Eiköhän tuo tarkalleen ottaen kuvaa sitä, ettei tarjotun hyvän
kohderyhmä ymmärrä tarjotun hyvän erinomaisuutta. Niin kuin
monille muillekin englannin kielisille sanonnoille, tuollekin
löytyy hyvä suomennos, tällä kerralla jopa sanasta sanaan;
helmiä sioille.
--
Blah blah blah...
No kyllähän minäkin saan tuosta suoraan kääntämällä helmiä sioille... Vaan
onko vastaavia suomenkielisiä sanontoja joita voisi tuon "helmiä sioille"
sijasta käyttää? Se kun kuulostaa ikävän epäsopivalta ainakin
allekirjoittaneen mielestä.
> No kyllähän minäkin saan tuosta suoraan kääntämällä helmiä sioille...
Vaan
> onko vastaavia suomenkielisiä sanontoja joita voisi tuon "helmiä
sioille"
> sijasta käyttää? Se kun kuulostaa ikävän epäsopivalta ainakin
> allekirjoittaneen mielestä.
Miten niin epäsopivalta? Kyllä se on
taatusti vakiintunut suomalainen
ilmaus ja tarkoittaa ihan samaa kuin
tuo englanninkielinen (mutta ei suinkaan
alunperin englantilainen) sanonta. No
jos tarkkoja ollaan, niin nykypipliassa
lukee kyllä "älkääkä heittäkö helmiänne
sikojen eteen" (Matteus 7:6, sekä uusin
että edellinen suomennos). Siitä saat
"tarkemman" käännöksen, jos
nimittäin olet raamatunlauseita
kääntämässä.
--
Harri LAINE -- ha...@pcuf.fi
Sent via Deja.com http://www.deja.com/
Before you buy.
Jaa, epäsopivalta se kuulosti vain sen takia kun en oli ikinä sitä itse
missään yhteydessä kuullut. Raamatunlauseita en ollut kääntämässä... Mutta
kaipa siihen sitten täytyy tyytyä.
>Kyllä se ["heittää helmiä sioille"] on taatusti vakiintunut suomalainen
>ilmaus ja tarkoittaa ihan samaa kuin tuo englanninkielinen (mutta ei suinkaan
>alunperin englantilainen) sanonta.
Aivan - molemmat ovat samaa alkuperää.
>No jos tarkkoja ollaan, niin nykypipliassa lukee kyllä "älkääkä heittäkö helmiänne
>sikojen eteen" (Matteus 7:6, sekä uusin että edellinen suomennos). Siitä saat
>"tarkemman" käännöksen, jos nimittäin olet raamatunlauseita kääntämässä.
Mutta muutoin ei kannata käyttää noita nykysuomennoksia. Puheenparret
nimittäin ovat usein vakiintuneet jonkin vanhan käännöksen mukaisiksi -
tai sellaisiksi kuin muuten vaan ovat vakiintuneet.
Ilmaisu lienee yleisesti haalistunut niin, että sillä ei juuri ole
uskonnollisvivahteista sisältöä. Alkuperäinen asiayhteyshän käyttää
rinnakkaisilmausta "heittää pyhää [s.o. uhrilihaa] koirille", joka
uskonnollisemmuuttaan ei ole päässyt sananparsikäyttöön, eikä
nykyihminen enää koe ilmaisua "helmiä sioille" sillä tavoin raflaavana
kuin alun perin oli tarkoitus - siinähän olennaista on, että sika on
kultillisesti saastainen eläin.
--
Yucca, http://www.hut.fi/u/jkorpela/
Qui nescit tacere nescit et loqui
Jep....
Kyseinen sanonta, irrotettuna alkuperäisestä yhteydestään, kuulostaa
yleisesti ottaen epäkurrantilta monessa tilaisuudessa, jos ei tiedetä edes
alkuperäistä virkettä joka kuuluu : "Älkää heittäkö helmiä siolle ja sitä,
mikä on pyhää, koirille; etteivät ne kääntyisi ja repisi teitä."
:-/
Missä lie asiayhteydessä aiot siis k.o. käsitettä käyttää..??
:-)
Yleensäkin, jos aikoo lainata jotain "lentävää" lausetta, kannattaa
tarkistaa kuka sen sanoi, kelle ja missä yhteydessä. Ettei joutuisi kenties
väärinymmärretyksi [ja revityksi].
:-D
- G.S. -
Tämä onkin tärkeää asiaa. Vaikka olisi kuinka uskonnonvastainen
suomalainen hyvänsä, niin Raamattua ei pidä hyljeksiä kokonaan.
Raamatulla on kristillisessä maassa erittäin vahva kulttuuritaustallinen
merkitys, joka näkyy erityisesti kielessä ja sen lukuisissa sanonnoissa
ja sananlaskuissa. Joka ei tunne Raamattua edes kohtuullisesti,
menettää osan kielen - sekä vastaanotetun että tuotetun - syvempiä
tasoja.
-- (A would-be signature delimiter of OE)
Raimo Suonio, Helsinki, Finland
http://www.nic.fi/%7Ersuonio/
Oikeinkirjoitusohjeita news- ja web-kirjoittajille:
http://www.nic.fi/%7Ersuonio/oikeinkirjoitus/
Aivan oikein. Suomenkin kielen kehityksen osalta oli Raamatulla
merkittävä asema. Sen ensimmäinen suomenkielinen painos tehtiin
Tukholmassa 1500-luvulla.
terv. Markku
Tästä on hyvin helppo olla samaa mieltä ja analogian voi ulottaa moniin
muihinkin yhteyksiin meikäläisessä kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Silti
voin kuvitella, että tuhat ja yksi kirkosta eronnutta huutaa kuorossa,
että ei se noin ole, mutta ehkä se on heidän ongelmansa...
--
Blah blah blah...
No toisaalta kun sananlaskua kohdistetaan lähinnä kanssaihmisiin, niin
sanoisin, ettei raflaavuuden totaalinen katoaminenkaan uhkaa; helmi kun
kuvaa oikein hyvin esim. uudenkarheaa Mersua, johon likainen ja sivisty-
mätön maatalonisäntä sitten istahtaa raappahousuineen. Tuohon voi sitten
autokauppias todeta, että "helmiä sioille" kun paiskaa käteisenä makse-
tun kauppahinnan kassaan. Sikäli tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä miten
naseva sanonta on istunut suomalaiseen kieleen ja kulttuuriin siitä huo-
limatta, ettei raamattuyhteyttä sitä erikseen tietämättä enää voi tun-
nistaa.
--
Blah blah blah...
Minun mielestäni uudenkarhea Mersu sopii erityisesti sivistymättömille.
-matti
Koskaan en ole tavannut yhtään uskovaista, joka voisi olla yhtä vakaa
uskossaan kuin monet kirkosta eronneet. Ilman luterilaisuutta on silti
vaikea suomalaisuutta käsittää.
terv. Markku
>No toisaalta kun sananlaskua kohdistetaan lähinnä kanssaihmisiin, niin
>sanoisin, ettei raflaavuuden totaalinen katoaminenkaan uhkaa; helmi kun
>kuvaa oikein hyvin esim. uudenkarheaa Mersua, johon likainen ja sivisty-
>mätön maatalonisäntä sitten istahtaa raappahousuineen.
Eipä niin, mutta raflaavuuden luonne on muuttunut aika raflaavasti.
Alkuperäiseen yhteyteenhän liittyy (1938-vuoden suomennoksen mukaan
käännettynä) varoitus "- - etteivät ne tallaisi teitä jalkoihinsa ja
kääntyisi ja repisi teitä".
Tämän lisäksi tulee sitten se, että siat ovat tooran mukaan saastaisia.
Niihin aikoihin, kun Jeshua ha-Notsri lausui ne sanat, jotka on kirjattu
Matt. 7:6:een (luultavasti _melko_ tarkkaan kirjattuina; niiden
kielellinen outous vuorisaarnan kontekstissa puhuu tämän puolesta), ei
ollut kovin kauaa kulunut siitä, kun makkabealaiset mieluummin kuolivat
kuin koskivat sianlihaan.
No, tuo on aika kaukaista historiaa, mutta niistä ajoista on sanonta
"heittää helmiä sioille" saanut hyvin monenlaisia tulkintoja, vivahteita
ja käyttöjä. Se, että jotkin Raamatusta peräisin olevat sanonnat ovat
hyvin laajasti tunnettuja länsimaisessa kulttuuripiirissä, peittää
näkyvistä suuria eroja. Sanonta on yhteinen, mutta sillä voidaan
tarkoittaa aivan eri asioita. Voisi sanoa, että kyseessä on kääntäjän
painajainen, vaikka naiivi ratkaisu näyttää _niin_ helpolta, kunhan on
keksitty, että kyseessä on raamatunlause (ja mistä se on): otetaan vain
vastaava kohta kohdekielisestä raamatunkäännöksestä. (Se, että
kohdekulttuurissa voi olla käytössä _useita_ käännöksiä, on pienimpiä
ongelmista. Mutta on hyvä huomata, että sanontakäyttö usein heijastelee
vanhempia käännöksiä ja niitäkin ehkä muuntuneina.)
Mainitsemani suomennos viittaa kyseisessä kohdassa kahteen muuhun
raamatunkohtaan: Sananl. 9:7,8 (sanoo, että joka ojentaa pilkkaajaa,
häväistään) ja Matt. 10:14 ("missä teitä ei oteta vastaan - - lähtekää
pois siitä talosta"). Olennaista tässä on, että tämä heijastaa _yhtä_
mahdollista ja jossain mielessä virallisen aseman saanutta tulkintaa:
uskonnollisen sanoman esittäminen ihmisille, jotka eivät ota sitä
vastaan vaan jopa pilkkaavat sitä, on helmien heittämistä sioille. Ja
tässä merkityksessä olen kuullut sitä käytettävänkin.
Kääntäjä voisi tavallaan todeta, että kun jo alkutekstikin ymmärretään
kahdella tavalla, niin ei ole kääntäjän asia yrittää tätä korjata. Mutta
aina ei suinkaan ole selvää, että ilmaisu on samalla tavoin
kaksitulkintainen (tai esim. jonkun mielestä loukkaava, koska siinä
käytetään Pyhän Kirjan sanoja banaalissa merkityksessä, jolla ei ole
juuri mitään tekemistä alkuperäisen kanssa) sekä lähdekielen että
kohdekielen kulttuuriympäristössä.
Omalla tavallaan raflaava esimerkki tunnetusta - vaikkakaan ei useinkaan
raamatunlauseeksi tunnustetusta - sanonnasta on "Ken ei työtä tee, sen
ei syömänkään pidä". Sillä oli oma merkityksensä siinä Paavalin
kirjeessä, joka lienee ensimmäinen tuntemamme esiintymä, eikä ilmaisun
tavanomainen "maallistunut" käyttö ole siitä _kovin_ kaukana. Mutta
jossakin saattaa vastaavalla sanonnalla olla toisenlainen sisältö sen
takia, että Neuvostoliitossa sille annettiin oma merkityksensä ja se
otettiin siellä perustuslakiinkin (v. 1936) - ja sitä myös toteutettiin.
>Tuohon voi sitten
>autokauppias todeta, että "helmiä sioille" kun paiskaa käteisenä makse-
>tun kauppahinnan kassaan. Sikäli tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä miten
>naseva sanonta on istunut suomalaiseen kieleen ja kulttuuriin siitä huo-
>limatta, ettei raamattuyhteyttä sitä erikseen tietämättä enää voi tun-
>nistaa.
Niinpä. Alkuperäisestä yhteydestään irronneina sanonnat voivat asettua
kieleen niin, että niiden alkuperä ylipäänsä jää piiloon ja ne ehkä
koetaan kielessä "aina olleiksi". Englannissa ilmaisu taitaa kuitenkin
olla vähän helpommin tunnistettavissa alkuperältään erikoiseksi, koska
sanaa "swine" ei kai muuten juuri käytetä normaalityylissä.
: ei ollut kovin kauaa kulunut
^^^^^
Voiko sanan "kauan" taivuttaa noin?
Itse kirjoittaisin "ei ollut kovin kauan kulunut".
Olen kyllä kuullut tuota "kauaa"-muotoa käytettävän puheessa, mutta se
kuulostaa mielestäni aina oudolta.
--
zam
> : ei ollut kovin kauaa kulunut
> ^^^^^
> Voiko sanan "kauan" taivuttaa noin?
> Itse kirjoittaisin "ei ollut kovin kauan kulunut".
Saivartelen: voi, mutta oikein se ei ole.
Toinen yleinen virhe on panna moni-sanan partitiiviksi montaa, ei
monta.
Mutta noillahan on eri merkitys:
"Minä olen nainut monta naista"
"Minä olen nainut montaa naista"
Edellisessä kyse on naimisiin menosta, jälkimmäisessä jostain aivan
muusta. Jos käytetään numeroa kolme, tulee homma ehkä selkeämmäksi:
"Minä olen nainut kolme naista"
"Minä olen nainut kolmea naista"
Vai pitäiskö tossa käytttää monikkoa: "monia naisia". Kuitenkin vaikka
"montaa" olisi väärä, sitä ei voi korvata sanalla "monta". Minusta
monta tossa toimii lähinnä pseudonumeraalina eikä moni sanan
muotona. Jos "montaa" tuntuu oudolta, niin olisiko "monea" parempi?
Suomen kieli on outo, kun lukusanan kanssa käytetään yksikköä: "5.
tiedostoa kolmessa hakemistossa".
Osmo
> "5. tiedostoa kolmessa hakemistossa".
Viides tiedostoa kolmessa hakemistossa?
--
%%% Antti-Juhani Kaijanaho % ga...@iki.fi % http://www.iki.fi/gaia/ %%%
Aivan kuin "Hamlet-lainaus" 'Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma' --
joka ei kuitenkaan esiinny tuossa muodossa yhdessäkään kolmesta
Hamletin suomennoksesta :)
(Itse asiassa tuo 'folklore'-suomennos on tarjolla olevista
vaihtoehdoista mielestäni paras; se saattaa tosin johtua siitä, että
se on ensimmäinen kuulemani.)
--
'I have something to say! | 'The Immoral Immortal' \o JJ Karhu
It is better to burn out, | -=========================OxxxxxxxxxxxO
than to fade away!' | kur...@modeemi.cs.tut.fi /o
>Silvennoinen Sami <z...@cc.tut.fi> writes:
>
>> : ei ollut kovin kauaa kulunut
>> ^^^^^
>> Voiko sanan "kauan" taivuttaa noin?
>> Itse kirjoittaisin "ei ollut kovin kauan kulunut".
>
>Saivartelen: voi, mutta oikein se ei ole.
Totta siinä mielessä, että Nykysuomen sanakirja sanoo adverbista "kauaa" paitsi
sen, että se on kielteisissä ilmaisuissa käytetty muoto, myös sen, että se on
sanakirjan tekijöiden mielestä vältettävä: "par. kauaa". Tosiasia joka
tapauksessa on, että sanaa "kauaa" on käytetty suomen kielessä vuosikymmenet ja
että kaikki suomenpuhujat sen hyvin ymmärtävät. Normatiivisesta suhtautumisesta
siihen voidaan toki keskustella. Minä en näe mitään syytä torjunnalle, koska
partitiivi vastaa kielen yleistä käytäntöä: "ei ollut vuotta kulunut", "ei
ollut pitkää aikaa kulunut" jne. ja vastaavasti "ei ollut kauaa kulunut".
Eihän "kauaa" tietenkään ole säännöllinen partitiivimuoto vaan kuuluu joukkoon
adverbeja, jotka muodoiltaan ovat oletettavan vartalon "kauka" taivutusmuotoja,
mutta on hyvin luonnollista rinnastaa se partitiiveihin.
>Toinen yleinen virhe on panna moni-sanan partitiiviksi montaa, ei
>monta.
Tämä on hiukan toisenlainen tapaus; virheelliseksi leimattua muotoa - joka toki
muodostukseltaan on aika outo lintu suomen kielessä, onhan siinä kaksi
partitiivin päätettä peräkkäin - on ruvettu käyttämään selvyyden vuoksi.
Minusta niiden, jotka leimaavat sen virheellisyydeksi, pitäisi myös esittää
vaihtoehtoinen, kohtalaisen sujuva ilmaisutapa sen tilalle. - Muistelisin, että
jossain kielenhuollon kirjoituksessa "montaa" on saanut jo jonkinlaisen
hyväksynnän.
>ronk...@cc.helsinki.fi (Osmo Ronkanen) writes:
>
>> "5. tiedostoa kolmessa hakemistossa".
>
>Viides tiedostoa kolmessa hakemistossa?
Ei, vaan viidettä tiedostoa.
> Antti-Juhani Kaijanaho <gaia...@iki.fi> wrote:
>
> >ronk...@cc.helsinki.fi (Osmo Ronkanen) writes:
> >
> >> "5. tiedostoa kolmessa hakemistossa".
> >
> >Viides tiedostoa kolmessa hakemistossa?
>
> Ei, vaan viidettä tiedostoa.
Aah, niinpä tietysti!
Pitäisi kai ruveta kertaamaan äidinkielen teoriaa :-)
> Tero Valkonen <tval...@myntti.helsinki.fi> wrote:
> >Toinen yleinen virhe on panna moni-sanan partitiiviksi montaa, ei
> >monta.
>
> Tämä on hiukan toisenlainen tapaus; virheelliseksi leimattua muotoa - joka toki
> muodostukseltaan on aika outo lintu suomen kielessä, onhan siinä kaksi
> partitiivin päätettä peräkkäin - on ruvettu käyttämään selvyyden vuoksi.
> Minusta niiden, jotka leimaavat sen virheellisyydeksi, pitäisi myös esittää
> vaihtoehtoinen, kohtalaisen sujuva ilmaisutapa sen tilalle. - Muistelisin, että
> jossain kielenhuollon kirjoituksessa "montaa" on saanut jo jonkinlaisen
> hyväksynnän.
Aivan, ja vieläpä aika viralliselta taholta, kuten seuraavassa näkyy.
Kielikello 2/1995 (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielenhuollon
tiedotuslehti):
"*Uusi normi*
Partitiivi _montaa_ on yleistynyt sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä. Koska
se täyttää tietyn selvennys- ja ilmaisutarpeen, suomen kielen lautakunta päätti
kokouksessaan 20.2.1995 hyväksyä sen myös yleiskieleen seuraavin ehdoin:
_Montaa_-muoto on hyväksyttävä
1) _useaa_-muodon rinnalla tapauksissa, joissa _montaa_-muodon korvaaminen
_monta_-muodolla aiheuttaisi merkityksen muutoksen, esim. _Pöydässä on montaa
juustoa_, vrt. Pöydässä oli monta juustoa; _Luin montaa kirjaa_, vrt. Luin monta
kirjaa; _Tyttö iski (= löi) montaa miestä_, vrt. Tyttö iski (= valloitti) monta
miestä, ja
2) _monta_-muodon rinnalla tapauksissa, joissa se selventää niitä merkitystehtäviä,
joita partitiivilla lauseessa halutaan osoittaa, esim. _Monta_ (tai: _montaa_)
_uutta sopimusta ei enää tehdä_; _En ole käynyt siellä montakaan_
(tai:_montaakaan_) _kertaa_; _Tuskin meille monta_ (tai:_montaa_) _vierasta tulee_;
_Liitto rankaisi monta_ (tai:_montaa_) urheilijaa_.
Sama asia yleisluontoisemmin muotoiltuna: _montaa_-muoto hyväksytään yleensä
silloin, kun partitivisuuden osoittaminen on ymmärrettävyden kannalta tarpeen."
-matti
Laura M
----------
In article <ZRqV5.2455$Q2.4...@uutiset.nic.fi>, "JuB"
>ronk...@cc.helsinki.fi (Osmo Ronkanen) writes:
>> "5. tiedostoa kolmessa hakemistossa".
>Viides tiedostoa kolmessa hakemistossa?
Ei vaan "viidettä" -- taivutetun muodon edellä numeroina
kirjoitettavia lukusanoja ei tarvitse "taivuttaa"; esim.
"Etsin 19 kaupasta" == "Etsin yhdeksästätoista..."
"Näitkö 23. keikkaa" == "Näitkö kahdettakymennettä-
kolmatta..."
Eivät nuo kyllä aina kovin hyviltä näytä.
--
Timo Rantalaiho
public class AristotelianHuman extends Animal implements Rational {
Tämä on sinänsä outoa, jos se hyväksytään vai sellaisessa
tapauksessa, jossa olisi epäselvyys. Esim. ei saisi sanoa "Tyttö löi
montaa miestä", koska siinä ei muka olisi sekaannusta. Minusta se vain
kuullostaa hassulta. Lisäksi varsinkin jos on kyse puheesta pitäisikö
miettiä aina kaikenlaisisia sekaannuksia ennen sanomista.
Minusta suomen kieleen kuuluu sevästi ero: "hän löi miestä", "Hä'n
tappoi miehen". Jos kyse on moniusta miehistä, miksi sen pitäisi tulla
samaksi: "hän löi monta miestä" "hän tappoi monta miestä". Itse
tollaisessa kuvittelisin että ensimmäisessä on sana "hengiltä" jäänyt
pois.
>2) _monta_-muodon rinnalla tapauksissa, joissa se selventää niitä merkitystehtäviä,
>joita partitiivilla lauseessa halutaan osoittaa, esim. _Monta_ (tai: _montaa_)
>_uutta sopimusta ei enää tehdä_; _En ole käynyt siellä montakaan_
>(tai:_montaakaan_) _kertaa_; _Tuskin meille monta_ (tai:_montaa_) _vierasta tulee_;
>_Liitto rankaisi monta_ (tai:_montaa_) urheilijaa_.
Kattaisko tämä nyt edellisen?
>Sama asia yleisluontoisemmin muotoiltuna: _montaa_-muoto hyväksytään yleensä
>silloin, kun partitivisuuden osoittaminen on ymmärrettävyden kannalta tarpeen."
Ja milloin se ei olisi tarpeen? Eikö sijamuodot ole yleensäkin siksi, että ne
on tarpeen.
Osmo
Kyllä on saanut. Ja on todellakin hyvin tarpeellinen ja käytännöllinen.
On kaksi eri asiaa, jos mies maalasi monta taloa tai mies maalasi montaa
taloa.
Heikki heitti Helmiä sioille.