2011-12-05 17:17, H. Markus Lang kirjoitti:
> On vaikea ymmärtää, miksi sijataivutus vaikuttaisi numerukseen.
Annat siihen kuitenkin yhden aika hyvän selityksen vaikka-lauseessa:
> Iloiset viisi lasta : iloisten viiden lapsen (ei: "iloisen viiden
> lapsen", vaikka kahden jälkimmäisen sanan yksikkömuoto tuntuisi vetävän
> ensimmäistäkin yksikköön).
Käytännössä kyse ei kuitenkaan ole tuollaisista ilmauksista, jotka
tuntuvat jotenkin omituisilta, oli adjektiivi sitten yksikössä tai
monikossa. Yleensä kyse on sen tapaisista ilmauksista kuin
”seuraavan/seuraavien viiden vuoden” ja muista vastaavista, joita Iso
suomen kielioppi kuvailee.
>> Jostakin syystä aiheesta ei tunnu löytyvän oikeakielisyyskannanottoa
>> sellaisista lähteistä, joissa kielelle yleisesti asetetaan normeja.
>
> Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirjassa todetaan, että adjektiiviattribuutti
> on "tavallisesti monikossa". Ilmeisesti on tulkittava, että hän esittää
> sen jälkeen poikkeuksiksi ainoastaan sanat "vajaa", "runsas" ja "täysi"
> (s. 154 vuoden 1986 painoksessa).
Ikola esittää siis olennaisesti saman kuin Itkonen. Kumpikaan ei esitä
yksiselitteistä ohjetta. Tulkintasi on mahdollinen, mutta ei ainoa
mahdollinen. Kielitoimiston virallisissa ohjeissa ei taida olla edes
epämääräistä kannanottoa.
>> Voi ajatella myös niin, että ”viiden vuoden” ajatellaan kokonaisuudeksi,
>> joka tarkoittaa ajanjaksoa eikä viittä vuotta erillisiksi yksiköiksi
>> käsitettyinä.
>
> Paremminkin tähän vaikuttanee se suomen kielen erityispiirre, että maine
> on yleensä yksikössä: "viisi vuotta on".
Ei ehkä suoranaisesti tuo predikaatin numerusta koskeva ilmiö, vaan
pikemminkin se ajattelutapa, jonka heijastuma se on. Suomen kielessähän
ilmauksessa ”viisi hevosta” pääsanana on oikeastaan ”viisi”, ja
”hevosta” on sen määrite – siksi ”hevosta” on yksikössä (vrt. englannin
ilmaukseen ”five horses”, jossa ”five” on määrite ja ”horses” on
monikollinen pääsana). Tämä selitetään niin, että lukusanat ovat
alkujaan tarkoittaneen niin-ja-niin monen olion ryhmää, eli esimerkiksi
”viisi” on tarkoittanut viisikkoa, ja tähän on sitten liittynyt
partitiivissa oleva määrite, joka kertoo, mitä lajia ryhmän yksilöt
ovat, siis mistä lajista ne on otettu. Siis ”viisi omenaa” (= ”viisikko
omenasta”, ”omenaviisikko”) on samantapainen ilmaus kuin ”puoli omenaa”
(= puolikas omenasta). Oletettavasti tämän takia sellaisen ilmauksen
kuin ”viisi hevosta juoksee” predikaatti on jäänyt vaille monikon
tunnusta siinä vaiheessa, kun kieleen kehittyi monikkotaivutus; ovathan
sekä ”viisi” että ”hevosta” ovat yksikkömuodossa.
Tältä pohjalta ilmaus ”seuraavan viiden vuoden” on luonnollinen:
adjektiivimäärite kongruoi seuraavien sanojen kieliopillisen numeruksen
mukaan ja samalla vastaa ajattelutapaa, jossa ”viisi vuotta” käsitetään
kokonaisuudeksi, ”vuosiviisikoksi”. Joten oikeastaan pitäisikin kysyä,
miksi kieleen on kehittynyt tämän rinnalle taivutustapa ”seuraavat viisi
vuotta” ja mahdollisesti sen vaikutuksesta ”seuraavien viiden vuoden”.
> Monikkomuotoa käytetään
> harvemmin osoittamaan määräisyyttä: "viisi hevosta juoksevat".
Tuollainen ilmaus on aika teoreettinen. Käytännössä mukana on lähes aina
jokin lisäosa, joka osoittaa subjektin definiittiseksi, esimerkiksi
”Nämä viisi hevosta juoksevat – –” tai ”Hänen viisi hevostaan juoksevat
– –”.
>> Kielivirheeksi tuomitseminen on melko kyseenalaista, jos et voi esittää
>> normia aiheesta.
>
> Huolitellussa kielenkäytössä numerusta kohdellaan johdonmukaisesti.
Numeruskongruenssista on monia poikkeuksia, joista yhteen viittasitkin.
Lisäksi kieli muuttuu. Yksikön 3. persoonan monikkotaivutus on
käytännössä hävinnyt yleispuhekielestä, mutta se saattaa vielä pitkään
säilyä kirjakielessä – säilyihän ruotsin kielessä ainakin virka- ja
ylätyylissä verbien monikkotaivutus vuosisatoja sen jälkeen, kun se oli
hävinnyt puhekielestä.
Puheena oleva numeruskysymys on toisentyyppinen, koska yksikön käyttö on
jo tavallista myös kirjakielisessä tekstissä. Kun numeruskongruenssilla
ei juuri koskaan ole mitään merkitystehtävää, ei ole erityisen
tarpeellista pitää siitä kiinni.
--
Yucca,
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/