> René Descartesin "Ajattelen, siis olen." on kaikessa
> yksinkertaisuudessaan filosofian nerokkaimpia ilmaisuja.
>
> Ajattelen, siis jotain on. Tämä on paljon parempi ilmaisu. Tästä toki
> ajaudutaan "aivot ravintoliuoksessa" -tyyppisiin kehitelmiin, mutta
> niidenkin ongelmat on helppo osoittaa.
>
> Aivot ravintoliuoksessa:
> <
http://www.iep.utm.edu/brainvat/>
>
> Tuo ajatusleikki on helposti osoitettavissa sisäisesti ristiriitaiseksi.
> Yllä olevan linkin takaa voi kaivella niitä perusteluja. Kritiikki on
> kaikessa yksinkertaisuudessaan kielellinen. Ajatuskuviota voidaan
> kritisoida niin ikään lokaalista harhasta kuten Descartesiakin.
> Kritiikin ydin on "minuuden" käsitteessä höystettynä kielellisten
> käsitteiden pätevyysalueilla.
>
> Tässä kohtaa meillä astuu mukaan kuvioihin Kurt Gödel, Noam Chomsky ja
> Jiddu Krishnamurti. Olen jankuttanut näistä asioista täällä aiemminkin,
> mutta pannaanpa kerta kiellon päälle. "Moderni" filosofia sutii
> lähtökuopassaan. Nyt olisi korkea aika korjata ajattelun virheet ja
> antaa matkan jatkua.
>
> Tuomas Yrjövuori
Olen kovasti miettinyt samaa asiaa ja olen päätynyt hieman eri johtopäätökseen kuin ikuiset skeptikot. "Ajattelen, siis jotain on" siis tästä seuraa, että jotain on, joka ajattelee. Missä ja miten ajattelu voi tapahtua? Täytyy olla jokin ajatteleva entiteetti. Lisäksi ajattelun täytyy tapahtua jossakin.
On siis jokin entiteetti jossakin.
Minusta tässä on jo silloin todistettu ulkomaailman olemassaolo: on jokin entiteetti jossakin. Ei ole niin että olisi vain ajattelu.
Näin Descartesin mainio oivallus sisältää jo implisiittisesti ulkomaailman olemassaolon, vaikka on aina väitetty, että ulkomaailman olemassaoloa ei voi todistaa. Todellisuudessa sen todistaa jo Descartesin mainio oivallus.
Ja on toinenkin varma tieto: Kaikkeus on olemassa. Puuttumatta siihen, millainen kaikkeus on, se kuitenkin on olemassa.
Ulkomaailman olemassaolon todistaa sekin, että jos cogito olisi ainoa varma totuus, joutuisimme solipsismiin, että vain se ajatteleva jokin olisi olemassa, ja se on mieletöntä. Reduktio ad absurdumin mukaan ulkomaailma on myös olemassa sen jonkin lisäksi.
Tässä on kolme todistusta ulkomaailman olemassaololle. Lisäksi sitä voidaan pitää empiirisenä tosiasiana vähintään ja terveen järjen mukaisena.
Tietoteoreettinen realismi on totta, totuus tästä asiasta, ja se voidaan todistaa.