On pieni kiemura?
On poika jonka nimi on Miikka. Ei siis Miika.
(Puhutaan Miikasta)
Kun sanotaan:Miikalla on vihreä pallo.
(Puhutaan Miikkasta)
Niin pitäisikö sitten sanoa:
Miikkalla on vihreä pallo?
Jälkimmäisessä tulee heti mieleen, että on 'kirjoitusvirhe'! :-O
Onko tuo kaksoiskonsonantin käyttö oikein?
-Erkki
> (Puhutaan Miikkasta)
> Niin pitäisikö sitten sanoa:
> Miikkalla on vihreä pallo?
Ei, vaan "Miikalla". Erisnimissäkin kaksoiskonsonantit kk, pp ja tt ovat
astevaihtelussa. Sen sijaan yksinäiskonsonanttien k, p ja t osalta on
vaihtelua.
Se, että kaksi eri sanaa ovat erilaiset perusmuodossa mutta samanlaiset eri
taivutusmuodoissa, ei ole mitenkään poikkeuksellista. Esimerkki:
lapa:lavan, lava:lavan.
--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/indexfi.html
Suomen kielestä: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/indeksi.html
Kielistä yleensä: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielet/
Voisi olla 'hassua' kirjoittaa tarinaa kahdesta pojasta joiden
nimet ovat Miikka ja Miika.
Perusmuotoisen nimen taivutuksista ei voisi olla varma
kuka tekee ja mitä ;))
-Erkki
> Voisi olla 'hassua' kirjoittaa tarinaa kahdesta pojasta joiden
> nimet ovat Miikka ja Miika.
> Perusmuotoisen nimen taivutuksista ei voisi olla varma
> kuka tekee ja mitä ;))
>
Jäi maitsematta, että nimet ovat todellisia ja käytössä olevia!
-Erkki
No, ehkäpä edes tarinan lopussa sitten selviää se, kumpi pojista oli
ollut kiltti ja kumpi taas tuhma.
"Tuonpa kaiken tähden hyvä haltija sitten kehuikin Miikkaa ja torui
Mikaa sekä palkinnoksi poikien tekosista taikoi Miikkaa varten suuren
karamellipussin, mutta Miikalle... hännän."
Niin. Meneekö tuo partitiivi tuolla tavoin.
> Voisi olla 'hassua' kirjoittaa tarinaa kahdesta pojasta joiden
> nimet ovat Miikka ja Miika.
Niinpä. Jos viranomaiset olisivat tarpeeksi tiukkoja, niin nimeä "Miikka"
ei hyväksyttäisi, koska kielessä on jo vakiintunut nimi "Miika".
Nimilakihan kieltää hyväksymästä "nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö
muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa" tai "nimeä, joka muodoltaan tai
kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen". Mutta tätä ei
ole haluttu tulkita tiukasti. Lepsuutta osoittaa sekin, että on hyväksytty
esimerkiksi sekä "Mia" että "Miia", jolloin syntyy se ilmeinen haitta, että
vaikka tietää asianomaisen suomenkieliseksi, ei voi nimen äänneasusta
päätellä, miten se kirjoitetaan.
Minulle yritettiin joskus väittää, että nimeä "Markko" pitäisi taivuttaa
ilman astevaihtelua, jotta se ei sekaantuisi nimeen "Marko". Mutta
virhettä, joka on tehty nimeä annettaessa, ei pidä yrittää korjata toisella
virheellä. Mielettömyyteenhän siinä jouduttaisiin. Jos sanottaisiin
"Markkon", niin sitten pitäisi tietysti sanoa myös "Jukkan", koska ei voi
koskaan tietää, milloin joku keksii antaa lapselleen nimen "Juka", ja
silloinhan olisi hirmuinen ongelma, koska on niin paljon tekstejä, joissa
puhutaan Jukasta ja tarkoitetaan Jukkaa. :-)
> Perusmuotoisen nimen taivutuksista ei voisi olla varma
> kuka tekee ja mitä ;))
Eipä niin, mutta nimen tai muun sanan esiintymästä muutenkaan voi aina
päätellä sen perusmuotoa. Joissakin tilanteissa saatetaan yrittää antaa
lukijalle jotain apua; on esimerkiksi sallittua kirjoittaa "Pauli'n", kun
kyse on vierasmaalaisesta, jonka nimi on "Pauli" eikä ulkomailla paljon
tavallisempi "Paul". Virallisissa asiakirjoissa saatetaan merkitä nimen
perusmuoto sulkeisiin, jos siitä voi syntyä epäselvyyttä.
> (Puhutaan Miikkasta)
> Niin pitäisikö sitten sanoa:
> Miikkalla on vihreä pallo?
...
> Onko tuo kaksoiskonsonantin käyttö oikein?
Kysy asianomaiselta: se on ainoa ohje ja neuvo. Ihmisellä on
oikeus omaan nimeensä kaikista kielenhuoltajista ja muista
byrokraateista riippumatta.
Murteittain ja puhujalta toiselle jo vanhastaankin geminaatat
ovat nimissä saattaneet olla taipumattomia. Jo edesmennyt
mummunikin puhui "Markkusta" ja "Sirkkasta".
--
.... Tommi Nieminen .... mailto:tommi.n...@uta.fi ....
Public opinion exists only where there are no ideas.
-Oscar Wilde-
.... http://www.uta.fi/~sktoni/ ....
Ai? Minä luulin, että minun mumma oli ainoa, joka taivutti tyttärensä eli
äitini nimen aina esim. allatiivissä "Riittallen". En ole kenenkään muun
vanhuksenkaan kuullut kyseisenlaisessa taivutuksessa säilyttävän
kaksoiskonsonanttia.
-T
Länsisuomalaiset ystävät Uudestakaupungista Kauhajoelle sanovat minua
Riittaksi.
--
Riitta Niemistö "Ala elää pinnallisempaa elämää,
p. 3115 3863 t. ettet aina vaivu ajatuksiisi."
261 7273 k. -- isä
Meidän luokalla oli Mirka ja Mirkka. Opettajan käskystä taivutimme
Mirkaa ja Mirkkaa väärinkäsitysten välttämiseksi. En tiedä miltä se
Mirkasta (Mirkka) tuntui.
--
Riitta Niemistö "Muista: tuleva työnantajasi saattaa lukea newssejä.
p. 3115 3863 t. Tai tuleva aviopuolisosi."
261 7273 k. -- Timo Kiravuo: News-etiketti
>"Markkon", niin sitten pitäisi tietysti sanoa myös "Jukkan", koska ei voi
>koskaan tietää, milloin joku keksii antaa lapselleen nimen "Juka", ja
>silloinhan olisi hirmuinen ongelma, koska on niin paljon tekstejä, joissa
>puhutaan Jukasta ja tarkoitetaan Jukkaa. :-)
Kaipa on ollut joku Juka-niminen, kun on tuo Juankoskikin.
Pitääpä kysyä Juicelta tunteeko hän Juan, eiku Jukan, eiku ...
> Kysy asianomaiselta: se on ainoa ohje ja neuvo. Ihmisellä on
> oikeus omaan nimeensä kaikista kielenhuoltajista ja muista
> byrokraateista riippumatta.
On tästä olemassa toinenkin ohje: "... Jokaisen on ... tyydyttävä
siihen tosiasiaan, että hänen nimensä on kielen aines, joka
taivutettaessa noudattaa suomen kielen sääntöjä ..." (Osmo Ikola
(toim.): Nykysuomen käsikirja, 1992, s. 37). Vaikuttaa järkevältä.
E. Posti
> Meidän luokalla oli Mirka ja Mirkka. Opettajan käskystä taivutimme
> Mirkaa ja Mirkkaa väärinkäsitysten välttämiseksi.
Hupsu opettaja. Miksi kummassa ei voisi tehdä samaa kuin silloin, kun
luokalla on Mirka ja Mirka?
Luokalla oli myös kolme Mikaa ja kaksi Markoa. Niiden kanssa taisi olla
jo melkoisesti säätöä.
--
Riitta Niemistö "Aikuispartiointi on tarkoitettu niille,
p. 3115 3863 t. jotka eivät osaa vanheta arvokkaasti."
261 7273 k. -- vanha partiosanonta
Löytyykö jostain tietoa mihin kaikkeen noita heittomerkkejä voi suomessa
käyttää? Vai onko ainoa käyttökohde juuri nimien taivuttelussa?
Niitähän pitää käyttää ainakin mm. ranskalaisia nimiä taivutettaessa, jos
ne päättyvät konsonanttiin mutta viimeinen ääntyvä kirjain on vokaali.
Tätäkin rikotaan aika paljon. Esimerkiksi Fermat'n lauseesta puhuttaessa
muoto "Fermatin lause" tuntuu jopa hieman koomiselta.
--
Miika Karanki
mkar...@iki.fi
> Löytyykö jostain tietoa mihin kaikkeen noita heittomerkkejä voi
> suomessa käyttää? Vai onko ainoa käyttökohde juuri nimien
> taivuttelussa?
Säännöt ovat vaihdelleet jonkin verran. Olen yrittänyt koota jonkinlaisen
katsauksen aiheeseen:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/lain.html#yks
Mutta erityisesti on syytä mainita heittomerkkien käyttö yksinkertaisina
lainausmerkkeinä sekä eräissä tapauksissa tavunrajan osoittamiseen,
esimerkiksi sanassa vaa'an.
> Niitähän pitää käyttää ainakin mm. ranskalaisia nimiä taivutettaessa,
> jos ne päättyvät konsonanttiin mutta viimeinen ääntyvä kirjain on
> vokaali. Tätäkin rikotaan aika paljon. Esimerkiksi Fermat'n lauseesta
> puhuttaessa muoto "Fermatin lause" tuntuu jopa hieman koomiselta.
Niinpä. Syynä on usein se, että ei tunneta nimen ääntämystä eikä viitsitä
selvittää mutta varmaan myös se, että halutaan taivuttaa kirjoitusasun
mukaan _ikäänkuin_ sana "luettaisiin niinkuin kirjoitetaan", vaikka se
oikeasti luetaan toisin.
Meillä tämä ratkaistiin (käsittääkseni ihan klassisella) tavalla, jossa
niminä oli Jari Äs ja Jari Jii. Näitä nimiä käytettiin siis ihan
välituntipuhekielessä ja puhutteluinakin, ei vain luokkatilanteessa. En
sitten tiedä oliko kiva tuokaan nimen muutos ihmislapselle.
Terveisiä vaan Jari Ässälle ja Jari Jiille, jos luette tätä. Varsinaiset
sukunimenne olen kyllä jo unohtanut. :)
--
Jaana Heino "Power corrupts, but we
ja...@iki.fi still need electricity."
: Meidän luokalla oli Mirka ja Mirkka. Opettajan käskystä taivutimme
: Mirkaa ja Mirkkaa väärinkäsitysten välttämiseksi. En tiedä miltä se
: Mirkasta (Mirkka) tuntui.
Ei varmaan miltään, koska "Mirkkaa" on täysin korrekti muoto, kuten
myös esim. "Sirkkaa" ja "Pirkkaa". Ilmeisesti kylläkin tarkoitat, että
taivutitte myös "Mirkkan", "Mirkkalle" jne.
TL, jonka äiti näkee punaista, kun joku taivuttaa hänen nimeään
"Marittalle" jne.
--
"Autojuna - Kolariin menevät autot"
(Kyltti Turun rautatieasemalla)
Jep. 'Groups-Google' kertoi seuraavaa:
Etsitty uutisryhmistä hakusanoja "jukka"
Tulokset noin 213,000.
Haku kesti 0.15 sekuntia.
Arvaat ehkä katsomattakin kuka oli "Jukka The Most".
:)
>> Luokalla oli myös kolme Mikaa ja kaksi Markoa. Niiden kanssa taisi olla
>> jo melkoisesti säätöä.
> Meillä tämä ratkaistiin (käsittääkseni ihan klassisella) tavalla, jossa
> niminä oli Jari Äs ja Jari Jii. Näitä nimiä käytettiin siis ihan
> välituntipuhekielessä ja puhutteluinakin, ei vain luokkatilanteessa. En
> sitten tiedä oliko kiva tuokaan nimen muutos ihmislapselle.
Raportti Siilinjärveltä: tuota tapaa käyttävät nykyään vain opettajat. Omalla
luokallani on kaksi Henriä (Henri1 ja Henri2, Henri1:stä kutsutaan joskus
myös Mustiksi, hänen sukunimensä Mustonen mukaan), kaksi Riikkaa, kaksi
Heikkistä (kaksoset, toinen on Riikka, toinen ei) ja kaksi Sievistöä
(kaksoset) ...
Yhdessä vaiheessa oli myös kaksi Jonia.
Mitäs vielä? Niin, ja luokalle on kerätty kaikki uskonnollisten vähemmistöjen
edustajat. (Ihan totta. 8G r0x.)
Eikös olekin mielenkiintoista?
--
Leo Herranen|<herr...@decus.fi> -|
<http://www.decus.fi/~herranen/> -|
tunturin0rsu tulee, oletko valmis?|
> Mitäs vielä? Niin, ja luokalle on kerätty kaikki
> uskonnollisten vähemmistöjen edustajat. (Ihan totta. 8G
> r0x.)
Ei liity säikeen eikä palstankaan aiheeseen juurikaan enää,
mutta miksikäs ateistit ja agnostikot on katsottu? (Tai hei,
onhan tässä kielellistä se, että kaikki kategorisaatiot on
kuitenkin toteutettava kielessä... niin, no joo...)
Minä taas muistan että alaluokallani oli 2 Jukkaa. Toinen sai sitten luvan
olla Jukka-Pekka ja toinen pelkkä Jukka.
Sukunimiä en enää muista minäkään...
+++ [||] Never /\ /\ +++
+++ Laura Kataja [||] trust a ( *~~~* ) +++
+++ [||] smiling \ + / +++
+++ EMAIL: kisuli miau iki.fi [||] cat! ( ) +++
Meillä taas lukion äidinkielenopettaja halusi kutsua oppilaita sukunimellä,
vanhojen poikakouluaikojen kunniaksi tai jotain. Minä olin "vanhempi
Tuominen" jollain kurssilla, jolla Tuomisia oli kaksi. (Tunsin oloni
mormoniksi.)
Tuuli.
--
"no siis en mä ole koskaan harkinnut silikonirintoja"
- Viljo Viitanen, 23.11.2000
Meillä matematiikanopettaja käytti pojista suku- ja tytöistä etunimeä.
--
Mikko Silvonen <silv...@iki.fi> http://www.iki.fi/silvonen/
Yhdessä sudenpentulaumassa oli kaksi Anua, joten toisesta tuli
Ankka. Hän on sitä meille vieläkin (15 vuotta myöhemmin).
--
Riitta Niemistö "Jag bara förklarar."
p. 3115 3863 t. "Det är en känslosak. Och den _kan_ inte förklaras."
261 7273 k. -- Homsan och Misan i Farlig midsommar av Tove Janssson
No jopas! Tuosta minä olisin jo ärähtänyt.
--
Riitta Niemistö "Mitä järkeä on opetella tietokoneen osia englanniks
p. 3115 3863 t. tai ruotsiks kun ei niitä tiedä edes suomeks."
261 7273 k. -- Käytännön Abi Aamulehden nuorten palstalla 12.12.98
Juuri tästä johtuu se, etten vieläkään oikein osaa vastata, jos minua
puhuttelee Antiksi joku muu kuin lähisukulaiseni :-)
--
%%% Antti-Juhani Kaijanaho % ga...@iki.fi % http://www.iki.fi/gaia/ %%%
Meidän lukion matikanmaikkamme oli tasapuolisempi ja puhutteli kaikkia
sukunimeöllä!
Joku luokan tytöistä murisi takanpäin, minusta moinen oli vain hupaisaa.
>> Mitäs vielä? Niin, ja luokalle on kerätty kaikki
>> uskonnollisten vähemmistöjen edustajat. (Ihan totta. 8G r0x.)
> Ei liity säikeen eikä palstankaan aiheeseen juurikaan enää,
Ei niin. Sori.
> mutta miksikäs ateistit ja agnostikot on katsottu?
Kun heitä (siis virallisia: itse olen agnostikko ajatusmaailmani puolesta, ja
kunhan täytän 15 ensi vuonna, eroan kirkosta...) ei ole...
> (Tai hei, onhan tässä kielellistä se, että kaikki kategorisaatiot on
> kuitenkin toteutettava kielessä... niin, no joo...)
No joo, tuo vain lipsahti... Mutta ihan saletisti kaikki (mitenkäs tämä
muuten Virallisesti kirjoitetaan?) Jehovan todistajat ja muslimit kerättiin
seiskan alussa nimenomaan silloiselle 7G:lle.
Mutta josko lopetetaan, tämähän on ihan OT.
> Mikko Silvonen <silv...@iki.fi> kirjoitteli:
>> Meillä matematiikanopettaja käytti pojista suku- ja
>> tytöistä etunimeä.
>
> No jopas! Tuosta minä olisin jo ärähtänyt.
Varmaan moni muukin, mutta toisaalta käytäntö vastannee sitä,
joka oppilailla keskenäänkin on. Ainakin minun aikanani pojat
käyttivät toisistaan sukunimiä ja tytöt etunimiä; vasta yli-
opistoaikoinani opin puhumaan vanhoista lukiokavereistanikaan
etunimillä. Se on jokin hämärä kulttuuriin liittyvä seikka.
Partionimihän pitää olla! Minun sudarilaumassani oli Laura, ja samainen
lauma keksi minulle nimeksi "Laukku". Kaimani oli sitten "Laku".En muista
miksi lippukunnan kolmatta Lauraa kutsuttiin. Kaikki satuimme ainakin kerran
samalle retkelle.
Riitta Niemistö :
>No jopas! Tuosta minä olisin jo ärähtänyt.
Kertoisitko, miksi.?
Miksi ei? Tossa selvästi asetetaan henkilöt eri asemaan
sukupuolen perusteella. Etunimen käyttöä on huomattavasti
tullavallisempaa. Lisäksi on ajatus että vain mies jotenkin voi
omķstaa ko. sukunimen.
Osmo
>> >No jopas! Tuosta minä olisin jo ärähtänyt.
>> Kertoisitko, miksi.?
>Miksi ei? Tossa selvästi asetetaan henkilöt eri asemaan sukupuolen
>perusteella. Etunimen käyttöä on huomattavasti tullavallisempaa.
>Lisäksi on ajatus että vain mies jotenkin voi omķstaa ko. sukunimen.
Vain miehet ovat olleet armeijassa, kun ko. matematiikanopettaja
on sen käynyt. Armeija on Suomessa ainoa paikka, jossa ihmisiä
puhutellaan sukunimellä, täällä ei ole yksityiskouluja.
Pekka
> Armeija on Suomessa ainoa paikka, jossa ihmisiä
> puhutellaan sukunimellä,
Ei kai nyt sentään.
Käytännöt vaihtelevat suuresti. Voi esimerkiksi sattua, että luokassa tai
työpaikassa tai harrastusporukassa on vaikkapa kolme Jukka-nimistä. Kuten
täällä on tullut ilmi, asia ratkaistaan jotenkin, yleensä ei millään
päätöksellä, vaan vain ruvetaan kutsumaan heitä eri nimillä ja sitten
jotkin tavat vakiintuvat. Tai eivät täysin vakiinnu, sillä voihan olla,
että joku puhuttelee yhtä Jukkaa nimellä "Juki" ja joku toinen samaa Jukkaa
nimellä "Virtanen" ja kolmas ehkä jopa "Virtasen Jukka".
Harvinaisia eivät mielestäni ole myöskään sukunimestä väännetyt lempinimet,
joita kai voisi sanoa "sukunimellä puhutteluksi" laajassa mielessä.
> täällä ei ole yksityiskouluja.
Tarkoitatko, että yksityiskouluissa ihmisiä puhutellaan sukunimellä? Kaikki
yleistykset ovat vääriä. :-) Mutta joka tapauksessa Suomessa _on_
yksityiskouluja, ks. esim. http://www.munkka.edu.hel.fi/lukio/
(Eri asia on, teititelläänkö niissä.)