Kielitaidon ilmoittaminen CV:ssä
Tuomas Yrjövuori
muussa vastaavassa "virallisessa" yhteydessä? Miltä näyttäisi seuraava
esimerkki?
englanti - hyvä
ruotsi - tyydyttävä
espanja - turistiespanja
ranska - ravintolaranska
latina - huumorilatina
saksa - kirosanat
japani - tervehdykset
Jos jotain kieltä osaa oikein huonosti, siis lähinnä alkeiden tasolla
tai vielä huonommin, niin kannattaako sellaista kielitaitoa ilmoittaa
CV:ssä lainkaan?
--
Tuomas Yrjövuori
kaj.st...@helsinki.fi.invalid
Mielestäni ei. On aina olemassa riski että joutuu työtehtäviin jossa
sitä kieltä oikeasti tarvitaan. Itse olen mieluummin saamatta työn kun
että saan potkut siitä melkein heti koska en pärjää.
Mutta tämä toki vaihtelee eri kulttuureissa. Kun näita lukee
niin oppii että esim jenkkiläinen "expert windows user" voi tarkoittaa
"katsoin kerran sivusta kun äiti kirjoitti wordilla".
(Itselläni on CV:ssä suomenkieli - hyvä, en halua käännöshommiin enkä
suomen kielen kielitarkastajaksi).
--
Kaj
KK
"Tuomas Yrjövuori" <tuomas.y...@hut.fi> kirjoitti
viestissä:fjthnv$fob$1...@epityr.hut.fi...
> Mikä on oikeaoppinen tapa ilmoittaa kielitaidot ansioluettelossa tai
> muussa vastaavassa "virallisessa" yhteydessä? Miltä näyttäisi seuraava
> esimerkki?
>
> englanti - hyvä
> ruotsi - tyydyttävä
> espanja - turistiespanja
> ranska - ravintolaranska
> latina - huumorilatina
> saksa - kirosanat
> japani - tervehdykset
Voisi kuvitella, että yllä oleva toimisi hakemuksessa jonkin teekkarikillan
sihteeriksi. Muualla ei "huumori" hakemuksessa ole välttämättä hyödyksi.
Haastattelussa sen sijaan kannattaa haistella, voiko välillä olla hieman
rennompikin. Kaikki eivät kaipaa tosikoita työtovereiksi, mutta edellyttävät
silti yleensä, että henkilö ilmaisee itsensä kirjallisesti asiallisesti.
- k
Harri Laine
> Jos jotain kieltä osaa oikein huonosti, siis lähinnä alkeiden tasolla
> tai vielä huonommin, niin kannattaako sellaista kielitaitoa ilmoittaa
> CV:ssä lainkaan?
Kuka noita seeveitä uskoo, nehän on itse kirjoitettu. Mikset hankkisi
oikeaa todistusta? Entinen mies pyysi sellaista arvovaltaiselta
taholta ja sai asiakirjan, jossa seisoi isoilla kirjaimilla "TODISTUS
VENÄJÄN KIELEN TAIDOSTA". Sepustus oli pitkähkö, mutta olennainen
sisältyi keskellä tekstiä olevaan lauseeseen "Pyynnöstä todistan
täten, että N. N. ei osaa venäjää". Paljon vakuuttavampaa näin.
--
Harri
Jukka K. Korpela
> Tuomas Yrjövuori kirjoitti:
>
>> Jos jotain kieltä osaa oikein huonosti, siis lähinnä alkeiden tasolla
>> tai vielä huonommin, niin kannattaako sellaista kielitaitoa ilmoittaa
>> CV:ssä lainkaan?
>
> Kuka noita seeveitä uskoo, nehän on itse kirjoitettu.
Käytännössä kuitenkin ansioluettelon (lat. curriculum vitae, lat. lyh.
CV) lukija on yleensä kiinnostunut myös kielitaidosta. Asianomaisen oma
arvio on ehkä enemmän kuin ei mitään tietoa, vaikka siihen ei
todellakaan voi luottaa - ei silloinkaan, kun pitää ihmistä itseään
luotettavana. Rehellisimmänkin ihmisen kyky arvioida ja kuvata omaa
osaamistaan on aika vajavainen.
Kysyjän listassa olennaista oli
"englanti - hyvä
ruotsi - tyydyttävä"
Muu oli lähinnä huumoripuolta - ei toki merkityksettömiä asioita
(työelämässäkään), mutta tuskin sellaisia asioita, jotka otettaisiin
huomioon työnhaussa.
Mikähän lienee hyvä englannin taito? Tarkoittaako se suomalaisen
keskimääräistä englannin osaamista vai sellaista, jolla selviää hyvin
kaikissa tavanomaisissa tilanteissa? Puhutaanko nyt suullisesta vai
kirjallisesta, aktiivisesta vai passiivisesta kielitaidosta? Millaisten
alojen?
Yleisesti ottaen jos suomalainen sanoo englannintaitonsa olevan hyvä,
hän ei kerro osaamisestaan juuri mitään. Tosin jos kyseessä on
esimerkiksi tekniikan alan korkeakouluopiskelija, voidaan päätellä, että
hän osaa ainakin lukea alan tekstejä englanniksi, ja todennäköisesti
muukin englannin taito on selvästi suomalaisten yleistä osaamista
parempi. Toisaalta jos tiedämme jonkun teekkariksi, tiedämme tuon,
vaikka hän ei sanoisi englannin osaamisestaan mitään. No, toisaalta
kaikki eivät välttämättä osaa tätä päätellä.
Tyydyttävä ruotsi - mitä _se_ sitten tarkoittaa? Periaatteessahan
suomessa peruskoulun suorittamiseenkin vaaditaan ruotsin osaaminen
joidenkin vaatimusten mukaan. Ruotsin kielen osaamisessa on varmaankin
olennaisinta se, onko tullut käytetyksi ruotsia viime vuosina. Vasta
toisella sijalla on se, onko kouluruotsin antama pohja niin hyvä, että
ruotsin osaamisen voi melko nopeasti aktivoida, palauttaa mieleen tai
miten asian ilmaiseekin. Mutta kun en tiedä, onko ajateltu näin,
sanoisin, että "ruotsi - tyydyttävä" ei sano minulle yhtään mitään. Tai
no ehkä sen, että ruotsi ei ole asianomaisen äidinkieli.
Olennaista on, että tällaisessa asiassa adjektiivit eivät sano juuri
mitään, ainakaan ellei niitä ole jotenkin määritelty suhteessa joihinkin
vaatimuksiin. Kannattaisi siis pyrkiä kuvaamaan, millä tavoin käyttää
kyseisiä kieliä - ja ehkä toissijaisesti, mihin osaaminen perustuu. Ja
voihan _lisäksi_ kirjoittaa jonkin adjektiivin, vaikka se sitten
kertookin lähinnä luonteesta eli tavasta kuvata omaa osaamistaan.
> Mikset hankkisi oikeaa todistusta?
Hankalaa ja kallista, ja kuka sitten uskoisi todistusta ja pitäisi sitä
relevanttina? Sitä paitsi englannin ja ruotsin osaamisesta useimmilla on
jo jonkinlainen todistus koulutodistuksessa ja kenties
ylioppilastutkintotodistuksessa. Eiväthän nekään kovin paljoa kerro,
mutta ei parhaita arvosanoja osaamattomuudella saa. Eri asia on, että
suomalainen toki osaa olla hiljaa myös kympin ja laudaturķn
kielitaidolla.
--
Jukka K. Korpela ("Yucca")
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/
Mika Perkiömäki
> Olennaista on, että tällaisessa asiassa adjektiivit eivät sano juuri
> mitään, ainakaan ellei niitä ole jotenkin määritelty suhteessa joihinkin
> vaatimuksiin.
Olisiko hyvä tapa käyttää ALTEn taitotasojärjestelmän mukaisia koodeja
(A1, A2, B1, B2, C1, C2)? Tietysti, jos ei ole tuohon pohjaavaa
kielikoetta suorittanut, niin arvion joutuu tekemään itse. Onko silloin
liian harhaanjohtavaa ilmoittaa olevansa kielessä jollakin noista
tasoista?
En löytänyt hyvää koostetta noista taitotasokuvauksista suomeksi, mutta
allaolevissa linkeissä ne ovat englanniksi sekä tiivistettynä suomeksi:
http://www.alte.org/can_do/general.php
http://www.helsinki.fi/kielitutkinnot/alte_runko.html
Varmaan tuossa on sekin riski, että työnantaja ei ole koko
taitotasojärjestelmästä kuullutkaan eikä tiedä mitä koodit tarkoittavat.
-- .. -.- .-
m i k a
Jukka K. Korpela
> Olisiko hyvä tapa käyttää ALTEn taitotasojärjestelmän mukaisia
> koodeja - -?
Taitotasojärjestelmä on ajatuksena erinomainen, varsinkin jos se on
realistisen moniulotteinen eli kuvaa kielenosaamisen eri komponentteja.
En kuitenkaan käyttäisi noita koodeja, ellei ole suorittanut
järjestelmän mukaista koetta.
> Tietysti, jos ei ole tuohon pohjaavaa
> kielikoetta suorittanut, niin arvion joutuu tekemään itse. Onko
> silloin liian harhaanjohtavaa ilmoittaa olevansa kielessä jollakin
> noista tasoista?
Mielestäni on. Ensinnäkin se voi aiheuttaa väärinkäsityksen siitä, että
asianomainen olisi suorittanut kokeen ja että muut olisivat siis hänet
arvioineet. Tämä voi olla vakavaakin. Ainakin pitäisi _hyvin_ selvästi
sanoa, että kyse on asianomaisen itsearvioinnista eikä suoritetusta
kokeesta. Ja mikä silloin on arvion merkitys? Kuka pystyy itse
arvioimaan omaa kielitaitoaan, ja miksi joku toinen luottaisi siihen.
> En löytänyt hyvää koostetta noista taitotasokuvauksista suomeksi,
> mutta allaolevissa linkeissä ne ovat englanniksi sekä tiivistettynä
> suomeksi:
Kuvaus vaikuttaa osittain hyvinkin abstraktilta. Kokeet ovat
konkreettisempiä, mutta kuvausten perusteella on aika vaikea arvioida,
mitä eri tasot käytännössä merkitsevät.
> Varmaan tuossa on sekin riski, että työnantaja ei ole koko
> taitotasojärjestelmästä kuullutkaan eikä tiedä mitä koodit
> tarkoittavat.
Jos taitotasoluokitus esitetään muun kuvailun _lisäksi_, tuo on melko
pieni ongelma. Jos ei ymmärretä, niin sitten lisäinformaatio vain jää
saamatta. Viittaamalla englanninkieliseen kuvaukseen tästä
eurooppalaisesta järjestelmästä voinee kuitenkin vakuuttaa lukijan
siitä, että kyse ei ole mistään huuhaaluokituksesta.
Harri Laine
> Olisiko hyvä tapa käyttää ALTEn taitotasojärjestelmän mukaisia koodeja
> (A1, A2, B1, B2, C1, C2)?
Kyseessä on Euroopan neuvoston ns. eurooppalainen viitekehys (Kielten
oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen
viitekehys), jota ALTE tietysti mainostaa omalla nimellään. Suomesta
ALTEn jäseninä ovat Opetushallitus ja Jyväskylän yliopisto.
Eurooppalaisesta viitekehyksestä saa perusteellista tietoa täältä
(engl tai ransk., mukana tieto vast. suomenkielisestä julkaisusta):
http://www.coe.int/T/DG4/Portfolio/?L=E&M=/documents_intro/common_framework.html
Kielitaitotasojen lyhyt kuvaus:
http://www.coe.int/T/DG4/Portfolio/?L=E&M=/main_pages/levels.html
sivulla on myös linkki suomenkieliseen kuvaukseen (jonka väitetään
olevan Word-dokumentti, mutta se näkyy olevan pdf) ja suomenkieliseen
lyhyeen itsearviointiohjeeseen (myös pdf), josta voi hakea johdatusta
oman taitonsa arviointiin.
Lähinnä vastaava tutkintojärjestelmä Suomessa on yleiset
kielitutkinnot, jota hallinnoi Opetushallitus. Ks. Laki yleisistä
kielitutkinnoista 12.11.2004/964,
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040964
Ks. myös
Opetushallitus: Yleiset kielitutkinnot
http://www.oph.fi/SubPage.asp?path=1,441,3431,3432
Sinänsä Eurooppalaisen viitekehyksen asteikko on ihan hyvä, ja sen
toteuttajiksi tulee Eurooppaan varmaan vuosien mittaan useita
kilpaileviakin tutkintojärjestelmiä.
--
Harri
Matti Ponkamo
> Mikähän lienee hyvä englannin taito? Tarkoittaako se suomalaisen
> keskimääräistä englannin osaamista vai sellaista, jolla selviää hyvin kaikissa
> tavanomaisissa tilanteissa? Puhutaanko nyt suullisesta vai kirjallisesta,
> aktiivisesta vai passiivisesta kielitaidosta? Millaisten alojen?
Muistan nähneeni tutkimuksen, jossa kerrottiin englantilaisen
jalkapallohuligaanin sanavaraston olevan vain muutamia tuhansia
sanoja.
Kotimaisen peruskoulun oppimäärällä luulisi melkein jo yltävän tähän.
Voisiko sanoa, että osaa englantia, kuin syntyperäinen?
Matti P.
Jukka K. Korpela
> Muistan nähneeni tutkimuksen,
Tuolla tavoin alkavat monet urbaanit legendat. Todellisuudessa
muistelija ei tarkemmin ajatellessaan edes sanoisi nähneensä tutkimusta
vaan artikkelin tutkimuksesta. Näillä on huomattava ero, kuten pitäisi
ymmärtää, jos on joskus nähnyt jonkin tutkimuksen tai edes tutkimuksen
tiivistelmäosan. Usein kyse on tällaisissa tapauksissa tutkimuksesta,
jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.
> jossa kerrottiin englantilaisen
> jalkapallohuligaanin sanavaraston olevan vain muutamia tuhansia
> sanoja.
Minä taas muistan lukeneeni Pikku jättiläisestä, että englantilaisen
maatyöläisen sanavarasto koostuu vain 600 sanasta. Ja luku saattoi olla
jokin muukin; olennaista on, että se oli raflaavan pieni. Eikä ole niin
väliä sillä, muistanko sen väärin tai keksinkö sen itse, koska tuossa
tietokirjassakin oli luultavasti keksitty luku. Siinä kerrottiin myös
eskimoiden sadoista nimityksistä lumelle...
> Kotimaisen peruskoulun oppimäärällä luulisi melkein jo yltävän tähän.
"Oppimäärä" merkityksessä 'opettavat tiedot ja taidot' tai 'opetuksen
tavoitteet' varmankin sisältää muutaman tuhannen sanan osaamisen. Sen
sijaan "oppimäärä" merkityksessä 'opitut tiedot ja taidot' taitaa kovin
usein jäädä vähäisemmäksi. Eikä sanojen osaamisesta ole hyötyä, jos ei
osaa muodostaa niistä ymmärrettäviä lauseita.
> Voisiko sanoa, että osaa englantia, kuin syntyperäinen?
Osaako suomea, jos käyttää kielen sääntöjen vastaisesti pilkkua
kuin-sanan edessä? Osaa kyllä, mutta tässä suhteessa huonosti.
--
Jukka K. Korpela ("Yucca")
Harri Laine
> Minä taas muistan lukeneeni Pikku jättiläisestä, että englantilaisen
> maatyöläisen sanavarasto koostuu vain 600 sanasta. Ja luku saattoi olla
> jokin muukin; olennaista on, että se oli raflaavan pieni. Eikä ole niin
> väliä sillä, muistanko sen väärin tai keksinkö sen itse, koska tuossa
> tietokirjassakin oli luultavasti keksitty luku.
Pannaanpa tähän oikein sitaatti ja lähdeviite, että saadaan keskustelu
heti tieteen kaidalle polulle. Jukka muistaa aika hyvin:
"SANAVARASTOMME. Saksalainen tiedemies Max Müller on laskenut, että
yksinkertaisella päivätyöläisellä on vain 500 sanan suuruinen varasto
käytettävissään." - Pikku jättiläinen, 16. painos 1952, s. 798.
Siinä on muutakin yhtä tieteellistä tietoa, mm. tämä:
"Englantilainen professori E. S. Holden on laskenut, että hän käyttää
puheessaan ja tutkimuksissaan 33 456 sanaa."
Ei mitään nollatutkimusta vaan tosi ytyä kamaa oli jo silloinen tiede.
Matti Ponkamo
> Scripsit Matti Ponkamo:
>
>> Muistan nähneeni tutkimuksen,
>
> Tuolla tavoin alkavat monet urbaanit legendat. Todellisuudessa muistelija ei
> tarkemmin ajatellessaan edes sanoisi nähneensä tutkimusta vaan artikkelin
> tutkimuksesta. Näillä on huomattava ero, kuten pitäisi ymmärtää, jos on joskus
> nähnyt jonkin tutkimuksen tai edes tutkimuksen tiivistelmäosan. Usein kyse on
> tällaisissa tapauksissa tutkimuksesta, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.
Kyse oli BBC:n dokumentista jossa ihmeteltiin brittiläistä huonohkoa
koulumenestystä. Olen sen nähnyt, esitysvuotta en muista.
Varmuudella muistan kuitenkin ostaneeni uuden Collinsin sanakirjan
ohjelman jälkeen. Opus lienee jo vanhentunut, näköjään painettu 1988.
Mitähän pakinoitsija Olli aikoinaan tarjosi syntyperäisen kielen
alkeiksi?
Matti P.
Jukka Kohonen
>Mitähän pakinoitsija Olli aikoinaan tarjosi syntyperäisen kielen
>alkeiksi?
Olisikohan ollut "Ää!".
(Onneksi olkoon! Puhutte nyt englantia yhtä hyvin kuin syntyperäinen
kahden viikon kuluttua opiskelun alkamisesta.)
--
Jukka....@iki.fi
* Parempi kyy povessa kuin kymmenen oksalla.
H. Markus Lang
Harri Laine wrote:
> "SANAVARASTOMME. Saksalainen tiedemies Max Müller on laskenut, että
> yksinkertaisella päivätyöläisellä on vain 500 sanan suuruinen varasto
> käytettävissään." - Pikku jättiläinen, 16. painos 1952, s. 798.
Itse asiassa F. Max Müller oli saksalais-englantilainen kielitieteilijä.
Tuo kyseenalainen tieto oli englantilaisen maalaispapin antama.
Omassa lähteessäni lukumäärä näkyy olleen 300 sanaa:
<http://www.elisanet.fi/mlang/lewis/carroll-essee.html#a4>.
-----------------------------
ml...@elisanet.fi
http://www.elisanet.fi/mlang/