Seurustelu vammaisen kanssa
Tuula Maisonlahti
Tuffe
zinabuff
Tuula Maisonlahti <tuula.ma...@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:8bdlml$slp$1...@news.kolumbus.fi...
> Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>
> Tuffe
sekaisin ja odotat prinssiä, niin et tietenkään voi seurustella vammaisen
kanssa. Jos sinä olet epävarma, vammainen saa sinut kiinnittämään entistä
enemmän huomiota omaan epävarmuuteesi. Omasta puolestani seurustelisin
mieluummin ruumiillisesti vammaisen kuin henkisesti vammaisen kanssa.
Zina
Turbo Jurpo
>
>
>Tuula Maisonlahti <tuula.ma...@kolumbus.fi> kirjoitti
>viestissä:8bdlml$slp$1...@news.kolumbus.fi...
>> Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>>
>> Tuffe
>> Vammaisen kanssa seurustelu vaatii kypsyyttä ja jos oma elämä on vielä
>sekaisin ja odotat prinssiä, niin et tietenkään voi seurustella vammaisen
>kanssa.
Jos rehellisiä ollaan, minä en seurustelisi vammaisen kanssa.
Ellei vamma ole erittäin lievää laatua siis. Valitettavasti, en voi sille mitään.
Kyse ei ole epäkypsyydestä tai elämän sekaisuudesta.
Eikä luultavasti edes siitä että häpeäisin liikkua vammaisen kanssa
yleisellä paikalla. Säälistä en seurustelisi. En rupeaisi marttyyriksi.
Markkina-arvoero olisi luultavasti niin iso, ettei suhde kestäisi,
miksi tyytyisin vammaiseen kun saisin "terveen".
En seurustelisi oikein rumankaan kanssa, enkä idiootin kun voin
saada naisen, joka on sekä kohtuukaunis että melko fiksu.
Karua tekstiä, kylmää, mutta totta.
Jurpo
Miika Mäenpää
<tuula.ma...@kolumbus.fi> wrote:
>Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>
Riippunee tapauksesta tietysti, mutta henkisen puolen pitää kyllä olla
kunnossa (rajaan siis fyysisiin vammoihin.)
-Miika
M. Mela
> Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
Millä tavalla vammaisen?
--
mm
she dances in a ring of fire
and throws off the challenge with a shrug - J. Morrison
Mikko Kondratjeff
: Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
En missään tapauksessa, kuten en seurustelisi rumien naistenkaan kanssa.
Mutta asiaan: mistä voi käytännössä tietää milloin ihminen on vammainen,
sillä eiväthän kaikki invaliditeetit ilmene ensivaikutelmassa ja
tutustumisvaiheessa vaan tulevat ilmi vasta myöhemmin, jolloin niiden
vaikutus suhteeseen on lievempi, usein jopa merkityksetön. Mutta mikäli
ensivaikutelman myötä mieleen rekisteröityy ensimmäisenä tekijänä rumuus
tai vammaisuus, sen vaikutus on usein jopa niin merkitsevä ettei suhde voi
jatkua ilman suurta sen eteen asetettua työpanosta.
--
M. Kondratjeff
"Onnellisuus ei ole naurun asia."
Hiski Haapoja
: Jos rehellisiä ollaan, minä en seurustelisi vammaisen kanssa.
Siis hylkäät kumppanisi, jos hän vammautuu onnettomuudessa?
H.
Turbo Jurpo
>
>Turbo Jurpo <turbo...@luukku.com> wrote:
>: Jos rehellisiä ollaan, minä en seurustelisi vammaisen kanssa.
>
>Siis hylkäät kumppanisi, jos hän vammautuu onnettomuudessa?
En välttämättä. Riippuu niin monesta seikasta, pääasiassa vamman
ja suhteen laadusta. Silloin kyseessä on eri asia kuin mitä
aikaisemmassa kirjoituksessa takoitin; En _alottaisi_ seurustelua
vammaisen kanssa, mutta voisin jatkaa jos kumppanini, jota kovasti
rakastaisin, vammautuisi. Silloin vammaisuuden merkitys voisi olla
pienempää kaikkien muiden hyvien asioiden rinnalla.
Herätitpä minussa kammottavia ajatuksia, toivottavasti en koskaan
joudu moiseen puntarointitilanteeseen. Rakastanko häntä niin että jään
hänen vierelleen, vai lähdenkö koska en muutenkaan hänestä niin paljoa
välitä ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi vai jäänkö marttyyrinä roikkumaan,
vaikkei mieli tekisi.
Jos minun tämänhetkinen tyttöystäväni, jota en
ole kovin kauaa edes tuntenut, vammautuisi, todennäköisesti jättäisin
hänet, sillä muutenkin kalvaa ajatus lähteä lampsimaan.
Paskaksi ihmiseksi tuntisin itseni, mutta kunnioitan omaakin
elämääni sen verran etten lähtisi sitä pilaamaan jonkun sellaisen
vuoksi jota en oikein kunnolla edes tunne.
Katsokaas aiheeseen liittyvä leffa "Breaking the waves"
Jurpo
Tarja Thomsen
Turbo Jurpo <turbo...@luukku.com> wrote in message
news:8bfodd$srf$1...@news1.global-one.fi...
> In article <8bfj2j$5ng$2...@tron.sci.fi>, ki...@simpukka.sci.fi says...
> >
> >Turbo Jurpo <turbo...@luukku.com> wrote:
> >: Jos rehellisiä ollaan, minä en seurustelisi vammaisen kanssa.
> >
> >Siis hylkäät kumppanisi, jos hän vammautuu onnettomuudessa?
>
> Katsokaas aiheeseen liittyvä leffa "Breaking the waves"
>
>
> Jurpo
>
Breaking The Waves on todella upee leffa ja sitä muistaen toivoisi useamman
ihmisen saavat ainakin kerran elämässään rakastua niin todella, ettei
toisen pahakaan vamma vähennä rakkauden määrää. Niin voimakkaan rakkauden
kokeminen on lahja elämältä.
Zina
Pena Penanen
hulluja, joita toinen puoli hoitaa. Nykyään ei kuulemma hoitajia edes riitä
kaikille.;-)
No asiaan, jos vähän raajoja puuttuu, mutta henkilö on muuten valloittava
persoona, niin mikä ettei. Vammaisilla kun on hämmästyttävä kyky kompensoida
pienet puutteensa olemalla erinomainen jossain toisessa asiassa.
Jos taas yläpäässä silloin tällöin viiraa, mutta seksi sujuu hyvin, niin ei
kun me(pa)noksi.
Pena.
Tuula Maisonlahti <tuula.ma...@kolumbus.fi> wrote in message
news:8bdlml$slp$1...@news.kolumbus.fi...
> Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>
> Tuffe
>
>
Hiski Haapoja
: Breaking The Waves on todella upee leffa
Jaa. Olen kahdesti yrittänyt katsoa sitä, kestäen noin viisi minuuttia.
Käsikamera, haalistetut värit, skottilaisia juntteja kärsimässä
skandinaavisesti... Lars "vonin" ja minun käsitykset elokuvanteosta ovat
vastakkaiset.
: ihmisen saavat ainakin kerran elämässään rakastua niin todella, ettei
: toisen pahakaan vamma vähennä rakkauden määrää. Niin voimakkaan rakkauden
: kokeminen on lahja elämältä.
Vähennetään sitä Harlekiini-kirjojen lukemista.
H.
Markku Jantunen
>: ihmisen saavat ainakin kerran elämässään rakastua niin todella, ettei
>: toisen pahakaan vamma vähennä rakkauden määrää. Niin voimakkaan rakkau-
>: den kokeminen on lahja elämältä.
>Vähennetään sitä Harlekiini-kirjojen lukemista.
En tiedä mistään erityisistä romantiikkasarjoista, mutta lukiessani
joskus kaupan kassajonossa viereisten hyllyjen romanttiikkasarjakir-
jojen takakansia, mieleeni on jäänyt kuva fantasiasta, että rikas,
komea, vahva ja romanttinen mies tulee ja sanoo tarkalleen juuri ne
sanat, jotka nainen haluaa kuulla, ja vie ikuisen rakkauteen.
Mutta kyllä tuo Tarjan kommentti on sikäli oikeassa, että hyvin
voimakasta rakastumista ei-niin-hirvittävän kysyttyä tyyppiä ole-
vaan henkilöön voisi todellakin sanoa arvokkaaksi "lahjaksi elämäl-
tä". Melkoisesta onnenpotkusta kun tosiaan on kysymys, jos niin
pääsee käymään.
- mj
--
Markku Jantunen msj at cs dot tut dot fi
http://www.cs.tut.fi/~msj/
Baggie
wrote:
> Vammaisen kanssa seurustelu vaatii kypsyyttä ja jos oma elämä on vielä
>sekaisin ja odotat prinssiä, niin et tietenkään voi seurustella vammaisen
>kanssa.
Kaikessa kumppanuudessa (seurustelussa) joutuu kysymään,
onko kumppanin tarjoamat edut sitä luokkaa, että ne
korvaavat kumppanissa havaitut puutteet.
Kumppanin vamma voi olla montaa eri laatua:
henkinen, fyysinen, taloudellinen ...
Jos pelkästään keskittyisin miehen ja naisen pari-
suhteeseen.
Parisuhde perustuu siihen, että osapuolet katsovat
saavansa enemmän etuja yhdessäolosta kuin yksinolosta.
Useimmiten tähtäimenä on avioliitonomainen suhde. Kumpikin
osapuoli pyrkii maksimoimaan suhteestaan saamansa hyvän-
olontunteen.
On erittäin vaikea ymmärtää, miksi kukaan seurustelisi
vammaisen kanssa, jos vammainen ei pysty tarjoamaan
toiselle osapuolelle mitään etuja, jotka kompensoivat
vammaa, tai sitten vamman on oltava sen luontoinen,
ettei se häiritse toista osapuolta millään lailla.
Esim. itse en voisi kuvitella seurustelevani sokean kanssa
(koska hänen kanssaan ei voi mennä elokuviin, joita
rakastan), jollei sokea olisi erityisen taitava esim.
sängyssä (mitä rakastan vielä enemmän).
Parisuhde voi myös perustua vaihtokauppaan: minä siedän
vammaasi, jos sinä siedät minun. Hyväksytyksi tulemisen
tunne on useimmille hyvin tärkeää.
Voin hyvin kuvitella, että työtön, köyhä henkilö solmii
suhteen varakkaaseen invalidiin. Ongelma vain on se,
että sitten, jos/kun sen osapuolen vamma, joka ei ole kovin
galvaaninen, yhtäkkiä katoaa, (esim. työttömyys ja rahat-
tomuus vaihtuu pysyvään työsuhteeseen), pysyvästi vammainen
suhteen osapuoli yleensä dumpataan julmasti sivuun.
Suhteen voi "pelastaa" tällöin vain ne yhteiset asiat, jotka
suhteen aikana hankittu: lapset, omakotitalo, taloudelliset
intressit tai (romanttisesti) yhteiset kokemukset ja
kiintymys.
Ylipäätään, kaikissa parisuhteissa ongelmana ovat kumppanin
viat. Lähes puolet solmituista avioliitoista päättyy avio-
eroon. Syy ei voi olla mikään muu kuin puolisossa avioliiton
solmimisen jälkeen havaittu vamma. Vamma voi olla myös
suhteen solmimisen jälkeen saatu (puoliso halvaantuu liikenne-
onnettomuudessa niin, ettei rakastelusta tule enää mitään).
Moni avioliitto on myös päättynyt puolison joutumiseen
työttömäksi tai konkurssiin. Alaraajahalvaus liikenneonnet-
tomuudessa tuntuu itseasiassa ihan ymmärrettävältä syyltä,
useimmitenhan avioeron syynä on se, että kyllästytään
toiseen osapuoleen.
Miksi kukaan ryhtyisi seurustelemaan sellaisen kanssa, jonka
vamma on alusta alkaen näkyvillä?
--
Baggie
I'm wrapped around your finger, why do I have to linger?
/ Karpaleet /
Pekka Siltala
news:8bdlml$slp$1...@news.kolumbus.fi...
> Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
Kyllä. Jos oma rakkaani joutuisi vaikkapa onnettomuuteen, jossa
halvaantuisi tms. olisi valinta erittäin selvä. Siinä sitä sitten
käytäisiin päiväkävelyllä rullatuolin kanssa jne. Vaikka Suomen laki ei
sitä sallikaan, onnettomuuden seurauksena vihannekseksi tai
elämänlaatunsa menettäneen rakkaan voisi myös avustaa täältä ikuisuuteen
eutanasian avulla (aivokuolleille potilaille tuo on aivan selvää, koska
molemmilla on hoito- ja elintestamentti). Kun rakastaa toista, on oltava
valmis myös epäitsekkäästi luopumaan kaikesta toisen hyväksi jos toisen
etu sitä vaatii - vaikka irtipäästäminen saattaisi olla hirvittävän
tuskallista, mutta se sitten onkin sitä suurinta rakkautta - antaa
toisen päästä lentämään vapauteen.
--
Pekka
"Anteeksi, tuli eilen katsottua Love Storyä"
Tuula Maisonlahti
Markku Jantunen wrote in message <8bg905$eg2$1...@baker.cc.tut.fi>...
>Mutta kyllä tuo Tarjan kommentti on sikäli oikeassa, että hyvin
>voimakasta rakastumista ei-niin-hirvittävän kysyttyä tyyppiä ole-
>vaan henkilöön voisi todellakin sanoa arvokkaaksi "lahjaksi elämäl-
>tä". Melkoisesta onnenpotkusta kun tosiaan on kysymys, jos niin
>pääsee käymään.
Joo. Minä parka rakastuin itseni ikäiseen, älykkääseen ja mielestäni
maailman ihanimpaan ja valloittavimpaan, hauskimpaan ja
huumorintajuisimpaan, rehellisimpään, suorapuheisimpaan ja mukavimpaan,
mutta fyysisesti cp-ym.-syntymävammaiseen, mutta omilla jaloillaan
kävelevään mieheen juuri vähän aikaa sitten ja sain tavalliseen tyyliini
pakit.
Olin onnellinen ja todella tyytyväinen siitä ihastuksen ja syvänkin
rakkauden ja välittämisen tunteesta niin kauan kuin pöhkö menin asian
hänelle itselleen hänen sitä multa kiusoittelevasti udeltuaan myöntämään.
Mies järkyttyi kuitenkin lopulta myöntämästäni asiasta niin, että meni aivan
mykäksi ja poistui mitään sanomatta paikalta. Pelkäänpä pahoin että hän
minua tarpeeksi tuntematta päätteli minun olevan kuitenkin salaa
hyväksikäyttämässä häntä vaikka siitä ei todellakaan ollut kysymys. Tunsin
itseni pahasti torjutuksi ja täydeksi ääliöksi taas kerran. Olin pitkään
harkinnut ja miettinyt häntä ja sitä, mitä elämä hänen kanssaan saattaisi
olla ja tullut tulokseen, että en voi tunteilleni mitään, joten ei niitä
auttanut piiloonkaan työntää. Kysymys ei myöskään ollut mistään uudesta
tuttavasta, vaan henkilöstä, jonka kanssa olin työharjoitteluni kautta
tekemisissä paljonkin jo 5 vuotta sitten (ja nyt uudelleen vahingossa taas
tapasin), joten minulla ei ollut mitään harhakuvia hänen elämästään tai
vammojensa laadusta.
Niin. Nykyään hänellä on jopa eräänlainen platoninen tyttöystävä ja sitähän
minä en myöskään tiennyt...
Joten onnenpotku ja "suuri lahja" jäi kyllä mulle ainakin tulematta!
Vammaiset ovat autonomisia ihmisiä siinä missä muutkin, eikä rakkaus ole
heille mikään erityinen lahja "armosta ja ylhäältä annettu" vaan arkinen
asia kuten meille muillekin. Kun vertaan tätä ihastusta ja itseäni niin
mielestäni hänellä menee kaikessa paremmin kuin minulla ja hänestä
huolehditaan niin yhteiskunnan kuin perheensä puolesta oikein hyvin. Hänellä
on vanhemmat ja sukulaiset ja kaikki kerhot ja harrastukset ja hän jopa asuu
yhteisössä ja naisystäväkin on, joten yksinäisyys ei todellakaan vaivaa ja
harrastaa saa mitä haluaa kunhan vaan intoa riittää.
Mulla itselläni ei ole noista asioista juuri mitään!!!!!
Muhun teki jokin aika sitten erittäin suuren vaikutuksen australialainen
elokuva nimeltä "Hohto", jossa lopussa kerrottiin tämän lapsena ja nuorena
isänsä tuhoaman juutalaisen pianistin David Helfgottiin ja hänen tulevan
astrologi-vaimonsa Gillianin ensi tapaamisesta ja sitten naimisiin menosta.
Ja siinä elokuvassa myös tavallaan on ollut mun omaa kohtaloani, jonka kyllä
olen hyväksynyt.
Olen aina löytänyt suuret rakkauteni ja ihastukseni syrjityista, elämän
kolhimista ihmisistä, vammaisten ja vajavaisten ja muiden onnettomien
joukosta ja minulla oli kerran lyhyt suhde vähän aikaa miehen kanssa joka
sairasti lihasdystrofiaa ja oli suht liikuntakyvytön ja liikkui vain
pyörätuolilla. Hän tarvitsi apua kaikkeen ja auttajia riitti ja vaikka
seksikin sujui ihan mukavasti niin minä tietysti tein siinäkin kaikki työt.
Samainen henkilö on ollut Ben Furmanin ohjelmassa kertomassa avoimesti
elämästään ja hänen nimensä on Miro Reijonen. Totuus meidän suhteesta oli
se, että vamma ei erottanut, mutta liian suuri ikäero ja erilainen
elämäntilanne erotti. Miro mailiensa mukaan nykyään vakituisessa työssä ja
pitkäaikaisia kumppaneitakin on riittänyt. Toisin kuin minulla.
Kun historiaa tutkii niin vammaiset ja muut "kummajaiset" ja "sirkusfriikit"
ovat kautta historian jopa menneet naimisiin ja perustaneet perheitä ja
saaneet jopa lapsia. Onko teistä kukaan lukenut kirjaa nimeltä "Very Special
People" jota kait sai ainakin ennen ostaa esim Tampereen Kukunorista?
Ja kerran tuli telkkarista ohjelma jossa käsiteltiin pareja, joista toinen
tai molemmat olivat jotenkin synnynnäisellä tavalla vammaisia. Heistä kaikki
eivät voineet saada lapsia, vaikka naimisissa oltiin. Eräskin nainen oli
vain puolet siitä mitä nainen on eli keskiosa vartalosta puuttui melkein
kokonaan ja hän oli täysin liikuntakyvytön ja häntä vain kärrättiin
ympäriinsä eräänlaisella lavitsalla jossa oli pyörät. Hänen miehensä oli
täysin normaali, mutta aivan yltä päältä rakastunut vaimoonsa ja auttoi ja
hoiti tätä kuten asiaan kuului.
Minä itse näytän nykyään _päällepäin_ terveeltä ja normaalilta ja
hyvinvoivalta, vaikka minullakin on oma todella kauhea ja vaikea historiani
ja selvitymistarinani kuten varmaan moni täällä nyysseissä tietää. Siksi
kaikki luulevat että minä en apua tarvitse ja yhteiskuntakaan itse asiassa
paskat välittää ja vammaisetkin juoksevat nykyään karkuun vaikka heidän
joukostaan itse asiassa ehkä rehellisimmin löytäisin oman todellisen itseni.
Tunnen itseni siis täysin petetyksi.
Kauniita ja rohkeita en ole koskaan jaksanut katsoa, sillä sillä sarjalla ei
ole koskaan ollut minulle mitään annettavaa ja heidän joukkoonsa en millään
tavalla kuulu.
Ulkopuolisista ulkopuolisin Tuffe
Tuula Maisonlahti
Baggie wrote in message ...
>Miksi kukaan ryhtyisi seurustelemaan sellaisen kanssa, jonka
>vamma on alusta alkaen näkyvillä?
Rakkaudesta, sillä sellaistakin kumma kyllä vielä joskus löytyy!
Aito rakkaus ei mielestäni ole mitään saatanan loputonta markkina-arvojen
laskelmointia, vikojen punnitsemista tai seksuaalisen kyvykkyyden
vaihtokauppaa vaan tulee jostain paljon syvemmältä ihmisen
tiedostamattomasta eikä sitä helvetti soikoon voi aina mittanauhoilla tai
millään järjen logiikalla selittää!!!!
Ne jotka aina kaiken laskevat mittanauhoilla ja pankkitileillä joutuvat
lopulta helvettiin ja sinne saavat puolestani mennä, koska sinne todella
kuuluvatkin!
Tuffe
Tuula Maisonlahti
Baggie wrote in message ...
>Voin hyvin kuvitella, että työtön, köyhä henkilö solmii
>suhteen varakkaaseen invalidiin.
Tää on hyväksikäyttöä eikä mitään muuta ja suhde ei ikinä onnistu 2 päivää
kauemmin jos se on noin hataralla pohjalla!
Onko näillä kahdella ihmisellä sisäisesti ja elämänkokemuksellisesti mitään
sellaista yhdistävää voimaa jotta todellinen rakkaus yleensäkään syntyisi?
Tuffe
Tuula Maisonlahti
Tarja Thomsen wrote in message <8bfp9f$gq8$1...@news.kolumbus.fi>...
>Breaking The Waves on todella upee leffa ja sitä muistaen toivoisi useamman
>ihmisen saavat ainakin kerran elämässään rakastua niin todella, ettei
>toisen pahakaan vamma vähennä rakkauden määrää. Niin voimakkaan rakkauden
>kokeminen on lahja elämältä.
>
>Zina
Kuka on Zina? Onko Tarja Zina vai kirjoittaako joku toinen hänen
osoitteestaan?
Jos tämä on Tarja Thomsen itse, niin sattuupa olemaan vanha tuttu...ja voin
toivottaa hänetkin lopulta tervetulleeksi niin nyysseihin kuin Tuffe Fan
Clubiin!
Voinkin kertoa että kaikki täällä juttujani seuranneet tuntevatkin sinut jo,
sillä tottakai olen kertonut niin sinusta kuin muistakin tuntemistani
ihmisistä suurin piirtein kaiken niin sfnet.keskustelu.ihmissuhteissa kuin
psykologian puolella.
Mutta älä säikähdä, siitä on aikaa, eikä kukaan täällä kuitenkaan mitään
muista, joten en turhaan aio paljastaa kuka heistä sinä olet.
Ehtivät muuten jo jotkut mun fanit täällä tässä miettiä missä olen ja
huolestuivat mun katoamisestani, joten olen tehnyt tällaisen pienen ja
luonnettani kuvaavan värittömän come backin taas kerran ;-).
Tuffe
Tuula Maisonlahti
Hiski Haapoja wrote in message <8bg1ua$t8f$2...@tron.sci.fi>...
>Tarja Thomsen <tarja....@kolumbus.fi> wrote:
>: Breaking The Waves on todella upee leffa
>
>Jaa. Olen kahdesti yrittänyt katsoa sitä, kestäen noin viisi minuuttia.
>Käsikamera, haalistetut värit, skottilaisia juntteja kärsimässä
>skandinaavisesti... Lars "vonin" ja minun käsitykset elokuvanteosta ovat
>vastakkaiset.
>
>: toisen pahakaan vamma vähennä rakkauden määrää. Niin voimakkaan rakkauden
>: kokeminen on lahja elämältä.
>
>
>H.
Hiski varo! Tää Tarja on varsinainen seksin kuningatar ja Skorpioni kuten
sinä! Voi syntyä aika zembalot jahka todelliset luonteet paljastuu...!
Tuffe
Tuula Maisonlahti
Tarja Thomsen wrote in message <8bfp9f$gq8$1...@news.kolumbus.fi>...
>Breaking The Waves on todella upee leffa ja sitä muistaen toivoisi useamman
>ihmisen saavat ainakin kerran elämässään rakastua niin todella, ettei
>toisen pahakaan vamma vähennä rakkauden määrää. Niin voimakkaan rakkauden
>kokeminen on lahja elämältä.
>
>Zina
Ai niin sähän taisit mullekin kertoa siitä leffasta kerran...nyt mä muistan.
Vahinko kun jäi näkemättä. Mutta onpahan tuota omaa kokemusta ilman
elokuviakin...
Tuff, tuff, Tuula
Tuula Maisonlahti
Miika Mäenpää wrote in message <38dbaa92...@uutiset.saunalahti.fi>...
>>
>kunnossa (rajaan siis fyysisiin vammoihin.)
>
>-Miika
Et siis ole nähnyt elokuvaa "Hohto" jossa henkisesti ja jopa
hermostollisesti isänsä käsittelyssä kenties loppuiäkseen vammautunut mies
menee naimisiin täysin normaalin naisen kanssa ja mielestäsi sellaista ei
voi tapahtua?
Tuffe
Tuula Maisonlahti
M. Mela wrote in message <38DB2284...@iki.fi>...
>Tuula Maisonlahti wrote:
>
>> Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>
Kerro sinä minulle, sillä minäkään en tiedä missä se raja kulkee.
Olen kerran ihastunut jopa erittäin vajaamieliseen, mutta todella hurmaavaan
nuoreen mieheen ja niin häneen ihastuivat kaikki muutkin, vaikka olivat itse
ns. normaaleja. En siis ollut edes ainoa.
Tuffe
Tuula Maisonlahti
Mikko Kondratjeff wrote in message <8bfgs5$833$1...@news.kolumbus.fi>...
>Tuula Maisonlahti (tuula.ma...@kolumbus.fi) wrote:
>: Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>
>Mutta asiaan: mistä voi käytännössä tietää milloin ihminen on vammainen,
>sillä eiväthän kaikki invaliditeetit ilmene ensivaikutelmassa ja
>tutustumisvaiheessa vaan tulevat ilmi vasta myöhemmin, jolloin niiden
>vaikutus suhteeseen on lievempi, usein jopa merkityksetön. Mutta mikäli
>ensivaikutelman myötä mieleen rekisteröityy ensimmäisenä tekijänä rumuus
>tai vammaisuus, sen vaikutus on usein jopa niin merkitsevä ettei suhde voi
>jatkua ilman suurta sen eteen asetettua työpanosta.
Herra Kondratjeff. Rakkaus on selittämätön ilmiö. Se tulee ja lyö sua
moukarilla päähän etkä edes ehdi laskea kymmeneen vaikka ihminen johon olet
rakastumassa olisi ruma ja kaamea ja älyttömän näköinen pomppivakävelyinen
ja käsistään tärisevä kierosilmä, jos hänessä vain on sitä _jotakin_...Se
"jotakin" on jotain mikä vain _on_ , etkä sille mahda yhtään mitään. Mulle
kävi nimittäin juuri äsken näin. Tutkimattomat ovat siis Herran tiet...
Se "jotakin" voi ilmetä mielestäni yhtä hyvin terveessä kuin sairaassa,
vammaisessa kuin vammattomassa ja ainakin minun kohdallani se on kaikissa
muodoissan aina yhtä odottamatonta. Vasta viime aikoina olen alkanut
ymmärtää että mikä se on mikä siinä alkaa tikittää ja uskoisin että sillä on
tekemistä ihmisten peruskemian, sen vammojenkin alla piilevän perusluonteen
ja mahdollisen yhteisen henkisen kehitystason ja sen tunnistamisen toisessa,
ellei peräti _sielun_ kanssa. Jos nämä sopivat kahdella ihmisellä keskenään
niin rakkaudelle tuskin on mahdollista edes yrittää rakentaa esteitä, sillä
ne kaatuvat kumminkin.
Tuffe
Tuula Maisonlahti
Pena Penanen wrote in message ...
>Jo parikymmentä vuotta sitten kulki lentävä lause: Puolet suomalaisista on
>hulluja, joita toinen puoli hoitaa. Nykyään ei kuulemma hoitajia edes riitä
>kaikille.;-)
Nii-in, kuka tietää...
>No asiaan, jos vähän raajoja puuttuu, mutta henkilö on muuten valloittava
>persoona, niin mikä ettei. Vammaisilla kun on hämmästyttävä kyky
kompensoida
>pienet puutteensa olemalla erinomainen jossain toisessa asiassa.
>Jos taas yläpäässä silloin tällöin viiraa, mutta seksi sujuu hyvin, niin ei
>kun me(pa)noksi.
SINÄ SEN SANOIT! Ja näin lyhyen ytimekkäästi tietenkin :-)
Mutta seksiäkin voi harrastaa monin eri tavoin, eikö totta? Ei siihen aina
tarvita pippeliä ja pimppiäkään, jos jokin niistä puuttuu ja jos vain aitoa
rakkautta on riittämiin. Kyllä luoja keinot keksii. Uskoisin näin vaikka en
ole itse kokeillut.
Tuffe
Tuula Maisonlahti
zinabuff wrote in message <8be1gu$96l$1...@news.kolumbus.fi>...
>> Vammaisen kanssa seurustelu vaatii kypsyyttä ja jos oma elämä on vielä
>sekaisin ja odotat prinssiä, niin et tietenkään voi seurustella vammaisen
>kanssa. Jos sinä olet epävarma, vammainen saa sinut kiinnittämään entistä
>enemmän huomiota omaan epävarmuuteesi. Omasta puolestani seurustelisin
>mieluummin ruumiillisesti vammaisen kuin henkisesti vammaisen kanssa.
Tärkeintä elämässä lienee löytää itsensä veroinen ja -tasoinen kumppani niin
iässä kuin vammoissa tai vammattomuudessa. Näin ainakin luulisin, mutta voin
olla väärässäkin sillä täysin tavallisia ja normaaleja puolisoita on
tietääkseni vammaisillakin.
Se alkaa siis nähdäkseni siitä että on itselleen ensin suorasukaisen
rehellinen omasta itsestään ja elämästään ja sellainen todellakin vaatii jo
aikamoista kypsyyttä ja elämänkokemusta ja jonkinlaista tietoisuuden kasvua
siitä mikä on todellista ja aitoa rakkautta.
Tuffe
Tuula Maisonlahti
Tuula Maisonlahti wrote in message <8bgml9$89l$7...@news.kolumbus.fi>...
>Et siis ole nähnyt elokuvaa "Hohto" jossa henkisesti ja jopa
>hermostollisesti isänsä käsittelyssä kenties loppuiäkseen vammautunut mies
>menee naimisiin täysin normaalin naisen kanssa ja mielestäsi sellaista ei
>voi tapahtua?
P.S. Elokuvan esimerkkinä ollut todellinen pari on ollut aviossa nyt jo yli
12 vuotta.
Tuffe
Tuula Maisonlahti
Ehkä jotkut ovat sillä lailla henkisesti rakennettuja jo ehkä pienestä
pitäen, että tarvitsevat elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa syvempiä ja
todellisuutta joskus raaemminkin esiin tuovia kokemuksia oppiakseen kunnolla
rakastamaan ja löytääkseen näiden kokemuksien kautta todellisen itsensä.
Ilmeisesti minä kuulun heihin.
Jotkut toiset taas pomppivat iloisesti hattaraa syöden ihmissuhteensa ja
elämänsä läpi ilman liian rankkoja kolhuja tai kokemuksia ja elämä on
pitkälti vain suuri ihana lelukauppa, missä on aina uusia leluja ja he
lopulta kuolevatkin sukulaistensa ja rakkaittensa ympäröimänä ilman sen
suuremmitta murheitta.
Minä en kuulu heihin.
Tuffe
Jarno Kaarinen
>Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
Kyllä varmaan KOSKAAN. Riippuu asioista, kuten varakkuudesta,
vammaisuuden laadusta ja vakavuudesta jne. jne. jne.
Toisaalta: käsi sydämelle, seurustelisitko koskaan tosi ruman miehen
tai naisen kanssa? Tai tosi ärsyttävän? Tai tai tai?
Tuula Maisonlahti
Seurustelisistko sinä koskaan terveen kanssa jos itse olisit vammainen?
Tuffe
Walter Kotiaho
voisinko seurustella vammaisen naisen kanssa.
Joo...riippuu siitä ihmisestä kokonaisuutena...siitä millainen se
vammainen nainen olisi. Mutta naisen vammaisuus ei olisi missään
tapauksessa mikään periaatteellisesti seurusteluhaluani
poissulkeva tekijä.
Eli kyllä, seurustelisin vammaisen naisen kanssa.
Koska meikäläisellä on mitättömät tai olemattomat mahikset naisen
saamisessa niin raadollinen totuus taitaa olla se että koska
"parempaa" ei saa niin vammainenkin "kelpaa"....
Näin äkkipäätä ajatellen jotain "ehtoja" minäkin silti asetan:
- naisen pitäisi olla minun silmissäni viehättävä, eikä se
tarkoita että ulkonäkö pitäisi olla joidenkin standardien mukainen.
Silmissäni ovat usein viehättäviä naiset jotka eivät muiden miesten
silmissä sitä alkuunkaan ole.
- pitää voida rakastella
- naisen pitäisi pitää minusta ja haluta minua! Tämä on oikeastaan
tärkein ehto.
Tiedän ihmisiä joille ei riitä että se seurustelukumppani eli
mahdollinen tuleva aviopuoliso on ei-vammainen. Sen pitää olla
vieläpä _akateeminen_! Menee yli hilseen.
Itse elän toivossa että vielä törmään siihen naiseen jolle minä
kelpaan ja jota voisin rakastaa. Tosin olen ollut jo pitkään
alistumassa kohtalooni....
--
Walter
Hiski Haapoja
: Tiedän ihmisiä joille ei riitä että se seurustelukumppani eli
: mahdollinen tuleva aviopuoliso on ei-vammainen. Sen pitää olla
: vieläpä _akateeminen_! Menee yli hilseen.
Ei-akateemiset naiset ovat yleensä aivottomia pösilöitä, joiden
kanssa juttelu käy lobotomiasta. Vammaisuus taas on määrittelykysymys.
Minulle esim. ihminen joka joutuu pitämään silmälaseja nähdäkseen eteensä
kävellessään on vammainen, ja vieläpä sellainen jonka olisi syytä olla
hankkimatta jälkeläisiä koska vammansa on periytyvä. Silti vietän aikaani
mieluummin akateemisen silmälasikäärmeen kuin terveen mutta tyhmän kanssa.
Hiski
Sylvester DeNusso
Walter Kotiaho <vkot...@beta.hut.fi> kirjoitti
viestissä:kw3k8ir...@beta.hut.fi...
> Tiedän ihmisiä joille ei riitä että se seurustelukumppani eli
> mahdollinen tuleva aviopuoliso on ei-vammainen. Sen pitää olla
> vieläpä _akateeminen_! Menee yli hilseen.
Amis-drop-outtien kanssa enimmäkseen seurustelleena voin kyllä sanoa, että
siinä vaiheessa kun tyttö ei tiedä maailmanmenosta mitään tulee ikävä niitä
akateemikkoja. Ne sentään ovat käyneet lukion plus niillä on enemmän
kunnianhimoa kuin "emmä jaksa tätä kolmatta vuotta käydä, onhan mulla jo
ammatillinen perustutkinto taskussa".
Lasketaanko amis ns. "vammaksi"?
Seurustelisitko vammaisen ammarin kanssa?
Marko Ronkainen
Tuula Maisonlahti wrote in message <8bdlml$slp$1...@news.kolumbus.fi>...
>Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
Riippuu henkilöstä, riippuu vammasta. Itselläni on esim. kuulovamma
(en siis ole kuuro, oikea korva vain huonokuuloinen, joku saivartelija
ehkä sanoisikin ettei sitä lasketa kuulovammaksi), näkövamma
(silmälasit, varmaan sama juttu, eli joku ei laskisi vammaksi
ollenkaan) ja puhevika (hassua ettei tätä sanota puhevammaksi),
ja vaikka erityisesti puhevian takia olenkin ennakkoluuloihin saanut
tutustua niin ei se nyt mikään ylipääsemätön vamma ole.
Oleellista on tietenkin millainen ihminen se vammainen on, siis
nimenomaan VAMMOINEEN. Onko hän hyväksynyt sen, vai mariseeko
siitä aina, kuinka rasittavaa henkisesti ja fyysisesti se olisi
minulle pidemmän päälle, rakastaisinko häntä tarpeeksi jaksaakseni
nähdä sen vaivan... Olen tavannut sellaisia jollain tavalla vammaisia
ihmisiä joiden kanssa olisin voinut kuvitella seurustelevani, mutta
myös lukuisan määrän sellaisia "ei-vammaisia" joita tuskin jaksan
kestää tuntia pidempään kerrallaan.
Marko
Tuula Maisonlahti
Kait mun pitäisi uskoa, että olisi aika painua niiden
kauniiden ja rohkeiden ja menestyvien yhteiskunnan tukipylväiden joukkoon
kun en kerta tällekään vammaiselle miehelle ollut tarpeeksi hyvä/huono.
Hän otti lähestymisyritykseni lopulta yhtä hirveänä loukkauksena itseään
kohtaan kuin elämäänsä kyllästynyt israelilainen cherokee aiemmin Hesperian
yökerhossa. Eikä seura lopulta siis kelvannut.
Hän järkyttyi pahemman kerran ja meni melkein mykäksi ja lähti mitään
sanomatta pois.
Miehiin, niin terveisiin kuin vammaisiin, niin köyhiin kuin rikkaisiin pätee
yksi sääntö: Nainen ei saa tehdä aloitetta tai myöntää huumorin varjollakaan
kysyttäessä kiinnostustaan. Se on pahinta mitä mies ikinä voi kuvitella ja
alentaa hänen arvonsa maailman silmissä minimiin ja hän tuntee tulleensa
täydellisesti hyväksikäytetyksi.
Ja miksi minä heille kertomaan että olen entinen mielisairas ja Hesperian
käynyt ja paljon pahemmassa jamassa kuin he, sillä silloinhan heidän arvonsa
laskisi vielä enemmän -sillä vammaiset ja ulkomaalaiset hyväksytään nykyään
täysin, heille järjestetään jos vaikka mitä kuntotusta ja toimintaa ja
huolehtivia riittää ja he eivät kärsi yksinäisyydestä ja kohtalotovereita on
kaupunki täynnä (ja huhut
vääriä eli vanhemmatkin oli tälläkin miehellä vielä molemmat elossa ja
siskoja ja veljiä on yht. neljä ja hauskoja asuintovereita saman katon alla
toinen liuta ja itseasiassa jopa tyttöystäväkin oli jo...-kuten
israelilaisella varmaan Israelissa), kun taas mielenterveyspotilaat on se
_alimmista_ alin_. Meidät jätetään heitteille HENKISESTI ja fyysisestikin jo
heti elämämme alussa maamme ja sukujuuriemme puolesta eli lapsuudessa ja
sitä on myöhemminkään turha valittaa, sillä hullun mainehan on se pahin.
Ja sitten: jos itse haluat parantaa itsesi jollain ufo-terapialla, kuten
PRIMAALITERAPIA niin sen jälkeen on turha marista yksinäisyyttä. Syö oma
vellisi kun olet kerta keittänyt ja ole ulkopuolisista ulkopuolisin, kun
kerran et halunnut systeemeihin sopeutua. Painu kauniiden ja rohkeiden
joukkoon, sillä hehän sinua nyt varmasti ymmärtävät ;-) Jeeeeeeeeee !
Mä lopetan tähän tään miesten kanssa pelleilyn ja vedän teippiä suuni eteen
niin paljon että en enää kohtaloani kenellekään ruikuta ja kenenkään perään
rakastuneena paska-aivona soittele ja kuristan kurkkuani mustalla terävällä
nyörillä niin että se vetää keuhkoputken poikki, niin tulee loppu tähän
paskan jauhantaan ja opin olemaan hiljaa.
Kun olen kerta näin totaalinen moka ihmisenä niin antaa olla. En jaksa
kiusata itseäni tai muita tällä erinomaisella persoonallani.
Kauniita 27v nuoria itseään etsiviä mamman apua hakevia miehiä on kyllä
tarjolla. On astrologian luennoilla ollut yksi joka käyttäytyy aivan kuin
Sanctius ja on niin ihastunut, niin ihastunut (vaikka tahtoisi lähinnä vain
alistaa ja hallita äitiä) ja olisi todella helppo nakki ja se melkein
suuttui siitä kun tein todella selväksi etten ole kiinnostunut ja ehdotin
muita vaihtoehtoja.
Tää elämä on mulle joko pakkosyöttöä tai loputonta nälkiinnyttämistä, eikö
totta.
Terv. Tuffe, Neuroottinen ,Itsesäälinen ja Vittumainen Pelle, joka ei siis
suostunut yhteiskunnan tarjoamia terapiapalveluita käyttämään ja
pikkujätkien hyväksikäytettäväksi ja nussittavaksi ja teki siinäkin kuten
kaikessa aina helvetin väärin!
Tuula Maisonlahti
Tämä mies, iältään 45v on sellainen ihminen, että vaikka on kipeä ja
vaivainen niin ei esim. ikinä valita omaa elämäänsä ja olotilaansa kun taas
me terveemmät valitetaan koko ajan kaikkia niitä elämämme puutteita ja kun
mikään ei koskaan ole oikein. Minä idootti mukaan lukien. Tää ihminen osaa
elää! Hän osaa elää juuri sellaisena kuin on täysin mutkattomasti ja pitää
huolen oikeuksistaan ja vapaudestaan olla oma itsensä kaikesta huolimatta,
on viisas ja asiallinen kuin mikä ja todella huumorintajuinen, eikä ole
mikään surkuteltava tai itseään ja kohtaloaan koko ajan itkevä ja
surkutteleva ja rakkautta epätoivoisesti vinkuva älykääpiö niinkuin eräs
Sanctiuskin mm. oli ja ne sata muuta rasittavaa paskapäätä sitä ennen.
Ja sitten hänessä on se, että ollaan molemmat aika pitkälle kiinnostuttu
samoista asioista, sillä hän on tykkää myös historiasta ym. ja
musiikkimakukin vois meillä olla sama ja mulla on tunne, että hän on niin
ennakkoluuloton ja vapaa, että mielellään oppii uusiakin asioita jahka nyt
jaksaa ja kynnelle enää kykenee. Hänen kanssaan on myös hyvä olla ihan
rauhassa ja hiljaa, mikä sekin on hirveän mukavaa ja sitä itsekin paljon
nykyään tarvitsen.
Hän ei ikinä turhia hermoile ja on todella huumorintajuinen, suorapuheinen
ja rehellinen ja vilpitön ihminen.
Ja tietenkin sillä oli aivan ihana puhelinääni...Lääh! Viidessä vuodessa
todella miehistynyt....Mitä ulkonäköön tulee niin se on semmoinen tumma ja
viiksekäs, velmun näköinen, laiha ja rillipäinen konkkonokka. Kävelee kyllä
silleen pahasti kyyryssä hyppelehtien ja istuukin nenä kiinni polvissa ja
kädet vapisee kamalasti.
Tämä henkilö on kaikkine vammoineen ja sairauksineen niin iloinen, vilpitön,
hyväntuulinenja ihana ja jopa _viisas_, niin että hänestä EI voi olla
pitämättä ja hän kävi silloin 5 vuotta sitten kaikenlaisia omituisiin
asioihin liittyviä kursseja, filosofiaa ja vaikka mitä ja lukee aika paljon.
Hän ei surkuttele elämäänsä ja oloaan vaan on aina hyväksynyt kaikki ihmiset
ja itsensä sellaisina kuin ovat ja puhunut vammoistaankin aina suoraan ja
hauskalla huumorilla. Hänessä ei ole mitään inhottavaa, pelottavaa tai
kaameaa, vaikka häntä on varmasti paljon kiusattukin ja kohdeltu huonosti.
Hän on vain ollut syntymästään saakka vajaa ja vammainen.
Että sillleen tällä kertaa.
Vaikka tulin torjutuksi ja dumpatuksi niin olen edelleen yllä olevista
asioista samaa mieltä.
Tuffe
Tuula Maisonlahti
>Kyllä. Jos oma rakkaani joutuisi vaikkapa onnettomuuteen, jossa
>halvaantuisi tms. olisi valinta erittäin selvä. Siinä sitä sitten
>käytäisiin päiväkävelyllä rullatuolin kanssa jne. Vaikka Suomen laki ei
>sitä sallikaan, onnettomuuden seurauksena vihannekseksi tai
>elämänlaatunsa menettäneen rakkaan voisi myös avustaa täältä ikuisuuteen
>eutanasian avulla (aivokuolleille potilaille tuo on aivan selvää, koska
>molemmilla on hoito- ja elintestamentti). Kun rakastaa toista, on oltava
>valmis myös epäitsekkäästi luopumaan kaikesta toisen hyväksi jos toisen
>etu sitä vaatii - vaikka irtipäästäminen saattaisi olla hirvittävän
>tuskallista, mutta se sitten onkin sitä suurinta rakkautta - antaa
>toisen päästä lentämään vapauteen.
Pekka, olet ihana ihminen ja olet mielestäni ymmärtänyt mitä elinikäinen
kahden ihmisen välinen kypsä rakkaus todella on, mitä se merkitsee ja pitää
sisällään eli myös VASTUUTA ja huolenpitoa. Nykyaika on tehnyt ihmisistä
levottomia ja itsekkäitä toistensa suur-kuluttajia ja heti kun toinen on
vajaa tai vammainen, niin hänet heitetään roskiin ja hankitaan uusi tilalle.
Kauhea elämän merkityksettömyys ja juurettomuus ja keinotekoisuus ja
pinnallisuus riehuvat valtoimenaan joka puolella ja avioliitoissa etsitään
pelkkää kuluttamista, SEKSIÄ ja hetken huumaa.
Ei ihme, että on ihmisillä yksinäinen, tyhjä ja vieraantunut olo!
Niin sairaus kuin vanhuus ovat pelättäviä asioita, jotka halutaan lakaista
pois silmistä, instituutioihin muiden hoivattavaksi ja samalla viedään
omastakin elämästä pois sen todellinen syvyys, jatkuvuus ja moniulotteisempi
merkitys.
Koneistetaan kaikki vaan ja hankitaan vanhuksillekin ne Hesarin kehumat
syöttämis-robotit, niin häviävät hekin silmistämme lopullisesti.
Tuula
Tuula Maisonlahti
Walter Kotiaho wrote in message ...
>Koska meikäläisellä on mitättömät tai olemattomat mahikset naisen
>saamisessa niin raadollinen totuus taitaa olla se että koska
>"parempaa" ei saa niin vammainenkin "kelpaa"....
Kuules. Se voi olla niin että SINÄ et sille vammaiselle välttämättä
kelpaisikaan. Lue mitä olen kirjoittanut muualla.
>Itse elän toivossa että vielä törmään siihen naiseen jolle minä
>kelpaan ja jota voisin rakastaa. Tosin olen ollut jo pitkään
>alistumassa kohtalooni....
Tervetuloa Tuffe Fan Clubin Yksinäisten Sydänten Kerhoon! Meitä on täällä jo
useampi.
Tuffe
Tuula Maisonlahti
>Ei-akateemiset naiset ovat yleensä aivottomia pösilöitä, joiden
>kanssa juttelu käy lobotomiasta.
No jo taas pikku-Skorppari senkun venkuroi omissa myrkyissään ;-). Joitakin
keskikoulun käyneitä, mutta elämän kouluttamia, kokeneita ja aikaansa
seuraavia ja itse-oppineita, erittäin mielenkiintoisia persoonia ja
yksilöitä löytyy täältä nyysseistäkin. Katsopa vähän tänne päin
Hiski-beibi-hyvä! Ei se todellinen SIELUN SIVISTYS koulunpenkiltä tule!
>Vammaisuus taas on määrittelykysymys.
>Minulle esim. ihminen joka joutuu pitämään silmälaseja nähdäkseen eteensä
>kävellessään on vammainen, ja vieläpä sellainen jonka olisi syytä olla
>hankkimatta jälkeläisiä koska vammansa on periytyvä.
LOISTAVA HUOMIO! Saat Tuffe Fan Clubin erikoispalkinnon tästä
oivalluksesta!
>Silti vietän aikaani
>mieluummin akateemisen silmälasikäärmeen kuin terveen mutta tyhmän kanssa.
No jos kerran olet kokemuksiesi kautta tullut siihen tulokseen lopullisesti,
niin anna palaa vaan...
Tuffe
Tuula Maisonlahti
>Riippuu henkilöstä, riippuu vammasta. Itselläni on esim. kuulovamma
>(en siis ole kuuro, oikea korva vain huonokuuloinen, joku saivartelija
>ehkä sanoisikin ettei sitä lasketa kuulovammaksi), näkövamma
>(silmälasit, varmaan sama juttu, eli joku ei laskisi vammaksi
>ollenkaan) ja puhevika (hassua ettei tätä sanota puhevammaksi),
>ja vaikka erityisesti puhevian takia olenkin ennakkoluuloihin saanut
>tutustua niin ei se nyt mikään ylipääsemätön vamma ole.
Voi kuule Marko. Yksi elämäni suurista rakkauksista oli sellainen
tonttu-ukon näköinen pieni pitkätukkainen mies, jolla oli kuulokoje ja lievä
puhevika ja vielä pieni alaspäin käyrä pippelikin, mutta jonka SIELU oli
todella SUURI verrattuna joihinkin mainosten ja leffojen ahkerasti
lanseeraamiin adoniksiin, uroksiin ja kaunokaisiin !
>Oleellista on tietenkin millainen ihminen se vammainen on, siis
>nimenomaan VAMMOINEEN. Onko hän hyväksynyt sen, vai mariseeko
>siitä aina, kuinka rasittavaa henkisesti ja fyysisesti se olisi
>minulle pidemmän päälle, rakastaisinko häntä tarpeeksi jaksaakseni
>nähdä sen vaivan... Olen tavannut sellaisia jollain tavalla vammaisia
>ihmisiä joiden kanssa olisin voinut kuvitella seurustelevani, mutta
>myös lukuisan määrän sellaisia "ei-vammaisia" joita tuskin jaksan
>kestää tuntia pidempään kerrallaan.
Hih! Olen todella samaa mieltä!
Sanoit asiat todella hyvin halki!
Mutta unohdit mainita sellaiset vammaiset, jotka ovat vanhempiensa,
siskojensa ja isovanhempiensa ja yhteiskunnankin puolesta paapottu
paskiaisiksi. Heitäkin kun löytyy!
Tuffe
Sylvester DeNusso
Tuula Maisonlahti <tuula.ma...@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:8big44$7rl$1...@news.kolumbus.fi...
> Ja miksi minä heille kertomaan että olen entinen mielisairas
Oletko aivan kaistapää? Eihän tuollaista asiaa pidä missään nimessä kertoa
ensitapaamisella, tai yleensäkään ikinä aikaan. Sama kun ensitreffeillä
sanoisi tytölle: "exäni jätti väkivaltaisen käytöksen takia, mutta älä
huoli, olen muuttunut".
Mikä ihmeen hinku naisilla on aina avautua parin tapaamisen jälkeen?
> tarjolla. On astrologian luennoilla ollut yksi joka käyttäytyy aivan kuin
> Sanctius ja on niin ihastunut, niin ihastunut (vaikka tahtoisi lähinnä
vain
> alistaa ja hallita äitiä) ja olisi todella helppo nakki ja se melkein
> suuttui siitä kun tein todella selväksi etten ole kiinnostunut ja ehdotin
> muita vaihtoehtoja.
No mites toi sun käyttäytyminen sen vammaisen kanssa muka erosi tästä
miehestä? Näyttäisi nuo sinun vuodatuksesi saamsitasi pakeista olevan sen
verran katkeria...kohta tuo äijäkin tulee tänne tilittämään, kuinka suuren
vääryyden on kokenut kun Tuulaa ei napannut hänen habituksensa.
Jackie
<tuula.ma...@kolumbus.fi> wrote:
>
>Baggie wrote in message ...
>
>>Miksi kukaan ryhtyisi seurustelemaan sellaisen kanssa, jonka
>>vamma on alusta alkaen näkyvillä?
>
>Rakkaudesta, sillä sellaistakin kumma kyllä vielä joskus löytyy!
Ehkäpä se on edelliselle kirjoittajalle tuntematon käsite, ja silloin
en voi kuin tuntea kuin myötätuntoa tätä henkilöä kohtaan.
>
>Aito rakkaus ei mielestäni ole mitään saatanan loputonta markkina-arvojen
>laskelmointia, vikojen punnitsemista tai seksuaalisen kyvykkyyden
>vaihtokauppaa vaan tulee jostain paljon syvemmältä ihmisen
>tiedostamattomasta eikä sitä helvetti soikoon voi aina mittanauhoilla tai
>millään järjen logiikalla selittää!!!!
Olen samaa miletä, mutta senhän voi aina laskea tunteellisuuteni ja
naiseuteni piikkiin. Kumma kyllä, kaikki tuntemani miehetkin ovat
sisimmässään toivottomia romantikkoja.
Jackie
<ps...@ei.roskaa.sci.fi> wrote:
>Tuula Maisonlahti <tuula.ma...@kolumbus.fi> wrote in message
>news:8bdlml$slp$1...@news.kolumbus.fi...
>> Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>
>Kyllä. Jos oma rakkaani joutuisi vaikkapa onnettomuuteen, jossa
>halvaantuisi tms. olisi valinta erittäin selvä. Siinä sitä sitten
>käytäisiin päiväkävelyllä rullatuolin kanssa jne. Vaikka Suomen laki ei
>sitä sallikaan, onnettomuuden seurauksena vihannekseksi tai
>elämänlaatunsa menettäneen rakkaan voisi myös avustaa täältä ikuisuuteen
>eutanasian avulla (aivokuolleille potilaille tuo on aivan selvää, koska
>molemmilla on hoito- ja elintestamentti). Kun rakastaa toista, on oltava
>valmis myös epäitsekkäästi luopumaan kaikesta toisen hyväksi jos toisen
>etu sitä vaatii - vaikka irtipäästäminen saattaisi olla hirvittävän
>tuskallista, mutta se sitten onkin sitä suurinta rakkautta - antaa
>toisen päästä lentämään vapauteen.
Kauniita ajatuksia. Tunnen samoin.
-Jackie
Jackie
wrote:
>"Tuula Maisonlahti" <tuula.ma...@kolumbus.fi> wrote:
>
>>Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>
>Kyllä varmaan KOSKAAN. Riippuu asioista, kuten varakkuudesta,
>vammaisuuden laadusta ja vakavuudesta jne. jne. jne.
Miten se varakkuudesta riippuu? Siis voisit seurustella vammaisen
kanssa jos hän olisi rikas, vai ymmärsinkö nyt aivan väärin?
Walter Kotiaho
> Kuules. Se voi olla niin että SINÄ et sille vammaiselle välttämättä
> kelpaisikaan. Lue mitä olen kirjoittanut muualla.
>
haluaisi että kohdallani asia olisi noin että "paremman puutteessa
vammainenkin kelpaa". En ollenkaan. Haluaisin että elämä laittaisi
minut törmäämään siihen oikeaan ihmiseen siten että siinä olisi
molemminpuolisesti rakkautta ensi silmäyksellä. Mutta sellaista ei ole
vielä tapahtunut. Siksi tuumin että ehkä minunkin asenteeni ovat
pohjimmiltaan niin raadolliset että "vammainenkin kelpaa".
Omalla kohdallani asia on oikeastaan niin että olen äskettäin "herännyt"
siihen todellisuuteen että olen yksinäinen. Tähän saakka olen elänyt
vähän niinkuin sellaiseen uneen tuudittautuneena että "kyllä
minä vielä "siihen oikeaan" törmään - kaikkihan siihen jossain
vaiheessa törmäävät". Nyt katselen naisia toisella tavalla.
> Tervetuloa Tuffe Fan Clubin Yksinäisten Sydänten Kerhoon!
> Meitä on täällä jo useampi.
>
Kiitos.
--
Walter
Walter Kotiaho
> kelpaisikaan. Lue mitä olen kirjoittanut muualla.
>
siinä mielessä että minäkin olen ns. tavallisen näköinen - tietääkseni
mitään rujoutta ei ole ulkonäössä joka karkoittaisi naiset.
--
Walter
Hiski Haapoja
: Olen samaa miletä, mutta senhän voi aina laskea tunteellisuuteni ja
: naiseuteni piikkiin. Kumma kyllä, kaikki tuntemani miehetkin ovat
: sisimmässään toivottomia romantikkoja.
Projisointia? Eriskummallinen tuttavapiiri? Katso "Huonosti käyttäytyviä
miehiä" niin opit jotain miesten sielunelämästä.
Hiski
Hiski Haapoja
: Tuula Maisonlahti <tuula.ma...@kolumbus.fi> kirjoitti
: viestissä:8big44$7rl$1...@news.kolumbus.fi...
:> Ja miksi minä heille kertomaan että olen entinen mielisairas
Entinen? Kolkkoa naurua.
: Oletko aivan kaistapää?
Retoristen kysymysten jalo taito...
: Mikä ihmeen hinku naisilla on aina avautua parin tapaamisen jälkeen?
On umpimielisiä naisia, ja hölösuisia miehiä.
:> tarjolla. On astrologian luennoilla ollut yksi joka käyttäytyy aivan kuin
:> Sanctius ja on niin ihastunut, niin ihastunut (vaikka tahtoisi lähinnä
Astrologian luennoilla käyvä on nykyinen mielisairas. Kuka lotjauuno
houkutteli Tuffe-Uffe Isbergin taas tänne?
Hiski
Tuula Maisonlahti
Sylvester DeNusso wrote in message <8biipu$eup$1...@ousrvr3.oulu.fi>...
>Oletko aivan kaistapää? Eihän tuollaista asiaa pidä missään nimessä kertoa
>ensitapaamisella, tai yleensäkään ikinä aikaan. Sama kun ensitreffeillä
>sanoisi tytölle: "exäni jätti väkivaltaisen käytöksen takia, mutta älä
>huoli, olen muuttunut".
En tietenkään kertonut, sillä en ehtinyt edes avata suutani omista
kokemuksistani, kun minut jo dumpattiin. Jäi vain kovasti mietityttämään,
että tulikohan dumpattua väärin perustein, kun omaa kantaani asioihin en
saanut vapaasti henkilölle koskaan ilmaista.
>Mikä ihmeen hinku naisilla on aina avautua parin tapaamisen jälkeen?
Olen tainnut oppia läksyni tässä asiassa liiankin hyvin, sillä tilanne voisi
olla nyt toinen jos olisin avannut suuni ajoissa...
HUOM! Kysymys EI ollut ihmisestä jonka olen tavannut vain pari kertaa vaan
vanhasta työkaverista, jonka kanssa olin tekemisissä paljonkin erään 6kk´n
aikana 5 vuotta sitten...
>No mites toi sun käyttäytyminen sen vammaisen kanssa muka erosi tästä
>miehestä? Näyttäisi nuo sinun vuodatuksesi saamsitasi pakeista olevan sen
>verran katkeria...kohta tuo äijäkin tulee tänne tilittämään, kuinka suuren
>vääryyden on kokenut kun Tuulaa ei napannut hänen habituksensa.
Noh, noh, rauhoituhan nyt vähän. Ensinnäkin kun mut dumpataan niin en itse
henkilölle rupea kiukuttelemaan -kuin pieni lapsi ja kuten nuoret miehet
AINA tekee-, vaan osaan kyllä käyttäytyä sivistyneesti ja kunnioittaa
henkilön ratkaisua ja kohteliaasti kiittää jopa tapaamisesta ennen toisen
osapuolen lopullista mykkää exitiä. Puran sitten paskat fiilikset tänne
nyysseihin , koska en kirjoita päiväkirjaa ja joskus asiasta viriää jopa
hyvä moraalinen keskustelu.
Tuula
Tuula Maisonlahti
>wrote:
>>Toisaalta: käsi sydämelle, seurustelisitko koskaan tosi ruman miehen
>>tai naisen kanssa? Tai tosi ärsyttävän? Tai tai tai?
Mikä vika mussa on kun mä en koskaan näe ihmisiä joko rumina tai kauniina?
Mä en edes ajattele koko asiaa. Mun aivoissa on varmaan jokin hermostollinen
synapsi-virhe jossakin...
Sellaisen huomion olen kyllä tehnyt, että jos joku ihminen herättää
käytöksellään tai olemuksellaan mussa valtavaa onnen tunnetta tai muuta
erinomaista mielihyvää niin se heti alkaa näyttää aivan jumalaiselta lajinsa
edustajalta, vaikka olisi mimmoinen kyyryssä kävelevä vapiseva ukon pökkelö.
Niinhän mun kävi nytkin :-)
Mutta mähän olenkin nainen ja miehillähän on tunnetustikin putkinäkö ;-)
Tuula
Jackie
wrote:
Olen sarjan suuri fani, ja se jaksaa kuin jaksaakin aina naurattaa.
Lähinnä tietysti siksi että se kuvaa kliseistä, miestä suunnattomasti
aliarvioivaa miestyyppiä. Tottakai jokainen voi löytää siitä hippusia
itsestään, niin myös naiset (siis Garysta ja Tonysta..) mutta en usko
että sarjan viehätys piilee siinä että se kuvaisi tosi elämää.
Ja eriskummallisesta tuttavapiiristä.. no mistään tietystä porukasta
ei ole kyse, vaan ystäväni ovat ripoteltuina ympäri maapalloa, mutta
kai minä sitten vedän puoleeni tietyntyyppisiä ihmisiä. En kyllä
ymmärrä miten, tietoisesti en niin ainakaan tee..
Jackie
Jari Kuusisalo
Riippuu kovin paljon siitä kuinka pahasti vammainen ihminen on kyseessä.
Olen kyllä nähnyt pari hemaisevankin näköistä vammaista nuorta naista,
toinen pyörätuolissa ja toisella oli vain muuten jotain vikaa jaloissa,
tiedä sitten tarkempaa diagnoosia. Ja eipä he puheiltaankaan mitenkään
typerämpiä olleet, päin vastoin heillä tuntui olevan asiat enemmän
kohdallaan kun monilla muilla naisilla.
"Se riippuu vähän siitä mistä se roikkuu" :)
-Jari
Jarno Kaarinen
>On Fri, 24 Mar 2000 23:04:11 GMT, Jarno Kaarinen <ja...@remotel.com>
>wrote:
>
>>"Tuula Maisonlahti" <tuula.ma...@kolumbus.fi> wrote:
>>
>>>Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>>
>>Kyllä varmaan KOSKAAN. Riippuu asioista, kuten varakkuudesta,
>>vammaisuuden laadusta ja vakavuudesta jne. jne. jne.
>
>Miten se varakkuudesta riippuu? Siis voisit seurustella vammaisen
>kanssa jos hän olisi rikas, vai ymmärsinkö nyt aivan väärin?
Ollaanpas sitä nyt olevinaan niiiiin epäraadollisia.
Tuula Maisonlahti
Hiski Haapoja wrote in message <8bl73o$d4l$3...@tron.sci.fi>...
>Astrologian luennoilla käyvä on nykyinen mielisairas. Kuka lotjauuno
>houkutteli Tuffe-Uffe Isbergin taas tänne?
Voi Hiiiskiiii, että sä oot sit iiiiiihana. Määä ihan sulan...
Tufffffff.....lääääääääh!
Jussi Mustonen
> Tältä musta taas on tuntunut:
En nyt kommentoi muualle kuin seuraavaan:
> Miehiin, niin terveisiin kuin vammaisiin, niin köyhiin kuin rikkaisiin pätee
> yksi sääntö: Nainen ei saa tehdä aloitetta tai myöntää huumorin varjollakaan
> kysyttäessä kiinnostustaan. Se on pahinta mitä mies ikinä voi kuvitella ja
> alentaa hänen arvonsa maailman silmissä minimiin ja hän tuntee tulleensa
> täydellisesti hyväksikäytetyksi.
Ei. Ei pidä paikkaansa. Itse koen tuon mitä mairittelevimmaksi tilanteeksi -
"Mitä, joku on kiinnostunut minusta niin paljon, että tulee ja tekee itse
aloitteen?" Positiivista, sanon minä. Ja oletan että en todellakaan ole
ainoa miespuolinen, joka näin tuntee.
Toki tuossa nainen laittaa paljon peliin, koska voihan olla, että mies ei
olekaan kiinnostunut naisesta. Toisaalta, samassa asemassahan on aloitetta
tekevä mies, ei hänkään voi tietää onko naisella vastakaikua miehen
tunteille. Ja mikäli ihminen - mies tai nainen, sillä kun ei ole väliä -
kysyy toiselta ihmiseltä onko tämä kiinnostunut hänestä, tulee se vastaus
kyetä hyväksymään sellaisena kuin se on.
--
Jussi Mustonen / Annalankatu 10 B 16 / 33710 Tampere
ju...@cs.tut.fi / http://www.cs.tut.fi/~jusam/ / +358-40-5935650
watc...@no.more.spam.iki.fi
>Et siis ole nähnyt elokuvaa "Hohto" jossa henkisesti ja jopa
>hermostollisesti isänsä käsittelyssä kenties loppuiäkseen vammautunut mies
>menee naimisiin täysin normaalin naisen kanssa ja mielestäsi sellaista ei
>voi tapahtua?
Eh? Hohto, as in the Shining?
Kyseinen elokuva kun on Stanley Kubrickin elokuvaversio Stephen
Kingin kirjasta, ja vaikka Jack Nicholsonin näyttelemä hahmo onkin
epäilemättä vähintäänkin kilahtanut, epäilen kyllä että tarkoitat nyt
jotain ihan muuta leffaa -- tai sitten joku pässi on kääntänyt jonkun
toisen leffan nimen myös Hohdoksi. =)
- Mikki
-----------------------------------------------------------------------------
- Mikko Rautalahti -- "It seems an emotional enema is next on the agenda. -
- watc...@iki.fi -- Flush out the excess humanity." - JTHM ------------
- WatchMan @ IRC ----------------------- http://www.iki.fi/~watchman/ -
---------------------------------------------------------------------
watc...@no.more.spam.iki.fi
Joo, jos siltä tuntuisi -- toisin sanoen, jos rakastuisin. Myönnän
toki, että tämä riippuu paljolti myös vammasta. Jos ko. henkilö on
vaikkapa kuusivuotiaan tasolla ja tarvitsee yhä vaippoja, on aika selvä,
että kyseinen ihminen tuskin on kykenevä sellaiseen ihmissuhteeseen, mutta
ei, en minä näe mitään syytä sille, ettenkö voisi seurustella vammaisen
kanssa jos homma vain pelaisi.
Faktahan on, että vammaisen ja "normaalin" -- ja käytän tätä sanaa
nyt hyvin löyhästi -- ihmisen välissä on tietynlainen kuilu. Sitä ei
todellakaan ole mahdotonta ylittää (esim. likinäköisyys tai rampautuminen
voivat olla lopulta suhteellisen helppoja asioita korjata), mutta
vammautumisesta riippuen se voi olla hyvinkin vaikeaa. Jos kyseessä on
vaikkapa CP-vammainen ihminen, on ihan mahdollista etten ihan oikeasti
kykene kommunikoimaan kyseisen ihmisen kanssa tarpeeksi hyvin voidakseni
rakastua häneen -- ja toisin päin. Sama voisi päteä myös esim. kokonaan
kaulasta alaspäin halvaantuneeseen henkilöön, tai pahasti autistiseen
ihmiseen, tai ihan mihin tahansa. Ei se pelkästään omasta halusta kiinni
ole; jos olosuhteet ihan oikeasti sotivat pahasti vastaan, minkäs teet.
Mutta ei, en kokisi vammaisen kanssa seurustelemista
vastenmieliseksi tai muutenkaan mahdottomaksi. Totta helvetissä se olisi
varmasti vaikeaa, mutta ei kukaan koskaan luvannutkaan, että elämä olisi
helppoa...
watc...@no.more.spam.iki.fi
>alistaa ja hallita äitiä) ja olisi todella helppo nakki ja se melkein
>suuttui siitä kun tein todella selväksi etten ole kiinnostunut ja ehdotin
>muita vaihtoehtoja.
Tuota noin, musta tämä on kyllä ihan normaalia elämää. Sinusta ei
ollut kiinnostunut joku, ja sä et ole kiinnostunut jostakusta. Sellaista
se on; jos siitä haluaa vetää herneen nenäänsä ja lopettaa leikkimisen, se
on tietenkin ihan ihmisen oma valinta... Vaan "jos et veikkaa, et voi
voittaa," sanoo tuo kuuluisa ja käsittämättömän nokkela mainoslause, ja se
pitää kyllä raivostuttavuudestaan huolimatta täysin paikkansa.
Äh, ei se siitä ikinä helpommaksi muutu, mutta joskus tärppää --
tai sitten ei. Suuremmalla todennäköisyydellä kuitenkin, jos edes vähän
jaksaa yrittää.
Ja toki tämä on kliseistä paskapuhetta, mutta minkäs teet.
Baggie
>Astrologian luennoilla käyvä on nykyinen mielisairas. Kuka lotjauuno
>houkutteli Tuffe-Uffe Isbergin taas tänne?
Minä kai se olin. Rikokseni tekee erityisen pahaksi se, että Tuffe
on Agenttini killissä. Dejalla joutuu lukemaan. Sinänsä, aluksi Tuffe
oli minusta ihan rakentava, tuo "seurustelu vammaisen kanssa" oli
täysin s.k.i-ryhmään sopiva ja asiallinen aihe täällä pohdittavaksi.
Mutta kyllä minultakin palaa hihat, jos astrologiaa aletaan tunkemaan
vakavahkoon ihmissuhdekeskusteluun. Hesarissa oli muuten sporalogi
Mustelinin haastattelu sunnuntaina. (Hitler-kortti?).
--
Bäggyli
"tsy misy zava-tsy zaka ohatra ny fanambadian-tery setra"
/ Tuntematon aijai-eläin /
Walter Kotiaho
> Mikä vika mussa on kun mä en koskaan näe ihmisiä joko rumina tai kauniina?
> Mä en edes ajattele koko asiaa. Mun aivoissa on varmaan jokin
> hermostollinen synapsi-virhe jossakin...
Ei se ole vika vaan se on lahja. Niin mulle on sanottu.
> Sellaisen huomion olen kyllä tehnyt, että jos joku ihminen herättää
> käytöksellään tai olemuksellaan mussa valtavaa onnen tunnetta tai muuta
> erinomaista mielihyvää niin se heti alkaa näyttää aivan jumalaiselta
> lajinsa edustajalta, vaikka olisi mimmoinen kyyryssä kävelevä vapiseva
Mulla on ollut samanlaisia kokemuksia. Tosin se ihminen on aina ollut
ainakin keskitason "lajinsa edustaja" noin järjen mittapuulla.
Parikymppisenä rakastuin yhteen tyttöön, se kun halusi jutella kanssani.
No sitten se tyttö katsoi minut tylsimykseksi ja rakastui toiseen ja
minä tulin kirjaimellisesti hulluksi. Oli se tyttö niin taivaallinen
unelma. Sen jälkeen kun välini olivat häneen täydellisesti katkenneet,
niin varmaan vuoden ajan kun kaduilla näin naisia jotka olivat
etäisestikin ulkonäöltään samanlaisia niin sydämeni pomppasi ja
luulin että nyt se tyttö kävelee tuolla!
--
Walter
Jackie
>Tuula Maisonlahti <tuula.ma...@kolumbus.fi> laid it down with the following:
>>Et siis ole nähnyt elokuvaa "Hohto" jossa henkisesti ja jopa
>>hermostollisesti isänsä käsittelyssä kenties loppuiäkseen vammautunut mies
>>menee naimisiin täysin normaalin naisen kanssa ja mielestäsi sellaista ei
>>voi tapahtua?
>
> Eh? Hohto, as in the Shining?
> Kyseinen elokuva kun on Stanley Kubrickin elokuvaversio Stephen
>Kingin kirjasta, ja vaikka Jack Nicholsonin näyttelemä hahmo onkin
>epäilemättä vähintäänkin kilahtanut, epäilen kyllä että tarkoitat nyt
>jotain ihan muuta leffaa -- tai sitten joku pässi on kääntänyt jonkun
>toisen leffan nimen myös Hohdoksi. =)
>
> - Mikki
Kyllä eli ko. on alk.per. nimeltään "Shine" ja pääosaa siinä näyttelee
Geoffrey Rush...
Ekholm Vesa
Jackie> On 26 Mar 2000 23:46:04 GMT, watc...@no.more.spam.iki.fi
Jackie> wrote:
>> leffaa -- tai sitten joku pässi on kääntänyt jonkun toisen
>> leffan nimen myös Hohdoksi. =)
>>
>> - Mikki
Jackie> Kyllä eli ko. on alk.per. nimeltään "Shine" ja pääosaa
Jackie> siinä näyttelee Geoffrey Rush...
Taidatte olla väärässä. Elokuvan nimi suomeksi on "Loisto" eikä
suinkaan "Hohto". Referenssi:
http://www.city.fi/vanhat/2_97/kkleffa.html
Kyllä internetistä vastaus löytyy...
Terv. Vesa
--
Vesa Ekholm - Master of Science (CS), Project Manager of QBQ :-p
24 hours in a day. 24 beers in a case. Coincidence? I think not!
The remaining two lines are for rent.
Jackie
>>
>>Miten se varakkuudesta riippuu? Siis voisit seurustella vammaisen
>>kanssa jos hän olisi rikas, vai ymmärsinkö nyt aivan väärin?
>
>Ollaanpas sitä nyt olevinaan niiiiin epäraadollisia.
Kunhan kysyin. On vain niin että joskus meitä naisia syyllistetään
siitä että naimme lompakon perusteella, mutta taidattepa sitä tehdä
miehetkin.
-Jackie
Jackie
Virkistävää lukea järkevää ja paikkaansapitävää tekstiä :)
> Joo, jos siltä tuntuisi -- toisin sanoen, jos rakastuisin. Myönnän
>toki, että tämä riippuu paljolti myös vammasta. Jos ko. henkilö on
>vaikkapa kuusivuotiaan tasolla ja tarvitsee yhä vaippoja, on aika selvä,
>että kyseinen ihminen tuskin on kykenevä sellaiseen ihmissuhteeseen, mutta
>ei, en minä näe mitään syytä sille, ettenkö voisi seurustella vammaisen
>kanssa jos homma vain pelaisi.
> Faktahan on, että vammaisen ja "normaalin" -- ja käytän tätä sanaa
>nyt hyvin löyhästi -- ihmisen välissä on tietynlainen kuilu. Sitä ei
>todellakaan ole mahdotonta ylittää (esim. likinäköisyys tai rampautuminen
>voivat olla lopulta suhteellisen helppoja asioita korjata), mutta
>vammautumisesta riippuen se voi olla hyvinkin vaikeaa. Jos kyseessä on
>vaikkapa CP-vammainen ihminen, on ihan mahdollista etten ihan oikeasti
>kykene kommunikoimaan kyseisen ihmisen kanssa tarpeeksi hyvin voidakseni
>rakastua häneen -- ja toisin päin. Sama voisi päteä myös esim. kokonaan
>kaulasta alaspäin halvaantuneeseen henkilöön, tai pahasti autistiseen
>ihmiseen, tai ihan mihin tahansa. Ei se pelkästään omasta halusta kiinni
>ole; jos olosuhteet ihan oikeasti sotivat pahasti vastaan, minkäs teet.
> Mutta ei, en kokisi vammaisen kanssa seurustelemista
>vastenmieliseksi tai muutenkaan mahdottomaksi. Totta helvetissä se olisi
>varmasti vaikeaa, mutta ei kukaan koskaan luvannutkaan, että elämä olisi
>helppoa...
>
> - Mikki
watc...@no.more.spam.iki.fi
>On 26 Mar 2000 23:46:04 GMT, watc...@no.more.spam.iki.fi wrote:
>> Kyseinen elokuva kun on Stanley Kubrickin elokuvaversio Stephen
>>Kingin kirjasta, ja vaikka Jack Nicholsonin näyttelemä hahmo onkin
>>epäilemättä vähintäänkin kilahtanut, epäilen kyllä että tarkoitat nyt
>>toisen leffan nimen myös Hohdoksi. =)
>Geoffrey Rush...
Jaa jaa. Okei, taas köyhää kusetetaan. =)
Jackie
wrote:
>>>>>> "Jackie" == Jackie <di...@nospam.saunalahti.fi> writes:
>
> Jackie> On 26 Mar 2000 23:46:04 GMT, watc...@no.more.spam.iki.fi
> Jackie> wrote:
> >> leffaa -- tai sitten joku pässi on kääntänyt jonkun toisen
> >> leffan nimen myös Hohdoksi. =)
> >>
> >> - Mikki
> Jackie> Kyllä eli ko. on alk.per. nimeltään "Shine" ja pääosaa
> Jackie> siinä näyttelee Geoffrey Rush...
>
> Taidatte olla väärässä. Elokuvan nimi suomeksi on "Loisto" eikä
> suinkaan "Hohto". Referenssi:
Aivan, tosiaan! Olen nähnyt vain eng.kielisen version joten en ollut
varma suomennoksesta...
watc...@no.more.spam.iki.fi
Kiistän ehdottomasti kaikki tällaiset syytökset. =)
Jackie
wrote:
Romantikon sydämeni pakahtuu... :)
-Jackie
Jarno Kaarinen
>Kunhan kysyin. On vain niin että joskus meitä naisia syyllistetään
>siitä että naimme lompakon perusteella, mutta taidattepa sitä tehdä
>miehetkin.
Ilman muuta.
Ps. Etkö kuullut naislaulajista tai kuuluisista vanhoista rumista
naisnäyttelijöistä joilla on ollut nuorempia ja huonommin ansaitsevia
miehiä joko miehinään tai siittäjinään? Esim. Madonna ja Elizabeth
Taylor? Ensimmäisellä joku taustatanssija, toisella joku rakennusmies?
Sanna Hanskala
> Kingin kirjasta, ja vaikka Jack Nicholsonin näyttelemä hahmo onkin
> epäilemättä vähintäänkin kilahtanut, epäilen kyllä että tarkoitat nyt
> toisen leffan nimen myös Hohdoksi. =)
Kyseinen leffa on alkuperaisnimeltaan "Shine" (
http://us.imdb.com/Title?0117631 ) ja todellakin joku on naemma suomentanut
kaksi leffaa samalla lailla.
~ Sanna
--
Sanna Hanskala
sannah @ earthlink.net
http://home.earthlink.net/~sannah/
"Miracles are your birthright. This is what
your hope tells you, and your hope is correct."
- Emma Curtis Hopkins
Jackie
wrote:
>Jackie <di...@nospam.saunalahti.fi> wrote:
Totta,totta. Tosin, kyllähän Madde vähän aikaa seurusteli Carlos
Leonin kanssa, vai liekö tuo ollut vain kulissia. Eihän julkisesti voi
sanoa että "jätkää käytettiin vaan pistämään meikäläinen paksuksi".
Sehän olisi ihan kamalan moraalitonta... ;)
-Jackie
zinabuff
Tuula Maisonlahti <tuula.ma...@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:8bls5s$hd0$1...@news.kolumbus.fi...
> >houkutteli Tuffe-Uffe Isbergin taas tänne?
>
>
>
> Tufffffff.....lääääääääh!
>
epäloogisia, sen hetken mielentilan värittämää tunteenpurkausta, ilman
loogisuutta, cyber ryhmä-primaalia. zina
Tuula Maisonlahti
Walter Kotiaho wrote in message ...
>Olen liiankin tietoinen siitä että noin voisi käydä. En oikeastaan
>haluaisi että kohdallani asia olisi noin että "paremman puutteessa
>vammainenkin kelpaa". En ollenkaan.
No siltä ei kyllä ihan kuulostanut kuitenkaan...
>Haluaisin että elämä laittaisi
>minut törmäämään siihen oikeaan ihmiseen siten että siinä olisi
>molemminpuolisesti rakkautta ensi silmäyksellä. Mutta sellaista ei ole
>vielä tapahtunut. Siksi tuumin että ehkä minunkin asenteeni ovat
>pohjimmiltaan niin raadolliset että "vammainenkin kelpaa".
Niin kauan kuin ajattelet näin niin et varmastikaan tule tapaamaan yhtään
ketään. Itsensä ja muiden arvostaminen ja rakastaminen sellaisina kuin he
ovat ja sen kelpaamis-ajattelun roskiin heittäminen on ihmissuhteissa se
avainsana!
Jos kerta ajattelet noin nyhverösti itse itsestäsi niin ei mikään ihme jos
muutkin ajattelevat susta samoin.
>Omalla kohdallani asia on oikeastaan niin että olen äskettäin "herännyt"
>siihen todellisuuteen että olen yksinäinen. Tähän saakka olen elänyt
>vähän niinkuin sellaiseen uneen tuudittautuneena että "kyllä
>minä vielä "siihen oikeaan" törmään - kaikkihan siihen jossain
>vaiheessa törmäävät". Nyt katselen naisia toisella tavalla.
Minä alan pikku hiljaa uskoa että olen sittenkin vannoutunut vanhapiika ja
aina salaa halunnut ollakin ja olen jopa pirun ylpeä roolistani ja
asemastani! Tässä on hohtoa ja karismaa enemmän kuin 10 Miss Suomessa
yhteensä!
Tuula
Tuula Maisonlahti
Jussi Mustonen wrote in message <8bltno$rhg$2...@baker.cc.tut.fi>...
>Ei. Ei pidä paikkaansa. Itse koen tuon mitä mairittelevimmaksi
tilanteeksi -
>"Mitä, joku on kiinnostunut minusta niin paljon, että tulee ja tekee itse
>aloitteen?" Positiivista, sanon minä. Ja oletan että en todellakaan ole
>ainoa miespuolinen, joka näin tuntee.
Röhöm.
Nyt kakistan kurkkua, sillä tämä mies OLI aivan ilmiselvästi kiinnostunut
myös minusta ja tuli ystävällismielisesti ehdottamilleni sovituille
treffeille tohkeissaan ja iloisena kuin peipponen ja valmiina vaikka mihin,
koska me olimme aina aiemminkin pitäneet toisistamme ja nyt hänkin ehkä siis
koki tilaisuutensa tulleen.
Mutta HETI kun ÄÄNEEN myönsin että MINÄ olen hänestä kiinnostunut ja
haluaisin tavata useamminkin niin naama valahti polviin asti. Rooliodotukset
on AINA miehillä sellaiset, että tyttö vain vienosti hymyilee, eikä myönnä
mitään ja mies hakkailee minkä jaksaa. Se on ilmeisesti luonnon laki, ja
ollut jo kivikaudesta lähtien ja jonka rikkomisen aion nyt lopettaa koska
olen läksyni jo niin monneen kertaan mokattuani oppinut.
Tuula
Tuula Maisonlahti
>> Käsi sydämelle. Seurustelisitko koskaan vammaisen kanssa?
>
>
>Olen kyllä nähnyt pari hemaisevankin näköistä vammaista nuorta naista,
>toinen pyörätuolissa ja toisella oli vain muuten jotain vikaa jaloissa,
>tiedä sitten tarkempaa diagnoosia. Ja eipä he puheiltaankaan mitenkään
>typerämpiä olleet, päin vastoin heillä tuntui olevan asiat enemmän
>kohdallaan kun monilla muilla naisilla.
>
>"Se riippuu vähän siitä mistä se roikkuu" :)
HYVÄ JARI! Onnea matkaan ja rohkeasti kokeilemaan jos joku sopiva tiellesi
vielä sattuu, vammainen tai vammaton, jollaisia nyt ei itse aisiassa edes
taida olla, kun jokaisella on kuitenkin aina jotakin...
Tuula
Tuula Maisonlahti
>Ei se ole vika vaan se on lahja. Niin mulle on sanottu.
Olen alkanut itsekin uskoa niin. Mulla on usein ollut tapana rakastua
ihaniin rääpäleisiin, enkä mä voi sille mitään. Eikä se mun elämääni ole
huonontanut mitenkään. Päinvastoin.
>Mulla on ollut samanlaisia kokemuksia. Tosin se ihminen on aina ollut
>ainakin keskitason "lajinsa edustaja" noin järjen mittapuulla.
No me ollaan suurin osa sitä kultaista keskitasoa. Ihmiset on ihmisiä, eikä
mitään sen kummempaa.
>Parikymppisenä rakastuin yhteen tyttöön, se kun halusi jutella kanssani.
>No sitten se tyttö katsoi minut tylsimykseksi ja rakastui toiseen ja
>minä tulin kirjaimellisesti hulluksi. Oli se tyttö niin taivaallinen
>unelma. Sen jälkeen kun välini olivat häneen täydellisesti katkenneet,
>niin varmaan vuoden ajan kun kaduilla näin naisia jotka olivat
>etäisestikin ulkonäöltään samanlaisia niin sydämeni pomppasi ja
>luulin että nyt se tyttö kävelee tuolla!
Nojjoo. Aika paha fiksoituminen jos kerran sait häneltä jopa näin
inhottavasti takkiisi. Älä hyvä mies noin hulluksi jonkun naisen takia tule,
vaan etsi parempi joka lopulta kohtelee sua myös paremmin. Pari kolme
viikkoa muistelua ja kaipausta on terve maksimi. Sitten pitää mennä
lääkäriin.
Tuula Tosikko
Tuula Maisonlahti
> Tuota noin, musta tämä on kyllä ihan normaalia elämää. Sinusta ei
>ollut kiinnostunut joku, ja sä et ole kiinnostunut jostakusta. Sellaista
>se on; jos siitä haluaa vetää herneen nenäänsä ja lopettaa leikkimisen, se
>on tietenkin ihan ihmisen oma valinta... Vaan "jos et veikkaa, et voi
>voittaa," sanoo tuo kuuluisa ja käsittämättömän nokkela mainoslause, ja se
>pitää kyllä raivostuttavuudestaan huolimatta täysin paikkansa.
> Äh, ei se siitä ikinä helpommaksi muutu, mutta joskus tärppää --
>tai sitten ei. Suuremmalla todennäköisyydellä kuitenkin, jos edes vähän
>jaksaa yrittää.
> Ja toki tämä on kliseistä paskapuhetta, mutta minkäs teet.
Mä lottoan melkein joka viikko!!! Usotsie? Jos joku on optimistinen niin se
olen kuitenkin minä. Pitää vain varoa olemasta liian aktiivinen tai liian
avoin kun miehistä on kyse. Ei ne kestä sitä ja minä annan itsestäni liian
välinpitämättömän ja kevytkenkäisen kuvan, vaikka en sitä olekaan.
Tuula
Tuula Maisonlahti
>Minä kai se olin. Rikokseni tekee erityisen pahaksi se, että Tuffe
>on Agenttini killissä. Dejalla joutuu lukemaan. Sinänsä, aluksi Tuffe
>oli minusta ihan rakentava, tuo "seurustelu vammaisen kanssa" oli
>täysin s.k.i-ryhmään sopiva ja asiallinen aihe täällä pohdittavaksi.
Terve Laukku! Onko susta muka tullut Tuffe- fani ihan oikeasti? Lukeeko mun
silmäni nää rivit oikein?
>Mutta kyllä minultakin palaa hihat, jos astrologiaa aletaan tunkemaan
>vakavahkoon ihmissuhdekeskusteluun. Hesarissa oli muuten sporalogi
>Mustelinin haastattelu sunnuntaina. (Hitler-kortti?).
Aih, Mustelin on niin ihana ja komea tyypillinen Leijona kuin olla voi ja
tahtoo tässäkin asiassa määräillä!!!!
Noooo, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa, hähähähähääää...
Että te jaksatte olla aikaanne eläneen vanhanaikaisia ja jähmettyneitä tän
astrologian suhteen. Mutta ei se mua haittaa: HISKI ON KUITENKIN SKORPIONI
HALUSI TAI EI! Hähähähähhähäääääää !
Mä voitin tän skaban ! Hähähähähähääääää!
Tuula
Tuula Maisonlahti
watc...@no.more.spam.iki.fi wrote in message <8bm80t$qs8$2...@tron.sci.fi>...
> Jos kyseessä on
>vaikkapa CP-vammainen ihminen, on ihan mahdollista etten ihan oikeasti
>kykene kommunikoimaan kyseisen ihmisen kanssa tarpeeksi hyvin voidakseni
>rakastua häneen -- ja toisin päin.
Käsittäkseni cp-vammaisiakin on kaiken tasoisia. Niin lieviä kuin vaikeita.
Ystävälläni se oli lähinnä vapinaa ja spastisuutta ja muita liikunta- ja
kävelyvaikeuksia. Jotkut ovat koko ajan pyörätuolissa ja heiluvat ja nykivät
jatkuvasti joka suuntaan ja puhekin pätkii pahan kerran. Mutta näillä
ihmisillä on joillakin jopa yliopistokoulutus, joten vamma on vain fyysinen.
Mitäs tähän sanot?
>Totta helvetissä se olisi
>varmasti vaikeaa, mutta ei kukaan koskaan luvannutkaan, että elämä olisi
>helppoa...
Realistinen asenne. Kaikissa ihmissuhteissa on aina omat ongelmansa.
Tuula
Tuula Maisonlahti
Jackie wrote in message <1spudsgnbloapa410...@4ax.com>...
>Romantikon sydämeni pakahtuu... :)
Toinen samanlainen täys tollo....auttakaa!
Tuula
watc...@no.more.spam.iki.fi
>watc...@no.more.spam.iki.fi wrote in message <8bm80t$qs8$2...@tron.sci.fi>...
>> Jos kyseessä on
>>vaikkapa CP-vammainen ihminen, on ihan mahdollista etten ihan oikeasti
>>kykene kommunikoimaan kyseisen ihmisen kanssa tarpeeksi hyvin voidakseni
>>rakastua häneen -- ja toisin päin.
>Käsittäkseni cp-vammaisiakin on kaiken tasoisia. Niin lieviä kuin vaikeita.
Äh, tietenkin. Tarkoitin tässä lähinnä, että CP-vammaisuus on
monessa tapauksessa sellainen tila, että monen ihmisen on vaikea päästä
siitä läpi -- puolin ja toisin. Totta kai aste-eroja löytyy paljon.
>Ystävälläni se oli lähinnä vapinaa ja spastisuutta ja muita liikunta- ja
>kävelyvaikeuksia. Jotkut ovat koko ajan pyörätuolissa ja heiluvat ja nykivät
>jatkuvasti joka suuntaan ja puhekin pätkii pahan kerran. Mutta näillä
>ihmisillä on joillakin jopa yliopistokoulutus, joten vamma on vain fyysinen.
>Mitäs tähän sanot?
Sanon, että näinhän se on, ja huomautan myös, etten missään
vaiheessa ole muuta väittänytkään. Ilmeisesti pointti meni kuitenkin vähän
ohi, joten kokeillaanpa uudelleen:
Kyse ei ole siitä, paljonko jollakulla on pakkoliikkeitä. Yhtä
hyvin kyseinen ihminen voi olla fyysisesti ihan kunnossa, mutta niin
pahassa henkisessä jamassa, että siihen ei vain pääse läpi -- on lopulta
yhdentekevää, mikä kyseinen vamma on; oleellista on se, paljonko se
vaikeuttaa kommunikaatiota.
Ja pitäisi olla sanomattakin selvää, että yhdellä ihmisellä pieni
vamma voi aiheuttaa todella suuria ongelmia, ja toisella taas paljon
suurempi vamma ei välttämättä vaikuta kommunikaatioon ollenkaan...
watc...@no.more.spam.iki.fi
>on AINA miehillä sellaiset, että tyttö vain vienosti hymyilee, eikä myönnä
Paskapuhetta. Sori vaan, mutta minulla on munat ja sinulla ei, ja
tässä tapauksessa voin jo ihan omasta puolestani sanoa, miten asia on --
ja sehän riittää tämä väitteen kumoamiseen.
Jos nyt vaikka kerrankin yritettäisiin keskustella asioista ilman,
että ruvetaan uhoamaan ja raivomaan, jooko?
Jussi Mustonen
<tuula.ma...@kolumbus.fi> wrote:
> Mutta HETI kun ÄÄNEEN myönsin että MINÄ olen hänestä kiinnostunut ja
> haluaisin tavata useamminkin niin naama valahti polviin asti. Rooliodotukset
> on AINA miehillä sellaiset, että tyttö vain vienosti hymyilee, eikä myönnä
> mitään ja mies hakkailee minkä jaksaa. Se on ilmeisesti luonnon laki, ja
> ollut jo kivikaudesta lähtien ja jonka rikkomisen aion nyt lopettaa koska
> olen läksyni jo niin monneen kertaan mokattuani oppinut.
Ikävää, että jouduit kokemaan tuollaista. Arvailuksihan tämä tietysti menee,
mutta olisiko tämä mies ehkä säikähtänyt jotakin, "Hui, nainenhan on
tosissaan", ja siksi käyttäytynyt noin? Ok, ei saisi arvailla tilanteesta
josta ei itse tiedä mitään.
Mutta miten voit tuon tapauksen perusteella sanoa, että tuo olisi AINA
miesten käyttäytymismalli vastaavassa tilanteessa? Huonoa onnea, ehkä, tai
kyseisen miehen kohdalla se hänen käyttäytymismallinsa, mutta ei varmasti
_kaikkien_ miesten. Ainakin itseäni naiset, jotka tekevät aloitteen,
kiinnostavat vähintään yhtä paljon kuin "perinteisten" roolimallien mukaan
käyttäytyvät naiset. Eli jos itseänikin ko. nainen kiinnostaa, en lähde
karkuun vaikken olisi itse aloitetta tehnytkään.
Mielipide-eroihin saattaa tietysti vaikuttaa sukupolvien välinen ero. En
toki väitä, että kaikki yli nelikymppiset ajattelisivat tavalla A ja kaikki
alle tavalla B, vaan että nykyajan nuorista yhä suurempi osa on kasvanut
avoimemmassa ja tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa, jossa suhdeasioissa
aloitteen tekeminen ei ole enää vain poikien/miesten juttu. Naisetkin ovat
oppineet haluamaan ja tuomaan halunsa esille, ei siihen miehenä kannata
yrittää puuttua. Ennemmin menee mukana ja on tyytyväinen.
--
Jussi Mustonen / Annalankatu 10 B 16 / 33710 Tampere
ju...@cs.tut.fi / http://www.cs.tut.fi/~jusam/ / +358-40-5935650
Mikko Kondratjeff
: Tältä musta taas on tuntunut:
: Kait mun pitäisi uskoa, että olisi aika painua niiden
: kauniiden ja rohkeiden ja menestyvien yhteiskunnan tukipylväiden joukkoon
: kun en kerta tällekään vammaiselle miehelle ollut tarpeeksi hyvä/huono.
: Hän otti lähestymisyritykseni lopulta yhtä hirveänä loukkauksena itseään
: kohtaan kuin elämäänsä kyllästynyt israelilainen cherokee aiemmin Hesperian
: yökerhossa. Eikä seura lopulta siis kelvannut.
: Hän järkyttyi pahemman kerran ja meni melkein mykäksi ja lähti mitään
: sanomatta pois.
Jos tilanteeseen pitää paikkansa se, että olet ensimmäiseksi mainostanut
olevasi entinen mielisairas niin mitä muutakaan se kohteellesi indikoisi
kuin sitä, että alennut heidän tasolleen ja väität pystyväsi siihen vain
sen takia kun olet ollut hoidossa. Moni voi kokea sen nöyryyttävänä vaikka
olisivatkin vammaisia ja joku toinen henkilö olettaisi heidän näkevän
alentuvasti käyttäytyvän persoonan jonkinlaisena pelastavana enkelinä joka
heille suo onnen, ja henkilö joka on mielestään hyvän hyvyyttään tarjonnut
auttavan käden jollekin joka ei sitä tarvitse ihmettelee mikä meni vikaan.
Niin, mikä meni vikaan? Ehkä se, että vammaista ei voi rakastaa muuten
kuin toisarvoisesti, kun taas ihmistä hänen sisällään voi. Käytännössä
näin ei koskaan voi tapahtua, sillä ensimmäisenä näkyviin tulee vamma ja
tästä pidemmälle suhde ei yleensä etene ellei joku halua leikkiä
marttyyria ja yrittää väkisin suhdetta jonkun tällaisen epäonnisen kanssa.
--
M. Kondratjeff
"Onnellisuus ei ole naurun asia."
Jackie
>Niin, mikä meni vikaan? Ehkä se, että vammaista ei voi rakastaa muuten
>kuin toisarvoisesti, kun taas ihmistä hänen sisällään voi. Käytännössä
>näin ei koskaan voi tapahtua, sillä ensimmäisenä näkyviin tulee vamma ja
>tästä pidemmälle suhde ei yleensä etene ellei joku halua leikkiä
>marttyyria ja yrittää väkisin suhdetta jonkun tällaisen epäonnisen kanssa.
Hmm, no entäs jos vamma ei olekaan synnynnäinen, jos vaikka vaimosi
menettäisi puhekykynsä tms. auto-onnettomuudessa? Et silloinkaan voisi
häntä rakastaa? On totta, että vammaisten on varmasti vaikeampi löytää
uusia kumppaneita, mutta jos vamma tulee yllättäen, niin eikö se
ihminen ole kuitenkin sisimmältään se rakastettava, tuttu henkilö.
Mikko Kondratjeff
: >Niin, mikä meni vikaan? Ehkä se, että vammaista ei voi rakastaa muuten
Kyllä toista osapuolta voisi vammautumisen jälkeenkin mahdollista
rakastaa ainakin ehdollistetusti, sillä tällaisessa tapauksessa vamma
jäisi painoarvoltaan vähäisemmäksi tekijäksi suhteessa mutta kuitenkin
tulisi vaikuttamaan suhteen laatuun ainakin jollain tavalla, mutta ehkä
osapuolten suhtautuminen toisiinsa voisi muuttua
itsetarkoituksellisemmaksi ja vammautununeen osapuolen suunnalta
oletettevasti jonkinlaiseksi saavutetuksi eduksi. Silloin, jos suhde
jostain syystä (tai kenties juuri nimenomaan aiheutuneen vamman takia)
päättyisi, olisi vammautuneen henkilön varmasti vaikeaa luoda uutta
vastaavanlaista ihmissuhdetta.
Sakari Nummila
> on AINA miehillä sellaiset, että tyttö vain vienosti hymyilee, eikä myönnä
> mitään ja mies hakkailee minkä jaksaa. Se on ilmeisesti luonnon laki, ja
> ollut jo kivikaudesta lähtien ja jonka rikkomisen aion nyt lopettaa koska
> olen läksyni jo niin monneen kertaan mokattuani oppinut.
Itse ainakin pidän naisen aloitteellisuutta positiivisena asiana
silloinkin kun ollaan luomassa pitempi kestoista suhdetta. Ja voin
sanoa että ainakaan minuun tuo kivikautinen roolimalli ei pure. Ei
siinä mitään että jos mies joutuu tekemään kaikki aloitteen, mutta
jos ei saa mitään konkreettista posiitiivista palautetta siitä että
nainenkin saattaa olla kiinnostunut niin kiinnostus aloitteiden
tekemiseenkin alkaa laantua. Eli jos aiot todella lopettaa tuon luonnon
lain rikkomisen niin hymyile edes niin että mies ymmärtää
mahdollisuutensa.
Tuula Maisonlahti
> Tuffen pitäisi avata oma ryhmä, missä ois luvallista heittää täysin
>epäloogisia, sen hetken mielentilan värittämää tunteenpurkausta, ilman
>loogisuutta, cyber ryhmä-primaalia. zina
Tämä huomio osoittaa kirjoittajalla olevan sangen korkean älykkyysosamäärän
ja hän saa siitä hyvästä Tuffe Fan Clubin Puupää-palkinnon.
Tämä huomio saa minut myös havainnoimaan että kirjoittaja lienee lukenut
nyyssejä aika vähän, sillä myös Olavi Noroselle on psykologian puolella
ehdotettu samaa jo varmaan viimeiset kaksi-kolme vuotta. Idea ei ole siis
kovinkaan uusi tai originelli ja ehdotan että keksisit iltapuhteinasi jotain
hieman parempaa kuin tämän tai koiran ulkoiluttamisen. Kyllä se onnistuu,
kun oikein yrität. Usko pois.
Jos sinä koet että tunteilla ei ole mitään loogisuutta omassa
irrationaalilta _tuntuvassa_ järjettömyydessään niin ilmeisesti olet kahtia
jakoinen itsessäsi ja pidät yllä kontrollia itsesikin suhteen, jolla itse
asiassa vain salaat ja petät vain todellista itseäsi.
Jo se, että kirjoittaa kahdesta eri osoitteesta samalla nimimerkillä on
merkki vakavasta persoonallisuushäiriöstä :-)
Tuffe
Tuula Maisonlahti
zinabuff wrote in message <8boemt$fil$1...@news.kolumbus.fi>...
>> Tuffen pitäisi avata oma ryhmä, missä ois luvallista heittää täysin
>epäloogisia, sen hetken mielentilan värittämää tunteenpurkausta, ilman
>loogisuutta, cyber ryhmä-primaalia. zina
Zinalle vielä tästä huomiosta sen verran, että paras tapa osallistua
keskusteluun on tuoda omia todella aiheellisia näkemyksiään ja myös niitä
omakohtaisia kokemuksiaan vajavaisista ja vammaisista tutuistaan, joita
hänelläkin on, mukaan mielipiteen vaihtoon, eikä siis nälviä lapsellisesti
keskustelun aloittajaa.
Tuula
musta...@my-deja.com
"Tuula Maisonlahti" <tuula.ma...@kolumbus.fi>
Tervetuloa taas kehiin, Tuula. Kauan tätä on odotettukin.
>mielenterveyspotilaat on se
> _alimmista_ alin_. Meidät jätetään heitteille HENKISESTI ja
>fyysisestikin jo
> heti elämämme alussa maamme ja sukujuuriemme puolesta
Mielenterveysongelma = synti ja psykologia on uusi uskonto, joka
norsunluutornista julistaa fatwojaan ihmisille, joista sitten tulee
kaikkien hyljeksimiä. Älä alistu luokiteltavaksi, Tuula!
Minä olen itse kestänyt 105 tuntia Lapparin terroria, jona aikana mun
ihmisoikeuksiani poljettiin säälittä ja minua manipuloitiin
psykologisesti. Jopa heidänkin papereidensa mukaan olen "pahemmassa
kunnossa" sieltä lähtiessäni kuin sinne mennessäni. Mistähän johtuisi?
Ehkä heidän ainaisista tyhjistä lupauksistaan ja pienistä peleistään,
mitä he käyttävät uhrejaan kohtaan.
Transseksuaalisuus ei ole sairaus. Itse asiassa koko
transseksuaalisuutta (sairautena) ei ole olemassa kuin psykologien
fiktiossa. Sukupuolen korjaaminen ei ole paljon erilaista kuin Mengelen
harjoittama rodunparannus Natsi-Saksassa. Silti, tarve (muuttaa
sulupuolituntomerkkejä) on oikea. Psykoroskan kanssa sillä taas ei ole
mitään tekemistä.
Lue psykologian väärinkäytöksistä lisää: http://www.antipsychiatry.org/
>eli lapsuudessa ja
> sitä on myöhemminkään turha valittaa, sillä hullun mainehan on se
>pahin.
... ja sen saa täysin ilman valideja perusteita, pelkästään
kulttuuristen ennakkoluulojen perusteella.
Stacy
Sent via Deja.com http://www.deja.com/
Before you buy.
Tuula Maisonlahti
>
>>> Tuffen pitäisi avata oma ryhmä,
Itseasiassa asia taitaakin olla niin, että Zina on mustasukkainen minulle
Hiskistä *hihi* ;-)
T.
Tuula Maisonlahti
Sanna Hanskala wrote in message <38DFA3AD...@earthlink.net>...
>watc...@no.more.spam.iki.fi wrote:
>Kyseinen leffa on alkuperaisnimeltaan "Shine" (
>http://us.imdb.com/Title?0117631 ) ja todellakin joku on naemma suomentanut
>kaksi leffaa samalla lailla.
No mutta Sanna, eikö sinulla ole muuta kortea tuoda kekoon tähän
vammaiskeskusteluun kuin tämä? Mitenkäs siellä USA´ssa on ne vammaisten
seurustelusuhteet sujuneet? Satutko itse tuntemaan ketään vammaista poikaa
johon olisit ollut ihastunut tms.?
Kysyy Tuula
Tuula Maisonlahti
watc...@no.more.spam.iki.fi wrote in message <8bohvg$2gg$2...@tron.sci.fi>...
> Paskapuhetta. Sori vaan, mutta minulla on munat ja sinulla ei, ja
>tässä tapauksessa voin jo ihan omasta puolestani sanoa, miten asia on --
>ja sehän riittää tämä väitteen kumoamiseen.
> Jos nyt vaikka kerrankin yritettäisiin keskustella asioista ilman,
>että ruvetaan uhoamaan ja raivomaan, jooko?
Öööö, anteeksi, mutta oletkohan kenties "kuullut" ääneni mielikuvituksessasi
jotenkin väärin...? Olen kirjoittanut ihan normaalilla äänenpainolla ;-)
Tuula
Pena Penanen
Tuula Maisonlahti <tuula.ma...@kolumbus.fi> wrote in message
news:8bqq59$ppc$1...@news.kolumbus.fi...
> >epäloogisia, sen hetken mielentilan värittämää tunteenpurkausta, ilman
> >loogisuutta, cyber ryhmä-primaalia. zina
>
>
älykkyysosamäärän
> ja hän saa siitä hyvästä Tuffe Fan Clubin Puupää-palkinnon.
> Tämä huomio saa minut myös havainnoimaan että kirjoittaja lienee lukenut
> nyyssejä aika vähän, sillä myös Olavi Noroselle on psykologian puolella
> ehdotettu samaa jo varmaan viimeiset kaksi-kolme vuotta. Idea ei ole siis
> kovinkaan uusi tai originelli ja ehdotan että keksisit iltapuhteinasi
jotain
> hieman parempaa kuin tämän tai koiran ulkoiluttamisen. Kyllä se onnistuu,
> kun oikein yrität. Usko pois.
>
> Jos sinä koet että tunteilla ei ole mitään loogisuutta omassa
> irrationaalilta _tuntuvassa_ järjettömyydessään niin ilmeisesti olet
kahtia
> jakoinen itsessäsi ja pidät yllä kontrollia itsesikin suhteen, jolla itse
> asiassa vain salaat ja petät vain todellista itseäsi.
> Jo se, että kirjoittaa kahdesta eri osoitteesta samalla nimimerkillä on
> merkki vakavasta persoonallisuushäiriöstä :-)
>
> Tuffe
>
>
Entä jos sama henkilö kirjoittaa kahdesta eri osoitteesta, kahdella eri
nimimerkillä?
Tai jos joku kirjoittaa samasta osoitteesta yli viidellä eri nimimerkillä?
Tai jos vaikka kirjoittelee, samasta tai eri osoitteesta, eri nimimerkeillä,
keskustellen itsensä kanssa?
Minkälaisen psykologisen profiilin antaisit näille henkilöille?
Pena.
Tuula Maisonlahti
>Ikävää, että jouduit kokemaan tuollaista. Arvailuksihan tämä tietysti
menee,
>mutta olisiko tämä mies ehkä säikähtänyt jotakin, "Hui, nainenhan on
>tosissaan", ja siksi käyttäytynyt noin? Ok, ei saisi arvailla tilanteesta
>josta ei itse tiedä mitään.
No ainahan tuollaisesta tilanteesta pakenemisessa on säikähdystäkin mukana
ja vammaisella ihmisellä varmasti vielä enemmän kuin muilla, sillä tuskin
hekään kovin usein saavat tällaista kokea ja ehkä jopa vähemmän kuin muut.
Luulen että reaktio oli monien ristiriitaisten tunteiden summa.
>Mutta miten voit tuon tapauksen perusteella sanoa, että tuo olisi AINA
>miesten käyttäytymismalli vastaavassa tilanteessa? Huonoa onnea, ehkä, tai
>kyseisen miehen kohdalla se hänen käyttäytymismallinsa, mutta ei varmasti
>_kaikkien_ miesten. Ainakin itseäni naiset, jotka tekevät aloitteen,
>kiinnostavat vähintään yhtä paljon kuin "perinteisten" roolimallien mukaan
>käyttäytyvät naiset. Eli jos itseänikin ko. nainen kiinnostaa, en lähde
>karkuun vaikken olisi itse aloitetta tehnytkään.
Niin. Joskus se toimii ja joskus ei, riippuu tilanteesta kaiketi. Mun
kohdallani ei vain nykyään toimi enää ikinä ja sitä minä ihmettelen.
Noh, puhelin soi kyllä viime lauantaina ja samainen minut dumpannut henkilö
kyllä ystävällisesti vielä kuitenkin soitti varmistaakseen, että olin
tajunnut kunnolla, että parempi olisi jos ei enää tavata. Ei hän varmaan ole
asiaa vielä loppuun asti itsekään miettinyt tai ehkä teki sen kiusatakseen
kun kerran soittelee eli ehkäpä hänestä siis löytyy jokin sadistinenkin
puoli, josta en vain ole tiennyt mitään... Mua on alkanut todella suututtaa
koko helvetin farssi !
Monista vammaisista saattaa kyllä huonoissa oloissa kasvaa varmasti
sadistejakin. Se ei olisi mikään ihme.
>Mielipide-eroihin saattaa tietysti vaikuttaa sukupolvien välinen ero.
Ja vammaisilla se on HURRRJA, sillä ne jotka ovat mun ikäisiäni elivät
lapsuutensa ja nuoruutensa maailmassa jossa vammaisuus vielä oli hillitön
häpeän aihe ja tabu. Tämäkin mies on todennäköisesti kasvatettu sekä
kieltämään oman seksuaalisuutensa, että myös käyttäytymään niin kuin "miehen
pitää", sillä hänen vanhempansa ovat yli 70v ja kuuluvat ihan toisenlaiseen
maailmaan kuin me nuoremmat voisimme kuvitellakaan.
>En
>toki väitä, että kaikki yli nelikymppiset ajattelisivat tavalla A ja kaikki
>alle tavalla B, vaan että nykyajan nuorista yhä suurempi osa on kasvanut
>avoimemmassa ja tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa, jossa suhdeasioissa
>aloitteen tekeminen ei ole enää vain poikien/miesten juttu. Naisetkin ovat
>oppineet haluamaan ja tuomaan halunsa esille, ei siihen miehenä kannata
>yrittää puuttua. Ennemmin menee mukana ja on tyytyväinen.
Niin minäkin olen yrittänyt, mennä mukana ja olla tyytyväinen, mutta en enää
oikein jaksa olla edes aktiivinenkaan joten kait sitä alkaa luisua
passiivisempaan rooliin ja tyytyä vain olemaan hiljaisesti ja huomaamatta
"tyrkyllä" ja tosiaankin vain hymyilemään kauniisti sopivissa
tilanteissa...huh-huh.
Tuula
Tuula Maisonlahti
Sakari Nummila wrote in message ...
>Eli jos aiot todella lopettaa tuon luonnon
>lain rikkomisen niin hymyile edes niin että mies ymmärtää
>mahdollisuutensa.
Hymyilyä teen nykyään jopa työkseni, joten eiköhän tuo luonnistune oikein
hyvin :-)
Tuula
Tuula Maisonlahti
>Baggie wrote in message ...
>
>>Minä kai se olin. Rikokseni tekee erityisen pahaksi se, että Tuffe
>>on Agenttini killissä. Dejalla joutuu lukemaan. Sinänsä, aluksi Tuffe
>>oli minusta ihan rakentava, tuo "seurustelu vammaisen kanssa" oli
>>täysin s.k.i-ryhmään sopiva ja asiallinen aihe täällä pohdittavaksi.
Onkos se niin että se sun Agenttisi on se teennäinen sadomaso-pki , se
kolmen lapsen äiti vai mikä se nyt taas oli -voi jeesus kun eivät keksi edes
kunnon nimiä...ja sä luet _häneltä_ salaa mun juttuja *hihi* ?
Tuffe Utelias
Miika Mäenpää
<tuula.ma...@kolumbus.fi> wrote:
>>Riippunee tapauksesta tietysti, mutta henkisen puolen pitää kyllä olla
>>kunnossa (rajaan siis fyysisiin vammoihin.)
>>
>>-Miika
>
>Et siis ole nähnyt elokuvaa "Hohto" jossa henkisesti ja jopa
>hermostollisesti isänsä käsittelyssä kenties loppuiäkseen vammautunut mies
>menee naimisiin täysin normaalin naisen kanssa ja mielestäsi sellaista ei
>voi tapahtua?
Lähinnä puhuin omasta puolestani. "Henkisellä puolellakin" esteeksi
näin äkkiseltään mieleen tulee jonkinlainen jälkeenjääneisyys - ihan
oikeasti kyllä tuntuu aika oudolta jo ajatuskin alkamisesta
seurustelemaan esim. jonkun 7-vuotiaan tasolla olevan kanssa. Henkisiä
vammoja voi olla monenlaisia, ja liekö keskuudessamme ensimmäistäkään
täysin tervettä...
-Miika
Miika Mäenpää
wrote:
>Voin hyvin kuvitella, että työtön, köyhä henkilö solmii
>suhteen varakkaaseen invalidiin. Ongelma vain on se,
Tuossa olisi kyllä kyse enemmänkin jonkinlaisesta prostituutiosta,
kuin seurustelusta...
>Miksi kukaan ryhtyisi seurustelemaan sellaisen kanssa, jonka
>vamma on alusta alkaen näkyvillä?
Mmm... Siksi, ettei se haittaa?
-Miika
Erno Alhoniemi
> Mielenterveysongelma = synti ja psykologia on uusi uskonto, joka
> norsunluutornista julistaa fatwojaan ihmisille, joista sitten tulee
> kaikkien hyljeksimiä. Älä alistu luokiteltavaksi, Tuula!
Sehän on selvä ettei sille tielle kannata joutua, jos sen vain voi jotenkin
estää.
--
Erno Alhoniemi FIRE! WATCH, The final scene at the Bucher or the stake
Helsinki, Finland Gonna build a tower to burn
040-5840357 Torch, a flaming brand, a pyric blazing scourge
http://www.hut.fi/~eal/ Heretics Clad in flames die in silence
Tuula Maisonlahti
watc...@no.more.spam.iki.fi wrote in message <8bohr5$2gg$1...@tron.sci.fi>...
> Kyse ei ole siitä, paljonko jollakulla on pakkoliikkeitä. Yhtä
>hyvin kyseinen ihminen voi olla fyysisesti ihan kunnossa, mutta niin
>pahassa henkisessä jamassa, että siihen ei vain pääse läpi --
Niin. Totta puhut. Näinhän minullekin kävi. En päässyt läpi. Hirveätä
ajatella miten tää henkilö tulee elämässään vielä kaavoihinsa kangistumaan
ja luovuttamaan, tukahduttamaan ja tukehtumaan, kiertämään vain samaa rataa.
Astmaa hänellä on jo nytkin ja se mielestäni kuvaa häntä ja hänen
tilannettaan täysin.
Tuula