hauista

[anss...@hotmail.com]

haku - hauista
hauis - hauista
hauki - hauista

Kolme samaa taivutusmuotoa, ensimmäinen ääntyy eri tavalla kuin muut. Mikä sääntö tähän vaikuttaa? Sekö että ensimmäisessä on tavuraja a:n ja u:n välissä?

[Jukka K. Korpela]

anss...@hotmail.com kirjoitti 28.9.2017 klo 7.29:

> haku - hauista
> hauis - hauista
> hauki - hauista
>
> Kolme samaa taivutusmuotoa, ensimmäinen ääntyy eri tavalla kuin muut.

Oikeastaan siis kyse ei ole samoista muodoista, vaan osittain vain
siitä, että eri muodot kirjoitetaan samalla tavalla, koska tavurajaa ei
osoiteta kirjoituksessa. Periaatteessa olisi kyllä sallittua käyttää
kirjoitusasua ”ha’uista”. Tai tarkemmin sanoen tämä sallitaan ohjeessa
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1107
mutta uudemmat ohjeet näyttävät vaikenevan asiasta.

> Mikä sääntö tähän vaikuttaa? Sekö että ensimmäisessä on tavuraja a:n ja u:n välissä?

Tavurajan sijainti on oikeastaan vain tapa kuvata, millainen ääntämysten
ero on, ei varsinaisesti selitys. Lisäksi sanan ”haku” eri
taivutusmuodoissa ei suinkaan ole tavurajaa a:n ja u:n välissä paitsi
monikkovartaloisissa muodoissa, joissa u:n jälkeen tulee monikon tunnus
i. Esimerkiksi ”haun” on yksitavuinen.

Kolmen eri vokaalin jonossa kuten aui täytyy suomen kielessä olla
tavuraja jossakin kohdassa. (Suomen kielessä ei ole triftongeja eli
kolmen eri vokaalin yhdistelmää, joka kuuluisi samaan tavuun. Joskus
mainitaan poikkeukseksi kissan naukumista kuvaava ”miau”, mutta sekin
taitaa yleensä ääntyä kaksitavuisena, ”mi” ja ”au”.)

Yhdistelmässä aui tavuraja sijoittuu yleensä u:n ja i:n väliin.
Yleisemmin kolmen vokaalin yhdistelmässä yleensä kaksi ensimmäistä
muodostavat diftongin, jos tällainen yhdistelmä kuuluu suomen kielen ns.
varsinaisiin diftongeihin (kuten au).

Haku-sanan sellaiset muodot kuin ”hauista” poikkeavat tästä siksi, että
niissä on aiemmin ollut konsonantti (eräänlainen k:n heikentymä,
palataalispirantti ɣ; merkittiin vanhassa kirjasuomessa aluksi gh:lla
tai joskus g:llä), joka on tietysti aloittanut tavun: ”haɣuista”, joka
tavujako on ha.ɣuis.ta. Kun kyseinen vokaali edelleen heikkeni ja
lopulta katosi, ei ääntämys kuitenkaan muuttunut muutoin, vaan tavuraja
jäi ikään kuin muistoksi siitä.

--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/

[anss...@hotmail.com]

OK, kiitokset vastauksesta!