Genetiivin monikon kaksi muotoa?
Raija Jussila
Tervehdys!
Suomessa genetiivillä on kaksi mahdollista muotoa:
esimerkiksi
Poikien huone.
Poikain huone.
Ensiksi mainittuhan on "virallinen" ja kaikille tuttu.
Toiseksi mainittu on "vanhahtava". Mutta onko se koskaan ollut virallinen
ja jos on, niin tietääkö joku milloin se on kuulunut viralliseen Suomen
kielioppiin? Oletettavasti 50-luvulla? Mää olen niin nuar etten tiedä.
Poikain -tyylinen genetiivin monikkohan on erittäin helppoa muodostaa
ainakin muista paitsi i-loppuisista sanoista (eikä niistäkään erityisen
vaikeaa).
Terveisin
-Rz
Timo Kaikumaa
In article <329280...@myy.helbp.fi> Raija Jussila <raija....@myy.helbp.fi> writes:
:Suomessa genetiivillä on kaksi mahdollista muotoa:
En tiedä, lasketaanko nämä _neljä_ genetiiviä eri muodoiksi, mutta
näyttävät ainakin erilaisilta:
omenien
omenoiden
omenain
omenoitten
> Poikain -tyylinen genetiivin monikkohan on erittäin helppoa muodostaa
> ainakin muista paitsi i-loppuisista sanoista (eikä niistäkään erityisen
> vaikeaa).
Kivi-kivien-kivein ...ääh, luovutan (ei tuo voi olla oikein).
--
- TimoK - http://www.cs.tut.fi/~timok
Panu Makinen
Timo Kaikumaa <ti...@naakka.cs.tut.fi> wrote:
: En tiedä, lasketaanko nämä _neljä_ genetiiviä eri muodoiksi, mutta
: näyttävät ainakin erilaisilta:
: omenien
: omenoiden
: omenain
: omenoitten
Mielestani listaan voisi lisata viela muodon "omenojen", jota kuulee myos
kaytettavan.
-pm
Jukka Korpela
Raija Jussila <raija....@myy.helbp.fi> writes:
> Suomessa genetiivillä on kaksi mahdollista muotoa:
Tähän on jo huomautettu, että voi olla useampiakin.
> esimerkiksi
> Poikien huone.
> Poikain huone.
>
> Ensiksi mainittuhan on "virallinen" ja kaikille tuttu.
> Toiseksi mainittu on "vanhahtava". Mutta onko se koskaan ollut virallinen
> ja jos on, niin tietääkö joku milloin se on kuulunut viralliseen Suomen
> kielioppiin? Oletettavasti 50-luvulla? Mää olen niin nuar etten tiedä.
Sellaiset muodot kuin "poikain" ovat esiintyneet suomen kielen kuvauksissa
(kieliopeissa) niin kauan kuin niitä kuvauksia on tehty. Muodot sisältyvät
esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa oleviin taivutuskaavoihin, joissa ei oteta
kantaa eri muotojen suositeltavuuteen joskin kyllä esitetään arvio
niiden yleisyydestä.
Kyseisiä muotoja käytetään nykykielessä toisaalta runoudessa, toisaalta
yhdyssanoissa, joissa ne ovat selvästi tavallisempia kuin ne monikon
genetiivin muodot, joita nykykielessä muutoin käytetään. Esimerkkejä:
"kansainvälinen" (mutta "kansojen välinen"), "vankeinhoito" ja
"kuntainliitto". Tämä on oikeastaan aika näppärää, koska se auttaa
hahmottamaan puhutusta kielestä, milloin kyseessä on yhdyssana ja
milloin sanaliitto. Muutoinhan sellainen ero ilmenee lähinnä
painotuksessa eli siinä, onko jälkimmäisen sanan alkutavu
sivu- vai pääpainollinen.
Yucca
Markus Lang
Raija Jussila kirjutas:
» Suomessa genetiivillä on kaksi mahdollista muotoa:
Siis on olemassa monikon 1. ja monikon 2. genetiivi.
Yksityisellä sanalla saattaa olla seitsemänkin
erilaista monikon genetiivimuotoa (Aarni Penttilän
antamat esimerkit: kallisten, kalliiden, kalliitten,
kallihien, kalleiden, kalleitten, kallehitten).
Näiden muodostus riippuu siitä, käytetäänkö yksikkö-
vai monikkovartaloa ja mitä päätetoisintoa.
» esimerkiksi
» Poikien huone.
Monikon 1. genetiivi; perustuu monikkovartaloon.
Tässä on vartalossa monikon tunnus, ja lisäksi on
monikon genetiivin pääte:
*poika+i+Den > poikien.
» Poikain huone.
Monikon 2. genetiivi; perustuu yksikkövartaloon.
Tässä ei siis vartalossa ole monikon tunnusta, vaan
-in-pääte on monikon genetiivin tunnus:
*poika+Den > poika+en > poikain.
» Ensiksi mainittuhan on "virallinen" ja kaikille tuttu.
Miten niin "virallinen"? Kielioppi tuntee molemmat.
» Toiseksi mainittu on "vanhahtava".
Riippuu tapauksesta; kyllä se on täysin yleiskielen mukainen
ja käyttökelpoinen muoto (yleisiä mon. 2. genetiivejä:
miesten, naisten, lasten, suurten, joutsenten jne.).
» Mutta onko se koskaan ollut virallinen
On ollut ja on nytkin.
» ja jos on, niin tietääkö joku milloin se on kuulunut viralliseen Suomen
» kielioppiin?
Aina (jos nyt "virallista" kielioppia onkaan).
» Poikain -tyylinen genetiivin monikkohan on erittäin helppoa muodostaa
» ainakin muista paitsi i-loppuisista sanoista (eikä niistäkään erityisen
» vaikeaa).
Osa muodoista on analogisia (pappein, kaupunkein).
Timo Salo
Markus Lang wrote:
> Yksityisellä sanalla saattaa olla seitsemänkin
> erilaista monikon genetiivimuotoa (Aarni Penttilän
> antamat esimerkit: kallisten, kalliiden, kalliitten,
> kallihien, kalleiden, kalleitten, kallehitten).
> Näiden muodostus riippuu siitä, käytetäänkö yksikkö-
> vai monikkovartaloa ja mitä päätetoisintoa.
>
Mikä mahtaa olla sana (tässä tapauksessa interrogatiivi- tai
relatiivipronomini), jolla ei ilmeisesti ole monikon genetiiviä
ollenkaan? Taitaa muille sijoille muoto löytyä instruktiivia (miten
onkaan näin?) lukuunottamatta.
Hmm. Miiden? Ääh. (Onko kukaan nähnyt/kuullut tällaista käytettävän?)
Ensiksi mieleen tulevat korvaavat ilmaisut yleensä välttävät, mutta
ovat aina jossain määrin liian adjektiivisia, esim: "Se, millaisten
käsitysten...", "En tiedä, minkä(Y)isten spesifien seikkojen..."
(Y) riippuu tapauksesta.
No, oikea monikon genetiivin vastine lienee "mitkä ovat - joiden"
-rakenne, jota käyttäen voit sinäkin luoda entistäkin elegantimpia
lauseita. Onko kellään tarkempaa subjektiivista tai objektiivista
sormituntumaa siihen, millä tavalla hyvä kielenkäyttäjä oikeastaan
ratkaisee tai väistää tämän ongelman?
--
Timo Tapio Salo ts...@cc.hut.fi
http://www.hut.fi/~tsalo
Type your message here.
Johan Alen
On Sat, 23 Nov 1996 01:11:35 -0800, Timo Salo wrote:
>Hmm. Miiden? Ääh. (Onko kukaan nähnyt/kuullut tällaista käytettävän?)
Ei.
>ovat aina jossain määrin liian adjektiivisia, esim: "Se, millaisten
>käsitysten...", "En tiedä, minkä(Y)isten spesifien seikkojen..."
"En tiedä, mitkä ovat ne spesifit seikat, joiden vuoksi maailma
yhä edelleen pyörii pienten kysymysten ympärillä."
En myöskään tiedä, mitä ajattelit omien lauseittesi perään laittaa,
mutta eikö "miksi" ole mainio sana? "En tiedä, miksi (pro spesifit
seikat ym.) maailma pyörii." pro "En tiedä, mitkä ovat ne kauheat
seikat, joiden vuoksi maailma pyörii."
--
j.alén____________________________________________________________
littérature comparée et critique l'université de helsinki
ja...@cc.helsinki.fi http://www.helsinki.fi/~jalen/
Lehtonen Erkko
: Mikä mahtaa olla sana (tässä tapauksessa interrogatiivi- tai
: ollenkaan? Taitaa muille sijoille muoto löytyä instruktiivia (miten
: onkaan näin?) lukuunottamatta.
Nykysuomen sanakirjan mukaan sanan 'mikä' monikkomuodot ovat samanlaisia
kuin yksikkömuodot nominatiivia lukuun ottamatta. Akkusatiivikin tehnee
poikkeuksen.
Siis sanan 'mikä' monikon genetiivi on 'minkä'.
--
Erkko Lehtonen
l15...@proffa.cc.tut.fi
Marko Rauhamaa
Timo Salo <ts...@cc.hut.fi>:
> Mikä mahtaa olla sana (tässä tapauksessa interrogatiivi- tai
> relatiivipronomini), jolla ei ilmeisesti ole monikon genetiiviä
> ollenkaan? Taitaa muille sijoille muoto löytyä instruktiivia (miten
> onkaan näin?) lukuunottamatta.
>
> Hmm. Miiden? Ääh. (Onko kukaan nähnyt/kuullut tällaista käytettävän?)
"Mikä" -sanan monikon genetiivi on "minkä".
Yks Mon
nom mikä mitkä
gen minkä minkä
part mitä mitä
ess minä minä
transl miksi miksi
iness missä missä
elat mistä mistä
ill mihin mihin
adess millä millä
ablat miltä miltä
all mille mille
abess - -
komit - -
instr - -
Niin kuin näkyy, vain nominatiivilla on erimuotoinen yksikkö ja monikko.
Muissa muodoissa monikon -i- -johdin sulautuu mi- -vartaloon.
> No, oikea monikon genetiivin vastine lienee "mitkä ovat - joiden"
> -rakenne, jota käyttäen voit sinäkin luoda entistäkin elegantimpia
> lauseita. Onko kellään tarkempaa subjektiivista tai objektiivista
> sormituntumaa siihen, millä tavalla hyvä kielenkäyttäjä oikeastaan
> ratkaisee tai väistää tämän ongelman?
Minä sanoisin suoraan "minkä":
Tietokilpalu kysymys: "Minkä maiden presidentit vierailivat Suomessa
vuoden 1995 aikana?"
Marko
Timo Salo
Marko Rauhamaa wrote:
>
> "Mikä" -sanan monikon genetiivi on "minkä".
>
kaipa, ehkäpä...
> Yks Mon
>
> nom mikä mitkä
> gen minkä minkä
> part mitä mitä
> ess minä minä
> transl miksi miksi
> iness missä missä
> elat mistä mistä
> ill mihin mihin
> adess millä millä
> ablat miltä miltä
> all mille mille
> abess - -
> komit - -
> instr - -
>
Abessiivi tosiaan puuttuu (kuten käytännössä instruktiivikin), mutta
minusta komitatiivi "mine" on ainakin periaatteessa mahdollinen.
> Minä sanoisin suoraan "minkä":
>
> Tietokilpalu kysymys: "Minkä maiden presidentit vierailivat Suomessa
> vuoden 1995 aikana?"
Ei kuulosta kovin luontevalta. Hassua sikäli että muut muodot yllä
olevassa listassa kuulostavat. Vaan kun tuota minkää maistelee hiukan
useampaan kertaan, niin on pakko hyväksyä se vähintään kieliopillisesti
oikeaksi vastaukseksi itse kysymykseen mikä-sanan monikon genetiivistä.
Tuomas Salste
Timo Salo (ts...@cc.hut.fi) wrote:
: Marko Rauhamaa wrote:
: > Tietokilpalu kysymys: "Minkä maiden presidentit vierailivat Suomessa
: > vuoden 1995 aikana?"
: Ei kuulosta kovin luontevalta.
Häh?!? Juupas!
--
Tuomas Salste sal...@kruuna.helsinki.fi
**** Visual Basic programmer: Get rid of your dead code!
**** http://www.netgate.net/~vbshop/vb.html
Vivikka Monto
Ari Juutistenaho <tya...@uta.fi> raapusti:
>On sinänsä mielenkiintoista, että kielenhuoltajat
>vastustavat yleisesti esiintyvää muotoa "alkaa tekemään",
>mutta hyväksyvät harvinaisia ja tarpeettomia monikon genetiivejä.
Tuohan on ihan ymmärrettävää, koska kielenhuolto laahaa aina
vähän puhutun kielen perässä. Mitäs sitä vanhoja hyviä muotoja
poistamaan? Alkaa tekemään kyllä kuulostaa (tai näyttää, kyllähän
se vielä puhutussa kielessä menee mutta kirjoitettu on eri asia)
niin kamalalta, että viimeinkin uskoni kielitoimistoon menee
siinä vaiheessa, kun se hyväksytään.
--
Vivi
- Monet luulevat ajattelevansa, kun he vain j{rjestelev{t
ennakkoluulojaan uudelleen - (William James)
Ari Juutistenaho
Markus Lang <ml...@cc.Helsinki.FI> kirjoitti:
: Yksityisellä sanalla saattaa olla seitsemänkin
: erilaista monikon genetiivimuotoa (Aarni Penttilän
: antamat esimerkit: kallisten, kalliiden, kalliitten,
: kallihien, kalleiden, kalleitten, kallehitten).
täysin vanhentuneilta, ja minun mielestäni ne ovat suorastaan
virheellisiä. Myös "kallisten" kuulostaa aika oudolta.
Ovatko sitäpaitsi nuo kallei-alkuisetkaan oikein?
Minusta tuosta listasta voi hyväksyä oikeiksi vain
muodot "kalliiden" ja "kalliitten"!
On sinänsä mielenkiintoista, että kielenhuoltajat
vastustavat yleisesti esiintyvää muotoa "alkaa tekemään",
mutta hyväksyvät harvinaisia ja tarpeettomia monikon genetiivejä.
Miksi luettelossa on muuten "kallehitten" mutta ei "kallehiden"?
Ari Juutistenaho
Johan Alen
On Sun, 08 Dec 1996 12:02:41 -0800, Vesa Jarva wrote:
>Johan Alen wrote:
>> viittaa Mikael Agricolaan vaan pikemminkin ensimmäisiin jollakin
>> tapaa merkittäviin kirjailijoihin.
>Eikö Mikael Agricola ole mielestäsi merkittävä kirjailija? Mies, joka
>loi pohjan koko kirjoitetulle suomen kielelle?
En tietenkään sanoillani pyrkinyt sanomaan, että Agricola ei olisi
ollut millään tapaa merkittävä (vastakohtana "jollakin tapaa"
merkittävälle).
Jo ennen Agricolaa oli kirjoitettu suomen kielellä jotakin, mutta
herra Agricola loi suomen kirjakielen (pohjan). En kuitenkaan
yleensä tarkoita sanalla kirjailija henkilöä, joka kirjoittaa
asiaproosaa tai asialyriikkaa, mistä lienee kyse Agricolan kohdalla.
Ensimmäisten suomenkielisten kaunokirjailijoiden nimiä en osaa
mainita. Agricola ansaitsee tietokirjailijan nimityksen, ja
ymmärrän närkästymisesi sanomani johdosta.