11.8.2016, 13:00, Tuomas Yrjövuori kirjoitti:
> 10.08.2016, 10:17, Tuomas Yrjövuori kirjoitti:
>>
>> 1) kieli on helppo oppia
>
> Keinotekoisen kielen suunnittelussa pitää luonnollisestikin ottaa
> fonetiikka huomioon. Kieleen ei tietenkään saa sisällyttää mitään
> sellaisia äänteitä, joita ihmisten on vaikea tai mahdoton muodostaa.
Kas, lähetin vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen vain sähköpostitse.
Tosin se saattoi olla hyvä vahinko... mutta nyt kommentoin tätä
spesifistä puolta (keinotekoisen kielen suunnittelua) julkisesti.
Tulee mieleen tarina konferenssista, jossa suunniteltiin kansainvälistä
kieltä. Joku esitti, että olisi järkevää käyttää latinan sanastoa
pohjana, koska se on laajalle levinnyt kansainvälisessä sanastossa.
Niinpä esimerkiksi kirjoittamista tarkoittava verbi muodostettaisiin
latinan verbinvartalosta ”scribe-”. Tähän kuitenkin eri kieliä edustavat
osallistujat kommentoivat eri argumenteilla, että sellainen olisi liian
vaikea lausua. Suomalaisen on helppo ymmärtää tämä; eihän suomessa
esiinny (uudehkoja lainasanoja lukuun ottamatta) sananalkuisia
konsonanttiyhdistelmiä eikä b-äännettä. Niinpä konferenssissa päädyttiin
sanaan ”i”.
Vokaalit ”a”, ”i” ja ”u” esitetään usein universaaleimpina, vaikka
nekään eivät ole täysin universaaleja. Mutta voinemme olettaa, että
kaikki osaisivat pitää ne erossa toisistaan (eri foneemeina), vaikka
ääntämyksessä (allofonisessa vaihtelussa) olisi isojakin eroja.
Konsonantit ovat hankalampia. Klusiileista voitaisiin ottaa vain ”k”,
”p” ja ”t” ja nekin vain niin, että niiden allofoneina voi käyttää
vastaavia soinnillisia konsonantteja. (Esimerkiksi arabiassa ei ole
p-äännettä.) Mitäs sitten muuta voisi olla... ehkä ”j”, ”l”, ”m”, ”n”,
”s” ja ”v”, kun sovitaan, että ”l” voidaan ääntää myös jonkinlaisena
r-äänteenä.
Jos foneemisto olisi näin suppea, tulisi sanoista tietysti väistämättä
melko pitkiä. Pohjana ei käytännössä voitaisi käyttää latinaan,
kreikkaan ja englantiin perustuvaa kansainvälistä sanastoa, tai ainakin
sitä olisi transmogrifioitava aika lailla. Opittavuus kärsisi, koska
lähes koko sanasto olisi opeteltava suunnilleen ihan uusina sanoina,
joilla ei ole selvää yhteyttä oppijan jo osaamiin kieliin.
>> 2) kieli on ilmaisuvoimainen sekä kieliopiltaan että sanastoltaan
Jokaisella kielellä voidaan ilmaista kaikki ajateltavissa olevat asiat.
Pidän tätä osana kielen määritelmää; kielen käsitteeseen kuuluu, että
sillä voidaan laajentaa sen omaa ilmaisuvalikoimaa, esimerkiksi ottaa
käyttöön uusia sanoja ja rakenteita. (Esimerkiksi ns.
ohjelmointikielillä ei ole tätä ominaisuutta, koska niiden laajentaminen
pitää tehdä niiden ulkopuolella, metakielellä. Siksi ne eivät olekaan
kieliä kuin huonon metaforan mielessä.)
> Mielestäni kieliopin pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen, muttei
> kuitenkaan liian yksinkertainen.
Yksinkertaisuus on katsojan mielessä. Suomalaiselle voi olla
yksinkertaista, että sanan suhde muihin sanoihin ilmaistaan
taivutuspäätteillä. Jollekulle muulle se voi olla hyvin mutkikasta ja outoa.
>> 3) kieleen liittyvä kirjoitusjärjestelmä on teknisesti järkevä (sekä
>> ihmisläheisesti että tietotekniikkaan liittyen)
Kirjoitusjärjestelmä tuskin on mainittava ongelma. Keinotekoisten
kielten kirjoitusjärjestelmät ovat lähes järjestään yksinkertaista
foneemikirjoitusta. Tämä on luonnollista, koska poikkeamat
foneemiperiaatteesta syntyvät yleensä kielen muuttuessa, kielen
historian aikana.
--
Yucca,
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/