Nuorten naisten fasistinen pahuus, osa 1964986½
Panu Höglund
"nuorten naisten fasistinen pahuus" maistuu niin hyvältä, ettei sitä
malta olla ottamatta suuhunsa.
Martin RL
Kiitos sinulle Panu väsymättömästä ja yliasenteellisesta
päivittäisestä kommentoinnistasi miesten ja naisten välisten suhteiden
perimmäisestä laadusta.
Minusta alkaa tuntua että karikatyyriäsi aikani seurattuani olen
parantumassa hyvää vauhtia heikkoina hetkinäni päälle iskevistä
kohtauksenomaisista ruikutuksistani.
Hienoa että olet mukana luomassa uutta ja vähemmän katkeraa maailmaa
omalla tinkimättömällä panoksellasi.
Keep up the good work,
Martin
Jukka Mikkonen
Pakko olla Martinin kanssa samaa mieltä, vaikka ymmärsin osittaisen
sarkasmin siemenenkin tuossa.
Se nyt ei liene enää kenellekään epäselvää, ettäkö Panu olisi ihan 100%
tosissaan ihan joka ikisessä tänne ilmestyneessä postauksessaan, mutta
kirjallisille lahjoille on kunnian antaminen siitä, että karrikoinnista
voi joku muukin saada käyttökelpoisen vertailukohdan.
Ihmisen luonto on siitä kummallinen, että kun oman tyytyväisyyden
absoluuttinen taso pysyy pidemmän aikaa ylhäällä, se vaikuttaa myös
set-point tasoon korottavasti. Pian se absoluuttisesti korkea taso
tuntuukin nollatasolta ja pienikin askel taaksepäin elämää suuremmalta
ongelmalta, vaikka ei oltaisi edes vielä alitettu aiempaa set-point
tasoa.
En tiedä miten homma muilla ihmisillä toimii, mutta niin kauan kuin
itselläni säilyy tunne, että asiat voisivat todella olla huonomminkin,
tyytyväisyyteni on taattu. Siksi tämänkin ryhmän seuraaminen on välillä
suorastaan terapeuttista. Liekö paikalla muita näinpäin ajattelevia?
--
Jukka Mikkonen
Tilly Aho
"Jukka Mikkonen" <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> kirjoitti
viestissä:>
> En tiedä miten homma muilla ihmisillä toimii, mutta niin kauan kuin
> itselläni säilyy tunne, että asiat voisivat todella olla huonomminkin,
> tyytyväisyyteni on taattu. Siksi tämänkin ryhmän seuraaminen on välillä
> suorastaan terapeuttista. Liekö paikalla muita näinpäin ajattelevia?
>
> --
> Jukka Mikkonen
Ei kai Panukaan tahdo kirjoituksillaan sanoa, etteikö hän olisi itseensä tai
elämäänsä tyytyväinen. Hän on vain tyytymätön niissä seurustelusuhteissa,
joihin hän on ajautunut. Ja taitaa ajautua vielä pari kertaa ennen kuin
huomaa, missä vika mahtaakaan piillä, kun ei suju.
Mitä itse tahdoit tuolla tyytyväisyydelläsi sanoa? Sitäkö, että olet
huonoonkin seuralaiseen tyytyväinen tietäessäsi, että huonompiakin varmasti
löytyy. Ei kai se ihan niinkään ole, sillä taisit lausua suhteellesi
jäähyväiset pari päivää sitten.
Ryhmän seuraaminen on, ehkei ihan terapeuttista, mutta kivaa. Ainakin täällä
saa melkoisen miehistä näkökulmaa moneen asiaan. sfnet.keskustelu.seksi -
ryhmässä keskustelivat vähän aikaa sitten siitä, miten ja milloin kortsua
tulisi käyttää. Tuli vähän sellainen tirkistelevä olo, ihan kuin olisi
uimarannan pukukopin reiästä katsellut, kun pojat vaihtaa uimahousuja. Sain
ainakin hyviä vinkkejä siitä, miten esittää asia tulevaisuudessa omille
pojilleni.
Jukka Mikkonen
>
> Mitä itse tahdoit tuolla tyytyväisyydelläsi sanoa? Sitäkö, että olet
> huonoonkin seuralaiseen tyytyväinen tietäessäsi, että huonompiakin varmasti
> löytyy. Ei kai se ihan niinkään ole, sillä taisit lausua suhteellesi
> jäähyväiset pari päivää sitten.
Ei vaan sitä, että täällä saan tarpeelliseksi kokemani määrän reality
check - aamiaismuroja silloin, kun omat asiani ovat oikeasti niin maan
pirun hyvin (=helpottunut olo kun päätös nyt tuli tehtyä ja elämä
hymyilee sittenkin), mutta ihan liian monta kertaa pettyneenä kyynisyys
nostaa päätään kylvämään ikäviä epäilyksen siemeniä eikä niitä väen
vängällä kaikkia haluaisi niiden harvojen ystäviensä niskaan kaataa, kun
ne eivät ole "oikeita" ongelmia.
Moni tuttavani on ihmetellyt, miksi oikein väen vängällä etsin
ihmissuhteistani (tai niiden puutteesta) ongelmakohtia ja pureskelen
niitä ad nauseaum. Se vain on oma tapani käsitellä asioita, ja
toistaiseksi osoittautunut verrattoman hyväksi tavaksi löytää omalle,
paljolti järkipohjaiselle ajattelutavalleni käytännöllisiä abstraktioita
muuten monimutkaisista tunne-elämän jutuista. Pohtimista varmasti
riittää loppuiäkseni, mutta koska itse koen siitä nauttivani ja
huomannut siitä olleen apua ties kuinka monessa tilanteessa, kun multa
on tultu neuvoja pyytämään, se on kätevää ajatella eräänlaiseksi
harrastukseksi.
--
Jukka Mikkonen
Tilly Aho
"Jukka Mikkonen" <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> kirjoitti
pirun hyvin:
(=helpottunut olo kun päätös nyt tuli tehtyä ja elämä
> hymyilee sittenkin), mutta ihan liian monta kertaa pettyneenä kyynisyys
> nostaa päätään kylvämään ikäviä epäilyksen siemeniä eikä niitä väen
> vängällä kaikkia haluaisi niiden harvojen ystäviensä niskaan kaataa, kun
> ne eivät ole "oikeita" ongelmia.
>
> Moni tuttavani on ihmetellyt, miksi oikein väen vängällä etsin
> ihmissuhteistani (tai niiden puutteesta) ongelmakohtia ja pureskelen
> niitä ad nauseaum.
Niinhän se on, päätös useimmin auttaa. Tosin sitten tulee se ikävä takapiru,
joka kuiskaa, että jos sittenkin olisi pitänyt tehdä toisin. Ja entä jos
omat odotukset sittenkin ovat jotenkin kummallisia, että olisiko pitänyt
olla joustavampi, ymmärtäväisempi, humaanimpi ja muuta sen tapaista. Välillä
nyt kuitenkin käy niin, että omat halut ja toisen halut eivät kohtaa, vaikka
tyyppi muuten olisikin ihan ok.
Pitäisikö aina kaikkien ongelmien ja keskustelujen olla "oikeita"? Saa kai
sitä pölistä niitä näitäkin, ihan vaan ajan kuluksi. Joku katsoo
televisiosarjoja, joku lukee, joku urheilee, joku nyysseilee, joku syventyy
pienoismalleihin, joku hoitaa puutarhaansa ja joku jopa purjehtii, koska se
on välttämöntä. Ihmissuhteissa on varmasti aina ongelmakohtia, itse olen
ajatellut sen niin, että suhteen hyvien puolien pitää olla useammin esillä
olevia kuin sen huonojen puolien, jotta siinä jaksaisi elää.
Jan Nousiainen
message news:3D5CB87D...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS...
>
> Moni tuttavani on ihmetellyt, miksi oikein väen vängällä etsin
> ihmissuhteistani (tai niiden puutteesta) ongelmakohtia ja pureskelen
> niitä ad nauseaum. Se vain on oma tapani käsitellä asioita, ja
> toistaiseksi osoittautunut verrattoman hyväksi tavaksi löytää omalle,
> paljolti järkipohjaiselle ajattelutavalleni käytännöllisiä abstraktioita
> muuten monimutkaisista tunne-elämän jutuista. Pohtimista varmasti
> riittää loppuiäkseni, mutta koska itse koen siitä nauttivani ja
> huomannut siitä olleen apua ties kuinka monessa tilanteessa, kun multa
> on tultu neuvoja pyytämään, se on kätevää ajatella eräänlaiseksi
> harrastukseksi.
Liekö koulutuksen mukanaan tuomaa järjestelmällisyyttä ja analyyttisyyttä
vaiko vain oma rasittava luonteenpiirteeni mutta jos ja kun suhteessani on
ongelmia niille löytyy syy ja myöskin seuraus hetken pohtimisen jälkeen.
Mikään ei tapahdu sattumalta vaan jokin asia on tapahtuman saanut aikaan.
Eli kun se sanoi noin niin mikä sen oikein ajoi sanomaan noin? Tai kun se
kerran sanoi noin niin siitä seuraa väistämättä se että tämä juttu menee
päin helvettiä joka tapauksessa.
Tälläinen voi olla joidenkin ihmisten mielestä rasittavaa ja raivostuttavaa
enkä välttämättä voi heitä siitä syyttää en minäkään kestä epäloogisuutta
tai epäjohdonmukaisuutta :-)
Jan
Esa
Panu Höglund <phog...@abo.fi> wrote in message
news:397828d4.02081...@posting.google.com...
> Pahus kun unohdin mitä minun piti kirjoittaa tähän. Mutta tuo ilmaus
> "nuorten naisten fasistinen pahuus" maistuu niin hyvältä, ettei sitä
> malta olla ottamatta suuhunsa.
>
ilman vastuuta.
Nainen on se joka ensinnäkin valitsee ja sillä on helppoa muutenkin, niitten
ei käytännössä tarvitse miesten tapaan vastata puheistaan ja teoistaan. Ja
mm. koulutus on muokkautunut enempi naisten tarpeisiin sopivaksi. Ehkä se
tasa-arvo ei vain ole vielä täysin toteutunut tai sitten pitäisi ottaa oppia
muslimiveljiltä koska nainen ehkä onkin suunnilleen semmonen miksi se
raamatussa kuvataan.
Esa
> Pitäisikö aina kaikkien ongelmien ja keskustelujen olla "oikeita"? Saa kai
> sitä pölistä niitä näitäkin, ihan vaan ajan kuluksi. Joku katsoo
> televisiosarjoja, joku lukee, joku urheilee, joku nyysseilee, joku
syventyy
> pienoismalleihin, joku hoitaa puutarhaansa ja joku jopa purjehtii, koska
se
> on välttämöntä. Ihmissuhteissa on varmasti aina ongelmakohtia, itse olen
> ajatellut sen niin, että suhteen hyvien puolien pitää olla useammin esillä
> olevia kuin sen huonojen puolien, jotta siinä jaksaisi elää.
>
joka on oman lapsuuden puutteiden heijastumaa, etsii uutta äitiä tai uutta
isää, joita ei voi löytää. Rakkauden myyttiä pidetään elossa koska se on
niin myyvä aihe ainakin kaikille kotirouville ja muille naisille joilla on
roolinsa. Jos ne lakkaa toivomasta sitä ne törmää nenä edellä asfalttiin.
Rakkaus muuttui aika pliisuksi termiksi joten nyt se mitä ollaan vailla on
seksi johon tuo epärealistinen tarve on siirretty. Naistenlehdistä ym. tuon
huomaa. Jos jättää normaalin ja terveellisen tyydytyksen sivuun niin samaa
paskaa. Yleensä naisilla on epänormaalin romanttinen käsitys koko asiasta.
Ennen vanhaa avioliitot kesti ja mentiin naimisiin koska oli tavallista
sitoutua ilman sen kummempia toivomuksia siitä onko tämä nyt se oikea tai
edes mitään. Lapsille se sitoumus oli hyvä asia joka on koko asian idea
loppuviimeksi. Nykyään suhteet kestää vähän aikaa ja avioliitossakin ihmiset
törmäävät omiin tarpeisiinsa pelkästään koska mitään sitoutumisen pakkoa ei
ole. Ja toisaalta kai ollaan ehkä ylipäätänsä vähän hullumpia kuin joskus
aikoinaan, ainakin naiset on.
Metalman2
>No ne saa olla pahoja ilman että tarvitsee pelätä seuraamuksia. Vapautta
>ilman vastuuta.
Ehkäpä naiset rupeavat antamaan toisilleen turpaan, jos jonkun käytös ei
miellytä. Miesten suhtautuminen catfighteihinhän tiedetään, joten sieltä
suunnasta tuskin tulee kovin innokkaita sovittelijoita. Naiset taas
seisoskelevat tumput suorina ja ihmettelevät miksei kukaan mies mene väliin.
Your mouth's writing checks your ass can't cash...
http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lukijanviesti.asp?id=310531
--
Motherfuckers kill.
Esa
> http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lukijanviesti.asp?id=310531
>
>
Kai tuon voisi ajatella olevan tasa-arvoa. Näinhän ne nyky nuoret miehetkin
suunnilleen suhtautuu kanssaihmisiin. Mikä vaan millä saa omaa nilkkiegoaan
kasvatettua porukan silmissä toimii. Pitäisi tuoda takaisin menneiden
aikojen kaksintaisteluperinne jossa asiat hoidettiin viimesenpäälle loppuun
asti. Jokainen vastasi teoistaan ja sanoistaan lopulta hengellään sitä
vastaan jota oli aikonut loukata.
Panu Höglund
>
> Ei kai Panukaan tahdo kirjoituksillaan sanoa, etteikö hän olisi itseensä tai
> elämäänsä tyytyväinen. Hän on vain tyytymätön niissä seurustelusuhteissa,
> joihin hän on ajautunut. Ja taitaa ajautua vielä pari kertaa ennen kuin
> huomaa, missä vika mahtaakaan piillä, kun ei suju.
Vika on siis aina minussa ja minun korjattavissani? Ei kuule käy tuo
paska enää kaupaksi. Sääntöjä muutetaan aina kun minä luulen päässeeni
niistä perille.
Vika on nuorissa naisissa, ja asiat korjautuvat kun heidän päänsä
leikataan irti ja pannaan tolpannokkiin kuivumaan. Sen jälkeen kaikki
alle kaksivuotiaat tytöt suljetaan erityisiin luostarikouluihin ja
kasvatetaan nöyriksi vaimoiksi ilman mitään kosketusta ulkomaailmaan
ja varsinkaan siihenastisiin naisperinteisiin, kuten muotilehtiin ja
muuhun paskaan.
Voihan se hiukkasen kirpaista, mutta saadaan ainakin inhimillinen
elämä miehille.
Tilly Aho
"Panu Höglund" <phog...@abo.fi> kirjoitti
viestissä:397828d4.02081...@posting.google.com...
> Vika on siis aina minussa ja minun korjattavissani? Ei kuule käy tuo
> paska enää kaupaksi. Sääntöjä muutetaan aina kun minä luulen päässeeni
> niistä perille.
Kelpaisiko seurustelusuhde miehen kanssa? Ihan vain vertailun ja vaihtelun
vuoksi? (vitsi). Ja vika siis tietenkin on aina miehissä...
> Voihan se hiukkasen kirpaista, mutta saadaan ainakin inhimillinen
> elämä miehille.
Kerropa millainen olisi sellainen ihannepuoliso? Siis sinulle sopiva.
Tilly Aho
"Tilly Aho" <till...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:ajnrp7$nm4$1...@bowmore.utu.fi...
> >
> Kerropa millainen olisi sellainen ihannepuoliso? Siis sinulle sopiva.
Tuolla seksin puolella vaadit tunnustusta ja peräänkuulutat itsesi tasoista
naista. Tasosta puhuttaessa tuot esiin kielitaidon, opinnot, matkustelun,
itsesi kehittämisen, kirjallisuuden jne. Hyviä ominaisuuksia, mutta mutta -
istahdapa nyt kunnolla takamuksellesi ja vedä syvään henkeä. Valtaosa
ajasta, jonka todennäköisesti viettäisit puolisosi kanssa on pelkkää arkea.
Kaupassakäyntiä, syömistä, peseytymistä, keskustelua, lapsista puhumista
(siis joko niiden puutteesta, hankkimisesta tai olemassa olosta, jolloin
puheet kyllä jää vähemmälle ja toiminta on taattua), kirjastossa käyntiä
jne. Näihin toimintoihin sinun tulee saada se elämäsi nainen sopimaan. Tosin
näitä seikkoja on nykyaikana loivennettu markkinointi-ihmisten toimesta,
sillä hammastahnatuubin puristaminen voi tänä päivänä hyvinkin tapahtua joko
ylhäältä, alhaalta tai keskeltä, eikä seuraava käyttäjä tiedä lainkaan mistä
kohtaa edellinen puristeli.
Voin kyllä kuvitella, että nyt älähdät siellä ja haistatat minulla jälleen
kerran alapääni, mutta kyllä "sivistyneistökin" käyttää wc-paperia. Miten
muuten olettaisit/haluaisit elämäsi naisen toimivan suuren tarpeen
yllättäessä keskellä erämaata? Vai onko niin, että matkustellessa keskityt
vain metropoleihin? Ja mikäli niin on, niin miten tilanne hoituisi
pariisilaisen hienostoravintolan turkkilaisessa vessassa?
Panu Höglund
> "Panu Höglund" <phog...@abo.fi> kirjoitti
> viestissä:397828d4.02081...@posting.google.com...
> > Vika on siis aina minussa ja minun korjattavissani? Ei kuule käy tuo
> > paska enää kaupaksi. Sääntöjä muutetaan aina kun minä luulen päässeeni
> > niistä perille.
>
> Kelpaisiko seurustelusuhde miehen kanssa? Ihan vain vertailun ja vaihtelun
> vuoksi? (vitsi). Ja vika siis tietenkin on aina miehissä...
Enpä oikein usko. Olen jo kauan ollut kateellinen homoille siitä että
saavat seurustella Reilujen Miesten (tm) kanssa. Mutta valitettavasti
tunnen seksuaalista halua vain naisia kohtaan. Se on risti, joka minun
on kannettava, kuten nainen on miehen risti.
>
> > Voihan se hiukkasen kirpaista, mutta saadaan ainakin inhimillinen
> > elämä miehille.
>
> Kerropa millainen olisi sellainen ihannepuoliso? Siis sinulle sopiva.
Sellainen, joka ei yhtäkkiä pane välejä poikki ilman mitään
käsitettävää syytä. Juuri tämän vaatiminen on ilmeisesti kohtuutonta.
Panu Höglund
> "Tilly Aho" <till...@hotmail.com> kirjoitti
> viestissä:ajnrp7$nm4$1...@bowmore.utu.fi...
> > >
> > Kerropa millainen olisi sellainen ihannepuoliso? Siis sinulle sopiva.
>
> Tuolla seksin puolella vaadit tunnustusta ja peräänkuulutat itsesi tasoista
> naista. Tasosta puhuttaessa tuot esiin kielitaidon, opinnot, matkustelun,
> itsesi kehittämisen, kirjallisuuden jne. Hyviä ominaisuuksia, mutta mutta -
> istahdapa nyt kunnolla takamuksellesi ja vedä syvään henkeä. Valtaosa
> ajasta, jonka todennäköisesti viettäisit puolisosi kanssa on pelkkää arkea.
Aivan totta. Sen takia vaadinkin naiseltani ennen kaikkea sitä, että
se ei yhtäkkiä ilman järkevää syytä tai perustetta pane välejä
kerrasta poikki. Mutta tämä vaatimus on ollut aina liikaa.
Minun kokemukseni valossa kaikki naiset nimittäin lirkuttelevat
aikansa ja katoavat sitten elämästäni jäljettömiin. Jopa ilman selkeää
riidanaihetta. Psykonartut ovat vain ääriesimerkki, mutta paljon
tavallisempi tapaus on ns. psykonartun alkio, eli tyttö, joka kiehnää
ympärilläni ja hankkiutuu väleihin, puhe on jo tykkäämisestä, ja joka
sitten yhtäkkiä ja ilman selitystä panee välit poikki.
Vera Izrailit
> Aivan totta. Sen takia vaadinkin naiseltani ennen kaikkea sitä, että
> se ei yhtäkkiä ilman järkevää syytä tai perustetta pane välejä
> kerrasta poikki. Mutta tämä vaatimus on ollut aina liikaa.
Sen onkin liikaa. Parisuhdemaailmaan mielestäni kuuluu se, että kumppani
voi yhtäkkiä lähteä ilman selitystä, tai ilman kunnon selitystä. Ja
silloinkin kun selitys on olemassa (ne omat kumppanini, jotka ovat
jättäneet minua, ovat yleensä lähteneet jonkun toisen naisen kanssa),
siitä selityksestä on tuskin mitään hyötyä.
--
Vera Izrailit
Panu Höglund
> "Tilly Aho" <till...@hotmail.com> kirjoitti
> viestissä:ajnrp7$nm4$1...@bowmore.utu.fi...
> > >
> > Kerropa millainen olisi sellainen ihannepuoliso? Siis sinulle sopiva.
>
> Tuolla seksin puolella vaadit tunnustusta ja peräänkuulutat itsesi tasoista
> naista. Tasosta puhuttaessa tuot esiin kielitaidon, opinnot, matkustelun,
> itsesi kehittämisen, kirjallisuuden jne. Hyviä ominaisuuksia, mutta mutta -
> istahdapa nyt kunnolla takamuksellesi ja vedä syvään henkeä. Valtaosa
> ajasta, jonka todennäköisesti viettäisit puolisosi kanssa on pelkkää arkea.
> Kaupassakäyntiä, syömistä, peseytymistä, keskustelua, lapsista puhumista
> (siis joko niiden puutteesta, hankkimisesta tai olemassa olosta, jolloin
> puheet kyllä jää vähemmälle ja toiminta on taattua), kirjastossa käyntiä
> jne. Näihin toimintoihin sinun tulee saada se elämäsi nainen sopimaan.
Älä kierrä veistä haavassa. Minulla ei ole ikinä ollut suhdetta, joka
olisi kestänyt niin kauan, että yhteinen arkipäivä olisi ehtinyt
muodostua ongelmaksi tai riitojen aiheeksi. Kadehdin syvästi niitä,
jotka pääsevät naisensa kanssa niin pitkälle, että pääsevät
riitelemään roskapussivuoroista.
Tilly Aho
> käsitettävää syytä. Juuri tämän vaatiminen on ilmeisesti kohtuutonta.
Ai jai, ei saisi kuulemma vaatia. Miehet aina (siis aina ja jatkuvasti ja
ilman poikkeusta kaikki miehet) vinkuvat, että sinä sitten olet hankala ja
koko ajan vaatimassa jotakin. Herää kysymys siitä, josko oletkin
todellisuudessa nainen?
Tilly Aho
"Panu Höglund" <phog...@abo.fi> kirjoitti
viestissä:397828d4.0208...@posting.google.com...
>
> Älä kierrä veistä haavassa. Minulla ei ole ikinä ollut suhdetta, joka
> olisi kestänyt niin kauan, että yhteinen arkipäivä olisi ehtinyt
> muodostua ongelmaksi tai riitojen aiheeksi. Kadehdin syvästi niitä,
> jotka pääsevät naisensa kanssa niin pitkälle, että pääsevät
> riitelemään roskapussivuoroista.
Ja ikää taisi olla hiukan reilu kolmekymmentä? Aikaa siis vielä on kannella
niitä roskapussejakin riitelyn lomassa. Itse en liiemmälti kyllä pidä
roskapussien kantelusta, käy jopa niin, että siirrän pussin keittiöstä ulos
ovensuuhun ja unohdan sen siihen yöksi ja joudun aamulla noukkimaan lintujen
levittämät roskani sieltä täältä. Ikävää puuhaa, jonka mielelläni valtuutan
sinut tekemään, ja jopa ilman riitaa! Saisit esimakua arkielämästä naisen
kanssa...
Panu Höglund
> Sen onkin liikaa. Parisuhdemaailmaan mielestäni kuuluu se, että kumppani
> voi yhtäkkiä lähteä ilman selitystä, tai ilman kunnon selitystä. Ja
> silloinkin kun selitys on olemassa (ne omat kumppanini, jotka ovat
> jättäneet minua, ovat yleensä lähteneet jonkun toisen naisen kanssa),
> siitä selityksestä on tuskin mitään hyötyä.
Kyllä siitä sen verran hyötyä on ettei ainakaan a) jää huolehtimaan
siitä, onko toiselle sattunut jotain, b) syyttele itseään turhista.
Minusta normaaliin kohteliaisuuteen ja rehellisyyteen kuuluu ilmoittaa
tällaisesta asiasta.
Panu Höglund
> Sen onkin liikaa. Parisuhdemaailmaan mielestäni kuuluu se, että kumppani
> voi yhtäkkiä lähteä ilman selitystä, tai ilman kunnon selitystä.
Minun parisuhdemaailmaani ei ikinä muuta ole kuulunutkaan.
Ja
> silloinkin kun selitys on olemassa (ne omat kumppanini, jotka ovat
> jättäneet minua, ovat yleensä lähteneet jonkun toisen naisen kanssa),
> siitä selityksestä on tuskin mitään hyötyä.
Kyllä siitä selityksestä olisi aika lailla enemmän hyötyä kuin siitä
että syyttelee loputtomiin itseään.
Ella Lynoure Rajamäki
> Aivan totta. Sen takia vaadinkin naiseltani ennen kaikkea sitä, että se
> ei yhtäkkiä ilman järkevää syytä tai perustetta pane välejä kerrasta
> poikki. Mutta tämä vaatimus on ollut aina liikaa.
Joka tunnesyistä jää, se myös todennäköisesti lähtee tunne- eikä ns.
järkisyistä. Eli jos kaipaat "järkevää syytä tai perustetta",
todennäköisesti mammonan perässä juoksevat naiset on sopivimpia.
> Psykonartut ovat vain ääriesimerkki, mutta paljon
> tavallisempi tapaus on ns. psykonartun alkio, eli tyttö, joka kiehnää
> ympärilläni ja hankkiutuu väleihin, puhe on jo tykkäämisestä, ja joka
> sitten yhtäkkiä ja ilman selitystä panee välit poikki.
Millainen syy olisi sinulle kelvannut?
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Panu Höglund
> On Mon, 19 Aug 2002 12:27:24 +0300, Panu Höglund wrote:
>
> > Aivan totta. Sen takia vaadinkin naiseltani ennen kaikkea sitä, että se
> > ei yhtäkkiä ilman järkevää syytä tai perustetta pane välejä kerrasta
> > poikki. Mutta tämä vaatimus on ollut aina liikaa.
>
> Joka tunnesyistä jää, se myös todennäköisesti lähtee tunne- eikä ns.
> järkisyistä. Eli jos kaipaat "järkevää syytä tai perustetta",
> todennäköisesti mammonan perässä juoksevat naiset on sopivimpia.
"Syy mennä naimisiin ei ole sama kuin syy pysyä naimisissa." (Aodįn
Mac Póilķn)
>
> > Psykonartut ovat vain ääriesimerkki, mutta paljon
> > tavallisempi tapaus on ns. psykonartun alkio, eli tyttö, joka kiehnää
> > ympärilläni ja hankkiutuu väleihin, puhe on jo tykkäämisestä, ja joka
> > sitten yhtäkkiä ja ilman selitystä panee välit poikki.
>
> Millainen syy olisi sinulle kelvannut?
Jokin muu syy kuin ne läpinäkyvät tekosyyt joita ne syöttävät. Jokin
muu syy kuin se että ne alkavat hysteerisesti syytellä minua
sellaisesta mihin en minkään asiallisten kriteerien mukaan itse ole
syyllistynyt. Syy ylipäätään. Tavallisesti asianomainen ilmoittaa
ylhäisyydessään päättäneensä panna välit poikki, ja kun häneltä tivaa
syytä, saa vastaukseksi hysteeristä kiljunaa ja "wüste Drohungen".
Panu Höglund
En ole. Olen vain kasvanut akkavallan hallitsemassa perheessä.
Isoäitini oli ennen minua kasvattanut vain tyttäriä. Kerran hän sanoi
minusta ja veljestäni, että on ikävää etteivät nuo pojat ole tyttöjä,
kun niille olisi niin ihanaa laittaa tanttuja. Siitä lähtien olen
inhonnut sanaa "tanttu". Se tarkoittaa muuten leninkiä tai kesämekkoa.
Vera Izrailit
> Kyllä siitä sen verran hyötyä on ettei ainakaan a) jää huolehtimaan
> siitä, onko toiselle sattunut jotain,
No totta kai suhteen päättymisestä kuuluu ilmoittaa toiselle osapuolelle,
eikä muuten vaan lakata vastamasta puhelimeen. Syiden ilmoittamisesta
ei sen sijaan välttämättä ole hyötyä (joskus on).
> b) syyttele itseään turhista.
> Minusta normaaliin kohteliaisuuteen ja rehellisyyteen kuuluu ilmoittaa
> tällaisesta asiasta.
Miksi kukaan syyttelisi itseään jos toinen lähtee ilmoittamatta syytä?
Ei siinä mitään, minuakin yleensä kiinnostaa se syy. Mutta jos syytä
ei ilmoiteta niin ei sitten. Joskus ihmiset eivät itsekään tiedä sen
kummempaa syytä kuin "en mä enää viihdy sun kanssa".
--
Vera Izrailit
Tommi Perkola
> No totta kai suhteen päättymisestä kuuluu ilmoittaa toiselle osapuolelle,
> eikä muuten vaan lakata vastamasta puhelimeen. Syiden ilmoittamisesta
> ei sen sijaan välttämättä ole hyötyä (joskus on).
Jätetty osapuoli haluaa tietää, mikä hänessä on vikana että voisi
korjata sen ja parantaa näin pariutumismahdollisuuksiaan. Mikä tässä
on niin vaikeata? No tietenkin se, etteivät naiset tajua miten monelle
kiemuralle useat miehet menevät saadakseen edes joskus.
> Miksi kukaan syyttelisi itseään jos toinen lähtee ilmoittamatta syytä?
Pelkää menettäneensä yhden harvoista tilaisuuksistaan. Tietenkin
markkina-arvoteorian tajuamalla suru helpottuu: jos on saanut jonkun,
saa luultavasti toisenkin suunnilleen samantasoisen. Asia menee
monimutkaisemmaksi, jos suhteeseen on panostettu aikaa ja sen takia
luovuttu muista kilpailevista tilaisuuksista.
Avioeroa ilman ennenvanhaan pätevää perustetta hakevan voisi tuomita
vahingonkorvauksiin. Riittävän pitkän avoliiton voisi rinnastaa
avioliittoon. Nyt on sellainen tilanne, että valuutta kyllä kulkee
pariutumisessa ja sen yhteydessä annetuissa lupauksissa, mutta
lupausten rikkomisesta ei seuraa mitään sanktioita.
--
Uusi blogi: http://tommipommi.blogspot.com
Mika J Viljanen
>> b) syyttele itseään turhista.
> Miksi kukaan syyttelisi itseään jos toinen lähtee ilmoittamatta syytä?
Koska se syy on kuitenkin olemassa. Jos toinen ei sitä kerro, jätetty voi
vain arvailla sitä.
Ihmisestä ja tämän itsetunnosta sitten riippuu, olettaako hän syyn olevan
jättäjän ahtaassa ajatusmaailmassa vai omassa persoonassaan.
--
MJV . "I don't want the whole world... I just want your half."
Riitta Niemistö
> Jätetty osapuoli haluaa tietää, mikä hänessä on vikana että voisi
> korjata sen ja parantaa näin pariutumismahdollisuuksiaan.
Jos on kyse pidemmistä suhteista, niin aika harvoin nuo "viat" ovat
korjattavissa.
> Mikä tässä on niin vaikeata? No tietenkin se, etteivät naiset tajua
> miten monelle kiemuralle useat miehet menevät saadakseen edes
> joskus.
jaaha, kyse ei ilmeisesti ollutkaan pidemmistä suhteista.
--
Riitta Niemistö "Mitäs jos lisäisin siguun
p. 3115 3863 t. 'automoderoikaa' -rivin."
261 7273 k. -- McWhat ircissä
Sylvester DeNusso
news:397828d4.02081...@posting.google.com:
>> kumppani voi yhtäkkiä lähteä ilman selitystä, tai ilman kunnon
>> selitystä.
> Minun parisuhdemaailmaani ei ikinä muuta ole kuulunutkaan.
Tai sitten olet sokea.
Sylvester DeNusso
news:ajt6b6$g75$1...@news.cc.tut.fi:
>> hyötyä (joskus on).
> Jätetty osapuoli haluaa tietää, mikä hänessä on vikana että voisi
> korjata sen ja parantaa näin pariutumismahdollisuuksiaan. Mikä tässä
> on niin vaikeata? No tietenkin se, etteivät naiset tajua miten monelle
> kiemuralle useat miehet menevät saadakseen edes joskus.
Kylloä miehetkin kiertelevät ja kaartelevat. Itse en ole rohjennut sanoa
suoraan tytölle, että hän ei ole tarpeeksi hyvännäköinen, on liian
lapsellinen, en viihdy tippaakaan hänen seurassaa ja kokonaiskuvana tunnen
pelaavani hänen kanssaan astetta liian alhaisessa liigassa.
Miten tämmöisen syyn oikein ilmoitat toiselle? Toisaalta se tekisi eron
helpommaksi, tuskin jäisi kaipailemaan "moista kusipäätä".
>> Miksi kukaan syyttelisi itseään jos toinen lähtee ilmoittamatta
>> syytä?
> Pelkää menettäneensä yhden harvoista tilaisuuksistaan. Tietenkin
> markkina-arvoteorian tajuamalla suru helpottuu: jos on saanut jonkun,
> saa luultavasti toisenkin suunnilleen samantasoisen.
Tai vastaavasti joutuu paniikkiin: tässä meni se "kerran elämässä"
tapahtuva oman tason reilusti ylittävä nainen ;)
> Nyt on sellainen tilanne, että valuutta kyllä kulkee
> pariutumisessa ja sen yhteydessä annetuissa lupauksissa, mutta
> lupausten rikkomisesta ei seuraa mitään sanktioita.
Caveat emptor, vai miten se nyt menikään?
Ella Lynoure Rajamäki
> "Syy mennä naimisiin ei ole sama kuin syy pysyä naimisissa." (Aodán Mac
> Póilín)
Oikeassa on varmaan. Mikään ei kuitenkaan estä molempia olemasta
tunnesyitä.
> Jokin muu syy kuin ne läpinäkyvät tekosyyt joita ne syöttävät. Jokin muu
> syy kuin se että ne alkavat hysteerisesti syytellä minua sellaisesta
> mihin en minkään asiallisten kriteerien mukaan itse ole syyllistynyt.
> Syy ylipäätään.
Olisiko kelvollinen syy ollut vaikkapa:
"Kuvittelin sinut toisenlaiseksi kuin mitä lähempi tuttavuus osoitti."
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Jukka Mikkonen
Tietyin varauksin tuokin menettelisi. Jälleen yksi erinomaisen painava
syy olla vetämättä roolia toiselle ihmiselle omista haluistaan ja
toiveistaan. Jos omat halut sattuvat olemaan kovasti erikoisia, niin ei
niitä peittelemällä ja sitä kautta omaa markkina-arvoaan nostamalla saa
aikaiseksi kuin lisää sydänsuruja itselleen. Julmaa, mutta niin totta..
--
Jukka Mikkonen
Panu Höglund
Syyhän tietysti on aina minun, koska minä olen mies. Eihän se tulisi
kysymykseenkään että nainen koskaan mokaisi mitään tai menettelisi
epäreilusti, eihän?
Panu Höglund
>
> Olisiko kelvollinen syy ollut vaikkapa:
> "Kuvittelin sinut toisenlaiseksi kuin mitä lähempi tuttavuus osoitti."
Ei olisi. Ei minulla ole mitään vastuuta toisen kuvitelmista.
Jari Huikari
> Sen onkin liikaa. Parisuhdemaailmaan mielestäni kuuluu se, että kumppani
> voi yhtäkkiä lähteä ilman selitystä, tai ilman kunnon selitystä. Ja
> silloinkin kun selitys on olemassa (ne omat kumppanini, jotka ovat
> jättäneet minua, ovat yleensä lähteneet jonkun toisen naisen kanssa),
> siitä selityksestä on tuskin mitään hyötyä.
Minusta siitä on hyötyä. Ilman mitään selitystä toinen osapuoli
miettii itse erilaisia selityksiä, ja odottaa, että saisi kuulla
sen todellisenkin syyn, ja ehkä katkeroituu. Toipuminen on nopeampaa,
jos saa heti kunnon selityksen. Tietysti selityksen antaminen voi
tuntua niin vaikealta, ettei sitä haluaisi tehdä. Mutta minusta
se kyllä kuuluisi vastuuntuntoisen ihmisen velvollisuuksiin.
Jari
--
PER ARDUA IN FIDE SERVITE DEO
Vera Izrailit
> Jätetty osapuoli haluaa tietää, mikä hänessä on vikana että voisi
> korjata sen ja parantaa näin pariutumismahdollisuuksiaan.
Nämä on juuri niitä harvoja tilanteita, kun syiden ilmoittamisesta
on paljonkin hyötyä. Yleensä ei kuitenkaan jätetyssä osapuolessa ole
mitään vikana, vaan kyse on jonkinlaisestä yhteensopimattomuudesta,
jolloin "vikojen" korjaaminen ei taida auttaa. Tai sitten yksinkertaisesti
siitä, että jättävä osapuoli löysi jonkun muun, tai sitten että jättävää
osapuolta ei tässä vaiheessa elämää seurustelu enää kiinnosta.
> Avioeroa ilman ennenvanhaan pätevää perustetta hakevan voisi tuomita
> vahingonkorvauksiin. Riittävän pitkän avoliiton voisi rinnastaa
> avioliittoon. Nyt on sellainen tilanne, että valuutta kyllä kulkee
> pariutumisessa ja sen yhteydessä annetuissa lupauksissa, mutta
> lupausten rikkomisesta ei seuraa mitään sanktioita.
Mielestäni valuutan ei pitäisi kulkea pariutumisessa.
--
Vera Izrailit
Vera Izrailit
>> Olisiko kelvollinen syy ollut vaikkapa:
>> "Kuvittelin sinut toisenlaiseksi kuin mitä lähempi tuttavuus osoitti."
> Ei olisi. Ei minulla ole mitään vastuuta toisen kuvitelmista.
Ei se lähtevä osapuoli asetakaan sinua vastuseen sen kuvitelmista.
Jos et kelpuuta tätä syyksi suhteen loppumiseen, mutta jos tämä
sattuu olemaan se varsinainen syy, odottaisitko naisen keksivän
jonkun "paremman" syyn?
--
Vera Izrailit
Jari Huikari
> Tommi Perkola <mat...@kielo.uta.fi> wrote:
>> Jätetty osapuoli haluaa tietää, mikä hänessä on vikana että voisi
>> korjata sen ja parantaa näin pariutumismahdollisuuksiaan.
> Nämä on juuri niitä harvoja tilanteita, kun syiden ilmoittamisesta
> on paljonkin hyötyä. Yleensä ei kuitenkaan jätetyssä osapuolessa ole
> mitään vikana,
Mutta on TÄRKEÄÄ kuulla sekin, ettei itsessä ole mitään vikana.
Monet suomalaiset alkavat etsiä itsestään vikoja tuollaisessa
tilanteessa, vaikkei vikoja olisikaan.
Riitta Niemistö
> Mielestäni valuutan ei pitäisi kulkea pariutumisessa.
Höh. Avioliiton solmiminen on pohjimmiltaan sopimus taloudellisista
järjestelyistä avioliiton päättymisen varalta.
Eivätkä ne sormuksetkaan ilmaisia ole :)
--
Riitta Niemistö "Tuntematon sotilas on paksu,
p. 3115 3863 t. muttei suuri sotaromaani."
261 7273 k. -- Toini Havu Helsingin Sanomissa 19.12.1954
Vera Izrailit
> Mutta on TÄRKEÄÄ kuulla sekin, ettei itsessä ole mitään vikana.
> Monet suomalaiset alkavat etsiä itsestään vikoja tuollaisessa
> tilanteessa, vaikkei vikoja olisikaan.
Tämä on hyvä pointti.
--
Vera Izrailit
Vera Izrailit
> Vera Izrailit <izra...@cc.helsinki.fi.invalid> kirjoitteli:
>> Mielestäni valuutan ei pitäisi kulkea pariutumisessa.
> Höh. Avioliiton solmiminen on pohjimmiltaan sopimus taloudellisista
> järjestelyistä avioliiton päättymisen varalta.
Ne taloudelliset järjestelyt voi kyllä järjestää nimenomaan niin että
niissä ei kulkisi rahaa. En näe, mitä järkeä on puolisojen
avio-oikeudessa toistensa omaisuuteen. Siinä *voi* olla järkeä jos
avioliitossa on sovittu että toinen käy ansiotyössä ja toinen tekee
palkatonta työtä preheen hyväksi (esim. hoitaa lapsia kotona), mutta
mitä järkeä on omaisuudensiirroista puolisolta toiselle ihan
tavallisessa perheessa jossa molemmat on töissä?
> Eivätkä ne sormuksetkaan ilmaisia ole :)
Eihän niitä ole pakko ostaa. :)
--
Vera Izrailit
Mika
"Vera Izrailit" <izra...@cc.helsinki.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:ajvs51$4hi$2...@oravannahka.helsinki.fi...
> Riitta Niemistö <mar...@iki.fi> wrote:
> Ne taloudelliset järjestelyt voi kyllä järjestää nimenomaan niin että
> niissä ei kulkisi rahaa. En näe, mitä järkeä on puolisojen
> avio-oikeudessa toistensa omaisuuteen. Siinä *voi* olla järkeä jos
> avioliitossa on sovittu että toinen käy ansiotyössä ja toinen tekee
> palkatonta työtä preheen hyväksi (esim. hoitaa lapsia kotona), mutta
> mitä järkeä on omaisuudensiirroista puolisolta toiselle ihan
> tavallisessa perheessa jossa molemmat on töissä?
Tuloerot. Mitä järkeä minun olisi pitää kiinni omistani ja makuuttaa niitä
tilillä tai törsätä johonkin vähäpätöiseen, kun voin vallan hyvin kantaa
niitä yhteiselle tilille, josta molemmat voi ammentaa tarpeen mukaan.
Tyytyväinen emäntä tuo minullekin enemmän iloa. Jos ottaa hatkat niin
tulkoon sen JÄLKEEN toimeen omillaan, tai toisen ihmisen avustamana. Saa
pitää mitä löysi, ja mitäpä minä niillä sen valkkaamilla/tarvitsemilla
rojuilla tekisinkään. Seksilelut taitaisi olla jotain mitä ei mieluusti
antaisi muiden kanssa käytettäväksi suuntaan tai toiseen.
Jarkko Hietala
> järjestelyistä avioliiton päättymisen varalta.
>
> Eivätkä ne sormuksetkaan ilmaisia ole :)
Jooh ilman avioehtoa on turha mennä naimisiin.
Riitta Niemistö
> Mutta on TÄRKEÄÄ kuulla sekin, ettei itsessä ole mitään vikana.
> Monet suomalaiset alkavat etsiä itsestään vikoja tuollaisessa
> tilanteessa, vaikkei vikoja olisikaan.
Se täälläkin referoitu perinteinen "sä oot ihan mukava kaveri,
mutta..." -puhe.
--
Riitta Niemistö "Kirjoja lukiessa usein ihmettelee, että 'Miksi jumalauta
p. 3115 3863 t. valitaan noin?', mutta lopussa kun pöly laskeutuu niin
261 7273 k. nähdään, että kaikki epsilonit laskeutuu yhteen ja niiden
summa on tasan epsilon." -- Armo Pohjavirta
Hannu Koskenvaara
Mitä iloa on avioehdosta, jos molemmat aloittavat avioliiton käytännössä
nollavarallisuudesta?
Hannu Koskenvaara
Jarkko Hietala
>
> Mitä iloa on avioehdosta, jos molemmat aloittavat avioliiton käytännössä
> nollavarallisuudesta?
Jos on vaikka saamassa huomattavaa perintöä perheeltään niin kai sekin
kannattaa ottaa huomioon.
Hiski Haapoja
> Höh. Avioliiton solmiminen on pohjimmiltaan sopimus taloudellisista
> järjestelyistä avioliiton päättymisen varalta.
Masentavaa.
> Eivätkä ne sormuksetkaan ilmaisia ole :)
Kukaan ei pakota ostamaan tai käyttämään sormuksia.
Google näkyy syöneen Toini Havu -sigusi followup-komennon antaessani.
Olen kyllä samaa mieltä Toinin kanssa siitä, ettei Tuntematon mikään
ihmeellinen kirja ole. Suomalaisistakin sotaromaaneista sen päihittää
esim. se ainoa muu jonka olen lukenut, Meren Manillaköysi.
Hiski
Panu Höglund
> Panu Höglund <phog...@abo.fi> wrote:
>
> >> Olisiko kelvollinen syy ollut vaikkapa:
> >> "Kuvittelin sinut toisenlaiseksi kuin mitä lähempi tuttavuus osoitti."
>
> > Ei olisi. Ei minulla ole mitään vastuuta toisen kuvitelmista.
>
> Ei se lähtevä osapuoli asetakaan sinua vastuseen sen kuvitelmista.
Kyllä asettaa. Jos minä huomaan kuvitelleeni asianomaisen
toisenlaiseksi, vika on minun, ja minulla on velvollisuus antaa
periksi, jos olen mennyt lupaamaan hänelle rakkautta ja tukea.
Velvollisuudet on täytettävä ja lupaukset pidettävä.
Ella Lynoure Rajamäki
> Ei olisi. Ei minulla ole mitään vastuuta toisen kuvitelmista.
Nainenhan tuossa vastuun kuvitelmistaan kantaa lähtemällä kun toteaa vain
kuvitelleensa. Vastuun sysäämistä muille olisi lähinnä
muuttumisvaatimukset ja kiukuttelu siitä ettei mies olekaan unelmien
prinssi.
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Ella Lynoure Rajamäki
> Tietyin varauksin tuokin menettelisi. Jälleen yksi erinomaisen painava
> syy olla vetämättä roolia toiselle ihmiselle omista haluistaan ja
> toiveistaan. Jos omat halut sattuvat olemaan kovasti erikoisia, niin ei
> niitä peittelemällä ja sitä kautta omaa markkina-arvoaan nostamalla saa
> aikaiseksi kuin lisää sydänsuruja itselleen. Julmaa, mutta niin totta..
Itselläni on ollut hillittömän hyviä kokemuksia siitä että olen oma
itseni ja niin hankala/nirso/oikullinen kuin vain satun olemaan. Ei
ainakaan rakas saa sikaa säkissä. Röh. :)
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Laura Ahonen
news:e0dc61cf.02082...@posting.google.com...
> > Eivätkä ne sormuksetkaan ilmaisia ole :)
>
> Kukaan ei pakota ostamaan tai käyttämään sormuksia.
Niinpä.
> Google näkyy syöneen Toini Havu -sigusi followup-komennon antaessani.
> Olen kyllä samaa mieltä Toinin kanssa siitä, ettei Tuntematon mikään
> ihmeellinen kirja ole. Suomalaisistakin sotaromaaneista sen päihittää
> esim. se ainoa muu jonka olen lukenut, Meren Manillaköysi.
Mä en ole lukenut yhtään minkäänmaalaista sotaromaania. Tuntematonta luin 87
sivua tajuamatta mitään. Toisaalta, en halunnut lukea sitä.
--
Laura Ahonen
laura.m...@kolumbus.fi
Tommi Perkola
> Mä en ole lukenut yhtään minkäänmaalaista sotaromaania. Tuntematonta luin 87
> sivua tajuamatta mitään. Toisaalta, en halunnut lukea sitä.
Minäkin joskus yritin lukea tuntematonta, mutta neljänkymmenen sivun
jälkeen totesin, että siinä vanhanaikaisilla maalaisjunteilla on kurja
tilanne ja aina välillä sanotaan jokin elämään jäänyt fraasi. Lopetin
kun sillä vain kertakaikkiaan ei ollut mitään yhteyttä maailmaan missä
elin.
Joskus kyllä vielä kokoan listan kaikista kirjoista, jotka melkein
kaikki paitsi minä ovat lukeneet ja vielä selitykset perään. Saavat
sitten inhoajani aina tarpeen tullen käydä halveksimassa
sivistymättömyyttäni ja tyhmyyttäni. Nyt joudutte tyytymään näihin
nyyssikirjoituksiin ja allamainittuun blogiin.
--
Uusi blogi: http://tommipommi.blogspot.com
Ella Lynoure Rajamäki
> Kyllä asettaa. Jos minä huomaan kuvitelleeni asianomaisen
> toisenlaiseksi, vika on minun, ja minulla on velvollisuus antaa periksi,
> jos olen mennyt lupaamaan hänelle rakkautta ja tukea. Velvollisuudet on
> täytettävä ja lupaukset pidettävä.
Rakkautta ja tukea yleensä annetaan eikä luvata. Vihkivalat sitten
erikseen.
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Jarno Tuomainen
>
> In article <ak0pmt$1ir$1...@phys-news1.kolumbus.fi>, Laura Ahonen wrote:
> > Mä en ole lukenut yhtään minkäänmaalaista sotaromaania. Tuntematonta luin 87
> > sivua tajuamatta mitään. Toisaalta, en halunnut lukea sitä.
>
> Minäkin joskus yritin lukea tuntematonta, mutta neljänkymmenen sivun
> jälkeen totesin, että siinä vanhanaikaisilla maalaisjunteilla on kurja
> tilanne ja aina välillä sanotaan jokin elämään jäänyt fraasi. Lopetin
> kun sillä vain kertakaikkiaan ei ollut mitään yhteyttä maailmaan missä
> elin.
Tuolla perusteella voisi teilata aika monen kirjan. En kyllä
muistaakseni itsekään ole lukenut kyseistä opusta.
> Joskus kyllä vielä kokoan listan kaikista kirjoista, jotka melkein
> kaikki paitsi minä ovat lukeneet ja vielä selitykset perään. Saavat
> sitten inhoajani aina tarpeen tullen käydä halveksimassa
> sivistymättömyyttäni ja tyhmyyttäni. Nyt joudutte tyytymään näihin
> nyyssikirjoituksiin ja allamainittuun blogiin.
Itse olen lukenut/yrittänyt lukea muutamaa teosta jo niitä aloittaessani
arvellen, etten niistä pidä, voipahan nyt perustellusti sanoa
mielipiteeni. Esim. Sinuhe - Egyptiläinen oli aivan hirveää huttua.
Fiktio on muutenkin yliarvostettua, valitettavasti ei-fiktiivinen
kirjallisuus on vastaavasti usein ylihinnoiteltua.
Jarno Tuomainen
>
>
> Mä en ole lukenut yhtään minkäänmaalaista sotaromaania. Tuntematonta luin 87
> sivua tajuamatta mitään. Toisaalta, en halunnut lukea sitä.
Ei niitä sotameininkejä kannata romaaneista lukeakaan, oikeista
tapahtumista löytyy sellaista tavaraa, ettei romaaninvääntäjien
mielikuvitus olisi ikinä taittunut moiseen.
Hiski Haapoja
> Joskus kyllä vielä kokoan listan kaikista kirjoista, jotka melkein
> kaikki paitsi minä ovat lukeneet ja vielä selitykset perään.
Niitähän riittää:
- Sieppari ruispellossa: miksi ketään kiinnostaa?
- Catch 22: sama juttu
- Shakespearen näytelmät: mieluummin elokuvina, ei kuitenkaan Kenneth
Branaghin
- venäläiset klassikot: äiti yritti pakottaa lukemaan niitä. Yritin
Tshehovia, tylsää oli
- Kalle Päätalo: hei, en ole juntti
- Laila Hietamies: tyttärensä ja miehensä kirjoissa saattaisi ollakin
jotain kiintoisaa, Lailan jätän äidilleni ja hänen ikäpolvelleen
- Täällä Pohjantähden alla: Linna on Päätalon tavoin
kertakäyttökirjailija, joka on tuomittu unohdukseen ikäpolvien
vaihtuessa
- Sillanpää, koko tuotanto: unohdettu jo. Ei niitä lue kukaan muu kuin
Panu Rajala
- Matti Yrjänä Joensuu & Joseph Wambaugh: elämäni on tarpeeksi tympeää
muutenkin
- Hemingway: koulussa pakkoluettiin Vanhus ja meri, TYYLSÄ
- Koraani: ei jaksa juonetonta hölötystä
- Paavalin kirjeet: ks. edellinen
- Häräntappoase: kirjan nimi liian tympeä
- kaikki filosofinen kirjallisuus Platonista Sartreen: krooh
- Thomas Mann: hävettää, etten ole koskaan saanut aikaiseksi
- Brecht: hänen jäljiltään on niin paljon ärsyttävää teatteria, että
ei ikinä
- Mein Kampf: en saanut suomennosta käsiini nuorena, aukko
sivistyksessä
- Simenonin ei-Maigretit: Julian Symons väittää, että ne ovat
parempia, mutta ketä kiinnostaa Simenon ilman Maigretia
- Doyle: Challenger-romaanit: hävettävä aukko sivistyksessä
- Dumas: Kamelianainen, ei kiinnosta pätkääkään
- Flaubert: Madame Bovary, ks. edellinen kohta
- Miller: Kravun kääntöpiiri, ei jaksa pitkiä lauseita
- Laulu punaisesta rubiinista, vanhentunut
- Hugo & Balzac: miksi lukisin?
- Don Quijote: ajatuskin haukotuttaa
- G.B.Shaw: ks. Shakespeare
- Marx ja Lenin, koko tuotanto: ennakkoluulot estävät
- Ibsen & Strindberg: edelleenkään en lue näytelmiä
- Odysseia: voi kun osaisi kunnolla kreikkaa
- Edda: viikingit olivat juntteja
- Marko Tapio: Arktinen hysteria. Kirjassa esiintyy ihmisiä, jotka
tunsin, mutta Tapio on Hemingwayn jälkeen maailman tylsin kirjailija
- Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kummitus pitäisi lukea, pidän
suuresti joistain Topeliuksen saduista
- Daniel Katz, Jorma Ojaharju: miksi heidätkin piti mainita?
- Sax Rohmer: miten olen voinut välttyä?
- Toivo Pekkanen: kaikki työläiskirjallisuus on yhtä out kuin
maalaiskirjallisuus
- Hj. Nortamo: ei murteille, paitsi Tornionjokilaakson
- Rosa Liksom: ärsyttävä pseudonyymi
- Bukowski: ei ryyppääminen kiinnosta
- Omar Khaijam: naiset pitävät hänestä liikaa
- virolainen kirjallisuus: hävettävä aukko sivistyksessä
- G. G. Marquez: ehkä pitäisi joskus yrittää, vaikka Etelä-Amerikka
tökkiikin
- Karen Blixen, Selma Lagerlöf: en pidä ruotsalaisista
naiskirjailijoista
- Tove Jansson: en pidä muumeista
- Johanna Sinisalon Finlandia-palkittu: olisi pitänyt, sillä Sinisalon
novellit ovat usein hienoja. En ole vain saanut aikaiseksi.
Hiski
Jukka Mikkonen
>
> Itselläni on ollut hillittömän hyviä kokemuksia siitä että olen oma
> itseni ja niin hankala/nirso/oikullinen kuin vain satun olemaan. Ei
> ainakaan rakas saa sikaa säkissä. Röh. :)
Tästä on ihan erikseen pakko nostaa sinulle hattua. TUOTA meininkiä
osaan arvostaa.
--
Jukka Mikkonen
Riitta Niemistö
> Riitta Niemist?<mar...@iki.fi> wrote in message news:<ajvqsl$202$2...@news.cc.tut.fi>...
>> Höh. Avioliiton solmiminen on pohjimmiltaan sopimus taloudellisista
>> järjestelyistä avioliiton päättymisen varalta.
> Masentavaa.
Kieltämättä. Ainakin minua masentaa ajatus siitä, että joskus vielä
toinen meistä jää leskeksi.
--
Riitta Niemistö "Tässä viihdeteollisuudessa
p. 3115 3863 t. tuota kutsutaan vitsiksi."
261 7273 k. -- Peter Nyman Uutisvuodossa 11.3.2000
Kasperi Matilainen
erehtyi tokaisemaan:
>Tommi Perkola <mat...@kielo.uta.fi> wrote in message news:<ak0q1c$jkf$1...@news.cc.tut.fi>...
>> Joskus kyllä vielä kokoan listan kaikista kirjoista, jotka melkein
>> kaikki paitsi minä ovat lukeneet ja vielä selitykset perään.
>
>Niitähän riittää:
>- Sieppari ruispellossa: miksi ketään kiinnostaa?
>- Catch 22: sama juttu
Tuollaiset listat ovat täysin ketään kiinnostamattomia.
Kirjoittakaa mielummin lista niistä kirjoista, joita olette
jaksaneet lukea vähintään 50 sivua, mutta loppuun saakka ei.
Ari J.
> Tommi Perkola <mat...@kielo.uta.fi> wrote in message news:<ak0q1c$jkf$1...@news.cc.tut.fi>...
> > Joskus kyllä vielä kokoan listan kaikista kirjoista, jotka melkein
> > kaikki paitsi minä ovat lukeneet ja vielä selitykset perään.
> Niitähän riittää:
> - Sieppari ruispellossa: miksi ketään kiinnostaa?
> - Tove Jansson: en pidä muumeista
> - Johanna Sinisalon Finlandia-palkittu: olisi pitänyt, sillä Sinisalon
> novellit ovat usein hienoja. En ole vain saanut aikaiseksi.
> Hiski
Entä Anni Swan ?
http://www.dd.chalmers.se/~f95lean/authors/swan.html
--
A.J.
http://sf.www.lysator.liu.se/sf_archive/sf-texts/books/S/Stapledon,Olaf.mbox
Panu Höglund
> Jari Huikari <hui...@tarzan.it.jyu.fi> kirjoitteli:
> > Mutta on TÄRKEÄÄ kuulla sekin, ettei itsessä ole mitään vikana.
> > Monet suomalaiset alkavat etsiä itsestään vikoja tuollaisessa
> > tilanteessa, vaikkei vikoja olisikaan.
>
> Se täälläkin referoitu perinteinen "sä oot ihan mukava kaveri,
> mutta..." -puhe.
Minusta jättäjän pitäisi pyytää anteeksi sitä, että on antanut
toiselle turhia toiveita. Jos psykonarttu latelee minulle rakkaudesta
ja hyväksynnästä ummet ja lammet ja sitten selvästi _pettää antamansa
lupauksen_, niin hänen tulisi ainakin myöntää oma mokansa sen sijaan
että alkaa syytellä minua ja solvata hulluksi siksi että uskoin hänen
valheisiinsa. Mutta hullu minä ehkä olenkin, kun kerta toisen jälkeen
_luotan_ nuoriin naisiin.
Riku A Reiman
> Kirjoittakaa mielummin lista niistä kirjoista, joita olette
> jaksaneet lukea vähintään 50 sivua, mutta loppuun saakka ei.
Dostojevski: Rikos ja rangaistus. Paksuus aiheutti ahdistusta ennen
kuin olin lukenut sivuakaan. Teksti oli puuduttavaa, kuin lahjakkaan
lukiolaistytön ainekirjoitusta, hienoa tekstiä, mitään ei tapahdu,
äärimmäisen tylsää, samaa sarjaa kuin CD, hopeinen persreikä ja
Vangelis, ovat ne hienoja, mutta niissä ei ole mitään.
Kierkegaard: Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus. Lukija toivoo
päättävän päivänsä nopeasti. Jonkun mielestä varmasti maailman
parasta luettavaa ja hienoa filosofiaa. Minä olen trendikkäästi
syvällisiä pohtiva ja filosofiaa harrastava, joten suosikkini on
Wittgenstein.
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (osa jossa sisällisota).
Pakkolukemista lukiossa. Puolet luin, loppuun asti ei hotsittanut.
Luin vastineeksi sodan historiaa, koska se kiinnosti enemmän.
r2
Tuuli Tuominen
> Tuollaiset listat ovat täysin ketään kiinnostamattomia.
> Kirjoittakaa mielummin lista niistä kirjoista, joita olette
> jaksaneet lukea vähintään 50 sivua, mutta loppuun saakka ei.
James Joycen Odysseus.
Tuuli.
--
The light at the end of the tunnel has been
shut down due to lack of funds.
K. Kajava
his...@hotmail.com (Hiski Haapoja) wrote:
> - Karen Blixen, Selma Lagerlöf: en pidä ruotsalaisista
> naiskirjailijoista
Minä en pidä *naiskirjailijoista*. Miksi en? Koska niiden aiheet
ammentavat yksinomaan kuukautisista, horoskoopeista ja miesvihasta.
Mieskirjailijoista sanoisin, että niitä on kahdenlaisia: hyviä ja
vielä parempia.
Mikko Parviainen
>> Kirjoittakaa mielummin lista niistä kirjoista, joita olette
>> jaksaneet lukea vähintään 50 sivua, mutta loppuun saakka ei.
> James Joycen Odysseus.
Ivan Gontsarovin Oblomov.
--
Mikko Parviainen
"I quote signatures."
Miikka Lahti
Tuuli Tuominen wrote:
> On Thu, 22 Aug 2002 10:56:52 +0300, Kasperi Matilainen wrote:
>
>>Tuollaiset listat ovat täysin ketään kiinnostamattomia.
>>Kirjoittakaa mielummin lista niistä kirjoista, joita olette
>>jaksaneet lukea vähintään 50 sivua, mutta loppuun saakka ei.
>>
>
> James Joycen Odysseus.
Proustin Kadonnutta aikaa taitaa harvempi olla lukenut kokonaan.
Tero Markus Ronkko
>Kierkegaard: Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus. Lukija toivoo
>päättävän päivänsä nopeasti. Jonkun mielestä varmasti maailman
>parasta luettavaa ja hienoa filosofiaa. Minä olen trendikkäästi
>syvällisiä pohtiva ja filosofiaa harrastava, joten suosikkini on
>Wittgenstein.
Tolkienin Taru sormusten herrasta. Puuduttavaa scheissea, olen aloittanut
lukemaan sitä useita kertoja. Vaikka pidän itse tarinasta, minun tekee
mieleni aina kyseistä teosta ajatellessani repiä kaikilta (kuvitelluilta)
haltioilta pää irti.
--
Tero-Markus C Rönkkö | "If i could change something in my life,
di...@batmud.bat.org | I would definitely do more mistakes to feel
www.oivalla.net | sorry about"
Mika
"Hiski Haapoja" <his...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:e0dc61cf.02082...@posting.google.com...
> - Hj. Nortamo: ei murteille, paitsi Tornionjokilaakson
Nortamon kirjoilla ja murteella ei ole mitään tekemistä keskenään. Muuten
ymmärrän vähintään hyvin, ettei sitä halua lukea.
Mika
"K. Kajava" <kka...@welho.com> kirjoitti
viestissä:m3znvf9...@cs78168205.pp.htv.fi...
> Mieskirjailijoista sanoisin, että niitä on kahdenlaisia: hyviä ja
> vielä parempia.
Haluaistko alkaa markkinoimaan valmistuvaa teostani kun saan sen
päätökseen?
Mika
"Riku A Reiman" <r...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:ak2984$a4q$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> In sfnet.huuhaa Kasperi Matilainen <kas...@sondi.financing.invalid> wrote:
>
> > Kirjoittakaa mielummin lista niistä kirjoista, joita olette
> > jaksaneet lukea vähintään 50 sivua, mutta loppuun saakka ei.
Juu oikein hyvä idea. Mieluiten perustelujen kanssa. Mutta miksi ihmeessä
ihmissuhteissa? Eikös kirjaa lueta vain silloin, kun kerjuu ei tuota
tulosta?
Niin no, liittyyhän sekin oikeastaan asiaan, eli se on se vaihtoehto.
Itse luen pahuksen vähän kertomakirjallisuutta, ja juuri siitä syystä kun
en_pysty_jättämään_kesken. Ei vaikka olisi kuinka paska. Sama pätee
leffoihin. Hyvin ärsyttävä ominaisuus vaimonkin mielestä.
Hannu Koskenvaara
Kasperi Matilainen wrote:
>
> Tuollaiset listat ovat täysin ketään kiinnostamattomia.
> Kirjoittakaa mielummin lista niistä kirjoista, joita olette
> jaksaneet lukea vähintään 50 sivua, mutta loppuun saakka ei.
Kyllähän sen huomaa paljon ennen 50. sivua, ellei kirjasta pidä. Tosin
sellaisia kirjoja on joitakin, joista olen lukenut yhteensä
viitisenkymmentä sivua sieltä täältä kyetäkseni vastaamaan opettajan
tiukkoihin kysymyksiin kirjan sisällöstä. :-) Niidenkään nimiä en tosin
muista.
Hannu Koskenvaara
Laura Ahonen
news:slrnam9b6...@yendor.it.helsinki.fi...
> On Thu, 22 Aug 2002 10:56:52 +0300, Kasperi Matilainen wrote:
> > Tuollaiset listat ovat täysin ketään kiinnostamattomia.
> > Kirjoittakaa mielummin lista niistä kirjoista, joita olette
> > jaksaneet lukea vähintään 50 sivua, mutta loppuun saakka ei.
>
> James Joycen Odysseus.
Joo, tää kanssa, yritin jopa lukea ihan vapaaehtoisesti.
--
Laura Ahonen
laura.m...@kolumbus.fi
Laura Ahonen
news:m3znvf9...@cs78168205.pp.htv.fi...
> In article <e0dc61cf.02082...@posting.google.com>,
> his...@hotmail.com (Hiski Haapoja) wrote:
>
> > - Karen Blixen, Selma Lagerlöf: en pidä ruotsalaisista
> > naiskirjailijoista
>
> Minä en pidä *naiskirjailijoista*. Miksi en? Koska niiden aiheet
> ammentavat yksinomaan kuukautisista, horoskoopeista ja miesvihasta.
Ja eikös Blixen ollut tanskalainen?
--
Laura Ahonen
laura.m...@kolumbus.fi
K. Kajava
"Laura Ahonen" <laura.m...@kolumbus.fi> wrote:
> > > - Karen Blixen, Selma Lagerlöf: en pidä ruotsalaisista
> > > naiskirjailijoista
> >
> > Minä en pidä *naiskirjailijoista*. Miksi en? Koska niiden aiheet
> > ammentavat yksinomaan kuukautisista, horoskoopeista ja miesvihasta.
>
> Ja eikös Blixen ollut tanskalainen?
Niin, ja muistaakseni doggi!
Panu Höglund
> Tommi Perkola <mat...@kielo.uta.fi> wrote in message news:<ak0q1c$jkf$1...@news.cc.tut.fi>...
> > Joskus kyllä vielä kokoan listan kaikista kirjoista, jotka melkein
> > kaikki paitsi minä ovat lukeneet ja vielä selitykset perään.
>
> Niitähän riittää:
> - Sieppari ruispellossa: miksi ketään kiinnostaa?
Kyllä kai se aikoinaan puolusti paikkaansa, mutta siinä on sama vika
kuin taiteellisis-teknisissä läpimurroissa yleensäkin, eli uusia
keinoja on jälkeenpäin sovellettu kekseliäämmin kuin
pioneeriteoksessa. Tyypillinen esimerkki kirjasta, jonka merkitys on
kirjallisuudenhistoriallinen.
> - Catch 22: sama juttu
Se on oikeasti hauska, mutta toistaa liikaa itseään.
> - Shakespearen näytelmät: mieluummin elokuvina, ei kuitenkaan Kenneth
> Branaghin
Shakespeare on ihan mukiinmenevä, jos ne näytelmät lukee Stanislaw
Baranczakin puolannoksina.
> - venäläiset klassikot: äiti yritti pakottaa lukemaan niitä. Yritin
> Tshehovia, tylsää oli
No jaa, Hertzenin "Byloe i dumy" on oikeasti kiintoisa. Mitä pidät
Lermontovin "Aikamme sankarista", muuten?
> - Kalle Päätalo: hei, en ole juntti
Päätalon teokset lukisin, jos se kirjoittaisi iiriksi. Ja jos aikoisin
kaunokirjailijaksi suomen kielellä, lukisin Päätaloa kieleni
rikastuttamiseksi.
> - Laila Hietamies: tyttärensä ja miehensä kirjoissa saattaisi ollakin
> jotain kiintoisaa, Lailan jätän äidilleni ja hänen ikäpolvelleen
Koko perhe on syvältä perseestä.
> - Täällä Pohjantähden alla: Linna on Päätalon tavoin
> kertakäyttökirjailija, joka on tuomittu unohdukseen ikäpolvien
> vaihtuessa
En ole samaa mieltä. Valitan juurettomuuttasi ja epäkansallisuuttasi.
Mutta minä olenkin kasvanut kolmikymmenluvulla.
> - Sillanpää, koko tuotanto: unohdettu jo. Ei niitä lue kukaan muu kuin
> Panu Rajala
Totta.
> - Matti Yrjänä Joensuu & Joseph Wambaugh: elämäni on tarpeeksi tympeää
> muutenkin
Samaa mieltä.
> - Hemingway: koulussa pakkoluettiin Vanhus ja meri, TYYLSÄ
En minäkään siitä perusta. Ehkä ne kuvaukset härkätaistelun repimistä
hevosten sisälmyksistä voisivat olla kiintoisia. Toisaalta yhtä hyvin
samat jutut voi lukea mielenkiintoisesta tietokirjasta "Iniciación a
la fiesta de los toros".
> - Koraani: ei jaksa juonetonta hölötystä
> - Paavalin kirjeet: ks. edellinen
Näistä kahdesta olen eri mieltä.
> - Häräntappoase: kirjan nimi liian tympeä
Häräntappoase on oikeasti huono kirja.
> - kaikki filosofinen kirjallisuus Platonista Sartreen: krooh
Miten olisi Boethiuksen "Filosofian lohdutus"? Sartrea ei kyllä lue
sikakaan, mutta Franz Fanonilla oli paljonkin sanottavaa.
> - Thomas Mann: hävettää, etten ole koskaan saanut aikaiseksi
Mitäs häpeämistä siinä? Buddenbrookit olen lukenut suomeksi,
ruotsiksi, saksaksi ja puolaksi, mutta Taikavuori...eeeeeiiii...
> - Brecht: hänen jäljiltään on niin paljon ärsyttävää teatteria, että
> ei ikinä
No jaa, se ei välttämättä ollut äijän oma vika.
> - Mein Kampf: en saanut suomennosta käsiini nuorena, aukko
> sivistyksessä
Minä sain, mutten jaksanut lukea sitä jaaritusta kovin pitkälle.
> - Simenonin ei-Maigretit: Julian Symons väittää, että ne ovat
> parempia, mutta ketä kiinnostaa Simenon ilman Maigretia
Ketä kiinnostaa Simenon?
> - Doyle: Challenger-romaanit: hävettävä aukko sivistyksessä
Ikinä kuullutkaan.
> - Dumas: Kamelianainen, ei kiinnosta pätkääkään
Ranskaa, ei kiinnosta.
> - Flaubert: Madame Bovary, ks. edellinen kohta
Flaubert tunnetaan asiantuntevissa piireissä lempinimellä Kustaa
Lööpäri. Kirjaa kutsutaan tietenkin Matami Povariksi.
> - Miller: Kravun kääntöpiiri, ei jaksa pitkiä lauseita
Miller on paska kirjailija yleensäkin.
> - Laulu punaisesta rubiinista, vanhentunut
Totta.
> - Hugo & Balzac: miksi lukisin?
Ranskaa, ei lueta.
> - Don Quijote: ajatuskin haukotuttaa
Mun täytyy sanoa, että Peadar Ua Laoghairen lyhennetty iirinkielinen
mukaelma on aika hauska, varsinkin jos hallitset Muskerryn murretta.
> - G.B.Shaw: ks. Shakespeare
Totta.
> - Marx ja Lenin, koko tuotanto: ennakkoluulot estävät
Marxia kannattaa lukeakin, mutta Lenin on paska ryssä.
> - Ibsen & Strindberg: edelleenkään en lue näytelmiä
Ibsen on ihan hauska kun sille päälle sattuu.
> - Odysseia: voi kun osaisi kunnolla kreikkaa
Joo, mutta siitä on hyvä iirinnös, Pįdraig de Brśnin taattua tavaraa.
> - Edda: viikingit olivat juntteja
Ei suinkaan. Sekä Edda että saagat ovat kovaa kamaa, jos ne osaa lukea
islanniksi.
> - Marko Tapio: Arktinen hysteria. Kirjassa esiintyy ihmisiä, jotka
> tunsin, mutta Tapio on Hemingwayn jälkeen maailman tylsin kirjailija
Arktinen hysteria on jätkän ainoa luettava kirja. Ei se ihan paska
ole, mutta minä olen todistettavasti nauttinut jopa Volter Kilvestä.
> - Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kummitus pitäisi lukea, pidän
> suuresti joistain Topeliuksen saduista
Minut on ruokittu ja imetetty Topeliuksen "Lukemisilla lapsille".
Taustalla isoisä deklamoi jatkuvasti Runebergiä ja Jylhää.
> - Daniel Katz, Jorma Ojaharju: miksi heidätkin piti mainita?
Jorma Ojaharjusta tulee heti "viinaa Kosmoksessa" -mielleyhtymiä.
Katzin "Saksalaisen sikakoiran" olen piruuttani lukenut saksaksi
käännettynä.
> - Sax Rohmer: miten olen voinut välttyä?
Kuka se on?
> - Toivo Pekkanen: kaikki työläiskirjallisuus on yhtä out kuin
> maalaiskirjallisuus
En ole samaa mieltä.
> - Hj. Nortamo: ei murteille, paitsi Tornionjokilaakson
Nortamo on aika hauska, mutta samanlaisia juttuja riittää iiriksikin.
> - Rosa Liksom: ärsyttävä pseudonyymi
Ja paska kirjailija.
> - Bukowski: ei ryyppääminen kiinnosta
Psykonarttujen lempikirjailija. Naiset kiihottuvat Bukowskista. Siinä
on yksi uusi syy vihata naisia.
> - Omar Khaijam: naiset pitävät hänestä liikaa
Sitä paitsi käännökset ovat kaikki ties kuinka monennen välikielen
kautta tehtyjä mukaelmia.
> - virolainen kirjallisuus: hävettävä aukko sivistyksessä
Ei ole. Viro on tympeydessään samaa luokkaa kuin Ryssänmaa.
> - G. G. Marquez: ehkä pitäisi joskus yrittää, vaikka Etelä-Amerikka
> tökkiikin
Borges on parempi
> - Karen Blixen, Selma Lagerlöf: en pidä ruotsalaisista
> naiskirjailijoista
Blixen oli tanskalainen.
> - Tove Jansson: en pidä muumeista
Sommarbokenin tulin lukeneeksi kun protestiksi hurrivihaajille pistin
männävuonna palkkapäivänä tuhatkunta markkaa ruotsinkielisiin
pokkareihin ja luin ne kaikki.
> - Johanna Sinisalon Finlandia-palkittu: olisi pitänyt, sillä Sinisalon
> novellit ovat usein hienoja. En ole vain saanut aikaiseksi.
Johanna Sinisalon Finlandia-palkittu on miesvihan pilaama.
Ari Tuominen
Tuntematon sotilas on kirjoitettu Linnan omien kokemusten pohjalta. Se
kuvaa JR8:n yhden konekiväärikomppanian, jollaisessa Linna itsekin
palveli ryhmänjohtajana, vaiheet niin tarkasti kuin 50-luvulla oli
mahdollista kirjoittaa.
Vera Izrailit
> Kyllä asettaa. Jos minä huomaan kuvitelleeni asianomaisen
> toisenlaiseksi, vika on minun, ja minulla on velvollisuus antaa
> periksi, jos olen mennyt lupaamaan hänelle rakkautta ja tukea.
> Velvollisuudet on täytettävä ja lupaukset pidettävä.
Rakkaus ei mielestäni ole sellainen asia jota voi kenellekään luvata.
--
Vera Izrailit
Jukka Mikkonen
Pakko tuohon on uskoa. Muutenhan jokainen kuviteltavissa oleva ero olisi
yksinkertaisen selkeästi lupauks(i)en pettämistä, vaikka IMHO uskoisin
suurimman osan johtuvan ihan puhtaasti väärinkäsitysten sarjan summana
syntyneestä seurustelusta, jonka ei toisissa olosuhteissa olisi
tarvinnut alkaa lainkaan.
Ei "väärän" ihmisen kanssa seurustelu toisaalta hukkaankaan ole mennyt,
ellei sitten seurauksena ole ihan infernaaliset morkkikset ja paljon
käytännössä hankalia asioita. Suhteessa kuin suhteessa on pitänyt olla
jotain hyvää ja arvokasta, jotta se pääsi kehittymään kunnolliseksi
suhteeksi. (Sanamuodosta saa päätellä, että en tässä viittaa mihinkään
ihan lyhyisiin pikapyrähdyssuhteisiin.)
--
Jukka Mikkonen
Mika
"Jukka Mikkonen" <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> kirjoitti
viestissä:3D65CDB1...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS...
> Vera Izrailit wrote:
> Pakko tuohon on uskoa. Muutenhan jokainen kuviteltavissa oleva ero olisi
> yksinkertaisen selkeästi lupauks(i)en pettämistä, vaikka IMHO uskoisin
> suurimman osan johtuvan ihan puhtaasti väärinkäsitysten sarjan summana
> syntyneestä seurustelusta, jonka ei toisissa olosuhteissa olisi
> tarvinnut alkaa lainkaan.
Vähän samaa mieltä olen minäkin, tosin poistan omalta osaltani tuon
sarjan. Suuri osa eroista käsittääkseni ja vierestä seurauksen vaikutuksena
muodostamani kokemuksen perusteella johtuu joko yhdestä erehdyksestä tai
viitseliäisyyden puutteesta.
Se erehdys taas on parinvalinta, siitä tuo samanmielisyys.
John Merredith
<izra...@cc.helsinki.fi.invalid> wrote:
>Panu Höglund <phog...@abo.fi> wrote:
>
>> Aivan totta. Sen takia vaadinkin naiseltani ennen kaikkea sitä, että
>> se ei yhtäkkiä ilman järkevää syytä tai perustetta pane välejä
>> kerrasta poikki. Mutta tämä vaatimus on ollut aina liikaa.
>
>Sen onkin liikaa. Parisuhdemaailmaan mielestäni kuuluu se, että kumppani
>voi yhtäkkiä lähteä ilman selitystä, tai ilman kunnon selitystä. Ja
>silloinkin kun selitys on olemassa (ne omat kumppanini, jotka ovat
>jättäneet minua, ovat yleensä lähteneet jonkun toisen naisen kanssa),
>siitä selityksestä on tuskin mitään hyötyä.
Parisuhdemaailman sivistymätön edustaja... Ihminen ei ole apina,
vaikkakaan se ei ole näköjään varmaa;)
John
John Merredith
<izra...@cc.helsinki.fi.invalid> wrote:
>Panu Höglund <phog...@abo.fi> wrote:
>
>> Kyllä siitä sen verran hyötyä on ettei ainakaan a) jää huolehtimaan
>> siitä, onko toiselle sattunut jotain,
>
>No totta kai suhteen päättymisestä kuuluu ilmoittaa toiselle osapuolelle,
>eikä muuten vaan lakata vastamasta puhelimeen. Syiden ilmoittamisesta
>ei sen sijaan välttämättä ole hyötyä (joskus on).
>
>> b) syyttele itseään turhista.
>> Minusta normaaliin kohteliaisuuteen ja rehellisyyteen kuuluu ilmoittaa
>> tällaisesta asiasta.
>
>Miksi kukaan syyttelisi itseään jos toinen lähtee ilmoittamatta syytä?
>
>Ei siinä mitään, minuakin yleensä kiinnostaa se syy. Mutta jos syytä
>ei ilmoiteta niin ei sitten. Joskus ihmiset eivät itsekään tiedä sen
>kummempaa syytä kuin "en mä enää viihdy sun kanssa".
Sinähän tunnut varsinaiselta kullanmurulta...;) Toivottavasti en joudu
koskaan tuhlaamaan rajallista aikaani tuollaisen typeryksen kanssa.
John
John Merredith
<den...@hotmail.pois.com> wrote:
>Tommi Perkola <mat...@kielo.uta.fi> wrote in
>news:ajt6b6$g75$1...@news.cc.tut.fi:
>>> Syiden ilmoittamisesta ei sen sijaan välttämättä ole
>>> hyötyä (joskus on).
>> Jätetty osapuoli haluaa tietää, mikä hänessä on vikana että voisi
>> korjata sen ja parantaa näin pariutumismahdollisuuksiaan. Mikä tässä
>> on niin vaikeata? No tietenkin se, etteivät naiset tajua miten monelle
>> kiemuralle useat miehet menevät saadakseen edes joskus.
>
>Kylloä miehetkin kiertelevät ja kaartelevat. Itse en ole rohjennut sanoa
>suoraan tytölle, että hän ei ole tarpeeksi hyvännäköinen, on liian
>lapsellinen, en viihdy tippaakaan hänen seurassaa ja kokonaiskuvana tunnen
>pelaavani hänen kanssaan astetta liian alhaisessa liigassa.
Heh heh:) Monta kertaa olen halunnut sanoa naiselle esim. 'kirjoita
nyt edes yhdyssanat oikein' tai 'eipä sinua ole järjellä siunattu'
etc. Vaan enpä sano. Miksi? Koska se loukkaisi häntä. Naisille
tällaisten asioiden sanominen on kuitenkin kokemusteni mukaan
kohtuullisen helppoa.
Seuraavaksi joku nainen sanoo että 'ehkä siihen on syytä sinun
kohdallasi'...;)
John
Panu Höglund
Rakastuminen ei ole. Rakkaus on.
Panu Höglund
> In sfnet.keskustelu.ihmissuhteet Tuuli Tuominen <t...@iki.fi> wrote:
> >> Kirjoittakaa mielummin lista niistä kirjoista, joita olette
> >> jaksaneet lukea vähintään 50 sivua, mutta loppuun saakka ei.
> > James Joycen Odysseus.
>
> Ivan Gontsarovin Oblomov.
Goethen Faust. Olen edelleenkin pahuksen ylpeä siitä että pääsin
saksan laudaturmaisteriksi lukematta sitä paskaa. Goethe ylipäätään
tulisi kiertää kaukaa. Schiller sitä vastoin on yhä elävä kirjailija.
Jaana Heino
Jos sinulle on näin, olet varsin onnekas ihminen. Suurelle osalle meistä
valitettavasti näin ei ole. Aina ei riitä, että halua rakastaa. Jos
yrittää valehdella itselleen päätyy juuri sellaiseen tilanteeseen josta
puhuttiin toisaalla tässä ryhmässä: luulee haluavansa, mutta
todellisuudessa vain haluaisi haluta, eikä kohta enää itsekään tiedä
mitä tuntee ja tahtoo.
On totta, että jos suhdetta ei "huolla", rakkaus ei välttämättä säily.
Tästä ei kuitenkaan valitettavasti seuraa, että jos huoltaa, niin
säilyy. :/
--
Jaana Heino "Power corrupts, but we
ja...@iki.fi still need electricity."
Jukka Mikkonen
>
> Jos sinulle on näin, olet varsin onnekas ihminen. Suurelle osalle meistä
> valitettavasti näin ei ole. Aina ei riitä, että halua rakastaa. Jos
> yrittää valehdella itselleen päätyy juuri sellaiseen tilanteeseen josta
> puhuttiin toisaalla tässä ryhmässä: luulee haluavansa, mutta
> todellisuudessa vain haluaisi haluta, eikä kohta enää itsekään tiedä
> mitä tuntee ja tahtoo.
Vähän tämänsuuntaisen havainnon tein tuon oman puoliskoni kanssa. Iso
osa minua halusi (ja haluaa toki edelleenkin) rakastaa häntä, mutta ei
se haluaminen vain riitä jos koin, että jotain olennaista puuttuu, tai
ehkä paremmin sanottuna jos koin kaiken sen kärsimyksen olevan liian iso
hinta maksettavaksi ehkäjoskustulevaisuudessa tulevasta paremmasta
huomisesta.
Enpähän ole aiemmin ymmärtänyt sellaisia ihmisiä jotka pistävät
puoliskon pihalle "ilman hyvää syytä", kunnes nyt sellainen tilanne
sattui omalle kohdalle.
> On totta, että jos suhdetta ei "huolla", rakkaus ei välttämättä säily.
> Tästä ei kuitenkaan valitettavasti seuraa, että jos huoltaa, niin
> säilyy. :/
Pitää erittäin hyvin paikkansa, ja lisäksi vielä jossain menee se raja,
jonka jälkeen on ihan oikeasti fiksumpaa olla erossa kuin pitää suhdetta
väen väkisin pystyssä vain koska ei ole varsinaisia ongelmia.
--
Jukka Mikkonen
Mika J Viljanen
> Goethen Faust. Olen edelleenkin pahuksen ylpeä siitä että pääsin
> saksan laudaturmaisteriksi lukematta sitä paskaa. Goethe ylipäätään
> tulisi kiertää kaukaa. Schiller sitä vastoin on yhä elävä kirjailija.
Olen yllättynyt. Viestiesi perusteella olisin hyvin voinut kuvitella sinun
pitävän Nuoren Wertherin kärsimyksistä. Noh, eipä ole ensimmäinen kerta,
kun kuvittelen väärin.
[Fillarit rajattu telineeseen]
--
MJV . "Depression is merely anger without enthusiasm."
Johanna Närväinen
"John Merredith" <core...@hotmail.com> wrote in message
news:3d65dbd6....@news.mbnet.fi...
Ei kun sanoo, että onko tosiaan? Ei tulisi mieleenkään mollata toista
noin, varsinkaan läheistä eikä varsinkaan aiheesta. Vasta jos itseä
loukattaisiin, voisin kuvitella vastaavani jollain tuontasoisella
kommentilla, Ja sekin vain silloin, kun se liittyisi asiaan.
Joskus olen tuntenut olevani se älykkäämpi ja tietävämpi osapuoli
suhteessa ja silloin tekee mieli pitää kommentointi erittäin
varovaisena, ettei loukkaisi toista ja "horjuttaisi miehistä
itsetuntoa". Vaikka tuskastuneena olisikin tahtonut juuri noita
kommenttejasi puuskahdella. Sitten, jos toinen on selvästi fiksumpi
(jossain asiassa, kaikissahan ei millään ;)) on varaa vähän naljailla
mokailustakin.
Luulisi tuon olevan ihan normaalin, perushyväntahtoisen ihmisen
ominaisuus.
J.
Johanna Närväinen
"Jukka Mikkonen" <jukka_m...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS> wrote in
message news:3D65FF93...@hotmail.KILLALLcomSPAMMERS...
> Jaana Heino wrote:
> >
> > Jos sinulle on näin, olet varsin onnekas ihminen. Suurelle osalle
meistä
> > valitettavasti näin ei ole. Aina ei riitä, että halua rakastaa.
Jos
> > yrittää valehdella itselleen päätyy juuri sellaiseen tilanteeseen
josta
> > puhuttiin toisaalla tässä ryhmässä: luulee haluavansa, mutta
> > todellisuudessa vain haluaisi haluta, eikä kohta enää itsekään
tiedä
> > mitä tuntee ja tahtoo.
>
> Vähän tämänsuuntaisen havainnon tein tuon oman puoliskoni kanssa.
Iso
> osa minua halusi (ja haluaa toki edelleenkin) rakastaa häntä, mutta
ei
> se haluaminen vain riitä jos koin, että jotain olennaista puuttuu,
tai
> ehkä paremmin sanottuna jos koin kaiken sen kärsimyksen olevan liian
iso
> hinta maksettavaksi ehkäjoskustulevaisuudessa tulevasta paremmasta
> huomisesta.
>
> Enpähän ole aiemmin ymmärtänyt sellaisia ihmisiä jotka pistävät
> puoliskon pihalle "ilman hyvää syytä", kunnes nyt sellainen tilanne
> sattui omalle kohdalle.
Tätä minä juuri tarkoitin siinä nälkäkeskustelussa. Nälkäsi oli
sellainen, ettei tarjottu ruoka sitä tyydyttänyt. Se vitamiini puuttui
(ja taisipa omassa tapauksessasi olla pahaa makuakin melkoisesti, jos
en sotke nyt ihmisiä ja heidän kertomuksiaan). Joku voisi sanoa
nirsoudeksi.
Tietysti oli alunperin puhe suhteen aloittamisesta, mutta kyllä
muutaman vesiperän jälkeen oppii varomaan "tyytymistä"
ei-niin-houkuttelevaan vaihtoehtoon.
J.
Jori Olkkonen
<ak3kqd$hps$1...@oravannahka.helsinki.fi>:
>Rakkaus ei mielestäni ole sellainen asia jota voi kenellekään luvata.
Anteeksi semantiikka, mutta tarkoitat kaiketi "...jota minä voin
kenellekään luvata"? Me olemme ainakin puolisoni kanssa luvanneet
rakastaa toisiamme.
Rakastamisen lupaaminen on edellytys pysyvän parisuhteen
solmimiselle. Miksi kukaan perustaisi mitään pysyvää henkilön
kanssa jonka kanta asiaan on "katsotaan nyt..."? (pysyvä = yhteinen
asuntolaina, lapset jne).
Rakastaminen on tahdonvarainen asia. Jos henkilö aidosti haluaa
jotain asiaa, hän voi myös sen luvata vilpittömällä mielellä.
Näinhän se pappikin kysyy: "Tahdotko rakastaa". Jos vastaus
"Tahdon" ei ole rakastamisen lupaamista, niin mitä se sitten on?
Riitta Niemistö
> Enpähän ole aiemmin ymmärtänyt sellaisia ihmisiä jotka pistävät
> puoliskon pihalle "ilman hyvää syytä", kunnes nyt sellainen tilanne
> sattui omalle kohdalle.
Hirvittävän monia asioita ei tajua ennen kuin ne osuvat omalle
kohdalle. Minulla oli 28-vuotiaana vakiintuneena sinkkuna paljon
mielipiteitä ja käsityksiä parisuhteista. Nyt kolmikymppisenä olen
huomannut monen asian olevan kovasti toisenlainen.
Nyt minulla onkin paljon mielipiteitä ja käsityksiä lastenkasvatuksesta :)
--
Riitta Niemistö "Seurustelet?
p. 3115 3863 t. Eikö sinulle partio enää riitä?"
261 7273 k. -- isoisä
Jukka Mikkonen
>
> > Enpähän ole aiemmin ymmärtänyt sellaisia ihmisiä jotka pistävät
> > puoliskon pihalle "ilman hyvää syytä", kunnes nyt sellainen tilanne
> > sattui omalle kohdalle.
>
> Tätä minä juuri tarkoitin siinä nälkäkeskustelussa. Nälkäsi oli
> sellainen, ettei tarjottu ruoka sitä tyydyttänyt. Se vitamiini puuttui
> (ja taisipa omassa tapauksessasi olla pahaa makuakin melkoisesti, jos
> en sotke nyt ihmisiä ja heidän kertomuksiaan). Joku voisi sanoa
> nirsoudeksi.
>
> Tietysti oli alunperin puhe suhteen aloittamisesta, mutta kyllä
> muutaman vesiperän jälkeen oppii varomaan "tyytymistä"
> ei-niin-houkuttelevaan vaihtoehtoon.
Damn you, nainen, sähän pistät mut koville. :)
Meinasin jo kommentoida, että kyllähän sitä puolin ja toisin LUULTIIN,
että tässä on nyt vähintään unelmien ihmisestä kyse, ja tottakai siihen
uskoen hommaa ei heti tullut mustien pilvien taivaalle kerääntyessä
viheltäneeksi poikki, se se vasta nirsoilua olisikin. Sitten toteatkin
saman asian itse..
Vaatimuksia en mielestäni ole suhteelle asettanut mitenkään kovin
paljoa, tällä kertaa yllätys tuli lähinnä niistä jutuista joiden ei
millään voinut aiempien kokemusten valossa arvata olevan mahdollisia
vaaranpaikkoja. Sellaisia vain ei voi arvata etukäteen, eikä
kysyminenkään auta kun ei tiedä mikä itselleen itsestään selvä juttu
pitäisi seuraavaksi kyseenalaistaa.
Sen sijaan se, että kieltäydytään ylipäänsä kokeilemasta suhdetta edes
ajatuksena jonkun tarjokkaan tullessa kohdalle, tuntuisi näin äkkipäätä
ajatellen vielä sen kuuluisan pykälän verran nirsommalta - ellei
tietysti ole jo varattu tai muun 'pätevän' syyn jääväämä.
--
Jukka Mikkonen
Riitta Niemistö
> Rakastamisen lupaaminen on edellytys pysyvän parisuhteen
> solmimiselle. Miksi kukaan perustaisi mitään pysyvää henkilön
> kanssa jonka kanta asiaan on "katsotaan nyt..."? (pysyvä = yhteinen
> asuntolaina, lapset jne).
Tuntuu perustavan, kun katsoo avoliittojen määrään.
> Näinhän se pappikin kysyy: "Tahdotko rakastaa". Jos vastaus
> "Tahdon" ei ole rakastamisen lupaamista, niin mitä se sitten on?
Sen _tahtomisen_ lupaamista. Siinä on vissi ero.
--
Riitta Niemistö "Kun epätoivon painoa me koemme elämässä,
p. 3115 3863 t. jää käsiin tieto ainoa: Jumala on tässä."
261 7273 k. -- Gospel-musikaalista Liekit
Mika
"Riitta Niemistö" <mar...@iki.fi> kirjoitti
viestissä:ak5804$p47$2...@news.cc.tut.fi...
> Sen _tahtomisen_ lupaamista. Siinä on vissi ero.
Jos tosiaan tarkoittaa mitä lupaa, niin lopputuloksessa ei ole.
Vera Izrailit
>>Rakkaus ei mielestäni ole sellainen asia jota voi kenellekään luvata.
> Anteeksi semantiikka, mutta tarkoitat kaiketi "...jota minä voin
> kenellekään luvata"? Me olemme ainakin puolisoni kanssa luvanneet
> rakastaa toisiamme.
Luvata toki voi, mutta oletko varma että sellaisen lupauksen voi
pitää?
> Rakastamisen lupaaminen on edellytys pysyvän parisuhteen
> solmimiselle. Miksi kukaan perustaisi mitään pysyvää henkilön
> kanssa jonka kanta asiaan on "katsotaan nyt..."? (pysyvä = yhteinen
> asuntolaina, lapset jne).
Jotain pysyvää voi jo ruveta perustamaan sellaisen ihmisen kanssa,
josta ajattelee että "tätä ihmistä ehkä onnistuukin rakastamaan
ikuisesti".
> Rakastaminen on tahdonvarainen asia.
Jos rakastaminen on sulla tahdonvarainen asia, niin tämä on pikemminkin
poikkeus kuin sääntö. Luulen, että suurimmalla osalla ihmisiä rakkaus
on erittäin rajoitetusti tahdonvarainen asia (en itse ole koskaan
havainnut mitään muuta tahdonvaraisuutta kuin se, että pystyn estämään
rakastumisen jossain vaiheessa).
> Jos henkilö aidosti haluaa
> jotain asiaa, hän voi myös sen luvata vilpittömällä mielellä.
> Näinhän se pappikin kysyy: "Tahdotko rakastaa". Jos vastaus
> "Tahdon" ei ole rakastamisen lupaamista, niin mitä se sitten on?
Voi kyllä luvata yrittää rakastaa toista, mutta se ei olekaan samaa
kuin luvata rakastaa.
Toiselle voi tietenkin antaa arvion siitä, kuinka pitkään luulee
pystyvänsä olemaan sen kanssa, mutta se ei olekaan lupaus vaan
todennäköisyyden arvio.
--
Vera Izrailit
Riitta Niemistö
> Luulen, että suurimmalla osalla ihmisiä rakkaus on erittäin
> rajoitetusti tahdonvarainen asia (en itse ole koskaan havainnut
> mitään muuta tahdonvaraisuutta kuin se, että pystyn estämään
> rakastumisen jossain vaiheessa).
Ikävä harhaluulo, joka aiheuttaa paljon ikävyyksiä. Rakastuminen on
yksi juttu, mutta sen rakkauden säilyminen läpi vuosikymmenten se
vaatii nimenomaa tahtoa ja tekoja.
--
Riitta Niemistö "Annapas ajan kulua, Uuen sammon saattajaksi
p. 3115 3863 t. Päivän mennä, toisen tulla, Uuen soiton suorijaksi."
261 7273 k. Taas minua tarvitahan, -- Väinämöinen
Katsotahan, kaivatahan Kalevalan lopulla
Vera Izrailit
> Ikävä harhaluulo, joka aiheuttaa paljon ikävyyksiä. Rakastuminen on
> yksi juttu, mutta sen rakkauden säilyminen läpi vuosikymmenten se
> vaatii nimenomaa tahtoa ja tekoja.
Niin, kerro miten se tehdään. :)
Rakkauden olemassaolleessa, tai joskus jopa ilman sitä, hyvä tai edes
kohtalainen suhte vaatii työtä. Oletan, että oman teot voivat joskus
vaikuttaa toisen osapuolen tunteisiin. Omiin tunteisiini se, mitä teen
suhteen edestä, vaikuttaa aika vähän.
--
Vera Izrailit
Ella Lynoure Rajamäki
> Vera Izrailit <izra...@cc.helsinki.fi.invalid> kirjoitteli:
>> Luulen, että suurimmalla osalla ihmisiä rakkaus on erittäin
>> rajoitetusti tahdonvarainen asia (en itse ole koskaan havainnut mitään
>> muuta tahdonvaraisuutta kuin se, että pystyn estämään rakastumisen
>> jossain vaiheessa).
>
> Ikävä harhaluulo, joka aiheuttaa paljon ikävyyksiä. Rakastuminen on yksi
> juttu, mutta sen rakkauden säilyminen läpi vuosikymmenten se vaatii
> nimenomaa tahtoa ja tekoja.
Se _vaatii_ tahtoa ja tekoja, mutta pelkkä oma tahto ja omat teot eivät aina
riitä. Molempien tahdoilla ja teoilla päästäänkin sitten paljon
pidemmälle. Tosielämässä harvemman tahto on täydellisen kestävä ja
horjumaton enkä ole varma että olisi edes 100% ehdotonta rakkautta
(useimpien rakkaus alkaa horjua siinä vaiheessa kun kumppani alkaa
kohdella kuin paskaa ja/tai heittäytyy väkivaltaiseksi).
--
Lynoure Rajamäki
lyn...@welho.com
Jori Olkkonen
@oravannahka.helsinki.fi:
> Voi kyllä luvata yrittää rakastaa toista, mutta se ei olekaan samaa
> kuin luvata rakastaa.
Hmm. Jos henkilö lupaa jotain, hän tietää että pystyy teoriassa lupauksen
täyttämään. Jos ei ole varma omista kyvyistään, on viisainta olla
lupaamatta ja luvata sen sijaan yrittää.
Olet oikeassa. Otan sanojani tämän verran takaisin - olemme puolisoni
kanssa luvanneet _yrittää_ rakastaa toisiamme. Toden totta, rakastaminen
on sellainen asia jota ei voi toiselle luvata, koska kukaan ei voi
ennustaa tulevaisuutta.
Mutta oleellista tässä kuitenkin on mielestäni se, että lupaus
tehdään harkiten, vilpittömällä mielellä ja vakain aikein.