silti Suomessa vaan ylläpidetään tätä järjetöntä
kaksikielisyyspelleilyä. HBL:n yleisönosasto on jatkuvasti täynnä
kirjoituksia, joissa valitetaan milloin mistäkin tapahtumasta, jossa
suomenkielinen ei ole tarpeeksi sutjakasti palvellut heitä ruotsiksi.
Vasabladetissa on jatkuvasti artikkeleita, joissa vaaditaan, että
Suomeen, Vaasan liepeille, on perustettava oma autonominen
"Ruotsalaissuomi", Ahvenanmaan tapaan, jossa ei saisi suomea puhua
ollenkaan.
Kaikkein parhaiten RKP:n rasismi tulee esiin heidän kouluasioissaan.
Heillä on hirveä hätä, että ruotsinkieliset eivät saisi olla samassa
koulurakennuksessa suomenkielisten kanssa. Välitunnilla eivät saisi
kuulla suomea, se kun saastuttaa heidän ruotsinkieliset lapsensa.
Viimeksi näin Kaarinassa. Kuntauudistuksessa RKP yrittää kaikin voimin
estää kuntia liittymästä yhteen. Sipoon RKP vastustaa ainoana
Helsingin seudun yhteistyötä. Pohjanmaalla Mustasaaren RKP ei halua
liittyä Vaasaan, vaikka on Vaasan ympärillä kuin reikäleipä. RKP
haittaa aivan vimmatusti kaikkea normaalia toimintaa. Ainoa, mitä se
haluaa, on vahvistaa ruotsin kieltä ja sen avulla omaa valtaansa.
RKP:n motto kuuluu: "Vahva ruotsalaisuus Suomeen!". Mitä se muuta on
kuin rasismia maassa, jossa melkein kaikki ovat suomenkielisiä?"


"Ruotsalainen kansanpuolue elää sinnikkäästi vain siksi, että se
pakottaa suomalaiset opettelemaan ruotsia, sillä puolueen jäsenet
haluavat synnyttää ja sairastaa ruotsiksi, vaikka osaavatkin hyvin
suomea."
- Iltalehti / Aarno Laitinen, 24.2.2006


Kun Otakantaa-foorumilla käytiin v. 2004 keväällä kansalaiskeskustelua
Suomen kielipolitiikasta, antoi Henrik Lax mediassa siitä lausunnon.
Hän sanoi helmikuussa 2004 ruotsinkielisissä lehdissä, että "Ne, jotka
keskustelevat kielipolitiikasta Otakantaa-foorumilla, ovat ilmeisen
häiriintyneitä". Häntä säesti Ulla-Maj Wideroos, joka samoina päivinä
sanoi radio Vegassa, että "Niillä, jotka keskustelevat Otakantaa-
foorumilla kielipolitiikasta, on joitakin omia ongelmia." Sekä Henrik
Lax että Wideroos siis osoittivat lausunnoillaan, että Suomessa
kansalaiset eivät RKP:n poliitikkojen mielestä saisi keskustella
ruotsin kielen asemasta. Wideroos, jonka ministeriön,
valtionvarainministeriön, alaisuudessa ja valvonnassa kielipoliittinen
keskustelu käytiin, ryhtyi toimenpiteisiin ja sulki Otakantaa-foorumin
ensin kahdeksi päiväksi. Se avattiin uudelleen kahdella eri
selityksellä. Nyt Otakantaa-foorumi on ollut suljettuna vuoden alusta
lähtien eikä sitä ole aiottu avata uudelleen tämän vuoden puolella.
Kysynkin Henrik Laxilta: Miten voisitte mitenkään soveltua
demokraattisen valtion presidentiksi, annettuanne tuollaisen
lausunnon, jossa leimaatte häiriintyneiksi ne, jotka haluavat vapaassa
maassa keskustella valtionhallinnon heille osoittamalla foorumilla?
Miten muuten haluatte rajata maamme kansalaisten sananvapautta?
- Nimim. "sananvapaus", HS Keskustelut, 4.10.2005


Kaksikielisissä perheissä kärsitään RKP:n pakkokielipolitiikasta. Ne
perheet, joissa on suomea ja ruotsia puhuvia, toivoisivat, että
ruotsinkieliset olisivat virallinen vähemmistö Suomessa. He toivovat,
että tämä järjetön, epämääräinen tilanne saataisiin loppumaan, tämä
tilanne, jossa RKP vaatii ja valittaa, uhkaa ja lahjoo - eikä suostu
hyväksymään, että Suomessa ei ole aitoa kaksikielisyyttä eikä sitä
koskaan Suomeen tule. Tämä tilanne tekee vain karhunpalveluksen
kaksikielisille perheille. Suomessa pitäisi olla mahdollisuus elää
aivan rauhassa vähemmistökielisenä, eikä kuten RKP nyt vaatii, että
kaikkien ruotsinkielisten olisi oltava RKP:n "sotilaita", jotka
hyökkäävät suomen kieltä ja suomenkielisiä vastaan kaikkialla
yhteiskunnassa. Kaksikieliset puhuvat suomea, koska häpeävät RKP:tä.
Ruotsin vähemmistökielen asema olisi paljon parempi ratkaisu, halvempi
ja siitä seuraisi, että ruotsinkieliset voisivat saada takaisin
arvokkuutensa ja suomenkieliset voisivat alkaa kohdella heitä
normaaleina vähemmistön edustajina. Varsinkin kaksikieliset nuoret
kärsivät nykytilanteesta, eivätkä todellakaan samaistu RKP:n
agressiiviseen linjan.
- Nimim. "Olkaamme vapaita", HS Keskustelut, 26.3.06


Meidän kaksikielinen perhe kärsii pakkopolitiikasta. Monet RKP:n
kannattajat vain eivät asiaa ymmärrä kun elävät omissa pienissä
piireissään ympärilleen katsomatta. Puolisonikin (ruotsinkielinen) eli
omien sanojensa mukaan ankkalammessa niin silmät ummessa ettei
tajunnut mitä kaikkea (ennenmuuta positiivista) tämä maa ja sen
valtaväestö sisällään pitävät ennen kuin ryhtyi seurustelemaan
suomenkielisen kanssa ja tapasi hänen tuttujaan ja sukulaisiaan.
Hänelle on ollut järkytys, etteivät suomenkielisten syvät rivit
arvosta ruotsinkielisiä niin yksioikoisesti kuin hän oli kuvitellut,
ja että pakkoruotsi on todellinen rasite sekä väestörymien
keskinäisille väleille että suomalaisten kielitaidon kannalta.
Kieroutunut kielipolitiikka voi johtaa ympäristöään tiedostavan
ruotsinkielisen kohdalla jopa syyllisyydentunteeseen ja
jonkinasteiseen häpeään. Kiitos siitä RKP:lle.
- Nimim. "Kaksikielisen perheen vanhempi", HS Keskustelut, 29.3.06


"On oikeastaan harmi, että keskiajan ruotsalaiset maanryöstäjät
valtasivat aluksi kaikki Suomenlahden pohjoisrannat. Heidän
perillisensä ovat sinnikkäästi jarruttaneet rannikkokuntien
kehittymistä aina Pyhtäältä Turkuun asti. Ilman Ruotsalaista
kansanpuoluetta Suomenlahden rannikkoa pitkin kulkisi nopea juna ja
sitä katkoisivat kauniit rantakaupungit - -."
- Iltalehti / Aarno Laitinen, 7.10.2006


"Karjaalla piti korjata molempien kieliryhmien ylä-asteet ja lukiot,
ruotsinkielisten koulut korjattiin ensimmäisenä tietysti, ne sai
komeat kuunteluluokat ja audiovisuaaliluokat jne. - eli kaikki herkut.
Sitten piti tulla suomenkielisten koulujen vuoro, mutta kuinkas
kävikään, "rahat loppuivat" ja nyt sekä RKP:n ja ruotsinkielisten
demarien mielestä suomenkielisiä kouluja ei tarvitsekaan korjata, se
on kuulemma liian kallista. Huvittavaa on se, että Karjaa yrittää
epätoivoisesti saada uusia asukkaita muutamaan Karjaalle, mutta ei ole
valmis tekemään mitään suomenkielisten hyväksi."


Elämää puolueen varjossa

Vaasalaisia.infon keskustelufoorumi: "RKP ja käytännön yhteistyö"

Lue myös sivut: Kuihtuvan puun strategia ja Pohjanmaa ja ruotsin kieli

Kootut
artikkelit
Kielivalinnat ja kielten opiskelu,
Kari Sajavaara
Pakkoruotsia tyhmille suomalaisille,
Arto Paasilinna
Vuosituhat on vaihtunut...,
Janos Honkonen
Varastettu ilo,
Richard Järnefelt
Oppi kaksikieli-
syydestä,
Erkki Pihkala
Kuihtuvan puun strategia
Muut artikkelit ja kirjoitukset

www.pakkoruotsi.net

On 22 tammi, 14:59, holla...@hotmail.com wrote:
> jollyjumpergogog...@hotmail.com kirjoitti:

> >http://www.adressit.com/vaalitja adressien tekstit muistakin adresseista:

> Kysymykset ja kommentit osoitteella adressi0...@hotmail.com

> Ruotsinopintoihin pakottaminen aiheuttaa kansassa pahansuopaisuutta ...
>
> lisää »

0 new messages