Savant ei voi valehdella
kati sinenmaa
editoi, niin on huomattava, että tietoisuuden niin kutsuttu
valehteluprosessi kohdistuu tuohon 'raakadataan'; ilman
ns raakadatan olemassaoloa valehtelu olisi mahdotonta.
On kertakaikkiaan mahdotonta, että valehtelu --tai jokin muu
tietoinen prosessi-- voi muuttaa aistien ns raakadataa. Valehtelu
nimittäin kohdistuu aistitietoon, joten valehtelu ei olisi valehtelua,
jos se muuttaisi aistitietoa joksikin muuksi. Tietoisuus on tietoinen
aistidatasta, joten se on tietoisuudelle äärimmäisen tärkeää, että
aistidata pysyy muuttumattomana. Tietoisuus ei voisi tuntea itseään,
jos se muuttaisi oman olemassaolonsa perustaa.
http://groups.google.com/groups?hl=fi&lr=lang_fi&selm=3CB54D92.3418732A%40luukku.com
kati sinenmaa
Kun puhutaan aistien raakadatasta, jota muka tietoisuus
editoi, niin on huomattava, että tietoisuuden niin kutsuttu
valehteluprosessi kohdistuu tuohon 'raakadataan'; ilman
ns raakadatan olemassaoloa valehtelu olisi mahdotonta.
Erityisen tärkeää on muistaa, ettei valehtelu milloinkaan
kohdistu
ilmiömaailmaan, vaan valehtelijan
omien aivojen aistidataan.
Valehtelu on siis siksikin täysin mieletöntä, koska
valehtelija va-
lehtelee omille aivoilleen!
Eikä valehtelija voisi mitenkään valehdella, jos aivoissa
ei olisi tallennettuna ilmiömaailma sinänsä. Eli siis
data, jota
Te bruukaatte kutsua raakadataksi.
Valehtelija voi valehdella omille aivoillaan vain siksi, koska
aivoihin tallennettu aistidata ei ole ihmisen ansiota, vaan keho
on itse omasta aloitteestaan tallentanut juuri ne äänet,
hajut,
maisemat, tunnot ja maut, mitä ihminen elämässään
tarvitsee.
Ihmiskeho osaa ottaa huomioon ihmisen koko elinkaaren, joten
ajallisen ihmisen näkökulmasta katsottuna aivoihin tallentuu
aina enemmän kuin on tarpeen, koska ajallinen ihminen ei
voi nähdä kovinkaan kauas, millaisissa tilanteissa aistidata
voikaan olla tarpeen.
Ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa aistidatan tallennuksessa,
vaan se tapahtuu ihmisen kannalta täysin automaattisesti
ja huomaamattomasti. Ihmiskeho on aina viisaampi kuin
se olento, joka sittemmin väittää olevansa ihminen.
http://groups.google.com/groups?hl=fi&lr=lang_fi&selm=3CB54D92.3418732A%40luukku.com
kati sinenmaa
> aivoihin tallennettu aistidata ei ole ihmisen ansiota, vaan keho
> on itse omasta aloitteestaan tallentanut juuri ne äänet, hajut,
Jos nimittäin keho ei itse tekisi aistidatan tallennusta, vaan sen
tekisi
kehossa asuva ihminen, silloin ihminen voisi voisi tallentaa mitkä
tahansa mielettömyytensä aivoihin aistidatana, ja jos siis aistidata
olisi valehtelua sinsä,. silloin valehtelija ei voisi ...
kati sinenmaa
>aistidata olisi valehtelua sinänsä, silloin valehtelija ei voisi ...
On siis ehdottoman välttämätöntä, että aistidatan tallentaa joku
muu taho kuin ihminen! Koska jos ihminen tallentaisi aistidatan,
silloin Hän voisi tallentaa valheellista aistidataa, joten silloin
todellakaan valehtelija ei voisi tuntea olevansa valheen puolella.
Tästä nähdään, että tuo joku muu taho on ihmisen keho, joka
hoitaa täysin itsenäisesti aistidatan tallennuksen; ihmisestä
riippumattomasti. Ja koska tässä on kyseessä aivan uusi asia
tämän planeetan ihmisille, niin minä voin odottaa itseltäni
hieman kärsivällisyyttä, jotta tämä asia sulaisi...
Sulamista odotellessa Te voitte miettiä sitä tosiasiaa,
että esim Teidän kehonne kaikki muutkin järjestelmät
toimivat Teistä riippumattomasti, joten ei se niin paha
asia ole tunnustaa, että Teillä ei ole osaa eikä arpaa
siinä prosessisa, jota kutsutaan aistidatan tallentamiseksi.
Kaikkein eniten Teitä varmaan kiinnostaa tietää, että
jopa lapsen tyuotta tapahtuu täysin automaattisesti,
Teistä riippumatta; äiti ei kasvata lasta kohdussaan,
vaan lapsi kasvaa ihan itse...
Referenssinä:
http://www.geocities.com/sinenmaa/htmls/exit.html
Esa Toivonen
> >>Valehtelija voi valehdella omille aivoillaan vain siksi, koska
> >>aivoihin tallennettu aistidata ei ole ihmisen ansiota, vaan keho
> >>on itse omasta aloitteestaan tallentanut juuri ne äänet, hajut,
> >Jos nimittäin keho ei itse tekisi aistidatan tallennusta, vaan sen
> >tekisi kehossa asuva ihminen, silloin ihminen voisi voisi tallentaa
> >mitkä tahansa mielettömyytensä aivoihin aistidatana, ja jos siis
> >aistidata olisi valehtelua sinänsä, silloin valehtelija ei voisi ...
> On siis ehdottoman välttämätöntä, että aistidatan tallentaa joku
> muu taho kuin ihminen! Koska jos ihminen tallentaisi aistidatan,
> silloin Hän voisi tallentaa valheellista aistidataa, joten silloin
> todellakaan valehtelija ei voisi tuntea olevansa valheen puolella.
>
> Tästä nähdään, että tuo joku muu taho on ihmisen keho, joka
> hoitaa täysin itsenäisesti aistidatan tallennuksen; ihmisestä
> riippumattomasti. Ja koska tässä on kyseessä aivan uusi asia
> tämän planeetan ihmisille, niin minä voin odottaa itseltäni
> hieman kärsivällisyyttä, jotta tämä asia sulaisi...
No, ei aivan uusi eikä tutkimatonkaan asia. Juuri uudessa Tiede-lehdessä
on pikku-uutinen, jossa kerrotaan hiljattain tieteellisesti osoitetun,
että hypnoosi todellakin huijaa aivoja ihan fyysisestikin. Kokeessa
ihmisille näytettiin mustavalkoisia kuvia, mutta hypnotisoitiin uskomaan
niiden olevan värillisiä, jolloin henkilöiden näköaivokuoren värialueet
alkoivat toimia. Mustavalkoiseksi väitetyt värilliset kohteet puolestaan
sammuttivat värihermosolut.
Tuosta kai voisi päätellä mm. seuraavaa: Vaikka ihmisen aistidatan
tallennus olisikin riippumatonta hänen tietoisesta minästään, ilmeisesti
ihmisessä on jokin alitajuinen tekijä, joka kykenee pääsemään aistidatan
ja sen tulkinnan väliin ja muuttamaan tulkintaa tietoisia
havaintonopeuksia *nopeammin*!! Ikävä, ettei tutkimuksessa mitattu,
hidastuvatko mahdollisesti havainto-/reaktio-nopeudet tuon
lisäprosessoinnin takia, vai tapahtuuko tätä lisäprosessointia suurin
piirtein yhtä runsaasti joka tapauksessa *normaalistikin*. Silloinhan
olisimme kenties jatkuvasti "hypnoosissa". :)
Jos nimittäin ihmisen minuus (joka lienee pääasiassa sosiaalisena
perinteenä omaksuttu?) omaa noin valtavan voiman muuntaa
pintatietoisuuden käsitystä ympäröivästä maailmasta, niin väkisinkin
tulee pohtineeksi, miten vahvojen illuusioiden alaisena me kenties
joiltakin osin saatamme kaikki yhdessä elää?
Ongelmana tällaisen asian tutkimisessa on kylläkin se, että ilman
absoluuttista vertailukohtaa, on vaikea edes arvioida, mikä olisi se
"normaalitaso", johon ei mitään ylimääräistä lisäprosessointia
sisältyisi. Oletettavaltahan tuntuu, että jokainen
havainnon-joksikin-käsittäminen johtuu jonkintasoisesta "ajattelusta",
joka vaikkapa erottaa mustan valkoisesta automaattisesti. Muutenhan
mikään ei pakottaisi hahmottamaan niitä erilleen aistidatasta.
Luultavasti tässä on erilaisia tasoja kohti yhä yksinkertaisempia
perusjaotuksia, sitä mukaa jos tietoinen ajatteleminen ja tietoinen
käsittäminen jne. jostain syystä vähentävät otettaan.
Elikkäs, saatamme tosin kaikki valehdella jatkuvasti, mutta emme kestä
tätä totuutta ja sen näkemisen seurauksia, joten painamme sen
alitajuntaan unohtumaan, tms. :) Tietoinen valehteleminen saattaisi olla
yksi tämän unohtamisprosessin ääri-ilmiöistä, koska se tavallaan rajaa
oman erillisen pienen maailmansa irralleen vielä tavallisestakin
maailmanhahmotustavasta, eli kaventaa vielä entisestäänkin "puhtaan
aistidatan" tulkinta-aluetta.
--
Esa
kati sinenmaa
> > Tästä nähdään, että tuo joku muu taho on ihmisen keho, joka
> > hoitaa täysin itsenäisesti aistidatan tallennuksen; ihmisestä
> > riippumattomasti. Ja koska tässä on kyseessä aivan uusi asia
> > tämän planeetan ihmisille, niin minä voin odottaa itseltäni
> > hieman kärsivällisyyttä, jotta tämä asia sulaisi...
>
> No, ei aivan uusi eikä tutkimatonkaan asia. Juuri uudessa Tiede-lehdessä
> on pikku-uutinen, jossa kerrotaan hiljattain tieteellisesti osoitetun,
> että hypnoosi todellakin huijaa aivoja ihan fyysisestikin. Kokeessa
> ihmisille näytettiin mustavalkoisia kuvia, mutta hypnotisoitiin uskomaan
> niiden olevan värillisiä, jolloin henkilöiden näköaivokuoren värialueet
> alkoivat toimia. Mustavalkoiseksi väitetyt värilliset kohteet puolestaan
> sammuttivat värihermosolut.
>
> Tuosta kai voisi päätellä mm. seuraavaa: Vaikka ihmisen aistidatan
> tallennus olisikin riippumatonta hänen tietoisesta minästään, ilmeisesti
> ihmisessä on jokin alitajuinen tekijä, joka kykenee pääsemään aistidatan
Minä pystyn ihmeekseni selittämään tämän, mutta nyt aika
on kovin marginaalinen, joten koetan vain parilla sanalla:
Hypnoosissa ihmisen aisteille sanotaan maailman olevan
esim mustavalkoinen, joten maailma tallentuu ihmisen
tietoisuudesta riippumatta mustavalkoisena. Hypnoosissahan
ihminen itse ei ole tietoisena läsnä, vaan hypnoosissa
hypnotisoija keskustelee KEHON (hermoston) kanssa suoraan.
Minä luullakseni korostin nimenomaan tuota, että ihmiskeho
on äärettömän viisas ja itsenäinen otus, joka pystyy ihmeellisiin
suorituksiin tietoisuudesta huolimatta...
Kun siis ihmiskeho pääsee itse 'keskustelemaan', puhumaan
aistidatasta, niin se on suoraa osoitusta aistidataan, DMA,
Direct Access Memory. Kyseessä on sama asia, jos tietokone
puhuisi kovalevyn, muistin sisällön... Tästä syystä sanoin, ettei
savanteilla ole henkeä, sillä henki on sellainen pirulainen,
että se elävöittää ihmisaivojen muistin...
kati sinenmaa
> Jos nimittäin ihmisen minuus (joka lienee pääasiassa sosiaalisena
> perinteenä omaksuttu?) omaa noin valtavan voiman muuntaa
> pintatietoisuuden käsitystä ympäröivästä maailmasta, niin väkisinkin
> tulee pohtineeksi, miten vahvojen illuusioiden alaisena me kenties
> joiltakin osin saatamme kaikki yhdessä elää?
Itse en sekoittaisi enää ihmisminuutta siihen, mitä
hypnotisoidulla on. Koska keho --siis aivot, ihmishermosto-
ei tunne mitään muuta kuin totuuden, silloin 'Hän' ei voi
mitenkään ymmärtää, että joku voisi valhdella Hänelle.
Jos siis joku pystyy --esim hypnoosin avulla--- puhumaan
suoraan aivoille --ihmiskeholle, ja jos silloin puhuja
väittää maailmasta jotain, niin koska ihmiskeholla on
kaikki aistit täysin HÄNEN HALLINNASSAAN, silloin
ihmiskeho pystyy ihmistietoisuuden mielestä täysin käsittämättömiin
suorituksiin.
Ihmiskeho voi esim polttaa ihonsa, jos hypnotisoija väittää, että
nyt on kuumat paikat. Tai jos hypnotisoija väittää, että maailma
on mustavalkoinen, niin silloin ihmiskeho aistii maailman juuri
sellaisena, eli maailman sinänsä. Jne. HUOMATKAA, että
ihmiskeholla on aistit täydellisesti HALLINNASSA. Ihmiskeho
tietää ja tuntee itsensä täydellisesti, mitä taasen ihmisen
henki ei voi tehdä, koska ihmisen henki --ihmistietoisuus--
on vain aivojen pikku-ukko.
Koska siis ihmiskeho hallitsee aistit täydellisesti, silloin
ihmiskeho voi syttää ja sammuttaa jopa yksittäisiä
aistineuroneja sen, mukaan, miten maailma on; jos
jossakin erityistilanteessa joku pääsee kertomaan
ihmiskeholle, että maailma on mustavalkoinen, niin
koska ihmiskeho hallitsee myös silmän ja näön täysin,
niin Hänelle ei ole temppu eikä mikään sammuttaa
värinäköä...!!!
Huomautan, että älkää tehkö sitä virhettä, että luulette
hypnotisoidun olevan edelleen se sama minuus. Ei se ole,
vaan kyseessä on pelkkä ihmiskeho, joka voitaisiin
täysin rinnastaa ropottiin. Hypnoosista tuli siis nyt
se neljäs todiste sille, että savant eivät ei voi valehdella,
ja että aivot toimivat ihmistietoisuudesta riippumatta
-- että ihmistietoisuus on aivojen henki, joka ei
vaikuta aivoihin, vaan toimii aivojen --ihmiskehon--
kanssa rinnakkaisena organismina.
Esa Toivonen
> Esa Toivonen wrote:
(Hypnoosista:)
> > Jos nimittäin ihmisen minuus (joka lienee pääasiassa sosiaalisena
> > perinteenä omaksuttu?) omaa noin valtavan voiman muuntaa
> > pintatietoisuuden käsitystä ympäröivästä maailmasta, niin väkisinkin
> > tulee pohtineeksi, miten vahvojen illuusioiden alaisena me kenties
> > joiltakin osin saatamme kaikki yhdessä elää?
> Itse en sekoittaisi enää ihmisminuutta siihen, mitä
> hypnotisoidulla on. Koska keho --siis aivot, ihmishermosto-
> ei tunne mitään muuta kuin totuuden, silloin 'Hän' ei voi
> mitenkään ymmärtää, että joku voisi valhdella Hänelle.
> Jos siis joku pystyy --esim hypnoosin avulla--- puhumaan
> suoraan aivoille --ihmiskeholle, ja jos silloin puhuja
> väittää maailmasta jotain, niin koska ihmiskeholla on
> kaikki aistit täysin HÄNEN HALLINNASSAAN, silloin
> ihmiskeho pystyy ihmistietoisuuden mielestä täysin käsittämättömiin
> suorituksiin.
Mutta tässähän olisi ristiriita sen välillä, että mitä keho itse
vastaanottaa ja mitä sille kerrotaan. Jokin prosessointisysteemihän
siinä silloinkin täytyisi olla vähintäänkin sille, että jompikumpi
valitaan ja toinen raakataan ilman sellaisia epäilyksiä, joista
ristiriita aktualisoituisi.
Itse näkisin asian pikemminkin niin, ETTEI hypnoosin kaltainen väline
pääse kiinni nimenomaan siihen puhtaaseen kehoälyyn, joka toimisi (edes
lähes) täysin suoraan aistien kanssa, vaan pikemminkin johonkin
hermosysteemissä (tai muuten kehossa) olevaan välittävään
puolustusmekanismiin, eli ajatteluun, eli minuuteen, ja pystyy
muuntamaan tämän tekijän suhtautumista ulkomaailmaan. Ja koska tämä
ajatteluminuus ja sen prosessoima data on kaikki mitä me yleensä omasta
kokemuksestamme tiedämme mistään, niin siihen vaikuttaminen siten voisi
muuntaa "havaintojamme" ja vastaavasti myös aitoja reaktioitamme.
Hassun tuntuinen piirre tässä ajatteluminuuden prosessissa on se, että
sen itsesuojelu perimmältään kohdistuu pelkästään siihen itseensä (ja
vain sen ohessa isäntäkehoon), eli se voi jopa vahingoittaa omaa
kehoaankin, jos toisin toimimisesta seuraava ristiriita kyseenalaistaisi
sen oman olemassaolon. Siten sen on hypnoosissa tuotettava aitoja
palohaavoja, jos se saadaan uskomaan kuumuuden läsnäoloon, koska muuten
sille aiheutuisi kestämätön sisäinen ristiriita.
Pelkälle havaintoa vastaanottavalle keholle (ilman tuollaista
prosessointiautomaatiota, kuten minuus) olisi kai edes vaikea saada
perille hypnoosin edellyttämiä vakuutteluja tai käskyjä, koska sillä ei
luonnostaan olisi edes käsitteellistä ymmärrystä, eli en oikein hyväksy,
että se sinänsä olisi huijattavaissa. Sen sijaan sen varaan rakentuneet,
maailman suhteen toimivat prosessit saattavat olla.
Elikkä, minusta sinä etenet liian nopeasti johonkin käsitteellisesti
absoluuttiseen puhtaaseen kehollisuuteen ja tarkastelet kaikkea sitten
teoreettisesti siitä käsin - vaikkei sellaista ehkä edes ole. Ehkä
meillä on vain kehon rajoitusten mukaan mitoittunut jatkumo ajattelun
eri syvyystasoja, joista tasoista jotkut saattavat *näyttää*
nykytasostamme katsellen puhtaan aistidatan käsittelyltä. Mutta jo
"käsittely" ilmaisee, että silläkin tasolla yhä on jotain muutakin
prosessointia, jonka täytyy olla hyvin monitasoista ns. savanteillakin,
vaikka he olisivatkin meihin nähden joissakin suhteissa kapeammin
mentaalisia tms. Fyysisen todellisuuden prosessoinnin sinänsä nimittäin
täytyy jo olla hyvin monimutkaista, jotta sitä lainkaan voisi olla.
Mystisissä ja uskonnollisissa teksteissä on tosinaan sellaisia ideoita,
että jos ihminen omasta halustaan ja ilman mitään vaurioita pystyisi
saavuttamaan savantmaisen suoran havaitsemisen tilan, se hajauttaisi
häneltä täysin terveesti niin paljon kaikkea turhaa mentaalista
automaatiota ja psyykkisiä rakenteita, että vastaava hermostollisen
energian vapautuminen/lisääntyminen tekisi henkilöstä jollain tavalla
"uudestisyntyneen" tuntuisen henkisen kyvykkyyden lisääntymisen takia.
Siis vähän kuin saisi syvän huumetripin ilman vastavaikutuksia, koska
tässä olisi kyse *paluusta* *normaalimpaan* olemiseen eikä huumeiden
kaltaisesta extreme-huipun hetkittäisestä tavoittelusta.
--
Esa
kati sinenmaa
> > Itse en sekoittaisi enää ihmisminuutta siihen, mitä
> > hypnotisoidulla on. Koska keho --siis aivot, ihmishermosto-
> > ei tunne mitään muuta kuin totuuden, silloin 'Hän' ei voi
> > mitenkään ymmärtää, että joku voisi valhdella Hänelle.
> > Jos siis joku pystyy --esim hypnoosin avulla--- puhumaan
> > suoraan aivoille --ihmiskeholle, ja jos silloin puhuja
> > väittää maailmasta jotain, niin koska ihmiskeholla on
> > kaikki aistit täysin HÄNEN HALLINNASSAAN, silloin
> > ihmiskeho pystyy ihmistietoisuuden mielestä täysin käsittämättömiin
> > suorituksiin.
>
> Mutta tässähän olisi ristiriita sen välillä, että mitä keho itse
> vastaanottaa ja mitä sille kerrotaan. Jokin prosessointisysteemihän
> siinä silloinkin täytyisi olla vähintäänkin sille, että jompikumpi
> valitaan ja toinen raakataan ilman sellaisia epäilyksiä, joista
> ristiriita aktualisoituisi.
Minä ajattelen tämän siten, että samastun savantiksi. Savantina
minä en oikeastaan ajattele paljoa, vaan vain toimin osana maail-
maa. En siis halua lisätä aivoihin enää mitään, vaan tällaisissa eri-
koistapauksissa katson, että minun on ainoastaan vähennettävä
pois sieltä jotakin --koska minä pidän, että kun minä olen minä,
silloin minun aivoni ovat täydelliset, eikä sinne voi enää mitään li-
sätä, mutta jos minun aivoistani suljetaan jokin pois, silloin sieltä
tulisi esille sellaistakin kuin savantia.
Minun 'teoriani' ennustaa, että hypnotisoidun aivot ovat suunnilleen
samanlaiset kuin savantin aivot! (Asetin siis tämän ajatukseni testin
alle, ja uskon, että jossakin päin tätä maailmaa joku tekee tämän
kuvauksen, ja joku muu huomaa yhtäläisyydet...) Että hypnotisointi
ei lisää aivoihin mitään, eikä hypnotisointi saa aikaan mitään lisätoi-
mintoja aivoihin, vaan hypnotisointi nimenomaan _redusoi_ ihmishermostoa.
Olisihan se aivan ennenkuulumatonta, että hypnotisointi saisi
tuosta noin vain esille aivoista jonkin uuden toiminnon! Koska
aivojen kaikki toiminnot perustuvat harjaantumiseen! Aivoilla
ei nimittäin ole ollut aikaa eikä mahdollisuutta harjaannuttaa
aivojen osia hypnoosia varten, joten katson, että hypnoosi
todellakin redusoi aivoja. Ja hypnoosin redusoimat aivot ovat
tämän ajattelun mukaan suunnilleen samanlaiset kuin ovat sa-
vantien aivotkin. Testatkaa, niin huomaatte sen itsekin.
Mitä siis tulee ristiritaan, niin en näe tätä ristiriitana, koska näen,
että keho ei ole aineena olemassa, vaan keho on pelkkää mieltä,
kuten kaikki muukin. Mielen kuvat aktuaalistuvat (ns aineeksi)
vain, kun henki tarkastelee niitä, eli vain henki omaa kyvyn
erotella mieltä, mutta kun on kyse pelkästä kehosta, niin sillä
ei ole kykyä erottaa itseään kokonaisuudesta (tosin on heti
huomautettava, ettei hengenkään ole pakko tehdä eroa...).
Koska siis minä näen, että keho sinänsä on pelkkää mieltä, eikä
sitä ole varsinaisesti olemassa muuta kuin hengen _mielestä_,
niin silloin savantien kyvyt eivät itse asiassa ole kyvykkyyttä
sinänsä, vaan se on pelkästään mielen toimintaa. Savantin
kyvyt ovat kykyjä vain, kun normaalina itseään pitävä ihmis-
tietoisuus tarkastelee asiaa ulkopuolisena, sillä jos vain ihmis-
tietoisuus samastuisi savantiin, silloin Hän ei voisi pitää savantiaa
epänormaalina.
kati sinenmaa
> Itse näkisin asian pikemminkin niin, ETTEI hypnoosin kaltainen väline
> pääse kiinni nimenomaan siihen puhtaaseen kehoälyyn, joka toimisi (edes
> lähes) täysin suoraan aistien kanssa, vaan pikemminkin johonkin
> hermosysteemissä (tai muuten kehossa) olevaan välittävään
> puolustusmekanismiin, eli ajatteluun, eli minuuteen, ja pystyy
> muuntamaan tämän tekijän suhtautumista ulkomaailmaan. Ja koska tämä
> ajatteluminuus ja sen prosessoima data on kaikki mitä me yleensä omasta
> kokemuksestamme tiedämme mistään, niin siihen vaikuttaminen siten voisi
> muuntaa "havaintojamme" ja vastaavasti myös aitoja reaktioitamme.
>
> Hassun tuntuinen piirre tässä ajatteluminuuden prosessissa on se, että
> sen itsesuojelu perimmältään kohdistuu pelkästään siihen itseensä (ja
> vain sen ohessa isäntäkehoon), eli se voi jopa vahingoittaa omaa
> kehoaankin, jos toisin toimimisesta seuraava ristiriita kyseenalaistaisi
> sen oman olemassaolon. Siten sen on hypnoosissa tuotettava aitoja
> palohaavoja, jos se saadaan uskomaan kuumuuden läsnäoloon, koska muuten
> sille aiheutuisi kestämätön sisäinen ristiriita.
Minä en pidä tätä ristiriitana, vaan nimenomaan siinä tulee esille se,
että keho on vain pelkkää mieltä, mielikuvitusta, joka toimii mieli-
kuvituksena. Kehon kannalta sen itsensä aiheuttamat palovammat
eivät ole vaarallisia, koska keho tietää, että se voi tehdä asian toi-
sinkin päin. Ennustan siis, että jos ihminen pääsee järkevän ja vii-
saan hypnotisoijan käsittelyyn, niin silloin tuollainen hypnotisoija
ei aiheuta hypnotisoidulla mitään pahaa, kuten värisokeutta, tai palo-
vammoja, vaan viisas tunnetaan viisaaksi sitä, kun Hän kysyy ke-
holta, että: "Mitä Sinä tahdot minun tekevän Sinulle.
Minä pidän siis erittäin typeränä sellaista, että hypnotisoija
aiheuttaa hypnotisoidulla jotain invaliditeettia, kuten esim
sitä, että redusoi hypnotisoidun maailmasta värit.
Sanoin aiemmin, että ihmistietoisuus on rinnakkainen ihmiskeholle,
jota se onkin, mutta se toimii ihmiskehon suhteen ylisteisesti; ihmis-
keholla ei ole omaa tahtoa, vaan se on determinoitu toteuttamaan
tahtoa. Sillä ei ole väliä, kenen tahtoa ihmiskeho toteuttaa, koska
ihmiskeho ei voi tuntea kuin yhden tahdon; maailmankaikkeuden
tahdon, koska ihmiskeho ei tunne itseään miksikään erilliseksi
olennoksi, vaan se on vain osa maailmankaikkeutta, kokonaisuutta.
Näin siis näen, että kun ihmiskehosta saadaan sen henki pois, silloin
ihmiskehoa voi käskyttää joku muu henki --esim hypnotisoija--,
ja jos se toinen henki ei tunne totuutta, niin silloin sellainen valhe-
henki voi väittää maailmasta sellaista, joka on vastoin ihmiskunnan
yhteistietoisuutta, joka on totuus kaikista hengistä, mutta ei kehoista,
koska kehojen on toteltava tahtoa, eikä kehot voi muuta kuin
totella tahtoa, sillä kehot eivät ole kehoja aineellisessa mielessä,
vaan vain henkimielessä.
Yritän tälle kertoa vain sitä, että maailma ei ole sellainen, miksi
ymmärtämättömät ihmiset ovat sen määritelleet; maailma ei ole
aineellinen, vaan se on pelkkää mieltä, joka aktuaalistuu joksikin,
kun henki sitä tarkastelee. Ja henki on itse valinnut, että nyt
se tarkastelee kaikkeutta tästä historian ajankohdasta, eli
me emme elä nykyisyydessä, vaan me olemme tulleet tänne
nykyisyydestä elämään juuri tätä kehitysvaihetta, joka on
jo eletty. Itse asiassa tahdoin vain sanoa, että kehitys tapahtuu
vain tarinana, eikä ole mitään tarinaa, jos kukaan ei kertoisi sitä.
kati sinenmaa
> Elikkä, minusta sinä etenet liian nopeasti johonkin käsitteellisesti
> absoluuttiseen puhtaaseen kehollisuuteen ja tarkastelet kaikkea sitten
> teoreettisesti siitä käsin - vaikkei sellaista ehkä edes ole. Ehkä
> meillä on vain kehon rajoitusten mukaan mitoittunut jatkumo ajattelun
> eri syvyystasoja, joista tasoista jotkut saattavat *näyttää*
> nykytasostamme katsellen puhtaan aistidatan käsittelyltä. Mutta jo
> "käsittely" ilmaisee, että silläkin tasolla yhä on jotain muutakin
> prosessointia, jonka täytyy olla hyvin monitasoista ns. savanteillakin,
> vaikka he olisivatkin meihin nähden joissakin suhteissa kapeammin
> mentaalisia tms. Fyysisen todellisuuden prosessoinnin sinänsä nimittäin
> täytyy jo olla hyvin monimutkaista, jotta sitä lainkaan voisi olla.
Minä pidän absoluuttia absoluuttina, eli minä en voisi olla ole-
massa, jos en pitäisi absoluuttia tosiolevana. Ja koska minulle
absoluutti _on_, niin sen on oltava kaikessa läsnä, mitä teen,
sanon tai ajattelen, koska muutoin se ei olisi läsnä, jos ei olisi
läsnä.
Koska siis absoluutti on minulle tosioleva tässä ja nyt, niin
silloin minä en voi olla erossa siitä, ja koska minä olen yhtä
absoluutin kanssa, niin silloin minä en itse puhu tätä, vaan
absoluutti minussa, koska jos minulla olisi puhumaton
absoluuttisi, silloin olisin redusoinut sen mieleisekseni,
eikä se olisi enää absoluutti, koska riippuisi minusta.
Koska absoluutti puhuu minussa, silloin minun on uskottava
itseäni, kun puhun, että keho ei ole keho muuta kuin mielenä,
joka on yhtä kaiken kanssa, koska kaikki, mitä näen, on pelkkää
mieltä. Jos nimittäin en uskoisi omia puheitani, silloin en uskoisi
absoluutinkaan, joten silloin en voisi olla oikeassa missään
asiassa, mutta koska minä olen oikeassa yhdessä asiassa, silloin
olen oikeassa kaikissa, koska jos en olisi oikeassa kaikissa
asioissa, silloin se asia, jossa olisin oikeassa, ei olisi oikea, koska
minä en voisi itse sitä tietää...
Esa Toivonen
> kati sinenmaa <us...@yahoo.com> wrote:
>
> >Minä en pidä tätä ristiriitana, vaan nimenomaan siinä tulee
> >esille se,
> >että keho on vain pelkkää mieltä, mielikuvitusta, joka toimii mieli-
> >kuvituksena.
>
> Tuosta seuraa että ihmiset jotka ovat fyysisesti huonossa
> kunnossa, ovat sitä myös henkisesti. No, sehän pitää pitkälti
> paikkaansa -> treenaamaan siitä.
Jee, mutta mikä on "huono" kunto, millä kriteereillä ja miten pitkällä
aikajanalla tarkasteltuna? Aika useinkin hyvästä olosta seuraa huonoa ja
huonosta olosta hyvää jne. Treenaamisen (esim. pyöräilykauden)
aloittamisesta seuraa yleensä lyhyellä tähtäimellä kaikenlaista vaivaa,
jopa kuumeisuutta, kun keho sopeutuu. Jos eläisi minättömästi tässä ja
nyt, ei tajuaisi muuta kuin treenistä seuraavan huonon olon. :)
--
Esa
Esa Toivonen
> Esa Toivonen wrote:
> > Elikkä, minusta sinä etenet liian nopeasti johonkin käsitteellisesti
> > absoluuttiseen puhtaaseen kehollisuuteen ja tarkastelet kaikkea sitten
> > teoreettisesti siitä käsin - vaikkei sellaista ehkä edes ole. Ehkä
> > meillä on vain kehon rajoitusten mukaan mitoittunut jatkumo ajattelun
> > eri syvyystasoja, joista tasoista jotkut saattavat *näyttää*
> > nykytasostamme katsellen puhtaan aistidatan käsittelyltä. Mutta jo
> > "käsittely" ilmaisee, että silläkin tasolla yhä on jotain muutakin
> > prosessointia, jonka täytyy olla hyvin monitasoista ns. savanteillakin,
> Minä pidän absoluuttia absoluuttina, eli minä en voisi olla ole-
> massa, jos en pitäisi absoluuttia tosiolevana. Ja koska minulle
> absoluutti _on_, niin sen on oltava kaikessa läsnä, mitä teen,
> sanon tai ajattelen, koska muutoin se ei olisi läsnä, jos ei olisi
> läsnä.
En käyttänytkään "absoluuttia" substantiivina, vaan viittasin vain
puhtaan kehollisuuden (tässä erotuksena ajatusprosessien luomasta
minuuden kokemisesta) mahdottomuuteen muualla kuin kuolleessa kehossa.
Jonkintasoinen "elävä" interface, käyttöjärjestelmä, välittäjä, täytyy
olla, jotta energia tai tietoisuus tai järki tms. voi muuntua fyysisen
kehon järkeviksi toiminnoiksi - ei välttämättä mikään valtaisa ego,
mutta jokin perustavanlaatuinen ohjauskoodi kuitenkin. Tai sitten
pitäisi voida olla olemassa selkeä selvitys siitä, miten ne ovatkin
itseasiassa SAMAA, jos niin väittäisit, jolloin mitään oikeaa interfacea
ei tarvittaisi. En kuitenkaan näe, miten ajattelua (sisältä käsin
hahmotettuna ilmiönä) ja fyysistä toimintaa kyettäisiin käsitteellisesti
selittämään saman tasoisiksi ilmiöiksi, niin etteivät ne molemmat siinä
kyseenalaistuisi (esim. uskontojen: 'koko maailma on illuusioita' -väite
tekisi tämän). Tältä kannalta katsellen ne "vain tapahtuvat" ja vasta
seuraukset (tai muodot) ovat eriteltävissä.
> Koska siis absoluutti on minulle tosioleva tässä ja nyt, niin
> silloin minä en voi olla erossa siitä, ja koska minä olen yhtä
> absoluutin kanssa, niin silloin minä en itse puhu tätä, vaan
> absoluutti minussa, koska jos minulla olisi puhumaton
> absoluuttisi, silloin olisin redusoinut sen mieleisekseni,
> eikä se olisi enää absoluutti, koska riippuisi minusta.
Ehkä, mutta tuo on uskoa tai filosofiaa, joka sitten pätee kaikkiin,
riippumatta siitä mitä he pintapuolisesti itse asiasta ajattelevat.
Sinänsä kysymys absoluutista on kuin kysymys kaikkivoivasta - tuleeko
jossain vastaan raja, jonka yläpuolelta ei ole enää jostain syystä syytä
hakea mitään vielä isompaa? Ja mistä tällaisen rajan olemassaolon voisi
tietää, paitsi *uskomalla* (joidenkin muiden oletettuihin
kokemusselityksiin)? Millä perusteella se tapahtuisi ilman itsepetosta?
Noh, teoreettisesti jokin voi olla absoluuttista jonkun henkilön
nykyiseen todellisuuskuvaan nähden, eli jokin mystinen kokemus saattaisi
muuntaa henkilön todellisuuskuvaa *kaikilta osin* yhtä totaalisesti kuin
siinä hypnoosikokeessa muuntui värienhavaitseminen. Mutta mieletöntähän
tällaisinn olisi uskoa, muuta kuin eräänä mahdollisuutena, jota ei voi
sulkea pois, ennen kuin itse olisi kokenut jotain vastaavaa.
--
Esa
Esa Toivonen
> Esa Toivonen wrote:
> > Mutta tässähän olisi ristiriita sen välillä, että mitä keho itse
> > vastaanottaa ja mitä sille kerrotaan. Jokin prosessointisysteemihän
> > siinä silloinkin täytyisi olla vähintäänkin sille, että jompikumpi
> > valitaan ja toinen raakataan ilman sellaisia epäilyksiä, joista
> > ristiriita aktualisoituisi.
>
> Minä ajattelen tämän siten, että samastun savantiksi. Savantina
> minä en oikeastaan ajattele paljoa, vaan vain toimin osana maail-
> maa. En siis halua lisätä aivoihin enää mitään, vaan tällaisissa eri-
> koistapauksissa katson, että minun on ainoastaan vähennettävä
> pois sieltä jotakin --koska minä pidän, että kun minä olen minä,
> silloin minun aivoni ovat täydelliset, eikä sinne voi enää mitään li-
> sätä, mutta jos minun aivoistani suljetaan jokin pois, silloin sieltä
> tulisi esille sellaistakin kuin savantia.
Samastuminen tuo aivoihin sen samastumisen verran - jos ei lisuketta,
niin ainakin muuttumista. Ja vastaavasti kumoaa pois saman verran
alkuperäistä (potentiaalia) itseäsi.
> Minun 'teoriani' ennustaa, että hypnotisoidun aivot ovat suunnilleen
> samanlaiset kuin savantin aivot! (Asetin siis tämän ajatukseni testin
> alle, ja uskon, että jossakin päin tätä maailmaa joku tekee tämän
> kuvauksen, ja joku muu huomaa yhtäläisyydet...) Että hypnotisointi
> ei lisää aivoihin mitään, eikä hypnotisointi saa aikaan mitään lisätoi-
> mintoja aivoihin, vaan hypnotisointi nimenomaan _redusoi_ ihmishermostoa.
Saattaa olla, että molemmissa ilmiöissä aivoista höyläytyy pois käytöstä
jotain osia. Mutta siltikin on vaikea selittää, miten ihminen voisi
suoraan käsittää mustavalkoisen värilliseksi sillä tavalla, että myös
vastaavat aivoalueet ja erityishermostot aktivoituvat väärin. Täytyyhän
siinä silloin olla jokin "käyttöjärjestelmä", joka päättää, että nyt
aktivoidaankin värihermosto (vaikka oikeasti näytetään mv-kuvaa), koska
tämä käyttöjärjestelmä on saatu uskomaan, että kyse on värikuvasta.
Yksittäinen tällainen käyttöjärjestelmä ei vielä aikaansaa minuutta
(koska se kohdistuu vain omaan spesifiseen toimintalohkoonsa), mutta
kenties jokin muu tällainen aivojen osa on kykenevä tarkastelemaan
kaikkia näitä toimintoja ikäänkuin yhtenä prosessina ja muodostaa siten
minuuden illuusion. Muisti ja sille pohjautuva ajatteluautomaatio
ainakin tuntuisivat juuri tämän tapaiselta yhdistelmältä
mahdollisuuksiltaan.
--
Esa
kati sinenmaa
> > > nykytasostamme katsellen puhtaan aistidatan käsittelyltä. Mutta jo
> > > "käsittely" ilmaisee, että silläkin tasolla yhä on jotain muutakin
> > > prosessointia, jonka täytyy olla hyvin monitasoista ns. savanteillakin,
>
> > Minä pidän absoluuttia absoluuttina, eli minä en voisi olla ole-
> > massa, jos en pitäisi absoluuttia tosiolevana. Ja koska minulle
> > absoluutti _on_, niin sen on oltava kaikessa läsnä, mitä teen,
> > sanon tai ajattelen, koska muutoin se ei olisi läsnä, jos ei olisi
> > läsnä.
>
> En käyttänytkään "absoluuttia" substantiivina, vaan viittasin vain
> puhtaan kehollisuuden (tässä erotuksena ajatusprosessien luomasta
> minuuden kokemisesta) mahdottomuuteen muualla kuin kuolleessa kehossa.
> Jonkintasoinen "elävä" interface, käyttöjärjestelmä, välittäjä, täytyy
> olla, jotta energia tai tietoisuus tai järki tms. voi muuntua fyysisen
Minulle tuli mieleen, että Savant on kehon monistusfunktio; kehohan
koko ajan monistaa itseään. Ja vastaavasti ihmistietoisuus on käsitteiden
monistamisessa, eli jos ihminen ei monista käsitteitä, silloin Hän ei ole,
kuten keho lakkaa olemasta, jos sen monistamisprosessit lakkaavat.
Kummatkin ovat olemassa samalla hetkellä, mutta eri tasoilla;
ihmistietoisuus ei tiedä, mitä kehossa tapahtu, mutta keho tietää
sen, koska muutoin keho ei voisi kopioida itseään.
Ja samoin keho ei tiedä, mitä ihmistietoisuudessa tapahtuu, koska
keho on olemassa vain ja ainoastaan solu--molekyyli -monistajana.
Ihmistietoisuus tajuaa vallan hyvin, mitä käsitetasolla tapahtuu,
koska ihmistietoisuus ei voi olla muualla kun käsitteiden
monistamisessa. Koska siis ihmistietoisuus tajuaa käsiteiden
monistamisesta kaiken, silloin pitä päteä, että keho tajuaa
itsestään kaiken kehosta, koska ihmistietoisuus tajuaa kaiken
käsittämisestä.
Ja koska siis kyseressä on aina monistaminen, silloin jossakin
on oltava se alkuperäinen, nimittäin Jumala.
PS. Koska siis savant ei monista käsiteittä, silloin Hän ei voi valehdella,
--mutta tämähän olikin jo tunnettua, kunhan vaan sanoin sen näin.
Esa Toivonen
> Minulle tuli mieleen, että Savant on kehon monistusfunktio; kehohan
> koko ajan monistaa itseään. Ja vastaavasti ihmistietoisuus on käsitteiden
> monistamisessa, eli jos ihminen ei monista käsitteitä, silloin Hän ei ole,
> kuten keho lakkaa olemasta, jos sen monistamisprosessit lakkaavat.
>
> Kummatkin ovat olemassa samalla hetkellä, mutta eri tasoilla;
> ihmistietoisuus ei tiedä, mitä kehossa tapahtu, mutta keho tietää
> sen, koska muutoin keho ei voisi kopioida itseään.
>
> Ja samoin keho ei tiedä, mitä ihmistietoisuudessa tapahtuu, koska
> keho on olemassa vain ja ainoastaan solu--molekyyli -monistajana.
Mitä siis oikeastaan tarkoitat sanoessasi, että keho on tietoinen, koska
"tietoisena oleminen" on kai pelkästään juuri memeettisen tason
tapahtuma?
Jos keho on ainoastaan molekyylitason monistajana, niin mitä muuta sen
"tietoisuus" olisi kuin sitä, että oikeat molekyylipartikkelit
kemiallisten lakien mukaan hakeutuvat sopivien toisten partikkelien
luokse ja kiinnittyä ja taas erityvät niiden suhteen? Siis geneettinen
monistusprosessi täysin mekaanisesti/kemiallisesti käsitettynä. Minusta
tämä taso ei oikein vielä riitä "kehon tietoisuudesta" puhumiseen muuten
kuin hyvin vertauskuvallisesti.
Pikemminkin tuntuisi, että kun evoluutio on tarpeeksi kehittänyt kehoa,
siihen muodostuu aina yhä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin kehon
itsensä tarkasteluun kykeneviä prosesseja ja vasta nämä - kohtalaisen
pitkän evolutiivisen prosessin jälkeen - riittävät siihen, että
nykyihmisen kannalta voitaisiin puhua koko kehon tietoisuudesta, joka
siis voisi esim. ohjata raajoja.
Ilmeisesti tieteellä ei ole sanottavasti hajua siitä mikä tällainen
"takaisin päin" tietoinen prosessi oikein voisi olla mekaaniseksi
selitettynä. Keskiverto ihmisen evolutiivisella tasolla sitä edustanee
parhaiten se "sisäinen aisti", jolla ihminen kykenee olemaan
*merkityssisällöllisesti* tietoinen tunteistaan, ajatuksistaan ja
intuitioistaan. (Teosofi Blavatsky arveli yli vuosisata sitten, että
tieteen viiden kappaleen aistivalikoimasta uupuu vielä 2 tuntematonta
aistia. :) Asia liittynee muistin toimintaan, mutta miten ja miksi näitä
asioita tallentuu muistiin ja miten ja miksi niitä automaattisesti
purkautuu muistista takaisin tajuntaan?
Joka tapauksessa tämä muistiin ja ajatteluun liittyvä "takaisin päin
tietoisuus" lienee se tekijä, jolle nykyihmisen ns. minuus rakentuu.
Mutta, jos sanot, että keholla on mahdollista olla täysin puhdas
tietoisuus jostakin, niin on epäselvää, mille kehon prosesseille se
voisi perustua? Jos se on liian perustavanlaatuisella tasolla
(molekyylitason kopioituminen), sitä on vaikea hahmottaa niin laajaksi,
että mikään sen osa voisi välittömästi vaikuttaa lähestulkoonkaan koko
kehoon minuuden lailla. (Välillisestihän vaikutuksia kyllä voi tulla
hiljalleen ajan myötä, esim. sairauksien taikka niistä parantumisen
muodossa, tietynlaisten solunsisäisten prosessien laajetessa koko
kehoon.)
> Ihmistietoisuus tajuaa vallan hyvin, mitä käsitetasolla tapahtuu,
> koska ihmistietoisuus ei voi olla muualla kun käsitteiden
> monistamisessa. Koska siis ihmistietoisuus tajuaa käsiteiden
> monistamisesta kaiken, silloin pitä päteä, että keho tajuaa
> itsestään kaiken kehosta, koska ihmistietoisuus tajuaa kaiken
> käsittämisestä.
Mutta silloin kehon tietoisuuden tarvitsisi olla enemmän kuin pelkkä
mekaaninen molekyyliprosessi, tai ainakaan tuolla tavalla puhuminen ei
kuulostaisi kovin järkevältä pelkän molekyyliprosessin yhteydessä. Sama
prosessihan tapahtuu sekä yksittäisessä solussa, että koko kehossa,
joten pikemminkin tämä monistuminen on solutasoinen juttu. Jos
puolestaan ajattelu on degeneroitunut kehon tasoinen monistusprosessi,
niin mikä sitten olisi se sinun puhtaan kehollinen monistusprosessisi,
joka ei osaisi valehdella?
--
Esa
kati sinenmaa
> > Ja samoin keho ei tiedä, mitä ihmistietoisuudessa tapahtuu, koska
> > keho on olemassa vain ja ainoastaan solu--molekyyli -monistajana.
>
> Mitä siis oikeastaan tarkoitat sanoessasi, että keho on tietoinen, koska
> "tietoisena oleminen" on kai pelkästään juuri memeettisen tason
> tapahtuma?
Sitä, mitä jo sanoin; jonkun on pakko tietää, mitä syntyy, kun
molekyyli molekyyliin tarttuu. Ei se ole sattuma, kun molekyylit
ovat tietyllä tavoin kiinni toisissaan, vaan ne ovat kiinni toisissaan
juuri siksi, jotta niistä nousisi esille --aktuaalistuisi-- jokin kor-
keampi taso, joka ohjaa tuon yhteen liittymisen.
Otetaan esim tuo Big Bangin tuntema absoluuttinen kylmyys;
ei absoluuttinen kylmyys tullut tyhjästä, vaan se oli olemassa
jo siinä ns alussa, ja absoluuttinen kylmyys on ollut olemassa
ikuisesti. Samoin on myös ihmisjärjen laita; ihmisjärki on ollut
aina olemassa, ja se on ihmisjärki, joka on itse ohjannut kehi-
tyksen siihen pisteeseen, missä ihmisjärki näkee itsensä aktuaalisesti.
Jos nyt kiellät, ettei järki ole aina ollut olemassa, silloin olet kieltänyt
kaiken ennalta olemisen, joten silloin Sinulla ei pitäisi olla kylmä, koska
sitä ei ole ollut... Itse asiassa, jos Sinä kiellät, ettei järki ole ollut
ikuisesti olemassa, niin silloin Sinulla ei ole järkeä. Aito puhdas järki
ei voi väittää sellaista, että se on ainoastaan ajallista, väliaikaista,
joka nousi olemattomuudesta, ja palaa sinne takaisin...
Ajallisuuskaan ei ole reikä Jumalassa...
Jos tämä tuntuu mysteeriltä, silloin Sinun tunteesi todistaa, että
mysteeri on olemassa, koska eihän se niin voi olla, että Sinä
voit tuntea sellaista, joka ei ole olemassa. Ja mysteeri on mysteeri
juuri siksi, koska se on mysteeri.
Itse en puhuisi memeettisestä tahosta, koska se on ainoastaan
ateistien kikkailua todistella, ettei mitään korkeampaa tarvita...