hierarkinen / hierarkkinen ...?
PenaL
Miten ko. sana taipuu, mik� on perusmuoto / kantasana?
N�emm� k�ytet��n varsin vaihtelevasti molempia muotoja.
Toteuttaako hierarkki hierarkiaa tai hierarkkiaa...?
Esim tuossa iltap�iv�lehden artikkelissa k�ytet��n per�kk�in molempia
muotoja:
http://www.taloussanomat.fi/uutiset/2011/07/31/narsisti-nauttii-tyoyhteiso-sairastaa/201110628/12
"Hierarkinen malli
tukee narsistia
....mukaan hierarkkinen organisaatiorakenne, autorit��rinen johtaminen
ja byrokraattinen toimintamalli luovat narsistille suotuisat olosuhteet."
Meneek� oikein noin...?
-Pentti
Teemu Likonen
> Miten ko. sana taipuu, mik� on perusmuoto / kantasana?
Taipuminen, perusmuoto ja kantasana. Siin� jo kolme erilaista
n�k�kulmaa, mutta taidat kuitenkin kysy� l�hinn� kirjoitusasua. Vastaan
siihen: "hierarkia" ja "hierarkkinen". T��ll� my�s taivutus eri
sijamuodoissa:
hierarkia: http://joukahainen.puimula.org/word/edit?wid=502497
hierarkkinen: http://joukahainen.puimula.org/word/edit?wid=502498
Vierassanojen kirjoitusasun muistamiseen on kehitelty s��nt�j�, mutta ne
ovat aika monimutkaiset kokonaan muistettavaksi. Eri oppaissa s��nn�t
ovat hieman erilaiset, koska oppaiden tekij�t ilmeisesti pyrkiv�t eri
tavalla j�sent�m��n melko sekavan kokonaisuuden. Oiotaan ja yleistet��n
eri asioissa.
Omille 9.-luokkalaisilleni tarjoan aika pelkistetty� muotoa, jotta
asiasta edes jotain j�isi joillekuille v�h�ksi aikaa mieleen. T�h�n
asiaan liittyv� s��nt� on (my�s WSOY:n Taju-nimisess� oppikirjassa),
ett� sanan sis�ll� on yleens� yksi k, p, t, s (siis "hierarkia"). Jos
kuitenkin sanan lopussa on
-eli (tuperkkeli), -eri (skootteri), -ori (promoottori)
tulee kaksois-k, -p, -t (mutta vai yksi s: "sponsori"). Lis�ksi
kaksoiskonsonatti tulee, kun sanan lopussa on
-i (lisenssi, hierarkki), -inen (hierarkkinen) tai -lainen
(balttilainen).
Muistis��nn�ksi tarjoan sanarimpsuja, t�ss� tapauksessa "skootteri,
promoottori, lisenssi, fanaattinen". Esimerkkisanojen avulla voi
palauttaa mieleen aiemmin opetetun ja p�nt�tyn s��nn�n (tai
s��nn�ntapaisen vinkin).
Eiv�t n�m� "s��nn�t" aina p�de, mutta eip� juuri mahda mit��n.
K�yt�nn�ss� oikeat kirjoitusasut j��v�t mieleen kokemuksen kautta, jos
asiasta on kiinnostunut. Muutoin pit�� tarkistaa sanakirjasta tai
kielenhuolto-oppaasta. Kielitoimiston sanakirja ja Kielitoimiston
oikeinkirjoitusopas ovat mainioita teoksia.
> Toteuttaako hierarkki hierarkiaa tai hierarkkiaa...?
Yll� kuvatun pedagogisen ohjeen mukaan n�in:
"hierarkki": kaksi k:ta, koska sana on -i-loppuinen
"hierarkia": yksi k, koska se on yleiss��nt� eik� mik��n (opetettu)
poikkeus p�de siihen. :-)
> Esim tuossa iltap�iv�lehden artikkelissa k�ytet��n per�kk�in molempia
> muotoja:
> "Hierarkinen malli tukee narsistia
Pit�isi olla "hierarkkinen".
Jukka K. Korpela
> Vierassanojen kirjoitusasun muistamiseen on kehitelty sääntöjä, mutta ne
> ovat aika monimutkaiset kokonaan muistettavaksi.
Niin on varmaan vähän ollut tarkoituskin. :-)
”Vierassana” on ilmeisestikin sana, jolla halutaan poliittisista syistä
korvata sana ”sivistyssana”. Kansanomaisuutta tämä ei ainakaan lisää,
koska yhteinen kansa on kyllä aika hyvin tiennyt, mitä ”sivistyssana”
tarkoittaa, kuin taas ”vierassana” on vieraannuttava ja huonosti
valittu. Sehän sopisi parhaiten kuvaamaan sanaa, joka on _vieraana_
kielessä, siis sitaattilainaa (toisen kielen sanaa, jota käytetään aivan
sellaisenaan). Epäselvää on, mitä ”vierassana” varsinaisesti tarkoittaa.
Iso suomen kielioppi käyttelee tätä sanaa mutta ei määrittele sitä
lainkaan. Käytännössä se siis tarkoittaa aika tarkkaan sivistyssanaa.
> Tähän
> asiaan liittyvä sääntö on (myös WSOY:n Taju-nimisessä oppikirjassa),
> että sanan sisällä on yleensä yksi k, p, t, s (siis "hierarkia").
Taitaa olla liiallista yksinkertaistusta. Tuohon ei sovi esimerkiksi
”assistentti”, ”attribuutti” eikä ”essentia”.
> Jos kuitenkin sanan lopussa on
>
> -eli (tuperkkeli), -eri (skootteri), -ori (promoottori)
Ei kai tuberkkelia vielä ole suomalaistettu tuperkkeliksi?
> Lisäksi
> kaksoiskonsonatti tulee, kun sanan lopussa on
>
> -i (lisenssi, hierarkki), -inen (hierarkkinen) tai -lainen
> (balttilainen).
Sana ”hierarkki” on aika kyseenalainen. Se esiintyy joskus
sepitteellisessä kielessä. Lisäksi joissakin uskonnollisissa
kielimuodoissa se ilmeisesti tarkoittaa piispaa, mutta voi kysyä, mitä
vikaa piispa-sanassa on.
> Käytännössä oikeat kirjoitusasut jäävät mieleen kokemuksen kautta, jos
> asiasta on kiinnostunut.
Ihmisen mieleen jäävät sanojen kirjoitusasut sellaisina kuin ne ovat
hänen lukemissaan teksteissä. Pänttäämällä oppiminen voi vaikuttaa
jotain, mutta yleensä aika vähän.
Yleisestihän ihminen kirjoittaa suunnilleen niin hyvää kieltä kuin
lukee, tai yleensä vähän huonompaa. Siksi sivistyssanojenkin
kirjoitusasu, samoin kuin kyky käyttää niitä merkitykseltään oikein ja
oikeissa tilanteissa, kertoo lähinnä siitä, millaisia tekstejä
kirjoittajalla on tapana lukea. Niinpä ne ovat kuin ovatkin
sivistyssanoja siinä mielessä, että ne kertovat jotain käyttäjänsä
sivistyksestä.
Arvostetuissa sanomalehdissäkin, keltaisesta lehdistöstä tai pelkän
copypastejournalismin tuotoksista puhumattakaan, ei nykyisin kieliasu
ole kovin korkealla tasolla. Hiljattain Hesarissa kirjoitti lehden
jonkinlaiseksi kielentarkastajaksi kuvattu henkilö jotain, joka tuntui
lähinnä todistelevan, että kielessä ei ole syytä pitää kiinni
säännöistä. Voiko silloin odottaa, että lehdessä olisi edes
johdonmukaisesti sama kirjoitusasu yhden jutun sisällä?
Oikeita kirjoitusasuja esiintyy yleensä johdonmukaisesti vain kirjoissa,
joiden kieliasu on tarkistettu, ja niissäkin toki on silloin tällöin
virheitä. Jos siis joku haluaa oppia kirjoittamaan sivistyssanat oikein,
niin hyvä neuvo on ”Hanki parempaa luettavaa.” Se on hyvä etenkin siksi,
että sitä noudattamalla saavuttaa paljon muutakin.
Tavallinen tekstinkäsittelyohjelma, Microsoft Word, osaa kertoa, että
”hierarkinen” on väärin, pitää olla ”hierarkkinen”. Se toki tuntee vain
pienen osan sivistyssanoista, mutta useimmat tavalliset se osaa korjata.
Pitäisi vain viitsiä käyttää sen oikolukua – ja ellen väärin muista,
niin oletusasetuksena on, että oikoluku on siinä käytössä. Kirjoittajan
pitää siis usein nähdä erikseen vaivaa voidakseen kirjoittaa sanoja väärin.
> Muutoin pitää tarkistaa sanakirjasta tai
> kielenhuolto-oppaasta. Kielitoimiston sanakirja ja Kielitoimiston
> oikeinkirjoitusopas ovat mainioita teoksia.
Tosin niistä edellinen on yleissanakirja, jossa on suhteellisen vähän
sivistyssanoja, ja jälkimmäinen sisältää runsaasti virheitä*) ja
toisaalta käsittelee sivistyssanoja enemmänkin yleisesti kuin
sanakohtaisesti. Nykysuomen sivistyssanakirja on varsin vanha ja
sisältää sekin virheitä, mutta melko vähän
*) http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/oppaat.html
> "hierarkia": yksi k, koska se on yleissääntö eikä mikään (opetettu)
> poikkeus päde siihen. :-)
Yleissääntö on, että sivistyssanassa on niin monta konsonanttia kuin
lainanantajakielessäkin. Lähin lainanantajakieli on tässä ruotsi, ja
siinä on yksi k (hierarki).
Tähän on sitten joukko poikkeuksia, joiden perimmäisenä selityksenä on,
että suomessa esiintyy vanhastaan konsonantin kahdentumista
lainasanoissa foneettisista syistä. Keskeisin poikkeus on, että jos k, p
tai t on (lainanantajakielen) pääpainollisen tavun tai soinnillisen
konsonantin jäljessä ja suomalaiseksi tulkittavan sananlopun edellä,
konsonantti kahdentuu. Siksi ”hierarkkinen” (ruotsin ”hierarkisk”, paino
a:lla) mutta ”hierarkia” (ruotsin ”hierarki”, paino loppu-i:llä).
--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/
Teemu Likonen
>> Jos kuitenkin sanan lopussa on
>>
>> -eli (tuperkkeli), -eri (skootteri), -ori (promoottori)
>
> Ei kai tuberkkelia vielä ole suomalaistettu tuperkkeliksi?
Tuskinpa muualla kuin tuossa yhdessä oppikirjassa. Lähetin WSOY:lle
palautetta.
> Hiljattain Hesarissa kirjoitti lehden jonkinlaiseksi
> kielentarkastajaksi kuvattu henkilö jotain, joka tuntui lähinnä
> todistelevan, että kielessä ei ole syytä pitää kiinni säännöistä.
> Voiko silloin odottaa, että lehdessä olisi edes johdonmukaisesti sama
> kirjoitusasu yhden jutun sisällä?
Tarkoittanet Ville Elorannan artikkelia ”Meissä jokaisessa asuu
kielipoliisi” 17.7.2011 (?). Minä tulkitsin kirjoittajaa hieman eri
tavalla. Hän kirjoittaa siitä, että lehtitalon ulkopuolelta tulee paljon
ärtynyttä palautetta, jonka mukaan Hesari kirjoittaa eräitä sanoja tai
ilmaisuja väärin. Hän antaa kaksi esimerkkiä. Lainaan ne suoraan tähän:
Soittaja esittelee itsensä dosentiksi tai professoriksi. Hän
paheksuu vyyhti-sanan taivutusmuotoa vyyhdin ja pitää oikeana
vyyhden-muotoa.
Pääkirjoituksen otsikossa käytetään viive-sanasta muotoa viipeen.
Toimitus saa useita ärtyneitä viestejä ja puhelinsoittoja, joissa
ihmetellään, miksi kyseistä muotoa on käytetty viiveen-muodon
sijaan.
Kirjoittaja jatkaa, että nämä ”väärin” kirjoitetut sanat ovat nykyään
virallisen kielenhuollon hyväksymiä muotoja. Artikkelin loppuosassa
kirjoituksen ydin näyttäisi olevan siinä, että joidenkuiden on vaikea
hyväksyä, että kielessä ei ole aina yhtä oikeaa tapaa vaan niitä voi
olla useita. Hän kohdistaa sanomansa niille, jotka nipottavat enemmän
kuin viralliset kielenhuoltajat tai jotka tuntevat asiaan liittyvän
vanhan normin mutta eivät nykyistä. Artikkelin loppuosa on vähän
rönsyilevä, eikä tämä ydinajatus tule kovin selkeästi esiin.
Jorma Moll
> Yleisestihän ihminen kirjoittaa suunnilleen niin hyvää kieltä kuin
> lukee, tai yleensä vähän huonompaa.
Mielenkiintoinen ajatus. Meikäläiselle uusi.
Täytyy vähentää Jerry Cottonin lukemista.
Jukka K. Korpela
>> Hiljattain Hesarissa kirjoitti lehden jonkinlaiseksi
>> kielentarkastajaksi kuvattu henkil� jotain, joka tuntui l�hinn�
>> todistelevan, ett� kieless� ei ole syyt� pit�� kiinni s��nn�ist�.
>> Voiko silloin odottaa, ett� lehdess� olisi edes johdonmukaisesti sama
>> kirjoitusasu yhden jutun sis�ll�?
>
> Tarkoittanet Ville Elorannan artikkelia "Meiss� jokaisessa asuu
> kielipoliisi" 17.7.2011 (?).
Sit�p� juuri (p�iv�m��r�st� min�k��n en ole varma). Artikkelin sis�lt� on
sit� samaa jankkaamista, jota kielenhuoltajat ovat viime vuosina esitt�neet
aika yleisesti. Jos kielenhuoltaja ei halua ottaa kantaa kielenk�ytt�jien
esitt�miin kysymyksiin ja jos h�n ehk� viel� on sit� mielt�, ett� ihmiset
ovat tyhmi� kun kysyv�t mik� on oikein, h�nen kannattaisi vaihtaa muihin
teht�viin.
> Min� tulkitsin kirjoittajaa hieman eri
> tavalla. H�n kirjoittaa siit�, ett� lehtitalon ulkopuolelta tulee
> paljon �rtynytt� palautetta, jonka mukaan Hesari kirjoittaa er�it�
> sanoja tai ilmaisuja v��rin.
Useimmiten ep�ilem�tt� aivan aiheellista palautetta. Uskallan v�itt��
lukeneeni Hesaria niin pitk��n, s��nn�llisesti ja tarkkaan, ett� arvioni sen
kielitason heikentymisest� etenkin parina viime vuonna kuvastaa
todellisuutta eik� ns. huomioharhaa. Jutuissa on jopa karkeita kielivirheit�
kuten selvien yhdys sanojen kirjoittamista erikseen. Yh� tavallisempaa on
my�s huomata, ett� vieraita nimi� on suoraan kopioitu englanninkielisest�
uutistekstist� niiden kirjoitusasua tarkistamatta; toki t�m� on sik�li hyv�
asia, ett� lukija voi oivaltaa, ett� jutun asiatietojakaan tuskin on
tarkistettu.
T�m�n takia luulisi lehden ryhdist�ytyv�n tai kielenhuoltajan ainakin
aidosti huolestuvan. Mutta ihminenh�n saattaa reagoida ongelmiin my�s
kielt�m�ll� ne, selittelem�ll� niit� tai syytt�m�ll� niiden esilletuojia.
> H�n antaa kaksi esimerkki�.
Hyvin tarkoitushakuisesti valittuja, mutta silti ne ovat selittelyss�kin
huonoja.
> Soittaja esittelee itsens� dosentiksi tai professoriksi. H�n
> paheksuu vyyhti-sanan taivutusmuotoa vyyhdin ja pit�� oikeana
> vyyhden-muotoa.
>
> P��kirjoituksen otsikossa k�ytet��n viive-sanasta muotoa viipeen.
> Toimitus saa useita �rtyneit� viestej� ja puhelinsoittoja, joissa
> ihmetell��n, miksi kyseist� muotoa on k�ytetty viiveen-muodon
> sijaan.
>
> Kirjoittaja jatkaa, ett� n�m� "v��rin" kirjoitetut sanat ovat nyky��n
> virallisen kielenhuollon hyv�ksymi� muotoja.
Vyyhdin-tapauksessa kyse on ilmeisesti siit�, ett� Kotimaisten kielten
tutkimuskeskus (Kotus) on p��tt�nyt julistaa uuden taivutustavan sallituksi.
Siihen vetoaminen on kyseenalaista, koska vastuullinen kielenk�ytt�j� ei
mene mukaan kielenhuollon soromnoo-linjaan vaan ottaa huomioon my�s muun
muassa sen, mit� kieliyhteis� kokonaisuutena pit�� hyv�ksytt�v�n�. Ei ole
mit��n erityist� syyt� luopua vanhasta taivutustavasta vain siksi, ett�
kielenhuolto keksii julistaa jonkin muunkin sallituksi.
Kotus on muistaakseni p��tt�nyt hyv�ksy� taivutuksen helpi : helpin,
kuitenkin niin, ett� my�s vanha taivutus helpi : helven on sallittu. Hesari
on t�t� suurta vapautusta k�ytt�nyt t�ysin rinnoin hyv�kseen siten, ett�
jopa samassa jutussa k�ytet��n molempia taivutustapoja. Mit�p� siit�, ett�
silloin ei lukija aina edes tied�, mit� sijamuotoa ja numerusta tarkoitetaan
vaan joutuu p��ttelem���n sen lukemalla virkkeen muutamia kertoja. Onpahan
kielen vapautta taas edistetty ja taisteltu kielipoliisia vastaan,
Viive-sanassa taas kyse on siit�, ett� tietotekniikassa sepitetty�
viive-sanaa taivutetaan ottamatta huomioon sit�, mist� se on olevinaan
johdos, ja kielenhuoltajat taas rupesivat mestaroimaan ja vaativat
johtosuhteen mukaista taivutusta viive : viipeen, sitten my�hemmin pitkin
hampain sallivat my�s vallitsevan taivutuksen viive : viiveen. Kompromissi,
joka sallii molemmat, on tietysti syy siihen, ett� Hesari kirjoittaa
viipeest� ja lukijat pit�v�t sit� v��r�n�.
Miksi Hesarin p��kirjoituksessa ylip��ns� pit�� k�ytt�� moista sanaa?
Tietotekniikassa saatetaan tarvita vastinetta delay-sanalle teknisen�
termin�, mutta tuskin p��kirjoituksessa tietotekniikasta kirjoitettiin.
Todenn�k�isesti viive-sanaa k�ytettiin ep�m��r�isen� viiv�styst�
tarkoittavana sanana yleiskieless�, ja sellainen k�ytt� h�m�rt�� kielt�
(kieless� on vanhastaan paljon el�v�mpi� ja selvempi� ilmaisukeinoja
viiv�stymisille yms.), joten jos kirjoittaja saa aikaan my�s protesteja
taivutusmuodoista, turha valittaa.
> Artikkelin loppuosassa
> kirjoituksen ydin n�ytt�isi olevan siin�, ett� joidenkuiden on vaikea
> hyv�ksy�, ett� kieless� ei ole aina yht� oikeaa tapaa vaan niit� voi
> olla useita.
Koko yleiskielen ideaan kuuluu se, ett� siihen yleens� valitaan
vaihtoehtoisista muodoista yksi eik� aiheuteta turhaa h�mminki� ja
kirjavuutta. Kirjoitetaan "tahdon" eik� niin, ett� kukin kirjoittaa oman
murteensa mukaan "tahron", "tahlon", "tahon" tai jotenkin muuten.
Yleiskielen idean kritiikki perustuu yleens� v��rink�sityksille, kuten
kuvitelmille siit�, ett� yleiskielen idea kielt�isi murteet, runokielen,
arkipuhekielen eri muodot, kirjalliset kokeilut jne. Todellisuudessahan
yleiskielen ideaan sis�ltyy, ett� on olemassa muitakin kielimuotoja, koska
se on olemassa juuri niiden vastakohtana (jos niin halutaan ajatella) tai
niiden er��nlaisena referenssin� (muita kielimuotoja on paljon helpompi
kuvailla, kun esitet��n, miten ne poikkeavat yleiskielest�, eik� kuvaamalla
kielen kokonaisuutta kaikkineen).
Yleiskieless� on vanhastaan sallittu vaihtoehtoisia muotoja kuten monikon
genetiivin muodot (omenien, omenain, omenoitten...) - mutta ne ovatkin
asioita, jotka aiheuttavat paljon kysymyksi�. ja ep�varmuutta. Kokemus
osoittaa, ett� kielen normeissa on ollut ongelmana enemm�nkin liiallinen
sallivuus kuin rajoittavuus.
> H�n kohdistaa sanomansa niille, jotka nipottavat enemm�n
> kuin viralliset kielenhuoltajat tai jotka tuntevat asiaan liittyv�n
> vanhan normin mutta eiv�t nykyist�. Artikkelin loppuosa on v�h�n
> r�nsyilev�, eik� t�m� ydinajatus tule kovin selke�sti esiin.
Niin, muut ovat kyll� esitt�neet saman ajatuksen selvemmin. Mutta eip�
moinen ajatus selvemm�st� esitt�misest� paljoa parane.
Yucca