Päiväsaikaan

saar...@hotmail.com

unread,

Aug 31, 2005, 5:08:09 AM8/31/05

to

Miksiköhän otsikon mukaisessa sanassa päiväSaikaan on tuo
s-kirjain, miksi ei päiväaikaan käy?

Ihmettelee Jari

markus_fin

unread,

Aug 31, 2005, 6:21:25 AM8/31/05

to

<saar...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:1125479289....@g43g2000cwa.googlegroups.com...

Miksiköhän otsikon mukaisessa sanassa päiväSaikaan on tuo
s-kirjain, miksi ei päiväaikaan käy?

Veikkaanpa, että muutos äästä aahan, lausuttaessa, on helpompi kun
ylimääräinen s on välissä. Vrt. "ilta-aikaan", jota kai joskus kuulee, kun
taas "iltasaikaan" ei liene käytössä.

m_f

Jukka K. Korpela

unread,

Aug 31, 2005, 11:48:56 AM8/31/05

to

saar...@hotmail.com wrote:

> Miksiköhän otsikon mukaisessa sanassa päiväSaikaan on tuo
> s-kirjain, miksi ei päiväaikaan käy?

Kyllä "päiväaikaan" käy myös. Ks. esim. Nykysuomen sanakirja, hakusana
"päiväaika". Googlekin löytää kolmisen tuhatta osumaa, joskin utelee
"Tarkoititko: päiväsaikaan".

Nykysuomen sanakirja antaa myös vihjeen s:llisen muodon alkuperästä: se
selittää sanaa "päiväsaika" ilmauksella "päiväinen aika". Vaikuttaisi
luonnolliselta ajatella, että sanan "päiväsaika" alkuosa on alun perin
sanan "päiväinen" tai pikemminkin sen murremuodon "päivänen"
yhdyssanamuoto. Muista jossain määrin vastaavista s-loppuisista
yhdyssanamuodoista ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/kompos.html#pid

Juhana Harju

unread,

Aug 31, 2005, 1:19:06 PM8/31/05

to

Jukka K. Korpela wrote:

Muodon syntymiseen on saattanut vaikuttaa myös se, että s erottaa etu- ja
takavokaalit toisistaan ja helpottaa siten sanan lausumista.

--
Juhana

Jukka K. Korpela

unread,

Aug 31, 2005, 1:30:15 PM8/31/05

to

Juhana Harju wrote:

> Muodon syntymiseen on saattanut vaikuttaa myös se, että s erottaa etu- ja
> takavokaalit toisistaan ja helpottaa siten sanan lausumista.

Niin voisi spekuloida, mutta jos tuo pitäisi paikkansa, olettaisi olevan
rinnakkaistapauksia. Vaikka monissa yhdyssanamuodoissa on loppu-s, sille
on yleensä uskottava selitys ilman, että oletetaan konsonantin (miksi
juuri s:n?) syntyneen vain etu- ja takavokaaleja erottamaan.

Suomessahan on paljonkin sanoja, joissa on etu- ja takavokaali
peräkkäin, vieläpä tilanteissa, joissa ääntämyksen olettaisi tästä
vaikeutuvan enemmän kuin sanassa "päiväaika(an)". Esimerkkejä: pääasia,
työaika, aamuyö. Näissä ei kuitenkaan ole mitään merkkiä konsonantin
tulosta erottamaan vokaaleja.

Juhana Harju

unread,

Aug 31, 2005, 2:05:16 PM8/31/05

to

Jukka K. Korpela wrote:

Mietin itsekin esimerkkejä yhdyssanoista, joissa konsonantti ei erota etu-
ja takavokaaleita. Ajattelin, että asia on ollut nimenomaan _lisätekijänä_
vaikuttamassa s:llisen muodon syntyyn. Myönnän kuitenkin näkemykseni olevan
pelkkää spekulaatiota.

--
Juhana

O-V R:nen

unread,

Aug 31, 2005, 2:55:29 PM8/31/05

to

"Jukka K. Korpela" <jkor...@cs.tut.fi> writes:

> Nykysuomen sanakirja antaa myös vihjeen s:llisen muodon alkuperästä:
> se selittää sanaa "päiväsaika" ilmauksella "päiväinen aika".
> Vaikuttaisi luonnolliselta ajatella, että sanan "päiväsaika" alkuosa
> on alun perin sanan "päiväinen" tai pikemminkin sen murremuodon
> "päivänen" yhdyssanamuoto.

Ettei kuitenkin diminutiivin "päivänen"? Vrt "päiväsellä",
"päiväseltään".

Vesa Turkia

unread,

Sep 1, 2005, 8:35:25 AM9/1/05

to

markus_fin wrote:
> kun taas "iltasaikaan" ei liene käytössä.

Pitäisi olla, tai oikeammin: kyllä noin saa sanoa. Iltasaikaan nautitaan
iltasta ts. pientä iltapalaa, ennen muinoin jopa illallinen.

--
----------------------Vesa Turkia------------------------
--- vesa....@pp.inet.fi -- the....@gmail.com ---
-- De gustibus non est disputandum --