Ottaa tosissaan
Sami Nilainen
Olen aina luullut että:
Minä otan jonkin tosissani
Sinä otat jonkin tosissasi
Hän ................ tosissaan
Me ................. tosissamme
jne jne.
Mutta nyt näin eräässä julisteessa tekstin "otamme unesi tosissaan". Ei kai
voi olla oikein, vai voiko?
Tomi Jaskari
+0200:
Jos olemme korkeassa ilmanalassa ja aivot vähällä hapella niin silloin.
Totta tosiaan olen tohkeissani. Lienee jonkun sänkyliikkeen mainos?
Itse asiassa kauniimpaa suomea olisi:
Otan sinut tosissani.
Otatko minut tosissasi?
Hän ei ole tosissaan!
Olemme todellakin tosissamme.
Ellei sitten jostain syystä haluta erikseen korostaa kuka on tekijänä.
--
/*. Käytössä Opera 9.xx: http://www.opera.com/
O>'O________________________________________________
Homepage: http://www.kolumbus.fi/tomijaskari/
Jukka K. Korpela
>> Mutta nyt näin eräässä julisteessa tekstin "otamme unesi tosissaan".
>> Ei kai voi olla oikein, vai voiko?
>
> Jos olemme korkeassa ilmanalassa ja aivot vähällä hapella niin
> silloin.
Miksi se silloin olisi oikein?
> Itse asiassa kauniimpaa suomea olisi:
>
> Otan sinut tosissani.
> Otatko minut tosissasi?
> Hän ei ole tosissaan!
> Olemme todellakin tosissamme.
Kauniimpaa? No ainakin perinteistä.
Puhutussa kielessä nominin persoonapääte on varsin usein
vaihtelemattomasti yksikön 3. persoonan mukainen. Ks. Iso suomen
kielioppi, mm. s. 377 ja s. 1385. Ilmiö on tavallinen tapauksissa,
joissa persoonapäätteellinen nominin taivutusmuoto on kehittynyt tai
kehittymässä adverbiksi. Esimerkiksi "tosissani" on muoto-opillisesti
adjektiivin "tosi" monikon inessiivi, johon liittyy persoonapääte.
Kielitajussa se kuitenkin yleisesti mielletään enemmän tai vähemmän
kokonaisuudeksi, jossa taipuvaa osaa on vain persoonapääte jos sekään.
> Ellei sitten jostain syystä haluta erikseen korostaa kuka on tekijänä.
Miksi se vaikuttaisi asiaan? Sitä paitsi päinvastoinhan nominin
persoonapäätteen riippuminen subjektista korostaa subjektia. Jos
sanotaan "Otan sinut tosissaan", yksikön 1. persoona ilmaistaan vain
predikaatin muodolla.
(Kutsun "omistusliitettä" eli "possessiivisuffiksia" [nominin]
persoonapäätteeksi, koska se on pääte, joka ilmaisee kieliopillisen
persoonan. Omistamista se ilmaisee vain harvoin, silloinkin usein vain
kuvaannollisessa mielessä.)
--
Jukka K. Korpela ("Yucca")
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/
Tommi Nieminen
(<MaXlj.285557$MK.1...@reader1.news.saunalahti.fi>):
> (Kutsun "omistusliitettä" eli "possessiivisuffiksia" [nominin]
> persoonapäätteeksi, koska se on pääte, joka ilmaisee kieliopillisen
> persoonan. Omistamista se ilmaisee vain harvoin, silloinkin usein vain
> kuvaannollisessa mielessä.)
Eikö sinun kuitenkin pitäisi kutsua sitä persoonaLIITTEEKSI, koska se tulee
sijapäätteen jälkeen? Vartalon loppuunhan suomessa tulevat järjestyksessä
tunnukset, päätteet ja liitteet :)
--
.... Tommi Nieminen .... http://tommi.legisign.org/ ....
The ugly and the stupid have the best of it in this world.
They can sit at their ease and gape at the play. If they
know nothing of victory, they are at least spared the
knowledge of defeat. -Oscar Wilde-
.... mailto tommi dot nieminen at legisign dot org ....
Jukka K. Korpela
> Jukka K. Korpela kirjoitti torstaina 24. tammikuuta 2008 09:33
> (<MaXlj.285557$MK.1...@reader1.news.saunalahti.fi>):
>
>> (Kutsun "omistusliitettä" eli "possessiivisuffiksia" [nominin]
>> persoonapäätteeksi, koska se on pääte, joka ilmaisee kieliopillisen
>> persoonan. Omistamista se ilmaisee vain harvoin, silloinkin usein
>> vain kuvaannollisessa mielessä.)
>
> Eikö sinun kuitenkin pitäisi kutsua sitä persoonaLIITTEEKSI, koska se
> tulee sijapäätteen jälkeen?
Pitäisi ehkä.
> Vartalon loppuunhan suomessa tulevat
> järjestyksessä tunnukset, päätteet ja liitteet :)
Unohdit johtimet eli johtopäätteet, jotka tulevat ennen tunnuksia. Tosin
ne tulevat kantavartalon eivätkä sanan vartalon jälkeen, mutta
vartalokäsitehän on suhteellinen. Ja jotta kieli olisi hiukan
mutkikkaampi asia, suomessa saattaa monikon tunnus -i- esiintyä ennen
johdinta (esim. "matalikko", jossa on kantasanan konsonanttivartalo
"matal-", monikon tunnus ja johdin "-kko"), joskin tilanne voidaan
tulkita myös niin, että -i- kuuluu johtimeen ("-ikko").
Lisää hämmennystä saadaan kun todetaan, että johtimia, tunnuksia,
(taivutus)päätteitä ja liitteitä saatetaan kaikkia kutsua päätteiksi.
Täsmällisyyteen pyrittäessä kai pääte-sanaa sellaisenaan pitäisi
kokonaan välttää; tällöin puhuttaisiin johtopäätteistä,
taivutuspäätteistä jne., ja yleisnimitys olisi "suffiksi". Ja tällöin
taas voisi sanaa "persoonapääte" käyttää yleisnimityksenä, joka kattaa
sekä verbien finiittimuotojen persoonapäätteet (jotka on tapana
luokitella taivutukseksi) että nominien persoonapäätteet (jotka on
tapana luokitella liitteiksi eikä taivutusmuotoihin kuuluviksi).
Toisaalta olennainen ero verbien ja nominien persoonapäätteissä on juuri
niiden liittyminen toisaalta verbin, toisaalta nominin vartaloon.
Lisäksi käytetään aivan eri suffiksisarjoja, paitsi että monikon 1.
persoonassa on sama suffiksi ("-mme)".
Tilannettahan vielä hämmentää se, että verbien nominaalimuotojen
persoonapäätteet ovat muodoltaan nominien persoonapäätteitä mutta
merkitykseltään samanlaiset kuin verbien persoonapäätteet. (Esimerkiksi
"kirjoittamani" ja "kirjoittaessani" sisältävät sen, että kirjoittamisen
subjekti on minä. Merkitys on tässä mielessä hyvin selvärajainen. Sen
sijaan nominin persoonapäätteen merkitys vaihtelee suuresti ja on hyvin
verrattavissa genetiivin monimerkityksisyyteen. Esimerkiksi "kirjani"
voi tarkoittaa kirjaa, jonka olen kirjoittanut, tai kirjaa, jonka
omistan, tai vain kirjaa, joka minulla on - ehkä aivan tilapäisesti -
hallussani.)
Juha Nieminen
Miten tuo pitäisi taivuttaa muissa persoonamuodoissa?
Tuomo Koistinen
> Minua puolestaan on häirinnyt ilmaisut tyyliin: "Hän katseli ympäriinsä."
>
> Miten tuo pitäisi taivuttaa muissa persoonamuodoissa?
Joskus juoksentelen kaikenkaikkiani valtoimenani ympäriini.
Tapio V.
> Minua puolestaan on häirinnyt ilmaisut tyyliin: "Hän katseli ympäriinsä."
> Miten tuo pitäisi taivuttaa muissa persoonamuodoissa?
Mielestäni sijamuoto on väärä. Pitäisi olla "ympärilleen". Me
katselimme ympärillemme. Sinä katselet ympärillesi. "Ympäriinsä"
tarkoittaa sinne tänne, umpimähkään.
Tapsa