ongelmani...

4 katselukertaa
Siirry ensimmäiseen lukemattomaan viestiin

rabid

lukematon,
7.6.1999 klo 3.00.007.6.1999
vastaanottaja
Koulut on loppu...Jihaa, eli ei. Koulujen loppuminen ja loman
alkaminen todellakin on hieno ja juhlimisen arvoinen asia,
mutta tänä vuonna se toi minulle vain surua. Ei siksi että
niin ylettömästi haluaisin olla koulussa vaan aivan muista
syistä.

Ensinnäkin suurin odotuksin lähdetty ensimmäinen lukio vuosi
meni osaltani todella huonosti ja nyt se on ohi eikä ole enää
toivoakaan paremmasta.

Toinen, paljon tärkeämpi syy on se etten näe enää päivittäin
rakastamaani ihmistä. Sillä niinhän siinä tietenkin kävi etten
häntä uskaltanut pyytää häntä elokuviin tai muuta vastaavaa.
Vaikka kuinka oli päättänyt tehdä niin. Saatan toki nähdä
hänet aina silloin tällöin asummehan samalla paikkakunnalla
mutta se on vaan ehkä ja joskus, ei viitenä päivänä viikossa,
ei joka välitunti.

Tiedän että tämä on rakkautta, väititte te mitä tahansa sillä
ei pelkkä ihastuminen ole tälläistä. Ei sitä edes voi sanoin
kuvata mutta yritän silti.

Ajattelen häntä jatkuvasti, jokainen kaunis tai rakkaudesta
kertova laulu meinaa saada minut itkemään koska ne tuovat
mieleen meidät, tai oikeastaan sen mitä voisimme olla, mitä
haluaisin meidän olevan ja sen kuinka ihana hän on. Fyysinen
kesätyöni saa minut unohtamaan hänet hetkittäin mutta vain
hetkittäin sillä heti kun pienikin tauko tulee ajatukseni
palaavat häneen. Eikä työ enää auta kun olen kotona. Ei se
auta nyt eikä se auta illalla kun itken itseni uneen.


Minun suurin ongelmani on minä itse. Vaikka olen melkein
varma että hänellä on ainakin jonkinlaisia toiveideni
kaltaisia tunteita minua kohtaan en silti uskalla tehdä
asialle mitään. Ehkä siksi etten kestäisi jos hän sanoisi EI.
Te tietenkin kerrotte minulle ettei minulla ole mitään
menetettävää ja että aika parantaa haavat. Mutta se ei auta
tässä ja nyt, ei sitten yhtään.

Sami

lukematon,
7.6.1999 klo 3.00.007.6.1999
vastaanottaja
rabid wrote:

> Toinen, paljon tärkeämpi syy on se etten näe enää päivittäin
> rakastamaani ihmistä. Sillä niinhän siinä tietenkin kävi etten
> häntä uskaltanut pyytää häntä elokuviin tai muuta vastaavaa.

Etsi hänen puhelinnumeronsa (www.numeronetti.fi), Vetäise muutama Olvi
(www.olvi.fi) rohkaisuryypyksi ja sitten soita hänelle. Kerro suoraan päin
naamataulua että "Pidät häntä mukavana ihmisenä ja olisi kiva tutustua
paremmin". Sama temppu on ainakin mulla toiminut...

Ella Lynoure Rajamaki

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja
rabid <ra...@qnwmail.com> wrote in <375BF836...@qnwmail.com>:


> Ensinnäkin suurin odotuksin lähdetty ensimmäinen lukio vuosi
> meni osaltani todella huonosti ja nyt se on ohi eikä ole enää
> toivoakaan paremmasta.

Jos kurssit menivät huonosti, niitä voi todennäköisesti uusia aika
vapaasti. Eikös se ole niitä luokattoman lukion etuja?

> Toinen, paljon tärkeämpi syy on se etten näe enää päivittäin
> rakastamaani ihmistä. Sillä niinhän siinä tietenkin kävi etten
> häntä uskaltanut pyytää häntä elokuviin tai muuta vastaavaa.

> Vaikka kuinka oli päättänyt tehdä niin. Saatan toki nähdä
> hänet aina silloin tällöin asummehan samalla paikkakunnalla
> mutta se on vaan ehkä ja joskus, ei viitenä päivänä viikossa,
> ei joka välitunti.

Etsi puhelinnumero käsiisi, soita ja kysy nyt, kun kesä on vielä
nuori? Jos vastaus on tyly, näkemättömyys kääntyy eduksesi. Jos
vastaus on positiivinen, olet korjannut jo koulun loppumisen
haittavaikutukset.

> Minun suurin ongelmani on minä itse. Vaikka olen melkein
> varma että hänellä on ainakin jonkinlaisia toiveideni
> kaltaisia tunteita minua kohtaan en silti uskalla tehdä
> asialle mitään. Ehkä siksi etten kestäisi jos hän sanoisi EI.
> Te tietenkin kerrotte minulle ettei minulla ole mitään
> menetettävää ja että aika parantaa haavat. Mutta se ei auta
> tässä ja nyt, ei sitten yhtään.

Uskaltamattomuudelle ei muut ihmiset hirveästi voi. IMO, ainoa oikea
häviö on se ettei yritä. Joten yritä, ihminen hyvä, tai muista että
tuo ikävä johtuu siitä, ettet yrittänyt.
Kumman valitset: ikävän nyt vai mahdollisuuden tavata tuota ihmistä ja
riskin saada haavoja, jotka aika tosiaan joskus parantaa?

--
----Ella Lynoure Rajamaki---* ell...@utu.fi *
----------------------------*http://www.tuug.org/~lynoure*

Henri M Saarikoski

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja
Rabid:

> Ensinnäkin suurin odotuksin lähdetty ensimmäinen lukio vuosi
> meni osaltani todella huonosti ja nyt se on ohi eikä ole enää
> toivoakaan paremmasta.
>
> Toinen, paljon tärkeämpi syy on se etten näe enää päivittäin
> rakastamaani ihmistä. Sillä niinhän siinä tietenkin kävi etten
> häntä uskaltanut pyytää häntä elokuviin tai muuta vastaavaa.

Hanki itsellesi muuta mietittävää; uusia harrastuksia ja uusia ystäviä.
Tutustu muihin ihmisiin, älä torju ketään ja huomaat pian että on muitakin
ihmisiä joista voisit olla kiinnostunut. Lue kesällä ne kurssit uudelleen
jotka menivät huonosti tai ensi syksyn kursseja. Vähitellen (ehkä vuosien
päästä) toiselle soittamisesta tai toisen kutsumisesta elokuviin voi tulla
aivan luonnollinen asia, jossa ei ole mitään ihmeellistä ja josta molemmat
tulevat iloiseksi. Harjoittele vaikka jonkun sellaisen kanssa johon
olet vähemmän rakastunut. :^)
--
H.
http://www.hut.fi/~hsaariko/

akar...@kanto.jyu.roskantappo.fx

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja
Sami <sam...@netti.fi> wrote:

: Etsi hänen puhelinnumeronsa (www.numeronetti.fi), Vetäise muutama Olvi


: (www.olvi.fi) rohkaisuryypyksi ja sitten soita hänelle. Kerro suoraan päin
: naamataulua että "Pidät häntä mukavana ihmisenä ja olisi kiva tutustua
: paremmin". Sama temppu on ainakin mulla toiminut...

Parempi sitten kans olla jotain annettavaa, jos itse haluaa kontaktia.
Takavuosina yksikin peelo oli tuijottanut meikäläistä vaatimattomat 8
vuotta ja sitten kerran tosiaankin rohkaistui soittamaan ja esittämään
lähempää tuttavuutta. Miksikähän helvetissä, kun kuitenkin kaikki muu oli
tärkeämpää kuin minä eikä kuitenkaan osannut sitoutua minkäänlaiseen ns.
normaalikommunikointiin. Äly hoi - eli kantsii harkita etukäteen seuraavan
huoneentaulun sisältö: "Miksi soittaisin sen puhelun?"
--


Jaakko Raipala

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja
Ella Lynoure Rajamaki <ell...@utu.fi>:
>> Ensinnäkin suurin odotuksin lähdetty ensimmäinen lukio vuosi
>> meni osaltani todella huonosti ja nyt se on ohi eikä ole enää
>> toivoakaan paremmasta.
>Jos kurssit menivät huonosti, niitä voi todennäköisesti uusia aika
>vapaasti. Eikös se ole niitä luokattoman lukion etuja?

Ei ainakaan meillä, puhuvat jostain kustannuksista (joo, ihan kuin
yhden kokeen ja parin kirjoituksen tarkastuttaminen olisi erityisen
kallista). Pelkäävät varmaan, että uusijoista tulisi aivan hirveä
tungos...

Rabid: Älä välitä, ei lukionumeroilla ole mitään merkitystä. Minunkin
hömppäainenumeroni ovat tipahdelleet tasaisesti ysistä-kympistä
vitoseen päin, kun yläastetiedoilla ei tahdo enää edes päästä
ruotsista läpi.

>Uskaltamattomuudelle ei muut ihmiset hirveästi voi. IMO, ainoa oikea
>häviö on se ettei yritä. Joten yritä, ihminen hyvä, tai muista että
>tuo ikävä johtuu siitä, ettet yrittänyt.

Kiva muistuttaa, minulla on ollut sama tilanne parin kesän alussa,
kuten nytkin. Erona vain on, että tyttö varmaan muistaa minut täytenä
sekopäänä ja pitää minua ties minä puskassavaanijana. (Minä en enää
_pysty_ käyttäytymään ihmisten läheisyydessä järkevästi, olen aivan
liian tietoinen kaikesta.)


Satu Nahkuri

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja
Henri M Saarikoski wrote:

> Vähitellen (ehkä vuosien
> päästä) toiselle soittamisesta tai toisen kutsumisesta elokuviin voi

> tulla aivan luonnollinen asia, jossa ei ole mitään ihmeellistä -- --

Sallimus varjelkoon minua tähän vaiheeseen koskaan pääsemästä.

--
Satu Nahkuri
nah...@iki.fi.no_shit

Mika Hekkanen

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja

Sami wrote in message <375B93F0...@netti.fi>...

>
>Etsi hänen puhelinnumeronsa (www.numeronetti.fi), Vetäise muutama Olvi
>(www.olvi.fi) rohkaisuryypyksi ja sitten soita hänelle. Kerro suoraan päin
>naamataulua että "Pidät häntä mukavana ihmisenä ja olisi kiva tutustua
>paremmin". Sama temppu on ainakin mulla toiminut...

puhelinväleissä ollessa tuo olon olvaaminen (kohtuus kunniaan!)
voi olla jopa suotavaa, face-2-face -kontaktissa on uskoakseni
arvostetumpaa tuoksahdella hieman raikkaammalta, vaikkakin
kämmenet silloin saattavat enemmän hiotakin :)

kaiken kaikkiaan mainio neuvo, asiaa esittämättä ei voi voittaa.
tai sitten on todellinen Hannu Hanhi.

-M-


Henri M Saarikoski

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja
Satu Nahkuri:

>> Vähitellen (ehkä vuosien
>> päästä) toiselle soittamisesta tai toisen kutsumisesta elokuviin voi
>> tulla aivan luonnollinen asia, jossa ei ole mitään ihmeellistä -- --
>
> Sallimus varjelkoon minua tähän vaiheeseen koskaan pääsemästä.

Kuinka niin? (Tässä hiukan rautalankaa jos sitä tarvitaan:

------------------------------------------)

--
H.
http://www.hut.fi/~hsaariko/

Satu Nahkuri

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja
Henri M Saarikoski wrote:

> Satu Nahkuri:


> >> toiselle soittamisesta tai toisen kutsumisesta elokuviin voi
> >> tulla aivan luonnollinen asia, jossa ei ole mitään ihmeellistä -- --
> >
> > Sallimus varjelkoon minua tähän vaiheeseen koskaan pääsemästä.
>
> Kuinka niin? (Tässä hiukan rautalankaa jos sitä tarvitaan:

@&~~~

Niin, että ellei enää olisi mitään ihmeellistä se adrenaliiniryöppy
ja kantojen kattoon nouseminen ja tähtitaivainen autuus silloin,
kun juuri *se* ihminen soittaa tai kun juuri *sille* ihmiselle soittaa,
niin paljonpa vahvoja hyviä viboja olisi kadonnut maailmastani.

--
Satu Nahkuri
nah...@iki.fi.no_shit

Henry the

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja

rabid <ra...@qnwmail.com> kirjoitti
viestissä:375BF836...@qnwmail.com...

> Ensinnäkin suurin odotuksin lähdetty ensimmäinen lukio vuosi
> meni osaltani todella huonosti ja nyt se on ohi eikä ole enää
> toivoakaan paremmasta.

Se ei haittaa mitään, sillä olethan vielä helvetin
nuori. Voit valita minkä tulevaisuuden haluat
kun vain ryhdistäydyt.

> Sillä niinhän siinä tietenkin kävi etten
> häntä uskaltanut pyytää häntä elokuviin tai muuta vastaavaa.

Tämä on suomalaiskansallinen ujousongelma.
Jopa minullekin on käynyt noin. Kirjoita ehdottomasti
rakkautesi kohteelle kirje, muuten pilaat
koko kesäsi. Epätietoisuus on pahinta.

Henri M Saarikoski

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja
Satu Nahkuri:

> Niin, että ellei enää olisi mitään ihmeellistä se adrenaliiniryöppy
> ja kantojen kattoon nouseminen ja tähtitaivainen autuus silloin,
> kun juuri *se* ihminen soittaa tai kun juuri *sille* ihmiselle soittaa,
> niin paljonpa vahvoja hyviä viboja olisi kadonnut maailmastani.

Mutta tässä alkuperäisessä ongelmassa olikin kysymys niistä pahoista viboista,
jota liittyy siihen että haluaisi ottaa toiseen yhteyttä (mutta ei sitten
pystykkään). Eli silloin on varmaan parempi kun ottaa sen asian normaalina
eikä sellaisena tilanteena jota tulisi välttää.
--
H.
http://www.hut.fi/~hsaariko/

Sari Siirtola

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja

> Hanki itsellesi muuta mietittävää; uusia harrastuksia ja uusia ystäviä.
> Tutustu muihin ihmisiin, älä torju ketään ja huomaat pian että on muitakin
> ihmisiä joista voisit olla kiinnostunut. Lue kesällä ne kurssit uudelleen
> jotka menivät huonosti tai ensi syksyn kursseja. Vähitellen (ehkä vuosien
> päästä) toiselle soittamisesta tai toisen kutsumisesta elokuviin voi tulla
> aivan luonnollinen asia, jossa ei ole mitään ihmeellistä ja josta molemmat
> tulevat iloiseksi. Harjoittele vaikka jonkun sellaisen kanssa johon
> olet vähemmän rakastunut. :^)

Hei haloo!!?!!

Uudet harrastukset ja muut mainitsemasi keinot ovat silkkaa itsensä
huijaamista. Ihan varma on, että jos et osoita kiinnostustasi asia jää
kaivamaan pitkäksi aikaa. Tyyliin "Mitä jos sittenkin..." Vuosien päästä
kiinnostuksen kohde on melko suurella varmuudella varattu. Nämä jutut
sujuvat ihan luonnostaan, ei niitä voi harjoitella.
Itse olin viime keväänä hillittömän ihastunut yhteen mieheen, ja jonkin
asteista vastamielenkiintoa oli havaittavissa. Kun katseet eivät johtaneet
mihinkään, otin ja mailasin sille tyypille suorasukaiseen tyyliini. Vastaus
oli kielteinen, mutta lakkasipahan kiusaamasta ja pystyin taas tekemään
jotain järkevääkin. Vähän aikaa oltiin vähän vaivautuneita ku kohdattiin
jossain, mutta nykyään moikkaillaan ihankuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Ihastumiselle ei ihminen voi mitään, ja mielestäni ihminen tekee enemmän
itselleen haittaa tukahduttamalla tunteensa kuin ottamalla riskin. Elämää
voi jatkaa eteenpäin kun mikään vanha juttu ei kiusaa. Nyt on ihan eri mies
maisemissa... tällä kertaa otin riskin puhelimitse... se kannatti.


Ella Lynoure Rajamaki

lukematon,
8.6.1999 klo 3.00.008.6.1999
vastaanottaja
Henri M Saarikoski <hsaa...@vipunen.hut.fi> wrote in
<k04hfoi...@vipunen.hut.fi>:

>Kuinka niin? (Tässä hiukan rautalankaa jos sitä tarvitaan:
>

>------------------------------------------)

Tämä suora rautalanka selittää sen paremmin kuin kukaan ihminen kai
koskaan pystyy, mutta pakko silti yrittää: Ellei ensikontaksi suureen
ihastukseen ole yhtään ihmeellinen ja mullistava asia, on henkilön
muukin tunnekäyrä todennäköisesti juuri tuon rautalangan näköinen
tunnesuora, jossa ei ole mitään jännitystä, sydämentykytystä tai
ilopiikkiä.

Leena

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
Sari Siirtola <ssii...@abo.fi> wrote:
: mihinkään, otin ja mailasin sille tyypille suorasukaiseen tyyliini. Vastaus

: oli kielteinen, mutta lakkasipahan kiusaamasta ja pystyin taas tekemään
: jotain järkevääkin. Vähän aikaa oltiin vähän vaivautuneita ku kohdattiin

Mä en ole ikinä ollut näissä asioissa menestyksekäs mutta silti
allekirjoitan. Rukkastenkin saaminen helpottaa kummasti:) Sitten voi
harrastaa ihan vapaasti taas ja löytää aikaa itselleenkin. Inhottavaa on
se, jos toisessa päässä tulee hiljaista vaikkapa mailin jälkeen - ei
mitään. Se kiusaa tosissaan. Siksi mielestäni kannattaa vaikka soittaa,
toisen on pakko sanoa _jotain_ :)

leena

--
Katson penkiltä
kun varpusenpoika kylpee.
En ajattele ikäviä,
älä sinäkään.
-Risto Rasa

Heimo Laukkanen

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja

Leena wrote:

> allekirjoitan. Rukkastenkin saaminen helpottaa kummasti:) Sitten voi
> harrastaa ihan vapaasti taas ja löytää aikaa itselleenkin. Inhottavaa on
> se, jos toisessa päässä tulee hiljaista vaikkapa mailin jälkeen - ei
> mitään. Se kiusaa tosissaan. Siksi mielestäni kannattaa vaikka soittaa,
> toisen on pakko sanoa _jotain_ :)

No ainahan voi sanoa, että 'haloo, haloo - ei kuulu mitään. Yritä kohta
uudestaan, mulla on huono yhteys' ,-) Ei mutta tuosta yhteyden
ottamisesta sen verran, että vaikka kaikki toistelevat muuta - niin
suurissa rakkaudentunnoissa ja muuten se ei ehkä ole paras mahdollinen
ratkaisu - varsinkin jos se peruslähtötilanne ei ole pedattu kovin
pitkälle. Väärällä lähestymisellä voi kerätä turhaan ne rukkaset...

-huima

jussi

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
On Wed, 09 Jun 1999 06:44:56 GMT, Heimo Laukkanen
<heimo.l...@helsinki.fi> wrote:

Ei mutta tuosta yhteyden
>ottamisesta sen verran, että vaikka kaikki toistelevat muuta - niin
>suurissa rakkaudentunnoissa ja muuten se ei ehkä ole paras mahdollinen
>ratkaisu - varsinkin jos se peruslähtötilanne ei ole pedattu kovin
>pitkälle. Väärällä lähestymisellä voi kerätä turhaan ne rukkaset...
>
>-huima


Tosi on. Jonkun miehen yllättävä lähestyminen usein aiheuttaa naisissa
vain selkärangasta tulevan hylkimisreaktion. Ainakin mie olen
havainnut, että aloitteita kannattaa tehdä vain silloin kun on jo
sisimmässään varma siitä, että vastaus on myöntävä. On tosin totta,
että varsinkin vähän ujompien naisten signaalien tulkitseminen on
melkoista salatiedettä.

Hiski Haapoja

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
Leena <ne...@cc.tut.fi> wrote:
: Mä en ole ikinä ollut näissä asioissa menestyksekäs mutta silti
: allekirjoitan. Rukkastenkin saaminen helpottaa kummasti:) Sitten voi

: harrastaa ihan vapaasti taas ja löytää aikaa itselleenkin. Inhottavaa on
: se, jos toisessa päässä tulee hiljaista vaikkapa mailin jälkeen - ei
: mitään. Se kiusaa tosissaan.

Kaikki mailit eivät mene perille, eli vastauksen puuttuminen ei aina
tarkoita vastaanottajan kylmyyttä.

# Mustasukkaisuus on sairaus, joka pitaa parantaa ryhmaseksilla. # (Sanctius)

Henri M Saarikoski

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
Ella Lynoure Rajamaki:

>Tämä suora rautalanka selittää sen paremmin kuin kukaan ihminen kai
>koskaan pystyy, mutta pakko silti yrittää: Ellei ensikontaksi suureen
>ihastukseen ole yhtään ihmeellinen ja mullistava asia, on henkilön
>muukin tunnekäyrä todennäköisesti juuri tuon rautalangan näköinen
>tunnesuora, jossa ei ole mitään jännitystä, sydämentykytystä tai
>ilopiikkiä.

Kuten olen jo kirjoittanut, tässä oli alunperin kysymys väärinkäsityksestä
eli kirjoitin tuon ohjeen tilanteeseen, jossa tunteet estivät ylipäätänsä
toiseen yhteydenoton. Se on siis mielestäni huonoin mahdollinen (ja luultavasti
yleinen) tilanne: kontaktia ei synny siihen ihastuksen kohteeseen eikä
myoskään keneenkään muuhun hyvinkin pitkäksi aikaa. On siis ihan sama
minkälaiset ne tunteet ovat kun mitään ei tapahdu. Turha on toiselta
odottaa yhteydenottoa, ei se kuitenkaan soita.

Tuollaisen tilanteen voi aiheuttaa esimerkiksi epätietoisuus siitä mitä tulisi
sanoa toiselle tai pelko, että saa pakit jos jos tekee jotain tyhmää. Jos
ajatukset pyorii vain jonkun yhden ihmisen ympärillä voi jo ajatus että
noin voi käydä muodostua ylivoimaiseksi esteeksi yhteydenotolle. Tähän auttaa
luultavasti parhaiten se, että on jotain kokemusta tai tietoa siitä
tilanteesta niin ettei se ole epänormaali ja tuntematon ja luottaa itseensä
(se kuuluisa 'itsetunto'?). Ei ne pelkät rohkaisut 'soita vaan sille'
välttämättä auta, ei ainakaan minua auttanut silloin kouluiässä.
--
H.
http://www.hut.fi/~hsaariko/

Satu Nahkuri

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
Henri M Saarikoski wrote:

> Satu Nahkuri:
> > Niin, että ellei enää olisi mitään ihmeellistä se adrenaliiniryöppy
>

> alkuperäisessä ongelmassa olikin kysymys niistä pahoista viboista,
> jota liittyy siihen että haluaisi ottaa toiseen yhteyttä (mutta ei sitten
> pystykkään). Eli silloin on varmaan parempi kun ottaa sen asian
> normaalina eikä sellaisena tilanteena jota tulisi välttää.

Onko se? -Jos minun täytyy asettaa toivotuimmuusjärjestykseen
tilanteet, joissa on elämää suuremmin ihastunut, ja
a) voittaa pelkonsa ja ottaa ihastukseen yhteyttä hampaat kalisten
b) ei koskaan uskalla tehdä sitä, ja
c) vakuuttaa itsensä siitä, että ihastus ei ole mikään erityinen tyyppi,
vaan sen kanssa voi keskustella ilman mitään ihmeellisiä viboja,

niin vaihtoehto a) on melkein aina ja myös vaihtoehto b) usein
parempi kuin vaihtoehto c). Ymmärrän, että jos tilanne b) seuraa
tilannetta b) kerta kerran jälkeen, niin putki on pakko saada jotenkin
poikki, vaikka sitten tavalla c). En silti pidä sitä, että pakottaa omat
jännitteensä alas, kategorisesti parempana kuin sitä, että leijuu niiden
voimalla metrin irti maasta, vaikka sitten hiukset pystyssä.

--
Satu Nahkuri
nah...@iki.fi.no_shit

Markku Jantunen

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
Satu Nahkuri <nah...@iki.fi.no_shit> writes:

> -- leijuu niiden voimalla metrin irti maasta, vaikka sitten hiukset
> pystyssä.

Onhan tuossa puolensa vaikkapa kofeiiniin verrattuna. Toisaalta taas ...

- mj

--
Markku Jantunen, m...@cs.tut.fi, http://www.cs.tut.fi/~msj/

Jaakko Raipala

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
Satu Nahkuri <nah...@iki.fi.no_shit>:

>> >> toiselle soittamisesta tai toisen kutsumisesta elokuviin voi
>> >> tulla aivan luonnollinen asia, jossa ei ole mitään ihmeellistä -- --

> Niin, että ellei enää olisi mitään ihmeellistä se adrenaliiniryöppy
> ja kantojen kattoon nouseminen ja tähtitaivainen autuus silloin,
> kun juuri *se* ihminen soittaa tai kun juuri *sille* ihmiselle soittaa,
> niin paljonpa vahvoja hyviä viboja olisi kadonnut maailmastani.

Kyse nyt vain lienee siitä, että joillekin ihmisille (esim. minulle)
jo pelkkä puhuminen tulee *fyysisesti* mahdottomaksi jos juuri *se*
(tai viime aikoina *kuka tahansa*) ihminen soittaa tai ottaa yhteyttä
millä tahansa muulla tavalla. Joo, pieni jännitys ja kutina olisi
kivaa, mutta sydän ei saisi lyödä ihan niin nopeasti että se sattuu.
(Tosin tähän ei auta kokemus, päinvastoin, se pahenee jatkuvasti.)


Ella Lynoure Rajamaki

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
jussi <j...@ss.si> wrote in <375e136...@nntp.hut.fi>:

>Ainakin mie olen
>havainnut, että aloitteita kannattaa tehdä vain silloin kun on jo
>sisimmässään varma siitä, että vastaus on myöntävä. On tosin totta,
>että varsinkin vähän ujompien naisten signaalien tulkitseminen on
>melkoista salatiedettä.

Entäs miesten sitten? Jos se ei ole ujo, se saattaa kuolata näkyvästi
lähes kaikkia naispuolisia, ja jos se on, no, milläs luet. Ehkä se
naisten parjattu aloituksettomuus johtuu siitä, että
keskivertonainenkin haluaa tehdä aloitteen vain silloin, kun on
sisimmissään varma siitä, että vastaus on myöntävä?

Itse koen epätietoisuuden pahemmaksi kuin ne rukkaset eli kannatan
kysymistä puolin ja toisin.

Satu Nahkuri

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
Jaakko Raipala wrote:

> jo pelkkä puhuminen tulee *fyysisesti* mahdottomaksi jos juuri *se*
> (tai viime aikoina *kuka tahansa*) ihminen soittaa tai ottaa yhteyttä
> millä tahansa muulla tavalla. Joo, pieni jännitys ja kutina olisi
> kivaa, mutta sydän ei saisi lyödä ihan niin nopeasti että se sattuu.

Huh...luulen, että näin rankassa tapauksessa se, jonka
luonnollisuudesta pitäisi päästä vakuuttuneeksi,
ei ole ihastuksen kohde, vaan oma itse.

--
Satu Nahkuri
nah...@iki.fi.no_shit

fluffy

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja rabid
[pahoittelen mahdollista toistoa, jostakin syystä nyysiserverini saa
postit kaksi päivää myöhässä :p]

rabid wrote:

> Tiedän että tämä on rakkautta, väititte te mitä tahansa sillä
> ei pelkkä ihastuminen ole tälläistä. Ei sitä edes voi sanoin
> kuvata mutta yritän silti.

> Ajattelen häntä jatkuvasti, jokainen kaunis tai rakkaudesta
> kertova laulu meinaa saada minut itkemään koska ne tuovat
> mieleen meidät, tai oikeastaan sen mitä voisimme olla, mitä
> haluaisin meidän olevan ja sen kuinka ihana hän on. Fyysinen

jotenkin zen cafen "todella kaunis" tuli mieleen...

yhtään tuskaasi aliarvioimatta... been there, done that.
luulen, että olet sittenkin rakastunut ihannekuvaan, jonka omien
haavettesi pohjalta rakensit ja jotka istutit tyttöön. ehkä tunteesi
ovat todella syvemmän kuin ihastumisessa, mutta rakastunut itse
henkilöön et ole, ethän edes tunne kohdettasi (edellisestä viestistäsi
oletan). ainakaan itse en pelkän kuoren ja kuvitellun sisällön
kaipaamista kutsu rakastumiseksi, saatika rakkaudeksi.

ihminen unohtaa helposti ja alkaa varsinkin rakastuneena täytellä
puuttuvia kohtia mieluisilla, itselle sopivilla asioilla.
lomaromansseissa esimerkiksi on kyse tästä. lyhyen tutustumisen jälkeen
koittaa (tuskallinen) ero. kotona sitten kaihotaan ja ajatellaan toista,
kuvitellaan millaista se olisi jos... aletaan huomaamatta kuvitella
toiselle ominaisuuksia joita hänessä ei välttämättä ole. sitten jos
myöhemmin nähdään, petytään kun ei se toinen ollutkaan sellainen kun
hänet muistettiin tai oikeammin kuviteltiin.



> Minun suurin ongelmani on minä itse. Vaikka olen melkein
> varma että hänellä on ainakin jonkinlaisia toiveideni
> kaltaisia tunteita minua kohtaan en silti uskalla tehdä
> asialle mitään. Ehkä siksi etten kestäisi jos hän sanoisi EI.

edelleen, pelkäät liiaksi unelman rikkoutumista, etkä uskalla ottaa
riskiä, sillä sekin lämmittää iltaisin nukkumaan mennessä enemmän kuin
tyhjyys.

> Te tietenkin kerrotte minulle ettei minulla ole mitään
> menetettävää ja että aika parantaa haavat. Mutta se ei auta
> tässä ja nyt, ei sitten yhtään.

ehkäpä tästä viisastut. olet vielä nuori, kun hieman kasvat ja saat
lisää itsevarmuutta, uskallat ehkä lähestyäkin silloista ihatuksesi
kohdetta. muista, että koulun jatkuu taas elokuussa ja että silloin näet
ihatuksesi, ellei mitään kamalaa ole tapahtunut. jos olet hukannut
tilaisuutesi eikä tyttö enää osoita minkäänlaisia kiinnostuksen
merkkejä, oppinet tulevaisuudessa käyttämään jokaisen mahdollisuuden.

ajan parantavan vaikutuksen toteaminen ei auta n y t. mutta tulet
huomaamaan, että kliseet ovat kliseitä juuri siksi, että ne yllättävän
usein ovat totta tai todennäköisiä.

-fluffy

fluffy

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja rabid

Markku Jantunen

lukematon,
9.6.1999 klo 3.00.009.6.1999
vastaanottaja
Ella Lynoure Rajamaki <ell...@utu.fi> writes:

>naisten parjattu aloituksettomuus johtuu siitä, että
>keskivertonainenkin haluaa tehdä aloitteen vain silloin,
>kun on sisimmissään varma siitä, että vastaus on myöntävä?

Tietenkin. Aloitteen tekeminen on riskin ottamista. Ne,
joilla on alin markkina-arvo, tekevät eniten aloitteita.
Niiden, joilla on korkein markkina-arvo, tarvitsee tehdä
harvimmin aloitteita.

>Itse koen epätietoisuuden pahemmaksi kuin ne rukkaset eli
>kannatan kysymistä puolin ja toisin.

Aloitteen tekeminen on enemmän markkina-arvosta kuin suku-
puolesta riippuvaista. Miesten markkina-arvojen mediaani
on alempi kuin naisten. Huippumiehiä on vähemmän kuin rupu-
miehiä. (Miehet päätyvät esimerkiksi useammin pultsareiksi
kuin naiset.) Naisilla taas tasokkuus riippuu enemmän teki-
jöistä, joille he itse voivat sangen vähän (ulkonäkö ja ikä).

Leena

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Markku Jantunen <m...@kaarne.cs.tut.fi> wrote:
: Tietenkin. Aloitteen tekeminen on riskin ottamista. Ne,

: joilla on alin markkina-arvo, tekevät eniten aloitteita.
: Niiden, joilla on korkein markkina-arvo, tarvitsee tehdä
: harvimmin aloitteita.

Mutta voisiko tuo aloitteentekemiskynnys riippua myös hieman omasta
minäkuvasta? Niin, ja siitä millainen luonna ihmisellä on. (jopa enemmän
kuin ulkoisesta markkina-arvosta?)

Aloitteita voi tulla kohtuullisen paljonkin, mutta jos aloitteen tekijät
eivät ole sopivan tyyppisiä ts. ei kiinnosta. Silloin suhteellisen
"suositun" on myös tehtävä aloite sellaisen ihmisen suuntaan joka
kiinnostaa.

Ehkä kyse tässäkin on loppujen lopuksi vain arvosta, mutta silti mietin
että se voi olla myös itsetuntokysymys kaikista eniten.

Sitten tuli myös mieleen että laskeeko naisen (tai miehen) arvo jos hän on
aloitteellinen?

jussi

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
On 10 Jun 1999 06:49:12 GMT, Leena <ne...@cc.tut.fi> wrote:


>
>Sitten tuli myös mieleen että laskeeko naisen (tai miehen) arvo jos hän on
>aloitteellinen?
>

Ei laske. Naiset jotka valittavat, että miehet eivät pidä
aloitteellisista naisista, ovat vain törmänneet siihen vanhaan
ongelmaan, jonka aloitteelliset miehet tuntevat erittäin hyvin.

Jotkut naiset ilmeisesti käyttävät passivista taktiikkaa, koska
luulevat sen miellyttävän miehiä (esim. että välinpitämättömän
esittäminen saa miehen innostumaan, herättää miehessä intohimoisen
metsästäjän yms.). Paha erehdys. Kyllä naisen pitää osallistua!


Henri Hansen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
jussi wrote :

:>Sitten tuli myös mieleen että laskeeko naisen (tai miehen) arvo jos hän on
:>aloitteellinen?

: Ei laske. Naiset jotka valittavat, että miehet eivät pidä
: aloitteellisista naisista, ovat vain törmänneet siihen vanhaan
: ongelmaan, jonka aloitteelliset miehet tuntevat erittäin hyvin.

Kylläpä laskeekin. Aloitteen tekeminen, mikäli sitä seuraa
epäonnistuminen, johtaa aina siihen, että kaikki asiasta tietävät kokevat
sinut sen jälkeen vähemmän arvokkaana.

: Jotkut naiset ilmeisesti käyttävät passivista taktiikkaa, koska


: luulevat sen miellyttävän miehiä (esim. että välinpitämättömän
: esittäminen saa miehen innostumaan, herättää miehessä intohimoisen
: metsästäjän yms.). Paha erehdys. Kyllä naisen pitää osallistua!

Tässä on pointtia. Eivät ihmiset turhaan pelkää epäonnistumista tai
rukkasia. Siinä on kyse paljon enemmästä kuin siitä, että kokee tulleensa
torjutuksi. Silloin myös kaikki ne, jotka asian havaitsevat, näkevät ja
kokevat torjutun torjutuksi, hylkiöksi.

--
.:[ han...@cc.tut.fi : www.students.tut.fi/~hansen]:.
Stop fightin'
and start unitin'

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Leena <ne...@cc.tut.fi> writes:

>Mutta voisiko tuo aloitteentekemiskynnys riippua myös hieman
>omasta minäkuvasta? Niin, ja siitä millainen luonna ihmisellä on.
>(jopa enemmän kuin ulkoisesta markkina-arvosta?)

Tuskin enemmän kuin kysynnästä, mutta kyllä se itsetunnostakin
riippuu. Henkilö, jonka itsetunto on kohtalaisen alhainen mutta
ei liian alhainen, tulee tehneeksi luultavasti eniten aloitteita,
koska hän uskoo, että hänen on pakko niitä tehdä.

>Aloitteita voi tulla kohtuullisen paljonkin, mutta jos aloitteen
>tekijät eivät ole sopivan tyyppisiä ts. ei kiinnosta. Silloin
>suhteellisen "suositun" on myös tehtävä aloite sellaisen ihmisen
>suuntaan joka kiinnostaa.

Totta. Mutta, jos suosittu suostuu laskemaan tasovaatimuksiaan
edes hieman, hän saa hyvin todennäköisesti ainakin helposti
siedettävän tai jopa hyvänkin kumppanin.

>Ehkä kyse tässäkin on loppujen lopuksi vain arvosta, mutta silti
>mietin että se voi olla myös itsetuntokysymys kaikista eniten.

Itsetuntoon tälläkin elämänalueella vaikuttavat kaikkein eniten
koetut menestykset ja tappiot. Itsetunto tulee siitä, että saa
paljon hyväksyntää.

>Sitten tuli myös mieleen että laskeeko naisen (tai miehen) arvo
>jos hän on aloitteellinen?

Aloitteen tekeminen merkitsee vallan antamista toiselle, arvioita-
vaksi asettumista. Siksi aloitteen tekevän arvo tilanteessa todel-
lakin laskee. Mitä sitkeämmin tekee aloitteita jonkun tietyn yhden
henkilön suuntaan, sitä enemmän tälle antaa valtaa itsen yli.

Ella Lynoure Rajamaki

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Markku Jantunen <m...@kaarne.cs.tut.fi> wrote in
<7jmo7h$ru$1...@baker.cc.tut.fi>:


>Tietenkin. Aloitteen tekeminen on riskin ottamista. Ne,
>joilla on alin markkina-arvo, tekevät eniten aloitteita.

Eivät välttämättä: eikös nykyarvoilla sosiaalisuus ja rohkeus ole
positiivisia tuon markkina-arvon kannalta? Ja markkina-arvosta näkyy
vain pakkaus ennen tutustumista. Toki, kauniimmin pakattua pesuainetta
myydään paremmin kuin toista rumemmin pakattua, sisällöstä huolimatta.

>Niiden, joilla on korkein markkina-arvo, tarvitsee tehdä
>harvimmin aloitteita.

Niin, tarvitsee tehdä harvemmin. Se ei tarkoita etteikö tuollainen
ihminen silti saattaisi niitä tehdä. Ellei muuten, niin pitääkseen
huolta, ettei joku tietty namupala jää tuntematta.

>Aloitteen tekeminen on enemmän markkina-arvosta kuin suku-
>puolesta riippuvaista. Miesten markkina-arvojen mediaani
>on alempi kuin naisten. Huippumiehiä on vähemmän kuin rupu-
>miehiä. (Miehet päätyvät esimerkiksi useammin pultsareiksi
>kuin naiset.) Naisilla taas tasokkuus riippuu enemmän teki-
>jöistä, joille he itse voivat sangen vähän (ulkonäkö ja ikä).

Eli luulet, että ihmiset tekevät tasan, mitä heidän tarvitsee, ei sen
enempää tai vähempää?

IMO, ulkonäölle voi ihminen paljonkin. (vrt. suuri hymykeskustelu)

Tommi Perkola

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
j...@ss.si (jussi) writes:
> luulevat sen miellyttävän miehiä (esim. että välinpitämättömän
> esittäminen saa miehen innostumaan, herättää miehessä intohimoisen
> metsästäjän yms.). Paha erehdys. Kyllä naisen pitää osallistua!

Tuo kai riippuu naisesta, miehestä, tilanteesta ja sillee. Äläpä
yleistä.


--
Pasila, grande valse!


Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Ella Lynoure Rajamaki <ell...@utu.fi> writes:

>>Tietenkin. Aloitteen tekeminen on riskin ottamista. Ne,
>>joilla on alin markkina-arvo, tekevät eniten aloitteita.

>Eivät välttämättä: eikös nykyarvoilla sosiaalisuus ja rohkeus ole
>positiivisia tuon markkina-arvon kannalta? Ja markkina-arvosta näkyy
>vain pakkaus ennen tutustumista. Toki, kauniimmin pakattua pesuainetta
>myydään paremmin kuin toista rumemmin pakattua, sisällöstä huolimatta.

Naisten perinteiseen roolimalliin on kuulunut passiivisuus ja aloit-
teiden tekemisen välttäminen. Tämä roolimalli syntyi aikana, jona naisen
tärkein toimeentulon lähde oli aviomies. Naisen kannatti siis naida
mahdollisimman hyvin toimeentuleva mies. Miehen tehtäväksi jäi sitten
menestyä työelämässä. Tästä syystä naisen parinhakukäyttäytyminen muo-
dostui epäsuoremmaksi ja strategisemmaksi kuin miesten, koska kyse oli
elintärkeistä eduista eikä romanttisista tunteista. Naisten täytyi
olla parinhaussa yhtä pragmaattisia kuin miesten työelämässä. Toinen
syy miksi aloitteentekijän rooli on perinteisesti langetettu miehille
on yleinen miesten "sankarirooli" (sana "hero" muuten tulee kreikasta,
jossa alkuperäinen sana tarkoittaa suojelijaa, orjaa tai palvelijaa),
jossa heidän tehtäväkseen jää ottaa riskit.

Aloitteenteon sysääminen vastapuolen tehtäväksi maksaa itsensä takaisin,
vaikka edellyttääkin enemmän itsehillintää. Täälläkin moni nainen on
suositellut miehille aloitteiden tekemistä peräänkuuluttaen "rohkeita"
miehiä. Sellainen suosittelu tehoaa miehiin, jotka ovat sisäistäneet
maskuliinisen roolinsa uhrautuvina suorittajina, mutta ei sellaisiin,
jotka osaavat ajatella itse.

>>Niiden, joilla on korkein markkina-arvo, tarvitsee tehdä
>>harvimmin aloitteita.

>Niin, tarvitsee tehdä harvemmin. Se ei tarkoita etteikö tuollainen
>ihminen silti saattaisi niitä tehdä. Ellei muuten, niin pitääkseen
>huolta, ettei joku tietty namupala jää tuntematta.

Kyllä, ylempiensä suuntaan joutuu todennäköisemmin tekemään aloitteita
kuin toisinpäin.

>Eli luulet, että ihmiset tekevät tasan, mitä heidän tarvitsee,
>ei sen enempää tai vähempää?

En. Miehet tekevät tyhmyyksissään roolimallinsa sisäistettyään
paljon enemmän aloitteita kuin heidän olisi järkevää tai edes
tarpeellista tehdä.

>IMO, ulkonäölle voi ihminen paljonkin. (vrt. suuri hymykeskustelu)

Hymy on ele, ei osa ulkonäköä, mikäli ulkonäöllä tarkoitetaan samaa
kuin mitä minä sillä tarkoitan.

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
meng...@gamma.hut.fi (Marcus E Engdahl) writes:

>Millä keinolla 'muut' havaitsevat rukkaset?

Esimerkiksi näkemällä niiden antamisen tai kuulemalla
niistä puhuttavan.

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
meng...@gamma.hut.fi (Marcus E Engdahl) writes:

>>Henkilö, jonka itsetunto on kohtalaisen alhainen mutta
>>ei liian alhainen, tulee tehneeksi luultavasti eniten
>>aloitteita, koska hän uskoo, että hänen on pakko niitä
>>tehdä.

>Kyllä hänen käytännössä onkin, mikäli hän haluaa edistää
>omaa asiaansa.

Ei ole. Kysymys on näännytystaistelusta. Ne, joilta kantti
loppuu ensin, tekevät aloitteet. Naisten sosialisaatiosta
ja roolimalleista johtuu, että he ovat vähemmän riippuvaisia
jonkun toista sukupuolta edustavan emotionaalisesta tuesta
ja hyväksynnästä. Siksi naiset ovat voittaneet -- tähän
asti.

>>Aloitteen tekeminen merkitsee vallan antamista toiselle, arvioita-
>>vaksi asettumista. Siksi aloitteen tekevän arvo tilanteessa todel-
>>lakin laskee. Mitä sitkeämmin tekee aloitteita jonkun tietyn yhden
>>henkilön suuntaan, sitä enemmän tälle antaa valtaa itsen yli.

>Itse en tekisi kovin pitkään aloitteita yhden ihmisen suuntaan
>mikäli en saisi vastakaikua, tämä johtuu todennäköisesti siitä
>että tiedän saavani vastakaikua muualta.

No niin. Luuletko, että muut eivät tee tuota päätelmää? Välinpitämät-
tömyyden etu perustuu juuri täsmälleen oletukseen, että välinpitämät-
tömällä on vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen runsaudesta päätellään edelleen,
että sen, jolla niitä on, on oltava laadukas.

akar...@kanto.jyu.roskantappo.fx

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Marcus E Engdahl <meng...@gamma.hut.fi> wrote:

: Millä keinolla 'muut' havaitsevat rukkaset?

Esim. Hiskillä on tästä varmaa tietoa ja aukoton metodi. Kysypä sieltä.
--
-=-=-= A.K.Arsniva -=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-
=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=- "Olinks mä hyvä?" -=-=-=-=

jussi

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
On 10 Jun 1999 10:53:37 +0300, Tommi Perkola <mat...@vuokko.uta.fi>
wrote:


Kuule, ihmissuhteissa kaikki riippuu naisesta, miehestä ja
tilanteesta. Sanoin mielipitteeni ja odotin kommenttia, en valitusta
yleistykestä. Älä tapa keskustelua vaan osallistu.

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
meng...@gamma.hut.fi (Marcus E Engdahl) writes:

>>Toinen syy miksi aloitteentekijän rooli on perinteisesti langetettu
>>miehille on yleinen miesten "sankarirooli" (sana "hero" muuten tulee
>>kreikasta, jossa alkuperäinen sana tarkoittaa suojelijaa, orjaa tai
>>palvelijaa), jossa heidän tehtäväkseen jää ottaa riskit.

>Ihminen jonka mielestä ns. pakkien/whatever saaminen on hirvittävä
>takaisku kärsivät sosiaalisesta fobiasta.

Ei se ole hirvittävä takaisku mutta on selkeästi epäedullista.

>Sitäpaitsi flirttailu on keksitty, silloin saa jo etukäteen jonkin-
>laisen käsityksen siitä onko toinen yhtään kiinnostunut vaiko ei.

Jonkinlaisen käsityksen saa kyllä muutenkin, hyvin monilla eri
tavoilla.

>>Aloitteenteon sysääminen vastapuolen tehtäväksi maksaa itsensä takaisin,
>>vaikka edellyttääkin enemmän itsehillintää.

>Höpsis, aloitteen tekeminen etc. kannattaa mikäli haluaa tutustua
>johonkin uuteen ihmiseen.

Sama se, usko(ttele) mitä haluat. Minä uskon omia havaintojani.

>>Täälläkin moni nainen on suositellut miehille aloitteiden tekemistä
>>peräänkuuluttaen "rohkeita" miehiä. Sellainen suosittelu tehoaa miehiin,
>>jotka ovat sisäistäneet maskuliinisen roolinsa uhrautuvina suorittajina,
>>mutta ei sellaisiin, jotka osaavat ajatella itse.

>Gimmeabreak. Tai siis älä viitsi.

Mahdoinko osua hermoon, kun reaktio on tuollainen? Kiistätkö, että
perinteinen miehen rooli ei olisi ollut suorituskeskeinen, uhrautu-
mista korostava? Ilmeisesti kiistät, että yksipuolisesta aloitteelli-
suudesta ei olisi haittaa, mutta tuon mielipiteen minä lasken joko
netin poliittisen korrektiuden tiliin tai sitten sen tiliin, että
et ole koskaan viitsinyt katsella ympärillesi tai et ole halunnut/
joutunut myöntämään tosiasioita.

>>Kyllä, ylempiensä suuntaan joutuu todennäköisemmin tekemään aloitteita
>>kuin toisinpäin.

>Lopettakaa nyt tuo yletön kastiajattelu. On varmaankin vaikea olla
>sosiaalisessa tilanteessa mikäli koko ajan tiedostaa 'ihmisten
>markkia-arvon' ja antaa tämän meemin vaikuttaa käytökseensä.

Ei minun käyttäytymistäni ainakaan vaikeuta tippaakaan, että tie-
dostan ihmisten olevan eri asteisesti kiinnostavia. Voidakseni kumo-
ta kastien olemassolon, joutuisin käännyttämään miljardit ihmiset
olemaan ajattelematta ulkonäköä. En itse asiassa edes haluaisi tehdä
sitä, koska on parempi, että lihavuuteen tai erilaisiin geneettisiin
anomalioihin taipuvaiset poistuvat geenipoolista ilman, että asiasta
tarvitsee nousta mitään eettistä keskustelua.

>En usko että kyseinen ajattelu tekee ketään yhtään luonnollisemmaksi
>tai viehättävämmäksi, todennäköisesti se vain rajoittaa hänen elämäänsä.
>Itse tehtyjä rajoja.

Tässä suhteessa ihmisen elämää rajoittavat toisten ihmisten arvostukset
ja hänen ominaisuutensa, joita ihmiset arvostavat. Ihminen ei tuosta noin
vain voi yhtäkkiä päättää, että toisten on pidettävä häntä varakkaampana,
kauniimpana tai älykkäämpänä kuin hän on, eikä hän voi vaikuttaa koko
yhteiskunnan arvostuksiin kovinkaan paljon.

>>En. Miehet tekevät tyhmyyksissään roolimallinsa sisäistettyään
>>paljon enemmän aloitteita kuin heidän olisi järkevää tai edes
>>tarpeellista tehdä.

>Bullshit.

Minusta tuntuu, että näiden tosiasioiden kieltäminen on vain joi-
denkin onnistujien keino tuulettaa erinomaisuuttaan. Tuolla tavoin
puhuva ihminen on kuin menestynyt self-made man, joka uskoo vakaasti,
että "kuka tahansa" voi menestyä vaikka kuinka hyvin "jos vain tar-
peeksi uskoo". Kyseessä on päättelyvirhe, jossa sekoitetaan syyt
ja seuraukset.

>>Hymy on ele, ei osa ulkonäköä, mikäli ulkonäöllä tarkoitetaan samaa
>>kuin mitä minä sillä tarkoitan.

>Hymy voi olla flirttiä.

Niin, flirtti on eleitä.

>Varsinkin naiset voivat sitäpaitsi vaikuttaa ulkonäköönsä paljonkin
>pukeutumalla, meikkaamalla ja pitämällä huolta vartalostaan. Kutsut-
>takoon sitä vaikka miesten miellyttämiseksi Naisiakin saa miellyttää.

Totta kai ulkonäköön voi vaikuttaa. Mitä sitten? Mitä se vaikuttaa
siihen, että ulkonäöllä on merkitystä?

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
meng...@gamma.hut.fi (Marcus E Engdahl) writes:

>>Esimerkiksi näkemällä niiden antamisen tai kuulemalla
>>niistä puhuttavan.

>Siis jos herra X jututtaa bileissä neitiä Y ja tilanteessa huomaa viiden
>minuutin kuluttua että neidillä Y ei ole lainkaan pilkettä silmäkulmassa
>on annettu 'rukkaset' jotka kaikki huomaavat? Jahas.

Pelkästä juttuttamisesta ei voi antaa rukkasia. Sitäpaitsi tuollainen
ei ole alkuunkaan ainoa mahdollinen tilanne, jossa voi antaa rukkaset.

Hiski Haapoja

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Ella Lynoure Rajamaki <ell...@utu.fi> wrote:
: Eivät välttämättä: eikös nykyarvoilla sosiaalisuus ja rohkeus ole
: positiivisia tuon markkina-arvon kannalta? Ja markkina-arvosta näkyy
: vain pakkaus ennen tutustumista. Toki, kauniimmin pakattua pesuainetta
: myydään paremmin kuin toista rumemmin pakattua, sisällöstä huolimatta.

Ei se pakkaus, vaan mieleen jäävä mainonta. Andy - räjäyttää lian pois!
Mr. Proper puhdistaa, peilikirkkaaks pinnat saa. Ajax - valkotornado.
Fairylla peset hohtavan puhtaaksi. Bio Luvil... Ei erityisen söpöjä
pakkauksia.

Hiski Haapoja

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Marcus E Engdahl <meng...@gamma.hut.fi> wrote:
: Millä keinolla 'muut' havaitsevat rukkaset?

Naisten keskinäinen tietotoimisto kertoo.

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
meng...@gamma.hut.fi (Marcus E Engdahl) writes:

>Sikäli kun olen nähnyt suosittujen miesten taktiikoita olen
>huomannut heidän flirttailevan moneen suuntaan melkein koko
>ajan.

Avainsanat ovat "moneen suuntaan". Mutta olennaisinta on kuitenkin,
että suositut miehet ovat hyvin usein keskimääräistä tasokkaampia.

>Kyse ei todellakaan ole mistään yksioikoisesta väsytystaistelusta
>jossa ensimmäistä liikettä ei tehdä ikinä.

Kyllä ensimmäinen liike voidaan tehdä, jos aika on sopiva, mutta
ei koskaan epäedullisessa tilanteessa. Kyse on ennenkaikkea sel-
laisen asetelman luomisesta, jossa naiset kilpailevat miehestä
toisiaan vastaan. Joskus kuulee yllättävänkin rumien ja tasotto-
mien miesten onnistuvan sellaisessa. Eikä tietenkään kyse ole
siitä, että ollaan kuin Kiinan muuri eikä reagoida millään tavoin
mihinkään. Enemmänkin vertaisin asetelmaa eläinten kouluttamiseen:
jos pallo ei pyöri hylkeen nokassa, kalaa ei tule, vaikka se
miten protestoisi. Annetaan palkinto vain silloin kuin toisen
suoritus on tarpeeksi hyvä. Muutoin ollaan valmiita kävelemään
pois, koska koulutettavia riittää.

Moni sosiaalisessa elämässä dominoiva ja voimakastahtoinen nainen
itse asiassa pitää siitä, että mies ottaa ohjat eikä loppujen lo-
puksi tyydy itseään heikompitahtoiseen mieheen. Vielä nykyäänkin
monia nainen haluaa hyvän tappaja-suojelijan, joka tekee useimmat
ikävät ja raskaat päätökset. Minulla ei ainakaan olisi mitään
sellaisen touhutädin kanssa seurustelemista vastaan, joka tekisi
useimmat päätökset asioissa, joissa minua ei tippaakaan kiinnosta
tehdä päätöksiä. Asioissa, jotka minua kiinnostavat, ole kyllä
hyvin taipumaton.

>>No niin. Luuletko, että muut eivät tee tuota päätelmää? Välinpi-
>>tämätömyyden etu perustuu juuri täsmälleen oletukseen, että vä-
>>linpitämättömällä on vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen runsaudesta

>>päätellään edelleen, että sen, jolla niitä on, on oltava laadukas.

>Välinpitämättömyys ei ole yleisesti vihättävää, se on ase jota pitää
>käyttää harkiten.

Välinpitämättömyys on hyvin viehättävää verrattuna sen vastakohtaan,
liialliseen kiinnostuksen osoittamiseen.

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
meng...@gamma.hut.fi (Marcus E Engdahl) writes:

>>Ei se ole hirvittävä takaisku mutta on selkeästi epäedullista.

>Kaikissa alkeellisimmissakin naisteniskuoppaissa kerrotaan että pakkien
>saamiseen on syytä tottua.

Monissa tuollaisissa oppaissa puhutaan paljon paskaa.

>Parempi heittää ulos tuhat koukkua kuin
>panostaa kaikki yhden uistimen varaan.

Totta helkkarissa, mutta miten jokin tuon vastainen seuraa sanomastani?
Tuhansia koukkujen ulos heittämällä itse asiassa tähdätään juuri yksit-
täisen pakkien vaikutuksen minimoimiseen ja hyvien tilaisuuksien (ts.
sellaisten, joissa pakkien saamisen todennäköisyys on pieni) määrän maksi-
moimiseen, jotta ei tarvitsisi kuunnella paljon pakkeja.

>Ulkomailla saattaa toimia se, että ihmiset tulevat spontaanisti
>juttelemaan vieraan ihmisen kanssa. Suomessa tuo ei useinkaan toimi,
>jolloin on itse tuppauduttava.

Minusta on paljon fiksumpaa rakentaa ystäväpiiri, jossa on paljon
sopivan ikäisiä ja viehäviä ihmisiä, kun tuppautua ihmisten seuraan.
Silloin tilaisuuksia tulee luontevasti.

>>Mahdoinko osua hermoon, kun reaktio on tuollainen? Kiistätkö, että
>>perinteinen miehen rooli ei olisi ollut suorituskeskeinen, uhrautu-
>>mista korostava?

>I don't give a flying fuck about 'miehen perinteinen rooli', ainakaan
>tässä keskustelussa.

Täh? On aivan eri asia purkaa ja eritellä jotakin roolia kuin hyväksyä
se.

>Ei, kun olen nimenomaan huomannut että tekemällä aloitteita tutustuu
>useampiin uusiin ihmisiina ja tällä tavoin haaviin tarttuu jopa läheisiä
>suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Netin poliittinen korrektius tuntuu
>väittävän lähinnä päinvastaista.

??

Aloitteen tekeminen on minun sanavarastossani jotakin aivan muuta
kuin ihmisiin tutustuminen "ihmisinä". Totta helvetissa kannattaa
tutustua "ihmisiin ihmisinä".

>Tuntemani tavoitellut poikamiehet tekevät paljon aloitteita (ainakin
>epäsuoria), vaikka analyysisi mukaan heidän ei kannattaisi tehdä mitään
>(koska he ovat tavoiteltuja).

Kyse ei ole siitä, etteikö tavoiteltujen kannattaisi tehdä aloitteita
vaan enemminkin siitä, ettei heidän TARVITSE tehdä niitä.

>Siitä huolimatta uskon että alhaisen markkina-arvon omaavalla juntilla
>on vieläkin huonommat mahdollisuudet mikäli hän ei ikinä hankkiudu
>tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Ei hyvänen aika, ei tässä siitä ole kysymys. Totta kai kannattaa hankkiu-
tua aktiivisesti tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa, ystävystyä
toista sukupuolta olevien ihmisten kanssa jne. Aloitteen tekeminen tarkoit-
taa sitä, että osoittaa selvästi ja avoimesti olevansa kiinnostunut toisesta
romanttisessa/seksuaalisessa mielessä ja asettuu toisen arvioitavaksi kuun-
telemaan vastausta. Naiset ovat viisaita, kun yrittävät sälyttää miehen
kontolle aloitteentekijän roolin.

>Eleet ovat olennainen osa persoonaa ja seksikkyyttä.

Mutta eivät osa ulkonäköä.

jussi

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
On 10 Jun 1999 06:49:12 GMT, Leena <ne...@cc.tut.fi> wrote:

>Markku Jantunen <m...@kaarne.cs.tut.fi> wrote:
>: Tietenkin. Aloitteen tekeminen on riskin ottamista. Ne,


>: joilla on alin markkina-arvo, tekevät eniten aloitteita.

>: Niiden, joilla on korkein markkina-arvo, tarvitsee tehdä
>: harvimmin aloitteita.
>
>


>Ehkä kyse tässäkin on loppujen lopuksi vain arvosta, mutta silti mietin
>että se voi olla myös itsetuntokysymys kaikista eniten.
>

Hehehe, se voi olla myös himokkuuskysymys. Pari tyyppiä täällä meillä
päin on erittäin aloitekykyisiä ja lisäksi valtavan menestyksekkäitä
naisten suhteen. Mikään määrä naisia ja seksiä eri naisten kanssa ei
kuitenkaan näytä riittävän. Ilmeisesti näissä kavereissa yhdistyy
markkina-arvo ja itsetunto ja DRAIVI :)

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
j...@ss.si (jussi) writes:

>Hehehe, se voi olla myös himokkuuskysymys. Pari tyyppiä täällä meillä
>päin on erittäin aloitekykyisiä ja lisäksi valtavan menestyksekkäitä
>naisten suhteen. Mikään määrä naisia ja seksiä eri naisten kanssa ei
>kuitenkaan näytä riittävän. Ilmeisesti näissä kavereissa yhdistyy
>markkina-arvo ja itsetunto ja DRAIVI :)

Ehkä. Mutta markkina-arvoa ei voi päätellä vain siitä, että naisia
on paljon vaan myös siitä, minkä tasoisia he ovat.

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
meng...@gamma.hut.fi (Marcus E Engdahl) writes:

>>Avainsanat ovat "moneen suuntaan". Mutta olennaisinta on kuitenkin,
>>että suositut miehet ovat hyvin usein keskimääräistä tasokkaampia.

>Niin ovat, mutta suositummuudessa ja tasokkuudessa omilla teoilla on
>suuri merkitys (en tarkoita tässä työelämässä etenemistä).

Suositummuudessa on mutta ei tasokkuudessa, jos tasokkuus ymmärre-
tään, miten minä sen ymmärrän. Tasokkuus muodostuu seuraaviin pää-
kategorioihin kuuluvista asioista (joiden tärkeysjärjestys on keski-
määrin seuraava, tärkein ensin): ulkonäkö, henkinen pääoma, status/
raha/potentiaali ja persoonallisuus. Minusta on perseestä, että
sellaiset pinnalliset tekijät kuten iskemisstrategia vaikuttavat,
mutta sillä minä en voi yhtään mitään. Helpompaa olisi, jos kaikki
löytäisivät vertaisensa ilman ylimääräisiä koukeroita.

jussi

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
On 10 Jun 1999 10:45:41 GMT, m...@kaarne.cs.tut.fi (Markku Jantunen)
wrote:

>j...@ss.si (jussi) writes:
>
>>Hehehe, se voi olla myös himokkuuskysymys. Pari tyyppiä täällä meillä
>>päin on erittäin aloitekykyisiä ja lisäksi valtavan menestyksekkäitä
>>naisten suhteen. Mikään määrä naisia ja seksiä eri naisten kanssa ei
>>kuitenkaan näytä riittävän. Ilmeisesti näissä kavereissa yhdistyy
>>markkina-arvo ja itsetunto ja DRAIVI :)
>
>Ehkä. Mutta markkina-arvoa ei voi päätellä vain siitä, että naisia
>on paljon vaan myös siitä, minkä tasoisia he ovat.
>
>- mj
>

Toiset syövät hampurilaisen vaikka joka päivä, toiset taas näkevät
mieluummin nälkää, kunnes saavat herkullisen pihvin upeassa
ravontolassa. Kieltämättä nämä kaverit näyttävät syövät kaiken, mitä
eteensä saavat. Mitäs tämä kertoo heidän markkina-arvostaan?


Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
meng...@gamma.hut.fi (Marcus E Engdahl) writes:

>>>Kaikissa alkeellisimmissakin naisteniskuoppaissa kerrotaan että pakkien
>>>saamiseen on syytä tottua.

>>Monissa tuollaisissa oppaissa puhutaan paljon paskaa.

>Tuo vinkki on minusta asiaa.

Totta kai pakkeihin pitää suhtautua rauhallisesti, mutta jos tuo vinkki
tulkitaan niin, ettei pakkeja pidä vältellä, niin kysymyksessä on tyhmä
tulkinta.

>>Minusta on paljon fiksumpaa rakentaa ystäväpiiri, jossa on paljon
>>sopivan ikäisiä ja viehäviä ihmisiä, kun tuppautua ihmisten seuraan.
>>Silloin tilaisuuksia tulee luontevasti.

>Suhteet tulevat havaintojeni mukaan useinmiten välittömän ystäväpiirin
>ulkopuolelta.

En tarkoittanutkaan, että varsinkaan niistä (usein varatuista) ystä-
vistä pitäisi väkisin yrittää tehdä seurustelukumppaneita. Mutta heillä
on ystäviä ja tuttavia, joita ei niin itse läheisesti tunne. Jos olet
hyvissä väleissä vastakkaista sukupuolta olevien ystäviesi kanssa, on
todennäköistä, että he puhuvat sinusta hyvää omille ystävilleen. He
saattavat jopa järjestää vapaina olevia ystäviään ja tuttaviaan yhteen.
Jossakin baarissa yksinäinen nobody on paljon huonommassa asemassa
kuin puolituttu, josta on kuullut ystäviltään paljon hyvää.

>>Täh? On aivan eri asia purkaa ja eritellä jotakin roolia kuin hyväksyä
>>se.

>Muistaakseni esitit että ajatteleva (miehen roolin tiedostanut ja
>eritellyt?) mies ei tee aloitteita, tai jotein muuta yhtä älyvapaata.

Ei tee sokeasti aloitteita vain koska "miehet tekevät niin". Tekee
kyllä aloitteita silloin, kun niitä kannattaa tehdä, mutta ei katso
velvollisuudekseen olla se osapuoli, joka oletusarvoisesti tekee
aloitteet.

Henri M Saarikoski

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Satu Nahkuri:
> En silti pidä sitä, että pakottaa omat
> jännitteensä alas, kategorisesti parempana kuin sitä, että leijuu niiden
> voimalla metrin irti maasta, vaikka sitten hiukset pystyssä.

Niin, ei kategorisesti. Mutta jos pakottaa omat jännitteet alas tilapäisesti
jollakin tavalla se ei kai tarkoita sitä, ettei niitä voisi taas nostella
tappia kohden vähitellen sitä mukaa ettei suurempia vaikeuksia puhe- tai
aloitekyvylle aiheudu.
--
H.
http://www.hut.fi/~hsaariko/

sami.ke...@hut.fi

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
On 10 Jun 1999 12:01:37 GMT, m...@kaarne.cs.tut.fi (Markku Jantunen)
wrote:

>Suositummuudessa on mutta ei tasokkuudessa, jos tasokkuus ymmärre-


>tään, miten minä sen ymmärrän. Tasokkuus muodostuu seuraaviin pää-
>kategorioihin kuuluvista asioista (joiden tärkeysjärjestys on keski-
>määrin seuraava, tärkein ensin): ulkonäkö, henkinen pääoma, status/
>raha/potentiaali ja persoonallisuus. Minusta on perseestä, että
>sellaiset pinnalliset tekijät kuten iskemisstrategia vaikuttavat,
>mutta sillä minä en voi yhtään mitään. Helpompaa olisi, jos kaikki
>löytäisivät vertaisensa ilman ylimääräisiä koukeroita.

Vaikka olisimme samaa mieltä tasokkuuden merkityksestä tai sen
komponenteista (mitä emme taida olla, mutta se keskustelu ei nyt
kiinnosta), niin joka tapauksessa mielestäni sinä jätät tärkeän
osa-alueen huomioimatta:

Eivät ihmiset kiinnostu toisistaan heidän tasokkuutensa mukaan, vaan
jos tällä "tasokkuudella" ylipäätään jotain merkitystä on, niin se
tulee siitä miten tasokkaana ihmiset KOKEVAT toisensa.

Ja asioiden kokeminenhan ei todellakaan perustu todellisuuteen... :)
Ulkonäkö on aika selvä tapaus, kukin näkee miten näkee... mutta
henkinen pääoma onkin jo esillepanokysymys. Status/raha/potentiaali on
tietysti sekä arvotuskysymys (Ollila vai Hector) että
riskinottokysymys (jonkin verran varmaa vai mahdollisesti paljon),
mutta hyvin vahvasti myöskin esillepanokysymys: Potentiaalin arvioit
vain sen perusteella mitä sinulle näytetään. Persoonallisuus taas
menee niin monimutkaiseksi etten jaksa edes yrittää. Mutta
pääpointtini: Mitään osa-aluetta et voi suoraan mitata, joudut
arvailemaan sitä sen perusteella mitä/miten sitä tuodaan esiin...

Iskemisstrategian olennainen osahan on tuoda asioita esiin oikeassa
valossa, oikeassa järjestyksessä ja oikeassa suhteessa toisiinsa.
Joten koko tasokkuuden merkitys katoaa, mikäli "pinnallisia" asioita
ei hoideta kunnolla...? Mikä onkaan pinnallista?

SamiK

Sari Siirtola

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja

> Moni sosiaalisessa elämässä dominoiva ja voimakastahtoinen nainen
> itse asiassa pitää siitä, että mies ottaa ohjat eikä loppujen lo-
> puksi tyydy itseään heikompitahtoiseen mieheen. Vielä nykyäänkin
> monia nainen haluaa hyvän tappaja-suojelijan, joka tekee useimmat
> ikävät ja raskaat päätökset. Minulla ei ainakaan olisi mitään
> sellaisen touhutädin kanssa seurustelemista vastaan, joka tekisi
> useimmat päätökset asioissa, joissa minua ei tippaakaan kiinnosta
> tehdä päätöksiä. Asioissa, jotka minua kiinnostavat, ole kyllä
> hyvin taipumaton.

Muuten pitää paikkansa paitsi kommentti tappaja-suojelijasta ei pidä
paikkaansa. Voimakastahtoinen nainen ei halua heikkotahtoista miestä
tumpuloitavaksi. On eri asia olla voimakastahtoinen ja dominantti.
Viimeksimainittu haluaa miehensä tossun alle. Ensiksimainittu haluaa
tasavahvan kumppanin. Asiahan on niin, että monet miehet eivät halua itseään
fiksumpaa tai vahvempaa naista, koska mies haluaa kuitenkin olla perheenpää.
Suhteessa voimasuhteiden pitää olla tasapainossa, muuten suhde on
alisteinen. Siinä sitten alistettu osapuoli voi huonosti.

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
sami.ke...@hut.fi writes:

>Eivät ihmiset kiinnostu toisistaan heidän tasokkuutensa mukaan, vaan
>jos tällä "tasokkuudella" ylipäätään jotain merkitystä on, niin se
>tulee siitä miten tasokkaana ihmiset KOKEVAT toisensa.

Ihmiset tekevät oman arvomaailmansa mukaisen tasokkuusarvion auto-
maattisesti uusiin ihmisiin tutustuessaan. Johtopäätöksiä ei lähes-
kään aina pureta tai todeta ääneen, mutta ne vaikuttavat aina jolla-
kin tavoin. Jonkun ihmisen tasokkaaksi kokeminen ei vielä merkitse
muuta, mutta tasokkaaksi koettuun ihastutaan helpommin kuin vähemmän-
tasokkaaksi koettuun. Heihin kiinnitetään PALJON enemmän huomiota
kuin vähemmän tasokkaiksi koettuihin.

>Ja asioiden kokeminenhan ei todellakaan perustu todellisuuteen... :)
>Ulkonäkö on aika selvä tapaus, kukin näkee miten näkee... mutta
>henkinen pääoma onkin jo esillepanokysymys. Status/raha/potentiaali on
>tietysti sekä arvotuskysymys (Ollila vai Hector) että
>riskinottokysymys (jonkin verran varmaa vai mahdollisesti paljon),
>mutta hyvin vahvasti myöskin esillepanokysymys: Potentiaalin arvioit
>vain sen perusteella mitä sinulle näytetään. Persoonallisuus taas
>menee niin monimutkaiseksi etten jaksa edes yrittää. Mutta
>pääpointtini: Mitään osa-aluetta et voi suoraan mitata, joudut
>arvailemaan sitä sen perusteella mitä/miten sitä tuodaan esiin...

Minusta tuo mitä sanot on triviaalia. Totta kai teemme ihmisistä
arvion sen mukaan, mitä heistä tiedämme.

>Iskemisstrategian olennainen osahan on tuoda asioita esiin oikeassa
>valossa, oikeassa järjestyksessä ja oikeassa suhteessa toisiinsa.
>Joten koko tasokkuuden merkitys katoaa, mikäli "pinnallisia" asioita
>ei hoideta kunnolla...? Mikä onkaan pinnallista?

Ei. Iskemisstrategioihin kuuluu esimerkiksi vaikeasti saavutettavan
leikkimistä ja muunlaista intentioiden salaamisen perustuvaa bullshi-
tia. Suhteet eivät ala läheskään aina yksinkertaisesti ja suoravii-
vaisesti molemminpuolisella tutustumisella vaan niitä usein edeltävät
operaatiot, joita voisi luonnehtia sanoilla kiristys, lahjonta ja uh-
kailu. Huomion kiinnittäminen iskemisstrategioihin on huomion kiinnit-
tämistä toisarvoisiin asioihin. Iskemisstrategioiden osaamisesta ei
ole juuri mitään hyötyä muussa elämässä, mukaan lukien suhteessa, jos
sellainen syntyy. Aivan samalla tavalla hyvä mainoskampanja ei vielä
merkitse, että tuote on ylivertainen.

sami.ke...@hut.fi

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
On 10 Jun 1999 14:53:53 GMT, m...@kaarne.cs.tut.fi (Markku Jantunen)
wrote:

>>Eivät ihmiset kiinnostu toisistaan heidän tasokkuutensa mukaan, vaan


>>jos tällä "tasokkuudella" ylipäätään jotain merkitystä on, niin se
>>tulee siitä miten tasokkaana ihmiset KOKEVAT toisensa.
>
>Ihmiset tekevät oman arvomaailmansa mukaisen tasokkuusarvion auto-
>maattisesti uusiin ihmisiin tutustuessaan. Johtopäätöksiä ei lähes-
>kään aina pureta tai todeta ääneen, mutta ne vaikuttavat aina jolla-
>kin tavoin. Jonkun ihmisen tasokkaaksi kokeminen ei vielä merkitse
>muuta, mutta tasokkaaksi koettuun ihastutaan helpommin kuin vähemmän-
>tasokkaaksi koettuun. Heihin kiinnitetään PALJON enemmän huomiota
>kuin vähemmän tasokkaiksi koettuihin.

Ohi meni asiani, mutta siitähän ei viestinnässä voi syyttää kuin
itseään... antaa olla.

Jatketaan yksinkertaisemmalla asialla:

Entäpä jos sinun tasokkuusteoriasi onkin vain valinnan "alalaji", eikö
päävalinta voisi mennä näinkin??

1) Ihminen tuntee sisimmässään tarpeen, jonka voi tyydyttää
parisuhteella

2) K.o. ihminen tietää, millaisella parisuhteella hän pystyy oman
tarpeensa tyydyttämään

3a) On olemassa ryhmä ihmisiä, joiden tarve tulee tyydytetyksi, kunhan
saavat sopivaa Jantusen laskennan mukaista tasokasta seuraa.

3b-ö) On myös olemassa useita muunlaisia ihmisiä, joiden tarve tulee
tyydytetyksi aivan muiden kriteerien perusteella kuin Jantusen
tasokkuusmittareiden

4) Sama yksilö kuuluu tällä jaottelulla yleensä useampaan eri ryhmään,
mutta jokin niistä on määräävä. Tämä hänen määräävä tarpeensa yleensä
vaihtelee elämäntilanteen, mielialan ja erityisesti iän mukaan.
Joillain jopa viikonpäivän tai kellonajan. Ja varsinkin
promillemäärän. ;)

Markku Jantunen

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
"Sari Siirtola" <ssii...@abo.fi> writes:

>Muuten pitää paikkansa paitsi kommentti tappaja-suojelijasta ei pidä
>paikkaansa.

Tappaja-suojelija on metafora, jolla viitataan perimaskuliinisiin
hyveisiin kuten kykyyn tarpeen tullen uhrautuvasti puolustaa naisia
ja lapsia. Mies on edelleen länsimaissakin tällaisessa roolissa.

>Voimakastahtoinen nainen ei halua heikkotahtoista miestä tumpuloitavaksi.

Ei niin, vaikka voisi ajatella, että voimakastahtoinen ja heikkotah-
toinen täydentäisivät toisiaan hyvin. Pariskuntia, joissa mies on
hallitseva, näkee hyvin usein.

>On eri asia olla voimakastahtoinen ja dominantti. Viimeksimainittu
>haluaa miehensä tossun alle.

Sanoin "sosiaalisessa elämässä voimakastahtoinen ja dominantti". Täl-
lä tarkoitan sellaista naista, jolla on luontaisia johtajanominaisuuk-
sia. Ei sellainen vielä tarkoita mitään toisille vastentahtoista alis-
tamista. Nainen, jolla on johtajanominaisuuksia saattaa sosiaalisessa
elämässä toimia mielellään johtajanrooleissa ja ajautua niihin aivan
itsesään, mutta parisuhteissa hänen preferensseissään "vastuksen" nälkä
on usein hyvin määräävä.

>Ensiksimainittu haluaa tasavahvan kumppanin. Asiahan on niin, että
>monet miehet eivät halua itseään fiksumpaa tai vahvempaa naista,
>koska mies haluaa kuitenkin olla perheenpää.

Hyvin harvat naiset haluavat itseään tyhmemmän ja heikomman miehen.
Puhe, että tämä johtuisi alunperin siitä, että miehet "pelkäävät
vahvoja naisia" on pötyä. Sellainen pelko johtuu tiedosta, että nai-
nen on tyytymätön itseään tyhmempään tai heikompaan mieheen ja hel-
posti jättää tämän, jos mahdollisuus saada älykkäämpi tai vahvempi
mies ilmenee. Älykkään ja vahvan naisen voi olla pakko tinkiä vaati-
muksistaan, jos häntä älykkäämpiä ja vahvempia miehiä ei ole vapaina,
mutta hän ei todellisuudessa koskaan lakkaa sellaista etsimästä.
Usein älykkäät ja vahvat naiset eivät kuitenkaan vaatimuksistaan
tingi, ja siksi havaitsemmekin, että sinkkumarkkinoilla älykkäät,
hyvinkoulutetut, itsenäiset ja vahvat naiset ovat yliedustettuina.

>Suhteessa voimasuhteiden pitää olla tasapainossa, muuten suhde on
>alisteinen. Siinä sitten alistettu osapuoli voi huonosti.

Ei välttämättä. Joissakin suhteissa toinen osapuoli tekee useimmat
päätökset, mihin kummatkin osapuolet ovat aivan tyytyväisiä. Ihmisillä
voi olla erilaiset temperamentit. Jotkut soveltuvat parhaiten johta-
jiksi ja toiset parhaiten seuraajiksi.

Ella Lynoure Rajamaki

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Markku Jantunen <m...@kaarne.cs.tut.fi> wrote in
<7jnsau$95k$1...@baker.cc.tut.fi>:

>Hymy on ele, ei osa ulkonäköä, mikäli ulkonäöllä tarkoitetaan samaa
>kuin mitä minä sillä tarkoitan.

Eli nainen voi olla kaunis, vaikka jatkuvasti kurtistelisi kulmiaan ja
katsoisi kieroon paremman tekemisen puutteessa?
No, oli miten oli, eleillä on varmasti huomattava vaikutus markkina-
arvoon myös sellaisena kuin sinä sen käsität...

Ella Lynoure Rajamaki

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Markku Jantunen <m...@kaarne.cs.tut.fi> wrote in
<7jo3am$1ml$1...@baker.cc.tut.fi>:

>Minusta on paljon fiksumpaa rakentaa ystäväpiiri, jossa on paljon
>sopivan ikäisiä ja viehäviä ihmisiä, kun tuppautua ihmisten seuraan.
>Silloin tilaisuuksia tulee luontevasti.

Miten tuollainen ystäväpiiri rakennetaan niin, ettei missään
tilanteessa "tuppauduta" ihmisten seuraan?

Ella Lynoure Rajamaki

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
Markku Jantunen <m...@kaarne.cs.tut.fi> wrote in
<7jnqpi$4aj$1...@baker.cc.tut.fi>:

>Henkilö, jonka itsetunto on kohtalaisen alhainen mutta
>ei liian alhainen, tulee tehneeksi luultavasti eniten aloitteita,
>koska hän uskoo, että hänen on pakko niitä tehdä.

Tai sitten juuri toisinpäin: Henkilö, jolla on hyvä itsetunto tulee
tehneeksi enemmän aloitteita, koska hän en usko saavansa rukkasia tai
ainakaan voivansa kärsiä pahasti niiden puhutuista negatiivisista
vaikutuksista.

>Itsetuntoon tälläkin elämänalueella vaikuttavat kaikkein eniten
>koetut menestykset ja tappiot. Itsetunto tulee siitä, että saa
>paljon hyväksyntää.

Nuo kaksi ovat jokseenkin eri asioita. Voi olla menestynyt ja ei-
hyväksytty. Tai hyvin hyväksytty, mutta kokea olevansa epäonnistunut.

>Aloitteen tekeminen merkitsee vallan antamista toiselle, arvioita-
>vaksi asettumista.

Näet siis asian kovin eri tavoin kuin esim. minä: Aloitteen tekeminen
on valtaa valita, mihin aikansa käyttää ja keiden kanssa on
tekemisissä. Odottaessa aloitetta joutuu kuitenkin hätistelemään
hyypiöitäkin pois.

sami.ke...@hut.fi

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999
vastaanottaja
On 10 Jun 1999 18:02:52 GMT, ell...@utu.fi (Ella Lynoure Rajamaki)
wrote:

>Eli nainen voi olla kaunis, vaikka jatkuvasti kurtistelisi kulmiaan ja
>katsoisi kieroon paremman tekemisen puutteessa?
>No, oli miten oli, eleillä on varmasti huomattava vaikutus markkina-
>arvoon myös sellaisena kuin sinä sen käsität...

Hmmm... Minulla on mitä ilmeisemmin vielä harjoiteltavaa tässä
viestinnän muodossa... Noin tyylikkäästi ja vähin elein voi siis
kertoa että on täysin eri mieltä toisen kanssa melkeinpä keskustelun
lähtökohtia myöten... Joten joko ryhdyn harjoittelemaan tai siirryn
takaisin puhtaan face-to-face-viestinnän kannattajaksi...

Laiskuus ohjaisi lopettamaan kokeilut, mutta joku osa mielestä tykkää
haasteista.

Voitko antaa suosituksia? Juuttuuku nalkkiin, jääkö oikea elämä,
muuttuuko hämäräeläimeksi, katoaako puhekyky??

SamiK

Ella Lynoure Rajamaki

lukematon,
10.6.1999 klo 3.00.0010.6.1999