Alkaa varoko mitaan, a
Ainut Vain
omalla elämällä huomaamaan kaikki.
Kuljin juuri äsken tuolla Töölönlahden rannalla pyörällä,
kun tapasin tiellä joukon lapsia, ilmeisesti koululaisia.
Tulin hissun kissun heitä kohden takaapäin, enkä edes
aikonut ilmaista itseäni esim jollakin kilkatin-kalkattimella,
tai jollakin muulla rinkuttimella.
Ja lapset eivät tietysti huomanneet minun lähestymistäni --,
koskapa heillä ei ollut ketän huomaavaista vanhenpaa,
jolta he olisivat huomaavaisuuden oppineet. Niinpä en
kovasti hämmentynytkään, kun lapsien opettaja minut
vihdoin huomatessaan käski välittömästi lapsia:" Varokaa,
varokaa lapset!
Minä sitä siitä välittömästi kainostii sanomaan, ettei minua tartte
varoa... Miksi minua tarvitsisi varoa, kun minä olin äärimmäisen
tietoinen lapsista tielläni, kummastelin itsekseni. Niinpä minun
ei tarvinnut myöskään soitella mitään hilavitkutin -rinkuttimia,
ikään kuin sanoen leuhkaksi itseäni; pois alta, täältä tullaan.
Jos minä olisin soittanut pyöränkelloa, niin -- HYVÄT HYS-
SYKÄT SENTÄÄN!, minä yhtä äkkiä tajusin -- se olisin
ollut minä, joka olisin ollut epäkunnioittava lapsia kohtaan.
Jos minä jollakin tavoin vaatisin muita varomaan itseäni, niin
mitä kumman kunnioitusta se olisi muita kohtaan?
Lesson
Jokainen, joka vaatii muita varomaan itseään, vaatii muita
olemaan epäkohtelias, epäkunnioittava itseään kohtaan.
Sillä mahdotonta on osoittaa kunnioitusta sellaisen, joka helisyttelee
äänimerkkejään, soitattaa torvea, jotta muut voisivat varoa häntä!
Sillä jos joku on nin paljon toisen jo huomioinut, että pystyy
soittamaan äänimerkkiä, niin aivan vissun varmasti hän myös
pystyisi äänimerkin sijasta painamaan vaikka jarrupoljinta,
tai tekemään ihan mitä muuta tahansa, paitsi pakottamaan
toista huomamaan itsensä...
Niin juuri! Pakottamaan!
Äänimerkin, huomion pyytäminen muilta on muiden pakottamista.
Sillä jos muut ovat itsessään niin epähuomioivia, etteivät he Sinua
huomaa, niin silloin mikä tahansa merkki, jota käyttäisit, jotta
saisit heidät huomaamaan Sinut, on heidän pakottamistaan.
Sillä eikö se jo riitä Sinulle, että itse olet huomannut muut?
Aivan varmasti sen (Sinun omat huomioisi) pitää riittää Sinulle
kaikissa tilanteissa, jottet itse aiheuta onnettomuutta. Ja siihen
puhtaaseen itsehuomioimiseen ei voi kuulua toisen pakottaminen
Sinun huomaamiseen. Tämä Jumalan tosi tällä kertaa.
Niinpä minä tulin sitten Puolen Hehtaarin Metsässä siihen
tulokseen, että siinä oli sokea, joka opetti lapsia omaan so-
keuteensa, kun käski lapsia varomaan, sen sijaan, että
olisi omalla esimerkillään opettanut lapsia huomaavaisiksi.
Eivät lapset(kaan) joutuisi onnettomuuksiin, jos tahi kun he
olisivat huomaavaisia, eivätkä varoisi mitään.
Joka opettaa varovaisuutta, opettaa sokeutta.