Lausuminen: Hernekeitto vai hernekkeitto?
Pekka Pennanen
sanoja mielestäni ärsyttävästi.
Esimerkiksi. hernekeitto tulee ilman aksenttia yhteen
pötköön, kun taas enemmistö sanoo
sanat ikäänkuin erikseen tai kahdella koolla "hernekkeitto".
Toinen on jauheliha - jauhelliha.
"Kauhee kun sä olet lihonnu" Itse sanon "Kauhee kun sä olet lihonu"
Siinä taas kääntyy toisinpäin tämä koko homma.
Lidl-ketjusta on myös eräs ärsyttävä lausunta :Lideli. Itse sanon lidli.
Mitenkäs täällä porukat sanovat nuo sanat?
kimmo
<p.pen...@POISkolumbus.fi> wrote:
>Muutamalla ystävälläni on tapana lausua joitakin
>sanoja mielestäni ärsyttävästi.
>Esimerkiksi. hernekeitto tulee ilman aksenttia yhteen
>pötköön, kun taas enemmistö sanoo
>sanat ikäänkuin erikseen tai kahdella koolla "hernekkeitto".
> Toinen on jauheliha - jauhelliha.
Tietyillä murrealueilla käsittääkseni vallitsee vierastamasi
lausumistapa. Pori ja Hamina tuli mieleeni, mutuna.
Jukka K. Korpela
> Muutamalla ystävälläni on tapana lausua joitakin
> sanoja mielestäni ärsyttävästi.
Siihen kannattaa totutella. Ystävyyttä ei kannata katkaista moisen seikan
takia.
> Esimerkiksi. hernekeitto tulee ilman aksenttia yhteen
> pötköön, kun taas enemmistö sanoo
> sanat ikäänkuin erikseen tai kahdella koolla "hernekkeitto".
Aksenttia? (Ei, loppu- tai alkukahdennuksella ei ole mitään tekemistä
minkään aksentin kanssa.)
Yleiskielen normien mukainen ääntämys on "hernekkeitto" ja kirjoitusasu
"hernekeitto". Tässä ei kai ole mitään epäselvää? Toisaalta
loppukahdennus puuttuu monista kielimuodoista, ja muun muassa juuri
yhdyssanoissa sen esiintyminen vaihtelee. En menisi edes väittämään, että
enemmistö lausuu "hernekkeitto", varsinkaan, kun ilmiö on foneettisesti
tulkinnanvarainen.
> "Kauhee kun sä olet lihonnu" Itse sanon "Kauhee kun sä olet lihonu"
> Siinä taas kääntyy toisinpäin tämä koko homma.
Ei siinä mikään käänny toisinpäin. Tuollainen konsonantin kahdentuminen
on murreilmiö, joka ei mitenkään erityisesti liity loppukahdennukseen.
> Lidl-ketjusta on myös eräs ärsyttävä lausunta :Lideli. Itse sanon
> lidli.
Mitä, eikö joku osaa lausua nimeä "Lidl"? Mitäs eurooppalaisuutta
sellainen oikein on? :-)
(Suomen kirjoitusjärjestelmän mukaan kirjoitettuna ääntämys on
lähinnä "liidl".)
--
Yucca
Vastauksia ryhmässä sfnet.keskustelu.kieli usein kysyttyihin kysymyksiin:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielet/vukk.html
Tommi Nieminen
> Mitä, eikö joku osaa lausua nimeä "Lidl"? Mitäs eurooppalaisuutta
> sellainen oikein on? :-)
>
> (Suomen kirjoitusjärjestelmän mukaan kirjoitettuna ääntämys on
> lähinnä "liidl".)
Ooks varma? Pitkää ensivokaalia minäkin ounastelin, mutta kun saksaa
osaavat tutut ja kollegatkin (itse en osaa) kaikki käyttivät lyhyttä
vokaalia, kadotan itseluottamukseni ja palasin ruotuun.
--
.... Tommi Nieminen ....
Steam may be, if you like, a dirty by-product of science.
Slang may be, if you like, a dirty by-product of language.
-G. K. Chesterton-
.... tommi underline nieminen at luukku dot com ....
Pertti Eerikäinen
news:c4joj0$jcs$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Muutamalla ystävälläni on tapana lausua joitakin
> sanoja mielestäni ärsyttävästi.
> Esimerkiksi. hernekeitto tulee ilman aksenttia yhteen
> pötköön, kun taas enemmistö sanoo
> sanat ikäänkuin erikseen tai kahdella koolla "hernekkeitto".
> Toinen on jauheliha - jauhelliha.
Umpi(tollona) eteläsavolaisena lausun nuo sanat kuten ystäväsikin.
> "Kauhee kun sä olet lihonnu" Itse sanon "Kauhee kun sä olet lihonu"
> Siinä taas kääntyy toisinpäin tämä koko homma.
Lihonut sanassa ei näillä tienoin ole kahta n-kirjaita.
Itse asiassa koko asiaaei ilmaista noin suoraan, vaan todetaan
esim: "Että onpa nuo siu vuatteet kutistuna sitte viimenäkemä"
> Lidl-ketjusta on myös eräs ärsyttävä lausunta :Lideli. Itse sanon lidli.
> Mitenkäs täällä porukat sanovat nuo sanat?
Savossa pyritään viäntämään sanat suunmukaiseksi, helpoksi lausua.
Niinpä tuo Lidl lausutaan muodossa "Liitli" Se käy suuhun mukavasti.
Kokeilkaapa!
--
Pertti Eerikäinen
Jukka K. Korpela
>> (Suomen kirjoitusjärjestelmän mukaan kirjoitettuna ääntämys on lähinnä
>> "liidl".)
>
> Ooks varma?
No en. Oikeastaan pidin selvänä, että saksalainen kokee sanan ikään kuin
sanaksi "Lidel", josta e-vokaali on täysin redusoitunut pois.
> Pitkää ensivokaalia minäkin ounastelin, mutta kun saksaa
> osaavat tutut ja kollegatkin (itse en osaa) kaikki käyttivät lyhyttä
> vokaalia, kadotan itseluottamukseni ja palasin ruotuun.
Mutta "Lidl" lyhyellä i:llä sopii kyllä suomalaiseen suuhun vielä
hankalammin kuin "Liidl".
Hannu Pyssysalo
>
>> Lidl-ketjusta on myös eräs ärsyttävä lausunta :Lideli. Itse sanon
>> lidli. Mitenkäs täällä porukat sanovat nuo sanat?
>
> Savossa pyritään viäntämään sanat suunmukaiseksi, helpoksi lausua.
> Niinpä tuo Lidl lausutaan muodossa "Liitli" Se käy suuhun mukavasti.
> Kokeilkaapa!
>
Tampereella varsinkiv vanempi väki sanoo että "Liri". Ei reetä ja ällää
kekää osaa sanoo peräperrää.
Täälä "rintteri" on tiatokoneel lisäverme, ja "printteri" on sama kup
pikajuaksia.
--
t.HannuP
Warp
> Lidl-ketjusta on myös eräs ärsyttävä lausunta :Lideli. Itse sanon lidli.
Eikös se lausutakaan kuin englannin kielen sana "little"?-)
--
#macro M(A,N,D,L)plane{-z,-9pigment{mandel L*9translate N color_map{[0rgb x]
[1rgb 9]}scale<D,D*3D>*1e3}rotate y*A*8}#end M(-3<1.206434.28623>70,7)M(
-1<.7438.1795>1,20)M(1<.77595.13699>30,20)M(3<.75923.07145>80,99)// - Warp -
Jouni Paakkinen
wrote:
>Tietyillä murrealueilla käsittääkseni vallitsee vierastamasi
>lausumistapa. Pori ja Hamina tuli mieleeni, mutuna.
Jep, Porista olen lähtöisin enkä minäkään turhia k-äänteitä
hernekeittoon tunge. <g>
Täältäkin löytyy vahvistusta hypoteesillesi (tosin tässä imperatiivin
osalta):
"Kaikissa murteissa loppukahdennusta ei tosin ole: mm. Kymenlaakson ja
Porin seudun murteista se puuttuu."
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2004/kielii2004_4.shtml
Jotenkin imperatiivin kohdalla (kts. esim.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#loppukahd) tuon
jäännöslopukkeen merkityksen ymmärrän, mutta en keksi, miksi nykyään
sanoissa kuten "hernekeitto" tuollaista jäännettä pitäisi vielä mukana
raahata, kun ei sellaisia kirjoitusasuissakaan ole enää ollut aikoihin,
eikä sille mitään järkevää syytäkään tunnu olevan. Tosin ei siitä mitään
varsinaista haittaakaan ole, mutta jos kerran jotain normeja
ääntämusellekin pitää olla, ne voisivat olla jo jäännöslopukkeettomien
muotojen eduksi. ;)
Jouni Paakkinen
www.jounipaakkinen.fi
Susanna Mäenpää
Ruokasuussa ei yleensä puhuta eikä pulista. Perussuomalaisella
siinä on joka tapauksessa kaksi koota, jos siitä ylipäätään pitää
puheita pitää. Mitä tuohon 'ärsyttävyyteen' tulee, niin onhan tuo
ärtsoppa sinänsä ärsyttävää kuin pakkoruotsi. Torstaina sitä kai
vieläkin intissä tyrkytetään puolustusmotivaatiota kohottamaan?
Miksi tuollaista kysytkään elleivät ystäväsi sitten ole tavallista
enemmän ruskettuneita.
:)
SM
Pekka Pennanen
"Susanna Mäenpää" <susannakristiin...@yahoo.co.uk> kirjoitti
viestissä news:406F35F2...@yahoo.co.uk...
> Miksi tuollaista kysytkään elleivät ystäväsi sitten ole tavallista
> enemmän ruskettuneita.
Huvikseni?
ankk...@sunpoint.net
.
Kirjoitit loppu- ja (alku)kahdennuksesta. Onko se sama asia kuin
loppuhenkonen? Muistelen tällaisesta puhutun koulussa.
yst. terv. Jorma Moll
Jukka K. Korpela
> Kirjoitit loppu- ja (alku)kahdennuksesta. Onko se sama asia kuin
> loppuhenkonen?
On. "Loppuhenkonen" on erittäin epäonnistunut nimi melko yksinkertaiselle
ilmiölle, jota kirjoitetun kielen normit hiukan sekoittavat.
> Muistelen tällaisesta puhutun koulussa.
Valitettavasti.
Niinpä esiintyy erittäin laajasti sellaista harhakäsitystä, että kyseessä
on jokin erityinen äänne. Suomalaiset yleensä silti ymmärtävät, mistä on
kyse, mutta ulkomaalaiset lingvistit näyttävät joskus olevan ihan
pihalla, kun he ovat ymmärtäneet hiukan väärin epäselvän käännöksen
kuvauksesta, joka on kirjoitettu loppuhenkoskäsityksen pohjalta.
eki
>On Fri, 02 Apr 2004 18:20:00 +0300, kimmo <invali...@nobody.fi>
>wrote:
>
>>Tietyillä murrealueilla käsittääkseni vallitsee vierastamasi
>>lausumistapa. Pori ja Hamina tuli mieleeni, mutuna.
>
>Jep, Porista olen lähtöisin enkä minäkään turhia k-äänteitä
>hernekeittoon tunge. <g>
>
>Täältäkin löytyy vahvistusta hypoteesillesi (tosin tässä imperatiivin
>osalta):
>
>"Kaikissa murteissa loppukahdennusta ei tosin ole: mm. Kymenlaakson ja
>Porin seudun murteista se puuttuu."
Ai, maisteri Frangén'in puuttuva loppukahdennus ei
siis olekkaan hypergorrectismi...
eki
>Pekka Pennanen <p.pen...@poiskolumbus.fi> wrote:
>> Lidl-ketjusta on myös eräs ärsyttävä lausunta :Lideli. Itse sanon lidli.
>
> Eikös se lausutakaan kuin englannin kielen sana "little"?-)
>
Saksan kiälessä soinnillisuusopposition neutralisaatio koskee
tiätääksemme ainoastaan saneen viimestä voneemia, tai sit ei...
(Freud - froit, etc.)
Markus Lang
Elisa Internet customer wrote:
>> Eikös se lausutakaan kuin englannin kielen sana "little"?-)
>
> Saksan kiälessä soinnillisuusopposition neutralisaatio koskee
> tiätääksemme ainoastaan saneen viimestä voneemia, tai sit ei...
> (Freud - froit, etc.)
Mutta englannissa t voi soinnillistua sanan sisällä: "semiotics"
äännetään (varsinkin amerikanenglannissa) usein suunnilleen
[semiouDiks], "little" suunnilleen [liDl], ja ne joska ovat nähneet
erään tunnetun elokuvan, muistavat, että konna äänsi Jake Gittesin
sukunimen [gits], vaikka muut äänsivät [gidis].
Suomen kielen laitoksessa opittua: sadetakin alla voi pitää sadettakin.
------------------------------
ml...@elo.helsinki.fi
http://www.helsinki.fi/~mlang/
Markus Lang
Jouni Paakkinen wrote:
> jäännöslopukkeen merkityksen ymmärrän, mutta en keksi, miksi nykyään
> sanoissa kuten "hernekeitto" tuollaista jäännettä pitäisi vielä mukana
> raahata, kun ei sellaisia kirjoitusasuissakaan ole enää ollut aikoihin
Kerto'os, oi neropatti, kumpi taivutus on oikea:
herne : hernen : herneä : herneen
vai
herne : herneen : hernettä : herneeseen?
> eikä sille mitään järkevää syytäkään tunnu olevan. Tosin ei siitä mitään
> varsinaista haittaakaan ole, mutta jos kerran jotain normeja
> ääntämusellekin pitää olla, ne voisivat olla jo jäännöslopukkeettomien
> muotojen eduksi. ;)
Jättäös normien laatiminen niille, jotka ymmärtävät asioista jotain.
------------------------------
ml...@elo.helsinki.fi
http://www.helsinki.fi/~mlang/
Tommi Nieminen
> Mutta "Lidl" lyhyellä i:llä sopii kyllä suomalaiseen suuhun vielä
> hankalammin kuin "Liidl".
Joo, mutta kun sinne tungetaan perisuomalainen i loppuun tekemään
sanasta kaksitavuinen, niin a vot!
Hyvistä yrityksistäni huolimatta en ole koskaan löytänyt kunnon kuvausta
saksan vokaalinpituudesta. Käsittääkseni se kuitenkin on ainakin osin
distinktiivinen, koska esim. eszetin (uudistetuissa?)
kirjoitussäännöissä muistelen nähneeni maininnan pitkästä vokaalista.
Kuka vapaaehtoistuisi ilmiantamaan parempaa tietoa?
Jouni Paakkinen
<marku...@pp.nic.fi.inval.id> wrote:
>Kerto'os, oi neropatti, kumpi taivutus on oikea:
>
>herne : hernen : herneä : herneen
>
>vai
>
>herne : herneen : hernettä : herneeseen?
Jälkimmäinen, mutta kerropa sinä vuorostasi, että jos tuo 'ylimääräinen'
k on kerran äännettäessä niin tuikitärkeä, miksi hernekeittoa ei sitten
rohkeasti kirjoiteta "hernekkeitto", kun esim. "hernettä" -muotoon on
nuo pari t-kirjainta ihan kirjoitusasuunkin laitettu?
Minun mielestäni se johtuu siitä, että ko. lopuke hernekeiton keskellä
on yksinkertaisesti turha ja siksi sitä ei edes kirjoiteta, mutta
ilmeisesti olen väärässä.
Jouni Paakkinen
www.jounipaakkinen.fi
Heikki Heinonen
>Muutamalla ystävälläni on tapana lausua joitakin
>sanoja mielestäni ärsyttävästi.
>Esimerkiksi. hernekeitto tulee ilman aksenttia yhteen
>pötköön, kun taas enemmistö sanoo
>sanat ikäänkuin erikseen tai kahdella koolla "hernekkeitto".
> Toinen on jauheliha - jauhelliha.
Kone-kivääri vai konek-kivääri? Golfi vai golffi? Tuo kahdennus on kai se
oikeampi muoto.
Susanna Mäenpää
Jouni Paakkinen wrote:
> Jälkimmäinen, mutta kerropa sinä vuorostasi, että jos tuo 'ylimääräinen'
> k on kerran äännettäessä niin tuikitärkeä, miksi hernekeittoa ei sitten
> rohkeasti kirjoiteta "hernekkeitto", kun esim. "hernettä" -muotoon on
> nuo pari t-kirjainta ihan kirjoitusasuunkin laitettu?
>
> Minun mielestäni se johtuu siitä, että ko. lopuke hernekeiton keskellä
> on yksinkertaisesti turha ja siksi sitä ei edes kirjoiteta, mutta
> ilmeisesti olen väärässä.
Ylimääräisiä äänteitä lisätään, vaikka tiedetään, että sellainen
äänne ei sanaan kuulu kuten esim r sanassa: fileroida, englannin
kielessä vastaavasti äännetään ylimääräinen r esim. ilmaisussa
"the idea of it" [aidiör of it, sorry, foneettiset merkit eivät
luonnistu].
Ja savolaiset lisäävät ylimääräisiä kirjaimia sanoihin.
He käyttävät termiä "kalakukko", joka on kirjakielessä
"kalkukko".
:)
SM
Toni Keskitalo
[herne:hernen - herne:herneen]
> Jälkimmäinen, mutta kerropa sinä vuorostasi, että jos tuo 'ylimääräinen'
> k on kerran äännettäessä niin tuikitärkeä, miksi hernekeittoa ei sitten
> rohkeasti kirjoiteta "hernekkeitto", kun esim. "hernettä" -muotoon on
> nuo pari t-kirjainta ihan kirjoitusasuunkin laitettu?
> Minun mielestäni se johtuu siitä, että ko. lopuke hernekeiton keskellä
> on yksinkertaisesti turha ja siksi sitä ei edes kirjoiteta, mutta
> ilmeisesti olen väärässä.
Kielihistoriallisesti periytyviä seikkoja kielessä ei voitane selittää
sen perusteella, ovatko ne "turhia" tai eivät; esimerkkinä olkoot eri
murteiden erityispiirteet, joista kyseessä oleva kahdennus on yksi.
Jotkin murteet ovat vain menettäneet kahdennuksen, mutta yleiskielen
pohjana olevissa murteissa se oli jäljellä.
Se, miksi pitää kirjoittaa "hernekeitto", on oikeinkirjoituskysymys,
johon vaikuttavat muutettavissa olevat normit. Itse en ole varma,
olisiko järkevää kirjoittaa yleiskielinen kahdennus näkyviin. Se sopisi
periaatteeseen, jonka mukaan "kirjoitetaan samoin kuin luetaan". Tosin
suomessa kirjoitetaan esim. -ja/jä-johdin aina samalla tavalla
riippumatta siitä, että "näkijä"-tyyppisissä sanoissa, joissa ij:tä
seuraa a tai ä, j:tä ei välttämättä (useinkaan?) lausuta.
Toni
--
# NB! You should replace ".invalid" with ".fi" when e-mailing me #
"Jos aivastan, koko seinä kaikuu." (Tommi Liimatta)
Lauri Alanko
> ankk...@sunpoint.net wrote:
>
> > Kirjoitit loppu- ja (alku)kahdennuksesta. Onko se sama asia kuin
> > loppuhenkonen?
>
> On. "Loppuhenkonen" on erittäin epäonnistunut nimi melko yksinkertaiselle
> ilmiölle, jota kirjoitetun kielen normit hiukan sekoittavat.
>
> > Muistelen tällaisesta puhutun koulussa.
>
> Valitettavasti.
Totta vie. Lukiossa äikänmaikkani kutsui loppukahdennusta
"aspiraatioksi". Tästä tuli sitten pientä kinaa...
Mistä tämä nimitys oikein on peräisin? Onko takana jokin sellainen
ajatus, että sanan lopussa on aspiraatio, joka yhdyssanan alkuun
joutuessaan sitten assimiloituu loppuosan ensimmäiseen äänteeseen?
Lauri Alanko
l...@iki.fi
Jukka K. Korpela
> Mistä tämä nimitys [aspiraatio] oikein on peräisin?
Luultavasti siitä, että kielentutkijat ovat kuvanneet, että
loppukahdennus on syntynyt, kun sananloppuinen konsonantti on joko
assimiloitunut tai kadonnut, ja ajatelleet, että välimuotona on ollut
jonkinlainen hönkäys- tai henkäysäänne. Lisäksi loppukahdennusta on usein
merkitty esim. yläindeksi-x:llä tai heittomerkin tapaisella merkillä,
joka on jotenkin tulkittu erilliseksi äänteeksi.
I. Marttila
"Pekka Pennanen" <p.pen...@POISkolumbus.fi> wrote in message
news:c4joj0$jcs$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> sanoja mielestäni ärsyttävästi.
> Esimerkiksi. hernekeitto tulee ilman aksenttia yhteen
> pötköön, kun taas enemmistö sanoo
> sanat ikäänkuin erikseen tai kahdella koolla "hernekkeitto".
> Toinen on jauheliha - jauhelliha.
Konepaja, tervetuloa, veneretki, perhepäivähoitaja jne. Kaikissa em.
yhdyssanoissahan etuosa on e-päätteinen ja sen jälkeen esiintyy tämä
"kahdennus". Herääkin kysymys, onko jossakin muinaissuomessa esiintynyt
nykyään e-päätteisissä sanoissa viimeisenä jokin konsonantti, joka
hävitessään on jättänyt jälkeensä "henkosen" tai pikemminkin jonkinlaisen
"glottaalin katkoksen",
(" ' ":n). Mutta: riisiviinakuppi eli sake-malja [sakemalja] eikä kai
kuitenkaan [sakemmalja]?
Sama aspiraatioilmiöhän esiintyy verbien imperatiivi- ja
infinitiivimuodoissa. Jostain olen joskus lukenut, että käskymuodot
päättyivät muinoin konsonanttiin...
Tule tänne! [tule' tänne tai tulettänne]
Anna olla! [anna' olla ei annaolla]
Hän aikoo ottaa sitä. [hän aikoo ottaas sitä] vrt. hän ottaa sitä. [hän
ottaa sitä]
Alkaa sataa. [alkaassataa'] (to begin to rain), [alkaa sataa'] (it begins to
rain), ja [--sataa]-loppuisissa variaatioissa kyse olisi kaiketi lukusanan
sata partitiivista.
- I.M.
PS. Kyllä S. Frangénin [tervetuloa] on maisterismieheltä vain lupsakka ja
harkittu hyperkorrektismi. :-)
Matti Grönroos
news:esb0701h063omtavc...@4ax.com...
> Minun mielestäni se johtuu siitä, että ko. lopuke hernekeiton
keskellä
> on yksinkertaisesti turha ja siksi sitä ei edes kirjoiteta,
mutta
> ilmeisesti olen väärässä.
Kieli ei ole rakennelma, jossa kaikki redundatti on turhaa. Onhan
loppujen lopuksi sanassa "hernekeitto" esimerkiksi t-kirjaimen
kahdennus on turhaa, koska sanaa "keito" ei ole. :-)
Mutta kaikialla lopuke ei ole merkityksetön. Mietipä vaikka
virkkeen "Liimaa pääsi viemäriin" merkitystä lopukkeella ja ilman.
Matti
--
Matti Grönroos -- http://www.iki.fi/mjg
Jukka K. Korpela
> Konepaja, tervetuloa, veneretki, perhepäivähoitaja jne. Kaikissa em.
> yhdyssanoissahan etuosa on e-päätteinen ja sen jälkeen esiintyy tämä
> "kahdennus".
Miksi lainausmerkit?
> Herääkin kysymys, onko jossakin muinaissuomessa
> esiintynyt nykyään e-päätteisissä sanoissa viimeisenä jokin
> konsonantti,
On toki. Tämä on usein todettu tässäkin ryhmässä. Eri sanoissa on ollut
eri konsonantti.
> joka hävitessään on jättänyt jälkeensä "henkosen" tai
> pikemminkin jonkinlaisen "glottaalin katkoksen",
> (" ' ":n).
Ei. Tuo on erittäin tavallinen väärinkäsitys tai sekaannus. Konsonantti
on assimiloitunut seuraavan sanan alkukonsonantin kaltaiseksi ja siten on
muodostunut kaksoiskonsonantti. Samaa esiintyy edelleenkin sellaisissakin
sanoissa, joissa ei yleensä sanota olevan loppukahdennusta, koska ne
(kirjakielessä) kirjoitetaan konsonanttiloppuisina. Esimerkiksi
"ei voinut sanoa" ääntyy usein "ei voinus sanoa", ja vokaalilla alkavan
sanan tai tauon edellä "voinut" ääntyy usein "voinu". Arkisessa
puhekielessä on tällöin kyse aivan vastaavasta ilmiöstä kuin esimerkiksi
ilmaisussa "ei voi sanoa", jossa sana "voi" ääntyy "vois". Mutta
kirjakielen kirjoitussäännöt ovat erilaiset (eivätkä varmaan kovin pian
muutu, varsinkaan, kun yleiskielen normien mukainen ääntämys on
"voinut").
> Mutta: riisiviinakuppi eli sake-malja [sakemalja] eikä kai
> kuitenkaan [sakemmalja]?
Totta. Tällaisissa uusissa lainasanoissa ei ole koskaan ollutkaan
konsonanttiloppua. Tosin jotkin e-loppuiset lainasanat saattavat esiintyä
mukautuneina yleiseen malliin. Mieleen tulee lähinnä "siitake", joka
normien mukaan pitää taivuttaa siitake : siitaken mutta joka yleisesti
taivutetaan siitake : siitakkeen. Se saattaa vastaavasti ääntyä
konsonanttiloppuisena, esim. siitakesieni [siitakessieni].
> Sama aspiraatioilmiöhän esiintyy verbien imperatiivi- ja
> infinitiivimuodoissa.
Loppukahdennus esiintyy aika monissa sanatyypeissä. Minkäänlaisesta
aspiraatiosta ei ole kyse.
> Jostain olen joskus lukenut, että käskymuodot
> päättyivät muinoin konsonanttiin...
Totta, ja ne edelleenkin päättyvät, paitsi kirjoituksessa ja joissakin
puhetilanteissa. Sattuimoisin niissä saattaa tietysti esiintyä myös
alkuperäinen konsonantti. Ääntämys "olek kunnolla!" sisältää verbinmuodon
sellaisena, kuin se oletettavasti esiintyi aiemmin kaikissa tilanteissa.
> Tule tänne! [tule' tänne tai tulettänne]
Ei, vaan [tulet tänne] tai joissakin murteissa [tule tänne].
> Anna olla! [anna' olla ei annaolla]
Tässä tapauksessa taas esiintyy joissakin murteissa erityinen konsonantti
niin, että ääntämystä voidaan merkitä lähinnä [anna? ?olla], missä "?"
tarkoittaa äänihuulten sulkeutuman muodostamaa katkoäännettä.
> PS. Kyllä S. Frangénin [tervetuloa] on maisterismieheltä vain
> lupsakka ja harkittu hyperkorrektismi. :-)
Tokkopa sitä hyperkorrektismiksi voi sanoa, koska korrekti ääntämys
yleiskielessä on [tervettuloa]. Tai no, hyperkorrektismina sitä voi
pitää, jos ajattelemme korrektiksi "lausua niinkuin kirjoitetaan", siis
samassa mielessä kuin on hyperkorrektia lausua "kenkä" niin, että siinä
ääntyy n-äänne (kuten sanassa "ken") eikä äng-äännettä.
Jukka Kohonen
>"I. Marttila" <imar...@cc.hut.fi> wrote:
>> Konepaja, tervetuloa, veneretki, perhepäivähoitaja jne. Kaikissa em.
>> yhdyssanoissahan etuosa on e-päätteinen ja sen jälkeen esiintyy tämä
>> "kahdennus".
>
>Miksi lainausmerkit?
Jotkut ovat joskus olleet sitä mieltä, että pitkä äänne on jotain
olennaisesti muuta kuin kaksi samaa äännettä peräkkäin.
Joissain tapauksissa (klusiilit) sellaista mielipidettä voi
kohtalaisesti perustellakin, mutta jonkun r-äänteen tai vokaalin
kohdalla se on kieltämättä hiukan outo.
--
Jukka....@iki.fi
* Ja niinpä sovittiin että kuuteen banaaniin kyllä iglu vaihdetaan
eki
wrote:
>- I.M.
>
>
>PS. Kyllä S. Frangénin [tervetuloa] on maisterismieheltä vain lupsakka ja
>harkittu hyperkorrektismi. :-)
>
Oiskohan kuiteskim murreppiirre (tai Murre-piirre)? Maisteri on nääs
Nakkilasta!
Tommi Nieminen
> Jotkut ovat joskus olleet sitä mieltä, että pitkä äänne on jotain
> olennaisesti muuta kuin kaksi samaa äännettä peräkkäin.
Akustiikan ja havainnon kannalta ilman muuta, fonologisesti ajatellen
voi olla toisin.
> Joissain tapauksissa (klusiilit) sellaista mielipidettä voi
> kohtalaisesti perustellakin, mutta jonkun r-äänteen tai vokaalin
> kohdalla se on kieltämättä hiukan outo.
En oikein ymmärrä, miksi r ja vokaalit olisivat eri asia. Käytännössähän
lyhyen ja pitkän [r]:n ero on täryjen lukumäärässä; (lähinnä)
kaksitäryisen [r]:n voikin tilanteesta riippuen kuulla lyhyeksi tai
pitkäksi. Vastaavasti lyhyen ja pitkän vokaalin akustinen ero vaihtelee
esim. tavuaseman mukaan.
--
.... Tommi Nieminen .... tommi underline nieminen at luukku dot com ....
There is no sweeter sound than the crumbling of your fellow man.
-Groucho Marx-
.... http://kotisivu.mtv3.fi/tommi_nieminen/ ....
Jukka Kohonen
>Jukka Kohonen wrote:
>> Jotkut ovat joskus olleet sitä mieltä, että pitkä äänne on jotain
>> olennaisesti muuta kuin kaksi samaa äännettä peräkkäin.
>> Joissain tapauksissa (klusiilit) sellaista mielipidettä voi
>> kohtalaisesti perustellakin, mutta jonkun r-äänteen tai vokaalin
>> kohdalla se on kieltämättä hiukan outo.
>
>En oikein ymmärrä, miksi r ja vokaalit olisivat eri asia.
Siksi, että klusiilissa on selkät vaiheet (ummistumis-, umpi- ja
laukeamavaihe). Kun lyhyessä klusiilissa on nämä kolme vaihetta, ja
pitkässä ei olekaan 3+3 vaan edelleen samat kolme vaihetta, joista
umpivaihe on vain pidempi, tällä on helppo perustella väitettä, ettei
kyseessä ole kaksi lyhyttä klusiilia peräkkäin.
Pitkässä vokaalissa ei sama perustelu pure.
Tommi Nieminen
> Siksi, että klusiilissa on selkät vaiheet (ummistumis-, umpi- ja
> laukeamavaihe). Kun lyhyessä klusiilissa on nämä kolme vaihetta, ja
> pitkässä ei olekaan 3+3 vaan edelleen samat kolme vaihetta, joista
> umpivaihe on vain pidempi, tällä on helppo perustella väitettä, ettei
> kyseessä ole kaksi lyhyttä klusiilia peräkkäin.
>
> Pitkässä vokaalissa ei sama perustelu pure.
Tulevathan vokaalin alkuun ja loppuun formanttien siirtymät viereisten
konsonanttien edellyttämiin asemiin (lokus). Ei näitäkään tule
ylimääräisiä keskelle vokaalia, vaikka vokaali pitenisikin.
Jukka Kohonen
>Tulevathan vokaalin alkuun ja loppuun formanttien siirtymät viereisten
>konsonanttien edellyttämiin asemiin (lokus).
Tulee toki, mutta eivät nämä ole sillä tavalla selkeitä kyseisen
vokaalin tunnuspiirteitä kuin klusiilin laukeama on kyseisen klusiilin
tunnuspiirre.
Ks. esim. sivun <http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/003.htm>
kuvaa 3.4. Pitkän klusiilin [k:] äänisignaalissa erottuu kolme
hyvin erilaista vaihetta 1,2,3 (ja 4, joskin keinotekoisen pitkänä).
Jos pantaisiin peräkkäin kaksi lyhyempää k-klusiilia kaikkine vaiheineen,
tulisi _aivan_ erilainen lopputulos.
Pitkän vokaalin [a:] signaalissa ei niin selkeästi erottuvia vaiheita
näy. Jos pannaan peräkkäin kaksi lyhyttä a-vokaalia, tulos ei niin
ihmeesti poikkea pitkästä a-vokaalista, vaikka pientä eroa onkin.
Tilanteet ovat siis erilaiset.