Minullakaan ei ole kirjaa ”Suomen sanojen alkuperä” käsillä (siinä on
Etymologisen viitetietokannan mukaan käsitelty sanaa ”aavikko”), mutta
pidän jokseenkin ilmeisenä, että kantasana on ”aava”. Muoto-opillisesti
”aapa” olisi yhtä mahdollinen, mutta se on merkitykseltään
suppea-alainen saamelaislaina. Ei johtosuhde aapa → aavikko
semanttisesti mahdoton olisi, mutta useista syistä epätodennäköisempi.
Sana ”aapa” on murteissa suppealevikkinen (tietoja on Peräpohjolasta,
Länsipohjasta, Utajärveltä, Ranualta ja Posiosta).
Lönnrotin sanakirja esittää aavikko-sanan aava-sana johdoksena, mutta
tämä tuskin perustuu mihinkään tutkimukseen, pikemminkin ns.
kielitajuun. Mutta veikkaanpa, että aavikko-sanan kantasanana on
muutenkin aika intuitiivisesti pidetty sanaa ”aava”.
Etymologisia tietolähteitä:
http://jkorpela.fi/etym.html
Lönnrotin sanakirjan 1. osan (A–M) eräänlainen sisällysluettelo:
http://jkorpela.fi/lonnrot.html
Murresanakirja:
http://kaino.kotus.fi/sms/
Yucca