Onko siis merkitystä kumpaa käyttää ja jos ei, niin oko syytä pysyttäytyä
edes johdonmukaisena ja käyttää samassa yhteydessä vain jompaa kumpaa?
-b-
Mun kielikorva sanoo että vakituinen olisi henkilö ja vakinainen virka. Vähän
niinkuin valittu ja valinnainen.
> Koitin löytää logiikkaa, kuten
> voisiko vakituinen viitata vaikkapa virkaan ja vakinainen virkaa
> tekevään ihmiseen yms sellaista kuitenkaan löytämättä.
Niinhän ihmiset yrittävät löytää logiikkaa sieltäkin, missä sitä ei ole,
ja löytävätkin, sillä logiikkahan on enimmäkseen ihmisen luomaa.
Sekä Perussanakirja että Nykysuomen sanakirja esittävät näennäisesti
ykskantaan: "vakituinen = vakinainen". Mutta kuten tässä ryhmässäkin on
jokunen kerta todettu, täydellisiä synonyymeja on kielessä vähän, jos
lainkaan. Yksi syy tähän on juuri tuo logiikanlöytämispyrkimys.
Nykysuomen sanakirja lisää huomautuksen "Tav:mmin vakinainen" muutamiin
ilmaisuihin: "Seuran vuosi- ja v:set jäsenet. V. professorinvirka.
Ompelija saa v:sen paikan liikkeessämme [ilm.]."
Joihinkin sanontoihin ja asiayhteyksiin on vakiintunut "vakinainen",
esimerkiksi "vakinainen palokunta", "vakinainen väki", "vakinainen
virka". Tosin näihinkin näyttää vakituinen-sana tullut myös käyttöön,
eikä sitä virheenä voi pitää. Mutta yleisesti ottaen sanat "vakinainen"
ja "vakituinen", vaikka niiden merkitys onkin sama, tuntuvat ajautuneen
osittain eri käyttöyhteyksiin niin, että "vakinainen" on hiukan
virallisempi, kirjakielisempi ja termimäisiin ilmaisuihin kuuluva,
"vakituinen" taas yleisilmaisu, joka sopii puhekieleenkin.
Esimerkiksi tyttöystävää tai poikaystävää sanotaan vakituiseksi,
harvemmin kai vakinaiseksi. (Nykysuomen sanakirjan esimerkki
"vakinainen heila" tuntuu teennäiseltä.)
--
Yucca
Vastauksia ryhmässä sfnet.keskustelu.kieli usein kysyttyihin kysymyksiin:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielet/vukk.html